Maailmankansalainen eurooppalainen suomalainen turkulainen Kansainvälisen nuorisotoiminnan mandaatteja ja mahdollisuuksia Case - Turun seudun kansainvälisen nuorisotoiminnan nykypäivää ja tulevaisuuden suunnitelmia Ursula Roslöf Opinnäytetyö Humanistinen ammattikorkeakoulu Lohjan koulutusyksikkö Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma (60 op) Marrraskuu 2006
3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa 6 1.2 Tutkimustehtävä ja rajaus 10 1.3 Tutkimuksen rakenne ja toteutus 10 1.4 Faktoja Turun seutukunnasta 11 2 GLOBALISAATION VAIKUTUKSIA NUORIIN JA NUORISOTOIMINTAAN 12 3.KANSAINVÄLISEN NUORISOTOIMINNAN MANDAATTEJA SUOMESSA 18 3.1 Nuorisolaki ja sen toteuttajat 18 3.2 Opetusministeriö johtaa ja avustaa, Nuora seuraa 20 3.3 Lääninhallitus luo edellytyksiä kansainväliselle toiminnalle 25 3.4 Opetuksen kansainvälisiä näkökulmia 31 3.4.1 Nuorisotyöntekijöiden kansainvälisyyskoulutus Humakissa 35 3.5 Kulttuurit kohtaavat 37 3.6 Nuorisotiedotusta yli rajojen 38 3.7 Euroopan yhdentyminen ja nuoriso-ohjelma 42 4 YLTÄÄKÖ KANSAINVÄLISYYS KUNTATASOLLE 48 4.1 Seutuistuminen - kädenojennus kansainvälisyydelle 49 4.2 Turun seutu - Suomen portti maailmalle 53 4.3 Kurkistus strategioihin 54 4.4 Nuorisotoimi kotikentällä vai maailmalla 57
4 4.4.1 Kokkolan malli 59 4.5 TURBO - tehostaa ja tukee toimintaa ja tiedotusta 60 4.6 Yhdistykset ja yhteisöt käytännön toimijoina kansainvälisellä kentällä 64 5 KANSAINVÄLISYYS ON SATSAUSTA TULEVAISUUTEEN 65 5.1 Nuoret haluavat kansainvälistyä 65 5.2 Turboruuvia väännetään verkostossa 66 6 YHTEENVETO 73 6.1 Taustat varmistettu teoriassa 73 6.2 Verkostoitumisessa on voimaa 75 6.3 Nuorisotyölle tehokas työkalu 77 LÄHTEET 82 Painetut lähteet 82 Asiakirjat, opinnäytetyöt, sähköpostit 83 Kyselyt 85 Internet -lähteet 85 LIITTEET 87 Käsikirja kansainvälisyyteen Kyselylomake
5 1. JOHDANTO Olen vannoutunut koti-ihminen, joka nauttii uusista kokemuksista. Uskon, että ihmisen pitää olla lujasti kiinnittynyt omaan perheeseen, lähiympäristöön ja kotimaahan, jotta voi arvostaa muita ja olla kiinnostunut myös uusista kokemuksista. Olen nuoresta pitäen matkustanut kotimaassa ja ulkomailla perheen mukana. Taisimme olla melko harvinainen näky 60-luvulla lähtiessämme autolla Eurooppaan niinä aikoina kun auto piti vielä lastata nosturilla laivan kyytiin. Kiersimme joka kesä Euroopan leirintäalueita ja vierailimme omalla autolla myös Itäblokin maissa, joiden rajojen ylitykset ovat jääneet muistoihini jännittävinä. Melko nuoresta olen reissannut myös yksin. Ostin ensimmäisen kuplavolkkarini heti kun täytin 18 ja tuore ajokortti taskussa lähdin seikkailemaan Eurooppaan suuntanani Hollanti. Reissuilta on jäänyt lähtemättömiä muistoja ja elämyksiä, jotka ovat ylläpitäneet kiinnostustani eri maihin. Isääni voin kiittää intohimoisesta asenteesta uuden opiskeluun sekä kielitaidon tärkeyteen - hän on aina kehottanut suhtautumaan avoimesti uuteen ja oppimaan kieliä sekä kulttuureja. Vanhempiani voin kiittää myös matkailumahdollisuuksista, joiden katson olevan lapsille ja nuorille erinomainen tapa ymmärtää erilaisuutta ja kiinnostua elämästä. Olen toiminut pitkään nuorisotyössä ja alusta pitäen olen suunnitellut myös kansainvälisen toiminnan mahdollisuuksia käytännön työssä. Opiskelin nuorena ohjaajana mm. Europa Kollegessa Saksassa muiden maiden nuorisotyöntekijöiden kanssa. Todellisuudessa kuitenkin käytännön mahdollisuudet toimia ovat olleet melko suppeita ja kansainvälinen toiminta pienessä piirissä tapahtuvaa. Kuitenkin 90-luvun alussa, jo ennen Suomen liittymistä EU:n koin suomalaisten nuorten kansainvälisyyskasvatuksen niin tärkeäksi, että yritin projektityönä kehittää mm. kansainvälistä leiritoimintaa. Ennen EU:ta toiminta on pääasiassa ollut melko suljetun piirin ystävyyskaupunkimatkoja ja järjestöjen toimintaa. Pienissä kunnissa ei ole ollut mahdollisuuksia satsata kansainväliseen työhön pienten resurssien vuoksi. Aihe on kuitenkin erittäin tärkeä sekä yksilöiden että koko nuorisotyön kannalta. Nuorisotyön tuloksellisuuden kannalta uudet elämykset tärkeitä ja uusia uria tarvitaan myös laajentamaan nuorten maailmankuvaa. Nuorisotyössä nonformaali oppiminen on normaalia - kielitaitoa ja sosiaalisia taitoja opitaan parhaiten muualla kuin
6 koulun penkillä. Nuorisotyön tulee murtautua ulos perinteisestä talo- ja kerhotoiminnasta ja paikallisesta piiri pieni pyörii - mentaliteetista uusia mahdollisuuksia tarjoavaan työhön, jossa kumppaneita on kuntien ja valtioiden rajojen ulkopuolellakin. Halusin selvittää, minkälainen kansainvälisen nuorisotoiminnan tilanne on alueellamme ja minkälaiset resurssit siihen on tarjolla. Nuorisotyö ei voi olla muuttumaton saareke, joka ei muutu muun yhteiskunnan mukana. Nuorisolain määrittelemä nuoruusaika (alle 29-vuotiaat) ulottuu myös jo niin pitkälle, että haasteena on toimia aivan eri maailmassa kuin lasten tai murrosikäisten nuorten kanssa. (Nuorisotyölaki 2006/72) Viimeisten parin kolmen vuoden aikana verkostomainen toiminta on laajentunut lähikuntiin ja aivan viime aikoina kuntapalvelu -uudistuksen myötä entistä laajemmaksi alueelliseksi yhteistyöksi. Valtakunnallisen osallisuushankkeen myötä nuorisotyö on laajentunut läänirajojen yli myös koko Suomeen ja nuorten osallisuuden eri muodot ovat entistä enemmän esillä. Euroopan unionin myötä nuorten liikkumismahdollisuuksia tuetaan ja kielitaito on tullut entistä tärkeämmäksi. Nuorisotyö tarvitsee runsaasti uusia tuulia myös sisältöön ja kansainvälinen toiminta on valtava haaste. (Ota osaa -nuorten osallisuushanke 2003-2007) 1.1 Tutkimuksen taustaa Opinnäytetyöni näkökulmat ovat kahdenlaisia. Työtäni lähinnä on Turun seudun nuorisotyön näkökulmasta sen tulevaisuus ja kehittämistoiminta. Opinnäytetyöni aihe valikoitui ajankohtaiseksi tutkimuksen kohteeksi käytännön tarpeeseen perustuen. Turun seutukunnassa nuorisotyön verkostoituminen on viimeaikoina aktivoitunut ja olen toiminut seudun kehittämistiimin sihteerinä ja kansainvälisen toiminnan tiimin kokoajana. Globalisaation näkökulmasta vahvistusta aihevalinnalle on antanut kuluvan vuoden alussa voimaan tullut nuorisolaki sekä saman vuoden puolivälissä Suomen puheenjohtajuuskausi EU:ssa. Olen ajatellut entistä enemmän nuorisotyön pitkän tähtäyksen tavoitteita ja pohtinut minkälaiseen itsenäisyyteen ja tulevaisuuteen me nuoria kasvatamme. Minkälaisia eväitä nuorisotyö voi nuorille antaa globaalissa maailmassa. Kielitaito, kulttuurien tuntemus, sosiaaliset taidot eri toimintaympäristöissä ovat niitä ominaisuuksia, joilla nuori
7 pärjää. Ilman käytännön mahdollisuuksia ja kokemuksia näiden taitojen hankkiminen on vaikeaa. Kansainvälisyys ja globalisaatio ovat miltei kuluneita käsitteitä, joita pidetään itsestään selvyyksinä taloudessa ja politiikassa. Kasvatuksessa kansainvälisyys on kirjattu myös pikkuhiljaa tavoitteisiin ja nyt myös esim. Suomessa uuteen nuorisolakiin (Nuorisolaki 2006/72). Koulutuksessa ja liike-elämässä ei voida tulevaisuudessa toimia ilman kansainvälisiä kontakteja eikä myöskään ilman monipuolista kielitaitoa. Euroopan unionin laajeneminen edellyttää yhteistyötä hyvin erilaisten kansojen ja kulttuureiden välillä. Ihmisiltä vaaditaan myös valmiuksia kohdata erilaisuutta sekä liikkua entistä joustavammin esimerkiksi työn mukana. Valitsin opinnäytetyökseni ajankohtaisen, mutta melko laajan aiheen. Uudessa nuorisolaissa mainittu kansainvälisyys on aiheena ja haastava työsarka, mutta myös hyvin selkiintymätön. Nuorisotoimen pienet resurssit eivät riitä useinkaan vastaamaan edes paikallisiin tarpeisiin puhumattakaan kansainvälisistä yhteyksistä. Työssäni aluekoordinaattorina Juuret ja siivet - nuorten osallisuushankkeessa minulla on ollut mahdollisuus lähteä kehittämään alueellista nuorisotyötä monipuolisesti ja yli kuntarajojen. Hankkeen tavoitteena on nuorten osallistumisen ja osallisuuden kehittäminen eri keinoin ja palvelujen kehittäminen verkostotyön avulla. Hankesuunnitelmaa laadittaessa oli mahdollista tarttua myös sellaisiin aihealueisiin, joihin ei pienissä kunnissa aiemmin ole voitu satsata. Nuorisotiedotus ja kansainvälisyys ovat kehittämisalueita, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet nuorisotyön sisältöön alueellamme. (Juuret ja siivet hanke 2003-2007) Hanke on laajentunut koskemaan monilta osin myös koko Turun seutukuntaa. Olemme kartoittaneet vuoden 2005 syksystä alkaen Turun seutukunnan TURBO-hankkeessa nuorisotoimialojen palveluita ja resursseja ja valinneet kartoituksen pohjalta muutamia seudullisia kehittämisalueita. Muun muassa nuorisotiedotus ja kansainvälinen toiminta todettiin laajoiksi ja runsaasti resursseja vaativiksi, joten ne ovat myös seudullisia kehittämisalueita TURBO:ssa. (TURBO- hanke 2006-2008)
8 Opinnäytetyöni aihe pyrkii hahmottamaan kansainvälisyyskasvatuksen taustalla olevia mandaatteja, suunnitelmia ja sopimuksia sekä erityisesti eritasoisia mahdollisuuksia nuorisotyössä. Suunnitelmallista kansainvälisyyskasvatusta tehdään jo monissa kouluissa, mutta hyvin vähän vielä nuorisotyössä. Aiemmin kontaktit ovat olleet satunnaisia vierailuja esimerkiksi ystävyyskaupunkien välillä tai irrallisia tapahtumia ja leirejä. Euroopan unionin nuoriso-ohjelman mahdollisuudet ovat lisänneet pikkuhiljaa välineitä ryhmätapaamisten, vapaaehtoispalvelun sekä nuorisoaloitteiden sekä kontaktiseminaarien muodossa. Yhdistysten toiminnassa kansainvälisiä kontakteja on yleisesti katto-organisaatioiden kautta, mutta kunnallisessa toiminnassa varsinkin pienissä kunnissa vähäisiä. Kuntien avustusmäärärahoista on ollut mahdollista hakea avustuksia myös kansainväliseen toimintaan, mutta yleensä paikallistasolla ei toimintaan ole ollut mahdollista saada tukea. Koottua tietoa niiden toteutumisesta ei esimerkiksi Turun seudulta ole saatavana. Aktiivisille nuorille on toki ollut mahdollista solmia kontakteja ja hankkia kielitaitoa esim. vaihto-oppilasvuoden ja urheilujoukkueiden kautta. Vanhempien resursseista on riippunut yleensä nuorten matkustusmahdollisuudet ulkomaille. Koulujen kautta kansainvälisiin vaihtoihin on voinut osallistua vain yleensä hyvin pärjänneet nuoret. Samoin vaihtooppilaaksi pääsyn edellytyksenä on ollut jokin rahoittava taustatuki - joko yhteisö tai perhe. Olen kokenut omassa työssäni tasapuolisten mahdollisuuksien tarjoamisen tärkeäksi, mutta samalla törmännyt resurssipulaan ja toiminnan tavoitteiden hahmottamisongelmiin. Nuorisotyön tulee murtautua ulos paikallisesta toiminnasta uusia mahdollisuuksia tarjoavaan tiedotukseen ja työhön, jossa kumppaneita on sekä oman kunnan että myös maan rajojen ulkopuolella. Nuorisotyön tuloksellisuuden kannalta uudet elämykset ovat tärkeitä ja uusia kokemuksia tarvitaan myös laajentamaan nuorten maailmankuvaa. Jo pienille lapsille voidaan opettaa avarakatseista suhtautumista muihin ihmisiin. Maailmankuvaa on tarpeellista avata oman kodin, kaupungin ja maan ulkopuolelle, jotta nuoren identiteetti muodostuu monikerroksiseksi. Oppimisympäristönä kokemus pärjäämisestä poissa kotoa tutuista ympyröistä voi lyhytkin matka toimia mullistavana kokemuksena myös syrjäytymisvaarassa olevalle nuorille. Hyviä kokemuksia on saatu jo
9 syrjäytyneiden nuorten viemisestä toiseen ympäristöön, jossa he ovat saaneet onnistumisen kokemuksia ilman vanhaa painolastia. Nuorisotyö on 2000-luvulla todellisen murroksen edessä ja työn tavoitteita tuleekin tarkistaa. Nuorisolaki antaa tähän hyvät mahdollisuudet, mutta uusia välineitä tarvitaan. Aihe kiinnostaa sen ajankohtaisuuden vuoksi. Mielestäni eri nuorisotyöhön liittyvissä yhteyksissä mainittu kansainvälisyys ja monikulttuurisuus vaativat kuitenkin avaamista ja konkretisointia, jotta ne on mahdollista tuoda mahdollisimman hyvin ja käytännön tasolle myös kenttätyöhön. Opetusministeriön nimeämän työryhmän laatimassa suosituksessa kansainvälisyyskasvatuksen toteuttamiseksi ei ole myöskään avattu nuorisotoimen osuutta, joten selvityksessäni pyrin siihen ainakin kurkistamaan. (Opetusministeriön kansainvälisyyskasvatustyöryhmä 2006) Kartoitukseni avulla olen pyrkinyt selvittämään kansainvälisen toiminnan mahdollisuuksia nuorisotyön välineenä. Olen etsinyt kansainvälisyyteen liittyviä mainintoja ja mandaatteja eritasoisten organisaatioiden ja yhteisöjen strategioista ja suunnitelmista maailmanlaajuisesti, Euroopassa, Suomessa sekä Turun seudulla. Läänin kansainvälisen toiminnan tiimin jäsenien ja muutamien Suomessa toimivien asiantuntijoiden apua olen käyttänyt myös tietoa etsiessäni. Olen lisäksi laatinut kyselyn Turun seutukunnassa henkilöille, jotka edustavat omassa kunnassaan kansainvälisessä nuorisotoiminnassa mukana olevaa vastuutahoa. Nuorten näkökulmaa edustaa opiskelijan toimesta Turun seudun muutamissa kunnissa tehdyn kyselyn vastaukset. Olen kirjannut kyselystä saadut tiedot nuorten tiedonhakupalvelujen käytöstä sekä kiinnostuksesta kansainväliseen toimintaan. Kartoituksen lopuksi arvioin kansainvälisen toiminnan tulevaisuutta Turun seudun nuorisotoimialoilla. Tavoitteena on jatkossa laatia toimintasuunnitelma, johon kirjataan seudullisen kansainvälisen toiminnan pitkän aikavälin suunnitelma Turun seudun nuorisotyössä. Suunnitelma liittyy osana TURBO:n -seudun nuorisotoimialojen kehittämisja tiedotushankkeeseen. (TURBO -hanke 2006-2008)
10 1.2 Tutkimustehtävä ja rajaus Kartoitustyöni viitekehyksenä on globalisaatio ja sen vaikutukset nuorisotyöhön sekä nonformaali oppiminen. Verkostotyö ja kehittämisprosessi ovat vasta alussa Turun seudulla, joten myös elinikäinen oppiminen toimii kartoituksen taustalla. Selvitystyöni olen rajannut koskemaan kansainvälistä toimintaa kuntien nuorisotyön kannalta. Kartoituksen tavoitteena oli koota toiminnan mandaatit ja mahdollisuudet selkärangaksi ruohonjuuritasolle. Yhteisöjen ja järjestöjen toimintaa sivuan tarkastelemalla sen antamia mahdollisuuksia nuorisotyölle sekä nuorisotoimen ja järjestöjen paikallista yhteistyötä ja lisäksi paikallisten yhdistysten kansainväliseen toimintaan myönnettyjä avustuksia. Koulujen kansainväliseen toimintaan viittaan vain lähinnä Euroopan unionin tarjoamien ohjelmien kautta ja korostaen yhteistyömahdollisuuksia. En ole käsitellyt kotouttamistoimintaa ja maahanmuuttajiin liittyvää toimintaa kartoituksessani laajan materiaalin vuoksi. Turun seutukuntaa käsittelen lähinnä seudullisten mahdollisuuksien ja verkostotyön kautta, enkä niinkään yksittäisten kuntien sisäisen toiminnan kannalta. 1.3 Tutkimuksen rakenne ja toteutus Olen koonnut aineistoa eri lähteistä ja kerännyt tietoa Internetistä, kirjallisuudesta ja raporteista. Aineiston laajuudesta johtuen olen listannut luettelomuotoon erilaisia mandaatteja, suosituksia ja sopimuksia kansainvälisyyden taustalla tuodakseni esille sen laajuuden. Materiaalit on koottu liiteluetteloksi, joka toimii oppaana tai käsikirjana kansainvälisessä nuorisotoiminnassa. Liitteeseen olen koonnut kansainvälisen toiminnan rakenteita nuorisotyössä eri toimijoiden näkökulmasta. Esittelen myös kansainvälisiä periaatteita ja sopimuksia kansainvälisen nuorisotyön taustalla sekä mandaatteja ja sopimuksia Suomessa. Länsi-Suomen läänin toimintaa esittelen esimerkkinä läänin tason verkostotyöstä Varsinais-Suomen liiton maakuntaohjelma ja Turun seudun kehittämiskeskuksen strategioita esittelen seutukehittämisen näkökulmasta. Turun seudun kansainvälistä toimintaa hahmottelen mm. netistä etsimieni strategioiden ja toimintasuunnitelmien pohjalta.
11 Työssäni mittaan kansainvälisen nuorisotoiminnan määrää, laatua ja näkyvyyttä eri tasoilla. Olen kartoittanut eri tasoisten toimijoiden ja linjauksista päättävien tai vastaavien suunnitelmia ja toimintaa. Samoin olen testannut ikään kuin ulkopuolisen silmin, miten ja mistä löytyy tietoa toiminnasta ja sen toteuttajista. Nuorisotoimialojen kansainvälisen toiminnan suunnitelmia olen etsinyt myös mm. netistä ja apuna kartoituksessa olen käyttänyt lisäksi TURBO -Turun seudun nuorisotoimialojen kehittämis- ja tiedotussuunnitelmaan liittyvää taustaselvitystä, joka on laadittu Turun seudun kehittämiskeskuksen ja kuntien yhteistyönä. Kuntien edustajille ja muutamille asiantuntijoille tekemäni sähköpostikyselyn perusteella olen kartoittanut näkemyksiä, joita olen käyttänyt loppupäätelmieni pohjana. Muutamien seudun koulujen oppilaille tehdyn kyselyn kansainvälistä toimintaa koskevat vastaukset olen kirjannut kartoitukseeni. Toimin myös Turun seudulla kansainvälisen toiminnan verkostotiimin vetäjänä ja Länsi- Suomen lääninhallituksen kansainvälisten asioiden työryhmässä, joten kartoituksen tuloksia voidaan hyödyntää kehittämistyössä sekä seudullisesti että laajemmaltikin. Seutukuntamme on ollut myös mukana Petri Pajun ja Petri Cederlöfin seutututkimuksissa ja kehittämistyössä yhtenä esimerkkinä. 1.4 Faktoja Turun seutukunnasta Seutukuntajako on otettu käyttöön vuoden 2004 alusta. Suomen kunnat on jaettu 77 seutukuntaan vuoden 2005 alusta. Turun seutukunta sijaitsee Länsi-Suomen läänin eteläosassa ja siihen kuuluu kahdeksantoista kuntaa. Turun lisäksi Kaarina, Piikkiö, Paimio, Sauvo, Lieto, Raisio, Naantali, Merimasku, Rymättylä, Rusko, Vahto, Askainen, Mynämäki, (Mietoinen ja Mynämäki yhdistyvät 1.1.2007) Nousiainen, Lemu ja Velkua. Vanhaan seutukuntajakoon on tulossa muutoksia kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä. Kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen kuntarakenne. Palvelurakenteita vahvistetaan kokoamalla yksittäistä kuntaa laajempaa väestöpohjaa edellyttäviä palveluja sekä lisäämällä kuntien välistä yhteistoimintaa. Tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja kansalaisten saatavilla olevat palvelut. Sisäasiainministeriön suosituksen
12 mukaan jatkossa Turun seutukunnassa tulisi tehdä yhteistyötä seuraavien kuntien välillä; Turku, Kaarina, Lieto, Raisio, Naantali, Rusko, Vahto ja Aura. (Sisäasiainministeriö 2006). Kuva 1 Kuva 2 Turun seutukunta Turun yhteistyöalue (Paras-hanke 2006) 2 GLOBALISAATION VAIKUTUKSIA NUORIIN JA NUORISOTOIMINTAAN EU:n nuorisopolitiikkaa koskevan valkoisen kirjan mukaan perustavoitteita nuorisopolitiikassa ovat 1) nuorten osallistumisen edistäminen, 2) nuorille tiedottaminen, 3) nuorten vapaaehtoistyöntukeminen ja siinä opitun tunnustaminen ja 4) nuorisotutkimuksen lisääminen Ei-muodollisen oppimisen tunnustamiseen rakennetaan Euroopan tasolla toimivaa järjestelmää. (EU:n valkoinen kirja ) Tommi Hoikkala toteaa globalisaation vaikutuksista toimittamassaan eri kirjoittajien näkökulmia sisältävässä muistiossa; Globalisaatio on aiheena kuin rannaton meri, eikä siitä ole liiemmin ollut suomalaista eikä kansainvälistä nuorisotutkimuskeskustelua. Teemassa muotoutuu merkittävällä tavalla nuorten asemaan, tilanteeseen ja
13 identiteetteihin, osallistumiseen, demokratiaan ja (maailman)kansalaisuuteen liittyviä seikkoja. Esillä on myös hallinnan kysymyksiä: valtaa, taistelua, eriarvoisuuksia, ihmisoikeuksia, riskejä sekä kiinnostavia sukupolvijakoja, uhkaa ja mahdollisuuksia. On myös aihepiirejä jotka ovat jääneet kartoittamatta aids, terveys, koulutus, ympäristö. Ja suurin haaste on se miten tämän kaiken kääntää nuorisopolitiikaksi. (Hoikkala, Tommi 2001) Monille nuorille kansainvälisyys on arkipäivää. Lisääntynyt matkailu, vaihto-opiskelu, tiedon, taiteen ja tavaran liikkuminen sekä nuorten into hyödyntää informaatioteknologiaa ovat tehneet nuorisokulttuurin virtauksista hyvinkin kansainvälisiä. Samalla nuorille tarjoutuu mahdollisuuksia kansainväliseen verkottumiseen. Nuoret sekä hyödyntävät globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia että vastustavat sen uhkia kansainvälisten ryhmien voimin. Kaikille nuorille kansainvälistyminen ei ole itsestäänselvyys, sillä esimerkiksi puutteelliset kieli- ja IT- taidot voivat ehkäistä kansainvälistymistä. Uusi EU:n nuoriso-ohjelma 2007 2013 painottaa kansainvälistymisen mahdollistamista myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. (Euroopan unioni) Tommi Hoikkalan kokoamassa muistiossa globalisaatiota määritellään seuraavasti: 1. kulttuurivirtausten liikettä, jossa ihmisten, ajatusten ja kulttuuristen mallien toisiinsa nivoutuminen luo avoimesti sykkivän verkon (Hermonen, Merja) 2. yhteisöllisyyttä: nuorisokulttuurien uudet yhteisöllisyyden muodot tuottavat uuden moraalisen tietoisuuden globaalissa ajassa (Lundbom, Pia) 3. monisukupolvista sosiaalista liikehdintää, joka kumpuaa maailmanlaajuisesta tyytymättömyydestä globalisoituvan maailman valtiokeskeistä järjestelmää vastaan ( Luhtakallio, Eeva) 4. sukupolvittaisia arvostusten, asenteiden ja maailmankuvien rakenteita (Helve, Helena) 5. yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien kansallisvaltioiden väliset rajat ylittävää liikkuvuutta, josta syntyy uutta maailmankansalaisuutta tai sisäänpäin kääntyvää kansallista torjuntaa (Harinen, Päivi) 6. työpaikkakilpailua, joka tuottaa työvoiman polarisaatiota, yhteiskunnallista jakoa hyviin ja huonoihin töihin sekä muita työelämän ristiriitoja (Pyöriä, Pasi)
14 7. informaatioteknologian kahlittua vs. liikevoimaista käyttöä ja nimenomaan jälkimmäistä kriittisen pedagogian palveluksessa (Suoranta, Juha) 8. uuden aikakauden erityistä poliittista tilaa, glokaalia maailmaa, jossa paikallinen (lokaali) ja globaali yhtyvät ja tuottavat mahdollista kuvittelevan ja kaikkea epäilevän uuden poliittisen toimijan, joka tiivistyy ironiseen ja epäilykykyiseen nuorisoon (Paakkunainen, Kari) 9. maailman kaikkien kolkkien kohtalonyhteyttä, joka juontuu keskinäisriippuvuudesta; sen riskit ovat talouden hallitsevuus ja vahvojen valta, mahdollisuudet todellinen ihmiskuntapolitiikka ja maailmakylä sekä YK tämän hallinnan mekanismina (Vesa, Unto) 10. kansalaisjärjestöjen monikansallista yhteistyötä (Kuure, Tapio) Nämä näkökulmat voi koota yhteisöllisyyden, kansalaisyhteiskunnan ( yhteiskunnalliset liikkeet), informaatioteknologian ja työnorganisatorisen globalisaation ulottuvuuksiksi. Globalisaatio on myös paljon muuta kuin talousvetoinen kasvoton prosessi. Globalisaatiokeskustelu tuo seuraavia aineksia nuorisopolitiikkaan (Hoikkala, Tommi 2001). 1) osallistumisrakenteet Jos ja kun uudet poliittiset identiteetit rakentuvat globaalien yhteisöjen jäsenyyksille, vanha edustuksellinen päätöksenteko joutuu ongelmiin. Tietysti kannattaa kysyä missä määrin arvio pitää paikkaansa eri yhteiskunnissa ja eri yhteiskuntien eri osaryhmissä; kansallisten minuuksien identiteettejä luova voima lienee edelleen tallella, mutta millä tavoin, siinäpä kysymys. Tähän alueeseen liittyy myös demokratiaongelma. Voidaan väittää, että nuorten kansalaisten näkemykset eivät välity tehokkaasti päätöksentekoon, koska ne käsitetään ulkoparlamentaarisina viesteinä. Kysymyksen mutkikkuus korostuu kun sitä ajattelee koko maailman nuorten asiana. Miten YK:ta tulisi kehittää jotta se toimisi tehokkaana foorumina nuorten globaalien kysymysten käsittelyssä ja että YK:lla on relevanssia globalisaation hallinnan kannalta? (Hoikkala, Tommi 2001). 2) elinolot ja nuorisotyö Nuorisopolitiikan suomalainen käsite tai ymmärrys korostaa nuorten elinoloja sekä kansalaistoimintaa. Nuorisopolitiikka linkittyy nuorisotyöhön, kansalaisjärjestöihin ja vapaaehtoistyön kenttään. Yhteys globaaliin keskusteluun on selkeä: kansalaisjärjestöt
15 erottuvat eettis-moraalisina äänitorvina (vrt. kulutuskriittisyys, talouskriittisyys, euro/länsimaiskriittisyys) ja resonanssi globaaliin nuorisokulttuurin on niin ikään erottuva (internet, amerikanismi, ääriliikkeet, uudet globaalit pienoiskulttuurit). Sen sijaan nuorisotyö globaalina käsitteenä ei saa sisältöä, onkin selkeä haaste on kehittää globaalin nuorisotyön ajatusta. 3) perhe ja sukupolvien suhteet Kysymykset sukupolvisuhteista ja perhesuhteista ovat ajankohtaisia globaalissa mielessä. Työmarkkinoiden liike repii perheitä ja niiden eri jäseniä eri maihin, perheenyhdistämisohjelmat ovat usein puutteellisia ja nuoret jäävät usein yksin ilman vanhempia tai vanhempiensa kasvattajiksi (vrt. maahanmuuttajanuoret Suomessa). Sukupolvisuhteet saavat uusia ulottuvuuksia esimerkiksi sosialisaatiokäsitteen kautta, kun katsotaan perheen käsitettä globaalin liikkeen näkökulmasta. Perhepolitiikka ja sukupolvien sopimus nousee globaalilla tasolla tärkeäksi. 4) monikulttuurisuus Monikulttuurisuus tuo globaalisuuden arkipäivään, antaa globaalille diskurssille kasvoja, käytäntöjä. Arjen sosiaalinen todellisuus on usein kaukana (kosmopoliittisesta) maailmankansalaisuudesta, interrailauksesta tai Music TV:n elämyssfääreistä. Sanalla sanoen rasismi on läsnä. Se nostaa nuorten arkipäivän syrjinnän ehkäisyn, maahanmuuttajien/etnisten vähemmistöjen osallistumismahdollisuuksien lisäämisen ja kysymyksen vähemmistönuorten yhteiskunnallisesta jäsenyydestä (koulussa, nuorisotalolla, julkisissa tiloissa ) keskiöön. 5) nuorten kansalaisuus Kansalaisuuden lunastaminen tuo esiin kysymyksen nuorten oikeuksista ja velvollisuuksista tai niiden rajusta kirjosta, joka vetää kuilun etenkin köyhien ja rikkaiden tai nopeasti kehittyvien maiden välille. Ketkä ovat globaalin nuorisopoliittisen keskustelun todelliset vähemmistöt tai marginaalit: kehitysmaiden nuoret yleisesti? Nopeasti urbanisoituvien keskuksien kaduilla elävät nuoret, joille prostituutio ja huumeet ovat arjen tosiasioita? Maaseudulle syrjäytyvät nuoret? Juurettomat nuoret, jotka virtaavat pakolaisina maasta toiseen, liian usein erillään vanhemmistaan ja yhteisöistään? Internetin ulottumattomissa kasvavat nuoret? 6) paikallisen ja globaalin keskinäissuhde
16 Globalisaatio rakentaa jännitteen nuorten paikallisten tarpeiden/toiveiden/ elämänmahdollisuuksien sekä globaalien trendien välille. Tässä on sekä kyse täydentävästä suhteesta (paikallisuuden ja globaalisuuden vuoropuhelu) että vastakkaisista vetovoimista (globaalit trendit tekevät paikallisista oloista entistä eriarvoistavampia: uudet keskustat ja periferiat). 7) digitaalinen tasa-arvo Digitaalisen kuilun kaventaminen rikkaiden ja köyhien maiden välillä on keskeinen globalisaation poliittinen ja taloudellinen kysymys. Se ei tietenkään ratkaise perustavia infrastruktuurin tai terveydenhuollon kysymyksiä. Silti sitä ei kannata väheksyä. Internet voi olla tehokas koulutuksen ja demokraattisen pedagogian väline. Yhdistetään tämä Harri Holkerin näkemykseen tehokkaimmasta tavasta poistaa köyhyyttä kehitysmaista: lisätään tyttöjen ja nuorten naisten koulutusta. 8) globaalin nuorisopolitiikan rajat Onko olemassa nuorisopolitiikkaa esimerkiksi ihmisoikeuspolitiikkana? Voi myös kysyä mikä on nuorisokysymyksen suhde lasten oikeuksien julistukseen ja muihin YK:n toimintaohjelmiin sekä kokouksiin ja konferensseihin (esimerkiksi aids-kokous, rasisminvastainen maailmankonferenssi, lapsi-summit)? Millä tavoin nuorisopolitiikan käsite on kirkas ja spesifi globaalilla tasolla? YK:n The World Programme of Action for Youth to the Year 2000 and Beyond määrittelee kymmenen prioriteettia: koulutus, työllisyys, nälkä ja köyhyys, terveys, ympäristö, huumeet, rikollisuus, vapaa-aika, tytöt ja nuoret naiset, osallisuus ja päätöksenteko. Olisiko tähän mitään lisättävää? Informaatioteknologia ja digitaalinen tasa-arvo? Globalisaation hallinta? Vai täytyisikö löytää jotain erityistä nuorisokysymyksen ja globaalin nuorisopolitiikan tärkein lenkki, jota vetämällä liikkuu koko ketju? Entä mitä tuollaiset erityisemmät nuorisopolitiikan ja nuorisotyön tavoitteet ja käsitteet tarkoittaisivat nimenomaan kehitysmaiden näkökulmasta? Tasa-arvon ja eriarvoisuuden suhde globaalissa nuorisopolitiikassa on keskeinen ulottuvuus, koska nuorten elonolojen kirjo on hurja. Miten kansallisesti tutut kysymykset syrjäytymisen tai mieluummin syrjinnän ehkäisystä asettuvat globaalilla tasolla. globaali nuorisokysymys pilkkoutuu tässä muistiossa moneen osaan (Hoikkala, Tommi 2001).
17 Määritelmien moninaisuus on tyypillistä monikulttuurisuuskasvatukseksi miellettävän toiminnan yhteydessä. Ei ole olemassa mitään yhtä määritelmää, joka olisi yleisesti hyväksytty. Teemoiltaan monikulttuurisuuskasvatus sivuaa kansainvälisyyskasvatuksen monia osa-alueita ja käsittelee väistämättä oikeudenmukaisuuden, syrjinnän, tasa-arvon ja kulttuurierojen nostamia kysymyksiä. Nykykulttuuri korostaa nopeita tuloksia ja pikavoittoja. Tällaisessa ympäristössä erilaisten syy- ja seuraussuhteiden käsitteleminen ei ole suosiossa. Nuorison ymmärtäminen ensisijaisesti kuluttajiksi korostaa materialistisia arvoja, mitä kilpailuyhteiskuntaan liittyvä epävarmuus täydentää. Tällaisessa järjestelmässä yksilöllisyys korostuu. Monikulttuurisuuskasvatus puolestaan kehottaa pysähtymään hetkeksi ja tarkkailemaan oman itsen ja ympäröivän maailman suhdetta. Tavoitteena on yksilöiden, yhteisöjen ja ryhmien välisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen. Vuorovaikutussuhteiden todellisuutta luonnehtivat moninaisuus ja monimutkaisuus. Muutosten ja vuorovaikutussuhteiden tunnistamiseen porautuva kulttuurienvälinen oppiminen alkaa erilaisuuden ja vastakkaisuuksien hyväksynnästä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita eriarvoisuuden tai syrjinnän hyväksymistä. Nuorisoalan järjestöissä kulttuurienvälinen vuorovaikutus mielletään keskeiseksi monikulttuurisen nuorisotyön osa-alueeksi. Kansainvälisyys on mielekästä ja haastavaa sekä kotimaassa että ulkomailla toimittaessa. Kansainvälisyys halutaan nähdä eräänä perusnuorisotyön keskeisenä elementtinä - ei ainoastaan matkailullisena itseisarvona. Erilaiset kansainväliset leirit ja ryhmätapaamiset ovat osa monikulttuurista kasvatustoimintaa. Vähemmistöjen ja maahanmuuttajien mukaan saaminen nuorisojärjestöihin on monikulttuurisen nuorisotoiminnan sekä seuraus että tavoite (Cantell, Matti 2005). Vapaaehtois- ja tukihenkilöiden kouluttaminen kulttuuritietoisiksi, kulttuurisille eroille ja yhtäläisyyksille herkistäminen, on osa järjestöjen koulutustoimintaa. Myös aikuistumis- ja rippileireillä käsitellään syrjinnän ja erilaisuuden mekanismeja. Liikunnan ääressä tapahtuva eri ryhmien välinen kanssakäyminen esim. katukoriksen merkeissä on käytännön sovellutusta monikulttuurisuuteen kasvusta. Eri kulttuuritaustaisten nuorten päivittäiset kohtaamiset ovat tämän päivän todellisuutta. Kulttuurienvälinen kasvatus perustuu Cantellin mukaan: vuorovaikutukseen, kokemuksellisuuteen, ennakkokäsitysten tutkimiseen ja ennakkoluulojen muurien murtamiseen, vastavuoroisuuteen ja solidaarisuuteen. Lähtökohtana tulee olla omakohtaisten kokemusten tarjoaminen, joka
18 johtaa ymmärrykseen ja myönteisiin toimintamalleihin. Nuorisoalan järjestöjen tehtävänä on luoda tälle prosessille puitteet. Pelkällä kasvatuksellinen lähestymistapa ei Cantellin mukaan riitä, vaan työtä on täydennettävä muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoin. Monikulttuurisuuskasvatus nuorisotyössä on voimistumassa ihmisoikeuskasvatuksen suuntaan. Mukana säilyy edelleen vahva kulttuurienvälisen oppimisen leima, mutta uutuutena mukaan tullee enemmän rakenteisiin pureutuvaa näkökulmaa. Vallankäytön ja sen ulkopuolelle sulkemisen yhteyksistä muistuttavat lauluntekijän kiteyttämä purkaus: Ihmiset, ettekö tajua, että "maailma on globaali" (Cantell, Matti 2005 ). 3 KANSAINVÄLISEN NUORISOTOIMINNAN MANDAATTEJA SUOMESSA Nuorisopolitiikalla pyritään parantamaan nuorten kasvu- ja elinoloja. Nuorisopoliittisten toimien yhteensovittamiseksi valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi kehittämisohjelman, jossa esitetään valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja edistetään ohjelmatyötä lääneissä ja kunnissa. Opetusministeriö ohjaa ja kehittää nuorisopolitiikkaa lainsäädännöllä, tutkimusten ja selvitysten välityksellä ja nuorisolle ohjatuilla budjetti- ja veikkausvoittovaroilla. Tavoitteena on mm.nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukeminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten elinolojen parantaminen. (Opetusministeriö 2006) 3.1 Nuorisolaki ja sen toteuttajat Maaliskuun alussa 2006 voimaan tulleella nuorisolailla uudistetaan ja tarkennetaan Suomen nuorisotyön ja -politiikan arvopohjaa, keskeisiä käsitteitä sekä näiden toteuttamiseksi käytettäviä välineitä. Nuorisolaki on neljäs suomalaista nuorisotyötä ja -politiikkaa säätävä laki. Edelliset vastaavat lait voimaan vuonna 1972, 1986, 1995. Eduskunta on uudistanut kyseistä lainsäädäntöä noin kymmenen vuoden välein. Eurooppalaisessa vertailussa Suomen nuorisotyötä ja -politiikkaa koskeva lainsäädäntö on moderneinta. Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu,
19 yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. (Nuorisolaki 2006/72) Opetusministeriöllä on vastuu nuorisotyön ja -politiikan yleisestä kehittämisestä. Lääninhallitukset toimivat nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevissa asioissa valtion aluehallintoviranomaisina. Opetusministeriö hyväksyy läänin nuorisotoimen tulostavoitteet yhdessä lääninhallituksen kanssa. Opetusministeriöllä on valtakunnan tasolla ja lääninhallituksilla aluetasolla vastuu nuorisopolitiikan yhteensovittamisesta. (Opetusministeriö 2006) Valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja suuntaviivat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle. Kehittämisohjelmaa tarkistetaan tarvittaessa. Kehittämisohjelman valmistelee opetusministeriö yhteistyössä asianomaisten muiden ministeriöiden kanssa. Valmistelussa tulee kuulla nuorisotyön ja -politiikan keskeisiä tahoja. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat kunnat, nuorisoyhdistykset ja muut nuorisotyötä tekevät järjestöt. Nuorisotyön palveluja voidaan tuottaa myös alueellisesti kuntien yhteistyönä. Kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä tarvittaessa nuorten työpajapalvelut tai muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot. Nuorisotyötä ja - politiikkaa toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä paikallisten viranomaisten sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. (Opetusministeriö 2006 )
20 3.2 Opetusministeriö johtaa ja avustaa, Nuora seuraa Opetusministeriö ohjaa ja kehittää nuorisopolitiikkaa lainsäädännöllä tutkimusten ja selvitysten välityksellä nuorisolle ohjatuilla budjetti- ja veikkausvoittovaroilla. Tavoitteena on mm. nuorten aktiivisen kansalaisuuden tukeminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten elinolojen parantaminen. Opetusministeriö osallistuu nuorisoasioissa eri maiden kahdenväliseen ja monenkeskiseen hallitusten yhteistyöhön, pohjoismaiseen yhteistyöhön sekä EU-yhteistyöhön. Tavoitteena on toimialan kehittäminen kahdenvälisen sopimuspohjaisen yhteistyön avulla ja osallistumalla monenkeskisen yhteistyön rakenteisiin (YK, Euroopan neuvosto, Itämeren maiden neuvosto, Pohjoismaiden ministerineuvosto, Barentsin Euro-Arktinen neuvosto). Opetusministeriön ja lääninhallitusten tulossopimukseen kirjataan nuorisotoimen osalta lyhyen aikavälin nuorisopoliittiset tavoitteet ja tehtävät. Tulossopimuksessa on oma kohtansa kansainvälisestä yhteistyöstä. Opetusministeriö jakaa tukea valtion nuorisomäärärahoista mm. ennaltaehkäisevään päihde- ja huumetyöhön, kansainväliseen yhteistyöhön, koululaisten iltapäivätoimintaan, kuntien nuorisotoimintaan, läänien nuorisotoimintaan, nuorisotyötä tekeville kansalaisjärjestöille, nuorten kulttuuritoimintaan, nuorisotutkimukseen, nuorten työpajatoimintaan, valtakunnallisille nuorisokeskuksille. Nuorisomäärärahat osoitetaan pääosin veikkaus- ja raha-arpajaispelien voittovaroista. Opetusministeriö tukee erillisillä määrärahoilla ajankohtaisia hankkeita: varoilla on tuettu mm. syrjäytymisen ehkäisyä, seikkailukasvatuksen kehittämistä ja kansainvälisiä hankkeita. Hankerahoitusta voidaan myöntää myös järjestöille ja yhteisöille, jotka eivät saa säännöllistä toiminta-avustusta. Nuorten uusien toimintamuotojen kehittäminen on ollut erityisesti näiden avustusten kohteina. (Opetusministeriö 2006) Vuonna 2006 kansainvälisen yhteistyön määräraha on yhteensä 1.000 000 (miljoona) euroa.. Suomessa ohjelman toimeenpanosta vastaa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO. Vuonna 2006 opetusministeriö on asettanut CIMO:n käyttöön 113 000 euroa Nuoriso-ohjelman kansallisen rahoitusosuuden kattamiseen. CIMO myöntää myös Nuori Kulttuuri-toimintaan liittyviä avustuksia esiintymismatkoihin ulkomaille, Nuori Kulttuurilähettiläiden toimintaan ja hallinnointiin (144 500 euroa vuonna 2006). Opetusministeriö
21 tukee kansainvälistä toimintaa myös Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n kautta, joka vastaa joistakin sopimuspohjaisista kahdenvälisistä hankkeista. Opetusministeriö on myöntänyt Allianssille 38 500 euroa hankkeiden kustannuksiin vuonna 2006. Opetusministeriö tukee myös kansainvälisen nuorisoyhteistyön rakenteita. Vuonna 2006 niitä on tuettu seuraavasti: Euroopan neuvoston nuorisosäätiön vapaaehtoinen avustus 13 350 euroa, vapaaehtoinen avustus YK:n nuorisorahastolle 10 000 euroa, Suomen osuus Itämerisihteeristön kuluista 10 000 euroa, BYCO:n (Barents Youth Cooperation Office) rahoitus 10 000 euroa. Ministeriö on myöntänyt avustuksia kansainvälisten nuorisoalan hankkeiden toteuttamiseen myös eri järjestöille ja kunnille, kuten (vuonna 2006) Euroopan nuorten parlamentti EYP- Finland ry:lle, Turun kaupungin nuorisoasiainkeskukselle, Suomi-Kuwait Ystävyysyhdistys ry:lle, Suomen Nuorten Esperantoliitto ry:lle, Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskukselle, Suomen Punaiselle Ristille, Karjalan Humanitaarinen Tuki ry:lle, Nuorten Palvelu ry:lle, Nuorisotutkimusseura ry:lle, Salo - Lasten Laulukaupunki ry:lle, Kokkolan kaupungille, Suomen 4H-Liitolle, Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto ry:lle ja Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:lle. Lisäksi ministeriö tukee erilaisia hankkeita liittyen ajankohtaisiin kampanjoihin ja teemavuosiin (Juntunen, Elina. Opetusministeriö 7.11.2006 ). Opetusministeriön asettaman kansainvälisyyskasvatus 2010 -työryhmän tehtäväksi annettiin laatia ehdotus kansalliseksi kansainvälisyyskasvatuksen toimenpideohjelmaksi. Toimeksianto perustui Euroopan Neuvoston North-South Centren tekemään arvioon kansainvälisyyskasvatuksesta Suomessa ja arvioinnissa esitettyihin suosituksiin. Toimeksiannon mukaisesti toimenpideohjelma painottuu opetuksen ja oppimisen haasteisiin erityisesti YK:n vuosituhatjulistuksen, siitä johdettujen vuosituhannen kehityspäämäärien, Suomen kehityspoliittisen ohjelman ja Maastrichtin kansainvälisyyskasvatussuosituksen mukaisesti. Toimenpideohjelmassa tarkastellaan myös globaaleja kehityskysymyksiä ja niiden hyödyntämistä sekä koulutuksessa että kansalaisjärjestötoiminnassa. (Kansainvälisyyskasvatus 2010 - työryhmä ) Kansainvälisyyskasvatuksella tarkoitetaan muun muassa toimintaa, joka ohjaa yksilökohtaiseen globaaliin vastuuseen ja yhteisölliseen maailmanlaajuiseen