Miten New Public Management muuttaa hyvinvointivaltion valta- ja hierarkiarakenteita? Leena Eräsaari Helsinki 13.11.2007
Mitä New Public Management on? NPM on dogma tai oppirakennelma julkisen hallinnon aitoa modernisoitumista uusi kieli (moderni latina)/managerese tai managerialese uusliberalismin hallinnollinen pikkuveli väheksyy julkista sektoria ja ylistää yksityistä liiketoimintaa tuo yritystoiminnan pelisääntöjä julkiselle
maailmanlaajuinen muoti ei rationaalisesti arvioitavissa tai selitettävissä ei helppoa hyväksyä hallinnon periaatteiksi ei pysäytettävissä muoti hurjaa pienien luokkaerojen yhteiskunnissa (Simmel) poliittista vain Margaret Thatcher Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa (ns. Uuden-Seelannin malli 1990-luvun alussa)
maailmanlaajuinen muoti NPM on myös imperialismia vertautuu muinaiseen Rooman imperiumiin, jossa latinan kieltä käytettiin nimenomaan valloitetuissa maissa hallinnon kielenä johdon ideologia, jossa matkitaan yksityistä yritystoimintaa Muoti on samaistumista ja erottautumisyta
NPM Suomessa ei poliittisia päätöksiä (ehkä kassakaappisopimuksia ) perusteluina välttämättömyyden retoriikka globalisaatio vaatii, OECD, WTO, EU, EU:n kilpailutuslainsäädäntö, EU:n rahapelejä koskeva lainsäädäntö jne. jne. Suomi joutuu ajopuuna sotaan, rähmälleen NL:a kohtaan ja nyt vastaavasti uusliberalismiin
hyvinvointivaltio koostuu sosiaaliturvasta ja erilaisista palveluista siirtymä hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskuntaan? Jane Lewis: Sosiaaliturva säilyi paremmin kuin palvelut. Palvelut = naisten intressi, sos.turva=miesten Olen samaa mieltä Lewisin kanssa. Ongelmana se, että palvelut tapahtuvat monissa organisaatioissa, joten kokonaiskuvan saaminen vaikeaa
suomalainen hyvinvointivaltio palveluna toteutuu erilaisten organisaatioiden tai instituutioiden välityksellä rakennettu pääasiassa II:n maailmansodan jälkeen työllistää enemmän naisia kuin miehiä myös itse palvelut auttavat enemmän naisia kuin miehiä koska organisaatioita on tuhansia ellei kymmeniätuhansia, niin yleistäviä väitteitä on hieman arveluttavaa tehdä
Mary Douglas How Institutions Think (1987) ns. kulttuurista näkemystä organisaatioista. ajatuksena on, että erilaisten instituutioiden kestävyys perustuu sille, että ne ovat muutakin kuin päälle näkyvät, rationaaliset, valtaan ja auktoriteettiin perustuvat kollektiiviset neuvottelut organisaatioiden sisällä ja välillä. instituutiot harjoittavat ajattelun sosiaalista kontrollia. Ennen kaikkea institutionaalinen ajatusmaailma järjestää kokemuksia ja muistia, se kontrolloi suhteellisen laajalti sitä, miten organisaation jäsenet havaitsevat uudet ideat ja miten he reagoivat niihin. Douglas ajatuksia instituutioiden ajatusmaailmasta (thought-world) on myöhemmin kehitetty eteenpäin. On olemassa paljon tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita organisaatiokulttuureista, erilaista kulttuurin osatekijöistä kuten symboleista, metaforista, estetiikasta jne.. Kaikki organisaatiot kehittävät omia mielikuvia, symboleita, ideoita, menneisyyden, muistin jne.
Organisaationäkökulma NPM:n mukaisiin uudistuksiin tärkeä, mutta ainakin Suomessa laiminlyöty uuden ja vanhan välillä ristiriita hyvinvointivaltion periaatteet ja New Public Managementin (NPM) periaatteellisessa ristiriidassa hyvinvointivaltio tähtäsi eriarvoisuuden vähentämiseen, köyhien, huono-osaisten jne. muuten vähäväkisten ryhmien aseman parantamiseen
Uuden tunnusmerkkejä pysyvä muutos laatustandardit innovaatiot huippusuoritukset julkinen pyrkii matkimaan yksityistä paljon ja halvalla kilpailu, kilpailuttaminen
NPM johtajien valta korostuu johtajien apuna arviointiteollisuus asiajohtamisesta ammattijohtamiseen johtamisen ja katutason arvot eriytyvät johtajilla rosvon/kuningattaren rooli katutason työntekijöillä ritarin (talonpojan) rooli LE: äidin, mummon jne. huolenpidon etiikka
miten saadaan paljon ja halvalla? palveluita standardoidaan prosesseja pilkotaan yksiköitä suurennetaan (PARAS hanke) työtä kevennetään, pinnallistetaan, ositetaan käytetään mm. ilmausta McDonaldisaatio asiakas etsii useilta luukuilta palveluissa siirrytään räätälöidyistä ositettuihin nopeasti autetuilla menetelmillä
sosiaalityöntekijöiden toiveet yhdeltä luukulta hitaasti, räätälöidysti syvällisesti prosessina esimerkiksi enemmän tarvitseville enemmän eikä päinvastoin kuten NPM:n tehokkuusvaatimus edellyttää
NPM:n seurauksia: palvelun suorittajan ja tilaajan (tilaajatuottaja mallissa) välinen etäisyys lisääntyy palvelun saajista tulee kuluttajia sopimuksia, tehtäviä määritellään yksityiskohtaisesti tehokkuutta ja laatua mitataan ja kontrolloidaan yksityiskohtaisesti
ristiriidan olemus johdon valta korostuu uudessa hallinnassa, vanhassa korostuivat professionaalien näkemykset hyvästä hoidosta johtajien valtaa lisätään eri ideologia tai eetos professionaalien ja muiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden valtaa vähennetään
pysyvän muutoksen vaikutuksia yhteisöihin (Sennett, Uuden kapitalismin kulttuuri) yhteisöt perustuvat luottamukselle, jota nakerretaan kolmella tavalla: ulkopuoliset muuttajat (konsultit yms.) heikentävät institutionaalisia verkostoja ja yhteisöjä koska eivät perehdy organisaatioihin
luottamus häviää koulun henkilökunnan (ja muiden välitettävien yhteisöjen) vaihtuvuus synnyttää ns. epämuodollisen luottamuksen vähenemistä kun työntekijät koulussa (ja muissa instituutioissa) eivät ehdi tutustua toisiinsa ei heillä ole tietoa siitä mitä odottaa toisiltaan
lojaalisuuden häviäminen institutionaalinen lojaalisuus vähenee, koska työntekijät eivät pääse vaikuttamaan muutoksiin ja ne tuodaan yllättäen tunne samasta veneessä olemisesta häviää jos se ei toteudu missään
pysyvä muutos rapauttaa työetiikan peruspilarit lykätyn palkkion odottamisen (vrt. TEHY:n lakko) pitkän tähtäimen strategisen ajattelun kannattaako mitään parannuksia yrittää?
Mitä kaikkea vanhaa uusi uhkaa kamppailua käydään: kielestä hyvinvointipalveluita järjestävien professionaalien ammatillinen identiteetti ja ylpeys on uhattuna myyteistä symboleista Clarke&Nyman
perustuu seuraaville LE:N hengentuotteille : New Public Management on julkisen sektorin vääryyksien isä. Teoksessa Vääryyskirja, toim. Helne ja Laatu, Kela 2006. (löytyy kotisivuilta) Millainen yhteiskunta on hyvinvointivaltion jälkeen? Teoksessa: Talouskasvun hedelmät Kuka sai ja kuka jäi ilman? Toimittanut Heikki Taimio, Työväen Sivistysliitto, Helsinki 2007. Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Gaudeamus 2002.