Nurmijärven järvien veden laatu 2009

Nurmijärvi 2011 Nurmijärven järvien veden laatu 2009 Sääksjärvi elokuussa 2009. Kuva Liisa Garcia Ympäristölautakunta m

ISBN 978-952-99837-7-3 Painopaikka: Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi 2011 1

Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 1. Johdanto... 4 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät... 4 3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä... 6 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet... 6 5. Tutkimustulokset... 9 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)... 9 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)... 13 5.3. Sääksjärvi... 16 5.3.1. Sääksjärven pohjaeläinkartoitus vuonna 2008... 21 5.4. Vaaksinjärvi... 21 5.5. Valkjärvi... 25 5.5.1. Valkjärven kasviplankton... 30 6. Lähteet... 32 Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina 2000 2009 Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina 1995-2009 Liite 3. Vuoden 2009 vesianalyysitulokset Liite 4. Valkjärven kasviplanktontutkimuksen tulokset 2

Tiivistelmä Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuonna 2009 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. Vuoden 2009 keskilämpötila oli maan eteläosassa vajaasta puolesta asteesta asteeseen tavanomaista lämpimämpi. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä. Tammikuussa järvien jäät olivat ajankohdan keskiarvoa ohuempia, mutta jäät paksunivat helmi- ja maaliskuussa. Huhtikuu oli vähän keskiarvoa lämpimämpi ja lumet sulivat sekä jäät lähtivät järvistä huhtikuun loppuun mennessä. Kesäkuu alkoi kylmänä, mutta loppukuusta oli helteitä. Pintaveden lämpötilat nousivat juhannuksen jälkeen selvästi ja kuukauden lopussa vedet olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Heinäkuussa satoi keskimääräistä enemmän ja lämpötilat laskivat. Elokuu ja etenkin syyskuu olivat koko maassa tavanomaista lämpimämpiä. Lokakuun keskilämpötila puolestaan oli tavanomaista alhaisempi. Joulukuu oli keskimääräistä kylmempi ja lunta oli tavallista enemmän. Itä-Herusen ja Länsi-Herusen happitilanne oli vuonna 2009 järville varsin tyypillinen. Herustenjärvien ph-arvo ja puskurointikyky eli kyky vastustaa ph-arvon muutosta olivat edelleen hyvin alhaisia. Herustenjärvet ovat erittäin suuressa vaarassa happamoitua. Sääksjärven kokonaistilanne pysytteli vuonna 2009 hyvin edellisvuosien tasolla. Kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä. Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärven syvänteestä viisi rinnakkaista pohjaeläinnäytettä 9.10.2008. Näytteitä ei ollut määritetty ennen edellisvuoden raportin valmistumista ja siksi tulokset esitellään lyhyesti tässä raportissa. Syvännenäytteistä tavattiin yhteensä 500 makroskooppista yksilöä 23 pohjaeläintaksonista. Neliömetriä kohti laskettuna yksilöitä oli 3460. Pohjaeläinten märkäbiomassa oli 8,2 g/m 2. Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan. Järven veden ravinnetaso on edelleen alhainen ja se voidaan luokitella niin kokonaisfosfori- kuin a-klorofyllipitoisuuden perusteella karuksi järveksi. Valkjärven heikompitehoinen hapetin toimi koko vuoden 2009 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetin toimi koko kesän, kunnes 23.9.2009 tehdyn huoltokäynnin yhteydessä havaittiin, että hapettimen vaihteisto oli rikkoutunut ja vain laitteen sähkömoottori oli toiminnassa. Vaihteiston vioittumisen ajankohtaa ei tiedetä. Hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin kohtuullisena, ollen silti yhä varsin alhainen. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi rehevältä järveltä, a- klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevältä tai rehevältä. 3

Valkjärveltä otettiin kaksi kasviplanktonnäytettä kokoomanäytteestä (0 2 m) 28.7. ja 19.8.2009. Lukumäärältään suurin ryhmä molemmilla näytekerroilla olivat kultalevät (Chrysophyta) ja toiseksi suurin ryhmä nielulevät (Cryptophyta). Heinäkuun lopussa sinilevät (Cyanophyta) olivat lukumääräisesti kolmanneksi suurin ryhmä 15 % osuudella kokonaismäärästä, elokuussa puolestaan sinilevien osuus oli vain 1 %. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli 28.7.2009 1,205 mg/l ja 19.8.2009 2,765 mg/l. Biomassan perusteella Valkjärvi voitaisiin luokitella lievästi reheväksi tai reheväksi järveksi. 1. Johdanto Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuonna 2009. Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna 1991 aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen itselleen vuonna 1994. Kesällä 1998 hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi- Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 2001, jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta 55 000 kuutiometristä 95 000 kuutiometriin. Vuonna 2004 myös toinen hapetin ostettiin Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut raportin hapettimien teknisestä toiminnasta vuonna 2009 (Kauppinen 2009). Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesäja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta 1989-2008 laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristötarkastaja Liisa Garcia. 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otetaan normaalisti vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Valkjärvi oli touko-syyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kaksi kertaa vuonna 2009. Sääksjärvi on mukana valtakunnallisessa Järvien vedenlaadun vertailuolojen ja pitkäaikaismuutosten seuranta ohjelmassa, jonka myötä se kuuluu myös EU:n laajuiseen Eurowaternet-seurantaverkostoon (EIONET-Water). 4

Vuonna 2009 otettiin a-klorofyllinäytteet kaikista järvistä. Valkjärvestä a-klorofylliä tutkittiin kuusi kertaa touko-syyskuussa. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta, Sääksjärvestä ja Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet kerran loppukesällä. Valkjärvestä otettiin kasviplanktonnäytteet 28.7. ja 19.8.2009. Nurmijärven kunnan ottamat vesinäytteet on analysoitu FCG Finnish Consulting Groupin ympäristölaboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. Valkjärven kasviplanktonnäytteet on määritetty Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksessa. Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 5

3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä- Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä- Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 260 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 metrin syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 20 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja ekologiselta luokaltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. Pohjanläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet Tammikuu 2009 oli pitkäaikaista keskiarvoa leudompi. Tosin edellisvuoden poikkeuksellisen lauhaan tammikuuhun verrattuna vuoden 2009 tammikuu oli selvästi kylmempi. Kuukauden alussa yhtenäinen lumipeite puuttui vielä maan lounaisimmasta osasta ja etelärannikolta. Kuukauden lopussa koko maassa oli yhtenäinen lumipeite. Vuoden alussa pinta- ja pohjavedenpinnat olivat suuressa osassa maata korkealla sateisen 6

loppuvuoden jäljiltä. Järvien jäät olivat maan etelä- ja keskiosassa ajankohdan keskiarvoa ohuempia. Helmikuu oli tavanomaisen talvinen kuukausi. Sekä vesistöjen vedenpinnat että pohjaveden korkeudet laskivat talvelle tyypilliseen tapaan. Silti vedenkorkeudet olivat edelleen yleisesti keskimääräistä korkeammalla. Roudan paksuus ja jääpeite vahvistuivat pakkasten myötä. Kuukauden päättyessä lunta ja jäätä oli silti monin paikoin ajankohdan keskimääräistä vähemmän. Maaliskuun keskilämpötila oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Lunta oli kuukauden lopussa maan etelä- ja länsiosassa alle 20 cm. Jäät paksunivat lähes koko maassa vielä maaliskuun loppuun saakka. Kuukauden päättyessä järvien jäänpaksuus oli maan eteläosassa 40 60 cm. Huhtikuu oli vähän keskiarvoa lämpimämpi ja sademäärä jäi tavanomaista niukemmaksi. Lumet sulivat nopeasti lämpimän sään myötä. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa. Toukokuun keskilämpötila kohosi suuressa osassa maan etelä- ja keskiosaa vähän 10 asteen yläpuolelle. Kuukauden lopussa lämpötila kohosi suurimmassa osassa maata hellelukemiin. Vesistöjen vedenpinnat olivat toukokuun lopussa suuressa osassa maata ajankohdan keskimääräistä alempana vähävetisen kevään vuoksi. Pintaveden lämpötilat nousivat kuukauden lopulla tavallista korkeammiksi. Sää oli kesäkuussa hyvin vaihteleva. Alkukuun kylmä säätyyppi vaihtui loppukuussa helteisiin suuressa osassa maata. Hellejakso ei kuitenkaan kompensoinut kuun alkupuoliskon viileyttä, joten keskilämpötilat jäivät tavanomaisten arvojen alapuolelle lähes koko maassa. Kesäkuun päättyessä vesistöjen sekä pohjavesien pinnat olivat monin paikoin keskimääräistä alempana. Pintaveden lämpötilat nousivat juhannuksen jälkeen selvästi, ja kuukauden lopussa vedet olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Heinäkuun keskilämpötilat jäivät jonkin verran tavanomaista alemmiksi. Suuressa osassa maata satoi keskimääräistä enemmän (Kuva 2). Heinäkuun alkaessa pintavedet olivat hellesäiden myötä hyvin lämpimiä, mutta pian sen jälkeen kolea sää pudotti veden lämpötilat ajankohtaan nähden hyvinkin viileisiin lukemiin. Kuukauden päättyessä pintaveden lämpötilat olivat lähellä ajankohdan keskiarvoja. Elokuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi. Sademäärät vaihtelivat keskimääräisen molemmin puolin. Järvien pintalämpötilat olivat suurimman osan elokuuta ajankohdan keskiarvoa ylempänä, mutta alkoivat jäähtyä elokuun puolivälissä. Syyskuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi, yksi lämpimimmistä viimeisten 50 vuoden aikana. Myös järvien pintavedet olivat syyskuussa keskimääräistä lämpimämpiä. Lokakuun keskilämpötila oli suurimmassa osassa maata sitä vastoin tavanomaista alhaisempi. Niin ikään pintavedet olivat koko kuukauden keskiarvoa viileämpiä. Marraskuun alkupuolella oli jonkin verran tavanomaista kylmempää ja loppupuolella huomattavasti tavanomaista lauhempaa. Keskilämpötila oli koko maassa pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Kuukauden sadanta oli suuressa osassa maata lähellä keskimääräistä. Kuukauden päättyessä maan etelä- ja keskiosan järvien vesi oli tavallista lämpimämpää. 7

Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 2009. Kuva 3. Vuosisadanta Nurmijärvellä vuosina 1995 2009. Joulukuu oli keskimääräistä kylmempi. Lunta oli joulukuun lopussa suurimmassa osassa maata 25-40 senttimetriä. Maan eteläosassa lunta oli noin 10-20 senttimetriä tavallista 8

enemmän. Vuoden päättyessä jäänpaksuudet olivat hieman keskiarvoa pienempiä. Kaiken kaikkiaan vuoden 2009 keskilämpötila oli maan eteläosassa vajaasta puolesta asteesta asteeseen tavanomaista lämpimämpi. Vuoden 2009 sademäärä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla 633 mm (Röykässä 532 mm, Kuva 3). Helsinki-Vantaan sademäärä oli hyvin lähellä vuosien 1971 2000 keskiarvoa (650 mm). 5. Tutkimustulokset Analyysitulokset vuodelta 2009 ovat liitteen 3 taulukoissa. 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) Kevättalvella 2009 Itä-Herusen alusveden hapen kyllästysaste oli 21 %, pintaveden kyllästysaste 41 %. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 4). Kuva 4. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu 1970-luvun loppupuolella ja uudestaan vuonna 1985. Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo pysytteli vuonna 2009 edellisvuosien tasolla ollen hyvin matala (Kuva 5). Vesien eliöstö on sopeutunut elämään ph-alueella 6,0 8,0. Alemmat ph-arvot johtavat aikaa myöten lajien taantumiseen ja lopulta häviämiseen. Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky neutraloida happamoittavia aineita on ollut jo vuosien ajan huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. 9

Vuonna 2009 alkaliteetti oli molemmilla näytteenottokerroilla alle 0,01 mmol/l eli puskurointikyky oli käytännössä loppunut. Itä-Herunen on erittäin suuressa vaarassa happamoitua. Kuva 5. Veden ph-arvo Itä-Herusessa. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja jatkuvassa lievässä laskusuunnassa (Kuva 6). 2000-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 2003 aiemmalle tasolle. Vuonna 2009 kokonaisfosforipitoisuus oli hieman edellisvuosia alempi, kokonaistyppipitoisuus pysytteli suurin piirtein edellisten vuosien tasolla (Kuva 7 ja 8). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Itä-Herusen ravinnetaso oli rehevä. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 2009 kasvukaudella noin 18 (Kuva 9). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2009 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. 10

Kuva 6. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa. Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa. 11

Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. Kuva 9. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa. 12

Loppukesällä 2009 saatiin a-klorofyllin arvoksi 16 µg/l, joka kuvastaa reheviä oloja. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Kevättalvella 2009 hapen kyllästysprosentti laski alusvedessä varsin alhaiseksi (7 %), mutta jään alla pintavedessä hapen kyllästysaste oli 71 %. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 10). Kuva 10. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi 1970-luvun loppupuolen ja vuonna 1985 tehtyjen kalkitusten myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 2001, 2002 ja 2005 ph-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja selvästi korkeampi (Kuva 11). Vuonna 2009 ph-arvo pysytteli edellisvuosien tasolla ollen varsin matala. Länsi- Herusen alkaliteetti on alhainen. Vuonna 2009 alkaliteetti vaihteli välillä alle 0,01 0,02 mmol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa tai loppunutta puskurikykyä eli kykyä vastustaa ph-arvon muutosta. Länsi-Herunen on erittäin suuressa vaarassa happamoitua. 13

Kuva 11. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. Vuonna 2009 sähkönjohtavuus sai enää arvot 1,2 1,8 ms/m. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua. Niin kokonaistyppi- kuin fosforipitoisuus laski edellisvuoteen verrattuna (Kuvat 12 ja 13). Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 2009 kokonaistypen ja -fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli 20 (Kuva 14). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2009 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. Länsi-Herusen a-klorofyllipitoisuus loppukesällä 2009 oli 20 µg/l, joka kuvastaa reheviä oloja. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. 14

Kuva 12. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa. Kuva 13. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. 15

Kuva 14. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa. 5.3. Sääksjärvi FCG Finnish Consulting Group Oy on laatinut Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailusta vuosiraportin vuodelta 2009 (FCG Finnish Consulting Group Oy 2010). Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. Pohjaveden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. Pohjavedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 2009 Sääksjärven vedenkorkeus ylitti tammi-syyskuussa juoksutusluvassa asetetun raja-arvon. Raja-arvon ylittyessä Vihtilammin vettä ei saa johtaa Sääksjärveen. Vettä ei vuonna 2009 juoksutettu lainkaan Vihtilammista Sääksjärveen. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 2009 edellisvuosien tasolla (Kuva 15). Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 1980-luvun lopulta lähtien (Kuva 16). Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuonna 2009 arvojen 0,06 0,09 mmol/l välillä (Kuva 17). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. 16

Kuva 15. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Kuva 16. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. 17

Kuva 17. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuudessa on voimakasta vuosittaista vaihtelua (Kuva 18 ja 19). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 2009 kasvukaudella pintavedessä välillä 68 73 (Kuva 20). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2000 ensimmäisen kerran yli 10 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 10 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Vuonna 2009 a-klorofyllipitoisuus mitattiin vain kerran elokuussa, jolloin pitoisuus sai arvon 3,2 µg/l (Kuva 21). Alle 4 µg/l jäävät arvot kuvaavat karuja olosuhteita. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen seuraamista. 18

Kuva 18. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. Kuva 19. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä. 19

Kuva 20. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Kuva 21. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. 20

5.3.1. Sääksjärven pohjaeläinkartoitus vuonna 2008 Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärven syvänteestä viisi rinnakkaista pohjaeläinnäytettä Ekman-näytteenottimella 9.10.2008. Näytteitä ei ollut määritetty ennen vuoden 2008 Nurmijärven järvien veden laatu raportin valmistumista ja siksi tulokset esitellään lyhyesti tässä raportissa. Näytteet määritettiin Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksessä. Nämä olivat ensimmäiset pohjaeläinnäytteet Sääksjärvestä, joten vertailua aikaisempaan aineistoon ei voitu tehdä. Sääksjärven syvänteen 7 metrin viidestä näytteestä tavattiin yhteensä 500 makroskooppista eli paljain silmin havaittavaa yksilöä 23 pohjaeläintaksonista. Neliömetriä kohti laskettuna yksilöitä oli 3460. Suurimmat yksilömäärät saivat Tanytarsus-surviaissääski (657 yks./m 2 ) ja vesisiira Asellus aquaticus (644 yks./m 2 ). Sääksjärven syvänteen lajisto on näytteiden perusteella varsin monipuolinen, sillä syvänteessä elää mm. vesiperhosia (Trichoptera, yht. 325 yks./m 2 ). Pohjaeläinten märkäbiomassa oli Sääksjärven syvänteessä 7 metrissä 8,2 g/m 2. Suurimmat märkäbiomassat saivat vesisiira Asellus aquaticus (2,6 g/m 2 ) ja vesiperhoset (Trichoptera, yht. 2,2 g/m 2 ). Nyt saatuja pohjaeläintuloksia tullaan hyödyntämään seuraavassa Sääksjärven ekologisen tilan luokittelussa. Edellisessä luokituksessa, joka valmistui vuonna 2008, Sääksjärvi luokiteltiin hyvään ekologiseen tilaan, ja tuolloin käytössä oli tietoa veden fysikaaliskemiallisesta tilasta, kasviplanktonlajistosta ja kasvillisuudesta. Tiedot pohjaeläimistä täydentävät luokitusta. Pohjaeläimet ovat yksi vesipuitedirektiivin ekologisen seurannan mittareista. Makroskooppinen (paljain silmin havaittavissa oleva) pohjaeläimistö elää pohjalla ja on altis pohjan tilassa ja sen viereisessä vesikerroksessa tapahtuneille muutoksille. Pohjaeläimistö on suhteellisen pitkäikäistä ja paikallaan pysyvää, joten se voi antaa tietoa pohjan tilasta pitkältäkin ajanjaksolta. Yleensä pohjaeläimistö tukee hyvin järven fysikaalis-kemiallista vedenlaatutietoa; rehevillä ja karuilla järvillä on omat tyyppilajinsa ja täysin hapettomassa pohjassa ei yleensä esiinny mitään pohjaeläimiä. 5.4. Vaaksinjärvi Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 22). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. 21

Kuva 22. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen, tosin viime vuosina ph-arvo on ollut lievässä kasvusuunnassa (Kuva 23). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti sai vuonna 2009 arvoja väliltä 0,17 0,19 mmol/l. Vaaksinjärven alkaliteetti on sen perusteella tyydyttävä. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen (Kuva 24 ja 25) ja järvi voidaan luokitella päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella karuksi. Kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä noususuunnassa (Kuva 25). Vaaksinjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella vuonna 2009 oli 73 (Kuva 26). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana ravinteena. 22

Kuva 23. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Kuva 24. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. 23

Kuva 25. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. Kuva 26. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. Vuoden 2009 loppukesällä Vaaksinjärven a-klorofyllipitoisuus oli 3,5 µg/l. Se kuvastaa karuja olosuhteita. 24

5.5. Valkjärvi Valkjärveä on hapetettu vuodesta 1991 alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta 1998 alkaen kahdella hapettimella. Heikompitehoinen hapetin on ympärivuotisessa käytössä. Hapetin toimi koko vuoden 2009 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetinlaite on käytössä kesäisin. Laite käynnistettiin kesäajaksi 12.5.2009. Valvontatietojen perusteella hapetin toimi koko kesän, kunnes 23.9.2009 tehdyn huoltokäynnin yhteydessä havaittiin, että hapettimen vaihteisto oli rikkoutunut ja vain laitteen sähkömoottori oli toiminnassa. Vaihteiston vioittumisen ajankohtaa ei tiedetä. Syyskuun huollon yhteydessä hapetin nostettiin ylös järvestä ja vietiin Vesi-Eko Oy:lle korjattavaksi. Laite asennetaan huollon jälkeen takaisin järveen, viimeistään keväällä 2010. Valkjärven hapetinlaitteiden teknisestä toiminnasta on tehty raportti vuodelta 2009 (Kauppinen 2009). Valkjärveä on kunnostettu vuosien varrella hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. Vuonna 2009 ei tehty hoitokalastuksia, mutta Uudenmaan ympäristökeskus sai valmiiksi Valkjärven kunnostussuunnitelman (Hagman 2009). Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttää jonkin verran parantaneen Valkjärven happitilannetta (Kuva 28). Vuonna 2009 hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin kohtuullisena, ollen silti yhä varsin alhainen. Kesällä 2009 alin mitattu hapen kyllästysaste oli 16 % (Kuva 27). Pintaveden happipitoisuus nousi toukokuun lopussa varsin korkeaksi. Päällysvedessä esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta. Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 2009 korkein mitattu pharvo pintavedessä oli 8,4, joka oli sama kuin vuonna 2008, mutta selvästi parin edeltävän vuoden korkeimpia arvoja alhaisempi (Kuva 29). Veden normaali ph on lähellä neutraalia (ph = 7). Hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin 8 10. Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat ph:t ovat tyypillisiä sinileväkukintojen aikana. 25

Kuva 27. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 2009. Kuva 28. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. 26

Kuva 29. Veden ph-arvo Valkjärvessä. Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 30). Fosforitaso on kuitenkin edelleen varsin korkea. Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforin keskipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi rehevältä järveltä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 2009 välillä 10 26 (Kuva 32). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 10 17, molemmat ravinteet voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Valkjärvellä minimiravinne näyttäisi vaihdelleen siten, että välillä fosfori on ollut minimiravinteena, mutta välillä niin fosfori kuin typpi on voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus sai vuonna 2009 arvoja välillä 5,9 14 µg/l (Kuva 33). Tulosten perusteella Valkjärvi vaihteli lievästi rehevästä rehevään. Valkjärven pohjoispäässä seurattiin järven levätilannetta kesäkuun alusta elokuun puoliväliin ja vielä kerran syyskuun puolivälissä. Järvellä havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 2009 vähän levää vain yhdellä viikolla heinäkuun puolivälissä. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös valtakunnalliseen leväseurantaan. 27

Kuva 30. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. Kuva 31. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä. 28

Kuva 32. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai 31.7.1989 arvon 185. Kuva 33. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. 29

5.5.1. Valkjärven kasviplankton Nurmijärven kunta otti Uudenmaan ympäristökeskuksen pyynnöstä Valkjärveltä kaksi kasviplanktonnäytettä kokoomanäytteestä (0 2 m) vuonna 2009 (28.7. ja 19.8.). Näyte kestävöitiin Lugol-liuoksella ja määritettiin ns. laajalla kvantitatiivisella menetelmällä Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksessa. Kasviplanktontutkimuksen tulokset on esitetty kuvissa 34 35 sekä liitteessä 4. Kasviplanktonin kokonaislukumäärä Valkjärvessä oli 28.7.2009 5 337 000 kpl/l ja 19.8.2009 4 053 000 kpl/l. Lukumäärältään suurin ryhmä molemmilla näytteenottokerroilla olivat kultalevät (Chrysophyta, 52 % ja 58 %) ja toiseksi suurin ryhmä nielulevät (Cryptophyta, 20 % ja 29 %). Heinäkuun lopussa sinilevät (Cyanophyta) olivat lukumääräisesti kolmanneksi suurin ryhmä 15 % osuudella kokonaismäärästä, elokuussa puolestaan sinilevien osuus oli vain 1 %. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa Valkjärvessä oli 28.7.2009 1,205 mg/l ja 19.8.2009 2,765 mg/l. Biomassan perusteella Valkjärvi voitaisiin luokitella lievästi reheväksi tai reheväksi järveksi. Heinäkuun lopussa sinilevien osuus biomassasta oli 41 % ja kultalevien 36 %. Elokuussa puolestaan kultalevien osuus biomassasta oli 78 % ja sinilevien vain 1 %. Kasviplanktonin määrä ja koostumus muuttuvat veden tilan muuttuessa. Rehevissä vesissä, missä ravinteita on runsaasti, kasviplanktonin tuotanto ja määrä on usein jopa monikymmenkertainen verrattuna niukkaravinteisiin alueisiin. Levät ovat siten käyttökelpoisia vesistön tuottavuuden arvioinnissa (karu-rehevä). Karuissa vesissä ovat vallitsevina leväryhminä yleensä hennot piilevät, pienet siimalliset kultalevät ja nielulevät muiden leväryhmien jäädessä melko vaatimattomiksi, joskin lajisto em. ryhmien sisällä voi olla monipuolinen. Ravinteikkuuden lisääntyessä sinilevien osuus kasviplanktonista yleensä kasvaa ja vähäravinteisia oloja sietävät lajit vähenevät. 30

Kuva 34. Kasviplanktonin lukumäärä Valkjärvessä 28.7. ja 19.8.2009. Kuva 35. Kasviplanktonin biomassa Valkjärvessä 28.7. ja 19.8.2009. 31

6. Lähteet FCG Finnish Consulting Group Oy 2010. Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailu - Vuosiyhteenveto 2009. 9 s. + liitteet. Hagman, A.-M. 2009. Nurmijärven Valkjärven kunnostussuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 10/2009. 56 s. ISBN 978-952-11-3532-3 (PDF). Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuodelta 2009. Kauppinen, E. 2009. Nurmijärven Valkjärvi Hapetinlaitteiden tekninen toiminta vuonna 2009. Vesi-Eko Oy. 2 s. Suomen ympäristökeskuksen kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuodelta 2009. 32