Nurmijärven järvien veden laatu 2008

Transkriptio

1 Nurmijärvi 2009 Nurmijärven järvien veden laatu 2008 Valkjärven sedimenttitutkimusta heinäkuussa Pinnassa selvää sulfidiraitaisuutta. Kuva Liisa Garcia Ympäristölautakunta m

2 ISBN Painopaikka: Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä Johdanto Näytteenotto ja analyysimenetelmät Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Säätila ja hydrologiset olosuhteet Tutkimustulokset Itä-Herunen (Etuherunen) Länsi-Herunen (Takaherunen) Sääksjärvi Sääksjärven vesikasvikartoitus Sääksjärven kasviplankton- ja pohjaeläinkartoitus Vaaksinjärvi Valkjärvi Valkjärven sedimenttitutkimus Lähteet Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina Liite 3. Vuoden 2008 vesianalyysitulokset Liite 4. Sääksjärven kasviplanktontutkimuksen tulokset 2

4 Tiivistelmä Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuonna 2008 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. Vuosi 2008 oli edellisvuosien tavoin harvinaisen lämmin. Lisäksi vuoden sademäärä oli tavanomaista suurempi koko maassa. Hyvin lauha alkuvuosi selittää suurimmalta osin Etelä-Suomen korkeat vuosilämpötilat. Talven suurimmat jäänpaksuudet jäivät paikoin ennätyksellisen pieniksi. Kevättalven vesinäytteet jäivät heikon jäätilanteen johdosta hakematta. Kesäkuun sademäärät olivat paikoin yli 2,5-kertaisia tavanomaiseen nähden. Kaiken kaikkiaan kesä oli pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna tavallista viileämpi. Koko syksy (syys-marraskuu) oli tavanomaista lauhempi ja sateisempi. Joulukuun lopussa maa oli monin paikoin lumeton. Sekä vesistöjen että pohjaveden pinnat olivat keskimääräistä ylempänä joulukuun päättyessä. Myös jokien virtaamat olivat joulukuussa huomattavasti tavallista suurempia. Itä-Herusen ja Länsi-Herusen loppukesän happitilanne oli vuonna 2008 järville varsin tyypillinen. Kevättalven tilanteesta ei saatu tietoa, koska näytteitä ei pystytty leudon talven johdosta hakemaan. Todennäköisesti järvien happitilanne on ollut melko hyvä vähäisen jääpeitteen seurauksena. Herustenjärvien ph-arvo ja puskurointikyky eli kyky vastustaa ph-arvon muutosta olivat edelleen varsin alhaisia. Sääksjärven kokonaistilanne pysytteli vuonna 2008 hyvin edellisvuosien tasolla. Kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä. Uudenmaan ympäristökeskus tutki Sääksjärven vesikasvillisuutta Järven vesikasvillisuus todettiin kartoituksessa vähäravinteiselle, kirkasvetiselle järvelle tyypilliseksi ja edustavaksi. Rantojen ilmaversois- ja kelluslehtinen kasvillisuus on hyvin vähäistä, sen sijaan suurta osaa järven pohjasta peittävät pohjalehtisten, oligotrofisten lajien kasvustot. Sääksjärven kasvillisuus on karuille järville tyypillisesti vähälajista. Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärven syvänteestä kasviplanktonnäytteen kokoomanäytteestä (0 2 m) Sääksjärven kasviplanktonin kokonaisbiomassa 0,29 mg/l kuvastaa karuja olosuhteita (oligotrofia). Chrysophyta eli kultalevät olivat suurin ryhmä niin lukumäärältään (80 %) kuin biomassaltaan (46,1 %). Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärven syvänteestä myös viisi rinnakkaista pohjaeläinnäytettä Näytteitä ei vielä ole määritetty. Yleensä pohjaeläimistö tukee hyvin järven fysikaalis-kemiallista vedenlaatutietoa. Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan. Järven veden ravinnetaso on edelleen alhainen ja se voidaan luokitella karuksi järveksi. 3

5 Valkjärven heikompitehoinen hapetin toimi koko vuoden 2008 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetin pysähtyi kesä-heinäkuun vaihteessa reiluksi viikoksi, mutta toimi keskeytyksettä koko loppukesän. Tehokkaamman hapettimen pysähtymisestä huolimatta hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin kohtuullisena edellisvuosiin verrattuna, ollen silti yhä varsin alhainen. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Valkjärvi vaikuttaisi rehevältä järveltä, a-klorofyllipitoisuuksien perusteella lievästi rehevältä tai rehevältä. Valkjärven syvänteen sedimenttiä tutkittiin heinäkuussa Sedimentin vesipitoisuudet olivat alhaisia johtuen pääasiassa sedimentin savisuudesta. Myös sedimentin kokonaisfosforipitoisuudet olivat alhaisia. Pintavedestä mitattujen keskiarvoa korkeampien fosforipitoisuuksien ja tavanomaista alhaisempien sedimentin fosforipitoisuuksien perusteella voidaan olettaa, että Valkjärven sedimentti ei varastoi tehokkaasti ravinteita. 1. Johdanto Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuonna Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna 1991 aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen itselleen vuonna Kesällä 1998 hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi- Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 2001, jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta kuutiometristä kuutiometriin. Vuonna 2004 myös toinen hapetin ostettiin Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut raportin hapettimien teknisestä toiminnasta vuonna 2008 (Kauppinen 2009). Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesäja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristötarkastaja Liisa Garcia. 4

6 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otetaan normaalisti vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Leudosta talvesta ja jään puutteesta johtuen kevättalvella 2008 ei voitu hakea vesinäytteitä. Myös Valkjärven kevättalven vesinäytteet jäivät ottamatta. Valkjärvi oli touko-syyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Kunnan oman seurannan kevättalven vesinäytteet jäivät ottamatta myös Sääksjärvestä. Velvoitetarkkailun puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kerran vuonna Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärvestä vesinäytteet ja liittyen järven tilan seurantaan ja ekologisen tilan arviointiin. Sääksjärvi on mukana valtakunnallisessa Järvien vedenlaadun vertailuolojen ja pitkäaikaismuutosten seuranta ohjelmassa, jonka myötä se kuuluu myös EU:n laajuiseen Eurowaternet-seurantaverkostoon (EIONET-Water). Vuonna 2008 otettiin a-klorofyllinäytteet kaikista järvistä. FCG Planekon laboratorio jätti kuitenkin kaikki otetut a-klorofyllinäytteet määrittämättä. Näin ollen Itä- Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä ei saatu yhtään a-klorofyllitulosta vuodelta Valkjärvestä a-klorofylliä tutkittiin viisi kertaa touko-syyskuussa. Sääksjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet seitsemän kertaa touko-lokakuussa. Vuonna 2008 Uudenmaan ympäristökeskus otti kasviplankton- ( ) ja pohjaeläinnäytteet ( ) sekä tutki vesikasvillisuutta ( ) Sääksjärvestä. Valkjärvestä otettiin sedimenttinäytteet Nurmijärven kunnan ottamat vesinäytteet on analysoitu FCG Planeko Oy:n ympäristölaboratoriossa. Uudenmaan ympäristökeskuksen ja ottamat vesinäytteet on analysoitu Suomen ympäristökeskuksen laboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. Sääksjärven kasviplanktonnäytteet on määritetty Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksessa. Sääksjärven pohjaeläinnäytteitä ei vielä ole määritetty. 5

7 Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 6

8 3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä- Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä- Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 260 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 metrin syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 20 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja ekologiselta luokaltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. Pohjanläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet Tammikuun 2008 alussa olleen, noin viikon kestäneen pakkasjakson jälkeen lämpötila pysyi Suomessa kuukauden loppuun asti viidestä kymmeneen astetta tavanomaista korkeampana. Sään pitivät lauhana Suomen yli liikkuneet useat matalapaineet, jotka toivat mukanaan myös keskimääräistä enemmän sateita. Lumipeitteen paksuus oli maan eteläja länsiosassa senttimetriä ajankohdan keskiarvoa ohuempi. Sekä pinta- että 7

9 pohjaveden pinnat olivat selvästi keskiarvoa ylempänä. Kuukauden päättyessä järvien jäät olivat maan eteläosassa huomattavasti tavallista ohuempia, ja osa etelän suurien järvien selistä oli vielä avoinna. Helmikuu oli niin ikään 4 6 astetta tavanomaista lämpimämpi ja myös sademäärä oli keskimääräistä suurempi. Maan eteläosassa lunta oli tavanomaista vähemmän. Vesistöjen sekä pohjaveden pinnat olivat helmikuun ajan lähes koko maassa huomattavasti ajankohdan keskiarvoa ylempänä. Kuukauden päättyessä järvien jääpeite oli ajankohtaan nähden hyvin heikko maan eteläosassa. Kaiken kaikkiaan talven (jouluhelmikuu) keskilämpötila oli suurimmassa osassa maata mittaushistorian korkein. Lämpötilamittauksia on tehty Suomessa runsaan sadan vuoden ajan. Korkeat lämpötilat johtuivat koko talven jatkuneista leudoista etelän- ja lounaanpuoleisista ilmavirtauksista sekä ilmastonmuutoksesta. Maaliskuun keskilämpötila oli maan etelä- ja lounaisosassa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Maaliskuussa satoi maan etelä- ja itäosassa millimetriä, muualla maassa sadetta kertyi millimetriä. Sademäärät olivat lähes koko maassa keskimääräistä suurempia. Maaliskuun loppupuolella lumimyräkkä pyyhkäisi maamme yli. Myräkän jälkeen maan eteläosassakin päästiin hetkeksi vähälumisen talven jälkeen ajankohdalle tyypilliseen lumipeitteen paksuuteen. Kuukauden loppuun mennessä lumet kuitenkin sulivat jälleen etelästä ja lounaasta. Jääpeite oli selvästi tavanomaista ohuempi maan eteläosassa. Talven suurimmat jäänpaksuudet jäivät paikoin ennätyksellisen pieniksi. Huhtikuu oli maan etelä- ja keskiosassa niin ikään 1-2,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Järvien pinnat olivat kaikkialla selvästi tavanomaista ylempänä, paikoin ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkealla. Maan eteläosasta järvien jäät lähtivät huhtikuun puolivälin jälkeen eli viikon-pari keskimääräistä aiemmin. Huhtikuun sademäärät olivat keskimääräistä suurempia lähes koko maassa, etenkin huhtikuun alku oli erittäin sateinen. Toukokuu sitä vastoin oli lähes koko maassa keskimääräistä kuivempi. Maan etelä- ja keskiosassa toukokuun sademäärät jäivät monin paikoin alle puoleen tavanomaisesta. Toukokuussa maan etelä- ja keskiosassa yöpakkasia ja hallaa oli monin paikoin keskimääräistä enemmän. Maalis-toukokuun keskilämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa noin 1-2 astetta keskimääräistä korkeampi. Kesäkuun sademäärät olivat paikoin yli 2,5-kertaisia tavanomaiseen nähden. Paikkakuntakohtainen kesäkuun sade-ennätys rikottiin myös Nurmijärvellä (Kuva 2). Lähes koko maassa keskilämpötilat olivat 0,5-2 astetta keskimääräistä viileämpiä. Myös järvivesien lämpötilat olivat hieman tavanomaista alempia. Heinäkuu oli epävakainen ja suurimmassa osassa Suomea tavanomaista koleampi. Maan eteläosassa sademäärät jäivät yleisesti alle puoleen pitkäaikaisesta keskiarvosta. Järvien pintaveden lämpötilat pysyttelivät lähes koko heinäkuun ajan keskiarvon alapuolella. Elokuun sää oli koko maassa tavanomaista viileämpi maan etelä- ja keskiosassa. Järvien pinnat nousivat kuukauden aikana suuressa osassa maata sateiden ja vähäisen haihdunnan myötä. Vedenkorkeudet olivat kuukauden päättyessä lähes koko maassa ajankohdan keskiarvoa ylempänä. Pintaveden lämpötilat pysyivät lähes koko elokuun, kuten koko kesän ajan keskiarvojen alapuolella. Kaiken kaikkiaan kesä oli pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna tavallista viileämpi. Suuressa osassa maata kesän keskilämpötila oli runsaan asteen 8

10 tavanomaista alempi. Kesän aikana satoi suurimmassa osassa maata tavanomaista enemmän. Syyskuun alkupuolella satoi runsaasti erityisesti maan etelä- ja lounaisosassa. Sateisen alkukuun jälkeen säätyyppi muuttui kuitenkin korkeapaineen vaikutuksesta poutaiseksi. Syyskuu oli koko maassa hieman keskimääräistä viileämpi ja myös pintaveden lämpötilat olivat lähes koko syyskuun keskiarvoa alempia. Lokakuu puolestaan oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi. Myös kuukauden kokonaissademäärä kohosi koko maassa suureksi. Lokakuun sateet nostivat vedenpintoja ja virtaamia monin paikoin. Sateinen ja lauha säätyyppi jatkui myös marraskuussa. Lunta satoi marraskuuta runsaasti suuressa osassa maata. Kuukauden lopun suojasää ja vesisade sulattivat lumen kuitenkin nopeasti. Maan eteläosassa järvien pinnat olivat paikoin poikkeuksellisen ylhäällä ja päävesistöjen virtaamat suuria. Koko syksy (syys-marraskuu) 2008 oli tavanomaista lauhempi ja sateisempi. Maan eteläosassa jakso oli paikoin jopa harvinaisen sateinen. Joulukuu oli koko maassa selvästi keskimääräistä lauhempi. Lunta oli joulukuussa maan eteläosassa keskimääräistä vähemmän ja vuodenvaihteessa maa oli monin paikoin paljas. Sekä vesistöjen että pohjaveden pinnat olivat keskimääräistä ylempänä kuukauden päättyessä. Myös jokien virtaamat olivat joulukuussa huomattavasti tavallista suurempia. Järvijäät sekä routakerros olivat tavallista ohuempia ja joulukuun lopussa maan eteläosan suuret järvet olivat edelleen seliltä avoinna. Maanlaajuisesti vuosi 2008 oli Ilmatieteen laitoksen mittaushistorian kuudenneksi lämpimin vuosi. Keskilämpötila oli koko maassa yhdestä kahteen astetta keskimääräistä lämpimämpi, maan eteläosassa paikoin yli kaksi astetta lämpimämpi. Hyvin lauha alkuvuosi 2008 selittää suurimmalta osin Etelä-Suomen korkeat vuosilämpötilat. Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat arvioivat vuoden kaltaisten talvien yleistyvän ilmastonmuutoksen seurauksena. Runsaslumisia pakkastalvia on tulevaisuudessa entistä harvemmin. Vuoden 2008 sademäärä oli tavanomaista suurempi koko maassa, ja paikkakuntakohtaisia vuosisade-ennätyksiä rikottiin eri puolilla Suomea. Ilmatieteen laitoksen tutkijat arvioivat ilmastonmuutoksen kasvattavan tulevaisuudessa myös sademääriä. Vuoden 2008 sademäärä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla 849 mm (Röykässä 810,6 mm, Kuva 3). Helsinki-Vantaan sademäärä oli 131 % vuosien keskiarvoon verrattuna (vuosisademäärä kaudella keskimäärin 650 mm). 9

11 Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna Kuva 3. Vuosisadanta Nurmijärvellä vuosina

12 5. Tutkimustulokset Analyysitulokset vuodelta 2008 ovat liitteen 3 taulukoissa Itä-Herunen (Etuherunen) Itä-Herusen kevättalven happitilanteesta vuonna 2008 ei saatu tietoa, koska näytteitä ei pystytty leudon talven johdosta hakemaan. Todennäköisesti järven happitilanne on ollut melko hyvä vähäisen jääpeitteen seurauksena. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 4). Kuva 4. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu 1970-luvun loppupuolella ja uudestaan vuonna Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo pysytteli vuonna 2008 edellisvuosien tasolla (Kuva 5). Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky neutraloida happamoittavia aineita oli edelleen huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. Alkaliteetti sai arvoja välillä 0,01 0,02 mmol/l. 11

13 Kuva 5. Veden ph-arvo Itä-Herusessa. Kuva 6. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä 12

14 kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. Vuonna 2007 tapahtuneen lievän nousun jälkeen sähkönjohtavuus kääntyi taas laskuun vuonna 2008 (Kuva 6) luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 2003 aiemmalle tasolle. Vuonna 2008 kokonaisfosforija kokonaistyppipitoisuus pysyttelivät suurin piirtein edellisten vuosien tasolla (Kuva 7 ja 8). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Itä-Herusen ravinnetaso oli rehevä. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 2008 kasvukaudella noin 14 (Kuva 9). Kokonaisravinnesuhteen ollessa niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesällä 2008 minimiravinne vaihteli. Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa. 13

15 Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. Kuva 9. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa. Loppukesällä 2008 otettiin a-klorofyllinäytteet Itä-Herusesta, mutta koska laboratorio jätti ne määrittämättä, ei järvestä saatu yhtään a-klorofyllitulosta vuodelta

16 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Länsi-Herusen kevättalven happitilanteesta vuonna 2008 ei saatu tietoa, koska näytteitä ei pystytty leudon talven johdosta hakemaan. Todennäköisesti järven happitilanne on ollut melko hyvä vähäisen jääpeitteen seurauksena. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 10). Kuva 10. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi 1970-luvun loppupuolen ja vuonna 1985 tehtyjen kalkitusten myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 2001, 2002 ja 2005 ph-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja selvästi korkeampi (Kuva 11). Vuonna 2008 ph-arvo oli myös hieman edellisvuosia korkeampi, saaden loppukesällä arvon 6. Länsi-Herusen alkaliteetti on alhainen. Vuonna 2008 alkaliteetti oli vain 0,01 mmol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa puskurikykyä eli kykyä vastustaa ph-arvon muutosta. 15

17 Kuva 11. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä laskusuunnassa. Vuonna 2008 sähkönjohtavuus oli enää 1,3 ms/m. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua. Loppukesän 2008 pohjanläheiset kokonaistyppi- ja fosforipitoisuudet olivat selvästi edellisvuosia korkeammat (Kuvat 12 ja 13). Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 2008 kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli 24 (Kuva 14). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2008 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. Loppukesällä 2008 otettiin a-klorofyllinäytteet Länsi-Herusesta, mutta koska laboratorio jätti ne määrittämättä, ei järvestä saatu yhtään a-klorofyllitulosta vuodelta Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Länsi-Herunen vaikuttaisi lievästi rehevältä järveltä. 16

18 Kuva 12. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa. Kuva 13. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. 17

19 Kuva 14. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa Sääksjärvi FCG Planeko Oy on laatinut Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailusta vuosiraportin vuodelta 2008 (FCG Planeko Oy 2009). Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. Pohjaveden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. Pohjavedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 2008 Sääksjärven vedenkorkeus ylitti koko vuoden ajan juoksutusluvan ylärajan. Vettä juoksutettiin Vihtilammista Sääksjärveen ja Juoksutettavan veden määrä oli vuonna 2008 alempi kuin vuonna 2007, mutta muita edellisvuosia korkeampi. Sääksjärven happipitoisuus laski elokuun lopussa 2008 hieman normaalia alemmaksi (pintavedessä hapen kyllästysaste 84 % ja pohjanläheisessä vedessä 82 %). Muuten happitilanne pysytteli vuonna 2008 edellisvuosien tasolla (Kuva 15). Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 1980-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2008 ph pysytteli hyvin lähellä edellisvuoden arvoja (Kuva 16). Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuonna 2008 arvojen 0,06 0,07 mmol/l välillä (Kuva 17). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. 18

20 Kuva 15. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Kuva 16. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. 19

21 Kuva 17. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaistyppi- ja -fosforipitoisuudessa on voimakasta vuosittaista vaihtelua (Kuva 18 ja 19). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 2008 kasvukaudella pintavedessä välillä (Kuva 20). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2000 ensimmäisen kerran yli 10 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 10 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Vuonna 2008 a-klorofyllipitoisuus mitattiin seitsemän kertaa toukolokakuussa, jolloin pitoisuudet vaihtelivat välillä 1,9 3,8 µg/l (Kuva 21). Alle 4 µg/l jäävät arvot kuvaavat karuja olosuhteita. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen seuraamista. 20

22 Kuva 18. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. Kuva 19. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä. 21

23 Kuva 20. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Kuva 21. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. 22

24 Sääksjärven vesikasvikartoitus Uudenmaan ympäristökeskus teki EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin seurantaohjelman mukaisesti vesikasvikartoituksen Sääksjärvellä Kartoitus tehtiin linjakartoituksena ns. päävyöhykelinjamenetelmällä. Menetelmässä järveltä kartoitetaan järven koosta riippuva määrä vesikasvilinjoja. Sääksjärveltä valittiin 15 linjaa. Linjojen paikat sijoiteltiin rantaviivalle. Linjalta mitattiin laseretäisyysmittaria ja tähyslevyä käyttäen pääelomuotojen mukaisten vesikasvivyöhykkeiden (päävyöhykkeiden) alkamisja loppumisetäisyydet rannasta sekä veden syvyys alku- ja loppupisteissä. Tämän lisäksi linjalta kirjattiin ylös kaikki vesi- ja rantakasvilajit ja laskettiin niiden yleisyydet ja peittävyydet prosentteina. Sääksjärven vesikasvillisuus todettiin kartoituksessa vähäravinteiselle, kirkasvetiselle järvelle tyypilliseksi ja edustavaksi. Rantojen ilmaversois- ja kelluslehtinen kasvillisuus on hyvin vähäistä, sen sijaan suurta osaa järven pohjasta peittävät pohjalehtisten, oligotrofisten lajien, etupäässä tummalahnanruohon ja nuottaruohon kasvustot. Näkösyvyys oli kaikkien linjojen päätepisteissä pohjaan saakka. Pohjan laadultaan järven itä- ja pohjoispuoliset rannat ovat hiekkarantoja, länsi- ja eteläosien rannat puolestaan sora-, kivikko- ja lohkareikkorantoja. Pohjatyypit eroavat myös kasvillisuudeltaan: kivikkorantojen kasvillisuus on yleisesti niukempaa ja lajien peittävyydet pienempiä kuin hiekkapohjaisten rantojen. Linja numero 6 poikkesi pohjanlaadultaan muista, tällä kohtaa pohjaa peitti kauttaaltaan mutakerros. Tämä yhdistettynä paikan suojaisuuteen näkyi kasvillisuudessa mm. ulpukan runsautena; muilla linjoilla ulpukkaa ei tavattu lainkaan. Sääksjärven kasvillisuus on karuille järville tyypillisesti vähälajista. Harvinaisuutena tavattiin pohjassa kasvavaa raania (Littorella uniflora). Rannoilta tavattiin Uudellamaalla harvinaista vesisaraa (Carex aquatilis). Myös rentovihlilä (Juncus bulbosus) on harvinaisehko laji, ja sen uposmuodon esiintyminen yhtä runsaana kuin Sääksjärvellä lienee epätavallista. Tarkempi kuvaus Sääksjärven vesikasveista ja tehdystä tutkimuksesta löytyy Aapo Aholan kirjoittamasta raportista (Ahola 2009) Sääksjärven kasviplankton- ja pohjaeläinkartoitus Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärven syvänteestä kasviplanktonnäytteen kokoomanäytteestä (0 2 m) Näyte kestävöitiin Lugol-liuoksella ja määritettiin ns. laajalla kvantitatiivisella menetelmällä Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksessa. Kasviplanktontutkimuksen tulokset on esitetty kuvissa 22 ja 23 sekä liitteessä 4. Kasviplanktonin määrä ja koostumus muuttuvat veden tilan muuttuessa. Rehevissä vesissä, missä ravinteita on runsaasti, kasviplanktonin tuotanto ja määrä on usein jopa monikymmenkertainen verrattuna niukkaravinteisiin alueisiin. Levät ovat siten 23

25 käyttökelpoisia vesistön tuottavuuden arvioinnissa (karu rehevä). Karuissa vesissä ovat vallitsevina leväryhminä yleensä hennot piilevät, pienet siimalliset kultalevät ja nielulevät muiden leväryhmien jäädessä melko vaatimattomiksi, joskin lajisto em. ryhmien sisällä voi olla monipuolinen. Ravinteikkuuden lisääntyessä sinilevien osuus kasviplanktonista yleensä kasvaa ja vähäravinteisia oloja sietävät lajit vähenevät. Sääksjärven kasviplanktonin kokonaisbiomassa 0,29 mg/l kuvastaa karuja olosuhteita (oligotrofia). Kasviplanktonlajisto oli varsin monipuolinen. Chrysophyta eli kultalevät olivat suurin ryhmä niin lukumäärältään (80 %) kuin biomassaltaan (46,1 %). Sinilevien osuus jäi hyvin pieneksi. Kuva 22. Kasviplanktonin lukumäärä Sääksjärvessä Chrysophyta eli kultalevien lukumäärä oli kpl/l. 24

26 Kuva 23. Kasviplanktonin biomassa Sääksjärvessä Uudenmaan ympäristökeskus otti Sääksjärven syvänteestä viisi rinnakkaista pohjaeläinnäytettä Ekman-näytteenottimella Näytteitä ei vielä ole määritetty. Niistä tullaan määrittämään lajisto ja sen tiheys sekä yleisimpien sukujen ja/tai lajien biomassat. Pohjaeläimet ovat yksi vesipuitedirektiivin ekologisen seurannan mittareista. Makroskooppinen (paljain silmin havaittavissa oleva) pohjaeläimistö elää pohjalla ja on altis pohjan tilassa ja sen viereisessä vesikerroksessa tapahtuneille muutoksille. Pohjaeläimistö on suhteellisen pitkäikäistä ja paikallaan pysyvää, joten se voi antaa tietoa pohjan tilasta pitkältäkin ajanjaksolta. Yleensä pohjaeläimistö tukee hyvin järven fysikaalis-kemiallista vedenlaatutietoa; rehevillä ja karuilla järvillä on omat tyyppilajinsa ja täysin hapettomassa pohjassa ei yleensä esiinny mitään pohjaeläimiä Vaaksinjärvi Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 24). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. Vuonna 2008 happitilanne Vaaksinjärven alusvedessä oli loppukesällä normaalia selvästi parempi (kyllästysaste 74 %). 25

27 Kuva 24. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen, tosin viime vuosina ph-arvo on ollut lievässä kasvusuunnassa (Kuva 25). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti sai vuonna 2008 arvoja väliltä 0,17 0,19 mmol/l. Vaaksinjärven alkaliteetti on sen perusteella tyydyttävä. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen (Kuva 26 ja 27) ja järvi voitaisiin luokitella päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella karuksi. Etenkin pohjanläheinen kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä noususuunnassa (Kuva 27). Vaaksinjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella vuonna 2008 oli 88 (Kuva 28). Koska kokonaisravinnesuhde on selvästi yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana ravinteena. 26

28 Kuva 25. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Kuva 26. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. 27

29 Kuva 27. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. Kuva 28. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. Loppukesällä 2008 otettiin a-klorofyllinäytteet Vaaksinjärvestä, mutta koska laboratorio jätti ne määrittämättä, ei järvestä saatu yhtään a-klorofyllitulosta vuodelta

30 5.5. Valkjärvi Valkjärveä on hapetettu vuodesta 1991 alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta 1998 alkaen kahdella hapettimella. Heikompitehoinen hapetin on ympärivuotisessa käytössä. Hapetin toimi koko vuoden 2008 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetinlaite on käytössä kesäisin. Laite käynnistettiin kesäajaksi Laite toimi hyvin kesäkuun loppupuolelle asti. Hapetin pysähtyi kesä-heinäkuun vaihteessa (noin ). Pysähtyminen havaittiin ja hapetin saatiin käynnistettyä uudelleen Pysähtymisen syynä oli moottorinsuojakytkimen laukeaminen. Hapetin toimi koko loppukesän ajan ja se sammutettiin talviajaksi Valkjärven hapetinlaitteiden teknisestä toiminnasta on tehty raportti vuodelta 2008 (Kauppinen 2009). Valkjärveä on kunnostettu vuosien varrella hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. Vuonna 2008 ei tehty hoitokalastuksia, mutta jatkettiin yhdessä Uudenmaan ympäristökeskuksen kanssa hanketta Valkjärven kunnostussuunnitelman laatimiseksi. Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttää jonkin verran parantaneen Valkjärven happitilannetta (Kuva 30). Vaikka tehokkaampi hapetin pysähtyi kesällä reiluksi viikoksi, hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin kohtuullisena edellisvuosiin verrattuna, ollen silti yhä varsin alhainen. Kesällä 2008 alin mitattu hapen kyllästysaste oli 15 % (Kuva 29). Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 2008 korkein mitattu pharvo pintavedessä oli 8,4, joka oli selvästi parin edellisvuoden korkeimpia arvoja alhaisempi (Kuva 31). Veden normaali ph on lähellä neutraalia (ph = 7). Hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat ph:t ovat tyypillisiä sinileväkukintojen aikana. 29

31 Kuva 29. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna Kuva 30. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. 30

32 Kuva 31. Veden ph-arvo Valkjärvessä. Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 32). Fosforitaso on kuitenkin edelleen varsin korkea. Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforin keskipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi rehevältä järveltä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 2008 välillä (Kuva 34). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 10 17, molemmat ravinteet voivat säädellä levätuotantoa. Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Valkjärvellä minimiravinne näyttäisi vaihdelleen siten, että välillä fosfori on ollut minimiravinteena, mutta välillä niin fosfori kuin typpi on voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus sai vuonna 2008 arvoja välillä 5,8 13 µg/l (Kuva 35). Tulosten perusteella Valkjärvi vaihteli lievästi rehevästä rehevään. Valkjärven pohjoispäässä seurattiin järven levätilannetta kesäkuun alusta elokuun loppuun. Järvellä havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 2008 vähän levää vain yhdellä viikolla heinäkuun loppupuolella. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös valtakunnalliseen leväseurantaan. 31

33 Kuva 32. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. Kuva 33. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä. 32

34 Kuva 34. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai arvon 185. Kuva 35. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. 33

35 Leväseurannan yhteydessä todettiin, että Valkjärven vesi vaikutti alkukesällä varsin samealta ja siitä otettiin levänäyte sameuden syyn selvittämiseksi. Näytteessä oli sinilevää, enimmäkseen pieniä yksisoluisia lajeja kuten Aphanotheca, Crococcus ja Snowella sekä hivenen rihmamaista Anabaena-levää. Lisäksi näytteessä oli erilaisia viherleviä ja pohjalla kasvavia piilevälajeja. Lajistoon kuului myös kultalevä Gonyostomum semen eli limalevä. Limalevä viihtyy suolammissa ja muissa ruskeavetisissä järvissä. Se ei ole myrkyllinen, mutta saattaa olla kiusana uimareille, koska rikkoutuneet leväsolut liimautuvat iholle ja kuivuessaan lima muodostaa epämiellyttävän kalvon. Alkukesällä kultalevät saattavat runsastuessaan aiheuttaa veden samentumista ja kalamaista hajua veteen. Kultalevät muodostavat joskus veden pinnalle harmahtavan, ohuen kalvomaisen massaesiintymän. Valkjärveltä ei otettu muita kasviplanktonnäytteitä vuonna Valkjärven sedimenttitutkimus Kimmo Heikkilä kartoitti touko-elokuussa 2008 pääpiirteissään kymmenen Uudenmaan läänissä sijaitsevan järven pohjasedimenttien laatua, niissä tapahtuneita muutoksia ja mahdollista sisäkuormituspotentiaalia (Heikkilä 2008). Yhtenä tutkimuskohteena oli Valkjärvi, josta otettiin sedimenttinäytteet järven syvännekohdasta. Limnossedimenttinäytteenotinta käytettiin pintanäytteenotossa. Venäläistä suokairaa käytettiin syvempien näytteiden saamiseen. Saadut näytteet jaettiin paikanpäällä 2 cm:n paksuisiin osanäytteisiin 20 senttimetrin välein. Näytteet pakattiin Minigrip-pusseihin, joista poistettiin ilma mahdollisimman tarkasti ja varastoitiin Turun yliopiston geologian laitoksen kylmätiloihin. Näytteistä määritettiin vesipitoisuus ja orgaanisen aineen määrää kuvaava hehkutushäviö. Tuoreet, punnitut näytteet kuivattiin yön yli kuivatuskaapissa ja punnittiin. Orgaanisen aineksen osuuden määrittämiseksi näytteitä hehkutettiin 550 C:ssa kahden tunnin ajan, jäähdytettiin eksikaattorissa ja punnittiin. Kokonaisfosforin määrittämiseen käytettiin menetelmää, jossa väkevällä suola- ja typpihapolla uutetaan fosfori sedimentistä liuokseen. Fosforin osoittamiseen käytettiin molybdeeninsinimenetelmää. Fosfori aiheuttaa liuokseen sinisen sävyn, jonka intensiteetti on suoraan verrannollinen fosforin pitoisuuteen. Pitoisuudet määritettiin Hach Odyssey 2500 spektrofotometrilla. Tämän jälkeen laskettiin laimennussuhteet huomioiden fosforin määrä milligrammoina 1 grammassa kuivaa sedimenttiä. Valkjärven sedimentin vesipitoisuudet olivat tutkimusjärvien alhaisimpia. Tämä johtuu pääasiassa sedimentin savisuudesta, joka havaitaan myös tutkimusjärvien keskiarvoa alhaisempina hehkutushäviöarvoina. Sekä vesipitoisuudessa että hehkutushäviössä havaitaan samanlainen ilmiö kuin puolessa tutkimukseen sisältyneistä järvistä, joissa pintaosissa arvot ovat korkeimmillaan, keskivaiheilla ne ovat alimmillaan ja pohjanäytteessä taas hieman koholla verrattuna tasaiseen keskivaiheeseen (Kuva 36). Silmämäärin tarkasteltuna Valkjärven sedimentti oli harmaata savista liejua, jossa ylimmän 8 cm:n matkalla oli selvää sulfidiraitaisuutta. 34

36 Kokonaisfosforipitoisuudet Valkjärvellä olivat alhaisia. Ylimmän 20 cm:n matkalla kokonaisfosforipitoisuus oli välillä 1,6 1 mg/g DW ja sen alapuolisessa osassa alle 1 mg/g DW (Kuva 37). Valkjärven pintavedestä mitattujen keskiarvoa korkeampien fosforipitoisuuksien ja tavanomaista alhaisempien sedimentin fosforipitoisuuksien perusteella voidaan olettaa, että Valkjärven sedimentti ei varastoi tehokkaasti ravinteita. Ilman lisätutkimuksia tätä ei voi kuitenkaan varmistaa. Kuva 36. Valkjärven sedimentin vesipitoisuus ja hehkutushäviö. 35

37 Kuva 37. Valkjärven sedimentin kokonaisfosforipitoisuus. 6. Lähteet Ahola, A Nurmijärven Sääksjärven vesikasvikartoitus päävyöhykelinjamenetelmällä vuonna Uudenmaan ympäristökeskus. 7 s. FCG Planeko Oy Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailu - Vuosiyhteenveto s. + liitteet. Heikkilä, K Uudenmaan järvien sedimenttitutkimus. Julkaisematon raportti. 11 s. Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuodelta Kauppinen, E Nurmijärven Valkjärvi Hapetinlaitteiden tekninen toiminta vuonna Vesi-Eko Oy. 2 s. Suomen ympäristökeskuksen kuukausittaiset vesitilannekatsaukset vuodelta