Kuuden kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky 2000-luvulla Laajakuvakuvat Kuvat voidaan myös esittää dramaattisemmin laajakuvana.
Analyysin kohteena olevat kaupunkiseudut Analyysin kohteena Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän ja Kuopion kaupunkiseutujen 52 kuntaa (6 keskuskaupunkia ja 46 kehyskuntaa). Selvitysalueella asuu joka neljäs suomalainen (1,4 miljoonaa asukasta, 26,3 % koko väestöstä) Väestönlisäys yhteensä 160 639 henkilöä vuosina 2000-2012 Positiivisesti vino otos suomalaisista kunnista: maan sisäisestä muuttoliikkeestä sai muuttovoittoa 45 kuntaa, maahanmuutosta 51 kuntaa ja luonnollisesta väestönlisäyksestä 38 kuntaa
Selvityksen toteuttamisen vaiheet 12 kaupunkiseudun yleinen kilpailukykyanalyysi 6 kaupunkiseudun määrällinen muuttoliikeanalyysi 6 kaupunkinseudun rakenteellinen muuttoliikeanalyysi YHTEENVETO JA TULKINNAT
2000-luvun muuttoliikkeen erityispiirteet 1. KESKITTYMISKEHITYKSEN KIIHTYMINEN 2. VALIKOIVA MUUTTOLIIKE 3. LISÄÄNTYNYT MAAHANMUUTTO
Muuttoliikkeen kolme erityispiirrettä 2000-luvulla 1. Keskittymiskehityksen kiihtyminen Kolme viidestä suomalaisesta asui 10 suurimmalla kaupunkiseudulla ja neljä viidestä 20 suurimmalla Yhdeksän kymmenestä asui taajamissa, jotka peittävät alle 3 % maapinta-alasta 12 suurimman kaupunkiseudun väestönlisäys 318 000 henkilöä vuosina 2000-2012, joista 2/3 muuttoliikkeen vaikutuksesta Muuttovoittoa sai keskimäärin joka kolmas kunta tai seutukunta Kasvavat alueet sijaitsevat maantieteellisesti yhä pienemmällä alueella. Sijainti ja saavutettavuus korostuivat kaikessa. Kaikki nopeimmin kasvavat kunnat sijaitsevat joko maantie- tai rautatieverkoston varrella, solmupisteissä tai niiden vaikutusalueella Kunnittain tarkasteltuna eniten määrällistä muuttovoittoa saivat Tampere (9836), Oulu (7341), Espoo (7245) ja Seinäjoki (4189) Kunnittain eniten muuttovoittoa suhteessa keskiväkilukuun saivat Liminka (Oulun seutu), Pirkkala (Tampereen seutu), Vesilahti (Tampereen seutu) ja Masku (Turun seutu).
Muuttoliikkeen kolme erityispiirrettä 2000-luvulla 2. Valikoiva muuttoliike Muuttoliike on perusluonteeltaan valikoivaa ja polarisoivaa. Muuttoliikkeen valikoivuus tarkoittaa sitä, että alueen tulo- ja lähtömuuttajat poikkeavat merkittävästi toisistaan työmarkkina-asemaltaan, taloudellisilta, sosiaalisilta ja ikään liittyviltä ominaisuuksiltaan. Vuosittain keskimäärin 850 000 muuttoa, joista kaksi kolmesta kunnan sisäisiä muuttoja ja vain yksi kolmesta ylittää kuntien välisen rajan. Kuntien rajat ylittävistä muutoista noin puolet työssäkäyntialueen/kaupunkiseudun sisäisiä muuttoja Kuntien välinen muuttoliike oli viisivuotisjaksoittain tarkasteltuna vuosina 2005 2009 niin määrällisesti kuin suhteellisesti vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Muuttoliikkeen kasvu tuli esiin kaikissa ikäryhmissä. Kaksi kolmesta muuttajista on nuoria ja nuoria aikuisia (alle 35-vuotiaita). Noin puolet kaikista muutoista tehdään ikävuosien 20 34 aikana. Muutot kytkeytyvät pääsääntöisesti elinvaiheissa tapahtuviin muutoksiin. Kaikkien ikäryhmien muuttoalttius on kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 1995 jälkeen. Nuorempien ikäryhmien (15 19, 20 24) muutot suhteessa ikäryhmän kokoon kaksinkertaistuivat 1980- luvun puoliväliin verrattuna.
Muuttoliikkeen kolme erityispiirrettä 2000-luvulla 3. Lisääntyvä maahanmuutto Maahanmuutto noussut usealla alueella ainoaksi väestönkehityksen dynaamiseksi osatekijäksi Maahanmuuton nettomuutto oli suurempaa kuin koskaan aikaisemmin vuosina 2011 ja 2012 Maahanmuuton osuus on koko maan väestönlisäyksessä noussut jo suuremmaksi tekijäksi kuin luonnollinen väestönlisäys. Esimerkiksi vuonna 2012 muuttovoitto ulkomailta oli jo kaksi kertaa suurempi tekijä väestön määrän kasvussa kuin syntyneiden enemmyys. Maahanmuutosta saavat muuttovoittoa käytännössä kaikki kunnat (pois lukien noin 10 kuntaa, jotka saivat marginaalisen muuttotappion siirtolaisuudesta). Vieraskieliset keskittyneet kantaväestöä enemmän: neljässä asukasluvultaan suurimmassa kaupungissa (Helsinki, Espoo, Tampere ja Vantaa) asuu noin 25 % väestöstä, mutta noin puolet vieraskielisistä.
Kuuden kaupunkiseudun määrällinen väestönkehitys 2000-luvulla
Väestönlisäys kaupunkiseuduilla 2000-2012 Helsingin seutu +182 000 hlöä 6 kaupunkiseutua (Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän ja Kuopion +161 000 hlöä 5 kaupunkiseutua (Porin, Lappeenrannan, Joensuun, Seinäjoen ja Vaasan) +12 000 hlöä Muu Suomi -100 000 hlöä
Väestönlisäys kuudella kaupunkiseudulla vuosina 2000-2012 Turun seutu +24 668 Tampereen seutu +54 960 hlöä Kuopion seutu +7 781 hlöä Oulun seutu +45 237 Lahden seutu +5 201 hlöä Jyväskylän seutu +22 792 hlöä
Luonnollinen väestönlisäys kaupunkiseuduittain 2000-2012 Oulun seudun erityispiirre oli luonnollisen väestönlisäyksen keskeinen osuus Lahden -1 139 Jyväskylän 9 847 Kuopion 4 111 63 697 Tampereen 16 765 Lahden seudun kehyskunnissa väkiluku laski 7 kehyskunnassa 10:stä ensisijaisesti luonnollisen väestönkehityksen vuoksi Oulun 27 150 Turun 6 963
Maan sisäinen muuttoliike kaupunkiseuduittain 2000-2012 Kuopion 1 690 Tampereen seudun muuttovetovoima oli poikkeuksellisen suuri Lahden 2 332 Jyväskylän 9 740 Kuusi kaupunkiseutua jakautuivat muuttovetovoiman osalta kolmeen ryhmään: Tampereen ja Oulun seudut vetovoimaisimpia Oulun 15 031 69 508 Turun 10 787 Tampereen 29 928
Kuuden kaupunkiseudun keskuskaupungin ja kehyskuntien määrällinen väestönkehitys osatekijöittäin vuosina 2000-2012 215 Kuopion kehyskunnat 1380 181 Kuopio 2731 1475 1662 Jyväskylän kehyskunnat 1223 2655 264 Jyväskylä 8624 7085 2941-787 Lahden kehyskunnat -639 1250 Lahti 500 3119 2751 Oulun kehyskunnat 6213 4946 173 Oulu 20937 10035 2946 Turun kehyskunnat 5972 9461 1173 Turku 9911326 5962 Tampereen kehyskunnat 9167 19123 1821 Tampere 7598 10805 6045-5000 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen muuttoliike Nettosiirtolaisuus
Kuuden kaupunkiseudun suhteellinen väestönkehitys 2000-luvulla
Kuuden kaupunkiseudun ja metropolialueen suhteellinen väestönlisäys 2000-2011 (promillea per vuosi keskiväkiluvusta) 18 Luonnollinen väestönlisäys Maan sisäinen muuttoliike Siirtolaisuus Oulun seudun väestönlisäys oli suhteessa väkilukuun korkeampi kuin metropolialueella ja muilla kaupunkiseuduilla Lahden seutu poikkesi muista: maahanmuutto tärkein väestönkehityksen osatekijä ja kuolleisuus ylitti syntyvyyden 16 14 12 10 8 6 4 2 0-2 1,7 6,6 3,6 1,7 2,7 1,8 1,1 5,8 9,9 1,5 0,9-0,4 1,4 4,6 4,5 1 0,8 3 2,7 1,8 4,9
Kuuden kaupunkiseudun keskuskaupungin ja kehyskuntien suhteellinen väestönkehitys osatekijöittäin vuosina 2000-2011 Kuopion kehyskunnat 4,5 0,7 0,6 Kuopio 2,6 0,8 1,1 Jyväskylän kehyskunnat 2,2 5 0,9 Jyväskylä 5,3 4,5 2,1 Lahden kehyskunnat -0,4 2,2 0,5 Lahti 5,3 2,3 1,7 Oulun kehyskunnat 12,8 7,8 0,3 Oulu 8,2 4,6 1,6 Turun kehyskunnat 3,7 6,1 0,7 Turku 0,50,2 2,5 Tampereen kehyskunnat 4,7 10,2 0,9 Tampere 2,8 4 2,2-5 0 5 10 15 20 25 Luonnollinen väestönlisäys Maan sisäinen muuttoliike Siirtolaisuus
Kuuden kaupunkiseudun keskuskaupunkien ja kehyskuntien suhteellinen väestönkehitys osatekijöittäin vuosina 2000-2011 Keskuskaupunkien väestönlisäyksessä maahanmuutolla yhä dynaamisempi merkitys ja kehyskunnilla maassamuutolla Siirtolaisuus Maan sisäinen muuttoliike 3,9 11,2 16,4 35,7 Suhteellisesti eniten väestöään lisäsivät Oulun ja Tampereen seudun kehyskunnat ja vähiten Lahden kehyskunnat ja Turun kaupunki. Luonnollinen väestönlisäys 26,7 19,8 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Kehyskunnat (46) Keskuskaupungit (6)
Muuttajien pääasiallinen toiminta (työmarkkina-asema) vuosina 2000-2010
Muuttajien työmarkkina-asema kaupunkiseuduittain 2000-2010 18000 Tampereen seudun muuttovetovoima oli työllisten suhteen täysin omaa luokkaansa Jyväskylän ja Kuopion seudut saivat muuttotappiota työllisistä. Työttömistä saivat muuttovoittoa kaikki seudut 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0-2000 -4000 4223 12 527 3193 1630 3261 926 649 974 1417 1681 Tampereen Turun Oulun Lahden Jyväskylän Kuopion -1644-2587 Työlliset Työttömät
Muuttajien työmarkkina-asema keskuskaupungeissa 2000-2010 Työllisistä sai muuttovoittoa vain Lahden seutu. Tampereen tilanne tasa-painoinen verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin Työttömien muuttovirrat kohdistuvat keskuskaupunkeihin (+11 552). Tampere ja Oulu saavat eniten muuttovoittoa työttömistä 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0-500 -1000-1500 -2000-2500 -3000-3500 -4000-4500 -5000-5500 3789-137 3020 1761 791 1533 426 658 Tampere Turku Oulu Lahti Jyväskylä Kuopio -2116-3303 -3181-4699 Työlliset Työttömät
Muuttajien työmarkkina-asema kehyskunnissa 2000-2010 Kehyskunnat saivat työllisistä muuttovoittoa yhteensä noin 27 000 henkilöä 14000 13000 12000 11000 10000 9000 8000 7000 6000 434 12664 Työlliset 173 Työttömät 5000 Työllisen muuttajan keskimääräiset tulot 26 900 vuodessa ja muiden keskimäärin 6 800 vuodessa. 4000 3000 2000 1000 0-1000 Tampereen kehyskunnat 5673 5337-131 Turun kehyskunnat Oulun kehyskunnat 135 991 Lahden kehyskunnat 148 1659 Jyväskylän kehyskunnat 594-9 Kuopion kehyskunnat
Työllisten nettomuutto vuosina 2000-2010 (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Pirkkala, Liminka ja Vesilahti olivat vetovoimaisimpia työllisten muuttovirtojen suhteen Keskuskaupungeissa työllisten muuttotappiot suhteessa väkilukuun suurimmat Kuopiossa, Turussa ja Jyväskylässä -2,4-2,4-3,1 Pirkkala Liminka Vesilahti Mäntsälä Kirkkonummi Lempäälä Vihti Pornainen Nurmijärvi Masku Sipoo Nokia Kempele Ylöjärvi Tuusula Kiiminki Kangasala Lieto Nousiainen Nokia Tyrnävä Sauvo Muurame Espoo Vantaa Helsinki Lahti -0,1 Tampere -1,5 Oulu Jyväskylä Turku Kuopio 0,4 3 4,1 4 8,9 8,9 8,8 8,7 8,2 7,9 7,6 7,4 7,3 7,1 7 6,5 6,2 6 5,9 5,9 5,8 10,2 9,8 9,8 13,4 13 14,5
Muuttajien ikärakenne vuosina 2000-2010
Muuttajien ikärakenne kuudella kaupunkiseudulla 2000-2010 Kuusi kaupunkiseutua saivat muuttovoittoa 66 000 nuorista aikuisista Kaupunkiseutu Alle 15 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 Yli 65 Tampereen 1559 23693 2932 1606 1076 644 679 Turun -1838 17238-5686 -762 404 432 837 Oulun 573 12992 498 632 392 381 519 Tampereen ja Oulun seudut saivat muutto-voittoa kaikista ikäryhmistä: neljä viidesosaa muuttovoitosta 15-24-vuotiaista Lahden 2055-3010 1336 1319 744 1196 675 Jyväskylän -47 11780-4042 2 140 170 99 Kuopion -362 4069-1457 -19-370 -286 142 YHT. 1940 66762-6419 2778 2386 2537 2951
Esimerkki muuttajien ikärakenteesta Tampereen kaupungin ja Tampereen kehyskuntien osalta vuosina 2000-2010 Tampereen muuttovoitot perustuvat käytännössä vain yhteen ikäryhmään eli -9 017 hlöä 15-24-vuotiaisiin Tampereen kehyskunnat saavat muuttovoittoa kaikista muista ikäryhmistä kuin 15-24-vuotiaista 31000 29000 27000 25000 23000 21000 19000 17000 15000 13000 11000 9000 7000 5000 3000 1000-1000 -3000-5000 -7000-9000 -11000-13000 + 29 672 hlöä + 29 762 hlöä Tampere + 15 905 hlöä Tampereen kehyskunnat -9 017 hlöä Alle 15 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 Yli 65
Aktiivi-ikäisten (25-44-vuotiaat) nettomuutto vuosina 2000-2010 (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Liminka, Pirkkala ja Vesilahti saivat aktiivi-ikäisistä (25-44-vuotiaat) suhteellisesti eniten muuttovoittoa Kaikki keskuskaupungit saivat muut-totappiota aktiivi-ikäisistä muuttajista: Turku suhteellisesti eniten -7,2-4,4-4,9-5,3 Liminka Pirkkala Vesilahti Lempäälä Masku Nousiainen Ylöjärvi Sauvo Kiiminki Kangasala Kempele Nokia Tyrnävä Haukipudas Rusko Petäjävesi Muurame Laukaa Uurainen Kaarina -0,8 Lahti -3,1 Kuopio Oulu Tampere Jyväskylä Turku 11,6 10,8 10 9,9 9,9 9,8 9,6 9,4 9,3 8,8 8,5 8,5 8,5 8 7,2 7,1 12,9 17,3 16,4 15,8
Muuttajien koulutusrakenne vuosina 2000-2010
Muuttajien koulutusrakenne kuudella kaupunkiseudulla vuosina 2000-2010 Tampereen ja Oulun seudut saivat muuttovoittoa kaikista koulutusasteen muuttajista Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista saivat muuttotappiota Turun, Jyväskylän ja Kuopion seudut Kaupunkiseutu Perusaste Keski-aste Korkea-aste Tampereen 9 908 17 818 4 569 Turun 4 426 10 385-3 534 Oulun 5 068 9 883 966 Lahden 4 737-2 523 2 101 Jyväskylän 2 898 8 063-2 859 Kuopion 1 656 1 771-1 710 YHTEENSÄ 27 993 45 397-467
Muuttajien koulutusrakenne keskuskaupungeissa ja niiden kehyskunnissa vuosina 2000-2010 Keskuskaupungit saavat muuttovoittoa perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneista sekä tappiota korkea-asteen suoritta-neista Kehyskuntien muuttovoitot perustuvat korkeaja perusasteen tutkinnon suorittaneisiin 55000 50000 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Peruaste Keskiaste Korkea-aste -5000-10000 -15000-20000 -25000-30000 + 52 655 hlöä + 24 685 hlöä -25 132 hlöä Keskuskaupungit Kehyskunnat
Korkea-asteen nettomuutto keskuskaupungeissa ja kehyskunnissa vuosina 2000-2010 Kehyskunnat saivat muuttovoittoa korkeaasteen tutkinnon suorittaneista 39 000 hlöä Keskuskaupungeista korkeaasteen suorittaneista sai muuttovoittoa vain Espoo, Vantaa ja Lahti -3722-4722 -5851-8761 -14825 Helsingin kehyskunnat 14800 Tampereen kehyskunnat 10420 Turun kehyskunnat 5227 Espoo 5192 Oulun kehyskunnat 4688 Vantaa 2332 Lahden kehyskunnat 1744 Jyväskylän kehyskunnat 1863 Kuopion kehyskunnat 743 Lahti 357-2453 Kuopio Oulu Jyväskylä Tampere Turku Helsinki -20000-15000 -10000-5000 0 5000 10000 15000 20000
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nettomuutto 2000-2010 (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Pirkkala 12,1 Pirkkala, Vesilahti ja Li-minka hyötyivät suhteessa asu- kaslukuun eniten korkeaasteen suorittaneiden muuttovirroista Liminka Vesilahti Lempäälä Kangasala Lieto Kempele Muurame Nokia 6,6 6,5 6,4 6,2 5,9 9 8,9 10,7 Kiiminki 5,8 Masku 5,8 Ylöjärvi 5,5 Keskuskaupungeista Turku ja Jyväskylä menettivät suhteellisesti eniten korkea-asteen muuttajia -4,6-3,5-2,4-2,6-2,6 Haukipudas Lahti Kuopio Oulu Jyväskylä Turku Tampere 0,3 5,4-6 -4-2 0 2 4 6 8 10 12 14
Muuttajien tulorakenne ja keskimääräiset tulot vuosina 2000-2010
Muuttajien tulorakenne tuloryhmittäin keskuskaupungeissa ja kehyskunnissa vuosina 2000-2010 85000 Kehyskunnat saivat muuttovoittoa kaikista muista tuloryhmistä paitsi tulottomista ja pienituloisista 75000 65000 55000 45000 35000 + 83 110 hlöä Keskuskaupungit kehyskunnat 25000 15000 Keskuskaupunkien muutto-voitot painot-tuvat vain tulottomiin ja pienituloisiin 5000-5000 -15000-25000 2-11999 12000-21999 22000-31999 32000-41999 Yli 42000
Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräiset vuositulot keskuskaupungeissa ja kehyskunnissa vuosina 2000-2010 Tulomuuttajien tulot olivat keskuskaupungeissa muut-tajaa kohden 1 500-5 100 euroa alhaisem-mat kuin lähtömuuttajien Kuopion kehyskunnat Jyväskylän kehyskunnat Lahden kehyskunnat Oulun kehyskunnat Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot Kuopio Jyväskylä Lahti 14043 14627 Tulo- ja lähtömuuttajien tulojen erotus oli suurin Tam-pereen Oulu Turun kehyskunnat 14695 ja Turun kaupunkiseu-duilla kes-kuskaupungin ja kehyskuntien välillä Turku Tampereen kehyskunnat Tampere 15952 15925 Tulomuuttajien keskimääräiset tulot 15301 16604 16312 17111 16947 17806 18549 18366 18272 19055 19035 19026 18837 19750 19804 20066 21109 21578 22429
Tulomuuttajien keskimääräiset vuositulot vuosina 2000-2010 Tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat korkeimmat Kaarinassa, Pirkkalassa ja Naantalissa. Keskuskaupunkien tulomuut-tajien keskimää-räiset tulot vaihtelivat 14000-17000 euron välillä Kaarina Pirkkala Naantali Masku Vesilahti Lieto Lempäälä Sauvo Kangasala Ylöjärvi Rusko Oulunsalo Nokia Hailuoto Nousiainen Hollola Muurame Lahti Turku Tampere Oulu Kuopio Jyväskylä 14695 14627 14043 15952 15925 16947 25082 24695 23993 23489 23470 23373 23026 22734 22422 22386 22383 21784 21663 21573 21489 21210 21052 12000 13000 14000 15000 16000 17000 18000 19000 20000 21000 22000 23000 24000 25000 26000
Lähtömuuttajien keskimääräiset vuositulot vuosina 2000-2010 Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat korkeimmat Kaarinassa, Raisiossa ja Pirkkalassa Tampereen lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat 4:nneksi korkeimmat ja Turun 7:nneksi korkeimmat Kaarina 23008 Raisio 22043 Pirkkala 21236 Tampere 21109 Muhos 21072 Naantali 21068 Turku 20666 Nokia 20259 Kangasala 20252 Ylöjärvi 20117 Lieto 20086 Masku 20052 Oulunsalo 20036 Oulu 19026 Lahti 18366 Jyväskylä 18272 Kuopio 17111 15000 16000 17000 18000 19000 20000 21000 22000 23000 24000
Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen välinen erotus kuudella kaupunkiseudulla ja metropolialueella vuosina 2000-2010 Jokaisen tamperelaisen lähtömuuttajan olivat keskimäärin 5 200 euroa korkeam-mat kuin tulo-muuttajan -3929-4229 -4246-4331 -4714-5184 -2484-641 -767-878 -1201-1419 Kauniainen Sipoo Maaninka Vesilahti Sauvo Pornainen Kirkkonummi Laukaa Petäjävesi Mynämäki Liminka Tyrnävä Kerava Vantaa Espoo Raisio Lahti Kuopio Muhos Jyväskylä Helsinki Oulu Turku Tampere 5219 5091 4974 4465 4254 3882 3752 3614 3594 3550 3544 Jokaisen kauniaislaisen tulomuuttajan keskimääräiset tulot olivat 10 200 euroa korkeam-mat kuin lähtömuuttajan -5500-4500 -3500-2500 -1500-500 500 1500 2500 3500 4500 5500 6500 7500 8500 9500 10500 10248
Keski- ja hyvätuloisten (yli 32 000 /v) nettomuutto 2000-2010 (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Keski- ja hyvätuloisista saivat eniten muuttovoittoa suhteessa asukaslukuun Pirkkala, Masku ja Vesilahti Pirkkala Masku Vesilahti Lempäälä Liminka Sauvo Kangasala Muurame 4 3,8 3,5 5 5,4 5,7 7 7,5 Lieto 3,3 Nousiainen 3,2 Ylöjärvi 3,2 Keskuskaupungeista Jyväskylä menetti eniten keski- ja hyvätuloisia muut-tajia. Lahti sai pientä muutto-voittoa -3,9-2,2-2,4 Nokia Lahti -0,4 Kuopio -1,3 Oulu Tampere Turku Jyväskylä 0,5 3-6 -4-2 0 2 4 6 8 10
Muuttajien laskennallinen tulokertymä vuosina 2000-2010
Muuttajien tulokertymä keskuskaupungeissa ja niiden kehyskunnissa vuosina 2000-2010 Kuuden kaupunkiseudun 46 kehyskunnan muuttajien tulokertymä keskimäärin yhteensä 101 miljoonaa euroa vuodessa Kuuden keskuskaupungin muuttajien tulokertymä keski-määrin yhteensä -52,7 miljoonaa euroa vuodessa Keskuskaupungit ja keskuskaupunkien kehyskunnat Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi Tampere -11,4-56 Tampereen kehyskunnat 43,2 291 Turku -29,3-168 Turun kehyskunnat 21,3 169 Oulu -5,5-42 Oulun kehyskunnat 18,5 240 Lahti 4,5 46 Lahden kehyskunnat 7,9 78 Jyväskylä -6,3-51 Jyväskylän kehyskunnat 7,6 185 Kuopio -4,7-50 Kuopion kehyskunnat 2,5 105 Muuttajien tulokertymä per asukas per vuosi
Muuttajien laskennallinen tulokertymä asukasta kohden per vuosi kuudella kaupunkiseudulla ja metropolialueella vuosina 2000-2010 Turun kaupungin tulokertymä oli selvästi negatiivisin -18-42 -43-50 -51-168 -142-56 Pirkkala Kauniainen Vesilahti Liminka Sipoo Kirkkonummi Lempäälä Pornainen Mäntsälä Vihti Kempele Masku Sauvo Paimio Nousiainen Kangasala Kaarina Hailuoto Ylöjärvi Espoo Vantaa Lahti Hartola Oulu Helsinki Kuopio Jyväskylä Tampere Raisio Turku 46 74 103 317 308 289 286 274 274 274 271 254 250 373 360 Pirkkalan, Kauniaisten ja Vesilahden tulokertymä oli korkein asukasta kohden lasket-tuna 457 431 408 403-200 -150-100 -50 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 550 600 493 492 Keskuskaupungeista tulokertymä oli posi-tiivinen vain Espoossa, Vantaalla ja Lahdesa 565
Muuttosuunnat ja pendelöinti vuosina 2000-2011
Keskuskaupungin tulomuuttajien osuus (%) kaikista kehyskuntaan muuttaneista vuosina 2000-2011 19 kehyskuntaa oli sellaisia, joista vähintään joka toinen tulomuuttaja tuli oman kaupunkiseudun keskuskaupun-gista Esimerkiksi Toivakan kaikista tulomuuttajista kahdeksan kymmenestä tuli Jyväskylästä! Toivakka Muurame Kaarina Kiiminki Rusko Hollola Haukipudas Pirkkala Laukaa Lieto Kangasala Lempäälä Oulunsalo Siilinjärvi Ylöjärvi Nastola Uurainen Kempele Petäjävesi Raisio Nokia Muhos Masku Liminka Hailuoto Naantali 45,2 44,4 43,2 43,2 41,5 66 63,7 62,1 62 61,1 60,2 60,2 59,2 58,6 58 57 55,9 55,5 55,5 53,5 52,2 51,8 51,7 50,8 49,7 Keskuskaupunkien osuus kehyskuntien kaikista tulomuutoista vaihteli 9,7 %:in (Hartola) ja 79,3 %:in välillä (Toivakka) 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 79,3
Keskuskaupunkiin suuntautuneiden lähtömuuttojen osuus (%) kaikista lähtömuutoista vuosina 2000-2011 8 kehyskunnassa joka toinen lähtömuuttaja muutti oman seutunsa keskuskaupunkiin Esimerkiksi Muuramen lähtömuuttajista kuusi kymme-nestä muutti Jyväskylään! Muurame Kiiminki Hollola Haukipudas Laukaa Hailuoto Rusko Kangasala Nastola Kaarina Toivakka Lieto Ylöjärvi Petäjävesi Siilinjärvi Muhos Pirkkala Oulunsalo Raisio Lempäälä Nokia Uurainen Naantali 40,4 51,2 49,8 49,8 49,6 49,6 49 48,5 47,3 46,3 46,1 44,8 43,7 43,5 43,1 43 53,4 52,8 52,7 52,7 56,1 54,9 35 40 45 50 55 60 65 61
Kehyskuntien absoluuttinen riippuvuus suhteessa oman seutunsa keskuskaupunkiin (kaikkien tulomuuttojen osuus % 2000-2011 ja pendelöintiaste) 26 kehyskuntaa ylittää 35 %:in pendelöintirajan keskuskaupun-kiin 16 kehyskunnassa tulomuuttojen ja pendelöinnin yhteenlaskettu osuus ylittää 100 %:in rajan (=absoluuttinen riippuvuus) Kiiminki Muurame Pirkkala Toivakka Kaarina Rusko Oulunsalo Haukipudas Hollola Lieto Kangasala Kempele Lempäälä Laukaa Siilinjärvi Ylöjärvi Raisio Petäjävesi Uurainen Nokia Nastola Masku Liminka Muhos Naantali 60 56 58 38 50 51 57 51 48 49 48 54 48 43 46 46 48 38 36 38 34 43 43 36 38 51,7 52,2 49,7 53,5 44,4 43,2 45,2 41,5 62,1 66 60,2 79,3 63,7 62 55,9 60,2 61,1 58,6 58 51,8 57 59,2 55,5 55,5 50,8 0 20 40 60 80 100 120 140 Pendelöinti % Tulomuuttojen osuus %
Yhteenveto
Yhteenveto 1 (4) Selvityksessä läpikäytiin 6 kaupunkiseudun yleistä ja väestöllistä kilpailukykyä vuosien 2000-2012 välisenä aikana. Muuttoliike oli yksi tulokulma alueellisessa kilpailukyvyssä Kuudella kaupunkiseudulla asuu joka neljäs suomalainen (26,3 %). Kuuden kaupunkiseudun väestönlisäys oli 148 000 henkilöä vuosina 2000-2011 Kuudella kaupunkiseudulla 52 kuntaa, joista 6 keskuskaupunkia ja 46 kehyskuntaa. Analyysin otos on positiivisesti vino suomalaisesta kuntakentästä, sillä suurin osa kunnista on väestökehityksen osatekijöiden osalta koko maan parhaimmistoa metropolialueen kehyskuntien ohella. Esimerkiksi 52 selvityksen kunnasta muuttovoittoa sai maan sisäisestä muuttoliikkeestä 45 kuntaa ja maahanmuutosta 51 kuntaa Kaupunkiseutujen yleistä kilpailukykyä mitattiin kuuden muuttujan avulla: työllisyysaste, kouluttautuneisuus, teollisuusvaltaisuus, tuottavuus, yritysdynamiikka ja muuttovetovoima. Jokaiselle seudulle laskettiin muuttujakohtainen indeksiarvo, jota verrattiin kaikkien seutujen (71) mediaaniin. Jokaisen muuttujan indeksiarvon perusteella laskettiin kokonaiskilpailukykyindeksi. Parhaimman kokonaiskilpailukykyarvon saivat Oulun, Tampereen ja Turun seudut.
Yhteenveto 2 (4) Jokaisen kaupunkiseudun kilpailukyky oli demografisesta näkökulmasta erittäin hyvä: kaupunkiseudut voidaan jakaa määrällisen muuttovetovoiman osalta kolmeen luokkaan. Ensimmäisessä ryhmässä olivat Tampereen ja Oulun seudut, toisessa Turun ja Jyväskylän seudut ja kolmannessa Kuopion ja Lahden seudut. Tampereen ja Oulun yhteenlaskettu väestönlisäys oli noin 92 000 henkilöä vuosina 2000-2011. Väestönlisäys jakautui keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä tasapainoisimmin Tampereen ja Oulun seuduilla. Muilla neljällä kaupunkiseudulla väestönlisäys oli epätasapainoinen keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä, mutta jokaisella seudulla eri syistä. Kaupunkiseutujen demografista kilpailukykyä analysoitiin määrällisestä ja rakenteellisesta (laadullisesta näkökulmasta). Määrällistä kehitystä analysoitiin väestönkehityksen osatekijöiden kautta jokaisen seudun ja kunnan osalta. Rakenteellista kehitystä arvioitiin muuttajien laadullisten taustaominaisuuksien perusteella jokaisen seudun ja kunnan osalta. Vain määrällisten ja laadullisten aineistojen yhdistämisen perusteella voidaan tehdä luotettavia tulkintoja muuttoliikkeen syy- ja seuraussuhteista sekä vaikutuksista kaupunkiseutujen sisäiseen kehitykseen.
Yhteenveto 3 (4) Rakenteellisesta näkökulmasta (muuttajien taustaominaisuuksien perusteella) erot olivat erittäin merkittäviä kaupunkiseutujen keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien välillä. Muuttoliikkeen valikoivuus kaupunkiseutujen sisällä tuli esille kaikkien käytettyjen muuttujien kohdalla (työmarkkina-asema, ikärakenne, koulutusaste, tulorakenne, keskimääräiset tulot, tulokertymä, muuttojen suuntien yhteys pendelöintiin). Kolme esimerkkiä rakenteellisesta railosta keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä: Keskuskaupunkien muuttajien laskennallinen tulokertymä oli 581 miljoonaa euroa negatiivinen vuosina 2000 2010 eli keskimäärin noin 52,8 miljoonaa euroa vuodessa. Kehyskuntien muuttoliikkeen laskennallinen tulokertymä oli vastaavasti 1,1 miljardia euroa positiivinen vuosina 2000 2010. Muuttojen vilkkaus ja työssäkäynnin (pendelöinti) suuntautuminen keskuskaupunkiin olivat vahvassa yhteydessä toisiinsa: mitä suurempi osuus kehyskunnan tulomuutosta perustuu keskuskaupunkiin, sitä korkeampi on myös pendelöintiaste keskukseen. Toisin sanoen kehyskunnan tulo- ja lähtömuutto- sekä pendelöinti on riippuvainen keskuskaupungista, jolloin kehyskunta hyötyy samanaikaisesti sekä muuttajien profiilissa olevista eroista että kerää pendelöijien verotulot. Muuttajien työmarkkina-asema poikkeaa rajusti keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä. Keskuskaupungit saavat samanaikaisesti muuttotappiota työllisistä muuttajista ja muuttovoittoa työttömistä ja työvoiman ulkopuolisista. Kehyskunnissa tilanne on päinvastainen. Rakenteellinen epätasapaino aiheuttaa kumuloituvia positiivisia kerrannaisvaikutuksia kehyskunnille ja negatiivisia kerrannaisvaikutuksia keskuskaupungeille. Keskuskaupungit saivat työllisistä muuttotappiota noin 13 000 henkilöä ja työttömistä muuttovoittoa 11 500 henkilöä.
Yhteenveto 4 (4) Kaupunkiseutujen sisäinen muuttoliike on luonteeltaan joko tervettä tai epätervettä kunnan hyötyposition mukaan: yleisesti kehyskunnat kokevat kilpailun terveenä ja keskuskaupungit haitallisena. Kehyskuntien näkökulmasta muuttoliikkeen määrällinen ja rakenteellinen kehitys on normaalia kuntien välistä kilpailua uusista asukkaista, yrityksistä, investoinneista jne. Tämän logiikan mukaista on se, että kuntien kuuluukin kilpailla keskenään veronmaksajista. Keskuskaupunkien näkökulmasta kehitys näyttäytyy päinvastaisena, vähintään epäterveenä ja oikeudenmukaisena. Keskuskaupunkien näkökulmasta alueen kokonaisetu on keskeinen tekijä ja kollektiivisen yhteisvastuun pitäisi koskea kaikkia saman toiminnalliseen alueen kuntia eli toisin sanoen muuttajien rakenteesta aiheutuvat epäsymmetriset edut ja haitat pitäisi yhteisesti kyetä tasoittamaan tavalla tai toisella kaupunkiseutujen sisällä. Kahdesta edellä kuvatusta, toisilleen vastakkaisesta näkökulmasta seuraa, että kehyskuntien intressinä on säilyttää nykytilanne ennallaan ja muuttumattomana niin pitkään kuin mahdollista ja keskuskaupunkien intressistä jokainen muutos merkitsee parannusta aikaisempaan kehitykseen. Muuttoliikkeen kaksoismekanismi aiheuttaa ajan kanssa kehyskunnille hyvän ja keskuksilla huonon kierteen: kehyskuntien tulomuuttajat ovat keskimääräistä useammin aktiivi-ikäisiä, työssä olevia, koulutettuja ja keski- ja hyvätuloisia ja lähtömuuttajat ovat työvoiman ulkopuolella olevia, työttömiä ja muita pienituloisia ryhmiä. Lisääntyvä maahanmuutto vahvistaa edelleen valikoivaa muuttoliikettä kaupunkiseutujen sisällä 2010- luvulla eli keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien välinen eriytyminen tulee kiihtymään. Jokaisen kaupunkiseudun määrälliset ja rakenteelliset erityispiirteet on analysoitu erikseen selvitysraportissa.
K I I T O S!!! VTT Timo Aro timokaro@gmail.com www.timoaro.fi 045 657 7890