Maa- ja metsätalousministeriö U-JATKOKIRJE MMM2O1 3-00158 RO Lahtinen San 01.03.2013 Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevat komission ehdotukset U/E-tunnus: U 69/2011 vp EUTORI-numero: EU/20 11/1738 - EU/20 11/1744 Ohessa lähetetään perustuslain 96:n mukaisesti 21. joulukuuta 2011 annettua valtioneuvoston kirjelmää täydentävä selvitys yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevista komission ehdotuksista osastopäällikkö 1eimo Hanhilahti maatalousneuvos Valonen LIITTEET MMM:n muistio
MMM/RO 1.3.2013 U-JATKOKIRJELMÄ EDUSKUNNALLE (U 69/2011 VP.) YHTEISEN MAATALOUSPOLITIIKAN UUDISTAMINEN 1. Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevien lainsäädäntöehdotusten käsittelytilanne Komissio julkaisi yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistamista koskevat lainsäädäntöehdotuksensa 12.10.2011. Uudistuspakettiin sisältyvät suoria tukia, yhteistä markkinajärjestelyä, maaseudun kehittämistä ja horisontaalisia asioita koskevat komission ehdotukset. Lisäksi pakettiin kuuluu kaksi asetusta suorien tukien ja viininviljelijöille maksettavien tukien siirtymäkauden järjestelyistä ja erillinen asetus asetukseksi maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä. Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tulevasta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä tavanomaista lainsäädäntömenettelyä noudattaen eli yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Uudistuksen tärkeimmät auki olevat neuvottelukysymykset ovat: Suorien tukien jako jäsenmaiden välillä Siirtyminen kohti alueellista tasatukea jäsenvaltioissa Viherryttämisen säännöt Tuotantosidonnaisia tukia koskevat säännöt Sokerikiintiöiden ja viininistutusoikeusjärjestelmän jatko Maatalouden viitehintojen päivittäminen LFA-uudistuksen sisältö ja aikataulu Maaseudun kehittämisohjelmien sisältö Yksinkertaistaminen (tukimalli, viherryttäminen, maaseudun kehittämisohjelmien laadinta jne.) Maatalouden kilpailusäännöt, erityisesti tuottajaorganisaatioiden toimintamahdollisuudet Kaksi lainsäädäntöpakettiin sisältynyttä siirtymäkauden asetusta on jo hyväksytty (Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse siirtymätoimenpiteiden soveltamisesta vuoden 2013 kohdalla ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmää ja tukea viininviljelijöille koskevilta osin). Euroopan parlamentin lausuntoluonnokset eri asetuksista valmistuivat kesäkuussa 2012 ja sen jälkeen parlamentin jäsenet esittivät niihin yhteensä 7415 muutosehdotusta, joista poliittisten ryhmien kesken muodostettiin kompromissiehdotuksia. Maatalous- ja maaseudun kehittämisvaliokunta äänesti yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspaketista 23.-24.1.2013 kokouksessaan. Raportoijien kannat ja poliittisten ryhmien laatimat kompromissit saivat valiokunnassa laajan tuen. Euroopan parlamentin täysistunnon on tarkoitus äänestää kannastaan 11.- 14.3.2013 pidettävässä kokouksessa.
2 Neuvostossa Kyproksen puheenjohtajakaudella heinä-joulukuussa 2012 jatkettiin Puolan ja Tanskan kaudella aloitettua työtä kompromissien hakemiseksi uudistuksen asetusehdotuksista. Nykyisen puheenjohtajamaan Irlannin kauden alkupuolella on tarkoitus käydä läpi kaikki vielä avoinna olevat asiat, jotta neuvoston on mahdollista muodostaa kantansa lainsäädäntöpakettiin. Irlanti pyrkii siihen, että neuvosto muodostaisi oman kantansa maaliskuun maatalous- ja kalastusneuvostossa 18.- 19.3.2013, jonka jälkeen viralliset trilogineuvottelut kompromissista Euroopan parlamentin ja komission kanssa voitaisiin aloittaa. Irlannin tavoitteena on saavuttaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta poliittinen yhteisymmärrys kesäkuun neuvostossa 24.-25.6.2013. Koska uudistusten valmisteluaikataulu on venynyt alun perin suunnitellusta, on tarpeen säätää siirtymäkauden järjestelyistä vuodelle 2014. Osa uudistuksesta tulee siten voimaan 1.1.2014 ja osa vasta 1.1.2015 (mm. suorat tuet, epäsuotuisten alueiden tuki ja ympäristökorvaus, täydentävien ehtojen muutokset). Komission odotetaan antavan yksityiskohtaiset ehdotukset siirtymäkauden säädöksiksi huhti-toukokuussa 2013. Lisäksi siirtymäkauden asioista säädetään myöhemmin annettavilla komission toimeenpanosäännöillä ja komissiolle delegoidun säädösvallan perusteella. Eurooppa-neuvosto pääsi kokouksessaan 7.-8.2.2013 ratkaisuun monivuotisista rahoituskehyksistä kaudelle 2014-2020. Ratkaisu luo pohjan myös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen sisältökysymyksissä etenemiselle. Eurooppa-neuvosto päätti asettaa yhteisön maksusitoumukset kaudelle 2014-2020 yhteen prosenttiin jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta eli komission alkuperäistä ehdotusta leikattiin huomattavasti. Leikkaukset kohdistuivat myös maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevaan otsakkeeseen 2. Otsakkeen 2 kokonaistasoa leikattiin noin 4 % komission esittämästä tasosta. Otsakkeen 2 sisällä suoria tukia ja markkinatoimia leikattiin noin 2 % ja maaseudun kehittämismenoja noin 8 %. Eurooppa-neuvosto vahvisti päätöksessään yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet: "Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään järkiperäisesti ja että tuotannontekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoituksena on tällä tavoin taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohden laskettuja tuloja, vakauttaa markkinat, varmistaa elintarviketarjonta ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat. Maatalouden yhteiskunnallinen rakenne sekä eri maatalousalueiden väliset rakenteelliset erot ja luonnonolojen erot olisi otettava huomioon. Edellä esitetyn perusteella uudistuksilla on varmistettava 1) elinkelpoinen ruoan tuotanto, 2) luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet ja 3) tasapainoinen aluekehitys. Lisäksi YMP olisi perinpohjaisesti yhdennettävä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja erityisesti kestävän kasvun tavoitteeseen niin, että samalla noudatetaan täysimääräisesti tälle politiikalle perussopimuksessa määrättyjä tavoitteita." Eurooppa-neuvosto totesi myös, että yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin kautta "parannetaan maa- ja metsätalouden kilpailukykyä". Suorien tukien osalta Eurooppa-neuvosto hyväksyi linjauksen suorien tukien korottamisesta 1/3:lla nykyisen tason ja 90 %:n tason välisestä erotuksesta niissä jäsenmaissa, joissa maatalouden suorat tuet ovat alle 90 % EU:n keskiarvosta. Tukien korotus rahoitetaan leikkaamalla EU:n keskiarvon yläpuolella olevien maiden tukia. Siirtymäkausi uuteen tasoon nousemiseksi kestää kuusi vuotta. Kaikille maille taataan kuitenkin vuonna 2020 196 /ha keskimääräinen vähimmäistaso.
3 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan tukikatosta tulee jäsenmaille vapaaehtoisesti sovellettava. Eurooppa-neuvosto päätti, että uuden viherryttämistuen osuus suorista tuista on komission ehdotuksen mukainen 30 %. Jäsenmaille annetaan kuitenkin joustavuutta viherryttämistoimien valinnassa. Ekologisen alan vaatimus tulee toteuttaa siten, että se ei edellytä pinta-alan poistamista tuotannosta ja välttää tulonmenetykset viljelijöille. Komission yksityiskohtaisia ehdotuksia näiltä osin odotetaan saatavaksi maaliskuun alkupuolella. Maaseudun kehittämisen osalta Eurooppa-neuvosto päätti rahoituksen jäsenmaakohtaisesta jaosta ja yleisistä jakokriteereistä. Jako vahvistetaan vielä maaseudun kehittämisasetuksen liitteessä. Tietyille maille annettiin maaseudun kehittämiseen erityinen kirjekuori (mm. Suomelle 600 miljoonaa euroa kaudelle 2014-2020). Eurooppa-neuvosto asetti myös enimmäis- ja vähimmäisosarahoitusprosentit maaseudun kehittämiselle. Ratkaisun perusteella Suomen maaseudun kehittämisrahoitus pysyy reaalisesti lähellä nykytasoa. Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan ns. suoritusvaraus tulee koskemaan myös maaseuturahastoa ja meri- ja kalatalousrahastoa. Varauksen koko on 7 % ja se jaettaisiin kauden lopulla vuoden 2019 tehtävän arvioinnin jälkeen parhaiksi arvioiduille ohjelmille ja toimenpiteille. Eurooppa-neuvosto päätti myös, että jäsenmaat voisivat siirtää 15 % I pilarin kokonaismäärästään II pilarin toimenpiteiden rahoittamiseen ja päinvastoin. Lisäksi ne jäsenmaat, joissa EU:n maksamat suorat tuet ovat alle 90 % EU:n keskiarvosta voivat siirtää vielä ylimääräiset 10 % II pilarin kehyksestään kaudelle 2014-2020 I pilarin lisärahoitukseen. Päätös tämän option käyttämisestä tulee tehdä jo vuoden 2013 aikana, sillä se vaikuttaa vuoden 2014 tukisummiin. Vähävaraisten ruoka-apuohjelma siirtyy rahoitettavaksi otsakkeesta 1 Euroopan sosiaalirahaston kautta. Ohjelma laajentunee kattamaan elintarvikkeiden lisäksi mm. vaatteita ja kenkiä. Lisäksi Eurooppa-neuvosto päätti luoda erityisen markkinakriisivarauksen (kauden aikana enintään 2 800 miljoonaa euroa) otsakkeen 2 sisälle. Varat tähän markkinakriisivaraukseen otetaan suoriin tukiin varatuista määrärahoista. Jos varoja ei käytetä, niin ne palautetaan suorien tukien rahoitukseen. 2. Kuvaus yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta annettuihin asetusehdotuksiin ehdotetuista muutoksista 2.1. Suoria tukia koskeva asetus (KOM(2011) 625 lopullinen) Puheenjohtajamaan kompromissiehdotusten keskeinen sisältö Aktiiviviljelijän määritelmä (artikla 9) Puheenjohtajamaa ehdottaa kompromissiehdotuksessaan poistettavaksi komission asetusehdotuksesta sen, että suoria tukia ei myönnetä, jos viljelijän vuotuiset suorat tuet ovat vähemmän kuin 5 % hänen muun kuin maataloustoiminnan kokonaistuloistaan edellisenä verovuonna. Näin ollen ehdoksi jäisi se, että suoria tukia ei myönnettäisi, jos viljelijän
4 maatalousmaa on pääasiassa maita, jotka ovat luontaisesti laiduntamiseen tai viljelyyn sopivassa kunnossa eikä näillä aloilla noudateta jäsenmaan määrittämiä maan hoidon vähimmäisvaatimuksia. Jäsenvaltio voisi päättää, että suoria tukia ei myönnettäisi julkisoikeudellisille oikeushenkilöille, kuten valtioille, alue- tai paikallisviranomaisille, tai luonnollisille tai oikeushenkilöille tai näiden muodostamille ryhmille, jos yksi seuraavista koskee heitä: a) henkilöt harjoittavat lentokenttä-, rautatieyhtiö-, vesilaitos-, kiinteistö-, urheilu- ja virkistyskenttä-, metsästysalue-, kalastus- ja vesiviljelyalue- tai leirintäaluetoimintaa tai muuta eimaataloudellista toimintaa tai toimintoja, jotka jäsenvaltiot objektiivisin ja syrjimättömin perustein ovat määrittävät, elleivät kyseiset henkilöt osoita todennettavia todisteita siitä, että suorien tukien vuotuinen määrä muodosti viimeisimpänä verovuonna vähintään 5 % ei-maataloudellisesta toiminnasta saaduista kokonaistuloista tai b) henkilöt täyttävät jäsenvaltion asettamat objektiiviset ja syrjimättömät perusteet, jotka varmistavat, että (i) heidän maataloustoimintansa muodostaa vain merkityksettömän osan kaikesta taloudellisesta toiminnasta tai (ii) heidän pääasiallinen toimintansa tai yrityksen tarkoitus ei ole maataloustoiminnan harjoittaminen. Jäsenvaltiot voisivat päättää, että tätä edellisessä kappaleessa esitettyä ei sovellettaisi viljelijöihin, jotka saivat vähemmän kuin 5 000 euroa suoria tukia edellisenä vuonna. Puheenjohtajamaa ehdottaa, että komissio voisi delegoiduilla säännöksillä antaa mm. kriteerit maataloustulojen ja ei-maataloustulojen välisestä erotuksesta. Soveltaminen Bulgariassa, Kroatiassa ja Romaniassa (artiklat 16-17) Puheenjohtajamaa ehdottaa lisättäväksi artiklan 16a, jossa säädettäisiin suorien tukien käyttöönotosta asteittain Kroatiassa vuodesta 2013 alkaen niin, että täysi tukitaso saavutettaisiin vuonna 2022. Asetusehdotukseen lisättäisiin artikla 17a, jossa säädettäisiin Kroatiassa myönnettävistä täydentävistä kansallisista suorista tuista. Uuden artiklan 17b mukaan Kroatiassa voitaisiin myöntää vuosina 2014-2022 erityisestä kansallisesta miinanraivausvarannosta tukioikeuksia sellaisen maatalousmaan perusteella, joka otetaan miinanraivauksen jälkeen uudelleen maatalouskäyttöön. Puheenjohtajamaa ehdottaa jäsenmaalle vapaaehtoista mahdollisuutta maksaa lisätukea viljelijän ensimmäisille hehtaareille enintään jäsenmaan keskimääräiseen tilakokoon asti. Bulgaria, Romania ja Kroatia voisivat jakaa kansallisen täydentävän suoran lisätuen (CNDP) vastaavalla periaatteella. Olemassa olevien tukioikeuksien säilyttäminen (18(3) artikla) ja arvon mukauttaminen (22(4a) artikla) Puheenjohtajamaa ehdottaa alueellista mallia tai alueellista hybridimallia 31.12.2013 soveltavien maiden osalta mahdollisuutta säilyttää olemassa olevat tukioikeudet. Päätös tukioikeuksien säilyttämisestä olisi tehtävä 1.8.2013 mennessä. Jäsenvaltio voisi päättää, että säilytettävien viljelijän tukioikeuksien arvo muutetaan yhtenäiseksi tai kunkin tukioikeuden arvoa voidaan mukauttaa erikseen. Tämän perusteella näyttää siltä, että Suomessa voitaisiin joko päättää siirtymisestä suoraan tasatukeen vuonna 2014, jatkaa aiemmin päätettyjä lisäosia tai muuttaa lisäosien alenemia.
5 Käyttämättömien varojen hyödyntäminen (artikla 19) Puheenjohtajamaa ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat lisätä vuosittain enintään 3 % suorien tukien kansallista enimmäismääräänsä ja käyttää tämän lisäyksen tukioikeuksien arvon korottamiseen. Tällä menettelyllä pyrittäisiin varmistamaan se, että suorien tukien eri tukijärjestelmistä käyttämättä mahdollisesti jäävät varat saataisiin paremmin hyödynnettyä jäsenvaltioissa. Siirtyminen yhteen tukialueeseen (20(4a) artikla) Jäsenvaltio, joka on alueellistanut perustukijärjestelmän, voisi päättää päivämäärän, jolloin se lopettaa alueellisen soveltamisen ja siirtyy yhteen tukialueeseen. Päätös olisi tehtävä 1.8.2013 mennessä. Uusien tukioikeuksien muodostaminen (21 artikla) Puheenjohtajamaa ehdottaa, että edellytys vähintään yhden tukioikeuden aktivoinnista vuonna 2011 uusien tukioikeuksien myöntämisen ehtona poistettaisiin. Jäsenvaltio voisi päättää, että tukioikeuksia hakevan aktiiviviljelijän on tullut saada suoraa tukea tai uusissa jäsenmaissa täydentäviä kansallisia suoria tukia. Jäsenvaltio voisi myös päättää, että tukioikeuksia hakevan aktiiviviljelijän on tullut saada tukioikeuksia kansallisesta varannosta asetuksen (EY) N:o 73/2009 41 artiklan perusteella, jotta hän voisi saada uudet tukioikeudet. Lisäksi puheenjohtajamaa ehdottaa, että jos viljelijä ei saanut vuonna 2010 tai 2011 suoraa tukea, hän saisi tukioikeudet, jos hän on tuottanut tilatukijärjestelmässä hedelmiä, vihanneksia, varastoperunoita ja/tai viljellyt viiniviljelmää tai SAPS-järjestelmässä hänellä oli maatalousmaata, joka ei ollut hyvässä maatalouskunnossa 30.6.2003. Edellä mainitut historiallisia vuosia koskevat ehdot olisivat jäsenmaalle vapaaehtoisesti käyttöön otettavia. Päätös ehtojen käyttöönottamisesta olisi tehtävä 31.7.2013 mennessä. Viljelijälle myönnettävien tukioikeuksien lukumäärä olisi ylivoimaisia esteitä ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta sama kuin viljelijän ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien määrä vuonna 2014. Jäsenmaa voisi kuitenkin päättää rajoittaa vuonna 2014 myönnettävien uusien tukioikeuksien lukumäärää, jos tukikelpoinen pinta-ala on lisääntynyt yli 45 % koko maan tasolla vuodesta 2009 vuoteen 2014. Tällöin tukioikeuksien lukumäärä voitaisiin rajoittaa 145 %:iin vuonna 2014 vuoteen 2019 verrattuna. Tämän jälkeen viljelijälle laskettaisiin suhteellisesti alennettu lukumäärä tukioikeuksia, jos hän on ilmoittanut enemmän pinta-alaa vuonna 2014 kuin vuonna 2011. Jäsenvaltio voisi päättää käyttää viljelijän tukioikeuksien lukumäärää laskiessaan vähennyskerrointa, jos tukikelpoiset hehtaarit sisältävät pysyvää laidunta, joka sijaitsee alueilla, joilla on vaikeita ilmasto-olosuhteita, erityisesti johtuen maan pinnan korkeudesta ja/tai muista luonnonolosuhdehaitoista, kuten huonosta maan laadusta, maanpinnan jyrkkyydestä tai veden saatavuudesta. Lisäksi jäsenmaa voisi päättää, että se ei ota huomioon niitä viljelijän vuonna 2014 ilmoittamia hehtaareita, jotka olivat kalenterivuosina 2011 tai 2012 viiniviljelminä. Jos tila myydään tai vuokrataan kokonaan tai osittain, uusiin tukioikeuksiin oikeutetut luonnolliset tai oikeushenkilöt voisivat siirtää oikeuden saada tukioikeuksia yhdelle tai useammalle aktiiviviljelijän määritelmän täyttävälle viljelijälle ennen 15.5.2014 allekirjoitetulla sopimuksella. Komission ehdotuksen mukaan oikeus olisi voitu siirtää vain yhdelle vastaanottajalle. Jäsenvaltio voisi päättää säätää tilan vähimmäiskoon maatalousmaan pinta-alana, jolle uusien tukioikeuksien muodostamista voidaan hakea. Vähimmäiskoko ei saa olla suurempi kuin 10(1)
6 artiklan mukaisesti määritetty suorien tukien vähimmäisedellytys (1 hehtaarin vähimmäisala tai jäsenmaakohtaisesti muutettu vähimmäisala). Uusien tukioikeuksien arvo ja maan sisäinen tukien tasaaminen (22 artikla) Tukioikeuksien yksikköarvoa laskettaessa, kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä jaettaisiin puheenjohtajavaltion ehdotuksen mukaan joko myönnettyjen (allocated) tai olemassa olevien tukioikeuksien lukumäärällä komission ehdottaman myönnettyjen (allocated) tukioikeuksien lukumäärän sijasta. Molemmissa tapauksissa jakajana olisi käytettävä joka vuosi vuoden 2014 tukioikeuksien lukumäärää lisättynä varannosta myönnettyjen tukioikeuksien lukumäärällä. Puheenjohtajamaan ehdotuksen mukaan tilatukea soveltavissa maissa tasatukeen tulee käyttää vähintään 10 % tukioikeuksiin käytettävästä tukimäärästä. Puheenjohtajamaan ehdotuksen mukaan yhdistelmämallia sovellettaessa tilakohtaisia lisäosia muodostettaisiin niissä tapauksissa, joissa viljelijän tukioikeuksien kokonaisarvo tasatuen muodostamisen jälkeen on perustukijärjestelmässä alempi kuin mitä oli viljelijän vuonna 2013 tukihakemuksen jättöpäivänä hallinnassa olevien tukioikeuksien (ml. erityistukioikeuksien) arvo. Tilakohtaista lisäosaa laskettaessa kyseisen viljelijän jokaisen tukioikeuden kansallista tai alueellista yksikköarvoa korotettaisiin tukioikeutta kohti syntyvän erotuksen osuuden verran. Puheenjohtajamaa ehdottaa SAPS-maille mahdollisuutta korottaa tukioikeuksien arvoa viljelijän historiaan perustuvien tietojen perusteella vastaavasti kuin komission ehdotuksessa on mahdollisuus korottaa tukioikeuksien arvoa SPS-maissa perustukijärjestelmään siirryttäessä. Ehdotuksen mukaan SAPS-maissa tasatukeen tulee käyttää vähintään 10 % tukioikeuksiin käytettävästä tukimäärästä. Tukioikeuden korotuksia eli lisäosia voitaisiin muodostaa asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti maksetuista lampaanlihan, vuohenlihan, nauta- ja vasikkasektorin tuista sekä 68 artiklan 1 kohdan b-alakohdan mukaisen erityistuen perusteen mukaisesti maksetun maidon ja riisin tuista. Asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti maksetusta SAPS-tuesta ei voitaisi muodostaa lisäosia. Lisäosia laskettaessa verrattaisiin viljelijän perustukijärjestelmässä saamaa tuen kokonaismäärää vuoden 2013 SAPS-järjestelmässä saamaan tuen kokonaismäärään. Viljelijä olisi oikeutettu lisäosaan, jos vuoden 2014 tukimäärä olisi alempi kuin tukimäärä, jonka viljelijä on saanut jonakin kalenterivuonna vuosien 2009-2013 aikana. Jäsenvaltio valitsisi viitevuoden. Puheenjohtajamaa ehdottaa jäsenmaalle vapaaehtoista komission ehdotukselle vaihtoehtoista mahdollisuutta tukien tasaamiseen maan sisällä. Tukien sisäiseen tasaamiseen olisi käytettävä ulkoisen konvergenssin kaavasta 90 %:n ja 1/3 kompensaation sääntöjä ja tukien tasaamisjakson olisi päätyttävä vuoteen 2019. Puheenjohtajamaan ehdotus sisältää laskentakaavat siitä, miten tasaaminen tulee tehdä. Kansallinen varanto (23 artikla) Puheenjohtajamaan ehdottamat muutokset koskien kansallisen varannon perustamista ja käyttöä ovat pitkälti sääntöjä, jotka ovat olleet aiemmin käytössä tai ovat tällä hetkellä voimassa. Puheenjohtajamaan ehdotus sisältää myös joitakin uusia ehdotuksia. Komission ehdottama pakollinen ensisijainen varantoperuste myöntää tukioikeuksia uusille nuorille viljelijöille on poistettu. Tukioikeuksia voitaisiin jäsenvaltion päätöksellä sen sijaan myöntää nuorille ja/tai uusille viljelijöille. Komission ehdotuksen mukaan tukioikeuksia voitaisiin myöntää jäsenvaltion päätöksellä rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmien perusteella. Puheenjohtajamaan ehdotuksessa tukioikeuksia voitaisiin myöntää, kun tarkoituksena on varmistaa, että maata ei jätetä viljelemättä, mukaan lukien julkisen interventioon liittyvien rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmien alaisena
7 olevat alat ja/tai korvattaessa viljelijöille aiheutuvia erityisiä haittoja ja/tai kun kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde. Varantoperuste vaikuttaa aiempaa laajemmalta. Puheenjohtajamaa ehdottaa, että varannosta voitaisiin kattaa nuorten viljelijöiden tuen ja pienten tilojen tuen vuosittaiset tarpeet. Kaikkien tukioikeuksien pysyvän korottamisen edellytyksenä oleva 3 % on poistettu. Jäsenvaltio päättäisi varantoperusteiden etusijajärjestyksestä. Tukioikeuksia voitaisiin leikata lineaarisesti, jos varannossa ei ole riittävästi varoja tukioikeuksien myöntämiseen silloin, kun on kyse varantoperusteesta, joka koskee tuomioistuimen lopullista päätöstä tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lopullista hallinnollista määräystä. Tukioikeuksien aktivointi (25 artikla) Jäsenmaa voisi päättää käyttää tukikelpoisen hehtaarin määrittelemiseen vähennyskerrointa sellaisten pysyvien nurmien osalta, joissa ruoho ja muut ruohomaiset kasvit eivät ole perinteisesti vallitsevia laidunalueilla. Ensimmäisistä hehtaareista maksettava lisätuki (28a ja 28b artiklat) Jäsenmaa voisi päättää myöntää lisätukea perustukea saavien viljelijöiden ensimmäisille hehtaareille enintään liitteessä VI määriteltyyn jäsenmaan keskimääräiseen tilakokoon asti. Suomessa keskimääräinen keskikoko on liitteen mukaan 34 hehtaaria. Jäsenmaa päättäisi hehtaareiden enimmäismäärän tämän rajan sisällä ja se voisi myös päättää hehtaareiden porrastamisesta koko maan tasolla. Jäsenmaa voisi käyttää tukeen enintään 30 % liitteen II kansallisesta enimmäismäärästä. Tuki viljelijöille, jotka noudattavat ympäristölle ja ilmastolle suotuisia maatalouden muotoja (ns. viherryttäminen) (artiklat 29-33) Perustukeen oikeutettujen viljelijöiden olisi joko noudatettava tukikelpoisilla hehtaareillaan komission ehdottamaa kolmea viherryttämistoimea tai vastaavia toimia tai näiden yhdistelmää. Vastaavia toimia olisivat a) maaseudun kehittämisasetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiset ympäristötukisitoumukset tai tulevan maaseudun kehittämisasetuksen mukaiset ympäristökorvaussitoumukset tai vesipuitedirektiiviin liittyvän tuen sitoumukset tai sitoumukset, jotka täyttävät näiden vaatimukset b) kansalliset tai alueelliset ympäristösertifiointiohjelmat, sisältäen täydentävien ehtojen pakolliset normit ylittävän kansallisen ympäristölainsäädännön noudattamisen sertifioinnin, jotka täyttävät maaperän ja veden laatua, luonnon monimuotoisuutta, maiseman säilyttämistä ja ilmaston muutoksen lieventämistä ja sopeuttamista koskevat tavoitteet. Näiden ohjelmien on oltava tehokkaita, tasapuolisia ja läpinäkyviä. Jäsenmaat voisivat päättää, että ne eivät käytä tai käyttävät vain yhtä tai molempia yllä mainituista vaihtoehdoista a) ja b). Jäsenmaiden olisi ilmoitettava komissiolle ne sitoumukset ja ohjelmat, joita ne aikovat käyttää viherryttämistoimia vastaavina toimina. Komissio hyväksyisi nämä vastaavat toimet. Vaihtoehtoisesti joku sitoumuksista tai kaikki sitoumukset voitaisiin tunnistaa komission hyväksymässä kansallisessa tai alueellisessa maaseudun kehittämisohjelmassa. Komissio voisi täytäntöönpanosäädöksillä määrittää tarkemmin edellä mainittujen sitoumusten ja sertifiointiohjelmien vastaavuudesta.
8 Viherryttämistuki olisi vuotuista tukea tukihakemuksessa ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden. Sen määrä laskettaisiin jakamalla vuosittain viherryttämistukeen varattava kokonaismäärä ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaareiden kokonaismäärällä. Jäsenmaa voisi päättää vaihtoehtoisesti myöntää viherryttämistuen viljelijäkohtaisesti prosenttiosuutena hänen aktivoimiensa tukioikeuksien kokonaisarvoa kohti, jos jäsenmaa päättää soveltaa yhdistelmämallia 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai se päättää soveltaa sisäiseen tukien tasaamiseen 22 artiklan 5a kohtaa (ulkoisen konvergenssin kaavan soveltaminen). Viljelyn monipuolistamisvaatimusta puheenjohtajamaa ehdottaa muutettavaksi siten, että alaraja toimen toteuttamiselle olisi komission ehdottaman 3 ha:n sijaan 15 ha. Pääkasvia ei saisi olla enempää kuin 70 % peltoalasta ja kaksi pääkasvia yhdessä ei saisi kattaa enempää kuin 95 % peltoalasta. Viljelyn monipuolistamisvaatimus ei koskisi tiloja: a) joilla tukikelpoisesta maatalousmaasta yli 75 % on pysyvällä nurmella tai vedenalaisviljelyssä (=riisi); b) joilla peltoala on kokonaan nurmen tai muun ruohomaisen rehun tuotannossa, kokonaan kesannolla tai näiden käyttömuotojen yhdistelmässä; vaihtoehtoisesti jos tällaisessa viljelyssä on yli 70 % tilan peltoalasta, tämä ala voitaisiin jättää viljelyn monipuolistamisvaatimuksen ulkopuolelle. c) joilla viljelijä vaihtaa yli 50 % maatalousmaastaan toisten viljelijöiden kanssa vuosittain edellyttäen, että viljelijä todistaa kunkin maatalousmaan lohkon olleen eri kasvien viljelyssä edeltävänä kalenterivuonna. Viljelyn monipuolistamisvaatimusta ei myöskään sovelleta hernekasvien viljelyssä olevaan peltoalaan. Jäsenvaltiot voisivat päättää olla soveltamatta viljelyn monipuolistamisvaatimusta pinta-alaltaan alle 10 hehtaarin maatalousmaihin, jotka rajoittuvat ympäröivään metsään siten, että metsään rajoittuvan ympärysviivan osuus on vähintään 75 % tämän maatalousmaan ympärysviivasta ja suora linja osoittaa ympärysviivan loppuosan. Kasvilla tarkoitettaisiin kasvitieteellisen luokittelun mukaisesti eri sukuun kuuluvia kasveja. Kuitenkin syys- ja kevätmuotoiset kasvit katsottaisiin eri kasviksi, samoin kesanto. Puheenjohtajamaa ehdottaa kasvin määritelmään lisättäväksi, että mitkä tahansa sukuihin Brassicacae (kaalikasvit), Solanaceae (koisokasvit) ja Cucurbitaceae (kurkkukasvit) kuuluvien lajien viljelmät katsottaisiin eri kasveiksi. Komissio voisi delegoiduilla säännöksillä lisätä kasvityyppejä kasvin määritelmään sekä antaa säännöt eri kasvien osuuden tarkasta laskennasta. Pysyvän nurmen osalta puheenjohtajamaa ehdottaa, että viljelijöiden olisi ylläpidettävä pysyvän nurmen aloina ne alat, jotka he ilmoittavat pysyvinä nurmina vuoden 2014 tukihakemuksessaan. Nämä alat muodostaisivat pysyvien nurmien viitealat. Pysyvien nurmien viitealoja tulisi lisätä niissä tapauksissa, joissa viljelijällä on velvollisuus palauttaa alat pysyviksi nurmiksi vuonna 2014 ja/tai 2015 horisontaaliasetuksen artiklan 93 mukaisesti. Komission ehdotuksessa mainittu mahdollisuus sallia viljelijöiden muuttaa muuhun käyttöön enintään 5 % heidän pysyvien nurmien viitealastaan on säilytetty puheenjohtajamaan ehdotuksessa. Poiketen edellä mainitusta ne jäsenvaltiot, joissa vuonna 2012 pysyvän laitumen suhde maatalousmaan kokonaisalaan ei vähene tai on vähentynyt vähemmän kuin 5 % pysyvänä laitumena olevan maa-alan tappioksi komission asetuksen (EU) N:o 1122/2009 artiklassa 3(2) tarkoitetusta
9 viiteosuudesta, voisivat päättää ennen 1.8.2013, että niissä ei sovelleta edellisessä kappaleessa mainittuja pysyvän nurmen ehtoja. Jos jäsenvaltiossa on noudatettu alueellista tilatuen mallia, tätä poikkeusta voitaisiin päättää soveltaa ainoastaan niihin alueisiin, joissa tämä ehto täyttyy. Jos jäsenvaltio päättää käyttää edellä mainittua poikkeusmahdollisuutta, sen olisi varmistettava, että pysyvän nurmen suhde maatalousmaan kokonaisalaan ylläpidetään joko kansallisella tai alueellisella tasolla tai tarkoituksenmukaisella osa-aluetasolla. Lisäksi puheenjohtajamaa ehdottaa toista poikkeusmahdollisuutta pysyvän nurmen säilyttämisvaatimukseen. Jäsenvaltiot, joissa on vahvistettu pysyvän nurmen arviointijärjestelmä kansallisella tai alueellisella tasolla tai tarkoituksenmukaisella osa-aluetasolla, voisivat päättää viimeistään 1.8.2013 soveltaa vaihtoehtoista järjestelmää seuraavasti: i) Jos tiettynä vuonna pysyvän nurmen suhde maatalousmaan kokonaisalaan kansallisella tai alueellisella tasolla tai tarkoituksenmukaisella osa-aluetasolla, ei ole vähentynyt enempää kuin 3 % verrattuna vuoteen 2011, 2012, kaikkien tämän alueen viljelijöiden katsottaisiin täyttävän pysyvän nurmen säilyttämisvaatimukset. ii) Jos tiettynä vuonna pysyvän nurmen suhde maatalousmaan kokonaisalaan kansallisella tai alueellisella tasolla tai tarkoituksenmukaisella osa-aluetasolla, on vähentynyt enemmän kuin 3 % mutta vähemmän kuin 5 % verrattuna vuoteen [2011, 2012] kaikkien tämän alueen viljelijöiden katsottaisiin täyttävän pysyvän nurmen säilyttämisvaatimukset edellyttäen, että he ovat hakeneet ja saaneet virallisen luvan tilansa jokaiselle pysyvän nurmen kynnölle. iii) Jos tiettynä vuonna pysyvän nurmen suhde maatalousmaan kokonaisalaan kansallisella tai alueellisella tasolla tai tarkoituksenmukaisella osa-aluetasolla, on vähentynyt enemmän kuin 5 % verrattuna vuoteen [2011, 2012], jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimet, joissa vaaditaan, että kaikkien niiden viljelijöiden, jotka ovat kyntäneet nurmen ilmaa lupaa, on palautettava kyntämänsä ala nurmelle niin, että vähennys jää alle 5 %. Tällöin kaikkien alueen viljelijöiden katsotaan noudattaneen pysyvän nurmen säilyttämisvaatimusta. Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos 5 %:n rajan ylitys johtuu ympäristölle suotuisasta muiden kuin joulukuusien tai nopeasti kasvavien ja lyhyen aikaa kasvatettavien lajien metsityksestä. Jäsenvaltion tulisi ilmoittaa tekemänsä pysyvien nurmien päätökset komissiolle. Jos tilan tukikelpoisen maatalousmaan ala on yli 15 hehtaaria, viljelijöiden tulisi varmistaa, että vähintään 7 % heidän tukikelpoisista hehtaareistaan, pois lukien pysyvän nurmen ala, on ekologista alaa. Ekologiseksi alaksi voitaisiin lukea a) kesanto; b) terassit; c) maisemapiirteet; d) suojakaistat, joilla ei käytetä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita; e) maatalous-metsä -käytössä (agro-forestry) olevat tukikelpoiset hehtaarit; f) pysyvien kasvien alat, joilla on enemmän kuin 20 ja vähemmän kuin 70 puuta hehtaarilla; g) tukikelpoisten hehtaareiden kaistat metsänreunoilla h) alat, jotka kuuluvat maaseudun kehittämisasetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisiin ympäristötukisitoumuksiin tai tulevan maaseudun kehittämisasetuksen mukaisiin ympäristökorvaussitoumuksiin tai vesipuitedirektiiviin liittyvän tuen sitoumuksiin, jotka on todennettu viherryttämistoimia vastaaviksi toimiksi yhden tai useamman kohdissa a)-f) mainitun ekologisen alan suhteen; i) tietyt metsitetyt alat.
10 Jäsenvaltiot voisivat päättää, mitkä edellä mainituista aloista katsottaisiin heidän maassaan ekologisiksi aloiksi. Voidakseen ottaa huomioon ekologisten alojen tyyppien spesifisyyden, jäsenvaltiot voisivat käyttää pinta-alaan liittyviä painokertoimia laskiessaan tilan ekologisten alojen kokonaishehtaarimäärää. Painokertoimet säädettäisiin perusasetuksen liitteessä. Ekologisen alan vaatimusta ei sovellettaisi a) tiloihin, joilla tukikelpoisesta maatalousmaasta yli 75 % on pysyvällä nurmella tai vedenalaisviljelyssä (=riisi); b) tilan peltoalaan, joka on kokonaan nurmen tai muun ruohomaisen rehun tuotannossa, kokonaan kesannolla, tai näiden käyttömuotojen yhdistelmässä; vaihtoehtoisesti jos tällaisessa viljelyssä on yli 70 % tilan peltoalasta, tämä ala voitaisiin jättää viljelyn monipuolistamisvaatimuksen ulkopuolelle; c) hernekasvien viljelyssä olevaan tilan peltoalaan; d) tilan laajaperäisesti viljeltyihin pysyviin kasveihin. Jäsenvaltiot voisivat päättää, että ekologisen alan vaatimusta ei sovelleta pinta-alaltaan alle 10 hehtaarin maatalousmaihin, jotka rajoittuvat ympäröivään metsään siten, että metsään rajoittuvan ympärysviivan osuus on vähintään 75 % tämän maatalousmaan ympärysviivasta ja suora linja osoittaa ympärysviivan loppuosan. Edellä mainitusta poiketen jäsenvaltiot voisivat päättää, että 3,5 prosenttiyksikköä ekologisen alan velvoitteesta voidaan toteuttaa viljelijöiden kollektiivisten toimien kautta asianmukaisella maantieteellisellä tasolla. Jäsenvaltiot voisivat unionin ympäristö-, ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikkojen toimeenpanon tukemiseksi määrittää asianmukaisen maantieteellisen tason ja viljelijöiden velvoitteet osallistua kollektiivisiin toimiin. Komissio voisi delegoiduilla säädöksillä antaa ekologisen alan tyyppien lisäkriteereitä, laajaperäisesti viljeltyjen pysyvien kasvien kriteereitä ja ekologisen alan erilaisten tyyppien painokertoimet, lisätä ekologiseen alaan hyväksyttäviä aloja sekä antaa säädökset pysyvien nurmien ylläpidosta. Nuorten viljelijöiden tuki (artiklat 36-37) Puheenjohtajamaa ehdottaa kompromissiehdotuksessaan, että nuoren viljelijän tuki olisi jäsenmaille vapaaehtoinen. Nuoren viljelijän tulisi olla alle 40-vuotias perustukihakemuksen jättövuonna. Komission ehdotuksen mukaan viljelijän tulisi olla alle 40-vuotias sinä päivänä, jolloin hän jättää perustukihakemuksen. Jäsenvaltiot voisivat asettaa lisäkriteereitä nuorelle viljelijälle tulevan maaseudun kehittämisasetuksen artiklojen 2(1)(u) ja/tai 20(4) mukaisesti. Tuen määrä laskettaisiin kertomalla nuoren viljelijän aktivoimien tukioikeuksien lukumäärä tasaosuudella, joka saataisiin joko komission ehdottamalla tavalla (25 % x nuoren viljelijän tukioikeuksien keskimääräinen arvo) tai seuraavasti: 25 % x (perustukeen vuonna 2019 käytettävä osuus kansallisesta enimmäismäärästä/vuoden 2014 tukikelpoiset hehtaarit). Huomioon otettava tukioikeuksien määrä on komission ehdotuksessa rajattu tiettyyn enimmäisrajaan (25 hehtaaria tai niissä maissa, joissa jäsenmaan keskimääräinen tilakoko on yli 25 hehtaaria, jäsenmaan keskimääräiseen tilakokoon asti). Puheenjohtajamaa ehdottaa, että
11 enimmäismäärän asettaminen olisi jäsenmaille vapaaehtoista. Jäsenmaa voisi asettaa rajan niin, että se ei saa olla alle 25 hehtaaria eikä alle jäsenmaan keskimääräisen tilakoon. Jäsenvaltio voisi arvioida uudelleen nuorten viljelijöiden tuen enimmäisprosenttia (enintään 2 %) komission ehdottaman yhden tarkasteluvuoden sijaan vuosittain 31.8. mennessä. Puheenjohtajamaa ehdottaa, että jos jäsenvaltio asettaa enimmäisprosentin alemmaksi kuin 2 %, mutta tukea haetaan kuitenkin enimmäisprosenttia enemmän, erotus voidaan 2 %:iin asti ottaa perustuen kansallisesta varannosta tai kuten komissio ehdottaa leikata kaikkien viljelijöiden perustuesta. Vapaaehtoinen tuotantoon sidottu tuki (artiklat 38-41) Puheenjohtajamaan ehdotuksessa on tarkennettu delegoitujen säädösten antamista. Pienten tilojen tukijärjestelmä (artiklat 47-51) Puheenjohtajamaan kompromissiehdotuksessa ehdotetaan, että pienten tilojen tukijärjestelmä olisi jäsenvaltiolle vapaaehtoinen. Jäsenvaltio voisi päättää asettaa pienten tilojen tuen viimeisen hakupäivämäärän viimeisen perustuen hakupäivämäärän ja komission ehdottaman päivämäärän 15.10.2014 välille. Jäsenvaltiot voisivat päättää, että viljelijät, joiden suorien tukien yhteismäärä jäisi jäsenvaltion päättämän pienten tilojen enimmäistukimäärän alle, sisällytettäisiin pienten tilojen tukijärjestelmään, elleivät he ilmoita halustaan jäädä tämän tukijärjestelmän ulkopuolelle viimeistään jäsenvaltion vahvistamaan päivämäärään mennessä tai minään myöhempänä vuonna. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että arvio pienten tilojen tukisummasta olisi viljelijöiden tiedossa ennen viimeistä pienten tilojen tuen hakupäivämäärää tai jäsenvaltion vahvistamaa järjestelmästä poisjättäytymisen päivämäärää. Puheenjohtajamaa ehdottaa, että pienten tilojen tuki laskettaisiin komission ehdotuksessa mainittujen laskentavaihtoehtojen sijaan niin, että viljelijäkohtainen tukisumma muodostuisi niiden tiettyjen suorien tukien perusteella, joihin viljelijällä olisi oikeus. Tässä otettaisiin huomioon perustuki ja viherryttämistuki sekä mahdollinen tuki viljelijöille, joita koskee luonnonolosuhdehaitta, nuorten viljelijöiden tuki ja tuotantoon sidottu tuki. Enimmäismäärä olisi komission ehdotuksen mukaisesti 1 000 euroa. Pienten tilojen tukijärjestelmään kuuluvat viljelijät olisivat lisäksi oikeutettuja artiklan 28a mukaiseen ensimmäisistä hehtaareista maksettavaan lisätukeen. Puheenjohtajamaan ehdotuksessa poistettaisiin komission ehdotukset siitä, että jäsenvaltion olisi käytettävä pienten tilojen tukeen enintään 10 % suorien tukien enimmäismäärästä. Viljelijän olisi pidettävä hallinnassaan tukioikeuksia. Komission ehdottama vaatimus siitä, että pienten tilojen tukeen kuulumisen aikana viljelijän olisi pidettävä hallinnassaan tukioikeuksia vähintään vastaava määrä kuin hänellä on peltoa, poistettaisiin. Lisäksi poistettaisiin komission ehdottamat valtuudet säätää delegoiduilla säädöksillä tukijärjestelmään osallistumisen ehdoista tilan viljelijän vaihtuessa. Ilmoitukset ja kiireelliset tapaukset (artiklat 53-54) Puheenjohtajamaa ehdottaa lisättäväksi uuden artiklan 53a. Artikla koskisi henkilötietojen käsittelyä ja suojelua. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot ja komissio keräisivät henkilötietoja yksinomaan artiklan 53(1) mukaisissa tarkoituksissa. Näitä olisivat suorien tukien tarkastus-, valvonta- ja arviointitarkoitukset sekä kansainvälisten sitoumusten vaatimusten noudattaminen. Ne eivät voisi
12 käsitellä tietoja tavalla, joka ei ole näiden tarkoitusten mukainen. Kun henkilötietoja käsiteltäisiin arviointitarkoituksiin, ne tulisi tehdä anonyymeiksi ja niitä käsiteltäisiin kootussa muodossa. Henkilötietoja tulisi käsitellä direktiivin 95/45/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. Tietoja ei saisi säilyttää muodossa, joka sallii tietojen yksilöinnin pidempään kuin on tarpeen niihin tarkoituksiin, joita varten ne on koottu tai joita varten niitä on käsitelty. Asiassa tulisi ottaa huomioon kansallisesti tai EU-lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat. Jäsenvaltioiden tulisi tiedottaa tietojen kohteille sekä siitä, että tietoja voidaan käsitellä kansallisten tai EUviranomaisten toimesta, että rekisteröidyn oikeuksista, joista on säädetty tietojen käsittelyyn liittyen direktiivissä 95/45/EY ja asetuksessa (EY) N:o 45/2001. Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset (artiklat 55-56) Puheenjohtajamaa ehdottaa, että komissiolle annettaisiin valta antaa delegoituja säädöksiä määräämättömän ajan sijaan seitsemäksi vuodeksi. Lisäksi niissä tapauksissa, joissa komitea ei ole antanut mielipidettä täytäntöönpanosäädöksestä, säädettäisiin sellaiset suorien tukien artiklat, joiden osalta puheenjohtajan pitäisi toimittaa muutettu ehdotus mainitusta säädöksestä samalle komitealle tai toimittaa ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi. Näitä artikloja olisivat seuraavat: tukioikeuksien jakamiseen liittyvä artikla 21(4), tukioikeuksien varantoon vetoon liittyvä artikla 24(2) ja ilmoituksiin liittyvä artikla 53(3). Kaikkiin asetuksen niihin artikloihin, joissa annetaan komissiolle valtuutta antaa delegoituja säädöksiä, puheenjohtajamaa ehdottaa säädösvallan siirron perusteiden tarkempaa kirjaamista. Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kompromissiehdotusten keskeinen sisältö Asetuksen soveltamisala (artikla 1) Valiokunnan kannan mukaan suorien tukien asetuksen soveltamisalan tulisi käsittää mehiläisyhdyskuntia koskeva uusi EU:n rahoittama tukijärjestelmä mehiläishoitoalalle. Aktiiviviljelijän määritelmä (artikla 9) Valiokunta poistaisi komission ehdottamasta aktiiviviljelijän määritelmästä sen, että suoria tukia ei myönnetä henkilöille, joiden suorien tukien vuotuinen määrä on alle 5 % muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista. Suoria tukia myönnettäisiin vain viljelijöille, joiden maatalousmaa koostuu vähintään pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla edellyttäen, että viljelijät toteuttavat kyseisillä aloilla jäsenvaltion vahvistamia vähimmäistoimia. Valiokunta lisäisi aktiiviviljelijän määritelmään listan toimijoista, jotka eivät voisi saada suoria tukia, elleivät jäsenmaan niin päättäessä osoita, että maataloustoiminta muodostaa merkittävän osan koko niiden taloudellisesta toiminnasta tai että niiden pääliiketoimintaan tai toimialaan kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen. Tällaisia toimijoita olisivat kuljetusyritysten, lentoasemien, rakennusalan yritysten, urheilupaikkoja hallinnoivien yritysten, leirintäalueiden pitäjien ja kaivosyhtiöiden kaltaiset toimijat. Jäsenmaat voisivat lisätä tai poistaa listalta tahoja objektiivisten ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.
13 Jäsenvaltiot voisivat päättää, että tätä artiklaa ei sovelleta viljelijöihin, jotka saivat edellisvuonna suoria tukia alle 5 000 euroa. Suorien tukien asteittainen alentaminen (artikla 11) Valiokunta hyväksyisi tukikatot komission ehdotuksen mukaisesti, jolloin tukikatto asetettaisiin 300 000 euroon ja viljelijän saamia suoria tukia leikattaisiin asteittain, jos tuen määrää ylittää 150 000 euroa. Tuista voitaisiin vähentää palkkakuluja komission ehdottamalla tavalla. Valiokunnan kannan mukaan tuista voitaisiin vähentää myös alihankkijoiden käytöstä aiheutuneet kulut. Tukikattoa ei valiokunnan mielestä tulisi soveltaa osuuskuntiin tai muihin oikeushenkilöihin, joiksi joukko suorien tukien edunsaajia on ryhmittynyt ja jotka vastaanottavat tuet ja jakavat ne edelleen täysimääräisesti jäsenilleen, joihin sovelletaan tukikattoja. Tukikaton soveltamisesta saatavat varat jäisivät sille alueelle tai siihen jäsenvaltioon, josta ne saadaan. Nämä varat käytettäisiin siellä toiseen pilariin sisältyviin toimiin. Joustavuus pilareiden välillä (artikla 14) Valiokunnan mukaan jäsenvaltiot voisivat päättää käyttää enintään 15 % vuosien 2014-2019 suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästään (I pilarista) lisätukena maaseuturahastosta rahoitettavien maaseudun kehittämistoimenpiteiden maksamiseen (II pilariin). Komission ehdotus oli 10 %. Jäsenvaltiot voisivat lisätä viherryttämistuesta käyttämättä jäävät varat maaseudun kehittämistoimenpiteiden hyväksi tehtäviin siirtoihin maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimien tukemiseksi. Varoja maaseudun kehittämisestä (II pilarista) suoriin tukiin (I pilariin) voisivat siirtää enintään 10 % Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Komission ehdotus oli 5 %. Uudelleen tarkastelu (artikla 15) Valiokunnan kannan mukaan komission olisi uuden YMP:n arvioimiseksi toteutettava uudistusten täytäntöönpanon sekä niiden ympäristövaikutusten ja maataloustuotantoon kohdistuvien vaikutusten tarkistus vuoden 2017 loppuun mennessä. Tukioikeuksien säilyttäminen (artikla 18) Valiokunta haluaa antaa 31.12.2013 tilatukijärjestelmää soveltaville jäsenmaille mahdollisuuden säilyttää olemassa olevat tukioikeudet (komission ehdotuksen mukaan kaikkien jäsenmaiden olisi lakkautettava nykyiset tukioikeudet ja muodostettava uudet). SAPS-tukijärjestelmän jatkaminen (artikla 18) Valiokunta haluaa pitää voimassa ns. uusien jäsenmaiden nykyisen yksinkertaistetun tukijärjestelmän vuoden 2020 loppuun asti. Komission ehdotuksen mukaan järjestelmä lakkaisi vuoden 2013 lopussa. Uusien tukioikeuksien muodostaminen (artikla 21)
14 Viitevuosia tukioikeuksien muodostamisessa olisivat vuodet 2009, 2010 ja 2011 komission ehdottaman 2011 sijaan. Viljelijä, joka on viitevuonna aktivoinut vähintään yhden tukioikeuden ja on järjestelmän ensimmäisenä toimeenpanovuonna aktiiviviljelijä, olisi oikeutettu uusiin tukioikeuksiin. Lisäksi valiokunta haluaa, että oikeus tukioikeuksiin on myös niillä viljelijöillä, jotka ovat saaneet tukioikeuksia kansallisesta varannosta vuonna 2012, irrotettaessa tuotantosidonnainen tuki tuotannosta asetuksen (EY) N:o 73/2009 63 artiklan mukaisesti vuonna 2012 tai jos viljelijä on toimittanut näyttöä aktiivisesta maataloustoiminnasta vuoden 2011 osalta. Valiokunta on laajentanut niiden viljelijöiden määritelmää, joilla tulisi olla oikeus tukioikeuksiin, vaikka he eivät aktivoineet yhtään tukioikeutta tilatukijärjestelmässä. Viljelijät, jotka tuottivat yksinomaan siemen- ja ruokaperunoita tai koristekasveja olisivat komission ehdotuksen lisäksi oikeutettuja tukioikeuksiin (komission ehdotuksen mukaan yksinomaan hedelmiä ja vihanneksia ja/tai yksinomaan viiniköynnöksiä kasvattaneet viljelijät olisivat oikeutettuja tukioikeuksiin). Myynti- ja vuokrasopimuslauseke (artikla 21) Jos tila myydään, sulautetaan, jaetaan tai vuokrataan kokonaan tai osittain, uusiin tukioikeuksiin oikeutetut viljelijät voisivat siirtää oikeuden saada tukioikeuksia yhdelle tai useammalle aktiiviviljelijän määritelmän täyttävälle viljelijälle ennen 15.5.2014 allekirjoitetulla sopimuksella. (Komission ehdotuksen mukaan oikeus olisi voitu siirtää vain yhdelle vastaanottajalle eikä tilojen sulautumisia tai jakautumisia olisi otettu huomioon). Suorien tukien jakaminen jäsenmaiden välillä (liite II) Valiokunta sopi komission ehdotusta suuremmasta tukien tasoittamisesta jäsenmaiden välillä. Mikään jäsenmaa ei saisi 65 %:a vähempää EU-tukien keskiarvosta. Valiokunta hyväksyi liitteen II kansalliset enimmäismäärät, jotka muodostuvat kaikkien tukioikeuksien yhteisarvosta, kansallisesta varannosta sekä viherryttämistuen, luonnonolosuhdehaittatuen, nuorten viljelijöiden tuen ja tuotantosidonnaisten tukien yhteenlasketusta määrästä. Suomen kansallisen enimmäismäärän muutokset ovat komission ehdotukseen nähden seuraavat: vuonna 2014-481 000 euroa, vuonna 2015 +1 203 000 euroa, vuonna 2016 +2 595 000 euroa, vuonna 2017 ja sen jälkeen +3 631 000 euroa. Siirtyminen kohti tasatukea (artiklat 22 ja 22a) Valiokunta päätti komission ehdotusta hitaammasta siirtymisestä kohti alueellista tasatukea. Ensimmäisenä vuonna tasatukena maksettaisiin vähintään 10 % tuesta komission esittämän vähintään 40 % sijaan. Tasatukeen siirryttäisiin vuonna 2019 tai jäsenmaat voisivat vielä silloinkin vaihtoehtoisesti maksaa 20 % tuesta entisen mallin mukaan. Lisäksi jäsenmaat voisivat toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vuonna 2019 tilakohtainen aktivoitujen tukioikeuksien arvo vähenee enintään 30 % vuoteen 2014 verrattuna. Edellä olevasta poiketen jäsenmaat voisivat päättää lähentää tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla siten, että tukioikeuksien yksikköarvo lähenee osittain, mutta ei vielä kokonaisuudessaan, samaa arvoa hakuvuonna 2021. Tätä soveltaessaan jäsenmaat voisivat käyttää jäsenmaiden ulkoiseen lähentymiseen sovellettavaa kaavaa. Tukien tasaaminen tehdään vähentämällä jäsenmaan määrittämän kynnyksen tai kansallisen keskiarvon ylittäviä vuoden 2013
15 tukioikeuksien arvoja. Tässä vaihtoehdossa viherryttämistuki voidaan maksaa viljelijöille tiettynä prosenttiosuutena heidän perustuestaan. Kansallinen varanto (artikla 23) Valiokunta laajentaisi komission ehdottamaa jäsenmaille pakollista varantoperustetta myöntää tukioikeuksia uusille nuorille viljelijöille. Tukioikeuksia tulee myöntää uusien nuorten viljelijöiden lisäksi uusille viljelijöille ikään katsomatta. Valiokunta rajoitti "maataloustoimintansa aloittavat viljelijät" vain luonnollisiin henkilöihin, joille ei ole koskaan myönnetty tukioikeuksia. Nämä rajoitteet tiukentavat voimassa olevaa käytäntöä, jonka mukaan uudeksi viljelijäksi voidaan katsoa myös oikeushenkilöt ja tukioikeuksia voidaan myöntää, jos hakija ei ole harjoittanut maataloustoimintaa edeltävän viiden vuoden aikana. Valiokunta lisäisi jäsenmaalle vapaaehtoisia varantoperusteita. Jos jäsenmaa päättää säilyttää olemassa olevat tukioikeudet, kansallisesta varannosta voitaisiin myöntää tukioikeuksia niille viljelijöille, jotka ilmoittavat tukikelpoista maatalousmaata vuonna 2014, mutta joille ei myönnetty tukioikeuksia tilatukijärjestelmässä. Tukioikeuksia voitaisiin myöntää myös viljelijöille, jotka aloittivat maataloustoimintansa vuoden 2011 jälkeen ja jotka toimivat sellaisilla erityisillä maatalouden aloilla, jotka jäsenvaltiot määrittelevät puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Kansallista varantoa voitaisiin jäsenmaan päätöksellä käyttää nostamaan perustukijärjestelmän tukioikeuksien arvoa kansallisen tai alueellisen tukioikeuksien keskimääräisen yksikköarvon tasolle niiden viljelijöiden osalta, jotka ovat erityistilanteessa perustukijärjestelmään siirtymisen vuoksi, koska heidän tilatukijärjestelmässä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti saatujen perinteisten tukioikeuksien arvo on alhainen tai heillä oli erityistukioikeuksia 31.12.2013. Varannosta voitaisiin myös maksaa vuosittaista korvausta korvaamaan tilatukijärjestelmässä käytössä olleen modulaation 5000 euron alarajan poistumista. Vuosittaista korvausta voitaisiin korottaa pienten viljelijöiden osalta. Ensimmäisistä hehtaareista maksettava lisätuki (artikla 28a) Valiokunta haluaisi antaa jäsenmaille mahdollisuuden maksaa vuosittaista lisätukea perustukea saavien viljelijöiden ensimmäisille hehtaareille enintään 50 hehtaariin asti. Lisätuki saisi olla enintään 30 % suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä. Viherryttäminen (artiklat 29-33) Valiokunnan kannan mukaan viljelijällä olisi automaattisesti oikeus viherryttämistukeen, jos hän on maatalouden ympäristökorvauksen edunsaaja tai hänen tilansa kuuluu kansalliseen tai alueelliseen ympäristösertifiointijärjestelmään. Ympäristösertifiointijärjestelmältä edellytettäisiin vastaavaa vaikutusta kuin viherryttämistoimilta. Tämän varmistamiseksi komissiolle siirrettäisiin valta antaa delegoituja säädöksiä näiden sertifiointijärjestelmien validoimiseksi. Lisäksi viherryttämistuen saisivat automaattisesti komission ehdotuksen mukaisesti luonnonmukaista maataloustuotantoa harjoittavat tilat ja Natura 2000-alueella sijaitsevat tilat. Myös tilat, joiden tukikelpoisesta maatalousmaasta yli 75 % on pysyvää nurmea, pysyvää laidunta, tai käytetään nurmen tai muun rehun tuottamiseen tai on vedenalaisviljelyssä ja tällaisen alan ulkopuolelle jäävä ala on enintään 50 hehtaaria, vapautettaisiin viherryttämistoimiin kuuluvista viljelyn monipuolistamisvaatimuksesta ja ekologisen alan vaatimuksesta.
16 Viljelyn monipuolistamisvaatimukset riippuisivat tilan koosta. Jos tilalla on peltoa 10-30 hehtaaria, vaadittaisiin vähintään kahden kasvin viljelyä ja minkään kasvin ala ei saisi ylittää 80 % peltoalasta. Jos tilalla on peltoa yli 30 hehtaaria, vaadittaisiin kolmea kasvia. Tällöin pääkasvin määrä ei saisi ylittää 75 % peltoalasta, eikä kaksi pääkasvia yhdessä 95 % peltoalasta. Jos yli 30 peltohehtaarin tila on 62. leveyspiirin pohjoispuolisella alueella, sillä ei olisi kasvivaatimusta. Komissiolla olisi valta antaa delegoituja säädöksiä viljelykasvin määritelmän ja eri viljelykasvien osuuksien laskentamenetelmän vahvistamiseksi. Valiokunnan kannan mukaan pysyvän nurmen säilyttämisvaatimus koskisi pysyvää nurmea ja laidunta. Jäsenvaltion olisi varmistettava, että pysyvänä nurmena ja laitumena olevan alueen suhde maatalousmaan kokonaisalaan pysyy samana. Komission ehdotuksesta poiketen jäsenvaltio voisi soveltaa tätä velvoitetta kansallisella, alueellisella tai osa-aluetasolla. Pysyvän nurmen ja laitumen viitealaksi katsottaisiin tilan alueet, jotka on ilmoitettu vuonna 2014 pysyvänä nurmena ja laitumena. Kuten komissiokin, myös valiokunta ehdottaa, että viljelijä voisi ottaa enintään 5 % pysyvänä nurmena (valiokunta: ja laitumena) olevasta viitealastaan muuhun käyttötarkoitukseen. Valiokunnan mukaan tätä ei kuitenkaan sovellettaisi hiilirikkaaseen maaperään, kosteikkoihin ja osaksi luonnontilassa oleviin nurmiin ja laitumiin. Poikkeuksellisissa olosuhteissa voitaisiin soveltaa 5 %:n sijaan 7 %:a. Komission ehdotuksesta poiketen komissiolle annettaisiin valta antaa delegoituja säädöksiä täytäntöönpanosäädösten sijaan mm. pysyvän nurmen ja laitumen viitealan suurentamisesta. Valiokunnan kanta on, että yli 10 peltohehtaarin tiloilla tulisi olla asetuksen ensimmäisenä toimeenpanovuonna ekologista alaa 3 %. Prosentti nousisi vuonna 2016 5 %:iin. Komission tulisi esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 31.3.2017 arviointikertomus ekologisen alan soveltamisesta sekä tarvittavat säädösehdotukset, jotta ekologisen alan prosentti voitaisiin tarvittaessa nostaa 7 %:iin vuodesta 2018 alkaen ottaen huomioon ympäristölle ja maataloustuotannolle aiheutuvat vaikutukset. Valiokunnan mukaan ekologista alaa olisivat komission ehdotuksessa mainittujen kesantoalojen, pengerrysten, maisemapiirteiden, suojakaistojen ja metsitettyjen alojen lisäksi typpeä sitovilla kasveilla kylvetyt alat. Maisemapiirteistä valiokunta mainitsee esimerkkinä pensasrivit, ojat, kiviaidat, pellolla kasvavat puut ja lammet. Jäsenvaltio voisi 1.1.2016 alkaen päättää soveltaa ekologisen alan osuuteen 3 %:n vaatimusta alueellisesti, jotta ekologisiksi aloiksi saataisiin vierekkäisiä aloja. Tietyissä tapauksissa viljelijä voisi vuokrata takaisin ekologiseksi alaksi paikallisviranomaiselta ekologisesti arvokasta maatalousmaata. Ekologisia aloja voitaisiin painottaa niiden ekologisen merkityksen perusteella. Komissiolle siirrettäisiin valta antaa delegoituja säädöksiä EU:n laajuisen painotuskertoimia koskevan kehyksen vahvistamiseksi. Komissio hyväksyisi jäsenvaltioiden toimittamat painotuskertoimet samanarvoisia ympäristö- ja ilmastotehokkuuden perusteita noudattaen. Painotuskertoimien avulla voitaisiin laskea erilaisten ekologisten alojen tyyppien hehtaarimäärä. Vapaaehtoinen tuki viljelijöille, joita koskee luonnonolosuhdehaitta (artiklat 34-35) Valiokunnan kannan mukaan jäsenvaltio voisi mukauttaa hehtaaritukea objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella. Jäsenvaltio voisi määrittää tuelle tilakohtaisen hehtaarien enimmäismäärän.
17 Komission ehdotuksesta poiketen valiokunta antaisi komissiolle täytäntöönpanosäädöksen sijaan vallan antaa delegoituja säädöksiä jäsenvaltion vuosittaisen luonnonolosuhdehaittatuen enimmäismäärän vahvistamiseksi. Nuorten viljelijöiden tuki (artiklat 36-37) Valiokunnan kannan mukaan nuorten viljelijöiden tuki olisi jäsenmaille pakollinen, kuten komissio on ehdottanut. Jäsenmaat voisivat määrittää tiettyjä puolueettomia ja syrjimättömiä lisäperusteita, jotka nuorten viljelijöiden olisi täytettävä erityisesti asianmukaisten taitojen, kokemuksen ja/tai koulutusvaatimusten osalta. Nuoren viljelijän tuen määrä laskettaisiin vuosittain kertomalla luku, joka vastaa 25 % kyseisen jäsenvaltion tai alueen tukioikeuksien keskiarvosta, nuoren viljelijän aktivoimien tukioikeuksien lukumäärällä. Komission ehdotuksessa 25 % laskettaisiin kyseisen nuoren viljelijän tukioikeuksien keskimääräisestä arvosta. Jäsenvaltion tulisi vahvistaa enimmäishehtaarimäärä, jolta tukea myönnettäisiin. Se voisi olla enintään 100 hehtaaria. Jäsenmaan tulisi käyttää nuoren viljelijän tukeen 2 % (komission ehdotus enintään 2 %) suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä. Jäsenmaa voisi nostaa prosenttiosuutta valittujen edunsaajien asettamiseksi etusijalle puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jos nuoren viljelijän tuen rahoittamiseen tarvittavan prosenttiosuuden arvioidaan jäsenvaltiossa olevan vähemmän kuin 2 %, jäsenvaltio voisi kohdistaa loput kyseisistä varoista kansallisen varannon tukioikeuksien arvon lineaariseen korottamiseen siten, että nuoret ja uudet viljelijät asetettaisiin etusijalle. Tuotantoon sidottu tuki (artiklat 38-41) Valiokunnan kannan mukaan 15 % (komission ehdotus enintään 10 %) jäsenmaan kirjekuoresta voisi olla tuotantoon sidottua tukea. Suomessa tämä tarkoittaisi noin 80 miljoonaa euroa vuosittain ajanjaksolla 2015-2020. Periaatteessa kaikki maataloustuotteet voisivat saada tuotantoon sidottua tukea (ns. Annex I tuotteet) lukuun ottamatta kalastustuotteita. Kuitenkin ensisijaisesti tulisi tukea tuotantoa, jolle jäsenmaa myöntää ns. artiklan 68 tuotantosidonnaista erityistukea, uuhipalkkiota tai emolehmäpalkkiota vuosina 2010 2013. Suomessa tämä tarkoittaisi ensisijaisesti maito-, nauhanliha- ja lammasalan sekä valkuais- ja öljykasvien sekä tärkkelysperunan viljelyn tukemista. Tuotantosidonnaisen tuen kansallisen enimmäismäärän prosentti voitaisiin korottaa 18 %:iin, jos suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä vähintään 3 % käytettäisiin valkuaiskasvituotannon tukemiseen. Suomessa suorien tukien määrä olisi parlamentin maatalousvaliokunnan kannan mukaan 535 miljoonaa euroa vuonna 2015. Jos mainittu korotus huomioitaisiin, tuotantosidonnaisten tukien enimmäismäärä voisi olla Suomessa yhteensä noin 96,3 miljoonaa euroa. Tästä määrästä tulisi käyttää valkuaiskasvien tukemiseen noin 16 miljoonaa euroa. Lisäksi emolehmätuotantoa harjoittaville viljelijöille olisi mahdollista myöntää ylimääräistä kansallista palkkiota täydentämään näiden samana kalenterivuonna saamaa tuotantosidonnaista tukea. Tämän tuen myöntämisehdot ilmoitettaisiin komissiolle tuotantosidonnaisen tuen menettelysääntöjen mukaisesti. Tuotantosidonnaista tukea voitaisiin myöntää tuotantomäärälle, joka ei ylitä nykyistä tasoa. Jos tuki kuitenkin myönnettäisiin ympäristösyistä, nykytason ylittävälle määrälle tukea voitaisiin myöntää tiettyyn ylärajaan asti. Jäsenvaltion tulisi asettaa mainittu yläraja määritettyjen
18 ympäristötavoitteiden tai -haasteiden mukaisesti. Vahvistettu yläraja perusteluineen ilmoitettaisiin komissiolle, joka hyväksyisi sen. Valiokunta antaisi komissiolle vallan antaa delegoituja säädöksiä siirtymäajan toimenpiteiden vahvistamiseksi. Pienten tilojen tuki (artiklat 47-51) Valiokunta esittää pienten tilojen tukea jäsenmaille vapaaehtoiseksi, toisin kun komission ehdotuksessa, jossa sitä esitetään pakolliseksi. Tukea voisi saada vuosittain 500-1500 euroa (komission ehdotus 500-1000 euroa). Kuten komissiokin, myös valiokunta ehdottaa Maltalle ja Kyprokselle alarajaksi 200 euroa. Ne viljelijät, jotka täyttävät tuen edellytykset, olisivat automaattisesti oikeutettuja pienten tilojen tukeen. Jäsenvaltion tulisi ilmoittaa nämä viljelijät komissiolle viimeistään 15.10.2014. Tilakohtainen tuki olisi enintään 25 % (komission ehdotus 15 %) maan suoria tukia saavien viljelijöiden keskimääräisestä tuesta tai jäsenvaltion keskimääräinen hehtaarituki enintään viidellä hehtaarilla (komission ehdotus kolmella hehtaarilla) kerrottuna. Jäsenvaltio voisi päättää, että vuotuinen tuki vastaisi niiden tiettyjen suorien tukien yhteismäärää, joihin viljelijällä olisi oikeus järjestelmään liittymisvuonna, kuitenkin enintään 1500 euroa. Tässä otettaisiin huomioon perustuki ja viherryttämistuki sekä mahdollinen tuki viljelijöille, joita koskee luonnonolosuhdehaitta, nuorten viljelijöiden tuki ja tuotantoon sidottu tuki. Jäsenmaa voisi käyttää pienten tilojen tukeen enintään 15 % suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä. Komission ehdotus on enintään 10 %. Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi (artikla 54) Valiokunnan mukaan komissiolle tulisi antaa valta antaa täytäntöönpanosäädösten sijaan delegoituja säädöksiä, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi erittäin kiireellisissä tapauksissa. Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset (artiklat 55-56) Komission ehdotuksen mukaan valta antaa delegoituja säädöksiä siirrettäisiin komissiolle määräämättömäksi ajaksi. Valiokunnan mukaan valta antaa delegoituja säädöksiä annettaisiin komissiolle viideksi vuodeksi tämän asetuksen voimaantulosta. Komissio esittäisi siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatkettaisiin ilman eri toimenpiteitä samanpituisella kaudella, jollei Euroopan parlamentti ja neuvosto peruuta sen jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. Valiokunta ehdottaa uutta artiklaa 55a kiireellisestä menettelystä. Sen mukaan tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulisivat voimaan viipymättä, ja niitä sovellettaisiin niin kauan kuin niitä ei vastusteta. Delegoidusta säädöksestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavassa tiedoksiannossa esitetään syyt kiireellisen menettelyn soveltamiselle. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä Euroopan parlamentin tai neuvoston antaman vastustamispäätöstä koskevan ilmoituksen jälkeen.
19 Siirtymäsäännökset (artikla 58a) Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännöksiin uutta artiklaa 58a. Sen mukaan komissio antaisi viimeistään 1.3.2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia. 2.2. Yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus (KOM(2011) 626 lopullinen) Yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa asetusehdotuksessa säädetään maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maatalous- ja puutarhatuotteita koskevista erityissäännöksistä. Asetuksen osalta on saatu pj-maan kompromissitekstejä lähinnä tuottaja- ja toimialaorganisaatioita sekä kaupan pitämisen vaatimuksia koskien. Lisäksi viinin istutusoikeuksista on keskusteltu korkean tason työryhmässä. Puheenjohtajavaltion uusimmat kompromissiehdotukset Kaupan pitämistä koskevat säännöt Ehdotuksen markkinastandardeja koskeva osuus on siirretty laatupaketin uudistamiseen sisältyvästä komission asetusehdotuksesta KOM(2011) 738 koskien asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamista kaupan pitämisen vaatimusten osalta. Siirretty teksti on marraskuussa 2011 vahvistetun neuvoston osittaisen kannan, sekä maatalouden erityiskomiteassa helmi- ja huhtikuussa 2012 hyväksyttyjen tekstien mukainen. Ratkaisematta olevia kysymyksiä ovat komission valta ulottaa delegoiduilla säädöksillä erityisiä kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia koskemaan kaikkia maatalousaloja ja -tuotteita ja edellyttää maataloustuotannon paikkaa ja/tai alkuperää koskevaa pakollista merkintää kaikilla aloilla. Ehdotukseen sisältyneet kaupan pitämisen valvontaa koskevat säännökset on siirretty horisontaaliasetukseen (Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta KOM(2011) 628 ). Puheenjohtajamaa Kypros on ehdottanut liitteeseen tuoteluetteloa, joka kattaa tuotteet, joiden kaupan pitämisestä komissio voi säädellä delegoiduilla asetuksilla. Tuotteet vastaavat niitä tuotteita, joiden kaupan pitämisestä nykyisin säädetään. Tuottaja- ja toimialaorganisaatiot Komissio on ehdottanut tuottajaorganisaatioiden hyväksymiseen muutoksia. Nykysäädöksen mukaan jäsenvaltioiden on hyväksyttävä humala-, oliivi-, silkkiäistoukka- ja hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatiot. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä myös muiden tuotteiden tuottajaorganisaatioita. Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä (shall recognise) kaikki artiklan 1 kohdassa 2 mainittujen tuotteiden tuottajaorganisaatiot. Sama muutos koskisi myös toimialaorganisaatioita. Tanskan puheenjohtajakaudella teksti oli vaihdettu muotoon 'may recognise'. Noin puolet jäsenmaista on kannattanut pakollista, puolet vapaaehtoista hyväksymistä eli tilanne on toistaiseksi ollut umpikujassa. Irlanti ehdottaa uudessa kompromissiehdotuksessaan nykytilan säilyttämistä tuottajaorganisaatioiden, niiden liittojen ja toimialaorganisaatioiden hyväksymisessä eli hyväksyminen olisi pääsääntöisesti vapaaehtoista (may) jäsenvaltioille. Hyväksyminen säilyisi pakollisena (shall) niillä sektoreilla, joilla se nytkin on säädetty pakolliseksi. Puheenjohtajavaltio