TIETOVERKOT ja YLEISKAAPELOINTI H. Honkanen KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ Määritelmiä Bittivirhesuhde ( BER ) Ilmaisee virheellisten bittien määrän koko bittimäärän suhteen Kanava Yleiskaapelointijärjestelmän päästä päähän ulottuva yhteys, joka yhdistää kaksi sovelluskohtaista laitetta. Laitekaapelit ja työpistekaapelit sisältyvät kanavaan. Kategoria SFS-EN 50173 mukainen määrittely yleiskaapelointijärjestelmän komponenttien (kaapelit ja liittämistarvikkeet) suorituskyvylle. Kategoriat perustuvat käytettävään ylärajataajuuteen. Luokka SFS-EN 50173 mukainen määrittely yleiskaapelointijärjestelmän siirtotien tai kanavan suorituskyvylle. Luokittelu perustuu käytettävään ylärajataajuuteen. Luokka eroaa kategoriasta siinä, että se koskee asennettua kaapelointia, johon vaikuttaa komponenttien (kaapelit ja liittämistarvikkeet) suorituskyvyn lisäksi myös asennustyön laatu, kun taas kategoria koskee vain komponentteja (kaapelit ja liittämistarvikkeet). Lähiverkko Local Area Network (LAN) Rajoitetulla maantieteellisellä alueella toimiva eri tietokoneiden ja niiden oheislaitteiden väliseen tiedonsiirtoon tarkoitettu verkko. Päätelaite Käyttäjän laite, joka liitetään liittymän käyttäjärajapintaan. Tämä laite voi olla esim. puhelin, telefaksi, tietokoneeseen asennettu kortti tai päätesovitin. Puhelinsisäjohtoverkko Lähinnä puhelinliikennettä palveleva kaapelointijärjestelmä. Siirtotie Yleiskaapelointijärjestelmän kahden liitäntärajapinnan välinen kiinteä yhteys. Siihen eivät sisälly laitekaapelit ja työpistekaapelit. Tiedonsiirtonopeus Ilmoittaa siirretyn informaation määrän aikayksikössä. Sen yksikkö on bittiä sekunnissa (bit/s). Verkkopääte Laite, jolla liittymä ISDN-verkkoon toteutetaan. Verkkopäätteestä käytetään lyhennettä NT (network termination). Standardin SFS-EN 50098-1 mukainen määritelmä: Käyttäjän ja verkon rajapinnan verkkopuolen toiminnallinen ryhmä. Yleiskaapelointijärjestelmä Määrämuotoinen tietoliikennekaapelointijärjestelmä, joka tukee suurta joukkoa sovelluksia.
Lyhenteitä ATM Asynchronous Transfer Mode asynkroninen siirtomuoto. BER (bit error rate) - bittivirhesuhde FDDI Fiber Distributed Data Interface eräs lähiverkkotekniikka. FTP Foiled Twisted Pair cable foliosuojattu parikaapeli. IEC International Electrotechnical Commission kansainvälinen sähköala standardisoimisjärjestö. IEEE Institute of Electrical and Electronics Engineers. Yhdysvaltalainen sähkö- ja elektroniikka alan järjestö. IEEE on myös laatinut ja julkaissut paljon lähiverkkostandardeja (mm. IEEE 802.3 sarjan Ethernet-standardit). IP Internet Protocol internetin yhteyskäytäntö. ISDN Integrated Services Digital Network digitaalinen monipalveluverkko. KAT Kategoria. Englanninkielinen vastaava lyhenne on CAT. MM Multimode fibre tai multimode fiber monimuotokuitu SFS Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Standardisoinnin keskusjärjestö Suomessa. SM Singlemode fibre tai singlemode fiber yksimuotokuitu UTP Unshielded Twisted Pair cable suojaamaton parikaapeli. xdsl x Digital Subscriber Line Digitaalinen tilaajajohto, josta on olemassa useita versioita kuten esimerkiksi ADSL (Asymmetric DSL). TIETOVERKOT Tässä luentomonisteessa keskitytään käsittelemään taloyhtiön tai toimistorakennuksen tekniikkaa Lähiverkkojen aktiivilaitteet Yleisin tietoverkkojen kaapeloinneissa toteutettu palvelu on lähiverkko. Sen avulla yhdistetään verkon käyttäjät ja resurssit, eli työasemat ja palvelimet, toisiinsa. Tyypillisimpiä aktiivilaitteita nykyisissä pari- ja valokaapeleilla toteutetuissa lähiverkoissa ovat keskitin, kytkin, reititin, tukiasema ja palomuuri. Keskitin, kytkin tai reititin asennetaan kerros- tai talojakamoissa erillisiin telineisiin 19 ruuvikiinnityksellä tai laitehyllyille. Langaton tukiasema asennetaan tyypillisesti käytävälle katon rajaan. Palomuuri on joko PC tai 19 kiinnityksellä oleva erillinen laite atk-konesalissa tai vastaavassa tilassa. Kaikkien näiden laitteiden ylläpito ja käyttöönotto vaatii asiantuntemusta ja määrittelytyötä. Yksi fyysinen laite saattaa hoitaa useita tehtäviä eli se voi olla yhtä aikaa esimerkiksi keskitin, reititin ja palomuuri. Keskitin, HUB Keskitin on lähiverkon peruslaite, johon verkkokorteilla varustetut työasemat kytketään tähtimäisesti. Keskitin on ainoastaan yksinkertainen toistin, joka toistaa yhdestä portista (työasemalta) tulevan liikenteen kaikkiin portteihin analysoimatta liikennettä mitenkään. Kaikki yhteen keskittimeen tai keskitinryhmään (segmenttiin) liitetyt käyttäjät jakavat samaa nimellistä tiedonsiirtonopeutta (esimerkiksi 10 Mbit/s). Kytkin Kytkin on älykäs keskitin, joka voi taata jokaiselle siihen liitetylle laitteelle tietyn tiedonsiirtonopeuden (10, 100 tai 1000 Mbit/s) eli sen avulla voidaan muodostaa useita samanaikaisia yhteyksiä. Samalla se pystyy rajoitetusti suodattamaan liikennettä ja sen avulla voidaan toteuttaa loogisesti toisistaan irrallisia verkkoja eli niin sanottuja virtuaalilähiverkkoja (VLAN). Reititin Reitittimen avulla ohjataan liikennettä kahden saman- tai erityyppisen verkon välillä ja toisaalta suodatetaan tarpeetonta liikennettä.
Reitittimen erottaa kytkimestä se, että reititin tekee liikenteen ohjauspäätökset ohjelmallisesti datapakettien verkko-osoitteen perusteella, kun taas kytkimessä ohjaukset tehdään lähes puhtaasti laitetasolla. Reitittimen avulla voidaan esimerkiksi eristää yrityksen lähiverkon sisäinen liikenne ulkomaailmasta ja päästää ulkopuoliseen verkkoon vain haluttu liikenne. Tukiasema Tukiasemia käytetään liitettäessä langattomia työasemia lähiverkkoon. Palomuuri Palomuuri on laite ja/tai ohjelmisto, jolla estetään epätoivotut yhteysyritykset. Tyypillisin palomuurin paikka on yrityksen lähiverkon ja internetliitynnän välillä. Yksinkertaisimmillaan palomuuri on reitittimessä oleva ohjelmisto, joka vertaa jokaisen datapaketin tietoja ns. Access-listan lähettäjän ja vastaanottajan osoitteen sekä yhteystyypin ja -tilan osalta ja tämän perusteella joko hyväksyy tai hylkää liikenteen. Monimutkaisempi palomuuri on ns. proxy-palvelintietokone, joka edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi mahdollistaa liikenteen suodatuksen esimerkiksi käyttäjän tunnistuksen, datan salauksen, tiedostonimien tai kellonajan perusteella. Proxya käytettäessä kaikki liikenne kulkee sen kautta niin, että suora liikennöinti kahden koneen välillä ei ole mahdollista. KATEGORIALUOKITUS ( CAT ) Parikaapeloinnin luokkien ja kanavien vastaavuus sekä niiden ylärajataajuus. Siirtotien/kanavan Rakenneosien Ylärajataajuus luokka kategoria ( CAT ) A 100 khz B 1 MHz C 3 16 MHz D 5 100 MHz E 6 250 MHz F 7 600 MHz Käytetyt kaapelit ovat 4-parisia kierrettyjä pareja, joista käytetään termejä: UTP Unshielded Twisted Pair Suojaamaton parikaapeli FTP Foiled Twisted Pair Foliosuojattu parikaapeli STP Shielded Twisted Pair Parisuojattu kaapeli Näistä UTP on yleisin ja soveltuu yli 90 %:iin asennuskohteista.
MICE luokitus: ( Mechanical, Ingress, Climatic and Chemical, Electromagnetic ) MICE luokituksessa kaikille osa-alueille annetaan oma luokituksensa, luokat ovat 1 3 siten, että luokka 1 on vaatimattomin ja luokka 3 on paras MICE -luokitus koskee kaikkia yleiskaapeloinnin rakenneosia MICE luokitus ei luokittele tiedonsiirtonopeutta, joten kategorialuokitusta ( CAT ) tarvitaan entiseen malliin Mechanical, Mekaaninen kestävyys o Tärinä o Isku o Taivutus Ingress, Kotelointi o Hiukkasten ja nesteiden tunkeutuminen ) Climatic and Chemical, Ilmastolliset ja kemialliset tekijät o Lämpötilavaihtelut, käyttölämpötila o Kosteus o Auringon valo o Saasteet o Kemikaalit Electromagnetic, Sähkömagneettiset tekijät o Johtuva radiotaajuinen jännite o Radiotaajuinen säteily o Magneettikentät o Staattiset purkaukset o UTP kaapelilla ei päästä kuin luokkaan 1, luokka 3 vaatii yleensä STP - rakenteen Parikaapeloinnissa liittimenä käytetään lähes poikkeuksetta RJ-45-liitintä sekä työpisterasioissa että jakamoiden paneeleissa. Linkki: Kuva 4 parisen kaapelin liittämisestä RJ-45 -liittimeen Jakamoiden paneelit asennetaan yleensä 19 kiinnityskiskoilla varustettuihin telineisiin tai kaappeihin. Kerroskaapeloinnin pituus ei saa ylittää 90 metriä.
ISDN-palvelut ISDN-palvelut toteutetaan useimmiten ISDN-perusliittymän avulla. Siinä on käytettävissä kaksi samanaikaista digitaalista 64 kbit/s kanavaa sekä erillinen 16 kbit/s merkinantokanava (2B + D). Digitaalisia 64 kbit/s kanavia voidaan käyttää joko puheen tai datan siirtoon. Nämä kanavat voidaan myös yhdistää yhdeksi 128 kbit/s datakanavaksi. Perusliittymään voidaan liittää myös tavallisia analogisia päätelaitteita, kuten puhelinkojeita tai modeemeja, käyttäen päätesovitinta (TA, Terminal Adaptor ISDN-järjestelmäliittymää (30B + D) käytetään liittämään suuria puhelinjärjestelmiä yleisen televerkon liitäntäkeskuksiin. Se mahdollistaa 30 samanaikaista puheyhteyttä. xdsl-palvelut xdsl-liityntätekniikoita käytetään lähinnä internet-yhteyksissä. Ne tarjoavat käyttäjälle moninkertaiset tiedonsiirtonopeudet, eli noin 0,5-6 Mbit/s, verrattuna ISDN-perusliittymään. xdsl koostuu modeemiparista, joista toinen sijaitsee käyttäjän ja toinen operaattorin tiloissa. Modeemien välisenä yhteytenä käytetään perinteistä kuparipuhelinkaapelointia. Yksittäisten kuluttajien lisäksi xdsl-liittymät soveltuvat yrityskäyttöön, joko jakamaan lähiverkon avulla internetyhteyttä tai yhdistämään yritysten eri toimipisteiden lähiverkkoja. Yhteistä kaikille xdsl-tekniikoille on se, että yhteydet ovat koko ajan avoinna ja käytettävissä. Se tulee ottaa huomioon myös tietoturvallisuusriskinä. Poiketen ISDN-yhteydestä xdsl:n laskutus ei perustu yhteysaikaan, vaan useimmiten kiinteään kuukausimaksuun. Internetoperaattorien tarjoamat yleisimmät liityntätyypit ovat ADSL ja G.Lite (tai ADSL Lite). Näistä G.Lite on useimmiten yksityiskäyttäjille tarjottu tekniikka, jonka markkinointinimenä käytetään yksinkertaisesti ADSL:ää Ethernet IEEE 802.3 Ethernet-standardissa IEEE (Institute of Electrical and Electronics Engineers) 802.3 (ISO/IEC 8802-3) määritellään suuri määrä eri kaapelointeihin sovellettuja toteutuksia. Pari- ja valokaapeleille näistä on sovitettu tiedon siirtonopeudet 10, 100 ja 1000 Mbit/s. Nämä tunnetaan nimillä 10BASET, 100BASE-T, 1000BASE-T, 10BASE-F, 100BASE-F sekä 1000BASE-SX ja 1000BASE-LX, jossa numero viittaa tiedonsiirtonopeuteen (Mbit/s), BASE kantataajuiseen siirtoon ja viimeinen kirjain siirtomediaan (T= Twisted Pair; kierretty pari, F= Fiber, kuitu). Useimmiten uudet Ethernet-lähiverkot toteutetaan kytkintekniikalla, jolloin yhdessä ja samassa laitteessa ohjelmallisesti määritellään kullekin työasemalle tiedonsiirtonopeus ja -tyyppi. Kuvassa 1 on esimerkki nykyaikaisesta Ethernet-lähiverkosta.
Kuva 1, Lähiverkkoratkaisuesimerkki Langaton lähiverkko IEEE 802.11 Nykyisen standardin (IEEE 802.11) mukaisten langattomien lähiverkkojärjestelmien tarjoamat tiedonsiirtonopeudet ovat 1-50Mbit/s. Käytännön testeissä on todettu, että esimerkiksilangattoman 11 Mbit/s järjestelmän tiedonsiirtonopeus jää kuitenkin noin puoleen langallisen 10 Mbit/s lähiverkon tiedonsiirtonopeudesta. Yksinkertaisimmillaan langaton lähiverkko koostuu yhdestä langattomalla verkkokortilla varustetusta PC:stä ja tätä palvelevasta tukiasemasta, joka on langallinen PC varustettuna tukiasemalaitteistolla. Useimmiten liikekiinteistöissä tukiasemat palvelevat useita käyttäjiä. Tällöin niiden paikat tulee määritellä kokeilun perusteella. Lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavat suunnittelukriteerit: Yhden tukiaseman kapasiteettia voi jakaa maksimissaan noin 60 samanaikaista käyttäjää, eli käytännössä: mitä useampi käyttäjä, sitä vähemmän jokaisella on tiedonsiirtonopeutta käytettävissään. Peittoalueeltaan päällekkäisiä tukiasemia voi olla muutama, koska ne voivat käyttää eri taajuuksia. Tukiaseman kantama on tavallisilla lähetystehoilla vapaassa tilassa alle 150 m. Kiinteistöissä seinärakenteet kuitenkin pudottavat etäisyydet käytännössä kymmeniin metreihin, mikäli esteetöntä näköyhteyttä (kuten maisemakonttoreissa) ei ole. Langaton tukiasema liitetään langalliseen runkoverkkoon, kuten mikä tahansa Ethernet-työasema eli käytännössä se kytketään kytkimeen. Useimmiten tukiasema vaatii erillisen 230 V sähkönsyötön, jonka UPS-varmennus tulee harkita tapauskohtaisesti. Yhden tukiaseman tehonkulutus on noin 5 W. Toiminnallisista ja hallinnallisista syistä tukiasemat kannattaa asentaa omiin ja useihin eri sähköryhmiin. Langattomat lähiverkot ovat käyttökelpoisia esimerkiksi toimitilakiinteistöissä täydentämään langalliseen tekniikkaan perustuvaa perusverkkoa.
Kiinteistön muut sähkötekniset tietojärjestelmät Viestintäjärjestelmät Kiinteistön viestintäjärjestelmiä ovat antenni-, äänentoisto- ja audiovisuaaliset (AV) järjestelmät. Tyypillisesti näissä järjestelmissä siirretään viestintätarkoituksessa video- ja/tai audiosignaaleja. Tietoverkkojen kaapelointeja voidaan hyödyntää näissä toteutuksissa kyseisten signaalien siirtoon luvussa 5 esitettyjen rajoitusten mukaisesti tai vaihtoehtoisesti kyseisiä palveluja voidaan toteuttaa lähiverkkojen avulla. Merkinantojärjestelmät Merkinantojärjestelmiä ovat erityyppiset sisäänpyyntö-, informaatio- ja kutsujärjestelmät. Turvallisuusjärjestelmät Tietoverkkojen kaapelointeja voidaan hyödyntää esimerkiksi kulunvalvonta-, rikosilmoitin- tai videovalvontajärjestelmien kaapelointina. Paloilmoitinjärjestelmissä, jotka on yhdistetty hätäkeskukseen niiden käyttö ei ole sallittua. Tyypillinen tietoverkkokaapelointien käyttökohde on turvallisuusjärjestelmissä esimerkiksi keskusyksikön ja keskittimen välinen liikenne. Lähiverkkoja voidaan hyödyntää turvallisuusjärjestelmissä laajasti. Tyypillinen käyttökohde näille on keskusyksiköiden välinen tietoliikenne tai videokuvansiirto. Tosin näissä toteutuksissa tulee ottaa huomioon turvallisuusriskit varsinkin, jos turvallisuusjärjestelmiä hallinnoi eri osapuoli kuin tietoverkkoja. Toimitilojen kaapelointijärjestelmät Yleisimmät toimitiloihin asennetut tietoliikennekaapelointijärjestelmät ovat yleiskaapelointijärjestelmä ja puhelinsisäjohtoverkko. Myös muita kaapelointijärjestelmiä on edelleen runsaasti käytössä. Pääsääntöisesti kaikki uudet asennukset kannattaa toteuttaa yleiskaapelointijärjestelmällä. Erityisesti kannattaa muistaa, että yleiskaapelointijärjestelmä voi toimia myös puhelinsisäjohtoverkkona. YLEISKAAPELOINTI Yleiskaapelointi on järjestelmäriippumaton kaapelointiratkaisu, jota voidaan muunnella joustavasti tarpeiden muuttuessa. Yleiskaapelointia käytetään pääasiassa puhelin- ja pääteverkko sekä lähiverkojen kaapelointiratkaisuna. Tarvittaessa siihen voidaan liittää myös turva- ja valvontajärjestelmiä. Kaikkiin tiloihin asennetaan rakennus- tai saneerausvaiheessa valmiiksi riittävä määrä johtoja ja telerasioita. Johtojen toiset päät vedetään ns. ristikytkentätauluun ja liitetään vasta siellä puhelinjohtoon tai muuhun tiedonsiirtoverkkoon. Perinteisesti asunnon asennukset sujuvat siten, että sähkömiehet vetävät putkitukset ja johdot ja tekevät omat asennuksensa. Sitten tulevat puhelinasentajat ja antenniurakoitsijat ja tekevät oman työnsä. Kaikki toimii. Perinteisessä mallissa on kuitenkin se vika, että muutokset ovat hankalia ja kalliita. Jos esimerkiksi lasten huoneesta halutaan nettiyhteys vanhempien ADSL-modeemin kautta, niin silloin siellä mahdollisesti olevasta puhelinpistorasiasta ei ole isoa iloa, koska se kuuluu eri järjestelmään. Näin ei välttämättä ole, jos asuntoon on asennettu yleiskaapelointi. Järjestelmässä lähdetään siitä, että kaikkiin tiloihin asennetaan rakennus- tai saneerausvaiheessa valmiiksi riittävä määrä johtoja ja telerasioita. Sitä tehdessä ei edes välttämättä tarvitse tietää mihin niitä käytetään. Johtojen toiset päät vedetään ns. ristikytkentätauluun ja liitetään vasta siellä puhelinjohtoon tai muuhun tiedonsiirtoverkkoon Yleiskaapeloinnissa kaapelin molemmissa päissä on RJ-45 liitännät
Kaapeli- ja liitinvaatimuksena on vähintään kategorian 5 (Cat-5) komponentit. Cat-5 luokan komponenteilla voidaan saavuttaa yli 100 Mb:n tiedonsiirtonopeus sekunnissa. Myös puhelinverkko toimii samassa kaapeloinnissa, puhelinpistorasiat on korvattu Ethernet käyttöön tarkoitetulla RJ-45 kaksoisrasialla Kuva: RJ-45 liitin Kuva: RJ-45 -seinpistorasia Kuva: Ristikytkentätaulu Kuva: IT keskus Kuva: ADSL-modeemi IT keskuksessa
Yleiskaapelointijärjestelmät Yleiskaapelointijärjestelmä on määritelty eurooppalaisessa standardissa SFS-EN 50173 Yleiskaapelointijärjestelmän perusajatus on olla sovelluksista riippumaton määrämuotoinen kaapelointi, joka näin ollen palvelee käyttäjää ajallisesti ja toiminnallisesti paremmin kuin sovelluskohtaiset kaapeloinnit. Yleiskaapelointijärjestelmä perustuu tähtimäiseen hierarkkiseen rakenteeseen: aluejakamo talojakamo kerrosjakamo työpisterasia ja näiden välillä määrämuotoiseen kaapelointiin. Kyseinen rakenne on esitetty kuvassa. Kerroskaapelit ovat joko pari- tai valokaapeleita. Pääsääntöisesti alue ja nousukaapelointi toteutetaan valokaapeleilla. Niiden rinnalle on käytännön syistä asennettava myös parikaapeleita, koska puhelinpalveluja ei ole toistaiseksi järkevää toteuttaa puhtaasti valokaapeliin perustuen. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää Suomessa käyttöön vakiintuneita puhelinkaapeleita (esim. ulkokaapeli VMOHBU ja sisäkaapeli MHS) sekä ns. hahloliitinrimoja. Kuva: Yleiskaapelointijärjestelmän yleisrakenne Siirtotie ja kanava Yleiskaapelointijärjestelmän suorituskyvyn määrittelyn kannalta keskeisiä käsitteitä ovat siirtotie (permanent link) ja kanava (channel). Siirtotie koostuu kiinteästi asennetusta kaapelista ja sen molempiin päihin asennetuista liittimistä.
Kanava puolestaan koostuu kiinteästi asennetusta kaapelista, sen molempiin päihin asennetuista liittimistä sekä niihin kytketyistä laitekaapeleista. Kanava on siis kahden laitteen välinen yhteys. Kuvassa on esitetty siirtotien ja kanavan käsite kerroskaapeloinnin tapauksessa. Kuva: siirtotie ja kanava Parikaapelointi Parikaapeloinnin suorituskyky määritellään siirtotien ja kanavan luokilla. Kategoriat tarkoittavat yksittäisten rakenneosien, kuten kaapeleiden ja liittämistarvikkeiden, suorituskykyä. Siirtotieluokka toteutuu käyttämällä tietyn kategorian kaapeleita ja liittimiä sekä huolellisella asennuksella. Valokaapelointi Yleiskaapelointijärjestelmän valokaapeleiden kuitutyypit ovat monimuotokuitu 62,5/125 m, josta käytetään lyhennettä GK monimuotokuitu 50/125 m, josta käytetään lyhennettä GI tai yksimuotokuitu 9/125 m, josta käytetään lyhennettä SM. Kyseiset lukuarvot kuvaavat kyseisessä kaapelissa käytetyn kuidun ytimen ja sen kuoren halkaisijoita. Monimuotokuiduista käytetään myös yleislyhennettä MM. Yleensä valokaapeloinnin suorituskykyyn ei ole kiinnitetty huomiota, koska se on lähes poikkeuksetta ollut riittävä. Uudet nopeat sovellukset, kuten Gigabit-Ethernet ja 10 Gigabit-Ethernet tulevat muuttamaan tilannetta. Uusimmissa yleiskaapelointijärjestelmän standardiehdotuksissa on määritelty erityyppisille kuitukanaville suoritusarvot määrittelemällä tuetut kanavapituudet 300 m, 500 m ja 2000 m (OF-300; OF-500; OF-2000). Suomessa ylivoimaisesti eniten käytetty kuitutyyppi on GK. Viime aikoina kiinnostus GI-kuitua kohtaan on kuitenkin lisääntynyt, koska sillä saavutetaan Gigabit-Ethernetissä suuremmat siirtoetäisyydet. GK-kuiduilla saavutettava etäisyys on 220 m tai 275 m riippuen kuidun kaistaleveydestä, GI-kuidulla vastaavasti 500 m tai 550 m. GI-kuidun GK-kuidun lisäksi johtaa kuitenkin kuitutyyppien kirjavuuden lisääntymiseen ja hallitsemattomana joissakin tapauksissa myös siirtoteknisiin ongelmiin. Yli 500 metrin etäisyyksillä on suositeltavaa pääsääntöisesti käyttää vain yksimuotokuitua ja lyhyemmilläkin etäisyyksillä kannattaa harkita sen asentamista monimuotokuidun rinnalle.
Jakamoiden paneeleissa ja työpisterasioissa käytetään useimmiten liittimenä SC-liitintä, joka on esitetty kuvassa Kuva: kaksois SC liitin Parikaapelointi Yleiseen televerkkoon perustuvat palvelut, kuten analogiset ja digitaaliset puhelinpalvelut, ISDNperusliittymä ja xdsl-yhteydet, voidaan toteuttaa maksimisiirtoetäisyyksien rajoissa käyttäen yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleita riippumatta siirtotien luokasta (luokka A F). Lähiverkkotekniikoista voidaan toteuttaa siirtotieluokissa C F Ethernet 10 Mbit/s, ATM tiedonsiirtonopeuteen 155 Mbit/s ja Token Ring tiedonsiirtonopeudella 4 Mbit/s. Ethernet 100 Mbit/s:n, Token Ring 16 Mbit/s:n ja Gigabit Ethernet voidaan toteuttaa luokkien E- ja F-tasoisessa kaapeloinnissa. Lisäksi se voidaan toteuttaa vuonna 2000 uusitun luokka D:n mukaisessa kaapeloinnissa, jos käytetään vaihtoehtoa, jossa liikennöidään kaikilla yhteyden neljällä parilla molempiin suuntiin. Luokan C kaapelointi ei tähän käyttötarkoitukseen sovellu. 155 Mbit/s:ssa nopeampia ATMtai 10 Gigabit Ethernet -sovelluksia ei voida toteuttaa parikaapeleissa. Hitaista datayhteyksistä RS-yhteydet voidaan toteuttaa maksimisiirtoetäisyyksien rajoissa yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleissa. Lisäksi kyseisiä siirtoetäisyyksiä voidaan pidentää käyttämällä tarkoitukseen soveltuvia modeemeja. Erityyppisiä muita pääteverkkoja voidaan toteuttaa, kun hankitaan tarkoitukseen soveltuvat sovittimet. Yleiskaapelointijärjestelmän parikaapelit soveltuvat viestintäjärjestelmissä yleisesti käytettyjen audioja videosignaalien siirtoon käytettäessä tarkoitukseen suunniteltuja muuntimia. Samoin ne soveltuvat useimpien merkinanto- tai turvallisuusjärjestelmien kaapeloinniksi korvaamaan niissä yleisesti käytettyjä puhelinsisäjohtoverkon kaapeleita. Yhteisantenniverkon kaapeloinniksi parikaapelit eivät sovi. Tyypillisesti yleiskaapelointijärjestelmän käyttö viestintä- ja turvallisuusjärjestelmissä on järkevää, jos laitteiden sijoituksilta vaaditaan joustavuutta. Kiinteissä asennuksissa niistä ei välttämättä saada etua. Eräs tietoverkkojen kaapeloinnin käyttötapa turvallisuusjärjestelmissä on hyödyntää niitä osana lähiverkkoja. Tämä on toteutustapa on selvästi lisääntynyt. Tyypillisiä käyttökohteita ovat lähiverkkoon liitettävät valvontakamerat tai videokuvan tallennusjärjestelmät. Tästä asiasta löytyy lisää tietoa esimerkiksi sähkötietokortista ST 669.20, Lähiverkkojen käyttö turvallisuusjärjestelmissä Erityyppisten integroitujen kenttäväylien, kuten LON ja EIB, kaapeloinnissa yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleita ei väylämäisissä toteutuksissa suositella. Teknisesti se on mahdollista, mutta tällöin kaapelointikustannukset kasvavat ja tällaisista kaapeleista saatava hyöty on usein vähäistä. Automaatiojärjestelmissä voidaan yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleilla kuitenkin joissakin tapauksissa korvata ainakin osa kyseisten järjestelmien valmistajakohtaisista kaapeloinneista. On kuitenkin tärkeää, että aina käytettäessä yleiskaapelointijärjestelmän kaapeleita erikoistarkoituksiin suunnitelman tekee huolella ammattitaitoinen suunnittelija. Valokaapelointi Yleiseen televerkkoon perustuvia tiedonsiirtopalveluja, kuten puhelin-, ISDN- ja xdsl-palvelut, ei voida päätelaitetasolla toteuttaa valokaapeleissa.
Puhelinsisäjohtoverkko Kiinteistön puhelinsisäjohtoverkko koostuu sisäkaapeleista, niiden tuppijatkoksista, päätteistä, puhelinpistorasioista sekä mahdollisista rakennusten välisistä kaapeleista. Puhelinsisäjohtoverkko on tähtimäinen. Se päätetään kiinteistön talojakamossa liitinrimoihin, joissa se myös tarpeen mukaan kytketään yleiseen televerkkoon. Puhelinpistorasiana käytetään useimmiten ns. perinteistä 3- tai 5-napaista pistorasiaa, johon on kytketty 1 tai 2 johdinparia. Uusissa asennuksissa käytetään talojakamon liitinrimoissa hahloliittimiä, mutta myös ruuviliitinrimoja on edelleen käytössä. Nykyisin standardin SFS 5739 mukainen puhelinsisäjohtoverkon sisäkaapeli on tyypiltään MHS. Se on PE-eristeinen, parikierteinen (paitsi pienin kaapeli MHS 1 x 4 x 0,5 + 0,5, joka on valmistusteknisistä syistä nelikierrekaapeli), alumiinifoliosuojattu ja PVC-vaippainen kaapeli. Aikaisempaa nelikierteistä tyyppiä MMS ei enää uusissa asennuksissa käytetä, mutta sitä on edelleen paljon käytössä vanhemmissa verkoissa. Tärkeimmät sähköiset erot kyseisissä kaapeleissa ovat MHSkaapelin pienempi kapasitanssi ja vaimennus sekä paremmat ylikuulumis- ja häiriösuojausominaisuudet. Lisäksi vanhoissa kiinteistöissä saattaa olla edelleen puhelinsisäjohtoverkon käytössä esimerkiksi 1900- luvun alussa asennettuja lyijykaapeleita tai vastaavia, joiden suorituskykyä ei voida varmuudella taata. Ulkokaapelina kiinteistöjen puhelinsisäjohtoverkoissa käytetään kanavakaapeleita VMOHBU tai VMHBU, jotka ovat vaahtomuovieristeisiä ja metallisuojattuja. Yleiseen televerkkoon perustuvia palveluja voidaan toteuttaa puhelinsisäjohtoverkossa samalla tavalla kuin yleiskaapelointijärjestelmässäkin. Aina ei kuitenkaan, varsinkaan vanhojen kaapeleiden osalta, saavuteta maksimisiirtoetäisyyksiä. Puhelinsisäjohtoverkossa voidaan toteuttaa myös lyhyillä yhteyksillä joitakin hitaita datayhteyksiä, kuten RS-yhteyksiä, ja lisäksi videokuvaa voidaan siirtää erillisten parikaapelisovittimien avulla. Tietoverkkojen kaapelointikomponenttien valinta Perusasiat, jotka komponenttien valinnassa tulee määritellä, ovat työpisterasioiden ja kerrosjakamoiden tiheys, järjestelmän kanavan luokka ja tyypit sekä sähköinen suojaustapa. Minimivarusteluna tulee pitää kahta liitäntäpistettä työpistettä kohden. Kerrosjakamot suositellaan mitoitettavaksi siten, että laitetelineet eivät täyty passiivisista komponenteista koskaan yli 40-prosenttisesti ja että kerroskaapelin keskipituus ei ylitä 50 metriä. Toisaalta langattoman lähi verkkojärjestelmän mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon ainakin varauksena. Kanavan luokan valinnassa tulee ottaa huomioon tulevaisuuden tarpeet. Kaapelointijärjestelmän tulee palvella käyttäjää vähintään kymmenen vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on suositeltavaa käyttää parasta saatavilla olevaa kokonaista järjestelmää. Lähtökohtana voidaan pitää, että asennettava kuparikaapelointi voi normaalissa toimistokäytössä olla sähköisesti suojaamaton (UTP). Suojatun (FTP) kaapeloinnin tyypillisiä käyttökohteita ovat esimerkiksi sairaalat tai muut voimakkaasti häiriölliset kohteet (esimerkiksi laboratoriotyyppiset mittaukset). Kuiturasioiden asentaminen työpisteisiin on tietyissä tapauksissa lähinnä turvallisuus- tai häiriösuojaussyistä perusteltua. Kuparikaapeleita tarvitaan kuitenkin toistaiseksi puhelinpalvelua varten, ellei sitä varten ole olemassa muuta kaapelointia tai ellei sitä toteuteta langattomasti ta pelkkään IP-tekniikkaan perustuen. Useimmat järjestelmätoimittajat antavat nykyään tuotteilleen jopa kymmenien vuosien takuun, jos järjestelmä asennetaan kokonaisuudessaan ns. tuotteistetusta järjestelmästä, jossa käytettyjen komponenttien yhteensopivuudesta vastaa laitetoimittaja. Valitettavasti kyseinen takuu samalla sitoo yhteen toimittajaan. Mikäli järjestelmä toteutetaan käyttäen eri tuoteperheiden kaapeleita ja liittimiä, tulee yhteensopivuus varmistaa molemmilta toimittajilta.
Laitetilat ja niiden lukitus Rakennuksen tai rakennusryhmän koosta riippuen varataan joko yksi tai useampia jakamohuoneita tai - komeroita. Jakamoiden tilavarauksen suunnittelussa minimivaatimuksena on lukittu tila, jonka tilantarpeen, ilmastoinnin ja jäähdytyksen mitoituksessa tulee ottaa huomioon koko rakennuksen tarpeet nyt ja tulevaisuudessa. Jokaista laitetelinettä kohti suositellaan varattavaksi lattiapinta-alaa 600 x 600 mm ja laitekaappia kohti 800 x 600 (leveys x syvyys). Jakamohuoneessa ei saa olla lämmitys- tai muita vesiputkia eikä ikkunoita. Kulku tilaan tulee rajata. Jakamoiden sähkönsyöttö tulee toteuttaa vähintään kahdella eri sähköryhmällä. UPS:n tarve tulee tapauskohtaisesti miettiä käyttötarkoituksen ja kohteen kriittisyyden mukaan. Keskitin- ja kytkinlaitteet eivät sinänsä ole erityisen herkkiä sähkökatkoksille, mutta UPS:n käyttö pelkkänä suodattimena saattaa olla perusteltua. Myös jakamoiden lämpökuorma tulee ottaa huomioon jäähdytyksen suunnittelussa. Keskittimien osalta karkeana mitoitusarvona voidaan pitää 50 W / 16 liitäntää. Lisäksi tulee muistaa, että usein jakamotilaan asennetaan myös muita laitteita ja jopa palvelimia, joiden aiheuttama lämpökuorma tulee myös ottaa huomioon. Mikäli suunniteltava kohde on hyvin pieni (alle 50 työpistettä), voidaan palvelin-pc:t asentaa samaan tilaan jakamon kanssa. Suositeltavaa on kuitenkin varata aina oma tila palvelimille eli ns. atkkonesali. Useimmiten näin saadaan kulkujärjestelyt toteutettua mielekkäämmin, varsinkin jos yleiskaapelointijärjestelmää käytetään myös puhelinliikenteeseen. Palvelinkoneiden koko on jatkuvasti pienentynyt, mutta samalla yhdessä organisaatiossa käytössä olevien palvelimien määrä on lisääntynyt, koska tehtäviä on hajautettu useille tietokoneille. Tästä syystä atk-konesalin suunnittelussa on syytä varautua aina vähintään 50 % laajennusvaraan. Nykyisille palvelinkoneille riittää noin yhden neliön huonepinta-ala, koska yksi näppäimistö, hiiri ja näyttö voidaan jakaa usealle tietokoneelle erillisten jakajien avulla, jos se järjestelmien hallinnan kannalta on mahdollista. Atk-konesaliin tulee aina tehdä tilavaraus paloturvakaapille varmuuskopioita varten. Atk-konesaliin kannattaa asentaa puolijohtava asennuslattia, johon pistorasiat asennetaan. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee asentaa johtokouru huoneen kaikille seinustoille ja siihen yleiskaapelointijärjestelmän liitäntärasiat (2 x RJ 45) vähintään metrin välein. Erillisiä sähköryhmiä tulee varata vähintään kaksi ja salin sähkönsyöttö tulee toteuttaa UPSvarmennettuna, vaikka käytössä olisi varavoima. Jäähdytys tulee mitoittaa aina maksimikuorman mukaan, jonka laskennallisena arvona voidaan pitää noin 350 W:a palvelinkonetta kohden. Teletilojen lukituksesta on tietoa Viestintäviraston määräyksessä THK 25 B / 97 M sekä suosituksessa Rakennusten teletilojen lukitus 1994 Seuraavassa edellä mainittujen julkaisujen vaatimuksiksi katsottavat kohdat: Asiattomien pääsy puhelinsisäjohtoverkon laitetiloihin ja kytkentäpaikkoihin on oltava estetty. Teletilojen rakenteellinen murtosuojaus valitaan rakennuksen ja sinne tulevien teleliittymien käyttötarkoituksen perusteella. Lukituksesta vastaa sisäverkon omistaja eli yleensä kiinteistön omistaja. Käyttäjä vastaa vain omien liittymiensä johtojen kytkentäpaikkoja, jatkoksia ja telelaitteita sisältävien, hallinnassaan olevien teletilojen lukituksesta. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että teleurakointi on telemarkkinalailla säädeltyä kilpailunalaista toimintaa. Teleurakoitsijoiden velvollisuus ilmoittaa toiminnan aloittamisesta tai siinä tapahtuneista muutoksista on poistunut 1.1.2008. Vuoden 2008 alusta lähtien Viestintävirasto ei enää ylläpidä teleurakoitsijarekisteriä eikä teleurakoitsijoilla ole enää velvollisuutta ilmoittaa toiminnan aloittamisesta tai siinä tapahtuneista muutoksista Viestintävirastolle.
Ylläpito Järjestelmän ylläpidon kannalta tulee erityisesti ottaa huomioon seuraavat asiat: Kaikki aktiivilaitteet asennetaan kiinteästi lukittuihin tiloihin jakamoiden laitetelineisiin (ei koskaan työpisteisiin), jonne on vain nimetyillä henkilöillä pääsy. Yleensä aktiivilaitteet varustetaan UPS-varmistuksella. UPS:ia tulee myös huoltaa ja koestaa säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa. Alijännitehälytys kannattaa kytkeä esimerkiksi rakennusautomaatiojärjestelmään ja välittää sitä kautta huoltoliikkeelle. Kytkentä- ja välikaapelit kannattaa valita samasta asennetusta järjestelmästä ja niiden hankinta kiinteän kaapeloinnin yhteydessä on perusteltua. Kaikki ristikytkennät tulee aina dokumentoida Mahdolliset järjestelmän laajennus- tai muutostyöt dokumentoidaan aina järjestelmädokumentteihin. Lisäksipuhelinsisäjohtoverkon osalta (kuten myös käytettäessä yleiskaapelointijärjestelmää puhelinliikenteeseen) tulee ottaa huomioon telemarkkinalakiin perustuva rakennuksen omistajan vastuu puhelinsisäjohtoverkkojen rakentamisesta, ylläpidosta, määräysten mukaisuudesta sekä velvollisuudesta säilyttää verkon dokumentaatiota. Kyseiset asiat on määritelty Viestintäviraston määräyksessä THK 25B/97 M, joka löytyy esimerkiksi Viestintäviraston kotisivuilta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää teletilojen lukitukseen, jottei viestintäsalaisuus vaarannu. Lähdemateriaalina käytetty sähkö- ja teleurakoitsijaliiton julkaisua Toimitilakiinteistöjen verkko-opas