TOIMITILAKIINTEISTÖJEN TIETOVERKKO-OPAS

Transkriptio

1 TOIMITILAKIINTEISTÖJEN TIETOVERKKO-OPAS Suomen Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry

2 TOIMITILAKIINTEISTÖJEN TIETOVERKK VERKKO-OP OPAS SISÄLLYSLUETTELO OPPAAN TARKOITUS JOHDANTO KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ Määritelmiä Lyhenteitä Yleisimmät lähiverkkojen aktiivilaitteet TIETOVERKKOJEN KAAPELOINNEILLA TOTEUTETTAVIA PALVELUJA Yleiseen televerkkoon perustuvat palvelut Datasiirtopalvelut Kiinteistön muut sähkötekniset tietojärjestelmät TOIMITILOJEN KAAPELOINTIJÄRJESTELMÄT Yleiskaapelointijärjestelmät Puhelinsisäjohtoverkko Muut kaapelointijärjestelmät PALVELUJEN TOTEUTTAMINEN KAAPELOINTIJÄRJESTELMISSÄ Yleiskaapelointijärjestelmät Puhelinsisäjohtoverkko TIETOVERKON KAAPELOINNIN HANKINTAPROJEKTI Projektin käynnistys Suunnittelu Tarjousvertailut ja hankintapäätökset Asennus ja valvonta Ylläpito DOKUMENTOINTI LÄHDELUETTELO JA AIHEESEEN LIITTYVIÄ JULKAISUJA LIITTEET Palvelujen toteuttamismahdollisuudet kaapelointijärjestelmissä 2. Kerrosjakamon kytkentäkortti Julkaisija: Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry Kustantaja: Sähköinfo Oy Paino: Tammer-Paino Oy, Tampere ISBN

3 1 OPPAAN TARK ARKOITUS Tietotekniikan ja tietoverkkojen kehitys etenee huimaa vauhtia ja niitä koskevat määräykset ja standardit muuttuvat. Tämän oppaan tarkoituksena on antaa uusimmat hallinnolliset ja tekniset perustiedot toimitilakiinteistöjen tietoliikennekaapeloinneista niitä työssään tarvitseville. Opas on tarkoitettu lähinnä toimitilakiinteistöjen tietoverkkojen hankinnasta ja ylläpidosta vastaaville henkilöille, mutta sitä voivat hyödyntää myös tietoverkkojen suunnittelijat ja rakentajat. Asiasta on julkaistu paljon materiaalia, mutta Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto on nähnyt tarpeelliseksi koota erityisesti toimitilojen tietoverkkojen kaapelointien hankintaa ja ylläpitoa koskevat asiat tähän oppaaseen yhdeksi kokonaisuudeksi. Oppaan aineiston on koonnut dipl.ins. Heikki Tarvainen, TeleConsulto Tsutsunen Oy. Opas julkaistaan Sähköinfo Oy:n ja Sähkötieto ry:n projektin Liikekiinteistöjen tietoverkkojen ylläpidon kehittäminen ja tuotteistaminen tulosteena. Projektissa on ollut mukana myös Teknologian kehittämiskeskus TEKES, Sähkötieto ry, sekä yritykset Helkama Bica Oy, NK Cables Oy, Ensto Busch Jaeger Oy ja Teletekno Oy. 1 JOHDANTO Oppaassa kuvataan, miten kaapelointeja voidaan käyttää erityyppisiin tieto- ja sähköteknisiin palveluihin. Tarkastelussa keskitytään parikaapelointiin ja optiseen kaapelointiin sekä langattomiin järjestelmiin. Koaksiaalikaapelointeja ei tässä käsitellä. Tässä oppaassa pääpaino on asetettu ylläpidollisiin asioihin. Lisäksi kuvataan tietoverkon hankintaprojekti sekä erityisesti asiat, joihin loppukäyttäjän tulee kiinnittää huomiota, jotta hankittava kaapelointijärjestelmä palvelisi ylläpidoltaan mahdollisimman hyvin. Tätä opasta voidaan käyttää esimerkiksi nykyisten kaapelointijärjestelmien palvelukelpoisuuden kartoitukseen (otettaessa käyttöön uusia palveluja) ohjeena uuden kaapelointijärjestelmän hankinnassa ohjeena hyvästä liikekiinteistöjen tietoverkkoasennusten ylläpitotavasta.

4 2 2 KÄSITTEITÄ JA MÄÄRITELMIÄ 2.1 Määritelmiä Kanava Yleiskaapelointijärjestelmän päästä päähän ulottuva yhteys, joka yhdistää kaksi sovelluskohtaista laitetta. Laitekaapelit ja työpistekaapelit sisältyvät kanavaan. Kategoria SFS-EN mukainen määrittely yleiskaapelointijärjestelmän komponenttien (kaapelit ja liittämistarvikkeet) suorituskyvylle. Kategoriat perustuvat käytettävään ylärajataajuuteen. Luokka SFS-EN mukainen määrittely yleiskaapelointijärjestelmän siirtotien tai kanavan suorituskyvylle. Luokittelu perustuu käytettävään ylärajataajuuteen. Luokka eroaa kategoriasta siinä, että se koskee asennettua kaapelointia, johon vaikuttaa komponenttien (kaapelit ja liittämistarvikkeet) suorituskyvyn lisäksi myös asennustyön laatu, kun taas kategoria koskee vain komponentteja (kaapelit ja liittämistarvikkeet). Lähiverkko Local Area Network (LAN) Rajoitetulla maantieteellisellä alueella toimiva eri tietokoneiden ja niiden oheislaitteiden väliseen tiedonsiirtoon tarkoitettu verkko. Päätelaite Käyttäjän laite, joka liitetään liittymän käyttäjärajapintaan. Tämä laite voi olla esim. puhelin, telefaksi, tietokoneeseen asennettu kortti tai päätesovitin. Puhelinsisäjohtoverkko Lähinnä puhelinliikennettä palveleva kaapelointijärjestelmä. Katso tarkemmin kappale 4.2. Siirtotie Yleiskaapelointijärjestelmän kahden liitäntärajapinnan välinen kiinteä yhteys. Siihen eivät sisälly laitekaapelit ja työpistekaapelit. Tiedonsiirtonopeus Ilmoittaa siirretyn informaation määrän aikayksikössä. Sen yksikkö on bittiä sekunnissa (bit/s).

5 3 Verkkopääte Laite, jolla liittymä ISDN-verkkoon toteutetaan. Verkkopäätteestä käytetään lyhennettä NT (network termination). Standardin SFS-EN mukainen määritelmä: Käyttäjän ja verkon rajapinnan verkkopuolen toiminnallinen ryhmä. Yleiskaapelointijärjestelmä Määrämuotoinen tietoliikennekaapelointijärjestelmä, joka tukee suurta joukkoa sovelluksia. Katso tarkemmin kappale Lyhenteitä ATM Asynchronous Transfer Mode asynkroninen siirtomuoto. FDDI Fiber Distributed Data Interface eräs lähiverkkotekniikka. FTP Foiled Twisted Pair cable foliosuojattu parikaapeli. IEC International Electrotechnical Commission kansainvälinen sähköalan standardisoimisjärjestö. IEEE Institute of Electrical and Electronics Engineers. Yhdysvaltalainen sähkö- ja elektroniikka-alan järjestö. IEEE on myös laatinut ja julkaissut paljon lähiverkkostandardeja (mm. IEEE sarjan Ethernet-standardit). IP Internet Protocol internetin yhteyskäytäntö. ISDN Integrated Services Digital Network digitaalinen monipalveluverkko. KAT Kategoria. Englanninkielinen vastaava lyhenne on CAT. M M Multimode fibre tai multimode fiber monimuotokuitu SFS Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Standardisoinnin keskusjärjestö Suomessa. SM Singlemode fibre tai singlemode fiber yksimuotokuitu UTP Unshielded Twisted Pair cable suojaamaton parikaapeli. xdsl x Digital Subscriber Line Digitaalinen tilaajajohto, josta on olemassa useita versioita kuten esimerkiksi ADSL (Asymmetric DSL).

6 4 2.3 Yleisimmät lähiverkkojen aktiivilaitteet Yleisin tietoverkkojen kaapeloinneissa toteutettu palvelu on lähiverkko. Sen avulla yhdistetään verkon käyttäjät ja resurssit, eli työasemat ja palvelimet, toisiinsa. Tyypillisimpiä aktiivilaitteita nykyisissä pari- ja valokaapeleilla toteutetuissa lähiverkoissa ovat keskitin, kytkin, reititin, tukiasema ja palomuuri. Keskitin, kytkin tai reititin asennetaan kerros- tai talojakamoissa erillisiin telineisiin 19 ruuvikiinnityksellä tai laitehyllyille. Langaton tukiasema asennetaan tyypillisesti käytävälle katon rajaan. Palomuuri on joko PC tai 19 kiinnityksellä oleva erillinen laite atk-konesalissa tai vastaavassa tilassa. Kaikkien näiden laitteiden ylläpito ja käyttöönotto vaatii asiantuntemusta ja määrittelytyötä. Yksi fyysinen laite saattaa hoitaa useita tehtäviä eli se voi olla yhtä aikaa esimerkiksi keskitin, reititin ja palomuuri Keskitin Keskitin on lähiverkon peruslaite, johon verkkokorteilla varustetut työasemat kytketään tähtimäisesti. Keskitin on ainoastaan yksinkertainen toistin, joka toistaa yhdestä portista (työasemalta) tulevan liikenteen kaikkiin portteihin analysoimatta liikennettä mitenkään. Kaikki yhteen keskittimeen tai keskitinryhmään (segmenttiin) liitetyt käyttäjät jakavat samaa nimellistä tiedonsiirtonopeutta (esimerkiksi 10 Mbit/s). Keskittimestä käytetään toisinaan myös englanninkielistä nimitystä HUB Kytkin Kytkin on älykäs keskitin, joka voi taata jokaiselle siihen liitetylle laitteelle tietyn tiedonsiirtonopeuden (10, 100 tai 1000 Mbit/s) eli sen avulla voidaan muodostaa useita samanaikaisia yhteyksiä. Samalla se pystyy rajoitetusti suodattamaan liikennettä ja sen avulla voidaan toteuttaa loogisesti toisistaan irrallisia verkkoja eli niin sanottuja virtuaalilähiverkkoja (VLAN) Reititin Reitittimen avulla ohjataan liikennettä kahden saman- tai erityyppisen verkon välillä ja toisaalta suodatetaan tarpeetonta liikennettä. Reitittimen erottaa kytkimestä se, että reititin tekee liikenteen ohjauspäätökset ohjelmallisesti datapakettien verkko-osoitteen perusteella, kun taas kytkimessä ohjaukset tehdään lähes puhtaasti laitetasolla.

7 5 Reitittimen avulla voidaan esimerkiksi eristää yrityksen lähiverkon sisäinen liikenne ulkomaailmasta ja päästää ulkopuoliseen verkkoon vain haluttu liikenne Tukiasema Tukiasemia käytetään liitettäessä langattomia työasemia lähiverkkoon Palomuuri Palomuuri on laite ja/tai ohjelmisto, jolla estetään epätoivotut yhteysyritykset. Tyypillisin palomuurin paikka on yrityksen lähiverkon ja internetliitynnän välillä. Yksinkertaisimmillaan palomuuri on reitittimessä oleva ohjelmisto, joka vertaa jokaisen datapaketin tietoja ns. Access-listan lähettäjän ja vastaanottajan osoitteen sekä yhteystyypin ja -tilan osalta ja tämän perusteella joko hyväksyy tai hylkää liikenteen. Monimutkaisempi palomuuri on ns. proxy-palvelintietokone, joka edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi mahdollistaa liikenteen suodatuksen esimerkiksi käyttäjän tunnistuksen, datan salauksen, tiedostonimien tai kellonajan perusteella. Proxya käytettäessä kaikki liikenne kulkee sen kautta niin, että suora liikennöinti kahden koneen välillä ei ole mahdollista Muita aktiivilaitteita Muita lähiverkkojen aktiivilaitteita ovat muun muassa toistimet, MAU:t (Multistation Access Unit), sillat ja mediamuuntimet. Aikaisemmin näitä käytettiin paljon, mutta uusissa lähiverkoissa ne ovat harvinaisia. Toistin toimii nimensä mukaisesti kahden verkon osan välillä toistaen kaiken liikenteen. MAU on Token Ring -verkkojen keskitin (ks. kappale 3.2.3). Silta on reititintä yksinkertaisempi liikenteen suodatin, joka toimii yleensä vain kahden verkon tai verkon osan välillä. Mediamuunnin sovittaa esimerkiksi kuituverkon parikaapelille tai päinvastoin. 3 TIETOVERKKOJEN KAAPELOINNEILLA TOTEUTETTAVIA PAL ALVELUJA Liikekiinteistöihin asennettujen tai asennettavien tietoverkkojen kaapelointijärjestelmien avulla voidaan toteuttaa mitä moninaisimpia palveluja. Seuraavassa on kuvattu näistä yleisimmät. Luvussa 5 kuvataan, mitä nämä palvelut vaativat kaapelointijärjestelmältä.

8 6 3.1 Yleiseen televerkkoon perustuvat palvelut Puhelinpalvelut Puhelinpalvelulla tarkoitetaan tavallista yleisen televerkon analogista tilaajaliittymää ( Hz) tai puhelinjärjestelmän alaliittymää, joka voi olla analoginen tai digitaalinen ( kbit/s). Tulevaisuudessa puhelinpalvelut perustuvat ainakin osittain myös internetistä tuttuun IP-tekniikkaan. Tällöin ne ovat osa lähiverkkojen palveluja (katso kohdat ). IP-puhelinpäätelaite on joko PC tai erillinen suoraan lähiverkkojen aktiivilaitteisiin, esimerkiksi yleiskaapelointijärjestelmää hyödyntäen, kytkettävä puhelinkoje. Muita puhelinpalveluja ovat pika- tai ovipuhelinjärjestelmät. Ne ovat useimmiten laitevalmistajakohtaisia sovelluksia, joten niiden toteutus täytyy aina suunnitella tapauskohtaisesti ISDN-palvelut ISDN-palvelut toteutetaan useimmiten ISDN-perusliittymän avulla. Siinä on käytettävissä kaksi samanaikaista digitaalista 64 kbit/s kanavaa sekä erillinen 16 kbit/s merkinantokanava (2B + D). Digitaalisia 64 kbit/s kanavia voidaan käyttää joko puheen tai datan siirtoon. Nämä kanavat voidaan myös yhdistää yhdeksi 128 kbit/s datakanavaksi. Kuvassa 1 on kuvattu ISDN-perusliittymän toteutusvaihtoehdot. Verkkopääte (NT, Network Termination) liittyy aina yleisen televerkon keskukseen. Verkkopäätteeseen voidaan liittää suoraan ISDN-päätelaitteita tai vaihteita, joiden alaliittymiksi kytketään varsinaiset päätelaitteet. Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Vaihtoehto 3 Kuva 1. ISDN-perusliittymän toteutusvaihtoehdot.

9 7 Perusliittymään voidaan liittää myös tavallisia analogisia päätelaitteita, kuten puhelinkojeita tai modeemeja, käyttäen päätesovitinta (TA, Terminal Adaptor). Yleensä operaattoreiden toimittamiin verkkopäätteisiin on suoraan sisäänrakennettu analogiset sovittimet. Huomionarvoista on, että verkkopäätettä ei välttämättä tarvitse hankkia ISDN-operaattorilta. ISDN-järjestelmäliittymää (30B + D) käytetään liittämään suuria puhelinjärjestelmiä yleisen televerkon liitäntäkeskuksiin. Se mahdollistaa 30 samanaikaista puheyhteyttä xdsl-palvelut xdsl-liityntätekniikoita käytetään lähinnä internet-yhteyksissä. Ne tarjoavat käyttäjälle moninkertaiset tiedonsiirtonopeudet, eli noin 0,5-6 Mbit/s, verrattuna ISDN-perusliittymään. xdsl koostuu modeemiparista, joista toinen sijaitsee käyttäjän ja toinen operaattorin tiloissa. Modeemien välisenä yhteytenä käytetään perinteistä kuparipuhelinkaapelointia. Yksittäisten kuluttajien lisäksi xdsl-liittymät soveltuvat yrityskäyttöön, joko jakamaan lähiverkon avulla internetyhteyttä tai yhdistämään yritysten eri toimipisteiden lähiverkkoja. [1] Yhteistä kaikille xdsl-tekniikoille on se, että yhteydet ovat koko ajan avoinna ja käytettävissä. Se tulee ottaa huomioon myös tietoturvallisuusriskinä. Poiketen ISDN-yhteydestä xdsl:n laskutus ei perustu yhteysaikaan, vaan useimmiten kiinteään kuukausimaksuun. Internetoperaattorien tarjoamat yleisimmät liityntätyypit ovat ADSL ja G.Lite (tai ADSL Lite). Näistä G.Lite on useimmiten yksityiskäyttäjille tarjottu tekniikka, jonka markkinointinimenä käytetään yksinkertaisesti ADSL:ää. Muita xdsl-tekniikoita, kuten esimerkiksi HDSL ja SDLS, käytetään yleensä vain operaattorien sisäisissä yhteyksissä. 3.2 Datasiirtopalvelut Tietoverkkojen kaapeloinneissa selkeästi eniten toteutettu palvelu ovat lähiverkot ja näistä erityisesti Ethernet-lähiverkot (kappale 3.2.1) Ethernet IEEE Ethernet-standardissa IEEE (Institute of Electrical and Electronics Engineers) (ISO/IEC ) määritellään suuri määrä eri kaapelointeihin sovellettuja toteutuksia. Pari- ja valokaapeleille näistä on sovitettu tiedon-

10 8 siirtonopeudet 10, 100 ja 1000 Mbit/s. Nämä tunnetaan nimillä 10BASE- T, 100BASE-T, 1000BASE-T, 10BASE-F, 100BASE-F sekä 1000BASE-SX ja 1000BASE-LX, jossa numero viittaa tiedonsiirtonopeuteen (Mbit/s), BASE kantataajuiseen siirtoon ja viimeinen kirjain siirtomediaan (T= Twisted Pair; kierretty pari, F= Fiber, kuitu). Useimmiten uudet Ethernet-lähiverkot toteutetaan kytkintekniikalla, jolloin yhdessä ja samassa laitteessa ohjelmallisesti määritellään kullekin työasemalle tiedonsiirtonopeus ja -tyyppi. Kuvassa 2 on esimerkki nykyaikaisesta Ethernet-lähiverkosta. Kuva 2. Nykyaikainen Ethernet-lähiverkko. [1] 1000BASE-SX ja 1000BASE-LX eli Gigabit Ethernet Gigabit Ethernet on uusin käytössä oleva standardoitu Ethernet-lähiverkkotyyppi. Siitä on olemassa versiot sekä optiselle kuidulle (IEEE 802.3z, 1000BASE-SX ja 1000BASE-LX) että parikaapelille (IEEE 802.3ab, 1000BASE-T). 1000BASE-T-standardissa on kaksi vaihtoehtoista toteutustapaa. Toisessa siirretään dataa neljällä parilla kaksisuuntaisesti 250 Mbit/s (4 x 250 Mbit/s = 1Gbit/s) ja toisessa vaihtoehdossa on molemmille siirtosuunnille

11 9 varattu 2 paria, joissa liikennöidään yksisuuntaisesti tiedonsiirtonopeudella 500 Mbit/s paria kohden. Todennäköistä on, että jälkimmäinen vaihtoehto tulee taloudellisista syistä saamaan johtavan markkina-aseman. 10 Gigabit Ethernet 10 Gigabit Ethernet -standardi eli IEEE 802.3ae valmistuu aikaisintaan vuonna Se tulee fyysisiltä osiltaan perustumaan puhtaasti kuitukaapelointiin Langaton lähiverkko IEEE Nykyisen standardin (IEEE ) mukaisten langattomien lähiverkkojärjestelmien tarjoamat tiedonsiirtonopeudet ovat 1-11Mbit/s. Käytännön testeissä on todettu, että langattoman 11 Mbit/s järjestelmän tiedonsiirtonopeus jää kuitenkin noin puoleen langallisen 10 Mbit/s lähiverkon tiedonsiirtonopeudesta. Yksinkertaisimmillaan langaton lähiverkko koostuu yhdestä langattomalla verkkokortilla varustetusta PC:stä ja tätä palvelevasta tukiasemasta, joka on langallinen PC varustettuna tukiasemalaitteistolla. Useimmiten liikekiinteistöissä tukiasemat palvelevat useita käyttäjiä. Tällöin niiden paikat tulee määritellä kokeilun perustuteella. Lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavat suunnittelukriteerit: Yhden tukiaseman kapasiteettia voi jakaa maksimissaan noin 60 samanaikaista käyttäjää, eli käytännössä: mitä useampi käyttäjä, sitä vähemmän jokaisella on tiedonsiirtonopeutta käytettävissään. Peittoalueeltaan päällekkäisiä tukiasemia voi olla muutama, koska ne voivat käyttää eri taajuuksia. Tukiaseman kantama on tavallisilla lähetystehoilla vapaassa tilassa alle 150 m. Kiinteistöissä seinärakenteet kuitenkin pudottavat etäisyydet käytännössä kymmeniin metreihin, mikäli esteetöntä näköyhteyttä (kuten maisemakonttoreissa) ei ole. Langaton tukiasema liitetään langalliseen runkoverkkoon, kuten mikä tahansa Ethernet-työasema eli käytännössä se kytketään kytkimeen. Useimmiten tukiasema vaatii erillisen 230 V sähkönsyötön, jonka UPS-varmennus tulee harkita tapauskohtaisesti. Yhden tukiaseman tehonkulutus on noin 5 W. Toiminnallisista ja hallinnallisista syistä tukiasemat kannattaa asentaa omiin ja useihin eri sähköryhmiin.

12 10 Langattomat lähiverkot ovat käyttökelpoisia esimerkiksi toimitilakiinteistöissä täydentämään langalliseen tekniikkaan perustuvaa perusverkkoa Muut lähiverkot Edellä kuvatuilla tekniikoilla toteutetaan lähes poikkeuksetta nykyisin asennettavat lähiverkot. Muita lähiverkkoja on edelleen käytössä aikaisemmissa asennuksissa, ja niistä tunnetuimmat ovat Token Ring ja FDDI (Fiber Distributed Data Interface). Token Ring Standardin IEEE mukaisesti Token Ring eli valtuudenvälitysrengas voidaan toteuttaa joko tiedonsiirtonopeuksilla 4 tai 16 Mbit/s. Se on loogiselta rakenteeltaan rengas, joka kuitenkin fyysisesti yleensä kaapeloidaan tähtimäisesti. Kuva 3 kuvaa rengasverkon periaatteen. FDDI A TM Kuva 3. Rengasverkon periaate. FDDI (Fiber Distributed Data Interface) on Token Ringistä jatkokehitetty 100 Mbit/s tiedonsiirtonopeuden rengasverkko. Sen kuparikaapeliversio tunnetaan myös nimellä CDDI (Copper Distributed Data Interface). ATM (Asynchronous Transfer Mode) -tekniikka tukee kaikkea tietoliikennettä reaaliaikaisesta videosta ja puheesta aina lähiverkkoliikenteeseen asti. Se on alun perin suunniteltu yleisen televerkon laajakaistatekniikaksi, mutta käytännössä ATM:n käyttö on Suomessa rajoittunut lähiverkkoihin ja ennen muuta niiden yhdistämiseen. ATM-tekniikka mahdollistaa erilaisia tiedonsiirtonopeuksia aina 25 Mbit/s:stä 2,5 Gbit/s:iin.

13 Hitaat datayhteydet Hitaita datayhteyksiä ovat RS-yhteydet, kuten RS232 ja RS485, sekä pääteverkot. RS-yhteyksiä käytetään sellaisessa datasiirrossa, jossa siirrettävän datan määrä on vähäistä. Tyypillisiä sovelluskohteita ovat esimerkiksi turvallisuuslaitteiden ohjaukset. Pääteverkkoja, kuten IBM 3270, on edelleen käytössä, mutta lähivuosina ne tulevat korvautumaan muuntyyppisillä toteutuksilla. 3.3 Kiinteistön muut sähkötekniset tietojärjestelmät Viestintäjärjestelmät Kiinteistön viestintäjärjestelmiä ovat antenni-, äänentoisto- ja audiovisuaaliset (AV) järjestelmät. Tyypillisesti näissä järjestelmissä siirretään viestintätarkoituksessa video- ja/tai audiosignaaleja. Tietoverkkojen kaapelointeja voidaan hyödyntää näissä toteutuksissa kyseisten signaalien siirtoon luvussa 5 esitettyjen rajoitusten mukaisesti tai vaihtoehtoisesti kyseisiä palveluja voidaan toteuttaa lähiverkkojen avulla Merkinantojärjestelmät Merkinantojärjestelmiä ovat erityyppiset sisäänpyyntö-, informaatio- ja kutsujärjestelmät Turvallisuusjärjestelmät Tietoverkkojen kaapelointeja voidaan hyödyntää esimerkiksi kulunvalvonta-, rikosilmoitin- tai videovalvontajärjestelmien kaapelointina. Paloilmoitinjärjestelmissä (järjestelmissä, jotka on yhdistetty hätäkeskukseen) niiden käyttö ei ole mahdollista. Tyypillinen tietoverkkokaapelointien käyttökohde on turvallisuusjärjestelmissä esimerkiksi keskusyksikön ja keskittimen välinen liikenne. Lähiverkkoja (ks. kohta 3.2) voidaan hyödyntää turvallisuusjärjestelmissä laajasti. Tyypillinen käyttökohde näille on keskusyksiköiden välinen tietoliikenne tai videokuvansiirto. Tosin näissä toteutuksissa tulee ottaa huomioon turvallisuusriskit varsinkin, jos turvallisuusjärjestelmiä hallinnoi eri osapuoli kuin tietoverkkoja.

14 Integroidut järjestelmät Integroituja järjestelmiä ovat avoimet kenttäväylät, kuten LON (Local Operating Network), ja EIB (European Installation Bus) -tekniikat, joita käyttävät useat eri laitevalmistajat. Niiden suurin käyttäjäkunta löytyy rakennusautomaatiosta, mutta niitä tukevat myös useat muut järjestelmätoimittajat. Tyypillisiä muita käyttökohteita ovat liikekiinteistöjen turvallisuusjärjestelmät. Kenttäväylätekniikat eivät ole standardeja, vaan tiettyjen kaupallisten yritysten tai yritysryhmien määrittelemiä tuotteita Automaatiojärjestelmät Automaatiojärjestelmillä käsitetään tässä oppaassa rakennusautomaatiojärjestelmiä ja muita vastaavia LVIS-laitteiden hallintajärjestelmiä. Perinteisesti ne ovat olleet valmistajakohtaisia ohjaukseltaan suljettuja järjestelmiä, mutta tältä osin tilanne on viime vuosina muuttunut. Vertaa kappale TOIMITILOJEN KAAPELOINTIJÄRJESTELMÄT Yleisimmät toimitiloihin asennetut tietoliikennekaapelointijärjestelmät ovat yleiskaapelointijärjestelmä ja puhelinsisäjohtoverkko. Myös muita kaapelointijärjestelmiä on edelleen runsaasti käytössä. Pääsääntöisesti kaikki uudet asennukset kannattaa toteuttaa yleiskaapelointijärjestelmällä. Erityisesti kannattaa muistaa, että yleiskaapelointijärjestelmä voi toimia myös puhelinsisäjohtoverkkona. 4.1 Yleiskaapelointijärjestelmät Yleiskaapelointijärjestelmä on määritelty eurooppalaisessa standardissa SFS-EN vuodelta 1995 ja sen lisäkirjassa A1 vuodelta 2000 [3, 4]. Kyseisen standardin uudistamistyö on käynnissä ja se valmistunee vuoden 2002 aikana. Yleiskaapelointijärjestelmän perusajatus on olla sovelluksista riippumaton määrämuotoinen kaapelointi, joka näin ollen palvelee käyttäjää ajallisesti ja toiminnallisesti paremmin kuin sovelluskohtaiset kaapeloinnit. Yleiskaapelointijärjestelmä perustuu tähtimäiseen hierarkkiseen rakenteeseen: aluejakamo talojakamo kerrosjakamo työpisterasia ja näiden välillä määrämuotoiseen kaapelointiin. Kyseinen rakenne on esitetty kuvassa 4.

15 13 Kuva 4. Yleiskaapelointijärjestelmän rakenne. Kerroskaapelit ovat joko pari- tai valokaapeleita. Pääsääntöisesti alueja nousukaapelointi toteutetaan valokaapeleilla. Niiden rinnalle on käytännön syistä asennettava myös parikaapeleita, koska puhelinpalveluja ei ole toistaiseksi järkevää toteuttaa puhtaasti valokaapeliin perustuen. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää Suomessa käyttöön vakiintuneita puhelinkaapeleita (esim. ulkokaapeli VMOHBU ja sisäkaapeli MHS) sekä ns. hahloliitinrimoja Siirtotie ja kanava Yleiskaapelointijärjestelmän suorituskyvyn määrittelyn kannalta keskeisiä käsitteitä ovat siirtotie (permanent link) ja kanava (channel). Siirtotie koostuu kiinteästi asennetusta kaapelista ja sen molempiin päihin asennetuista

16 14 Kuva 5. Siirtotie ja kanava [2]. liittimistä. Kanava puolestaan koostuu kiinteästi asennetusta kaapelista, sen molempiin päihin asennetuista liittimistä sekä niihin kytketyistä laitekaapeleista. Kanava on siis kahden laitteen välinen yhteys. Kuvassa 5 on esitetty siirtotien ja kanavan käsite kerroskaapeloinnin tapauksessa. [2] Parikaapelointi Parikaapeloinnin suorituskyky määritellään siirtotien ja kanavan luokilla. Kategoriat tarkoittavat yksittäisten rakenneosien, kuten kaapeleiden ja liittämistarvikkeiden, suorituskykyä. Siirtotieluokka toteutuu käyttämällä tietyn kategorian kaapeleita ja liittimiä sekä huolellisella asennuksella. Standardin SFS-EN ja myöhemmin vuonna 2002 julkaistavan uusintapainoksen mukainen luokkien ja kategorioiden vastaavuus on taulukon 1 mukainen. SFS-EN standardin vuonna 2000 julkaistussa lisäkirjassa A1 on luokka D:n vaatimuksia tiukennettu. Uusi luokka D edellyttää käytännössä nimellä kategoria 5e myytävien komponenttien käyttämistä.

17 15 Taulukko 1. Parikaapeloinnin luokkien ja kanavien vastaavuus sekä niiden ylärajataajuus. Siirtotien/kanavan Rakenneosien Ylärajataajuus luokka kategoria A 100 khz B 1 MHz C 3 16 MHz D MHz E MHz F MHz Käytetyt kaapelit ovat 4-parisia kierrettyjä pareja, joista käytetään termejä: UTP Unshielded Twisted Pair Suojaamaton parikaapeli FTP Foiled Twisted Pair Foliosuojattu parikaapeli STP Shielded Twisted Pair Parisuojattu kaapeli Näistä UTP on yleisin ja soveltuu yli 90 %:iin asennuskohteista. Parikaapeloinnissa liittimenä käytetään lähes poikkeuksetta RJ-45-liitintä sekä työpisterasioissa että jakamoiden paneeleissa. Kategoria 7:n liitintä ei ole vielä julkaistu. Kuvassa 6 on esitetty RJ-45-liitin. Jakamoiden paneelit asennetaan yleensä 19 kiinnityskiskoilla varustettuihin telineisiin tai kaappeihin. Tärkeää on, että kerroskaapeloinnin pituus ei koskaan ylitä 90 metriä. Kuva 6. RJ-45-liitin Valok alokaapelointi aapelointi Yleiskaapelointijärjestelmän valokaapeleiden kuitutyypit ovat monimuotokuitu 62,5/125 µm, josta käytetään lyhennettä GK monimuotokuitu 50/125 µm, josta käytetään lyhennettä GI tai yksimuotokuitu 9/125 µm, josta käytetään lyhennettä SM. Kyseiset lukuarvot kuvaavat kyseisessä kaapelissa käytetyn kuidun ytimen ja sen kuoren halkaisijoita. Monimuotokuiduista käytetään myös yleislyhennettä MM.

18 16 Yleensä valokaapeloinnin suorituskykyyn ei ole kiinnitetty huomiota, koska se on lähes poikkeuksetta ollut riittävä. Uudet nopeat sovellukset, kuten Gigabit-Ethernet ja 10 Gigabit-Ethernet tulevat muuttamaan tilannetta. Uusimmissa yleiskaapelointijärjestelmän standardiehdotuksissa on määritelty erityyppisille kuitukanaville suoritusarvot määrittelemällä tuetut kanavapituudet 300 m, 500 m ja 2000 m (OF-300; OF-500; OF-2000). Suomessa ylivoimaisesti eniten käytetty kuitutyyppi on GK. Viime aikoina kiinnostus GI-kuitua kohtaan on kuitenkin lisääntynyt, koska sillä saavutetaan Gigabit-Ethernetissä suuremmat siirtoetäisyydet. GK-kuiduilla saavutettava etäisyys on 220 m tai 275 m riippuen kuidun kaistaleveydestä, ja GI-kuidulla vastaavasti 500 m tai 550 m. GI-kuidun GK-kuidun lisäksi johtaa kuitenkin kuitutyyppien kirjavuuden lisääntymiseen ja hallitsemattomana joissakin tapauksissa myös siirtoteknisiin ongelmiin. Yli 500 metrin etäisyyksillä on suositeltavaa pääsääntöisesti käyttää vain yksimuotokuitua ja lyhyemmilläkin etäisyyksillä kannattaa harkita sen asentamista monimuotokuidun rinnalle. Kuva 7. Kaksois-SCliitin. Jakamoiden paneeleissa ja työpisterasioissa käytetään useimmiten liittimenä SC-liitintä, joka on esitetty kuvassa 7, mutta myös ST- ja FCliittimiä on käytössä vanhemmissa asennuksissa. Uusia suorituskykyisempiä ja pienempiä liittimiä on otettu viime aikoina käyttöön. Mitään näistä, MT-RJ (AMP), VF-45 (3M, Volition) tai LC (Avaya, ent. Lucent), ei ole kuitenkaan toistaiseksi standardoitu. 4.2 Puhelinsisäjohtoverkko Kiinteistön puhelinsisäjohtoverkko koostuu sisäkaapeleista, niiden tuppijatkoksista, päätteistä, puhelinpistorasioista sekä mahdollisista rakennusten välisistä kaapeleista. Puhelinsisäjohtoverkko on tähtimäinen. Se päätetään kiinteistön talojakamossa liitinrimoihin, joissa se myös tarpeen mukaan kytketään yleiseen televerkkoon. [5]

19 17 Kuva 8. 5-napainen puhelinpistorasia. Puhelinpistorasiana käytetään useimmiten ns. perinteistä 3- tai 5-napaista pistorasiaa, johon on kytketty 1 tai 2 johdinparia. Uusissa asennuksissa käytetään talojakamon liitinrimoissa hahloliittimiä, mutta myös ruuviliitinrimoja on edelleen käytössä. Nykyisin standardin SFS 5739 mukainen puhelinsisäjohtoverkon sisäkaapeli on tyypiltään MHS. Se on PE-eristeinen, parikierteinen (paitsi pienin kaapeli MHS 1 x 4 x 0,5 + 0,5, joka on valmistusteknisistä syistä nelikierrekaapeli), alumiinifoliosuojattu ja PVC-vaippainen kaapeli. Aikaisempaa nelikierteistä tyyppiä MMS ei enää uusissa asennuksissa käytetä, mutta sitä on edelleen paljon käytössä vanhemmissa verkoissa. Tärkeimmät sähköiset erot kyseisissä kaapeleissa ovat MHS-kaapelin pienempi kapasitanssi ja vaimennus sekä paremmat ylikuulumis- ja häiriösuojausominaisuudet [5]. Lisäksi vanhoissa kiinteistöissä saattaa olla edelleen puhelinsisäjohtoverkon käytössä esimerkiksi 1900-luvun alussa asennettuja lyijykaapeleita tai vastaavia, joiden suorituskykyä ei voida varmuudella taata. Ulkokaapelina kiinteistöjen puhelinsisäjohtoverkoissa käytetään kanavakaapeleita VMOHBU tai VMHBU, jotka ovat vaahtomuovieristeisiä ja metallisuojattuja. 4.3 Muut kaapelointijärjestelmät Muita toimitilakiinteistöihin asennettuja tietoverkkoja palvelevia kaapelointijärjestelmiä ovat erityyppiset koaksiaalikaapeliverkot ja IBMkaapelointijärjestelmä. Koaksiaalikaapeliverkoilla ei voida toteuttaa nykyisiä palveluja, mutta sen sijaan IBM-kaapelointijärjestelmä soveltuu hyvin moneen erityyppiseen tietoliikenteeseen. IBM-kaapelointijärjestelmä perustuu pari- ja valokaapeleihin. Käytetty parikaapeli on suojattu ja ominaisimpedanssiltaan 150 ohmia. Liittimenä järjestelmässä käytetään IBM-tiedonsiirtoliitintä. Järjestelmiä on kahdentasoisia eli tyyppi 1:n kaapeliin perustuvaa 20 MHz:n järjestelmää ja tyyppi 1A:n kaapelointiin perustuvaa 300 MHz:n järjestelmää. Vaikka uudistuvat standardit eivät enää tunne kyseisen tyyppisiä järjestelmiä, on niissä kokeilemalla toteutettavissa palveluja, joiden tiedonsiirtonopeudet ovat parhaimmillaan 100 Mbit/s.

20 18 5 PAL ALVELUJEN TOTEUTTAMINEN KAAPELOINTIJÄRJESTELMISSÄ Tämän oppaan liitteenä 1 on taulukko, johon on laadittu yhteenveto palvelujen toteuttamismahdollisuuksista kaapelointijärjestelmissä. Lisäksi taulukossa on esitetty kyseisten palvelujen ohjeelliset maksimisiirtoetäisyydet pari- ja valokaapeleissa. Yleiseen televerkkoon perustuvien palvelujen osalta tulee ottaa huomioon, että kiinteistökaapelointi muodostaa useimmiten vain osan kokonaissiirtoetäisyydestä. Valokaapeleiden osalta siirtoetäisyyteen vaikuttaa paljon käytettyjen lähetin- ja vastaanotinlaiteiden sekä kuidun ominaisuudet. 5.1 Yleiskaapelointijärjestelmät Parikaapelointi Yleiseen televerkkoon perustuvat palvelut, kuten analogiset ja digitaaliset puhelinpalvelut, ISDN-perusliittymä ja xdsl-yhteydet, voidaan toteuttaa maksimisiirtoetäisyyksien rajoissa käyttäen yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleita riippumatta siirtotien luokasta (luokka A F). Lähiverkkotekniikoista voidaan toteuttaa siirtotieluokissa C F Ethernet 10 Mbit/s, ATM tiedonsiirtonopeuteen 155 Mbit/s ja Token Ring tiedonsiirtonopeudella 4 Mbit/s. Ethernet 100 Mbit/s:n, Token Ring 16 Mbit/s:n ja FDDI (CDDI):n siirtotien luokan on oltava D, mutta useimmiten ne saadaan toimimaan myös luokka C:n tasoisessa kaapeloinnissa lyhyillä yhteyksillä. ATM-tekniikka on määritelty toteutettavaksi vain suojaamattomassa kaapeloinnissa [6], mutta käytännössä on todettu, että myös suojattu kaapelointi käy tähän tarkoitukseen. Token Ring -verkoissa kannattaa verkon aktiivilaitteet (MAU:t) valita siten, että ne on suunniteltu käytettäväksi suoraan yleiskaapelointijärjestelmässä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää liittimissä impedanssisovittimia, joilla muutetaan yleiskaapelointijärjestelmän 100 Ω impedanssi Token Ring -tuotteiden usein vaatimaan 150 Ω:iin. Gigabit Ethernet voidaan toteuttaa luokkien E- ja F-tasoisessa kaapeloinnissa. Lisäksi se voidaan toteuttaa vuonna 2000 uusitun luokka D:n mukaisessa kaapeloinnissa, jos käytetään vaihtoehtoa, jossa liikennöidään kaikilla yhteyden neljällä parilla molempiin suuntiin. Luokan C kaapelointi ei tähän käyttötarkoitukseen sovellu. 155 Mbit/s:ssa nopeampia ATMtai 10 Gigabit Ethernet -sovelluksia ei voida toteuttaa parikaapeleissa.

21 19 Hitaista datayhteyksistä RS-yhteydet voidaan toteuttaa maksimisiirtoetäisyyksien rajoissa yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleissa. Lisäksi kyseisiä siirtoetäisyyksiä voidaan pidentää käyttämällä tarkoitukseen soveltuvia modeemeja. Erityyppisiä muita pääteverkkoja voidaan toteuttaa, kun hankitaan tarkoitukseen soveltuvat sovittimet. Yleiskaapelointijärjestelmän parikaapelit soveltuvat viestintäjärjestelmissä yleisesti käytettyjen audio- ja videosignaalien siirtoon käytettäessä tarkoitukseen suunniteltuja muuntimia. Samoin ne soveltuvat useimpien merkinanto- tai turvallisuusjärjestelmien kaapeloinniksi korvaamaan niissä yleisesti käytettyjä puhelinsisäjohtoverkon kaapeleita. Yhteisantenniverkon kaapeloinniksi parikaapelit eivät sovi. Tyypillisesti yleiskaapelointijärjestelmän käyttö viestintä- ja turvallisuusjärjestelmissä on järkevää, jos laitteiden sijoituksilta vaaditaan joustavuutta. Kiinteissä asennuksissa niistä ei välttämättä saada etua. Eräs tietoverkkojen kaapeloinnin käyttötapa turvallisuusjärjestelmissä on hyödyntää niitä osana lähiverkkoja. Tämä on toteutustapa on selvästi lisääntynyt. Tyypillisiä käyttökohteita ovat lähiverkkoon liitettävät valvontakamerat tai videokuvan tallennusjärjestelmät. Tästä asiasta löytyy lisää tietoa esimerkiksi sähkötietokortista ST , Lähiverkkojen käyttö turvallisuusjärjestelmissä [7]. Erityyppisten integroitujen kenttäväylien, kuten LON ja EIB, kaapeloinnissa yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleita ei väylämäisissä toteutuksissa suositella. Teknisesti se on mahdollista, mutta tällöin kaapelointikustannukset kasvavat ja tällaisista kaapeleista saatava hyöty on usein vähäistä. Automaatiojärjestelmissä voidaan yleiskaapelointijärjestelmän parikaapeleilla kuitenkin joissakin tapauksissa korvata ainakin osa kyseisten järjestelmien valmistajakohtaisista kaapeloinneista. On kuitenkin tärkeää, että aina käytettäessä yleiskaapelointijärjestelmän kaapeleita erikoistarkoituksiin suunnitelman tekee huolella ammattitaitoinen suunnittelija Valok alokaapelointi aapelointi Yleiseen televerkkoon perustuvia tiedonsiirtopalveluja, kuten puhelin-, ISDN- ja xdsl-palvelut, ei voida päätelaitetasolla toteuttaa valokaapeleissa. Lähiverkkotekniikoista voidaan valokaapeleissa toteuttaa kaikki vaihtoehtoiset yhteystavat eli Ethernet, ATM, FDDI ja Token Ring. Kaikkia ei ole

22 20 kuitenkaan määritelty sekä yksi- että monimuotokuiduille. Tarkemmin asiaa kuvataan liitteessä 1. Pääteverkkoja tai kenttäväyliä ei sinänsä voidaan suoraan toteuttaa valokaapeleissa, mutta niitä voidaan hyödyntää kyseisten verkkojen runkoyhteyksinä esimerkiksi käyttäen päätepalvelimia tai reitittimiä. RS-datayhteyksiä, videokuvaa ja audiotietoliikennettä voidaan välittää erityyppisissä valokaapeleissa tätä varten suunniteltujen muuntimien avulla. Erityisen käyttökelpoisia nämä ovat videovalvontatekniikassa. 5.2 Puhelinsisäjohtoverkko Yleiseen televerkkoon perustuvia palveluja voidaan toteuttaa puhelinsisäjohtoverkossa samalla tavalla kuin yleiskaapelointijärjestelmässäkin. Aina ei kuitenkaan, varsinkaan vanhojen kaapeleiden osalta, saavuteta maksimisiirtoetäisyyksiä. Puhelinsisäjohtoverkossa voidaan toteuttaa myös lyhyillä yhteyksillä joitakin hitaita datayhteyksiä, kuten RS-yhteyksiä, ja lisäksi videokuvaa voidaan siirtää erillisten parikaapelisovittimien avulla. 6 TIETOVERKON KAAPELOINNIN HANKINTAPROJEKTI APROJEKTI Tietoverkkojen tulee palvella mahdollisimman hyvin käyttäjää ja mahdollistaa joustava ylläpito. Tämä toteutuu, kun hankinta suoritetaan hallitusti. Kuvassa 9 on kuvattu tietoverkon kaapeloinnin hankintaprojektin eri vaiheet. 6.1 Projektin käynnistys Alkusysäys hankintaprojektin käynnistämiseen syntyy yleensä organisaation toiminnallisesta lähiverkon tai sen uudistamisen tarpeesta. Muut mahdollisesti mukaan liitettävät palvelut eivät useimmiten ole luonteeltaan kyseisen toiminnan kannalta niin kriittisiä. Ensisijainen tarve on saada lähiverkko kuntoon, ja jos muut palvelut saadaan siinä samalla kuntoon tai paremmiksi kuin ennen, on se luonnollisesti hyvä. Jos toimitilan, johon uutta tietoverkkoa suunnitellaan, haltija on eri taho kuin rakennuksen omistaja, kannattaa verkon ylläpitovastuu ja kustan-

23 21 Kuva 9. Tietoverkon kaapeloinnin hankintaprojekti. nusten jako sopia jo projektia käynnistettäessä. Jos kaapelointijärjestelmä palvelee koko rakennusta, sen katsotaan useimmiten kuuluvan osaksi rakennusta, kuten esimerkiksi sähköasennukset tai vesiputket, ja näin ollen ylläpidoltaan omistajan vastuulle. Aktiiviset laitteet sen sijaan kuuluvat yleensä tilan haltijan vastuulle. Mikäli verkko rajoittuu vain osaan rakennusta ja yhden haltijan käyttöön, on ylläpitovastuu useimmiten kokonaisuudessaan haltijalla. Jos verkkoa hyödynnetään puhelinliikenteessä, tulee lisäksi ottaa huomioon rakennuksen omistajan vastuu puhelinsisäjohtoverkosta, jota on tarkasteltu tarkemmin kohdassa 6.5. Hankintaprojekti käynnistetään valitsemalla projektiin suunnittelija. Suunnittelijan valinnassa kannattaa painottaa alan kokonaistuntemusta eli kokemusta sekä tietoverkkojen kaapelointien asennuksesta että aktiivisten laitteiden ylläpidosta. Standardien tuntemus, etenkin yleiskaapeloinnin järjestelmästandardin SFS-EN ja suunnittelustandardin SFS-EN , on valinnan perusedellytys. Suunnittelijana voi toimia alan suunnittelutoimisto tai myös yleiskaapelointijärjestelmät tunteva urakoitsija. 6.2 Suunnittelu Suunnitteluprojekti käynnistyy tarvekartoituksella ja nykytilanteen kartoituksella. Tarvekartoituksessa tulee laaja-alaisesti perehtyä asiakkaan

24 22 toimintamalleihin, jotta lopputuloksesta syntyisi paras mahdollinen. Ensisijaisessa asemassa ovat loppukäyttäjät ja yrityksen ylläpidosta vastaava henkilökunta. Nykytilanteen kartoituksessa otetaan huomioon paitsi tekninen ympäristö myös nykyisten järjestelmien hyvät ja toisaalta parannusta vaativat asia. Kartoituksen pohjalta suunnittelija laatii toiminnallisen ja teknisen kuvauksen tavoitetilan määrittelemiseksi, jonka avulla on helppo laskea pitävä kustannusarvio projektille. Tämän jälkeen suoritetaan järjestelmäsuunnittelu, laaditaan tarjouspyyntöasiakirjat ja pyydetään niiden perusteella tarjoukset eri toimittajilta. Kartoituksessa tulee aina ottaa huomioon tietoverkon ohella myös sähkönsyöttö ja sen mahdolliset varmennustarpeet. Tarvittavat 230 V sähköasennukset ja tietoverkkojen kaapelointi voidaan suuremmissa kohteissa kilpailuttaa erikseen. Aktiiviset ja passiiviset komponentit voidaan hankkia eri toimittajilta. Tätä puoltaa se, että nykyiset tietoverkkojen kaapelointijärjestelmät ovat aina määrämuotoisia (yleiskaapelointijärjestelmiä) eivätkä laitesidonnaisia. Toisaalta jollakin urakoitsijalla tai toimittajalla voi olla osaamista usealta osa-alueelta, jolloin saattaa olla järkevää päätyä kokonaistoimitukseen. Toimittajien ja urakoitsijoiden, kuten myös mahdollisten ulkopuolisten verkko-operaattoreiden, väliset vastuurajat tulee kuitenkin aina määritellä tarkasti. Suunnittelussa on tärkeää laatia toteutuksen aikataulu. Varsin usein tehtäessä asennuksia olemassa oleviin kiinteistöihin on siellä jo käytössä jokin järjestelmä. Tällöin suunnittelijan tulee ottaa kantaa siihen, miten järjestelmän yliheitto toteutetaan ja mitä tehdään olemassa olevalle kaapeloinnille. Tärkeitä tietoverkkojen kaapelointien järjestelmäsuunnittelussa huomioon otettavia asioita ovat komponenttien valintakriteerit, laitetiloille asetettavat vaatimukset ja merkinnät Tietoverkkojen kaapelointikomponenttien valinta Perusasiat, jotka komponenttien valinnassa tulee määritellä, ovat työpisterasioiden ja kerrosjakamoiden tiheys, järjestelmän kanavan luokka ja tyypit sekä sähköinen suojaustapa. Minimivarusteluna tulee pitää kahta liitäntäpistettä työpistettä kohden. Kerrosjakamot suositellaan mitoitettavaksi siten, että laitetelineet eivät täyty passiivisista komponenteista koskaan yli 40-prosenttisesti ja että kerroskaapelin keskipituus ei ylitä 50 metriä. Toisaalta langattoman lähi-

25 23 verkkojärjestelmän mahdollisuudet kannattaa ottaa huomioon ainakin varauksena. Kanavan luokan valinnassa tulee ottaa huomioon tulevaisuuden tarpeet. Kaapelointijärjestelmän tulee palvella käyttäjää vähintään kymmenen vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on suositeltavaa käyttää parasta saatavilla olevaa kokonaista järjestelmää. Lähtökohtana voidaan pitää, että asennettava kuparikaapelointi voi normaalissa toimistokäytössä olla sähköisesti suojaamaton (UTP). Suojatun (FTP) kaapeloinnin tyypillisiä käyttökohteita ovat esimerkiksi sairaalat tai muut voimakkaasti häiriölliset kohteet (esimerkiksi laboratoriotyyppiset mittaukset). Kuiturasioiden asentaminen työpisteisiin on tietyissä tapauksissa lähinnä turvallisuus- tai häiriösuojaussyistä perusteltua. Kuparikaapeleita tarvitaan kuitenkin toistaiseksi puhelinpalvelua varten, ellei sitä varten ole olemassa muuta kaapelointia tai ellei sitä toteuteta langattomasti tai pelkkään IP-tekniikkaan perustuen. Useimmat järjestelmätoimittajat antavat nykyään tuotteilleen jopa kymmenien vuosien takuun, jos järjestelmä asennetaan kokonaisuudessaan ns. tuotteistetusta järjestelmästä, jossa käytettyjen komponenttien yhteensopivuudesta vastaa laitetoimittaja. Valitettavasti kyseinen takuu samalla sitoo yhteen toimittajaan. Mikäli järjestelmä toteutetaan käyttäen eri tuoteperheiden kaapeleita ja liittimiä, tulee yhteensopivuus varmistaa molemmilta toimittajilta. Tarkempaa tietoa yleiskaapelointijärjestelmän komponenttien valintakriteereistä löytyy esimerkiksi ST-käsikirjasta 16, Yleiskaapelointijärjestelmät [1] Laitetilat ja niiden lukitus Rakennuksen tai rakennusryhmän koosta riippuen varataan joko yksi tai useampia jakamohuoneita tai -komeroita. Jakamoiden tilavarauksen suunnittelussa minimivaatimuksena on lukittu tila, jonka tilantarpeen, ilmastoinnin ja jäähdytyksen mitoituksessa tulee ottaa huomioon koko rakennuksen tarpeet nyt ja tulevaisuudessa. Jokaista laitetelinettä kohti suositellaan varattavaksi lattiapinta-alaa 600 x 600 mm ja laitekaappia kohti 800 x 600 (leveys x syvyys). Jakamohuoneessa ei saa olla lämmitys- tai muita vesiputkia eikä ikkunoita. Kulku tilaan tulee rajata. Jakamoiden sähkönsyöttö tulee toteuttaa vähintään kahdella eri sähköryhmällä. UPS:n tarve tulee tapauskohtaisesti miettiä käyttötarkoituksen

26 24 ja kohteen kriittisyyden mukaan. Keskitin- ja kytkinlaitteet eivät sinänsä ole erityisen herkkiä sähkökatkoksille, mutta toisinaan käyttö pelkkänä suodattimena saattaa olla perusteltua. Myös jakamoiden lämpökuorma tulee ottaa huomioon jäähdytyksen suunnittelussa. Keskittimien osalta karkeana mitoitusarvona voidaan pitää 50 W / 16 liitäntää. Lisäksi tulee muistaa, että usein jakamotilaan asennetaan myös muita laitteita ja jopa palvelimia, joiden aiheuttama lämpökuorma tulee myös ottaa huomioon. Mikäli suunniteltava kohde on hyvin pieni (alle 50 työpistettä), voidaan palvelin-pc:t asentaa samaan tilaan jakamon kanssa. Suositeltavaa on kuitenkin varata aina oma tila palvelimille eli ns. atk-konesali. Useimmiten näin saadaan kulkujärjestelyt toteutettua mielekkäämmin, varsinkin jos yleiskaapelointijärjestelmää käytetään myös puhelinliikenteeseen. Palvelinkoneiden koko on jatkuvasti pienentynyt, mutta samalla yhdessä organisaatiossa käytössä olevien palvelimien määrä on lisääntynyt, koska tehtäviä on hajautettu useille tietokoneille. Tästä syystä atk-konesalin suunnittelussa on syytä varautua aina vähintään 50 % laajennusvaraan. Nykyisille palvelinkoneille riittää noin yhden neliön huonepinta-ala, koska yksi näppäimistö, hiiri ja näyttö voidaan jakaa usealle tietokoneelle erillisten jakajien avulla, jos se järjestelmien hallinnan kannalta on mahdollista. Atk-konesaliin tulee aina tehdä tilavaraus paloturvakaapille varmuuskopioita varten. Atk-konesaliin kannattaa asentaa puolijohtava asennuslattia, johon pistorasiat asennetaan. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee asentaa johtokouru huoneen kaikille seinustoille ja siihen yleiskaapelointijärjestelmän liitäntärasiat (2 x RJ 45) vähintään metrin välein. Erillisiä sähköryhmiä tulee varata vähintään kaksi ja salin sähkönsyöttö tulee toteuttaa UPSvarmennettuna, vaikka käytössä olisi varavoima. Jäähdytys tulee mitoittaa aina maksimikuorman mukaan, jonka laskennallisena arvona voidaan pitää noin 350 W:a palvelinkonetta kohden. Teletilojen lukituksesta on tietoa Viestintäviraston määräyksessä THK 25 B / 97 M sekä suosituksessa Rakennusten teletilojen lukitus 1994 [9]. Seuraavassa edellä mainittujen julkaisujen vaatimuksiksi katsottavat kohdat: Asiattomien pääsy puhelinsisäjohtoverkon laitetiloihin ja kytkentäpaikkoihin on oltava estetty. Teletilojen rakenteellinen murtosuojaus valitaan rakennuksen ja sinne tulevien teleliittymien käyttötarkoituksen perusteella. Lukituksesta vastaa sisäverkon omistaja eli yleensä kiinteistön omistaja.

27 25 Käyttäjä vastaa vain omien liittymiensä johtojen kytkentäpaikkoja, jatkoksia ja telelaitteita sisältävien, hallinnassaan olevien teletilojen lukituksesta. Kyseisiä määräyksiä tulee noudattaa kaikissa telelaitetiloissa. Tarkempia ohjeita teletilojen lukituksesta löytyy esimerkiksi ST-kortista ST , Puhelinsisäjohtoverkot, tekninen suunnittelu- ja asennusohje, Erityisen tärkeää on ottaa huomioon talojakamoa koskevat ohjeet Merkinnät Kohteeseen tulee laatia selkeä työpisterasioiden merkintätapa, jonka avulla jokainen liitin on yksiselitteisesti paikannettavissa. Yleiskaapelointijärjestelmän työpisterasioiden merkinnöistä ei ole Suomessa olemassa yhteistä käytäntöä. Seuraavassa on esitetty kaksi vaihtoehtoa, joista vaihtoehto 1 on tarkoitettu käytettäväksi pienissä kohteissa ja vaihtoehto 2 suuremmissa kohteissa. Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 1:n mukaisessa merkinnässä käytetään perusteena huonenumeroa ja sen ohella juoksevaa numeroa huoneittain, jos samassa huoneessa on useita liitäntäpisteitä. Liittimet merkitään samalla tunnuksella sekä paneeleissa että työpisterasioissa. Tämän merkintätavan ongelmana on liikekiinteistöissä useasti tehtävät väliseinä- ja huonenumeromuutokset, jolloin kyseiset merkinnät jäävät helposti ristiriitaan huonenumeroiden kanssa. Vaihtoehto 2 Vaihtoehto 2:ssa merkitään jakamon paneelit juoksevalla kirjaintunnuksella (A, B, C ) ja kussakin paneelissa oleva liitin juoksevalla numerolla (1, 2, 3 ). Jos jakamoita on useita, annetaan niille erilliset tunnukset, joista ilmenee niiden sijainti (esim. rakennusosa ja kerros). Tästä muodostetulla yhdistelmällä merkitään jokainen työpisterasian liitin. 6.3 Tarjousvertailut ja hankintapäätökset Huolellisesti laaditun järjestelmäsuunnitelman perusteella laadituilla tarjouspyyntöasiakirjoilla saadaan vertailukelpoiset tarjoukset eri toimittajilta ja urakoitsijoilta. Tarjousvertailussa tulee aina hinnan lisäksi ottaa huomioon tarjousten tekniset poikkeamat. Eri urakoitsijat saattavat päätyä perustellusti toisistaan poikkeaviin teknisiin ratkaisuihin.

28 26 Kuva 10. Työpisterasioiden merkintä vaihtoehto 1. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että teleurakointi on telemarkkinalailla säädeltyä kilpailunalaista toimintaa. Kiinteistön puhelinsisäjohtoverkon rakentamis- ja ylläpitotyötä saa tehdä vain siihen valtuutettu teleurakoitsija silloin, kun sisäjohtoverkko liitetään yleiseen televerkkoon. Kun yleiskaapelointijärjestelmää käytetään puhelinsisäjohtoverkkona tai kun sen kautta kytketään internetliittymä, urakoitsijalta edellytetään teleurakointivaltuutusta. Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy pitää yllä palvelua Erikoisurakoitsijahaku.com. Tästä palvelusta löytyy tiedot myös valtuutetuista teleurakoitsijoista osoitteesta [10]. Luettelo Viestintäviraston valtuuttamista teleurakoitsijoista löytyy sen kotisivuilta osoitteesta Pienimuotoiset teleurakointityöt, jotka voidaan tehdä ilman valtuutusta, on määritelty Viestintäviraston määräyksen THK 23 C/97 M pykälässä 11, joka löytyy samoilta Viestintäviraston kotisivuilta. [8]

29 27 Kuva 11. Työpisterasioiden merkintä vaihtoehto Asennus ja valvonta Asennus ja toteutuksen aikainen suunnittelu Toteutuksen aikaisessa suunnittelussa sopimuspiirustuksiin lisätään valittujen laitetyyppien tekniset tiedot ja nämä tiedot lisätään myös kaapeli- ja rasianumerointipiirustuksiin. Lisäksi suunnitellaan asennustekniset yksityiskohdat. On tärkeätä ottaa huomioon yleiskaapelointijärjestelmästandardin lisäksi myös suunnittelustandardi SFS-EN ja asennusstandardi SFS-EN Asennustyön aikana tulee tilaajan edustajan valvoa erityisesti seuraavia asioita: Asennus tehdään laitetoimittajan ohjeiden mukaisesti. Kaikki kaapelit asennetaan teletekniikalle varatuille johtoteille ja kiinnitetään kaapelihyllyillä esimerkiksi nippusiteellä 50 cm välein.

30 28 Asennusta vapaasti, esimerkiksi alakaton yläpuolelle tai muihin välitiloihin, ei tehdä. Kaapelit asennetaan aina keloilta välttäen kaapelin fyysistä kiertoa. Kaapelit eivät jää asennuksen jälkeen jatkuvan fyysisen rasituksen alaisiksi. Putkiasennuksissa yhteen halkaisijaltaan 20 mm putkeen asennetaan enintään kaksi kaapelia. Erityisesti luokka E:n asennusten osalta on tärkeää, että liittimet kytketään huolellisesti. Kaapelin parikierto saa aueta vain välttämättömin osin. Rasioiden keskiölevyjen kiinnittämisen yhteydessä kaapeli ei saa jäädä mekaanisen rasituksen alaiseksi. Asennukset tehdään siten, että kaapeleiden jälkiasennukset ovat mahdollisia esimerkiksi johtoteille ja läpivienteihin (varsinkin paloläpivienteihin) vaurioittamatta aikaisempia asennuksia. Kaikki nämä ovat asioita, jotka eivät välttämättä tule esille käyttöönottovaiheessa suoritettavissa tarkastusmittauksissa, mutta saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia myöhemmin Tark arkastukset astukset ja mittaukset Kaapelointijärjestelmän vastaanoton yhteydessä tärkeimmät tarkastettavat ja mitattavat asiat ovat: Merkinnät on tehty sopimuksen mukaisesti. Mittaukset suoritetaan valmiiksi asennetusta verkosta (ei keskiölevy asentamatta). Mittaukset käsittävät koko kanavan eli myös laitejohdot. Mittaus suoritetaan oikein asetetulla ja kalibroidulla mittarilla. Kaikki yhteydet ovat läpäisseet mittauksen ja niistä on laadittu pöytäkirja. Loppukäyttäjä on koulutettu järjestelmän käyttöön. Yleensä 4 tuntia on riittävä koulutus kaapelointijärjestelmän osalta. Dokumentointi on tehty sopimuksen mukaisesti.

31 29 Luokka E:n asennuksissa on käytännössä todettu, että esimerkiksi vuoden kuluttua suoritetussa järjestelmän uusintamittauksessa saadaan alkuperäisestä mittauksesta poikkeavia tuloksia. Syynä tähän on kyseisen järjestelmän asennustyölle asettamat erittäin suuret vaatimukset, joiden toteuttaminen joissakin asennusolosuhteissa on jopa mahdotonta. Jos asennusolosuhteet ovat heikot, kannattaa hankintaan määritellä mukaan takuuaikana suoritettava uusintamittaus. Tästä aiheutuu luonnollisesti kustannuksia, joten hankinnassa on syytä tarkasti määritellä, miten ja missä laajuudessa se suoritetaan Koekäyttö Asennetulle järjestelmälle kannattaa, jos mahdollista, aktiivilaitteiden asennuksen jälkeen suorittaa 1 2 kuukauden mittainen koekäyttö ennen varsinaista tuotannollista käyttöä. Tänä aikana saadaan todennettua mahdolliset komponenttien valmistusviat. 6.5 Ylläpito Järjestelmän ylläpidon kannalta tulee erityisesti ottaa huomioon seuraavat asiat: Kaikki aktiivilaitteet asennetaan kiinteästi lukittuihin tiloihin jakamoiden laitetelineisiin (ei koskaan työpisteisiin), jonne on vain nimetyillä henkilöillä pääsy. Yleensä aktiivilaitteet varustetaan UPS-varmistuksella. UPS:ia tulee myös huoltaa ja koestaa säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa. Alijännitehälytys kannattaa kytkeä esimerkiksi rakennusautomaatiojärjestelmään ja välittää sitä kautta huoltoliikkeelle. Yksinkertainen kaapelimittari on tarpeellinen hankinta esimerkiksi kytkentäkaapeleiden oikeellisuuden testaamista varten. Sillä voidaan todentaa suurin osa kaapeleiden vioista. Toisaalta myös esimerkiksi mediamuuntimen avulla on yksinkertaista todentaa yhteyden toimivuus. Kytkentä- ja välikaapelit kannattaa valita samasta asennetusta järjestelmästä ja niiden hankinta kiinteän kaapeloinnin yhteydessä on perusteltua. Kaikki ristikytkennät tulee aina dokumentoida. Esimerkki kytkentäkortista on liitteessä 2.

32 30 Mahdolliset järjestelmän laajennus- tai muutostyöt dokumentoidaan aina järjestelmädokumentteihin. Lisäksi puhelinsisäjohtoverkon osalta (kuten myös käytettäessä yleiskaapelointijärjestelmää puhelinliikenteeseen) tulee ottaa huomioon telemarkkinalakiin perustuva rakennuksen omistajan vastuu puhelinsisäjohtoverkkojen rakentamisesta, ylläpidosta, määräysten mukaisuudesta sekä velvollisuudesta säilyttää verkon dokumentaatiota. Kyseiset asiat on määritelty Viestintäviraston määräyksessä THK 25B/97 M, joka löytyy esimerkiksi Viestintäviraston kotisivuilta [8]. Erityistä huomiota tulee kiinnittää teletilojen lukitukseen, jottei viestintäsalaisuus vaarannu. 7 DOKUMENTOINTI Tietoverkkojen kaapeloinnin hyvän dokumentoinnin sisältö on kuvattu esimerkiksi ST-käsikirjassa Yleiskaapelointijärjestelmät [1]. Ylläpidon kannalta tärkeimmät dokumentit ovat kerroskaapeloinnin pistepiirustus ja kytkentäkortti. Ylläpitoa palvelevat dokumentit laaditaan siten, että ne ovat helposti kopioitavissa eli suurimman paperikoon tulee olla A3. Ne tulee sijoittaa jakamoihin ja niiden tulee olla vaivattomasti esimerkiksi lyijykynällä täydennettävissä vastaamaan uusia kytkentöjä, asennuksia ja muutoksia verkossa. Säännöllisin väliajoin eli esimerkiksi puolivuosittain muutokset päivitetään dokumenttien alkuperäisiin tiedostoihin ja tulostetaan uudet käyttödokumentit. Liitteessä 2 on esimerkki kerrosjakamon kytkentäkortista, johon dokumentoidaan jakamossa tehtävät kytkennät. Vasempaan sarakkeeseen täytetään tiedot jakamossa kytkettävästä palvelusta, kuten lähiverkon kytkimestä ja sen portista, tai runkokaapelin kytkentätiedot. Toisessa sarakeryhmässä on tiedot paneelista, kolmannessa tiedot kaapelista ja neljännessä työpisterasiasta. Oikeanpuoleiseen sarakkeeseen merkitään tiedot työpisteessä kytketystä päätelaitteesta.

33 31 8 LÄHDELUETTELO JA AIHEESEEN LIITTYVIÄ JULKAISUJA 1. Yleiskaapelointijärjestelmät. Sähkötieto ry, ST-käsikirja 16, Espoo ST Yleiskaapelointijärjestelmät, tekninen suunnittelu- ja asennusohje, Sähkötieto ry, Espoo SFS-EN (1995). Information technology. Generic cabling systems. Tietotekniikka. Yleiskaapelointijärjestelmät. 4. SFS-EN 50173/A1 (2000). Information technology. Generic cabling systems. Tietotekniikka. Yleiskaapelointijärjestelmät. 5. Kiinteistön puhelinjärjestelmät ja -yhteydet. Sähkötieto ry, ST-käsikirja 14, Espoo Yleistä tietoa ATM:stä. 7. ST Lähiverkkojen käyttö turvallisuusjärjestelmissä. Sähkötieto ry, Espoo Viestintäviraston kotisivut. 9. Rakennusten teletilojen lukitus. THK, Suositus 1/ Henkilö- ja yritysarviointi SETI Oy:n kotisivut, tietoja rakentamisen ja kiinteistöjen ylläpidon erikoisurakoitsijoista.

34 Palvelujen toteuttamismahdollisuudet kaapelointijärjestelmissä Projektin nimi: Proj.no: TCT01021 S = Soveltuu; Etäisyysrajoitukset huomioitava R = Soveltuu rajoituksin HUOM! katso tarkemmin tämän oppaan luku 5 Sähköinfo Oy Sivuja: 1 E = Ei sovellu Tietoverkkojen kaapelointien hallintaopas Laadittu: /HTa M = Ei tueta; Vaatii mittauksen tai kokeen L = Soveltuu lisälaitteiden tai sovittimien avulla Pos. Ana.puhe Digi.puhe ISDN S0 RSxxx Päätev. Kenttäväyl. xdsl VideokuvaTokenRing Ethernet FDDI/CDD ATM Kaapelointijärjestelmä < 3400Hz k 144k 1k-1M N0 N0 00 a * * * 32 Tyypillinen siirtoetäisyys keskuslaitteelle/keskittimelle: - Parikaapelissa noin: NP NP PNP PNP P NP NP NP P P P P P P P P - Nykyisissä monimuotokuiduissa noin: NP NP NP NP NP NP P P NP NP P - Yksimuotokuiduissa noin: NP NP NP NP NP NP!P NP NP NP Luokka C (Kategoria 3/Kategoria 4) - Suojaamaton UTP S S S S L M S L S/L M S M E E M S S E E - Suojattu FTP S S S S L M S L S/L M S M E E M S S/M E E Luokka D 1995 (Kategoria 5) - Suojaamaton UTP S S S S L M S L S/L S/L S S M E S S S E E - Suojattu FTP S S S S L M S L S/L S/L S S M E S S S E E Luokka D 2000 (Kategoria 5E) - Suojaamaton UTP S S S S L M S L S/L S/L S S M/R E S S S E E - Suojattu FTP S S S S L M S L S/L S/L S S M/R E S S S E E Luokka E (Kategoria 6) - Suojaamaton UTP S S S S L M S L S/L S/L S S S E S S S E E - Suojattu FTP S S S S L M S L S/L S/L S S S E S S S E E Luokka F (Kategoria 7), suojattu STP S S S S L M S L S/L S/L S S S E S S S E E Monimuotokuitu 50/125 um E E E L E E E L E E S S S S E E S S E - Monimuotokuitu 62,5/125 um E E E L E E E L S S S S S S S E S S E - Yksimuotokuitu 9/125 um E E E L E E E L S S E S S S E E S S S 5.2 Puhelinsisäjohtoverkko M ( 6 / ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( ( Huom! k = kbit/s M = Mbit/s G = Gbit/s Päätev. = Pääteverkot kuten IBM 3270, System 3X, AS/400 ja Wang RSxxx = RS232, RS422, RS485 jne. xdsl = Digitaaliset tilaajayhteydet kuten ASDL Kenttäväyl. = Kenttäväylät kuten LON ja EIB LIITE 1

35 TOIMISTORAKENNUS KERROSJAKAMO C2 TIETOVERKON KYTKENTÄKORTTI KYTKETTY PALVELU PANEELI TAI PÄÄTE KAAPELI TYÖPISTERASIA AKTIIVILAITE LIITIN TYYPPI PANEELI/ KATEGORIA LIITIN KAAPELI- MITATTU KAAPELI- KATEGORIA RASIA- RASIAN VERKKOON LIITET- TAI TUNNUS/ LIITIN- TAI (tyyppi) LAJI PITUUS TYYPPI LAJI LIITIN TÄVÄ LAINE TAI RUNKOKAAPELI PARIN. TUNNUS JOHTO PC-TUNNUS vk-kk = valokuitukerroskaapeli KYTKIN A 1A A1 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 ARI KYTKIN A 1B A2 GK SC 2 KYTKIN A 2A A3 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 TOPI 1 KYTKIN A 2B A4 GK SC 2 KYTKIN A 3A A5 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 TOPI 2 KYTKIN A 3B A6 GK SC 2 KYTKIN A 4A A7 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 TOPI 3 KYTKIN A 4B A8 GK SC 2 KYTKIN A 5A A9 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 RISTO KYTKIN A 5B A10 GK SC 2 KYTKIN A 6A A11 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 TUULA KYTKIN A 6B A12 GK SC 2 KYTKIN A 7A A13 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 MERVI KYTKIN A 7B A14 GK SC 2 KYTKIN A 8A A15 GK SC vk-kk 2x 62,5/125µm GK sc-kuiturasia 1 PYRY KYTKIN A 8B A16 GK SC 2 GK = '62,5/125µm GK = 62,5/125µm kk=kerroskaapeli KYTKIN B 1 E1 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 2x RJ45 A1 ARI KYTKIN B 2 E2 KAT6 RJ45 4x2x0,5 KAT6 A2 TOPI 1 KYTKIN B 3 E3 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 2x RJ45 A3 TOPI 2 KYTKIN B 4 E4 KAT6 RJ45 4x2x0,5 KAT6 A4 TOPI 3 KYTKIN B 5 E5 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 2x RJ45 A5 RISTO KYTKIN B 6 E6 KAT6 RJ45 4x2x0,5 KAT6 A6 TUULA KYTKIN B 7 E7 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 2x RJ45 A7 MERVI KYTKIN B 8 E8 KAT6 RJ45 4x2x0,5 KAT6 A8 PYRY KYTKIN B 9 F1 KAT6 RJ45 kk/ftp 4x2x0,5 KAT6 2x RJ45 A9 MITTAUS F2 KAT6 RJ45 4x2x0,5 KAT6 A10 KYTKIN B 10 F3 KAT6 RJ45 kk/ftp 4x2x0,5 KAT6 2x RJ45 A11 KAASUNTUNNISTIN F4 KAT6 RJ45 4x2x0,5 KAT6 A12 RUNKOKAAPELI 101 KRONEX-HL R1 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B1 ALANUMERO 123 RUNKOKAAPELI 102 KRONEX-HL R2 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B2 ALANUMERO 124 RUNKOKAAPELI 103 KRONEX-HL R3 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B3 ALANUMERO 125 RUNKOKAAPELI 104 KRONEX-HL R4 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B4 ALANUMERO 126 RUNKOKAAPELI 105 KRONEX-HL R5 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B5 ALANUMERO 127 RUNKOKAAPELI 106 KRONEX-HL R6 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B6 ALANUMERO 128 RUNKOKAAPELI 107 KRONEX-HL R7 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B7 ALANUMERO 129 RUNKOKAAPELI 108 KRONEX-HL R8 KAT6 RJ45 kk/utp 4x2x0,5 KAT6 RJ45 B8 ALANUMERO 130