Sydän hakkaa, huimaa Teksti Panu Räty Kuvat Elvi Rista Kaisa pelkää sosiaalisia tilanteita niin paljon, että se häiritsee koko elämää. Samasta pelosta kärsii joka kuudes suomalainen. 24 Suomen Kuvalehti 31/2007
Ksenofobia, vieraiden ihmisten pelko.
Ahdistaa, kun on annettava työpaikalla raportti muiden edessä. Sydän hakkaa, kädet tärisevät, suu kuivuu, hikoiluttaa. Sattuu mahaan ja huimaa. Samat ajatukset pyörivät jatkuvasti mielessä. Pelottaa, että sanon väärin ja joku alkaa nauraa. On päästävä pois niin pian kuin mahdollista. Näin jyväskyläläinen Kaisa kuvaa pelottavaa salaisuuttaan. 24-vuotias Kaisa kärsii sosiaalisesta fobiasta. Sosiaalinen fobia tarkoittaa ankaraa jännitystä ja pelkoa tilanteissa, joissa ihminen uskoo joutuvansa toisten arvostelun kohteeksi. Kymmenettuhannet eri-ikäiset suomalaiset jakavat Kaisan salaisuuden. Suomessa pelätään varsinkin sosiaalisia tilanteita. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii eri muodoissaan 15 prosenttia väestöstä eli noin joka kuudes. Reippaimpien arvioiden mukaan jopa kolmasosa ihmisistä pelkää sosiaalisia tilanteita ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Meillä on oma ihmispelkoon viittaava käsitteemmekin: kahvikuppineuroosi. Se tarkoittaa, että kädet tärisevät seurassa ja kahvi läikkyy kupin reunan yli. Jotkut fobiat liittyvät asioihin, joissa todella voi olla jotain pelottavaa. Onhan lentämisen pelko tavallaan järkeenkäypä tunne, vaikka lento-onnettomuudet ovat todellisuudessa paljon harvinaisempia kuin tv-sarjoissa ja elokuvissa. Arviolta joka kymmenes potee hämähäkkipelon kaltaista yksittäistä fobiaa. Tavallisia fobioita ovat käärmeiden pelko, ukkosen pelko sekä hammaslääkärin pelko. Torikauhusta eli julkisten paikkojen pelosta kärsii 3 4 prosenttia ihmisistä. Fobia tarkoittaa liioiteltua, aiheetonta pelkoa. Se näkyy esimerkiksi lintufobiassa. Siitä kärsivä voi kokea joutuvansa keskelle Alfred Hitchcockin Linnut-elokuvaa, vaikka oikeasti näkisi yhden pulun jalkakäytävällä. Käärmeitä kammoava puolestaan karttaa visusti metsiä. Kaisan tapaan sosiaalisia tilanteita pelkäävä ihminen voi pahimmillaan joutua hylkäämään opintonsa tai työnsä ja erakoitua kotiinsa. Jopa ruokakaupassa tuntuu, että kaikki tuijottavat minua. Helpointa on maksaa setelirahalla. Jos pitää kaivaa kolikoita, taakse tulee jonoa. Mietin yleensä tarkasti etukäteen, mitä ostan ja mitä ne maksavat, jotta maksaminen sujuu juohevasti. Kaisa on ammatiltaan lähihoitaja, ja hän työskentelee kotihoidossa. Hän siis tekee kotikäyntejä vanhusten ja muiden säännöllistä Kaisa on puhunut peloistaan vain lähimmilleen, avomiehelle, isälle ja kahdelle ystävälle. hoivaa tarvitsevien ihmisten luokse. Toisin sanoen Kaisa joutuu väistämättä tekemisiin ihmisten kanssa jo työnsä puolesta. Siksi hänen oli pakko alkaa ottaa pelostaan selvää. Sana fobia tulee kreikan sanasta phobos, joka tarkoittaa pakoa, kauhua ja pelkoa. Kreikkalaisessa mytologiassa Fobos oli sodassa syttyvän pakokauhun jumala, jonka uskottiin pystyvän pelottelemaan vihollisia. Varhaisin fobiakuvaus tunnetaan Hippokrateelta 500-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Hippokrates kertoi sosiaalisista peloista: Hän pelkää, että kaikki katsovat häntä... Myöhemmin pelkoja on kuvattu esimerkiksi William Shakespearen Venetsian kauppiaassa, jossa ihmiset sekoavat nähdessään kissan. Ensimmäisen kerran fobia-sanaa käytettiin lääketieteellisesti 1800-luvulla kuvaamaan veden pelkoa, hydrofobiaa. Pian tunnistettiin myös agorafobia, torikauhu ja sen jälkeen klaustrofobia, suljettujen paikkojen pelko. Tuolloin keksittyjen pelkojen kummallisimmasta päästä on tafofobia, pelko joutua elävältä haudatuksi. Sigmund Freud kirjoitti fobioista vuonna 1895. Freud itse pelkäsi kuollakseen myöhästymistä. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä keksii kikkoja selvitäkseen arjesta. Hän esimerkiksi kaihtaa katsekontaktia, jotta ei herättäisi huomiota. Opiskeluaikanaan Jyväskylän ammattioppilaitoksessa Kaisa istui luokassa mahdollisimman takana. Paniikki iski silti helposti. Saatoin pelätä ihan sitä, että minun piti nimenhuudossa sanoa olevani paikalla. Monesti tuntui, että kaikki huomaavat, että käteni tärisevät. Ennen tätä haastattelua Kaisa on puhunut peloistaan vain lähimmilleen: avomiehelle, isälle ja kahdelle ystävälle. Kaisan avopuoliso työskentelee teknisenä asiantuntijana teleoperaattoriyhtiössä. Avomiehellä on ollut ihmettelemistä Kaisan kauhuissa. Kaisa kertoo tuttavan häistä, joissa hän käyttäytyi kuten sosiaalisesta fobiasta kärsivät yleensä: yritti parhaansa mukaan muuttua näkymättömäksi. Yritin ripustautua avomieheeni. En voinut hetkeksikään jäädä yksin. Lopulta hän meni niin lukkoon, ettei pystynyt onnittelemaan hääparia. On Kaisan kauhuilla ollut muutenkin vaikutuksensa avomiehen elämään. Ulkomaailman aiheuttama ahdistus on purkautunut kotona ovien paiskomisena, riitaisuutena, stereoiden huudattamisena. Sattumalta yksi Kaisan lempiyhtyeistä on Fear Factory, pelkotehdas. Opiskeluaikoina matkustin paljon bussilla. Hirveimpiä olivat ruuhkabussit. Mitä teen, jos pysäytysnappula ei toimi? Entä jos joku istuu viereeni? Mitä jos se viereen istuva rupeaa juttelemaan? Pitääkö heti sanoa, että anteeksi, mutta jään pois? Erään teorian mukaan varovaisuus on pitänyt ihmisen lajina hengissä. Siksi voimme yhä kehittää herkästi fobian esimerkiksi käärmeitä kohtaan. Kaksostutkimuksissa on huomattu, että varsinkin alttius sosiaalisiin pelkoihin saattaa myös periytyä. Joskus fobia syntyy todellisesta tapahtumasta. Jos koira puree lasta, pelko voi heijastua kaikkiin koiriin. Sekin voi vaikuttaa, jos näkee toisen pelkäävän. Lapsi voi oppia pelkäämään isän tai äidin esimerkistä. Pelko siis tavallaan tarttuu ihmiseltä toiselle. Tätä kutsutaan mallioppimiseksi. Sosiaalisten pelkojen syntyyn vaikuttaa myös perusturvallisuuden puute lapsena, häilyvä kehityshistoria. Esimerkiksi vanhempien avioero tai alkoholismi voivat altistaa peloille. Kaisa on kotoisin Joensuusta. Vanhemmat erosivat, kun hän oli kahdentoista. Kaisa jäi asumaan isän kanssa rivitalokolmioon. Riitaisa ero toi äidille lähestymiskiellon. Kaisa uumoilee, että äidin alkoholismi jätti häneen jälkensä. En ikinä tiennyt kotiin mennessäni, missä kunnossa äiti oli. Siellä saattoi olla hella päällä, muoviastia hellalla ja hirveä savu. Tai sitten kotona oli joku vieras ihminen, joka minun piti saada ulos. Joskus piti miettiä missä se äiti nyt taas on. Pelkojen tarkkaa alkamishetkeä hän ei muista. Ala-asteikäinen hän joka tapauksessa oli. Sosiaalinen fobia puhkeaa useimmiten murrosiässä, 13 16-vuotiaana. Eläinfobiat ja hammaslääkärin pelko alkavat hieman nuorempana. Kynofobia, koirien pelko. 26 Suomen Kuvalehti 31/2007
Lääkärille meno oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, Kaisa sanoo. Moni sosiaalisesta fobiasta kärsivä muistaa ahdistuksen lauenneen luokan edessä, kun täytyi pitää esitelmä paperit näpeissä tutisten. Mieleen on juuttunut naurava luokka, oma häpeä. Ajan mittaan oireet yleensä pahenevat. Niin myös Kaisalla. Luokattomassa lukiossa luokkatoverit vaihtuivat kurssien mukaan, mikä oli ikävä ja pelottava asia. Varsinkin liikunnan ja ruotsin tunneilta hän lintsasi. Numerot todistuksessa putosivat. Isä oli ymmällään tyttärensä peloista. Etsin pitkään oireisiini sopivaa kuvausta. En tiennyt, tuntevatko kaikki ihmiset tällä tavoin. Pikkuhiljaa muodostui käsitys, mistä oli kysymys. Kävimme näitä asioita läpi opinnoissani. Kuvittelin, että pelkääminen vain kuuluu luonteeseeni. Lykkäsin lääkäriin menoa aivan liian pitkään. Lopulta varasin ajan työterveyslääkäriltä. Olin kuullut, että hän on mukava ihminen. Lääkärille meno on yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Pelko-oireinen uskoo olevansa silmätikkuna myös silloin, kun ei sitä varmasti ole, esimerkiksi luennoilla, ruokakaupassa tai työpaikan palavereissa. Diagnoosi tehdään sen perusteella, missä määrin pelko vaikuttaa arkeen. Potilaalta kysytään, kuinka usein ahdistusta esiintyy, miten pitkään sitä kestää ja onko pelko hallittavissa. Lievät pelot kuuluvat elämään. Jos ihminen kauhistelee korkeita paikkoja mutta tohtii kiivetä tikkaille, hän ei kärsi korkean paikan kammosta. Fobiaksi diagnoosi varmistuu vasta, kun pelko ei johdu aidosta uhasta ja se vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Kaisan on ollut vaikea jopa puhua puhelimessa. Joskus hän on tehnyt puheluita varten listan asioista, joita hänen pitää sanoa. Minua on pelottanut, että sekoan sanoissani. Psykiatria luokittelee fobiat ahdistuneisuushäiriöiksi. Fyysisiin oireisiin kuuluvat hikoilu, huimaus, punastuminen, ripuli, sydämen tykytys ja vapina. Psyykkisiä oireita ovat ahdistus, pakenemisen halu, jännittäminen ja unettomuus. Ruumiilliset oireet johtuvat elimistön puolustusjärjestelmästä. Sydän hakkaa nopeammin, pintaverisuonet supistuvat, veri virtaa lihaksiin. Hengitys nopeutuu, ihminen alkaa hikoilla ja hänen kehonsa vapista. Yksittäiset fobiat ovat naisilla kymmenen kertaa yleisempiä kuin miehillä. Julkisia paikkoja pelkäävistä kolme neljästä on naisia. Eroa on selitetty sillä, että poikien ja tyttöjen pelkäämiseen suhtaudutaan eri tavoin. Tyttöjä suojellaan vaikeilta tilanteilta, poikia usutetaan pelkojen käsittelyyn. Pelkäävien miesten todellinen määrä saattaa kuitenkin olla suurempi. Naiset hakevat helpommin apua ahdistuksiin kuin miehet. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa esiintyy joka tapauksessa yhtä lailla molemmilla sukupuolilla. Fobian aiheuttama kärsimys riippuu siitä, mitä ihminen pelkää ja kuinka paljon. Käärmeitä kammoava kaupunkilainen ei välttämättä joudu koskaan tekemisiin matelijoiden kanssa muuten kuin elokuvissa. Tuoreimpia esimerkkejä fobioiden viihdekäytöstä on viime syksynä ensi-iltansa saanut toimintajännäri Snakes on a Plane. Elokuvassa otettiin kaikki irti kahdesta tavallisesta fobiasta, lentopelosta ja käärmekauhusta. Siis matkustajalentokone täyteen sihiseviä myrkkykäärmeitä ja mitä siitä sitten seuraakaan. Fobia ei rajoita elämää samalla tavoin kuin esimerkiksi masennus, jota ihminen sairastaa kellon ympäri. Moni pelkääjä voi viettää tavallista elämää, lukuun ottamatta niitä hetkiä, jolloin hän törmää pelkoonsa. Myös Kaisa on yrittänyt elää tavallista elämää. Hän on käynyt kavereidensa kanssa esimerkiksi Jyväskylän rokkibaareissa, Bar 68:ssa ja Soolossa. Moni kokemus on silti jäänyt pelkojen vuoksi väliin. Interrail-matka ollut mahdoton haave, junamatkat ovat pelottaneet kotimaassakin. Omin avuin peloista vaikea päästä eroon. Lääkäri oli keski-ikäinen, vaalea nainen. Tervehdin häntä ja rupesin heti itkemään. Onneksi lääkäri oli mukava. Minusta tuntui, että joku ottaa minut tosissaan ja haluaa auttaa minua. Sain kerrottua, miltä minusta tuntuu. Lääkäri kysyi, haluanko lääkityksen. Lääkkeen nimi on Cipralex. Hain sen lähimmästä apteekista ja otin ensimmäisen tabletin samana päivänä. Useimmiten pelko-oireita hoidetaan nykyhetkeen keskittyvillä lyhytterapioilla, joiden tavoitteena on harjoittaa potilasta muuttamaan käyttäytymistään. Terapiaan voi hakeutua esimerkiksi terveyskeskuslääkärin tai mielenterveystoimiston kautta. Yksittäisten pelkojen hoidossa potilas altistetaan vähitellen pelottavalle asialle. Esimerkiksi lintupelkoinen voidaan panna samaan huoneeseen täytetyn linnun kanssa. Altistamisen ohessa muokataan ajatuksia pelon aiheuttajasta. Joskus terapoitava voidaan panna kohtaamaan oikeita eläimiä. Asiakas siis altistetaan eläimen läsnäololle ja samalla puretaan ehdollistuminen pelon aiheuttajaa kohtaan. Vähitellen ihminen oppii sääntelemään ahdistustaan ja pääsemään siitä eroon. Lopulta päästään jo koskettamaan eläintä, joka ennen kauhistutti. Vain osa pelkääjistä rohkaistuu hakemaan apua pelkoihinsa. Apua haetaan vasta, kun on pakko. Se on huomattu esimerkiksi Finnarilla, joka järjestää omia lentopelkokurssejaan muutaman kerran vuodessa. Kurssilaisten joukossa on yritysten maksamia liikematkalaisia. Virallisesti lentopelkokursseja kutsutaan lentoturvakursseiksi. Myös lentopelon hoidossa kyse on altistamisesta. Matkustamosimulaattorissa kurssilaiset irtaantuvat lentämiseen liittyvistä levottomista mielikuvistaan. Lentopelkokursseihin sisältyy myös lento, esimerkiksi Kööpenhaminaan ja takaisin. Hypnoositerapiassa puolestaan yhdistellään hypnoosia ja psykoterapiaa. Ajatuksena on palata hypnoosin avulla tilanteisiin, jossa jännityksen tunteet ovat syntyneet. Pelkojen hoidossa on myös kokeiltu virtuaalitodellisuutta. Tietokoneella luotua käärmettä on helpompi ohjailla kuin elävää kobraa. Britanniassa lievitetään pelkoja myös tietokoneohjelma FearFighterilla. Kun potilas on saanut diagnoosinsa, hän hoitaa ohjelmalla itse itseään. Kaisa kävi lääkärin lisäksi myös psykologin pakeilla ja työväenopiston rentoutuskurssilla. Opettelin rentoutusharjoituksia, jotka voisivat auttaa jännitystilanteissa. Ahdistavissa tilanteissa jännitystä lievittää se, että kiinnittää huomiota hengitykseen. Pelko-oireinen saattaa tuntea niin rajua ahdistusta, että kaikki keinot ovat tarpeen, myös lääkehoito. Etenkin sosiaalisen fobian oireita lievitetään mielialalääkkeillä. Mielialalääkkeet korjaavat aivojen välittäjäaineiden toimintaa. Joskus pelkojen kohtaamiseen tarvitaan tilapäisesti myös rauhoittavia lääkkeitä, bentsodiatsepiineja. Akrofobia, korkean paikan pelko. 28 Suomen Kuvalehti 31/2007
Yleisimpiä fobioita Agorafobia, julkisten paikkojen pelko, torikauhu Aikmofobia, pistosten ja injektioiden pelko Ailurofobia, kissojen pelko Akrofobia, korkean paikan pelko Algofobia, kivun pelko Araknofobia, hämähäkkien pelko Astrafobia, ukkosen pelko Barofobia, raskauden pelko Batrakofobia, sammakkojen pelko Dementofobia, hulluksi tulemisen pelko Entomofobia, hyönteisten pelko Fagofobia, nielemisen pelko Fonofobia, oman äänen pelko Haptefobia, kosketuksi tulemisen pelko Hematofobia, veren näkemisen pelko Iofobia, myrkytyksen pelko Karnofobia, lihan pelko Klaustrofobia, suljetun paikan pelko, koppikammo Koprofobia, ulosteiden pelko Ksenofobia, vieraiden ihmisten ja kansojen pelko Kynofobia, koirien pelko Lalofobia, puhumisen pelko Misofobia, saastumisen pelko Monofobia, yksinäisyyden pelko Musofobia, hiirten pelko Mysofobia, lian ja tartunnan pelko Nekrofobia, kuolleiden ja kuolemaan liittyvien asioiden pelko Nudofobia, alastomuuden tai alastomuuden näkemisen pelko Nyktofobia, pimeän pelko Ofiofobia, käärmeiden pelko Ornitofobia, lintujen pelko Pathofobia, sairauden näkemisen pelko Pyrofobia, tulen pelko Skopofobia, katsotuksi joutumisen pelko Skotofobia, pimeän pelko Teratofobia, hirviöiden pelko Tanatofobia, kuolleiden ja kuoleman pelko Traumatofobia, onnettomuuksien pelko Triskaidekafobia, luvun 13 pelko Zoofobia, eläinten pelko Dentofobia, hammaslääkärin pelko. Vointi parani pikkuhiljaa. Suurimmat pelot ja ahdistukset vain jäivät pois. Olin ihmeissäni kaupungilla, kun ei ahdistanut yhtään. Aiemmin työpaikan palavereissa olin epävarma ja jännittynyt. Joskus puhuin asiani hirveällä kiireellä vain päästäkseni pois tilanteesta. Nyt voin olla normaalisti. Pystyn kertomaan oman mielipiteeni. Useimmat fobiat saadaan parannetuksi. Monesti lyhyetkin terapiat riittävät. Tärkeintä on ihmisen oma tahto. Pelkääjän on uskottava, että elämä on mahdollista myös vailla kauhua. Siihen Kaisakin luottaa. Tällä hetkellä tilanteeni on hyvä. Toivon, että pystyisin myös tulevaisuudessa elämään normaalia elämää ja vähentämään oireita entisestään. Esimerkiksi työtehtäviä en voi jättää väliin, niistä on vain suoriuduttava. Nykyisin tiedän, että jos jännitän työpaikan palaverissa, voin myöntää sen avoimesti. Luultavasti paikalla on muitakin ihmisiä, jotka kokevat samalla tavalla. SK Kaisan nimi on muutettu. 30 Suomen Kuvalehti 31/2007