Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät TIIVISTELMÄ TILANNEKATSAUS huhtikuu 2012
Sisältö Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua...3 Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät... 3 Koulutuksen järjestäjistä Suomessa... 3 Oppilas- ja opiskelijamäärien kehitys 2000-luvulla... 4 Oppilaitosverkoston kehitys... 5 Oppilas- ja opiskelijaikäluokkien kehitys 2009 2025... 6 Koulutuksen talous... 8 Koulutuksen järjestäminen ja Paras-hanke... 10 Koulutuksen vaihtoehtoiset järjestämismallit... 10 Koulutuksen ohjausjärjestelmän muutokset... 11 Aikaisemmin ilmestyneet Opetushallituksen tilannekatsaukset: Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä. Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt. Tilannekatsaus toukokuu 2011. Muistiot 2011:2. Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa. Tilannekatsaus joulukuu 2011. Muistiot 2011:3. Tekijöinä Teija Kangasvieri, Elisa Miettinen, Pirkko Kukkohovi ja Marita Härmälä. Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus tammikuu 2012. Muistiot 2012:1. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola & Kari Nyyssölä.
Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät Koulutuksen järjestämiseen vaikuttavat asiat ja niiden reunaehdot ovat muuttuneet tuntuvasti 2000-luvun aikana. Kuntarakenne on uudistumassa, ja kuntien palvelurakenteeseen haetaan uudenlaisia toimintamalleja. Vastaavasti koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten verkosto on harventunut, samalla kun yhteistyö- ja verkostomalliset järjestelyt lisääntyvät. Koulutuksen järjestämisen taloudelliset edellytykset tulevat olemaan yhä haasteellisempia väestön ikääntyessä, sosiaali- ja terveyspuolen menopaineiden kasvaessa ja maailmantalouden epävakauden pitkittyessä. Myös koulutuksen ohjaus on muuttunut. Normiohjauksesta on yhä enemmän siirrytty informaatio-ohjauksen suuntaan, kun taas rahoitusohjauksen rooli on tullut vähäisemmäksi varsinkin perusopetuksessa. Tässä tilannekatsauksessa tarkastellaan koulutuksen järjestämiseen vaikuttavien tekijöiden kehitystä sekä pohditaan kuntarakenteen aiheuttamia muutoksia koulutuksen järjestämiseen. Tavoitteena on tuoda esille myös vaihtoehtoisia koulutuksen järjestämisen malleja, joiden avulla voidaan suunnata kehitystä kohti 2020-lukua. Koulutuksen järjestäjistä Suomessa Suomessa koulutuksen järjestäjiä ovat useimmiten kunnat, kuntayhtymät sekä yksityiset yhteisöt. Koulutuksen järjestämisluvasta päättää joko valtioneuvosto tai opetus- ja kulttuuriministeriö. Vuoden 2011 lopussa maassamme oli Tilastokeskuksen mukaan 786 koulutuksen järjestäjää, joista osa järjestää koulutusta useammassa Koulutuksen järjestäjien määrä on vähentynyt koko 2000-luvun ajan ja kaikissa koulutusmuodoissa. Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ 3
kuin yhdessä koulutusmuodossa. Koulutuksen järjestäjien määrä on ollut tasaisessa laskussa koko 2000-luvun ajan. Koulutuksen järjestäjistä on vuoden 2011 tietojen perusteella 47 prosenttia kuntia tai kuntayhtymiä, 44 prosenttia yksityisiä järjestäjiä ja 7 prosenttia valtion yksiköitä. Kuvio1: Koulutuksen järjestäjät Suomessa 2000-luvulla (lähde: Tilastokeskus). 950 942 933 926 918 918 Oppilas- ja opiskelijamäärien kehitys 2000-luvulla Peruskoululaisten määrä on 2000-luvulla vähentynyt selvästi. Vuonna 2002 peruskoulun vuosiluokilla 1 9 oli vielä lähes 600 000 oppilasta. Vuodesta 2003 määrä alkoi vähentyä, ja vuonna 2011 peruskoululaisia oli enää noin 541 000. Lukiolaisten osalta kehitys on ollut samansuuntainen. Vuonna 2002 lukiolaisia oli vielä lähes 125 000 ja vuonna 2011 enää noin 110 000 (joista 10 prosenttia on aikuisopiskelijoita). Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä on samaan aikaan selvästi kasvanut. Vuonna 2004 opiskelijoita oli 148 000 ja vuonna 2011 jo noin 172 500. Näissä luvuissa ovat mukana opetussuunnitelmaperusteinen sekä näyttötutkintoon valmistava ammatillinen peruskoulutus, joista jälkimmäisen opiskelijoita oli vuonna 2011 noin 37 000. 900 850 800 750 700 00 01 02 03 04 903 899 880 877 804 793 786 05 06 07 08 09 10 11 Kuvio 2. Perusopetuksen oppilaiden sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden määrän kehitys 2002 2011 (lähde: Tilastokeskus ja Opetushallitus) 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Ammatillinen peruskoulutus Lukiokoulutus Perusopetus Perusopetus Lukiokoulutus Ammatillinen peruskoulutus Perusopetuksen oppilasmäärät ja lukiokoulutuksen opiskelijamäärät ovat laskeneet koko 2000-luvun. Samaan aikaan ammattikoulutuksen opiskelijamäärät ovat kasvaneet. 4 Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ
Oppilaitosverkoston kehitys Kaikkien koulutusmuotojen oppilaitosten määrä on 2000-luvulla vähentynyt. Vuonna 2002 peruskouluja oli 3 626. Vuonna 2011 määrä oli supistunut 2 719:ään. Suhteellisesti vähennys oli siis vuosien 2002 ja 2011 välillä 25,0 prosenttia. Peruskoulujen määrän on arvioitu edelleen supistuvan noin 100 koulun vuosivauhtia. Peruskoulujen määrä vähentyi vuosina 1998 2009 kaikissa maakunnissa. Pienin vähennys ( 4,5 %) oli Uudenmaan ja suurin ( 51,2 %) Lapin maakunnassa. Joka neljännessä koulussa on kuitenkin edelleen alle 50 oppilasta, ja lähes joka viides on 50 99 oppilaan koulu. Alle sadan oppilaan kouluissa oli kuitenkin vuonna 2009 vain 12 prosenttia koko oppilasmäärästä. Lukioita oli vuonna 2002 vielä 442 mutta vuonna 2011 enää 388. Lukioiden määrä väheni siis 12,2 prosentilla eli suhteellisesti selvästi vähemmän kuin peruskoulujen määrä. Ammatillisessa koulutuksessa oppilaitosten vähennys on ollut suhteellisesti suurinta. Ammatillisia oppilaitoksia oli vuonna 2002 vielä 196 ja vuonna 2011 enää 129. Vähennys tarkasteluajankohtana oli siis 34,2 prosenttia. Peruskoulujen määrä on vähentynyt runsaalla neljänneksellä vuosina 2002 2011. Lukioiden määrä on vastaavana ajankohtana vähentynyt maltillisemmin (12 %). Joka neljäs peruskoulu on pieni, alle 50 oppilaan koulu. Ammatillisessa koulutuksessa oppilaitosten määrä on vähentynyt runsaalla kolmanneksella. Kuvio 3. Peruskoulujen, lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten määrän kehitys 2002 2011 (lähteet: Tilastokeskus ja Opetushallitus). 3600 Ammatilliset oppilaitokset 3000 Lukiot 2400 Peruskoulut 1800 Peruskoulut 1200 Lukiot 600 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Ammatilliset oppilaitokset Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ 5
Yleisesti voidaan todeta, että perusopetuksen kouluverkko on harventunut varsin rajusti koko 2000-luvun. Vähennys on kohdistunut erityisesti pohjoisen ja itäisen Suomen pieniin kouluihin. Tämä osaltaan viittaa siihen, että koulujen lakkauttamisen päällimmäiset syyt liittyvät kuntien demografiseen kehitykseen. Kouluverkko on siis harvennut, mutta kyläkoulut eivät ole vielä tyystin hävinneet. Samanaikaisesti koulujen keskikoko on kasvanut: vuonna 1999 peruskouluissa oli keskimäärin 141 oppilasta mutta vuonna 2010 oppilaita oli jo 189. Lukioverkko on sen sijaan pysynyt varsin ennallaan, ja lukioiden keskimääräinen koko on 2000-luvulla jopa pienentynyt. Vuonna 2010 lukioissa opiskeli keskimäärin 236 opiskelijaa. Myöskään kuntien määrän vähentyminen ei ole toistaiseksi juurikaan heijastunut lukioiden määrään. Ammatillisen koulutuksen oppilaitosten määrä on vähentynyt, mikä on ollut suurempia yksiköitä tavoittelevan ammattiopistostrategian mukaista. Toisaalta ammatillisen koulutuksen vetovoiman vahvistumisen myötä on ennakoitavissa, että ammatillisten oppilaitosten määrän supistuminen loivenee. Oppilas- ja opiskelijaikäluokkien kehitys 2009 2025 Peruskoulunsa aloittavien lasten määrä kokonaismäärä kääntyy kasvuun 2010-luvun edetessä, ja kasvu jatkunee 2030-luvun alkuun asti. Vuonna 2020 ennakoidaan olevan 557 000 ja vuonna 2025 jo 572 000 peruskoululaista. Suurin kasvu osuu vuosille 2016 2021, jolloin peruskouluikäisten määrää lisääntyy noin 4 000 6 000 oppilaalla vuodessa. Tämän jälkeen kasvuvauhti hieman hiipuu. Vuonna 2009 oli 16 18-vuotiaita nuoria noin 201 000. Heidän määränsä vähenee vuoteen 2018 asti, jolloin heitä on noin 175 000. Tämän jälkeen määrä lähtee kasvuun: vuonna 2020 nuoria on noin 180 000 ja vuonna 2025 jo 187 000. Samaan aikaan väestökehityksen alueelliset erot ovat voimakkaasti syvenemässä. Suuret kaupungit ja suurimmat alueelliset keskukset ovat edelleen vahvistumassa, ja maaseudun sekä pienempien aluekeskusten väestö vähenee. Kuten kuvio 4 osoittaa, väestöennusteiden perusteella oppilasmäärän kasvu jakautuu alueellisesti hyvin epätasaisesti. Voimakkainta kasvu on Pirkanmaalla ja Pohjois- Peruskoulujen keskimääräinen oppilasmäärä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Perusopetuksen oppilasmäärät kääntyvät pian nousuun, joka kuitenkin kohdistuu vain kasvumaakuntiin. Toisen asteen koulutuksen ikäluokat taas pienenevät vielä jonkin aikaa. 6 Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ
Pohjanmaalla. Suhteellisesti eniten peruskoululaisten määrä vähenee Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Myös vaihtelu eri seutukuntien välillä on suurta. Eniten peruskouluikäisten määrän arvioidaan vähenevän jo ennestäänkin harvaan asutuilla alueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla. Enimmillään peruskouluikäisten määrän ennakoidaan vuoteen 2025 mennessä vähenevän 35,5 prosenttia (Tornionlaakso) ja kasvavan 22,5 prosenttia (Oulun seutukunta). Vaikka perusopetuksen oppilasmäärät kasvavat jatkossa valtakunnallisesti, joka toisessa maakunnassa oppilasmäärä vähenee. Kuvio 4: Peruskouluikäisten määrän kehitys (%) maakunnittain 2008 2025 (lähde: Tilastokeskus). 15,8 13 13,6 9,9 7,7 8,4 6 3,4 0,3 0,9 1,4 5,2 4,5 4,2 10,6 10,2 9,3 8,2 15,1 16,7 Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Pohjanmaa Ahvenanmaa Kanta-Häme Keski-Suomi Koko maa Keski-Pohjanmaa Päijät-Häme Etelä-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Lappi Satakunta Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Kainuu Kymenlaakso Etelä-Savo 20 15 10 5 0 5 10 15 20 Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ 7
Koulutuksen talous Talouden kehitys globaalilla, valtakunnallisella ja paikallisella tasolla heijastuu luonnollisesti myös koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen kokonaiskustannukset ovat reaalisesti kasvaneet koko 2000-luvun, joskin perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kustannukset ovat hivenen viime vuosina pienentyneet. Koulutukseen käytettiin Suomessa vuonna 2009 noin 11 miljardia euroa. Suurin menoerä, kaikkiaan 3,9 miljardia euroa, muodostuu perusopetuksen kustannuksista. Korkeakoulujen menot olivat noin 2,9 miljardia, ammatillisen koulutuksen 1,7 miljardia ja lukiokoulutuksen 0,7 miljardia euroa. Vuosien 2005 ja 2009 välillä perusopetus- ja lukiokoulutusmenot ovat olleet hivenen laskusuunnassa, kun taas muiden koulumuotojen menokehitys on ollut päinvastaista. Vuonna 2008 koulutuksen kokonaismenot olivat hieman alle kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on suurin piirtein OECD-maiden keskitasoa. Vuonna 2009 perusopetus maksoi keskimäärin 7 236 euroa oppilasta kohti, niin että opetusmenot vastasivat noin kahta kolmasosaa kokonaiskustannuksista. Kuvio 5: Koulutuksen käyttökustannukset 1995 2009 (miljoonaa euroa, reaalikehitys; lähde: Tilastokeskus). 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 1995 2000 2005 2009 Lukiokoulutus Opetuksen osuus Ammatillinen koulutus kokonaismenoista on Korkeakoulutus Perusopetus Yhteensä Yhteensä Perusopetus Korkeakoulutus Ammatillinen koulutus Lukiokoulutus suurinta lukiokoulutuksessa ja pienintä ammatillisessa koulutuksessa. Koulun optimikoko näyttäisi olevan suurempi kuin koko maan nykyinen keskimääräinen koulukoko. 8 Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ
Osuus on pysynyt suurin piirtein samana viime vuodet. Lukiokoulutuksen kustannukset olivat 6 258 euroa, ja opetusmenojen osuus kustannuksista oli 72,4 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen kokonaiskustannukset olivat 10 604 euroa opiskelijaa kohti, josta opetuksen osuus oli runsaat puolet (52,6 %). Koulutuksen järjestäjien oppilas- ja opiskelijakohtaiset kustannukset voivat vaihdella varsin paljon. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että mitä pohjoisemmaksi ja idemmäksi mennään ja mitä pienemmäksi oppilaitokset käyvät, sen kalliimpaa on koulutuksen järjestäminen. Ammatillisessa koulutuksessa myös alojen välillä on kustannuseroja. Koulutuksen laskennallinen tuottavuuskin voi vaihdella sekä koulutuksen järjestäjän että koulutusmuodon mukaan, joskin vaihteluväli on jonkin verran pienempi kuin kustannuksissa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on selvittänyt vuonna 2007 kuntien perusopetuksen tehokkuuseroja. Perusopetuksen kustannusten näkökulmasta optimaaliseksi kunnan kooksi määrittyi tällöin 24 000 37 000 asukasta riippuen tarkasteluvuodesta. Tätä suuremmissa kunnissa kustannukset alkavat hieman kasvaa. Lisäksi koulujen koon kasvattaminen näyttäisi tuovan säästöjä. Kustannukset alenevat selvästi kunnan koulujen keskikoon kasvaessa alle 100 oppilaasta noin 300 oppilaaseen. Tämän jälkeen lisäsäästöjä ei käytännössä merkittävästi synny. Joka tapauksessa koulun optimikoko näyttäisi olevan suurempi kuin koko maan nykyinen keskimääräinen koulukoko. Lukiokoulutuksessa siirryttäessä keskimäärin 100 opiskelijan lukioista 200 opiskelijan lukioihin opetuksen kustannukset alenevat selvästi. Tämän jälkeen muutos hidastuu, ja keskikoon ylittäessä 400 opiskelijan rajan kustannukset vähenevät enää hyvin vähän. Kuntatasolla koulutuskustannukset määräytyvät pitkälti olosuhteiden ja väestörakenteen perusteella. Tämä ilmenee myös silloin, kun esimerkiksi perusopetusmenoja tarkastellaan osana muuta kuntataloutta: mitä suurempi on oppilaiden osuus väestöstä, sen suurempi on perusopetusmenojen suhteellinen osuus kunnan kokonaismenoista. Kuntien pelivara perusopetusmenojen säätelyssä on siis varsin pieni. Toisaalta on myös ylipanostuskuntia, joissa perusopetukseen on panostettu suhteellisesti keskimääräistä enemmän. Ilmiön taustalla näyttää olevan varsinkin kunnan talouden hyvä kokonaistilanne, joka heijastuu käytännössä keskimääräistä pienempinä ryhmä- ja koulukokoina. Kunnan väestörakenteella on vahva yhteys perusopetuksen resursointiin. Mitä suurempi on oppilasikäluokan osuus väestöstä, sen suurempi on perusopetusmenojen osuus kunnan kokonaismenoista. Toisaalta joissain kunnissa panostetaan perusopetukseen suhteellisesti keskimääräistä enemmän, varsinkin jos kunnan taloustilanne on kohtuullisen hyvä. Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ 9
Koulutuksen järjestäminen ja Paras-hanke Koulutuksen järjestämisen kehitysnäkymät kytkeytyvät vahvasti kuntakentän muutoksiin. Vuonna 2007 käynnistetyn kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (PARAShanke) tavoitteena on ollut muun muassa vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta sekä kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia. Keskeisessä asemassa on väestöpohjavaatimus, joka sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä on 20 000 ja ammatillisen koulutuksen järjestämisessä 50 000 asukasta. Ammatillisen koulutuksen osalta tämän tavoitteen täyttymistä on edistänyt ammattiopistostrategian mukainen hanke, jossa järjestäjäverkkoa on koottu suurempiin kokonaisuuksiin. Näin suurin osa ammatillisen koulutuksen järjestäjistä täyttää jo PARAS-hankkeen väestöpohjavaatimukset. Sen sijaan perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta PARAS-hankkeen vaikutukset ovat olleet varsin vähäisiä. Tosin lukiokoulutuksessa on käynnissä monia erilaisia verkostoitumisselvityksiä ja varsinaista verkottumista on tapahtunut varsinkin harvaan asutuilla alueilla. Yleisesti ottaen lukiokoulutus kuitenkin mielletään usein kunnalliseksi peruspalveluksi. Kuntarakenteen uudistuksen eteneminen on tätä kirjoitettaessa vielä avoimena. Helmikuussa 2012 hallitusohjelman mukaisesti asetettu Kunnallishallinnon rakenne -työryhmä esitti Manner-Suomeen 64:ää kuntajakoselvitysaluetta uusien kuntien muodostamiseksi. Koulutuksen vaihtoehtoiset järjestämismallit Perusopetusta järjestetään lähes kaikissa kunnissa, ja perusopetus on myös peruspalvelu, jonka järjestämisestä kunnilla on vastuu. Kuntarakenteen muuttuessa lähitulevaisuudessa voidaan pohtia, tulisiko myös koulutuspalvelut järjestää jollakin muulla tavoin. Tässä tarkastelussa jäsentyi kuusi erilaista vaihtoehtoa: 1) nykyinen kuntarakenne ja sitä tukeva aluehallintomalli, 2) PARAS-lain mukaiset yhteistoiminta-alueet ja minimiväestöpohjavaatimukset myös perusopetuksen ja/tai lukiokoulutuksen järjestämiseen, 3) Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän helmikuussa 2012 esittämien selvitysalueiden kaltaiset yhtenäiset suurkunnat, jotka järjestävät peruspalve- Ammattiopistostrategia ja PARAS-hanke ovat käytännössä uudistaneet ammattikoulutuksen järjestäjäkentän. PARAS-hanke ei ole juurikaan vaikuttanut perusopetuksen järjestämiseen. Vaihtoehtoja koulutuksen järjestämisessä: nykyinen kuntamalli yhteistoiminta-alueet suurkunnat piirimalli maakunta- tai seutuhallinto valtiojärjestäjämalli 10 Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ
lut alueellaan, 4) piirimalli, jossa perusopetus järjestetään nykyisten sairaanhoitopiirien tapaan sektoritoimintana erillään muusta kuntien peruspalvelutoiminnasta, 5) maakunnallinen tai seutukunnallinen hallintomalli sekä 6) valtiojärjestäjämalli, jossa valtio ottaa tehtäväkseen perusopetuksen järjestämisen harvaanasutuissa ja olosuhteiltaan poikkeuksellisissa kunnissa. Koulutuksen ohjausjärjestelmän muutokset Koulutuksen järjestämistä ohjataan normi-, rahoitus- ja informaatio-ohjauksella. Normien perustana ovat erilaiset säädökset, kuten esimerkiksi opetussuunnitelmien perusteet. Rahoitusohjauksen perustana on ohjaaminen resurssien jakamisen avulla, ja informaatio-ohjaus puolestaan perustuu tiedon välittämiseen ja eräänlaiseen suostutteluun. Normiohjaus on näistä edelleen keskeisin ja rahoitusohjauksen rooli puolestaan vähentynyt. Perusopetuksen osalta normiohjauksen toimivuuteen ollaan yleisesti ottaen melko tyytyväisiä, eikä siihen tunnuta kaipaavan suuria muutoksia. Jonkin verran kuitenkin esiintyy näkemyksiä siitä, että säädöksiä on liikaa ja ne menevät liian tarkalle tasolle paikallista liikkumavaaraa pitäisi saada enemmän. Informaatio-ohjauksen määrää on viime vuosina pyritty lisäämään, mutta sen vaikutuksista on varsin vähän tietoa. Erilaiset arvioinnit ovat keskeinen informaatio-ohjauksen muoto. Enemmistössä kunnista arviointeja hyödynnetään säännöllisesti osana hallinnon vuosikiertoa, osassa vähemmän säännöllisesti tai ei lainkaan. Myös erilaiset kehittämishankkeet ovat informaatio-ohjauksen väline. Niiden vaikuttavuutta on kokonaisuutena hankala arvioida. Yleisellä tasolla kritiikkiä on aiheutunut muun muassa siitä, että hankkeissa kiteytetyt hyvät käytännöt eivät ole jääneet elämään hankkeen päättymisen jälkeen. Perusopetuksen osalta kaikkein yksiselitteisin ilmiö ohjauksen yleiskehityksessä lienee rahoitusohjauksen merkityksen hiipuminen, jota siirtyminen yhden putken rahoitusmalliin ja valtionosuuksien pieneneminen vahvistavat. Äärimmäisestä näkökulmasta voidaan jopa pohtia, voidaanko rahoitusohjauksesta enää puhua lainkaan. Rahoitusohjauksesta on tullut enemmänkin osa informaatio-ohjausta, jossa keskeistä on kustannustietojen hyödyntäminen koulutuspoliittisessa päätöksenteossa sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla. Normiohjauksen katsotaan yleisesti toimivan hyvin, vaikka joidenkin näkemysten mukaan säädöksiä on liikaa. Informaatio-ohjaus on korvannut muita ohjauksen muotoja. Arvioinnit ovat keskeinen informaatio-ohjauksen väline, ja enemmistö kunnista hyödyntääkin niitä toiminnassaan. Rahoitusohjauksen merkitys on vähentynyt. Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua TIIVISTELMÄ 11
Tämä tiivistelmä perustuu Opetushallituksen julkaisuun: Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua. Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät. Tilannekatsaus huhtikuu 2012. Muistiot 2012:2. Tekijöinä Riku Honkasalo & Kari Nyyssölä. Opetushallitus julkaisee tilannekatsauksia ajankohtaisista koulutuspoliittisista teemoista. Tilannekatsaukset ovat luonteeltaan tiiviitä kirjallisuuskatsauksia, joihin on koottu aihepiiriin liittyvää tutkimus-, tilasto- ja indikaattoritietoa. Tilannekatsausten tavoitteena on vahvistaa tietoperustaisuutta koulutuksen seurannassa, kehittämisessä ja päätöksenteossa. www.oph.fi/tilannekatsaukset Opetushallitus PL 380 00531 Helsinki 029 533 1000 www.oph.fi Informaatioaineistot 2012:6 I Kuvat: Opetushallitus ja Shutterstock I Taitto: Innocorp Oy I Paino: Kopijyvä Oy