Yhdyssananikkari Yhdyssanakorttipeli sekä suomea äidinkielenä että suomea toisena kielenä puhuville

Yhdyssananikkari Yhdyssanakorttipeli sekä suomea äidinkielenä että suomea toisena kielenä puhuville Pedagogisen tuotteen raportti Hennaleena Turpeinen Johana Sandqvist Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Aineenopettajan koulutus Opettaja työnsä tutkijana -seminaari Ohjaaja: Maria Kela kevät 2015

1 Johdanto 2 Teoreettinen tausta 2.1 Yhdyssanat 2.2 Yhdyssanojen oikeinkirjoitus 2.3 Peli opetusvälineenä 3 Yhdyssananikkari-korttipeli 3.1 Korttipakan sisältö 3.2 Korttipelin tarkoitus ja käyttö 4 Korttien kehittelyprosessi ja testaus 4.1 Korttien ja ohjevihkon kehittelyprosessi 4.2 Korttien testaus 4.2.1 Äidinkieliset suomen puhujat 4.2.2. Suomi toisena kielenä -puhujat 4.3 Palaute 4.3.1 Äidinkieliset suomen puhujat 4.3.2 Suomi toisena kielenä -puhujat 5 Lopuksi Lähdeluettelo Liitteet Liite 1 (Ohjevihko) Liite 2 (Sanalista) Liite 3 (Palautelomakkeen malli) Liite 4 (Taulukko saadusta palautteesta)

1 Johdanto Suomen kielessä yhdyssanojen muodostus on hyvin produktiivista. Uusia yhdyssanoja on helppo keksiä lähes loputtomasti toisin kuin monissa muissa kielissä. Toiset yhdyssanat ovat vakiintuneet käyttöön, mutta osa yhdyssanoista keksitään puheessa ja tekstissä hyvin kontekstisidonnaisesti eivätkä ne elä kyseistä ilmentymää pidempään. Produktiivisuus aiheuttaa sen, että kahdesta sanasta muodostetun merkityksellisen yhdistelmän ei ajatella olevan yhdyssana. Puheessahan tämä ei tuota ongelmaa, mutta kirjallisessa tuotoksessa sana on helppo kirjoittaa väärin. Yhdyssanat ovatkin monen suomen kielen puhujan murheenkryyni. Yhdyssanat ovat tunnetusti vaikeita hallita sekä äidinkielisille että varsinkin ulkomaalaisille, jotka opiskelevat suomen kieltä. Virheellisesti kirjoitettuja yhdyssanoja näkee jatkuvasti missä tahansa liikkuukin. Yhdessä suomalaisten eniten käyttämässä sosiaalisen median kanavassa facebookissa yhdyssanavirhestä ollaan huolissaan, virheille naureskellaan, uusia yhdyssanoja keksitään, yhdyssanoilla pelataan. Samoin keskustelupalstoilla käydään pitkiä keskusteluja yhdyssanojen oikeinkirjoituksesta. Sanomalehtien lukijatkin pääsevät aina silloin tällöin paneutumaan yhdyssanojen ihmeelliseen maailmaan. Suomen kielen päivän kunniaksi oli mm. Kainuun Sanomissa (9.4.2015) kirjoitettu suomen kielen oikeinkirjoituksesta juttu, jossa yhdyssanat ovat yksi suomalaisten oikeinkirjoituksen kompastuskivistä. Yhdyssanat ja niiden oikeinkirjoitus selvästikin puhuttavat kansaa. Yhdyssanat eivät puhuta ainoastaan tavallista kansaa. Yhdyssanoista, niiden oikeinkirjoituksesta ja oikeinkirjoitukseen liittyvistä ongelmista ovat kiinnostuneet myös kielenopetuksen ja -huollon ammattilaiset. Pikaisella haulla eri tietokantoihin löytyy useampia tutkimuksia yhdyssanoihin liittyen. Joukosta löytyi useampi opinnäytteeksi kirjoitettu teos, jossa tarkasteltiin jonkin ryhmän yhdyssanataitoja (esim. Eerola 2010). Toisaalta joukossa oli myös yhdyssanojen opettamiseen liittyviä tutkimuksia (esim. Lamminpelto 2014). Myös kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellossa yhdyssanoihin liittyvät aiheet ponnahtavat esiin silloin tällöin (esim. Kolehmainen 2011; Ylikulju 2004) ja kielitoimiston ohjepankin www-sivuilla (www.kielitoimistonohjepankki.fi. 10.4.2015) katsotuimmat ohjeet liittyvät sanojen yhteen vai erikseen kirjoittamiseen.

Oma kiinnostuksemme yhdyssanoihin syntyi juuri yhdyssanojen haasteellisuudesta. Kuitenkin erityisesti meitä kiinnostavat suomi toisena kielenä -oppijat, sillä heidän osaltaan yhdyssanojen opetteluun liittyy oikeinkirjoituksen lisäksi muitakin ongelmia. Muun muassa yhdyssanojen alkuosan eli määriteosan sijamuoto herättää kysymyksiä. Milloin alkuosa on nominatiivissa, milloin puolestaan genetiivissä? Kumpi on oikein hengityssuojain vai hengityksensuojain? Miten suomi toisena kielenä -oppija kykenee oppimaan oikeat muodot, jos edes kielenhuollon ammattilaiset eivät ole osanneet antaa yhdenmukaista ohjetta (Kolehmainen 2011). Toisaalta yhdyssanojen oikeinkirjoituksella ei ole suurtakaan väliä, sillä yleensä merkitys on mahdollista ymmärtää ilman oikeaa kirjoitusasua. Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen voi kuitenkin aiheuttaa naureskelua ja se voi antaa sivistymättömän kuvan kirjoittajasta. Tulevina opettajina halusimme kehittää konkreettisen apuvälineen yhdyssanojen opetukseen. Päädyimme kehittämään yhdyssanakorttipelin Yhdyssananikkari, jota on mahdollista pelata monin eri tavoin. Tässä raportissa pyrimme kirjoittamaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti pelistä itsestään mutta myös pelintekoprosessista sekä pelimme teoreettisesta taustasta. Raportin luvussa 2 pohjustamme peliämme teoreettisemmalla tiedolla niin yhdyssanoista kuin pelistä opetusvälineenä. Luvussa 3 käsittelyssä on itse peli, sen sisältö, tarkoitus ja käyttö. Luvussa 4 keskitymme pelin kehittelyprosessiin sekä testaukseen ja sen tuloksiin. Lopuksi luvussa 5 mietimme onnistumistamme pelin teossa ja jatkokehittelymahdollisuuksia. 2 Teoreettinen tausta 2.1 Yhdyssanat Suomen kielessä morfeemien liimautumisella yhteen on iso rooli. Yhdyssanat syntyvät juuri tällä tavalla - jos liitetään tiettyjä sanoja sopivasti yhteen, yhdistämisen tuloksena saadaan yhdyssana. Tällä tavalla syntynyt tulossana on siis rakenteellinen kokonaisuus, joka koostuu kahdesta tai jopa useammasta sanasta, mutta on kielen yksikkönä yksi sana ja käyttäytyy myös sen mukaan. Yhdyssanojen rakenneosia ovat sekä sanat että niihin mahdollisesti sisältyvät suffiksit. Sanoja, joista yhdyssana koostuu, voidaan nimittää

yhdyssanan leksikaalisiksi (sanastoon tai sanakirjaan kuuluviksi tai perustuviksi, sanastollisiksi) osiksi tai osasanoiksi. Yhdyssanan järjestyksessä viimeinen osasana toimii edusosana, yhdyssanan kieliopillisesti hallitsevana jäsenenä. Yhdyssana käyttäytyy kieliopillisesti edusosansa mukaisesti, ja edusosa edustaa nimensä mukaisesti koko yhdyssanaa lauseyhteydessä. (Koivisto 2013, s. 324-327 ja ISK: 404) Yhdyssanoissa on sekä vakiintuneita että tilapäisiä muodostumia. Yhdyssanojen merkityksen muodostus vaihtelee tapauksittain - niitä on niin läpinäkyviä kuin merkityksen muodostukseltaan hämärämpiäkin. Esimerkiksi rautatie ei ole rautapäälysteinen kulkuväylä, eikä leijonanosa ole sananmukaisesti kyseiselle kissaeläimelle kuuluva osa, vaan tarkoittaa suurinta osaa jostakin kokonaisuudesta. (Koivisto 2013, s. 324-325.) Suomen kieli on siinä mielessä mahtava, että mahdollisten yhdyssanojen määrä on rajaton. Yhdyssanakategoria on erittäin produktiivinen. Myös tätä seikkaa olemme hyödyntäneet pelissämme, esimerkiksi Yhdyssananikkarissa, joka on yksi tapa pelata korttipeliämme. Pelin tarkoituksen on juuri keksiä mahdollisimman monta uutta yhdyssanaa merkityksineen. Uusien yhdyssanojen keksimisen yrityksiä olemme huomanneet muidenkin pelin tapojen yhteydessä. Yhdyssanojen rakenteellisia yksiköitä ovat yhdysosat. Yhdyssanojen yleisintä tyyppiä edustavat määritysyhdyssanat. Ne ovat rakenteeltaa kaksijakoisia siten, että ne koostuvat aina kahdesta pääyhdysosasta, joiden välinen suhde on semanttisesti epäsymmetrinen. Jälkimmäinen sana on kieliopillisesti ja semantisesti hallistevassa asemassa. Alkuosa eli määriteosa modifioi hallitsevaa jälkiosaa eli edusosaa. Määriteosa on useimmiten nominatiivissa tai genetiivissä, mutta muutkin sijat ovat mahdollisia. Määritysyhdyssanat ovat luonteeltaan endosentrisiä: yhdyssana ilmaisee samaan luokkaan tai lajiin kuuluvaa entiteettiä kuin sen pelkkä edusosakin. Esimerkiksi kerrostalo on tietynlainen talo, harmaakarhu yksi karhujen laji ja juhlapuhuja yhden lajinen puhuja. Edusosaa modifioidessaan määriteosa rajoittaa edusosan mahdollisten tarkoitteiden joukkoa tai muuten kaventaa edusosan alaa. Määritysyhdyssanan merkitys syntyy yhdysosien merkitysten perusteella joko semanttisen tulkinnan kautta tai on konventionaalinen. Merkityksen muodostus on vapainta nominatiivialkuisissa yhdyssanoissa. (Koivisto 2013, s. 326 ja ISK: 408.)

Pelin suhteen päätimme rajata käyttämämme yhdyssanat seuraavasti: otimme mukaan kokonaisia sanoja (pelkästään nomineja), joista voi niiden yhdistämällä luoda sellaisia yhdyssanoja, joiden alkuosa on joko perusmuotoinen tai genetiivimuotoinen. Loppuosa on aina perusmuotoinen. 2.2 Yhdyssanojen oikeinkirjoitus Taru Kolehmaisen (2011) mukaan yhdyssanan alkuosan eli määriteosan sijamuoto, on ollut vaikeimpia kysymyksiä läpi kielenhuollon historian. Milloin määriteosa on nominatiivissa (tekijäoikeus), milloin taas genetiivissä (tekijänoikeus)? Asiasta on jopa käyty ns. kielioppaiden sotaa. Monet kielenhuoltajat ovat yrittäneet löytää yhdyssanan alkuosan sijamuotoa koskevaan pulmaan yleispätevää ohjetta, mutta kukaan ei ole siinä täysin onnistunut. Kolehmainen toteaa myös, että nykyisissä kielioppaissa annetaan niukasti ehdottomia ohjeita. Usein niissä esitetään, että yhdyssanan alkuosa on genetiivissä, jos jälkiosa on verbistä johdettu substantiivi ja alkuosa ilmaisee kyseisen verbin tekemisen kohteen (kodinhoito) tai alkuosa on verbin subjekti (kansannousu) tai ilmaisee jollain tavoin omistamista (tekijänpalkkio, päivänsankari). Samalla kuitenkin todetaan, että kieleen on vakiintunut näiden ohjeiden vastaisesti paljon nominatiivialkuisia sanoja (säätiedotus, asiakaspalvelu). Kielitoimiston sanakirjasta käy ilmi, että yhdyssana voi usein olla sekä nominatiivi- että genetiivialkuinen: aallonpituus ~ aaltopituus, autoasentaja ~ autonasentaja, energialähde ~ energianlähde, hengityssuojain ~ hengityksensuojain, hintavaihtelu ~ hinnanvaihtelu, jalkahoitaja ~ jalkojenhoitaja, joenranta ~ jokiranta (kuitenkin vain järven- ja merenranta), kirjallisuudenhistoria ~ kirjallisuushistoria, kirvesvarsi ~ kirveenvarsi jne. (Kolehmainen 2011.) Edellisistä kappaleista käy hyvin ilmi, että yhdyssanoissa on tarpeeksi haastetta kaikille - äidinkielisille, S2-oppijoille, heidän opettajille, mutta myös kielenhuoltajille itselleen. Näin ollen pelissämme tuomarilla (tai tuomareilla) on iso vastuu hyväksymässä yhdyssanoja. Saattaa jopa olla, että eri tuomarit ovat eri mieltä samasta sanasta. Joidenkin kielitaju saattaa sanoa yhtä ja toisten toista. Toisaalta keskustelu asiasta lisää kielitietoisuutta ja siitäkin voi oppia, vaikka täysin oikeaan vastaukseen ei päädyttäisikään. Sanoja voi toki aina tarkistaa vaikka internetin, niin kuin siitä raportissa kerrotaan.

2.3 Peli opetusvälineenä Suomalaisissa kouluissa opettajajohtoisella opetuksella on pitkät perinteet. Viime aikoina on kuitenkin herätty huomaamaan, että kaikki eivät opi yhtä tehokkaasti tällaisessa opetuksessa. Myös motivaation ylläpitäminen opettajajohtoisessa opetustilanteessa on hankalaa. Tästä johtuen on alettu kiinnittää huomiota siihen, miten oppija saataisiin kokonaisvaltaisesti mukaan opetukseen hyödyntämällä ihmisen eri aisteja. Kehittämällä vanhoja ja keksimällä uusia opetusmenetelmiä pyritään hyödyntämään myös ihmisen kinesteettistä puolta. Samoin opetusmenetelmiä kehittämällä pyritään saamaan oppilaan oma kiinnostus heräämään jo ennen kuin asiaa lähdetään käsittelemään opettajan johdolla. Aiemmin vain erityisopetuksen piirissä hyödynnettyjä menetelmiä halutaan tuoda kaikkien ulottuville. Tällaisia menetelmiä ovat mm. erilaiset oppimista tukemaan kehitellyt pelit. Pelillisyys on noussut yhdeksi viime aikoina paljon hyödynnetyksi opetusmenetelmäksi. Vapaa-ajalla pelien pelaaminen monessa eri muodossa on vapaaehtoista ja monelle rentouttavaa ja mielihyvää tuovaa puuhaa. Pelien ei kuitenkaan tarvitse rajoittua tiukasti vapaa-ajan harrastukseksi, sillä niiden avulla voidaan saada myös oppimista mielekkäämmäksi sekä hyödynnettyä monta oppimisen kannalta tärkeää osa-aluetta. Hannamari Saarenpää (2009) kirjoittaa oppimispeleistä, että niiden avulla oppilaat saadaan aktiivisesti toimimaan oppimisen eteen. Tieto ei tule syötettynä, vaan uutta tietoa prosessoidaan koko ajan toiminnan aikana. Pelatessa palautetta opitusta tulee koko ajan. Tiedon aktiivinen prosessointi pitää mielenkiinnon yllä. Samoin kuin leikki myös pelaaminen antaa mahdollisuuden mielikuvituksen käyttöön. Saarenpää myös mainitsee, että oppilaat muistavat oppimansa paljon paremmin, jos he pääsevät itse tekemään ja kokemaan. Tähän pyrimme itsekin yhdyssanakorttipelimme avulla. Päästämällä oppilaat sanakorttien kimppuun annamme heille mahdollisuuden päästä kokemaan yhdyssanojen tekemistä konkreettisesti yhdistelemällä kortteja. (Saarenpää 2009.) Yhdessä pelaamisella on omat hyötynsä. Oppimisen kannalta se tarkoittaa sitä, että pelatessa opitaan oman suorituksen lisäksi myös muiden suorituksista. Omien virheiden lisäksi opitaan muiden virheistä. Toisaalta toisten suoritukset voivat johtaa omalla kohdalla parempaan suoritukseen. Kai Hakkarainen (2006, 18) kirjoittaakin esitelmässään kollektiivisesta älykkyydestä:

Vaikka yksilöllä olisi vain rajalliset älylliset resurssit, hän saattaa osallistua merkittäviin älyllisiin saavutuksiin jakamalla ponnistuksia muiden kanssa jossakin tiimissä tai verkostossa. Osanottajat voivat vastavuoroisesti auttaa toinen toisiaan kompensoimaan heikkouksiaan ja siten yhdessä saavuttamaan jotakin enemmän kuin mihin heillä muutoin olisi mahdollisuus. Yhdessä pelattavilla peleillä ei ole vain pelin avulla opittavan asian kannalta suotuisia puolia. Oppimisen lisäksi karttuvat myös pelaajien ryhmätyöskentelytaidot. Pienryhmissä pelatessa pelaajien tulee itse huolehtia, että peli kulkee sääntöjen mukaisesti. Yhdyssanakorttipelimme kohdalla ryhmätyötaidot pääsevät erityisesti koetukselle, jos tuomarointi on itse pelaajaryhmän vastuulla. Se vaatii hyviä neuvottelutaitoja, jotteivat pelaajat ajautuisi riitatilanteeseen. Opettajan kannalta pelit, erityisesti korttipelit, ovat helppo apuväline niiden monikäyttöisyyden ja sovellettavuuden ansiosta. Ryhmäläisten taitotason, iän ja tavoitteiden mukaisesti pelin kestoa, kulkua ym. on helppo muokata. Kerran kehiteltyä peliä voi käyttää uudestaan ja uudestaan ilman suurempia ponnisteluja. 3 Yhdyssananikkari-korttipeli 3.1 Yhdyssanakorttipelin sisältö Korttipeli koostuu kaksista erilaisista korteista: sanakorteista sekä N-korteista. Sanakorteissa on sekä perusmuotoinen sana että kyseisen sanan genetiivivartalo. N- korteissa on pelkkä genetiivin tunnus -n. Kortteja on yhteensä 200, joista 20 on N-kortteja ja loput 180 sanakortteja. Korteissa olevien yksittäisten sanojen teemoina ovat koulumaailma, vapaa-aika ja koti. Vaikka korttien sanat ovatkin tiettyjen teemojen mukaisia, yhdyssanoissa teema voi muodostua miksi vain. Korttien ulkoasu on valkoisen. Kaikki kortit on samanlaisia oli kyseessä sitten sanakortti tai N-kortti. Korttien lisäksi Yhdyssananikkari -pelin mukana tulee tiimalasi, pistelaskuun soveltuva lomakevihko, kynä sekä noppa. Lisäksi pakkauksessa on ohjevihko, josta voi katsoa erilaisia tapoja käyttää kortteja.

3.2 Korttipelin tarkoitus ja käyttö Pelin päätarkoituksena on muodostaa yhdyssanoja. Toki sanakortit ovat hyvin monikäyttöiset, joten se mahdollistaa myös muunlaisen käytön. Sanakorteissa on sekä perusmuotoinen sana että genetiivivartalo, mutta sanakortit mahdollistavat sen, että yhdyssanoja tehdään käyttäen ainoastaan perusmuotoisia sanoja. Tällöin pelaaminen onnistuu myös pelaajilta, joiden kielitaito ei ole vielä kovin kehittynyt. Haastavamman pelistä voi tehdä ottamalla käyttöön genetiivivartalot ja N-kortit, joiden avulla voi muodostaa yhdyssanoja, joiden alkuosa ovat genetiivissä. Halusimme luoda korteille mahdollisimman monta erilaista käyttötapaa. Olemmekin kirjoittaneet pelikorttien mukaan ohjevihkon, josta löytyy ohjeita, ideoita ja vinkkejä pelaamiseen. Ohjevihkon alussa on myös lyhyt johdanto-osio, jossa selvitämme, mitä yhdyssanat ovat ja mitkä yhdyssanojen oikeinkirjoitussäännöt ovat. Ohjevihkon lopussa on tyhjiä sivuja opettajan omia muistiinpanoja varten. Sinne voi kirjoittaa ylös itse keksittyjä käyttötapoja. Ohjevihkon päätarkoitus on helpottaa opettajan työtä siten, että hän pystyisi ohjevihkon avulla mahdollisimman pienellä vaivalla soveltamaan yhdyssanakorttipeliä eri ikäisten ja eri taitotasolla olevien pelaajien mukaan. Pelimme pääkohderyhmänä ovat sekä suomi toisena kielenä -oppijat että äidinkieliset suomen kielen puhujat. Suomi toisena kielenä -oppijoille pelin keskiössä on yhdyssanojen oppimiseen ja muodostamiseen liittyvät asiat. Pelin avulla heille voi opettaa, minkälaisista rakennuspalikoista suomen kielen yhdyssanat muodostuvat. Samoin sanavarasto karttuu pelatessa. Suomi toisena kielenä -puhujien kielitaitotasolla ei ole oikeastaan mitään väliä, sillä pelin sääntöjä ja pelitapaa voi muuttaa sen mukaan, mikä taitotaso on. Ihan alkeistasolla sanasto voi aiheuttaa vaikeuksia, mutta siinä tapauksessa keskittyminen voi olla juuri uusien sanojen oppimisessa. Samoin pelillisyys voi kärsiä ihan alkeistasolla, mutta oppimista voi tapahtua ja varmasti tapahtuu jo pelkkien korttien avulla ilman varsinaisia peliohjeita. Äidinkielisille suomen kielen puhujille peli on enemmän aivojumppaa. Pelatessa päästään kuitenkin miettimään mahdollisia yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen ja merkitykseen liittyviä asioita. Yhdyssanakortit lisäävät näin myös suomen kieltä äidinkielenään puhuvien kielitietoisuutta. Joidenkin pelitapojen (esim. Yhdyssananikkari) kohdalla voi yhdyssanojen muodostuksen rinnalla korostaa myös argumentointia. Siinä tapauksessa hyvä argumentointi voi johtaa pelin voittamiseen.

Mukana pelivihkossa on seuraavat pelit: Yhdyssanasota Yhdyssanamato Yhdyssanamuistipeli Yhdyssananikkari Yhdyssanakaksintaistelu Yhdyssanapino Yhdyssanapantomiimi Yhdyssanaselitys Yhdyssanakuva Yhdyssana-arvonta Yhdyssanahaasteet Edellisten pelien lisäksi vihkosta löytyy erilaisia draamallisia peli-ideoita. Pelimme mahdollistaa yhdyssanakorttien pelaamisen myös muualla kuin luokkahuoneessa. Tällöin ainoastaan tuomarin rooli on kyseenalainen. Luokkahuonetilanteessa tuomarina voi toimia ja yleensä toimiikin opettaja. Muissa kuin luokkahuonetilanteissa pelin tuomariksi voidaan valita joku ryhmäläisistä tai tuomarointi voidaan hoitaa yhdessä. Tämä voi johtaa kuitenkin siihen, että joidenkin yhdyssanojen kohdalla päädytään erimielisyyksiin eikä yhteisesti tuomaroivat ryhmäläiset pääse sopuun oikeasta vastauksesta. Tällaisten kyseenalaisten yhdyssanojen kohdalla voidaan hyödyntää esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen laatimaan kielitoimiston sanakirjaa (www.kielitoimistonsanakirja.fi) tai jotain hakukonetta, esimerkiksi googlea, tuomarina ja katsoa löytyykö sieltä yhtään sattumaa kyseiselle yhdyssanalle. Kielitoimiston sanakirja on melko luotettava tapa tarkistaa kuuluuko jokin tietty yhdyssana suomen yleiskieleen, mutta hakukoneiden tulokset eivät aina välttämättä ole aivan yksiselitteisiä, sillä hakutuloksissa näkyvät myös kaikki virheelliset tulokset. Jos edellisten kaltainen tuomarointikaan ei toimi, riitatilanteissa voidaan soveltaa muita vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kyseenalaisen yhdyssanan keksinyt henkilö voidaan esimerkiksi haastaa kaksintaisteluun (ks.ohjevihko) jotakuta toista pelaajaa vastaan ja jos yhdyssanan keksinyt pelaaja voittaa, hänen yhdyssanansa hyväksytään. Yhdyssanan hyväksymisestä voidaan järjestää myös äänestys pelaajien keskuudessa. Se ei ole kuitenkaan paras tapa, sillä äänestystä voi ohjata ja aika varmasti ohjaakin kilpailuvietti.

4 Korttien kehittelyprosessi ja testaus 4.1 Korttien ja ohjevihkon kehittelyprosessi Ideamme yhdyssanakorttipelin kehittämisestä nousi esiin jo aivan Opettaja työnsä tutkijana -kurssin ensimmäisellä kokoontumiskerralla marraskuun alussa. Halusimme painottua suomi toisena kielenä -oppijoihin, joten lähdimme miettimään, mikä heille on erityisen vaikeaa. Johana pystyi omasta kokemuksestaan sanomaan, että yhdyssanat teettävät suomi toisena kielenä -oppijoille erityisesti vaikeuksia. Erityisen haasteen yhdyssanojen opettelemiseen tuo nominatiivi- ja genetiivimuotoiset alkuosat, joiden käyttöön ei ole suomen kielessä edelleenkään tarkkoja ja yleispäteviä ohjeita. Nominatiivija genetiivimuotoisten yhdyssanojen erottaminen puheestakin on todella hankalaa. Näin ollen kuultujen yhdyssanojen kohdalla oikea kirjoitusasu voi olla epäselvä. Korttipelin muotoon päädyimme, sillä kortit ovat helppo ja monikäyttöinen tapa sanojen yhdistämiseen. Suomen kieli on agglutinatiivinen kieli, joten tuntui luonnolliselta tehdä peli, jossa muodostetaan yhdestä sanasta jotain uutta liittämällä sen yhteyteen toisia sanoja tai muita sanan merkitystä muuttavia osia. Sanakorteissa keskiössä ovat juuri sanat, mikä onkin tarkoitus yhdyssanojen muodostuksen kohdalla. Toki sanakortteja voi käyttää myös aivan muuhun kuin yhdyssanojen tekemiseen. Keksittyämme idean pelin kehittely jatkui tutkimussuunnitelman kirjoittamisen merkeissä. Johana teki erittäin yksinkertaisen pelin prototyypin, jossa oli muutama sana ja myös yksi N-kortti. Prototyypin avulla näytettiin tutkimussuunnitelman esittelyn yhteydessä muille OTT-ryhmäläisille, miten peliä pelataan. Tutkimussuunnitelman esittely kerralta saatujen kommenttien pohjalta lähdimme sitten kehittelemään varsinaista peliä sanakortteineen. Mietimme paljon sanakorttien sisältöä ja sitä, miten nominatiivi- ja genetiivimuodot saataisiin mahdollisimman järkevästi korttipelin osaksi. Ensin tarkoituksena oli, että tekisimme kahdenlaisia kortteja, joissa toisissa olisi pelkkä nominatiivimuotoinen sana ja toisissa genetiivivartalo. Päätimme kuitenkin lopulta, että on parempi, jos sekä perusmuotoinen sana että sanan genetiivivartalo ovat samalla kortilla. Mietimme kylläkin, että sekoittavatko eri muodot pelaajia, joten testauksen yhteydessä kysyimme palautelomakkeessa asiasta. Toisaalta rinnakkaiset muodot voivat olla jopa hyvä, sillä

silloin niihin tulee kiinnitettyä huomiota ja samalla voi myös oppia eri sanojen genetiivivartalot. Äidinkielisten kielenpuhujien osalta vartalot lisäävät kielitietoisuutta. Ainoat sanakortteista poikkeavat kortit ovat näin ollen N-kortit, joiden avulla genetiivimuotoinen alkuosa voidaan muodostaa. Korttien ulkomuoto on hyvin yksinkertainen. Värivalinnoissa päädyimme pitkän keskustelun jälkeen valkoisiin (tai pikemminkin harmahtaviin) kortteihin ja mustaan tekstiin. Vaihtoehtoina oli muitakin värejä ja jossakin vaiheessa mietimme, että erilaiset kortit voisi värikoodata eri värein. Päätimme kuitenkin lopulta, että mustavalkoiset kortit toimivat hyvin ainakin testivaiheessa. Tällä tavoin saatoimme keskittyä kehittelemään pelin muita puolia. Joulukuun alussa tapasimme pelin suunnittelun merkeissä ja jaoimme työt jouluksi. Mielestämme on tärkeä, että sanapelilllä on konteksti. Tämä liittyy käyttöpohjaiseen kielioppiin ja funktionaaliseen kielenopetukseen. Päätimme, että kortteihin tulee yksittäisten sanojen teemoiksi koulumaailma, vapaa-aika ja koti, sillä halusimme, että sanaston tasolla opetuskäyttöön tarkoitetusta pelistä ei muottoutuisi liian hankala. Koulumaailmaan, vapaa-aikaan ja kotiin liittyvät sanat ovat kaikkien arkea lähellä, joten sanasto on osaltaan varmasti tuttua. Toisaalta, jos sanoissa on ennestään vieraita sanoa, ne voi parhaassa tapauksessa heti opittuaan ottaa käyttöön omassa arjessa. Hennaleenan tehtävä oli keksiä joulun aikana sanat, jotka liittyisivät vapaa-aikaan ja kotiin, Johana keksi sanat koulumaailmasta. Joulun jälkeen laitoimme keksimämme sanat yhteen ja totesimme, että monet niistä liittyvät kaikkiin teemoihin. Hennaleena teki sen jälkeen lopullisen päätöksen, mitkä sanat otetaan mukaan ja mitkä ei. Päätökset sanoista, jotka otimme mukaan korttipeliin syntyi melko intuatiivisesti. Halusimme mukaan sanoja, jotka ovat mahdollisimman konkreettisia ja paljon käytettyjä. Mukana on myös vähän abstraktimpia sanoja. Etsimme internetistä sanastolistoja valitsemiimme teemoihin liittyen ja valitsimme sieltä sanoja, jotka sopivat käyttötarkoitukseemme. Ennen lopullista päätöstä varmistimme vielä, että jokaisen valittu sana sopii sekä yhdyssanan alku- että loppuosaksi. Samoin varmistimme, että sanoista pystyi muodostamaan genetiivimuotoisia yhdyssanoja. Halusimme myös, että sanat voisi yhdistää mahdollisimman monen muun korttipakassa olevan sanan kanssa. Lopulta kortteja kasaantui yhteensä 200, joista 20 on N-kortteja ja loput 180 sanakortteja. Tammikuun lopussa tapasimme lounaan merkeissä ja katsoimme, missä mennään. Sanat olivat nyt koossa. Pelasimme paperista nopeasti tehdyillä sanakorteilla siihen mennessä

keksittyjä yhdyssanapelin eri versioita ja yriteimme keksiä vielä muita vaihtoehtoisia tapoja pelata sekä saada selville pelin mahdollisia ongelmakohtia. 16.2. tapasimme ennen peliryhmän kokoontumista ja päivitimme tilanteen. Päätimme, että haluamme nyt panostaa ohjevihkoon ja seuraavan kuukauden aikana molemmat keksisimme noin viisi uutta tapaa pelata peliä, josta voisimme sitten koota ohjevihkon. Kuukauden kuluttua 16.3. tapasimme ennen kurssiryhmän kokoontumista, jolloin molemmilla oli 3-5 erilaista tapaa pelata kortteja keksittynä. Esittelimme toisillemme, millaisia ideoita olimme keksineet. Osa niistä oli todella samantyyppisiä (esim. draamapeli). Samantyyppisistä ideoista kehittelimme yhdessä hyvän kompromissin. Oikeastaan kaikista peli-ideoista, joita vain syntyi, kehittelimme lopulta jonkin pelattavan version. Peli-ideoita kehittäessämme inspiraation lähteinä oli muut jo keksityt korttipelit. Emme kuitenkaan halunneet kopioida pelejä, eikä useimpia pelejä toisaalta olisi voinutkaan kopioida, joten kehitimme niitä yhdyssananmuodostukseen sopivaan suuntaan. Annoimme mielikuvituksemme kukkia ja saimme myös kehiteltyä aivan uudenlaisia pelitapoja. Peli-ideoiden kehittelemisen lomassa sai pelimme myös nimensä. Olimme kehitelleet erilaisia pelitapoja ja keksimme antaa jokaiselle vaihtoehtoisille pelitavalle oman nimen. Yhdyssanojen innovatiivisimman pelin nimeksi tuli Yhdyssananikkari ja siitä huomasimme sitten nimetä koko pelin samalla nimellä, vaikka varsinaisesti kyseinen pelitapa ei ole mitenkään muita pelitapoja erityisemmässä asemassa. Nimellä halusimme korostaa sitä, että jokainen ihminen pystyy muodostamaan yhdyssanoja ja on näin yhdyssananikkari. Seuraava tapaaminen (31.3.) oli jälleen kerran lounaan merkeissä. Jaoimme töitä ja tällä kertaa päätimme siitä, kuka kirjoittaa mitäkin peliraporttiin. Puhuimme myös siitä, millaisia materiaaleja ja värejä käytämme pelin tekemiseen (harmahtavat kortit ja mustat kirjaimet vahvistuivat) sekä missä ja kenen kanssa testataan. Halusimme testata sekä äidinkielisiä suomen kielen puhujia että suomi toisena kielenä -oppijoita. Näin näkisimme, miten peli toimii molempien kohderyhmien kanssa. Tapaamisen lopussa vielä keskustelimme palautelomakkeesta - mitkä ovat meille tärkeät tiedot, mitä haluamme saada selville, millä keinoilla. Pohdimme myös, onko esimerkiksi olennaista, että lomakkeessa kysytään sukupuolta, ikää ja koulutusta. Päädyimme siihen, ettei meidän tarvitse sukupuolesta kysyä ollenkaan, vaikka se tuntuu olevan palautelomakkeissa aika perinteinen kysymys. Meille olennaiset kysymykset liittyvät pelaajan äidinkieleen sekä itse pelin kokemukseen.

Halusimme myös kysyä sanavartaloista, sillä meitä kiinnosti erityisesti äidinkielisten puhujien aiemmat tiedot sanavartaloista. Näiden päätösten pohjalta Hennaleena laati lyhyen ja mahdollisimman helpon palautelomakkeen, jonka Johana hyväksyi ennen varsinaisia testauskertoja. Testauksesta ja palautteesta kerromme lisää luvussa 4.2. Seuraavana (4.4.) pidimme pikaetäpalaveri, joka koski varsinkin käytännöllisiä ja teknillisiä seikkoja. Aloimme laatia Yhdyssanakorttipeli-raporttia. Sitä varten Hennaleena perusti Google Docsiin tiedoston, joka mahdollisti helpon muokkauksen. Se mahdollisti myös yhtäaikaisen kirjoittamisen siten, että kumpikin näkee, mitä toinen kirjoittaa. Aluksi dokumentin käyttö vaati hieman opettelua. Muokkausominaisuudet eivät olleetkaan oikein ja Johana ei päässyt muokkaamaan raporttia. Lopulta saimme kuitenkin homman haltuun. Testaamisen aloitimme pääsiäisenä. Hennaleena testasi yhdyssanapeliämme sukulaistensa kanssa. Johana pääsi testaamaan peliä S2-kaverinsa kanssa 9.4. Ennen sitä kuitenkin tapasimme vielä 8.4. kirjastossa. Hennaleena toi Johanalle pelin. Pidimme pikapalaveri ja päätimme, että näemme samassa paikassa sunnuntaina 12.4. Niin tapahtuikin. Tällöin vietimme päivän kirjastossa - kirjoitimme raporttia, kävimme Hennaleenan sukulaisten antamaa palautetta läpi sekä valmistauduimme pedagogisen tuotteen esittelyyn. Testauksesta ja palautteesta kerromme lisää luvussa 4.2. Maanantaina 13.4. oli meidän vuoro esitellä pelimme OTT-kurssilla. Ennen tapaamista tulostimme ohjevihkoprototyypin, jonka avulla muilla ryhmäläisillä olisi helpompi kuvitella, miltä se fyysisesti näyttää. Opponenteilta ja muilta kurssilaisilta saimme esitelmän jälkeen hyviä vinkkejä raportin kirjoittamiseen sekä mahdollisen pelin kehittämiseen. Lopuksi testasimme kahta eri pelin versiota: Yhdyssanasotaa, jossa olivat myös N-kortit mukana sekä Yhdyssananikkaria. Meillä oli käytössä tiimalasi ja toimimme molemmat tuomareina. Pelaamisen jälkeen saimme äidinkielisiltä kurssilaisilta palautetta. Ajan puuteen vuoksi emme jakanneet palautelomakkeita, vaan ihmiset kirjoittivat paperille, mitä mieltä he olivat meidän pelistämme. Myös kurssilaisten testauksesta ja palautteesta kerromme seuraavassa luvussa 4.2 enemmän. Viimeinen yhteinen työpäivämme oli 20.4. Maanantaipäivä kului raporttimme viimeistelyn merkeissä. Kirjoitimme raporttiin viimeisiä kappaleita, korjasimme tekstiä sekä kävimme

raportimme kokonaisuudessaan läpi. Keskustelimme vielä viimeisistä peliin liittyviä yksityiskohtia, kuten kohderyhmää. Viimeistelimme ohjevihkon lopulliseen muotoonsa. 4.2 Korttien testaus 4.2.1 Äidinkieliset suomen puhujat Hennaleenan kontolle osui äidinkielisten suomen kielen puhujien testaaminen. Hyvä tilaisuus testaamiseen osui pääsiäiseen, kun Hennaleena oli kotipaikkakunnallaan vierailemassa vanhempiensa luona. Testaus tapahtui 15 hengen sukulaisporukalla. Kaikki pelaajat olivat toisilleen tuttuja ja heillä on tapana pelata erilaisia pelejä kokoontuessaan. Iältään testattavat henkilöt ovat seitsemästä ikävuodesta eläkeikäiseen. Valitettavasti kaikki pelissä mukana olleet eivät halunneet antaa palautetta, joten vanhin palautteenantaja on 52-vuotias. Suurin osa palautteenantajista on vielä peruskoulussa. Testaustilanteessa Hennaleena testasi vain yhtä pelivihkon pelitapaa, Yhdyssanasotaa (ks. ohjevihko). Hennaleena itse toimi tilanteessa tuomarina. Testihenkilöt jakautuivat itsenäisesti 3-4 hengen ryhmiin. Tuomari ja pelaajat itse kuitenkin katsoivat, että mikää ryhmä ei ole lähtökohdiltaan muita huonompi esim. iän puolesta. Jokaisessa ryhmässä oli yksi henkilö, joka oli vähintään peruskoulun käynyt. Muuten ryhmiä ei jaoteltu kuitenkaan iän mukaan. Pelin alussa päätettiin yhdessä, että aikaa yhdyssanojen keksimiseen on 3 minuuttia. Samoin päätettiin, että jokaisesta sanasta saa yhden pisteen oli kyseessä sitten millainen yhdyssanan tahansa. Jokainen ryhmä sai 20 korttia, joista muodostaa yhdyssanoja. Mukana jaetuissa korteissa olivat myös N-kortit. Kolmen minuutin kuluttua tuomarina toiminut Hennaleena kysyi jokaiselta pelaajaryhmältä vuorotellen, millaisia yhdyssanoja he olivat keksineet. Tuomarina hän päätti, mitkä yhdyssanat lopulta hyväksytään pisteen arvoisiksi. Yhdyssanojen hyväksyminen ei ollut kuitenkaan mitenkään yksioikoista ja välillä pelaajat saivat itse päättää hyväksytäänkö jotain yksittäistä yhdyssanaa. He myös tarkistivat ahkerasti googlaamalla löytyykö heidän keksimälleen yhdyssanalle yhtään hakutulosta. Testaus kesti n. 45 minuuttia ja sinä aikana Yhdyssanasotaa ehdittiin pelata kaksi kertaa. Suurin osa ajasta kului keksittyjen yhdyssanojen hyväksymiseen liittyviin

keskusteluihin. Toisaalta keskustelu ajautui välillä riitatilanteisiin, mutta se liittyi kuitenkin koko ajan itse aiheeseen, joten se ei haitannut. Toinen testauskerta äidinkielisillä suomen puhujilla oli työmme käsittelykerta OTT-kurssilla. Tällöin olimme paikalla molemmat. Pelaajina toimivat kurssilaiset ja itse toimimme tuomareina. Pelasimme kahta eri pelivihkon peliä, Yhdyssanasotaa ja Yhdyssananikkaria. Ryhmäläiset muodostivat neljä n. 4 hengen ryhmää. Ensin pelasimme Yhdyssanasotaa. Jaoimme jokaiselle pelaajaryhmälle 20 korttia. Päätimme yhdessä, että jokaisesta käyttöön vakiintuneesta yhdyssanasta saa 1 pisteen ja pidemmistä sanoista 2 pistettä. Mukana olivat myös N-kortit, joita jokaiselle ryhmälle tuli sattumanvaraisesti. Aikaa yhdyssanojen keksimiseen annoimme n. 3 minuuttia. 3 minuutin jälkeen jokainen ryhmä luki yhdyssanansa ääneen. Tuomareina päätimme, mitkä yhdyssanat oikeuttivat pisteisiin. Hyväksyttävien yhdyssanojen suhteen tuli myös kurssilaisten kanssa väittelyä, mutta pääsimme lähes jokaisen kyseenalaisen yhdyssanan kohdalla yksimielisyyteen. Lopulta aika alkoi käydä vähiin, joten keskustelu oli pakko keskeyttää, jotta ehtisimme pelata myös toista versiota pelin käyttötavoista. Yhdyssanannikkaria pelasimme samoissa ryhmissä kuin Yhdyssanasotaa. Jokaiselle ryhmälle jaettiin 10 korttia, joista heidän täytyi keksiä uusi yhdyssana. Aikaa keksimiseen annoimme 3 minuuttia. Kun aika oli kulunut loppuun, jokainen ryhmä luki yhdyssanansa ääneen ja kertoi yhdyssanalle keksimänsä selityksen. Lopuksi ryhmäläiset saivat äänestää, minkä ryhmän yhdyssana selityksineen oli heidän mielestään paras. Tämän pelin suhteen tuomarointi ei ollut ongelma, sillä tuomareita ei sinänsä tarvittu muuhun kuin jakamaan kortit ja ottamaan aikaa. Molempien äidinkielisten testiryhmien palautteesta on koottu pääasiat yhteen luvussa 4.3.1. 4.2.2 Suomi toisena kielenä puhujat Päätimme, että Johana testaa yhdyssanapeliämme hänen suomea toisena kielenä puhuvan kaverinsa kanssa. Virossa syntynyt viroa äidinkielenään puhuva ystävä on opiskellut suomen kieltä yhteensä yhdeksän vuotta, josta kolme Helsingin yliopistossa suomen kielen ja kulttuurin laitoksella, kuten Johanakin. 27-vuotiaalla naisella on

suomalainen puoliso, jonka kanssa hän puhuu suomea. Naisen suomen kielen taitotaso on Johanan oman arvion mukaan C1. Johana ja virolainen tapasivat Helsingin kahvilassa Kalliossa. Ensiksi he keskustelivat pelistä ylipäätään. Johana selitti kaverilleen, miksi ja miten päädyimme pelin tekemiseen ja millaisia eri pelitapoja olemme keksineet. Molemmat totesivat, että yhdyssanat ovat todellakin ulkomaalaisille vaikeita. Keskustelut sivusivat myös sitä, kuinka vaikea eiäidinkielisellä on kuulla suomalaisen puheesta, sanooko hän ensimmäisen sanan jälkeen n vai eikö sano. Keskustelun jälkeen Johana testasi ystävänsä kanssa kahta eri tapaa pelata peliä. Ensimmäinen peleistä oli Yhdyssanasota, jossa pelin alussa jaetaan jokaiselle pelaajalle sama määrä kortteja ja päätetään käytetäänkö vain perusmuotoisia vai myös genetiivissä olevia sanoja. Tässä tapauksessa päädyttiin siihen, että otetaan mukaan myös genetiivissä olevia sanoja, koska molempien suomen kielen taso on erittäin hyvä. Molemmat pelaajat toimivat myös tuomareina, jonka lisäksi käytettiin googlea. Aikaa ei tullut mitattua ollenkaan, sillä kyseessä ei ollut niinkään kilpailu, vaan pikemminkin yritys saada selville, miten peli ylipäätänsä S2-puhujan näkökulmasta toimii. Molemmat pelaajat muodostivat niin monta merkityksellistä ja käyttöön vakiintunutta yhdyssanaa kuin keksivät. Toinen testattu pelitapa oli Yhdyssanamato. Jokaiselle pelaajalle annettiin kymmenen korttia ja pöydän keskelle laitettiin yksi kortti niin, että molemmat näki, mitä siinä lukee. Pelaaja, joka aloitti, keksi sanalle omia kortteja käyttämällä joko etu- tai jatko-osan niin, että tuloksena olisi merkityksellinen ja käyttöön vakiintunut yhdyssana. Toinen pelaaja jatkoi valitsemalla omista korteista sellaisen sanan, joka täyttäisi taas edellisen pelaajan laittamaa sanaa. Tällä tavalla jatkettiin niin pitkään kuin oli mahdollista. Pelien jälkeen kaveri antoi suullisen palautteen yhdyssanakorttipelistä sekä täytti tulostetun palautelomakkeen (palautelomakkeen malli liiteenä 3.) Palautetta käsitellään erikseen seuraavassa 4.3.2 S2-puhujat - palaute -nimisessä kappaleessa. Saimme toiseksi S2-testaukseksi ainutlaatuisen mahdollisuuden testata peliämme kahdella maahanmuuttajien valmistavan (MAVA) koulutuksen ryhmällä Stadin

ammattiopistossa. MAVA-koulutus on tarkoitettu sellaisille peruskouluiän ylittäneille nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille, jotka eivät ole suorittaneet Suomessa ammattiopintoja. Koulutus vahvistaa maahanmuuttajan kielellisiä ja muita valmiuksia ammatillisiin opintoihin siirtymistä varten. Koulutus sopii opiskelijalle, jonka suomen kielen taito ei ole vielä riittävä ammatillisiin opintoihin. Oppijat testatuissa MAVA-ryhmissämme ovat vuoden aikana opiskelleet suomen kieltä sekä muita aineita ja heidän tavoittelema suomen kielen taso on B.1. Käytännössä kuitenkin opiskelijoiden kielen taso liikkuu tasojen A.2 ja B.2 välissä. Pelin testaukseen osallistui 11 henkilöä toisesta MAVA-ryhmästä ja 12 henkilöä toisesta ryhmästä. Pelitunnit kestivät molemmissa tapauksissa kokonaisuudessaan noin 45 minuuttia. Aluksi puhuttiin ylipäätänsä siitä, mitä yhdyssana on ja annettiin esimerkkejä. Suurelle osalle opiskelijoista ei ollut termi yhdyssana tuttu, mutta konkreettisten esimerkkien avulla he kuitenkin ymmärsivät, mistä on kyse. Tämän jälkeen opiskelijoita jaettiin ryhmiin. MAVA-opiskelijoiden kanssa pelattiin helppoa Yhdyssanasota -pelin versiota, jossa ihmisiä jaettiin noin kolmen hengen ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin 30 korttia. Päätettiin, että käytetään vain perusmuotoisia sanoja, koska peli on näin ryhmäläisille helpompi. Pelin tuomareina toimi Johana, ryhmän opettaja sekä suomi toisena kielenä -opettajaharjoittelija. Tuomareiden tehtävänä oli katsoa aikaa ja hyväksyä osallistujien keksimät yhdyssanat. Se osoittautui erittäin käteväksi, koska joissain tapauksissa oli tuomarin rooli erittäin haastava ja vastuu iso. Siksi oli hyvä, jos sanoista voidaan keskustella muiden tuomareiden kanssa. Opiskelijoilla oli vähän aikaa tutustua kortteihin ja kysyä pelistä. Sen jälkeen alkoi aika ja ryhmien piti kymmenessä minuutissa keksiä mahdollisimman paljon merkityksellisiä ja käyttöön vakiintuneita yhdyssanoja niin, että jokainen kortti käytetään vain kerran ja yhdyssanat muodostetaan pöydälle niin, että myöhempi tarkistus on mahdollinen. Loppujen lopuksi tuomareiden kanssa hyväksyttiin myös sellaisia yhdyssanoja, jotka eivät ole käyttöön vakiintuneita, mutta jotka ovat kuitenkin mahdollisia. Molemmille ryhmille jouduttiin kymmenen minuutin jälkeen antamaan vielä lisäaikaa. Pelaajaryhmä, joka oli keksinyt eniten yhdyssanoja, voitti. Kuten sanottu, MAVA-ryhmäläisten kanssa päädyttiin siihen, että jätetään N-kortit kokonaan pois, koska se pelistä tekisi turhaan vaikeaa heille. Näin ollen sanakortteille jäivät nyt joissain tapauksissa vähän epäloogisesti kirjoitettuina sanojen vartalot, mutta se

ei näyttänyt mitenkään opiskelijoita häiritsevän. Pari ihmistä kysyi asiasta ja tyytyi vastaukseen suomen kielen sanojen vartaloista, joista he ovat jo melkein kaikki kuitenkin kuulleet. Arvelimme, että sanavartaloiden näkyvyydellä voi olla hyvä pedagoginen tarkoitus. Tämän oletuksemme vahvisti myös MAVA-ryhmäläisten opettajana toimiva kokenut S2-opettaja. Pelin jälkeen kerättiin molemmilta ryhmiltä palautetta palautelomakkeiden avulla (ks. liite 3). Palaute käydään erikseen läpi seuraavassa luvussa 4.3.2. 4.3 Palaute 4.3.1 Äidinkieliset suomen puhujat Ensimmäisellä testauskerralla Hennaleena sukulaisten keskuudessa testatuista äidinkielisistä suomen kielen puhujista 11 henkilöä antoi palautetta. Testauksesta saadun palautteen mukaan suurimman osan mielestä peli oli hyödyllinen ja hauska. Kukaan ei pitänyt peliä tarpeettomana tai tylsänä. Se huomasi myös pelatessa. Kaikki pelissä mukana olleet olivat todella keskittyneitä yhdyssanoja keksiessään ja innostus oli hyvin nähtävissä. Helppo-vaikea-akselilla vastaajat pitivät peliä vaikeana. Osa palautteenantajista ei ollut tosin tähän lomakkeen kohtaan vastannut. Suurin osa oli vastannut myös kysymykseen ovatko yhdyssanat sinulle hankalia? lomakkeen vaihtoehdoista joskus. Vain kahdessa palautteessa oli vastauksena ei koskaan. Myös sitä, että pelissä piti tehdä yhdyssanoja sekä perusmuotoisista että genetiivimuotoisista alkuosista, piti osa hankalana. Vain vajaa puolet palautteen antajista ei pitänyt sitä hankalana. Yhdyssanat eivät siis näyttäisi olevan itsestäänselvyys testatuille henkilöille. Pelin avulla yhdeksän oppi jotain uutta. Kaikki testatut ja palautetta antaneet henkilöt pelaisivat peliä uudestaan. Palautelomakkeen kysymyksiin sanavartaloista tuli sekalaisia vastauksia. Vanhimmat pelaajat olivat huomanneet, että suomen kielessä perusmuotoinen sana ei ole aina sama kuin sanavartalo. Peruskoulun 1.-7. luokkalaisista kukaan ei tiennyt sanojen eri vartaloista. Testausryhmän lukiolainen jo kuitenkin oli asiasta tietoinen.

Palautelomakkeen valmiiden kysymysten lisäksi pelin arvostus nousi esiin myös vapaassa kommenttiosuudessa. Tuomaroinnin hankaluuteen oltiin kiinnitetty huomiota: Tosi hyvä peli, kunhan oikeista sanoista päästään selvyyteen. Kommentti Hyvä peli. En tosin suosittele peliä pelattavaksi sukulaisten kesken. viittaa myös mitä luultavimmin tuomaroinnin hankaluuteen ja siihen, kuinka helposti tuomaroinnin suhteen syntyy riitoja. Palautteesta ei selviä onko sukulaisuus huono siksi, että sukulaisten kanssa syntyy helpommin riitoja kuin muiden vai että sukulaissuhteiden säilyminen voi olla vaarassa. Testaajan näkökulmasta testaus meni hyvin. Tuomarointiin kuluvaa aikaa ei kuitenkaan osannut arvioida ennalta. Olisikin hyvä, jos ihmistuomarin lisäksi pystyisi varmistamaan jostakin luotettavasta lähteestä, mitkä yhdyssanat ovat vakiintuneet käyttöön. Kielitoimiston sanakirja voisi toimia hyvin, mutta sekin vaatisi testauksen. Toisaalta testatessa yhteinen keskustelu yhdyssanoista oli yllättävän hedelmällistä. Eikä senkään arvoa pidä väheksyä. Peliä testattaessa huomasi, että nuorin testattava, joka oli vasta ensimmäisellä luokalla koulussa, oli ehkä vähän liian nuori. Tosin yhtenä ryhmän jäsenenä hän toimi oikein mallikkaasti. Vakiintuneiden yhdyssanojen keksijänä hän ei ehkä ollut parhaimmillaan, mutta uusien mielikuvituksellisten yhdyssanojen keksijänä hän ja muut peruskoulun alaluokkalaiset olivat todella taitavia. Kokonaisuutena voitaisiin kuitenkin sanoa, että peli toimii myös suomenkielisten kesken ja peli auttaa oppimaan erin ikäisiä ihmisiä, kuten eräät testatut kirjoittivat. Toisella äidinkielisten testauskerralla pelaajat saivat antaa palautetta vapaasti ilman palautelomaketta. Palautteista nousi voimakkaimmin esiin pelin hauskuus. Peliä pidettiin myös hyvänä tapana käydä läpi yhdyssanoihin liittyviä hankaluuksia. Palautteenantajat olivat myös huomanneet pelin soveltuvuuden argumentaation harjoittelussa ei vain yhdyssanojen harjoittelussa. Pelin katsottiin soveltuvan hyvin aikuisille suomea äidinkielenään puhuville. Ongelmakohtia pelissä palautteenantajien mielestä olivat tuomaroinnin vaikeus ja hieman epäselvät peliohjeet. Samoin kuin aiemmallakin testauskerralla pelaajien innostus ja keskittyminen olivat selvästi nähtävissä. Pelasimme kahta eri peliversiota yhteensä n. 45 minuuttia ja aika kului todella nopeasti ja oli loppua kesken. Vaikka tuomarointi aiheutti jälleen keskustelua ja väittelyä, pelaajat olivat lopettaessa hyvällä tuulella. Pienet väittelyt voivat jopa piristää päivää. 4.3.2 Suomi toisena kielenä -puhujien palaute

Yhteensä suomi toisena kielenä -puhujilta saatiin palautetta neljältätoista testatulta. Palautelomakkeen lisäksi monet heistä antoivat myös suullista palautetta tai kommentoivat peliä testauksen aikana. Palautetta saatiin sekä Johanan ystävältä että kahdelta Stadin ammattiopiston MAVA-ryhmältä, joiden kanssa peliä testattiin. Palautteet käsitellään tässä kappaleessa erikseen, koska pelitilanteet olivat keskenään erilaisia ja myös S2-puhujien suomen kielen taso on eri. 27-vuotias yliopistolta kohta valmistuva virolainen nainen, joka on opiskellut suomen kieltä 9 vuotta, totesi että yhdyssanat ovat hänelle erittäin vaikeita ja että vaikka hänen kielen tasonsa on erinomainen, yhdyssanoissa hän tekee edelleen virheitä. Hänen mielestään pelin idea on hyvä, mutta jonkun pitää osata päättää keksityn yhdyssanan olemassaolosta. Peliä olisi ehkä helpompi pelata silloin, kun sanoja on vähemmän. Hän kuitenkin haluaisi pelata uudestaan ja koki, että on pelin avulla oppinut jotain uutta. Hän piti molemmista pelin versiosta, joita testauksessa ehdittiin pelata, sekä muista pelin variaatioista, josta Johana hänelle kertoi. MAVA-ryhmäläisille antamaamme palautuslomaketta hieman muokattiin niin, että kokonaan pois jäi kysymys: Pelissä piti tehdä sekä perusmuotoisissa että genetiivimuotoisista sanoista yhdyssanoja. Tekikö se pelaamisen hankalaksi? Kyllä / Ei. Syynä siihen oli se, että MAVA-ryhmien kanssa käytettiin vain sanoja perusmuodossa eli kysymys olisi heidän kohdallaan epälooginen ja harhauttava. Muut kysymykset lomakkeessa olivat samoja kuin muille jakamissa lomakkeissa. MAVA-ryhmäläiset selvästi pitivät pelistä ( oli hauska pelata, se oli hyvä peli, kiitos pelistä, se oli todella mielenkiintoinen, kiitos opettajalle, peli on mahtava, haluaisin pelata uudelleen jne.). Kaikki myös ymmärsivät, mitä pelillä haetaan ja onnistuivat tehtävissään erittäin hyvin. Lisäksi saatiin vinkkejä, joita voidaan pohtia ja hyödyntää pelin jatkokehittelyssä: jos korteilla olisi kuvia, olisi helpompi muistaa sanoja, parempi olisi pelata vain kahdessa ryhmässä tai suomalaisten opiskelijoiden kanssa, näin harjoittelisimme kieltä enemmän, sanoja oli vähän vaikea rakentaa, koska suurta osaa niistä en ole koskaan kuullut, mahdollisia yhdyssanoja oli liian vähän. Testaajat olivat todella positiivisesti yllättyneitä, että opiskelijat ottivat kantaa myös pelin opetusvälineenä:

peli auttaa hyvin maahanmuuttajia opiskelemaan suomen kieltä, luulen, että sellainen peli on tärkeä opiskelun kannalta tai tykkään pelistä, koska opin uusia sanoja. Testaus osoitti, että tuomarin rooli pelattaessa on hyvin keskeinen, mutta samalla ison vastuun takia (tuomari päättää hyväksytäänkö keksityt yhdyssanat) vähän liiankin haastava. Meistä yksi hyvä ratkaisu siihen voisi olla se, että joko etsitään sanoja vaikka sanakirjan tai googlen avulla, tai tuomareita (opettajia) voi olla pelitilaisuudessa enemmän kuin yksi. Niin toimittiin MAVA-ryhmäläisten kanssa ja se osoittautui erittäin käteväksi. Oli hyvä, keskustella sanoista muiden tuomareiden kanssa ja tehdä sen jälkeen päätös yhdessä. Ylipäätänsä voidaan siis todeta, että pelitilanteet ovat onnistuneet ja testaus meni kaikin puolin hyvin. Opiskelijat kokivat, että peli on hauska ja hyödyllinen, vaikka se olikin joidenkin mielestä vaikea. Monet myös samalla totesivat, että vaikea on vain hyvää, koska näin oppii paremmin. Olemme erittäin iloisia, että peli on nyt testattu ja tiedämme, että se sopii erittäin laajalle skaalalle käyttäjiä (A2-äidinkielen taso). 5 Lopuksi Tässä raportissa olemme kertoneet kehittämästämme yhdyssanakorttipelistä Yhdyssananikkari. Olemme valottaneet pelimme teoreettista taustaa yhdyssanojen ja pelillisyyden osalta. Olemme kirjoittaneet pelin sisällöstä, tarkoituksesta, kohderyhmästä ja käytöstä. Samoin olette päässeet tutustumaan pelin kehittelyprosessiin ja eri ryhmien testaustuloksiin. Tärkein kuitenkin kaikesta on itse lopullinen tuote Yhdyssananikkari-peli kortteineen ja ohjevihkoineen. Puoli vuotta sitten syntynyt idea yhdyssanoihin liittyvästä pelistä alkaa olla konkretiaa. Kortteja olemme saaneet jo pitää kädessä ja oikeasti käyttää käyttötarkoituksessaan. Ohjevihko on edelleen vain digitaalisessa muodossa, mutta sisältönsä puolesta se on tulostettavissa milloin vain. Prosessi on ollut pitkä ja välillä edistystä on tapahtunut vähän liian hitaasti. Omaa korttipeliä kehitellessä on joutunut miettimään, mitä opetuskäyttöön tarkoitetun pelin tekeminen oikeasti vaatii. Ei riitä, että kirjoittaa muutaman sanan paperille, leikkaa ne irti ja

alkaa yhdistämään niitä yhdyssanoiksi. Jotta pelissä olisi jokin järki ja logiikka, on myös mietittävä, millaisia sanoja valitsee, millainen on korttien ulkoasu, millaiset pelitavat ovat mielekkäitä, mikä on kohderyhmä ja niin edelleen. Eikä ole edelleenkään varmaa, että peli oikeasti toimii. Toki testaus viittaa siihen suuntaan, että peli on hauska ja hyödyllinen ja sen avulla todella opitaan jotain, mutta varmuus syntyy vasta, kun peliä on pelannut tarpeeksi monta kertaa. Testauksen yhteydessä on myös noussut esiin heikkouksia, joita korttipeliimme liittyy. Tuomarointi erityisesti on jokaisella testauskerralla ryhmän kielitaidon tasosta riippumatta noussut ongelmalliseksi, sillä tuomarikaan ei tiedä kaikkia suomen kielen yhdyssanoja. Avuksi voi toki ottaa Kielitoimiston sanakirjan tai muun vastaavan, mutta täyteen yksimielisyyteen yhdyssanojen vakiintuneisuuden suhteen tuskin koskaan päästään. Toivokaamme siis, että yhdyssanojen hyväksymiseen liittyvät keskustelut voisivat olla myös tilaisuus oppia uutta yhdyssanoista. Korttipeliämme olisi melko helppo lähteä kehittämään entisestään. Sanaston tasolla korttipeliä voitaisiin laajentaa lisäämällä korttipakkaan sanoja eri teemoihin liittyen. Tavallisten nominien lisäksi sanaston tasolla korttipakkaan voisi liittää erillisen pakan kortteja adverbeista ja pikkusanoista, kuten etu, ylä, loppu. Ne ovat kuitenkin aika yleisiä yhdyssanojen yhdysosia. N-korttien lisäksi myös yhdysviiva-kortin voisi lisätä peliin. Näin päästäisiin käsiksi myös yhdysviivaan liittyviin oikeinkirjoitussääntöihin. Korttien väriin liittyen olemme saaneet palautetta ja monet ovat sanoneet, että heidän mielestään värit olisivat hyvä visuaalinen keino helpottamaan yhdyssanojen rakenteen hahmottamisessa. Ehkä valitsemamme musta ja valkoinen eivät olleet paras mahdollinen valinta korttien väriteemaksi. Värejä olisi hyvä pohtia viimeistään siinä vaiheessa, jos lähdemme viemään peliämme julkaistavaksi. Kokonaisuutena pelin tekeminen on ollut erittäin opettavaista. Välillä on toisen ideat meinanneet loppua, mutta onneksi silloin on ollut vierellä pari, joka pursuaa uusia ideoita. Toisaalta myös muut OTT-kurssilaiset ovat olleet korvaamaton apu pelin kehittelyssä. Emme tiedä tulemmeko enää koskaan tekemään peliä yhtä suurella panostuksella. Nyt voimme kuitenkin ylpeinä sanoa, että olemme pelintekijöitä.