Harri Hakkaraisen luento Nuoren jääkiekkoilijan rasitusvammoista Lisäksi tekstiaineistoa on muistakin asiaan liittyvistä valmennustietouden lähteistä Tekstin on koostanut Jouni Lipponen. Perusteet Uusimaalaisilla nuorilla jääkiekkoilijoilla on havaittu useita harjoittelun rasituksesta aiheutuneita vammoja. Vammojen yhtenä syynä on se, että yksilöiden eriaikaista kehitystä ei ole huomioitu harjoittelussa. Vammautumisen riski ajoittuu nuorilla erityisesti kasvupyrähdyksen aikaan. < 10 vuotiaat kasvupyrähdys I 10-16 vuotiaat tasaantumisvaihe > 16 vuotiaat kasvupyrähdys II Kehitysikä ja biologinen ikä vaihtelevat yksilöittäin. Eri kehitysiässä olevat nuoret tarvitsevat turvalliseen harjoitteluun erilaisia harjoitteita, jotta ei harjoittelussa altistuta vammautumiselle. Kehitysiän kykenee melko suurella varmuudella määrittämään vain lääkäri. Kehitysiän määrittäminen lääkärin avulla on ajankohtaista vasta yli 13 vuotiailla. Tämä tullee jatkossa Jääkiekkoliiton edellyttämiin asioihin muutaman vuoden kuluessa, joten siihen pitäisi seuroissa jo valmistautua. Vammautumisen riskiä lisää myös muutokset harjoittelussa. Juoksun ja hyppelyjen määrän lisäys tai alustan muutos ovat esimerkkejä näistä harjoittelun muutoksista. Muutokset harjoittelun sisällössä tulee tehdä vaiheittain määrää lisäämällä. Kasvuikäiselle urheilijalle ominaiset vammat Luutumisalueiden vammat ovat kasvuikäisten yleisin liikuntaa rajoittava vaiva. Apofyysit ovat luissa sijaitsevia kasvualueita, jotka toimivat lihasten ja jänteiden kiinnityskohtina, ja niihin kohdistuu vetorasitus. Jos vaiheessa, jolloin apofyysin rusto on kalkkeutumassa tai luutumassa, apofyysissä on toistuvan vetorasituksen seurauksena kipua, paikallinen palpaatioaristus ja usein turvotusta, kyseessä on apofysiitti. Apofysiittejä esiintyy yleisimmin 6 20-vuotiailla. Laaja ikähaarukka selittyy eri apofyysien luutumisiän vaihtelulla. Apofysiitin katsotaan syntyvän luutumisalueen rustoon tulevien toistuvien mikrorepeämien seurauksena. Varsinainen täydellinen apofyysin avulsio on harvinaisempi mutta urheilijoilla havaittu esimerkiksi istuinkyhmyn, suoliluun harjan ja säärikyhmyn apofyyseissä. Periaatteessa apofysiittejä esiintyy lajeissa, joissa kyseiseen apofyysiin kohdistuu toistuvia voimakkaita repäisyjä. Istuinkyhmyyn tai säärikyhmyyn syntyy apofysiitti yleisimmin sellaisissa harjoituksissa, jossa harjoitteet sisältävät runsaasti teräviä kiihdytyksiä ja jarrutuksia pitävillä alustoilla. Erityisesti kantaluun apofysiitti on yleinen eri palloilulajien mutta myös kestävyysjuoksun harrastajilla, mikä johtunee osin veto- ja osin tärähdysrasituksesta. Apofysiitin hoito on yleensä konservatiivinen ja kivuton liikunta sallitaan. Nivelen sisäiset osteokondroosit, kuten osteochondritis dissecans, vaativat usein ehdottomampia liikuntarajoituksia ja myös operatiivisia hoitoja. Kasvuiässä voivat äärimmäinen kuormitus ja erityisesti tapaturmat, kuten putoaminen tai raju taklaus, aiheuttaa vaurioita nikamien kasvulevyihin. Tällöin
kipua tuottavaa rasitusta tulisi välttää erityisesti tapauksissa, joissa nikaman rengasapofyysi on vaurioitunut. Raju rasitus voi aiheuttaa myös nikaman takakaaren rasitusmurtuman. Herkkyyskaudella tarkoitettaan ajanjaksoa, jolloin kehittyminen on tietylle ominaisuudelle tehokkainta ja helpointa. Hyvässä harjoittelun suunnittelussa herkkyyskaudet on otettu huomioon yhdessä urheilijan kypsyystason ja harjoittelutaustan kanssa. Fyysisen kehityksen herkkyyskaudet: Kehitysiän vaikutus harjoitteluun Nilkan ja polven vammat: säärikyhmy(osgood Schlatterin tauti) polvilumpion alakärki
Kyllä uinti syväkyykyt pyöräily tulehduskipulääkkeet luistelu reiden etuosan venytykset - poistavat kivun, mutta estävät kasvun ja kehittymisen Paraneminen vaatii lepoa ja kipua tai oireita aiheuttavien harjoitteiden tekemisen välttämistä. Nämä korvataan muilla harjoitteilla Lonkan vammat: nivusvammat, jotka johtuvat lantion suoliluun, istuinkyhmyn ja häpyluun kasvualueiden sekä luuhun kiinnittyneiden lihasten ja niiden kiinnytyskohtien vaurioissa. Kyllä porrasjuoksut laajoja liikeratoja ylämäkijuoksut tasamaan vetoja tikapuut lantion hallinnan harjoitukset ja muut koordinaatioharjoitteet Selän vammat: lannerangan vammat pääasiassa syntyvät johtuen lihasten heikkoudesta tai niiden väärästä aktivoitumisesta sekä väärästä suoritustekniikasta voimaharjoittelussa. nikamankaari, joka ottaa vastaan kaiken jalkojen tärähdysvoiman, on hauras. Syntyy rasitus osteopatia, joka on käytännössä jo rasitusmurtuma. Kuntoutumisennuste tälle vammalle on huono eli vammoista 20-30% jää kuntoutumatta. Rasitusmurtumaa on vaikeaa diagnosoida, sillä se näkyy röntgenkuvissa usein vasta useamman viikon jälkeen oireiden alkamisesta. välilevyn pullistuma Kyllä perusvoimaharjoittelulla vatsaja selkälihakset ml syvät kuntoon, jolloin lihakset ottavat vastaan tärähdykset esim kuntopallon heitto juoksut loikat aitahypyt lantion hallinnan harjoitukset esim tasapainolauta
Muuta Erityisesti jääkiekkoilijoilla on tyypillistä reiden etuosan kireys. Venyttelyn tulee kohdistua aina myös vastavaikuttajalihakseen. Riittävä perusvoimataso, joka riskialuevaiheessa hankitaan turvallisella tavalla. Yhteenveto Vammojen ehkäisy: Kasvuikäisen rasitusvammoja voidaan ehkäistä parhaiten siten, että murrosiän kasvupyrähdyksen aikana ei lisätä yksipuolisen lajiharjoittelun määrää vaan päinvastoin pyritään monipuolistamaan harjoitusohjelmaa. Harjoitusohjelman monipuolistuessa myös motoriset taidot kehittyvät paremmin ja lihaksisto kehittyy sopusuhtaisesti, mikä on tärkeää kasvuikäisen vammojen ehkäisyn kannalta. Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana esiintyy myös lihaskireyttä, erityisen yleisesti reiden takaosan lihaksissa. Jääkiekkoilijoille tyypillinen etureiden kireys puolestaan edellyttää, että sekä vaikuttaja ja vastavaikuttaja lihasta on venyteltävä. Liikkumien kehittää luustoa ja nivelrustoja: Luuston kehittyminen edellyttää sen kuormittamista. Liikunta kasvuiässä lisää luun huippumassaa, kokoa ja lujuutta. Luu mukautuu kestämään siihen kohdistuvaa kuormitusta ja kuormituksen lisääntyessä luun määrä kasvaa. Jänteet ja nivelsiteet ovat luiden kasvuvyöhykkeitä huomattavasti vahvempia ja joustavampia. Siksi luiden kasvuvyöhykkeisiin kohdistuvat vammat ovat tavallisempia kuin nivelsidevammat. Nivelrustot vaativat vahvistuakseen liikettä. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen liikunta on eduksi nivelrustojen kuormituskestävyyden kehittymiselle, mutta harjoitteissa virheellisillä liikeradoilla voidaan myös aiheuttaa rustovammoja jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Hyvä harjoittelu Monipuolinen harjoittelu: taito ja tekniikka, voima, nopeus, rentous, kestävyys ja notkeus Taidolliset ja fyysisen kehityksen mukaisissa tasoryhmissä, jolloin harjoitteluun saadaan laatua, turvallisuutta sekä onnistumisten ja sopivien haasteiden avulla motivaatio säilyy Harjoitteet tehdään oikein. Pitää opettaa ja kerrata Harjoittelun määrää lisätään vaiheittain Hyvät ja sopivat varusteet (lenkkitossut) Sopivien olosuhteiden valinta. kovaa alustaa tai kylmää keliä Venyttelyä ja muuta lihashuoltoa tasapuolisesti sekä riittävästi
Heti ensioireista yksilöllisesti vähennetään liikunnan määrää, venytellään ja käytetään kylmähoitoa. Jos vaiva pitkittyy, niin lääkäriin.