JULKISIVUT Tekniikan tohtori Anu Soikkeli Oulun yliopistosta piti Julkisivukilpailun antia mielenkiintoisena ja innovatiivisena, mutta ne eivät soveltuisi vielä käytännössä lähiötalojen korjausratkaisuiksi. Julkisivukilpailussa kehityskelpoisia ratkaisuja Mielenkiintoisia ja innovatiivisia ratkaisuehdotuksia, mutta kaipaisivat jatkotyöstämistä soveltuakseen käytännössä perinteisten lähiötalojen korjaamiseen. Näin luonnehti tekniikan tohtori Anu Soikkeli Julkisivuyhdistyksen arkkitehtiopiskelijoille järjestämän Julkisivukilpailun antia. Uusia tuulia julkisivukorjauksiin voisi löytää uusista parvekeratkaisuista, joissa olisi kehittelyn aihetta tuotteeksi asti, Soikkeli jatkaa harmitellen sitä, että julkisivukorjausten tuotteistaminen on jäänyt toistaiseksi lapsipuolen asemaan. kyse oli ideakilpailusta, ei tavoitteena ollut sel- -Koska laisenaan toteuttamiskelpoisten uusien ratkaisujen löytäminen. Joukossa on mielenkiintoisia innovatiivisia ratkaisuehdotuksia, jotka toteutuakseen vaatisivat kuitenkin jatkotyöstöä. Monen idean heikkona kohtana oli huono pitkäaikaiskestävyys, Anu Soikkeli tilittää näkemyksenään. Hänen mielestään erityisesti uudet parvekeratkaisut antaisivat mahdollisuuden kehittää tuotteita nykyistä pidemmälle. Hän kysyykin, missä yleensäkin ovat nykymarkkinoilta innovatiiviset parveke-elementit tai uudet tuotteistetut porrasja hissiratkaisut. Ehdotusten asuntopohjissa ei sinällään ollut mitään uutta, mutta uuden hissin sijoitteluissa ja porrasjärjestelyissä oli uudentyyppisiäkin ratkaisuja. Vanhoihin kerrostaloihin liittyvä hissittömyyshän on yleinen ongelma ja sen ratkaiseminen on nykyisin suunnittelun arkipäivää. Lähiötalojen ilmeen kohentamisessa uusilla porrasjärjestelyillä voitaisiin saada paljon aikaiseksi, Soikkeli kuvailee. Ehdotuksissa oli uskallettu Soikkelin mukaan kiitettävästi yhdistää eri julkisivumateriaaleja. Suosituinta oli kuitenkin betonin käyttö. Sen katsottiin ehkä parhaiten soveltuvan tuon aikakauden rakennuksen julkisivuihin. 50 KIINTEISTÖPOSTI 2/2007
Lämpörappaukset ovat korjauksissa arkipäivää ja hyväksi havaittuja, siksi monissa ehdotuksissa oli materiaalin suhteen päädytty tuttuun ja turvalliseen valintaan. Innovatiivisyys liittyi ehdotuksissa useimmiten uusien parvekkeiden ideointiin, Soikkeli analysoi. Virheellinen kuva puun kestävyydestä julkisivussa Valitettavasti monessa kilpailuehdotuksessa puuta oli esitetty käytettäväksi tavalla, joka ei ole materiaalille luonteenomaista. Jos tavoitellaan pitkäaikaiskestävyyttä ja helppoa ylläpitoa, niin kyllä puuverhotussa rakennuksessa pitää ainakin ne räystäät olla, Soikkeli tuo esiin ehdotuksissa esitettyjä ratkaisuja. Korjausrakentamisen linjanvedosta vilkasta keskustelua sopii materiaalina luontevasti joidenkin kerrostalo- -Puu jen arkkitehtuuriin, mutta puun Ehdotuksissa kuvastuu käyttö ei saa olla itseisarvo. Soikkelin mukaan selkeästi kaksi päänäke- Parhaiten puu toimi tämän kilpailun ehdotuksissa niissä julkisivuissa, joissa se oli vain mystä, joiden pohjalta opiskelijat ovat lähiötalon arkkitehtuuria lähestyneet: noin puo- osana julkisivusommitelmaa. Puu voi helposti luoda positiivista mielikuvaa, kun sitä tuolessa ehdotuksista oli nähty lähiötalojen arkkitehtuurin vahvuudet ja hyvät puolet, joita daan ihmisen lähelle, esimerkiksi sisäänkäyntien yhteyteen, haluttiin edelleen vaalia, ja toisessa puolessa ehdotuksissa Soikkeli jatkaa. Hänen mielestään puun käyttöä julkisivumateriaalina hidas- oli rakennusta lähdetty voimakkaammin jalostamaan ja taa sen maine helposti ränsistyvänä ja lyhytikäisenä mate- muuttamaan. Korjausrakentamisen SUOMALAINEN KÄYTTÄÄ ENEMMÄN AIKAA JA lähtökohta on täysin erilainen kuin uu- VAIVAA AUTOMERKKEIHIN JA MENOPELIN ERIKOISOMINAISUUKSIIN KUIN ASUIN- disrakentami- sen puolella. KERROSTALON KORJAUSEHDOTUSTEN Arkkitehdin LUOVAAN TARKASTELUUN. on hyväksyttävä se, että suunnittelun raamit ovat jo olemassa, ja joidenkin kilpailuun osallistuneiriaalina. Tuo maine kumpuaa virheellisestä puun käytöstä soden oli vaikea sitä hyväksyä. Ehkäpä tässä heijastuu arkkitehtuurin opetuksen pitkä petien jälkeisessä rakentamisessa. Erityisesti virheet ovat liittyneet liian ohuen julkisivurinne kouluttaa lähinnä uudisrakennusten suunnittelijoita. verhouksen käyttöön, mutta Sankariarkkitehtityypit voivat myös virheelliseen kiinnitystapaan ja detaljointiin. Onneksi nähdä korjattavassa kohteessa lähinnä luurangon, jota voi aivan vapaasti vailla reunaehto- tässä ollaan pikkuhiljaa menty eteenpäin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rakentaja muokata mieleisekseen. Tällainen ajattelu aikaansaa kalliita korjaussuunnitelmia, jotka misen alalla käytänteet kuitenkin muuttuvat hitaasti, ja puuverhouksia pelätään suotta edelleen, hän toteaa JATKUU KIINTEISTÖPOSTI 2/2007 51
JATKOA EDELLISELTÄ SIVULTA Geberit Duofix -asennuselementit Geberitin Duofix-elementtien avulla voit koota moniin käyttötarkoituksiin sopivan vakaan ja luotettavan järjestelmän. Elementit sopivat sekä seinän eteen asennettaviin että väliseinään upotettaviin ratkaisuihin, niin kunnostettaviin kohteisiin kuin uusiin rakennusprojekteihinkin. Nopeasti asennettavaan Duofix-asennustelineeseen on helppo kiinnittää esimerkiksi WC-istuin tai pesuallas. Kun järjestelmä on asennettu, näkyvissä on vain Geberitin huuhtelupainike, jonka voit valita useiden tyylikkäästi muotoiltujen vaihtoehtojen joukosta. Huuhtelupainikkeita on saatavana metallisina ja muovisina useina eri väreinä. Saat lisätietoja Geberitin numerosta 09 867 8450 tai osoitteesta www.geberit.fi toteutuessaan tuhoavat täysin rakennuksen ajallisen kerroksellisuuden, Soikkeli sanoo. Nykyisin lähiöiden ja lähiökerrostalojen suojelu ja säilyttäminen on keskusteluissa ja myös viranomaisten kannanotoissa esillä yhä enemmän. On hyvä, että tätäkin keskustelua käydään. Selvää kuitenkin on, että kaikki lähiötalot eivät missään nimessä kuulu suojelun piiriin, ja näille rakennuksille on tehtävä jotakin seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämä kilpailu vastasi tähän haasteeseen, hän jatkaa. Suunnittelun hinta ongelmaksi näkökulmasta yhden ongelman lähiötalojen -Suunnittelijan korjausten laadukkaassa toteuttamisessa muodostaa palkkiotaso. Arkkitehtipalkkiot on puristettu pieneen osaan siitä, mitä ne olivat ennen lamaa, hän jatkaa. Tämä johtaa helposti siihen, että suunnittelussa sorrutaan rutiiniratkaisuihin myös julkisivujen suunnittelun suhteen. Usein arkkitehdit eivät edes pääse osallistumaan julkisivujen korjaussuunnitteluun olenkaan. Valitettavan usein ankeaa lähiötaloa yritetään piristää elementtien maalauksella riemunkirjavaksi, mutta tulokset ovat yleensä epäonnistuneita. Lasitetut parvekkeet parantavat asumismukavuutta, mutta eivät rutiinitoteutuksina useinkaan paranna arkkitehtonista laatua. Hyvin harvoin lähdetään muuttamaan rutiininomaisia ajatusmalleja: lisäkerroksen laadukas rakentaminen tai jopa kerrosten purkaminen voisi parantaa asuntojen haluttavuutta myös asuntomarkkinoilla. Rakennusvalvonnan suhtautuminen suuriin muutoksiin on usein kielteinen, vaikkapa kyseessä olisi kaikilla kriteereillä mitattuna ongelmallinen alue. Uudet ajatukset vaativat kypsyttelyä niin suunnittelijoilta kuin viranomaisiltakin, puhumattakaan asukkaista, hän korostaa. Hän muistuttaa, että muutoksia pitäisi miettiä myös koko alueen kannalta. Itse toivoisin rohkeutta sallia myös hieman hurjempia ratkaisuja. Miksei suomalaisen suunnittelun laatutaso ja osaaminen saisi näkyä myös korjausrakentamisessa? Toisaalta äärimmäisenä vaarana olisi se, että kukin rakennus korjauksen jälkeen huutaisi omaa erityisyyttään ja ympäristö muodostuisi kaoottisen kirjavaksi. Tässä onkin haastetta viranomaistaholle. Raahen Kummatin parannushanke, johon liittyy muun muassa olemassa olevien kerrostalojen mataloittamista, on erinomainen näyte uudesta rohkeasta ajattelusta, hän toteaa. Hänen mielestään sovinnaisiin ratkaisuihin tyytymistä ei voi perustella esimerkiksi materiaalien puutteella. Toki kustannukset käytännössä rajaavat materiaalivalikoimaa tiukastikin. Välillä kyllä tuntuu, että päätökset taloyhtiöissä on tehty jo ennen kuin korjausehdotukset edes tuodaan esiteltäviksi ja päätettäviksi. Suomalainen käyttää enemmän aikaa ja vaivaa automerkkeihin ja menopelin erikoisominaisuuksiin perehtymiseen kuin asuinkerrostalon korjausehdotusten luovaan tarkasteluun, hän vielä tuo esiin. Teksti: Riina Takala 52 KIINTEISTÖPOSTI 2/2007
JULKISIVUT Julkisivukilpailun voittajat ratkesivat Tyylikkääksi ja hauskaksi luonnehti arvosteluraati Julkisivuyhdistyksen arkkitehtiopiskelijoille suunnatun Julkisivukilpailun Punaiset-nimistä ehdotusta, joka sai jaetun ensimmäisen sijan. Ensimmäisen palkinnon jakaneesta Variaatiot-ehdotuksesta kehuttiin sen sisältämää innovatiivista ja kehityskelpoista ideaa, jossa rakennusta suojaava ja lämpöäeristävä kerros oli toteutettu käyttäen ripustettavia värikkäitä lasilevyjä. Kolmannen palkinnon kilpailussa sai ehdotus Phunky Box, jonka erityisenä ansiona pidettiin eleganttisuutta ja varmaotteista, rakennuksen alkuperäisen arkkitehtuurin kauniisti säilyttävää otetta. Julkisivukilpailussa opiskelijoiden tehtävänä oli 1970-luvun elementtikerrostalon julkisivujen ilmeen kohentaminen ja rakennuksen toiminnallisuuden parantaminen sekä pihamiljöön uusiminen. Suunnittelukohteena oli tyypillinen kolmikerroksinen, maanpäällisen kellarin ja kolme asuinkerrosta sisältävä elementtitalo, joka oli lisäksi tasakattoinen ja hissitön. Kilpailu oli avoin kaikille Oulun yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä arkkitehtuurin osastoilla opiskeleville. Ensimmäisen palkinnon jakoivat Altti Suominen Oulun yliopistosta ehdotuksellaan Punaiset sekä Toni Sillanpää Tampereen teknillisestä yliopistosta ehdotuksellaan Variaatio. Molemmat saivat palkintona 2500 euroa. Kolmannen palkinnon, jonka palkintosumma oli 1 000 euroa, sai Maija Tolmunen Tampereen teknillisestä yliopistosta. Lunastukset kohdistuivat Ou- JATKUU KIINTEISTÖPOSTI 2/2007 53
JATKOA EDELLISELTÄ SIVULTA lun yliopistoa edustavien Tommi Puustisen ja Teuvo Tuorilan ehdotukselle Suburbus pinius sekä Riku Juustin ehdotukselle Pihatalkoot. Lunastukset olivat 500 euroa. Palkintolautakuntaan kuuluivat puheenjohtajana Julkisivuyhdistyksen puheenjohtaja, tekniikan tohtori Jussi Mattila Tampereen teknillisestä yliopistosta, toimitusjohtaja Klaus Söderlund Suomen Betoniyhdistys ry:stä, professori Yrjö Tuppurainen Korjausrakentamisen laboratoriosta Oulun yliopistosta, professori Jouni Koiso-Kanttila Rakennussuunnittelun laboratoriosta Oulun yliopistosta, vt. professori Harri Hagan Tampereen teknillisen yliopiston rakennussuunnittelun osastolta, rakennuttajapäällikkö Kari Puotiniemi Oulun Sivakka Oy:stä ja toimittaja Marja Salmela Helsingin Sanomista. Palkintolautakunta teknisenä asiantuntijana toimi tekniikan tohtori Anu Soikkeli Oulun yliopistosta. Kilpailuun saatiin 36 ehdotusta. Palkintolautakunta piti kilpailun yleistasoa korkeana. Kilpailuehdotukset jakautuivat pääasiallisesti kahteen toisistaan poikkeavaan kategoriaan - kohteen nykyistä arkkitehtuuria hienovaraisesti jalostaviin ehdotuksiin ja toisaalta kohteen arkkitehtuuria ja imagoa voimakkaasti muuttaviin ehdotuksiin. Julkisivuyhdistys järjesti vastaavanlaisen arkkitehtiopiskelijoille suunnatun kilpailun edellisen kerran vuonna 2002. Palkinnot jaettiin Helsingissä Wanhassa Satamassa pidetyn Julkisivu-tapahtuman yhteydessä tammikuussa. 2 2 Kuvat 2: Toni Sillanpää, VARI- AATIO, 1. palkinto: Rakennuksen julkisivut on uudistettu kokonaisuudessaan, mutta sen alkuperäinen hahmo on yhä tunnistettavissa. Kaikki julkisivut on päällystetty uuden lämmöneristeen suojaksi ripustetuin monen värisin lasilevyin. Esitetty idea on innovatiivinen ja kehityskelpoinen. Kuva1 1: Altti Suominen, PUNAI- SET, 1. palkinto: Työssä on onnistuttu uudistamaan rakennus sen alkuperäiselle rakennusajankohdalle tunnusomaisia piirteitä kadottamatta. Perusratkaisu on tyylikäs ja hauska. Julkisivuissa on innovoitu ansiokkaasti modernin betoninkäytön mahdollisuuksia. Kuvat 3: Maija Tolmunen, Phunky Box, 3. Palkinto: Kauttaaltaan elegantti ratkaisu, jossa vanhaa rakennusta on varmaotteisesti jalostettu oman alkuperäisen aikakautensa kauneimpien esimerkkien tasolle. Uudet julkisivusta voimakkaasti ulostyöntyvät parvekekotelot jäsentävät rakennusta onnistuneesti. 1 1 3 3 Teksti: Riina Takala 54 KIINTEISTÖPOSTI 2/2007
Korjausrakentaminen ja lähiökorjaaminen arkkitehtiopiskelun haasteena Arkkitehtikoulutuksen on tartuttava haasteeseen! Korkeinta opetusta tarjoavien opinahjojen on oltava kiinni ajassaan, mutta haisteltava myös tulevaisuuden haasteita. Rakentamisesta jo nyt yli puolet liittyy korjausrakentamiseen ja lähiöiden korjaus tulee olemaan oma kansallinen haasteemme seuraavan parin vuosikymmenen aikana. Näin evästää Oulun yliopistossa arkkitehtuurin osastolla opettava tekniikan tohtori Anu Soikkeli, joka toimi myös Julkisivukilpailun teknisenä asiantuntijana. Väittäisin jopa, että haasteena se on rinnastettavissa jälleenrakennuskauteemme. Arkkitehtien koulutuksessa on perinteisesti ollut oma taiteellinen lähestymistapansa ongelmiin, mutta kyllä kaiken pohjalla tulee olla vankka käytännön suunnittelun hallitseminen. Muutoinhan arkkitehdit jäävät korjaushankkeissa statistin rooliin tai muodostuvat jopa prosessin riippakiveksi, hän sanoo. Arkkitehtuurin osastot ovat viime vuosina panostaneet korjausrakentamisen opetukseen erityisesti Oulussa ja Tampereella, ja työelämästä saatu palaute ainakin Oulussa vaatisi jopa panostamaan tämän alueen opetukseen entistä enemmän. Valitettavasti täytyy todeta, että Oulussa on kuitenkin nostettu esiin korjausrakentamisen opetuksen supistaminen. Minusta tämä on hyvin lyhytnäköistä ajattelua, joka tulisi aikanaan kostautumaan työelämään siirtyville opiskelijoillemme, hän harmittelee. Oulussa arkkitehtuurin osastolla on Suomen ainoa arkkitehtiosastojen korjausrakentamisen professuuri, ja virassa oleva professori Yrjö Tuppurainen on erityisesti panostanut hissirakentamiseen ja elinkaariasumiseen liittyvään tutkimukseen. Toivottavasti korjausrakentamisen alalla tehtävä tutkimus vankistuisi myös arkkitehtien tekemänä tulevaisuudessa. Itse pidän tarpeellisena erityyppisiä yhteistyö- ja tutkimusprojekteja tuotevalmistajien, rakennusinsinööriosastojen sekä käyttäjien kanssa. Näistä hankkeista voisi viritä uutta ja tarpeellista lähiökorjausten käytännön toteutukseen asti, hän toteaa. ONNISTUNUT PUTKIREMONTTI Laadukkaalla AS-asennuselementtijärjestelmällä putkiremontti nopeasti, helposti ja taloudellisesti Tutustu kotisivustoomme www.pipemodul.com e-mail as-modul@kolumbus.fi Pursialankatu 22, 50100 MIKKELI Puh. (358)015-3370400 fax (358)015-3370401 KIINTEISTÖPOSTI 2/2007 55