Pihlavanlahden niitot ja pintaruoppaus 2015 1(5) KAUKAISEMPAA HISTORIAA Kokemäenjoen suu on siirtynyt vuosisatojen kuluessa länttä kohti. Joen suu oli Kivinin Kahaluodon kapeikon kohdalla noin sata vuotta sitten ja eteni luoteeseen keskimäärin 80 metriä vuodessa. Pihlavanlahti oli tällöin ainakin vesipinnan kannalta tarkastellen merenlahti. Tilanne oli epäilemättä hankala hyyde- ja jääpatotulvavaaran eli talvi- ja kevättulvan osalta, koska joki oli yksiuomainen tuossa kapeikossa. Valapaton tulva keväällä 1899 osuu tähän tilanteeseen. Syystulvan osalta tilanne oli epäilemättä helpompi, koska joki purkautui nykyistä aikaisemmin mereen. Pihlavanlahden mataloitumisen myötä jokeen muodostuivat pääuoma, Tukkijuopa ja Karvianjuopa. Toki muitakin pienempiä juopia oli. Tukkijuopa on nimensä mukaisesti uoma tukkien uittamista varten alavirralla sijainneelle Pihlavan sahalle. Karvianjuopa lienee lähinnä paikallisten veneilijöiden käyttämä uoma. Uomien sijainnista saa käsityksen kuvista 1 ja 2. Tukkijuovan syntyyn on saattanut vaikuttaa Poolee eli Abessinia, joka on ilmeisesti ruoppausmassojen läjitysalue; läjitys lienee tehty 1930-luvulla Abessinian sodan aikana. Tukkijuovan yläosaa noin kilometrin matkalla lienee ruopattu ainakin uoman nykyisen syvyyden ja muodon perusteella. Läjitys Abessiinian alueelle on saattanut mataloittaa Tukkijuovan keskiosaa. Ei ole tiedossa, että Karvianjuovalle olisi tehty mitään uoman kunnossapitotöitä. Jotain ruoppausmassoja on nostettu pääuoman pohjoisreunalle, mikä on saattanut alkaa haitata veneilyä ainakin matalan veden aikaan.
Pihlavanlahden niitot ja pintaruoppaus 2015 2(5) TILANNE 1980-LUVULLA Porissa tapahtui ns. kekkostulva talvella 1974 1975. Sen seurauksena Porin tulvasuojelua parannettiin merkittävästi. Koko Raumanjuopa kaupungin keskustasta alkaen ruopattiin isommaksi ja Laiskaränniä suurennettiin; sen alaosa oli pahasti umpeutunut, mikä ilmenee kuvasta 1. Tukkijuopa oli vielä tuolloin merkittävä joen sivu-uoma, ja Karvianjuopa oli veneilylle auki oleva uoma, joka johti tarvittaessa myös tulvavettä. Jokiveden voidaan arvioida purkautuneen mereen likimain kuvassa 1 esitetyn katkoviivan kohdalla. Mereen johtavia uomia oli viisi. Tätä tilannetta voidaankin pitää erinomaisena tuolloin, koska yhden uoman tukkeutuminen ei olisi estänyt veden purkautumista mereen. Raumanjuovan suurentamisen myötä joella oli kunnollinen sivu-uoma kaupungin keskustasta merelle saakka. c b Poolee eli Abessinia d Luotsinmäenhaara Raumanjuopa Pääuoma Laiskaränni a Kuva 1 vuodelta 1982. a = Tukkijuopa, b = toinen juopa, c = Karvianjuopa, d = myöhemmin lähivuosina ruopattu Laiskarännin alaosa. (Kuvan laatu on parempi ruudulla kuin paperilla)
Pihlavanlahden niitot ja pintaruoppaus 2015 3(5) TILANNE SYKSYLLÄ 2014 Viime syksyn tilanne esitetään kuvassa 2. Karvianjuopa on kasvanut umpeen ylävirran puoleisesta osastaan pitkällä matkalla ja on alaosastaan ruohottunut veneväylä. Tukkijuovan yläpää oli kasvanut umpeen järviruokoa ja mataloitunut; tämä kohta niitettiin loppusyksyllä 2014. Tukkijuovan yläosa on luokkaa 2 3 metriä syvä ja ruopatun kapean uoman osalta auki. Tukkijuovan keskiosa on vielä jossain määrin auki niin, että veneellä pääsee läpi pujottelemalla; uoma on matala ja kasvamassa umpeen järviruokoa. Tukkijuovan alaosa on matala mutta leveä, ja siinä kasvaa järviruokotupsuja. Tukkijuovan pohjoispuolella oleva toinen juopa oli jo lähes umpeutunut ylävirran puoleisesta päästään. Karvianjuopa. Umpeen kasvanut yläosastaan Tukkijuovan yläosa noin 2½ m syvä Tukkijuovan yläpää ummessa alkusyksyllä 2014 Tukkijuovan alaja keskiosa Kuva 2. Tilanne syksyllä 2014. Kuvassa 2 oleva ruskea alue on pääosin järviruokoa, joka kasvaa matalassa vedessä 2 3 metriä korkeaksi tiheiköksi. Lännen puoleiset osat ovat järvikaislaa, joka kasvaa syvemmässä vedessä ja on matalampi.
Pihlavanlahden niitot ja pintaruoppaus 2015 4(5) TULVAVAARAN LISÄÄNTYMINEN TARVE Pääuoma on tällä hetkellä ainoa mereen johtava uoma, jonka matalikko alkaa likimain kuvan 2 vasemmasta reunasta ja ulottuu siitä länteen päin. Jos pääuomaan muodostuu jokea merkittävästi tukkiva hyyde- tai jääpato, ei vesi pääse virtaamaan enää sivuille päin entiseen tapaan, koska rinnakkaiset uomat ovat jo pääosin tukkeutuneet tai tukkeutumassa. Pintahyydesohjon pakkautuminen järviruokoa vasten tai alijäähtyneen veden jäätyminen tiheässä ruo ikossa haittaa merkittävästi veden pääsyä ruo ikkoon, ja veden virtaus ruo ikossa on hyvin hidasta ruokojen tiheäkasvuisuuden tähden. Raumanjuovan ja Laiskarännin ruoppaukset ovat menettäneet merkitystään tulvasuojelun osalta, koska niillä ei ole enää omaa purkautumisreittiä mereen, vaan ne laskevat pääuomaan. Kunnollisten mereen tai leveään lahteen purkautuvien sivuuomien puuttuminen lisää hyydetulvavaaraa huomattavasti 1970- luvun suunnittelutilanteeseen verrattuna. Laadittujen ennusteiden perusteella hyydetulvavaara lisääntyy ilmastonmuutoksen tähden. Sivu-uomien puuttuminen lisää tulvavaaraa myös syystulvien osalta. Meren korkeusvaihtelu on jo lisääntynyt, ja sään ääriilmiöiden voimistuminen kasvattanee virtaamaa. Kokemäenjoki pitenee tällä hetkellä noin 40 metriä vuodessa sedimentoitumisen ja jääkaudesta johtuvan maankohoamisen tähden; joen piteneminen nostaa vedenkorkeutta ylävirralla ja lisää tulvavaaraa. Vielä muutama vuosikymmen sitten auki olleet sivu-uomat on syytä avata, koska tulvavaara on lisääntynyt sivu-uomien umpeenkasvun, tukkeutumisen sekä joen pääuoman mataloitumisen ja pitenemisen tähden. Ensimmäisessä vaiheessa tulevat kyseeseen: Tukkijuovan mataloituneen yläpään uusintaniitto ja pintaruoppaus Tukkijuovan ylä-, keski- ja alaosan niitto Karvianjuovan niitto. Niitto on syytä uusia muutaman kerran, jotta kasvien juuret kuolisivat uoman kohdalla.
Pihlavanlahden niitot ja pintaruoppaus 2015 5(5) HANKKEEN VAIKUTUKSET Hanke: edistää tulvasuojelua koko vesistön alueella lienee vähäisessä määrin edullinen voimataloudelle lisää luonnon monimuotoisuutta niiton vaikutusalueella edistää virkistyskäyttöä on alueella mahdollisesti esiintyvien harvinaisten kasvien suojelutoimenpide, koska järviruoko valtaisi matalat vesialueet, jos niittäminen jätettäisiin tekemättä; kasvillisuusselvitys on tuolla: http://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/tekninenpalvelukeskus/tulvasuojelu linkit/6erjv36kz/luonto_ahlman_kasvillisuusselvitys_teksti_liitteineen.pdf Hanke kohdistuu Natura-alueeseen. Hankkeen kohteena olevat uomat ovat entisiä tärkeimmiltä osiltaan umpeutumaan päästettyjä uomia, jotka ovat olleet uomia Natura-päätöksen aikaan. Kyse ei siis ole uusien uomien tekemisestä vaan vanhojen ylläpitämisestä ja palauttamisesta. Pihlavanlahden järviruoko- ja järvikaisla-alueen kokonaispinta-ala on vuoden 2013 ilmakuvan perusteella noin 5 km 2. Niitettävien uomien enimmäispituudet ovat Karvianjuovan osalta noin 1,7 km ja Tukkijuovan osalta noin 2,7 km. Jos uomat niitettäisiin enimmillään 50 metriä leveiksi, olisi uomien kokonaispinta-ala noin 4 % ruoko- ja kaisla-alueen pinta-alasta. Koska varsinkin Tukkijuopa on vielä isolta osalta auki, olisi todellinen niittoala järvikaislan ja järviruo on osalta noin 2 % kokonaisalasta. Niitto kohdistetaan järviruokoon ja -kaislaan. Muuta niittoa tehdään sen verran, että niitto- ja kuljetuskalustolla pystytään liikkumaan. LIITE LIITEKUVAT