Sivu 1/5 Lausuminen kertoo sanojen määrän Monta osaa Miten selvä ero Rinnasteiset ilmaisut Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa tai enemmän. Puhutussa kielessä tätä vastaa se, että yhdyssanan osista vain ensimmäisellä on pääpaino, muilla sivupaino. Vertaa esimerkiksi ilmaisuja asianajaja ja (jonkin) asian ajaja. Jälkimmäinen on selvästi "kaksihuippuinen" eli osien alkutavut ovat yhtä painokkaita. Yleensä kun ajattelet, miten sanat puheessa lausutaan, voit päätellä, kirjoitetaanko yhteen vai erikseen. Jos korva ei sano mitään, kyseessä on luultavasti rajatapaus, jossa virheen tekeminen ei ole kovin vakavaa. Esimerkiksi sensijaan vai sen sijaan? Kirjoitit kummin tahansa, se tuskin herättää suurta huomiota. Kyseessä on lähinnä sopimuksenvarainen asia. Normien mukainen asu on muuten sen sijaan. Poikkeuksena edellä annettuun nyrkkisääntöön on se, että rinnasteiset ilmaisut kuten suomalais-ruotsalainen kirjoitetaan yhdyssanoiksi, vaikka yleensä molemmilla osilla on pääpaino. Yhdyssanoiksi käsitetään myös sellaiset ilmaisut kuin Etelä-Suomi, vaikka niissäkin jälkiosa voi ääntyä pääpainollisena. Lisäksi se sääntö, että suomessa pääpaino osoittaa sanan alun, on hiukan yksinkertaistettu. Tarkemmin asiaa kuvaavat esim. Tommi Niemisen Suomen kielen puherytmi ja Näkökulmia suomen puherytmiin.
Sivu 2/5 Sääntöjä yhdyssanoihin auttavat välttämään pahimpia virheitä Jos ilmaisun alkuosa on perusmuodossa (nominatiivissa) oleva substantiivi, kyseessä on lähes aina yhdyssana. Sellaiset ilmaisut kuin *kirja kauppa ovat pahoja virheitä. Yhdyssanoja ovat myös ilmaisut, joissa alkuosa on perusmuodossa oleva erisnimi, lyhenne, koodi, symboli tms. Tällöin yhdyssanassa yleensä käytetään yhdysmerkkiä. Esimerkiksi: Windows-järjestelmä, FTP-palvelin, printf-funktio, @-merkki. Joissakin tapauksissa voi käyttää vaihtoehtoisesti myös sanaliittoa, mutta silloin erisnimenomainen ilmaisu on yleisnimen jäljessä Esimerkiksi: funktio printf, merkki @. Jos alkuosa on genetiivimuodossa tai adjektiivi, on mahdollisuuksia ja tulkinnanvaraakin enemmän. Tärkeintä on kirjoittaa kiinteät, terminomaiset ilmaisut yhteen silloin, kun erikseen kirjoittaminen muuttaisi merkityksen. Esimerkiksi: isolokki (eräs lokkilaji, Larus hyperboreus) iso lokki (isokokoinen lokkilintu yleensä), talonpoika, sananjalka. Virallisissa kirjoitusasuissa suuntaus on sellainen, että termit ja terminomaiset ilmaisut pyritään kirjoittamaan yhdeksi sanaksi. Esimerkiksi: harmaanorjanhirvikoira (eikä harmaa Norjan hirvikoira kuten ennen). Samoin maiden nimissä ja niiden johdoksissa, esimerkiksi Uusi-Seelanti ja uusiseelantilainen. Yhdysmerkki ensin mainitussa johtuu siitä, että yhdyssanan välittömänä rakenneosana on erisnimi. Jos ilmaisun alkuosa on erityinen yhdyssanamuoto kuten hevos-, olin- tai ulko-, kyseessä on tietenkin yhdyssana. Yhdyssanamuotoja ovat esimerkiksi -nen -loppuisten sanojen -s -loppuiset muodot. Esimerkiksi: Erikseen kirjoittaminen sanassa *uutis otsikko on karkea virhe. Johdokset, joissa kantana on kahden sanan muodostama kokonaisuus, ovat yhdyssanoja, vaikka kanta muuten olisi sanaliitto. Esimerkiksi suomen kieli, mutta suomenkielinen.
Sivu 3/5 Lukusana muodostaa yleensä sanaliiton sitä seuraavan substantiivin kanssa, esim. viisi vuotta (tai 5 vuotta), mutta edellisen säännön mukaisesti sellaiset johdokset kuin viisivuotias (tai 5- vuotias) kirjoitetaan yhteen. Kun luku ilmaistaan sanoin, suositeltu menettely on, että sananrajat vastaavat luvun ryhmittelyä kolmen numeron ryhmiin numeroin kirjoitettaessa. Esimerkiksi: 2 678 534 olisi siis sanoin kirjoitettuna kaksimiljoonaa kuusisataaseitsemänkymmentäkahdeksantuhatta viisisataakolmekymmentäneljä. Koska tällöin syntyy varsin pitkiä sanoja, säännöstä usein poiketaan jakamalla sanoja enemmän osiin. Esimerkiksi viisisataa kolmekymmentä neljä. Sellainen myös vastannee paremmin ääntämystä. Viralliset säännötkin mainitsevat mahdollisuuden kirjoittaa suuret pyöreät luvut eri sanoiksi, esimerkiksi kaksi miljoonaa. Kirjahylly, kerrostalo, pääkaupunkiseutu ja ukkosilma ovat kiistattomia yhdyssanoja. Yhdyssanoja ovat myös ilmaukset Helkama-pesukone, Hanna-täti ja Salora-televisio. Tällaisissa sanoissa alkuosa (usein erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Muista yhdysmerkki!
Sivu 4/5 Sanaliitot ja epäselvyydet Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ilmaus on yleensä sanaliitto. Esimerkiksi: tiheä viidakko, lyhyt matka. Taipumaton adjektiivi kirjoitetaan samoin erikseen. Esimerkiksi: koko lailla, pikku kaupunki, tosi ystävällinen, viime kädessä. Muutamien ilmausten merkitys on kuitenkin vakiintunut. Tällaiset tapaukset kirjoitetaan yhteen. Esimerkiksi: harmaakaihi, kevytmaito, vanhapiika, jokamies, pikkusielu. Yhteen ja erilleen kirjoittamisen vaikein ongelma on, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan sanan kanssa yhdyssanan. Luku- ja hahmotustavan mukaan voidaan kirjoittaa joko kielten opetus tai kieltenopetus. Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä: ne ovat usein terminluonteisia, ja niiden merkitys on yleisluonteisempi kuin sanaliiton. Yhdyssanan alkuosa viittaa lisäksi pikemminkin lajiin kuin määräyksilöön. Esimerkkejä: kananmuna, talonpoika, häränsilmä, kirjansidonta, lampunvarjostin. Kielten nimet ovat sanaliittoja: suomen kieli, englannin kieli. Adjektiivit ovat eri asemassa: suomenkielinen ja englanninkielinen. Kahden samassa sijassa olevan substantiivin rinnasteet ovat sanaliittoja: yötä päivää, puuta heinää, alun perin, mielin määrin, perin pohjin, suin päin. Genetiivialkuisten -inen -adjektiivien kirjoitustapa horjuu. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi. Esimerkiksi: samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen. Lukuisat substantiivialkuiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen. Useimmat substantiivialkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja. Esimerkiksi: pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.
Sivu 5/5 Jos infnitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, ilmaus on yleensä sanaliitto: huomioon ottaen, läsnä ollessa, näin ollen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, irti päässyt, mukaan luettuna, niin sanottu, ennen kuulematon. Vakiintuneet ilmaukset ovat yhdyssanoja, kuten asiaankuuluva, kouraantuntuva, käänteentekevä, mukaansatempaava. Verbin -minen -johdoksen ja adverbiaalin yhtymä on sanaliitto: eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, yhteen sovittaminen. Muunlaisen johdoksen ja adverbiaalin muodostama ilmaus kirjoitetaan tavallisesti yhteen, kuten maahanhyökkäys, poissaolo, maaltamuutto, koroillaeläjä, sivustakatsoja. Konjunktioiden kun ja kuin muodostamat liittokonjunktiot kirjoitetaan erilleen: samalla kun, sitten kun, niin kuin, samoin kuin. Yhtenä nyrkkisääntönä vielä Usein esitetään myös, että yhdyssanan osien väliin ei voi lisätä tarkentavaa määritettä. Esimerkiksi talonpoika on tässä mielessä kiinteä ilmaisu. Sen sijaan sanaliittoon talon poika, jolla on eri merkitys, voi hyvinkin lisätä adjektiivin sanojen väliin, esim. talon vanhin poika.