PARAISTEN KAUPUNGIN TOIMINTAMALLI PARI- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTAAN PUUTTUMISESTA JA SEN HALLINNASTA 1
(Käännös) PARAISTEN KAUPUNGIN TOIMINTAMALLI PARI- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTAAN PUUTTUMISESTA JA SEN HALLINNASTA Länsi-Turunmaan kaupungin pari- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinointi- ja yhteistyöryhmä 2011 2
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 6 2. MITÄ PERHEVÄKIVALTA ON? 8 Yleistä 8 Fyysinen väkivalta 9 Psyykkinen väkivalta 9 Seksuaalinen väkivalta 9 Taloudellinen väkivalta 9 Uskonnollinen väkivalta 9 Kemiallinen väkivalta 9 3. VÄKIVALTA ON RIKOS 14 Poliisi 14 Lastensuojelulaki 15 Rikoslaki pahoinpitelystä 16 Rikoslaki seksuaalirikoksista 17 Rikosten sovittelu 17 Lähestymiskielto 18 Turvakodit 19 4. NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA 20 5. VÄKIVALLAN SEURAUKSET 21 Väkivallan käyttäjä 21 Lapsiin kohdistuva väkivalta 22 Lapsiin kohdistuva seksuaalinen riisto 23 Naisiin kohdistuva väkivalta 24 Miehiin kohdistuva väkivalta 25 Vammaisiin kohdistuva väkivalta 26 Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta 27 Seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuva väkivalta 30 Traumatisoituminen 31 6. VÄKIVALLAN PUHEEKSI OTTAMINEN 32 Muistilista 32 Kun keskustelet mahdollisesti väkivallan kohteeksi joutuneen kanssa 32 Kun keskustelet mahdollisesti väkivaltaisesti käyttäytyneen kanssa 33 Miten voin auttaa? 33 Mitä ei kannata tehdä? 34 3
7. VAITIOLOVELVOLLISUUS 35 Asiakas- ja potilastiedot sekä salassapito 35 Terveydenhuoltohenkilöstö 36 Opetushenkilöstö 36 Poliisi 36 Seurakunnan työntekijät 37 Lastensuojelulain (417/2007) 25 :n mukainen ilmoitusvelvollisuus 38 8. ERI YKSIKÖIDEN OMAT TOIMINTAMALLIT 39 Terveysasemien vastaanotot 39 Äitiys- ja lastenneuvola 40 Vuodeosasto 41 Malmkulla 42 Hammashoito 43 Kouluterveydenhuolto 44 Lasten päivähoito 45 Koulu 46 Sosiaalihuolto, vanhustenhuolto ja vammaispalvelut 47 Lastensuojelu 48 Päihdetyö 49 Perheneuvola 50 Poliisi 51 Seurakunta 52 SPR 53 Folkhälsan 54 9. TILASTOTIEDOT, DOKUMENTOINTI JA KEHITTÄMISTOIMET 55 Dokumentointi 56 Suunnitelman päivittäminen 56 Kehittämistoimet 56 Tilanne Länsi-Turunmaalla 57 Terapia 58 4
10. LIITTEET 59 1. Erilaisia väkivallan muotoja 60 2. Väkivallan tunnistaminen 62 3. Subjektiivisen huolen vyöhykkeistö 63 4. Tulkin käyttö 66 5. Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta 67 6. Esite asiakkaalle 68 7. Suoria kysymyksiä epäillessäsi perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa 69 8. Turvallisuussuunnitelma 70 9. Väkivallan kartoituslomake 71 10. Lastensuojeluilmoitus 74 11. Lapsen haastattelulomake 75 12. Väkivallan puheeksi ottaminen väkivallantekijän kanssa 78 13. Suostumuslomake salassa pidettävät potilastiedot 79 14. Suostumuslomake salassa pidettävät asiakastiedot 79 15. Perustuuko suhteesi tasa-arvoon? 80 16. Väkivallan talo ja turvallinen koti 81 17. Tapausesimerkki 84 18. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (22.09.2000/812) mukaiset salassapitomääräykset 85 19. Tärkeitä paikallisia puhelinnumeroita 91 20. Tärkeitä valtakunnallisia puhelinnumeroita 95 21. Tietoa ja keskusteluja verkossa 96 Lähdeviitteet 97 Länsi-Turunmaan kaupungin pari- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinointi- ja yhteistyöryhmä koostuu seuraavista Länsi-Turunmaan kaupungin ja sen sidosryhmien edustajista: Gun Andersson, Folkhälsan Leif Blom, sosiaalipalveluyksikkö 30.3.2010 asti Susanna Blåberg, päivähoitoyksikkö Carola Christiernin-Eklund, suunnitelmavastaava, perheyksikkö Aimo Ellilä, Turunmaan päihdekoordinaattori (Päivi Viisainen 30.10.2009 asti) Kaisu Karlsson, koulutusyksikkö Kimmo Läntinen, poliisi Inkeri Mäkinen, Turunmaan perheneuvola Micaela Nyström, perheyksikkö Ann-Helen Saarinen, terveydenhuoltoyksikkö Patrik Sundell, seurakunta Mikaela Sundman, Suomen Punainen Risti 5
LÄHISUHDE- JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISY LÄNSI-TURUNMAAN KAUPUNGIN TOIMINTAOHJELMA 1. JOHDANTO TUNNISTA TURVAA TOIMI Väkivallan ehkäisytyössä on pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Työn johtavana periaatteena on asiakkaan hyvinvoinnin parantaminen. Tutkimukset osoittavat kiistatta väkivallan olevan yksi suurimmista kansanterveysongelmistamme. Suomi sijoittuu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuvaavissa eurooppalaisissa tilastoissa erittäin heikosti. Suomalaisista naisista yli 100 000 joutuu vuosittain jonkinlaisen väkivallan kohteeksi lähisuhteissaan. Lähisuhdeväkivallasta 90 % kohdistuu naisiin ja noin 10 % miehiin. Myös nainen voi perheessä olla väkivaltainen. Yksi väkivallan kohteeksi joutuvien ryhmä ovat myös ikääntyneet, joilla on väkivaltaisia lapsia tai sukulaisia. Lähisuhde- ja perheväkivallan vastaisella työllä tarkoitetaan ehkäiseviä palveluja, jotka muodostavat osan toimivasta palvelutarjonnasta, erilaisia väkivaltaisen käyttäytymisen riskitekijöihin kohdistuvia toimia sekä väkivallan uhrien ja käyttäjien hoitomahdollisuuksien parantamista. Lähisuhde- ja perheväkivaltaan liittyy häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Väkivalta on usein toistuvaa ja pahenevaa ja sitä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa ja kulttuureissa. Perheväkivaltaa yritetään usein peitellä, ja henkilöstö tarvitsee sen takia koulutusta ja tukea oppiakseen tunnistamaan väkivallan. Kuntalaiset tietävät yleensä hyvin, missä pieniä lapsia koskevat asiat kunnassa hoidetaan. Samalla tavalla yleisessä tiedossa pitäisi olla myös se, mistä hakea apua väkivaltaan. Tämän suunnitelman on tarkoitus opastaa työntekijöitä tunnistamaan väkivalta ja sen uhka. Kaikkien on tiedettävä, mistä uhrit voivat hakea apua ja saada pitkäaikaista tukea. Kaikilla työssään läheisväkivaltaa kohtaavilla tulee olla: Perustiedot väkivallan tunnistamisesta Perustiedot väkivallan uhrin ja käyttäjän kohtaamisesta Riittävät tiedot apua tarvitsevien ohjaamiseen oikeaan paikkaan hoitoa saamaan. Väkivaltaista käyttäytymistä koskevien kysymysten esittäminen saattaa olla työntekijälle ahdistavaa ja pelottavaa. Työntekijöiden tulee saada koulutusta ja sitä kautta enemmän osaamista sekä mahdollisuus työnohjaukseen, jotta moniammatillisen toiminnan keinoin tehtävä väkivallan vastainen työ tuottaisi tulosta! Kun eri toimijat tekevät keskenään hyvää yhteistyötä ja noudattavat siinä toimintasuunnitelman periaatteita, vastuuta ei lykätä "jollekin toiselle". Mitä esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa tehdään perheväkivaltaa epäiltäessä? Mitä terveyskeskuksen terveydenhoitaja tekee nähdessään selviä merkkejä väkivallasta? 6
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa pidetään melko yleisesti yksityisasiana, johon ei voi sekaantua. Oikeasti asennoitumisen pitäisi kuitenkin tiukentua niin, ettemme salli väkivaltaa. Perheille on tehtävä selväksi, ettei lapsen kasvamista uhkailun ja väkivallan ilmapiirissä hyväksytä. Avun hakemisesta ja näin väkivallan aiheuttamasta kestämättömästä tilanteesta pääsemisestä olisi tultava hyväksyttävämpää. Lapselle on sekä fyysisesti että psyykkisesti vahingollista ja haitallista elää jatkuvassa pelossa ja väkivallan uhan alaisena. Väkivallan kierre tulisi katkaista mahdollisimman nopeasti, koska negatiiviset käyttäytymismallit saattavat periytyä seuraaville sukupolville. ANNA ASIAKKAALLE TOIVOA JA USKOA ET JÄÄ YKSIN RATKAISU LÖYTYY Väkivalta maksaa Tehokas väkivallan vastainen työ on taloudellisesti kannattavaa ja säästää paljon rahaa. Tilastokeskuksen mukaan väkivallasta vuosittain valtakunnallisesti aiheutuvat kustannukset sosiaalija terveydenhuollossa ovat noin 21,5 miljoonaa euroa ja juridisella sektorilla 26,5 miljoonaa euroa. Parisuhdeväkivallasta aiheutuu myös välillisiä kustannuksia mm. menetettyjen henkien, hyvinvoinnin heikkenemisen, pitkien terapioiden ja työpoissaolojen muodossa. Toimintaohjelman tehtävänä on lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy sekä koko maan kattavan väkivallan uhreille ja käyttäjille tarkoitetun perus- ja erityispalveluverkoston parantaminen varhaiseen ongelmiin puuttumiseen panostaminen, erityisesti väkivaltaa näkevien ja kokevien lasten auttamiseksi väkivallan ehkäisytyössä ja vaikeiden tilanteiden käsittelyssä tarvittavan ammatillisen osaamisen vahvistaminen. Tämä toimintasuunnitelma sisältää ohjeita päiväkotihenkilöstölle, koulujen työntekijöille, sosiaalityöntekijöille, terveydenhoitajille ja muille työssään väkivaltaa kohtaaville. Suunnitelmassa annetaan esimerkkejä väkivallan kartoittamiseen ja väkivallan vastaiseen työhön. Toimintaohjelman pääasiallisena tavoitteena on omien konkreettisten toimintamallien laatiminen Länsi-Turunmaan kaupungille työmenetelmien löytäminen väkivallantekojen tunnistamiseen ja väkivaltaan puuttumiseen eri sektoreiden ja osaamisalueiden työnkuvaan tutustuminen ja sitä kautta mm. hoitoketjun parantaminen. Vastuun pakoilu Vastuun pakoilu on yleinen tapa välttää tehokkaasti väkivallan uhrien ja käyttäjien auttamispalvelujen kehittäminen. Halutaan, että joku muu hoitaisi ongelman. Vaikeudet ja niiden syyt ovat jossakin muualla. Ongelma ulkoistetaan eikä ryhdytä miettimään, mitä minä ja meidän sektorimme voisimme tehdä ongelman ratkaisemiseksi. Yksinäisyys ja voimattomuus sekä työntekijän pelko siitä, että hän joutuu itse hoitamaan koko tilanteen alusta loppuun, herättävät huolta. Koordinoitu moniammatillinen yhteistyö edellyttää, että kaikilla sektoreilla on selkeät omat toimintasuunnitelmansa. Näin voidaan estää liian suuren työmäärän kasautuminen yksittäiselle sektorille. Uupumuksen ehkäisemiseksi tarvitaan 7
täydennyskoulutusta ja ohjausta. Työntekijöillä on oltava mahdollisuus prosessoida syntyneitä tilanteita jälkikäteen. Länsi-Turunmaalla jo laadittuja toimintasuunnitelmia tulisi kehittää edelleen niin, että pari- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy saadaan sisällytettyä mahdollisimman moneen suunnitelmaan. 2. MITÄ PERHEVÄKIVALTA ON? Väkivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa ja kulttuureissa. Kuka tahansa voi joutua väkivallan uhriksi. Tekijä voi olla aviomies tai aviovaimo, aikaisempi kumppani, lapsi, muu perheenjäsen, sukulainen tai tuttu. Tavallisin pari- ja lähisuhdeväkivallan muoto on miehen naiseen, omaan kumppaniin, kohdistama väkivalta. Väkivalta tapahtuu usein tekijän ja uhrin yhteisessä kodissa. Perheväkivallassa ei tavallisesti ole kyse kertaluonteisesta tapahtumasta, vaan pitkään kestävästä ja jatkuvasta prosessista, jossa tilanne koko ajan pahenee. Tapahtuneeseen liittyy häpeää, salailua ja vaikenemista. Väkivalta tarkoittaa sitä, että yksi tai useampi ihminen käyttää välillisesti tai suoraan fyysisiä, psyykkisiä tai moraalisia voimakeinoja yhtä ihmistä, ryhmää tai näiden omaisuutta kohtaan saadakseen näistä vallan. Väkivallan käytön tarkoituksena on hallita ja käyttää valtaa. Yleistä Perheväkivallalla tarkoitetaan laajassa mielessä perheessä tai muissa sukulaisuus- tai tuttavuussuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Yleisintä väkivalta on parisuhteissa, mutta sitä esiintyy myös lasten ja vanhempien välillä. Väkivalta määritellään toisen ihmisen tahdon, tarpeiden ja toiveiden hallitsemiseksi käyttämällä sanallisia tai sanattomia tekoja, jotka loukkaavat ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista itsemääräämisoikeutta. Väkivalta on käyttäytymistä, jonka avulla väkivallantekijä herättää pelon ja uhan tunteita ja saavuttaa näin valtaa toisen elämässä. Väkivalta on myös läheisen tunteiden, ajatusten ja tekojen kontrollointia. Valtaa ja kontrollia saavutetaan ja ylläpidetään psyykkisellä, henkisellä, fyysisellä, seksuaalisella ja taloudellisella väkivallalla ja ajatuksella toisen omistamisesta sekä hänen elämänsä rajoittamisesta. Erilaisia perheväkivallan muotoja Perheväkivallan muotoja ovat mm. fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta. Muita väkivallan muotoja ovat esimerkiksi uskonnollinen ja kemiallinen väkivalta, hoidon ja huolenpidon laiminlyönti sekä syrjintä. Väkivalta voi olla myös piilevää väkivaltaa, joka on uhan ilmapiiriä tai pelkoa siitä, että väkivalta voi puhjeta milloin tahansa. Perheissä, joissa väkivaltaa on esiintynyt yhdenkin kerran, väkivallan mahdollisuus on aina piilevänä. Väkivallan uhka aiheuttaa pelkoa ja muuttaa perheenjäsenten käyttäytymistä. Perheenjäsenet eivät uskalla esittää omia mielipiteitään, koska pelkäävät sen aiheuttavan väkivaltatilanteen. Piilevää väkivaltaa kuvaa hyvin tilanne, jossa perheenjäsenet ikään kuin kävelisivät miinakentällä koskaan ei tiedä, milloin räjähtää. 8
Fyysinen väkivalta Fyysinen väkivalta on helpoimmin tunnistettavissa oleva väkivallan muoto. Se voi ilmentyä monella eri tavalla, kuten esimerkiksi lyömisenä, potkimisena ja kuristamisena sekä erilaisten pakkokeinojen käyttämisenä ja vapaudenriistona. Psyykkinen väkivalta Psyykkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto. Se voi olla sanallista tai sanatonta. Psyykkisen väkivallan muotoja ovat alistaminen, nöyryyttäminen, halveksiminen, pelottelu, huutaminen, kiroilu, painostaminen, pilkkaaminen, nimittely, uhkailu, kontrolli, vähättely, häirintä ja syyttely. Kontrollilla ei tarkoiteta yksittäisiä tapahtumia, vaan toistuvaa pyrkimystä hallita ja rajoittaa toisen elämää. Uhkailulla ja pelottelulla on yhtälailla pelottava, uhkaava ja ahdistava vaikutus kuin fyysiselläkin väkivallalla. Monesti väkivaltainen käyttäytyminen alkaa sanallisesti ja muuttuu myöhemmin fyysiseksi väkivallaksi. Seksuaalinen väkivalta Seksuaalisen väkivallan yleisimmin esillä oleva muoto on raiskaus. Seksuaalista väkivaltaa on myös pakottaminen seksiin tai muihin seksuaalisiin toimintoihin vastoin tahtoa. Lisäksi seksuaalista väkivaltaa on sukuelimiin kohdistuva pahoinpitely, sanallinen nöyryyttäminen, halventaminen, huoraksi haukkuminen sekä toisen kehon arvosteleminen. Taloudellinen väkivalta Taloudellinen väkivalta on yksi alistamisen ja vallankäytön muoto. Vaikka nykyaikana naisillakin on mahdollisuus taloudelliseen riippumattomuuteen ja itsenäisyyteen, tämä alistamisen muoto ei ole hävinnyt. Taloudellinen väkivalta ilmenee kiristämisenä, harhauttamisena, kavaltamisena ja rahankäytön kontrolloimisena. Taloudelliseen kontrolliin liittyy myös usein vaatimus siitä, että uhrin on tehtävä pikkutarkka selvitys rahan käytöstä esimerkiksi kuitit ja tiliotteet esittämällä. Uskonnollinen väkivalta Uskonnollinen väkivalta on kumppanin pakottamista johonkin uskontokuntaan tai kieltämistä kuulumasta johonkin uskontokuntaan. Väkivaltaa on myös läheisen uskonnollisen vakaumuksen tai uskonnollisen toiminnan halveksiminen tai vähättely. Kemiallinen väkivalta Kemiallista väkivaltaa on läheisen tarvitsemien lääkkeiden kieltäminen tai unilääkkeiden tai rauhoittavien ja huumaavien lääkkeiden käyttöön pakottaminen. Kemiallisen väkivallan muotona pidetään myös alkoholin käyttöä nukuttamistarkoitukseen. Kemiallinen väkivalta kohdistuu erityisesti pieniin lapsiin ja vanhuksiin. Lähde: Perheväkivallan muodot, Vaasan toimintamalli perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan puuttumisesta ja hoitamisesta, 2006 9
10
11
12
Lähde: Pense E. & Paymar M.: Education Groups For Men Who Batter. The Duluth Model. Springer Publishing Company. New York, 1993. Suom. Sirkka Perttu. Katso myös liite 1 ja liite 2. 13
3. VÄKIVALTA ON RIKOS Yleisimmät perheväkivaltaan liittyvät oikeudelliset kysymykset ovat: avioero ja yhteiselämän lopettaminen lähestymiskielto lasten huolto- ja tapaamisoikeus sekä elatus pahoinpitely- ja seksuaalirikokset omaisuuden ositus lapsikaappaus ja kansainväliset asiat lastensuojelu. Oikeusprosessissa keskiössä on syytetty, ei uhri. Usein vaikuttaa siltä, että perheväkivaltarikoksia koskevissa tuomioissa teko ja siitä tuomittu rangaistus eivät ole kohtuullisessa suhteessa toisiinsa. Tuomioistuimet ovat olleet taipuvaisia tuomitsemaan seuraamukseksi lievimmän mahdollisen rangaistuksen. Huomioon tulisi laajemmassa määrin ottaa uhrin oikeus saada hyvitystä kokemastaan kärsimyksestä. Tavallisia seuraamuksia ovat ehdollinen vankeus ja yhdyskuntapalvelu, jotka vaikuttavat tuomitun tekijän arkeen mahdollisimman vähän. Yhteiskunta ei ole riittävässä määrin osoittanut tuomitsevaa suhtautumista perheväkivaltaan, vaan osoittanut liiaksi anteeksiantoa ja ymmärtämystä. Väkivallan kohde, uhri, saa ehkä jonkinlaisen taloudellisen vahingonkorvauksen. Muuten uhrin on vain selvittävä ja yritettävä jatkaa eteenpäin. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen tuomioistuimet eivät huoltoriidoissa ota riittävässä määrin huomioon perheväkivaltaa. Kun väkivallasta ei ole tehty rikosilmoitusta, vedotaan usein siihen, ettei näyttöä ole tarpeeksi. Myös muissa tapauksissa tapahtumat sivuutetaan aivan liian usein. Lähde: Tohtorikoulutettava Teija Hautanen, Väkivalta ja huoltoriidat, Tampereen yliopisto, 2010 Poliisi Poliisi kehottaa kaikkia perheväkivallan kohteeksi joutuneita tuomaan tapahtuneen esille tekemällä rikosilmoituksen tai viranomaisilmoituksen. Väkivaltaan ei pidä alistua! Tehokas puuttuminen edellyttää poliisin ja sosiaali- ja terveysviranomaisten välisen yhteistyön laajentamista. Yksi poliisin tärkeimmistä tavoitteista on väkivallan kierteen katkaiseminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Poliisi kohtaa lastensuojelun tarvetta erityisesti perheväkivaltaan liittyvien kotikäyntien yhteydessä. Poliisin ja sosiaalitoimen yhteiset toimet tukevat perheitä ongelmatilanteissa, joihin liittyy väkivaltaa. Nopea puuttuminen on sekä tehokasta että taloudellista. Kiireellisissä tapauksissa poliisi voi määrätä nopeasti lähestymiskiellon, joka voi olla myös perheen sisäinen. Rikosilmoituksen tekeminen kaikista väkivaltarikoksista on tärkeää tulevan todistelun kannalta. Huolellinen kirjaaminen ja hyvin tehty esitutkinta ovat tärkeitä osatekijöitä väkivallan vastaisessa työssä. 14
Lastensuojelulaki Lapsi on 0 18-vuotias henkilö (nuori 19 21-vuotias). Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Huonosti voivat lapset on kokoava käsite, jota on tapana käyttää lapsista, jotka joutuvat perheessään jollain muotoa huolenpidon laiminlyönnin kohteeksi. Kyse voi olla fyysisestä tai psyykkisestä pahoinpitelystä, seksuaalisesta riistosta, huolenpidon puutteesta tai hoidon laiminlyömisestä. Psykososiaalista ympäristöä korostetetaan, kuten myös sitä, että lähiympäristön epäkohtien seurauksena lasten perustarpeet eivät tyydyty. Huonosti voivat lapset on sen vuoksi käsitteenä relevantti käytettäväksi myös lapsista, jotka kasvavat perheissä, joissa esiintyy parisuhdeväkivaltaa. Naisiin kohdistuva väkivalta ja lapsiin kohdistuva väkivalta on rinnastettava toisiinsa aina, kun perheessä on lapsia, eikä niistä voi keskustella erillisinä ilmiöinä. Lapsiperheessä esiintyvä väkivalta vaarantaa aina lapsen kasvun ja kehityksen. Lapsen laiminlyönnistä tai pahoinpitelystä tietävällä lähimmäisellä on mahdollisuus tehdä asiasta ilmoitus. Nykyisessä lastensuojelulaissa (417/2007) velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen on annettu aiempaa suuremmalle joukolle lasten ja heidän perheidensä parissa työskenteleviä henkilöitä. Lastensuojelulain 25 :n mukainen ilmoitusvelvollisuus Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen, seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisuus koskee henkilöitä, jotka ovat seuraavien tahojen palveluksessa tai luottamustoimessa: sosiaali- ja terveydenhuolto opetustoimi nuorisotoimi poliisitoimi seurakunta tai muu uskonnollinen yhdyskunta sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottaja, opetuksen tai koulutuksen järjestäjä turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa harjoittava yksikkö hätäkeskustoimintaa harjoittava yksikkö koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittava yksikkö; 15
muilla henkilöillä ei ole velvollisuutta tehdä ilmoitusta, mutta heillä on kuitenkin oikeus siihen. Ilmoitusvelvollisten on salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoitettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, joka on hoidon ja huolenpidon tarpeessa joka on lapsen kehityksen vaarantavissa olosuhteissa jonka oma käyttäytyminen vaarantaa lapsen kehityksen. Lastensuojeluilmoitus tehdään suullisena tai kirjallisena. Ilmoituksen voi tehdä sen estämättä, että lapsi tai vanhemmat vastustavat ilmoituksen tekemistä. Asiakkaalle tiedotetaan aikeesta tehdä ilmoitus. Ilmoitusvelvollinen tekee ilmoituksen aina omissa nimissään. Henkilöt, joilla ei lain mukaan ole ilmoitusvelvollisuutta, mutta joilla on oikeus tehdä ilmoitus, voivat halutessaan pysyä nimettöminä. Viranomaisten tulee aina saada tietää ilmoittajan nimi. Ilmoittajan nimeä ei kuitenkaan pidetä salassa automaattisesti, ja tästä tuleekin kertoa ilmoittajalle. Laissa säädetään myös uusista ilmoitusvelvollisuuksista kunnan sosiaaliviranomaisille. Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen kotikunnan vaihtuessa entisen kotikunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on ilmoitettava muutosta lapsen uudelle asuinkunnalle. Lastensuojeluviranomaisten on lisäksi tehtävä ilmoitus poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistunut jokin tietynlainen rikos. Rikoslaki pahoinpitelystä Uusittu rikoslaki tuli voimaan vuonna 1995. Siinä poistettiin rikosten jakaminen yksityisellä ja julkisella paikalla tapahtuviksi. Uudistuksen ansiosta myös yksityisellä paikalla tapahtuva pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Lainsäädännön uudistuksella viestitään siitä, että perheväkivalta ei ole vain perheen sisäinen asia, vaan yhteiskunnalla on velvollisuus puuttua siihen. Lailla pyritään myös siihen, että kotona tapahtuvaan väkivaltaan suhtaudutaan yhtä vakavasti kuin muihinkin väkivaltarikoksiin ja että niihin sovelletaan samanlaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Laissa pahoinpitelyt jaetaan kolmeen eri ryhmään: lievä pahoinpitely pahoinpitely törkeä pahoinpitely. Pahoinpitelyn astetta arvioidaan fyysisten vammojen, rikoksen tekotavan ja sen aiheuttaman henkisen kärsimyksen perusteella. Lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, mikä tarkoittaa sitä, että asianomistajan on itse tehtävä rikosilmoitus ja vaadittava tekijälle rangaistusta rikoksesta. Muussa tapauksessa poliisi ei tutki tapausta. Poikkeus on kuitenkin alle 15-vuotiaaseen kohdistuva pahoinpitely, sillä se on aina virallisen syytteen alainen rikos. Myös pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia, jotka poliisi tutkii ja joista syyttäjä nostaa syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rikoksista rangaistusta (rikoslaki 39/1889). 16
Rikoslaki seksuaalirikoksista Seksuaalirikoksia koskeva rikoslain uudistus tuli voimaan vuonna 1999 (rikoslaki 39/1889, 20 luku). Uudistuksen jälkeen seksuaalirikokset jaetaan kolmeen ryhmään: pakottaminen sukupuoliyhteyteen raiskaus törkeä raiskaus. Näistä raiskaus ja törkeä raiskaus ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia. Pakottaminen sukupuoliyhteyteen on asianomistajarikos. Uhriksi joutuvan on itse tehtävä rikosilmoitus ja vaadittava epäillylle rangaistusta. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994. Lakiuudistuksella pyrittiin siihen, että naisella on myös avioliitossa seksuaalinen itsemääräämisoikeus eikä avioliitto anna miehelle suurempia oikeuksia naisen seksuaalisuuteen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus on yhtä rangaistava teko kuin muutkin seksuaalirikokset. Rikosten sovittelu Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta antaa mahdollisuuden sovitteluun myös perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä tapauksissa. Lain 3 luvun 13 :n 2 momentti määrittelee, että sovittelun käynnistäminen voi tapahtua vain poliisin tai syyttäjäviranomaisen aloitteesta. Lähde: Väkivalta pari- ja lähisuhteissa Informaatiokooste ja toimintasuunnitelma 2008 2012 Raaseporin kihlakunnan kunnille, 2008 Lähde: Nya barnskyddslagen 1.1.2008. Lagens innehåll och tillämpning, Anne Holländer Pahoinpitely on kriminalisoitu teko tekijän ja uhrin suhteesta riippumatta. Kaikki lievää väkivaltaa vakavammat pahoinpitelyt ovat vuodesta 1995 lähtien olleet virallisen syytteen alaisia pahoinpitelyrikoksen tapahtumapaikasta riippumatta. Kaikki väkivaltarikokset tulisi muuttaa virallisen syytteen alaisiksi. On esitetty, että lähisuhteissa tapahtuvasta pahoinpitelystä tulisi tuomita kovempi rangaistus, myös lievissä pahoinpitelyissä. Siitä pitäisi tulla itsestään selvää, että lähisuhteissa tapahtuva pahoinpitely on aina otettava käsiteltäväksi ilman uhrin tekemää ilmoitusta. Nykyisellään uhrin on itse oltava asianomistaja ja tehtävä rikosilmoitus. Ruotsissa puhutaan naisrauharikoksista. Suomen pitäisi ottaa mallia Ruotsista, jossa on päästy paljon pidemmälle suhteessa lähisuhdeväkivaltaan; suhtautuminen on vähemmän hyväksyvää ja tiukempaa sen suhteen, ettei lähisuhdeväkivaltaa pidä hyväksyä. Tämä viestittää siitä, että yhteiskunta välittää. Suomen Amnesty International Amnesty vaatii, että lähisuhteissa tapahtuvaa tai lapsiin kohdistuvaa pahoinpitelyä, seksuaalirikosta ja väkivaltaa on käsiteltävänä väkivaltana kaikissa yhteyksissä eivätkä ne saa olla soviteltavissa olevia tekoja. Vastuun ottaminen Väkivaltainen ihminen, joka itse on kasvanut vaikeissa oloissa, voidaan joskus nähdä pikemminkin uhrina kuin tekijänä. Tällöin väkivaltaista henkilöä ei kohdella täysivaltaisena ihmisenä, jonka on 17
otettava vastuu teoistaan. Tällainen uhrimentaliteetti johtaa siihen, että yksilöt ottavat yhä vähemmän vastuuta ja tuntevat sen sijaan omien oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Nykykulttuurillemme on ominaista, että kun henkilö asetetaan vastuuseeen tekemästään vääryydestä, tämä tuntee heti oikeuksiaan loukatun. (Mukailtu vapasti etiikan tutkijan Ann Heberleinin kirjan Det var inte mitt fel om konsten att ta ansvar [Ica bokförlag, 2009] ajatuksista.) Lähestymiskielto Lähestysmiskiellosta annetun lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilön hengen, terveyden, vapauden tai rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Lähestymiskieltoa on mahdollista hakea käräjäoikeudelta joko perusmuotoisena tai laajennettuna. Perusmuotoinen lähestymiskielto tarkoittaa, että kieltoon määrätty henkilö ei saa tavata, ottaa yhteyttä tai yrittää ottaa yhteyttä, seurata tai tarkkailla sitä henkilöä, jota kiellolla suojataan. Laajennetulla lähestymiskiellolla voidaan kieltää myös oleskelu suojattavan henkilön kodin tai työpaikan läheisyydessä. Väliaikaisen lähestymiskiellon voi määrätä poliisiviranomainen tapauksissa, jotka edellyttävät kiellon välitöntä antamista. Lähestymiskieltoa voi pyytää kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi. Myös syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen voi hakea lähestymiskiellon määräämistä, jos uhattu henkilö ei itse uskalla tai pysty sitä tekemään. Lähestymiskieltoa haetaan joko kirjallisesti tai suullisesti poliisilta tai suoraan käräjäoikeudelta. Tarkemmat tiedot sekä ohjelomakkeet internetosoitteesta www.oikeus.fi/6568.htm. Lähestymiskielto merkitään poliisin henkilörekisteriin ja poliisi valvoo kiellon noudattamista. Rangaistus lähestymiskiellon rikkomisesta on sakkoa tai vankeutta. Joissakin harvoissa tapauksissa lähestymiskieltoa on käytetty myös suojaamaan lapsikaappauksilta. Tee lähestymiskiellon rikkomisesta aina rikosilmoitus! Ajantasainen lainsäädäntö osoitteesta www.finlex.fi ja www.poliisi.fi. Lähisuhdeväkivallan katkaisemiseksi Suomessa annetaan vuosittain noin 1 800 lähestymiskieltoa. Poliisi kirjaa vuosittain suurinpiirtein yhtä monta kertaa lähestymiskieltoa rikotun. Lähestymiskielloista suunnitellaan yhteistä EU:n sisäistä rekisteriä. Samanaikaisesti yhtenäistettäisiin lähestymiskieltojen antamiskäytäntö. Lähestymiskiellot täyttävät tärkeän tehtävän ja ne ovat monta kertaa avuksi. Samanaikaisesti kielto rajoittaa väkivallantekijän valta-asemaa ja omakuvaa ja voi siten lisätä raivoa. Väkivallan kierteen katkaisemisessa pitäisi tämän vuoksi keskittyä myös siihen, miten yhteiskunta voi auttaa väkivallantekijää käsittelemään aggressioitaan. 18
Turvakodit Konfliktit lähisuhteissa ovat muuttuneet yhä väkivaltaisemmiksi ja sen seurauksena etenkin pienten lasten äidit hakevat turvaa. Myös miehet hakeutuvat turvaan väkivaltaisilta naisilta. Asiakkaista noin 10 % on miehiä. Miehet epäröivät avun hakemista turvakodista ja usein heidän kokemaansa väkivaltaa väheksytään. Lasten tilanteen on aina oltava keskiössä. Tavoitteena on perhe, jossa lapset voivat elää ilman jatkuvaa pelkoa tai joutumista aikuisten väkivallan kohteeksi. Valtaosa turvakoteihin hakeutuvista on ollut väkivallan uhrina useiden vuosien ajan ja väkivalta on raaistunut. Jossain vaiheessa uhrin mitta tulee täyteen ja uhri tajuaa lasten näkevän kauheudet koko ajan. Väkivallan uhkaa kokevilla miehillä on yhtä suuri syy hakeutua turvakotiin kuin naisilla, jos he haluavat suojella lapsiaan tai itseään väkivallalta. Turvakodeista hakee apua vuosittain 60 70 miestä. Suurin osa heistä tulee yhdessä lasten kanssa, mutta joskus mies tulee myös yksin. Monien suomalaisten kotien suuri aseiden määrä herättää huolta ja turvattomuutta. Toinen ongelma on hoitopuolen kovan resurssipulan takia yhä useammin yhä nuoremmille henkilöille määrättävien psyykenlääkkeiden suuri määrä. Asiakkaat joudutaan hoitamaan niin nopeasti, ettei tilannetta ehditä seurata pidemmällä aikavälillä tai tarkastamaan hoitotuloksia. Väkivalta on myös periytyvää. Usein osoittautuu, että väkivallantekijä on ottanut mallia vanhemmistaan. Lasten ei pidä joutua todistamaan kotonaan väkivaltaa, on väkivaltainen osapuoli sitten isä tai äiti. Turvakoti antaa ensisijaisesti fyysisen turvapaikan akuutissa kriisissä. Useimmat avuntarvitsijat viipyvät turvakodissa 3 4 vuorokautta. Noin 15 % tulee turvakotiin useamman kuin yhden kerran. Turvakodissa lapset saavat tukea ja uhri apua kyetäkseen irrottautumaan väkivaltaisesta suhteesta. Turun turvakoti ei anna varsinaista jälkihoitoa, mutta tekee yhteistyötä perhekriisikeskus Pilarin ja myös väkivaltaisille miehille suunnatun Jussi-hankkeen kanssa. Pilari ja Jussi-yksikkö sijaitsevat Heidekenin perhetalossa Turussa. Suuren ongelman muodostaa se, että todella harva väkivallan uhriksi joutunut tekee asiasta rikosilmoituksen. Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen on nujerretulle ihmiselle liian korkea. Vaikeaksi sen tekee häpeä, koston pelko, toivottomuus ja masentuneisuus. Turvakoti ei tee väkivallasta ilmoitusta, se voi ainoastaan pyrkiä tukemaan uhria tekemään rikosilmoituksen. Lähde: ÅU 26.2.2010 ja HBL 23.5.2010, STT 19
4. NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA Kuka tahansa nainen riippumatta iästä, kulttuurista, etnisestä alkuperästä, uskonnosta, elämäntyylistä, koulutuksesta tai taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta voi joutua väkivallan kohteeksi. Ei ole olemassa tyypillistä väkivallan uhria. Naisilla on suurin riski joutua väkivallan kohteeksi juuri lähisuhteessa. Tutkimusten mukaan naiset kuitenkin pelkäävät eniten joutuvansa tuntemattoman miehen tekemän väkivallan uhriksi, vaikka useimmat pahoinpitelyt, raiskaukset ja muu väkivalta naista kohtaan tapahtuvat tosiasiassa kotona. Naiset saavat myös eniten vammoja läheisissä suhteissa tapahtuvasta väkivallasta. Väkivalta lähisuhteissa on vakava yhteiskunnallinen ongelma, jolla on monenlaisia terveydellisiä ja elämän laatua heikentäviä seuraamuksia sekä naisille että heidän lapsilleen. Vuonna 1997 tehdyn Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva pari- ja lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä. Väkivallasta suurin osa on fyysistä pahoinpitelyä. Naista voi auttaa, jos hän saa tukea sen ymmärtämiseen, ettei väkivalta johdu hänestä tai hänen ominaisuuksistaan. (Markku Heiskanen & Minna Piispa, 1998) 40 % suomalaisista naisista on 15 vuotta täytettyään joskus joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. 52 % naisista on joutunut sukupuolisen ahdistelun ja häirinnän kohteeksi 15 vuotta täytettyään. Alle 15-vuotiaana naisista 29 % on kokenut väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista. 50 % naisista on joutunut nykyisen tai entisen avo- tai aviomiehen väkivallan tai uhkailujen kohteeksi. Yhdessä asumisen aikana väkivaltaa käyttäneistä miehistä 36 % jatkoi väkivaltaa vielä eron jälkeenkin. Nykyisen avo- tai aviopuolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi on joutunut 22 % parisuhteessa olevista naisista. Vuoden aikana 112 000 suomalaista naista kokee parisuhdeväkivaltaa ja heistä 90 000 on fyysisen väkivallan kohteena. Suomessa vuoden jokaisena päivänä kaikkiaan 306 naista, iältään 18 74-vuotiaita, joutuu parisuhteessaan fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tai niillä uhkailun kohteeksi. Heistä 246 joutuu fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi parisuhteessaan vuoden jokaisena päivänä. Suomessa joka 6. minuutti nainen joutuu avo- tai aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi. Suomessa joka toinen viikko yksi nainen kuolee lähisuhteessa tapahtuvan väkivallan seurauksena. Lähde: Päänavaus selviytymiseen. Väkivaltaa kokeneiden naisten käsikirja. Sirkka Perttu, Päivi Mononen-Mikkilä, Riikka Rauhala ja Päivi Särkkälä, 1999 20