Luku 8 Sisällysluettelo 8 Lainsäädäntö 8.1 Määritelmät 8.1.1 Valvontaa ja sen suorittamista koskevia käsitteitä 8.1.2 Elintarvikkeen turvallisuus 8.1.3 Valvottava toimija ja toiminnot 8.1.4 Valvottavat kohteet 8.2 Elintarvikehuoneistojen ja alkutuotantopaikkojen ennakkovalvonta 8.2.1 Elintarvikehuoneistoa ja alkutuotantopaikkaa koskevat yleiset hygieeniset vaatimukset 8.2.2 Elintarvikehuoneistosta on tehtävä ilmoitus ja hyväksymishakemus 8.3 Elintarvikealan toimijaa koskevat vaatimukset 8.3.1 Omavalvonta 8.3.2 Hygieeninen osaaminen 8.3.3 Muita toimijaan kohdistuvia vaatimuksia 8.4 Talousvesi 8.4.1 Talousveden valvonta 8.4.2 Talousveden laatuvaatimukset 8.5 Valvontaviranomaiset 8.5.1 Muut valvontaviranomaiset 8.6 Lisätietoa 8 Lainsäädäntö Elintarvikkeita, elintarvikehygieniaa ja -valvontaa koskevaa lainsäädäntöä on vuosien 2002 2006 välisenä aikana uudistettu valtavasti sekä Euroopan Unionin toimielimissä että kansallisesti. Kaiken kaikkiaan lainsäädäntöä on tuhansia sivuja ja on mahdotonta hallita sitä kaikkea täydellisesti, tärkeintä on tietää mistä tietoa löytyy. Erittäin hyvänä apuna on Elintarvikeviraston, Eviran, internetissä ylläpitämät kotisivut. Elintarviketurvallisuutta ja -hygieniaa koskeva lainsäädäntö muodostuu lähinnä elintarvikelaista (26/2006) sekä kolmesta EU:n hygienialainsäädäntöon liittyvästä asetuksesta, jotka sellaisenaan ovat osa myös suomalaista lainsäädäntöä. Nämä ovat ns. EU:n yleinen elintarvikeasetus (178/2002 EY), asetus elintarvikehygieniasta (852/2004/EY), asetus eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännoistä (853/2004/EY) sekä ns. valvonta-asetus (882/2004/EY). Elintarvikelailla pyrittiin yksinkertaistamaan lainsäädäntöä kokoamalla yhteen kolme aikaisempaa lakia. Niinpä uusi elintarvikelaki onkin varsin laaja säädos sisältäen lähes 90 elintarvikevalvontaa, elintarvikealan toimijoita, elintarvikkeita ja elintarvikehuoneistoja koskevaa säännöstä. Laissa on lisäksi lukuisia viittauksia EY-asetuksiin, mikä tekee laista hankalasti luettavan. Viittaukset ovat kuitenkin välttämättömiä, sillä EY-asetusten säädöksiä ei voida toistaa kansallisessa lainsäädännössä. Seuraavassa käsitellään elintarvikelain uusia määritelmiä sekä tiettyjä elintarviketurvallisuuden ja - hygienian kannalta keskeisiä asioita.
8.1 Määritelmät Elintarvikelaki sisältää lukuisasti täysin uusia käsitteitä ja määritelmiä. Lisäksi aiemmin eri lainsäädännöissä esiintyneitä käsitteitä on määritelty uudelleen. Elintarvikevirasto (nykyisin Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira) on laatinut kaksi määritelmäkoostetta, joilla pyritään selkeyttämään ja helpottamaan eri määritelmien vertailua. Käsitteitä voidaan ryhmitellä kokonaisuuksiksi. 8.1.1 Valvontaa ja sen suorittamista koskevia käsitteitä Elintarvikevalvonta. Käsite on vanha, mutta sen määritelmässä painotetaan nyt ohjausta ja neuvontaa. Virallinen valvonta on uusi käsite tarkoittaen kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen suorittamia valvontatoimia. Näihin toimiin ja valvontatekniikoihin voi kuulua esimerkiksi tarkastus, joka on yleiskäsite, minkä tahansa elintarvikkeita koskevan asian tutkimisesta fyysinen tarkastus, itse tuotteelle tehtävä tarkastus tarkkailu, yrityksen toiminnan huolellinen havainnointi seuranta (monitorointi), suunnitellun havainto- tai mittausjakson toteuttaminen toiminnan tarkastaminen (auditointi), vastaavatko toiminta ja sen tulokset sitä mitä on suunniteltu todentaminen (verifiointi), vaatimusten täyttymisen selvittäminen asiakirjojen tarkastus tunnistustarkastus, vastaavatko tavaraerä ja asiakirjat toisiaan näytteenotto ja analysointi. 8.1.2 Elintarvikkeen turvallisuus Tätä ei ole varsinaisesti määritelty, mutta elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on terveydelle haitallinen tai ihmisravinnoksi sopimaton esimerkiksi saastumisen, pilaantumisen tai laadun heikentymisen vuoksi. Elintarvikelaki, 7 : Elintarvikkeiden tulee olla kemialliselta, fysikaaliselta ja mikrobiologiselta sekä terveydelliseltä laadultaan, koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne ovat ihmisravinnoksi soveltuvia, eivätkä aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle eivätkä johda kuluttajaa harhaan. 8.1.3 Valvottava toimija ja toiminnot Elintarvikealan toimija. Uusi käsite, joka korvaa aiemmat käsitteet toiminnanharjoittaja ja elinkeinonharjoittaja. Uudessa määritelmässä korostuu toimijan vastuu siitä, että lainsäädännön vaatimukset täyttyvät hänen vastuullaan olevassa yrityksessä. Elintarvikeyritys. Myös uusi käsite joka kattaa paitsi elintarvikehuoneistot, myös sellaiset yritykset, joilla ei välttämättä ole mitään fyysisiä toimitiloja sekä yritykset, joilla voi olla useita eri yksiköitä.
Markkinoille saattaminen. Uusi käsite, joka tarkoittaa elintarvikkeen hallussapitoa myyntiä varten sekä myynnin ja jakelun eri muotoja. 8.1.4 Valvottavat kohteet Elintarvikehuoneisto on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan mitä tahansa rakennusta, huoneistoa, niiden osaa tai muuta ulko- tai sisätilaa, jossa valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita, ei kuitenkaan alkutuotantopaikkaa. Lainsäädännön näkökulmasta esimerkiksi lihanjalostuslaitos, leipomo, nakkikioski, ravintola tai torimyyntipaikka ovat kaikki elintarvikehuoneistoja. Kuten edellä luvussa 1 olemme todenneet, elintarvikkeen käsittelyympäristöllä on suuri merkitys elintarviketurvallisuudelle. Sen vuoksi kaikki elintarvikehuoneistot kuuluvat ennakkovalvonnan piiriin. Vähittäiskauppa (-myynti) on uusi käsite, joka kattaa paitsi myymälät, kioskit ja torikaupan, myös ravintolat ja suurkeittiöt, tukkuliikkeet ja jakelukeskukset. 8.2 Elintarvikehuoneistojen ja alkutuotantopaikkojen ennakkovalvonta Elintarvikelain mukaan kaikilta elintarvikehuoneistoilta vaaditaan viranomaishyväksymistä ennakkoon. Ainoastaan joukko luonteeltaan vähäisemmiksi katsottavista toiminnoista on jätetty ilmoituksenvaraisiksi. Elintarvikelainsäädännön soveltamisalan ulottuessa nyt koko alkutuotantoon koskee ilmoitusvelvollisuus myös alkutuotannon toimijoita. Elintarvikevalvonnan keskeisimpiä muotoja on ennakkovalvonta, jolla varmistetaan että elintarvikeyrityksen toiminta täyttää sille lainsäädännössä asetetut vaatimukset ja että toiminta tapahtuu tiloissa, joissa elintarviketurvallisuus ei vaarannu. Ennakkovalvontaa tehdään erilaisten lupa- ja ilmoitusmenettelyjen kautta keskittyen ensisijaisesti toiminnan olosuhteisiin, kuten rakenteisiin, tiloihin ja laitteistoon. 8.2.1 Elintarvikehuoneistoa ja alkutuotantopaikkaa koskevat yleiset hygieeniset vaatimukset Myytäviksi tai maksutta luovutettaviksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistettaessa, varastoitaessa, kuljetettaessa, jaettaessa, pakattaessa, säilytettäessä, tarjoiltaessa, kaupan pidettäessä tai muutoin käsiteltäessä on meneteltävä siten, että tartuntatautien leviäminen sekä muiden terveyshaittojen syntyminen estyy. Elintarvikkeet on suojattava mikrobeilta, vahinkoeläimiltä, kosteudelta, lämmöltä, valolta ja muilta haitallisilta vaikutuksilta. Elintarvikehuoneistossa käytettävien rakenteiden, pinnoitteiden, materiaalien ja kalusteiden sekä elintarvikkeiden valmistukseen käytettävien koneiden, laitteiden, välineiden ja astioiden on oltava helposti puhdistettavia sekä tarvittaessa desinfioitavissa ja sellaisia, ettei niistä joudu elintarvikkeisiin haitallisia aineita. EU:n hygienia-asetuksen mukaan elintarvikehuoneistoissa on tarvittaessa oltava asianmukaiset, kapasiteetiltaan riittävät lämpötilavalvotut käsittely- ja varastointiolosuhteet elintarvikkeiden
pitämiseksi sopivassa lämpötilassa ja huoneistot on suunniteltava siten, että lämpötilaa voidaan valvoa ja se voidaan tarvittaessa kirjata muistiin. Tarkempia vaatimuksia löytyy tarvittaessa edellä mainituista EU-asetuksista 8.2.2 Elintarvikehuoneistosta on tehtävä ilmoitus ja hyväksymishakemus Elintarvikelain 13 :n 2 momentissa luetellaan joukko toimintoja, jotka voidaan katsoa vähäisiksi tai muuten laadultaan rajoitetuksi. Ne ovat kuitenkin elintarvikehuoneistoja. Niitä ei tarvitse hyväksyttää, mutta niistä on tehtävä valvontaviranomaiselle ilmoitus, mukaan lukien myös omavalvontasuunnitelma. Kaikki muut elintarvikehuoneistot vaativat viranomaishyväksynnän. Evira hyväksyy liha- ja kala-alan laitokset, mutta lääninhallitus hyväksyy poroteurastamot. Sosiaalija terveydenhuollon tuotevalvontakeskus hyväksyy alkoholin valmistus- ja varastopaikat ja lääninhallitus alkoholijuomamyymälät. Kunnan valvontaviranomainen hyväksyy muut elintarvikehuoneistot, joita on ylivoimainen enemmistö. Elintarvikevalvonnasta annetun asetuksen (321/2006) mukaan elintarvikehuoneiston hyväksymistä koskevasta hakemuksesta on käytävä ilmi: elintarvikealan toimijan nimi, kotikunta sekä yhteystiedot toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai sen puuttuessa henkilötunnus elintarvikehuoneiston nimi ja käyntiosoite harjoitettava toiminta toiminnan kannalta tärkeimmät laitteet selvitys vedenhankinnasta, ilmanvaihdosta, viemäröinnistä ja jätehuollosta selvitykset tuotanto-, varasto-, kunnossapito-, siivous- ja kuljetustilojen sekä henkilöstön sosiaalitilojen rakentamistavasta sekä niissä käytetyistä materiaaleista toiminnan arvioitu aloittamisajankohta. Lisäksi hakemukseen on liitettävä: omavalvontasuunnitelma tieto rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymän pääpiirustuksen mukaisesta tilan käyttötarkoituksesta ja mahdollisesti vireillä olevista luvista elintarvikehuoneiston asema-, pohja- ja LVI-piirustukset, joista ilmenevät kalusteiden ja laitteiden sijoittelu Viranomaiselta saatu hyväksymispäätös sekä hakemusasiakirjat on säilytettävä elintarvikehuoneistossa, jossa niiden on oltava aina valvontaviranomaisen saatavilla. 8.3 Elintarvikealan toimijaa koskevat vaatimukset Elintarvikealan toimijan on noudatettava kaikessa toiminnassaan riittävää huolellisuutta, jotta elintarvike, elintarvikehuoneisto ja alkutuotantopaikka sekä elintarvikkeen säilytys-, kuljetus- ja käsittelyolosuhteet täyttävät elintarvikelain mukaiset vaatimukset. Elintarvikealan toimijoiden vastuusta elintarvikkeiden turvallisuudesta ja elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden poistamisesta elintarvikemarkkinoilta säädetään EU:n yleisen elintarvikeasetuksen 17 ja 19 artikloissa.
8.3.1 Omavalvonta Elintarvikealan toimijan on 1) laadittava kirjallinen suunnitelma omavalvonnasta 2) noudatettava sitä ja 3) pidettävä kirjaa sen toteutumisesta. Alkutuotantotiloilta edellytetään omavalvontaa ja kirjanpitoa, muttei omavalvontasuunnitelmaa. Omavalvontasuunnitelmaan tulee tarvittaessa liittää näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma sekä tieto tutkimukset suorittavasta laboratoriosta. Omavalvontasuunnitelman hyväksyy sama viranomainen, joka hyväksyy myös ao. Elintarvikehuoneiston. Viranomainen voi määrätä suunnitelman täydennettäväksi, korjattavaksi tai muutettavaksi, jos suunnitelma ei ole riittävä terveysvaarojen kontrolloimiseksi. Hyväksynnän yhteydessä valvontaviranomainen voi määrätä tarpeelliset omavalvontaan kuuluvat tutkimukset. 8.4 Talousvesi Talousvedellä tarkoitetaan kaikkea vettä, joka on tarkoitettu juomavedeksi, ruoan valmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin, sekä kaikkea vettä, jota elintarvikealan yrityksessä käytetään elintarvikkeen valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen. 8.4.1 Talousveden valvonta Vedenottamoa tai vesilaitosta valvotaan lähes samoin kuin elintarvikehuoneistoja. Niiden on etukäteen tehtävä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle ilmoitus sijoituspaikasta, veden käsittelytavoista ja veden laadusta. Viranomaisen on puolestaan säännöllisesti valvottava laitoksen toimittaman veden laatua samoin kuin pullossa, tankeissa tai säiliöissä myytävän vedenkin. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa toiminnanharjoittajalle veden laatua koskevia tarkkailuvelvoitteita. Se voi myös määrätä veden desinfioitavaksi tai antaa muita veden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään muun muassa talousveden laatuvaatimuksista, desinfioinnista ja muista veden laatuun vaikuttavista seikoista samoin kuin talousveden säännöllisestä valvonnasta ja tarvittavista tutkimuksista. Asetuksessa on myös annettu laatusuosituksia. Suositukset koskevat lähinnä sellaisia talousveden ominaisuuksia, joilla ei ole terveydellistä merkitystä mutta joilla on muutoin merkitystä veden laadulle tai vesijohtoverkoston kunnolle. 8.4.2 Talousveden laatuvaatimukset Talousveden laatuvaatimukset koskevat kaikkea vettä, jota toimitetaan päivittäin vähintään 50 henkilön tarpeisiin, käytetään elintarvikehuoneistossa tai jaetaan julkisen tai kaupallisen toiminnan yhteydessä. Yksityisten ihmisten kaivovesiä laatuvaatimukset eivät koske. Perussääntö on, ettei vesi saa aiheuttaa käyttäjälleen terveydellistä haittaa. Laatuvaatimukset ovat mikrobiologisia ja fysikaalis-kemiallisia. Tutkimustiheys määräytyy veden käyttäjäkunnan lukumäärän mukaan. Eniten tehdään mikrobiologisia tutkimuksia. Jos laatuvaatimuksista tai suosituksista poiketaan, on paikallisen terveydensuojeluviranomaisen ryhdyttävä toimenpiteisiin asioiden korjaamiseksi. Hänen tulee myös antaa ohjeet veden käyttäjille näissä poikkeustilanteissa.
Suurten kaupunkien, kuten Helsingin, vesijohtovesi tutkitaan useaan kertaan päivässä. Talousvesitutkimukset poikkeavat elintarviketutkimuksista muun muassa siltä osin, että talousvesien tutkimisen tiheydestä ja tutkimusaiheista on määrätty lainsäädännössä. Elintarvikkeista tällaiset säädökset puuttuvat tiettyjä yksittäisiä poikkeuksia, kuten maitoa, lukuun ottamatta. Talousvettä koskevat tiukat vaatimukset ja tiheä valvonta ovatkin paikallaan, koska puhdas vesi on kaiken hygienian perusta ja veden saastuminen voisi aiheuttaa terveydellisiä haittoja useille tuhansille ihmisille. Veden välityksellä levinneitä epidemioita käsitellään kirjan luvussa 4. Suurien asutuskeskusten vesilaitokset joutuvat yleensä käyttämään pintavettä raakavesilähteenään. Pintavesi ei yleensä sellaisenaan sovellu talousvedeksi, vaan se on puhdistettava. Puhdistusmenetelmiä ovat muun muassa saostus ja suodatus. Puhdistukseen käytettävät kaivot ja niiden yhdistelmät valitaan raakavesilähteen laadun ja puhtauden perusteella. Usein vesi joudutaan lisäksi mikrobiologisen turvallisuuden varmistamiseksi klooraamaan tai otsonoimaan. Tämän kaiken ansiosta lopullinen talousvesi on tarkan prosessin läpikäymää ja turvallista. Suuri osa maamme vesilaitoksista voi kuitenkin käyttää pohjavettä raakavetenään. Pohjavesi on sinänsä puhdasta ja erinomaista, eikä vesilaitoksilla ole juuri ollut tarvetta varustautua puhdistus- tai desinfiointitoimenpiteisiin. Ongelmia ilmeneekin lähinnä tapauksissa, joissa raakavesilähde saastuu esimerkiksi tulvan tai jonkin muun syyn takia, koska tarvittavaa puhdistuslaitteistoa ei tällaisia tapauksia varten ole. 8.3.2 Hygieeninen osaaminen Lainsäädäntöon lisättiin vuonna 2001 säädökset elintarvikehygieenisestä osaamisesta. Toiminnanharjoittajan on vastattava siitä, että elintarvikehuoneistossa työskentelevällä on tehtäviensä suorittamiseen tarvittava riittävä elintarvikehygieeninen osaaminen ja että häntä tarvittaessa koulutetaan ja neuvotaan elintarvikehygieniaa koskevissa asioissa. Toiminnanharjoittajan on omalla kustannuksellaan huolehdittava siitä, että hänen työntekijänsä suorittavat elintarvikehygieenistä osaamista mittaavan testin siten kuin asetuksessa tarkemmin säädetään. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (1115/2001) ja Elintarvikeviraston (nyttemmin Evira) päätöksessä (67/73/02) on tarkennettu osaamisvelvoitetta, osaamisen osoittamista, testaajien hyväksyntää ja testijärjestelmää. Osaamisvelvoite on neliportainen: 1. Kaikilla elintarvikehuoneistossa työskentelevillä on oltava tehtäviensä suorittamisen kannalta riittävä elintarvikehygieeninen osaaminen. 2. Helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevillä henkilöillä tulee olla riittävät perustiedot mikrobiologiasta, ruokamyrkytyksistä, hygieenisistä työtavoista, henkilökohtaisesta hygieniasta, puhtaanapidosta, omavalvonnasta ja elintarvikehygieniaan liittyvästä lainsäädännöstä. 3. Pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevien henkilöiden on osoitettava osaamisensa edellä mainituilla osa-alueilla joko osaamistestin kautta saatavalla todistuksella tai tutkintotodistuksella. 4. Tietyissä tehtävissä, esimerkiksi täydellistä aseptiikkaa vaativissa tehtävissä, perustiedot eivät kuitenkaan riitä, jolloin työntekijän on hankittava syventäviä tietoja hygieniasta, jotta lain perusvaatimus tehtävien suorittamisen kannalta riittävä osaaminen toteutuisi. Evira hyväksyy ja pitää luetteloa osaamisen testaajista. Evira myös laatii testien kysymykset sekä ylläpitää, kehittää ja valvoo koko testausjärjestelmää.
8.3.3 Muita toimijaan kohdistuvia vaatimuksia Elintarviketurvallisuutta koskevat toimijaan kohdistuvat vaatimukset tuntuvat paisuvan vuosi vuodelta. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi erityisvaatimuksia kohdistuu elintarvikealan toimijaan jos hän esimerkiksi tuo maahan elintarvikkeita tai valmistaa elintarvikkeita eläinkunnan tuotteista. Toimijan velvollisuutena on huolehtia elintarvikkeiden jäljitettävyydestä. Hänellä on myös tiedonanto- ja avunantovelvollisuus viranomaisia kohtaan. 8.5 Valvontaviranomaiset Sosiaali- ja terveysministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Kauppa- ja teollisuusministeriö Valtiovarainministeriö Elintarvike- Elintarviketurvallisuusvirastturvallisuusvirasto Tulli Tullilaboratoriot Lääninhallitukset Työvoima- ja elinkeinokeskukset Toimivaltaiset tarkastajat Kunnan viranomaiset Muut laboratoriot Kuva 1 Elintarvikevalvonnan organisaatio. Lähde: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Elintarvikevalvontaan liittyvän lainsäädännön kehittäminen kuuluu kauppa- ja teollisuusministeriölle (KTM), sosiaali- ja terveysministeriölle (STM) ja maa- ja metsätalousministeriölle (MMM) kuvan 1 kaavion mukaisesti. Valvonnan johto kuuluu MMM:n alaisuudessa toimivalle Elintarviketurvallisuusvirastolle, Eviralle, jota myös STM ja KTM tulosohjaavat omalta osaltaan. Lääninhallitus suunnittelee ja ohjaa elintarvikevalvontaa läänin alueella. Käytännössä valvontatehtävät kuuluvat läänineläinlääkärille, läänin elintarviketarkastajalle ja läänin terveystarkastajalle. Paikallisena valvontaviranomaisena toimii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Useimmissa tapauksissa viranomaisena toimii terveys- tai ympäristölautakunta. Uusi elintarvikelaki kehottaa kuntia hoitamaan valvontatehtävänsä yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa. Kunnanvaltuuston päätöksellä viranomainen voi siirtää toimivaltaansa alaisenaan toimivalle viranhaltijalle. Pakkotoimenpiteistä päättää kuitenkin aina viranomainen, lautakunta tai monijäseninen toimielin. Yleisimmin päätösvaltaa siirretäänkin juuri elintarvikevalvontaa ja elintarvikehuoneistoja koskevissa asioissa. Päätösvaltaa siirretään yleensä kunnaneläinlääkärille ja terveystarkastajalle. Kunnat voivat myös sopia yhteistyöstä, jolloin toisen kunnan viranhaltija hoitaa näitä tehtäviä.
Valvontaa varten otetut näytteet tutkitaan Elintarvikeviraston hyväksymässä laboratoriossa. Näitä paikallislaboratorioita on tällä hetkellä noin 40, joten kaikilla kunnilla ei siis ole omaa laboratoriota. Kunnat voivatkin lähettää näytteet tutkittavaksi mihin tahansa laboratorioon. Laboratoriotkin ovat itsenäisiä suhteessa kunnan valvontaviranomaiseen. Ne ovat siis analyysipalveluja tuottavia yksiköitä, jotka voivat myydä palveluksiaan paitsi viranomaisille myös elinkeinoelämälle tai yksityisille kansalaisille. Tutkimustuloksista saa tiedon ainoastaan tutkimuksen tilaaja. 8.5.1 Muut valvontaviranomaiset Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus suunnittelee, ohjaa ja suorittaa alkoholijuomien valvontaa ja ohjaa lääninhallituksia alkoholimyymälöiden valvonnassa. Puolustusvoimat huolehtii kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille säädetyistä tehtävistä puolustusvoimien valvontaan kuuluvien elintarvikehuoneistojen osalta. Tullilaitos suorittaa maahantuotavien, ei eläinperäisten elintarvikkeiden valvontaa, kauttakuljetustavarana kuljetettavien elintarvikkeiden asiakirjojen oikeellisuutta ja elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja niissä käytettävää erityiskalustoa. Rajaeläinlääkärit huolehtivat eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvontaa eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä. 8.6 Lisätietoa Elintarviketurvallisuusviraston kotisivuilta löytyy lisätietoa kaikesta lainsäädännöstä ja sen sovellutuksista. Osoitteesta: www.evira.fi.