1 HELSINGIN YLIOPISTO, VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA YLEINEN VALTIO-OPPI KIRJALLISUUSKOE / MAAILMANPOLITIIKAN LINJA Pääsykoekirjan (J.R. McNeill & William McNeill: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan, Tampere: Vastapaino, 2006 / Mänskliga nätverk. Världshistorien i ett nytt perspektiv, Stockholm: SNS Förlag, 2006) sivut on ilmoitettu suluissa niin, että ensin on suomenkielisen ja /:n jälkeen ruotsinkielisen painoksen sivunumero. Tehtävänannon mukaan arvostelussa on kiinnitetty huomiota myös vastauksen selkeyteen ja johdonmukaisuuteen 1) Selosta verkkojen yhdistymiseen ja laajentumiseen (1450 1800) keskeisesti vaikuttaneet asiat. Kysymykseen vastaaminen edellytti perehtymistä teoksen sivuihin 240 262/183-198. Kysymykseen liittyviä asioita käsiteltiin myös sivuilla 230 239/175-182 ja 263 313/199-235. Alla käsiteltyjen osa-alueiden hallinta loi perustan kysymykseen vastaamiseen hyväksyttävällä tavalla. 1.1. Kyseisenä ajanjaksona erilliset vanhan maailman, Amerikan ja Tyynen meren verkot yhdistyivät ja laajenivat. Verkot yhdistyivät ensisijaisesti eurooppalaisten toimesta. Euroopan poliittinen ja taloudellinen kilpailutilanne ruokki innovaatiota ja johti valtamerilaivastojen rakentamiseen. (1p) 1.2. Keskeinen verkkojen yhdistymiseen ja laajenemiseen liittynyt tekijä oli merenkulun kehittyminen. (1p) 1.2.1. Euraasialainen tiede ja ammattitaito johtivat edullisen, vankan, nopean ja helposti ohjattavien aluksien rakentamiseen. Alukset pystyivät purjehtimaan kaikilla merillä. Niihin voitiin asentaa tykkejä, mikä muutti oleellisesti (meri)sodankäynnin. (0.75p) 1.2.2. Navigointitaitojen kehitys ymmärtämys tuulten ja merivirtojen liikkeistä yhdistettynä kykyyn muuttaa tähtitieteelliset havainnot sijainniksi oli keskeinen osa merenkulun kehittymistä. Arabien tähtitieteelliset ja matemaattiset perinteet yhdistyivät, usein juutalaisten oppineiden välityksellä, espanjalaisten ja portugalilaisten merimiesten tekemiin huomioihin ja käytännön kokemuksiin. (0.75p) 1.2.3. Erityisesti Euroopassa valtiot tukivat merenkulkua, mikä vaikutti kehitykseen (esimerkiksi Portugalin Henrik Purjehtija). (0.50p) 1.3. Verkkojen yhdistymisen ja laajeneminen vaiheiden sekä prosessiin liittyvän kehityksen ja innovaatioiden selostaminen huomioitiin arvostelussa seuraavasti: 1.3.1. Ensiksi vanhan maailman verkko laajeni Afrikkaan. (0.25p) 1.3.2. Seuraavassa vaiheessa Amerikan verkko yhdistettiin vanhan maailman verkkoon. (0.25p)
2 1.3.3. Vanhan maailman verkko laajeni myös maalla (muun muassa Siperiassa ja subarktisella vyöhykkeellä). (0.25p) 1.3.4 Australian ja Tyynen meren verkko yhdistettiin vanhan maailman verkkoon viimeisenä. (0.25p) 1.3.5. Maailmankaupan kehittyi ja vaikutti verkkojen yhdistymiseen ja laajenemiseen (muun muassa orjakauppa ja ruokakauppa). (0.50p) 1.3.6. Teknologiset innovaatiot kuten viestintä yhteyksien kehittyminen, kirjapainotaito sekä sodankäyntiin liittyneet teknologiset muutokset vaikuttivat myös prosessiin. (0.50p) 2) Millainen merkitys kansallisuusaatteella ja nationalismilla oli yhtäältä politiikan uusien perusteiden muotoutumisessa Pohjois-Amerikan vallankumoussodan ja Ranskan vallankumouksen jälkeisenä aikana ja toisaalta siirtomaajärjestelmän purkautumisessa 1900- luvulla? Kysymykseen vastaaminen edellytti perehtymistä kirjaan erityisesti seuraavasti: Politiikan uusista perusteista kansallisuusaatteen ja nationalismin valossa kerrotaan kirjan sivuilla 329 338/247-252. Siirtomaajärjestelmän purkautumista ja kansallisaatteen merkitystä prosessissa käsitellään sivuilla 448-453/332 336. Alla käsiteltyjen osa-alueiden hallinta loi perustan kysymykseen vastaamiseen hyväksyttävällä tavalla. 2.1. Kansallisuusaate, nationalismi ja politiikan uudet perusteet: 2.1.1 Politiikan uusien perusteissa oli kysymys monarkian vallan murtumisesta ja edustuksellisemman poliittisen hallinnan tapojen muotoutumisesta. Perusteet alkoivat muotoutua jo 1600-luvulla, jolloin kaupankäynnin ja kaupunkien nopea kasvu johti kauppiaiden ja maanomistajien vallan kasvuun. Tyytymättömyys monarkkeja kohtaan liittyi lisääntyneeseen tarpeeseen kerätä varoja kauppiailta ja maanomistajilta, jonka takia kuninkaiden erioikeuksia ja valtaa haluttiin rajata sekä Euroopassa että Amerikassa. Monarkkien talousvaikeudet liittyivät muun muassa sodankäyntiin liittyviin kasvaviin kustannuksiin ja suurien valtamerilaivastojen rakennus- ja ylläpitokuluihin. (1p) 2.1.2. Kansallisuusaate määritellään kirjassa solidaarisuuden tunteeksi sellaisten ihmisten kesken, jotka uskovat muodostavansa kansakunnan. Sen väitettään tyydyttävän ihmisen syvää yhteisöllisyyden kaipuuta. Aatetta luonnehditaan myös maallistuneeksi uskonnoksi. Se teki hallinnasta helpompaan, koska aate sai ihmiset tyytymään osaansa. Kansallisuuden todettiin rakentuvan kielellisille ja kulttuurisille perusteille. Joskus myös syntyperä oli merkittävä tekijä. (0.50p) 2.1.3. Kansallisuusaate vaikutti merkittävästi politiikan uusien perusteiden uuden edustuksellisen hallinnon leviämiseen (0.50p) 2.1.4. Kansallisaate liittyi myös valtioiden kehitykseen. Valtioista pyrittiin luomaan asepalveluksen, koulutuksen ja kulttuurin avulla kansakunnan ruumiillistumia. Moderni kansalaisuusaatteen kerrottiin olevan yhdistelmä solidaarisuutta ja valtion suvereniteettia (0.50p)
3 2.1.5. Kansallisaate antoi enemmän valtaa niille valtioille, jotka pystyivät valjastamaan sen käyttöönsä, ensin lähinnä Euroopassa ja sitten koko maailmassa. Ne maat, joiden kieli ja kulttuuri kävivät yksiin rajojen kanssa ja joissa rajoja pystyttiin muokkaamaan kehittyvän kansallistunteen avulla, hyötyivät (esimerkiksi Japani, Italia ja Saksa). Myös Ranska ja Iso- Britannia hyötyivät, koska ne pystyivät pidemmällä aikavälillä luomaan yhteistä kansallistunnetta. Valtakunnat, jotka epäonnistuivat yhtenäisyyden luomisessa kärsivät. Muun muassa Habsburgien ja Osmanien vaikutuspiirit sekä Venäjä ajautuivat sisäisiin ongelmiin (0.75) 2.1.6. Uudet perusteet levisivät rajallisesti 1800-luvulla ja niiden soveltaminen oli epäjohdonmukaista, puutteellista ja kirjavaa. Uudet poliittiset oikeudet koskivat aluksi vain etuoikeutetun omistavan luokan miehiä. Vasta vuoden 1950 tienoilla edustuksellisen hallinnon periaate saavutti laajemman hyväksynnän. (0.75p) 2.2. Kansallisuusaate, nationalismi ja siirtomaajärjestelmän purkautuminen: Kansallisuusaate ja lisääntynyt poliittinen järjestyminen vaikutti siirtomaajärjestelmän purkautumiseen koko 1900-luvun ajan seuraavasti: 2.2.1. Ensimmäisessä vaiheessa vuosisadan alkupuolella esimerkiksi Osmanivaltakunta hajosi menettäen suuren osan Balkanin alueista kreikkalaisten, serbien ja bulgaarien kansalaistunteen vahvistuttua. Turkissa Mustafa Kemalin johtama Turkin nationalistivallankumous johti turkkilaisen kansallisvaltion syntyyn ja esti Britannian ja Ranskan valtapyrkimykset alueella. Tämän lisäksi Itävalta-Unkarin keisarikunta hajosi 1919 neljäksi erilliseksi valtioksi, jolla kullakin oli omat levottomat etniset vähemmistöt. Kirjassa mainitaan myös Irlannin itsenäistyminen. Ensimmäisessä vaiheessa syntyi kuitenkin vain muutamia uusia valtioita. (0.75p) 2.2.2. Toinen itsenäistymisaalto koettiin 1943 1975. Tällöin useat siirtomaat vapautuivat eurooppalaisista emämaistaan, jotka olivat heikentyneet toisen maailman sodan seurauksena. Järjestelmän purkautumiseen vaikutti siirtomaiden yhteiskunnissa tapahtunut poliittinen uudelleen järjestäytyminen. Kansallisuusaatteen yhdistävä voima toimi hyvin yhtenäisissä siirtomaissa (esimerkiksi Vietnam tai Korea). Muualla solmittiin etniset rajat ylittäviä poliittisia liittoja ja luotiin kansakuntia sinne, missä niitä ei ollut aiemmin. Näin tapahtui esimerkiksi etnisesti hajanaisessa Afrikassa ja Intiassa. (0.75p). 2.2.3. Kolmas itsenäistymisaalto liittyi Neuvostoliiton hajoamiseen. Kansallisuusaatteella ja nationalismilla oli suuri merkitys kyseisessä prosessissa. (0.50p) 3) Ajoita 1750 jälkeisenä aikana koettu ensimmäinen ja toinen globalisaatiojakso ja vertaa näiden jaksojen keskeisiä piirteitä (6p) Kysymykseen vastaaminen edellytti perehtymistä pääsykoekirjaan seuraavasti: 1750 jälkeistä aikaa leimasi verkon tihentyminen (s. 314 392/236-292) ja siinä ilmenneet jännitteet (s. 393 467/293-346). Verkkojen yhdistymisen seurauksena jo 1450 alkanut globalisaatio saavutti huippunsa 1870 1914 (s. 380 392/283-288). Prosessi päättyi ensimmäiseen maailman sotaan (s.423 433/314-321) ja alkoi uudelleen vasta toisen maailman sodan aikana (s. 322 345). Alla käsiteltyjen osa-alueiden hallinta loi perustan kysymykseen vastaamiseen hyväksyttävällä tavalla. Tehtävänannon mukaisesti arvostelussa kiinnitettiin erityistä huomiota jaksojen keskeisten piirteiden johdonmukaiseen ja selkeään vertailuun.
4 3.1 1750 jälkeen tapahtunut globalisaatio voidaan teoksen mukaan jakaa kahteen jaksoon, joista ensimmäinen huipentui 1870 1914 ja päättyi 1914. Toinen alkoi 1941 ja se jatkuu yhä. (1.50p) 3.2 Ensimmäisen jakson keskeisiä piirteitä: 3.2.1 1870 1914 koettu globalisaatioaalto liittyi läheisesti kirjassa aiemmin kuvattuihin väestöllisiin, poliittisiin ja taloudellisiin muutoksiin, jotka liittyivät verkkojen yhdistymiseen ja laajentumiseen 1450 alkaen. Keskeisessä asemassa olivat muun muassa teknologinen kehitys sekä poliittiset perusteet, kuten eurooppalaisten siirtomaavaltojen vahva asema. (0.50p) 3.2.2. Keskeisin jakson piirre liittyi talouteen, erityisesti ihmisten, tavaroiden ja rahan lisääntyneeseen liikkuvuuteen. Ihmiset liikkuivat paremman elämän toivossa ympäri verkkoa. Muuttoliike suuntautui erityisesti Euroopasta poispäin. Teollisuus- ja maataloustuotannon kasvun myötä kansainvälinen kauppa kiihtyi. Tiedonkulkuun liittyvät innovaatiot nopeuttivat rahan ja sijoitusten liikettä yli rajojen. (1.75p) 3.3. Toisen jakson keskeisiä piirteitä: 3.3.1. Jo toisen maailman sodan aikana alkaneeseen globalisaation elpymiseen liittyivät jälleen teknologiset innovaatiot sekä poliittiset perusteet, kuten länsivaltojen yhteistyö ja Yhdysvaltojen nousu valta-asemaa sekä myöhemmin kylmä sota (0.50p) 3.3.2. Tämänkin jakson keskeisin piirre oli talouteen liittyvä ihmisten, tavaroiden ja rahan lisääntynyt liikkuvuus. Muuttoliike elpyi vuoden 1965 jälkeen ja suuntautui nyt muulta maailmasta Eurooppaan. Muuttoliikkeeseen vaikutti poliittiset ongelmat ja erityisesti 1980- luvulla eriarvoistumisen lisääntyminen. Myös tavaroiden liikkuminen kiihtyi. Ruokatalouden merkitys laski ja tehdastuotteiden merkitys nousi. Tavaroiden lisäksi myös raha ja sijoitukset liikkuivat entistä nopeammin teknologisten innovaatioiden takia ja 1970-luvulla koettiin suuri maailmantalouden finansioituminen. Lähinnä länsivaltiot pyrkivät luomaan vakautta levottomille markkinoille perustamalla entistä vahvempia kansainvälisiä instituutioita Yhdysvaltojen johdolla. (1.75p) AINEISTOKOE/MAAILMANPOLITIIKAN LINJA 4) William H. McNeill toteaa, että ihmiskunnan tulevaisuuden merkittävin kysymys lienee, kuinka solunomaiset lähiyhteisöt pystyvät selviytymään ja menestymään niiden maailmanlaajuisten virtojen keskellä, jotka ylläpitävät nykyistä lukumääräämme, vaurauttamme ja valtaamme, ilman että yhteisöt tuhoutuvat virtojen pyörteissä ja ilman että yhteisöt tuhoavat kyseisiä virtoja. Analysoi tätä haastetta liitteenä olevan Euroopan unionin turvallisuusstrategian ensimmäisessä luvussa esitettyjen maailmanlaajuisten haasteiden ja suurimpien uhkien avulla. (6p) Tehtävänannon mukaisesti vastauksen arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota aineiston ensimmäisessä luvussa esitettyjen maailmanlaajuisten haasteiden ja suurimpien uhkien analysointiin McNeillin näkemyksen (s. 475 480/351 355) valossa. Aineiston ensimmäisessä luvussa mainitaan useita maailmanlaajuisiin virtoihin läheisesti liittyvää haastetta ja uhkaa (muun muassa globaaliin talouteen kytkeytyvät poliittiset ongelmat, köyhyys ja epätasa-arvo, sairaudet, terrorismi sekä joukkotuhoaseiden leviäminen), jotka
5 vaikuttavat osaltaan lähiyhteisöjen turvallisuuteen ja siten niiden selviytymiseen (2p). Toisaalta osa aineistossa esitetyistä haasteita ja uhkista liittyy lähiyhteisöjen mahdollisuuteen heikentää ja jopa tuhota maailmanlaajuisia virtoja (esimerkiksi terrorismi, alueelliset konfliktit ja toimintakyvyttömät valtiot ja järjestynyt rikollisuus) (2p). Ansiokkaassa vastauksessa kiinnitettiin huomiota myös maailmanlaajuisten virtojen ja lähiyhteisöjen vuorovaikutussuhteeseen, kuten lähiyhteisöjen tai toimintakyvyttömien valtioiden mahdolliseen radikalisoitumiseen epätasa-arvoa tuottavien globaalien virtojen takia (2p). McNeilin näkemyksien perusteella aineistoa oli mahdollista tarkastella kriittisesti. Vastauksen yleinen argumentaation taso, johdonmukaisuus ja selkeys on huomioitu arvostelussa. 5) Arvioi kuinka hyvin liitteenä olevan Euroopan unionin turvallisuusstrategian kolmannessa luvussa esitetyillä EU:n kehittämistavoitteilla voidaan vastata toisen luvun strategisiin tavoitteisiin? (6p) Tehtävänannon mukaisesti vastauksen arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota aineiston kolmannessa luvussa esitettyjen kehittämistavoitteiden analysointiin aineiston toisen luvun strategisten tavoitteiden valossa. Aineiston mukaan EU:lla on kolme keskeistä strategista tavoitetta: (i) Uhkien torjuminen, (ii) turvallisuuden lisääminen lähialueille ja (iii) tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuva kansainvälinen järjestys (3p). Aineiston kolmannessa osassa EU:n keskeisiksi kehittämistavoitteiksi asetetaan niin ikään kolme asiaa: EU:n on oltava aktiivisempi, yhdenmukaisempi ja toimintakykyisempi. Tämän lisäksi sen on toimittava yhteistyössä muiden kanssa (3p). Vastauksen yleinen argumentaation taso (erityisesti vertaileva ote) on huomioitu arvostelussa johdonmukaisuuden ja selkeyden lisäksi. 6) Verkottunut ihmiskunta -teoksessa arvioidaan kansainvälisten järjestöjen roolia toisen maailmansodan jälkeisessä kansainvälisessä järjestyksessä. Vertaa kirjan näkemystä liitteenä olevan Euroopan turvallisuusstrategian tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuva kansainvälinen järjestys -alalukuun. (6p) Pääsykoekirjassa kansainvälisten järjestöjen roolia arvioidaan erityisesti sivuilla 438 440/325 327. Aihetta käsitellään myös sivulla 455/338. Euroopan talousyhteisö ja Euroopan unioni mainitaan sivulla 447/332. Esimerkiksi seuraavista havainnoista on voinut saada 0.25 1 pistettä: Kirjassa kansainvälisten järjestöjen merkitys on huomattavasti vähäisempi kuin aineiston alaluvussa. Molemmissa lähteissä järjestöjen rooli liittyy maailmantalouteen. Poliittisia ja turvallisuusnäkökohtia korostetaan erityisesti aineistossa. Sekä kirjassa että aineistossa järjestöjen roolia korostetaan kansainvälisen järjestelmän hallinnan ja vakauden kannalta. Aineistossa tässä mennään kuitenkin huomattavasti pidemmälle. Toisin kuin kirjassa, aineistossa korostetaan kansainvälisen lainsäädännön merkitystä. Aineistossa korostetaan myös järjestöjen ja instituutioiden keskeistä roolia sitovien sääntöjen luomisessa ja todetaan, että EU on valmis toiminaan, jos sääntöjä rikotaan. Kirjassa EU esiintyy yhtenä kansainvälisenä järjestönä. Aineistossa alueellinen yhteistyö ja integraatio ovat keskeinen osa maailmanpolitiikkaa. Vastauksen yleinen argumentaation taso ja erityisesti vertaileva ote on huomioitu arvostelussa johdonmukaisuuden ja selkeyden lisäksi.