LAUSUNTO 1 (7) Viite Lausuntopyyntö Dnro 313/430/2015 Suuntaviivat valvontamenetelmiksi 2016 2023 Yleistä Energiavirasto on 17.2.2015 toimittanut lausuntopyynnön 1. suuntaviivoista valvontamenetelmiksi 2016 2023, jossa pyydetään verkonhaltijoilta lausuntoa. LE-Sähköverkko Oy kiittää mahdollisuudesta kommentoida julkaistuja suuntaviivoja ja tulee tässä lausunnossaan kommentoimaan sähkön jakeluverkkotoiminnan ja sähkön suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan suuntaviivoja. LE-Sähköverkko Oy kuuluu Suomen sähkönjakeluverkkoyhtiöitä verrattaessa niin sanottujen kaupunkiyhtiöiden ryhmään verkkorakenteensa johdosta. Kaupunkiympäristössä toimiminen asettaa toiminnalle tietynlaisia erityisvaatimuksia, jotka ovat tyypillisiä kaikille Suomen suurimmille kaupungeille. Käytännössä asiakkaiden ja yhteiskunnan asettamat toimitusvarmuusvaatimukset ovat kaupunkialueella lainsäädännön vaatimuksia huomattavasti tiukemmat. Lisäksi kaupunkiympäristössä yhteiskunnan vaatimukset sähköverkon rakentamiselle poikkeavat harvempaan asutuista alueista ja esimerkiksi kaapeleiden putkitukselle, teiden ja alueiden pinnoittamiselle sekä sähkölaitteiden sijoittamiselle asetetaan selvästi haja-asutusalueita poikkeavia kriteereitä. LE-Sähköverkko Oy:n näkökulmasta sähkömarkkinalain toimitusvarmuusvelvoitteiden täyttäminen vuoteen 2027 mennessä ei muodostu kynnyskysymykseksi, sillä verkkomme täyttää pääosin lain velvoitteet jo nyt. LE-Sähköverkko Oy:n näkökulmasta suurimman haasteen muodostavat yksikköhinnoittelun keskiarvoisuus ja se että kaupunkien erityisolosuhteita ei huomioida riittävästi tuottopohjan pohjana olevissa yksikköhinnoissa. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa siihen, että valvontamallin sähkönverkon nykykäyttöarvo ja verkon kirjanpidollinen tasearvo alkavat eriytyä toisistaan. Kokonaisuudessaan suuntaviivaprosessin voidaan katsoa edenneen hyvin ja sujuvasti. Alaa on informoitu prosessin eri vaiheissa hyvin avoimesti ja mahdollisuuksia lausua ja kommentoida on annettu pitkin valmistelun eri vaiheita. Tämä on mahdollistanut sen että eri osapuolien kommentteja ja huomioita on voitu ottaa mukaan pitkin matkaa. Seuraavissa kappaleissa lausumme Energiaviraston toivomusten mukaisesti suuntaviivojen yksittäisistä kohdista, joissa näemme kehitettävää. LE-Sähköverkko Oy:n kommentit yksittäisistä suuntaviivojen osa-alueista kehitysehdotuksineen Kohta 1.3 vahvistuspäätöksien parametrien päivittäminen viidennelle valvontajaksolle Suuntaviivaluonnoksen mukaan esimerkiksi yksikköhinnat ja uudet verkkokomponentit sekä kohtuullisen tuottoasteen parametrit päivitetään viidennelle valvontajaksolle ilman erillistä päätöstä. Näkemyksemme mukaan nämä päivitykset ovat sen verran merkittäviä muutoksia valvontamalliin, että niistä tulisi tehdä erillinen päätös, johon verkkoyhtiöillä on mahdollista antaa lausunto ja tarvittaessa oikeus hakea muutosta.
LAUSUNTO 2 (7) Kohta 2.1 Pysyviin vastaaviin kuuluvan sähköverkko-omaisuuden oikaisu Suuntaviivoissa todetaan että niiltä osin kuin sähköverkko-omaisuuteen kuuluva komponentti ei sisälly verkkokomponentteihin, komponentti voidaan ottaa suuntaviivojen mukaan huomioon tasearvossaan. Näitä komponentteja ovat esimerkiksi verkkotoiminnan tietojärjestelmät ja viestiverkot. Kaupunkiomisteisissa energiakonserneissa tietyt tietojärjestelmät, kuten asiakastietojärjestelmä ja mittaustiedon hallintajärjestelmä ovat hankittu kustannusten tehostamiseksi konsernin yhteisenä järjestelmä ja omistajana on tällöin usein emoyhtiö. Verkonhaltijalla ei ole kyseisistä järjestelmistä taseessaan arvoa, vaan verkonhaltija ostaa järjestelmät palveluna emoyhtiöltään kustannusten tehostamiseksi ja volyymietujen saavuttamiseksi. Uusi ehdotettu malli ohjaa verkkoyhtiön omistamaan järjestelmät, joka ei aina välttämättä ole kustannustehokkain ratkaisu. Tulevaisuudessa on myös mahdollista että järjestelmissä siirrytään enenevässä määrin SaaS palveluiden käyttöön, jolloin sovellukset omistaa järjestelmätoimittaja. Vaihtoehtona tasearvon käyttöön voisi olla, että verkonhaltijat voisivat periä järjestelmien kohtuulliset kustannukset asiakkailta riippumatta siitä mikä on järjestelmien hankintatapa. Kohtuulliset kustannukset voisi määrittää esim. /käyttöpaikka tai /liittymä tyyppisellä määrittelyllä samalla tavoin kuin tällä hetkellä määritetään innovaatiokannustimessa tuntimittauksesta aiheutuva lisäkustannus. Tämä liittyy osaltaan kohtaan 5.2. verkkotoiminnan kustannukset ja siellä ehdotettuun tapaan yhdenmukaistaa investointien ja kulujen kohtelu verkkoinvestoinneissa. Samankaltaista menettelytapaa voisi soveltaa myös verkkoliiketoimintaan liittyvien järjestelmien kohdalla. Ympäristöolosuhdeluokat Kaivuolosuhdeluokkien määrittäminen CLC aineistoon ja yksikköhintakyselyyn perustuen asettaa yhtiöiden investoinnit eriarvoiseen asemaan. Kaupunkien alueella pinnoitus-, putkitusja sijoittamisvaatimukset poikkeavat harvempaan asuttujen kuntien vastaavista. Myös kaupunkien laitamilla olevien harvempaan asuttujen alueiden vaatimukset ovat samojen kaivuohjeiden mukaisia kuin kaupunkien tiheämmissä keskustoissa ja taajamissa olevien alueiden. Näin ollen CLC aineisto ei aseta yhtiöitä kaikilta osin tasa-arvoiseen asemaan. Yhtiöiden tulisi tarvittaessa voida perustellusta syystä määritellä tietyt alueet CLC aineistosta poikkeavaan olosuhdeluokkaan, jotta tasapuolinen kohtelu varmistetaan. Kohta 3 Kohtuullinen tuottoaste Riskittömän korkokannan määrittäminen ja määrittämistiheys Kohtuullisen tuottoasteen määrittämisessä suuntaviivoissa on kuvattu nykytapaan nähden vaihtoehtoinen tapa määrittää riskittömän korkokannan arvo käyttäen Suomen valtion kymmenen vuoden obligaatioiden koron kymmenen edellisen vuoden toteutuneiden päiväarvojen keskiarvoa. Tämä on nykyiseen tapaan nähden sillä tavalla selkeä parannus, että se vähentää riskittömän korkokannan volatiliteettia ja näin ollen vähentää hieman siirtohintojen heiluntaa eri vuosien välillä valvontajakson sisällä. Kuitenkin valvontajakson sisällä riskittömän korkokannan kehitykseen liittyy uudellakin tavalla merkittävää epävarmuutta, joka johtaa siihen, että siirtohinnoissa tapahtunee huomattavaa
LAUSUNTO 3 (7) heilumista suuntaan ja toiseen ja se taas aiheuttaa tarpeetonta päänvaivaa kuluttajille ja asiakasviestintätarpeita ja kustannuksia yhtiöille. Toimialan investoinnit ovat luonteeltaan hyvin pitkäaikaisia ja tästä johtuen myös hinnoittelun olisi hyvä olla pitkäjänteistä. Riskittömän korkokannan pohjana voi aivan hyvin olla esim. 10 vuoden obligaatioiden koron 10 vuoden keskiarvo tai edeltävän vuoden huhti - syyskuun keskiarvo suuntaviivoissa esitettyyn tapaan, mutta koron muutokset tulisi vaikuttaa yhtiöiden hinnoitteluun nykyistä harvemmalla syklillä jotta hinnoittelun ennustettavuus olisi nykyistä parempi. Riskitön korkokanta voisi nykyisessä epävarmassa tilanteessa olla joko kiinteä koko valvontajakson ajan tai päivittyä esim. kahden vuoden sykleissä jotta yhtiöllä olisi hinnoittelussaan enemmän aikaa reagoida tuottotason muutokseen. Alla on esimerkki siitä kuinka uusi riskittömän koron määrittämistapa käyttäytyy jos oletetaan että 10 vuoden obligaatioiden korko palautuu seuraavan 8 vuoden aikana asteittain vuoden 2014 tasolle. Tuolla olettamalla näyttää siltä että 10 vuoden keskiarvo tulee seuraavan valvontajakson aikana laskemaan noin 0,3% vuodessa ja tämä johtaa nykytasostakin huomattavaan siirtohintojen laskuun samaan aikaan kun investointitarpeet ovat kasvussa. 14,00 10 vuoden obligaatioiden korko 12,00 10,00 8,00 6,00 4,00 10 vuoden obligaatioiden korko 10 kaud. liuk. keskiarvo (10 vuoden obligaatioiden korko) 2,00 0,00 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 Lisäksi yllä oleva olettamuskin on vain ennuste, jollaisia yhtiöt joutuvat tekemään hinnoittelusta päättäessään. Korkojen ennustaminen johtaa väistämättä siihen, että osalla yhtiöistä ennusteet eivät toteudu. Tästä johtuen asiakashinnoittelussa joudutaan tekemään äkkinäisiä korjausliikkeitä, kuten viime vuosina on nähty. Jokainen hinnanmuutos ja sen ilmoittaminen asiakkaille aiheuttaa yhtiöille usean euron kustannuksen per asiakas, joten Suomen tasolla voidaan puhua miljoonaluokan kustannuksesta vuosittain.
LAUSUNTO 4 (7) Tuottotaso ja riskitaso Suomen valtion 10 vuoden korko on tällä hetkellä ennätysalhaisella tasolla, joka kuvaa sijoittajien käsitystä Suomen riskitasosta ja asemasta yhtenä Euroopan ja maailman riskittömimmiksi arvotetuista valtioista lainojen takaisinmaksun suhteen. Voidaan puhua jopa jonkinlaisesta turvasatamasta, koska mm. viiden vuoden obligaatioiden korko on tätä kirjoitettaessa negatiivinen (-0,04 % / ). Kaikilla verkkoyhtiöillä ei ole mahdollisuuksia saada pitkäaikaista lainaa yhtä alhaisella korkotasolla kuin Suomen valtion ja tästä johtuen kohtuullisen tuottoasteen parametrit tulisi määritellä sellaiselle tasolle että se kuvastaa liiketoiminnan riskitasoa ja yhtiöiden rahoitusmahdollisuuksia. Energiavirasto teetti aiheesta selvityksen Ernst & Youngilla ja selvityksessä ehdotettiin parametreille tiettyä vaihteluväliä. Energiateollisuus ry. on omassa suuntaviivalausunnossaan esittänyt vaihtoehtoisen tavan parametrien määrittämiselle. LE-Sähköverkko Oy esittää suuntaviivaluonnoksessa esitettyjen parametrien arvojen sijaan käytettäväksi Energiateollisuus ry:n esittämiä parametrien arvoja: - Beeta 0,51 - Markkinariskipreemio 5,5 % - Likvidittömyyspreemio 1,0 % - Vieraan pääoman preemio 1,4 % Kohta 5.2 Verkkotoiminnan kustannukset Investointien ja kulujen yhdenmukainen kohtelu Suuntaviivoissa on esitetty periaate yhtiöiden tasavertaisesta asemasta riippumatta yhtiöiden kirjauskäytännöistä. Tavoite on kannatettava ja asian edelleen selkeyttämistä kannattaa jatkaa. Samalla tulee kuitenkin huomioida, että muutokset kulukirjauskäytännöissä ja tuloksen oikaisussa vaikuttavat myös tehostamiskannustimen kohteena oleviin kustannuksiin ja näin ollen tehostamiskannustimen tehokkuusrintaman arvioinnissa tulisi huomioida eri yhtiöiden erilainen tosiasiallinen tehostamispotentiaali. Mikäli yhtiöitä velvoitetaan muuttamaan nykyistä kirjauskäytäntöään, niin tällöin aiempien vuosien kustannukset eivät kaikilta osin ole vertailukelpoisia ja näin ollen referenssitasoa ei voisi määrittää kaukaa historiasta. Kohta 6.1 Investointikannustin Tällä hetkellä investointikannustin toimii osalle verkkoyhtiöistä negatiivisesti, kun verkkoyhtiöiden investointitaso on ollut AMR investointien johdosta erittäin korkealla ja jatkuu korkeana toimitusvarmuusinvestointien vuoksi. Näistä investoinneista johtuen yhtiöiden SUMU poistot ovat tasapoistoja korkeammalla ja tämä nostaa oikaistua tulosta eli pienentää kohtuullista tuottoa. Korkeiden investointipaineiden vuoksi valvontamallissa tulisi huomioida tällä hetkellä vallitseva normaalia korvausinvestointitasoa korkeampi investointitarve. Ehdotamme että investointikannustinta muutettaisiin siten, että sen vaikutus ei voi olla yhtiölle negatiivinen vaan se rajoitettaisiin nollatasoon. Tämä mahdollistaisi nykyistä paremmin yhtiöiden kasvavien investointitarpeiden rahoittamisen asiakkailta perittävillä siirtomaksuilla.
LAUSUNTO 5 (7) Kohta 6.2 Laatukannustin Laatukannustimen vaikuttavuuden lisääminen on asiakkaiden näkökulmasta hyvä asia. Keskeytyksen aiheuttama haitta määrittää erilaisten alueiden haitat hyvin ja näin ollen kannustaa yhtiöitä kohdistamaan toimitusvarmuuden parantamistoimet vaikuttavuudeltaan parhaimmille alueille ensimmäisenä. Toimitusvarmuuden parantaminen on pitkäjänteistä työtä ja erilaisten voimakkaiden sääilmiöiden esiintymistodennäköisyys on kokemuksemme mukaan varsin pieni. Empiiriseen kokemukseemme viimeisen 20 vuoden ajalta perustuen erittäin voimakkaita myrskyjä on esiintynyt verkkomme alueella noin 10 vuoden välein. Sääilmiöiden harvoin tapahtuvasta toistumisesta johtuen on perusteltua esittää mahdollisimman pitkää vertailujaksoa toimitusvarmuuskannustimen vertailujaksoksi. Toinen peruste pitkälle jaksolle on se, että se poistaa yksittäisten vuosien aiheuttamaa heilahtelua sekä antaa paremman mahdollisuuden yhtiöille saada oikeaa kannustavuutta toimitusvarmuusinvestoinneista. Esitämme että neljännelle valvontajaksolle vertailutasoon huomioitaisiin referenssinä vuosien 2005-2014 toteutuneiden keskeytyskustannusten keskiarvo ja viidennelle valvontajaksolle vuosien 2005 2018 toteutuneiden keskeytyskustannusten keskiarvo. Täten mahdollistettaisiin mahdollisimman pitkä vertailujakso joka huomioisi paremmin erityyppisten vuosien esiintymisen sekä tasoittaisi vuosien välillä tapahtuvaa heilahtelua. Kohta 6.5 Toimitusvarmuuskannustin Ennenaikaiset korvausinvestoinnit Kannustin on rajattu koskemaan vain tiettyjä komponenttiryhmiä, jotka ovat ajateltu nimenomaan puhtaiden ilmajohtojen maakaapeloinnin näkökulmasta. Nähdäksemme komponenttiryhmiä ei olisi tarpeen rajata näin tiukasti, vaan yksittäiseen toimitusvarmuusinvestointiin liittyvistä purettavista komponenteista kaikki tulisi pystyä alaskirjaamaan, mikäli tuottopohjan menetys kompensoitaisiin täysimääräisesti. Lisäksi nykykäyttöarvon laskennassa tulisi käyttää sitä pitoaikaa jonka yhtiö on komponentille tällä hetkellä (3.valvontajaksolla) valinnut. Mikäli pitoajan valinta alaskirjauksille toteutetaan EVn ehdottamalla tavalla, se syrjii niitä yhtiöitä, jotka ovat valinneet pitkät ja todellista teknistaloudellista pitoaikaa vastaavat pitoajat ja vastaavasti suosii niitä jotka ovat valinneet aiemmin mahdollisimman lyhyet pitoajat ja sitä kautta saaneet etua korkeampien tasapoistojen kautta. Kunnossapito- ja varautumistoimenpiteet Kannustimen tulisi huomioida myös se tilanne, jossa osa yhtiöistä on jo aiemmin toteuttanut tavanomaista laadukkaampaa johtokatujen kunnossapitotoimintaa ja näin ollen ei voida puhua varsinaisista uusista toimenpiteistä vaan olemassa olevista käytännöistä jotka vain ovat keskimääräistä korkeammalla tasolla. Kokemuksemme mukaan tavanomaista laadukkaammalla ilmajohtojen kunnossapitotoiminnalla voidaan saavuttaa huomattava parannus ilmajohtoverkon sähkönlaadussa. Nämä tehokkaimmat toimenpiteet liittyvät muun muassa johtoalueiden tehostettuun koneelliseen reunasahaukseen sekä lumivahinkojen ennaltaehkäisyyn. Kannustimen olisi järkevintä kannustaa nimenomaan tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla aikaansaadaan mahdollisimman paljon vaikuttavuutta sähkön laatuun.
LAUSUNTO 6 (7) Lisäksi toimitusvarmuuskannustimen tulisi huomioida erilaisten yhtiöiden (maaseutu vs. kaupunki) toimitusvarmuuden parantamiseksi tekemät uudenlaiset kunnossapito- ja varautumistoimenpiteet tasapuolisuuden nimessä. Kokemuksemme mukaan keskijännitemaakaapeleiden kunnonhallintamittauksilla saadaan varmistettua asentamisen laatua sekä parannettua maakaapeliverkon toimitusvarmuutta merkittävästi. Maakaapeloinnin lisääntyessä maakaapeliverkon uusien kunnossapitotoimenpiteiden tulisi sisältyä toimitusvarmuuskannustimeen hyväksyttävien kustannusten piiriin. Liite 1 Verkkokomponentit, yksikköhinnat ja pitoaikavälit Yhteenveto Suuntaviivoissa on esitetty huomattavia muutoksia verkkokomponentteihin sekä niiden hinnoitteluun. Isossa kuvassa ehdotettu menettely vaikuttaa siltä, että verkko-omaisuuden jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvo tulee ainakin korkean kaapelointiasteen kaupunki- ja taajamaverkoissa pienenemään useita prosentteja nykytasosta. Lisäksi yksikköhinnoittelussa tulisi nykyistä paremmin huomioida erilaisissa ympäristöissä toimivien yhtiöiden erityispiirteet. Yksikköhintojen määrittäminen valtakunnallisena keskiarvona johtaa siihen että kalliimmissa ympäristöissä toimivien yhtiöiden todelliset investoinnit eroavat nykykäyttöarvon lisäyksestä ja näin ollen pitkällä tähtäimellä kannustavuus investoinneille heikkenee. Ratkaisuna tähän olisi joko yhtiökohtaisten yksikköhintojen käyttäminen tai tietyissä tapauksissa tiettyjen komponenttien arvostus tasearvossaan mikäli yksikköhinnat poikkeavat merkittävästi todellisesta kustannuksesta. Kolmantena vaihtoehtona on yksikköhintojen erottelutason lisääminen yksikköluokkia lisäämällä. Kolmanneksi nykyisessä yksikköhinnoittelun luonnoksessa ei ole kuvattu minkäänlaista menettelyä tiettyjen komponenttien käyttöiän pidentämiseen tähtäävien investointien vaikutuksesta komponentin ikään. Nykyisessä mallissa on menettely päämuuntajien perushuolloille sekä sähköasemien kytkinkenttien iän laskemiselle. Lisäksi tulisi huomioida se, että tietyissä tapauksissa esim. sähköasemarakennuksia ei tulla kokonaan uusimaan pitoajan loputtua, mutta rakennukset edellyttävät kuitenkin merkittäviä perusparannusinvestointeja. Kyseiset perusparannusinvestoinnit tulisi joko huomioida tasearvossaan tai sitten rakennuksillekin tulisi määrittää menettely jolla rakennuksen ikää nuorennetaan jos siihen investoidaan. Komponenttien hinnoissa on joitakin selkeitä virheiksi luokiteltavia hintatason muutoksia kuten jakokaappien hinnoittelu, jossa hintaan on sisällytetty aiemmin erikseen hinnoitellut jonovarokekytkimet. Tehotiheydeltään suuremmissa kaupunkiverkoissa jonovarokekytkimiä on normaalisti huomattavasti enemmän jakokaappia kohden ja näin ollen valtakunnan tason keskiarvona lasketut jakokaappien keskihinnat eivät vastaa todellista kustannusta. Hintatason osalta on myös syytä epäillä sitä, että osa yhtiöistä ei olisi sisällyttänyt hintoja EV:lle ilmoittaessaan jonovarokekytkimien kustannuksia jakokaappien kustannuksiin. LE-Sähköverkko Oy on lausunnossaan tuonut esiin neljännen ja viidennen valvontajakson valvontamenetelmien 1. suuntaviivojen kehittämiskohteita kehittämisehdotuksineen.
LAUSUNTO 7 (7) Näkemyksemme mukaan suuntaviivojen valmistelu on kokonaisuudessaan edennyt rakentavasti ja alan erityispiirteitä huomioiden. Prosessin avoimuus on myös ollut näkemyksemme mukaan hyvä asia, sillä ala on saanut tietoa Energiaviraston ja sidosryhmien välisistä kuulemisista varsin kattavasti. Suuntaviivoja analysoidessamme havaitsimme niissä joitakin kehityskohteita. Merkittävimmät kehityskohteet liittyvät erityyppisissä olosuhteissa toimivien verkkoyhtiöiden tasapuoliseen kohteluun, kohtuullisen tuottoasteen tasoon ja sen määrittämisen pitkäjänteisyyteen sekä yksikköhintojen määrittämiseen. Toivomme että Energiavirasto voisi toisia suuntaviivoja valmistellessaan huomioida lausunnossamme esiin nostamiamme seikkoja valvontamenetelmien kehittämisessä. Toimitusjohtaja LE-Sähköverkko Oy