Oulun seudun ympäristötoimi Raportti 4/2012 Oulun seudun kasvihuonekaasupäästöjen laskenta ja menetelmien vertailu 1990, 2004 ja 2010
OULUN SEUDUN KASVIHUONE- KAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1990, 2004 JA 2010 Timo Kuusiola Suvi Monni Benviroc Oy 2012 Espoo OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY
Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 1. Johdanto... 5 1.1 Hankkeen tausta... 5 1.2 Kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen sitoutuneet Suomen kaupungit ja niiden päästöjen laskentamenetelmät... 6 1.3 Oulun seudun aluetarkastelu... 6 2. Päästöjen laskentamenetelmät... 7 2.1. Menetelmien kuvaus... 7 2.2. Menetelmien vertailun periaatteet ja käsitteiden kuvaus... 9 2.3. Lähtötiedot ja oletukset... 11 3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt: menetelmien vertailu... 16 3.1 Vertailun periaatteet... 16 3.2 Sähkö... 16 3.3 Kaukolämpö... 20 3.4 Öljylämmitys ja muu polttoaineenkulutus... 21 3.5 Liikenne... 23 3.6 Kokonaispäästöjen vertailu... 24 4. Kulutusperusteiset kokonaispäästöt... 30 4.1 Oulun seudun kuntien kulutusperusteisten kokonaispäästöjen vertailu... 30 4.2 Nykyisen Oulun päästöjen vertailu muihin kaupunkeihin... 32 4.3 CoM tavoitteiden asettelun tarkastelu... 34 5. Kasvener-mallin tuotantoperusteiset päästöt... 36 6. Pohdinnat ja johtopäätökset... 38 Lähdeluettelo... 41 Liite 1. Päästölaskennassa mukana olevat laitokset... 42 Liite 2. Kulutusperusteiset päästöt teollisuus pois lukien... 43 Liite 3. Kulutusperusteiset päästöt teollisuus mukaan lukien... 47 Liite 4. Kasvener tuotantoperusteiset päästöt teollisuus pois lukien... 50 Liite 5. Kasvener tuotantoperusteinen päästöt teollisuus mukaan lukien... 52 Liite 6. CO2-menetelmän khk-päästöt mukaan lukien teollisuus... 54
Tiivistelmä Tämän selvityksen tavoitteena oli selventää päästölaskentamenetelmän valinnan vaikutuksia Oulun seudun kasvihuonekaasupäästötaseeseen. Päästöt on laskettu Benviroc Oy:n CO2-raportin menetelmällä, HSY:n Hilma-menetelmällä, Kasvenerin tuotantoperusteisella menetelmällä sekä Kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen menetelmällä (CoM-menetelmä). Päästöt laskettiin kaikille Oulun ympäristötoimen toiminta-alueen kunnille. Vuonna 2013 toteutettavan kuntaliitoksen jälkeisen Oulun päästöt on käsitelty yhtenä ryhmänä eli uutena Ouluna. Päästölaskentamenetelmien vertailu on kuitenkin tehty pääasiassa nykyisten kuntarajojen mukaiselle Oululle. Tarkasteluvuosina ovat vuodet 1990, 2004 ja 2010. Menetelmätarkastelu on tehty ilman teollisuuden päästöjä, mutta kokonaispäästöt on laskettu myös teollisuus mukaan lukien. Menetelmien vertailuissa nykyisen Oulun päästöt olivat kaikkina tarkasteluvuosina suurimmat CoM-menetelmässä, jossa on huomioitu paikallinen sähköntuotanto (CoM (paik.)). Kyseisen menetelmän periaatteiden mukaan Oulun sähkönkulutus on katettu pääasiassa omalla turvetta pääpolttoaineena käyttävällä tuotannolla, minkä seurauksena päästöt ovat korkeammat kuin menetelmissä, joissa käytetään valtakunnallista sähkön päästökerrointa. Tarkasteluvuosista suurimmat päästöt olivat kaikissa menetelmissä vuonna 2004, jolloin sekä paikallisessa että valtakunnallisessa sähköntuotannossa käytettiin paljon lauhdetuotantoa. CO2-menetelmän ja Hilma-menetelmän suurimpia eroja ovat Hilma-menetelmän lämmitystarvekorjaus sekä sähkön päästökertoimet. Vaikka erot sektorikohtaisissa päästöissä olivat näissä menetelmissä suuria, kokonaispäästöjen erot olivat kuitenkin kaikkina tarkasteluvuosina melko pieniä (0,4-3,4 %). Uuden Oulun asukaskohtaiset päästöt ovat kaikissa menetelmissä nykyistä Oulua hieman pienemmät. Syynä tähän on nykyisen Oulun muita kuntia suuremmat asukaskohtaiset lämmityksen päästöt, mikä johtuu suuremmasta asukaskohtaisesta kerrosneliömäärästä. Kokonaispäästöt vaihtelivat uudessa Oulussa ilman teollisuutta eri menetelmillä 1,3 1,6 milj. t CO 2 -ekv vuonna 2010, mikä on asukaskohtaisina päästöinä 7,2 8,7 t CO 2 -ekv. Teollisuus mukaan lukien kokonaispäästöt olivat 2,2 2,3 milj. t CO 2 -ekv vuonna 2010, mikä on asukaskohtaisina päästöinä 12,1 12,4 t CO 2 -ekv. Menetelmän valinta vaikuttaa myös päästöjen kehitykseen. Suurin vaikutus havaittiin vuosien 1990 2010 ilman teollisuutta laskettujen kokonaispäästöjen kehityksessä: päästöt kasvoivat menetelmästä riippuen 25 38 %. Asukaskohtaisesti tarkasteltuna Oulun päästöt ovat kuitenkin laskeneet sekä vuodesta 1990 vuoteen 2010 (2-8 % lasku) että vuodesta 2004 vuoteen 2010 (10 14 % lasku) useimmilla menetelmillä tarkasteltuna. Poikkeuksena on CoM (paik.) -menetelmä, jonka mukaan asukaskohtaiset päästöt ovat kasvaneet 2 % vuodesta 1990 vuoteen 2010. Oulun ympäryskunnista Kempeleen asukaskohtaiset päästöt ilman teollisuutta olivat pienimmät, 6,5 t CO 2 -ekv. Kempeleen pieniin päästöihin vaikuttaa vähäinen maatalous sekä liikenteen ja muun sähkönkulutuksen muita Oulun ympäryskuntia pienemmät asukaskohtaiset päästöt. Muissa Oulun ympäryskunnissa maatalouden päästöt ovat selvästi Oulua suuremmat. Suurin vaikutus maataloudella on Hailuodon päästöihin, jonka vuoden 2010 asukaskohtaiset päästöt olivat (ilman teollisuutta ja Hailuodon lautan päästöjä) Oulun seudun suurimmat. OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 3
Kaupunginjohtajien ilmastosopimuksessa vähintään 20 %:n päästövähennystavoite voidaan asettaa joko suhteessa kokonaispäästöön tai asukaskohtaiseen päästöön. Tulosten perusteella näyttää siltä, että asukaskohtaisesti asetetun päästötavoitteen saavuttaminen olisi realistisempaa. Menetelmän valinta vaikuttaa päästöjen kehitykseen eri tavoin kunakin vuonna, sillä eroja aiheuttavat muun muassa lämmitystarve ja sähkön päästökerroin. Näin ollen selvityksen perusteella ei voida antaa yksiselitteistä suositusta päästöjen laskentamenetelmän valinnalle. Selvitys on tehty Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen toimeksiannosta.
1. Johdanto 1.1. Hankkeen tausta Euroopan unioni on pyrkinyt lisäämään merkittävästi kaupunkien roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä kannustamalla kaupunkeja asettamaan päästövähennys-tavoitteita ja toteuttamaan toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä merkittävin kaupunkeja koskeva ilmastosopimus on vuonna 2008 perustettu kaupunginjohtajien ilmastosopimus (Covenant of Mayors, CoM), johon on sitoutunut jo lähes 3800 kaupunkia. Euroopan komissio perusti kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kannustaakseen ja tukeakseen paikallisten viranomaisten kestäviä energiakäytäntöjä ja niiden käyttöönottoa. Sopimuksen tavoitteena on saada osallistujat saavuttamaan ja ylittämään Euroopan unionin tavoite vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 % vuoteen 2020 mennessä. Perusvuodeksi suositellaan vuotta 1990. Jos vuoden 1990 päästöinventaarion tekemiseen tarvittavaa tietoa ei ole saatavilla, voivat osallistujat valita lähimmän vuoden, jolta luotettavaa tietoa on saatavilla. (EU 2010) Ilmastokysymys on otettu esille Oulun kaupungin strategiassa ja kaupunginvaltuusto on päättänyt vuoden 2008 talousarviossaan seudullisen ilmastostrategian laadinnasta. Oulun seudun ilmastostrategia hyväksyttiin Oulun kaupunginvaltuustossa kesäkuussa 2009. Oulun seudun ilmastostrategian tavoitteena on saada aikaan pysyviä toimintatapoja, joilla eri toimintojen energiankulutus ja niistä aiheutuvat päästöt voidaan kääntää laskuun. Oulun seudun ilmastostrategiassa ei ole tietoisesti asetettu lukumääräistä kasvihuonekaasupäästöjen tavoitearvoa tai vähennysprosenttia, vaan määritetty kehityssuunta, johon tulee kaikilla tahoilla pyrkiä. (Oulun seudun ympäristötoimi 2009) Oulun kaupunki on allekirjoittanut kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kesäkuussa 2011. Määrällisten päästövähennystavoitteiden asettaminen sekä ilmastostrategian seuranta vaativat luotettavaa tietoa päästöjen kehityksestä sekä ymmärrystä päästöihin vaikuttavista tekijöistä. Kaupunkien ja kuntien kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan on olemassa useita erilaisia menetelmiä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tämän hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa Oulun ja Oulun seudun kasvihuonekaasupäästöistä vuosina 1990, 2004 ja 2010, sekä tukea Oulun päästövähennystavoitteen asettamista ja päästöjen laskentamenetelmän valintaa vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Miten laskentamenetelmän valinta vaikuttaa Oulun ja Oulun seudun nykyiseen päästötasoon? Miten laskentamenetelmän valinta vaikuttaa Oulun ja Oulun seudun asukasta kohti laskettuun päästötasoon verrattuna muihin kaupunkeihin? Miten laskentamenetelmän valinta vaikuttaa Oulun ja Oulun seudun päästöjen kehitykseen vuodesta 1990 nykyhetkeen, ja toisaalta vuodesta 2004 nykyhetkeen? Miten perusvuoden valinta vaikuttaa Oulun ja Oulun seudun mahdollisuuksiin saavuttaa esimerkiksi 20 prosentin päästövähennystavoite? Miten kokonaispäästön tai asukaskohtaisen tarkastelun valinta vaikuttaa Oulun ja Oulun seudun mahdollisuuksiin saavuttaa esimerkiksi 20 prosentin päästövähennystavoite? Selvitys on tehty Oulun seudun ympäristötoimi liikelaitoksen toimeksiannosta. OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 5
1.2. Kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen sitoutuneet Suomen kaupungit ja niiden päästöjen laskentamenetelmät Suomessa kaupunginjohtajien sopimukseen ovat liittyneet kaikki kuusi suurinta kaupunkia eli Helsinki, Espoo, Tampere, Turku, Oulu ja Vantaa. Näistä kaupungeista Helsinki, Espoo, Tampere ja Vantaa ovat laatineet omat kestävän energiankäytön suunnitelmansa (SEAP) ja jättäneet ne CoM:n toimistoon tarkastettavaksi. Helsingin suunnitelma on jo hyväksytty. (EuMayors.eu 2011) Kaupunkien kestävän energiankäytön suunnitelmissa on merkittäviä eroja siinä, mikä perusvuosi on valittu ja onko vähennystavoite asetettu suhteessa kokonaispäästöihin vai asukaslukuun suhteutettuihin päästöihin. Helsinki on valinnut perusvuodeksi vuoden 1990 ja tavoite on asetettu vuoden 1990 kokonaispäästötasoon nähden. Vantaalla ja Espoossa perusvuodeksi on asetettu vuosi 1990 ja tavoite on asetettu asukaslukuun suhteutettuna. Tavoitteen asettelussa merkittävänä tekijänä on ollut väestönkasvu. Espoossa ja Vantaalla väestön on ennustettu kasvavan vuodesta 1990 vuoteen 2020 mennessä huomattavasti Helsinkiä enemmän (Tilastokeskus 2011 ja 2009a). Pääkaupunkiseudulla päästöt lasketaan Hilma-menetelmää käyttäen, minkä vuoksi myös kestävän energiankäytön suunnitelmat on tehty Hilma-menetelmää soveltaen. Tampere on valinnut perusvuodekseen vuoden 2005. Tampereella kasvihuonekaasutaseiden laskentaan on käytetty Kasvener-mallia (Tampereen kaupunki ja Ekokumppanit Oy 2009). 1.3. Oulun seudun aluetarkastelu Oulun seudulla toteutuu vuonna 2013 suuri kuntaliitos. Kuntaliitoksen muodostavat Oulu, Haukipudas, Kiiminki, Yli-Ii ja Oulunsalo. Ylikiiminki liittyi Ouluun vuonna 2009. Tulevat ilmastolinjaukset koskevat koko uutta Oulua. Oulun seudun ympäristötoimen alue kattaa lisäksi Hailuodon, Kempeleen, Limingan, Tyrnävän, Muhoksen ja Lumijoen kunnat. Tässä selvityksessä päästötase on tehty nykyiselle Oululle, uudelle Oululle sekä muille Oulun ympäristötoimen alueen kunnille. Nykyinen Oulu vastaa siis tämän selvityksen ajankohdan aikaisia Oulun aluerajoja. Uusi Oulu tarkoittaa taas vuoden 2013 kuntaliitoksen jälkeisen Oulun aluerajausta. Vuonna 2001 Temmes liitettiin pääosin Tyrnävään, joten Temmeksen päästöt on laskettu mukaan Tyrnävän päästöihin vuonna 1990.
2. Päästöjen laskentamenetelmät 2.1. Menetelmien kuvaus Tässä hankkeessa tarkastellaan kolmea Suomessa yleisesti käytettyä kuntatason laskentamenetelmää: Kasvenerin tuotantoperusteinen menetelmä, CO2-raportin menetelmä ja Hilma-menetelmä. Lisäksi tarkastellaan kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen menetelmään kahta vaihtoehtoista tarkastelutapaa: CoM paikallinen ja CoM valtakunnallinen. Kasvener-mallin tuotantoperusteinen menetelmä (Kasvener (T.P)) Kasvener-mallin tuotantoperusteisessa menetelmässä päästöt kuvaavat kunnan tai kaupungin maantieteellisten rajojen sisäpuolella tapahtuvia päästöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alueen päästöiksi lasketaan vain alueen sisällä tuotetut päästöt. Näin ollen kaikki alueelle ostetun energian tuotannossa syntyvät päästöt rajataan päästötaseen ulkopuolelle. Vastaavasti taas kaikki alueelta pois myydyn energian tuotannon päästöt lasketaan alueelle kuuluvaksi. Kasvener-mallin tuotantoperusteisessa laskennassa päästöt kuvastavat aina kyseisen vuoden päästöjä. Menetelmän yleisiä piirteitä ovat päästöjen suuret kunnittaiset vaihtelut. Tämä johtuu siitä, että kuntien energiatase on yleensä tärkein kunnan päästötaseeseen vaikuttava tekijä. Energiaomavaraisissa kunnissa päästöt ovat usein hyvin suuret, koska kunnassa tuotetun energian päästöt jäävät kaikki kyseiseen kuntaan. Kunnissa, joissa suurin osa energiasta ostetaan muualta, päästöt ovat hyvin pienet, koska energiantuotannon päästöt jäävät laskennan ulkopuolelle. Kulutusperusteiset menetelmät Kulutusperusteisissa menetelmissä kunnan sähkön ja kaukolämmön päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutettuun energiamäärään. Kaukolämmön osalta mukana ovat kunnassa tuotetun siellä kulutetun kaukolämmön päästöt, sekä kunnan ulkopuolella tuotetun, mutta kunnassa kulutetun kaukolämmön päästöt. Vastaavasti kunnassa tuotetun, mutta sen ulkopuolella kulutetun kaukolämmön päästöt eivät ole mukana kunnan päästöissä. Sähkönkulutuksen osalta periaate on sama, mutta laskentamenetelmissä on eroa sen suhteen, miten paikallinen sähköntuotanto otetaan huomioon kunnan päästöissä. Lisäksi menetelmissä on eroa sen suhteen, miten sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten päästöt jyvitetään näille lopputuotteille.. Kasvener-mallin kulutusperusteisessa laskennassa sähkönkulutuksen päästöt lasketaan olettaen, että kunnassa kulutetaan ensisijaisesti siellä tuotettu sähkö, ja loput sähkönkulutuksesta katetaan valtakunnallisella ostosähköllä. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosten päästöt on jyvitetty Kasvener-mallissa eri lopputuotteille olettamalla lämmöntuotannolle vakiohyötysuhde. Kasvenerin kulutusperusteista menetelmää ei sisällytetty tähän selvitykseen, koska sen laskentaperiaatteet ovat melko lähellä CoM paikallisen tuotannon huomioivaa menetelmää. Kasvenerin kulutusperusteisessa menetelmässä huomioidaan myös oman kunnan sähköntuotannon päästöt päästökertoimen määrittelyssä. Kasvener kulutusperusteisessa menetelmässä sähkönkulutuksen päästöt ovat hyvin suuret kunnissa, joissa tuotetaan suurin osa kulutetusta sähköstä omalla fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalla tuotannolla. Kunnissa, joissa suurin osa sähkönkulutuksesta katetaan ostosähköllä, päästöt ovat yleensä hyvin pienet. OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 7
Hilma-menetelmä Hilma-menetelmä on Kasvenerin kulutusperusteisesta laskentamenetelmästä Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 varten muokattu menetelmä. Hilma-menetelmä kehitettiin, koska pääkaupunkiseudulle haluttiin Kasveneria kuvaavampi, vertailukelpoisempi ja vuosittain päivitettävissä oleva laskentatapa kulutuksen aiheuttamista päästöistä strategian toteutumisen seurannan avuksi. Kasvenerista poiketen Hilma-menetelmässä sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon päästöt jyvitetään eri lopputuotteille ns. hyödynjakomenetelmällä. Hyödynjakomenetelmässä oletetaan, että sähkön erillistuotannon hyötysuhde on 40 % ja lämmön erillistuotannon hyötysuhde 90 %, ja yhteistuotannon päästöt jaetaan sähkölle ja lämmölle näin laskettujen erillistuotantojen päästöjen suhteessa. Hilma-menetelmässä käytettävä valtakunnallinen sähkönkulutuksen päästökerroin on tasoitettu liukuvalla viiden vuoden keskiarvolla. Sähkölämmitykselle Hilmamenetelmässä käytetään ympäristöministeriön määrittelemää vakiopäästökerrointa 400 g CO 2 -ekv/kwh (HSY 2011). Hilma-menetelmässä kaikille lämmitysmuodoille tehdään lämmitystarvekorjaus, jossa kyseisen vuoden lämmitystarvetta korjataan vertailuvuoteen. (Lounasheimo 2009) CO2-raportin menetelmä CO2-raportin menetelmä on kulutusperusteinen menetelmä, jossa sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöt on jyvitetty samalla tavalla kuin Hilma-menetelmässä. CO2- menetelmässä päästöt kuvastavat aina kyseisen vuoden päästöjä. Näin ollen kaukolämmön päästöjä ei ole lämmitystarvekorjattu kuten Hilma-menetelmässä. CO2-raportin menetelmässä sähkön valtakunnallinen päästökerroin määritetään kuukausitasolla, jolloin sähkölämmitykselle tulee käytännössä korkeampi päästökerroin kuin muulle kulutukselle. Sähkölämmityksen päästökerroin jää kuitenkin huomattavasti Hilma-menetelmässä käytettyä päästökerrointa pienemmäksi. Sähkön päästökerroin on aina kyseisen vuoden tuotannosta laskettu päästökerroin eikä sitä ole tasoitettu viiden vuoden liukuvalla keskiarvolla, kuten Hilma-menetelmässä. CoM-menetelmä (Covenant of Mayors-menetelmä) CoM-menetelmä on EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimusta (Covenant of Mayors) varten kehitetty laskentamenetelmä. Menetelmä on Hilma- ja CO2-menetelmien tapaan kulutusperusteinen menetelmä, jossa päästöt jaetaan kunnille energiankulutuksen mukaan. CoM-menetelmässä tulokset esitetään yleisesti lämmitystarvekorjaamattomana. Sähkön päästökertoimen laskentaan on eri tapoja. Päästökertoimena voidaan käyttää valtakunnallista päästökerrointa tai vaihtoehtoisesti menetelmässä voidaan ottaa huomioon paikallinen pienen kokoluokan sähköntuotanto, ja kaupungin omistama tai hallinnoima energiantuotanto, jonka päästöjä kaupunki pyrkii vähentämään osana kestävän energiankäytön suunnitelmaa. EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen tarkoituksena on keskittyä niihin sektoreihin, missä kaupunki voi toimillaan vähentää energiankulutusta. EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimuksesta on rajattu päästökauppaan kuuluva teollisuus kokonaan pois. Yleisesti myös maatalous, jätehuolto, vesi- ja ilmaliikenne sekä maankäyttösektori jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Laskentaan voidaan kuitenkin sisällyttää muun muassa jätehuolto, maatalous tai päästökaupan ulkopuolinen teollisuus, jos kaupunki suunnittelee toimia näille sektoreille.
2.2. Menetelmien vertailun periaatteet ja käsitteiden kuvaus Tässä selvityksessä vertaillaan eri päästölaskentamenetelmien vaikutuksia nykyisen Oulun kasvihuonekaasupäästötaseeseen. Päästötaseissa ovat mukana hiilidioksidin (CO 2 ), metaanin (CH 4 ) ja typpioksiduulin (N 2 O) päästöt. Vertailussa ovat mukaan Hilma-menetelmä, CO2-menetelmä sekä Covenant of Mayorsin menetelmä (CoM). Kasvenerin tuotantoperusteisella menetelmällä lasketut päästöt on esitetty erikseen, eikä niitä ole otettu vertailuun mukaan, koska tuotantoperusteisen menetelmän sektorittainen vertailu kulutusperusteiseen ei ole yksiselitteisesti mahdollista erilaisen rajauksen takia. Tehtyjen vertailujen tarkoituksena on tuoda esille eri menetelmien päästölaskentaperiaatteiden vaikutuksia päästötaseeseen. Sen vuoksi kaikille päästölaskentamenetelmille käytetään samaa taserajausta. Kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen mukaisesti teollisuuden päästöt on rajattu vertailun ulkopuolelle, vaikka Hilma-menetelmässä päästöihin sisällytetään yleensä myös teollisuus. Menetelmien vertailuun on kuitenkin sisällytetty jätehuolto, maatalous ja vesiliikenne, vaikka ne eivät Covenant of Mayorsin laskentamenetelmiin välttämättä kuuluisikaan. Vertailuissa on sektorien jaottelu valittu kaikille menetelmille samoiksi, joten sektorijaottelu ei vastaa täysin menetelmien alkuperäistä sektorijaottelua. Menetelmien vertailuissa keskitytään niihin sektoreihin, joihin laskentamenetelmien erot kohdistuvat. Nämä sektorit ovat muu sähkönkulutus, sähkölämmitys, öljylämmitys, kaukolämmitys, liikenne sekä muu polttoaineenkulutus. Menetelmin vertailu on tehty pääasiassa nykyiselle Oululle. Liitetaulukoissa on esitetty kaikkien Oulun ympäristötoimen kuntien tulokset. Vuoden 2013 kuntaliitoksen kuntien tulokset sisältyvät uuden Oulun tuloksiin. Liitteissä on myös esitetty tuotantoperusteiset sekä kulutusperusteiset päästöt ilman teollisuutta ja teollisuuden kanssa. Tuotantoperusteiset päästöt on laskettu Kasvener-menetelmällä. Kulutusperusteisista päästöistä liitteissä on esitetty ilman teollisuutta tulokset CO2-, Hilma- ja CoM-menetelmille sekä teollisuus mukaan lukien CO2- ja Hilma-menetelmille. CoM-menetelmällä ei ole esitetty teollisuuden huomioivia päästöjä, koska CoMmenetelmässä teollisuus on pääsääntöisesti rajattu pois. OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 9
Tärkeimmät päästölaskentamenetelmiin liittyvät käsitteet on selitetty alla olevassa laatikossa. Käsitteet CoM CoM (valtk.) CoM (paik.) Jätehuolto Khk-päästöt Lämmitystarveluku Lämmitystarvekorjaus Muu sähkönkulutus Muu polttoaineenkäyttö Ominaislämmönkulutus EU:n kaupunginjohtajien sopimus (Covenant of Mayors) Covenant of Mayorsin laskentamenetelmä, jossa sähkölle käytetään valtakunnallista päästökerrointa. Covenant of Mayorsin laskentamenetelmä, jossa sähkölle käytetään paikallisen sähköntuotannon huomioivaa päästökerrointa. Jätehuollon päästöihin on sisällytetty käytössä olevien sekä suljettujen kaatopaikkojen päästöt. Jätemäärissä on huomioitu kaatopaikalle loppusijoitetut jätteet koko kaatopaikan käyttöajalta. Kasvihuonekaasupäästöt Lämmitystarveluku saadaan laskemalla päivittäisten sisä- ja ulkolämpötilojen erotus. Vertailuarvona eli normaalivuoden lämmitystarvelukuna käytetään toistaiseksi vuosien 1971 2000 keskimääräistä lämmitystarvelukua. (Ilmatieteenlaitos 2012) Menetelmä, jossa pyritään huomioimaan lämmitystarpeessa tapahtuvat muutokset. Lämmitystarvekorjauksen laskennassa käytetään hyväksi ilmatieteenlaitoksen määrittämiä lämmitystarvelukuja. Sähkönkulutus, josta on vähennetty sähkölämmitys ja raideliikenteen sähkönkulutus Sektori, joka kattaa muille sektoreille kulumattoman raskaan ja kevyen polttoöljyn kulutuksen sekä bensiinikäyttöiset työkoneet. Rakennuksen laskennallinen lämmitysenergian tarve tilavuus- tai pinta-alayksikköä kohden. Puulämmitys Teollisuuden polttoaineet Teollisuuden prosessipäästöt Puulämmityksen päästöissä on huomioitu ainoastaan poltossa syntyvä metaani ja typpioksiduuli. Puun poltossa syntyvä hiilidioksidi on hiilidioksidineutraalia hiilen kiertokulkua, joten puun poltolle ei lasketa hiilidioksidipäästöjä. Teollisuuden polttoaineisiin kuuluvat teollisuuden prosesseissa käyttämät polttoaineet. Sektoriin kuuluvat myös teollisuuden oman energiantuotannon polttoaineet, joilla on tuotettu energiaa omaan tai muun teollisuuden käyttöön. Näin ollen teollisuuslaitoksella itse tuotetun ja kulutetun sähkön päästöt lasketaan teollisuuden polttoaineisiin. Höyryntuotannon päästöt allokoidaan teollisuuden polttoaineisiin. Teollisuusprosessien päästöillä tarkoitetaan teollisuusprosesseista vapautuvia, raakaaineiden käytöstä aiheutuvia päästöjä.
2.3. Lähtötiedot ja oletukset Tässä selvityksessä käytetyt tietolähteet on esitetty taulukossa 2.1. Laskennoissa käytetyt tärkeimmät lähtöarvot on esitetty myöhemmin tässä luvussa. Taulukko 2.1. Tietolähteet Lähtötieto Kaukolämpö Tuotanto ja polttoaineet Sähkönkulutus Kuntien sähkönkulutus Sähkölämmitys Rakennusten kerrosneliöt käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan Sähköntuotanto Uusiutuvaa sähköä tuottavien laitosten tuotantomäärät Valtakunnalliset tuotantotiedot Paikallinen sähköntuotanto ja polttoaineet Öljylämmitys Rakennusten kerrosneliöt käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan Tieliikenne Päästöt Raideliikenne Dieseljunien päästöt ja energiankulutus, sähkönkulutus Lentoliikenne LTO-syklin päästöt Satama Päästöt Huveneet Huviveneiden lukumäärät Muu polttoaineen käyttö Raskaan ja kevyen polttoöljyn kokonaiskulutus Bensiinikäyttöisten työkoneiden päästöt Puulämmitys Pientalokiinteistöissä käytetyn puun määrä Teollisuus Polttoaineiden käyttö Teollisuuden käyttämä prosessihöyry Teollisuuden prosessipäästöt Käytetyn kalkin/dolomiittikalkkikiven määrä, prosessipäästöjä aiheuttavien prosessien tuotantomäärät Maatalous Eläinmäärä- ja viljelypinta-alatiedot Hevos- ja ponimäärät Turkiseläinten määrät Porojen määrät Jätehuolto Kaatopaikan päästöt Kaatopaikoilla vastaanotetut jätemäärät, kaatopaikkojen toiminta-ajat, kp-kaasun talteenottomäärät Kompostoinnin määrät Jäteveden kuormitukset Puhdistamolle tulevat jätevesivirtaumat kunnittain Jätevesiviemäriin liittymättömien asukkaiden lukumäärä Lähde Energiateollisuus ry /Kaukolämpötilasto, kaukolämpöyhtiöt Energiateollisuus ry /sähkönkulutustilasto Tilastokeskus VTT/Tuulitilasto, Energiayhtiöt Tilastokeskus, Energiateollisuus ry Energiayhtiöt Tilastokeskus VTT/Lipasto VTT/Lipasto Finavia VTT/Lipasto Hyvinkään Maistraatti Öljyalan keskusliitto VTT/Tyko Metsätilastollinen tietopalvelu (Metla) Yrityskyselyt, Vahti Energiayhtiöt Yrityskyselyt, Vahti Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike/Matilda maataloustilastot Hippos ry Suomen Turkieläinten Kasvattajain Liitto (STKL) ry Paliskuntain yhdistys Paikallinen jätehuoltoyhtiö Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus Vahti Vahti, paikalliset puhdistamot Kuntien vesilaitokset, paikalliset vedenpuhdistamot Paikalliset vesilaitokset, Tilastokeskus (Haja-asutustilasto) OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 11
Öljy ja sähkölämmityksen ominaislämmönkulutukset Öljy- ja sähkölämmitettyjen rakennusten energiankulutus on laskettu rakennuskannan lämmitystapa- ja pinta-alatietojen avulla. Eri päästölaskentamenetelmissä on erilaisia tapoja laskea rakennusten energiankulutukset. Taulukossa 2.2 on esitetty eri menetelmien käyttämät ominaislämmönkulutusluvut. CoM-menetelmässä tai Kasvenerissa ei ole erikseen määritelty tapaa erillislämmitteisten rakennusten laskentaan. Kasvenerin tuotantoperusteisen menetelmän sekä CoM-menetelmän erillislämmityksen laskenta on tehty tässä selvityksessä CO2-menetelmän ominaislämmönkulutuksia käyttäen. CO2-menetelmässä öljy- ja sähkölämmitteisten rakennusten ominaislämmönkulutukset on määritelty rakennustyypeittäin. Sähkölämmitteisten rakennusten ilman lämmityksen laskennassa on käytetty lähtötietona Tilastokeskuksen energiatilastoa sähkölämmitettyjen rakennusten lämmityssähkön kulutuksesta koko Suomessa (Tilastokeskus, 2009), sekä tietoa kuntien lämmitystarpeesta, rakennusten kerrosalasta ja käyttötarkoituksesta. Öljylämmitettyjen rakennusten ominaislämmönkulutuksen lähtötietoina on käytetty Tilastokeskuksen rakennuskantatietoa kunnittain (Tilastokeskus 2010), Ilmatieteenlaitoksen vertailupaikkakunnan lämmitystarvelukuja ja Tilastokeskuksen tilastoa rakennusten erillislämmityksen polttoaineista koko Suomessa (Tilastokeskus 2009a). Lämpimän käyttöveden tuottamiseen tarvittava energiamäärä on laskettu perustuen Motivan (2010) tietoihin. Hilma-menetelmän öljy- ja sähkölämmityksen ominaislämmönkulutuksen luvut ovat Öljyalan keskusliitolta sekä Helsingin Energialta Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian laadintaa varten saatuja vuosien 1990 2004 kulutustietoja (YTV 2007). Taulukko 2.2. Öljy- ja sähkölämmityksen ominaislämmönkulutukset CO2-menetelmä Rakennustyypistä riippuen Öljylämmitys Ilman lämmitys, kwh/m 2 115-352 Käyttöveden lämmitys kwh/m 2 4-35 Sähkölämmitys Ominaislämmönkulutus kwh/m 2 65-507 Käyttöveden lämmitys kwh/m 2 4-35 Hilma-menetelmä Kaikki rakennukset Öljylämmitys, kwh/m 2 170 Sähkölämmitys kwh/m 2 125
Sähkön päästökertoimet Taulukossa 2.3 on esitetty eri menetelmissä käytetyt sähkön päästökertoimet. CO2- raportin menetelmässä sähkön päästökerroin määritetään kuukausittaisten tuotanto- ja kulutustietojen avulla, minkä vuoksi teollisuudelle, sähkölämmitykselle ja muulle sähkönkulutukselle on omat päästökertoimet. Vuosina 1990 ja 2004 kuukausittaisia tietoja ei ollut saatavilla, minkä vuoksi näiden vuosien kertoimena on käytetty valtakunnallista päästökerrointa. Sähkölämmitykselle Hilma-menetelmässä käytetään Suomen ilmasto- ja energiastrategian ympäristöministeriön sektoriselvityksessä käytettyä päästökerrointa 400 t CO 2 - ekv/gwh. Sähkölämmityksen korkeampi päästökerroin on otettu huomioon määritettäessä muun sähkönkulutuksen päästökerrointa. Muun sähkönkulutuksen päästökertoimen laskennassa on Suomen kokonaissähköntuotannosta vähennetty sähkölämmitykseen kulunut energia ja koko Suomen (hyödynjakomenetelmällä lasketuista) sähköntuotannon päästöistä on vähennetty sähkölämmityksen päästöt laskettuna Hilma-menetelmän päästökertoimella (Lounasheimo 2009). Vuosille 2004 ja 2010 Hilma-menetelmässä käytetään muun sähkönkulutuksen päästökertoimen liukuvaa viiden vuoden keskiarvoa, mutta vuoden 1990 päästökerrointa ei ole tasoitettu viiden vuoden liukuvalla keskiarvolla. (HSY 2011) CoM-menetelmässä on kolme eri päästökerrointa. CoM (valtk.) -menetelmässä käytetään valtakunnallista päästökerrointa. CoM-menetelmässä voidaan myös huomioida paikallinen sähköntuotanto. Paikallisen päästökertoimen laskennassa on ensisijaisesti ajateltu käytettävän paikallista sähköä ja kulutuksen ylittäessä paikallisen tuotannon on loppu kulutus katettu valtakunnallisella sähköllä. Paikallisen tuotannon ylittäessä oman kunnan sähkönkulutuksen käytetään päästökertoimena oman kunnan sähköntuotannon ominaispäästökerrointa. CoM-menetelmän paikalliseen tuotantoon huomioidaan vain alle 20 MW teholla toimivat laitokset. Lisäksi mukaan voidaan ottaa kunnan omistaman tai hallinnoiman energialaitoksen paikallinen tuotanto, jos SEAP:issa on suunniteltu toimia laitokselle. (EU 2010) Taulukossa 2.3 esitetyt CoM (paik.) -menetelmän päästökertoimet eri kunnille on laskettu tässä selvityksessä. Taulukko 2.3. Sähkön päästökertoimet Sähkön päästökertoimet t CO 2 -ekv/gwh 1990 2004 2010 Valtakunnallinen hyödynjakomenetelmä 216 284 240 Hilma, muu kuin sähkölämmitys (HSY 2011) 170 241 207 Hilma, sähkölämmitys (HSY 2010) 400 400 400 CO2-raportti, sähkölämmitys 216 284 264 CO2-raportti, teollisuus 216 284 232 CO2-raportti, muu 216 284 238 CoM päästökerroin paikallinen tuotanto (ilman teollisuutta) Hailuoto 189 180 Oulunsalo 247 171 Lumijoki 256 220 Oulu 473 612 471 Kempele 239 OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 13
Tärkeimmät laskennoissa käytetyt oletukset Alla olevassa laatikossa on esitetty tärkeimmät laskennoissa käytetyt oletukset Lämmitystarvekorjaus Hilma-menetelmässä lämmitystarvekorjauksen vertailupaikkakuntana on Oulu. Yliikimingin lämmitystarvelukuna käytetään Oulun lämmitystarvelukuja kaikissa laskelmissa. Uuden Oulun laskelmissa kaikille liittyville kunnille käytetään Oulun lämmitystarvelukuja. Erillislämmitys Öljy- ja sähkölämmityksen laskennoissa on oletettu, että Hilma-menetelmässä pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaan kerätyt öljy- ja sähkölämmitteisten rakennusten ominaislämmönkulutukset soveltuvat myös Oulun seudulle. Vuoden 1990 öljy- ja sähkölämmitteisten rakennusten pinta-alatiedot on laskettu vuoden 2004 keskipinta-aloilla, koska vuodelta 1990 oli saatavilla vain rakennusten lukumäärät. Oletuksena näin ollen on, että vuonna 2004 rakennustyyppien keskipinta-alat olivat kunnissa samat kuin vuonna 1990. Teollisuuden rakennukset on laskettu mukaan öljy- sekä sähkölämmitteisiin rakennuksiin. Teollisuus Kemiralla kaasutetaan raskasta polttoöljyä. Kaasutuksessa syntyvä hiilimonoksidi sitoutuu tuotettavaan muurahaishappoon. Kaasutuksen sivutuotteet noki, prosessikaasu ja kaasujätteet poltetaan voimalaitoksella. (Kemira 2004) Päästölaskentaan on näin ollen huomioitu vain sivutuotteiden käyttö voimalaitoksella. Kemiran käyttämän polttoöljyn määrä on kuitenkin vähennetty polttoöljyn kokonaismäärästä, jotta kaasutukseen käytetty öljy saadaan pois myös muun polttoaineen käytön päästöistä. Ilman teollisuutta tehdyssä tarkastelussa eivät ole mukana teollisuuden polttoaineenkäytön ja prosessien päästöt, teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt eivätkä teollisuuden kaatopaikkojen tai jätevesien päästöt. Liikenne Vuoden 1990 tie- ja raideliikenteen sekä satamien päästötietoja ei ollut saatavilla, joten ne on skaalattu käyttämällä tietoja valtakunnallisista päästöistä vuosina 2004 ja 1990.
Lämmitystarvekorjaus Lämmitystarvekorjauksella pyritään huomioimaan lämmitystarpeessa tapahtuvat muutokset. Eri päästölaskentamenetelmillä on omat tapansa huomioida lämmitystarve lämmityksen päästölaskennoissa. CO2-menetelmässä ja Hilma-menetelmässä on selkeästi määritelty, miten lämmitystarve huomioidaan laskelmissa. Kasvenerissa sekä CoMmenetelmissä selkeää ohjetta lämmitystarpeen huomioimisesta ei ole, minkä vuoksi lämmitystarve saatetaan huomioida eri tavalla laskijasta riippuen. Hilma-menetelmässä pyritään lämmitystarvekorjauksella tasoittamaan lämmitystarpeen aiheuttamia vuosivaihteluita. Lämmitystarvekorjauksella lisätään keinotekoisesti lämpimien vuosien öljyn, sähkön ja kaukolämmön kulutusta ja vähennetään kylmien vuosien kulutusta. Kaukolämmityksen kohdalla kaukolämmön kyseisen vuoden päästöt tasoitetaan vertailuvuoteen. Öljy- ja sähkölämmityksen päästöt lasketaan pelkästään Tilastokeskuksen pinta-alatietojen sekä Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaan kerättyjen ominaislämmönkulutustietojen perusteella. Lämmitystarvekorjatun ja lämmitystarvekorjaamattoman öljyja sähkölämmityksen päästöjen erotus huomioidaan öljylämmityksen kohdalla muu polttoaineenkulutus -luokassa ja sähkölämmityksen osalta muu sähkönkulutus -luokassa. (Lounasheimo 2009) CO2-menetelmässä käytetään lämmitystarvekorjausta todellisten kulutusten mallintamiseksi. Laskennoissa on huomioitu ominaislämmönkulutuksen lähtötietojen lämmitystarve, jonka perusteella ominaislämmönkulutukset korjataan laskettavan vuoden lämmitystarpeeseen. Kaukolämmityksen päästöjä ei CO2-meneltelmässä lämmitystarvekorjata. Tässä selvityksessä CoM-menetelmän sekä Kasvener-menetelmän laskennoissa on käytetty lämmitystarpeen osalta CO2-menetelmän laskentakäytäntöjä, koska se vastaa paremmin kyseisten menetelmien periaatteita. OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 15
3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt: menetelmien vertailu 3.1. Vertailun periaatteet Tässä osiossa vertaillaan eri päästölaskentamenetelmillä laskettuja tuloksia. Vertailtavia menetelmiä ovat CO2-menetelmä, Hilma-menetelmä sekä Covenant of Mayorsin menetelmä. Covenant of Mayorsin menetelmässä on tässä vertailtavana kaksi eri laskentatapaa eli paikallinen sähköntuotanto huomioiden (CoM (paik.)) ja ilman paikallista sähköntuotantoa (CoM (valtk.)). Vertailuissa ei ole mukana teollisuus. Mukana ovat kuitenkin sähkö-, öljy- sekä kaukolämmitteiset teollisuuden rakennukset. Vertailut tehdään pääasiassa vain nykyiselle Oululle, mutta joissain tapauksissa on vertailuun otettu myös muita kuntia havainnollistamaan eroja. 3.2. Sähkö Sähkönkulutus jakautuu kahteen eri sektoriin eli sähkölämmitykseen sekä muuhun sähkönkulutukseen. Sähkönkulutusta käsitellään tässä kuitenkin kokonaisuutena, koska päästölaskentamenetelmien erojen analysoinnissa tulee huomioida myös kokonaissähkönkulutuksen päästöissä olevat erot. Tarkastelun sähkönkulutuksessa ei ole mukana teollisuuden sähkönkulutus, ja raideliikenteen sähkönkulutus on allokoitu liikennesektorille. Muun sähkönkulutuksen eri menetelmillä laskettuihin päästöihin vaikuttavat päästökerroin ja sähkölämmityksen suuruus. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat päästökerroin, rakennusten ominaislämmönkulutus sekä lämmitystarve. Nämä lähtötiedot on esitelty luvussa 2.3. Menetelmien erot johtuvat näiden lähtötietojen erilaisuudesta. Kuvassa 3.1 on esitetty nykyisen Oulun sähkölämmityksen sekä muun sähkönkulutuksen päästöt eri menetelmillä laskettuna vuosille 1990, 2004 ja 2010. Kolme ensimmäistä pylvästä kuvastavat vuosien 1990, 2004 ja 2010 sähkölämmityksen päästöjä ja kolme viimeistä pylvästä samojen vuosien muun sähkönkulutuksen päästöjä. Kuvasta huomataan, että sähkölämmityksen päästöt ovat Hilma-menetelmässä CO2-menetelmää suuremmat kaikkina tarkasteluvuosina. Tämä johtuu Hilma-menetelmän sähkölämmityksen suuresta päästökertoimesta. Muun sähkönkulutuksen päästöt ovat taas Hilma-menetelmässä CO2-menetelmää pienemmät johtuen Hilma-menetelmän muun sähkönkulutuksen huomattavasti CO2-menetelmää pienemmästä päästökertoimesta. CoM (paik.) -menetelmässä sähkölämmityksen ja muun sähkönkulutuksen päästöt ovat huomattavasti CO2- sekä Hilma-menetelmää suuremmat johtuen paikallisen sähköntuotannon päästöistä, jotka ovat valtakunnallista keskiarvoa suuremmat. Muun sähkönkulutuksen vuoden 2004 päästöt olivat kaikilla menetelmillä laskettuna tarkasteluvuosista suurimmat johtuen vuoden 2004 korkeasta päästökertoimesta. Vuoden 2004 päästökertoimen suuruuteen osasyynä oli lauhdetuotannon muita vuosia suurempi osuus valtakunnallisesta sekä paikallisesta tuotannosta. Sähkölämmityksen kohdalla tarkasteluvuosien erot ovat CO2- ja Hilma-menetelmässä erilaiset muuhun sähkönkultukseen verrattuna. Hilma-menetelmässä tämä johtuu sähkölämmityksessä käytettävästä päästökertoimesta, joka on joka vuosi sama. Hilma-menetelmässä sähkölämmitykseen vuosivaihteluun vaikuttaa vain sähkölämmitteisten rakennusten pinta-ala, eli sääolosuhteet eivät vaikuta sähkölämmityksen päästöihin. Hilma-menetelmän sähkö-
lämmitykselle tehtävä lämmitystarvekorjaus huomioidaan muun sähkönkulutuksen päästöissä, mutta sen vaikutus jää marginaaliseksi päästökertoimen vaikutukseen verrattuna. Vuoden 1990 sähkölämmityksen ja muun sähkönkulutuksen ero on tarkasteluvuosista pienin Hilma-menetelmässä. Syynä tähän on sähkölämmityksen muita tarkasteluvuosia merkittävämpi osuus sähkönkulutuksesta, sekä muun sähkönkulutuksen alhainen päästökerroin. CO2-menetelmässä sähkölämmityksen päästöjen vuosittaiseen vaihteluun vaikuttavat päästökerroin, lämmitystarve sekä sähkölämmitteisten rakennusten pinta-ala. CO2- menetelmässä sähkölämmityksen vuoden 2010 päästöt ovat vuoden 2004 päästöjä suuremmat, vaikka vuoden 2004 päästökerroin oli huomattavasti vuoden 2010 kerrointa suurempi. Tämä johtuu vuoden 2010 poikkeuksellisen kylmästä talvesta, joka nosti sähkölämmityksen kulutusta huomattavasti. CoM (paik.) -menetelmässä vuoden 2004 päästöt olivat sähkölämmityksessä sekä muussa sähkönkulutuksessa tarkasteluvuosista suurimmat johtuen vuoden 2004 suuresta päästökertoimesta Kuva 3.1. Oulun sähkölämmityksen sekä muun sähkönkulutuksen päästöt eri päästölaskentamenetelmillä laskettuna vuosille 1990, 2004 ja 2010. Kuvassa 3.2 on esitetty nykyisen Oulun sähkönkulutuksen kokonaispäästöt eri menetelmillä laskettuna vuosille 1990, 2004 ja 2010. Sähkönkulutuksen kokonaispäästöissä Hilma- ja CO2-menetelmän väliset erot ovat melko pienet kaikkina vuosina. Vuonna 1990 sähkönkulutuksen kokonaispäästöjen ero Hilma- ja CO2-menetelmän välillä on suurin eli noin 6 %. Vuosina 2004 ja 2010 näiden menetelmien väliset erot ovat 5 % ja 2 %. Vuonna 1990 kokonaissähkönkulutuksen päästöt nykyiselle Oululle ovat Hilmamenetelmässä CO2-menetelmää suuremmat. Vuosina 2004 ja 2010 tilanne on päinvastainen, eli CO2-menetelmällä lasketut sähkönkulutuksen kokonaispäästöt ovat Hilmamenetelmää suuremmat. Tähän vaikuttaa vuoden 1990 Hilma-menetelmässä sähköläm- OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 17
mityksen muita tarkasteluvuosia merkittävämpi osuus kokonaiskulutuksesta, sillä sähkölämmityksen osuuden kasvaessa sähkölämmityksen suuren päästökertoimen merkitys korostuu. Toinen tähän trendiin vaikuttava tekijä on lämmitystarvekorjaus. Vuosi 1990 oli tarkasteluvuosista lämpimin. Hilma-menetelmässä vuonna 1990 lämmitystarvekorjaus on nostanut sähkönkulutuksen kokonaispäästöjä muita vuosia enemmän. CoM (paik.) -menetelmän päästöt ovat kaikkina vuosina noin kaksinkertaiset muihin menetelmiin verrattuna johtuen suuremmista sähkönkulutuksen ominaispäästöistä. 1000 t CO 2 -ekv 700 600 500 400 300 200 CO2 Hilma CoM (paik.) 100 0 1990 2004 2010 Kuva 3.2. Sähkönkulutuksen kokonaispäästöt Oulussa vuosina 1990, 2004 ja 2010. CO2- ja CoM (valtk.) -menetelmillä laskettujen sähkönkulutuksen vuoden 2010 päästöjen eroja on havainnollistettu kuvassa 3.3. CoM (valtk.)- ja CO2-menetelmien väliset erot ovat suurimmat sähkölämmityssektorilla, koska CO2-menetelmän sähkölämmitykselle laskettu päästökertoimen ero valtakunnalliseen päästökertoimeen on suurin. Sähkönkulutuksen kokonaispäästöissä ero näiden menetelmien välillä on kuitenkin vain alle 2 %.
300 250 CO2 CoM(valtk.) 1000 t CO 2 -ekv 200 150 100 50 0 Sähkölämmitys Muu sähkö Sähkönkulutus yht. Kuva 3.3. CoM (valtk.)- ja CO2-menetelmien vuoden 2010 sähkönkulutuksen päästöjen vertailu. Kuvassa 3.4 on havainnollistettu CoM-menetelmien eroja muun sähkönkulutuksen päästöjen laskennassa vertailemalla Oulun ja Hailuodon muun sähkönkulutuksen asukaskohtaisia päästöjä vuosina 1990, 2004 ja 2010. CoM (paik.) -menetelmässä on huomioitu paikallisen sähköntuotannon päästöt ja CoM (valtk.) -menetelmässä käytetään valtakunnallista sähkön päästökerrointa. CoM (paik.) -menetelmässä Oulun muun sähkönkulutuksen asukaskohtaiset päästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin Hailuodossa johtuen Oulun ja Hailuodon sähköntuotannon erilaisuudesta. CoM (paik.) -menetelmässä kunnassa käytetään ensisijaisesti omassa kunnassa tuotettua sähköä. Loput sähkön kulutuksesta katetaan valtakunnallisella sähköllä. Oulussa paikallinen tuotanto perustuu pääasiassa pääpolttoaineena turvetta käyttävään tuotantoon. Päästökertoimeen vaikuttavat myös Oulussa sijaitsevat tuulivoimalat ja biokaasulaitos, mutta niiden merkitys on vähäinen. Kokonaisuudessaan Oulun paikallinen päästökerroin on huomattavasti valtakunnallista päästökerrointa korkeampi. Hailuodossa sähkönkulutus katetaan CoM-menetelmän laskentaperiaatteiden mukaan suurimmaksi osaksi valtakunnallisella sähköllä sekä omalla tuulivoiman tuotannolla. Hailuodossa sijaitsevat tuulivoimalat tuottivat vuonna 2004 noin kolmanneksen ja vuonna 2010 noin neljänneksen koko kunnan sähkönkulutuksesta (ilman teollisuutta). Hailuodon tuulivoimalat otettiin käyttöön vuonna 1993 (Motiva 2003). Tuulivoimaloiden vaikutus huomataan kuvasta 3.4 vertailemalla Hailuodon eri vuosien CoM (paik.) -menetelmällä laskettuja päästöjä CoM (valtk.) -menetelmällä laskettuihin päästöihin: vuonna 1990 päästöt ovat samat, mutta vuosina 2004 ja 2010 paikallisen tuotannon huomioivalla menetelmällä saadaan pienemmät päästöt. CoM (valtk.) -menetelmässä käytetään valtakunnallista päästökerrointa, minkä vuoksi Oulun ja Hailuodon asukaskohtaiset päästöt ovat melko samansuuruiset tällä menetelmällä. Vuoden 2004 asukaskohtaiset päästöt ovat Oulun CoM (paik.) -menetelmällä lasketuista päästöistä suurimmat. Vuonna 2004 Oulun sähköntuotanto oli suurempaa kuin sähkönkäyttö (ilman teollisuutta), minkä vuoksi päästökertoimena käytettiin oman sähköntuotannon ominaispäästökerrointa. Lisäksi vuonna 2004 erillistuotetun sähkön OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 19
määrä oli korkeampi kuin muin tarkasteluvuosina, minkä vuoksi sähköntuotannon ominaispäästöt olivat muita vuosia korkeammat. Muina vuosina sähkönkulutus oli sähköntuotantoa suurempaa, minkä vuoksi päästökertoimeen vaikuttivat myös valtakunnallisen sähkön päästöt. Valtakunnallisen sähköntuotannon huomioiminen pienentää paikallista päästökerrointa Oulussa. 4 Oulu Hailuoto t CO 2 -ekv/as. 3 2 1 0 1990 2004 2010 1990 2004 2010 CoM (paik.) CoM (valtk.) Kuva 3.4. Oulun ja Hailuodon muun sähkönkulutuksen asukaskohtaiset khk-päästöt 1990, 2004 ja 2010 kahdella menetelmällä laskettuna. 3.3. Kaukolämpö Kaukolämmityksen laskennassa CO2- ja Hilma-menetelmien laskentaperiaatteet ovat muuten samat, mutta Hilma-menetelmässä kaukolämmitykselle tehdään lämmitystarvekorjaus. CoM-menetelmissä ei ole erikseen määritelty, miten kaukolämmityksen päästöt pitää laskea. Tässä selvityksessä kaukolämmityksen päästöt on laskettu CoM-menetelmälle CO2-menetelmää käyttäen. Kasvenerin tuotantoperusteisessa (Kasvener T.P) menetelmässä kaukolämmityksen päästöt on laskettu tuotantoperusteisesti eli kaikki kaukolämmityksen päästöt on allokoitu kaukolämmityksen tuotantokuntaan. Tässä luvussa kaukolämmityksen vertailuihin on otettu myös Kasvenerin tuotantoperusteinen menetelmä mukaan, jotta pystytään havainnollistamaan tuotantoperusteisten ja kulutusperusteisten laskentamenetelmien eroja. Kuvassa 3.5 on esitetty kulutusperusteisilla CO2-, Hilma-menetelmillä sekä tuotantoperusteisella Kasvener-menetelmällä lasketut kaukolämmityksen päästöt vuosille 1990, 2004 ja 2010. Menetelmien kaukolämmityksen päästöjen välinen suuruusjärjestys on eri vuosina erilainen. Vuonna 1990 Hilma-menetelmällä lasketut kaukolämmityksen päästöt ovat menetelmistä suurimmat. Vuosina 2004 ja 2010 Kasvener tuotantoperusteisen menetelmän päästöt ovat suurimmat. Syy tähän on, että vuonna 1990 Oulussa tuotettu kaukolämpö kulutettiin kaikki Oulussa. Vuosina 2004 ja 2010 osa Oulussa tuotetusta
kaukolämmityksestä myytiin muihin kuntiin, minkä vuoksi kulutustenperusteisten menetelmien (CO2 ja Hilma) päästöt ovat tuotantoperusteisia päästöjä (Kasvener (T.P)) pienemmät. Hilma- ja CO2-menetelmien keskinäisiin eroihin vaikuttaa puolestaan lämmitystarvekorjaus. Hilma-menetelmässä kaukolämmityksen päästöt on lämmitystarvekorjattu vertailuvuoteen. Vuodet 1990 ja 2004 olivat vertailuvuotta lämpimämpiä, minkä vuoksi näiden vuosien päästöjä on Hilma-menetelmässä korjattu ylöspäin. Vuosi 2010 oli puolestaan vertailuvuotta kylmempi, minkä vuoksi vuoden 2010 kaukolämmityksen päästöjä on Hilma-menetelmässä korjattu alaspäin. Näin ollen vuosina 1990 ja 2004 Hilma-menetelmällä lasketut päästöt ovat CO2-menetelmää (noin 2-4 %) korkeammat ja vuonna 2010 puolestaan CO2-menetelmää (noin 7 %) alhaisemmat. 1000 t CO 2 -ekv 450 400 350 300 250 200 150 100 50 CO2 Hilma Kasvener (T.P) 0 1990 2004 2010 Kuva 3.5. CO2-, Hilma- ja Kasvener (T.P) -menetelmillä lasketut Oulun kaukolämmityksen päästöt vuosille 1990, 2004 ja 2010. 3.4. Öljylämmitys ja muu polttoaineenkulutus Öljylämmityksen ja muun polttoaineenkulutuksen laskennassa on menetelmissä merkittäviä eroja. Muun polttoaineen kulutuksella tarkoitetaan öljynkulutusta työkoneissa sekä käyttökohteista, jotka eivät ole mukana muilla sektoreilla. Muun polttoaineen kulutuksen päästöt on laskettu bensiinikäyttöisille työkoneille VTT:n TYKO 2010 -mallin koko Suomelle laskettujen asukaskohtaisten kulutusten perusteella. Tämän lisäksi muuhun polttoaineen kulutukseen lasketaan raskaan ja kevyen polttoöljyn muu kulutus vähentämällä Öljyalan keskusliitolta saaduista kuntakohtaisista myyntiluvuista öljylämmitykseen, energiantuotantoon, teollisuuteen, huviveneisiin sekä raideliikenteeseen kulutetut öljymäärät. Muun polttoaineen kulutuksen laskenta on tässä selvityksessä tehty kaikissa menetelmissä samalla tavalla. Erot menetelmien välillä syntyvät öljylämmitykseen kulutetun öljyn määrän eroista, minkä vuoksi jäljelle jäävän muun polttoaineenkulutuksen päästöt OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 21
eroavat eri menetelmillä. Lisäksi Hilma-menetelmässä öljylämmitykselle tehdään lämmitystarvekorjaus, joka näkyy muun polttoaineenkulutuksen päästöissä. Vertailuun on tässä yhteydessä otettu vain Hilma- ja CO2-menetelmä, koska CoM-menetelmissä öljylämmityksen ja muun polttoaineenkulutuksen päästöt ovat samat kuin CO2-menetelmässä. Kuvassa 3.6 on esitetty nykyiselle Oululle CO2- ja Hilma-menetelmillä lasketut öljylämmityksen ja muun polttoaineenkulutuksen päästöt vuosille 1990, 2004 ja 2010. Öljylämmityksen päästöissä CO2-menetelmän päästöt ovat kaikkina tarkasteluvuosina Hilma-menetelmää suuremmat. Merkittävin eron syntymiseen vaikuttava tekijä on menetelmissä käytettävät ominaislämmönkulutukset. CO2-menetelmässä ominaislämmönkulutukset on määritelty rakennustyypeittäin ja Hilma-menetelmässä taas käytetään samaa ominaislämmönkulutusarviota kaikille rakennustyypeille. Ominaislämmönkulutuksen lisäksi eroa aiheuttaa lämmitystarvekorjaus. CO2-menetelmässä öljylämmityksen ominaislämmönkulutus on lämmitystarvekorjattu paikkakunnan tarkasteltavan vuoden lämmitystarpeeseen. Hilma-menetelmässä öljylämmityksen lämmitystarvekorjaus kirjataan muun polttoaineenkulutuksen päästöihin, joten öljylämmityksen päästöihin vaikuttaa vain öljylämmitteisten rakennusten pinta-ala sekä ominaislämmönkulutus. Öljylämmityksen päästöissä menetelmien ero on suurin vuonna 2010. Vuosi 2010 oli poikkeuksellisen kylmä, minkä vuoksi CO2-menetelmässä öljylämmityksen kulutusta on lämmitystarvekorjattu ylöspäin vastaamaan todellista kulutusta. Tämä selittää vuoden 2010 CO2-menetelmän ja Hilma-menetelmän öljylämmityksen päästöjen suuren eron. Muun polttoaineenkulutuksen päästöt ovat puolestaan Hilma-menetelmässä CO2- menetelmää suuremmat, koska kulutuksesta vähennetty öljylämmityksen kulutus on pienempi. 140 120 CO2 Hilma 1000 t CO 2 -ekv 100 80 60 40 20 0 1990 2004 2010 1990 2004 2010 Öljylämmitys Muu polttoaine Kuva 3.6. CO2- ja Hilma-menetelmillä lasketut öljylämmityksen ja muun polttoaineenkulutuksen päästöt Oulussa vuosina 1990, 2004 ja 2010.
Kuvassa 3.7 on esitetty nykyisen Oulun muun polttoaineenkulutuksen ja öljylämmityksen yhteenlasketut päästöt. Öljylämmityksen ja muun polttoaineenkulutuksen yhteenlasketut päästöt ovat Hilma- ja CO2-menetelmillä hyvin lähellä toisiaan. Pieniä eroja kuitenkin on havaittavissa. Vuonna 1990 ja 2004 Hilma-menetelmän päästöt ovat hieman CO2-menetelmän päästöjä suuremmat. Vuonna 2010 CO2-menetelmän päästöt ovat vuorostaan Hilma-menetelmää suuremmat. Syy vuosittaisiin eroihin löytyy lämmitystarvekorjauksesta. Vuodet 1990 ja 2004 olivat vertailuvuosia lämpimämpiä, minkä vuoksi vuosina 1990 ja 2004 Hilma-menetelmässä muuta polttoaineenkulutusta on nostettu todellisesta arvosta. Vuosi 2010 oli puolestaan vertailuvuosia kylmempi, jolloin Hilma-menetelmässä muun polttoaineenkulutuksen päästöjä on vähennetty todellisesta kulutuksesta. 200 180 160 Hilma CO2 1000 t CO 2 -ekv 140 120 100 80 60 40 20 0 1990 2004 2010 Kuva 3.7. Muun polttoaineenkulutuksen ja öljylämmityksen yhteenlasketut päästöt Oulussa vuosina 1990, 2004 ja 2010. 3.5. Liikenne Päästölaskentamenetelmien erot näkyvät myös liikenteen päästöissä. Tähän syynä on raideliikenteen sähkönkulutus, jonka päästöt allokoidaan liikenteen päästöihin. Liikenteen käyttämän sähkönkulutuksen päästökertoimena käytetään muun sähkönkulutuksen päästökerrointa, joka vaihtelee menetelmien välillä. CO2-menetelmässä ja CoM (valtk.) -menetelmässä käytetään samaa valtakunnallista päästökerrointa vuosille 1990 ja 2004. Vuonna 2010 CO2-menetelmän ja CoM (valtk.) -menetelmän sähkönkulutuksen päästökerroin on hieman eri, koska vuonna 2010 CO2-menetelmässä päästökerroin on määritelty kuukausittaisten kulutustietojen avulla. CO2-menetelmän ja CoM (valtk.) -menetelmän erot ovat kuitenkin niin pieniä, että tähän vertailuun on otettu mukaan ottaa vain CO2-, Hilma- ja CoM (paik.) -menetelmät. OULUN SEUDUN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN LASKENTA JA MENETELMIEN VERTAILU 1994, 2004 ja 2010 BENVIROC OY 23