YK:N IHMISOIKEUSNEUVOSTON YLEISMAAILMALLINEN MÄÄRÄAIKAISTARKASTELU - UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
SISÄLLYSLUETTELO A. RAPORTIN KANSALLISESTA VALMISTELUSTA 4 B. IHMISOIKEUKSIEN EDISTÄMISEN JA SUOJELUN KEHITTYMISESTÄ 4 PÄÄMINISTERI KATAISEN HALLITUKSEN OHJELMA 5 VALTIONEUVOSTON IHMISOIKEUSPOLIITTINEN SELONTEKO 5 KANSALLINEN PERUS- JA IHMISOIKEUSTOIMINTAOHJELMA 5 PERUS- JA IHMISOIKEUKSIIN LIITTYVISTÄ HALLITUKSEN HANKKEISTA 6 LAPSET JA NUORET 6 IKÄÄNTYNEET 6 SAMAPALKKAISUUS 7 ROMANIT 7 KANSALLISKIELISTRATEGIA 7 ASUNNOTTOMAT 8 IHMISKAUPAN VASTAINEN TYÖ 8 MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTUMINEN JA SYRJINNÄN TORJUNTA 8 C. IHMISOIKEUKSIEN NORMATIIVISEN JA RAKENTEELLISEN VIITEKEHYKSEN KEHITTYMISESTÄ 9 IHMISOIKEUSSOPIMUSTEN RATIFIOINNEISTA JA ALLEKIRJOITTAMISESTA 9 YHDENVERTAISUUSLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMINEN 10 IHMISOIKEUSKESKUS 10 D. EDELLISELLÄ TARKASTELUKIERROKSELLA HYVÄKSYTTYJEN SUOSITUSTEN SEURANNASTA 10 SUOSITUS 1 - SYRJINNÄN POISTAMISEEN TÄHTÄÄVISTÄ TOIMENPITEISTÄ 11 SUOSITUS 1 VÄHEMMISTÖJEN, MUUN MUASSA ETNISTEN VÄHEMMISTÖJEN, OIKEUKSIEN EDISTÄMINEN 11 SUOSITUS 2 - RASISMIN JA MUUKALAISVIHAN ESIINTYMISEN ESTÄMINEN, ERITYISESTI INTERNETISSÄ 12 SUOSITUS 3 - NAISIIN KOHDISTUVAN VÄKIVALLAN EHKÄISEMINEN 12 SUOSITUS 3 - TIETOJEN KOKOAMINEN LAPSIIN KOHDISTUVASTA PERHEVÄKIVALLASTA 13 SUOSITUS 4 - SIIRTOTYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELUA KOSKEVA YLEISSOPIMUS 14 SUOSITUS 5 - ALKUPERÄIS- JA HEIMOKANSOISTA TEHTY ILO:N YLEISSOPIMUS NRO 169 15 SUOSITUS 6 - TURVAPAIKKAPYYNTÖJÄ KOSKEVIEN MENETTELYJEN TARKISTAMINEN 15 SUOSITUS 7 SEKSUAALISEN SUUNTAUTUMISEN RINNASTAMINEN MUIHIN SYRJINTÄPERUSTEISIIN JA YOGYAKARTAN PERIAATTEIDEN NOUDATTAMINEN 16 SUOSITUS 7 - VAMMAISUUDEN RINNASTAMINEN MUIHIN SYRJINTÄPERUSTEISIIN 17 SUOSITUS 8 - SUKUPUOLINÄKÖKULMAN OTTAMINEN TÄYSIMITTAISESTI OSAKSI UPR-SEURANTAPROSESSIA 17 SIVIILIPALVELUKSEN PITUUS 17 E. SAAVUTUKSET JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT SEKÄ HAASTEET JA RAJOITTEET 18 SUOMALAINEN PERUSKOULUTUS ON HUIPPULUOKKAA 18 SUKUPUOLTEN TASA-ARVON EDELLÄKÄVIJÄ 19 PERUS- JA IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMISEN HAASTEISTA 19 KÖYHYYDEN, ERIARVOISUUDEN JA SYRJÄYTYMISEN VÄHENTÄMINEN 19 OIKEUSTURVA JA HYVÄ HALLINTO 20 RAJOITUSTOIMENPITEIDEN KOHTEENA OLEVIEN JA VAPAUTENSA MENETTÄNEIDEN OIKEUDET JA KOHTELU 20 PERUS- JA IHMISOIKEUSKASVATUS SEKÄ -KOULUTUS SUOMESSA 21 2 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
F. KANSALLISET ALOITTEET JA SITOUMUKSET 21 KANSAINVÄLINEN RAUHA JA TURVALLISUUS 21 SITOUMUS KEHITYSAPUTAVOITTEEN SAAVUTTAMISEKSI 22 SITOUMUS IHMISOIKEUKSIEN TÄYTÄNTÖÖNPANON TEHOSTETUMPAAN SEURANTAAN 22 3 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
A. RAPORTIN KANSALLISESTA VALMISTELUSTA 1. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelua varten laaditun Suomen toisen kansallisen raportin valmistelu- ja koordinointivastuu oli ulkoasiainministeriöllä. Raportti laadittiin yhteistyössä valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden kanssa. 2. Raporttiluonnoksen laatimista varten ulkoasiainministeriö pyysi kirjallisesti noin 100 eri taholta, viranomaisilta, ylimmiltä laillisuusvalvojilta ja erityisvaltuutetuilta, neuvottelukunnilta, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Saamelaiskäräjiltä, kirkoilta ja kirkkokunnilta sekä lukuisilta kansalaisjärjestöiltä tietoja kansallisesta ihmisoikeustilanteesta. UPR-tarkastelusta ja kansallisen raportin laatimisesta ilmoitettiin myös tasavallan presidentin kanslialle, eduskunnalle, poliittisten puolueiden eduskuntaryhmille ja ylimmille tuomioistuimille. 3. Raportin luonnostelussa hyödynnettiin samanaikaisesti laadittavana olleen hallituksen ensimmäisen kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman valmisteluaineistoa. Toimintaohjelmaa varten 12.10.2011 järjestetty julkinen kuulemistilaisuus tuotti arvokasta tietoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. 4. Kansalaisyhteiskuntaa kuultiin myös internetissä ja sosiaalisen median avulla. Marrasjoulukuussa Suomen ihmisoikeustilanteen vahvuuksia, haasteita ja kehityssuuntauksia sai vapaasti kommentoida Ota kantaa keskustelufoorumin kautta. Keskustelusta tiedotettiin myös sosiaalisessa mediassa, ulkoasiainministeriön Facebook-sivuilla ja Twitter-tilillä. 5. Ulkoasiainministeriössä 17.2.2012 pidetyssä keskustelutilaisuudessa, johon osallistuivat myös usean eri ministeriön edustajat, kansalaisjärjestöt esittivät näkemyksiään raporttiluonnoksesta. 6. Kansallisen UPR-raportin ja kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman samanaikainen laatiminen tarjosi mahdollisuuden Suomen ihmisoikeustilanteen kattavaan arviointiin ja avoimeen keskusteluun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Laillisuusvalvojat, erityisvaltuutetut, neuvottelukunnat ja kansalaisjärjestöt kartoittivat perus- ja ihmisoikeuksien 1 täysimääräisen toteutumisen puutteita ja haasteita antaen hallitukselle toimenpide-ehdotuksia tilanteen kehittämiseksi. Kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma vastaa näihin ehdotuksiin lukuisten hankkeiden muodossa. 7. Perustietoa UPR:stä ja Suomen valmistautumisesta tarkasteluun, mukaan lukien kansallinen raportti, on luettavissa ulkoasiainministeriön verkkosivuilla osoitteessa http://formin.finland.fi/ihmisoikeudet/upr. B. IHMISOIKEUKSIEN EDISTÄMISEN JA SUOJELUN KEHITTYMISESTÄ 8. Suomessa perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen ja toteuttaminen ovat dynaamisessa vaiheessa. Maaliskuussa 2012 hallituksen käsiteltäväksi tulee Suomen ensimmäinen kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma. Yksilön asemaa suojataan useiden uusien lainsäädäntöhankkeiden kautta. Ihmisoikeuskeskus, joka on osa itsenäistä ja riippumatonta kansallista ihmisoikeusinstituutiota, aloittaa työnsä oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä kuluvan vuoden aikana. Myös oikeuksien toteutumista kuvaavien perus- ja ihmisoikeusindikaattoreiden kehittäminen on aluillaan. 1 Suomessa perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä kaikille yksilöille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia. Yksilön oikeuksilla ja vapaudella on perustuslakiin kirjattuina erityinen pysyvyys. 4 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
9. Suomi on Euroopan unionin jäsenvaltio. Ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen Euroopassa vahvistuivat entisestään, kun Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tuli unionia ja jäsenmaita oikeudellisesti sitova asiakirja Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä vuonna 2009. Perusoikeuskirjassa tunnustetaan lukuisia EU:n kansalaisten ja EU:n alueella asuvien henkilöiden yksilöja kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia ja vahvistetaan ne osaksi EU:n oikeutta. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma 10. Kesäkuussa 2011 hyväksytyn pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaisesti Suomi edistää oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita kahdenvälisissä suhteissaan ja kansainvälisissä järjestöissä rakentavalla ja tuloksiin pyrkivällä otteella. Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa toteutetaan kahdenvälisessä yhteistyössä, Euroopan unionin kautta sekä monenkeskisessä ja alueellisessa yhteistyössä. Suomi toimii jatkossakin aktiivisesti alueellisissa järjestöissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä ja Euroopan neuvostoa vahvistaen. Suomi suuntaa merkittävästi voimavaroja ihmisoikeuksien edistämiseen myös kehitysyhteistyön kautta sekä tukemalla kansallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuspuolustajien toimintaa. 11. Hallituksen toiminnan tavoitteena on turvata, että Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan. Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko 12. Ihmisoikeuspolitiikka on keskeinen osa Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Suomi korostaa ihmisoikeuksien, kehityspolitiikan ja turvallisuuden välistä keskinäisriippuvuutta. Suomen kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka perustuu kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeussopimusten asettamiin velvoitteisiin. 13. Ihmisoikeuspolitiikan toimeenpanoa ohjaa hallitusohjelman lisäksi keskeisesti vuonna 2009 annettu Valtioneuvoston selonteko Eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohtina ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, jakamattomuus ja keskinäinen riippuvuus. Syrjinnän vastainen toiminta on keskeisessä asemassa. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien velvoittavuus on läpileikkaava teema, ja Suomi pyrkii omalla toiminnallaan varmistamaan, että näihin oikeuksiin kiinnitetään riittävästi huomiota kansainvälisessä yhteistyössä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi. 14. Selonteossa linjataan, että kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteitä ovat erityisesti naisten, lasten, vammaisten henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Erityistä huomiota kiinnitetään romanien ja muiden etnisten tai uskonnollisten vähemmistöjen asemaan sekä moniperusteisen syrjinnän tunnistamiseen ja estämiseen. Suomen painopisteiksi määritettyjä haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien oikeuksia edistetään läpileikkaavasti eri ihmisoikeuskysymyksissä. 15. Toimiva ihmisoikeuspolitiikka edellyttää kansallisen ja kansainvälisen toiminnan johdonmukaisuutta ja avoimuutta. Ihmisoikeuspoliittinen selonteko käsittelee kattavasti myös Suomen omaa ihmisoikeustilannetta. Kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 16. Hallitus käsittelee Suomen ensimmäistä kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa maaliskuussa 2012. Se kattaa Suomen kansallisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteet kuluvalla hallitus- 5 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
kaudella, kartoittaa eri perus- ja ihmisoikeustoimijoiden roolia sekä sisältää konkreettisia toimenpiteitä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi eri hallinnonaloilla. 17. Toimintaohjelman ensimmäisessä osassa tarkastellaan ihmisoikeuspolitiikan yleisiä lähtökohtia ja toisessa kuvataan ne konkreettiset hankkeet, joihin hallitus ryhtyy vuosina 2012 2013 perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Toimintaohjelmalla on useita liittymäkohtia hallitusohjelmaan sekä sen painopistealueeksi valittuun köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen.. 18. Kokonaisvastuu toimintaohjelman seurannasta on muodostettavalla valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkostolla. Vastuu yksittäisten hankkeiden toimeenpanosta ja seurannasta jakautuu ministeriöille. Toimintaohjelmahankkeille on määritelty hankekohtaiset indikaattorit, joiden perusteella niiden toteutumista arvioidaan. Hallitus antaa eduskunnalle vaalikauden lopulla ihmisoikeuspoliittisen selonteon, jossa arvioidaan toimintaohjelman toteuttamista. 19. Kansalaisyhteiskunta, työntekijäjärjestöt ja alue- ja paikallishallinnon edustajat osallistuvat toimintaohjelman seurantaan ihmisoikeustoimijoiden paneelin kautta. Perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvistä hallituksen hankkeista 20. Tässä osiossa kerrotaan perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvistä hallituksen hankkeista niiltä osin kuin niitä ei ole mainittu UPR-suositusten täytäntöönpanoa selostavassa D-osiossa. Kansallisen ihmisoikeustilanteen kehittämiseksi laadittujen ohjelmien, hankkeiden ja toimenpiteiden positiivista vaikutusta ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen pyritään edelleen tehostamaan. Lapset ja nuoret 21. Hallituksen tavoitteena on lapsi-, nuoriso- ja perheasioiden koordinaation vahvistaminen valtioneuvostossa ja lapsivaikutusten arvioinnin lisääminen kaikessa päätöksenteossa. Hallitus on tehnyt pitkäjänteistä työtä lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanon tehostamiseksi erityisesti kehittämällä YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten toimeenpanoa. Meneillään olevassa hankkeessa kehitetään seurantamekanismi lapsen oikeuksien komitean suositusten toimeenpanoa varten. Lapsen oikeudet ovat yksi läpileikkaavista teemoista Suomen ihmisoikeus- ja kehityspolitiikassa. Ikääntyneet 22. Hallitus tukee ikäihmisten terveyttä ja itsenäistä toimintakykyä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä palveluilla. Tavoitteena on itsenäisen asumisen ja kotiin vietävien palvelujen kehittäminen ja muun muassa poikkihallinnollisen ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman laatiminen. Ikääntyneiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan turvataan lailla. Suomi on tukenut huomion kiinnittämistä ikääntyneiden oikeuksiin myös kansainvälisesti, mukaan lukien nykyisen suojelun viitekehyksen tarkastelua tavoitteenaan sen vahvistaminen. 23. Hallitus valmistelee eduskunnalle esitystä, jolla säädetään laki ikääntyneen sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta. Lakiluonnoksen kantavaksi ajatukseksi on kirjattu palvelujen toteuttaminen niin, että ikääntyneellä on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Palvelujen on perustuttava tietoon asiakkaan tarpeista, ja toiminnan on oltava asiakaskeskeistä, laadukasta ja turvallista. 6 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
Samapalkkaisuus 24. Keskimäärin säännöllisen työajan perusteella maksettava naisen palkka on Suomessa noin 18 % miehen palkkaa pienempi. Hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöt ovat sitoutuneet edistämään palkkatasa-arvoa. Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma käynnistyi vuonna 2006. Samapalkkaisuusohjelman päätavoitteena on kaventaa sukupuolten palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Se pyrkii sama palkka samasta tai samanarvoisesta työstä -periaatteen toteuttamiseen sopimuspolitiikalla, purkamalla työelämän ja ammattien sukupuolittumista, kehittämällä palkkausjärjestelmiä ja tukemalla naisten urakehitystä. Romanit 25. Suomen ensimmäisen romanipoliittisen ohjelman yleisenä tavoitteena on edistää romanien osallisuutta ja yhdenvertaisuutta elämän eri osa-alueilla valtavirtaistamalla yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistäminen osaksi yhteiskunnan toimintoja. Romanipoliittisen ohjelman lähtökohtana on, että nykyinen lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä luovat hyvän pohjan romaniväestön yhdenvertaisuuden edistämiselle. Lisäksi kaikilla viranomaistasoilla tarvitaan erityistoimenpiteitä romaniväestön osallisuuden ja tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Ohjelman periaatteena on myös romaniväestön oman toimijuuden ja toimintakyvyn vahvistaminen romaniväestön omia vahvuuksia hyödyntäen. 26. Hallitus selvittää romaniväestön kokemaa syrjintää osana syrjinnän seurantaryhmän toimintaa sekä perus- ja ihmisoikeusseurantaa. Hankkeessa selvitetään mahdollisuuksia romaniväestöä koskevan tietopohjan laajentamiseksi ja seurantaindikaattorien kehittämiseksi. Tavoitteena on tehdä näkyväksi romaniväestön kohtaamia ennakkoluuloja ja syrjintä lisäämällä tiedotusta. Lisäksi lisätään tiedotusta ja koulutusta romaniväestölle romaneja koskevista oikeuksista ja menettelytavoista syrjintäepäilyistä ilmoittamiseksi. 27. Romaniväestön asumista koskevalla selvityksellä kartoitetaan romanien asumiseen liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, myös romaniyhteisön sisällä. 28. Osana romaniväestön syrjimättömyyden edistämistä koskevia toimia kiinnitetään erityistä huomiota romaninaisten moniperustaisen syrjinnän torjumiseen ja ehkäisemiseen. Romaninaisten kohtaamasta lähisuhdeväkivallasta toteutetaan tutkimus. 29. Viime vuonna sisäasiainministeriö koordinoi mediakampanjaa romaneihin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamiseksi. 30. Hallitus perustaa työryhmän selvittämään, miten perustuslaissa turvattu romanien oikeus oman kielen ylläpitämiseen ja kehittämiseen toteutuu lainsäädännössä ja sen täytäntöönpanossa. 31. Suomi julkaisi vuonna 2011 kansainvälisen romanipolitiikan vaikuttamisstrategian 2, jonka avulla Suomi pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti eurooppalaisen romanistrategian muovautumiseen tarjoten kansallisia malleja ja kokemuksia romanien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämisestä samalla oppien muiden maiden kokemuksista ja hyvistä käytännöistä. Kansalliskielistrategia 32. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen, suomen ja ruotsin, kehittämiseksi. 2 http://formin.finland.fi/public/download.aspx?id=89745&guid={d8a77daa-390e-40fa-b60f-975a3af071d3} http://formin.finland.fi/public/download.aspx?id=89746&guid={9a577e7c-5dc2-475f-834b-46f3872d30fe} 7 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
Asunnottomat 33. Suomessa on asunnottomana noin 7 600 yhden hengen taloutta ja noin 420 perhettä. Asunnottomuus on saatu vähenemään pitkäjänteisellä, usean eri viranomaisen, kuntien sekä yksityisten yritysten ja järjestöjen välisellä yhteistyöllä. 34. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä ja tehostaa toimenpiteitä asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi. Erityisesti painotetaan nuorten, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä asunnottomina vapautuvien vankien asumisen turvaamista. Ohjelman perustana on asunto ensin - periaate, jossa asuminen turvataan itsenäisellä vuokrasopimuksella ja muu tuki räätälöidään henkilökohtaisesti asukkaan tarpeen perusteella. Ohjelmaa toteutetaan osana laajempaa, pääosin EU-tason kansainvälistä yhteistyötä. Vuonna 2010 suoritetusta EU-tason vertaisarvioinnista tuotetussa raportissa (www.peer-review-social-inclusion.eu) Suomen todetaan olevan yksi johtavista maista asunnottomien asuttamiseen tähtäävien ohjelmien laatimisessa. 35. Lisäksi Suomi edistää oikeutta riittävään asumistasoon kansainvälisellä tasolla muun muassa yhdessä Saksan kanssa ihmisoikeusneuvostossa esitettävän päätöslauselman avulla. Ihmiskaupan vastainen työ 36. Ihmiskaupan vastainen toinen, tarkennettu kansallinen toimintasuunnitelma hyväksyttiin kesäkuussa 2008. Sisäasiainministeriö asetti helmikuussa 2012 hankkeen erityisen ihmiskauppalain valmistelun koordinoimiseksi. 37. Tammikuusta 2009 lähtien vähemmistövaltuutettu on toiminut kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Raportoija seuraa ihmiskauppaa ja siihen liittyviä ilmiöitä (mm. paritus, laittoman maahantulon järjestäminen ja työsyrjintä) sekä kansainvälisten velvoitteiden toteutumista ja ihmiskauppaa koskevan kansallisen lainsäädännön toimivuutta. Raportoija antaa ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja uhrien oikeuksien toteutumiseen liittyviä ehdotuksia, suosituksia, lausuntoja ja neuvoja sekä tarvittaessa oikeudellista neuvontaa ja apua (mahdollisille) ihmiskaupan uhreille. 38. Suomessa on toteutettu merkittäviä lainsäädäntömuutoksia ihmiskauppaongelman käsittelemiseksi. Rikoslakia on muutettu (650/2004) lisäämällä siihen erilliset ihmiskauppaa koskevat rangaistussäännökset. Lisäksi ulkomaalaislakia on muutettu lisäämällä siihen säännökset, jotka mahdollistavat harkinta-ajan antamisen ja oleskeluluvan myöntämisen ihmiskaupan uhriksi epäillylle henkilölle. Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettuun lakiin sisältyvät ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskevat säännökset. 39. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää on kehitetty lisäämällä uhrilähtöisyyttä ja madaltamalla kynnystä järjestelmään ohjaamiselle ja ohjautumiselle. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä vastuussa olevat valtion vastaanottokeskukset näkevät auttamisjärjestelmän nykyisin aikaisempaa selkeämmin tunnistamisprosessin apuvälineenä. Auttamisjärjestelmään otetaan myös uhriutumisen selvittämiseksi. 40. Ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen kansallisesta voimaansaattamisesta kerrotaan kappaleessa 49. Maahanmuuttajien kotoutuminen ja syrjinnän torjunta 41. Hallitus pitää maahanmuuttajien kotoutumista ja syrjinnän torjuntaa keskeisenä toimintana tällä hallituskaudella pyrkien muun muassa vaikuttavampaan kotouttamispolitiikkaan ja tehokkaaseen syrjinnän torjumiseen. 8 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
42. Valtion kotouttamisohjelma keskittyy erityisesti keinoihin, jotka parantavat maahanmuuttajien työllisyyttä, edistävät kotoutumiskoulutusta ja parantavat heikossa asemassa olevien maahanmuuttajien (nuoret, naiset, turvapaikanhakijat) asemaa. 43. Vuonna 2011 voimaan tullut uusi kotoutumislaki (1386/2010) laajeni soveltamisalaltaan koskemaan kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Lain tavoitteena on vaikuttaa siihen, että kotoutuminen tapahtuisi hallitusti ja kaksisuuntaisesti. Lakiin tehdyt muutokset, jotka astuivat voimaan 1.1.2012, tähtäävät maahanmuuttajien kotoutumisen tehostamiseen ja etenkin työmarkkinoille pääsyn parantamiseen. C. IHMISOIKEUKSIEN NORMATIIVISEN JA RAKENTEELLISEN VIITEKEHYKSEN KEHITTYMISESTÄ Ihmisoikeussopimusten ratifioinneista ja allekirjoittamisesta 44. Hallituksen esitys lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (HE 141/2011 vp) annettiin eduskunnalle joulukuussa 2011 ja se on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä. 45. Kuluvan hallituskauden aikana viimeistellään hallituksen esityksiä annettavaksi seuraavista YK:n sopimuksista: (1) kidutuksen ja muun epäinhimillisen, halventavan tai julman kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja, (2) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja, jolla mahdollistetaan yksilövalitukset, ja (3) tahdonvastaisesti kadonneiden henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus. 46. Hallitusohjelman mukaisena tavoitteena on ratifioida YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja, joka mahdollistaa yksilövalitukset. Suomessa yleissopimuksen ratifioiminen edellyttää, että uusia säännöksiä valmistellaan itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta henkilöillä, joiden kognitiivinen toimintakyky on pysyvästi alentunut, eivätkä he ymmärrä tekojensa seurauksia, ja tästä syystä heidän käyttäytymisensä uhkaa vaarantaa heidän tai muiden ihmisten turvallisuutta ja terveyttä. Poikkihallinnollinen työryhmä selvittää yleissopimuksen ja pöytäkirjan ratifioinnin edellytyksiä kiinnittäen erityistä huomiota toimivan ja tehokkaan kansallisen seurantajärjestelmän luomiseen sekä laatii mietinnön sisältäen ehdotuksen hallituksen esitykseksi. 47. Suomi allekirjoitti lapsen oikeuksien yleissopimukseen tehdyn uuden valinnaisen pöytäkirjan, joka mahdollistaa yksilö-, ja valtiovalitukset sekä tutkintamenettelyn, 28.2.2012. 48. Hallitus selvittää myös ILO:n kotitaloustyötä koskevan yleissopimuksen nro 189 ratifiointiedellytyksiä. 49. Hallituksen esitys ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä liiketoimintakiellosta annetun lain 3 :n muuttamisesta (HE 122/2011 vp) annettiin eduskunnalle marraskuussa 2011 ja se on parhaillaan valiokuntakäsittelyvaiheessa. 50. Suomi allekirjoitti Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta 11.5.2011. Yleissopimus on ensimmäinen naisten oikeuksia säätelevä eurooppalainen sopimus, jonka tarkoituksena on luoda kattava oikeudellinen kehys naisten suojelemiseksi väkivallan kaikilta muodoilta. Yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämien toimenpiteiden selvittämiseksi on asetettu työryhmä. Tavoitteena on ratifioida yleissopimus kuluvan hallituskauden aikana. 9 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
51. Suomi, Ruotsi ja Norja aloittivat maaliskuussa 2011 neuvottelut pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta, jonka tavoitteena on kehittää saamelaisten asemaa alkuperäiskansana sekä vahvistaa ja lujittaa saamelaisten oikeuksia. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminen 52. Yhdenvertaisuuslain ja siihen liittyvän lainsäädännön uudistamista koskeva lainvalmistelutyö jatkuu. Yhdenvertaisuustoimikunnan mietintö annettiin oikeusministeriölle joulukuussa 2009 (OM mietinnöt 2009:4). 53. Uudistuksella pyritään vahvistamaan yhdenvertaisuuden suojaa siten, että lainsäädäntö kattaisi entistä selkeämmin kaikki syrjintäperusteet, soveltuisi yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin ja asettaisi henkilöt eri syrjintätilanteissa mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Uudistuksen yhteydessä tarkistetaan myös syrjintäasioita nykyisin hoitavien viranomaisten asemaa, tehtäviä ja toimivaltuuksia. Tämä tehdään ottaen huomioon Suomen nykyinen perus- ja ihmisoikeusvalvonta kokonaisuutena sekä tällaiselle valvonnalle asetetut kansainväliset vaatimukset. Ihmisoikeuskeskus 54. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä vuonna 2012 aloittaa toimintansa itsenäinen ja riippumaton Ihmisoikeuskeskus, jolla on ihmisoikeusvaltuuskunta. Yhdessä nämä kolme muodostavat kansallisen ihmisoikeusinstituution. 55. Keskuksen tehtävänä on edistää perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvää tiedotusta, koulutusta, kasvatusta ja tutkimusta laatia selvityksiä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta tehdä aloitteita ja antaa lausuntoja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi osallistua perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen liittyvään eurooppalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön huolehtia muista vastaavista perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä. 56. Keskus ei käsittele kanteluja eikä muitakaan yksittäistapauksia. Ne kuuluvat ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaan. 57. Ihmisoikeuskeskuksella on ihmisoikeusvaltuuskunta, joka toimii perus- ja ihmisoikeusalan toimijoiden kansallisena yhteistyöelimenä. Valtuuskunta käsittelee laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä perus- ja ihmisoikeusasioita ja hyväksyy vuosittain keskuksen toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen. Valtuuskunnan jäsenet ovat kansalaisjärjestöjen ja erilaisten ihmisoikeustoimijoiden ja alan neuvottelukuntien edustajia sekä tutkijoita. Pysyvinä jäseninä siihen kuuluvat ylimmät laillisuusvalvojat, erityisvaltuutetut ja Saamelaiskäräjien edustaja. Kansalaisyhteiskunnan edustajien valinnassa on tarkoitus noudattaa vuorotteluperiaatetta. D. EDELLISELLÄ TARKASTELUKIERROKSELLA HYVÄKSYTTYJEN SUOSITUSTEN SEURANNASTA 58. Edellisellä tarkastelukierroksella Suomi sitoutui ottamaan UPR-suositukset kiinteäksi osaksi hallituksen ihmisoikeuspoliittista selontekoa, joka annettiin eduskunnalle 2009. Kappaleessa 13 selostettu selonteko kattaa kaikki UPR-suositusten temaattiset alueet ja asettaa niiden osalta tavoitteita. Suositukset ovat tematiikaltaan myös sisällytettyinä hallituksen lukuisissa toimenpideohjelmissa ja hankkeissa. 10 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
59. Hallitus antoi vapaaehtoisen välikausiraportin UPR-suositusten täytäntöönpanosta ihmisoikeusneuvoston 14. istunnolle kesäkuussa 2010. Suositus 1 - syrjinnän poistamiseen tähtäävistä toimenpiteistä 60. Tutkimusten mukaan suuri osa syrjintätapauksista jää tunnistamatta ja ilmoittamatta eteenpäin. Tähän on monia syitä. Syrjintää ei aina ole helppo tunnistaa tai näyttää toteen. Syrjinnän uhri ei ehkä tiedä mihin ottaa yhteyttä, tai ei usko raportoinnin johtavan mihinkään. On kuitenkin syrjivien käytäntöjen poistamisen kannalta tärkeää, että tilanteisiin puututaan. Syrjinnän seurannan haasteita on muun muassa se, että tieto on hajallaan. 61. Viranomaisilla on yhdenvertaisuuslain (21/2004) mukaan velvollisuus edistää aktiivisesti yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä ja viranomaisten on lain mukaan laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma etnisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kuten kappaleessa 13 todetaan, syrjinnän vastainen toiminta on keskeisessä asemassa Suomen ihmisoikeuspolitiikassa. 62. Hallitus on toimeenpannut edellisen UPR -tarkastelun jälkeen useita hankkeita, joilla pyritään syrjinnän poistamiseen. Merkittävin näistä on EU:n komission PROGRESS -ohjelman syrjinnän vastaisen toimintalinjan osittain rahoittama Yhdenvertaisuus EtuSijalle (YES) hanke. PROG- RESS -ohjelman tavoitteena on tukea kansallisia yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämisestä vastuussa olevia kansallisia viranomaisia työssään. 63. Sisäasiainministeriö asetti vuoden 2008 alusta syrjinnän seuranta -hankkeen, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa syrjimättömyyden toteutumisesta eri väestöryhmien osalta. Toteutettavan järjestelmän tarkoitus on antaa ajantasaista ja objektiivista tietoa syrjinnän määrästä, laadusta, syistä ja seurauksista Suomessa. 64. Vuosien 2010 2013 välisenä aikana syrjinnän seurantaa toteutetaan eri elämänalueita tarkastelevilla, kaikki syrjintäperusteet kattavilla vuosittaisilla syrjintäselvityksillä sekä kerran neljässä vuodessa toteutettavalla laajalla, kaikki elämänalueet kattavalla Syrjintä Suomessa - raportilla. 65. Ahvenanmaalla itsenäinen syrjintävaltuutettu edistää yhdenvertaista kohtelua etnisestä alkuperästä, uskonnosta ja vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Valtuutettua avustaa tasa-arvoneuvosto. Viimeisin Ahvenanmaata koskeva tutkimus syrjinnästä (Upplevd diskriminering i det åländska samhället år 2010; ÅSUB Rapport 2010:8) julkaistiin vuonna 2010. Tutkimuksen mukaan 28 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti kokeneensa syrjintää. Sukupuoli oli yleisin syrjintäperuste. Suositus 1 vähemmistöjen, muun muassa etnisten vähemmistöjen, oikeuksien edistäminen 66. Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien edistämisestä on selostettu muun muassa hallituksen perus- ja ihmisoikeushankkeita käsittelevässä luvussa. Ihmisoikeuspoliittisen selonteon ja kehityspoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti Suomi korostaa kielellisten, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia myös kansainvälisessä toiminnassaan. Suomi toimii vähemmistöjen oikeuksien puolesta kansainvälisissä järjestöissä, alueellisessa yhteistyössä ja kehitysyhteistyössä. 67. Etnisten suhteiden neuvottelukunta (ETNO) on yhteistyö- ja asiantuntijafoorumi viranomaisten, työelämän osapuolten, poliittisten puolueiden, maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöryhmien sekä uskonnollisten yhdyskuntien välillä. ETNO:n tavoitteena on edistää laajaalaista vuoropuhelua ja toimia asiantuntijana etnisesti yhdenvertaisen ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittämisessä sekä hyvien etnisten suhteiden edistämisessä. Neuvottelukunta ei tee yhteiskuntaa sitovia päätöksiä, mutta se voi asiantuntemuksellaan, aktiivisuudellaan ja aloitteellisuudellaan vaikuttaa kehitykseen. 11 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
68. Vuonna 2011 valtioneuvosto antoi uuden asetuksen etnisten suhteiden neuvottelukunnasta (298/2011). Asetuksella kehitettiin edelleen neuvottelukunnan toimintaa tehtävien, toimikauden pituuden, kokoonpanon ja alueellisten etnisten suhteiden neuvottelukuntien osalta. Neuvottelukunnan tehtävänä on myös etnisen syrjimättömyyden edistäminen ja maahanmuuttajien osallistumismahdollisuuksien edistäminen aiempaa laaja-alaisemmin. 69. Alueellisten etnisten suhteiden neuvottelukuntien toimialueita pienennettiin lisäämällä niiden määrää neljästä seitsemään. Alueellisten neuvottelukuntien tehtävänä on edistää ja tukea viranomaisia positiivisen asenneilmapiirin rakentamisessa. Suositus 2 - rasismin ja muukalaisvihan esiintymisen estäminen, erityisesti internetissä 70. Kyselytutkimukset osoittavat, että suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat jyrkentyneet viime vuosina. Hallitus tehostaa rasismin, suvaitsemattomuuden ja muukalaisvihamielisyyden vastaista työtään. Suomi tukee kansainvälistä yhteistyötä rasismin ja muukalaisvihan estämiseksi. 71. Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirja, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, tuli voimaan vuonna 2011 (SopS84/2011). 72. Kesäkuun 2011 alussa tuli voimaan rikoslain muutos (511/2011), jolla entistä selkeämmin haluttiin varmistaa mahdollisuudet puuttua rasistiseen ja muunlaiseen vihapuheeseen, sekä muihin rasistisiin rikoksiin. Sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, asettaminen yleisön saataville tai sen levittäminen on rangaistavaa. Rangaistussäännös soveltuu aiempaa selkeämmin myös tietotekniikan välityksellä levitettävään vihapuheeseen. Lisäksi yleistä, kaikkia rikoksia koskevaa rangaistuksen koventamisperustetta täsmennettiin niin, että rangaistusta koventavana perusteena voidaan ottaa huomioon edellä luetellut perusteet. 73. Verkkovalvonnan kehittämiseen on poliisissa panostettu, esimerkiksi lisäämällä resursseja valvontaan ja lisäämällä yhteistyötä eri verkkopalveluiden tuottajien kanssa. Kansalaisia valistetaan ilmoittamaan aktiivisesti tietoverkoissa havaitsemistaan rikoksista ja vihapuheesta. Lisäksi poliisi toimii sosiaalisessa mediassa ja virtuaaliset lähipoliisit toimivat omalla nimellään internetissä ja mahdollistavat helpon tavan kohdata poliisi. Suositus 3 - naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen 74. Suomi tukee johdonmukaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia aloitteita YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja ETYJ:ssä, ja painottaa naisiin kohdistuvan väkivallan estämisen tärkeyttä muun muassa UN Womenin työssä. 75. Suomessa ei käytetä juurikaan enempää väkivaltaa kuin läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin. Runsas henkirikollisuus on keskeisin suomalaista väkivaltaa Länsi-Euroopan maista tai muista pohjoismaista erottava piirre. Suomalaiselle väkivallalle on ominaista voimakas yhteys humalahakuiseen alkoholin käyttöön. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on osaksi erityisiä, osaksi suomalaista väkivaltaa yleensä luonnehtivia piirteitä. Henkirikosten runsaus koskee myös naisten todennäköisyyttä kuolla väkivaltaan. 76. Pitkälle edenneestä naisten ja miesten tasa-arvosta huolimatta todennäköisyys joutua perheväkivallan uhriksi on suomalaiselle naiselle yli kaksinkertainen verrattuna Euroopan unionin keskiarvoon. Kaikki rikokset eivät tilastoidu, koska yhteydenotto viranomaisiin perheväkivallan 12 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
selvittämistä varten koetaan usein vaikeana. Raiskausrikoksista vain hyvin pieni osuus ilmoitetaan poliisille. 77. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi on laadittu poikkihallinnollinen Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma vuosiksi 2010 2015. Ohjelman valmistelun pohjaksi otettiin eurooppalaiset ohjeet kansallisen toimintaohjelman sisällöstä sekä Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet, ennakoivasti myös kappaleessa 50 mainittu Euroopan neuvoston yleissopimus. 78. Ohjelmassa lähestytään naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä kokonaisvaltaisesti; ohjelma sisältää toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, uhrin suojelemiseksi, tukitoimiksi ja rikoksentekijän saattamiseksi vastuuseen teoistaan. Ohjelman toimenpiteet sisältävät konkreettisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi, joita on jo osin toteutettu. Esimerkiksi vuonna 2010 käynnistettiin kolmella paikkakunnalla MARAK-hanke, jossa poikkihallinnollinen yhteistyöryhmä (mm. poliisi, sosiaali- ja terveystoimi sekä kansalaisjärjestöt) suorittaa arvion parisuhdeväkivallan uhrin riskistä joutua uudelleen väkivallan uhriksi ja ryhtyy tarvittaviin suojaaviin toimenpiteisiin. Hanketta on tarkoitus laajentaa kokemusten kerryttyä valtakunnalliseksi. 79. Tavoitteena on rakentaa matalan kynnyksen palveluverkosto tuen ja avun antamiseksi lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhreille. Erityisenä kohderyhmänä ovat haavoittuvassa asemassa olevat uhrit, kuten maahanmuuttajaryhmät, vammaiset, ikääntyvät ja muut vähemmistöt, joiden erityistarpeet huomioidaan palvelujen tarjonnassa. 80. Väkivallan noidankehän murtamiseksi väkivaltaan on tartuttava kokonaisuutena. Myös useimmat väkivallantekijät ovat itse joutuneet jossain elämänsä vaiheessa tällaisen väkivallan uhreiksi. Väkivaltaan tulee suhtautua yhtä tuomitsevasti uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta, ja sekä uhrille että tekijälle tulee kohdistaa heidän tarpeisiinsa vastaavaa sukupuolisensitiivistä apua väkivallan estämiseksi ja sen jatkumisen lopettamiseksi. 81. Osana sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelua varmistetaan rikoksen uhrin ja palveluihin ohjaamisen ja palvelujen saatavuus. Myös sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamiseksi on asetettu työryhmä. Uudistamisen yhteyteen on kirjattu velvoite järjestää akuuttipalveluja, kuten turvakotipalveluja, sekä tarpeen mukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluja ja pitkäaikaista tukea lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille. 82. Muun muassa perheväkivallan torjumiseksi vuoden 2011 alussa voimaan tulleen rikoslain muutoksen seurauksena lievä pahoinpitely lähisuhteessa muuttui virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi (1082/2010). Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyrikosten määrä on noussut lähes 20 prosenttia vuoden 2011 aikana verrattuna vuoteen 2010. Osaltaan tämän arvioidaan johtuvan kyseisestä lakimuutoksesta, joka on tuonut ilmi piilorikollisuutta. Suositus 3 - tietojen kokoaminen lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta 83. Toimet naisiin kohdistuvan perhe- ja lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi vaikuttavat suoraan myös lapsiin kohdistuvan perheväkivallan torjuntaan. Lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta on koottu tietoja lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen asiantuntijatyöryhmässä. Vuonna 2009 antamassaan mietinnössä työryhmä selvitti, kuinka lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tulisi tutkia koordinoidusti ja yhteistyössä eri viranomaisten kanssa. 84. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettaman lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön selvittämistä tutkivan asiantuntijatyöryhmäntehtävänä on ohjeistaa, seurata ja kehittää lapsiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen liittyvien tutkimusten laatua. 13 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
85. Vuosien 2008 2011 kansallisessa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa hallitus määritteli yhdeksi toimenpiteekseen niin sanotun Lastenasiaintalon kehittämisen seksuaalisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi. 86. Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta kiellettiin Suomessa lailla vuonna 1984. UNICEF Suomen yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa Lapsen oikeudesta osallistua 2009 2010 lapsilta kysyttiin ihmisoikeuksista ja heidän näkemyksistään kuritusväkivallan käytöstä. Sen mukaan Suomen yläkouluikäisistä 30 % hyväksyy kuritusväkivallan käytön. 87. Kuritusväkivallan vähentämistä koskeva kansallinen toimintaohjelma kattaa vuodet 2010 2015 ja sen tavoitteena on lasten kokeman fyysisen kuritusväkivallan puolittaminen vuoteen 2012 mennessä kaikissa väestöryhmissä. Ohjelmaan sisältyy 16 toimenpide-ehdotusta, joissa korostetaan vanhemmille annettavaa tukea. 88. Toimintaohjelman tavoitteena on lapsen ihmisarvon vahvistaminen sekä lapsen ja vanhempien molemminpuolisen kunnioituksen lisääminen kuritusväkivallan ehkäisemiseksi. Ohjelmalla pyritään jatkamaan ja vauhdittamaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikaista hyvää kehitystä Suomessa niin, että kuritusväkivallan vastaiset asenteet johdonmukaisesti koko ajan vahvistuisivat sekä lasten että aikuisten parissa ja että lasten kokema kuritusväkivalta jatkuvasti vähenisi. Lisäksi tavoitteena on alueellisten ja väestöryhmäkohtaisten erojen pieneneminen sekä kuritusväkivallan esiintyvyydessä että sitä koskevissa lasten ja aikuisten asenteissa. Toimenpideohjelmalla pyritään vaikuttamaan myös kuritusväkivallan seurantatutkimusten vakiinnuttamiseen. 89. Lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta on mahdollista kerätä tietoja poliisiasiain tietojärjestelmästä. Poliisiammattikorkeakoulu on laatinut muun muassa julkaisut Poliisin tietoon tullut lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta (2008) ja Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö rikosilmoituksissa (2009). 90. Suomi on osaltaan osallistunut YK:n käynnistämän lapsiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön (UN Violence Study), sekä ollut aktiivinen Euroopan Neuvoston lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vastaisessa kampanjoinnissa. 91. Suomi tukee erityisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan työtä tavoitteenaan maailmanlaajuinen lapsiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen kriminalisoiminen ja estäminen. Suositus 4 - siirtotyöntekijöiden suojelua koskeva yleissopimus 92. Hallitus on tarkastellut vuosina 1992, 2004 ja 2011 siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointiedellytyksiä. 93. Lausuntokierrosten perusteella päädyttiin johtopäätökseen, että yleissopimuksen ratifiointi ei ole tarkoituksenmukaista. Suomen lainsäädännössä ei erotella siirtotyöntekijöitä muista maahanmuuttajista. Heitä suojaavat samat perustuslailliset oikeudet ja Suomen ratifioimat ihmisoikeussopimukset kuin muitakin maahanmuuttajia. 94. Muun muassa ulkomaalaislain muutoksilla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja/tai neuvoston direktiivejä, joilla säännellään muun muassa oikeutta perheen yhdistämiseen (2003/86/EY) ja pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (2003/109/EY). Yleissopimus on tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta pitkälti yhteneväinen kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön kanssa. Kansallisen työlainsäädännön osalta yleissopimuksessa on joitakin epäselviä, määrittelemättömiä käsitteitä. 14 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
95. Kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön lisäksi ulkomaalaisten työntekijöiden asemaan vaikuttavat myös Suomen tekemät sosiaaliturvasopimukset ja Euroopan unionin sosiaaliturvalainsäädäntö, jotka sisältävät yhdenvertaisen kohtelun velvoitteen. Suositus 5 - alkuperäis- ja heimokansoista tehty ILO:n yleissopimus nro 169 96. Alkuperäiskansojen oikeuksien suojeleminen ja edistäminen on yksi Suomen hallituksen ihmisoikeuksiin liittyvistä painopistealueista. Suomen alueen ainoa alkuperäiskansa ovat saamelaiset, joilla on kulttuuriaan koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisia yhdistävät alueittain yhteinen historia, perinteet, tavat ja yhteisöt. Perustuslain 17 :n 3 momentissa turvataan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 97. Suomi pyrkii vahvistamaan alkuperäiskansojen asemaa jatkamalla tukeaan YK:n alkuperäiskansaelinten toiminnalle. Alkuperäiskansojen oikeudet ovat myös Suomen kehityspolitiikan läpileikkaava teema. 98. Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista tehdyn ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifiointi on asetettu tavoitteeksi pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa hallituskaudelle 2011 2015. Ratifiointiedellytysten selvittäminen on vireillä. 99. Saamelaiskäräjät pitää ILO:n yleissopimuksen nro 169 ratifiointia saamelaisten oikeuksien kannalta erittäin tärkeänä. 100. Suomen ensimmäisessä kansallisessa perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmassa on hankkeita, joilla on tarkoitus kehittää saamelaisten oikeuksia selkeyttämällä lainsäädäntöä koskien saamelaisten oikeuksia osallistua kotiseutualueellaan olevien valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevaan päätöksentekoon ja suunnitteluun. 101. Maankäyttöoikeuksien osalta voidaan todeta, että uudet kaivos- ja vesilait on hyväksytty maaliskuussa 2011. Molempiin on lisätty heikentämiskielto koskien saamelaisten mahdollisuuksia alkuperäiskansana harjoittaa kulttuuriaan ja siihen liittyviä perinteisiä elinkeinoja. Lakeihin on sisällytetty säännöksiä paitsi saamelaiskäräjien kuulemisesta, myös saamelaiskäräjien mahdollisuudesta valittaa vesi- tai kaivoslain nojalla tehdyistä päätöksistä. 102. Meneillään olevan saamen kielen elvyttämisohjelman puitteissa tavoitteena on luoda pysyvä toimintamalli kaikkien kolmen Suomessa puhutun saamen kielen elvyttämiseksi. Ohjelman toteutumista seurataan siihen sisältyvien indikaattorien avulla. Suositus 6 - turvapaikkapyyntöjä koskevien menettelyjen tarkistaminen 103. Suomi on sitoutunut Geneven vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (pakolaissopimuksen) täysimääräiseen soveltamiseen. Kansainväliseen suojeluun liittyviä kysymyksiä tarkastellaan osana valmisteltavana olevaa kokonaisvaltaista Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaa. 104. Vuoden 2011 lopulla aloitettiin hanke ulkomaalaisten säilöönottoa koskevien säännösten tarkistamiseksi. Tavoitteena on muun muassa kieltää alaikäisten yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden säilöön ottaminen. Hankkeen puitteissa tarkastellaan myös säilöönoton vaihtoehtoja ja säilöönottoa koskevan tilastoinnin kehittämistä. 105. Vähemmistövaltuutettu on pitänyt turvapaikanhakijan säilöönottoa erityisen ongelmallisena sellaisissa tapauksissa, joissa kyseessä on yksinhuoltajaäidin perhe tai muu lapsiperhe sekä korostanut asian tarkkaa sääntelyä. 106. Lisäksi kansalaisjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tilanteeseen erityisesti perheenyhdistämistapauksissa. Nykyisen lain mukaan perheenyhdistämispäätöksessä lapsen ikä määräytyy päätöksentekohetkestä. Oleskelulupaa ei kui- 15 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
tenkaan voi tämän perusteella evätä, mikäli hakemuksen käsittely on merkittävästi viivästynyt hakijasta tai perheenkokoajasta riippumattomasta syystä ja tämä on myötävaikuttanut asian selvittämiseen. Kansalaisjärjestöt ovat peräänkuuluttaneet nuoren turvapaikanhakijan edun ensisijaisuutta myös siinä tapauksissa, että hän on ehtinyt täyttää 18 vuotta. 107. Tarkasteltavina ovat myös ulkomaalaislain perheenyhdistämissäännökset ja niiden soveltaminen samoin kuin EU:n perheenyhdistämisdirektiivin säännökset. Tavoitteena on selvittää, miten jo tehdyt muutokset perheenyhdistämissäännöksiin ovat vaikuttaneet ja millaisia muutoksia mahdollisesti edelleen tarvitaan. 108. Kansainvälistä suojelua hakeville tarjottavien oikeuspalvelujen tilannetta on selvitetty keväällä 2011 suosittelemalla yksilöllisen oikeusavun siirtämistä oikeusapujärjestelmän piiriin. Yleistä oikeudellista neuvontaa annettaisiin myös jatkossa vastaanottokeskusten kautta järjestettynä ja rahoitettuna. 109. Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanottoa säätelevä laki (746/2011) tuli voimaan vuonna 2011. Lain tarkoituksena on turvata kansainvälistä suojelua hakevan, tilapäistä suojelua saavan ja ihmiskaupan uhrin välttämätön toimeentulo ja huolenpito. Lailla selkeytetään vastaanoton sääntelyä ja edistetään vastaanottopalveluiden yhdenmukaisuutta. 110. Korkeimman hallinto-oikeuden tammikuussa 2012 antaman päätöksen (KHO:2012:1) mukaan käännytyspäätöstä tehtäessä pitää tarkemmin selvittää, onko turvapaikanhakijalla aihetta pelätä vainoa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Päätös selkeyttää muun muassa sitä, miten turvapaikanhakijan riskiä joutua kotimaassaan vainotuksi arvioidaan. Suositus 7 seksuaalisen suuntautumisen rinnastaminen muihin syrjintäperusteisiin ja Yogyakartan periaatteiden noudattaminen 111. Lesbojen, homojen, biseksuaalien, transsukupuolisten henkilöiden sekä intersukupuolisten henkilöiden oikeuksien parantaminen kuuluu Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueisiin. Suomen tavoitteena on, että Yogyakartan periaatteet vahvistetaan YK:ssa kansainvälisiksi toimintasuosituksiksi heidän ihmisoikeuksiensa turvaamiseksi yhdenvertaisesti. Suomi tukee seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan käsittelemistä YK:n puitteissa. 112. Helmikuussa 2012 ulkoasiainministeriö järjesti erityisesti viranomaisille ja eduskunnalle suunnatun LHBTI-seminaarin, jossa käsiteltiin viranomaisten velvollisuuksia näihin ihmisryhmiin kuuluvien henkilöiden ihmisoikeuksien edistämiseksi. Seminaarissa nostettiin myös esiin kansainvälisiä suosituksia, joiden täytäntöönpaneminen edesauttaa näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeuksien toteutumista, kuten Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset ja Yogyakartan periaatteet. 113. Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksissa kehotetaan muun muassa sisällyttämään seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli-identiteetti kielletyksi syrjintäperusteeksi tasaarvolainsäädännössä, poistamaan lisääntymiskyvyttömyys ja naimattomuus sukupuolen tunnustamisen edellytyksistä, antamaan samaa sukupuolta oleville pareille muiden parien kanssa yhdenvertainen oikeus adoptioon samoin kuin antamaan LHBTI- henkilöille yhdenvertainen oikeus saada samat lisääntymistä edistävät palvelut. Poikkihallinnollinen kansallinen työryhmä, jossa on myös kansalaisyhteiskunnan edustus, vastaa näiden suositusten täytäntöönpanosta. 114. Yhdenvertaisuuslain uudistamisen yhteydessä tasa-arvolainsäädäntöä uudistetaan sisällyttämällä sukupuolivähemmistöihin (transsukupuoliset ja intersukupuoliset henkilöt ja muihin sukupuolivähemmistöihin kuuluvat) kuuluvien suojaa ja moniperusteista syrjintää koskevat säännökset tasa-arvolakiin sekä tekemällä yhdenvertaisuuslakien uudistamisesta aiheutuvat vähimmäismuutokset tasa-arvolain valvontaa koskeviin säädöksiin ja säännöksiin. 16 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
Suositus 7 - vammaisuuden rinnastaminen muihin syrjintäperusteisiin 115. Vammaispoliittisessa ohjelmassa on linjattu vuosien 2010 2015 konkreettiset vammaispoliittiset toimenpiteet. Ohjelman toimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikkia politiikan lohkoja kehitetään vammaisten ihmisten oikeuksien, vapauksien ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien näkökulmasta. Ohjelma on jaettu 14 vammaispoliittisesti merkittävään sisältöalueeseen ja siinä on yhteensä 122 konkreettista toimenpidettä. 116. Vammaispoliittisen ohjelman mukaisesti hallitus kiinnittää erityistä huomiota kaikille sopivaan suunnitteluun (design for all/universal design) ja sen periaatteisiin maankäytön ja rakentamisen lainsäädäntöä kehitettäessä. Kaikille sopivan suunnittelun periaatteiden käyttöönottoa edistetään myös korjausrakentamisessa. Tavoitteena on edistää esteettömyystulkintojen yhdenmukaistamista sekä ohjeistaa esteettömyyden huomioon ottamista osana lähiympäristöjen kaavoituksen ja muun suunnittelun ohjausta. 117. Kehitysvammaisten ihmisten yksilöllisen asumisen järjestämiseksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan valtakunnallista suunnitelmaa. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä laitoksissa ei enää asu kehitysvammaisia ihmisiä. 118. Tämän vuoden alusta kaksivuotiselle toimikaudelle on asetettu työryhmä selvittämään sosiaalihuollon työllistymistä tukevaa toimintaa ja työtoimintaa. Tavoitteena on kehittää lainsäädäntöä ja palveluita siten, että vammaiset henkilöt olisivat yhdenvertaisessa asemassa suhteessa muihin vaikeasti työllistyviin asiakasryhmiin ja että palvelut tukisivat paremmin heidän työhön kuntoutumistaan ja integroitumistaan työmarkkinoille. 119. Suomi edistää vammaisten henkilöiden oikeuksia muun muassa tukemalla YK:n vammaiserityisraportoijan työtä. Kehitysyhteistyön kautta Suomi tukee erityisesti vammaisten henkilöiden osallistumisoikeutta poliittiseen päätöksentekoon. Vammaisjärjestöjen sekä muiden kansalaisjärjestöjen tukeminen on tässä merkittävä keino. Suositus 8 - sukupuolinäkökulman ottaminen täysimittaisesti osaksi UPR-seurantaprosessia 120. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2008 2011 määritteli tärkeimmät toimenpiteet sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Ohjelman tavoitteita olivat sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, sukupuolten välisten palkkaerojen kaventaminen, naisten urakehityksen edistäminen, sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan tietoisuuden lisääminen kouluissa sekä ammattien nais- ja miesvaltaisiin aloihin jakautumisen vähentäminen, työn ja perheen yhteensovittamisen parantaminen sekä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. 121. Vastuuministeriöiden ja seurantaryhmän tekemän itsearvioinnin mukaan ohjelma on pantu täytäntöön melko hyvin ja edistystä on tapahtunut erityisesti sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen osalta. Ministeriöt valmistelevat parhaillaan yhdessä uutta tasa-arvo-ohjelmaa. 122. Lokakuussa 2010 hallitus antoi eduskunnalle Suomen ensimmäisen tasa-arvoselonteon, joka linjaa Suomen tulevaa tasa-arvopolitiikkaa vuoteen 2020 saakka. Selonteon tavoitteena on vahvistaa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen tavoitteellista ja suunnitelmallista edistämistä. Siviilipalveluksen pituus 123. Hyväksyttäessä UPR-työryhmän Suomea käsittelevää raporttia ihmisoikeusneuvoston kahdeksannessa istunnossa kesäkuussa 2008, Kveekarit (Friends World Committee for Consultation) ja Amnesty International toivoivat, että Suomi käsittelisi UPR-työryhmän raportin 36 kappaleessa esitettyä kommenttia vaihtoehtoisen siviilipalveluksen pituudesta. 17 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
124. Asevelvollisuuslain (1438/2007) mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen 18 60 vuoden iässä. Asevelvollisuus on mahdollista suorittaa aseellisena tai aseettomana varusmiespalveluksena. Siviilipalvelus on varusmiespalveluksen vaihtoehto. 125. Noin 80 % miesikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen. Varusmiesten yleisin palvelusaika on 12 kuukautta, jonka suorittaa 45 % varusmiehistä. Laskennallinen keskimääräinen palvelusaika on 275 vuorokautta. 126. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa siviilipalveluslaissa (1466/2007) siviilipalvelusaikaa lyhennettiin yhdellä kuukaudella 362 vuorokauteen. Siviilipalveluslaki tunnustaa aseistakieltäytymisoikeuden myös kriisin aikana. 127. Vuonna 2011 voimaan tullut laki valvontarangaistuksesta mahdollistaa sähköisesti valvotun kotiarestin vankeusrangaistusten sijaan myös totaalikieltäytyjille. 128. Varusmies- ja siviilipalvelusta vertailtaessa on otettava huomioon palvelusaikojen pituuden lisäksi myös niiden kokonaisrasittavuus, erilaiset lähtökohdat ja toteuttamistavat. Varusmiespalvelus suoritetaan suljetuissa varuskuntaolosuhteissa, joista poistuminen myös vapaaajalla on aina luvanvaraista. Siviilipalvelus suoritetaan kokonaisuudessaan siviiliolosuhteissa ja palvelusvelvollisella on palveluksen ajan mahdollisuus normaalin viikkotyöajan (enintään 40 tuntia) mahdollistamaan vapaa-aikaan. 129. Mahdollisuuksia siviilipalveluksen lyhentämiseen on viimeksi selvitetty työryhmässä vuonna 2011. Työryhmä ei pitänyt siviilipalveluksen lyhentämistä mahdollisena, mutta esitti selvitettäväksi, olisiko syytä porrastaa siviilipalveluksen kesto sen intensiivisyyden ja rasittavuuden perusteella. 130. Siviilipalveluksen kesto on selkeästi sidoksissa varusmiespalveluksen enimmäiskestoon. Varusmiespalvelusaikaa kaavaillaan lyhennettäväksi 15 päivällä. Vastaava lyhennys on tarkoitus tehdä myös siviilipalvelukseen. E. SAAVUTUKSET JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT SEKÄ HAASTEET JA RAJOITTEET Suomalainen peruskoulutus on huippuluokkaa 131. Lukuisat kansainväliset vertailut, kuten PISA (Programme for International Student Assessment) -tutkimus, ovat osoittaneet suomalaisen peruskoulutuksen olevan maailman huippuluokkaa. Laadukas, maksuton ja tasa-arvoinen koulutus on synnyttänyt hyvinvointia, turvannut demokratiaa ja tasannut alueiden ja yhteiskunnallisten ryhmien välisiä eroja. 132. Suomen menestystä selittävät pitkälti koulutusjärjestelmä (yhtenäinen koko ikäluokalle tarjottava peruskoulu), ammattitaitoiset opettajat sekä koulujen itsenäisyys. Lähes kolme neljäsosaa 25 64-vuotiaista on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon eli ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon, ja kolmanneksella on korkea-asteen koulutus. Valtakunnallisesti laaditaan vain opetussuunnitelman perusteet. Hajautetun koulutusjärjestelmän perustana ovat paikallisesti laadittavat ja toteutettavat opetussuunnitelmat, joissa on mahdollista huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet. Korkeatasoinen erityisopetus ja varhaisen puuttumisen periaate takaavat sen, että kukaan ei jää "heitteille". 133. Koulutus lukeutuu kehityspoliittisessa ohjelmassa myös Suomen kehityspolitiikan erityisiin painopistealueisiin. 18 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
Sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä 134. Suomi on monessa suhteessa ollut sukupuolten tasa-arvon edelläkävijä. Suomessa naiset ovat jo pitkään osallistuneet aktiivisesti työelämään ja poliittiseen päätöksentekoon. Viime vuosikymmeninä naisten osuus on kasvanut erityisesti vaaleilla valittavissa poliittisen päätöksenteon elimissä ja hallituksen kokoonpanossa. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettu laki on ollut voimassa 25 vuotta (609/1986). Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on keskeinen yhteiskunnallinen päämäärä. Tämä tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa. 135. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään kaksoisstrategian avulla. Strategia pitää sisällään sekä erityistoimia tasa-arvon esteiden poistamiseksi että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kaikkeen päätöksentekoon ja sen valmisteluun. Viime vuosina on entistä painokkaammin nostettu esille myös miesten asemaan liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia. 136. Suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo näkyy esimerkiksi siinä, että naiset ja miehet osallistuvat melkein samassa määrin työmarkkinoille. Molempien sukupuolten työllisyyden kasvattamiseksi on toteutettu merkittäviä yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja, kuten puolisoiden erillisverotus, perhevapaat ja päivähoito, jotka tukevat sekä naisten että miesten työssäkäyntiä. 137. Tasa-arvolain mukaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää on eri asemaan asettaminen raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä tai eri asemaan asettaminen vanhemmuuden tai perheenhuoltovelvollisuuden vuoksi. Raskaus ja perhevapaat vaikuttavat monissa tapauksissa kuitenkin edelleen työsuhteiden vakinaistamiseen ja määräaikaisten työsopimusten jatkamiseen tai asettavat työntekijät palkkauksessa tai muissa palvelussuhteen ehdoissa eriarvoiseen asemaan. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen haasteista 138. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja toteuttaminen vaativat jatkuvaa, määrätietoista työtä. Kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman laatimisen yhteydessä tarkasteltiin Suomen perus- ja ihmisoikeuksien tosiasiallista tilaa ja määriteltiin keskeisiä, ajankohtaisia ongelmia ja puutteita oikeuksien toteutumisessa ja toteuttamisessa. Samalla myös vertailtiin kansallisten valvontamekanismien esille nostamia perus- ja ihmisoikeusongelmia suhteessa kansainvälisten valvontamekanismien Suomelle antamiin ratkaisuihin ja loppupäätelmiin. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen 139. Hallitus toimii päättäväisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi. Köyhyyttä, eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa vähennetään. Perheiden hyvinvointia ja jokaisen yhteiskunnallista osallisuutta lisätään. 140. Köyhyysriskissä 3 elävien määräksi Suomessa voidaan arvioida noin 700 000. Toimeentulotukea saavia on noin 400 000. Väestöstä pienituloisia on noin 13 prosenttia. Köyhyysasteen nousuun on vaikuttanut muun muassa hyvin ansaitsevien tulojen kasvaminen ja samanaikaisesti sosiaalietuuksien jääminen jälkeen ansiotulojen kehityksestä. 141. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuosille 2012 2015 asettanut ohjausryhmän, jonka tehtävänä on toimeenpanna syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä poikkihallinnollinen toimenpideohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriö on lisäksi asettanut työryhmän valmistelemaan Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvään kansalliseen ohjelmaan sisältyvää köyhyyden, syrjäytymisen ja pienituloisuuden vähentämisen tavoitteita ja toimenpiteitä. 3 Käytettäessä tilastollista suhteellisen köyhyyden käsitettä eli niiden osuutta, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulon, köyhyysrajana on 1 185 euroa kuukaudessa. 19 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012
142. Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2011 lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman vuosille 2012 2015. Se toteuttaa omalta osaltaan hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman, joka sisältää nuorisolain (72/2006) mukaisesti tavoitteet alle 29-vuotiaiden kasvu- ja elinolojen parantamiseksi. Lapsi- ja nuorisopolitiikassa panostetaan lähivuosina lasten ja nuorten osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja arjenhallinnan vahvistamiseen. Lasten ja nuorten kuuleminen on nostettu ohjelman kärkeen. Päätöksenteossa on huomioitava päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin entistä laajemmin. 143. Kansallisten toimenpiteiden lisäksi Suomi pyrkii puuttumaan lapsiköyhyyteen myös kansainvälisesti muun muassa sisällyttämällä lapsen oikeudet ja lapsen edun periaatteen köyhyyden vähentämisen strategioihin, budjettitukeen ja muihin kehityspoliittisiin ja kehitysyhteistyöohjelmiin sekä kansallisesti että EU:n tasolla. Vuonna 2011 valmistunut selvitys lapsiköyhyydestä ulkopolitiikan haasteena tarjoaa hallitukselle uusia välineitä lapsiköyhyyden käsittelemiseen. Oikeusturva ja hyvä hallinto 144. Suomessa jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (perustuslain 21 ). Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. 145. Oikeusturvan tehokas toteutuminen ja hyvän hallinnon vaatimusten täyttäminen ovat Suomen kansallisessa perus- ja ihmisoikeusvalvonnassa olleet keskeisesti huomion kohteina. Ylimpien laillisuusvalvojien eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä juuri nämä kysymykset ovat olleet useimmin esillä. Kansainvälisessä katsannossa on melko harvinaista, että menettelyllinen oikeusturva on oikeusjärjestelmässä perusoikeuden asemassa siten kuin Suomen perustuslain 21 :ssä. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyy hyvää hallintoa koskeva säännös. Menettelyllisen oikeusturvan toteutumisen arviointi on Suomessa tärkeää senkin vuoksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomeakin koskevat, sopimusrikkomusta osoittavat tuomiot ovat useimmin kohdistuneet näihin kysymyksiin. 146. Ylimmät laillisuusvalvojat saavat kanteluja niin oikeudenkäyntien keston kuin viranomaistoiminnankin osalta kohtuuttoman pitkistä käsittelyajoista. Vaikka asian käsittelyssä ei muutoin olisi ollut havaittavissa puutteita, on pitkä käsittelyaika tosiasiallisesti voinut vaikuttaa siten, että oikeuksiin pääseminen ei ole toteutunut kohtuullisessa ajassa. 147. Yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävässä riita-, hakemus- ja rikosasiassa yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. 148. Hallitus laatii vuoden 2012 aikana hallituksen esityksen eduskunnalle lainsäädännöksi käsittelyn joutuisuudesta hallinnossa ja oikeussuojakeinoista viranomaisen ollessa passiivinen. Hallitus laatii julkisen hallinnon asiakkuusstrategian, jonka tulisi selkeyttää julkisen hallinnon asiakaspalvelua. Rajoitustoimenpiteiden kohteena olevien ja vapautensa menettäneiden oikeudet ja kohtelu 149. Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti nostanut esille vapautensa menettäneiden ja rajoitustoimenpiteiden kohteena olevien oikeudet ja kohtelun. Joissain tilanteissa vapaudenriiston edellytysten tai siihen liittyvän pakon ja rajoitustoimenpiteiden käyttämisen säädöspohja on puutteellinen tai asiasta ei ole säädetty lainkaan. Vanhustenhuollossa pakon käyttämisen sään- 20 UPR SUOMEN TOINEN KANSALLINEN RAPORTTI 29.2.2012