Nord Stream- ympäristövaikutusten arviointiasiakirjat Espoon sopimuksen mukaisia konsultaatioita varten

Nord Stream- ympäristövaikutusten arviointiasiakirjat Espoon sopimuksen mukaisia konsultaatioita varten Nord Stream Espoo-raportti: Liite Yhteenveto kansallisesta YVA-menettelystä - Venäjä Helmikuu 2009 Finnish version National EIA Summary Russia

Sisällys Sivu 1 Johdanto 5 2 Lainsäädäntö 6 3 Kansalliset kuulemiset 9 4 Hankkeen kuvaus 11 4.1 Putken reititys 11 4.2 Rakentaminen 14 4.3 Käyttöönoton esivalmistelut / käyttöönotto 22 4.4 Käyttö ja käytöstäpoisto 24 5 Abioottiset ympäristölliset osa-alueet 26 5.1 Geologia ja maaperäolosuhteet 26 5.2 Ilmasto ja ilmakehä 29 5.3 Vesiympäristö 30 6 Bioottiset ympäristölliset osa-alueet 33 6.1 Maanpäällisen osan maisemat, maaperä, kasvillisuus ja eläimet 33 6.2 Bioottiset meriveden osa-alueet 36 6.2.1 Elävät organismit pelagiaalisella vyöhykkeellä (meriplankton) 36 6.2.2 Merenpohjan yhdyskunnat (merenpohjan makrofyytit ja pohjaeläimistö) 39 6.2.3 Kalasto 43 6.3 Linnut 45 6.4 Merinisäkkäät 46 7 Sosioekonominen ympäristö 47 7.1 Kalastuselinkeino 47 7.2 Merenkulku (reitit, ankkuripohjat) 48 7.3 Matkailukohteet ja vapaa-ajanviettoalueet 50 7.4 Kulttuuriperintökohteet 50 8 Ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristönsuojelutoimet 53 8.1 Rakentamisen ja nestepainetestauksen aikaisten vaikutusten lähteet ja tyypit 53 8.1.1 Normaalit rakennus- ja nestepainetestausolosuhteet 53 8.1.2 Käyttövaihe 53 8.1.3 Hylkäysvaihe 54 8.2 Abioottisiin aineisiin kohdistuva vaikutus 54 8.2.1 Ilmakehän ilma 54 8.2.2 Geologinen ympäristö ja topografiset olosuhteet 55 8.2.3 Meriympäristö 57 8.3 Vaikutukset maanpäällisen osan maisemaan, maaperään, kasvistoon ja eläimistöön 61 8.4 Vaikutukset meriekosysteemien bioottisiin osa-alueisiin 63 8.4.1 Vaikutus pohjaeliöstöön 63 8.4.2 Vaikutus kalastoon 64 8.4.3 Vaikutus nisäkkäisiin 66 8.4.4 Vaikutus lintuihin 66 8.5 Ympäristönsuojelutoimet 67 8.6 Sosioekonomiseen ympäristöön kohdistuvat vaikutukset 68 8.6.1 Kalastuselinkeino 68

8.6.2 Merenkulku (reitit, ankkuripaikat) 68 8.6.3 Matkailukohteet ja vapaa-ajanviettoalueet 68 8.6.4 Kulttuuriperintökohteet 68

5 1 Johdanto Tämä asiakirja on lyhennetty versio Nord Stream -kaasuputkilinjan (aiemmin North European Gas Pipeline, vedenalainen osa) ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) kuuluvista asiakirjoista, jotka koskevat rakentamista ja käyttöä Venäjän alueella (0-125,5 km). Raportin on laatinut OOO PeterGaz (Moskova, Venäjä) Nord Stream AG:n (Zug, Sveitsi) toimeksiannosta nro 103-07, joka on päivätty 29.3.2007. YVA-aineisto on laadittu käyttäen pohjana vedenalaisen Nord Stream -kaasuputkilinjan rakentamista ja käyttöä Venäjän alueella koskevia asiakirjoja, YVA:a ja ympäristöturvallisuutta koskevia kohtia asiakirjasta "Conceptual Design (Substantiation of Investments) of the North- European Gas Pipeline", jonka OOO PeterGaz on laatinut vuonna 2005 2006 perustuen AO Nord TransGazin vuonna 1998 valmistelemaan selvitysaineistoon asiakirjasta Feasibility Study of the North European Gas Pipeline, sekä arkisto- ja tekstiaineistoja ja OOO PeterGazin kaasuputkilinjan reitistä vuosina 2005 2007 suorittamien suunnittelututkimusten ja geoteknisten tutkimusten tuloksia. Suunnittelun ympäristöä koskeva osat, jotka on annettu Venäjän viranomaisten käsiteltäväksi (alla ilmoitettujen Venäjän lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi), sisältävät seuraavat asiakirjat: Aineistot Nord Stream -kaasuputkilinjan vedenalaisen ja maanpäällisen osan ehdotettujen toimintojen ympäristövaikutusten arvioimiseksi Ympäristönsuojelutoimenpiteet ja erillisenä osa-alueena jätehuolto Maanpäällisen osan sekoittuneen maaperän tekninen ja biologinen maisemointi Teollisuusympäristön tarkkailu- ja valvontajärjestelmän suunnittelu Suunnittelun julkisia kuulemisia koskeva aineisto Prosessi-, rakennesuunnittelu- ja rakennusratkaisut on kehitetty rakennusalueella vallitsevat ilmastolliset ja geotekniset olosuhteet sekä suunniteltujen yksiköiden rakentamiseen ja käyttöön sovellettavat nykyiset ympäristörajoitukset huomioon ottaen. Suunnittelussa käytettävillä ratkaisuilla pyritään ehkäisemään ja lieventämään ympäristöön kohdistuvia haittavaikutuksia sekä suojelemaan prosessiin kuuluvia laitoksia ja järjestelmiä luonnosta ja tekniikasta johtuvilta vaikutuksilta. Aineistojen kehittäjinä ovat toimineet OOO PeterGazin asiantuntijat yhteistyössä seuraavien tiede- ja suunnitteluorganisaatioiden kanssa: ZAO IEC EcoNefteGaz, (Venäjän tiedeakatemian alainen) Shirshovin valtameritutkimuslaitos, (Venäjän tiedeakatemian alainen) Dorodnitsinin laskentakeskus ja valtion makeanvedenkalastuksen tutkimuslaitos (FGNU GosNIORH).

6 2 Lainsäädäntö Seuraavat asiakirjat muodostavat oikeusperustan Nord Stream -kaasuputkilinjan rakentamiselle Venäjälle kuuluvaan Itämeren osaan: YK:n merioikeusyleissopimus (Montego Bay, 10.10.1982) Venäjän federaation nro laki 155-FZ, annettu 31.7.1998, kansainvälisistä merivesistä, aluevesistä ja Venäjän federaation lisävyöhykkeestä (sellaisena kuin se on muutettuna 22.4., 30.6., 11.11.2003 sekä 22.8. ja 29.12.2004) Venäjän federaation nro laki 191-FZ, annettu 17.12.1998, Venäjän federaation yksinomaisesta talousvyöhykkeestä (sellaisena kuin se on muutettuna 8.8.2001, 21.3.2002, 22.4., 30.6. ja 11.11.2003) Venäjän federaation nro laki 187-FZ, annettu 30.11.1995, Venäjän federaation mannerjalustasta (sellaisena kuin se on muutettuna 10.2.1999, 8.8.2001, 22.4., 30.6. ja 11.11.2003 sekä 22.8. ja 29.12.2004) Kaupunkikehityssäännöstö nro 190-FZ, annettu 29.12.2004 (Venäjän federaation laeissa nro 117- FZ, annettu 22.07.2005, nro 199-FZ, annettu 31.12.2005, nro 210-FZ, annettu 31.12.2005, nro 73-FZ, annettu 03.06.2006, nro 143-FZ, annettu 27.07.2006, nro 201-FZ, annettu 4.12.2006, nro 232-FZ, annettu 18.12.2006, nro 258-FZ, annettu 29.12.2006, nro 69-FZ, annettu 10.05.2007, nro 215-FZ, annettu 24.07.2007, nro 240-FZ, annettu 30.10.2007, nro 257-FZ, annettu 08.11.2007, nro 324-FZ, annettu 04.12.2007, nro 66-FZ, annettu 13.05.2008, nro 75-FZ, annettu 16.5.2008, nro 118-FZ, annettu 14.7.2008, nro 148-FZ, annettu 22.07.2008) Federaation ympäristönhallinnan valvontaviraston (RosPrirodNadzor) on tarkoitus myöntää lupa vedenalaisen putkilinjan asennusta varten Venäjän federaation luonnonvarainministeriön hyväksymän hallinnollisen määräyksen nro 322 nojalla, annettu 10.12.2007. Ympäristöä koskevat osat sisältävän suunnitteluaineiston laajuudesta säädetään Venäjän federaation hallituksen päätöslauselmassa nro 87, annettu 16.2.2008, suunnitteluasiakirjojen osien laajuudesta ja sisältövaatimuksista.

7 Käsiteltäväksi jätetyn EVA-aineiston rakenne ja sisältö vastaavat Venäjän federaation hyväksymiä vaatimuksia: YVA-osion laatimisohjeet asiakirjaan SP 11-101-95, joka koskee yritys-, rakennus- ja rakenneinvestointien toteutuksen kehittämistä, katselmusta, hyväksyntää ja sisältöä (Moskova, GP TsentrInvestProekt, 1998). Määräys suunnitellun liiketoiminnan ja muun toiminnan ympäristönvaikutusten arvioinnista venäjän federaatiossa (EVA-määräys), Venäjän federaation ekologisen komitean hyväksymä nrolla 372, 16.5.2000 Ympäristöturvallisuutta, ympäristönhallintaa ja teollisuuden turvallisuutta koskevat säädöstekstit ja menettelylliset asiakirjat SNiP-säännöt, ohjeet ja standardit sekä GOST-säännöt Alustavaan EVA-osaan sisältyi huomautuksia Gazpromin asiantuntijaraportista nro 93, 30.12.02, "Substantiation of Investments into Nord Stream Gas Pipeline Construction Project", valtion ympäristöasiantuntijoiden arviointikomitean huomautukset Nord Stream -hankkeen investointien luotettavuusarvion muuttamisesta kapasiteetin laajentamiseksi 55 miljardiin m³:iin vuodessa (RosPrirodNadzor, 2007), sekä: Leningradin läänin Viipurin alueen investointien luotettavuusarviointia koskevien julkisten kuulemisten aikana saadut huomautukset ja ehdotukset, 21.9.2006 Julkisviranomaisten, organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksityishenkilöiden Espoon sopimuksen mukaisissa hankekeskusteluissa esittämät kysymykset, huomautukset ja ehdotukset (129 huomautusta julkaistiin Nord Stream AG:n Internet-sivustossa). Kysymykset, huomautukset ja ehdotukset mainittiin Clean Baltic Coalitionin kirjeessä Venäjän federaation hallitukselle Julkisten kuulemisten aikana vastaanotetut yhteisöjen kysymykset, huomautukset ja ehdotukset Nord Stream -hankkeen kansainvälisen luonteen vuoksi YVA-osaa laadittaessa on otettu huomioon seuraavat vaatimukset ja suositukset: Kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä, 1973 (MARPOL) (Lontoo, 2.11.1973) Sopimus Itämeren suojelusta (Helsinki, 1992)

8 Yleissopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoo, 25.2.1991) Yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta (UNESCO, Pariisi, 2.11.2001) Direktiivi 85/337/EY (27.6.1985) Direktiivi 97/11/EY (3.3.1997) Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) suositus 17/3: Information and Consultations on Construction of New Objects Having Impact on the Baltic Sea Conditions Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) suositus 19/1: Seabed Deposit Extraction/Excavation in the Baltic Sea Area Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission suositukset saastumisen seurannasta (HELCOM MONAS) Maailmanpankin toimintamääräys 4.01: Environmental Assessment. 1991 Environmental Procedures. EBRD document (BDS96-23, Rev.3), 1996 Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus, Ramsar, 1971

9 3 Kansalliset kuulemiset Ympäristönsuojelusta 10.1.2002 annetun Venäjän federaation lain nro 7-FZ ja Venäjän federaation kaupunkisuunnittelusäännöstön mukaan suunnitteluaineistoon on sisällytettävä EVA:n tulokset, minkä lisäksi Venäjän federaation mannerjalustalla, aluevesillä ja sisävesillä toteutettavista suunnitelmista on pyydettävä valtion ympäristöasiantuntijoiden arvio, jonka nykyisin antaa federaation ympäristö-, prosessi- ja ydinvalvontavirasto (Rostekhnadzor), sekä valtion pääasiantuntijan arvio, jonka antaa Venäjän federaation aluekehitysministeriö ympäristöasiantuntijan arviosta 23.5.1995 annetun liittovaltion lain nro 174-FZ nojalla. Valtion ympäristöasiantuntijoiden arviointikomitea (Rosprirodnadzor, 2007) on tarkastanut konseptisuunnitteluaineiston jo aiemmin asiakirjasta Substantiation of Investments into the North-European Gas Pipeline Offshore Section (nykyisin erillinen Nord Stream -hanke). Kaikista EVA-aineistoista on lakisääteisesti järjestettävä julkinen keskustelu ympäristöasiantuntijan arviosta annetun Venäjän federaation lain ja suunnitellun liiketoiminnan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun määräyksen mukaisesti. Nord Stream AG Company järjesti tapaamisia hallituksista riippumattomien ympäristöjärjestöjen kanssa ja julkisia kuulemisia suunnitteluun liittyvistä asioista Viipurissa vuonna 2007. Suunnitteluasiakirjoihin ja niihin sisältyviin, viranomaisille ilmoitettuihin YVA-aineistoihin sisällytettiin seuraavat huomautukset: Valtion ympäristöasiantuntijoiden arviointikomitean huomautukset Nord Stream -hankkeen investointien luotettavuusarvioinnin muuttamisesta kapasiteetin laajentamiseksi 55 miljardiin m³:iin vuodessa (RosPrirodNadzor, 2007) Leningradin läänin Viipurin alueen investointien luotettavuusarviointia koskevien julkisten kuulemisten aikana saadut huomautukset ja ehdotukset, 21.9.2006 Julkisviranomaisten, organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja yksityishenkilöiden Espoon sopimuksen mukaisissa hankekeskusteluissa esittämät kysymykset, huomautukset ja ehdotukset (129 huomautusta julkaistiin Nord Stream AG:n Internet-sivustossa - www.nordstream.com) Kysymykset, huomautukset ja ehdotukset Clean Baltic Coalitionin kirjeessä Venäjän federaation hallitukselle Julkisten kuulemisten aikana vastaanotetut yhteisöjen kysymykset, huomautukset ja ehdotukset Nyt Nord Stream kaasuputkilinjan Venäjän alueella sijaitsevan osan suunnitteluasiakirjat on annettu valtion ympäristöasiantuntijoiden arviointikomitean Rostekhnadzorin käsiteltäväksi säädetyn menettelyn mukaisesti. Samalla suunnittelulle hankitaan hyväksyntä Viipurin alueen

10 valtuutetuilta sääntelyviranomaisilta ja maankäyttäjiltä maan hankkimiseksi kaasuputkilinjan maanpäällistä osaa varten. Lisäksi Nord Stream AG -yhtiön on tarkoitus jatkaa neuvotteluja julkisten organisaatioiden ja erityisesti hallituksista riippumattomien ympäristöjärjestöjen kanssa.

11 4 Hankkeen kuvaus 4.1 Putken reititys Pohjois-Euroopan maakaasujohdon vedenalaisen osan vaihtoehtoisia reittejä valittaessa otettiin huomioon seuraavat rajat ja järjestelyt: Itämeren alueen valtioiden aluevesirajat ja yksinomaiset talousvyöhykkeet (EEZ) Kansallisesti ja kansainvälisesti erityissuojellut luonnonalueet ja niiden suojeluvyöhykkeet Alueet, joilla luonnonvarojen käyttöä on rajoitettu, arvokkaat ja altistuvat maa- ja vesialueet Olemassa olevat kaapelit, putkilinjat, tuulivoimalat Merkittävät laivareitit Tärkeät kalastusalueet Sotilasalueet, miinakentät, räjähdysvaaralliset alueet ja kemiallisten aseiden upotusalueet Näiden arvioiden pohjalta valittiin ensisijainen kaasuputken reitti ja perustettiin Nord Stream AG -yhtiö putkilinjan toteuttamiseksi. Venäjän aluevesirajojen ja talousvyöhykkeen sisällä tarkasteltiin kolmea rantaviivan ylityskohtaa: Portovajan lahtea sekä Koiviston (Primorsk) ja Uuraan (Vysotsk) satamien ympäristöä. Viimeksi mainitut alueet olivat sopivampia rakentamisjärjestelyjen kannalta (käytettävissä oleva kehittynyt infrastruktuuri, offshore-laitokset mukaan lukien), mutta tiheä laivaliikenne ja ennen kaikkea Koiviston öljyterminaali tekivät Portovajanlahdesta paremman vaihtoehdon. Lisäksi Suomenlahden reittivaihtoehtoja rajoittivat erityissuojellut luonnonalueet (etelään suunnitellut Keskisaaren ja Koivistonsaaren erityisluonnonsuojelualue ja Inkerin luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön alue, pohjoiseen suunniteltu Viipurin erityisluonnonsuojelualue) sekä ferromangaanimuodostumat valitun reittivaihtoehdon pohjois- ja eteläpuolella. Investointien luotettavuuden arviointivaiheessa Suomenlahdella harkittiin useita erilaisia kaasuputken reittivaihtoehtoja. Suursaaren pohjoispuolinen reitti hyväksyttiin jatkoselvityksiä varten ympäristöllisten, prosessiin liittyvien ja taloudellisten seikkojen perusteella. Vaihtoehdon onnistuneisuus sai vahvistusta valtion ympäristöasiantuntijoiden arvioista, kuten federaation ympäristö-, prosessi- ja ydinvalvontaviraston määräyksestä nro 183, annettu 23.3.2007, valtion ympäristöasiantuntijoiden arviointikomitean raportin hyväksymiseksi aiheesta "Pohjois-Euroopan kaasuputkilinjan rakentamisinvestointien luotettavuusarvioinnin muuttaminen uudelleen kaasunvientikapasiteetin laajentamiseksi 55 miljardiin m³:iin vuodessa", ja federaation ympäristönhallinnan valvontaviraston määräyksestä nro 187, annettu 26.6.2007, valtion

12 ympäristöasiantuntijoiden arviointikomitean raportin hyväksymiseksi aiheesta "Pohjois-Euroopan kaasuputkilinjan rakentamisinvestointien luotettavuusarvioinnin muuttaminen uudelleen kaasunvientikapasiteetin laajentamiseksi 55 miljardiin m³:iin vuodessa (vedenalainen osa Venäjän alueella)". Nord Stream AG -yhtiö järjesti hankkeen kaikissa Itämeren alueen maissa saaman suuren yleisen huomion vuoksi Suursaaren pohjois- ja eteläpuolitse kulkevista putkilinjan reittivaihtoehdoista myös toisen vertailun, joka perustui arkistoaineistoon. Vertailun tulokset on esitetty alla olevassa taulukossa 4.1.

13 Taulukko 4.1 Reittivaihtoehdot Suursaaren ympärillä Ympäristörajoitukset ja muut rajoitukset Putkilinjan pituus Merenpohjan morfologia Suljettuja vesialueita, sotilaallisesti merkittäviä alueita Vedenalainen infrastruktuuri ja mineraalivarantojen louhintapaikat Merenkulku Erityissuojellut luonnonalueet Lintujen pesintäalueet ja vaellusreitit Merinisäkkäiden pesintäalueet ja vaellusreitit Kutualueet Merenpohjan kerrostumien saasteet Vaihtoehtoiset reitit Suursaaren pohjoispuolitse N. 20 km lyhempi kuin eteläinen reitti Epätasainen morfologia, profiilin korjaus välttämätön Sotilasalueita ja suojaalueita reitin eteläpuolella 1 tietoliikennekaapelin ylitys. Ei kaivannaistoimintaa. Merenkulkuväylät (VTS) kulkevat kaukana kaasuputkilinjan reitistä. Ei erityissuojeltuja luonnonalueita reitin lähistöllä Ei pesintäalueita eikä merkittäviä muuttoajan parveilualueita reitin alueella Hylkeitä esiintyy harvoin reitin alueella. Reitin lähistöllä ei ole kutualueita. Hiekka- ja sorapohja, jonka saastepitoisuus on pieni. Merenpohjan muutoksista johtuva veden sekundaarinen saastuminen epätodennäköistä. Suursaaren eteläpuolitse Epätasainen morfologia, profiilin korjaus välttämätön Sotilasalueita ja suoja-alueita sekä pohjoisessa että etelässä reitin välittömässä läheisyydessä 4 kaapelin ylitys. Ferromangaanimuodostumia louhitaan reitin välittömässä läheisyydessä. Merenkulkuväylät (VTS) kulkevat kaasuputkilinjan reitin välittömässä läheisyydessä. Reitin lähistöllä sijaitsee osia suunnitellun Inkerin luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön alueesta. Reitin alueella useita suojeltuja saaria, joilla merkittäviä pesintäalueita. Linnut lepäävät muuton aikana Suursaaren eteläosissa. Reitti risteää harmaahylkeiden vaellusreittien kanssa. Reitti ylittää silakan kutualueita. Merenpohjan kerrostumien saastuneisuudesta ei ole luotettavia perustietoja. Sevmorgeo-yhtiön tiedoissa vahvistetaan suuret sinkki- ja lyijypitoisuudet.

14 Näiden vaihtoehtojen vertailuanalyysin perusteella Suursaaren pohjoispuolinen reitti on suositeltavampi, koska se on lyhyempi ja kauempana ympäristön kannalta herkistä alueista, sotilasalueista ja merenkulkuväylistä. Nord Stream AG onkin valinnut perusreitiksi Suursaaren pohjoispuolitse kulkevan reitin. Pohjoista reittiä seuraava käytävä tutkittiin 2 kilometrin leveydeltä perusteellisesti vuosina 2005 2007. Geofysikaalisten, geoteknisten, hydrometeorologisten ja ympäristönsuunnittelullisten tutkimusten tulokset on sisällytetty tämän suunnitteluosan liitteisiin. Kummankin putkilinjan reitit valittiin tutkitun käytävän alueelta seuraavien kriteerien perusteella: Merenpohjan epätasaisuus ja profiilin korjaustoiminnan tarve (putkilinjan vapaan jännevälin poistaminen, putkilinjan vakauden varmistaminen jne.) Tunnistetut ja tunnistamattomat mahdollisesti vaaralliset kohteet (ammukset) Uponneet laivat ja muut mahdolliset kulttuuriperintökohteet Reitin lyhyys Putkilinjan reittiä on optimoitu useissa vaiheissa. Putkilinjan lyhyysvaatimus otettiin ensinnäkin huomioon jo konseptisuunnitteluvaiheessa. Seuraavassa optimointivaiheessa minimoitiin maanrakennustöiden laajuus (sorantäyttö tukirakenteita varten) mahdollisuuksien mukaan ja karsittiin ruoppaustoimenpiteet (rannikkovesiä lukuun ottamatta). Viimeisessä optimointivaiheessa reitti mukautettiin arkeologien suosituksiin ja Leningradin alueen kulttuurikomitean vaatimuksiin, joiden mukaan reitin ja löydettyjen kulttuurinperintökohteiden väliin on jäätävä ainakin 50 100 metriä (uponneiden laivojen hylyt, yksittäiset takilan osat). Tämän vuoksi suunnitteluasiakirjoissa käsitelty putkilinjan reitti on ympäristön ja kulttuuriperintökohteiden suojelun kannalta turvallisin vaihtoehto mutta taloudellisesti epäedullisempi. 4.2 Rakentaminen Rakennustekniikan ja -menetelmien osalta Nord Stream -putkilinjan reitit jakautuvat rantaa lähestyviin osiin (Venäjällä ja Saksassa), joissa veden syvyys on 10 20 m, sekä syvän veden osiin, joissa syvyys on suurempi. Rantaviivan ylitysalue ulottuu rantautumispaikasta eli KP:sta 3+56 KP:aan 1,5, joten läntisen putkilinjan kohdalla sen pituus on 1 856 m ja itäisen kohdalla 1 828 m. Venäjällä rannan läheisyydessä sijaitseva osa on jään kovertumisalueella, mikä on pääsyy putkilinjan hautaamiselle kaivantoon. Kun otetaan huomioon ahtojääkölien maksimiulottumat, jään ominaisuuksien oletetaan vaikuttavan aina 14 metrin syvyyteen asti. Putkilinja sijoitetaan kaivantoon, jolloin upotussyvyys merenpohjan pinnasta putkilinjan yläreunaan on 1,2 2,0 m

15 koko alueella suunnitteluratkaisujen mukaisesti. Kumpikin linja sijoitetaan omaan kaivantoonsa, jonka pohjaleveys on 4,4 m. Putkien keskiviivojen välinen etäisyys on 20 m. Ennen kaasuputkilinjan rakentamisen aloittamista matalan veden alueella rakennetaan kaksi suojapengertä (yksi kummankin linjan avomerenpuoleiseen päähän) suojaamaan matalan veden alueelle tehtyjä kaivantoja aaltojen aiheuttamalta huuhtoutumiselta. Rakenteita käytetään myös kaivannon kaivamiseen rantaviivan ylitysalueella maapohjalla toimivaa kalustoa käyttäen (kaivinkoneet liikkuvat pengerten päällä). Näin kaivanto voidaan kaivaa huomattavasti nopeammin rannan läheisyydessä. Kaivanto kaivetaan seuraavaa kalustoa käyttäen: Penkereiden maa-alustalla liikkuvat kaivinkoneet (vesirajasta aina 2 metrin syvyyteen, koko käyttöalueen pituus on 500 m) Kellukkeilla kannatettu kuokkakaivuri (2 5 metrin syvyys) Kauharuoppaaja, At Your Service -malli (MRTS:n toimittama), jossa on Liebherr P994 - kaivinkone (5 14 metrin syvyys) Osa kaivetusta maa-aineksesta käytetään maa-alustalla kulkevan kaluston tarvitsemien penkereiden rakentamiseen. Kaivettu maa-aines sijoitetaan kokonaisuudessaan kaivannon varteen. Näin minimoidaan merenpohjan kerrostumien uudelleenkerrostumisen ympäristövaikutukset. Rantaviiva ylitetään laskemalla putkilinjaa tavanomaista pitempi matka putkenlaskualuksesta rantaan asti maissa sijaitsevaa vinssiä käyttäen. Tähän käytetään toista sukupolvea edustavaa matalan veden laskualusta, jolla voidaan työskennellä 5 metrin syvyydestä alkaen. Kun tämä putkiosuus on laskettu valmiiksi, toisen sukupolven putkenlaskualus (PLV II) jatkaa putken laskua varusteidensa avulla tavanomaista S-menetelmää käyttäen 1. osan loppuun (1,8 km, 14 metrin syvyyskäyrä). Kun haluttu KP on saavutettu, putken pää asetetaan merenpohjaan. Kaikki viistoamista, hitsausta, laadunvarmistusta ja hitsien eristystä koskevat toimenpiteet suoritetaan putkenlaskualukselta. Kaivanto täytetään, kun putkilinja on laskettu kokonaan. Kaivanto täytetään maista käsin käyttäen kaivinkoneita sekä kaivettua maa-ainesta ja pengeraineista. Kaivannon vedenalainen osa täytetään kivi- ja soraseoksella käyttämällä kellukkeille tuettuja kaivinkoneita ja moottorikäyttöisiä aluksia, joissa on aukeava pohja tai sivukaatojärjestelmä. Putkenlaskun toimenpiteisiin putkilinjan pisimmällä osalla, jossa veden syvyys ylittää 14 m, kuuluu 244,5 putkilinjakilometrin valmistus ja lasku. Tästä ensimmäisen linjan osuus on 122 km ja toisen 122,5 km.

16 Tässä osassa putkilinja lasketaan merenpohjaan ilman kaivantoa. Putkilinja rakennetaan putkenlaskualuksen avulla. Putket lasketaan tavanomaista S-menetelmää käyttäen dynaamisesti asemoitavilta putkenlaskualuksilta tai ankkuroiduilta aluksilta, joiden apuna käytetään yleensä ankkurihinaajaa, putkien kuljetusalusta ja tutkimusalusta. Putkenlaskualuksille toimitetaan noin 12 m pitkät erilliset putkiosat. Aluksella niistä valmistetaan yhtenäinen putkijono, joka lasketaan merenpohjaan (esimerkkejä putkenlaskualuksista on jäljempänä tässä luvussa). Putkenlaskualuksen prosessiin kuuluvat seuraavat jatkuvat vaiheet: Putken hitsaus Hitsien NDT-tarkastus Hitsin valmistelu Putken lasku merenpohjaan Uusien putkien hitsaaminen putkijonon päähän tapahtuu aluksella puoli- tai täysautomaattisesti. Hitsit testaan NDT-menetelmillä. Aiemmin käytettiin aina röntgentutkimusta. Nykyään tämä menetelmä on korvattu automaattisella ultraäänitestillä (AUT), jolla saadaan parempi laatu- ja turvallisuustaso Nord Stream -hankkeen putkilinjojen NDT-menetelmänä. AUT:n avulla havaitaan poikkeamat sekä suoritetaan mittaukset ja kirjaukset. Hitsauspoikkeamien hyväksyntäehdot määritellään ennen rakentamisen alkamista, ja valittujen sertifiointitoimistojen on hyväksyttävä ne. Hitsit peitetään korroosiosuojauksella, kun hitsaus- ja AUT-menettelyt on saatu päätökseen. Hitsien suojapeitteeksi harkittiin erilaisia vaihtoehtoja. Kutistemuhvien käyttö oli yksi harkituista vaihtoehdoista: ohut polyolefiinista (polyeteenistä) valmistettu kutistemuhvi asennetaan tällöin suoraan hitsin päälle. Polyuretaanivaahtoa täytetään polyeteenikerroksen muodostamaan muottiin hitsien ympärille, jolloin hitsin kummallekin puolelle betonipäällysteiden väliin jäävä tyhjä tila täyttyy. Putkenlaskualus liikkuu yhden tai kahden putkiosan verran (12,2 tai 24,4 m), kun osien yhdistämisprosessi on saatu valmiiksi. Sen jälkeen jatkuvaan putkijonoon liitetään taas uusi putkiosa edellä kuvatulla tavalla. Sitä mukaa kun alus liikkuu eteenpäin, jatkuva putkijono siirtyy veteen aluksen takana. Putkijonoa kannattelee laskuramppi (kelluva laskusilta), jonka pituus on 40 100 m laivan takana ja alapuolella. Laskurampin tarkoitus on ohjata ja tukea putkilinjan kokoonpanoa. Laskurampista merenpohjan kosketuspisteeseen putkijonoa pidetään jatkuvasti jännitettynä, jottei putkeen kohdistu pitkittäismurtumien riskiä eikä se vahingoitu.

17 Putkenlaskualuksen siirtämiseen tarvittava voima saadaan ankkurijärjestelmästä tai ohjattavasta työntövoimalaitteesta, jos käytössä on dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus. Suunniteltu putkenlaskualuksen etenemisnopeus on 2 3 km vuorokaudessa sään mukaan. Putkenlaskualuksen ympärille perustetaan erityisalue, joka ulottuu 2 500 3 000 metrin päähän kauimmaisesta ankkurista, merenkulusta aiheutuvien häiriöiden minimoimiseksi. Alueelle ei päästetä luvattomia aluksia, ei myöskään kalastusaluksia. Vedenalainen putkilinja on tarkoitus laskea useilla eri tyyppisillä aluksilla rakennusprosessin tukemiseksi. Kummankin putkilinjan laskuun käytetään yhtä tai kahta syvien vesialueiden putkenlaskualusta (paikallaan pysyviä aluksia, jotka asemoidaan ankkurien avulla dynaamisesti eli dynaamisesti asemoitavia yksirunkoisia aluksia). Matalan veden putkenlaskualuksia käytetään Venäjän rannikon lähellä. Yhtä ankkurien avulla asemoitavaa putkenlaskualusta varten tarvitaan 2 6 ankkurointialusta. Avomerellä ankkurit sijoitetaan 1 000 2 000 metrin etäisyydelle putkenlaskualuksesta. Yleensä ankkurointialuksina käytetään suurikokoisia aluksia, joiden kokonaispituus on noin 130 200 m. Lisäksi kutakin putkenlaskualusta varten tarvitaan yksi huoltoalus. Kun putki lasketaan morfologialtaan epäsäännölliseen merenpohjaan, syntyy vapaita jännevälejä. Jos putkilinjaan kohdistuu tällöin hyväksyttävyysrajat ylittäviä jännityksiä ja/tai pyörrevärähtelyjä, vapaat jännevälit on poistettava rakentamalla kivi- ja sora-aineksesta sopivan kokoisia tukirakenteita. Putkilinjan vapaat jännevälit poistetaan kiviheitoke- ja louheketäytteiden avulla. Samalla vapaita jännevälejä lyhennetään täydentävillä soratukirakenteilla. Täyttö tapahtuu vaiheittain suunnittelutietojen mukaan. Soratukirakenteet rakennetaan ensimmäisessä vaiheessa, jotta staattinen stabiilisuus paranee ennen itäisen ja läntisen putkilinjan asentamista. Soraainestäyttö tehdään toisessa vaiheessa kummankin putkilinjan laskun jälkeisen staattisen stabiilisuuden varmistamiseksi. Sora-ainestäyttö tehdään kolmannessa vaiheessa putkilinjan laskun jälkeisen dynaamisen stabiilisuuden varmistamiseksi. Sora-ainestäyttö tehdään neljännessä vaiheessa putkenlaskun jälkeisen pituussuuntaisen taipumisen vähentämiseksi, ja sora-ainestäyttö tehdään viidennessä vaiheessa pystysuuntaisen taipumisen vähentämiseksi putkenlaskun jälkeen. Vapaiden jännevälien poistamiseen tarvittavan sora-aineksen määrä on ilmoitettu seuraavassa taulukossa 4.2. Suunnitelman mukaan sora-aines toimitetaan Viipurin lähellä sijaitsevalta Erkiljan maanottoalueelta (Vozrozhdenie-Nerud-hoitoyhtiö).

18 Taulukko 4.2 Soramateriaalin vaadittavat suureet vapaan jännevälin välttämiseksi Soratukirakenteen tyyppi Kaasuputkilinja Itäinen linja Läntinen linja Rakennetaan ennen putken laskua 30650,6 30088 Rakennetaan putkenlaskun jälkeen (staattisen 42903 29783 kuormituskriteerin perusteella) Rakennetaan putkenlaskun jälkeen (väsymisvaurioitumiskriteerin perusteella) 5538 5043 Rakennetaan putkenlaskun jälkeen (vääntymiskriteerin perusteella) 668424 681959 Yhteensä 747515, 6 746873 Merenpohjan kiviheitoketäytteiden laskemisalus ja laskuputki on kuvattu seuraavassa kuvassa 4.1. Kuva 4.1 Joustavalla laskuputkella varustettu kiviaineksen laskualus (vasemmalla) ja lähikuva laskuputkesta laskemassa kivimateriaalia putken ympärille (oikealla).

19 Nord Stream -kaasuputkilinja risteää Venäjän alueella kolmen kaapelin kanssa. Turvallinen kaapelinylitys varmistetaan putkilinjaa rakennettaessa erityistoimenpitein. Turvallinen kaapelinylitys on mahdollista järjestää eri tavoin: Kaapeli leikataan ja sijoitetaan kaasuputkikäytävän ulkopuolelle, mikäli kyseistä kaapelia ei enää käytetä ja omistaja suostuu siirtoon Kaapeli haudataan vesisuihkukalustoa käyttäen Kaapelinylitysvaihtoehdon valinta riippuu kussakin tapauksessa sekä ylityskohdan sääolosuhteista että omistajan vaatimuksista. Vedenalaisen Nord Stream -kaasuputkilinjan venäläinen osa ja OOO PeterGazin patterirajat alkavat DN 700 -eristyskelojen lähtöhitseistä. Maan päällä kulkeva osa päättyy vesipainekokeella testaamattomaan hitsiin KP:ssa 3+56 (356 m KP:sta 0 rantaan päin). Maanpäälliseen osaan kuuluvat prosessiosa (tarkastuslaiteloukku) ja suora osa (pituus 904 m). Prosessilaitosten alue rajoittuu tarkastuslaiteloukun kohtaan ja alkaa OOO PeterGazin patterirajasta. Loukkukohtaan kuuluu kaksi tarkastuslaiteloukkua, sulkuventtiilit, liityntäputkisto putkiliittimineen sekä eristyskelat, joiden tarkoituksena on erottaa loukkukohdan ja putkilinjan sähkökemialliset suojausjärjestelmät. Kaikki loukkukohdan varusteet ja putkistot asennetaan maataso yläpuolella sijaitseville tuille. Lähempänä merta (kaasun virtaussuunnassa) runkoputkilinja työntyy maan sisään kimmoisen mutkan kautta ja kulkee haudattuna 1,2 metrin suunnittelukorkeudessa putken yläreunasta mitattuna. Putkilinjan kahden luonnollisen mutkan väliin sijoitetaan ankkurilaippa ja ankkurikappale suojaamaan tarkastuslaiteloukkuja ja eristyskelaa pitkittäissiirtymältä. Maanpäällisen osan virtausputkiosuus ulottuu tarkastuslaiteloukun kohdasta aina rantautumispaikkaan asti, joka on tarkoitettu putkilinjan laskemiseksi putkenlaskuproomusta. Suoran osan pituus on 904 m. Ehdotetun putkilinjan maanpäällisen osan ja vedenalaisen osan välinen vesipainekokeella testaamaton hitsi katsotaan maanpäällisen osan virtausputkiosuuden sopimuksenvaraiseksi rajakohdaksi merenpuoleisessa päässä. Kaksiosaisen kaasuputkilinjan linjojen välinä tulee olla 20 m kenttäasennukseen ja käyttöturvallisuuteen liittyvistä syistä. Sivuvyöhykkeiden vähimmäisleveys on rakentamis- ja kenttäasennusprosessin sekä organisatoristen vaatimusten perusteella 16 m. Pituussuuntaisen rakennusalueen kokonaisleveys on 16 m + 20 m +16 m = 52 m. Putkilinjan reitille jäävälle metsälle tehdään aukkohakkuu 100 x 52 metrin lohkoina (maankäyttöleveys).

20 Maanpäälliseltä osaltaan putkilinja lasketaan suorassa linjassa ilman vaakasuuntaisia mutkia. Pystysuuntaiset mutkat järjestetään kimmoisen mutkan avulla. Putkilinja lasketaan runsasvetiseen maaperään, jossa pohjavedenkorkeus vaihtelee 0,7 metristä 0,9 metriin maanpinnasta. Maatäytteisten polymeeristä valmistettujen painojen avulla estetään putkilinjan kelluminen ja kiinnitetään putki vakaasti suunnitelman profiilin mukaisen kaivannon pohjaa vasten. Laskelmien perusteella painot asetetaan 46 metrin välein. Venäjän alueen maanpäälliselle osalle sijoitetaan tarkastuslaiteloukku, josta voi lähettää putkeen putkilinjan puhdistus-, mittaus-, erotus- ja diagnosointilaitteita. Suunnitelman mukaisesti tarkastuslaiteloukkujen sulkuventtiileillä varustetut putkilinjat sijoitetaan maanpinnan yläpuolelle siten, että etäisyys maanpinnasta putken keskiviivaan on 1,8 m. Kaasuputkilinjan pää loukkujen alapuolella työntyy maan sisään kimmoisen mutkan kohdalla, jossa on 1,2 m korkea kansi putken yläreunasta mitattuna. Kummassakin putkilinjan linjassa kahden elastisen mutkan väliin asennetaan kiinteät ankkurikappaleet kohtaan, jossa putki työntyy maan sisään. Nämä on liitetty jäykästi putkeen ankkurilaipan avulla, ja niiden tarkoituksena on estää putkilinjan pitkittäisliikkeet. Ennen rakentamisen aloittamista raivataan metsää, ja reitin varrelle rakennetaan yhteinen kuormauslaituri ja tie varastointialueelle. Jokaisessa aukossa tehdään peräkkäin seuraavat toimenpiteet: Puiden kaato (25 senttimetrin korkeuteen asti puskutraktorilla, yli 25 senttimetrin korkeudelta käsikäyttöisellä moottorisahalla) Oksien karsiminen Puun katkominen ja siirto varastointialueelle Kantojen raivaus, pusikon ja aluskasvillisuuden raivaus puskutraktorilla Lähinnä ajotietä sijaitsevalle hakkuuaukealle järjestetään erilliset varastointialueet kauppakelpoista puuta, kantoja ja hakkuujätteitä varten. Maatöihin kuuluvat seuraavat toimenpiteet: Kaivannon kaivaminen yksikauhaisella kauhakaivurilla Kaivannon jälkitäyttö puskutraktorilla varastointialueelle siirrettyä maata käyttäen, vähintään 1,2 metrin korkeuteen putken yläreunasta

21 Kaivannon kaivuun aikana humusmaata ei varastoida erikseen, koska sen viljavuus on heikko ja tarkoitus on minimoida rakennusalueen leveys GosLesFondin (Venäjän metsähallituksen) mailla. Kaivannon pohjan leveys on vähintään 1,8 m. Kohdissa, joihin on asennettava painot, kaivannon pohjaa levennetään vähimmäismittaan 2,2DN eli 2,6 metriin. Putkilinjan jälkitäyttö tehdään puskutraktorilla, joka etenee kaivantoon nähden vinossa kulmassa useita samansuuntaisia työntöjä tehden. Kaivettaessa tarkastuslaiteloukun kohdalle yli 6-metristä kuoppaa ankkuritukia varten kiveä on louhittava 3,4 metrin syvyydessä. Tähän käytetään räjähteitä ja matalia porausreikiä. Samalla menetelmällä raivataan lohkareet putkilinjan kaivannon kaivuun aikana. Koottaessa putkilinjaa kaivannon reunalla liitosten kohdistamiseen on käytettävä sisäisiä hydraulisesti tai pneumaattisesti toimivia keskitystukia. Ulkoisia keskitystukia saa käyttää ainoastaan erikoishitsauksissa (hitsattaessa viimeisiä kaksoisliitoksia, eripaksuisten putkien liitoksia, putkien liitoksia osiin ja sulkuventtiileihin). Ennen hitsausta putkilinjan alle kaivannon alaosaan on tehtävä levennys, jotta liitoksen hitsaus, liitoksen eristys ja hitsauksen tarkastus onnistuvat esteettömästi. Putket lasketaan pehmeitä kangashihnoja käyttäen; putkenlaskukoneiden tarttumislaitteissa ja varsissa on oltava kumipäällyste. Koska putkilinja lasketaan 150 metrin pituisina osina, vesi on pumpattava kaivannosta 300 metrin matkalta, jotta putkijono voidaan hitsata kaivannossa. Pois pumpattavan veden määrä on 750 m³ päivässä. Tähän käytetään kahta pumppua (yksi toiminnassa ja toinen varalla), joiden imukorkeus on maksimissaan 5 m ja kapasiteetti 30 50 m³ tunnissa. Kaikille hitsausliitoksille tehdään 100-prosenttinen silmämääräinen tarkastus, 100-prosenttinen röntgentutkimus ja satunnaisotannalla ultraäänitesti (25 prosentille) putkilinjan pystytysvaiheessa. Putkilinjan liitokset eristetään kutistemuhveilla. Suunnitelman mukaisesti tarkastuslaiteloukun kohdalle on rakennettava yhdestä kappaleesta koostuva teräsbetoniperustus, jonka kokonaistilavuus on 1 720 m³. Venäjän alueen läpi kulkevan vedenalaisen Nord Stream kaasuputkilinjan väliaikaiset rakennushankkeet ovat seuraavat: Rakennusalueen hallinto- ja sosiaalitilat sekä urakoitsijan rakennustukikohta maanpäällistä osaa ja vedenalaisen osan rannikkolaitoksia varten 0 5 kilometrin matkalla Vedenalaisen (0 1 200 km) putkilinjan sekä rannikko-osan testauslaitokset

22 4.3 Käyttöönoton esivalmistelut / käyttöönotto Putkilinjan sisäiset puhdistus- ja testaustoimenpiteet tehdään, kun kaikki maanrakennus- ja laskutyöt rakennusalueella ovat valmistuneet. Koska kumpikin putkilinja rakennetaan Venäjän alueella kahdessa vaiheessa, myös testaus jakautuu kahteen vaiheeseen: Ensimmäinen vaihe: testataan kumpikin maanpäällinen osa yhdessä tarkastuslaiteloukun kera sekä maanpäällisen linjan läntinen linja. Vedenalaisen osan itäinen linja lasketaan rantautumispaikasta KP:aan 5 (meren syvyys 20 m) ja suojataan seuraavaan työskentelykauteen asti. Tätä varten linja kuivataan ja täytetään typellä. Toinen vaihe: kun vedenalaisen kaasuputkilinjan itäinen linja on rakennettu valmiiksi, se testataan ja tehdään vesipainekokeella testaamaton hitsi. Maanpäällisen Nord Stream -osan (kummankin linjan) testausosuus Venäjän rannikolla alkaa kiinteästä tarkastusloukusta, josta huoltolaite laukaistaan, ja päättyy väliaikaiseen huoltolaitteen pysäytysloukkuun. Kumpaakin vedenalaista osaa ympäröivät väliaikaiset huoltolaitteen pysäytys- ja laukaisuloukut. Itäisen ja läntisen linjan venäläiset osat testataan ensimmäiseltä vedenalaiselta osaltaan (KP 0 KP 300). Itäisen ja läntisen linjan vedenalaisessa osassa suoritetaan seuraavat toimenpiteet: Vedenalaisen putkilinjan sisäpinnan huuhtelu, kalibrointi ja puhdistaminen hiukkasten poistamiseksi Vedenalaisen putkilinjan täyttö vedellä (täyttö tapahtuu huuhtelun ja kalibroinnin aikana) Koeponnistus (Pt=1,1 Pdes) Paineenpoisto Veden poisto putkilinjasta ja huuhtelu suolan poistamiseksi Kuivaus jäännösveden poistamiseksi Koko vedenalainen putkilinja täytetään ja sen koeponnistus suoritetaan merivedellä. Vesi on tarkoitus ottaa Suomenlahden venäläisessä osassa sijaitsevasta Portovajanlahdesta. Kun testit ovat päättyneet, vesi poistetaan Suomenlahteen syvyysviivan 6 lähistöllä 750 1 000 metrin päässä rannikosta. Veden otto ja poisto on tarkoitus hoitaa kelluvan pumppausaseman tai imuruoppaajan avulla. Vedenottolaitos varustetaan kalojensuojausjärjestelmillä SNiP-standardin 2.06.07-87 mukaisesti. Kun vettä siirretään putkilinjasta, putkilinjan neljä hitsauslaitetta (jotka jäävät putkilinjan sisään korkeapainehitsauksen jälkeen) ja 8 10 erotuslaitetta palautuvat

23 Venäjän rannikolle. Kun huoltolaitteet palautuvat putkesta, kunkin laitteen edestä ohjataan 200 m³ vettä laskeutusaltaaseen alustavaa tarkistusta (ja tarvittaessa puhdistusta) varten, ennen kuin vesi lasketaan mereen. Laskeutusaltaaseen kummankin linjan puhdistuksen jälkeen laskettavan huuhteluveden kokonaistilavuus on 2 000 m³. Ensimmäisessä testausvaiheessa tarvitaan merivettä 1 289 200 m³ (vesi otetaan Suomenlahdesta). Toisessa testausvaiheessa ei tarvita makeaa vettä Venäjän rannikolta, sen sijaan meriveden kulutus ja purkauskohdat ovat samat kuin ensimmäisessä vaiheessa (1 289 200 m³). Näin ollen koeponnistukseen tarvittavan meriveden kokonaismäärä on 2 578 400 m³. Kaasuputkilinjan vedenalaisten osien puhdistus ja kalibrointi tapahtuvat syöttämällä putkeen vähintään neljä kalibrointilevyillä varustettua puhdistuslaitetta. Täyttö alkaa ensimmäisestä vedenalaisesta osasta (KP 0 KP 300). Vesi saadaan Venäjän rannikolle sijoitetuista täyttöpumpuista. KP 300:n kohdalla oleva merialus valvoo ilman poistumista putken sisältä, puhdistuslaitteiden saapumista vedenalaiseen pysäytysloukkuun KP 300:n kohdalla sekä puhdistusveden ohikulkua toiseen vedenalaiseen osaan. Kun puhdistus laitteet ovat saapuneet loukkuun, huuhteluvesi johdetaan ohituksen kautta toiseen vedenalaiseen osaan. Sen jälkeen seuraavat neljä puhdistuslaitetta laukaistaan vedenalaisesta laukaisuloukusta (KP 300). Toinen vedenalainen osa täytetään ohituksen kautta (KP 300). Tämän jälkeen puhdistuslaitteet saapuvat loukkuun KP 800:n kohdalla. Huuhteluveden ohitusta ja huoltolaitteiden laukaisua KP 800:n kohdalla valvotaan samalla tavoin merialuksesta. Tämän jälkeen täytetään kolmas vedenalainen osa, ja puhdistuslaitteet saapuvat väliaikaiseen pysäytysloukkuun KP 1200:n kohdalle. Kaikki huuhteluvesi kerätään Saksan rannikolla sijaitsevaan laskeutusaltaaseen. Yhden linjan huuhtelusta jää huuhteluvettä kaikkiaan noin 6 000 m³. Koeponnistukseen tarvittava merivesi otetaan Venäjän federaation talousvyöhykkeeltä. Se otetaan 6 metrin syvyydestä 750 1 000 metrin päästä rannikosta. Roskien ja lian imeytyminen estetään suojaristikolla. Vedenalainen osa täytetään suodatetulla ja kemiallisesti käsitellyllä merivedellä. Vedenalaisen osan täyttöön tarvitaan vettä kaikkiaan 1 289 000 m³. Rantautumispaikkaan sijoitetun väliaikaisen pumppausaseman avulla lisätään vedenalaisen osan painetta. Vesi siirretään putkilinjan vedenalaisesta osasta kuivan paineilman avulla. Ilmaa pumpataan väliaikaisesta kompressoriasemasta. Kompressoriasema asennetaan Saksan rannikolle. Ennen veden poistoa vedenalaisesta osasta putkeen laukaistaan useita puhdistuslaitteita putken pintaan kertyneen sedimentin (kalsiumkarbonaatin) poistamiseksi. Kun puhdistuslaitteet saapuvat Venäjän rannikolle, 200 m³ vettä niitä ennen sekä niiden välinen vesi juoksutetaan 3 000 m³ vetävään laskeutusaltaaseen analysoitavaksi ja (tarvittaessa) käsiteltäväksi.

24 Neljän ensimmäisen erotuslaitteen välinen tila täytetään makealla vedellä suolan irrottamiseksi putken seinämästä. Tämän jälkeen käytetään ilmaa. Makeavesihuuhtelu on välttämätön suolan irrottamiseksi putken seinämistä. Suolan huuhteluun tarvitaan vettä kaikkiaan 3 000 m³. Makean veden suodatusaste on 50 µm, veden sedimenttipitoisuus enintään 20 g/m³. Erotuslaitteiden nopeus on 0,5 1,0 m/s, jotta ne eivät tartu kiinni eikä ilmaa pääse putkeen. Kaikissa erotuslaitteissa on oltava anturit niiden paikallistamiseksi. Venäjällä maan päällä kulkeva osa ja tarkastuslaiteloukut testataan makealla vedellä, joskin vedenalaisen osan testauksesta erillään. Täyttö, puhdistus ja mittaus tapahtuvat laukaisuloukusta, joka sijaitsee vetorajalla, ja vastakkaisessa päässä sijaitsevasta pysäytysloukusta. Putkilinjan täyttäminen vedellä tapahtuu säiliöautoista 100 m³:n säiliön kautta. Säiliö sijaitsee vedenalaiseen testaukseen käytettävän pumppausaseman tontilla. Putkilinjojen sisäpinta puhdistetaan kuonan ja hiukkasten poistamiseksi, jotta nämä eivät likaa putkilinjan kautta siirrettävää tuotetta. Puhdistuslaitteilla ei puhdisteta tarkastuslaiteloukkuja. Ontelo puhdistetaan nestepainemittauksen päätyttyä samalla, kun tyhjennettävän veden virtaus poistaa epäpuhtaudet putkesta. Kaasuputkilinjan maan päällä kulkevat osat puhdistetaan väliaikaisesta pumppausasemasta syötettävän puhtaan makean veden avulla ja laukaisemalla puhdistuslaitteita pysyvästä tarkastuslaiteloukusta. Ennen puhdistuslaitetta puhdistettavaan osaan syötetään vettä sen kastelemiseksi ja epäpuhtauksien irrottamiseksi. Veden määrä on 10 15 % puhdistettavasta osasta eli 100 150 m³ kutakin linjaa kohden. Huuhteluvesi ja puhdistuslaitteet otetaan talteen rantautumispaikkaan sijoitetuista väliaikaisista pysäytysloukuista. Huuhteluvesi lasketaan 3 000 m³ vetävään laskeutusaltaaseen. Kun huuhtelu on päättynyt, putkilinjaan syötetään 1 800 m³ vettä tulevaa koeponnistusta varten. 4.4 Käyttö ja käytöstäpoisto Vedenalaisen Nord Stream -kaasuputkilinjan käytön aikana suoritetaan säännöllisiä putkijärjestelmän diagnooseja ultraääni- ja magneetti-induktiotutkimuksia suorittavien putkentarkastuslaitteiden avulla. Nämä huoltolaitteet laukaistaan maan päälle sijoitetuista huoltolaitteiden laukaisu- ja pysäytysloukuista. Putkilinjan reitin varrella tehdään vuosittain 200 m leveällä vyöhykkeellä hydrografinen tutkimus putkilinjan asentovakavuuden arvioimiseksi ja merenpohjan mahdollisen huuhtoutumisen tms. havaitsemiseksi. Vedenalaisten putkilinjojen poistamiseksi käytöstä on kaksi vaihtoehtoa: 1) koko järjestelmän täydellinen purkaminen osiinsa ja poistaminen myöhempää talteenottoa varten ja 2) vedenalaisten rakenteiden purku (lautat, maalla sijaitsevat laitokset) ja putkilinjan suoran osan paikallinen suojaus (ontelo täytetään vedellä ja eliöntorjunta-aineilla). Toinen vaihtoehto

25 vaikuttaa taloudellisten ja ympäristöseikkojen perusteella suotavammalta. Nykyisten kansainvälisten määräysten mukaan kaikki suunnitteluun kuuluvat laitokset on kuitenkin purettava ja poistettava käytön päätyttyä. Kaasuputkilinjan omistaja tekee päätöksen Nord Stream -järjestelmän käytöstä poistamisesta käyttöiän lopussa (vähintään 50 vuotta) tuolloin voimassa olevien säädösten vaatimusten ja käytössä olevien tekniikoiden pohjalta.

26 5 Abioottiset ympäristölliset osa-alueet 5.1 Geologia ja maaperäolosuhteet Venäjän yksinomaisella talousvyöhykkeellä putkilinjan reitti pysyttelee Baltian kilven alueella. Geologisesti alue sisältää vanhaa sekakoosteista peruskalliota, joka muodostuu proterotsooisista kerrostumista ja kvartäärikautisesta sedimenttipeitteestä. Valtaosa kvartäärikautisista kerrostumista on muodostunut Valdain jääkerrostumista ja niiden jälkeisistä Baltian jääjärvistä ja nykyisistä merialtaista. Jääkerrostumat koostuvat moreenimuodostumista eli puristuneesta tiiviistä savesta, johon sisältyy lohkareita, soraa ja hiekkakerroksia. Järvi- ja merikerrostumat muodostuvat valtaosin mudasta ja eri lujuus- ja kokoluokkaa olevasta savesta. Merenpohja on tasaista aluetta, jossa esiintyy lukuisista peräkkäisistä jäätiköitymisistä ja Baltian kilven vaihtelevasta jääkauden jälkeisestä isostaattisesta maan kohoamisesta johtuvia kumpuja ja harjuja. Harjut ovat pieniä pitkänomaisia saari- ja matalikkomassiiveja, jotka ovat ryhmittyneet luoteissuuntaisesti ja joiden väliin jää matalia tasaisia alueita. Harjut muodostuvat yleensä moreenikerrostumista. Niiden väliset tasaiset alueet koostuvat erilaisesta savesta ja mudasta. Kuva 5.1 Maaperäolosuhteet Nord Stream -kaasuputkilinjan maanpäällisellä osalla

27 Kaasuputkilinja kulkee seismisesti suhteellisen turvallisella vyöhykkeellä, jossa maanjäristyksen voimakkuus ei todennäköisesti ylitä viittä MSK-64-asteikolla. Valtaosa reitin varrelle sijoittuvista alueista soveltuu putkenlaskuun litologisten ja hydrodynaamisten olosuhteiden kannalta. Kuva 5.2 Yhteenvetokaavio myrskyn aiheuttamien muodonmuutosten jakautumisesta Havaittavia tulvamaan liikkeitä tavataan ainoastaan kapealla rantavyöhykkeellä. Tulvamaita koskevien ennusteiden perusteella kyseinen rannikko säilyy silti edelleen vakaana. Lisäksi on huomattava, että Portovajanlahteen saattaa lähivuosikymmeninä jopa kertyä lisää sedimenttiä. Vedenalaisen Nord Stream -putkilinjan Venäjällä sijaitsevan vedenalaisen ja maanpäällisen osan alueella ei myöskään ole valtion mineraalikartoituksessa mainittuja mineraalivaroja.

28 Kuva 5.3 Kaasuputkilinjan reittien alueiden sijaintikartta ja merenpohjan kerrostumien saasteluokat alueellisen standardin mukaisesti (merenpohjan kerrostumien saastumisen arviointinormit ja -kriteerit Pietarin vesialtaissa, 1996) Vuosina 2005 2007 saatujen merenpohjan saastumistulosten perusteella suurimmat raskasmetallien ja orgaanisen aineksen pitoisuudet ovat reitin keskiosan mutamaassa. Pienimmät pitoisuudet havaittiin Suursaaren ja Portovajanlahden ympärillä sijaitsevassa hiekkamaassa. Kaiken kaikkiaan reitin varrella ei ole pahasti saastuneita sedimenttejä.

29 5.2 Ilmasto ja ilmakehä Suomenlahden itäosa on ilmastoltaan lauhkeaa aluetta, jossa ilman lämpötilan päivittäinen ja vuotuinen vaihtelu on pientä, ilman kosteus korkea, sää usein pilvinen ja sateet yleisiä. Lahden itäosa on ilmastoltaan muita Suomenlahden osia ja Itämeren avomerta ankarampi. Kuva 5.4 Itämeren keskimääräinen lämpötilajakauma kuukausittain Suomenlahdella vallitsevat tuulensuunnat ovat lännestä, lounaasta ja etelästä. Kuva 5.5 Tuulensuunnan esiintymistiheys (%)

30 Koko vuoden vallitseva säätyyppi on pilvinen. Sumua ja kevyttä sadetta (550 790 mm/v) esiintyy. Talvella voi esiintyä pisimmillään yhden päivän kestäviä lumimyrskyjä. Tammi- ja helmikuussa lumimyrskypäiviä voi olla enimmillään 10. Venäjän kaupunkien ja suurkaupunkien vuotuisen ilmansaastetilanneraportin mukaan ilmansaasteiden määrä Leningradin alueella Suomenlahden rannikolla oli vuosina 1997 2005 useimmiten vähäinen. Alueen ominaispiirteisiin kuuluu, ettei siellä ole suuria, ilmakehän ilmanlaatuun vaikuttavia teollisuusyrityksiä. 5.3 Vesiympäristö Suomenlahden yleiseen vedenkiertoon eniten vaikuttavat tekijät ovat jokien virtaama ja veden vaihtumisprosessi Itämeren suuntaan. Suomenlahden yläkerroksissa vesi on vähemmän tiheää ja suolattomampaa; se liikkuu Suomenlahden pohjoisrannikkoa pitkin Itämerelle, samalla kun tiheämpää ja suolaisempaa merivettä virtaa syvemmällä eteläistä rannikkoa seuraillen. Kuva 5.6 Vedenkierto Itämeressä yleiskaavio Suomenlahden merivirtojen syntymiseen eniten vaikuttavat tekijät ovat tuulivirrat ja pitkien aaltojen aiheuttamat virrat ja hieman vähemmässä määrin myös purkausvirrat, vuorovesivirrat ja inertiavirrat. Suomenlahden avoimien alueiden tuulivirtojen nopeus pinnan tasolla on enintään 50 cm/s. Pitkät (sykloniset) aallot aiheuttavat virtauksia, joiden nopeus voi olla yli 100 cm/s Suomenlahden rannikkoalueilla ja 50 70 cm/s avomerellä. Vuoroveden vaikutus Suomenlahdella on merkityksetön, ja vuorovesivirtojen nopeudet pieniä (enintään 2 3 cm/s).

31 Veden suolaisuus jakautuu Suomenlahden pinnan tasolla siten, että arvot suurenevat idästä länteen päin mentäessä eli 1 2 prosentista 6 6,5 prosenttiin kaikkina vuodenaikoina. On huomattava, että Suomenlahden pohjoisosan arvot ovat etelärannikon lähellä mitattuja arvoja hieman pienemmät. Tämä johtuu jokien virtaaman ja Suomenlahden yleisen vedenkierron aiheuttamasta suolapitoisuuden laskusta. Suolaisuusaste riippuu vuodenajasta. Kuukausittaisen keskisuolapitoisuuden pienimmät arvot havaitaan kesällä ja keväällä. Suurimmat arvot havaitaan syksyllä ja talvella. Pintaveden vuotuiset lämpötilanvaihtelut Suomenlahden itäosissa noudattelevat pääosin ilman lämpötilan muutoksia tämä on tyypillistä näillä leveysasteilla. Suomenlahden itäosissa vesi alkaa lämmetä huhtikuussa ja lämpeneminen jatkuu heinäkuun loppuun tai elokuun alkuun. Tänä aikana pintaveden kuukausittainen keskilämpötila saavuttaa maksimiarvonsa (18 20 С). Taulukko 5.1 Veden keskilämpötilat mitattuna rannikkoasemilla Tammikuusta maaliskuuhun koko Suomenlahti on jään peitossa. Ankarina talvina jään paksuus voi Suomenlahden itäosissa olla 70 80 cm, mutta lännessä se on harvoin yli 40 50 cm. Meriveden laadun arviointi kaasuputkilinjan reitin varrella Suomenlahdella perustuu hydrokemiallisten arvojen ja kalastusvesialueilla Roskomvodin ja Rosgidrometin asiaa koskevien voimassa olevien asiakirjojen perusteella sallittujen suurimpien arvojen vertailuun. Veden likaantumisindeksit (water contamination index, WCI) laskettiin analysoimalla kaikkiaan 109 parametria. n Ci i1 MPCi WCI, 4 jossa Сi on osatekijän keskimääräinen pitoisuus ja MPCi suurin kyseiselle osatekijälle sallittu arvo.

32 Kyseisen alueen keskimääräinen WCI-luku on 0,42, joten merivesi voidaan luokitella puhtaaksi (laatuluokka II). Taulukko 5.2 Veden saastumisaste WCI-luvun perusteella Laatuluokka Kuvaus WCI-luku I Erittäin puhdas < 0,25 II Puhdas 0,25 0,75 III Kohtalaisen saastunut 0,75 1,25 IV Saastunut 1,25 1,75 V Likainen 1,75 3,0 VI Erittäin likainen 3,00 5,00 VII Täysin likainen >5,00 Maanpäällisen osan hydrografiaan sisältyy monia pieniä vesiväyliä (pituus alle 10 km). Putkilinjan maanpäällinen osa ei ylitä vesiesteitä. Reitiltä 19 metriä itään on kuitenkin puro, joka alkaa suolta ja virtaa Portovajanlahteen. Puro on 2 km pitkä, 1,3 m leveä ja 0,2 m syvä. Sen valuma-alue on 1,67 m²km², virtausnopeus 0,2 m/s ja virtaama 0,017 m³/s. Vesi on kalsiumkarbonaattipitoista, hivenainepitoisuudeltaan vähäistä, pehmeää vettä. Sen keskimääräinen sameus on enintään 25 g/m³. Makro- ja mikrokomponenttien (raskasmetallien) keskimääräinen pitoisuus ei ylitä suurinta sallittua arvoa. Koska maanpäällisen osan profiili on lähes tasainen, pohjavesi on varsin korkealla (0,1 0,3 m). Sademäärä ylittää haihtuvan veden määrän, minkä vuoksi maaperä kostuu runsaasti ja muodostuu pohjavettä. Vettä pidättävään kerrokseen kertyy vettä suoniityiltä, järvistä, järvien vesijättömailta, merestä, jäätiköiden sulamisvesistä ja routakerroksesta. Vettä pidättävät kerrokset ovat turvetta, hiekkaa ja joskus hiekkapitoista savea.