ASUNNOTTOMUUDEN DYNAMIIKKA HELSINGISSÄ 17.10.2012 Eeva Kostiainen Kaupunkitutkimus TA Oy Liikkuvuus asunnottomuuden ja asuntokannan välillä
Tutkimuksen lähtökohtia Kattava kvantitatiivinen rekisteritutkimus asunnottomuudesta ja sen dynamiikasta, aineistona Helsingin väestötietojärjestelmän vailla vakinaista asuntoa olevat (VVA) 2005-2011 ja helsinkiläisten muuttotiedot 2005-2010 Rahoitus ARA:n Lähiöohjelmasta Luvut poikkeavat ARA:n tilastoista, jotka perustuvat sosiaali- ja terveysviranomaisten asiakastietoihin Vailla vakinaista asuntoa olevat kuvaa epävarmaa asumista ja piiloasunnottomuutta, erityisesti tuttavien ja sukulaisten luona asuvia VVA on rekisterikäsite: henkilöiden todellista asumistilannetta ei saada selville Mukana henkilöitä, joilla VVA-status ei ole asunnon puutteesta johtuvaa (mm. ulkomaille muuttaneita, pidempiaikaisesti matkustelevia, viranomaisten harhauttajia, muuhun kuin vakinaiseen asumiseen kaavoitetulla alueella asuvia) Osa asunnottomista jää ulkopuolelle (mm. asuntoloihin asuviksi kirjatut, tietymättömissä olevat)
Vailla vakinaista asuntoa olevien määrä on kasvanut vuosittain 1.1.2011 vailla vakinaista asuntoa oleskeli Helsingissä 6 190 henkilöä 74 % miehiä, 29 % vieraskielisiä Kasvu 2005-2011 42 %: nopeaa naisilla (67 %) ja vieraskielisillä (138 %) Koko väestöstä 1,1 % oli kunnassa vailla vakituista asuntoa vuoden 2011 alussa, naisista 0,5 %, miehistä 1,7 %, vieraskielisistä 2,8 % 7000 6000 5000 l k m 4000 3000 2000 1000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muut kielet Suomi & ruotsi Yhteensä Helsingissä vailla vakinaista asuntoa olevien määrä 1.1. vuosina 2005 2011
VVA-asunnottomuuden piirteitä Suurin VVA-ikäryhmä 20-29-vuotiaat Naisilla ja vieraskielisillä asunnottomuus painottuu nuoriin, miehillä määrä vähenee selvästi vasta 50 vuotiaista alkaen Asunnottomuus kohdistuu kotimaisia kieliä puhuvia (0,8 %) enemmän vieraskieliseen väestöön (2,8 %) Väestöosuudet korkeita pakolaistaustaisilla kieliryhmillä: somali (7 %), persia ja farsi, kurdi, albania, arabia (5 6 %) Päättyneet VVA-jaksot pääsääntöisesti lyhyitä: 40 % korkeintaan 3 kk kestäviä, 76 % korkeintaan vuoden kestäviä Pitkien jaksojen osuus kasvaa iän myötä, lyhyitä jaksoja eniten lapsilla Päättyneiden VVA-jaksojen keskipituus oli 10 kk: miehillä 12 kk, naisilla 8 kk, vieraskielisillä 8 kk
Asunnottomuuden muuttoliike Mistä 1.1.2011 VVA:t tulivat? Minne 1.1.2010 VVA:t sijoittuivat? 58 % oli VVA vuotta aikaisemmin 31 % asuntoväestössä, 10 % kunnan ulkopuolelta Kunnan ulkopuolelta: muiden kuntien asuntoväestöstä 53 %, ulkomailta 27 %, muu kunta VVA 14 % Asuntoväestöstä tulleista 30 % kaupungin kiinteistöyhtiöstä (vrt. väestöosuus 16 %) Tulo Itäisestä, Keskisestä ja Koillisesta suurpiiristä Valtaosalla edellinen asuntokunta 1-2 hengen, miehet ja vieraskieliset useammin lapsiperheistä 62 % oli VVA seuraavan vuoden alussa, 38 % poistui asunnottomuudesta 27 % asuntoväestöön,10 % poistui Helsingistä Kunnasta poistuneista 82 % asuntoväestöön muuhun kuntaan, 9 % ulkomaille, 9 % VVA muuhun kuntaan Asuntoväestöön sijoittuneista 30 % kaupungin kiinteistöyhtiöihin Sijoittuminen Itäiseen ja Keskiseen suurpiiriin Asuntokunnan koko pienenee VVA-jakson jälkeen; yksin asuvien osuus kasvaa, kahden vanhemman lapsiperheiden määrä pienenee % 70 60 50 40 30 20 10 0 Asunnoton Muu Asuntoväestö Ei kunnassa 1.1.2011 vailla vakinaista asuntoa olevien tilanne vuotta aikaisemmin % 70 60 50 40 30 20 10 0 Asunnoton Muu Asuntoväestö Ei kunnassa 1.1.2010 vailla vakinaista asuntoa olleiden tilanne vuotta myöhemmin
Asunnottomuutta kasvattavat Helsingin asuntoväestöstä tulevat Vuosittain asuntoväestöstä vailla vakinaista asuntoa olevaksi tulevien määrä on asuntoväestöön siirtyvien määrää korkeampi Erotus on kasvanut jonkin verran tutkimusjaksolla. Kunnan ulkopuolelta tulevien määrä on suuri (500-600 vuosittain) mutta kunnasta poistuvien määrä on samaa luokkaa Erotus on useana vuonna ollut jopa negatiivinen 2500 2000 l k m 1500 1000 500 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Tulo asuntoväestö Meno asuntoväestö Tulo ei kunnassa Meno ei kunnassa 1.1. vailla vakinaista asuntoa olleiden tilanne vuotta aikaisemmin (tulo) ja vuotta myöhemmin (meno), lkm
Epävarma asuminen on aiempaa yleisempää Helsingissä VVA kuntalaisten määrä on lisääntynyt 42 % 2005-2011, suuri osa tullut maahanmuuttajataustaisesta väestöstä Toinen mahdollinen tulkinta: VVA kuntalaisten määrän kasvu kuvastaa väestötietojärjestelmän laadun heikentymistä Yhä suurempi osa ei anna oikeaa tietoa todellisesta kotipaikastaan? Asunnottomuuden kasvun taustalla on asuntomarkkinoiden kiristyminen 2005 alkaen pääkaupunkiseudun asuntokysyntä on kasvanut voimakkaasti mm. väestönkasvun ansiosta, samaan aikaan asuntotuotanto vähentyi vuoteen 2009 asti Heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuudet päästä sisään ja pysyä normaaleilla asuntomarkkinoilla heikkenivät tuntuvasti
Nuoret aikuiset suurin VVAasunnottomien ryhmä Nuorilla 20 29 vuotiailla on ikäryhmistä suurin riski joutua vaille vakinaista asuntoa Nuorten asunnottomuus on liitetty epäonnistumisiin itsenäistymisprosessissa ja syrjäytymiseen Nuorten asunnottomuus on piilossa ja jää palveluiden käyttöön perustuvien tilastojen ulkopuolelle Nuoret ovat muita asunnottomia haluttomampia asumaan asuntoloissa, nuorille majoittautuminen kavereiden luokse on vanhempia ikäryhmiä mutkattomampaa Nuorten asunnottomuusjaksot ovat pääasiassa lyhyitä, keskimäärin 8 kk Monilla vailla vakinaista asuntoa oleskelu liittynee vaikeuteen löytää kohtuuhintaista vuokra asuntoa ja heikkoon kilpailuasemaan kiristyneillä vuokra asuntomarkkinoilla Valtaosa 20-29-vuotiaista nuorista aikuisista päätyi vaille vakinaista asuntoa asuttuaan itsenäisesti Osalla syynä määräaikaiset vuokrasopimukset, opiskelija-asunnosta lähteminen tai avo/avioero Asunnon menettäminen häiritsevän elämän ja erityisesti vuokrarästien takia merkittävä syy nuorten aikuisten asunnottomuuden taustalla
Maahanmuuttajien asunnottomuus kasvava ongelma Maahanmuuttajien asunnottomuus on lisääntynyt huomattavasti sekä VVA-kirjausten että ARA:n asunnottomuustilastojen mukaan Vieraskielisten osuus VVA-henkilöistä on kasvanut 17 %:sta 29 %:iin 2005-2011 (vrt. osuus Helsingin väestöstä 11 %) Vieraskielisen väestön asunnottomuusriski on yli kolminkertainen kotimaisia kieliä puhuviin verrattuna Asunnottomuus kohdistuu pakolaistaustaisiin kieliryhmiin Maahanmuuttajien asema asuntomarkkinoilla on heikko ja mahdollisuudet saada vuokra asuntoa vapailta markkinoilta huonot, vuokra-asuminen pääasiallinen asumismuoto Maahanmuuttajien asunnottomuus on liitetty asunnon saamisen vaikeuteen, ei sosiaalisiin ongelmiin; vieraskielisten VVA-jaksot ovat lyhyempiä kuin kantaväestöllä Lapsiperheiden asunnottomuus kohdistuu suhteettomasti vieraskielisiin; vieraskielisten 0-19-vuotiaiden osuus ikäryhmän VVA-kuntalaisista yli 40 % Nuorilla aikuisilla suurin asunnottomuusriski: 20-29-vuotaista vieraskielisistä 4,4 % VVA-kuntalaisia 2011, somalinkielisistä miehistä 25 %
Suosituksia Riittävä pienten ja edullisten asuntojen tuotanto (ARA + vapaarahoitteinen) kaikissa Helsingin seudun suurissa taajamissa Riittävä tonttitarjonta (Laakso ym. 2011), kaavoitus Asunnottomuuden näkökulma mukaan nuorten syrjäytymistä ehkäisevään toimenpidekokonaisuuteen (mm. nuorten yhteiskuntatakuu) Helsingin seudulla Toisen polven maahanmuuttajien kotoutumisen seuranta Asunnottomuuden ennaltaehkäisy: asumisneuvonta ehkäisee tehokkaasti häätöjä, saatavuus kaikille vuokra-asujille Jatkotutkimus VVA-asunnottomuudesta asunnottomuuden ja syrjäytymisen yhteydestä yhdistämällä rekisteriaineistoon sosio-ekonomista asemaa kuvaavia muuttujia Postikysely entisille VVA-asunnottomille Todellisen asumistilanteen kartoitus VVA-jakson aikana
Kiitos! Raportti on luettavissa ARA:n lähiöohjelman sivuilla: http://www.ara.fi/default.asp?contentid=17742&lan=fi