HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 421/16 HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015 Lappeenrannassa 2. päivänä maaliskuuta 2016 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Kaarlampi tutkija FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio Puhelin 020 7790 470 etunimi.sukunimi@svsy.fi T032, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025 www.svsy.fi

2(16) HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015 1 Yleistä Hiitolanjoki, josta käytetään myös nimeä Kokkolanjoki, on Etelä-Karjalassa sijaitseva Simpelejärven laskujoki. Joki virtaa pienen Kivijärven läpi ennen Simpeleen tehdasaluetta. Silamusjoesta Hiitolanjoki saa merkittävän lisävirtauksen. Joki virtaa Ritakosken, Lahnasenkosken ja Kangaskosken voimalaitosten kautta Venäjän puolelle ja lopulta Laatokkaan. Hiitolanjokea kuormittavat Metsä Board Oyj Simpeleen tehtaiden sekä Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman puhdistetut jätevedet. Joen Suomen puoleiselle alaosalle kohdistuu ajoittain myös voimakasta hajakuormitusta. Hiitolanjoen tarkkailu perustuu Metsä Board Oyj Simpeleen tehtaan ympäristölupaan Dnro ESAVI/324/0408/2010 25.5.2011 ja Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman jätevedenpuhdistamon ympäristölupaan KAS-2009-Y-30-111. Joen fysikaalis-kemiallinen tarkkailu on ollut samankaltainen jo vuodesta 1980. Tarkkailua on tihennetty aiemmasta neljästä kerrasta kuuteen kertaan vuodessa vuonna 2006. Tarkkailua tehdään Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n 27.4.2012 tekemän yhteistarkkailuohjelman (nro 688/12/ps) mukaisesti. Rautjärven kunnan jätevedenpuhdistamo eli paikallisesti Vihviläsuon jätevedenpuhdistamo valmistui vuonna 1975 ja saneerattiin perusteellisesti vuonna 1998. Saneerauksen jälkeen laitoksessa on käsitelty ainoastaan Simpeleen taajaman jätevesiä. Simpeleen tehtaiden eli nykyisen Metsä Board Simpeleen biologinen jätevedenpuhdistamo valmistui vuonna 1986. Nykyisin kartongin tuotantoon keskittyvän tehtaan prosessijätevedet käsitellään tässä puhdistamossa. Puhdistamolle johdetaan myös Konkamäen kaatopaikan suodosvedet. Europaeus 2012, 50. 2 Vuoden 2015 sää- ja hydrologiset olosuhteet Vuoden 2015 tammikuun ja huhtikuun välinen jakso oli vuosien 1981 2010 keskiarvoon verrattuna lämpimämpi Kouvolan Anjalan havaintoasemalla (taulukko 1). Touko-heinäkuun keskilämpötilat pysyttelivät kuitenkin keskiarvojen alapuolella. Elo-syyskuu jakso oli jälleen keskiarvoa lämpimämpi, kun lokakuussa jäätiin jälleen keskiarvon alapuolelle. Anjalan havaintoasemalla keskimääräiset sademäärät ylittivät pidemmän aikavälin keskiarvot tammi-heinäkuun aikana poikkeuksetta. Elolokakuussa sademäärät jäivät kuitenkin huomattavasti keskiarvon alapuolelle. Huhtikuussa satoi keskiarvoa enemmän. Heinä-lokakuun jaksolla pidemmän aikavälin sademäärän keskiarvot alittuivat huomattavasti. Marraskuu ja joulukuu olivat keskiarvoon nähden selvästi lämpimämpiä ja sademäärät olivat pienempiä. Vuosi 2015 oli keskimääräistä lämpimämpi ja hieman kuivempi.

3(16) Taulukko 1. Kouvolan Anjalan havaintoaseman tammi-joulukuun ilmanlämpötilat ja sademäärät vuonna 2015 sekä vuosien 1981 2010 keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitoksen sääasemien arkisto) Sademäärä (mm) Anjala Anjala 2015 1981-2010 2015 1981-2010 Tammikuu -3,2-6,3 60 52 Helmikuu -0,8-7,0 46 40 Maaliskuu 1,3-2,6 62 43 Huhtikuu 4,9 3,6 51 29 Toukokuu 9,6 10,3 64 35 Kesäkuu 13,5 14,7 59 59 Heinäkuu 15,7 17,5 81 65 Elokuu 16,3 15,5 44 78 Syyskuu 12,2 10,2 35 65 Lokakuu 4,5 5,1 20 73 Marraskuu 3,9-0,3 62 66 Joulukuu 1,6-4,3 40 60 Keskiarvo 6,6 4,7 52 55 Vuoden 2015 tammikuu oli lauha ja vähäluminen. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa ja näin ollen myös vedenpinnannousua ja virtaamien kasvua oli havaittavissa. Jääpeitteet olivat alkuvuodesta huomattavasti tavanomaista ohuempia ja roudan määrä vähäistä. Sadannan määrä oli keskimääräistä runsaampaa tai tavanomaista vuoden alusta aina heinäkuulle asti. Sadanta oli keskimääräistä niukempaa elokuussa ja erittäin vähäistä lokakuun aikana. Lumet sulivat tavallista aikaisemmin. Maaliskuun yöpakkaset hidastivat pitkälle edennyttä lumen sulamista osassa maata. Routamaksimi saavutettiin epätavallisesti jo helmikuussa ja huhtikuussa routaa esiintyikin enää paikoitellen. Jäät sulivat osasta Suomea jo maaliskuussa ja niiden paksuudet olivat huomattavasti keskimääräistä alhaisempia. Marras-joulukuu oli tavallista vähälumisempi ja maan etelä-osissa routaa oli vain paikoitellen hieman. Syksyllä vesistöt jäätyivät selvästi tavallista myöhemmin. Kevättulvahuippu saavutettiin harvinaisen aikaisin maaliskuussa. Tämä aiheutti vedenpintojen nousun normaalia aiemmin. Virtaamat puolestaan olivat keskimääräistä pienempiä. Huhtikuun vesisateet nostivat hetkellisesti virtaamia. Toukokuussa vedenpinnat ja virtaamat olivat suuressa osassa maata keskimääräisellä tasolla. Vedenpinnankorkeudet kääntyivät kuitenkin laskuun kesäkuun puolella, jolloin myös virtaamat pienenivät. Sama kehitys jatkui myös heinä-elokuussa. Syyskuun sateiden myötä vedenpinnat nousivat, mutta kääntyivät jälleen laskuun lokakuussa. Marraskuussa ja joulukuussa vedenpinnat nousivat jälleen. Pohjavesien pinnat olivat alkuvuodesta laskussa. Huhtikuussa pohjavesien pinnat olivat kuitenkin korkealla viileän ja kostean kevään vuoksi. Sama kehitys jatkui heinäkuun loppuun asti, jolloin mitattiin jopa ennätyslukemia. Elokuun lämmin jakso käänsi kuitenkin pohjaveden korkeuden laskuun. Marraskuussa pohjavesien pinnankorkeudet lähtivät jälleen nousuun. Pintavesien lämpötilat puolestaan olivat toukokuulle asti tyypillisellä tasolla. Viileän kesän vuoksi lämpötilat jäivät

4(16) kuitenkin keskiarvojen alapuolelle kesä-heinäkuussa. Elokuun lämmin jakso lämmitti pintavesiä voimakkaasti ja niiden lämpötilat pysyivät keskimääräistä korkeammalla aina joulukuulle asti. Esitetyt säätiedot perustuvat Ilmatieteen laitoksen Kouvolan Anjalan havaintoaseman tietoihin sekä Suomen ympäristökeskuksen vesitilannekatsauksiin. 3 Hiitolanjokeen kohdistuva jätevesikuormitus vuosina 2006 2015 Metsä Board Simpeleen tehtaiden puhdistamon kuormitus on vuosina 2006 2015 ollut taulukon 2 mukainen. Fosfori- ja typpikuormitukset ovat pysyneet keskimäärin melko tasaisina vuosien 2006 2015 välisenä aikana (taulukko 2). Paperintuotanto loppui Simpeleeltä vuoden 2010 lopussa. Tämän jälkeen laitoksella on käsitelty vain kartonkitehtaan prosessivedet. Kiintoaineen ja BOD:n (biologinen hapenkulutus) päästöt vesistöön ovat vaihdelleet jonkin verran tarkastelujakson aikana. Vuonna 2015 kiintoainekuormitus oli keskiarvoa suurempi ja typpikuormitus keskiarvoa pienempi. Fosforin ja BOD:n osalta kuormitukset olivat keskimääräisellä tasolla. Taulukko 2. Metsä Board Simpeleen tehtaiden jätevedenpuhdistamon kuormitus vuosina 2006 2015 (Metsä Board, 2016) fosfori kg/vrk typpi kg/vrk kiintoaine kg/vrk BOD7 kg/vrk 2006 4,4 31 130 96 2007 4,5 28 99 79 2008 5,0 39 194 75 2009 4,4 35 89 44 2010 4,4 59 81 47 2011 4,4 34 73 56 2012 3,6 34 121 62 2013 3,9 41 117 73 2014 3,3 34 78 50 2015 4,3 32 132 66 Rautjärven kunnan Simpeleen taajaman Vihviläsuon jätevedenpuhdistamon kuormitus on ollut vuosina 2006 2015 taulukon 3 mukainen. Vuoden 2015 Simpeleen jätevedenpuhdistamon keskimääräiset vesistöön kohdistuvat kuormitusarvot ovat olleet pienemmät, kuin keskimäärin vuosina 2006 2015. Suurimmat kuormitusarvot ovat keskimäärin olleet vuonna 2010.

5(16) Taulukko 3. Simpeleen taajaman jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus vuosina 2006 2015 (ympäristöhallinnon VAHTI-järjestelmä) fosfori kg/vrk typpi kg/vrk kiintoaine kg/vrk BOD7 kg/vrk 2006 0,15 30,4 5,7 3,9 2007 0,19 27,1 8,7 5,6 2008 0,26 24,3 6,8 7,5 2009 0,17 25,0 5,9 5,7 2010 0,35 27,9 10,7 8,0 2011 0,25 25,5 7,4 5,4 2012 0,19 24,8 5,9 5,6 2013 0,15 28,6 4,7 5,6 2014 0,12 21,4 5,3 3,4 2015 0,07 13,6 2,2 1,6 4 Vesistötarkkailu vuonna 2015 Hiitolanjoen vesinäytteet otetaan tarkkailuohjelman mukaisesti viideltä eri näytepisteeltä kuusi kertaa vuodessa (tammi-, maalis-, touko-, heinä-, syys- ja marraskuu) (havaintopaikkakartta liitteenä 1). Näytepisteinä ovat Kivijärvestä tuleva vesi, tehtaan yläpuolella (009), tehtaan alapuoli (007), Uudensillankoski (006), Ritakoski (004) ja Kangaskoski (003) (taulukko 4). Kaikilta näytepisteiltä analysoidaan happi, sameus, kiintoaine, sähkönjohtavuus, ph, väri, kemiallinen hapenkulutus (COD Mn), kokonaistyppi (kok.n), kokonaisfosfori (kok.p) ja enterokokit (alustava). Fysikaalis-kemiallisen tarkkailun lisäksi Hiitolanjoen tarkkailuohjelmaan kuuluu pohjasedimenttitutkimus viiden vuoden välein (seuraavaksi vuonna 2016), pohjaeläintutkimus (seuraavaksi vuonna 2016), piilevätutkimus (seuraavaksi vuonna 2016) sekä kalastotutkimus (seuraavaksi vuonna 2019), joka sisältää kalojen elohopeatutkimuksen sekä aistinvaraisen arvioinnin. Taulukko 4. Vesistötarkkailun näytteenottopisteet TUNNUS PISTE SIJAINTI KOORDINAATIT (KKJ) 009 Kokkolanjoki 009 Tehtaan yläpuoli, 6816412 3625188 Kivijärvestä tuleva vesi 007 Kokkolanjoki 007 Tehtaan alapuoli 6815663 3624951 006 Kokkolanjoki 006 Uudensillankoski 6815362 3625334 004 Kokkolanjoki 004, Ritakoski 6814900 3626093 voimalaitos 003 Kokkolanjoki 003 Kangaskoski 6813862 3628440

6(16) 4.1 Vesistötarkkailun tulokset vuonna 2015 (SVYT) haki sekä analysoi vuoden 2015 fysikaaliskemialliset tarkkailunäytteet viideltä näytepisteeltä. Näytteet haettiin 7.1., 25.3., 20.5., 6.7., 15.9. ja 10.11. Vuonna 2015 Kivijärvestä tuleva vesi, tehtaan yläpuolisella näytepisteellä (009) oli keskimäärin lievästi humusaineiden värjäämää ja ravinnepitoisuuksiltaan lievästi rehevällä tasolla (taulukko 5, tulokset liitteenä 2). Tehdasjätevedet vaikuttivat tehtaan alapuolisella näytepisteellä (007) fosfori- ja typpipitoisuuksiin sekä veden sähkönjohtavuuteen. Pitoisuudet nousivat keskimäärin kuitenkin vain vähän. Silamusjoen liittymän jälkeen näytepisteellä (006) sähkönjohtavuus hieman laski, mutta hieman nousseesta humuspitoisuudesta johtuen vesi myös tummeni. Myös typpipitoisuus nousi lievästi. Ritakoskella (004) Simpeleen taajaman puhdistetut jätevedet näkyivät veden laadussa kohonneina bakteerien määränä ja typpipitoisuutena. Kangaskoskelle (003) mentäessä hajakuormitus nosti sameutta, kiintoaineen määrää sekä fosforipitoisuutta. Veden hygieeninen laatu kuitenkin keskimäärin parani hieman. Taulukko 5. Hiitolanjoen näytepisteiden vedenlaatumuuttujien vuosikeskiarvot vuodelta 2015 009 007 006 004 003 Lämpöti C 8,5 9,1 9 9 8,8 O 2 mg/l 12 12 12 12 11 O 2 % % 100 103 100 99 95 Sameus FTU 1,4 1,5 1,5 1,4 2,1 K-aine mg/l 2 2 1,6 1,9 3,4 Sähkönj ms/m 9,7 12 10 10 10 ph 7,5 7,5 7,5 7,4 7,3 Väri mg/l Pt 23 25 31 32 35 COD Mn mg /l 5,1 5,6 6,6 6,6 6,7 Kok.N µg/l 377 467 485 545 545 Kok-P µg/l 12 19 19 19 26 Enter.al pmy/100ml 2 2,5 4,5 24 18 5 Veden laadun kehitys vuosina 1995-2015 Veden kokonaislaatua on tarkasteltu matemaattisen laatuluokitusmallin mukaan (Saukkonen, Vesitalous 6/91 ja 3/92). Hiitolanjoen veden laatumallissa ovat mukana seuraavat veden laatuparametrit, parametrin jälkeen on ilmoitettu indeksilukua 1,00 = erinomainen vastaava pitoisuus: kokonaisfosfori 8 µg/l, kokonaistyppi 400 µg/l, väriluku 10 mgpt/l, COD Mn 4,4 mg/l, sameus 1,00 FTU, kiintoaine 2,0 mg/l, sähkönjohtavuus 11,0 ms/m ja enterokokit 0 kpl/100 ml. Jäteveden vaikutusta veden laatuun on tarkasteltu kartonkitehtaan yläpuolisen ja alapuolisen vesinäytteiden pitoisuuksien eroilla. Kangaskosken näytepiste on viimeinen Suomen puolella oleva tarkkailupiste, joka antaa eräänlaisen kokonaiskuvan kaikesta Suomen puolelta tulevasta kuormituksesta, pistemäisestä sekä hajakuormituksesta.

7(16) Kokonaisfosfori (kok.p) Kokonaisfosfori on vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Hiitolanjoella kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran tarkastelujakson 1995 2015 välisenä aikana lähinnä tehtaan alapuolisilla jokipisteillä 007 ja 003 (kuva 1). Pienimmät fosforipitoisuudet ovat olleet kartonkitehtaan yläpuolisella tarkkailupisteellä Kivijärvestä tulevassa vedessä (009). Tällä näytepisteellä fosforipitoisuuden vaihtelut ovat olleet myös vähäisempiä ja pitoisuudet ovat pysyneet keskimäärin melko samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan. Tehtaan alapuolisilla näytepisteillä fosforipitoisuudet ovat taas hieman laskeneet. 60 Fosfori (kok.p) µg/l 50 40 30 '009 '007 '003 20 10 0 Kuva 1. Hiitolanjoen keskimääräiset fosforipitoisuudet vuosina 1995 2015 Kokonaistyppi (kok.n) Kokonaistyppi on vesien tuotannon ja joskus rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Typpipitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran kaikilla kolmella näytepisteillä tarkastelujakson 1995 2015 aikana, kuitenkin eniten vaneritehtaan alapuolisella jokiosuudella (kuva 2). Suurimmat kokonaistypenpitoisuudet on mitattu Kangaskosken (003) näytepisteellä ja pienimmät Kivijärvestä tulevasta vedestä. Typpipitoisuudet ovat keskimäärin hieman kasvaneet 2000-luvun aikana.

8(16) µg/l 700 650 600 550 500 450 400 350 300 250 200 Typpi (kok.n) '009 '007 '003 Kuva 2. Hiitolanjoen keskimääräiset typpipitoisuudet vuosina 1995 2015 Sameus Sameuden arvot ovat keskimäärin kasvaneet hieman Hiitolanjoen kaikilla näytepisteillä vuosien 1995 2015 aikana (kuva 3). Kangaskosken näytepisteen (003) sameusarvot ovat vaihdelleet voimakkaasti vuoden 2003 jälkeen, mikä on ajoittain voimakkaan hajakuormituksen seurausta. Keskimäärin suurimmat sameusarvot on myös mitattu tällä näytepisteellä. Selvästi korkein sameusarvo on ollut vuonna 2005. Muutoin sameusarvot ovat olleet lähes samalla tasolla toisiinsa nähden. FTU 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Sameus '009 '007 '003 Kuva 3. Hiitolanjoen keskimääräiset typpipitoisuudet vuosina 1995 2015

9(16) Kiintoaine Kiintoainepitoisuuteen vaikuttavat oleellisesti runsaista sateista sekä sulamisvesistä johtuvat valumat, mitkä lisäävät eroosiota. Lisäksi kiintoainepitoisuutta lisäävät jätevesikuormitus sekä runsastunut biomassa, kuten levät. Kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet jonkin verran tarkastelujakson 1995 2015 aikana lähinnä tehtaan alapuolisella jokiosuudella (kuva 4). Kangaskoskella ajoittain voimakas hajakuormitus näkyy sameuden tapaan myös kohonneina kiintoainepitoisuuksina, joista korkein mitattu arvo on ollut myös vuonna 2005. Keskimäärin alhaisimmat kiintoainepitoisuudet ovat olleet Kivijärveltä tulevassa vedestä tehtaan yläpuolisella näytepisteellä (009). mg/l 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Kiintoaine '009 '007 '003 Kuva 4. Hiitolanjoen keskimääräiset kiintoaine pitoisuudet vuosina 1995 2015 Väri Veden väriarvo kuvastaa veden ruskeutta eli lähinnä humusleimaa. Hiitolanjoessa veden väri on hieman tummentunut vuosien 1995 2015 välisenä aikana (kuva 5). Tumminta vesi on ollut Kangaskosken (003) näytepisteellä. Tehtaan yläpuolisen (009) ja alapuolisen näytepisteen (007) väriarvot eivät ole keskimäärin juuri poikenneet toisistaan vuoden 2003 jälkeen.

10(16) 60 Väri mg/l Pt 50 40 30 20 '009 '007 '003 10 0 Kuva 5. Hiitolanjoen keskimääräiset väriarvot vuosina 1995 2015 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) Kemiallinen hapenkulutus kuvaa orgaanisten ja muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää vedessä. Analyysi mittaa mm. humusyhdisteiden määrää. Värin tavoin Hiitolanjoen COD-pitoisuudet ovat nousseet tehtaan yläpuolella (009) sekä Kangaskoskella (003) vuosien 1995 2015 aikana. Tehtaan alapuolella (007) COD-arvot ovat kuitenkin pysyneet keskimäärin lähes samalla tasolla. Pienimmät arvot on mitattu tehtaan yläpuolisella näytepisteellä (009) ja lähes aina suurimmat arvot Kangaskosken näytepisteellä (003). Pitoisuuserot ovat pienentyneet näytepisteiden 007 ja 009 välillä viimevuosien aikana. 10 Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) mg/l 9 8 7 6 5 4 3 '009 '007 '003 Kuva 6. Hiitolanjoen keskimääräiset COD Mn-pitoisuudet vuosina 1995 2015

11(16) Bakteerien määrä Enterokokit ilmaisevat suolistoperäisten bakteerien määrää. Bakteerien määrä on vaihdellut paljon kaikilla näytepisteillä vuosien 2002 2015 aikana (kuva 7). Keskimäärin suurimmat bakteeripitoisuudet on kuitenkin mitattu Kangaskosken näytepisteellä (003). Kartonkitehtaan yläpuolisen ja alapuolisen näytepisteen veden hygieeninen laatu on ollut keskimäärin melko lähellä toisiaan. Veden hygieeninen laatu on hieman parantunut viime vuosina. 70 Enterokokit (enter.al) 60 pmy/100ml 50 40 30 20 10 '009 '007 '003 0 Kuva 7. Hiitolanjoen keskimääräiset bakteeripitoisuudet vuosina 2003 2015 Veden laatuluokitus Hiitolanjoen veden kokonaislaadun määrittämiseen on käytetty matemaattista vedenlaatumallia (Saukkonen, Vesitalous 6/91 ja 3/92). Hiitolanjoen osalta mallissa erinomaista (indeksiluku 1) veden laatua vastaavat seuraavat vedenlaatuarvot: kokonaisfosfori 8 µg/l, kokonaistyppi 400 µg/l, COD Mn 4,4 mg/l, sähkönjohtavuus 11 ms/m, kiintoaine 2 mg/l ja bakteerit 0 pmy/100 ml. Hiitolanjoen veden laatu on ollut veden laatuluokituksen mukaan keskimäärin huonointa kartonkitehtaan alapuolisella näytepisteellä (007) sekä Kangaskosken näytepisteellä (003) (kuva 8). Selvästi parempi laatuista se on taas ollut tehtaan yläpuolella (009). Kartonkitehtaan yläpuolisen ja alapuolisen jokiosuuden veden laadulliset erot ovat kuitenkin alkaneet kaventua 2000-luvun aikana. Kivijärvestä tulevan veden (009) laatu on hieman huonontunut ja tehtaan alapuolisen näytepisteen (007) vesi on keskimäärin hieman parantunut vuosien 1995 2015 aikana. Uudensillankosken alapuolisen (006), Lahnasen voimalan (004) ja Kangaskosken veden laatu on luokituksen mukaan pysynyt keskimäärin samanlaisena.

12(16) 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Vedenlaatuluokitus '009 '007 '003 '006 '004 Kuva 8. Hiitolanjoen vedenlaatuindeksit vuosina 1995 2015 Kartonkitehtaan yläpuoli, näytepiste 009 Kivijärvestä Hiitolanjokeen tuleva vesi (009) on ollut useimpina vuosina laadultaan hyvää, joskus jopa erinomaista (kuva 8). Veden laatua ovat heikentäneet lähinnä hajakuormituksesta johtunut lievä hygieeninen likaantuminen sekä runsassateisina aikoina sameuden ja kiintoainepitoisuuden nousu. Vuonna 2015 Kivijärvestä tulevan veden laatu oli keskimääräistä hieman parempi veden laatuindeksin ollessa 1,57 (hyvä/erinomainen). Kartonkitehtaan alapuoli, näytepiste 007 Jätevesien vaikutusta veden laatuun on tarkasteltu kartonkitehtaan yläpuolisen (009) ja alapuolisen (007) veden välisillä laatueroilla. Tehdasjätevedet ovat vaikuttaneet liuenneiden ionien kokonaismäärästä kertovan sähkönjohtavuuden ja COD-pitoisuuden lisäksi erityisesti ravinteisiin. Vuoden 2003 kesällä tehtaan alapuolelta mitattiin poikkeuksellisen korkea fosforipitoisuus (170 µg/l), mikä nosti vuosikeskiarvoa merkittävästi. Viime vuosina kokonaisfosforin kasvu on ollut vähäisempää. Typpipitoisuuserot näytepisteiden välillä ovat vaihdelleet melko paljon vuosien 1995 2015 välillä (kuva 3). Vuonna 2005 ero oli tähän asti pienin, ainoastaan 27 µg/l. Vuonna 2015 jätevesien laskennallinen vaikutus Hiitolanjoen typpipitoisuuteen oli 90 µg/l, mikä on keskimääräisellä tasolla. Kiintoainepitoisuuksien erot ovat olleet melko pieniä vuosia 1997 ja 1998 lukuun ottamatta (kuva 4). Tämän jälkeen kiintoainepitoisuuksien erot ovat olleet enimmillään 1,1 mg/l. Usein eroa ei ole ollut juuri ollenkaan.

13(16) Muihin vedenlaatuparametreihin tehdasjätevedet ovat vaikuttaneet keskiarvona 2000-luvulla seuraavasti: sähkönjohtavuus +2,7 ms/m, COD +0,91 mg/l, sameus +0,20 FTU, väriluku +2,5 mgpt/l ja enterokokit +6 kpl/100 ml. Jätevesien vaikutus jokivedenlaatuun on vähentynyt tehdasalueen jälkeen (pisteiden 7 ja 9 indeksien erotus) vuosien 1995 2015 välisenä aikana (taulukko 6). Keskimäärin vedenlaatuluokitus on heikentynyt 0,83 indeksiyksikköä. Viimeisen kolme vuoden aikana muutos on ollut pieni, alle 0,4 indeksi yksikköä. Taulukko 6. Veden laadun heikkeneminen eri ajanjaksoina tehdasalueen alapuolella veden laatuindeksin kuvaamana ajanjakso indeksin kasvu 1994 1995 1,34 1996 1997 1,56 1998 1999 1,15 2000 2001 1,00 2002 2003 1,10 2004 2005 0,55 2006 2007 0,77 2008 2009 0,46 2010 2011 0,61 2012 2013 0,28 2014-2015 0,36 Vuoden keskimääräinen veden laatuluokitus on tehtaan alapuolella ollut hyvän ja tyydyttävän välillä (kuva 8). Parhaimmillaan laatuluokitus on ollut vuonna 2014 jolloin se oli 2,02 (hyvä) ja huonoimmillaan 2003 (3,02, tyydyttävä). Vuonna 2015 laatuluokitus oli 2,04 (hyvä). Uudensillankoski, näytepiste 006 Silamusjoen liittymän jälkeen sähkönjohtavuus on aina pienentynyt. Lisäksi fosforipitoisuus on usein pienentynyt. Humusaineet ovat kuitenkin lisänneet veden COD-pitoisuutta ja tummuutta. Veden laatu on ollut parhaimmillaan hyvä ja heikoimmillaan tyydyttävä (kuva 8). Vuonna 2015 vedenlaatuindeksi oli 2,05 (hyvä) eli selvästi keskimääräistä parempi. Simpeleen taajaman purkupaikan jälkeinen näytepiste, Ritakoski, näytepiste 004 Jos verrataan Uudensillankosken näytepisteen 006 ja puhdistamon purkupaikan jälkeisen näytepisteen 004 veden laatua keskenään, havaitaan, että Simpeleen asumajätevesien puhdistamon purkuvedet ovat nostaneet veden typpipitoisuutta ja heikentäneet veden hygieenistä laatua. Muiden veden laatuparametrien muutokset ovat olleet vähäisempiä.

14(16) Taulukko 7. Veden laatumuutokset näytepisteiden 006 ja 004 välillä aikajakso kokonaistyppi µg/l enterokokit kpl/100 ml 1986 1990 36 30 1991 1995 46 19 1996 1999 51 40 2000 2002 40 20 2003 2005 69 33 2006 2008 39 13 2009 2011 36 34 2012 2015 38 29 Kokonaistyppipitoisuuden kasvussa näytepisteiden 006 ja 004 välillä ei ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia (taulukko 7). Viimeisenä kolmena vuotena typpipitoisuuden kasvu on ollut keskitasoa pienempi. Veden hygieeninen laatu on heikentynyt lähes aina yhdyskuntajätevesien vaikutuksesta. Hygieeninen likaantuminen ei kuitenkaan ole ollut erityisen voimakasta. Vuosina 2006 2008 enterokokkien tiheyksien kasvu oli vertailuaikajaksoista pienin. Veden laatuindeksillä mitattuna veden laatu heikkeni näytepisteiden 006 ja 004 välillä vuonna 2015 0,17 yksikköä. Kangaskoski, näytepiste 003 Alimmalla Kangaskosken näytepisteelle vaikuttaa jätevesien lisäksi myös hajakuormitus, joka sateisina aikoina voi olla erittäin voimakasta. Kangaskosken fosforipitoisuus on ollut keskimäärin rehevälle vesialueelle ominainen, ajoittain jopa huomattavan korkea (kuva 1). Elokuussa 2003 mitattiin 110 µg/l ja toukokuussa 2005 82 µg/l fosforipitoisuudet, mitkä nostivat selvästi vuosikeskiarvoa. Keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut korkein vuonna 2003 45 µg/l. Vuonna 2015 fosforipitoisuus oli 26 µg/l, eli keskimääräistä hieman korkeampi. Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut 430 µg/l:n ja 650 µg/l:n välillä (kuva 2), eli pitoisuuksissa on ollut jokin verran vaihtelua. Vuonna 2015 typpipitoisuus oli hieman keskimääräistä alhaisempi, 545 µg/l. Kangaskosken kiintoainepitoisuus on osittain virtaamista johtuen vaihdellut huomattavasti (kuva 4). Keväällä 2005 Kangaskoskella kiintoainepitoisuus oli erittäin suuri (33 mg/l) suuren savimäärän takia ja tämä vaikutti myös merkittävästi vuosikeskiarvoon (10 mg/l). Vuoden 2005 jälkeen kiintoainepitoisuus on ollut koholla vuonna 2012 (5,9 mg/l). Vuonna 2015 kiintoainepitoisuus oli keskimääräisellä tasolla, 3,4 mg/l. COD-pitoisuus, joka mittaa orgaanista aineen määrää ja luonnonvesissä lähinnä humuspitoisuutta on vaihdellut Kangaskoskella keskimäärin n. 6-9,5 mg/l välillä (kuva 6). Vuonna 2012 on mitattu suurin keskimääräinen pitoisuus 9,5 mg/l. Pitkällä aikavälillä COD-pitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä kasvusuunnassa.

15(16) Kangaskosken vesi on ollut hygieenisesti likaantunutta, joskus selvästikin. Suurimmat hygieniabakteerien pitoisuudet on mitattu vuosina 2003 ja 2011 (kuva 7). Vuonna 2015 veden hygieeninen laatu oli tavanomaista parempi. Simpelejärvestä tuleva vesi on yleensä kirkasta, mutta Kangaskoskella vesi on jo värjääntynyttä. Vesi on ollut selvästi tummenemassa (kuva 5). Vuosina 2005 ja 2012 on mitattu suurimmat väriluvun arvot. COD-pitoisuuden tavoin myös väriluku on ollut selvästi kasvussa tarkastelujakson aikana. Kangaskosken vesi on ollut sameahkoa. Sameus on useimpina vuosina vaihdellut välillä 1,1 3,3 FTU (kuva 3). Keväällä 2005 ollut suuri kiintoainepitoisuus vaikutti myös selvästi sameuteen. Kaiken kaikkiaan vesi on ollut vuoden 2004 jälkeen sameampaa kuin aiemmin. Muutamana viime vuotena sameus on kuitenkin ollut alhaisempi. Ennen Kangaskoskea jokeen kohdistuu hajakuormitusta, koska veden laatu on lähes säännöllisesti ollut huonompi kuin näytepisteellä 004. Sameus, kiintoainepitoisuus ja ravinnepitoisuudet ovat kasvaneet tällä jokiosuudella. Veden laatu on vaihdellut lähes aina hyvän ja tyydyttävän välillä (kuva 8). Vuonna 2005 laatuluokitusindeksi oli kuitenkin 3,38 (tyydyttävä/välttävä), mikä on heikoin luokitus koko tarkkailuaikana. Vuonna 2015 veden laatu oli keskimääräistä parempi (2,36 hyvä/tyydyttävä). 6 Yhteenveto veden laadun kehityksestä Kivijärvestä Hiitolanjokeen tuleva vesi on ollut laadultaan keskimäärin hyvää. Simpelejärveen verrattuna vesi on kuitenkin ollut vähän tummempaa, sameampaa ja ravinteikkaampaa. Tehdasalue on lisännyt joen ravinnepitoisuuksia, orgaanisen aineen pitoisuutta ja liuenneiden ionien kokonaismäärästä kertovaa sähkönjohtavuutta. Joen kiintoainepitoisuuteen ei jätevesillä ole viime vuosina ole juurikaan ollut vaikutusta. Muihin veden laatutekijöihin vaikutus on ollut hyvin pieni. Jätevesien vaikutus on keskimäärin pienentynyt 2000-luvun aikana. Vuonna 2015 veden laatu oli tehtaan alapuolella hyvä. Silamusjoesta Hiitolanjokeen virtaa tummempia humuspitoisia vesiä, mutta sähkönjohtavuus ja yleensä myös fosforipitoisuus pieneni Silamusjoen liittymän jälkeen. Simpeleen taajaman puhdistetut jätevedet näkyvät lähinnä typpipitoisuudessa ja hygieenisessä laadussa. Viime vuosina vaikutukset typpipitoisuuteen ovat hieman pienentyneet. Ennen Kangaskoskea jokeen kohdistuu hajakuormitusta, joka runsaiden sateiden aikana voi olla voimakasta. Kangaskosken vesi on ollut selvästi tummenemassa ja orgaanisen aineen pitoisuus on kasvanut. Myös sameus on hieman noussut. Vuonna 2015 veden laatu kuitenkin parantui viime vuosiin nähden. VIITTEET Europaeus, Mikko 2012: Hiitolanjoki latvavesiltä Laatokalle. Etelä-Karjala-instituutti ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tammerprint Oy, Tampere. LIITTEET Havaintopaikkakartta Tutkimustulokset vuodelta 2015

16(16) JAKELU Metsä Board, Simpele Rautjärven kunta/tekninen toimisto Imatran seudun ympäristötoimi Kaakkois-Suomen ELY-keskus

RAUTJÄRVEN HIITOLANJOEN TARKKAILUN VEDENLAATUNÄYTEPISTEET 009 007 006 004 003 009 Kivijärvestä tuleva vesi 007 tahtaan alapuoli 006 Uudensillankoski 004 Ritakosken voimalaitos 003 Kangaskoski Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta aineistoa 2015