TILUSJÄRJESTELYTOIMINNAN KEHITTÄMINEN

Selvitysraportti 1 (119) SELVITYSRAPORTTI TILUSJÄRJESTELYTOIMINNAN KEHITTÄMINEN Timo Potka

Selvitysraportti 2 (119) Sisällys Esipuhe 4 1. Tiivistelmä 5 2. Toimeksianto 7 3. Tilusjärjestelytoiminta 8 3.1. Tilusjärjestelytoiminnan kehys 8 3.2. Lainsäädäntö 9 3.3. Tilusjärjestelyprosessi 9 3.4. Tilusjärjestelytoiminnan strateginen ohjaaminen 11 3.5. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020 13 4. Toimintaympäristö 15 4.1. Tilusjärjestelyjen tilanteesta yleensä 15 4.2. Maaseudun kehitys 16 4.3. Maatalous 17 4.4. Metsätalous 19 4.5. Hanketilusjärjestelyt 19 5. 2000-luvulla 21 5.1. Kehittämisen ohjaus 21 5.2. JAKOkii-tietojärjestelmä 21 5.3. Asiakaslähtöisyys 21 5.4. Hyötylaskenta 23 5.5. Tilusjärjestelyn raportointi 23 5.6. Kiinteistörakenneselvitykset 24 5.7. Tilusjärjestelyjen hankesalkku 24 5.8. Rahoituksen käytön hallinta 24 6. Tilusjärjestelytoiminnan tarve 26 6.1. Tilusjärjestelytarve yleisesti 26 6.2. Tilusjärjestelytarve peltoalueilla 26 6.3. Tilusjärjestelytarve metsäalueilla 29 6.4. Kylät 31 7. Tilusjärjestelyjen vaikuttavuuden arviointi 33 7.1. Hyötylaskenta pelto- ja metsätilusjärjestelyissä 33 7.2. Maatalousvaikutukset 33 7.3. Ojitus- yms. toimenpiteiden vaikutukset ja niiden arviointi 34 7.4. Ympäristövaikutukset 34 7.5. Liikennevaikutukset 35 7.6. Aluetaloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset 35 8. Omistusrakenteen ja sopimusten vaikutus tilusjärjestelymahdollisuuksiin 37 8.1. Vaikutuksesta yleensä 37 8.2. Maanostotoiminta 38 8.3. Pellonvuokraus 39 8.4. Pellon sopimuskäyttö 40 8.5. Urakointi 41 8.6. Viljelijöiden yhteistyö 42 9. Tilusjärjestelytoiminta ja sen muutos 43 9.1. Tilusjärjestelymäärät 2000-luvulla ja hankesalkku tänään 43 9.2. Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen muutos lukujen valossa 44 10. Tilusrakenteen kehittyminen tilusjärjestelyn jälkeen 51 11. Tilusjärjestelyjen yhteydessä toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet 55 11.1. Tie- ja kuivatushankkeiden tarkoitus 55 11.2. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen kehitys 57 12. EUn valtiotukisääntöjen vaikutukset tilusjärjestelyjen tukemiseen 61 12.1. Valtiontuen käsite 61

Selvitysraportti 3 (119) 12.2. Suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta 62 12.3. Ryhmäpoikkeusasetus 63 12.4. Vähämerkityksellinen tuki eli de minimis-tuki 64 12.5. Uusjakojen tukemislain mukainen rahoitus ja hallinnollinen tuki 64 12.6. Tilusjärjestelyjen rahoittaminen eräissä EU-maissa 66 13. Tilusjärjestelyihin liittyvien tie- ja kuivatushankkeiden rahoittamismahdollisuudet 68 13.1. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoitus uusjakojen tukemislain perusteella 68 13.2. Peruskuivatusten rahoitus (Peruskuivatustuki) 69 13.3. Salaojitusten rahoitus (Investointituki) 70 13.4. Metsäteiden rahoitus (KEMERA) 72 13.5. Yksityisteiden rahoitus 73 13.6. Käynnissä olevien tilusjärjestelyjen rahoitustarve 73 14. Johtopäätökset 75 15. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi 78 15.1. Tilusjärjestelytoiminnan tunnettavuutta parannetaan 78 15.2. Tilusjärjestelytoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan 78 15.3. Tilusjärjestelytoiminta integroidaan osaksi maaseudun kehittämisohjelmia 78 15.4. Tilusjärjestelyjen seuranta otetaan käyttöön ja tulokset raportoidaan 79 15.5. Tilusjärjestelyjen jatkuvuutta ja mukautumista parannetaan 79 15.6. Peltotilusjärjestelyjä monipuolistetaan 80 15.7. Maksuliikennettä yksinkertaistetaan 80 15.8. Lainsäädäntöä muutetaan 81 15.9. Rakennemuutosta tuetaan 82 16. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan rahoittamiseksi 83 16.1. Toiminnan jatkuvuus turvataan ja rahoitus uudistetaan 83 16.2. Rahoituksessa siirrytään salaojituksen investointituen ja peruskuivatustuen piiriin 83 16.3. Kiinteistötoimitusmaksun käsittelyä yksinkertaistetaan 84 16.4. Kustannusvaikutukset 84 Lähteet 85 Asiantuntijahaastattelut, yhteistyökokoukset ja sähköpostit: 89 Työn aikana tehtyihin kuulemisiin ja taustaselvityksiin osallistuneet 92 Liite 1: Tilusjärjestelyjen kustannustietoja 93 Liite 2: Peltotilusjärjestelyjen asiakkaiden ja maaseutupäälliköiden haastattelujen analyysi 104 Liite 3: Toimitusinsinöörien seminaarin analyysi 113 Liite 4: Tie- ja kuivatushankkeiden (mukauttamistoimenpiteiden) toteuttamisen kriteeristö 117 Kannen kuva: Antero Aaltonen

Selvitysraportti 4 (119) Esipuhe Tilusjärjestelytoimintaan on kohdistunut viime vuosina paineita sekä valtiontalouden että EU-valtiontukisääntöjen suunnalta. Tilusjärjestelytoiminta on tällä hetkellä tienhaarassa, jossa valittavana joko toiminnan hiipuminen tai toiminnan vakiinnuttaminen osaksi suomalaisen maaseudun kehittämistä ja maankäyttöhankkeiden toteuttamista. Suomalainen kiinteistörakenne on saavuttanut nykyisen tilansa osana yhteiskunnan kehittymistä. Maanmittarit ovat antaneet rakenteeseen oman leimansa, mutta pääosa kehityksen suunnasta on syntynyt maankäyttöön eri vuosikymmeninä kohdistuneista erilaisista tarpeista. Maanomistajien omat mahdollisuudet vaikuttaa kiinteistörakenteen ongelmiin ovat rajalliset. Kiinteistörakenteella on kuitenkin merkittävä vaikutus heidän harjoittamansa elinkeinotoiminnan kustannuksiin ja alueen elinvoimaisuuteen. Tilusjärjestelyllä on toteutettavissa kehitys, jonka saavuttamiseen voi muilla keinoin kulua 6-8 sukupolvea. Kiitän maa- ja metsätalousministeriötä siitä luottamuksesta, jonka olen saanut tämän selvitysmiestehtävän muodossa. Raportin laadinta on vaatinut runsaasti taustaselvityksiä. Siksi haluan lausua lämpimät kiitokset näihin taustaselvityksiin osallistuneille henkilöille: Hannu Oja, Ismo Mäki-Valkama, Juha Patana, Kalle Konttinen, Merja Väisänen, Paula Lukkarila, Visa Korhonen Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tilusjärjestely on yhteiskunnan käytettävissä oleva monipuolinen kiinteistörakenteen kehittämisen väline. Selvitysmiehenä toivon, että tästä välineestä kannetaan huolta ja sitä kehitetään yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Vaasassa Timo Potka

Selvitysraportti 5 (119) 1. Tiivistelmä Maa- ja metsätalousministeriön tehtäväannon mukaan selvitysmiehen on laadittava selvitys tilusjärjestelytoiminnan kehittämismahdollisuuksista ja tehtävä lisäksi ehdotukset siitä, miten Maanmittauslaitoksen vastuulla olevia kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaisia uusjakoja voitaisiin toteuttaa siten, että uusjaoilla kyettäisiin asiakaskysyntään perustuen ja nykyistä tehokkaammin parantamaan kiinteistörakennetta ilman, että toimintaa tuetaan valtion varoin kiinteistötoimitusten tukemismäärärahalla (30.70.40). Tilusjärjestelytarve todetaan hyvin laajalti maankäytön ja kiinteistörakenteen kehittämisen parissa työskentelevien henkilöiden taholta. Samoin yrittäjänäkökulmasta katsottuna tarve on nostettu esiin kiistattomasti, jopa kyseenalaistaen elinkeinon harjoittamismahdollisuudet ilman tilusjärjestelytyyppisiä toimenpiteitä. Tilusjärjestelyjen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Hyväksyttävyyden saavuttaminen edellyttää asiakaslähtöisyyden lisäksi merkittävää työtä kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksien ja tilusjärjestelyvälineen tunnetuksi tekemisen osalta. Tilusjärjestelytuotanto on tehostunut huomattavasti. Tehostuminen ei koske pelkästään varsinaista tilusten järjestelyä vaan myös tilusjärjestelyn yhteydessä toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet on pystytty kohdistamaan entistä tarkemmin niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiä. Tilusjärjestelyjen keskimääräinen peltopinta-ala on 2000-luvun aikana kasvanut. Vuonna 2014 tilusjärjestelytuotanto oli noin 9000 hehtaarin vuositasolla koskien noin 6000 maanomistajan tiluksia. Maanmittauslaitoksen toimintamenoista maksettavat tilusjärjestelyjen välittömät kustannukset ovat olleet vuosina 2014-2015 tilusjärjestelyjen tarveselvitysten ja tilusjärjestelytoimitusten osalta n. 2,4 milj. /vuosi. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta on maksettu tie- ja kuivatushankkeisiin liittyviä kustannuksia vuositasolla 5,0 milj.. Valtion avustus tilusjärjestelytoimitusten kiinteistötoimitusmaksulle on ollut keskimäärin n. 80 % sekä tie- ja kuivatushankkeille 40-60 % riippuen tilusjärjestelyn muutospainotteisuudesta. Tässä selvityksessä tutkittiin ensimmäistä kertaa, mitä kiinteistörakenteelle tapahtuu peltoalueilla tehdyn tilusjärjestelyn jälkeen. Selvitetyt alueet osoittavat yksiselitteisesti, että saavutettu muutos säilyy ja järjestellyt alueet jatkavat kehitystään positiiviseen suuntaan. Vuokrasopimukset, urakointi ja sopimusviljely ovat muuttaneet 1990-luvulta lähtien maatalousyrittäjyyttä. Tilanne ei ole yllätys käytännön tilusjärjestelytoiminnassa, koska esimerkiksi vuokranantajan ja vuokralaisen etuja sovitetaan yhteen uusjakosuunnitelmien laadinnassa. Merkittävintä on se, että tutkimusten ja asiakashaastattelujen perusteella voi todeta isojen peltolohkojen olevan kiinnostavimpia niin urakoinnin kuin vuokrauksenkin kannalta. Tilussijoitusta pystytään kuitenkin vain harvoin parantamaan vuokrauksen avulla. Selvitystyössä on esitetty varsin vähän lainsäädäntöön liittyviä välittömiä kehittämisehdotuksia. Se osoittaa nykyisen lainsäädännön toimivuutta ja sitä, että ratkaistavat asiat ovat lähiajalla enemmänkin lainsäädännön soveltamisessa. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi ovat toteutettavissa jopa ilman nopeita lainsäädännön muutoksia. Rahoitukseen liittyvän lainsäädännön osalta on ratkaisevaa, miten eri tukimuotoja halutaan tulevaisuudessa kehittää. Hankeuusjakojen käyttömahdollisuuksien tunnetuksi tekeminen vaatii vielä huomattavasti työtä ja Maanmittauslaitoksen tulee olla tässä aktiivinen erityisesti Liikenneviraston, ELY-keskusten ja ympäristöministeriön suuntaan. Kiinteistövaikutusten arviointiosaamista ja hankeuusjako-osaamista tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin maankäyttöön

Selvitysraportti 6 (119) liittyvien kehittämistarpeiden havaitsemisessa ja ratkaisemisessa sekä myös toiminnan kehittämisessä. Tilusjärjestelyjen nykyinen tilauskanta on haaste rahoituksen ja toimintatapojen kehittämisessä. Keskeneräisten tilusjärjestelyjen tie- ja kuivatushankkeisiin tarvittaisiin 17,6 miljoonaa euroa. Vaarana on, että näiden tilusjärjestelyjen kestoaika tulee venymään jopa yli kymmenen vuoden. Tilusjärjestelyihin liittyvien tie- ja kuivatustoimenpiteiden toteuttaminen on tärkeä osa tilusjärjestelyä etenkin kiinteistörakenteeseen kuuluvan tie- ja kuivatusverkon osalta. Rahoituksesta kokonaan luopumisella tulisi olemaan merkittävä vaikutus tilusjärjestelyjen vaikuttavuuteen. Raportissa esitetään kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan (30.70.40) säilyttämistä niin, että keskeneräiset tilusjärjestelyt saadaan loppuunsaatettua viimeistään vuonna 2020 ja uusia tilusjärjestelyjä toteutettua niin, että niihin liittyvät välttämättömät alueelliset tie- ja kuivatusverkkoa koskevat toimenpiteet saadaan rahoitettua. Nykyinen, etenkin maankuivatukseen liittyvien rahoitusmuotojen päällekkäisyys, ei ole tarkoituksenmukaista yhteiskunnan eikä maanomistajienkaan kannalta ja tukimuotoja tulee sovittaa yhteen. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta luopuminen on lopullisesti ratkaistavissa vasta tukimuotoihin liittyvän lainsäädännöllisen valmistelutyön yhteydessä. Vuoden 2015 alussa voimaan astuneen uusjakojen tukemislain (1423/2014) 4 :n soveltamisen myötä tilusjärjestelyt voivat muotoutua nykyistä huomattavasti pienemmiksi hallinnollisen tuen myöntämiseen liittyvien ehtojen johdosta. Raportissa esitetään tuen käsittelyn selkiyttämistä. Selvityksessä ehdotetaan mm. seuraavia kehittämistoimenpiteitä: 1. Tilusjärjestelytoiminnan tunnettavuutta parannetaan 2. Tilusjärjestelytoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan 3. Tilusjärjestelytoiminta integroidaan osaksi maaseudun kehittämisohjelmia 4. Tilusjärjestelytoiminnan tulosten seuranta otetaan käyttöön ja tulokset raportoidaan 5. Tilusjärjestelyjen jatkuvuutta ja mukautumista parannetaan 6. Peltotilusjärjestelyjä monipuolistetaan Tilusjärjestelyjen tukemisen osalta: 1. Toiminnan jatkuvuus turvataan ja rahoitus uudistetaan 2. Rahoituksessa siirrytään salaojituksen investointituen ja peruskuivatustuen piiriin 3. Kiinteistötoimitusmaksun käsittelyä yksinkertaistetaan Selvitysraportissa esitetyillä toimenpiteillä on saavutettavissa 1,4 milj. vuotuiset kustannussäästöt vuoteen 2021 mennessä olettaen, että tilusjärjestelytoiminnan volyymi olisi 9.000 hehtaaria vuodessa. Esitetyillä toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista nostaa tilusjärjestelytoiminnan vaikuttavuutta niin yhteiskunnan kuin maankäyttäjienkin näkökulmasta katsottuna. Vuoden 2015 määrärahatasolla tilusjärjestelytoiminnan volyymi on nostettavissa 14.000 hehtaariin vuoteen 2025 mennessä. Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi (Kärkihanke 4) on asetettu Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun (Valtioneuvoston kanslia 2015 s. 65). Hankkeen tavoitteena on parantaa maatalouden kannattavuutta ja vahvistaa maatilojen maksuvalmiutta. Selvitysmiehen näkökulmasta katsottuna tilusjärjestelytoiminta on yksi keino näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Selvitysraportti 7 (119) 2. Toimeksianto Maa- ja metsätalousministeriö asetti 19.10.2015 selvitystyön tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi. Selvitysmieheksi kutsuttiin johtaja Timo Potka Maanmittauslaitoksesta. Asettamiskirjeen mukaan tausta ja tehtävä ovat seuraavat: Tilusjärjestelytoiminnan tavoitteena on parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tilusjärjestelytoiminnasta vastaa Suomessa Maanmittauslaitos. Tilusjärjestelyjä tehdään kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisina maanmittaustoimituksina, joita kutsutaan uusjaoiksi. Uusjaot jaotellaan perinteisiin uusjakoihin eli pelto- ja metsätilusjärjestelyihin ja ns. hankeuusjakoihin, joilla voidaan poistaa tai vähentää yleisen tien, rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen tai muun sellaisen hankkeen toteuttamisesta kiinteistöjen käyttäjille aiheutuvaa haittaa. Uusjakotoimituksen suorittamisen edellytyksenä on, että hankkeesta saatavat hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Tilusjärjestelyjen suorittamista tuetaan nykyään valtion varoin uusjakojen tukemisesta annetun lain (1423/2014) perusteella. Laki mahdollistaa perinteisten uusjakojen tukemisen. Hankeuusjakojen toteuttamisen rahoittaa kokonaan hankkeen toteuttaja. Tilusjärjestelyjen tukemista säätelee nykyään vahvasti EU:n valtiontukisäännöt, jotka edellyttävät myös kansallista valvontaa ja vuosittaista raportointia komissiolle. Valvontaja raportointivelvoite on melko raskas kun ottaa huomioon tuen vuosittaisen noin 5 miljoonan euron määrärahatason. Vuonna 2014 voimaan tulleet uudet valtiontukisäännöt toivat uusia lisärajoitteita tuen käyttömahdollisuuksiin. Vuokrapeltojen käyttö maataloudessa on koko ajan kasvanut ja suuntaus vaikeuttaa yhä enemmän kiinteistörakenteen parantamista tilusjärjestelykeinoin. Samanaikaisesti yritysmuotoinen maa- ja metsätalouden harjoittaminen yleistyy ja maa- ja metsätalouselinkeinoa harjoitetaan myös yhä enenevässä määrin käyttöyksikköpohjaisesti. Tällöin tuotantoalue ei ole enää perinteinen kiinteistö, vaan taloudellinen käyttöyksikkö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta kun kiinteistöstä tai kiinteistön osasta ja/tai vuokramaista, joiden vuokra-ajatkin vaihtelevat. Tilusjärjestelyillä ei myöskään aina aikaansaada pysyvää kiinteistörakenteen eheytymistä. Riski kiinteistörakenteen uudelleen pirstoutumiselle on olemassa muun muassa kiinteistökauppojen ja perinnönjakojen takia. Valtion talouden nykytila ja tulevaisuuden taloudelliset näkymät edellyttävät myös, että kaikilla sektoreilla tulee hakea uusia ratkaisuja, joilla vähennetään valtion budjettitalouden menoja ja byrokratiaa sekä etsitään uudenlaisia toimintatapoja, joilla edistetään eri toimijoiden omaehtoista kehittämistä. Tehtävä Selvitysmiehen on laadittava selvitys tilusjärjestelytoiminnan kehittämismahdollisuuksista ja tehtävä lisäksi ehdotukset siitä, miten Maanmittauslaitoksen vastuulla olevia kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaisia uusjakoja voitaisiin toteuttaa siten, että uusjaoilla kyettäisiin asiakaskysyntään perustuen ja nykyistä tehokkaammin parantamaan kiinteistörakennetta ilman, että toimintaa tuetaan valtion varoin kiinteistötoimitusten tukemismäärärahalla (30.70.40).

Selvitysraportti 8 (119) 3. Tilusjärjestelytoiminta 3.1. Tilusjärjestelytoiminnan kehys Maanmittauslaitosta koskevan lain (900/2013) mukaan tilusjärjestelytoiminnasta huolehtiminen kuuluu Maanmittauslaitoksen tehtäviin. Tilusjärjestelytoiminnan tarkoituksena on kehittää kiinteistöjaotusta ja edistää siten kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tilusjärjestelyt voidaan jaotella niiden tavoitteiden perusteella kolmeen pääryhmään (Vitikainen 2003 s.5): 1. Uusjaot, joiden päämääränä on kohdealueen kiinteistörakenteen rationalisointi. 2. Rakennusmaan järjestelyt, joiden tavoitteena on mahdollistaa muutos useamman kiinteistön käsittävän kohdealueen maankäytössä ja/tai maankäytön tehokkuudessa olemassa olevat maankäyttömuodot pääosin säilyttäen. 3. Muut kuin kiinteistönmuodostamislain perusteella tehtävät erityiset tilusjärjestelyt. Selvityksessä tarkastellaan tilusjärjestelyjä painopisteen ollessa toimeksiannon mukaisesti kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaisessa uusjaossa. Erityisesti on analysoitu yhteiskunnan varoin tuettavaa tilusjärjestelytoimintaa. Käytännössä kysymys on edellä mainitun luettelon kohdan 1. mukaisista uusjaoista. Kiinteistönmuodostamislain 9 luvun uusjaot voidaan jakaa varsinaisiin uusjakoihin ja hankeuusjakoihin. Nykymuotoisessa tilusjärjestelytoiminnassa uusjaot ovat käytännössä pääosiltaan pelto- ja metsäalueiden uusjakoja, joihin voi kuulua joiltain osin myös muita alueita, kuten rakennuspaikkoja tai virkistysalueita. Tässä selvityksessä käytetään jaottelua Peltotilusjärjestely Metsätilusjärjestely Hankeuusjako Nämä termit ovat maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategiassa ja operatiivisessa toiminnassa käytettyjä termejä. Uusjako on terminä liitetty tilusjärjestelyn yhteydessä tehtävään juridiseen kiinteistönmuodostamislain 9 luvun mukaiseen toimituskäsittelyyn. Kiinteistömuodostamislain mukaan uusjako saadaan suorittaa, jos siitä saatava hyöty on kustannuksia ja haittoja suurempi ja jos uusjaolla voidaan parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen käyttöä edistää maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) tarkoituksiin hankitun alueen käyttämistä. (12.3.1999/333) Hankeuusjaon katsotaan olevan sellainen uusjako, jolla voidaan poistaa tai vähentää maantien, rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen tai muun sellaisen hankkeen toteuttamisesta kiinteistöjen käyttäjille aiheutuvaa huomattavaa haittaa. Uusjakoa saa hakea tilan omistaja tai osaomistaja. Hankeuusjakoa saa hakea hankkeen toteuttaja.

Selvitysraportti 9 (119) Tilusjärjestely on myös muualla Euroopassa yleisesti käytetty kiinteistörakenteen ja maakäytön kehittämisen väline. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna tilusjärjestelyt ovat usein olennainen osa yleistä maaseudun kehittämistä ja kehittämisohjelmia. Tavoitteena on sovittaa yhteen erilaisia maankäytön kehittämistavoitteita. Tilusjärjestelyjen käyttö yksittäisten maankäyttöhankkeiden toteuttamisen yhteydessä on muualla Euroopassa yleistä. 3.2. Lainsäädäntö Tilusjärjestelyjen toteuttamisen kannalta keskeiset lainsäädännöt ovat kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) ja laki uusjakojen tukemisesta (1423/2014). Kiinteistönmuodostamislakiin on kohdistunut viimeisinä vuosina varsin vähän varsinaisesta tilusjärjestelytoiminnasta (uusjakotoimituksista) syntyneitä muutospaineita. Tilusjärjestelyjen eteneminen ja tilusjärjestelyissä syntyneet lopputulokset osoittavat, että käytettävissä oleva lainsäädäntö on varsin moderni huolimatta lain rungon 20 vuoden iästä. Lakiin kohdistuu tilusjärjestelytoiminnan osalta vain yksittäisiä kehittämistarpeita, joita käsitellään selvityksen myöhemmissä osioissa. Kiinteistönmuodostamislain uusjakoa koskevat säädökset ovat myös moniin Euroopan maihin verrattuna ajantasaisia (Vitkainen 2003 s. 103). Se ei rajoita uusjakojen käyttöä vain maatilatalouden tuotantoedellytysten parantamiseen, vaan mahdollistaa uusjaon käytön laaja-alaisesti maaseutualueiden kiinteistörakenteen uudistamiseen muidenkin elinkeinojen ja maankäyttötarpeiden lähtökohdista. Uusjakojen tukemislaki uusittiin vuonna 2014. Samassa yhteydessä tehtiin joitakin muutoksia myös kiinteistönmuodostamislakiin. Lakimuutoksessa haluttiin sopeuttaa valtion tukitaso vastaamaan maa- ja metsätaloustuotannon toimintaympäristössä ja tuotantotoiminnassa tapahtuneiden muutosten asettamia vaatimuksia. Mahdollisuudesta tukea uusjaon kiinteistötoimitusmaksua täysimääräisesti luovuttiin ja lisäksi vähennettiin valtion tukea uusjakotoimituksen yhteydessä suoritettaville tie- ja kuivatushankkeille. Kiinteistönmuodostamislakiin tehdyt muutokset koskivat joitakin toimenpiteitä, joista aikaisemman lainsäädännön mukaan on uusjakosuunnitelman yhteydessä voinut tehdä päätöksiä (esimerkiksi raivaukset ja vedenhankintalaitteet). (HE 192/2014) Uusjakojen tukemislain osalta on huomattava, että kaikissa tämän selvityksen aikana toteutuksessa olevissa tilusjärjestelyissä noudatetaan aikaisempaa uusjakojen tukemislakia (24/1981). Siirtymäsäädösten perusteella tilusjärjestelyssä sovellettava tukemislaki on sidottu tilusjärjestelyn vireilletulon ajankohtaan. 3.3. Tilusjärjestelyprosessi Tilusjärjestely on nelivaiheinen kokonaisuus, jonka osaprosessit ovat yleiset tehtävät, tarveselvitys, tuotanto ja seuranta. Yksittäisen tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta keskeisiä ovat tarveselvitys ja tuotanto. Yleiset tehtävät käsittävät tiedon hankinnan tilusrakenteista sekä niiden parantamistarpeista ja -mahdollisuuksista. Tarveselvitys on kohdealueen tilusrakenteen parantamismahdollisuuksien analysointia. Tuotannolla tarkoitetaan tarveselvityksessä hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamista kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisen toimitusmenettelyn avulla. Seuranta on kiinteä osa jokaista edellä mainittua osavaihetta.

Selvitysraportti 10 (119) Kuva 1: Tilusjärjestelyprosessi Yleiset tehtävät Tilusjärjestelytoiminnan yleisillä tehtävillä varmistetaan, että tilusjärjestelypalvelujen kysyntä ja tarjonta perustuvat alueellisen yhteistoiminnan pohjalta todettuihin asiakaslähtöisiin tarpeisiin ja että palvelut ovat koko maassa yhtäläisin perustein asiakkaiden saatavilla ja käytössä. Alueellinen yhteistoiminta ja asiakaslähtöisyys turvataan siten, että tilusjärjestelyä käytetään alueellisten kehittämisohjelmatavoitteiden saavuttamisen ja toimintasuunnitelmien toteuttamisen työkaluna. Kaikissa vaiheissa toimintaa toteutetaan yhteistyössä maanomistajien ja tarpeen mukaan heitä edustavien edunvalvonta- ja neuvontaorganisaatioiden kanssa. Yleisiin tehtäviin luetaan kaikki tilusjärjestelytoimintaa tukeva alueellinen osallistuminen, yhteydenpito, tiedottaminen ja markkinointi sekä toiminnan kohde- ja ongelmakohtainen esittely. Tilusjärjestelyissä toimijoiden tulee olla selvillä toimialueidensa maaseudun alue-, käyttöyksikkö-, kiinteistö- ja tilusrakenteista ja niiden yhtymäkohdista aluekehitysohjelmiin sekä aluekehitys- ja aluehallintoviranomaisten toimintasuunnitelmiin. Toimijoiden tulee toimia aktiivisesti sen hyväksi, että viranomaistahot, kunnat, maanomistajat sekä neuvonta- ja edunvalvontaorganisaatiot tuntevat maankäytön rakenteiden parantamistarpeet ja -mahdollisuudet sekä tilusjärjestelypalvelut ja he ovat näissä asioissa aloitteellisia. Tarveselvitys Tarveselvitys käynnistyy maanomistajien hakemuksesta. Siinä laaditaan konkreettinen ehdotus siitä, mitä maanomistajien ja -käyttäjien esille ottamien maankäyttöongelmien ratkaisemiseksi ja heidän asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi on tilusjärjestelykeinoin mahdollista tehdä. Ehdotuksessa esitettyjen toimenpiteiden perusteella laaditaan arvio hankkeen hyödyistä ja kustannuksista. Tarveselvityksessä tehdään arvio tilusjärjestelyn kannatuksesta ja kannattavuudesta sekä toteuttamisaikataulusta. Tarveselvityksessä huomioidaan myös muut kuin maanomistajien tarpeista lähtevät tavoitteet, joita voivat olla esimerkiksi liikenneturvallisuuden parantamiseen tai ympäristön tilaan liittyvät kehittämistarpeet. Tuotanto Tuotantovaiheeseen siirtyminen edellyttää maanomistajien hakemusta ja hankeuusjoissa hankeviranomaisen hakemusta. Tuotantovaihe jakautuu kolmeen osaan:

Selvitysraportti 11 (119) edellytys- ja laajuuskäsittely uusjakosuunnitelman laatiminen toteuttaminen Edellytys- ja laajuuskäsittely tarkoittaa käytännössä tilusjärjestelyalueen rajaamista niin, että tilusjärjestelyn kannatus ja kannattavuus saavutettaisiin optimaalisella tavalla. Jos tilusjärjestelyalue jää tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta epätarkoituksenmukaiseksi tai tilusjärjestely todetaan kannattamattomaksi, tilusjärjestelylle ei ole edellytyksiä. Uusjakosuunnitelman laadintaprosessi on keskeinen osa tilusjärjestelyn toteuttamista, koska siinä realisoituu tilusjärjestelyn vaikuttavuus. Uusjakosuunnitelmassa esitetään mm. uusi tilussijoitus, tiet ja kuivatustyöt suunnitelmineen sekä alustavat korvaukset. Seuranta Seurannan tehtävänä on koota tietoa tilusjärjestelytoiminnan kunkin osavaiheen osalta aikataulujen pitävyydestä, tavoitteiden saavuttamisesta, tulosten analysoinnista, laitosyhtenäisyyden toteutumisesta, osaamisesta ja asiakastyytyväisyydestä. Seurannan tehtävänä on myös huolehtia siitä, että tiedot onnistumisista, ongelmista ja puutteista sekä niitä koskevat ehdotukset saatetaan Maanmittauslaitoksen toimitus-, johtamis- ja tukiprosessien käsittelyyn. 3.4. Tilusjärjestelytoiminnan strateginen ohjaaminen Tilusjärjestelytoimintaa on ohjattu seuraavilla strategioilla 1. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 1998-2002 2. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 2002-2006 3. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 2007-2013 4. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2008-2013 5. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020 Maanmittauslaitos muutti 2000-luvun alkupuolelta alkaen perinteisen kaikki kerralla kuntoon -toimintatavan ja voimavaroja ryhdyttiin kohdistamaan tärkeimpien ja nopeimmin hyötyä tuottavien ja asiakkaiden (maanomistajat ja hankeviranomaiset) toivomien muutosten ja parannusten aikaan saamiseen. Passiivisesta viranomaisnäkökulmasta luopumalla lähdettiin asiakkaiden luokse selvittämään palvelujen käyttötarpeita ja mahdollisuuksia ja tekemään niitä tunnetuiksi. Ymmärrettiin, että maanomistaja- ja maankäyttöyksikkökohtaisten olosuhteitten ja maanomistajien sekä hankeviranomaisten tavoitteiden suuri vaihtelevuus edellyttää joustavia, sekä hanke- että asiakaskohtaisesti räätälöityjä ratkaisuja. (MML 2007) Maanmittauslaitoksen johto asetti vuosille 2002-2006 keskeisiksi tilusjärjestelytoiminnan strategisiksi kehittämiskohteiksi: Maa- ja vesialueiden rakenteita koskevan tutkimuksen edistämisen Tiedon hankkimisen ja jakamisen maaseudun pelto-, metsä-, kylä- ja vesitilusrakenteista ja niiden parantamismahdollisuuksista koko maassa Tiedon hankkimisen ja jakamisen mahdollisuuksista kehittää yhteiskunnan perusinfrastruktuuria tilusjärjestelykeinoin koko maassa Alueellisen yhteistoiminnan edistämisen maaseudun kehittämisessä Tarveselvityspalvelujen tarjoamisen ja tuottamisen koko maassa yhtäläisin, strategiassa ilmenevin perustein Tilusjärjestelytoiminnan sekä toiminnan tuen ja seurannan organisoinnin ja ohjeistamisen jatkuvan kehittämisen pohjalta.

Selvitysraportti 12 (119) Vuoden 2007 strategiatyön yhteydessä on arvioitu, että edellä mainitut keskeiset kehittämiskohteet ovat toteutuneet kohtuullisen hyvin. Sen sijaan tilusjärjestelyjen yleisten tehtävien käynnistämisen koko maassa arvioitiin edenneen strategiassa suunniteltua hitaammin. Poikkeuksen tästä tekee Satakunta, jossa käynnistyi vuosina 2004-2008 seitsemän peltotilusjärjestelyä. Tilusjärjestelytoiminnan kannalta keskeinen muutos oli toiminnan suuntaaminen peltoalueille niin, että tilusjärjestelyalueet olivat vahvasti rajattu kannatuksen, kannattavuuden ja alueen koon perusteella. Tavoitteena oli viedä hankkeet läpi keskimäärin alle viidessä vuodessa. Samanaikaisesti Maanmittauslaitoksessa panostettiin suojelualueiden toteuttamiseen tähtääviin hankeuusjakoihin, väylähankkeisiin liittyviin kiinteistövaikutusten arviointeihin ja hankeuusjakoihin sekä tilusjärjestelytarpeen selvittämiseen ja tilusrakenteen parantamismahdollisuudesta tiedottamiseen eri maakunnissa. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategiassa 2007-2013 asetettiin neljä keskeistä päämäärää, joita olivat (MML 2007): 1. Tilusjärjestelytoiminta on asiakaslähtöistä. 2. Maanmittauslaitos tiedottaa tilusjärjestelyistä ja pyrkii aktiiviseen sidosryhmäyhteistyöhön. 3. Muuttuva toimintaympäristö ja sen vaikutukset otetaan huomioon tilusjärjestelytoiminnassa. 4. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa jatketaan yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2008 valmistuneella strategialla oli operatiivisen toiminnan ja sen kehittämisen kannalta merkittävin vaikutus. Maanmittauslaitoksen aikaisemmin (2007) valmistunut ja maa- ja metsätalousministeriön (2008) strategia eivät olleet kuitenkaan keskenään ristiriidassa vaan tukivat toisiaan. Strategiakaudella 2008-2013 toiminnan kehittämiskohteiksi nousi MMMn strategian perusteella (MMM 2008): Tilusjärjestelyjen tukemisen, kuten yhteiskunnan varojen käytön yleensä, tulee olla hyvin perusteltua. Tilusjärjestelyhankkeita tulee hallita entistä selvemmin valtakunnallisena hankesalkkuna. Strategiakaudella tulee kehittää tarveselvitysten ja tukihakemusten yhteydessä tehtävää hyödyn analysointia, arviointia ja dokumentointia. Tilusjärjestelyiden käyttämisen maanomistusolosuhteiden parantamiseen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Yhteistyörakenteita tulee tiivistää eri tasoilla tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi, sen vaikuttavuuden lisäämiseksi sekä oikean tiedon jakamiseksi. Edellä mainitut kehittämiskohteet toteutuivat strategiakaudella varsin hyvin. Tilusjärjestelyn käynnistymiseen ja raportointiin liittyviä vaiheita harmonisoitiin. Toiminnassa otettiin käyttöön uusi menetelmä hyöty- ja kustannusanalyysin tekemiseen, rahoitusesityksen ja loppuraportin mallit standardoitiin, tilusjärjestelyjen tiedot mm. rahoituksen ja kirjanpidon osalta koottiin valtakunnalliseen hankesalkkuun. Asiakaslähtöisyys tilusjärjestelytoiminnassa korostui ja henkilöstöä koulutettiin asiakaslähtöiseen toimintatapaan. Tilusjärjestelyjen käynnistymisen yhteydessä analysoitiin entistä tarkemmin hankkeiden kannatusta ( vahvan kannatuksen edellytys ). Yksittäisiin tilusjärjestelyihin tuli strategiakaudella liikenneturvallisuuden parantamiseen ja ympäristön tilan kehittämiseen liittyviä elementtejä. Tältä osin ei voitu puhua kuitenkaan toiminnan merkittävästä monipuolistumisesta.

Selvitysraportti 13 (119) Toimintaa leimasi edelleen alueellisuus ja painottuminen vahvasti läntisen Suomen alueelle eräitä suojelualueiden toteuttamiseen tähtääviä hankeuusjakoja lukuun ottamatta. Yhteistyörakenteiden tiivistymisessä oli strategiakaudella 2008-2013 huomattavia alueellisia eroja. Yhteistyörakenteet tiivistyivät pääasiassa niillä alueilla, joissa tilusjärjestelytoiminta oli entuudestaan tunnettua. Tämä näkyi mm. maakuntien maaseudun kehittämisohjelmien laadintaprosessissa ja sisällössä. Toisissa maakunnissa Maanmittauslaitos oli mukana laadintaprosessissa, kun taas toisissa yhteistyötä ei syntynyt. Tulos vastaa vuoden 2007 analyysiä yleisten tehtävien osalta eli niiden käynnistäminen koko maassa on edennyt suunniteltua hitaammin. Esimerkiksi tilusjärjestelyihin liittyvät tiedottamishankkeet ovat joissakin maakunnissa päättyneet käynnistyneiden tilusjärjestelyjen osalta vähäisiin tuloksiin. Hankkeet ovat kuitenkin vieneet eteenpäin tietoa kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksista. Tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseen liittyvät sidokset olivat hyvät erityisesti Teknillisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto-yliopiston ja maanmittausalan koulutusta antavien ammattikorkeakoulujen suuntaan. Vuonna 2007 asetettu tavoite viiden vuoden pääsääntöisestä läpimenoajasta on ollut vaikeasti tavoitettavissa. Tilusjärjestelyjen läpimenoaikojen keskiarvo on ollut strategiakaudella keskiarvoltaan hyvin lähellä viittä vuotta. Käynnistyneissä tilusjärjestelyissä on kuitenkin yksittäisiä hankkeita, joiden kestoaika on lähentynyt kymmentä vuotta. Läpimenoaikoja on pidentänyt hankesalkun hallittavuus etenkin rahoituksen näkökulmasta. Vuosina 2004-2009 käynnistyneiden tilusjärjestelyjen rahoitustarve ylitti silloisen kehystason. Määrärahatason kasvu helpotti hetkellisesti tilannetta, mutta lopulta määräraha tason kääntyminen laskuun aiheutti merkittävän ongelman hankesalkun kokonaishallintaan ja kestoajat kääntyivät kasvuun. 3.5. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020 Vuoden 2015 alussa julkaistun maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategian 2015-2020 visiona on vuodelle 2020 (MMM 2015b s. 12): Tilusjärjestely on yhteiskunnan käytettävissä oleva monipuolinen kiinteistörakenteen kehittämisen väline. Tilusjärjestelytoimintaa toteutetaan toimintaympäristön muutosten ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta yhteistyössä eri toimijoiden kanssa laadukkaasti, tehokkaasti ja taloudellisesti yhteiskunnan tuki tarkoituksenmukaisesti kohdentaen. Strategiassa asetetaan vision saavuttamiseksi kolme päämäärää: 1. Tilusjärjestely on toimiva, hallittu ja hyväksytty kiinteistörakenteen kehittämisen väline koko yhteiskunnan käyttöön. 2. Tilusjärjestelytoiminta on vaikuttavaa ja tarkoituksenmukaisesti kohdennettua. 3. Tilusjärjestelyjen tukea käytetään tehokkaasti. Strategian laadinnan lähtökohtana on nähty tarve kehittää paikallisesti kohdennetuilla tilusjärjestelyillä kiinteistörakennetta sen kehityshistorian ja maankäyttöolosuhteiden vuoksi. Strategian mukaan tilusten kokoaminen suuremmiksi käyttöyksiköiksi tuottaa hyötyjä niin yhteiskunnan kuin maa- ja metsätalouden yritystoiminnankin kannalta kohdealueen tuotannon kannattavuuden parantuessa. Strategiassa pidetään peltotilusjärjestelyä pääasiallisena strategiakauden tilusjärjestelytyyppinä.

Selvitysraportti 14 (119) Aikaisempaan maa- ja metsätalousministeriön strategiaan 2008-2013 verrattuna uudessa strategiassa painottuu tilusjärjestelyn käyttö kiinteistörakenteen kehittämisen välineenä sekä toiminnan vaikuttavuus ja tehokkuus. Aikaisemmassa strategiassa tilusjärjestelytoiminnan tavoite määriteltiin laajemmin niin, että toiminnan tulee tukea laajasti yhteiskunnan tavoitteita, kuten maaseudun elinvoimaisuutta ja monialaista kehittämistä, ympäristön hoitoa ja suojelua sekä väylien kehittämistä.

Selvitysraportti 15 (119) 4. Toimintaympäristö 4.1. Tilusjärjestelyjen tilanteesta yleensä Maaseudulla tapahtuva muutos vaikuttaa tilusjärjestelytoiminnan tarpeeseen ja toimintamuodon kehittymiseen. Lähimenneisyydestä on vaikea nostaa esiin yhtä tekijää, joka yksin selittäisi kiinteistörakenteessa tapahtuneen muutoksen. Yleensä vaikutukset muodostuvat useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, kuten esimerkiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin ja harvaan asutun maaseudun väestön vähenemisestä. Muutosta ja sen vaikutuksia on tarkasteltu tässä selvityksessä pääosaltaan kunkin tilusjärjestelymuodon osalta. Tilusjärjestelytoiminnan painopiste on ollut 2000-luvulla hanketilusjärjestelyjä lukuun ottamatta Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Toiminnan kysynnän alueellinen suuntautuneisuus on vastannut Maanmittauslaitoksessa tehtyjä kiinteistörakenneselvityksiä ja niissä esitettyjä tarvealueita. Alueellisuus on ollut tilusjärjestelyosaamisen laajenemisen, toiminnan näkyvyyden ja yleisen hyväksyttävyyden kannalta heikkous. Toiminnan laajentaminen muualle Suomeen on kompastunut moniin syihin. Asiantuntijahaastattelujen perusteella keskeisinä syinä vaikeuksiin on nähty mm. toiminnan ja kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuden tunnettavuus (Kokkonen, Ylikangas, Uimonen, Seppänen ym. 2015). Organisaatioiden keskittyessä ydinosaamiseensa on verkostoitumisella ja osallistumisella aluekehitysohjelmien laadintaan on entistä suurempi merkitys. Tilusjärjestelyn tehokkaassa toteuttamisessa on avainasemassa asiantuntijoiden hyödyntäminen kaikissa erityisosaamista vaativissa työtehtävissä. Tilusjärjestelytoiminnasta tiedottamisessa on tärkeää maa- ja metsätaloussektorin asiantuntijoiden osallistuminen kiinteistörakenteen analysointiin ja kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksien esiintuomiseen. Tilusjärjestelytoiminnassa ja tämän selvityksen yhteydessä tehdyissä asiakashaastatteluissa näkyy vallitseva taloustilanne. Tilusjärjestelytoiminnan kustannuksiin suhtaudutaan varovaisesti, koska investoinnin hyödyt realisoituvat hyvin pitkällä ajanjaksolla. Erityisen varovaisia tai jopa kriittisiä ovat maansa vuokranneet. Sekä asiakashaastatteluissa (liite 2) että aiheesta tehdyissä tutkimuksissa (mm. Sulonen 2014 s. 62) on todettu viestinnän ja henkilökohtaisten kontaktien suuri merkitys lievennettäessä kustannuksiin liittyviä pelkoja. Asiakaskunnassa arvioidaan tilusjärjestelytarpeen kasvavan tulevaisuudessa maa- ja metsätalouden rakennekehityksen myötä. Suomen ruokaketju kilpailee muiden maiden elintarviketuotannon kanssa. Myös metsäteollisuus on riippuvainen raakapuun saatavuudesta. Kiinteistörakenteen ongelmat tunnistetaan asiakaskunnassa varsin laajalti. Selvitystyön yhteydessä tehdyssä asiakashaastattelussa nousee esiin vahva huoli tulevaisuuden kilpailukyvystä ja siitä, että huono kiinteistörakenne heikentää elinkeinon ja alueiden kehittymismahdollisuuksia (liite 2). Tilusjärjestelyjen toimitusinsinööreille suunnatussa seminaarissa (kooste liitteessä 3) nähtiin useita uhkakuvia tilusjärjestelytoiminnalle. Maatalouden yleisen tilanteen koettiin huononevan entisestään ja tilojen investointimahdollisuuksien heikkenevän. Tilusjärjestelytoiminnan volyymin tulisi säilyä riittävällä tasolla, jotta toiminnan peruselementit, osaaminen, verkostot ja hyväksyttävyys, säilyvät. Tilusjärjestelyjen hallinnollinen kuorma on kasvanut vaikka tietojärjestelmät ovat keventäneet asioiden käsittelyyn tarvittavaa työpanosta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana urakoiden kilpailuttaminen on tarkentunut ja monimutkaistunut, EU-lainsäädäntö on tuonut tukien käsittelyyn lisävaatimuksia ja rahoituksen käytön raportointi on laajentunut merkittävästi.

Selvitysraportti 16 (119) Tilusjärjestelyjä toteuttavien toimitusinsinöörien seminaarista 3.2.2016 koostettiin alla olevat SWOT-analyysin kohdat: Vahvuudet Tilusjärjestelytoiminnan tarve Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Tilusjärjestelyosaaminen Toiminnan jatkuva kehittäminen Toiminnan yhdenmukaisuus ja tehokkuus Organisaation joustavuus ja kyky tehdä ratkaisuja Mahdollisuudet Tilusjärjestelytarve on iso rakennekehityksen takia Asiakkaat tunnistavat tarpeen (mahdollisuus vaikuttaa kustannuksiin) Yhteiskunnalliset hyödyt Tilusjärjestelyvälineen soveltuvuus erilaisiin tilanteisiin Laajempi yhteistyö eri tahojen kanssa Heikkoudet Toiminnan alueellisuus (länsirannikko) Tilusjärjestelyosaajien pieni lukumäärä Tilusjärjestelyn pitkä kokonaiskestoaika (tarveselvitys+toteutus) Rahoituksen epävarmuus Tie- ja kuivatushankkeiden läpivienti (hinta, kestoaika) Uhat Maatalouden yleinen tilanne heikkenee Suomessa Rahoitus hupenee ja loppuu kokonaan Toiminnan hyväksyttävyys heikkenee Toiminta näivettyy, jos sillä ei ole kehittämisedellytyksiä Tilusjärjestelyosaajien määrä vähenee entisestään Taulukko 1: Toimitusinsinöörien SWOT-analyysi 4.2. Maaseudun kehitys Suomi on EU:n maaseutumaisimpia maita, jonka ilmasto ja maantieteellinen sijainti asettavat tulevaisuudessakin aivan erityisiä haasteita maamme maatalouselinkeinojen kannattavuudelle ja kilpailukyvylle. Suomessa ei ole pitkälti historiallisten syiden vuoksi syntynyt samanlaista tiivistä kylärakennetta kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa kylät ja peltoalueet vuorottelevat. Suomessa asutuksen hajautumista ovat lisänneet sotien jälkeiset asutustoimet ja yleinen perusrakentamisoikeus. Meillä on tavallista, että talouskeskus sijaitsee tilusten keskellä, kun taas muualla asuminen usein keskittyy enemmän kyliin, ja tuotantotilukset ovat kylän ulkopuolella. (MMM 2007 ss. 7, 10). Maaseutu muodostuu erilaisista alueista, joiden kulttuuriset, maisemalliset ja elinkeinolliset piirteet voivat vaihdella suuresti maantieteellisesti melko suppeallakin alueella. Maaseudun käsite on kulttuurisesti määräytynyt ja sitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Käsitteen sisältö vaihtelee sen mukaan onko näkökulma esimerkiksi maantieteellinen, alueellinen, hallinnollinen, taloudellinen, sosiaalinen, ekologinen, kulttuurillinen tai historiallinen. (Heinonen 2001 s. 11). Maataloudessa on ollut meneillään voimakas rakennemuutos yli 40 vuotta. 1960-luvulla alkanut kaupungistuminen, 1990-luvun lama ja EU:hun liittyminen sekä nykypäivän globalisoituminen ovat kaikki yhdessä muokanneet maaseutua. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 35). Tämän myötä maaseutualueet ovat kehittyneet alueellisesti eri tavoin. Myös maankäytön suunnittelun toimintaympäristö, edellytykset ja haasteet ovat erilaisia eri maaseutualueilla (Rönkkö 2012 s. 8). Maaseutuasutus lisääntyi ja laajentui 1960-luvulle saakka. Paikallisinfrastruktuuria muokattiin tätä kehitystä vastaavaksi valtavalla määrällä osittamistoimituksia sekä aika ajoin

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015e 2016e 2017e 2018e 2019e 2020e 2021e Selvitysraportti 17 (119) mittavilla maareformeilla kuten liikamaan erottamisella valtiolle, valtion maan asuttamisella, isojaolla, isojaon täydentämisillä ja järjestelyillä, torpparivapautuksella ja viime sotien jälkeen maanhankintalainsäädäntöön tukeutuvalla asutustoiminnalla. Kehityksen suunta kääntyi 1960-luvulla aluksi hiipien, mutta yhä kiihtyvällä nopeudella. Maatilojen lukumäärä onkin muutamassa vuosikymmenessä alittanut tason, joka saavutettiin 1500-1600 luvuilla. Maaseutuasutus on kokonaisuudessaan ohenemassa ja keskittymässä. Osia maaseudusta on autioitumassa (MML 2002 s. 4). EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaa muokataan jatkuvasti, jotta sillä pystytään vastaamaan maaseutualueiden uusiin haasteisiin. EU:n maaseudun kehittämispolitiikalla on kaudelle 2014 2020 kolme keskeistä Eurooppa-strategian ja yhteisen maatalouspolitiikan yleisten tavoitteiden mukaista pitkän aikavälin strategista tavoitetta: maatalouden kilpailukyvyn edistäminen luonnonvarojen kestävän hoidon varmistaminen ja ilmastotoimet maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuyhteisöjen tasapainoisen aluekehityksen saavuttaminen esim. toimilla, joilla luodaan ja säilytetään työpaikkoja. Suomen maatalouden isoina kansallisina haasteina tulevaisuudessa voidaan pitää muun muassa käynnissä olevaa rakennemuutosta (ml. autioituminen), tuotannon kannattavuutta, elintarvikkeiden kilpailukykyä ja EU:n tulevaa maatalouspolitiikkaa. Viime aikoina bioenergia ja biotekniikka on nostettu tasapainottaviksi tulevaisuuden mahdollisuuksiksi (MMM. 2007 s. 10). Maaseudun väestö vähenee tulevaisuudessa, mutta toisaalta toimijoiden kirjo ja tavoitteet moninaistuvat. Perinteisten maatalousyrittäjien lisäksi maaseudulla on yhä enemmän muita yrittäjiä (matkailu, urakointi jne.) sekä vapaa-ajan viettäjiä. Tämä tuo uusia haasteita myös maankäytön hallinnan ja kehittämisen hankkeille (MMM. 2007 s. 10). 4.3. Maatalous Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan tilojen lukumäärä on vähentynyt vuodesta 2010 lähtien 6 700 kappaletta (Luke, tiedote 27.2.2015). Analyysin mukaan tilojen määrä painuu alle 50 000 vuonna 2016. Tilojen määrä on vähentynyt yhdessä vuodessa 1 600 kappaletta eli noin 3 prosenttia. 90000 80000 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0 Maatilojen lukumäärä Kaavio 1: Maatilojen lukumäärän kehitys (Luke, maataloustilastot.fi)

Selvitysraportti 18 (119) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014-2020 todetaan Suomessa olleen vuonna 2012 58 607 maatilaa. Vuosina 1995 2012 tukea saaneiden tilojen keskikoko kasvoi lähes 22,8 peltohehtaarista 38,6 hehtaariin. Kehittämisohjelman mukaan yrittäjätulo on laskenut, mutta samanaikaisesti yrittäjätulon kehitys ei-palkattua työpanosyksikköä kohti on ollut nousujohteista viime vuosina. Syynä on nähty tilakoon kasvun ja maatilojen määrän alenemisen, jonka myötä ei-palkatun työvoiman määrä on pienentynyt voimakkaasti. Maatalouden yrittäjätulon taso vuonna 2012 oli kuitenkin vain n. 61 % keskimääräisestä palkkatulosta. (MMM 2014 s.47) Käytössä oleva maatalousmaan pinta-ala on tällä hetkellä 2,256 milj. hehtaaria. Pinta-ala on pienentynyt erittäin vähän viime vuosina. Vuonna 2010 vastaava pinta-ala oli 2,261 milj. hehtaaria. (Luke, tilastotietokanta 13.3.2016) Tilojen peltolohkorakennetta ja tilusten etäisyyttä on analysoitu tarkemmin selvityksen luvussa 6.2. Tilakoon kasvun vaikutus peltolohkokokoon on ollut hyvin vähäinen. Käytännössä tilakasvun seurauksena yksittäisen tilan tilusten keskimääräinen talouskeskusetäisyys ja peltolohkojen lukumäärä on kasvanut. Pellon hinta on ollut Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston mukaan voimakkaassa kasvussa vuodesta 1997 lähtien. Kasvu on kuitenkin pysähtynyt 2010-luvulla. Pellon hintakehitys (e/ha mediaani) 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 Kaavio 2: Pellon hintakehitys Vuonna 2014 vuokratun pellon määrä oli noin 777 000 hehtaaria eli noin kolmannes käytössä olevasta maatalousmaasta. Vuokrapeltopinta-ala ei ole kuitenkaan sanottavasti kasvanut 2000-luvulla. Maatalouden rakennekehityspaineet tulevat jatkumaan. Tiloilla joudutaan miettimään vaihtoehtoisia tapoja organisoida tilan tuotanto. Vieraan työvoiman käyttö lisääntyy tilakoon kasvaessa (Pyykkönen & Tiilikainen 2009 s.48). Huomattava osa maatilan töistä voidaan antaa ulkopuolisen palveluntuottajan tehtäväksi. Pyykkösen ja Tiilikaisen tutkimuksessa arvioidaan, että suurilla tiloilla työvoiman riittämättömyys voi johtaa toimintojen ulkoistamiseen. Pienillä tiloilla kaluston rajallinen käyttöaika ei mahdollista omia investointeja jokaiseen tuotantoprosessiin tai oma aika ei riitä töiden tekemiseen. Omistusrakenteen ja sopimusten vaikutusta tilusjärjestelytoimintaan on analysoitu luvussa 8.

Selvitysraportti 19 (119) Eviran mukaan Suomen viljelyalasta on lähes kymmenen prosenttia luonnonmukaisessa tuotannossa. Edellisellä hallituskaudella vuonna 2013 asetettiin tavoite luonnonmukaisen viljely-pinta-alan kasvattamiselle. Viljellystä peltoalasta 20 % tulisi olla luonnonmukaisessa tuotannossa vuonna 2020. (MMM 2013 s. 15). Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi (Kärkihanke 4) on asetettu Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun (Valtioneuvoston kanslia 2015 s. 65). Hankkeen tavoitteena on parantaa maatalouden kannattavuutta ja vahvistaa maatilojen maksuvalmiutta. Hallituskaudelle ei säädetä uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. Puhtaiden elintarvikkeidemme sekä kala ja vesivarojen kotimaista käyttöä ja vientiä edistetään. Keinoiksi on nostettu mm. kotimaisen ruuantuotannon kilpailukyvyn riittävyyden arviointi, 90 milj. lisärahoitus maatilatalouden kehittämisrahastoon maatalousinvestointeja varten. Hankkeen ohjelmassa todetaan, että rahoitusta on tarkoitus käyttää myös muihin hallitusohjelman ruoantuotannon kannattavuustavoitteita tukeviin toimenpiteisiin. 4.4. Metsätalous Kansallisen metsästrategian 2020 mukaan metsät kasvavat nykyisin puuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin itsenäisen Suomen aikana. Strategiassa syiksi mainitaan puuvarannon kasvu, nuorten metsien osuuden lisääntyminen, panostus metsänhoitoon ja metsänparannukseen. Viime vuosina hakkuut ovat olleet merkittävästi kestäviä hakkuumahdollisuuksia alhaisemmat.(mmm 2015a s. 11). Vuosille 2010 2019 arvioitu suurin ainespuun kestävä hakkuumahdollisuus on noin 73 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Teollisuuden käyttämästä kotimaisesta raakapuusta 80 prosenttia on peräisin yksityismetsistä. Tulevaisuudessa metsänomistajat ovat entistä todennäköisemmin kaupunkilaisia ja entistä vähemmän riippuvaisia metsästä saatavasta tulosta. Strategian mukaan muutoksesta huolimatta metsiä hoidetaan ja käytetään aktiivisesti. Metsäalan kasvu edellyttää mm. omistus- ja tilarakenteen paranemista nykyisestä. (MMM 2015a s. 11). Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi (Kärkihanke 2) on asetettu Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä (Valtioneuvoston kanslia 2015 s. 59). Hankkeen tavoitteena on monipuolistaa ja lisätä puun käyttöä, ja kasvattaa sen jalostusarvoa. Suomessa luodaan kilpailukykyisiä ja kestäviä biotalouden ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja synnytetään uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja vientiä. Metsäsektorin toimijoiden aktiivisuus kiinteistö- ja omistusrakenteen kehittämisessä on kasvanut viime vuosina huomattavasti ja tämä näkyy mm. Suomen metsäkeskuksen valmistelemien tiedottamishankkeiden lukumäärässä. Tiedottamishankkeet käynnistyvät pääosiltaan vuoden 2016 alussa. 4.5. Hanketilusjärjestelyt Uusia liikenneväyliä rakennetaan tällä hetkellä vähän julkisen talouden tilanteen takia. Kehittämisen painopiste on olemassa olevan verkoston kehittämisessä ja kunnossapidossa. Liikennemäärien kasvaessa mm. liikenneturvallisuuteen ja liikenteen sujuvuuteen liittyvät tarpeet ja ratkaisujen merkitys kasvavat. Väylähankkeissa painottuvat aikataulujen kriittisyys yleissuunnittelusta tie- ja ratasuunnitteluun ja edelleen rakentamisen aloittamiseen. Kiinteistötekniset ratkaisut pitää pystyä

Selvitysraportti 20 (119) suunnittelemaan ja toteuttamaan etupainotteisesti. Maantielain (503/2005) 19 :n ja ratalain (110/2007) 12 :n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä tien ja rautatiealueen arvioidut vaikutukset kiinteistörakenteeseen. Tie- ja ratasuunnitelmissa on maantielain 22 :n ja ratalain 15 :n mukaan on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan maanomistusolot. Kuva 2: Pajunevan hankeuusjakoaluetta Seinäjoella (lähde Liikennevirasto) Tilakoon kasvu tulee vääjäämättä lisäämään pääteiden maatalousliikennettä peltovaltaisilla alueilla. Tilusjärjestelyn käyttö maatalousliikenteen vähentämisessä edellyttää maanhankinnan onnistumista ja ennakkoluulottomuutta viranomaisten yhteistyössä. Vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet korostuvat yksityisten maille perustettavien suojelualueiden toteuttamisessa. Hankeuusjakoa on käytetty ja tullaan jatkossakin käyttämään suojelualueiden muodostamisen työvälineenä. Kolmena seuraavana vuotena pääpaino on kansallis- ja luonnonpuistojen ja myös muiden valtion maille perustettujen suojelualueiden muodostamisessa suojelualuekiinteistöiksi. Tavoitteena on, että valtion maille perustetut ja uudet perustettavat alueet on merkitty kiinteistörekisteriin erityisinä suojelualuekiinteistöinä. Arvion mukaan noin 20 % ennen vuotta 2014 perustetuista suojelualueista puuttuu kiinteistörekisteristä.

Selvitysraportti 21 (119) 5. 2000-luvulla 5.1. Kehittämisen ohjaus Tilusjärjestelytoiminta on uudistunut merkittävällä tavalla 2000-luvun aikana. Kehittämishankkeet ovat yhtenäistäneet toimintatapoja, tehostaneet toimintaa ja koonneet tilusjärjestelyt yhdeksi kokonaisuudeksi. Vuonna 2014 toteutettu Maanmittauslaitoksen organisaatiouudistus loi entisestään vahvemmat mahdollisuudet ohjata ja kehittää toimintaa yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Merkittävimpiä 2000-luvun kehittämishankkeita ovat olleet JAKOkii-tietojärjestelmä Asiakaslähtöisyys Hyötylaskenta Tilusjärjestelyn raportointi Kiinteistörakenneselvitykset Tilusjärjestelyjen hankesalkku Rahoituksen käytön hallinta Kehittämistoiminnan ohjauksesta on vastannut Maanmittauslaitoksen edellisessä organisaatiossa tilusjärjestelytoiminnan ydinprosessitiimi ja vuodesta 2014 alkaen Tilusjärjestelyt-tulosyksikkö. Kehittämisen linjaukset ovat perustuneet tilusjärjestelystrategioissa esitettyihin painopisteisiin. 5.2. JAKOkii-tietojärjestelmä Tilusjärjestelytoiminnassa otettiin vuonna 2002 käyttöön uusi tietojärjestelmä. Järjestelmä oli rakennettu osaksi Maanmittauslaitoksen JAKOkii-tietojärjestelmää. Järjestelmällä tavoiteltiin tilusjärjestelyihin liittyvien tietojen entistä tehokkaampaa hallintaa ja suunnittelun työvaiheiden vahvaa tukemista. Järjestelmä vastaa perustaltaan muihin maamittaustoimituksiin toteutettua rakennetta, jolloin työt toteutetaan sidoksissa kiinteistörekisteriin ja karttaan. Järjestelmän käyttöönoton tuloksena erityisesti arviointiin ja suunnitteluun liittyvät työvaiheet helpottuivat. Järjestelmässä on työvälineet peltolohkorekisterin aineistojen hyödyntämiseen ja siksi tilusjärjestelytarpeen selvittämisessä voidaan peltoalueilla käyttää olemassa olevia aineistoja. Tietojärjestelmämuutoksen myötä tilusjärjestelyjen rutiinityöt ovat vähentyneet. Tämä suuntaus on jatkunut ja käytännössä alle 500 hehtaarin tilusjärjestelyt olisivat toteutettavissa yhden henkilön toimesta. Järjestelmä on ollut osaltaan vaikuttamassa luvussa 9.2. esitettyyn tehokkuuskasvuun. Tilusjärjestelytoiminnan tuottavuus on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. 5.3. Asiakaslähtöisyys Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategiassa 2008-2013 korostettiin toiminnan asiakaslähtöisyyden merkitystä. Strategiassa painotettiin, että asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaiden osallistumiseen tulee kiinnittää jatkossa yhä enemmän huomiota viestinnässä, toimitusprosessissa ja asiakkaiden kohtaamisessa. (MMM 2007 s. 16).

Selvitysraportti 22 (119) Strategian mukaan tilusjärjestelyiden käyttäminen maanomistusolosuhteiden parantamiseen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Asiakaslähtöisyys ei tarkoita kuitenkaan hankkeen asiakkaiden kaikkien toiveiden toteuttamista. Hankkeella täytyy olla vahva kannatus ja hankkeen tulee olla kannattava alueellisesti ja yritystoiminnan kannalta. Asiakaslähtöisellä toimintatavalla maanomistajat ja kiinteistöjen käyttäjät sitoutuvat hankkeeseen. Strategiassa esitetty linjaus oli toiminnan kannalta merkittävä, koska 2000-luvun alun jälkeen tilusjärjestelytoimintaan oli enenevässä määriin liitetty sana vapaaehtoisuus. Samanaikaisesti yksittäisissä tilusjärjestelyissä tasapainoiltiin kiinteistörakenteen kehittämisen vaikuttavuuden kanssa, jos tiloja jätettäisiin merkittävästi pois hankkeesta. Strategiassa todettiin, että yksittäisiä tiloja voidaan ottaa mukaan toimitukseen asianosaisen vastustuksesta huolimatta, jos se on tilusten tarkoituksenmukaisen järjestelyn kannalta tärkeää. Maanmittauslaitoksessa todettiin, että asiakaslähtöinen toiminta tulee määritellä niin, että sen merkitys ymmärretään kaikilla tahoilla, henkilöstö tulee kouluttaa ja viestintämateriaali tulee olla yhtenäistä. Ongelmana oli ennen kaikkea se, että tilusjärjestelyjä tekevillä henkilöillä, yhteiskumppaneilla ja asiakkailla oli kullakin hieman erilainen käsitys asiakaslähtöisyydestä ja asiakaslähtöisyyttä sovellettiin näiden erilaisten käsitysten pohjalta. Asiakaslähtöisyyttä tutkittiin kahdessa Vaasan Yliopiston opinnäytetyössä vuosina 2007-2008. Kristiina Wallius selvitti työssään, miten tilusjärjestelytoimitusten eri osapuolet käsittävät tilusjärjestelyiden asiakaslähtöisyyden sekä kuinka onnistuneesti toimitus on toteutettu asiakkaiden näkökulmasta (Wallius 2007). Walliuksen mukaan asiakaslähtöisyys miellettiin haastatteluissa maanomistajien tarpeiden selvittämisenä, toiveiden ja mielipiteiden kuulemisena, maanomistajien osallistumisena ja yhteistyönä, paikallisen tiedon hyödyntämisenä sekä tasa-arvoisena ja oikeudenmukaisena kohteluna. Wallius nosti työssään esiin myös termin sosiaalinen pääoma ja esitti myös sen jatkotutkimista tilusjärjestelyjen kannalta. Anu Immonen tutki sosiaalisen pääoman merkitystä tilusjärjestelyalueilla. Immosen mukaan tilusjärjestelyissä tarvitaan erityisesti yhdistävää sosiaalista pääomaa sekä kyläläisten luottamusta toisiin ihmisiin ja instituutioihin. (Immonen 2009 s. 38). Vuonna 2008 käynnistynyt Tilusjärjestelyjen asiakaslähtöisyys - projekti määritteli Tilusjärjestelyjen asiakaslähtöisyyden toimintatavaksi, jonka osatekijät ovat (Kotilainen ym. 2009a): Yhteydenpito ja tiedottaminen (tiedonjako) Kuuntelu ja kuuleminen, osallistuminen, tarpeiden ja toiveiden selvittäminen Tasapuolinen kohtelu ja oikeudenmukaisuus Hankkeen kannatus maanomistajien keskuudessa, sovittelu ja ratkaisujen perustelu Osapuolten välinen yhteistyö, paikallisen tiedon ja asiantuntijoiden hyväksikäyttö Kohdealueen sosiaalisten tekijöiden, kulttuuristen erityispiireiden ja luonnon monimuotoisuuden huomioonottaminen Tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas kiinteistörakenne sekä muut (osin eirahassa mitattavat) yhteiskunnalliset vaikutukset Projektissa korostettiin sosiaalisen pääoman merkitystä. Luottamusta ja yhteistyötä lisäämällä lisätään osaltaan myös tilusjärjestelyalueen sosiaalista pääomaa. Projekti asetti tavoitteeksi lisätä luottamusta tilusjärjestelijöitä ja Maanmittauslaitosta kohtaan yksittäisissä hankkeissa ja yleisesti yhteiskunnassa sekä vaikuttaa yleisiin asenteisiin tilusjärjestelyjä kohtaan.

Selvitysraportti 23 (119) Tilusjärjestelyjä toteuttava henkilöstö koulutettiin vuosina 2010-2011 koulutuspaketilla, joka sisälsi mm. viestintään, neuvotteluihin, kuunteluun ja vaikeisiin asiakastilanteisiin liittyviä oppeja. Tilusjärjestelytoimintaan liittyvä viestintämateriaali uusittiin kokonaisuudessaan vuonna 2009 TJ-viestintäprojektin tuloksena (Kotilainen ym. 2009b). Asiakasviestinnän lisäksi projekti kehitti viestintää median ja muiden kanavien kanssa. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategian 2015-2020 mukaan tilusjärjestelytoiminnan tulee olla asiakaslähtöistä sekä yleisesti ja alueellisesti hyväksyttyä (MMM 2015 s. 13). Tarkoituksenmukaisella sidosryhmätoiminnalla huomioidaan yhteistyötahojen tarpeita ja lisätään toiminnan vaikuttavuutta. Asiakaslähtöinen toiminta on keskeinen tekijä yleisen ja alueellisen hyväksyttävyyden tavoittamisessa. 5.4. Hyötylaskenta Maa- ja metsätalousministeriön strategiassa 2008-2013 asetettiin tavoitteeksi, että strategiakaudella kehitetään tarveselvitysten ja tukihakemusten yhteydessä tehtävää hyödyn analysointia, arviointia ja dokumentointia. Ongelmana olivat strategian laadintavaiheessa käytössä olleet erilaiset hyödyn arviointimenetelmät. Strategian mukaan hyödyn arvioinnin menetelmien ja perusteiden tulee olla yhtenevät koko maassa. Vireille tulevien uusjakojen perusparannusten tukemista porrastetaan perusteilla, jotka ovat yhteisiä kiinteistötoimitusmaksun tukemisen kriteerien kanssa. Porrastus perustuu uusjaon tuottamaan hyödyn määrään lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Tukemisen ohjaamisen lisäksi tarve hyötylaskennan uudistamiselle johtui lainsäädännöstä. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 67 :n mukaan uusjaosta saatavan hyödyn tulee olla kustannuksia ja haittoja suurempi. Kiinteistönmuodostamislain 93 :n mukaan kustannukset jaetaan asianosaisten maksettavaksi heidän toimenpiteestä saatavan hyödyn mukaan. Myös kiinteistönmuodostamislain 209 :n mukaan toimituskustannukset jaetaan asianosaisten maksettaviksi heidän toimituksesta saamansa hyödyn mukaan. Vuosina 2008-2009 työskennelleessä UJHYÖTY-projektissa laadittiin Maanmittauslaitoksen Arviointi- ja korvaukset-tietovarastoon pohjautuva taulukkolaskentasovellus, mikä mahdollistaa yksityiskohtaisen, luotettavan ja käyttökelpoisen hyödynarvioinnin. Projekti antoi suosituksen uusjakojen hyötylaskelmien suorittamisesta ja ohjeisti menetelmien käyttöön. (Hiironen ym. 2009). Tilusjärjestelyjen vaikuttavuuden arviointia on käsitelty laajemmin luvussa 7. 5.5. Tilusjärjestelyn raportointi Tilusjärjestelyjen raportointi harmonisoitiin vuosina 2008-2009 tilusjärjestelyn rahoitusesityksen ja loppuraportin osalta. Tavoitteena oli yhtenäistää raportteja niin, että niiden keskinäinen vertailu olisi mahdollista mm. esitettävien tunnuslukujen osalta ja raportit antaisivat tilusjärjestelyjen seurantaan tarvittavan informaation. Rahoitusesityksellä tarkoitetaan aikaisemman uusjakojen tukemisasetuksen (211/1981) 1 :n mukaista esitystä maa- ja metsätalousministeriölle ja uuden uusjakojen tukemislain (1423/2014) 9 :n mukaista esitystä Maanmittauslaitokselle. Loppuraportoinnin laadintaprosessia kehitettiin niin, että se tukeutuisi mahdollisimman pitkälle tilusjärjestelyn aikana

Selvitysraportti 24 (119) syntyneeseen materiaaliin (Kesälä 2008). Sekä rahoitusesitystä että loppuraporttia on jatkokehitetty tuotannosta ja seurannasta tulleiden tarpeiden mukaan. 5.6. Kiinteistörakenneselvitykset Maanmittauslaitoksessa valmistui vuonna 2006 esiselvitys metsien kiinteistörakenteen pirstoutuneisuudesta (MEKIRA). Projektissa kehitettiin metsäpalstojen muotoon ja kokoon ja erilaisiin paikkatietoaineistoihin perustuva analysointimenettely, jolla selvitetään metsätalouden kannattavuuden kannalta ongelmallisten alueiden sijainti. Esiselvitysprojektissa rakennettuja menetelmiä kehitettiin edelleen niin, että Maanmittauslaitos voi tuottaa entistä laajempaa ajantasaista alueellista ja tilastollista tietoa metsien kiinteistörakenteen pirstoutuneisuudesta (Airaksinen ym. 2006). Kehitystyö mahdollisti aineiston hyödyntämisen etenkin metsien kiinteistörakenteeseen liittyvässä tiedottamistoiminnassa. PEKIRA-tutkimuksessa selvitettiin, Suomen peltoalueiden tilusrakenne ja sen kehittyminen viimeisen vuosikymmenen aikana. Tutkimuksessa tehtiin arvio, kuinka tilusrakenne tulee kehittymään vuoteen 2020 mennessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, mitä haittaa pirstoutuneesta tilusrakenteesta aiheutuu. Tutkimuksessa analysointiin tilusrakenteen korjausmahdollisuudet ja selvitettiin alueet, joilla edellytykset tilusjärjestelytoiminnalle ovat suotuisimmat. (Hiironen & Ettanen 2013). Tilusjärjestelytoiminnan tarvetta on käsitelty laajemmin luvussa 6. 5.7. Tilusjärjestelyjen hankesalkku Tilusjärjestelyjen hallinnoinnissa otettiin vuonna 2010 käyttöön tietojärjestelmä, jonka tavoitteena oli tukea operatiivista toimintaa niin, että hankkeiden määrä ja eteneminen ovat oikeassa suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Järjestelmä toteuttaa vuosien 2008-2013 tilusjärjestelystrategiassa esitetyt vaatimukset tilusjärjestelyjen hankesalkusta. Järjestelmä muutti ratkaisevalla tavalla toiminnan ohjausta, koska aikaisemmin tilannetta tarkasteltiin maanmittaustoimistokohtaisilla excel-taulukoilla. Kokonaisuuden saanti samaan tietojärjestelmään helpotti tilusjärjestelytoiminnan hallintaa suunnittelun, seurannan ja raportoinnin osalta. Järjestelmän käyttöönotosta lähtien on tavoitteena ollut tilusjärjestelyn elinkaarimallin hallinta. Uuden tilussijoituksen vahvistamishetkellä pitäisi nähdä, koska uusien tilusten käyttöönotto on mahdollista mm. toteutettavien tie- ja kuivatushankkeiden takia. Tavoite on ollut aina hetkittäin saavutettavissa, mutta määrärahojen lasku on vienyt perustaa tavoitteelta. 5.8. Rahoituksen käytön hallinta Maanmittauslaitoksessa on toteutettu vuodesta 2008 lähtien useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ollut kehittää rahoituksen hallintaa, kohdentamista ja ennakoitavuutta. Toimenpiteitä ovat mm. Tilusjärjestelyjen hankesalkku Tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö (liite 4)

Selvitysraportti 25 (119) Kilpailuttamisen harmonisointi ja ohjeistus Jakosuunnittelun kehittäminen Hankesalkun tavoitteet ja rakentaminen on kuvattu edellisessä luvussa. Hankesalkku on ollut toiminnassa erityisesti rahoituksen hallinnan kannalta tärkein työkalu. Tilusjärjestelyn rahoitukseen, tie- ja kuivatushankkeiden rahoituspäätöksiin, maksettuihin kustannuksiin (kirjanpito) ja vuosibudjetteihin liittyvät tiedot löytyvät hankesalkusta. Järjestelmä on keskeisessä roolissa läpinäkyvyyden kannalta, koska mm. tilintarkastukset, sisäiset tarkastukset ja valtion tarkastusviraston tarkastukset ovat perustuneet hankesalkun tietoihin. Tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö otettiin käyttöön vuonna 2009. Kriteeristön tavoitteena oli mm. Vahvistaa rahoituksen kohdistumista niihin hankkeisiin, jotka ovat tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiä. Yhtenäistää rahoituksen käyttöä maanmittaustoimistojen välillä. Yhtenäistää rahoituksen kohdistumista eri tilusjärjestelyjen välillä. Mahdollistaa tilusjärjestelytuotannon määrän kasvu, kun kiinteistötoimitusten tukemisrahasta on niukkuutta. Kriteeristön mukaan tie- ja kuivatushankkeet toteutetaan vasta lopullisen uusjakosuunnitelman jälkeen (MML 2009,2015). Toimenpiteet kohdistetaan niin, että ne palvelevat vaihtuvien alueiden käyttöä. Kriteeristö sisältää lisäksi eri toimenpidelajien sisällä olevia sääntöjä. Kriteeristöä on tarkennettu viime vuosina ja ehtoja kiristettiin erityisesti vuoden 2015 syksyllä niiden tilusjärjestelyjen osalta, joissa uusjakosuunnitelmaa ei ole vielä vahvistettu. Uusi hankintalaki astui voimaan 1.6.2007. Tilusjärjestelyjen hankintojen kilpailuttamiseen laadittiin ohjeistus, jonka tehtävänä on selvittää hankintalain ja siihen liittyvän hallituksen esityksen perusteella mitä vaatimuksia hankintalaki asettaa tilusjärjestelyiden perusparannushankkeiden kilpailuttamiselle. (MML 2010,2015) Hankintalakia sovelletaan kansalliset kynnysarvot ja EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin, eli nämä kynnysarvot ylittävät hankinnat täytyy kilpailuttaa hankintalain menettelysäännösten mukaisesti. Hankintojen kilpailuttamisen laatu on tarkistettu auditointien avulla ja ohjeistusta on täydennetty auditointien ja ohjeistuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella. Vuonna 2012 käynnistettiin kehittämisprojekti tilusjärjestelyn jakosuunnittelutyön kehittämiseksi. Projektin tehtävänä oli selvittää käytössä olevia uusjakosuunnitelman laatimistapoja ja suunnittelussa huomioitavia asioita. Näiden pohjalta sen tuli tehdä ehdotukset uudeksi yhtenäiseksi suunnittelun toimintatavaksi sekä prosessiohjeeksi, joka kuvaa toimintatavan (Kotilainen ym. 2013 s. 2). Tavoitteena oli lisäksi lisätä tilusjärjestelyjen hyötyjä ja alentaa tilusjärjestelyn toteuttamisen kustannuksia. Projektissa esitettiin myös malli tilusjärjestelyn tarveselvityksen ja jakosuunnittelun yhdistämiseksi. Projektin tulos on ollut keskeisessä asemassa tavoiteltaessa tilusjärjestelyn elinkaarimallia. Uusjakosuunnitelman vahvistamisvaiheessa tulee tarkkaan tietää suunnitelman toteuttamisen kustannukset ja vain sitä kautta pystytään varmistamaan rahoituksen riittävyys ja realistinen aikataulu.

6. Tilusjärjestelytoiminnan tarve 6.1. Tilusjärjestelytarve yleisesti Selvitysraportti 26 (119) Nykyisen kiinteistörakenteen muodostumiseen ovat vaikuttaneet mm. kyläjaotus, maanomistuksen kehitys, maanjaot ja väestömäärässä tapahtunut kehitys elinkeinorakenteineen. Sarkajako, isojako ja isojaonjärjestelyt loivat rungon kiinteistörakenteellemme. Kyläjaotus ja mahdollisuudet osittaa tiloja ovat antaneet oman leimansa kehitykseen. Nykyisellä sukupolvella on ollut vähän keinoja tilanteen korjaamiseen, koska kasvavat maatilat joutuvat kilpailemaan samoista peltolohkoista sekä kauppoja että vuokrasopimuksia tehtäessä. Lisäksi tilusvaihtoja maatilojen välillä tehdään käytännössä vähän. Viimeisenä kahtena vuosikymmenenä jatkunut tilakoon voimakas kasvu on tuonut uuden haasteen ja tarpeen tilusrakenteen kehittämiselle. Maatiloilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omilla toimenpiteillään tilan lohkokokoon ja lohkojen etäisyyteen. Etenkin peltovaltaisilla alueilla samoista lohkoista on useita kiinnostuneita viljelijöitä ja tilakoon kasvu perustuu enemmän markkinoiden tarjoamiin ratkaisuihin kuin tilusrakenteen kehittämiseen. Samanaikaisesti tilojen pitäisi investoida tehokkaampaan ja suurempaan konekantaan, joka on tarkoitettu Suomen yleistä kahden hehtaarin lohkoa suuremmille alueille. Metsien tilusrakenne on kehittymässä metsien talouskäytön kannalta epäedulliseen suuntaan. Asiantuntijat arvioivat, että nykyvauhdilla pirstoutumisen pysäyttämisessä on täysi työ (Matilainen, Pajula 2016). Pirstoutumisen pysäyttämiseen tarvittaisiin konkreettisia keinoja. 6.2. Tilusjärjestelytarve peltoalueilla Maatilojen tilusrakennetta on mitattu tutkimuksissa ensisijaisesti peltolohkokoon, peltolohkojen lukumäärän ja muodon sekä talouskeskusetäisyyden avulla. Peltolohkojen keskikoko ei ole ratkaisevasti muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että tilakoon kasvaessa peltolohkojen keskietäisyydet ovat kasvaneet. Tilan lohkojen lukumäärän kasvaessa myös kokonaiskulkumatkat kasvavat. Etäisyyksien kasvu ei ole kuitenkaan vielä vaikuttanut tilakoon kasvun hidastumiseen. Kuva 3: Antero Aaltonen

Selvitysraportti 27 (119) Maanmittauslaitoksen julkaisussa Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet (Hiironen & Ettanen 2013 s. 60) on laskettu peltolohkojen keskikooksi 2,37 hehtaaria. Maakunta Pinta-ala (ha) Muutos viimeisen 10 vuoden aikana Ahvenanmaa 1,4 - Etelä-Karjala 2 3 % Etelä-Pohjanmaa 2,2 8 % Etelä-Savo 1,8 4 % Kainuu 1,8-11 % Kanta-Häme 3,2-1 % Keski-Pohjanmaa 2,3 2 % Keski-Suomi 1,9-9 % Kymenlaakso 2,6-7 % Lappi 1,7-12 % Pirkanmaa 2,1-5 % Pohjanmaa 2 6 % Pohjois-Karjala 2,3 9 % Pohjois-Pohjanmaa 2,5-9 % Pohjois-Savo 2,2-9 % Päijät-Häme 2,9 0 % Satakunta 2,3-4 % Uusimaa 3,1-17 % Varsinais-Suomi 3 2 % Keskimäärin 2,37-2 % Taulukko 2: Peltolohkojen keskimääräiset pinta-alat maakunnittain Tutkimuksessa on peltolohkojen keskimääräiseksi talouskeskusetäisyydeksi saatu 3,28 kilometriä. Samalla arvioitiin, että tilusjärjestelykeinoin lohkokokoa voitaisiin kasvattaa nykyisestä 2,37 hehtaarista keskimäärin 42 prosenttia, jolloin keskimääräinen lohkokoko olisi 3,37 hehtaaria. Tilusrakenteen parantamismahdollisuuksia selvitettiin yhdistämällä tilusjärjestelytarve, lohkojen yhdistämispotentiaali ja alueen peltovaltaisuus. Tulos on esitetty alla olevassa karttakuvassa. Kuva 4: Kuvassa vihreällä värillä korostuneissa kunnissa tilusjärjestelytoiminnan edellytykset ovat parhaimmat (tarve+mahdollisuudet) (Hiironen & Ettanen 2013 s. 29)

Selvitysraportti 28 (119) Peltoalueiden huono tilusrakenne aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 176 miljoonan euron tappion. Pääomitettuna 5 prosentin korkokannalla se maksaa noin 2,8 miljardia euroa seuraavan 30 vuoden aikana. (Hiironen & Ettanen 2013 s. 61) MTT Taloustutkimuksen tutkimuksessa Maatilojen tilusrakenne ja pellonraivaus Suomessa 2000-luvulla selvitettiin tilakoon kasvun vaikutusta tilusrakenteen kehitykseen vuosittain, alueittain ja tuotantosuunnittain (Niskanen, Lehtonen 2014). Analyysi vastaa monelta osin Maanmittauslaitoksessa tehtyä tutkimusta. Painotetun keskietäisyyden alueittainen analyysi nostaa esiin isot alueelliset erot tilussijoituksessa talouskeskukseen nähden. Kuva 5: Peltolohkojen pinta-alalla painotettu keskietäisyys alueittain tarkasteltuna (Niskanen & Lehtonen 2014 s. 15). Tutkimuksessa todetaan, että parhaimman käsityksen etäisyyksien muutoksesta saa painotetulla etäisyystarkastelulla. Keskimääräisellä 40-60 hehtaarin maatilalla on hehtaarin keskimääräinen etäisyys kasvanut 140 metriä vuosina 2000-2009 (kaavio 3).

Selvitysraportti 29 (119) Kaavio 3: Painotettu peltolohkojen keskietäisyys tilakokoluokittain (Niskanen & Lehtonen 2014 s. 16). Tutkimuksessa analysoitiin myös kannattavuuskirjanpitotilojen tilusrakenteen kehittymistä. Tässä tutkimuksessa on mielenkiintoista lohkokoon kasvu. Tilojen keskimääräinen viljelyala kasvoi aikajaksolla 2000-2009 60%, mutta samanaikaisesti lohkojen keskikoko kasvoi vain hieman (2,5->2,6 ha). (Niskanen & Lehtonen 2014 s. 16). Nykyisellä peltolohkon koolla lohkoja viljellään tyypillisesti yhtenä lohkona. Kuitenkin todennäköisyys jakaa peltolohko kasvoi, kun peruslohkon koko kasvoi. Nykyisellä teknologialla tähdätään peltolohkoon, joka on kooltaan 6 hehtaaria rehuviljelyssä ja 8 hehtaaria viljan viljelyssä. (Myyrä 2008 s. 17). Tarve lohkokoolle kasvaa tilakoon ja konekannan kasvaessa. 6.3. Tilusjärjestelytarve metsäalueilla Maanmittauslaitoksessa rakennettiin vuosina 2006-2007 välineet metsien kiinteistörakenteen analysointiin. Analysoinnissa lasketaan kunkin palstan käytettävyys metsätalouteen hyödyntäen palstan laskennallista leveyttä, rajojen pituutta ja palstan pituutta (MML, 2007, s. 7) Kuva 6: Esimerkki MEKIRA-laskennan tuloksesta

Selvitysraportti 30 (119) MEKIRA-projektissa tuotettu koko Suomen tilannetta kuvaava kartta vastaa ongelmallisten alueiden painopisteen osalta peltotilusrakenteen painopistettä. Kuva 7: Metsäpalstojen kesimääräinen käytettävyys metsätalouteen (MML, 2006, s.49) (punainen = heikko, vihreä = hyvä) Yksityishenkilöt omistivat vuoden 2013 lopussa yhteensä 376 000 vähintään yhden hehtaarin metsätilakokonaisuutta. (Leppänen & Torvelainen 2015 s. 3). Metsää omistavien kuolinpesien määrä on vähentynyt vuoden 2006 jälkeen seitsemässä vuodessa 3 800 metsätilalla (8 %) ja niihin kuuluvan metsämaan ala 160 000 hehtaarilla. Viimeisen seitsemän vuoden aikana (2007 2013) sekä alle kymmenen hehtaarin tilojen että yli 100 hehtaarin tilojen lukumäärät ovat kasvaneet. Kaavio 4: Metsämaan jakautuminen omistusmuodoittain 2013. (Leppänen & Torvelainen 2015 s. 4).

Selvitysraportti 31 (119) Kansallisessa metsäohjelmassa (2015) on asetettu tavoitteeksi metsätilan keskikoon kasvattamisen 50 hehtaariin vuoteen 2015 mennessä (MMM 2008 s.17). Yhtenä keinona on esitetty metsien eri omistusmuotojen ja uusjakokäytännön kehittämistä. Maa- ja metsätalousministeriön metsätilakoon ja rakenteen kehittämistyöryhmän tavoitteena on ollut tuottaa konkreettisia toimenpide-esityksiä vaikutusarviointeineen yksityismetsätalouden tilakoon kasvattamiseksi, sukupolvenvaihdosten edistämiseksi ja metsätilojen rakenteen parantamiseksi. Toimenpiteillä tähdätään metsätalouden kannattavuuden ja kestävän metsätalouden harjoittamisen edellytysten sekä teollisuuden puuhuollon parantamiseen valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymän Kansallisen metsäohjelman 2015:n ja työ- ja elinkeinoministeriön Metsäalan strategisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti. (MMM 2012 s.9) Metsätilakoon ja rakenteen kehittämisen työryhmä on todennut raportissaan, että uusjakotoiminta on nopein keino, jolla voidaan vaikuttaa olemassa olevaan metsätilojen pirstoutuneisuuteen. Toimenpide on selkeästi investointiluonteinen, eli menot syntyvät toteutusvuosina, mutta hyödyt syntyvät seuraavien kymmenien vuosien aikana. (MMM 2012 s. 17) Käytännössä metsien kiinteistörakenteen kehittäminen on tapahtunut viime vuosina muutamaa pilottiluoteista metsätilusjärjestelyä lukuun ottamatta yhteismetsätoimitusten kautta perustamalla uusia yhteismetsiä ja liittämällä alueita olemassa oleviin yhteismetsiin. Yhteismetsätoimitustenkin osalta vaikuttavuus on ollut ensisijaisesti omistusrakenteen kehittämisessä ja kiinteistörakenteen parantumista on saavutettu silloin, kun yhteismetsään liitettävät alueet ovat sijainneet vierekkäin. Yhteismetsän muodostamistoimituksen yhteensovittamisesta metsätilusjärjestelyyn on saavu hyviä kokemuksia ja metsäammattilaiset pitävät tätä varteenotettavana vaihtoehtona metsätilusjärjestelyjen edistämisessä (Pajula, Matilainen, 2016). 6.4. Kylät Maaseudun perusinfrastruktuurin on oltava kunnossa, jotta kylissä ja taajamissa viihdytään, voidaan asua ja harjoittaa elinkeinoja. Keskeisimpiä tarpeita ovat toimiva vesi- ja jätehuolto, hyvät tietoliikenneyhteydet sekä turvalliset ja toimivat liikenneyhteydet. Erityisesti maaseudulla infrastruktuurin parantamiseksi tarvitaan toimenpiteitä yhteiskunnalta, mutta myös asukkaat voivat tuoda tähän oman merkittävän panoksensa (MML 2007, s. 6). Maaseudun autioitumiskehityksen estämiseksi harvaan asutulla maaseudulla asukkaiden tulisi itse määritellä tavoitetila, johon kehitys pyritään aktiivisin toimenpitein ohjaamaan. Kylien ja niiden asukkaiden valmiudet ottaa käyttöön uusia työkaluja kyliensä kehittämiseen ovat hyvin erilaisia. Kylät, joissa on paljon sosiaalista pääomaa ja valmiuksia tehdä yhteistyötä, kehittyvät. Näissä kylissä tartutaan tarjottuihin mahdollisuuksiin ja mietitään sekä päätetään itse kylän kehittämisestä. Kylän taantuminen viestii usein sosiaalisen pääoman puutteesta. Pidetään sokeasti kiinni nykytilanteesta ja vastustetaan muutosta vaikka se kehittäisi kylää ja parantaisi vallitsevaa tilannetta (MML 2007, s. 9). Maanjaot ovat vaikuttaneet keskeisesti nykyiseen kiinteistörakenteeseen, maaseutukuvan syntymiseen ja kylärakenteeseen. Kiinteistörakenne mielletään usein luonnonilmiöiden kuten vuoden-aikojenvaihteluiden kaltaiseksi pysyväksi tilanteeksi, johon ei voi vaikuttaa. Tulevaisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin usein maankäytöllisiä järjestelyjä. Tilusjärjestelyn mahdollisuuksia ei tässä mielessä nykyään tunneta (MML 2007, s. 8).

Selvitysraportti 32 (119) Tilusjärjestelyillä voidaan edistää esimerkiksi kyläalueiden eri toimintojen sijoittamista (asuminen, palvelut, tuotanto) sekä maisema- alueiden perustamista. Samalla voidaan tukea tie- ja kuivatusverkon kehittämistä. Tilusjärjestelytyövälinettä on käytetty 1980-90- luvun uusjaoissa mm. asuinrakennuspaikkojen ja tieyhteyksien järjestelyihin. Samoin 2000-luvulla tilusjärjestelyillä on ollut merkitystä tiejärjestelyissä ja kylän maiseman kehittymisessä. Tilusjärjestelyjen asiakkaille suunnattujen haastattelujen yhteydessä (liite 2) nousi esiin näkemys kylän kiinnostavuuden lisääntymisestä alueen elinvoimaisuuden (mm. maisemakuva) kasvaessa.

Selvitysraportti 33 (119) 7. Tilusjärjestelyjen vaikuttavuuden arviointi 7.1. Hyötylaskenta pelto- ja metsätilusjärjestelyissä Tilusjärjestelyjen hyötylaskenta uudistettiin vuonna 2009 päättyneessä UJHYÖTY-projektissa. Projektissa havaittiin peltotilusjärjestelyn vaikutuksiksi maatilataloudelliset vaikutukset, ojitus yms. toimenpiteiden vaikutukset, liikennevaikutukset, ympäristövaikutukset sekä sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset. Kukin edellä mainituista vaikutuksista jaettiin edelleen osavaikutuksiin kuitenkin siten, ettei päällekkäisyyttä esiinny ja kaksinkertaista vaikutusten arviointia tapahdu. Projektissa laadittu laskentamenetelmä pohjautuu maatilataloudellisten vaikutusten osalta Maanmittauslaitoksen Arviointi ja korvaukset -tietovaraston lähtötietoihin. Metsätilusjärjestelyjen hyötylaskentaan ei ole Suomessa vielä kehitetty yhtenäistä tapaa. Tohtorikoulutettava Karin Kolis tutkii Aalto-yliopistossa metsätilusjärjestelyjen vaikuttavuutta ja kannattavuutta. Metsätalousinsinööri Mikko Honkanen on laatinut aiheesta AMK-opinnäytetyön vuonna 2008. Nyt menossa olevissa pilottiluonteisissa metsätilusjärjestelyissä on hyötylaskentaa sovellettu tapauskohtaisesti. Peltotilusjärjestelyjen rahoitusesityksissä maa- ja metsätalousministeriöön on sovellettu vuodesta 2009 alkaen UJHYÖTY-projektissa rakennettua mallia ja sovellusta. Menetelmä on tuonut monia etuja aikaisempaan verrattuna. Laskelmat ovat nyt keskenään vertailukelpoisempia ja huolimatta laskennan yksityiskohtaisemmasta toteutuksesta sen avulla arviointi on nopeutunut. Samoin arvioinnin luotettavuus on parantunut, koska aikaisemmissa menetelmissä oli mm. keskiarvotietoihin perustuvia laskentatapoja. Tilusjärjestelyn päättyessä maatilataloudelliset vaikutukset lasketaan uudelleen samalla menetelmällä, jolloin lähtötilanne ja lopputulos ovat keskenään vertailukelpoiset. Menetelmän vahvuutena on maatalousvaikutusten sekä ojitus- ja liikennevaikutusten arviointi, koska niihin saadaan matemaattisen mallin avulla yksiselitteiset luvut. Sen sijaan ympäristö-, aluetalous- ja sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ympäristövaikutuksista poikkeuksena on ilmastovaikutusten laskenta, johon UJHYÖTYprojektissa rakennettu väline tuottaa laskennallisen arvon. Tässä selvitysraportissa on laskennalliset vaikutukset jätetty vähemmälle huomiolle. Kuitenkin voi todeta, että laskennallinen hyöty on ollut 33 tilusjärjestelyn loppuraportin perusteella kustannuksiin verrattuna 1,5 kertainen (korko 5 %, 30 vuoden pääomitusaika). Kun laskelmassa huomioidaan valtiolle maksettavat kiinteistötoimitusmaksut ja lainat, on hyötykerroin 2,5. Yhden euron panos tilusjärjestelyyn tuottaa 2,5. 7.2. Maatalousvaikutukset Maatalousvaikutuksilla tarkoitetaan UJHYÖTY-sovelluksessa sellaisia muutoksia, joilla on vaikutusta viljelyn kannattavuuteen. Sovellus antaa tuloksena uusjaon kokonaishyödyn maatalousvaikutusten osalta sekä ositellut hyödyt seuraavalla jaottelulla (Hiironen ym. 2009 s.36): Viljelykustannusten pieneneminen lohkojen koon kasvamisen johdosta Kulkemiskustannusten pieneneminen lohkojen vähentymisen, talouskeskusetäisyyden pienentymisen ja tieluokan parantumisen johdosta Reunahaitan ja päällekkäislevityksen väheneminen lohkojen reuna-alueiden vähentymisen johdosta Lannan levityksen kustannusten muutos lohkokoon muutosten johdosta Viljelykustannusten pienentyminen lohkojen muodon parantumisen johdosta Tuottojen muutos tuotantosuuntien vaihtumisen johdosta

Selvitysraportti 34 (119) 7.3. Ojitus- yms. toimenpiteiden vaikutukset ja niiden arviointi Tilusjärjestelyn ojitus- yms. vaikutuksista arvioidaan salaojitushyöty, uudistus ja täydennyssalaojituksen hyöty sekä valtaojien perkaamisesta ja putkituksesta saatava hyöty. 7.4. Ympäristövaikutukset Juhana Hiironen tutki väitöskirjassaan peltotilusjärjestelyjen vaikutuksia 21 tilusjärjestelyssä. Tutkimuksen mukaan peltotilusjärjestelyssä tehtävät tilusten järjestelyt sekä tie- ja kuivatushankkeet, kuten ojitukset, aiheuttavat välillisiä vaikutuksia ilmastoon, vesistöön sekä maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Kymmenen viimeisimmän peltotilusjärjestelyn loppuraportin perusteella laskettu ilmastohyöty on näissä tilusjärjestelyissä ollut yhteensä 348 000 (30 vuoden pääomitusaika 5 % korko). Peltotilusjärjestelyissä tehtävillä maankuivatustoimenpiteillä on sekä positiivisia että negatiivisia vesistövaikutuksia. Tyypillisesti salaojitus pienentää pintavalunnan mukana tapahtuvaa fosforin ja torjunta-aineiden sekä lisää typen huuhtoutumista vesistöön, joskin tapauskohtaiset erot ovat suuria. Kokonaisuudessa vesistövaikutusten voi olettaa olevan positiivinen, sillä niin fosfori kuin typpikin sitoutuvat kasvustoon, joka kuivatuksen parantuessa lisääntyy (Hiironen 2012 s. 209). Valtaojitus lisää pinta- ja uomaeroosiota. Pintaeroosion seurauksena pelloilta kulkeutuvasta kiintoaineesta aiheutuu ongelmia etenkin alavien maiden peratuissa uomissa. Pintaeroosiosta voi seurata purojen samentumista, liettymistä ja rehevöitymistä. Uomaeroosion seurauksena maa-ainesta voi kulkeutua jokiin ja järviin asti. Uomaeroosiosta voi seurata rannan kulumista tai sortumia, joissa vettynyt maa-aines liukuu vesistöön. Kokonaisuudessa valtaojien kunnostustyön vesistövaikutuksen voi olettaa olevan negatiivinen. Koska valtaojien tulee viljelyskäytössä olevilla pelloilla joka tapauksessa olla kunnossa, olisi ne pitänyt perata myös silloin, jos tilusjärjestelyä ei toteutettaisi (Hiironen 2012 s. 210). Tilusjärjestelyn yhteydessä toteutettavat kuivatushankkeet suunnitellaan kokonaisuutena, jota käsitellään yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Tällöin ympäristövaikutukset voidaan ottaa paremmin huomioon kuin, jos hankkeet olisi toteutettu useina erillisinä hankkeina. Peltotilusjärjestelyiden yhteydessä maisema muuttuu aikaisempaa hoidetumman näköiseksi ja avoimemmaksi, sillä sekä hoitamattomat pellot että valta- ja avo-ojien reunoilla olevat pusikot alueella häviävät. Hoidettu tuotantomaisema on tärkeä osa yksittäisen tilan ja koko maaseudun imagoa. Esimerkiksi laiduntavat eläimet ja hyvin hoidetut tuotantorakennukset ovat omiaan luomaan positiivista kuvaa maaseudusta ja maataloudesta. Uusjaossa aikaansaatavan hoidetun ympäristön voidaan siis katsoa nostavan maiseman arvoa. Samoin on asian laita näkymien avaamisen suhteen, sillä kauaskantoiset näkymät viehättävät meistä useimpia. Selvitystyön yhteydessä asiakkaat nostivat maisematekijän yhtenä merkittävimpänä ympäristötekijänä esiin (liite 2). Heidän mielestään hoidetulla maisemalla on merkittävä vaikutus alueen elinvoimaisuudelle.

Selvitysraportti 35 (119) Kuva 8: Suomalaista maaseutumaisemaa (kuva Antero Aaltonen) 7.5. Liikennevaikutukset Liikennevaikutukset arvioidaan nykymenettelyssä sanallisesti ja taulukkolaskennan antamien tulosten perusteella (liikenteen sujuvuus ja liikenneturvallisuus). Liikenteen sujuvuuden parantumisessa on kyse pääasiassa muun kuin maatalousliikenteen matka-aikojen säästymisestä, sillä maatalousliikenne hidastaa muuta liikennettä (erityisesti mäkisillä ja kapeilla tieosuuksilla). Matka-aikojen säästöön vaikuttaa ensinnäkin se, kuinka pitkältä tieosalta ja kuinka paljon maatalousajoneuvot vähentyvät ja toiseksi se, kuinka paljon ko. tieosuuden keskinopeus tämän seurauksena muuttuu. Liikenneturvallisuuden parantumista mitataan poistettavien liittymien funktiona. Liittymän poistosta aiheutuva onnettomuuskustannusten vähenemistä on mahdollista arvioida liittymien keskimääräisten onnettomuusasteiden ja onnettomuuskustannusten perusteella. Toisistaan tulee erottaa maatalousliittymät ja muut vilkkaammin liikennöidyt liittymät, koska onnettomuudet ovat erityyppisiä em. liittymissä. 2000-luvulla toteutetuissa peltotilusjärjestelyissä on poistettu 17 rautateiden tasoristeystä. Koska uusjaoissa mukana olevat tasoristeykset ovat usein tavallista vähemmän ylitettäviä, voi niiden keskimääräisten onnettomuuskustannusten olettaa olevan keskimääräistä pienempiä. Yhden tasoristeyksen poistamishyödyksi voidaan uusjaossa arvioida keskimäärin 40 000 (onnettomuus- ja poistamiskustannusten erotuksena) (Hiironen ym. 2009 s. 67). 7.6. Aluetaloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Tarkasteltaessa vuoden 2009 jälkeen laadittuja tilusjärjestelyjen rahoitusesityksiä voi todeta aluetaloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten jääneen vahvasti taka-alalle ja ne on esityksissä sivuutettu. Sosiaalista pääomaa on tutkittu kahdessa Vaasan yliopiston opinnäytetyössä ja molemmista töistä saadut kokemukset ovat vahvistaneet tilusjärjestelijöiden käsitystä sosiaalisen pääoman merkityksestä etenkin laajojen tilusjärjestelyjen toteuttamisessa. Sen sijaan aluetaloudellisista vaikutuksista ei ole analysoitu eikä laskentaan soveltuvia menetelmiä ole etsitty.

Selvitysraportti 36 (119) Maanmittauslaitoksen UJHYÖTY-projektin mukaisessa jaottelussa peltotilusjärjestelyn sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset on jaettu neljään eri luokkaan, joita ovat: (Hiironen 2012 s. 134-135) palvelut, työllisyys ja elinkeinotoiminta väestörakenne, asuminen ja liikkuminen virkistys, terveys ja turvallisuus sekä tasa-arvo, yhteisöllisyys ym. sosiaaliset vaikutukset. Ensiksi mainitut luokat 1-2 ovat luonteeltaan aluetaloudellisia vaikutuksia ja jäljempänä mainitut luokat 3-4 puolestaan sosiaalisia vaikutuksia. (Hiironen ym. 2009 s. 47 48.) Peltotilusjärjestelyllä ei ole tyypillisesti välitöntä vaikutusta alueen palveluihin, mutta alueen elinkelpoisuuden parantuessa voi hanke kerrannaisvaikutusten kautta heijastua myös alueen palveluihin. Työllistämisvaikutukset liittyvät lähinnä tilusjärjestelyn aikana tapahtuvaan paikalliseen urakointiin. Lisäksi tilojen parantuva kannattavuus ja tilakokojen kasvu voi lisätä maatilojen mahdollisuuksia hankkia väliaikaista työvoimaa erityisesti ruuhkahuippuina. Peltotilusjärjestelyllä on luonnollisesti merkittävä ja välitön vaikutus alueen elinkeinotoimintaan eli maatalouden harjoittamiseen. Peltotilusjärjestelyllä voi olla myös vaikutusta alueen väestörakenteeseen, sillä jatkavien viljelijöiden poismuutto alueelta voi vähentyä ja nuorempien sukupolvien innostus jatkaa maatalouden harjoittamista voi taasen lisääntyä. (Hiironen ym. 2009 s. 48.) Tilusjärjestelyn sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan ihmiseen tai kyläyhteisöön kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Vaikutukset ovat luonteeltaan välillisiä eli sellaisia, joihin tilusjärjestelyssä ei suoranaisesti pyritä, mutta joita tilusjärjestelystä voi aiheutua. Tilusjärjestelyn sosiaalisia vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Selvityksen puute ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vaikutuksia olisi. Peltotilusjärjestely lisää sosiaalista vuorovaikutusta eri väestöryhmien ja ihmisten välillä. Riippuen siitä, kuinka hyvin ja tasapuolisesti prosessi sujuu, voi peltotilusjärjestely voimistaa tai heikentää sosiaalisia verkostoja. Peltotilusjärjestelyn aluetaloudelliset vaikutukset ovat peltotilusjärjestelyissä positiivisia, mutta sosiaaliset vaikutukset voivat vaihdella voimakkaasti kussakin peltotilusjärjestelyssä. (Hiironen 2012 s. 210-211) Sosiaalinen pääoma on taustatekijä tilusjärjestelyjen onnistumisessa, sillä se määrittää sitä, miten maanomistajat tulevat keskenään toimeen tilusjärjestelyhankkeessa. Mikäli alueella on totuttu tekemään asioita yhdessä, myös tilusjärjestelyissä eteen tulevat ristiriitatilanteet ovat helpommin selvitettävissä. Kun alueella ihmiset luottavat toisiinsa ja instituutioihin, he uskaltavat osallistua hankkeeseen, jonka lopputulos ei ole ennustettavissa ja jossa riskille alttiiksi joutuvat sekä omat tilukset että naapurisuhteet. Toisaalta sosiaalinen pääoma on vain yksi osatekijä tilusjärjestelyn sujuvassa etenemisessä, sillä vaikka alue olisi miten sivilisoitunut tahansa, ei tilusjärjestely silti välttämättä onnistu ongelmitta. (Immonen 2009 s. 7)

Selvitysraportti 37 (119) 8. Omistusrakenteen ja sopimusten vaikutus tilusjärjestelymahdollisuuksiin 8.1. Vaikutuksesta yleensä Maanomistajien tavoitteet ja heidän keskinäiset sopimukset vaikuttavat tilusjärjestelyn toteuttamiseen. Tutkimuksia tilusjärjestelyjen osalta on tehty tällä sektorilla lähinnä peltojen vuokraamisen vaikutuksesta (mm. Sulonen 2014). Sen sijaan omistusrakenteen vaikutusta tilusjärjestelyn lopputulokseen on tutkittu vähän. Tietoa maanomistajan kehittämismyönteisyydestä tai tavoitteista löytyy mm. tutkimuksista Suomalainen pellonomistaja (Myyrä ym. 2008) ja Suomalainen metsänomistaja 2010 (Hänninen ym. 2011). Käytännön tilusjärjestelytoiminnassa näkyy vaikuttavina tekijöinä maanomistajien kehittämismyönteisyys ja taloudelliset odotukset. Yleensä, mitä suurempi kannatus tilusjärjestelyllä on, sitä suurempi kiinteistörakenteen paraneminen järjestelyllä saavutetaan. Tilusjärjestelyssä on maanomistajien erilaiset kehittämistavoitteet pystyttävä sovittamaan yhteen. Kaavio 5: Omistajien ja peltopinta-alan jakautuminen omistajien tavoitteiden mukaan (Myyrä ym. 2008 s. 41) Peltolohkokoko kasvaa tilusjärjestelyissä keskimäärin kaksinkertaiseksi. On myös tilusjärjestelyjä, joissa lohkokoko on jopa nelinkertaistunut. Tunnusomaista näille myönteisesti kehittyville alueille on yrittäjien laaja halu saada elinkeinonharjoittamiselle paremmat edellytykset. Hyvää rakennemuutosta tukee myös valtion maanvälitystoiminta (luku 8.2.), jonka avulla viljelystä luopuvien maita pystytään siirtämään tuotantoaan jatkaville tiloille. Maatilojen viljelysmaan käyttöön liittyviä sopimuksia ovat pellonvuokrasopimukset, erilaiset peltojen urakointeihin liittyvät sopimukset, toisen viljelijän pellon sopimuskäyttö, viljelijöiden yhteistyösopimukset ja myös maataloustukiin liittyvät sopimukset. Vuokrasopimukset, urakointi ja sopimusviljely ovat muuttaneet 1990-luvulta lähtien maatalousyrittäjyyttä.

Selvitysraportti 38 (119) Tilanne ei ole yllätys käytännön tilusjärjestelytoiminnassa, koska esimerkiksi vuokranantajan ja vuokralaisen etuja sovitetaan yhteen uusjakosuunnitelmien laadinnassa. Vuokrasopimuksista johtuvat korvaukset ovat tilusjärjestelyjen yhteydessä harvinaisia. Merkittävintä on se, että tutkimusten ja asiakashaastattelujen perusteella (liite 2) voi todeta isojen peltolohkojen olevan kiinnostavimpia niin urakoinnin kuin vuokrauksenkin kannalta. Tilussijoitusta pystytään kuitenkin vain harvoin parantamaan vuokrauksen avulla. 8.2. Maanostotoiminta Peltotilusjärjestelyjen yhteydessä on ostettu maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) varoin vaihtomaita tilusjärjestelyn käyttöön. Tilusjärjestelyn aikana aktivoituva pellon myynti valtiolle edistää hyvää jakosuunnittelua ja parantaa oleellisesti tilusjärjestelyhankeen vaikuttavuutta. Tällä maanvälityksellä voidaan kasvattaa tilojen pinta-alaa, parantaa tilusten sijoitusta ja edistää järkevää rakennemuutosta. Paikallisen ELY-keskuksen toimesta tehtävät ostot perustuvat vapaaehtoisiin kauppoihin käyvän hinnan mukaan. Pellon hankintaan käytetyt varat palautuvat maatilatalouden kehittämisrahastoon pellon saajien korvatessa saamansa lisäpellon täysimääräisesti. 2,5 Milj. 2 1,5 1 0,5 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 s2016 Kaavio 6: Maatilatalouden kehittämisrahaston maanostoon käytetyt varat vuosina 2010-2015 ja suunnitelma 2016. Maanostotoiminta tehostaa merkittävällä tavalla tilusjärjestelyjä. Vaihtomaista on saatu hyviä kokemuksia myös suojelualueisiin ja väylähankkeisiin liittyvissä hankeuusjaoissa. Joissakin Euroopan maissa maapankkitoiminta on keskeinen osa infrastruktuurihankkeiden toteuttamista. Tavoitteena on toteuttaa infrahanke ensisijaisesti tilusjärjestelykeinoin ja vasta toissijaisesti lunastuskeinoin.

Selvitysraportti 39 (119) 8.3. Pellonvuokraus Maatalousmaan vuokrasopimus on tehtävä kirjallisesti. Jos vuokra-aika on alle kaksi vuotta tai voimassa toistaiseksi voidaan sopimus tehdä myös suullisesti (Maanvuokralaki (258/1966) 3 ). Maatalousmaa, jolla ei ole maatalouden harjoittamiseen tarvittavia asuin- ja talousrakennuksia tai jolla ne ovat tähän tarkoitukseen riittämättömät, voidaan antaa vuokralle enintään 20 vuoden määräajaksi pääasiallisesti maatalouden harjoittamiseen käytettäväksi (Maanvuokralaki (258/1966) 71 ). Merkille pantavaa on, että toisin kuin joissain muissa maissa, vuokra-ajalle ei ole asetettu minimiaikaa. Vuokrapellon osuuden kasvun viljellystä peltoalasta voi todeta -90 luvun voimakkaan kasvun jälkeen pysähtyneen. Kaavio 7: Vuokrapellon osuus peltoalasta. Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston Maatalous- ja puutarhayritysten maankäyttölajeista vuodelta 2014 mukaan vuokrapeltojen osuus kaikista käytössä olevasta maatalousmaasta vuonna 2014 oli noin 34 %. Vuokrauksen määrän kehitystä on vaikea ennustaa, asiaan vaikuttavat mm. odotukset pellon hintakehityksestä ja pelko tukioikeuksien poistamisesta vuokranantajilta tukikausien vaihtuessa (Myyrä 2016). Tulevaisuudessa myös sijoittajien tulo pellon vuokraajiksi saattaa nostaa vuokramaan osuutta. Keski-Euroopassa rahastot omistavat huomattavan osan maatalousmaasta (Ollila 2014). Tämän selvitystyön yhteydessä tehdyssä maanomistajahaastattelussa (liite 2) kysyttiin tietoa siitä miten usein vuokra- tai sopimuslohkoja on pystytty yhdistämään aikaisemmin hallinnassa olleisiin lohkoihin. Osoittautui, että tämä on todella harvinaista, pääosin syynä tähän on vuokramaan vaikea saanti oman maan viereen, lyhyet vuokrasopimukset, vuokranantajilta tarvittava suostumus ja yhdistämisen kustannukset. Eräs haastateltu maaseututoimenjohtaja totesi asiasta, Sopimalla on todella vaikea koota lohkoja siten yhteen, että lohkokoko kasvaisi. Sopimusviljelyä on tehty pitkään eikä se näy tilusrakenteessa myönteisesti. Haastattelujen perusteella vaikuttaa

Selvitysraportti 40 (119) myös selvältä, että hyvän kiinteistörakenteen alueilla tilusrakenne ei lähde heikkenemään sopimusten ja urakoinnin johdosta. Eräs vuokrapeltolohkoja koskeva ongelma on niiden koko. Vuokratun peltopalstan koko on yleensä keskimääräistä pienempi (Sulonen 2014 s.14). Kannattavuutta arvioitaessa viljelyalan jakautuminen pieniin lohkoihin tuottaa ylimääräisiä kustannuksia (Hiironen & Ettanen 2013 s. 60). Arviolta jo kolmen hehtaarin peltolohko aiheuttaa vähintään selvää haittaa ja alle kahden hehtaarin lohko huomattavaa haittaa sen käyttäjälle (Myyrä & Peltola 2006 s. 41). Tällöin voidaan ajatella, että haitta on keskimäärin sitä suurempi, mitä pienempi vuokrattu peltolohko on. (Sulonen 2014 s.14) Tilusjärjestelyissä vuokranantajat ovat olleet yhtä huolissaan omaisuutensa arvon säilymisestä kuin omalla omistusmaallaan viljelevät maanomistajat. Samoin useat vuokranantajat ovat halunneet hyötyä samoista eduista kuin maata käyttävät. Jos vuokranantajan ja vuokralaisen tarpeet ovat olleet yhteneviä, ovat nämä saattaneet sopia tilusten sijoittelusta ja kustannusten jaosta. (Ylikangas 2004. s 22.) (Sulonen 2014 s. 21) Tilusjärjestelyissä mukana olleilta vuokranantajilta kysyttiin myikö hän vuokralle antamansa pellot tilusjärjestelyn aikana. Maakunnasta riippuen, vuokranantajista 23 40 % myi peltonsa tilusjärjestelyn aikana (Sulonen 2014 s. 31). Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 86 :ssä säädetään vuokralaisen asemasta tilusjärjestelyssä. Tämä vaikuttaa myös vuokranantajan asemaan. Tilusjärjestelyssä maanvuokralain mukainen vuokraoikeus muutetaan ensisijaisesti kohdistumaan vuokranantajan uusiin tiluksiin. Tässä tulevat harkittaviksi esimerkiksi vuokra-ajan kesto ja mahdolliset siirtokustannukset. (Hyvönen 2001 s.169.) Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 87 :ssä säädetään vuokralaisen oikeudesta korvaukseen vuokraoikeuden menettämisen tai heikentymisen johdosta. Toimitus on tehtävä siten, että yksityisoikeudellista sopimusta tulisi voida noudattaa jatkossa osapuolten kesken, jollei tämä tee toimituksen tulosta epätarkoituksenmukaiseksi tai loukkaa toisen asianosaisen oikeutta. Toisin sanoen vuokrasopimus pidetään voimassa, jos tämä on mahdollista.(sulonen 2014 s. 21). Milloin vuokramies maanmittaustoimituksen johdosta on saanut menettämänsä maan tilalle muuta maata ja vuokraoikeus sen johdosta on käynyt hänelle olennaisesti arvokkaammaksi, on vuokranantajalla oikeus saada vuokramaksu tarkistetuksi (Maanvuokralaki (258/1966) 17.2 ). Käytännössä tilusjärjestelyjen yhteydessä siirtyneiden vuokrapeltojen osalta on toimituksissa tarvinnut käsitellä hyvin vähän vuokraoikeuksiin liittyviä asioita. Vuokramaat on tilusjärjestelyissä sijoitettu niin, että vuokranantajan ja vuokralaisen edut on pystytty huomioimaan. 8.4. Pellon sopimuskäyttö Pellon sopimuskäytöstä ei ole olemassa tällä hetkellä tutkimustietoa. Sopimuskäyttöä esiintyy kuitenkin enenevissä määrin mm. lannan ja lietteen levityksessä ja sadon korjuussa. Myös sopimukset joissa tuet jäävät omistajalle viljelijän tehdessä kaikki työt ja korjatessa sadon ovat yleistymässä. Sopimuskäytön yleistymistä kuvaa se, että uusissa ympäristöluvissa jo yli neljännes levitysalan tarpeesta katetaan lannanlevityssopimuksilla. Suurilla tiloilla osuus voi olla paljon tätäkin suurempi. (Niskanen & Lehtonen 2014)

Selvitysraportti 41 (119) Tämän selvitystyön yhteydessä tehdyssä asiakashaastattelussa (liite 2) kysyttiin myös tietoa siitä miten usein sopimuskäyttö sekä urakointi vähentävät tilusjärjestely tarvetta. Haastattelun perusteella näyttää selvältä, ettei urakoinnilla ja sopimuskäytöllä pystytä vähentämään tilusrakennetekijöistä aiheutuvaa haittaa. Pikemminkin asia nähtiin päinvastaisena, eli huono tilusrakenne vaikeuttaa urakointia ja sopimuskäyttöä varsinkin pienten peltolohkojen takia. Molempiin kohtiin päteekin se, että työstettävän lohkon pinta-ala ja muoto vaikuttavat työmenekkiin riippumatta siitä kuka pellolla operoi. Lisävaikeutena on se, että urakoitsijoiden isompaa konekantaa ei saada hyödynnettyä täysimääräisesti tai ei ollenkaan pienillä lohkoilla. Peltolohkojen suuri massa on pienissä lohkoissa, jotka kangistavat uuden teknologian käyttöönoton (Myyrä 2016). Tämä näkyy myös vaikeutena saada täysi hyöty urakoitsijoiden isommasta konekannasta. 8.5. Urakointi Maatalouden rakennekehityspaineet jatkuvat kovina. Samalla yksittäisten tilojen investoinnit ovat myös selvästi suurentuneet. Myös tuotantoteknologia kehittyy, mutta siitä huolimatta oma työpanos ei välttämättä riitä kasvavilla tiloilla. Se pakottaa maatalousyrittäjät miettimään vaihtoehtoisia tapoja organisoida tilan tuotanto ja työvoiman käyttö. Ostopalveluiden kysynnän voidaan olettaa riippuvan maatalousyrityksen koosta. Suurilla tiloilla työvoiman riittämättömyys voi johtaa toimintojen ulkoistamiseen. Pienillä tiloilla puolestaan kaluston rajallinen käyttöaika ei mahdollista omia investointeja jokaiseen tuotantoprosessiin. Pienillä osa-aikatiloilla ei myöskään viljelijän oma aika usein riitä töiden tekemiseen, jos ollaan tilan ulkopuolella kokopäiväisessä työssä. Jos vakituisen työvoiman tarve mitoitetaan ympärivuotisen työn kysynnän mukaisesti, ajoittaisten työhuippujen tasaamiseen on usein taloudellisesti järkevää käyttää ostopalveluita. Näiden palvelujen rationaalisella käytöllä on mahdollista parantaa yrityksen taloudellista kannattavuutta. Kuva 9: Antero Aaltonen

Selvitysraportti 42 (119) Yhteistyö säästää pääomakustannuksia mutta siihen, mikä on varsinkin suurilla kotieläintiloilla rajoittavin tekijä eli oma työ, sillä voidaan vaikuttaa rajoitetummin. Siihen ongelmaan parempi ratkaisu on urakoitsijoiden käyttö ja töiden ulkoistaminen. Jo nyt myös vierasta työvoimaa palkattaisiin enemmän, jos siihen olisi taloudellisia mahdollisuuksia. Rakennekehityksen myötä viljelijöiden täytyy jatkossa tehdä entistä tarkemmin valintoja siitä, mitä kannattaa tehdä itse, mitä kannattaa teettää vieraalla, ja mitä toimintoja kannattaa ulkoistaa. Tämä koskettaa erityisesti tuotantoaan laajentavia kotieläintiloja. Kotieläintilojen koon kasvun myötä kotieläintuotanto ja peltoviljely ovat jossain määrin irtautumassa toisistaan. Tämä on luonnollista kehitystä, koska tilusrakenteen hajanaisuus rajoittaa peltoalan kasvattamista samassa suhteessa kotieläintuotannon kasvun kanssa. (Pyykkönen & Tiilikainen 2009 s.49). Pyykkösen ja Tiilikaisen tutkimuksessa (s. 45) havaitaan, että pitkät etäisyydet ja hankala tilusrakenne ovat kuitenkin harvoin urakointipalvelujen käyttöpäätöksen takana. Asiakashaastatteluissa (liite 2) todettiin, että urakoinnin määrä on kasvussa. Urakoinnissa tehdään töitä yhä isommilla koneilla ja urakointihinnassa näkyy ero pienten ja suurten peltolohkojen välillä. Urakoitsijat eivät välttämättä ota edes töitä vastaan pieniltä lohkoilta. 8.6. Viljelijöiden yhteistyö Maatilojen yhteistyötä koskevassa Pellervon taloustutkimuksen tutkimuksessa todetaan yhteistyön suomalaisilla maatiloilla oleva yleistä. Maatalousyrittäjistä 72 % tekee yhteistyötä toisten tilojen kanssa. Yleisintä yhteistyö on kevyissä, vähän resursseja sitovissa yhteistyömuodoissa, kuten koneyhteistyössä, rehun sopimusviljelyssä ja tuotantopanosten hankinnassa. Strategiset, raskaat yhteistyömuodot, kuten yhteinen viljelykierto ja erilaiset maatilojen yhteenliittymät, ovat harvinaisia. Kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä yleisin yhteistyömuoto on karjanlannan luovutus/vastaanotto ja rehun tuotanto toiselle tilalle. Lähitulevaisuudessa maatalousyrittäjät ovat kiinnostuneita samoista yhteistyömuodoista, joissa yhteistyö on tällä hetkelläkin yleistä. (Kämäräinen ym. 2014 s. 6). Edellä todetusta voi päätellä, että viljelijöiden yhteistyöstä ei aiheudu sellaista etua millä voitaisiin kompensoida tilusrakennetekijöistä aiheutuvia kustannuksia. Yhtenä erityiskysymyksenä tarkastellun tilojen välisen etäisyyden ei todettu vaikuttavan merkittävästi yhteistyön kannattavuuteen, kun välimatka ei kasvanut yli kymmenen kilometrin. Välimatkan pidentyessä tästä eteenpäin sen vaikutus kuitenkin alkoi kasvaa nopeasti tarvittavan lisätyövoiman ja kuljetuskaluston tarpeen kasvaessa. Toimittaessa 30 kilometrin välimatkalla, tiloille (pääasiassa maitotilalle) aiheutui yhteistyön tekemisestä jo merkittäviä kustannuksia. Yhteistyömallien näkökulmasta urakointien hintataso on keskeinen tekijä, joka laskiessaan parantaa yhteistyömallien kannattavuutta maitotilan kannalta, mutta heikentää sitä kasvitilan kannalta. (Kämäräinen ym. 2014 s. 8).

9. Tilusjärjestelytoiminta ja sen muutos Selvitysraportti 43 (119) 9.1. Tilusjärjestelymäärät 2000-luvulla ja hankesalkku tänään Vuoden 2000 jälkeen on valmistunut 55 peltotilusjärjestelyä. Näiden tilusjärjestelyjen yhteispinta-ala on 67.500 hehtaaria, josta peltoa on 49.000 hehtaaria. Metsätilusjärjestelyitä on ollut työn alla vähän. 2000-luvulla valmistuneita metsäjärjestelyjä on kaksi yhteispinta-alaltaan 7.800 hehtaaria. Kuva 10: 2000-luvulla valmistuneet pelto- ja metsätilusjärjestelyt Tällä hetkellä tilusjärjestelytoimituksia on toteutuksessa 37 alueella. Näiden tilusjärjestelyjen yhteispinta-ala on 58.900 hehtaaria. Metsätilusjärjestelyjä on toteutuksessa ainoastaan yksi. Toinen hanke odottaa mm. rahoitukseen liittyvien linjausten selkiytymistä. Kuva 11: Toteutuksessa olevat pelto- ja metsätilusjärjestelyt Tarveselvityksiä on työn alla 26 kappaletta yhteispinta-alaltaan 42.000 hehtaaria. Kaikki tarveselvitykset liittyvät peltotilusjärjestelyihin.

Selvitysraportti 44 (119) Kuva 12: Tarveselvitysvaiheessa olevat tilusjärjestelyt Luonnonsuojelualueiden (erityisesti Natura 2000-verkosto) toteuttaminen on saatu pääosin valmiiksi. Toteuttamisessa on hyödynnetty hanketilusjärjestelyjä, joita on tehty vuosien 1998-2011 välisenä aikana yhteensä 131 hanketta. Pääpaino suojelualueisiin liittyvässä toiminnassa on tällä hetkellä suojelualuekiinteistöjen muodostamisessa valtion maille perustettujen luonnon- ja kansallispuistojen sekä muiden suojelualueiden osalta. Vireillä olevasta 38 hankeuusjaoista 35 liittyy suojelualuekiinteistöjen muodostamiseen. Väylähankkeisiin liittyviä hankeuusjakoja on käytännössä toteutettu varsin vähän (21 kpl vuosina 1997 2015). Lukumäärällisesti merkittävämpi osa väylähankkeisiin liittyvistä järjestelyistä on ollut yksityistielain mukaisia alueellisia tietoimituksia, joiden avulla yksityistieverkkoa on järjestelty uudelleen. Toteutetut maantiehankkeisiin liittyvät hankeuusjaot ovat painottuneet Pohjanmaalle ja Kaakkois-Suomeen. Toteutetuilla hanketilusjärjestelyillä on pystytty välttämään lunastusmenettelyn käyttöä. Esimerkiksi Seinäjoen Pajunevan hankeuusjaossa valtiolle pystyttiin järjestelemään uuden maantien rakentamiseen tarvittava alue. 9.2. Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen muutos lukujen valossa Tilusjärjestelyjen muutos 90-luvun laajoista uusjaoista 2000-luvun entistä tarkemmin kohdennettuihin tilusjärjestelyihin näkyy selkeästi toiminnan tunnusluvuissa. Tunnuslukujen suunta on ollut aikaisemminkin tiedossa, mutta konkreettiset luvut ovat olleet yksittäisiin otantoihin perustuvia. Tämän selvityksen yhteydessä analysoitiin toteutettuja järjestelyjä aikaisempaa laajemmin ja tarkemmin. Syntyneestä aineistosta on laajat analyysitiedot liitteessä 1. Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen tuotannon määrää on seurattu ns. muunnetun hehtaarin avulla. Muunnettu hehtaari lasketaan kunkin tilusjärjestelyn pinta-alasta arvioidun etenemisprosentin mukaan. Jos 1000 hehtaarin tilusjärjestelyn valmiusaste oli tarkasteluvuoden alussa 40 % ja vuoden lopussa 50 %, saavutetaan 10 % etenemisellä 100 muunnettua hehtaaria.

Selvitysraportti 45 (119) Kaaviossa 8 on esitetty tilusjärjestelyjen muunnetun hehtaarin määrän kehitys vuosien 2002-2014 välillä. Vuoteen 2007 tapahtunutta hehtaarien kasvua selittää useiden uusien hankkeiden käynnistyminen ja toisaalta tuotannon tehostuminen. 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Kaavio 8: Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen tuotannon määrä Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen tuotanto on tehostunut henkilötyövuosina tarkasteltuna 8 % vuosivauhtia (mha/htv). 250 Hehtaaria 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Hehtaaria/henkilötyövuosi 200 150 100 50 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kaavio 9: Tuottavuus henkilötyövuotta kohden Tehostumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tehostumisen ovat mahdollistaneet toimiva lainsäädäntö, vuonna 2002 käyttöönotettu laajennus JAKOkii-tietojärjestelmään sekä tilusjärjestelyprosessin uusiminen ja jatkuva kehittäminen. Samanaikaisesti henkilöstön tilusjärjestelyosaaminen on kasvanut. Tehostuminen näkyy myös kokonaiskustannuksissa, joihin on laskettu tässä vertailussa kiinteistötoimitusmaksuun ja tie- ja kuivatushankkeiden toteuttamiseen liittyvät kustannukset. Kaaviossa 10 on kuvattu tilusjärjestelyjen kokonaiskustannusten (kiinteistötoimitusmaksu ja tie- ja kuivatushankkeet) muutosta suhteessa tilusjärjestelyn pinta-alaan.

15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 1.3.2008 1.1.2009 1.2.2009 1.4.2009 21.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 15.9.2010 15.10.2010 1.2.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.1.2012 20.9.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2015 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 46 (119) Kokonaiskustannusten suhde peltopinta-alaan Kokonaiskustannus /peltopinta-ala Kokonaiskustannust /vaihtuva peltopelto-pinta-ala 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 - Kaavio 10: Kokonaiskustannusten suhde tilusjärjestelyn peltopinta-alaan 1 Kaaviossa olevat päivämäärät ovat tilusjärjestelyissä tapahtuneita uusien tilusten haltuunottopäivämääriä. Kustannuksissa suunta on ollut selvästi aleneva. Esitetyissä kustannuksissa on mukana kaikki kustannukset eli tie- ja kuivatushankekustannukset sekä kiinteistötoimitusmaksu. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannukset sisältävät arvonlisäveron. Kustannustaso on nykyisin noin 1150 /peltohehtaari. Kun laskelmaan otetaan koko tilusjärjestelyalueen pinta-ala, on kustannus 900 /hehtaari. Sama aleneva kustannuskehitys on havaittavissa myös tarkasteltaessa kiinteistötoimitusmaksun kehitystä etenkin suhteessa vaihtuvaan peltopinta-alaan. 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Kiinteistötoimitusmaksun suhde vaihtuvaan peltopinta-alaan Kaavio 11: Kiinteistötoimitusmaksun suhde vaihtuvaan peltopinta-alaan 1 1 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015), päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 47 (119) Kokonaispinta-ala 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Kaavio 12: Tilusjärjestelyjen kokonaispinta-alan kehitys 2 Kaaviossa 12 on kuvattu tilusjärjestelyjen kokonaispinta-alan kehitys. Kokonaispinta-alan muutoksessa näkyy pääosin 90-luvulla toteutettujen koko kylää koskeneiden toimitusten vaikutus tilusjärjestelyn pinta-alaan. 2000-luvun tilusjärjestelyt on rajattu alueeltaan huomattavasti tarkemmin kohdistaen toimenpiteet huomattavasti valikoidummin. Tarkastelussa on kuitenkin huomioitava, että tilusjärjestelykohtainen peltopinta-ala on kuitenkin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kasvanut (kaavio 13). Vaikka 90-luvun tilusjärjestelyissä oli mukana usein maarekisterikylän kaikki tilukset jäi vaikuttavuus peltoalueiden osalta pienemmäksi kuin 2000-luvun peltotilusjärjestelyissä. 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Peltopinta-ala Kaavio 13: Toteutettujen tilusjärjestelyjen peltopinta-alan kehitys 2 2 Päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 48 (119) Vaihtuva peltopinta-ala 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Kaavio 14: Tilusjärjestelyissä vaihtuneen peltopinta-alan kehitys 3 Kaaviossa 14 on kuvattu tilusjärjestelyissä järjestellyn peltopinta-alan kehitystä (luku on tilusjärjestelykohtainen pinta-ala). Tilusjärjestelyn peltopinta-alan kasvaessa myös järjestelty (vaihtunut) peltopinta-ala on hieman kasvanut. Vuosina 2007 ja 2008 todettiin, että samanaikaisesti käynnissä olevien tilusjärjestelyjen määrä ylittää selkeästi tie- ja kuivatusverkon mukauttamiseen tarvittavat määrärahat. Kiinteistötoimitusten tukemiseen tarvittavat määrärahat kasvoivat, mutta kasvulla jouduttiin kompensoimaan jo patoutunutta tuotannon tarvetta vanhimpien tilusjärjestelyjen osalta. Koska tuotantoprosessi samanaikaisesti tehostui, jouduttiin rekrytointeja välttämään ja etsimään osalle henkilöstöä korvaavia työtehtäviä. 70 60 50 40 30 20 10 0 Henkilötyövuotta 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kaavio 15: Pelto- ja metsätilusjärjestelyihin käytettyjen henkilötyövuosien kehitys Maanmittauslaitoksen toimintamenoista maksettavat tilusjärjestelyjen välittömät kustannukset ovat olleet vuosina 2014-2015 tilusjärjestelyjen tarveselvitysten ja tilusjärjestelytoimitusten osalta n. 2,4 milj. /vuosi. Luvussa on mukana Maanmittauslaitoksen henkilöstön palkkakustannukset ja mm. matka-, kokoustila- ja mittauslaitekustannukset. 3 Päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 49 (119) Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta on maksettu tie- ja kuivatushankkeisiin liittyviä kustannuksia vuositasolla 5,0 milj.. Avustus tilusjärjestelytoimitusten kiinteistötoimitusmaksulle on ollut keskimäärin n. 80 % sekä tie- ja kuivatushankkeille 40-60 % riippuen hankkeen alueellisuudesta. Kiinteistötoimitusten tukemismääräraha kasvoi vuoteen 2009 saakka, jolloin se oli 7,5 milj. ja putosi vuonna 2012 4,5 milj. tasolle. Haasteena on ollut maanrakennuskustannusten samanaikainen nousu. Käytännössä määrärahan nykyinen taso vastaa lähes vuoden 2002 tasoa. Kiinteistötoimitusten tukeminen milj. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kaavio 16: Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan kehitys (sininen) ja korjattuna maanrakennusindeksillä nykyhetkeen (punainen) Koko tarkastelujakson tilusjärjestelyjen hankesalkku on ollut suurempi kuin käytettävissä oleva määrärahataso. Tilannetta on yritetty korjata useilla eri toimenpiteillä. Niistä keskeisimpänä on ollut ns. tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö (liite 4). Kiinteistötoimitusten tukemiseen tarkoitettua määrärahaa on käytetty viime vuosina vain peltotilusjärjestelyjen tie- ja kuivatusverkon mukauttamiseen sekä ns. mukauttamissalaojituksiin. Mukauttamissalaojitukset ovat rajautuneet ojastoihin, jotka sijaitsevat vaihtuvilla alueilla. Määrärahaa ei ole käytetty esimerkiksi apumieskustannuksiin. Tilusjärjestelyjen kestoajan muutos 90-luvun isoista koko kylää koskevista tilusjärjestelyistä kohti alueellisesti ja toimenpiteiltään rajattuihin tilusjärjestelyihin vaikutti ratkaisevasti tilusjärjestelyjen kestoon. Muutos 10-20 vuoden hankkeista 1-10 vuoden hankkeisiin on merkittävä ja asiakaslähtöisyyden kannalta tärkeä parannus. 2000-luvun toiminnan nopeutta on leimannut suunniteltu ja suunnittelematon hidastaminen kahdesta syystä, jotka ovat osittain seurauksia toisistaan. Vuonna 2008 oli täysin selvää, että määrärahat eivät riitä viemää eteenpäin kaikkia haettuja ja keskeneräisiä tilusjärjestelyjä. Osaa tilusjärjestelyistä alettiin hidastamaan ja pysäyttämään. Nämä tilusjärjestelyt ovat olleet kestoaikoineen 2010-luvun haaste. Samanaikaisesti haettuja tarveselvityksiä valmisteltiin eteenpäin ja osa tästä valmistelutyöstä jouduttiin valmistelun jälkeen laittamaan hyllylle odottamaan sopivaa tilusjärjestelyn tekemisajankohtaa. Tämä ongelma on todettu myös liitteen 2 asiakashaastatteluissa. Prosessin epäjatkuvuus on todennäköisesti aiheuttanut myös tarpeettomia hallinnollisia kustannuksia.

15.12.2005 14.12.2006 11.12.2007 16.12.2008 31.12.2008 27.11.2009 16.12.2009 18.12.2009 26.11.2010 17.12.2010 24.10.2011 29.11.2011 9.12.2011 7.2.2012 29.5.2012 22.1.2013 21.11.2013 11.12.2013 18.12.2013 29.4.2014 16.10.2014 3.12.2014 10.12.2014 17.12.2014 19.12.2014 7.12.2015 29.12.2015 Selvitysraportti 50 (119) Tilusjärjestelyjen kestoajat (vuotta) 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Kaavio 17: Tilusjärjestelyjen kestoaikoja 2005 vuoden jälkeen 4 Asiakkaiden näkemysten perusteella (liite 2) uusjakosuunnitelman toteuttamiseen tarvitaan aikaa. Sen sijaan valmisteluvaihe (esimerkiksi tarveselvitykset) haluttaisiin nopeammaksi. Hankesalkun näkökulmasta katsottuna hankkeiden jarruttaminen ja siitä syntyvä epäjatkuvuus on pidentänyt merkittävällä tavalla tilusjärjestelyjen kestoaikaa. Tilusjärjestelyn vaatima todellinen kestoaika on ennemminkin alle kuin yli viisi vuotta. 4 Päivämäärät ovat tilusjärjestelyn loppukokouksen ajankohtia

Selvitysraportti 51 (119) 10. Tilusrakenteen kehittyminen tilusjärjestelyn jälkeen Tilusjärjestelyn jälkeen järjestellyn alueen tilusrakenne muuttuu pääosiltaan vastaavalla tavalla kuin muuallakin. Selitystyön yhteydessä tehtyjen asiakashaastattelujen perusteella oli kuitenkin havaittavissa selvää kiinnostusta hyvän rakenteen vaalimiseen ja kehittämiseen myös tilusjärjestelyn jälkeenkin (liite 2). Alueen tilakoon kasvaessa myös peltolohkojen talouskeskusetäisyydet kasvavat lievästi. Lohkokoon kasvattamiseen käytetyt panostukset kuitenkin säilyvät ja keskimääräinen lohkokoko jatkaa kasvuaan. Tilusrakenteen kehittymisestä tilusjärjestelyn jälkeen on tehty hyvin vähän tutkimusta. Käytännössä todellinen rakenteen kehittymisen seurantakin on ollut vähäistä. Tämän selvitystyön yhteydessä tutkittiin 17 aluetta, joissa on tehty tilusjärjestely noin 15 vuotta sitten sekä lisäksi neljä aluetta, joissa tarveselvitys ei ole johtanut tilusjärjestelyyn ja neljä aluetta, joissa on tehty vanhempi uusjako tai isojaon järjestely. Analyyseissä käytettiin kahta menetelmää. Maatilahallinnon peltolohkorekisteri oli lähtötietona alueilla, joissa tilusjärjestely oli tehty tai tilusjärjestelyn tarvetta oli tutkittu. Neljän vanhan uusjakoalueen tai isojaon järjestelyalueen osalta jouduttiin käyttämään omistukseen pohjautuvia tietoja, koska lähtötilanteen osalta oli käytettävissä vain jaon toimituskartta. Peltolohkorekisterin tiedot käsiteltiin hallinnan mukaan yhdistäen mm. sellaisia lohkoja, jotka todettiin mm. ilmakuvatarkastelujen avulla kuuluvan yhtenäisenä viljeltävään lohkoon. Peltolohkoko ennen tilusjärjestelyä otettiin kunkin tilusjärjestelyn loppuraportista. Aineistoista laskettiin tilojen lukumäärä, peltoala ja vuokrattu peltoala, lohkojen lukumäärä, keskikoko, keskietäisyys talouskeskuksesta ja pinta-alalla painotettu keskietäisyys. Alueilla, joissa oli tehty uusjako tai isojaon järjestely, laskettiin lohkojen lukumäärä ja keskipinta-ala. Talouskeskusetäisyyttä ei pystytty tutkimaan, koska lähtötilanteen vertailukelpoisen aineiston saaminen olisi ollut vaikeaa. Pyhäjoki - Yppäri Pyhäjoki - Parhalahti Alavieska - Kähtävä Merijärvi - Ylipää Merijärvi-Kirkonkylä Merijärvi - Pyhänkoski Kalajoen Mehtäkylä Sievi-Kukonkylä Sievi-Jokikylä Nivala - Sarjankylä Nivala - Koskenperä Ullava Kauhava - Ontonneva Nykarleby - Ytterjeppo Veteli - Veteli Veteli - Pulkkinen Kälviä - Ruotsalo Lohkojen keskikoko (ha) 0,00 1,00 2,00 3,00 4,00 5,00 6,00 Ennen tilusjärjestelyä Tilusjärjestelyn jälkeen Vuonna 2015 Kaavio 18: Lohkojen keskikoko ennen tilusjärjestelyä, tilusjärjestelyn jälkeen ja vuoden 2015 tilanteessa.

Selvitysraportti 52 (119) Kaaviosta 18 voi päätellä, että lähes kaikissa tilusjärjestelyissä lohkokoko on kaksinkertaistunut. Tilusjärjestelyn päättymisestä on keskimäärin noin 15 vuotta. Lohkokoko on tämän jälkeen kasvanut keskimäärin 6 %. Tilusjärjestelyssä saavutettu rakennemuutos ei ole lohkokoon osalta heikentynyt. Vanhojen alueiden merkitys tässä analyysissä on tärkeää, koska niiden perusteella voi tehdä karkeaa arviota tilusrakenteen pitkäaikaisesta kehityksestä. Valitettavasti selvityksessä ei ollut mahdollisuutta ottaa laajempaa otosta analysoitavaksi menetelmä vaatiman työmäärän takia. Peltolohkokoon kasvu näillä alueilla on ollut keskimäärin 7 %. Lohkojen keskikoko / Vanhat hankkeet (omistuksen mukaan) Laihian isojaon järjestely 4,51 4,42 Vaasa - Sundom (osa) 2,97 3,29 Vöyri - Rökiö 2,06 2,07 Kaustinen - Jylhä 2,10 2,71 0,00 1,00 2,00 3,00 4,00 5,00 Järjestelyn jälkeen Vuonna 2015 Kaavio 19: Peltolohkojen keskikoko vanhoilla jakoalueilla. Mielenkiintoisinta on Laihian isojaon järjestelyn analyysi, jossa tutkitun alueen osalta lohkokoossa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta huolimatta siitä, että tilusrakenne on syntynyt yli 100 vuotta sitten. Analyysin vertailukelpoisuutta hallinnan mukaan tehtyyn analyysiin heikentää omistuspohjainen rakenne. Maatilalla on saattanut olla aineistossa hallinnassaan vierekkäiset palstat/lohkot. Lohkot ovat kuitenkin omistuksen takia katsottu kuuluviksi eri yksiköihin.

Selvitysraportti 53 (119) Kaavio 20: Lohkojen talouskeskusetäisyyden muutos tilusjärjestelyn jälkeen Keskietäisyydet ovat kasvaneet myös niillä alueilla, joissa on tehty tilusjärjestely. Kun otetaan samanaikaisesti huomioon lohkojen lukumäärässä tapahtunut muutos, on lohkon etäisyys talouskeskuksesta kasvanut vain 142 metriä. Muutos on 4 %. Vaikka tutkimusaineisto on pieni kiinteistörakenteen laajan kehittymisanalyysin kannalta, se antaa kuitenkin selkeän kuvan tilusjärjestelyssä syntyvän lohkokoon kasvun ja maatilojen omatoimisen kehittämisen suhteesta. Toisaalta se osoittaa myös sen, että pelko hyvän kiinteistörakenteen pirstoutumisesta on osittain ylimitoitettu tai jopa perusteeton. Vaikka talouskeskusetäisyydet lukujen valossa lievästi kasvavat niin samanaikaisesti lohkokokoon tehdyt panostukset säilyvät. Ongelmallisinta lienee se, että kasvavien tilojen lohkojen lukumäärä kasvaa sekä hallintaan että omistukseen saatujen lohkojen osalta. 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Lohkojen keskikoko (ha) Tilusjärjestely tehty (hallinta) Ei tilusjärjestelyä (omistus) Ennen tilusjärjestelyä 1,57 2,22 Vanha järjestely (omistus) Tilusjärjestelyn jälkeen 3,09 2,91 Vuonna 2015 3,28 2,38 3,12 Ennen tilusjärjestelyä Tilusjärjestelyn jälkeen Vuonna 2015 Kaavio 21: Lohkojen keskikoon kasvu kaikissa tarkasteluryhmissä.

Selvitysraportti 54 (119) Peltotilusjärjestelyssä lohkokoko keskimäärin kaksinkertaistuu (liite 1, kaavio L16). Selvityksessä mukana olleen aineiston perusteella lohkokoon kasvu ilman tilusjärjestelyä tai tilusjärjestelyn jälkeen on ollut 6-7 %. Tilusjärjestelyn jälkeinen vertailuajanjakso on noin 15 vuotta. Laihian isojaon järjestelyn osalta kysymys on yli 100 vuodesta. Tämän aineiston perusteella voi todeta, että markkinataloudelta menee 150-200 vuotta saadakseen aikaan saman muutoksen, joka tilusjärjestelyssä saavutetaan alle viidessä vuodessa.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 55 (119) 11. Tilusjärjestelyjen yhteydessä toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet 11.1. Tie- ja kuivatushankkeiden tarkoitus Kiinteistörakenne muodostuu alueella olevasta tie- ja valtaojaverkosta (eli kiinteistörungosta) sekä näiden varassa olevasta kiinteistöjen palstajaotuksesta. Peltotilusjärjestelyn yhteydessä pystytään hyvin harvoin parantamaan kiinteistöjaotusta vaihtamalla pelkästään kokonaisia lohkoja. Vaihtojen kokonaisuus muodostuu tieyhteyksiltään, kuivatusolosuhteiltaan ja pinta-alaltaan erilaisista vaihtokappaleista. Kiinteistörungon elementit, tiet ja valtaojat noudattavat isojaossa ja sen jälkeen tehdyissä osittamistoimituksissa syntynyttä kiinteistöjaotusta. Tilusjärjestelyssä suunniteltu uusi kiinteistöjaotus aiheuttaa vääjäämättä tarpeita mukauttaa tie- ja kuivatusverkkoa. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 :n mukaan uusjaossa laaditaan uusjakosuunnitelma, jossa esitetään mm. tehtävät tiet ja kuivatustyöt niihin liittyvine suunnitelmineen. Uusjakojen tukemislaki on toiminut rahoituksen instrumenttina, jolla on voitu varmistaa näiden töiden toteutuminen tilusjärjestelyn yhteydessä. Uusien tilusten haltuunottohetkellä tai viimeistään tilusjärjestelyn päättyessä uusien tilusten tulisi olla tieyhteyksien ja kuivatuksen osalta kunnossa. Kysymys on kokonaisvastuusta kiinteistörakenteen kehittämisessä. Toteutettavien toimenpiteiden merkitys on muuttunut 80- ja 90-luvun perusparannustyyppisestä kehittämisestä. Syynä ovat olleet tilusjärjestelytoiminnan tehostamistarpeet. Käytettävissä olevat varat on suunnattu entistä tarkemmin tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta välttämättömiin hankkeisiin. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten kehitys Toimenpiteet /vaihtuva peltopinta-ala Toimenpiteet /peltopinta-ala 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 - Kaavio 22: Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten suhde peltotilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan 5 Kaaviossa on kuvattu tie- ja kuivatushankkeiden kokonaiskustannuksia suhteessa tilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannus on suhteessa toimitusalueen peltoalaan laskenut huomattavasti. Nykyisin tie- 5 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015), päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 56 (119) ja kuivatushankkeiden kustannus on noin 750 /peltohehtaari (kustannukset sisältävät arvonlisäveron). Kehitys osoittaa toimenpiteiden entistä tarkemman kohdentamisen tilusjärjestelyn kannalta tarkoituksenmukaisiin ja välttämättömiin toimenpiteisiin Huono kiinteistöjaotus johtaa yleensä myös huonoon teiden ja valtaojien kunnossapidettävyyteen tai jopa huonoon kuivatettavuuteen yhteishankkeiden toteuttamisen ollessa vaikeaa. Tilusjärjestelyjen yhteydessä puhuttiin aikaisemmin perusparannushankkeiden toteuttamisesta, jossa tavoitteena oli koko tilusjärjestelyalueen tasalaatuistaminen. Tästä tavoitteesta on luovuttu. Perusparannusten toteuttaminen aloitettiin 80- ja 90-luvun tilusjärjestelyissä ennen uusjakosuunnitelman vahvistamista. Nyt toimenpiteisiin voi ryhtyä vasta uusjakosuunnitelman vahvistamisen jälkeen niin, että toimenpiteet voidaan kohdistaa tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Tavoitteena on kuitenkin, aikaisempaa vastaavalla tavalla, vaihtuneiden alueiden hyvä käytettävyys. Kuva 13: Yllä tyypillinen esimerkki tilusjärjestelyn yhteydessä tapahtuvista palstojen vaihdoista (Nivalan Ruuskankylän tilusjärjestely, tilanne ennen ja jälkeen tilusjärjestelyä). Kuvassa 13 olevassa esimerkissä käyttöyksikön K5 uusi tilusjärjestelyssä muodostettu peltolohko (16 ha) koostuu yhdeksästä lohkosta ja lohkonosasta, joista yksi on K5:n entinen lohko. Lohkoista osa on ollut salaojissa, mutta valtaosa on ollut avo-ojissa erilaisin viljelyssuunnin. Ilman mukauttamistoimenpiteitä uutta lohkoa ei voisi viljellä yhtenä kokonaisuutena. Oheisen kaltainen kiinteistörakenteen kehittäminen vaatii myös tie- ja kuivatusolosuhteiden mukauttamista, koska etenkin lohkojen osat ovat hankalasti viljeltävissä ilman toimenpiteitä mm. vaillinaisen kuivatuksen, lohkolle pääsyn ja useiden viljelysuuntien takia. Selvitystyön yhteydessä toteutettujen asiakashaastattelujen yhteydessä nousi esiin huoli joidenkin alueiden taantumisesta. Hyvin pirstoutunut kiinteistörakenne johtaa tieja kuivatusverkon rapautumiseen. Kehittämistoimenpiteet on jouduttu pitkään laiminlyömään, kun pääosalla maanomistajista sitoutuminen maaomaisuuden kehittämiseen on hiipunut. Tilusjärjestelyn toteuttaminen tällaisella alueella saattaa osoittautua tilatasolla tarkasteltuna kannattamattomaksi vaikka sillä olisi aluetalouden ja alueen elinvoimaisuuden kannalta iso merkitys. Kiinteistölle tapahtuva liikenne yhtyy alueen ja alueen läpi menevään liikenteeseen. Tämä on merkittävää etenkin kyläkeskusten, päätieverkon ja rautateiden osalta. Kylä-

Selvitysraportti 57 (119) keskusten osalta korostuu kylän viihtyvyys, jos asuntojen vierestä kulkevaa maatalousliikennettä pystytään vähentämään. Päätieverkolla kysymys on ensisijaisesti liikenneturvallisuudesta mm. maatalousliittymien ja muun liikenteen seassa kulkevien hitaiden maataloustyökoneiden osalta. Usealla tilusjärjestelyalueella on pystytty poistamaan rautateiden tasoristeyksiä samalla, kun kiinteistöjaotusta on järkeistetty. Kuva 14: Maatalousliikenteen yhteensovittaminen valtatiehen Kuvassa on esimerkki tilusjärjestelyn yhteydessä tehdystä maatalousliikenteen ja valtatien yhteensovittamisesta. Sen lisäksi, että alueen maatalousliikenteen kokonaismäärä laski, pystyttiin tiejärjestelyjen avulla vähentämään maatalousliikennettä valtatiellä 8 ja poistamaan törmäysonnettomuuksien kannalta kriittisiä maatalousliittymiä. 11.2. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen kehitys Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen kehitykseen on vaikuttanut 90-luvulta lähtien kolme keskeistä muutosta: Tilusjärjestelytoimintaa on ohjattu enemmän keskeisten kiinteistörakenneongelmien ratkaisemiseen. Perusparannustyyppisestä toiminnasta on luovuttu. Toiminnan ohjaukseen on otettu tiukemmat kriteerit (liite 4). Hankeuusjaoissa ja metsätilusjärjestelyissä ei käytetä tällä hetkellä uusjakojen tukemislain mukaisia varoja. Metsätilusjärjestelyjen osalta rahoitus on kanavoitunut kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisista valtion varoista (KEMERA). Edellisessä luvussa esitetyssä kaaviossa 22 on tie- ja kuivatushankkeiden kokonaiskustannuksen kehitys vuodesta 2005 alkaen. On oleellista tarkastella kustannusten kehitystä koko pinta-alan ja vaihtuneen pinta-alan osalta, koska tämä suhde osoittaa toteutettavien toimenpiteiden kohdistumista järjesteltävien tilusten kannalta. Muutoksessa on ollut merkittävässä roolissa ns. tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö (liite 4), jolla on saavutettu eri tilusjärjestelyjen yhdenvertaisuus ja toisaalta toimenpiteiden välttämättömyyden harkinnan läpinäkyvyys.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 58 (119) Rahoituksen kokonaiskäyttöä tarkasteltaessa on huomioitava erityisesti salaojitusmäärien kehitys. Salaojituksen kokonaismäärä on merkittävällä tavalla vähentynyt. Mukauttamissalaojitukset ovat viime vuosina kohdistuneet alle puoleen vaihtuvista alueista (kaavio 23). 250% 200% 150% 100% 50% 0% Salaojitusmäärän kehitys Salaojitusta ha/vaihtuva peltopinta-ala Salaojitusta ha/peltopinta-ala Kaavio 23: Salaojitusmäärän kehitys peltotilusjärjestelyissä 6 Sen sijaan samanaikaisesti salaojituksen kustannusten osuus kaikkien tie- ja kuivatushankkeiden kustannuksista on noussut. 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Kustannusten suhde Valaojitusten osuus Teiden osuus Salaojitusten osuus Kaavio 24: Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten keskinäinen suhde peltotilusjärjestelyissä Salaojitusten kustannusosuuden kasvua selittää kolme asiaa: Muutamana viime vuotena on työn alla ollut tilusjärjestelyjä, joissa on ollut jäljellä enää salaojituksiin liittyviä töitä. 6 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015), päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

1.12.1995 1.9.1998 1.4.1999 1.10.2001 1.10.2004 15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 15.10.2008 1.2.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.1.2010 15.10.2010 1.10.2011 1.1.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2014 Selvitysraportti 59 (119) Salaojituskustannukset ovat nousseet yleistä maarakennusindeksiä nopeammin. Tilusjärjestelyissä ojitettavat ojastot ovat joillakin alueilla olleet vaikeasti ojitettavissa. Salaojat /ha 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Kaavio 25: Salaojituskustannusten hintakehitys 7 Kaavio 25 esittää salaojituskustannusten nousua. Kustannukset on korjattu maarakennusindeksillä nykyhetkeen, joten kustannukset ovat kasvaneet maanrakennusindeksiä nopeammin. Valtaojitusten kustannuksien nousu on vastannut viimeisen 20 vuoden aika maanrakennusindeksin kehitystä. Käytännössä valtaojitustyöt maksavat 21 /metri. Kustannustasoa nostivat eräät 2010-luvun hankkeet, joissa toteutettiin putkituksia. Nyt putkitusten kustannuksia on rajattu kriteeristön avulla niin, että kalliita putkituksia ei enää toteudu. Tiehankkeiden kustannukset ovat kasvaneet selkeästi maanrakennusindeksiä nopeammin. 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 - Tiet /km Kaavio 26: Teiden rakentamisen hintakehitys 7 7 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015)

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 60 (119) Kustannukset ovat vuodesta 2010 olleet selvässä nousussa. Keskiarvo on 23 metriä kohden sisältäen arvonlisäveron. Hintojen kasvu johtuu pääosin siitä, että viime vuosina rakennettavat tiet on valikoitu tarkemmin. Rakennettavien teiden vanha runko on huono tai tiet rakennetaan uuden linjauksen mukaisesti. Perusparannustyyppiset tiehankkeet tai sorastukset ovat kiellettyjä. Tilusjärjestelytuotannon tehokkuus on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Samanaikaisesti tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten kehitys on ollut järjesteltyä hehtaaria kohden aleneva. Tie- ja kuivatushankkeiden osuus tilusjärjestelyn kokonaiskustannuksista on vaihdellut viimeisen 10 vuoden aikana 60-70 % tasolla. Vaihteluväli on kokonaisuutena arvioituna varsin pieni. 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Tie- ja kuivatushankkeiden osuus kokokonaiskustannuksista Kaavio 27: Tie- ja kuivatushankkeiden osuus kokonaiskustannuksista

Selvitysraportti 61 (119) 12. EUn valtiotukisääntöjen vaikutukset tilusjärjestelyjen tukemiseen 12.1. Valtiontuen käsite Euroopan unionin mukaan valtiontuet yritystoiminnalle ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Yritykselle myönnettävä julkinen tuki voi antaa sille kilpaileviin yrityksiin verrattuna etua, ja tämä vääristää tai uhkaa vääristää EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailua. (SEUT 107 artikla 1). (TEM 2015 s. 3). Tuen muodolla ei ole merkitystä. Yleensä kyseessä on suora avustus tuen saajalle, mutta esimerkiksi myös markkinahintaa alhaisempi lainan korko lasketaan tueksi. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 107 kohdissa 2 ja 3 määritellään kuitenkin poikkeukset, joiden nojalla tukitoimenpiteet voidaan hyväksyä. Jäsenvaltiot eivät itse voi tehdä arvioita tukien hyväksyttävyydestä, vaan asiassa sovelletaan ennakkoilmoitusmenettelyä. Pääsääntöisesti kaikki artiklan 107 mukaiset tuet tulee hyväksyttää ennen täytäntöönpanoa Euroopan komissiossa (artikla 108, kohta 3). Poikkeukset ennakkoilmoitusmenettelystä koskevat vähämerkityksellistä ns. de minimis -tukea ja ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluvaa tukea. Ilman ennakkoilmoitusta myönnetty tuki on laiton. Tällöin voidaan määrätä, että tuki peritään takaisin yritykseltä. (TEM 2016) Valtiontukisääntöjen soveltaminen edellyttää, että kaikki artiklan 107 kohdan 1 mukaiset tukitoimenpiteen tunnusmerkit täyttyvät (TEM 2014 s.4): Julkisia varoja kanavoidaan julkisiin tai yksityisiin yrityksiin. Etu on valikoiva, eli se kohdistuu vain tiettyihin yrityksiin. Toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tuensaajaa. Toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Yrityksen määritelmä on Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan laaja. Yrityksiksi katsotaan niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Esimerkiksi yksityishenkilöt ammatinharjoittajina täyttävät tämän kriteerin. (TEM 2016). Jos tukea myöntävä viranomainen arvioi, että suunniteltu tukitoimenpide täyttää kaikki edellä luetellut valtiontuen kriteerit, on ennen tuen täytäntöönpanoa noudatettava aina yhtä seuraavista menettelyistä: Ennakkoilmoitus komissiolle de minimis-tuki tai ryhmäpoikkeusasetusmenettely (jälkikäteen ilmoitus komissiolle) Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu tukea myöntävän viranomaisen näkökulmasta EU:n valtiontukisääntöjen edellyttämää selvitysprosessia.

Selvitysraportti 62 (119) Kuva 15: Onko tukitoimenpide tarpeen ilmoittaa komissiolle? (TEM 2015 s. 14) 12.2. Suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta Komissio esittää vuosien 2014-2020 suuntaviivoissa (EU 2014/C 204/01 s.4) edellytykset ja perusteet, joiden täyttyessä maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille. Suuntaviivojen kohdassa 1.3.4. komissio katsoo maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset. Tukikelpoiset kustannukset rajoittuvat tilusjärjestelyihin liittyviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin ja maanmittauskustannuksiin. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.