TILUSJÄRJESTELYTOIMINNAN KEHITTÄMINEN

Selvitysraportti 1 (119) SELVITYSRAPORTTI TILUSJÄRJESTELYTOIMINNAN KEHITTÄMINEN Timo Potka

Selvitysraportti 2 (119) Sisällys Esipuhe 4 1. Tiivistelmä 5 2. Toimeksianto 7 3. Tilusjärjestelytoiminta 8 3.1. Tilusjärjestelytoiminnan kehys 8 3.2. Lainsäädäntö 9 3.3. Tilusjärjestelyprosessi 9 3.4. Tilusjärjestelytoiminnan strateginen ohjaaminen 11 3.5. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020 13 4. Toimintaympäristö 15 4.1. Tilusjärjestelyjen tilanteesta yleensä 15 4.2. Maaseudun kehitys 16 4.3. Maatalous 17 4.4. Metsätalous 19 4.5. Hanketilusjärjestelyt 19 5. 2000-luvulla 21 5.1. Kehittämisen ohjaus 21 5.2. JAKOkii-tietojärjestelmä 21 5.3. Asiakaslähtöisyys 21 5.4. Hyötylaskenta 23 5.5. Tilusjärjestelyn raportointi 23 5.6. Kiinteistörakenneselvitykset 24 5.7. Tilusjärjestelyjen hankesalkku 24 5.8. Rahoituksen käytön hallinta 24 6. Tilusjärjestelytoiminnan tarve 26 6.1. Tilusjärjestelytarve yleisesti 26 6.2. Tilusjärjestelytarve peltoalueilla 26 6.3. Tilusjärjestelytarve metsäalueilla 29 6.4. Kylät 31 7. Tilusjärjestelyjen vaikuttavuuden arviointi 33 7.1. Hyötylaskenta pelto- ja metsätilusjärjestelyissä 33 7.2. Maatalousvaikutukset 33 7.3. Ojitus- yms. toimenpiteiden vaikutukset ja niiden arviointi 34 7.4. Ympäristövaikutukset 34 7.5. Liikennevaikutukset 35 7.6. Aluetaloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset 35 8. Omistusrakenteen ja sopimusten vaikutus tilusjärjestelymahdollisuuksiin 37 8.1. Vaikutuksesta yleensä 37 8.2. Maanostotoiminta 38 8.3. Pellonvuokraus 39 8.4. Pellon sopimuskäyttö 40 8.5. Urakointi 41 8.6. Viljelijöiden yhteistyö 42 9. Tilusjärjestelytoiminta ja sen muutos 43 9.1. Tilusjärjestelymäärät 2000-luvulla ja hankesalkku tänään 43 9.2. Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen muutos lukujen valossa 44 10. Tilusrakenteen kehittyminen tilusjärjestelyn jälkeen 51 11. Tilusjärjestelyjen yhteydessä toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet 55 11.1. Tie- ja kuivatushankkeiden tarkoitus 55 11.2. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen kehitys 57 12. EUn valtiotukisääntöjen vaikutukset tilusjärjestelyjen tukemiseen 61 12.1. Valtiontuen käsite 61

Selvitysraportti 3 (119) 12.2. Suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta 62 12.3. Ryhmäpoikkeusasetus 63 12.4. Vähämerkityksellinen tuki eli de minimis-tuki 64 12.5. Uusjakojen tukemislain mukainen rahoitus ja hallinnollinen tuki 64 12.6. Tilusjärjestelyjen rahoittaminen eräissä EU-maissa 66 13. Tilusjärjestelyihin liittyvien tie- ja kuivatushankkeiden rahoittamismahdollisuudet 68 13.1. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoitus uusjakojen tukemislain perusteella 68 13.2. Peruskuivatusten rahoitus (Peruskuivatustuki) 69 13.3. Salaojitusten rahoitus (Investointituki) 70 13.4. Metsäteiden rahoitus (KEMERA) 72 13.5. Yksityisteiden rahoitus 73 13.6. Käynnissä olevien tilusjärjestelyjen rahoitustarve 73 14. Johtopäätökset 75 15. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi 78 15.1. Tilusjärjestelytoiminnan tunnettavuutta parannetaan 78 15.2. Tilusjärjestelytoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan 78 15.3. Tilusjärjestelytoiminta integroidaan osaksi maaseudun kehittämisohjelmia 78 15.4. Tilusjärjestelyjen seuranta otetaan käyttöön ja tulokset raportoidaan 79 15.5. Tilusjärjestelyjen jatkuvuutta ja mukautumista parannetaan 79 15.6. Peltotilusjärjestelyjä monipuolistetaan 80 15.7. Maksuliikennettä yksinkertaistetaan 80 15.8. Lainsäädäntöä muutetaan 81 15.9. Rakennemuutosta tuetaan 82 16. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan rahoittamiseksi 83 16.1. Toiminnan jatkuvuus turvataan ja rahoitus uudistetaan 83 16.2. Rahoituksessa siirrytään salaojituksen investointituen ja peruskuivatustuen piiriin 83 16.3. Kiinteistötoimitusmaksun käsittelyä yksinkertaistetaan 84 16.4. Kustannusvaikutukset 84 Lähteet 85 Asiantuntijahaastattelut, yhteistyökokoukset ja sähköpostit: 89 Työn aikana tehtyihin kuulemisiin ja taustaselvityksiin osallistuneet 92 Liite 1: Tilusjärjestelyjen kustannustietoja 93 Liite 2: Peltotilusjärjestelyjen asiakkaiden ja maaseutupäälliköiden haastattelujen analyysi 104 Liite 3: Toimitusinsinöörien seminaarin analyysi 113 Liite 4: Tie- ja kuivatushankkeiden (mukauttamistoimenpiteiden) toteuttamisen kriteeristö 117 Kannen kuva: Antero Aaltonen

Selvitysraportti 4 (119) Esipuhe Tilusjärjestelytoimintaan on kohdistunut viime vuosina paineita sekä valtiontalouden että EU-valtiontukisääntöjen suunnalta. Tilusjärjestelytoiminta on tällä hetkellä tienhaarassa, jossa valittavana joko toiminnan hiipuminen tai toiminnan vakiinnuttaminen osaksi suomalaisen maaseudun kehittämistä ja maankäyttöhankkeiden toteuttamista. Suomalainen kiinteistörakenne on saavuttanut nykyisen tilansa osana yhteiskunnan kehittymistä. Maanmittarit ovat antaneet rakenteeseen oman leimansa, mutta pääosa kehityksen suunnasta on syntynyt maankäyttöön eri vuosikymmeninä kohdistuneista erilaisista tarpeista. Maanomistajien omat mahdollisuudet vaikuttaa kiinteistörakenteen ongelmiin ovat rajalliset. Kiinteistörakenteella on kuitenkin merkittävä vaikutus heidän harjoittamansa elinkeinotoiminnan kustannuksiin ja alueen elinvoimaisuuteen. Tilusjärjestelyllä on toteutettavissa kehitys, jonka saavuttamiseen voi muilla keinoin kulua 6-8 sukupolvea. Kiitän maa- ja metsätalousministeriötä siitä luottamuksesta, jonka olen saanut tämän selvitysmiestehtävän muodossa. Raportin laadinta on vaatinut runsaasti taustaselvityksiä. Siksi haluan lausua lämpimät kiitokset näihin taustaselvityksiin osallistuneille henkilöille: Hannu Oja, Ismo Mäki-Valkama, Juha Patana, Kalle Konttinen, Merja Väisänen, Paula Lukkarila, Visa Korhonen Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tilusjärjestely on yhteiskunnan käytettävissä oleva monipuolinen kiinteistörakenteen kehittämisen väline. Selvitysmiehenä toivon, että tästä välineestä kannetaan huolta ja sitä kehitetään yhteiskunnan ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Vaasassa Timo Potka

Selvitysraportti 5 (119) 1. Tiivistelmä Maa- ja metsätalousministeriön tehtäväannon mukaan selvitysmiehen on laadittava selvitys tilusjärjestelytoiminnan kehittämismahdollisuuksista ja tehtävä lisäksi ehdotukset siitä, miten Maanmittauslaitoksen vastuulla olevia kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaisia uusjakoja voitaisiin toteuttaa siten, että uusjaoilla kyettäisiin asiakaskysyntään perustuen ja nykyistä tehokkaammin parantamaan kiinteistörakennetta ilman, että toimintaa tuetaan valtion varoin kiinteistötoimitusten tukemismäärärahalla (30.70.40). Tilusjärjestelytarve todetaan hyvin laajalti maankäytön ja kiinteistörakenteen kehittämisen parissa työskentelevien henkilöiden taholta. Samoin yrittäjänäkökulmasta katsottuna tarve on nostettu esiin kiistattomasti, jopa kyseenalaistaen elinkeinon harjoittamismahdollisuudet ilman tilusjärjestelytyyppisiä toimenpiteitä. Tilusjärjestelyjen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Hyväksyttävyyden saavuttaminen edellyttää asiakaslähtöisyyden lisäksi merkittävää työtä kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksien ja tilusjärjestelyvälineen tunnetuksi tekemisen osalta. Tilusjärjestelytuotanto on tehostunut huomattavasti. Tehostuminen ei koske pelkästään varsinaista tilusten järjestelyä vaan myös tilusjärjestelyn yhteydessä toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet on pystytty kohdistamaan entistä tarkemmin niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiä. Tilusjärjestelyjen keskimääräinen peltopinta-ala on 2000-luvun aikana kasvanut. Vuonna 2014 tilusjärjestelytuotanto oli noin 9000 hehtaarin vuositasolla koskien noin 6000 maanomistajan tiluksia. Maanmittauslaitoksen toimintamenoista maksettavat tilusjärjestelyjen välittömät kustannukset ovat olleet vuosina 2014-2015 tilusjärjestelyjen tarveselvitysten ja tilusjärjestelytoimitusten osalta n. 2,4 milj. /vuosi. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta on maksettu tie- ja kuivatushankkeisiin liittyviä kustannuksia vuositasolla 5,0 milj.. Valtion avustus tilusjärjestelytoimitusten kiinteistötoimitusmaksulle on ollut keskimäärin n. 80 % sekä tie- ja kuivatushankkeille 40-60 % riippuen tilusjärjestelyn muutospainotteisuudesta. Tässä selvityksessä tutkittiin ensimmäistä kertaa, mitä kiinteistörakenteelle tapahtuu peltoalueilla tehdyn tilusjärjestelyn jälkeen. Selvitetyt alueet osoittavat yksiselitteisesti, että saavutettu muutos säilyy ja järjestellyt alueet jatkavat kehitystään positiiviseen suuntaan. Vuokrasopimukset, urakointi ja sopimusviljely ovat muuttaneet 1990-luvulta lähtien maatalousyrittäjyyttä. Tilanne ei ole yllätys käytännön tilusjärjestelytoiminnassa, koska esimerkiksi vuokranantajan ja vuokralaisen etuja sovitetaan yhteen uusjakosuunnitelmien laadinnassa. Merkittävintä on se, että tutkimusten ja asiakashaastattelujen perusteella voi todeta isojen peltolohkojen olevan kiinnostavimpia niin urakoinnin kuin vuokrauksenkin kannalta. Tilussijoitusta pystytään kuitenkin vain harvoin parantamaan vuokrauksen avulla. Selvitystyössä on esitetty varsin vähän lainsäädäntöön liittyviä välittömiä kehittämisehdotuksia. Se osoittaa nykyisen lainsäädännön toimivuutta ja sitä, että ratkaistavat asiat ovat lähiajalla enemmänkin lainsäädännön soveltamisessa. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi ovat toteutettavissa jopa ilman nopeita lainsäädännön muutoksia. Rahoitukseen liittyvän lainsäädännön osalta on ratkaisevaa, miten eri tukimuotoja halutaan tulevaisuudessa kehittää. Hankeuusjakojen käyttömahdollisuuksien tunnetuksi tekeminen vaatii vielä huomattavasti työtä ja Maanmittauslaitoksen tulee olla tässä aktiivinen erityisesti Liikenneviraston, ELY-keskusten ja ympäristöministeriön suuntaan. Kiinteistövaikutusten arviointiosaamista ja hankeuusjako-osaamista tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin maankäyttöön

Selvitysraportti 6 (119) liittyvien kehittämistarpeiden havaitsemisessa ja ratkaisemisessa sekä myös toiminnan kehittämisessä. Tilusjärjestelyjen nykyinen tilauskanta on haaste rahoituksen ja toimintatapojen kehittämisessä. Keskeneräisten tilusjärjestelyjen tie- ja kuivatushankkeisiin tarvittaisiin 17,6 miljoonaa euroa. Vaarana on, että näiden tilusjärjestelyjen kestoaika tulee venymään jopa yli kymmenen vuoden. Tilusjärjestelyihin liittyvien tie- ja kuivatustoimenpiteiden toteuttaminen on tärkeä osa tilusjärjestelyä etenkin kiinteistörakenteeseen kuuluvan tie- ja kuivatusverkon osalta. Rahoituksesta kokonaan luopumisella tulisi olemaan merkittävä vaikutus tilusjärjestelyjen vaikuttavuuteen. Raportissa esitetään kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan (30.70.40) säilyttämistä niin, että keskeneräiset tilusjärjestelyt saadaan loppuunsaatettua viimeistään vuonna 2020 ja uusia tilusjärjestelyjä toteutettua niin, että niihin liittyvät välttämättömät alueelliset tie- ja kuivatusverkkoa koskevat toimenpiteet saadaan rahoitettua. Nykyinen, etenkin maankuivatukseen liittyvien rahoitusmuotojen päällekkäisyys, ei ole tarkoituksenmukaista yhteiskunnan eikä maanomistajienkaan kannalta ja tukimuotoja tulee sovittaa yhteen. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta luopuminen on lopullisesti ratkaistavissa vasta tukimuotoihin liittyvän lainsäädännöllisen valmistelutyön yhteydessä. Vuoden 2015 alussa voimaan astuneen uusjakojen tukemislain (1423/2014) 4 :n soveltamisen myötä tilusjärjestelyt voivat muotoutua nykyistä huomattavasti pienemmiksi hallinnollisen tuen myöntämiseen liittyvien ehtojen johdosta. Raportissa esitetään tuen käsittelyn selkiyttämistä. Selvityksessä ehdotetaan mm. seuraavia kehittämistoimenpiteitä: 1. Tilusjärjestelytoiminnan tunnettavuutta parannetaan 2. Tilusjärjestelytoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan 3. Tilusjärjestelytoiminta integroidaan osaksi maaseudun kehittämisohjelmia 4. Tilusjärjestelytoiminnan tulosten seuranta otetaan käyttöön ja tulokset raportoidaan 5. Tilusjärjestelyjen jatkuvuutta ja mukautumista parannetaan 6. Peltotilusjärjestelyjä monipuolistetaan Tilusjärjestelyjen tukemisen osalta: 1. Toiminnan jatkuvuus turvataan ja rahoitus uudistetaan 2. Rahoituksessa siirrytään salaojituksen investointituen ja peruskuivatustuen piiriin 3. Kiinteistötoimitusmaksun käsittelyä yksinkertaistetaan Selvitysraportissa esitetyillä toimenpiteillä on saavutettavissa 1,4 milj. vuotuiset kustannussäästöt vuoteen 2021 mennessä olettaen, että tilusjärjestelytoiminnan volyymi olisi 9.000 hehtaaria vuodessa. Esitetyillä toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista nostaa tilusjärjestelytoiminnan vaikuttavuutta niin yhteiskunnan kuin maankäyttäjienkin näkökulmasta katsottuna. Vuoden 2015 määrärahatasolla tilusjärjestelytoiminnan volyymi on nostettavissa 14.000 hehtaariin vuoteen 2025 mennessä. Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi (Kärkihanke 4) on asetettu Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun (Valtioneuvoston kanslia 2015 s. 65). Hankkeen tavoitteena on parantaa maatalouden kannattavuutta ja vahvistaa maatilojen maksuvalmiutta. Selvitysmiehen näkökulmasta katsottuna tilusjärjestelytoiminta on yksi keino näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Selvitysraportti 7 (119) 2. Toimeksianto Maa- ja metsätalousministeriö asetti 19.10.2015 selvitystyön tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi. Selvitysmieheksi kutsuttiin johtaja Timo Potka Maanmittauslaitoksesta. Asettamiskirjeen mukaan tausta ja tehtävä ovat seuraavat: Tilusjärjestelytoiminnan tavoitteena on parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tilusjärjestelytoiminnasta vastaa Suomessa Maanmittauslaitos. Tilusjärjestelyjä tehdään kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisina maanmittaustoimituksina, joita kutsutaan uusjaoiksi. Uusjaot jaotellaan perinteisiin uusjakoihin eli pelto- ja metsätilusjärjestelyihin ja ns. hankeuusjakoihin, joilla voidaan poistaa tai vähentää yleisen tien, rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen tai muun sellaisen hankkeen toteuttamisesta kiinteistöjen käyttäjille aiheutuvaa haittaa. Uusjakotoimituksen suorittamisen edellytyksenä on, että hankkeesta saatavat hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Tilusjärjestelyjen suorittamista tuetaan nykyään valtion varoin uusjakojen tukemisesta annetun lain (1423/2014) perusteella. Laki mahdollistaa perinteisten uusjakojen tukemisen. Hankeuusjakojen toteuttamisen rahoittaa kokonaan hankkeen toteuttaja. Tilusjärjestelyjen tukemista säätelee nykyään vahvasti EU:n valtiontukisäännöt, jotka edellyttävät myös kansallista valvontaa ja vuosittaista raportointia komissiolle. Valvontaja raportointivelvoite on melko raskas kun ottaa huomioon tuen vuosittaisen noin 5 miljoonan euron määrärahatason. Vuonna 2014 voimaan tulleet uudet valtiontukisäännöt toivat uusia lisärajoitteita tuen käyttömahdollisuuksiin. Vuokrapeltojen käyttö maataloudessa on koko ajan kasvanut ja suuntaus vaikeuttaa yhä enemmän kiinteistörakenteen parantamista tilusjärjestelykeinoin. Samanaikaisesti yritysmuotoinen maa- ja metsätalouden harjoittaminen yleistyy ja maa- ja metsätalouselinkeinoa harjoitetaan myös yhä enenevässä määrin käyttöyksikköpohjaisesti. Tällöin tuotantoalue ei ole enää perinteinen kiinteistö, vaan taloudellinen käyttöyksikkö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta kun kiinteistöstä tai kiinteistön osasta ja/tai vuokramaista, joiden vuokra-ajatkin vaihtelevat. Tilusjärjestelyillä ei myöskään aina aikaansaada pysyvää kiinteistörakenteen eheytymistä. Riski kiinteistörakenteen uudelleen pirstoutumiselle on olemassa muun muassa kiinteistökauppojen ja perinnönjakojen takia. Valtion talouden nykytila ja tulevaisuuden taloudelliset näkymät edellyttävät myös, että kaikilla sektoreilla tulee hakea uusia ratkaisuja, joilla vähennetään valtion budjettitalouden menoja ja byrokratiaa sekä etsitään uudenlaisia toimintatapoja, joilla edistetään eri toimijoiden omaehtoista kehittämistä. Tehtävä Selvitysmiehen on laadittava selvitys tilusjärjestelytoiminnan kehittämismahdollisuuksista ja tehtävä lisäksi ehdotukset siitä, miten Maanmittauslaitoksen vastuulla olevia kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaisia uusjakoja voitaisiin toteuttaa siten, että uusjaoilla kyettäisiin asiakaskysyntään perustuen ja nykyistä tehokkaammin parantamaan kiinteistörakennetta ilman, että toimintaa tuetaan valtion varoin kiinteistötoimitusten tukemismäärärahalla (30.70.40).

Selvitysraportti 8 (119) 3. Tilusjärjestelytoiminta 3.1. Tilusjärjestelytoiminnan kehys Maanmittauslaitosta koskevan lain (900/2013) mukaan tilusjärjestelytoiminnasta huolehtiminen kuuluu Maanmittauslaitoksen tehtäviin. Tilusjärjestelytoiminnan tarkoituksena on kehittää kiinteistöjaotusta ja edistää siten kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tilusjärjestelyt voidaan jaotella niiden tavoitteiden perusteella kolmeen pääryhmään (Vitikainen 2003 s.5): 1. Uusjaot, joiden päämääränä on kohdealueen kiinteistörakenteen rationalisointi. 2. Rakennusmaan järjestelyt, joiden tavoitteena on mahdollistaa muutos useamman kiinteistön käsittävän kohdealueen maankäytössä ja/tai maankäytön tehokkuudessa olemassa olevat maankäyttömuodot pääosin säilyttäen. 3. Muut kuin kiinteistönmuodostamislain perusteella tehtävät erityiset tilusjärjestelyt. Selvityksessä tarkastellaan tilusjärjestelyjä painopisteen ollessa toimeksiannon mukaisesti kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaisessa uusjaossa. Erityisesti on analysoitu yhteiskunnan varoin tuettavaa tilusjärjestelytoimintaa. Käytännössä kysymys on edellä mainitun luettelon kohdan 1. mukaisista uusjaoista. Kiinteistönmuodostamislain 9 luvun uusjaot voidaan jakaa varsinaisiin uusjakoihin ja hankeuusjakoihin. Nykymuotoisessa tilusjärjestelytoiminnassa uusjaot ovat käytännössä pääosiltaan pelto- ja metsäalueiden uusjakoja, joihin voi kuulua joiltain osin myös muita alueita, kuten rakennuspaikkoja tai virkistysalueita. Tässä selvityksessä käytetään jaottelua Peltotilusjärjestely Metsätilusjärjestely Hankeuusjako Nämä termit ovat maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategiassa ja operatiivisessa toiminnassa käytettyjä termejä. Uusjako on terminä liitetty tilusjärjestelyn yhteydessä tehtävään juridiseen kiinteistönmuodostamislain 9 luvun mukaiseen toimituskäsittelyyn. Kiinteistömuodostamislain mukaan uusjako saadaan suorittaa, jos siitä saatava hyöty on kustannuksia ja haittoja suurempi ja jos uusjaolla voidaan parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen käyttöä edistää maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) tarkoituksiin hankitun alueen käyttämistä. (12.3.1999/333) Hankeuusjaon katsotaan olevan sellainen uusjako, jolla voidaan poistaa tai vähentää maantien, rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen tai muun sellaisen hankkeen toteuttamisesta kiinteistöjen käyttäjille aiheutuvaa huomattavaa haittaa. Uusjakoa saa hakea tilan omistaja tai osaomistaja. Hankeuusjakoa saa hakea hankkeen toteuttaja.

Selvitysraportti 9 (119) Tilusjärjestely on myös muualla Euroopassa yleisesti käytetty kiinteistörakenteen ja maakäytön kehittämisen väline. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna tilusjärjestelyt ovat usein olennainen osa yleistä maaseudun kehittämistä ja kehittämisohjelmia. Tavoitteena on sovittaa yhteen erilaisia maankäytön kehittämistavoitteita. Tilusjärjestelyjen käyttö yksittäisten maankäyttöhankkeiden toteuttamisen yhteydessä on muualla Euroopassa yleistä. 3.2. Lainsäädäntö Tilusjärjestelyjen toteuttamisen kannalta keskeiset lainsäädännöt ovat kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) ja laki uusjakojen tukemisesta (1423/2014). Kiinteistönmuodostamislakiin on kohdistunut viimeisinä vuosina varsin vähän varsinaisesta tilusjärjestelytoiminnasta (uusjakotoimituksista) syntyneitä muutospaineita. Tilusjärjestelyjen eteneminen ja tilusjärjestelyissä syntyneet lopputulokset osoittavat, että käytettävissä oleva lainsäädäntö on varsin moderni huolimatta lain rungon 20 vuoden iästä. Lakiin kohdistuu tilusjärjestelytoiminnan osalta vain yksittäisiä kehittämistarpeita, joita käsitellään selvityksen myöhemmissä osioissa. Kiinteistönmuodostamislain uusjakoa koskevat säädökset ovat myös moniin Euroopan maihin verrattuna ajantasaisia (Vitkainen 2003 s. 103). Se ei rajoita uusjakojen käyttöä vain maatilatalouden tuotantoedellytysten parantamiseen, vaan mahdollistaa uusjaon käytön laaja-alaisesti maaseutualueiden kiinteistörakenteen uudistamiseen muidenkin elinkeinojen ja maankäyttötarpeiden lähtökohdista. Uusjakojen tukemislaki uusittiin vuonna 2014. Samassa yhteydessä tehtiin joitakin muutoksia myös kiinteistönmuodostamislakiin. Lakimuutoksessa haluttiin sopeuttaa valtion tukitaso vastaamaan maa- ja metsätaloustuotannon toimintaympäristössä ja tuotantotoiminnassa tapahtuneiden muutosten asettamia vaatimuksia. Mahdollisuudesta tukea uusjaon kiinteistötoimitusmaksua täysimääräisesti luovuttiin ja lisäksi vähennettiin valtion tukea uusjakotoimituksen yhteydessä suoritettaville tie- ja kuivatushankkeille. Kiinteistönmuodostamislakiin tehdyt muutokset koskivat joitakin toimenpiteitä, joista aikaisemman lainsäädännön mukaan on uusjakosuunnitelman yhteydessä voinut tehdä päätöksiä (esimerkiksi raivaukset ja vedenhankintalaitteet). (HE 192/2014) Uusjakojen tukemislain osalta on huomattava, että kaikissa tämän selvityksen aikana toteutuksessa olevissa tilusjärjestelyissä noudatetaan aikaisempaa uusjakojen tukemislakia (24/1981). Siirtymäsäädösten perusteella tilusjärjestelyssä sovellettava tukemislaki on sidottu tilusjärjestelyn vireilletulon ajankohtaan. 3.3. Tilusjärjestelyprosessi Tilusjärjestely on nelivaiheinen kokonaisuus, jonka osaprosessit ovat yleiset tehtävät, tarveselvitys, tuotanto ja seuranta. Yksittäisen tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta keskeisiä ovat tarveselvitys ja tuotanto. Yleiset tehtävät käsittävät tiedon hankinnan tilusrakenteista sekä niiden parantamistarpeista ja -mahdollisuuksista. Tarveselvitys on kohdealueen tilusrakenteen parantamismahdollisuuksien analysointia. Tuotannolla tarkoitetaan tarveselvityksessä hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamista kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisen toimitusmenettelyn avulla. Seuranta on kiinteä osa jokaista edellä mainittua osavaihetta.

Selvitysraportti 10 (119) Kuva 1: Tilusjärjestelyprosessi Yleiset tehtävät Tilusjärjestelytoiminnan yleisillä tehtävillä varmistetaan, että tilusjärjestelypalvelujen kysyntä ja tarjonta perustuvat alueellisen yhteistoiminnan pohjalta todettuihin asiakaslähtöisiin tarpeisiin ja että palvelut ovat koko maassa yhtäläisin perustein asiakkaiden saatavilla ja käytössä. Alueellinen yhteistoiminta ja asiakaslähtöisyys turvataan siten, että tilusjärjestelyä käytetään alueellisten kehittämisohjelmatavoitteiden saavuttamisen ja toimintasuunnitelmien toteuttamisen työkaluna. Kaikissa vaiheissa toimintaa toteutetaan yhteistyössä maanomistajien ja tarpeen mukaan heitä edustavien edunvalvonta- ja neuvontaorganisaatioiden kanssa. Yleisiin tehtäviin luetaan kaikki tilusjärjestelytoimintaa tukeva alueellinen osallistuminen, yhteydenpito, tiedottaminen ja markkinointi sekä toiminnan kohde- ja ongelmakohtainen esittely. Tilusjärjestelyissä toimijoiden tulee olla selvillä toimialueidensa maaseudun alue-, käyttöyksikkö-, kiinteistö- ja tilusrakenteista ja niiden yhtymäkohdista aluekehitysohjelmiin sekä aluekehitys- ja aluehallintoviranomaisten toimintasuunnitelmiin. Toimijoiden tulee toimia aktiivisesti sen hyväksi, että viranomaistahot, kunnat, maanomistajat sekä neuvonta- ja edunvalvontaorganisaatiot tuntevat maankäytön rakenteiden parantamistarpeet ja -mahdollisuudet sekä tilusjärjestelypalvelut ja he ovat näissä asioissa aloitteellisia. Tarveselvitys Tarveselvitys käynnistyy maanomistajien hakemuksesta. Siinä laaditaan konkreettinen ehdotus siitä, mitä maanomistajien ja -käyttäjien esille ottamien maankäyttöongelmien ratkaisemiseksi ja heidän asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi on tilusjärjestelykeinoin mahdollista tehdä. Ehdotuksessa esitettyjen toimenpiteiden perusteella laaditaan arvio hankkeen hyödyistä ja kustannuksista. Tarveselvityksessä tehdään arvio tilusjärjestelyn kannatuksesta ja kannattavuudesta sekä toteuttamisaikataulusta. Tarveselvityksessä huomioidaan myös muut kuin maanomistajien tarpeista lähtevät tavoitteet, joita voivat olla esimerkiksi liikenneturvallisuuden parantamiseen tai ympäristön tilaan liittyvät kehittämistarpeet. Tuotanto Tuotantovaiheeseen siirtyminen edellyttää maanomistajien hakemusta ja hankeuusjoissa hankeviranomaisen hakemusta. Tuotantovaihe jakautuu kolmeen osaan:

Selvitysraportti 11 (119) edellytys- ja laajuuskäsittely uusjakosuunnitelman laatiminen toteuttaminen Edellytys- ja laajuuskäsittely tarkoittaa käytännössä tilusjärjestelyalueen rajaamista niin, että tilusjärjestelyn kannatus ja kannattavuus saavutettaisiin optimaalisella tavalla. Jos tilusjärjestelyalue jää tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta epätarkoituksenmukaiseksi tai tilusjärjestely todetaan kannattamattomaksi, tilusjärjestelylle ei ole edellytyksiä. Uusjakosuunnitelman laadintaprosessi on keskeinen osa tilusjärjestelyn toteuttamista, koska siinä realisoituu tilusjärjestelyn vaikuttavuus. Uusjakosuunnitelmassa esitetään mm. uusi tilussijoitus, tiet ja kuivatustyöt suunnitelmineen sekä alustavat korvaukset. Seuranta Seurannan tehtävänä on koota tietoa tilusjärjestelytoiminnan kunkin osavaiheen osalta aikataulujen pitävyydestä, tavoitteiden saavuttamisesta, tulosten analysoinnista, laitosyhtenäisyyden toteutumisesta, osaamisesta ja asiakastyytyväisyydestä. Seurannan tehtävänä on myös huolehtia siitä, että tiedot onnistumisista, ongelmista ja puutteista sekä niitä koskevat ehdotukset saatetaan Maanmittauslaitoksen toimitus-, johtamis- ja tukiprosessien käsittelyyn. 3.4. Tilusjärjestelytoiminnan strateginen ohjaaminen Tilusjärjestelytoimintaa on ohjattu seuraavilla strategioilla 1. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 1998-2002 2. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 2002-2006 3. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 2007-2013 4. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2008-2013 5. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020 Maanmittauslaitos muutti 2000-luvun alkupuolelta alkaen perinteisen kaikki kerralla kuntoon -toimintatavan ja voimavaroja ryhdyttiin kohdistamaan tärkeimpien ja nopeimmin hyötyä tuottavien ja asiakkaiden (maanomistajat ja hankeviranomaiset) toivomien muutosten ja parannusten aikaan saamiseen. Passiivisesta viranomaisnäkökulmasta luopumalla lähdettiin asiakkaiden luokse selvittämään palvelujen käyttötarpeita ja mahdollisuuksia ja tekemään niitä tunnetuiksi. Ymmärrettiin, että maanomistaja- ja maankäyttöyksikkökohtaisten olosuhteitten ja maanomistajien sekä hankeviranomaisten tavoitteiden suuri vaihtelevuus edellyttää joustavia, sekä hanke- että asiakaskohtaisesti räätälöityjä ratkaisuja. (MML 2007) Maanmittauslaitoksen johto asetti vuosille 2002-2006 keskeisiksi tilusjärjestelytoiminnan strategisiksi kehittämiskohteiksi: Maa- ja vesialueiden rakenteita koskevan tutkimuksen edistämisen Tiedon hankkimisen ja jakamisen maaseudun pelto-, metsä-, kylä- ja vesitilusrakenteista ja niiden parantamismahdollisuuksista koko maassa Tiedon hankkimisen ja jakamisen mahdollisuuksista kehittää yhteiskunnan perusinfrastruktuuria tilusjärjestelykeinoin koko maassa Alueellisen yhteistoiminnan edistämisen maaseudun kehittämisessä Tarveselvityspalvelujen tarjoamisen ja tuottamisen koko maassa yhtäläisin, strategiassa ilmenevin perustein Tilusjärjestelytoiminnan sekä toiminnan tuen ja seurannan organisoinnin ja ohjeistamisen jatkuvan kehittämisen pohjalta.

Selvitysraportti 12 (119) Vuoden 2007 strategiatyön yhteydessä on arvioitu, että edellä mainitut keskeiset kehittämiskohteet ovat toteutuneet kohtuullisen hyvin. Sen sijaan tilusjärjestelyjen yleisten tehtävien käynnistämisen koko maassa arvioitiin edenneen strategiassa suunniteltua hitaammin. Poikkeuksen tästä tekee Satakunta, jossa käynnistyi vuosina 2004-2008 seitsemän peltotilusjärjestelyä. Tilusjärjestelytoiminnan kannalta keskeinen muutos oli toiminnan suuntaaminen peltoalueille niin, että tilusjärjestelyalueet olivat vahvasti rajattu kannatuksen, kannattavuuden ja alueen koon perusteella. Tavoitteena oli viedä hankkeet läpi keskimäärin alle viidessä vuodessa. Samanaikaisesti Maanmittauslaitoksessa panostettiin suojelualueiden toteuttamiseen tähtääviin hankeuusjakoihin, väylähankkeisiin liittyviin kiinteistövaikutusten arviointeihin ja hankeuusjakoihin sekä tilusjärjestelytarpeen selvittämiseen ja tilusrakenteen parantamismahdollisuudesta tiedottamiseen eri maakunnissa. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategiassa 2007-2013 asetettiin neljä keskeistä päämäärää, joita olivat (MML 2007): 1. Tilusjärjestelytoiminta on asiakaslähtöistä. 2. Maanmittauslaitos tiedottaa tilusjärjestelyistä ja pyrkii aktiiviseen sidosryhmäyhteistyöhön. 3. Muuttuva toimintaympäristö ja sen vaikutukset otetaan huomioon tilusjärjestelytoiminnassa. 4. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa jatketaan yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2008 valmistuneella strategialla oli operatiivisen toiminnan ja sen kehittämisen kannalta merkittävin vaikutus. Maanmittauslaitoksen aikaisemmin (2007) valmistunut ja maa- ja metsätalousministeriön (2008) strategia eivät olleet kuitenkaan keskenään ristiriidassa vaan tukivat toisiaan. Strategiakaudella 2008-2013 toiminnan kehittämiskohteiksi nousi MMMn strategian perusteella (MMM 2008): Tilusjärjestelyjen tukemisen, kuten yhteiskunnan varojen käytön yleensä, tulee olla hyvin perusteltua. Tilusjärjestelyhankkeita tulee hallita entistä selvemmin valtakunnallisena hankesalkkuna. Strategiakaudella tulee kehittää tarveselvitysten ja tukihakemusten yhteydessä tehtävää hyödyn analysointia, arviointia ja dokumentointia. Tilusjärjestelyiden käyttämisen maanomistusolosuhteiden parantamiseen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Yhteistyörakenteita tulee tiivistää eri tasoilla tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi, sen vaikuttavuuden lisäämiseksi sekä oikean tiedon jakamiseksi. Edellä mainitut kehittämiskohteet toteutuivat strategiakaudella varsin hyvin. Tilusjärjestelyn käynnistymiseen ja raportointiin liittyviä vaiheita harmonisoitiin. Toiminnassa otettiin käyttöön uusi menetelmä hyöty- ja kustannusanalyysin tekemiseen, rahoitusesityksen ja loppuraportin mallit standardoitiin, tilusjärjestelyjen tiedot mm. rahoituksen ja kirjanpidon osalta koottiin valtakunnalliseen hankesalkkuun. Asiakaslähtöisyys tilusjärjestelytoiminnassa korostui ja henkilöstöä koulutettiin asiakaslähtöiseen toimintatapaan. Tilusjärjestelyjen käynnistymisen yhteydessä analysoitiin entistä tarkemmin hankkeiden kannatusta ( vahvan kannatuksen edellytys ). Yksittäisiin tilusjärjestelyihin tuli strategiakaudella liikenneturvallisuuden parantamiseen ja ympäristön tilan kehittämiseen liittyviä elementtejä. Tältä osin ei voitu puhua kuitenkaan toiminnan merkittävästä monipuolistumisesta.

Selvitysraportti 13 (119) Toimintaa leimasi edelleen alueellisuus ja painottuminen vahvasti läntisen Suomen alueelle eräitä suojelualueiden toteuttamiseen tähtääviä hankeuusjakoja lukuun ottamatta. Yhteistyörakenteiden tiivistymisessä oli strategiakaudella 2008-2013 huomattavia alueellisia eroja. Yhteistyörakenteet tiivistyivät pääasiassa niillä alueilla, joissa tilusjärjestelytoiminta oli entuudestaan tunnettua. Tämä näkyi mm. maakuntien maaseudun kehittämisohjelmien laadintaprosessissa ja sisällössä. Toisissa maakunnissa Maanmittauslaitos oli mukana laadintaprosessissa, kun taas toisissa yhteistyötä ei syntynyt. Tulos vastaa vuoden 2007 analyysiä yleisten tehtävien osalta eli niiden käynnistäminen koko maassa on edennyt suunniteltua hitaammin. Esimerkiksi tilusjärjestelyihin liittyvät tiedottamishankkeet ovat joissakin maakunnissa päättyneet käynnistyneiden tilusjärjestelyjen osalta vähäisiin tuloksiin. Hankkeet ovat kuitenkin vieneet eteenpäin tietoa kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksista. Tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseen liittyvät sidokset olivat hyvät erityisesti Teknillisen korkeakoulun eli nykyisen Aalto-yliopiston ja maanmittausalan koulutusta antavien ammattikorkeakoulujen suuntaan. Vuonna 2007 asetettu tavoite viiden vuoden pääsääntöisestä läpimenoajasta on ollut vaikeasti tavoitettavissa. Tilusjärjestelyjen läpimenoaikojen keskiarvo on ollut strategiakaudella keskiarvoltaan hyvin lähellä viittä vuotta. Käynnistyneissä tilusjärjestelyissä on kuitenkin yksittäisiä hankkeita, joiden kestoaika on lähentynyt kymmentä vuotta. Läpimenoaikoja on pidentänyt hankesalkun hallittavuus etenkin rahoituksen näkökulmasta. Vuosina 2004-2009 käynnistyneiden tilusjärjestelyjen rahoitustarve ylitti silloisen kehystason. Määrärahatason kasvu helpotti hetkellisesti tilannetta, mutta lopulta määräraha tason kääntyminen laskuun aiheutti merkittävän ongelman hankesalkun kokonaishallintaan ja kestoajat kääntyivät kasvuun. 3.5. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020 Vuoden 2015 alussa julkaistun maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategian 2015-2020 visiona on vuodelle 2020 (MMM 2015b s. 12): Tilusjärjestely on yhteiskunnan käytettävissä oleva monipuolinen kiinteistörakenteen kehittämisen väline. Tilusjärjestelytoimintaa toteutetaan toimintaympäristön muutosten ja asiakkaiden tarpeiden pohjalta yhteistyössä eri toimijoiden kanssa laadukkaasti, tehokkaasti ja taloudellisesti yhteiskunnan tuki tarkoituksenmukaisesti kohdentaen. Strategiassa asetetaan vision saavuttamiseksi kolme päämäärää: 1. Tilusjärjestely on toimiva, hallittu ja hyväksytty kiinteistörakenteen kehittämisen väline koko yhteiskunnan käyttöön. 2. Tilusjärjestelytoiminta on vaikuttavaa ja tarkoituksenmukaisesti kohdennettua. 3. Tilusjärjestelyjen tukea käytetään tehokkaasti. Strategian laadinnan lähtökohtana on nähty tarve kehittää paikallisesti kohdennetuilla tilusjärjestelyillä kiinteistörakennetta sen kehityshistorian ja maankäyttöolosuhteiden vuoksi. Strategian mukaan tilusten kokoaminen suuremmiksi käyttöyksiköiksi tuottaa hyötyjä niin yhteiskunnan kuin maa- ja metsätalouden yritystoiminnankin kannalta kohdealueen tuotannon kannattavuuden parantuessa. Strategiassa pidetään peltotilusjärjestelyä pääasiallisena strategiakauden tilusjärjestelytyyppinä.

Selvitysraportti 14 (119) Aikaisempaan maa- ja metsätalousministeriön strategiaan 2008-2013 verrattuna uudessa strategiassa painottuu tilusjärjestelyn käyttö kiinteistörakenteen kehittämisen välineenä sekä toiminnan vaikuttavuus ja tehokkuus. Aikaisemmassa strategiassa tilusjärjestelytoiminnan tavoite määriteltiin laajemmin niin, että toiminnan tulee tukea laajasti yhteiskunnan tavoitteita, kuten maaseudun elinvoimaisuutta ja monialaista kehittämistä, ympäristön hoitoa ja suojelua sekä väylien kehittämistä.

Selvitysraportti 15 (119) 4. Toimintaympäristö 4.1. Tilusjärjestelyjen tilanteesta yleensä Maaseudulla tapahtuva muutos vaikuttaa tilusjärjestelytoiminnan tarpeeseen ja toimintamuodon kehittymiseen. Lähimenneisyydestä on vaikea nostaa esiin yhtä tekijää, joka yksin selittäisi kiinteistörakenteessa tapahtuneen muutoksen. Yleensä vaikutukset muodostuvat useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, kuten esimerkiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin ja harvaan asutun maaseudun väestön vähenemisestä. Muutosta ja sen vaikutuksia on tarkasteltu tässä selvityksessä pääosaltaan kunkin tilusjärjestelymuodon osalta. Tilusjärjestelytoiminnan painopiste on ollut 2000-luvulla hanketilusjärjestelyjä lukuun ottamatta Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Toiminnan kysynnän alueellinen suuntautuneisuus on vastannut Maanmittauslaitoksessa tehtyjä kiinteistörakenneselvityksiä ja niissä esitettyjä tarvealueita. Alueellisuus on ollut tilusjärjestelyosaamisen laajenemisen, toiminnan näkyvyyden ja yleisen hyväksyttävyyden kannalta heikkous. Toiminnan laajentaminen muualle Suomeen on kompastunut moniin syihin. Asiantuntijahaastattelujen perusteella keskeisinä syinä vaikeuksiin on nähty mm. toiminnan ja kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuden tunnettavuus (Kokkonen, Ylikangas, Uimonen, Seppänen ym. 2015). Organisaatioiden keskittyessä ydinosaamiseensa on verkostoitumisella ja osallistumisella aluekehitysohjelmien laadintaan on entistä suurempi merkitys. Tilusjärjestelyn tehokkaassa toteuttamisessa on avainasemassa asiantuntijoiden hyödyntäminen kaikissa erityisosaamista vaativissa työtehtävissä. Tilusjärjestelytoiminnasta tiedottamisessa on tärkeää maa- ja metsätaloussektorin asiantuntijoiden osallistuminen kiinteistörakenteen analysointiin ja kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksien esiintuomiseen. Tilusjärjestelytoiminnassa ja tämän selvityksen yhteydessä tehdyissä asiakashaastatteluissa näkyy vallitseva taloustilanne. Tilusjärjestelytoiminnan kustannuksiin suhtaudutaan varovaisesti, koska investoinnin hyödyt realisoituvat hyvin pitkällä ajanjaksolla. Erityisen varovaisia tai jopa kriittisiä ovat maansa vuokranneet. Sekä asiakashaastatteluissa (liite 2) että aiheesta tehdyissä tutkimuksissa (mm. Sulonen 2014 s. 62) on todettu viestinnän ja henkilökohtaisten kontaktien suuri merkitys lievennettäessä kustannuksiin liittyviä pelkoja. Asiakaskunnassa arvioidaan tilusjärjestelytarpeen kasvavan tulevaisuudessa maa- ja metsätalouden rakennekehityksen myötä. Suomen ruokaketju kilpailee muiden maiden elintarviketuotannon kanssa. Myös metsäteollisuus on riippuvainen raakapuun saatavuudesta. Kiinteistörakenteen ongelmat tunnistetaan asiakaskunnassa varsin laajalti. Selvitystyön yhteydessä tehdyssä asiakashaastattelussa nousee esiin vahva huoli tulevaisuuden kilpailukyvystä ja siitä, että huono kiinteistörakenne heikentää elinkeinon ja alueiden kehittymismahdollisuuksia (liite 2). Tilusjärjestelyjen toimitusinsinööreille suunnatussa seminaarissa (kooste liitteessä 3) nähtiin useita uhkakuvia tilusjärjestelytoiminnalle. Maatalouden yleisen tilanteen koettiin huononevan entisestään ja tilojen investointimahdollisuuksien heikkenevän. Tilusjärjestelytoiminnan volyymin tulisi säilyä riittävällä tasolla, jotta toiminnan peruselementit, osaaminen, verkostot ja hyväksyttävyys, säilyvät. Tilusjärjestelyjen hallinnollinen kuorma on kasvanut vaikka tietojärjestelmät ovat keventäneet asioiden käsittelyyn tarvittavaa työpanosta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana urakoiden kilpailuttaminen on tarkentunut ja monimutkaistunut, EU-lainsäädäntö on tuonut tukien käsittelyyn lisävaatimuksia ja rahoituksen käytön raportointi on laajentunut merkittävästi.

Selvitysraportti 16 (119) Tilusjärjestelyjä toteuttavien toimitusinsinöörien seminaarista 3.2.2016 koostettiin alla olevat SWOT-analyysin kohdat: Vahvuudet Tilusjärjestelytoiminnan tarve Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Tilusjärjestelyosaaminen Toiminnan jatkuva kehittäminen Toiminnan yhdenmukaisuus ja tehokkuus Organisaation joustavuus ja kyky tehdä ratkaisuja Mahdollisuudet Tilusjärjestelytarve on iso rakennekehityksen takia Asiakkaat tunnistavat tarpeen (mahdollisuus vaikuttaa kustannuksiin) Yhteiskunnalliset hyödyt Tilusjärjestelyvälineen soveltuvuus erilaisiin tilanteisiin Laajempi yhteistyö eri tahojen kanssa Heikkoudet Toiminnan alueellisuus (länsirannikko) Tilusjärjestelyosaajien pieni lukumäärä Tilusjärjestelyn pitkä kokonaiskestoaika (tarveselvitys+toteutus) Rahoituksen epävarmuus Tie- ja kuivatushankkeiden läpivienti (hinta, kestoaika) Uhat Maatalouden yleinen tilanne heikkenee Suomessa Rahoitus hupenee ja loppuu kokonaan Toiminnan hyväksyttävyys heikkenee Toiminta näivettyy, jos sillä ei ole kehittämisedellytyksiä Tilusjärjestelyosaajien määrä vähenee entisestään Taulukko 1: Toimitusinsinöörien SWOT-analyysi 4.2. Maaseudun kehitys Suomi on EU:n maaseutumaisimpia maita, jonka ilmasto ja maantieteellinen sijainti asettavat tulevaisuudessakin aivan erityisiä haasteita maamme maatalouselinkeinojen kannattavuudelle ja kilpailukyvylle. Suomessa ei ole pitkälti historiallisten syiden vuoksi syntynyt samanlaista tiivistä kylärakennetta kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa kylät ja peltoalueet vuorottelevat. Suomessa asutuksen hajautumista ovat lisänneet sotien jälkeiset asutustoimet ja yleinen perusrakentamisoikeus. Meillä on tavallista, että talouskeskus sijaitsee tilusten keskellä, kun taas muualla asuminen usein keskittyy enemmän kyliin, ja tuotantotilukset ovat kylän ulkopuolella. (MMM 2007 ss. 7, 10). Maaseutu muodostuu erilaisista alueista, joiden kulttuuriset, maisemalliset ja elinkeinolliset piirteet voivat vaihdella suuresti maantieteellisesti melko suppeallakin alueella. Maaseudun käsite on kulttuurisesti määräytynyt ja sitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Käsitteen sisältö vaihtelee sen mukaan onko näkökulma esimerkiksi maantieteellinen, alueellinen, hallinnollinen, taloudellinen, sosiaalinen, ekologinen, kulttuurillinen tai historiallinen. (Heinonen 2001 s. 11). Maataloudessa on ollut meneillään voimakas rakennemuutos yli 40 vuotta. 1960-luvulla alkanut kaupungistuminen, 1990-luvun lama ja EU:hun liittyminen sekä nykypäivän globalisoituminen ovat kaikki yhdessä muokanneet maaseutua. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 35). Tämän myötä maaseutualueet ovat kehittyneet alueellisesti eri tavoin. Myös maankäytön suunnittelun toimintaympäristö, edellytykset ja haasteet ovat erilaisia eri maaseutualueilla (Rönkkö 2012 s. 8). Maaseutuasutus lisääntyi ja laajentui 1960-luvulle saakka. Paikallisinfrastruktuuria muokattiin tätä kehitystä vastaavaksi valtavalla määrällä osittamistoimituksia sekä aika ajoin

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015e 2016e 2017e 2018e 2019e 2020e 2021e Selvitysraportti 17 (119) mittavilla maareformeilla kuten liikamaan erottamisella valtiolle, valtion maan asuttamisella, isojaolla, isojaon täydentämisillä ja järjestelyillä, torpparivapautuksella ja viime sotien jälkeen maanhankintalainsäädäntöön tukeutuvalla asutustoiminnalla. Kehityksen suunta kääntyi 1960-luvulla aluksi hiipien, mutta yhä kiihtyvällä nopeudella. Maatilojen lukumäärä onkin muutamassa vuosikymmenessä alittanut tason, joka saavutettiin 1500-1600 luvuilla. Maaseutuasutus on kokonaisuudessaan ohenemassa ja keskittymässä. Osia maaseudusta on autioitumassa (MML 2002 s. 4). EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaa muokataan jatkuvasti, jotta sillä pystytään vastaamaan maaseutualueiden uusiin haasteisiin. EU:n maaseudun kehittämispolitiikalla on kaudelle 2014 2020 kolme keskeistä Eurooppa-strategian ja yhteisen maatalouspolitiikan yleisten tavoitteiden mukaista pitkän aikavälin strategista tavoitetta: maatalouden kilpailukyvyn edistäminen luonnonvarojen kestävän hoidon varmistaminen ja ilmastotoimet maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuyhteisöjen tasapainoisen aluekehityksen saavuttaminen esim. toimilla, joilla luodaan ja säilytetään työpaikkoja. Suomen maatalouden isoina kansallisina haasteina tulevaisuudessa voidaan pitää muun muassa käynnissä olevaa rakennemuutosta (ml. autioituminen), tuotannon kannattavuutta, elintarvikkeiden kilpailukykyä ja EU:n tulevaa maatalouspolitiikkaa. Viime aikoina bioenergia ja biotekniikka on nostettu tasapainottaviksi tulevaisuuden mahdollisuuksiksi (MMM. 2007 s. 10). Maaseudun väestö vähenee tulevaisuudessa, mutta toisaalta toimijoiden kirjo ja tavoitteet moninaistuvat. Perinteisten maatalousyrittäjien lisäksi maaseudulla on yhä enemmän muita yrittäjiä (matkailu, urakointi jne.) sekä vapaa-ajan viettäjiä. Tämä tuo uusia haasteita myös maankäytön hallinnan ja kehittämisen hankkeille (MMM. 2007 s. 10). 4.3. Maatalous Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan tilojen lukumäärä on vähentynyt vuodesta 2010 lähtien 6 700 kappaletta (Luke, tiedote 27.2.2015). Analyysin mukaan tilojen määrä painuu alle 50 000 vuonna 2016. Tilojen määrä on vähentynyt yhdessä vuodessa 1 600 kappaletta eli noin 3 prosenttia. 90000 80000 70000 60000 50000 40000 30000 20000 10000 0 Maatilojen lukumäärä Kaavio 1: Maatilojen lukumäärän kehitys (Luke, maataloustilastot.fi)

Selvitysraportti 18 (119) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014-2020 todetaan Suomessa olleen vuonna 2012 58 607 maatilaa. Vuosina 1995 2012 tukea saaneiden tilojen keskikoko kasvoi lähes 22,8 peltohehtaarista 38,6 hehtaariin. Kehittämisohjelman mukaan yrittäjätulo on laskenut, mutta samanaikaisesti yrittäjätulon kehitys ei-palkattua työpanosyksikköä kohti on ollut nousujohteista viime vuosina. Syynä on nähty tilakoon kasvun ja maatilojen määrän alenemisen, jonka myötä ei-palkatun työvoiman määrä on pienentynyt voimakkaasti. Maatalouden yrittäjätulon taso vuonna 2012 oli kuitenkin vain n. 61 % keskimääräisestä palkkatulosta. (MMM 2014 s.47) Käytössä oleva maatalousmaan pinta-ala on tällä hetkellä 2,256 milj. hehtaaria. Pinta-ala on pienentynyt erittäin vähän viime vuosina. Vuonna 2010 vastaava pinta-ala oli 2,261 milj. hehtaaria. (Luke, tilastotietokanta 13.3.2016) Tilojen peltolohkorakennetta ja tilusten etäisyyttä on analysoitu tarkemmin selvityksen luvussa 6.2. Tilakoon kasvun vaikutus peltolohkokokoon on ollut hyvin vähäinen. Käytännössä tilakasvun seurauksena yksittäisen tilan tilusten keskimääräinen talouskeskusetäisyys ja peltolohkojen lukumäärä on kasvanut. Pellon hinta on ollut Maanmittauslaitoksen kauppahintatilaston mukaan voimakkaassa kasvussa vuodesta 1997 lähtien. Kasvu on kuitenkin pysähtynyt 2010-luvulla. Pellon hintakehitys (e/ha mediaani) 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 Kaavio 2: Pellon hintakehitys Vuonna 2014 vuokratun pellon määrä oli noin 777 000 hehtaaria eli noin kolmannes käytössä olevasta maatalousmaasta. Vuokrapeltopinta-ala ei ole kuitenkaan sanottavasti kasvanut 2000-luvulla. Maatalouden rakennekehityspaineet tulevat jatkumaan. Tiloilla joudutaan miettimään vaihtoehtoisia tapoja organisoida tilan tuotanto. Vieraan työvoiman käyttö lisääntyy tilakoon kasvaessa (Pyykkönen & Tiilikainen 2009 s.48). Huomattava osa maatilan töistä voidaan antaa ulkopuolisen palveluntuottajan tehtäväksi. Pyykkösen ja Tiilikaisen tutkimuksessa arvioidaan, että suurilla tiloilla työvoiman riittämättömyys voi johtaa toimintojen ulkoistamiseen. Pienillä tiloilla kaluston rajallinen käyttöaika ei mahdollista omia investointeja jokaiseen tuotantoprosessiin tai oma aika ei riitä töiden tekemiseen. Omistusrakenteen ja sopimusten vaikutusta tilusjärjestelytoimintaan on analysoitu luvussa 8.

Selvitysraportti 19 (119) Eviran mukaan Suomen viljelyalasta on lähes kymmenen prosenttia luonnonmukaisessa tuotannossa. Edellisellä hallituskaudella vuonna 2013 asetettiin tavoite luonnonmukaisen viljely-pinta-alan kasvattamiselle. Viljellystä peltoalasta 20 % tulisi olla luonnonmukaisessa tuotannossa vuonna 2020. (MMM 2013 s. 15). Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi (Kärkihanke 4) on asetettu Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun (Valtioneuvoston kanslia 2015 s. 65). Hankkeen tavoitteena on parantaa maatalouden kannattavuutta ja vahvistaa maatilojen maksuvalmiutta. Hallituskaudelle ei säädetä uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. Puhtaiden elintarvikkeidemme sekä kala ja vesivarojen kotimaista käyttöä ja vientiä edistetään. Keinoiksi on nostettu mm. kotimaisen ruuantuotannon kilpailukyvyn riittävyyden arviointi, 90 milj. lisärahoitus maatilatalouden kehittämisrahastoon maatalousinvestointeja varten. Hankkeen ohjelmassa todetaan, että rahoitusta on tarkoitus käyttää myös muihin hallitusohjelman ruoantuotannon kannattavuustavoitteita tukeviin toimenpiteisiin. 4.4. Metsätalous Kansallisen metsästrategian 2020 mukaan metsät kasvavat nykyisin puuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin itsenäisen Suomen aikana. Strategiassa syiksi mainitaan puuvarannon kasvu, nuorten metsien osuuden lisääntyminen, panostus metsänhoitoon ja metsänparannukseen. Viime vuosina hakkuut ovat olleet merkittävästi kestäviä hakkuumahdollisuuksia alhaisemmat.(mmm 2015a s. 11). Vuosille 2010 2019 arvioitu suurin ainespuun kestävä hakkuumahdollisuus on noin 73 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Teollisuuden käyttämästä kotimaisesta raakapuusta 80 prosenttia on peräisin yksityismetsistä. Tulevaisuudessa metsänomistajat ovat entistä todennäköisemmin kaupunkilaisia ja entistä vähemmän riippuvaisia metsästä saatavasta tulosta. Strategian mukaan muutoksesta huolimatta metsiä hoidetaan ja käytetään aktiivisesti. Metsäalan kasvu edellyttää mm. omistus- ja tilarakenteen paranemista nykyisestä. (MMM 2015a s. 11). Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi (Kärkihanke 2) on asetettu Puu liikkeelle ja uusia tuotteita metsästä (Valtioneuvoston kanslia 2015 s. 59). Hankkeen tavoitteena on monipuolistaa ja lisätä puun käyttöä, ja kasvattaa sen jalostusarvoa. Suomessa luodaan kilpailukykyisiä ja kestäviä biotalouden ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja synnytetään uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja vientiä. Metsäsektorin toimijoiden aktiivisuus kiinteistö- ja omistusrakenteen kehittämisessä on kasvanut viime vuosina huomattavasti ja tämä näkyy mm. Suomen metsäkeskuksen valmistelemien tiedottamishankkeiden lukumäärässä. Tiedottamishankkeet käynnistyvät pääosiltaan vuoden 2016 alussa. 4.5. Hanketilusjärjestelyt Uusia liikenneväyliä rakennetaan tällä hetkellä vähän julkisen talouden tilanteen takia. Kehittämisen painopiste on olemassa olevan verkoston kehittämisessä ja kunnossapidossa. Liikennemäärien kasvaessa mm. liikenneturvallisuuteen ja liikenteen sujuvuuteen liittyvät tarpeet ja ratkaisujen merkitys kasvavat. Väylähankkeissa painottuvat aikataulujen kriittisyys yleissuunnittelusta tie- ja ratasuunnitteluun ja edelleen rakentamisen aloittamiseen. Kiinteistötekniset ratkaisut pitää pystyä

Selvitysraportti 20 (119) suunnittelemaan ja toteuttamaan etupainotteisesti. Maantielain (503/2005) 19 :n ja ratalain (110/2007) 12 :n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä tien ja rautatiealueen arvioidut vaikutukset kiinteistörakenteeseen. Tie- ja ratasuunnitelmissa on maantielain 22 :n ja ratalain 15 :n mukaan on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan maanomistusolot. Kuva 2: Pajunevan hankeuusjakoaluetta Seinäjoella (lähde Liikennevirasto) Tilakoon kasvu tulee vääjäämättä lisäämään pääteiden maatalousliikennettä peltovaltaisilla alueilla. Tilusjärjestelyn käyttö maatalousliikenteen vähentämisessä edellyttää maanhankinnan onnistumista ja ennakkoluulottomuutta viranomaisten yhteistyössä. Vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet korostuvat yksityisten maille perustettavien suojelualueiden toteuttamisessa. Hankeuusjakoa on käytetty ja tullaan jatkossakin käyttämään suojelualueiden muodostamisen työvälineenä. Kolmena seuraavana vuotena pääpaino on kansallis- ja luonnonpuistojen ja myös muiden valtion maille perustettujen suojelualueiden muodostamisessa suojelualuekiinteistöiksi. Tavoitteena on, että valtion maille perustetut ja uudet perustettavat alueet on merkitty kiinteistörekisteriin erityisinä suojelualuekiinteistöinä. Arvion mukaan noin 20 % ennen vuotta 2014 perustetuista suojelualueista puuttuu kiinteistörekisteristä.

Selvitysraportti 21 (119) 5. 2000-luvulla 5.1. Kehittämisen ohjaus Tilusjärjestelytoiminta on uudistunut merkittävällä tavalla 2000-luvun aikana. Kehittämishankkeet ovat yhtenäistäneet toimintatapoja, tehostaneet toimintaa ja koonneet tilusjärjestelyt yhdeksi kokonaisuudeksi. Vuonna 2014 toteutettu Maanmittauslaitoksen organisaatiouudistus loi entisestään vahvemmat mahdollisuudet ohjata ja kehittää toimintaa yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Merkittävimpiä 2000-luvun kehittämishankkeita ovat olleet JAKOkii-tietojärjestelmä Asiakaslähtöisyys Hyötylaskenta Tilusjärjestelyn raportointi Kiinteistörakenneselvitykset Tilusjärjestelyjen hankesalkku Rahoituksen käytön hallinta Kehittämistoiminnan ohjauksesta on vastannut Maanmittauslaitoksen edellisessä organisaatiossa tilusjärjestelytoiminnan ydinprosessitiimi ja vuodesta 2014 alkaen Tilusjärjestelyt-tulosyksikkö. Kehittämisen linjaukset ovat perustuneet tilusjärjestelystrategioissa esitettyihin painopisteisiin. 5.2. JAKOkii-tietojärjestelmä Tilusjärjestelytoiminnassa otettiin vuonna 2002 käyttöön uusi tietojärjestelmä. Järjestelmä oli rakennettu osaksi Maanmittauslaitoksen JAKOkii-tietojärjestelmää. Järjestelmällä tavoiteltiin tilusjärjestelyihin liittyvien tietojen entistä tehokkaampaa hallintaa ja suunnittelun työvaiheiden vahvaa tukemista. Järjestelmä vastaa perustaltaan muihin maamittaustoimituksiin toteutettua rakennetta, jolloin työt toteutetaan sidoksissa kiinteistörekisteriin ja karttaan. Järjestelmän käyttöönoton tuloksena erityisesti arviointiin ja suunnitteluun liittyvät työvaiheet helpottuivat. Järjestelmässä on työvälineet peltolohkorekisterin aineistojen hyödyntämiseen ja siksi tilusjärjestelytarpeen selvittämisessä voidaan peltoalueilla käyttää olemassa olevia aineistoja. Tietojärjestelmämuutoksen myötä tilusjärjestelyjen rutiinityöt ovat vähentyneet. Tämä suuntaus on jatkunut ja käytännössä alle 500 hehtaarin tilusjärjestelyt olisivat toteutettavissa yhden henkilön toimesta. Järjestelmä on ollut osaltaan vaikuttamassa luvussa 9.2. esitettyyn tehokkuuskasvuun. Tilusjärjestelytoiminnan tuottavuus on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. 5.3. Asiakaslähtöisyys Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategiassa 2008-2013 korostettiin toiminnan asiakaslähtöisyyden merkitystä. Strategiassa painotettiin, että asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaiden osallistumiseen tulee kiinnittää jatkossa yhä enemmän huomiota viestinnässä, toimitusprosessissa ja asiakkaiden kohtaamisessa. (MMM 2007 s. 16).

Selvitysraportti 22 (119) Strategian mukaan tilusjärjestelyiden käyttäminen maanomistusolosuhteiden parantamiseen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Asiakaslähtöisyys ei tarkoita kuitenkaan hankkeen asiakkaiden kaikkien toiveiden toteuttamista. Hankkeella täytyy olla vahva kannatus ja hankkeen tulee olla kannattava alueellisesti ja yritystoiminnan kannalta. Asiakaslähtöisellä toimintatavalla maanomistajat ja kiinteistöjen käyttäjät sitoutuvat hankkeeseen. Strategiassa esitetty linjaus oli toiminnan kannalta merkittävä, koska 2000-luvun alun jälkeen tilusjärjestelytoimintaan oli enenevässä määriin liitetty sana vapaaehtoisuus. Samanaikaisesti yksittäisissä tilusjärjestelyissä tasapainoiltiin kiinteistörakenteen kehittämisen vaikuttavuuden kanssa, jos tiloja jätettäisiin merkittävästi pois hankkeesta. Strategiassa todettiin, että yksittäisiä tiloja voidaan ottaa mukaan toimitukseen asianosaisen vastustuksesta huolimatta, jos se on tilusten tarkoituksenmukaisen järjestelyn kannalta tärkeää. Maanmittauslaitoksessa todettiin, että asiakaslähtöinen toiminta tulee määritellä niin, että sen merkitys ymmärretään kaikilla tahoilla, henkilöstö tulee kouluttaa ja viestintämateriaali tulee olla yhtenäistä. Ongelmana oli ennen kaikkea se, että tilusjärjestelyjä tekevillä henkilöillä, yhteiskumppaneilla ja asiakkailla oli kullakin hieman erilainen käsitys asiakaslähtöisyydestä ja asiakaslähtöisyyttä sovellettiin näiden erilaisten käsitysten pohjalta. Asiakaslähtöisyyttä tutkittiin kahdessa Vaasan Yliopiston opinnäytetyössä vuosina 2007-2008. Kristiina Wallius selvitti työssään, miten tilusjärjestelytoimitusten eri osapuolet käsittävät tilusjärjestelyiden asiakaslähtöisyyden sekä kuinka onnistuneesti toimitus on toteutettu asiakkaiden näkökulmasta (Wallius 2007). Walliuksen mukaan asiakaslähtöisyys miellettiin haastatteluissa maanomistajien tarpeiden selvittämisenä, toiveiden ja mielipiteiden kuulemisena, maanomistajien osallistumisena ja yhteistyönä, paikallisen tiedon hyödyntämisenä sekä tasa-arvoisena ja oikeudenmukaisena kohteluna. Wallius nosti työssään esiin myös termin sosiaalinen pääoma ja esitti myös sen jatkotutkimista tilusjärjestelyjen kannalta. Anu Immonen tutki sosiaalisen pääoman merkitystä tilusjärjestelyalueilla. Immosen mukaan tilusjärjestelyissä tarvitaan erityisesti yhdistävää sosiaalista pääomaa sekä kyläläisten luottamusta toisiin ihmisiin ja instituutioihin. (Immonen 2009 s. 38). Vuonna 2008 käynnistynyt Tilusjärjestelyjen asiakaslähtöisyys - projekti määritteli Tilusjärjestelyjen asiakaslähtöisyyden toimintatavaksi, jonka osatekijät ovat (Kotilainen ym. 2009a): Yhteydenpito ja tiedottaminen (tiedonjako) Kuuntelu ja kuuleminen, osallistuminen, tarpeiden ja toiveiden selvittäminen Tasapuolinen kohtelu ja oikeudenmukaisuus Hankkeen kannatus maanomistajien keskuudessa, sovittelu ja ratkaisujen perustelu Osapuolten välinen yhteistyö, paikallisen tiedon ja asiantuntijoiden hyväksikäyttö Kohdealueen sosiaalisten tekijöiden, kulttuuristen erityispiireiden ja luonnon monimuotoisuuden huomioonottaminen Tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas kiinteistörakenne sekä muut (osin eirahassa mitattavat) yhteiskunnalliset vaikutukset Projektissa korostettiin sosiaalisen pääoman merkitystä. Luottamusta ja yhteistyötä lisäämällä lisätään osaltaan myös tilusjärjestelyalueen sosiaalista pääomaa. Projekti asetti tavoitteeksi lisätä luottamusta tilusjärjestelijöitä ja Maanmittauslaitosta kohtaan yksittäisissä hankkeissa ja yleisesti yhteiskunnassa sekä vaikuttaa yleisiin asenteisiin tilusjärjestelyjä kohtaan.

Selvitysraportti 23 (119) Tilusjärjestelyjä toteuttava henkilöstö koulutettiin vuosina 2010-2011 koulutuspaketilla, joka sisälsi mm. viestintään, neuvotteluihin, kuunteluun ja vaikeisiin asiakastilanteisiin liittyviä oppeja. Tilusjärjestelytoimintaan liittyvä viestintämateriaali uusittiin kokonaisuudessaan vuonna 2009 TJ-viestintäprojektin tuloksena (Kotilainen ym. 2009b). Asiakasviestinnän lisäksi projekti kehitti viestintää median ja muiden kanavien kanssa. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategian 2015-2020 mukaan tilusjärjestelytoiminnan tulee olla asiakaslähtöistä sekä yleisesti ja alueellisesti hyväksyttyä (MMM 2015 s. 13). Tarkoituksenmukaisella sidosryhmätoiminnalla huomioidaan yhteistyötahojen tarpeita ja lisätään toiminnan vaikuttavuutta. Asiakaslähtöinen toiminta on keskeinen tekijä yleisen ja alueellisen hyväksyttävyyden tavoittamisessa. 5.4. Hyötylaskenta Maa- ja metsätalousministeriön strategiassa 2008-2013 asetettiin tavoitteeksi, että strategiakaudella kehitetään tarveselvitysten ja tukihakemusten yhteydessä tehtävää hyödyn analysointia, arviointia ja dokumentointia. Ongelmana olivat strategian laadintavaiheessa käytössä olleet erilaiset hyödyn arviointimenetelmät. Strategian mukaan hyödyn arvioinnin menetelmien ja perusteiden tulee olla yhtenevät koko maassa. Vireille tulevien uusjakojen perusparannusten tukemista porrastetaan perusteilla, jotka ovat yhteisiä kiinteistötoimitusmaksun tukemisen kriteerien kanssa. Porrastus perustuu uusjaon tuottamaan hyödyn määrään lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Tukemisen ohjaamisen lisäksi tarve hyötylaskennan uudistamiselle johtui lainsäädännöstä. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 67 :n mukaan uusjaosta saatavan hyödyn tulee olla kustannuksia ja haittoja suurempi. Kiinteistönmuodostamislain 93 :n mukaan kustannukset jaetaan asianosaisten maksettavaksi heidän toimenpiteestä saatavan hyödyn mukaan. Myös kiinteistönmuodostamislain 209 :n mukaan toimituskustannukset jaetaan asianosaisten maksettaviksi heidän toimituksesta saamansa hyödyn mukaan. Vuosina 2008-2009 työskennelleessä UJHYÖTY-projektissa laadittiin Maanmittauslaitoksen Arviointi- ja korvaukset-tietovarastoon pohjautuva taulukkolaskentasovellus, mikä mahdollistaa yksityiskohtaisen, luotettavan ja käyttökelpoisen hyödynarvioinnin. Projekti antoi suosituksen uusjakojen hyötylaskelmien suorittamisesta ja ohjeisti menetelmien käyttöön. (Hiironen ym. 2009). Tilusjärjestelyjen vaikuttavuuden arviointia on käsitelty laajemmin luvussa 7. 5.5. Tilusjärjestelyn raportointi Tilusjärjestelyjen raportointi harmonisoitiin vuosina 2008-2009 tilusjärjestelyn rahoitusesityksen ja loppuraportin osalta. Tavoitteena oli yhtenäistää raportteja niin, että niiden keskinäinen vertailu olisi mahdollista mm. esitettävien tunnuslukujen osalta ja raportit antaisivat tilusjärjestelyjen seurantaan tarvittavan informaation. Rahoitusesityksellä tarkoitetaan aikaisemman uusjakojen tukemisasetuksen (211/1981) 1 :n mukaista esitystä maa- ja metsätalousministeriölle ja uuden uusjakojen tukemislain (1423/2014) 9 :n mukaista esitystä Maanmittauslaitokselle. Loppuraportoinnin laadintaprosessia kehitettiin niin, että se tukeutuisi mahdollisimman pitkälle tilusjärjestelyn aikana

Selvitysraportti 24 (119) syntyneeseen materiaaliin (Kesälä 2008). Sekä rahoitusesitystä että loppuraporttia on jatkokehitetty tuotannosta ja seurannasta tulleiden tarpeiden mukaan. 5.6. Kiinteistörakenneselvitykset Maanmittauslaitoksessa valmistui vuonna 2006 esiselvitys metsien kiinteistörakenteen pirstoutuneisuudesta (MEKIRA). Projektissa kehitettiin metsäpalstojen muotoon ja kokoon ja erilaisiin paikkatietoaineistoihin perustuva analysointimenettely, jolla selvitetään metsätalouden kannattavuuden kannalta ongelmallisten alueiden sijainti. Esiselvitysprojektissa rakennettuja menetelmiä kehitettiin edelleen niin, että Maanmittauslaitos voi tuottaa entistä laajempaa ajantasaista alueellista ja tilastollista tietoa metsien kiinteistörakenteen pirstoutuneisuudesta (Airaksinen ym. 2006). Kehitystyö mahdollisti aineiston hyödyntämisen etenkin metsien kiinteistörakenteeseen liittyvässä tiedottamistoiminnassa. PEKIRA-tutkimuksessa selvitettiin, Suomen peltoalueiden tilusrakenne ja sen kehittyminen viimeisen vuosikymmenen aikana. Tutkimuksessa tehtiin arvio, kuinka tilusrakenne tulee kehittymään vuoteen 2020 mennessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, mitä haittaa pirstoutuneesta tilusrakenteesta aiheutuu. Tutkimuksessa analysointiin tilusrakenteen korjausmahdollisuudet ja selvitettiin alueet, joilla edellytykset tilusjärjestelytoiminnalle ovat suotuisimmat. (Hiironen & Ettanen 2013). Tilusjärjestelytoiminnan tarvetta on käsitelty laajemmin luvussa 6. 5.7. Tilusjärjestelyjen hankesalkku Tilusjärjestelyjen hallinnoinnissa otettiin vuonna 2010 käyttöön tietojärjestelmä, jonka tavoitteena oli tukea operatiivista toimintaa niin, että hankkeiden määrä ja eteneminen ovat oikeassa suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Järjestelmä toteuttaa vuosien 2008-2013 tilusjärjestelystrategiassa esitetyt vaatimukset tilusjärjestelyjen hankesalkusta. Järjestelmä muutti ratkaisevalla tavalla toiminnan ohjausta, koska aikaisemmin tilannetta tarkasteltiin maanmittaustoimistokohtaisilla excel-taulukoilla. Kokonaisuuden saanti samaan tietojärjestelmään helpotti tilusjärjestelytoiminnan hallintaa suunnittelun, seurannan ja raportoinnin osalta. Järjestelmän käyttöönotosta lähtien on tavoitteena ollut tilusjärjestelyn elinkaarimallin hallinta. Uuden tilussijoituksen vahvistamishetkellä pitäisi nähdä, koska uusien tilusten käyttöönotto on mahdollista mm. toteutettavien tie- ja kuivatushankkeiden takia. Tavoite on ollut aina hetkittäin saavutettavissa, mutta määrärahojen lasku on vienyt perustaa tavoitteelta. 5.8. Rahoituksen käytön hallinta Maanmittauslaitoksessa on toteutettu vuodesta 2008 lähtien useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ollut kehittää rahoituksen hallintaa, kohdentamista ja ennakoitavuutta. Toimenpiteitä ovat mm. Tilusjärjestelyjen hankesalkku Tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö (liite 4)

Selvitysraportti 25 (119) Kilpailuttamisen harmonisointi ja ohjeistus Jakosuunnittelun kehittäminen Hankesalkun tavoitteet ja rakentaminen on kuvattu edellisessä luvussa. Hankesalkku on ollut toiminnassa erityisesti rahoituksen hallinnan kannalta tärkein työkalu. Tilusjärjestelyn rahoitukseen, tie- ja kuivatushankkeiden rahoituspäätöksiin, maksettuihin kustannuksiin (kirjanpito) ja vuosibudjetteihin liittyvät tiedot löytyvät hankesalkusta. Järjestelmä on keskeisessä roolissa läpinäkyvyyden kannalta, koska mm. tilintarkastukset, sisäiset tarkastukset ja valtion tarkastusviraston tarkastukset ovat perustuneet hankesalkun tietoihin. Tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö otettiin käyttöön vuonna 2009. Kriteeristön tavoitteena oli mm. Vahvistaa rahoituksen kohdistumista niihin hankkeisiin, jotka ovat tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiä. Yhtenäistää rahoituksen käyttöä maanmittaustoimistojen välillä. Yhtenäistää rahoituksen kohdistumista eri tilusjärjestelyjen välillä. Mahdollistaa tilusjärjestelytuotannon määrän kasvu, kun kiinteistötoimitusten tukemisrahasta on niukkuutta. Kriteeristön mukaan tie- ja kuivatushankkeet toteutetaan vasta lopullisen uusjakosuunnitelman jälkeen (MML 2009,2015). Toimenpiteet kohdistetaan niin, että ne palvelevat vaihtuvien alueiden käyttöä. Kriteeristö sisältää lisäksi eri toimenpidelajien sisällä olevia sääntöjä. Kriteeristöä on tarkennettu viime vuosina ja ehtoja kiristettiin erityisesti vuoden 2015 syksyllä niiden tilusjärjestelyjen osalta, joissa uusjakosuunnitelmaa ei ole vielä vahvistettu. Uusi hankintalaki astui voimaan 1.6.2007. Tilusjärjestelyjen hankintojen kilpailuttamiseen laadittiin ohjeistus, jonka tehtävänä on selvittää hankintalain ja siihen liittyvän hallituksen esityksen perusteella mitä vaatimuksia hankintalaki asettaa tilusjärjestelyiden perusparannushankkeiden kilpailuttamiselle. (MML 2010,2015) Hankintalakia sovelletaan kansalliset kynnysarvot ja EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin, eli nämä kynnysarvot ylittävät hankinnat täytyy kilpailuttaa hankintalain menettelysäännösten mukaisesti. Hankintojen kilpailuttamisen laatu on tarkistettu auditointien avulla ja ohjeistusta on täydennetty auditointien ja ohjeistuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella. Vuonna 2012 käynnistettiin kehittämisprojekti tilusjärjestelyn jakosuunnittelutyön kehittämiseksi. Projektin tehtävänä oli selvittää käytössä olevia uusjakosuunnitelman laatimistapoja ja suunnittelussa huomioitavia asioita. Näiden pohjalta sen tuli tehdä ehdotukset uudeksi yhtenäiseksi suunnittelun toimintatavaksi sekä prosessiohjeeksi, joka kuvaa toimintatavan (Kotilainen ym. 2013 s. 2). Tavoitteena oli lisäksi lisätä tilusjärjestelyjen hyötyjä ja alentaa tilusjärjestelyn toteuttamisen kustannuksia. Projektissa esitettiin myös malli tilusjärjestelyn tarveselvityksen ja jakosuunnittelun yhdistämiseksi. Projektin tulos on ollut keskeisessä asemassa tavoiteltaessa tilusjärjestelyn elinkaarimallia. Uusjakosuunnitelman vahvistamisvaiheessa tulee tarkkaan tietää suunnitelman toteuttamisen kustannukset ja vain sitä kautta pystytään varmistamaan rahoituksen riittävyys ja realistinen aikataulu.

6. Tilusjärjestelytoiminnan tarve 6.1. Tilusjärjestelytarve yleisesti Selvitysraportti 26 (119) Nykyisen kiinteistörakenteen muodostumiseen ovat vaikuttaneet mm. kyläjaotus, maanomistuksen kehitys, maanjaot ja väestömäärässä tapahtunut kehitys elinkeinorakenteineen. Sarkajako, isojako ja isojaonjärjestelyt loivat rungon kiinteistörakenteellemme. Kyläjaotus ja mahdollisuudet osittaa tiloja ovat antaneet oman leimansa kehitykseen. Nykyisellä sukupolvella on ollut vähän keinoja tilanteen korjaamiseen, koska kasvavat maatilat joutuvat kilpailemaan samoista peltolohkoista sekä kauppoja että vuokrasopimuksia tehtäessä. Lisäksi tilusvaihtoja maatilojen välillä tehdään käytännössä vähän. Viimeisenä kahtena vuosikymmenenä jatkunut tilakoon voimakas kasvu on tuonut uuden haasteen ja tarpeen tilusrakenteen kehittämiselle. Maatiloilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omilla toimenpiteillään tilan lohkokokoon ja lohkojen etäisyyteen. Etenkin peltovaltaisilla alueilla samoista lohkoista on useita kiinnostuneita viljelijöitä ja tilakoon kasvu perustuu enemmän markkinoiden tarjoamiin ratkaisuihin kuin tilusrakenteen kehittämiseen. Samanaikaisesti tilojen pitäisi investoida tehokkaampaan ja suurempaan konekantaan, joka on tarkoitettu Suomen yleistä kahden hehtaarin lohkoa suuremmille alueille. Metsien tilusrakenne on kehittymässä metsien talouskäytön kannalta epäedulliseen suuntaan. Asiantuntijat arvioivat, että nykyvauhdilla pirstoutumisen pysäyttämisessä on täysi työ (Matilainen, Pajula 2016). Pirstoutumisen pysäyttämiseen tarvittaisiin konkreettisia keinoja. 6.2. Tilusjärjestelytarve peltoalueilla Maatilojen tilusrakennetta on mitattu tutkimuksissa ensisijaisesti peltolohkokoon, peltolohkojen lukumäärän ja muodon sekä talouskeskusetäisyyden avulla. Peltolohkojen keskikoko ei ole ratkaisevasti muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan useissa tutkimuksissa on todettu, että tilakoon kasvaessa peltolohkojen keskietäisyydet ovat kasvaneet. Tilan lohkojen lukumäärän kasvaessa myös kokonaiskulkumatkat kasvavat. Etäisyyksien kasvu ei ole kuitenkaan vielä vaikuttanut tilakoon kasvun hidastumiseen. Kuva 3: Antero Aaltonen

Selvitysraportti 27 (119) Maanmittauslaitoksen julkaisussa Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet (Hiironen & Ettanen 2013 s. 60) on laskettu peltolohkojen keskikooksi 2,37 hehtaaria. Maakunta Pinta-ala (ha) Muutos viimeisen 10 vuoden aikana Ahvenanmaa 1,4 - Etelä-Karjala 2 3 % Etelä-Pohjanmaa 2,2 8 % Etelä-Savo 1,8 4 % Kainuu 1,8-11 % Kanta-Häme 3,2-1 % Keski-Pohjanmaa 2,3 2 % Keski-Suomi 1,9-9 % Kymenlaakso 2,6-7 % Lappi 1,7-12 % Pirkanmaa 2,1-5 % Pohjanmaa 2 6 % Pohjois-Karjala 2,3 9 % Pohjois-Pohjanmaa 2,5-9 % Pohjois-Savo 2,2-9 % Päijät-Häme 2,9 0 % Satakunta 2,3-4 % Uusimaa 3,1-17 % Varsinais-Suomi 3 2 % Keskimäärin 2,37-2 % Taulukko 2: Peltolohkojen keskimääräiset pinta-alat maakunnittain Tutkimuksessa on peltolohkojen keskimääräiseksi talouskeskusetäisyydeksi saatu 3,28 kilometriä. Samalla arvioitiin, että tilusjärjestelykeinoin lohkokokoa voitaisiin kasvattaa nykyisestä 2,37 hehtaarista keskimäärin 42 prosenttia, jolloin keskimääräinen lohkokoko olisi 3,37 hehtaaria. Tilusrakenteen parantamismahdollisuuksia selvitettiin yhdistämällä tilusjärjestelytarve, lohkojen yhdistämispotentiaali ja alueen peltovaltaisuus. Tulos on esitetty alla olevassa karttakuvassa. Kuva 4: Kuvassa vihreällä värillä korostuneissa kunnissa tilusjärjestelytoiminnan edellytykset ovat parhaimmat (tarve+mahdollisuudet) (Hiironen & Ettanen 2013 s. 29)

Selvitysraportti 28 (119) Peltoalueiden huono tilusrakenne aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 176 miljoonan euron tappion. Pääomitettuna 5 prosentin korkokannalla se maksaa noin 2,8 miljardia euroa seuraavan 30 vuoden aikana. (Hiironen & Ettanen 2013 s. 61) MTT Taloustutkimuksen tutkimuksessa Maatilojen tilusrakenne ja pellonraivaus Suomessa 2000-luvulla selvitettiin tilakoon kasvun vaikutusta tilusrakenteen kehitykseen vuosittain, alueittain ja tuotantosuunnittain (Niskanen, Lehtonen 2014). Analyysi vastaa monelta osin Maanmittauslaitoksessa tehtyä tutkimusta. Painotetun keskietäisyyden alueittainen analyysi nostaa esiin isot alueelliset erot tilussijoituksessa talouskeskukseen nähden. Kuva 5: Peltolohkojen pinta-alalla painotettu keskietäisyys alueittain tarkasteltuna (Niskanen & Lehtonen 2014 s. 15). Tutkimuksessa todetaan, että parhaimman käsityksen etäisyyksien muutoksesta saa painotetulla etäisyystarkastelulla. Keskimääräisellä 40-60 hehtaarin maatilalla on hehtaarin keskimääräinen etäisyys kasvanut 140 metriä vuosina 2000-2009 (kaavio 3).

Selvitysraportti 29 (119) Kaavio 3: Painotettu peltolohkojen keskietäisyys tilakokoluokittain (Niskanen & Lehtonen 2014 s. 16). Tutkimuksessa analysoitiin myös kannattavuuskirjanpitotilojen tilusrakenteen kehittymistä. Tässä tutkimuksessa on mielenkiintoista lohkokoon kasvu. Tilojen keskimääräinen viljelyala kasvoi aikajaksolla 2000-2009 60%, mutta samanaikaisesti lohkojen keskikoko kasvoi vain hieman (2,5->2,6 ha). (Niskanen & Lehtonen 2014 s. 16). Nykyisellä peltolohkon koolla lohkoja viljellään tyypillisesti yhtenä lohkona. Kuitenkin todennäköisyys jakaa peltolohko kasvoi, kun peruslohkon koko kasvoi. Nykyisellä teknologialla tähdätään peltolohkoon, joka on kooltaan 6 hehtaaria rehuviljelyssä ja 8 hehtaaria viljan viljelyssä. (Myyrä 2008 s. 17). Tarve lohkokoolle kasvaa tilakoon ja konekannan kasvaessa. 6.3. Tilusjärjestelytarve metsäalueilla Maanmittauslaitoksessa rakennettiin vuosina 2006-2007 välineet metsien kiinteistörakenteen analysointiin. Analysoinnissa lasketaan kunkin palstan käytettävyys metsätalouteen hyödyntäen palstan laskennallista leveyttä, rajojen pituutta ja palstan pituutta (MML, 2007, s. 7) Kuva 6: Esimerkki MEKIRA-laskennan tuloksesta

Selvitysraportti 30 (119) MEKIRA-projektissa tuotettu koko Suomen tilannetta kuvaava kartta vastaa ongelmallisten alueiden painopisteen osalta peltotilusrakenteen painopistettä. Kuva 7: Metsäpalstojen kesimääräinen käytettävyys metsätalouteen (MML, 2006, s.49) (punainen = heikko, vihreä = hyvä) Yksityishenkilöt omistivat vuoden 2013 lopussa yhteensä 376 000 vähintään yhden hehtaarin metsätilakokonaisuutta. (Leppänen & Torvelainen 2015 s. 3). Metsää omistavien kuolinpesien määrä on vähentynyt vuoden 2006 jälkeen seitsemässä vuodessa 3 800 metsätilalla (8 %) ja niihin kuuluvan metsämaan ala 160 000 hehtaarilla. Viimeisen seitsemän vuoden aikana (2007 2013) sekä alle kymmenen hehtaarin tilojen että yli 100 hehtaarin tilojen lukumäärät ovat kasvaneet. Kaavio 4: Metsämaan jakautuminen omistusmuodoittain 2013. (Leppänen & Torvelainen 2015 s. 4).

Selvitysraportti 31 (119) Kansallisessa metsäohjelmassa (2015) on asetettu tavoitteeksi metsätilan keskikoon kasvattamisen 50 hehtaariin vuoteen 2015 mennessä (MMM 2008 s.17). Yhtenä keinona on esitetty metsien eri omistusmuotojen ja uusjakokäytännön kehittämistä. Maa- ja metsätalousministeriön metsätilakoon ja rakenteen kehittämistyöryhmän tavoitteena on ollut tuottaa konkreettisia toimenpide-esityksiä vaikutusarviointeineen yksityismetsätalouden tilakoon kasvattamiseksi, sukupolvenvaihdosten edistämiseksi ja metsätilojen rakenteen parantamiseksi. Toimenpiteillä tähdätään metsätalouden kannattavuuden ja kestävän metsätalouden harjoittamisen edellytysten sekä teollisuuden puuhuollon parantamiseen valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksymän Kansallisen metsäohjelman 2015:n ja työ- ja elinkeinoministeriön Metsäalan strategisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti. (MMM 2012 s.9) Metsätilakoon ja rakenteen kehittämisen työryhmä on todennut raportissaan, että uusjakotoiminta on nopein keino, jolla voidaan vaikuttaa olemassa olevaan metsätilojen pirstoutuneisuuteen. Toimenpide on selkeästi investointiluonteinen, eli menot syntyvät toteutusvuosina, mutta hyödyt syntyvät seuraavien kymmenien vuosien aikana. (MMM 2012 s. 17) Käytännössä metsien kiinteistörakenteen kehittäminen on tapahtunut viime vuosina muutamaa pilottiluoteista metsätilusjärjestelyä lukuun ottamatta yhteismetsätoimitusten kautta perustamalla uusia yhteismetsiä ja liittämällä alueita olemassa oleviin yhteismetsiin. Yhteismetsätoimitustenkin osalta vaikuttavuus on ollut ensisijaisesti omistusrakenteen kehittämisessä ja kiinteistörakenteen parantumista on saavutettu silloin, kun yhteismetsään liitettävät alueet ovat sijainneet vierekkäin. Yhteismetsän muodostamistoimituksen yhteensovittamisesta metsätilusjärjestelyyn on saavu hyviä kokemuksia ja metsäammattilaiset pitävät tätä varteenotettavana vaihtoehtona metsätilusjärjestelyjen edistämisessä (Pajula, Matilainen, 2016). 6.4. Kylät Maaseudun perusinfrastruktuurin on oltava kunnossa, jotta kylissä ja taajamissa viihdytään, voidaan asua ja harjoittaa elinkeinoja. Keskeisimpiä tarpeita ovat toimiva vesi- ja jätehuolto, hyvät tietoliikenneyhteydet sekä turvalliset ja toimivat liikenneyhteydet. Erityisesti maaseudulla infrastruktuurin parantamiseksi tarvitaan toimenpiteitä yhteiskunnalta, mutta myös asukkaat voivat tuoda tähän oman merkittävän panoksensa (MML 2007, s. 6). Maaseudun autioitumiskehityksen estämiseksi harvaan asutulla maaseudulla asukkaiden tulisi itse määritellä tavoitetila, johon kehitys pyritään aktiivisin toimenpitein ohjaamaan. Kylien ja niiden asukkaiden valmiudet ottaa käyttöön uusia työkaluja kyliensä kehittämiseen ovat hyvin erilaisia. Kylät, joissa on paljon sosiaalista pääomaa ja valmiuksia tehdä yhteistyötä, kehittyvät. Näissä kylissä tartutaan tarjottuihin mahdollisuuksiin ja mietitään sekä päätetään itse kylän kehittämisestä. Kylän taantuminen viestii usein sosiaalisen pääoman puutteesta. Pidetään sokeasti kiinni nykytilanteesta ja vastustetaan muutosta vaikka se kehittäisi kylää ja parantaisi vallitsevaa tilannetta (MML 2007, s. 9). Maanjaot ovat vaikuttaneet keskeisesti nykyiseen kiinteistörakenteeseen, maaseutukuvan syntymiseen ja kylärakenteeseen. Kiinteistörakenne mielletään usein luonnonilmiöiden kuten vuoden-aikojenvaihteluiden kaltaiseksi pysyväksi tilanteeksi, johon ei voi vaikuttaa. Tulevaisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin usein maankäytöllisiä järjestelyjä. Tilusjärjestelyn mahdollisuuksia ei tässä mielessä nykyään tunneta (MML 2007, s. 8).

Selvitysraportti 32 (119) Tilusjärjestelyillä voidaan edistää esimerkiksi kyläalueiden eri toimintojen sijoittamista (asuminen, palvelut, tuotanto) sekä maisema- alueiden perustamista. Samalla voidaan tukea tie- ja kuivatusverkon kehittämistä. Tilusjärjestelytyövälinettä on käytetty 1980-90- luvun uusjaoissa mm. asuinrakennuspaikkojen ja tieyhteyksien järjestelyihin. Samoin 2000-luvulla tilusjärjestelyillä on ollut merkitystä tiejärjestelyissä ja kylän maiseman kehittymisessä. Tilusjärjestelyjen asiakkaille suunnattujen haastattelujen yhteydessä (liite 2) nousi esiin näkemys kylän kiinnostavuuden lisääntymisestä alueen elinvoimaisuuden (mm. maisemakuva) kasvaessa.

Selvitysraportti 33 (119) 7. Tilusjärjestelyjen vaikuttavuuden arviointi 7.1. Hyötylaskenta pelto- ja metsätilusjärjestelyissä Tilusjärjestelyjen hyötylaskenta uudistettiin vuonna 2009 päättyneessä UJHYÖTY-projektissa. Projektissa havaittiin peltotilusjärjestelyn vaikutuksiksi maatilataloudelliset vaikutukset, ojitus yms. toimenpiteiden vaikutukset, liikennevaikutukset, ympäristövaikutukset sekä sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset. Kukin edellä mainituista vaikutuksista jaettiin edelleen osavaikutuksiin kuitenkin siten, ettei päällekkäisyyttä esiinny ja kaksinkertaista vaikutusten arviointia tapahdu. Projektissa laadittu laskentamenetelmä pohjautuu maatilataloudellisten vaikutusten osalta Maanmittauslaitoksen Arviointi ja korvaukset -tietovaraston lähtötietoihin. Metsätilusjärjestelyjen hyötylaskentaan ei ole Suomessa vielä kehitetty yhtenäistä tapaa. Tohtorikoulutettava Karin Kolis tutkii Aalto-yliopistossa metsätilusjärjestelyjen vaikuttavuutta ja kannattavuutta. Metsätalousinsinööri Mikko Honkanen on laatinut aiheesta AMK-opinnäytetyön vuonna 2008. Nyt menossa olevissa pilottiluonteisissa metsätilusjärjestelyissä on hyötylaskentaa sovellettu tapauskohtaisesti. Peltotilusjärjestelyjen rahoitusesityksissä maa- ja metsätalousministeriöön on sovellettu vuodesta 2009 alkaen UJHYÖTY-projektissa rakennettua mallia ja sovellusta. Menetelmä on tuonut monia etuja aikaisempaan verrattuna. Laskelmat ovat nyt keskenään vertailukelpoisempia ja huolimatta laskennan yksityiskohtaisemmasta toteutuksesta sen avulla arviointi on nopeutunut. Samoin arvioinnin luotettavuus on parantunut, koska aikaisemmissa menetelmissä oli mm. keskiarvotietoihin perustuvia laskentatapoja. Tilusjärjestelyn päättyessä maatilataloudelliset vaikutukset lasketaan uudelleen samalla menetelmällä, jolloin lähtötilanne ja lopputulos ovat keskenään vertailukelpoiset. Menetelmän vahvuutena on maatalousvaikutusten sekä ojitus- ja liikennevaikutusten arviointi, koska niihin saadaan matemaattisen mallin avulla yksiselitteiset luvut. Sen sijaan ympäristö-, aluetalous- ja sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Ympäristövaikutuksista poikkeuksena on ilmastovaikutusten laskenta, johon UJHYÖTYprojektissa rakennettu väline tuottaa laskennallisen arvon. Tässä selvitysraportissa on laskennalliset vaikutukset jätetty vähemmälle huomiolle. Kuitenkin voi todeta, että laskennallinen hyöty on ollut 33 tilusjärjestelyn loppuraportin perusteella kustannuksiin verrattuna 1,5 kertainen (korko 5 %, 30 vuoden pääomitusaika). Kun laskelmassa huomioidaan valtiolle maksettavat kiinteistötoimitusmaksut ja lainat, on hyötykerroin 2,5. Yhden euron panos tilusjärjestelyyn tuottaa 2,5. 7.2. Maatalousvaikutukset Maatalousvaikutuksilla tarkoitetaan UJHYÖTY-sovelluksessa sellaisia muutoksia, joilla on vaikutusta viljelyn kannattavuuteen. Sovellus antaa tuloksena uusjaon kokonaishyödyn maatalousvaikutusten osalta sekä ositellut hyödyt seuraavalla jaottelulla (Hiironen ym. 2009 s.36): Viljelykustannusten pieneneminen lohkojen koon kasvamisen johdosta Kulkemiskustannusten pieneneminen lohkojen vähentymisen, talouskeskusetäisyyden pienentymisen ja tieluokan parantumisen johdosta Reunahaitan ja päällekkäislevityksen väheneminen lohkojen reuna-alueiden vähentymisen johdosta Lannan levityksen kustannusten muutos lohkokoon muutosten johdosta Viljelykustannusten pienentyminen lohkojen muodon parantumisen johdosta Tuottojen muutos tuotantosuuntien vaihtumisen johdosta

Selvitysraportti 34 (119) 7.3. Ojitus- yms. toimenpiteiden vaikutukset ja niiden arviointi Tilusjärjestelyn ojitus- yms. vaikutuksista arvioidaan salaojitushyöty, uudistus ja täydennyssalaojituksen hyöty sekä valtaojien perkaamisesta ja putkituksesta saatava hyöty. 7.4. Ympäristövaikutukset Juhana Hiironen tutki väitöskirjassaan peltotilusjärjestelyjen vaikutuksia 21 tilusjärjestelyssä. Tutkimuksen mukaan peltotilusjärjestelyssä tehtävät tilusten järjestelyt sekä tie- ja kuivatushankkeet, kuten ojitukset, aiheuttavat välillisiä vaikutuksia ilmastoon, vesistöön sekä maisemaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Kymmenen viimeisimmän peltotilusjärjestelyn loppuraportin perusteella laskettu ilmastohyöty on näissä tilusjärjestelyissä ollut yhteensä 348 000 (30 vuoden pääomitusaika 5 % korko). Peltotilusjärjestelyissä tehtävillä maankuivatustoimenpiteillä on sekä positiivisia että negatiivisia vesistövaikutuksia. Tyypillisesti salaojitus pienentää pintavalunnan mukana tapahtuvaa fosforin ja torjunta-aineiden sekä lisää typen huuhtoutumista vesistöön, joskin tapauskohtaiset erot ovat suuria. Kokonaisuudessa vesistövaikutusten voi olettaa olevan positiivinen, sillä niin fosfori kuin typpikin sitoutuvat kasvustoon, joka kuivatuksen parantuessa lisääntyy (Hiironen 2012 s. 209). Valtaojitus lisää pinta- ja uomaeroosiota. Pintaeroosion seurauksena pelloilta kulkeutuvasta kiintoaineesta aiheutuu ongelmia etenkin alavien maiden peratuissa uomissa. Pintaeroosiosta voi seurata purojen samentumista, liettymistä ja rehevöitymistä. Uomaeroosion seurauksena maa-ainesta voi kulkeutua jokiin ja järviin asti. Uomaeroosiosta voi seurata rannan kulumista tai sortumia, joissa vettynyt maa-aines liukuu vesistöön. Kokonaisuudessa valtaojien kunnostustyön vesistövaikutuksen voi olettaa olevan negatiivinen. Koska valtaojien tulee viljelyskäytössä olevilla pelloilla joka tapauksessa olla kunnossa, olisi ne pitänyt perata myös silloin, jos tilusjärjestelyä ei toteutettaisi (Hiironen 2012 s. 210). Tilusjärjestelyn yhteydessä toteutettavat kuivatushankkeet suunnitellaan kokonaisuutena, jota käsitellään yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Tällöin ympäristövaikutukset voidaan ottaa paremmin huomioon kuin, jos hankkeet olisi toteutettu useina erillisinä hankkeina. Peltotilusjärjestelyiden yhteydessä maisema muuttuu aikaisempaa hoidetumman näköiseksi ja avoimemmaksi, sillä sekä hoitamattomat pellot että valta- ja avo-ojien reunoilla olevat pusikot alueella häviävät. Hoidettu tuotantomaisema on tärkeä osa yksittäisen tilan ja koko maaseudun imagoa. Esimerkiksi laiduntavat eläimet ja hyvin hoidetut tuotantorakennukset ovat omiaan luomaan positiivista kuvaa maaseudusta ja maataloudesta. Uusjaossa aikaansaatavan hoidetun ympäristön voidaan siis katsoa nostavan maiseman arvoa. Samoin on asian laita näkymien avaamisen suhteen, sillä kauaskantoiset näkymät viehättävät meistä useimpia. Selvitystyön yhteydessä asiakkaat nostivat maisematekijän yhtenä merkittävimpänä ympäristötekijänä esiin (liite 2). Heidän mielestään hoidetulla maisemalla on merkittävä vaikutus alueen elinvoimaisuudelle.

Selvitysraportti 35 (119) Kuva 8: Suomalaista maaseutumaisemaa (kuva Antero Aaltonen) 7.5. Liikennevaikutukset Liikennevaikutukset arvioidaan nykymenettelyssä sanallisesti ja taulukkolaskennan antamien tulosten perusteella (liikenteen sujuvuus ja liikenneturvallisuus). Liikenteen sujuvuuden parantumisessa on kyse pääasiassa muun kuin maatalousliikenteen matka-aikojen säästymisestä, sillä maatalousliikenne hidastaa muuta liikennettä (erityisesti mäkisillä ja kapeilla tieosuuksilla). Matka-aikojen säästöön vaikuttaa ensinnäkin se, kuinka pitkältä tieosalta ja kuinka paljon maatalousajoneuvot vähentyvät ja toiseksi se, kuinka paljon ko. tieosuuden keskinopeus tämän seurauksena muuttuu. Liikenneturvallisuuden parantumista mitataan poistettavien liittymien funktiona. Liittymän poistosta aiheutuva onnettomuuskustannusten vähenemistä on mahdollista arvioida liittymien keskimääräisten onnettomuusasteiden ja onnettomuuskustannusten perusteella. Toisistaan tulee erottaa maatalousliittymät ja muut vilkkaammin liikennöidyt liittymät, koska onnettomuudet ovat erityyppisiä em. liittymissä. 2000-luvulla toteutetuissa peltotilusjärjestelyissä on poistettu 17 rautateiden tasoristeystä. Koska uusjaoissa mukana olevat tasoristeykset ovat usein tavallista vähemmän ylitettäviä, voi niiden keskimääräisten onnettomuuskustannusten olettaa olevan keskimääräistä pienempiä. Yhden tasoristeyksen poistamishyödyksi voidaan uusjaossa arvioida keskimäärin 40 000 (onnettomuus- ja poistamiskustannusten erotuksena) (Hiironen ym. 2009 s. 67). 7.6. Aluetaloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Tarkasteltaessa vuoden 2009 jälkeen laadittuja tilusjärjestelyjen rahoitusesityksiä voi todeta aluetaloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten jääneen vahvasti taka-alalle ja ne on esityksissä sivuutettu. Sosiaalista pääomaa on tutkittu kahdessa Vaasan yliopiston opinnäytetyössä ja molemmista töistä saadut kokemukset ovat vahvistaneet tilusjärjestelijöiden käsitystä sosiaalisen pääoman merkityksestä etenkin laajojen tilusjärjestelyjen toteuttamisessa. Sen sijaan aluetaloudellisista vaikutuksista ei ole analysoitu eikä laskentaan soveltuvia menetelmiä ole etsitty.

Selvitysraportti 36 (119) Maanmittauslaitoksen UJHYÖTY-projektin mukaisessa jaottelussa peltotilusjärjestelyn sosiaaliset ja aluetaloudelliset vaikutukset on jaettu neljään eri luokkaan, joita ovat: (Hiironen 2012 s. 134-135) palvelut, työllisyys ja elinkeinotoiminta väestörakenne, asuminen ja liikkuminen virkistys, terveys ja turvallisuus sekä tasa-arvo, yhteisöllisyys ym. sosiaaliset vaikutukset. Ensiksi mainitut luokat 1-2 ovat luonteeltaan aluetaloudellisia vaikutuksia ja jäljempänä mainitut luokat 3-4 puolestaan sosiaalisia vaikutuksia. (Hiironen ym. 2009 s. 47 48.) Peltotilusjärjestelyllä ei ole tyypillisesti välitöntä vaikutusta alueen palveluihin, mutta alueen elinkelpoisuuden parantuessa voi hanke kerrannaisvaikutusten kautta heijastua myös alueen palveluihin. Työllistämisvaikutukset liittyvät lähinnä tilusjärjestelyn aikana tapahtuvaan paikalliseen urakointiin. Lisäksi tilojen parantuva kannattavuus ja tilakokojen kasvu voi lisätä maatilojen mahdollisuuksia hankkia väliaikaista työvoimaa erityisesti ruuhkahuippuina. Peltotilusjärjestelyllä on luonnollisesti merkittävä ja välitön vaikutus alueen elinkeinotoimintaan eli maatalouden harjoittamiseen. Peltotilusjärjestelyllä voi olla myös vaikutusta alueen väestörakenteeseen, sillä jatkavien viljelijöiden poismuutto alueelta voi vähentyä ja nuorempien sukupolvien innostus jatkaa maatalouden harjoittamista voi taasen lisääntyä. (Hiironen ym. 2009 s. 48.) Tilusjärjestelyn sosiaalisilla vaikutuksilla tarkoitetaan ihmiseen tai kyläyhteisöön kohdistuvaa vaikutusta, joka aiheuttaa muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Vaikutukset ovat luonteeltaan välillisiä eli sellaisia, joihin tilusjärjestelyssä ei suoranaisesti pyritä, mutta joita tilusjärjestelystä voi aiheutua. Tilusjärjestelyn sosiaalisia vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Selvityksen puute ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vaikutuksia olisi. Peltotilusjärjestely lisää sosiaalista vuorovaikutusta eri väestöryhmien ja ihmisten välillä. Riippuen siitä, kuinka hyvin ja tasapuolisesti prosessi sujuu, voi peltotilusjärjestely voimistaa tai heikentää sosiaalisia verkostoja. Peltotilusjärjestelyn aluetaloudelliset vaikutukset ovat peltotilusjärjestelyissä positiivisia, mutta sosiaaliset vaikutukset voivat vaihdella voimakkaasti kussakin peltotilusjärjestelyssä. (Hiironen 2012 s. 210-211) Sosiaalinen pääoma on taustatekijä tilusjärjestelyjen onnistumisessa, sillä se määrittää sitä, miten maanomistajat tulevat keskenään toimeen tilusjärjestelyhankkeessa. Mikäli alueella on totuttu tekemään asioita yhdessä, myös tilusjärjestelyissä eteen tulevat ristiriitatilanteet ovat helpommin selvitettävissä. Kun alueella ihmiset luottavat toisiinsa ja instituutioihin, he uskaltavat osallistua hankkeeseen, jonka lopputulos ei ole ennustettavissa ja jossa riskille alttiiksi joutuvat sekä omat tilukset että naapurisuhteet. Toisaalta sosiaalinen pääoma on vain yksi osatekijä tilusjärjestelyn sujuvassa etenemisessä, sillä vaikka alue olisi miten sivilisoitunut tahansa, ei tilusjärjestely silti välttämättä onnistu ongelmitta. (Immonen 2009 s. 7)

Selvitysraportti 37 (119) 8. Omistusrakenteen ja sopimusten vaikutus tilusjärjestelymahdollisuuksiin 8.1. Vaikutuksesta yleensä Maanomistajien tavoitteet ja heidän keskinäiset sopimukset vaikuttavat tilusjärjestelyn toteuttamiseen. Tutkimuksia tilusjärjestelyjen osalta on tehty tällä sektorilla lähinnä peltojen vuokraamisen vaikutuksesta (mm. Sulonen 2014). Sen sijaan omistusrakenteen vaikutusta tilusjärjestelyn lopputulokseen on tutkittu vähän. Tietoa maanomistajan kehittämismyönteisyydestä tai tavoitteista löytyy mm. tutkimuksista Suomalainen pellonomistaja (Myyrä ym. 2008) ja Suomalainen metsänomistaja 2010 (Hänninen ym. 2011). Käytännön tilusjärjestelytoiminnassa näkyy vaikuttavina tekijöinä maanomistajien kehittämismyönteisyys ja taloudelliset odotukset. Yleensä, mitä suurempi kannatus tilusjärjestelyllä on, sitä suurempi kiinteistörakenteen paraneminen järjestelyllä saavutetaan. Tilusjärjestelyssä on maanomistajien erilaiset kehittämistavoitteet pystyttävä sovittamaan yhteen. Kaavio 5: Omistajien ja peltopinta-alan jakautuminen omistajien tavoitteiden mukaan (Myyrä ym. 2008 s. 41) Peltolohkokoko kasvaa tilusjärjestelyissä keskimäärin kaksinkertaiseksi. On myös tilusjärjestelyjä, joissa lohkokoko on jopa nelinkertaistunut. Tunnusomaista näille myönteisesti kehittyville alueille on yrittäjien laaja halu saada elinkeinonharjoittamiselle paremmat edellytykset. Hyvää rakennemuutosta tukee myös valtion maanvälitystoiminta (luku 8.2.), jonka avulla viljelystä luopuvien maita pystytään siirtämään tuotantoaan jatkaville tiloille. Maatilojen viljelysmaan käyttöön liittyviä sopimuksia ovat pellonvuokrasopimukset, erilaiset peltojen urakointeihin liittyvät sopimukset, toisen viljelijän pellon sopimuskäyttö, viljelijöiden yhteistyösopimukset ja myös maataloustukiin liittyvät sopimukset. Vuokrasopimukset, urakointi ja sopimusviljely ovat muuttaneet 1990-luvulta lähtien maatalousyrittäjyyttä.

Selvitysraportti 38 (119) Tilanne ei ole yllätys käytännön tilusjärjestelytoiminnassa, koska esimerkiksi vuokranantajan ja vuokralaisen etuja sovitetaan yhteen uusjakosuunnitelmien laadinnassa. Vuokrasopimuksista johtuvat korvaukset ovat tilusjärjestelyjen yhteydessä harvinaisia. Merkittävintä on se, että tutkimusten ja asiakashaastattelujen perusteella (liite 2) voi todeta isojen peltolohkojen olevan kiinnostavimpia niin urakoinnin kuin vuokrauksenkin kannalta. Tilussijoitusta pystytään kuitenkin vain harvoin parantamaan vuokrauksen avulla. 8.2. Maanostotoiminta Peltotilusjärjestelyjen yhteydessä on ostettu maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) varoin vaihtomaita tilusjärjestelyn käyttöön. Tilusjärjestelyn aikana aktivoituva pellon myynti valtiolle edistää hyvää jakosuunnittelua ja parantaa oleellisesti tilusjärjestelyhankeen vaikuttavuutta. Tällä maanvälityksellä voidaan kasvattaa tilojen pinta-alaa, parantaa tilusten sijoitusta ja edistää järkevää rakennemuutosta. Paikallisen ELY-keskuksen toimesta tehtävät ostot perustuvat vapaaehtoisiin kauppoihin käyvän hinnan mukaan. Pellon hankintaan käytetyt varat palautuvat maatilatalouden kehittämisrahastoon pellon saajien korvatessa saamansa lisäpellon täysimääräisesti. 2,5 Milj. 2 1,5 1 0,5 0 2010 2011 2012 2013 2014 2015 s2016 Kaavio 6: Maatilatalouden kehittämisrahaston maanostoon käytetyt varat vuosina 2010-2015 ja suunnitelma 2016. Maanostotoiminta tehostaa merkittävällä tavalla tilusjärjestelyjä. Vaihtomaista on saatu hyviä kokemuksia myös suojelualueisiin ja väylähankkeisiin liittyvissä hankeuusjaoissa. Joissakin Euroopan maissa maapankkitoiminta on keskeinen osa infrastruktuurihankkeiden toteuttamista. Tavoitteena on toteuttaa infrahanke ensisijaisesti tilusjärjestelykeinoin ja vasta toissijaisesti lunastuskeinoin.

Selvitysraportti 39 (119) 8.3. Pellonvuokraus Maatalousmaan vuokrasopimus on tehtävä kirjallisesti. Jos vuokra-aika on alle kaksi vuotta tai voimassa toistaiseksi voidaan sopimus tehdä myös suullisesti (Maanvuokralaki (258/1966) 3 ). Maatalousmaa, jolla ei ole maatalouden harjoittamiseen tarvittavia asuin- ja talousrakennuksia tai jolla ne ovat tähän tarkoitukseen riittämättömät, voidaan antaa vuokralle enintään 20 vuoden määräajaksi pääasiallisesti maatalouden harjoittamiseen käytettäväksi (Maanvuokralaki (258/1966) 71 ). Merkille pantavaa on, että toisin kuin joissain muissa maissa, vuokra-ajalle ei ole asetettu minimiaikaa. Vuokrapellon osuuden kasvun viljellystä peltoalasta voi todeta -90 luvun voimakkaan kasvun jälkeen pysähtyneen. Kaavio 7: Vuokrapellon osuus peltoalasta. Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston Maatalous- ja puutarhayritysten maankäyttölajeista vuodelta 2014 mukaan vuokrapeltojen osuus kaikista käytössä olevasta maatalousmaasta vuonna 2014 oli noin 34 %. Vuokrauksen määrän kehitystä on vaikea ennustaa, asiaan vaikuttavat mm. odotukset pellon hintakehityksestä ja pelko tukioikeuksien poistamisesta vuokranantajilta tukikausien vaihtuessa (Myyrä 2016). Tulevaisuudessa myös sijoittajien tulo pellon vuokraajiksi saattaa nostaa vuokramaan osuutta. Keski-Euroopassa rahastot omistavat huomattavan osan maatalousmaasta (Ollila 2014). Tämän selvitystyön yhteydessä tehdyssä maanomistajahaastattelussa (liite 2) kysyttiin tietoa siitä miten usein vuokra- tai sopimuslohkoja on pystytty yhdistämään aikaisemmin hallinnassa olleisiin lohkoihin. Osoittautui, että tämä on todella harvinaista, pääosin syynä tähän on vuokramaan vaikea saanti oman maan viereen, lyhyet vuokrasopimukset, vuokranantajilta tarvittava suostumus ja yhdistämisen kustannukset. Eräs haastateltu maaseututoimenjohtaja totesi asiasta, Sopimalla on todella vaikea koota lohkoja siten yhteen, että lohkokoko kasvaisi. Sopimusviljelyä on tehty pitkään eikä se näy tilusrakenteessa myönteisesti. Haastattelujen perusteella vaikuttaa

Selvitysraportti 40 (119) myös selvältä, että hyvän kiinteistörakenteen alueilla tilusrakenne ei lähde heikkenemään sopimusten ja urakoinnin johdosta. Eräs vuokrapeltolohkoja koskeva ongelma on niiden koko. Vuokratun peltopalstan koko on yleensä keskimääräistä pienempi (Sulonen 2014 s.14). Kannattavuutta arvioitaessa viljelyalan jakautuminen pieniin lohkoihin tuottaa ylimääräisiä kustannuksia (Hiironen & Ettanen 2013 s. 60). Arviolta jo kolmen hehtaarin peltolohko aiheuttaa vähintään selvää haittaa ja alle kahden hehtaarin lohko huomattavaa haittaa sen käyttäjälle (Myyrä & Peltola 2006 s. 41). Tällöin voidaan ajatella, että haitta on keskimäärin sitä suurempi, mitä pienempi vuokrattu peltolohko on. (Sulonen 2014 s.14) Tilusjärjestelyissä vuokranantajat ovat olleet yhtä huolissaan omaisuutensa arvon säilymisestä kuin omalla omistusmaallaan viljelevät maanomistajat. Samoin useat vuokranantajat ovat halunneet hyötyä samoista eduista kuin maata käyttävät. Jos vuokranantajan ja vuokralaisen tarpeet ovat olleet yhteneviä, ovat nämä saattaneet sopia tilusten sijoittelusta ja kustannusten jaosta. (Ylikangas 2004. s 22.) (Sulonen 2014 s. 21) Tilusjärjestelyissä mukana olleilta vuokranantajilta kysyttiin myikö hän vuokralle antamansa pellot tilusjärjestelyn aikana. Maakunnasta riippuen, vuokranantajista 23 40 % myi peltonsa tilusjärjestelyn aikana (Sulonen 2014 s. 31). Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 86 :ssä säädetään vuokralaisen asemasta tilusjärjestelyssä. Tämä vaikuttaa myös vuokranantajan asemaan. Tilusjärjestelyssä maanvuokralain mukainen vuokraoikeus muutetaan ensisijaisesti kohdistumaan vuokranantajan uusiin tiluksiin. Tässä tulevat harkittaviksi esimerkiksi vuokra-ajan kesto ja mahdolliset siirtokustannukset. (Hyvönen 2001 s.169.) Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 87 :ssä säädetään vuokralaisen oikeudesta korvaukseen vuokraoikeuden menettämisen tai heikentymisen johdosta. Toimitus on tehtävä siten, että yksityisoikeudellista sopimusta tulisi voida noudattaa jatkossa osapuolten kesken, jollei tämä tee toimituksen tulosta epätarkoituksenmukaiseksi tai loukkaa toisen asianosaisen oikeutta. Toisin sanoen vuokrasopimus pidetään voimassa, jos tämä on mahdollista.(sulonen 2014 s. 21). Milloin vuokramies maanmittaustoimituksen johdosta on saanut menettämänsä maan tilalle muuta maata ja vuokraoikeus sen johdosta on käynyt hänelle olennaisesti arvokkaammaksi, on vuokranantajalla oikeus saada vuokramaksu tarkistetuksi (Maanvuokralaki (258/1966) 17.2 ). Käytännössä tilusjärjestelyjen yhteydessä siirtyneiden vuokrapeltojen osalta on toimituksissa tarvinnut käsitellä hyvin vähän vuokraoikeuksiin liittyviä asioita. Vuokramaat on tilusjärjestelyissä sijoitettu niin, että vuokranantajan ja vuokralaisen edut on pystytty huomioimaan. 8.4. Pellon sopimuskäyttö Pellon sopimuskäytöstä ei ole olemassa tällä hetkellä tutkimustietoa. Sopimuskäyttöä esiintyy kuitenkin enenevissä määrin mm. lannan ja lietteen levityksessä ja sadon korjuussa. Myös sopimukset joissa tuet jäävät omistajalle viljelijän tehdessä kaikki työt ja korjatessa sadon ovat yleistymässä. Sopimuskäytön yleistymistä kuvaa se, että uusissa ympäristöluvissa jo yli neljännes levitysalan tarpeesta katetaan lannanlevityssopimuksilla. Suurilla tiloilla osuus voi olla paljon tätäkin suurempi. (Niskanen & Lehtonen 2014)

Selvitysraportti 41 (119) Tämän selvitystyön yhteydessä tehdyssä asiakashaastattelussa (liite 2) kysyttiin myös tietoa siitä miten usein sopimuskäyttö sekä urakointi vähentävät tilusjärjestely tarvetta. Haastattelun perusteella näyttää selvältä, ettei urakoinnilla ja sopimuskäytöllä pystytä vähentämään tilusrakennetekijöistä aiheutuvaa haittaa. Pikemminkin asia nähtiin päinvastaisena, eli huono tilusrakenne vaikeuttaa urakointia ja sopimuskäyttöä varsinkin pienten peltolohkojen takia. Molempiin kohtiin päteekin se, että työstettävän lohkon pinta-ala ja muoto vaikuttavat työmenekkiin riippumatta siitä kuka pellolla operoi. Lisävaikeutena on se, että urakoitsijoiden isompaa konekantaa ei saada hyödynnettyä täysimääräisesti tai ei ollenkaan pienillä lohkoilla. Peltolohkojen suuri massa on pienissä lohkoissa, jotka kangistavat uuden teknologian käyttöönoton (Myyrä 2016). Tämä näkyy myös vaikeutena saada täysi hyöty urakoitsijoiden isommasta konekannasta. 8.5. Urakointi Maatalouden rakennekehityspaineet jatkuvat kovina. Samalla yksittäisten tilojen investoinnit ovat myös selvästi suurentuneet. Myös tuotantoteknologia kehittyy, mutta siitä huolimatta oma työpanos ei välttämättä riitä kasvavilla tiloilla. Se pakottaa maatalousyrittäjät miettimään vaihtoehtoisia tapoja organisoida tilan tuotanto ja työvoiman käyttö. Ostopalveluiden kysynnän voidaan olettaa riippuvan maatalousyrityksen koosta. Suurilla tiloilla työvoiman riittämättömyys voi johtaa toimintojen ulkoistamiseen. Pienillä tiloilla puolestaan kaluston rajallinen käyttöaika ei mahdollista omia investointeja jokaiseen tuotantoprosessiin. Pienillä osa-aikatiloilla ei myöskään viljelijän oma aika usein riitä töiden tekemiseen, jos ollaan tilan ulkopuolella kokopäiväisessä työssä. Jos vakituisen työvoiman tarve mitoitetaan ympärivuotisen työn kysynnän mukaisesti, ajoittaisten työhuippujen tasaamiseen on usein taloudellisesti järkevää käyttää ostopalveluita. Näiden palvelujen rationaalisella käytöllä on mahdollista parantaa yrityksen taloudellista kannattavuutta. Kuva 9: Antero Aaltonen

Selvitysraportti 42 (119) Yhteistyö säästää pääomakustannuksia mutta siihen, mikä on varsinkin suurilla kotieläintiloilla rajoittavin tekijä eli oma työ, sillä voidaan vaikuttaa rajoitetummin. Siihen ongelmaan parempi ratkaisu on urakoitsijoiden käyttö ja töiden ulkoistaminen. Jo nyt myös vierasta työvoimaa palkattaisiin enemmän, jos siihen olisi taloudellisia mahdollisuuksia. Rakennekehityksen myötä viljelijöiden täytyy jatkossa tehdä entistä tarkemmin valintoja siitä, mitä kannattaa tehdä itse, mitä kannattaa teettää vieraalla, ja mitä toimintoja kannattaa ulkoistaa. Tämä koskettaa erityisesti tuotantoaan laajentavia kotieläintiloja. Kotieläintilojen koon kasvun myötä kotieläintuotanto ja peltoviljely ovat jossain määrin irtautumassa toisistaan. Tämä on luonnollista kehitystä, koska tilusrakenteen hajanaisuus rajoittaa peltoalan kasvattamista samassa suhteessa kotieläintuotannon kasvun kanssa. (Pyykkönen & Tiilikainen 2009 s.49). Pyykkösen ja Tiilikaisen tutkimuksessa (s. 45) havaitaan, että pitkät etäisyydet ja hankala tilusrakenne ovat kuitenkin harvoin urakointipalvelujen käyttöpäätöksen takana. Asiakashaastatteluissa (liite 2) todettiin, että urakoinnin määrä on kasvussa. Urakoinnissa tehdään töitä yhä isommilla koneilla ja urakointihinnassa näkyy ero pienten ja suurten peltolohkojen välillä. Urakoitsijat eivät välttämättä ota edes töitä vastaan pieniltä lohkoilta. 8.6. Viljelijöiden yhteistyö Maatilojen yhteistyötä koskevassa Pellervon taloustutkimuksen tutkimuksessa todetaan yhteistyön suomalaisilla maatiloilla oleva yleistä. Maatalousyrittäjistä 72 % tekee yhteistyötä toisten tilojen kanssa. Yleisintä yhteistyö on kevyissä, vähän resursseja sitovissa yhteistyömuodoissa, kuten koneyhteistyössä, rehun sopimusviljelyssä ja tuotantopanosten hankinnassa. Strategiset, raskaat yhteistyömuodot, kuten yhteinen viljelykierto ja erilaiset maatilojen yhteenliittymät, ovat harvinaisia. Kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välillä yleisin yhteistyömuoto on karjanlannan luovutus/vastaanotto ja rehun tuotanto toiselle tilalle. Lähitulevaisuudessa maatalousyrittäjät ovat kiinnostuneita samoista yhteistyömuodoista, joissa yhteistyö on tällä hetkelläkin yleistä. (Kämäräinen ym. 2014 s. 6). Edellä todetusta voi päätellä, että viljelijöiden yhteistyöstä ei aiheudu sellaista etua millä voitaisiin kompensoida tilusrakennetekijöistä aiheutuvia kustannuksia. Yhtenä erityiskysymyksenä tarkastellun tilojen välisen etäisyyden ei todettu vaikuttavan merkittävästi yhteistyön kannattavuuteen, kun välimatka ei kasvanut yli kymmenen kilometrin. Välimatkan pidentyessä tästä eteenpäin sen vaikutus kuitenkin alkoi kasvaa nopeasti tarvittavan lisätyövoiman ja kuljetuskaluston tarpeen kasvaessa. Toimittaessa 30 kilometrin välimatkalla, tiloille (pääasiassa maitotilalle) aiheutui yhteistyön tekemisestä jo merkittäviä kustannuksia. Yhteistyömallien näkökulmasta urakointien hintataso on keskeinen tekijä, joka laskiessaan parantaa yhteistyömallien kannattavuutta maitotilan kannalta, mutta heikentää sitä kasvitilan kannalta. (Kämäräinen ym. 2014 s. 8).

9. Tilusjärjestelytoiminta ja sen muutos Selvitysraportti 43 (119) 9.1. Tilusjärjestelymäärät 2000-luvulla ja hankesalkku tänään Vuoden 2000 jälkeen on valmistunut 55 peltotilusjärjestelyä. Näiden tilusjärjestelyjen yhteispinta-ala on 67.500 hehtaaria, josta peltoa on 49.000 hehtaaria. Metsätilusjärjestelyitä on ollut työn alla vähän. 2000-luvulla valmistuneita metsäjärjestelyjä on kaksi yhteispinta-alaltaan 7.800 hehtaaria. Kuva 10: 2000-luvulla valmistuneet pelto- ja metsätilusjärjestelyt Tällä hetkellä tilusjärjestelytoimituksia on toteutuksessa 37 alueella. Näiden tilusjärjestelyjen yhteispinta-ala on 58.900 hehtaaria. Metsätilusjärjestelyjä on toteutuksessa ainoastaan yksi. Toinen hanke odottaa mm. rahoitukseen liittyvien linjausten selkiytymistä. Kuva 11: Toteutuksessa olevat pelto- ja metsätilusjärjestelyt Tarveselvityksiä on työn alla 26 kappaletta yhteispinta-alaltaan 42.000 hehtaaria. Kaikki tarveselvitykset liittyvät peltotilusjärjestelyihin.

Selvitysraportti 44 (119) Kuva 12: Tarveselvitysvaiheessa olevat tilusjärjestelyt Luonnonsuojelualueiden (erityisesti Natura 2000-verkosto) toteuttaminen on saatu pääosin valmiiksi. Toteuttamisessa on hyödynnetty hanketilusjärjestelyjä, joita on tehty vuosien 1998-2011 välisenä aikana yhteensä 131 hanketta. Pääpaino suojelualueisiin liittyvässä toiminnassa on tällä hetkellä suojelualuekiinteistöjen muodostamisessa valtion maille perustettujen luonnon- ja kansallispuistojen sekä muiden suojelualueiden osalta. Vireillä olevasta 38 hankeuusjaoista 35 liittyy suojelualuekiinteistöjen muodostamiseen. Väylähankkeisiin liittyviä hankeuusjakoja on käytännössä toteutettu varsin vähän (21 kpl vuosina 1997 2015). Lukumäärällisesti merkittävämpi osa väylähankkeisiin liittyvistä järjestelyistä on ollut yksityistielain mukaisia alueellisia tietoimituksia, joiden avulla yksityistieverkkoa on järjestelty uudelleen. Toteutetut maantiehankkeisiin liittyvät hankeuusjaot ovat painottuneet Pohjanmaalle ja Kaakkois-Suomeen. Toteutetuilla hanketilusjärjestelyillä on pystytty välttämään lunastusmenettelyn käyttöä. Esimerkiksi Seinäjoen Pajunevan hankeuusjaossa valtiolle pystyttiin järjestelemään uuden maantien rakentamiseen tarvittava alue. 9.2. Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen muutos lukujen valossa Tilusjärjestelyjen muutos 90-luvun laajoista uusjaoista 2000-luvun entistä tarkemmin kohdennettuihin tilusjärjestelyihin näkyy selkeästi toiminnan tunnusluvuissa. Tunnuslukujen suunta on ollut aikaisemminkin tiedossa, mutta konkreettiset luvut ovat olleet yksittäisiin otantoihin perustuvia. Tämän selvityksen yhteydessä analysoitiin toteutettuja järjestelyjä aikaisempaa laajemmin ja tarkemmin. Syntyneestä aineistosta on laajat analyysitiedot liitteessä 1. Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen tuotannon määrää on seurattu ns. muunnetun hehtaarin avulla. Muunnettu hehtaari lasketaan kunkin tilusjärjestelyn pinta-alasta arvioidun etenemisprosentin mukaan. Jos 1000 hehtaarin tilusjärjestelyn valmiusaste oli tarkasteluvuoden alussa 40 % ja vuoden lopussa 50 %, saavutetaan 10 % etenemisellä 100 muunnettua hehtaaria.

Selvitysraportti 45 (119) Kaaviossa 8 on esitetty tilusjärjestelyjen muunnetun hehtaarin määrän kehitys vuosien 2002-2014 välillä. Vuoteen 2007 tapahtunutta hehtaarien kasvua selittää useiden uusien hankkeiden käynnistyminen ja toisaalta tuotannon tehostuminen. 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Kaavio 8: Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen tuotannon määrä Pelto- ja metsätilusjärjestelyjen tuotanto on tehostunut henkilötyövuosina tarkasteltuna 8 % vuosivauhtia (mha/htv). 250 Hehtaaria 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Hehtaaria/henkilötyövuosi 200 150 100 50 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kaavio 9: Tuottavuus henkilötyövuotta kohden Tehostumiseen vaikuttavat useat tekijät. Tehostumisen ovat mahdollistaneet toimiva lainsäädäntö, vuonna 2002 käyttöönotettu laajennus JAKOkii-tietojärjestelmään sekä tilusjärjestelyprosessin uusiminen ja jatkuva kehittäminen. Samanaikaisesti henkilöstön tilusjärjestelyosaaminen on kasvanut. Tehostuminen näkyy myös kokonaiskustannuksissa, joihin on laskettu tässä vertailussa kiinteistötoimitusmaksuun ja tie- ja kuivatushankkeiden toteuttamiseen liittyvät kustannukset. Kaaviossa 10 on kuvattu tilusjärjestelyjen kokonaiskustannusten (kiinteistötoimitusmaksu ja tie- ja kuivatushankkeet) muutosta suhteessa tilusjärjestelyn pinta-alaan.

15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 1.3.2008 1.1.2009 1.2.2009 1.4.2009 21.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 15.9.2010 15.10.2010 1.2.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.1.2012 20.9.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2015 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 46 (119) Kokonaiskustannusten suhde peltopinta-alaan Kokonaiskustannus /peltopinta-ala Kokonaiskustannust /vaihtuva peltopelto-pinta-ala 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 - Kaavio 10: Kokonaiskustannusten suhde tilusjärjestelyn peltopinta-alaan 1 Kaaviossa olevat päivämäärät ovat tilusjärjestelyissä tapahtuneita uusien tilusten haltuunottopäivämääriä. Kustannuksissa suunta on ollut selvästi aleneva. Esitetyissä kustannuksissa on mukana kaikki kustannukset eli tie- ja kuivatushankekustannukset sekä kiinteistötoimitusmaksu. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannukset sisältävät arvonlisäveron. Kustannustaso on nykyisin noin 1150 /peltohehtaari. Kun laskelmaan otetaan koko tilusjärjestelyalueen pinta-ala, on kustannus 900 /hehtaari. Sama aleneva kustannuskehitys on havaittavissa myös tarkasteltaessa kiinteistötoimitusmaksun kehitystä etenkin suhteessa vaihtuvaan peltopinta-alaan. 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Kiinteistötoimitusmaksun suhde vaihtuvaan peltopinta-alaan Kaavio 11: Kiinteistötoimitusmaksun suhde vaihtuvaan peltopinta-alaan 1 1 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015), päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 47 (119) Kokonaispinta-ala 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Kaavio 12: Tilusjärjestelyjen kokonaispinta-alan kehitys 2 Kaaviossa 12 on kuvattu tilusjärjestelyjen kokonaispinta-alan kehitys. Kokonaispinta-alan muutoksessa näkyy pääosin 90-luvulla toteutettujen koko kylää koskeneiden toimitusten vaikutus tilusjärjestelyn pinta-alaan. 2000-luvun tilusjärjestelyt on rajattu alueeltaan huomattavasti tarkemmin kohdistaen toimenpiteet huomattavasti valikoidummin. Tarkastelussa on kuitenkin huomioitava, että tilusjärjestelykohtainen peltopinta-ala on kuitenkin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kasvanut (kaavio 13). Vaikka 90-luvun tilusjärjestelyissä oli mukana usein maarekisterikylän kaikki tilukset jäi vaikuttavuus peltoalueiden osalta pienemmäksi kuin 2000-luvun peltotilusjärjestelyissä. 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Peltopinta-ala Kaavio 13: Toteutettujen tilusjärjestelyjen peltopinta-alan kehitys 2 2 Päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 48 (119) Vaihtuva peltopinta-ala 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Kaavio 14: Tilusjärjestelyissä vaihtuneen peltopinta-alan kehitys 3 Kaaviossa 14 on kuvattu tilusjärjestelyissä järjestellyn peltopinta-alan kehitystä (luku on tilusjärjestelykohtainen pinta-ala). Tilusjärjestelyn peltopinta-alan kasvaessa myös järjestelty (vaihtunut) peltopinta-ala on hieman kasvanut. Vuosina 2007 ja 2008 todettiin, että samanaikaisesti käynnissä olevien tilusjärjestelyjen määrä ylittää selkeästi tie- ja kuivatusverkon mukauttamiseen tarvittavat määrärahat. Kiinteistötoimitusten tukemiseen tarvittavat määrärahat kasvoivat, mutta kasvulla jouduttiin kompensoimaan jo patoutunutta tuotannon tarvetta vanhimpien tilusjärjestelyjen osalta. Koska tuotantoprosessi samanaikaisesti tehostui, jouduttiin rekrytointeja välttämään ja etsimään osalle henkilöstöä korvaavia työtehtäviä. 70 60 50 40 30 20 10 0 Henkilötyövuotta 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kaavio 15: Pelto- ja metsätilusjärjestelyihin käytettyjen henkilötyövuosien kehitys Maanmittauslaitoksen toimintamenoista maksettavat tilusjärjestelyjen välittömät kustannukset ovat olleet vuosina 2014-2015 tilusjärjestelyjen tarveselvitysten ja tilusjärjestelytoimitusten osalta n. 2,4 milj. /vuosi. Luvussa on mukana Maanmittauslaitoksen henkilöstön palkkakustannukset ja mm. matka-, kokoustila- ja mittauslaitekustannukset. 3 Päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 49 (119) Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta on maksettu tie- ja kuivatushankkeisiin liittyviä kustannuksia vuositasolla 5,0 milj.. Avustus tilusjärjestelytoimitusten kiinteistötoimitusmaksulle on ollut keskimäärin n. 80 % sekä tie- ja kuivatushankkeille 40-60 % riippuen hankkeen alueellisuudesta. Kiinteistötoimitusten tukemismääräraha kasvoi vuoteen 2009 saakka, jolloin se oli 7,5 milj. ja putosi vuonna 2012 4,5 milj. tasolle. Haasteena on ollut maanrakennuskustannusten samanaikainen nousu. Käytännössä määrärahan nykyinen taso vastaa lähes vuoden 2002 tasoa. Kiinteistötoimitusten tukeminen milj. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kaavio 16: Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan kehitys (sininen) ja korjattuna maanrakennusindeksillä nykyhetkeen (punainen) Koko tarkastelujakson tilusjärjestelyjen hankesalkku on ollut suurempi kuin käytettävissä oleva määrärahataso. Tilannetta on yritetty korjata useilla eri toimenpiteillä. Niistä keskeisimpänä on ollut ns. tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö (liite 4). Kiinteistötoimitusten tukemiseen tarkoitettua määrärahaa on käytetty viime vuosina vain peltotilusjärjestelyjen tie- ja kuivatusverkon mukauttamiseen sekä ns. mukauttamissalaojituksiin. Mukauttamissalaojitukset ovat rajautuneet ojastoihin, jotka sijaitsevat vaihtuvilla alueilla. Määrärahaa ei ole käytetty esimerkiksi apumieskustannuksiin. Tilusjärjestelyjen kestoajan muutos 90-luvun isoista koko kylää koskevista tilusjärjestelyistä kohti alueellisesti ja toimenpiteiltään rajattuihin tilusjärjestelyihin vaikutti ratkaisevasti tilusjärjestelyjen kestoon. Muutos 10-20 vuoden hankkeista 1-10 vuoden hankkeisiin on merkittävä ja asiakaslähtöisyyden kannalta tärkeä parannus. 2000-luvun toiminnan nopeutta on leimannut suunniteltu ja suunnittelematon hidastaminen kahdesta syystä, jotka ovat osittain seurauksia toisistaan. Vuonna 2008 oli täysin selvää, että määrärahat eivät riitä viemää eteenpäin kaikkia haettuja ja keskeneräisiä tilusjärjestelyjä. Osaa tilusjärjestelyistä alettiin hidastamaan ja pysäyttämään. Nämä tilusjärjestelyt ovat olleet kestoaikoineen 2010-luvun haaste. Samanaikaisesti haettuja tarveselvityksiä valmisteltiin eteenpäin ja osa tästä valmistelutyöstä jouduttiin valmistelun jälkeen laittamaan hyllylle odottamaan sopivaa tilusjärjestelyn tekemisajankohtaa. Tämä ongelma on todettu myös liitteen 2 asiakashaastatteluissa. Prosessin epäjatkuvuus on todennäköisesti aiheuttanut myös tarpeettomia hallinnollisia kustannuksia.

15.12.2005 14.12.2006 11.12.2007 16.12.2008 31.12.2008 27.11.2009 16.12.2009 18.12.2009 26.11.2010 17.12.2010 24.10.2011 29.11.2011 9.12.2011 7.2.2012 29.5.2012 22.1.2013 21.11.2013 11.12.2013 18.12.2013 29.4.2014 16.10.2014 3.12.2014 10.12.2014 17.12.2014 19.12.2014 7.12.2015 29.12.2015 Selvitysraportti 50 (119) Tilusjärjestelyjen kestoajat (vuotta) 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Kaavio 17: Tilusjärjestelyjen kestoaikoja 2005 vuoden jälkeen 4 Asiakkaiden näkemysten perusteella (liite 2) uusjakosuunnitelman toteuttamiseen tarvitaan aikaa. Sen sijaan valmisteluvaihe (esimerkiksi tarveselvitykset) haluttaisiin nopeammaksi. Hankesalkun näkökulmasta katsottuna hankkeiden jarruttaminen ja siitä syntyvä epäjatkuvuus on pidentänyt merkittävällä tavalla tilusjärjestelyjen kestoaikaa. Tilusjärjestelyn vaatima todellinen kestoaika on ennemminkin alle kuin yli viisi vuotta. 4 Päivämäärät ovat tilusjärjestelyn loppukokouksen ajankohtia

Selvitysraportti 51 (119) 10. Tilusrakenteen kehittyminen tilusjärjestelyn jälkeen Tilusjärjestelyn jälkeen järjestellyn alueen tilusrakenne muuttuu pääosiltaan vastaavalla tavalla kuin muuallakin. Selitystyön yhteydessä tehtyjen asiakashaastattelujen perusteella oli kuitenkin havaittavissa selvää kiinnostusta hyvän rakenteen vaalimiseen ja kehittämiseen myös tilusjärjestelyn jälkeenkin (liite 2). Alueen tilakoon kasvaessa myös peltolohkojen talouskeskusetäisyydet kasvavat lievästi. Lohkokoon kasvattamiseen käytetyt panostukset kuitenkin säilyvät ja keskimääräinen lohkokoko jatkaa kasvuaan. Tilusrakenteen kehittymisestä tilusjärjestelyn jälkeen on tehty hyvin vähän tutkimusta. Käytännössä todellinen rakenteen kehittymisen seurantakin on ollut vähäistä. Tämän selvitystyön yhteydessä tutkittiin 17 aluetta, joissa on tehty tilusjärjestely noin 15 vuotta sitten sekä lisäksi neljä aluetta, joissa tarveselvitys ei ole johtanut tilusjärjestelyyn ja neljä aluetta, joissa on tehty vanhempi uusjako tai isojaon järjestely. Analyyseissä käytettiin kahta menetelmää. Maatilahallinnon peltolohkorekisteri oli lähtötietona alueilla, joissa tilusjärjestely oli tehty tai tilusjärjestelyn tarvetta oli tutkittu. Neljän vanhan uusjakoalueen tai isojaon järjestelyalueen osalta jouduttiin käyttämään omistukseen pohjautuvia tietoja, koska lähtötilanteen osalta oli käytettävissä vain jaon toimituskartta. Peltolohkorekisterin tiedot käsiteltiin hallinnan mukaan yhdistäen mm. sellaisia lohkoja, jotka todettiin mm. ilmakuvatarkastelujen avulla kuuluvan yhtenäisenä viljeltävään lohkoon. Peltolohkoko ennen tilusjärjestelyä otettiin kunkin tilusjärjestelyn loppuraportista. Aineistoista laskettiin tilojen lukumäärä, peltoala ja vuokrattu peltoala, lohkojen lukumäärä, keskikoko, keskietäisyys talouskeskuksesta ja pinta-alalla painotettu keskietäisyys. Alueilla, joissa oli tehty uusjako tai isojaon järjestely, laskettiin lohkojen lukumäärä ja keskipinta-ala. Talouskeskusetäisyyttä ei pystytty tutkimaan, koska lähtötilanteen vertailukelpoisen aineiston saaminen olisi ollut vaikeaa. Pyhäjoki - Yppäri Pyhäjoki - Parhalahti Alavieska - Kähtävä Merijärvi - Ylipää Merijärvi-Kirkonkylä Merijärvi - Pyhänkoski Kalajoen Mehtäkylä Sievi-Kukonkylä Sievi-Jokikylä Nivala - Sarjankylä Nivala - Koskenperä Ullava Kauhava - Ontonneva Nykarleby - Ytterjeppo Veteli - Veteli Veteli - Pulkkinen Kälviä - Ruotsalo Lohkojen keskikoko (ha) 0,00 1,00 2,00 3,00 4,00 5,00 6,00 Ennen tilusjärjestelyä Tilusjärjestelyn jälkeen Vuonna 2015 Kaavio 18: Lohkojen keskikoko ennen tilusjärjestelyä, tilusjärjestelyn jälkeen ja vuoden 2015 tilanteessa.

Selvitysraportti 52 (119) Kaaviosta 18 voi päätellä, että lähes kaikissa tilusjärjestelyissä lohkokoko on kaksinkertaistunut. Tilusjärjestelyn päättymisestä on keskimäärin noin 15 vuotta. Lohkokoko on tämän jälkeen kasvanut keskimäärin 6 %. Tilusjärjestelyssä saavutettu rakennemuutos ei ole lohkokoon osalta heikentynyt. Vanhojen alueiden merkitys tässä analyysissä on tärkeää, koska niiden perusteella voi tehdä karkeaa arviota tilusrakenteen pitkäaikaisesta kehityksestä. Valitettavasti selvityksessä ei ollut mahdollisuutta ottaa laajempaa otosta analysoitavaksi menetelmä vaatiman työmäärän takia. Peltolohkokoon kasvu näillä alueilla on ollut keskimäärin 7 %. Lohkojen keskikoko / Vanhat hankkeet (omistuksen mukaan) Laihian isojaon järjestely 4,51 4,42 Vaasa - Sundom (osa) 2,97 3,29 Vöyri - Rökiö 2,06 2,07 Kaustinen - Jylhä 2,10 2,71 0,00 1,00 2,00 3,00 4,00 5,00 Järjestelyn jälkeen Vuonna 2015 Kaavio 19: Peltolohkojen keskikoko vanhoilla jakoalueilla. Mielenkiintoisinta on Laihian isojaon järjestelyn analyysi, jossa tutkitun alueen osalta lohkokoossa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta huolimatta siitä, että tilusrakenne on syntynyt yli 100 vuotta sitten. Analyysin vertailukelpoisuutta hallinnan mukaan tehtyyn analyysiin heikentää omistuspohjainen rakenne. Maatilalla on saattanut olla aineistossa hallinnassaan vierekkäiset palstat/lohkot. Lohkot ovat kuitenkin omistuksen takia katsottu kuuluviksi eri yksiköihin.

Selvitysraportti 53 (119) Kaavio 20: Lohkojen talouskeskusetäisyyden muutos tilusjärjestelyn jälkeen Keskietäisyydet ovat kasvaneet myös niillä alueilla, joissa on tehty tilusjärjestely. Kun otetaan samanaikaisesti huomioon lohkojen lukumäärässä tapahtunut muutos, on lohkon etäisyys talouskeskuksesta kasvanut vain 142 metriä. Muutos on 4 %. Vaikka tutkimusaineisto on pieni kiinteistörakenteen laajan kehittymisanalyysin kannalta, se antaa kuitenkin selkeän kuvan tilusjärjestelyssä syntyvän lohkokoon kasvun ja maatilojen omatoimisen kehittämisen suhteesta. Toisaalta se osoittaa myös sen, että pelko hyvän kiinteistörakenteen pirstoutumisesta on osittain ylimitoitettu tai jopa perusteeton. Vaikka talouskeskusetäisyydet lukujen valossa lievästi kasvavat niin samanaikaisesti lohkokokoon tehdyt panostukset säilyvät. Ongelmallisinta lienee se, että kasvavien tilojen lohkojen lukumäärä kasvaa sekä hallintaan että omistukseen saatujen lohkojen osalta. 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Lohkojen keskikoko (ha) Tilusjärjestely tehty (hallinta) Ei tilusjärjestelyä (omistus) Ennen tilusjärjestelyä 1,57 2,22 Vanha järjestely (omistus) Tilusjärjestelyn jälkeen 3,09 2,91 Vuonna 2015 3,28 2,38 3,12 Ennen tilusjärjestelyä Tilusjärjestelyn jälkeen Vuonna 2015 Kaavio 21: Lohkojen keskikoon kasvu kaikissa tarkasteluryhmissä.

Selvitysraportti 54 (119) Peltotilusjärjestelyssä lohkokoko keskimäärin kaksinkertaistuu (liite 1, kaavio L16). Selvityksessä mukana olleen aineiston perusteella lohkokoon kasvu ilman tilusjärjestelyä tai tilusjärjestelyn jälkeen on ollut 6-7 %. Tilusjärjestelyn jälkeinen vertailuajanjakso on noin 15 vuotta. Laihian isojaon järjestelyn osalta kysymys on yli 100 vuodesta. Tämän aineiston perusteella voi todeta, että markkinataloudelta menee 150-200 vuotta saadakseen aikaan saman muutoksen, joka tilusjärjestelyssä saavutetaan alle viidessä vuodessa.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 55 (119) 11. Tilusjärjestelyjen yhteydessä toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet 11.1. Tie- ja kuivatushankkeiden tarkoitus Kiinteistörakenne muodostuu alueella olevasta tie- ja valtaojaverkosta (eli kiinteistörungosta) sekä näiden varassa olevasta kiinteistöjen palstajaotuksesta. Peltotilusjärjestelyn yhteydessä pystytään hyvin harvoin parantamaan kiinteistöjaotusta vaihtamalla pelkästään kokonaisia lohkoja. Vaihtojen kokonaisuus muodostuu tieyhteyksiltään, kuivatusolosuhteiltaan ja pinta-alaltaan erilaisista vaihtokappaleista. Kiinteistörungon elementit, tiet ja valtaojat noudattavat isojaossa ja sen jälkeen tehdyissä osittamistoimituksissa syntynyttä kiinteistöjaotusta. Tilusjärjestelyssä suunniteltu uusi kiinteistöjaotus aiheuttaa vääjäämättä tarpeita mukauttaa tie- ja kuivatusverkkoa. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 :n mukaan uusjaossa laaditaan uusjakosuunnitelma, jossa esitetään mm. tehtävät tiet ja kuivatustyöt niihin liittyvine suunnitelmineen. Uusjakojen tukemislaki on toiminut rahoituksen instrumenttina, jolla on voitu varmistaa näiden töiden toteutuminen tilusjärjestelyn yhteydessä. Uusien tilusten haltuunottohetkellä tai viimeistään tilusjärjestelyn päättyessä uusien tilusten tulisi olla tieyhteyksien ja kuivatuksen osalta kunnossa. Kysymys on kokonaisvastuusta kiinteistörakenteen kehittämisessä. Toteutettavien toimenpiteiden merkitys on muuttunut 80- ja 90-luvun perusparannustyyppisestä kehittämisestä. Syynä ovat olleet tilusjärjestelytoiminnan tehostamistarpeet. Käytettävissä olevat varat on suunnattu entistä tarkemmin tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta välttämättömiin hankkeisiin. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten kehitys Toimenpiteet /vaihtuva peltopinta-ala Toimenpiteet /peltopinta-ala 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 - Kaavio 22: Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten suhde peltotilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan 5 Kaaviossa on kuvattu tie- ja kuivatushankkeiden kokonaiskustannuksia suhteessa tilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannus on suhteessa toimitusalueen peltoalaan laskenut huomattavasti. Nykyisin tie- 5 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015), päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

Selvitysraportti 56 (119) ja kuivatushankkeiden kustannus on noin 750 /peltohehtaari (kustannukset sisältävät arvonlisäveron). Kehitys osoittaa toimenpiteiden entistä tarkemman kohdentamisen tilusjärjestelyn kannalta tarkoituksenmukaisiin ja välttämättömiin toimenpiteisiin Huono kiinteistöjaotus johtaa yleensä myös huonoon teiden ja valtaojien kunnossapidettävyyteen tai jopa huonoon kuivatettavuuteen yhteishankkeiden toteuttamisen ollessa vaikeaa. Tilusjärjestelyjen yhteydessä puhuttiin aikaisemmin perusparannushankkeiden toteuttamisesta, jossa tavoitteena oli koko tilusjärjestelyalueen tasalaatuistaminen. Tästä tavoitteesta on luovuttu. Perusparannusten toteuttaminen aloitettiin 80- ja 90-luvun tilusjärjestelyissä ennen uusjakosuunnitelman vahvistamista. Nyt toimenpiteisiin voi ryhtyä vasta uusjakosuunnitelman vahvistamisen jälkeen niin, että toimenpiteet voidaan kohdistaa tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Tavoitteena on kuitenkin, aikaisempaa vastaavalla tavalla, vaihtuneiden alueiden hyvä käytettävyys. Kuva 13: Yllä tyypillinen esimerkki tilusjärjestelyn yhteydessä tapahtuvista palstojen vaihdoista (Nivalan Ruuskankylän tilusjärjestely, tilanne ennen ja jälkeen tilusjärjestelyä). Kuvassa 13 olevassa esimerkissä käyttöyksikön K5 uusi tilusjärjestelyssä muodostettu peltolohko (16 ha) koostuu yhdeksästä lohkosta ja lohkonosasta, joista yksi on K5:n entinen lohko. Lohkoista osa on ollut salaojissa, mutta valtaosa on ollut avo-ojissa erilaisin viljelyssuunnin. Ilman mukauttamistoimenpiteitä uutta lohkoa ei voisi viljellä yhtenä kokonaisuutena. Oheisen kaltainen kiinteistörakenteen kehittäminen vaatii myös tie- ja kuivatusolosuhteiden mukauttamista, koska etenkin lohkojen osat ovat hankalasti viljeltävissä ilman toimenpiteitä mm. vaillinaisen kuivatuksen, lohkolle pääsyn ja useiden viljelysuuntien takia. Selvitystyön yhteydessä toteutettujen asiakashaastattelujen yhteydessä nousi esiin huoli joidenkin alueiden taantumisesta. Hyvin pirstoutunut kiinteistörakenne johtaa tieja kuivatusverkon rapautumiseen. Kehittämistoimenpiteet on jouduttu pitkään laiminlyömään, kun pääosalla maanomistajista sitoutuminen maaomaisuuden kehittämiseen on hiipunut. Tilusjärjestelyn toteuttaminen tällaisella alueella saattaa osoittautua tilatasolla tarkasteltuna kannattamattomaksi vaikka sillä olisi aluetalouden ja alueen elinvoimaisuuden kannalta iso merkitys. Kiinteistölle tapahtuva liikenne yhtyy alueen ja alueen läpi menevään liikenteeseen. Tämä on merkittävää etenkin kyläkeskusten, päätieverkon ja rautateiden osalta. Kylä-

Selvitysraportti 57 (119) keskusten osalta korostuu kylän viihtyvyys, jos asuntojen vierestä kulkevaa maatalousliikennettä pystytään vähentämään. Päätieverkolla kysymys on ensisijaisesti liikenneturvallisuudesta mm. maatalousliittymien ja muun liikenteen seassa kulkevien hitaiden maataloustyökoneiden osalta. Usealla tilusjärjestelyalueella on pystytty poistamaan rautateiden tasoristeyksiä samalla, kun kiinteistöjaotusta on järkeistetty. Kuva 14: Maatalousliikenteen yhteensovittaminen valtatiehen Kuvassa on esimerkki tilusjärjestelyn yhteydessä tehdystä maatalousliikenteen ja valtatien yhteensovittamisesta. Sen lisäksi, että alueen maatalousliikenteen kokonaismäärä laski, pystyttiin tiejärjestelyjen avulla vähentämään maatalousliikennettä valtatiellä 8 ja poistamaan törmäysonnettomuuksien kannalta kriittisiä maatalousliittymiä. 11.2. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen kehitys Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen kehitykseen on vaikuttanut 90-luvulta lähtien kolme keskeistä muutosta: Tilusjärjestelytoimintaa on ohjattu enemmän keskeisten kiinteistörakenneongelmien ratkaisemiseen. Perusparannustyyppisestä toiminnasta on luovuttu. Toiminnan ohjaukseen on otettu tiukemmat kriteerit (liite 4). Hankeuusjaoissa ja metsätilusjärjestelyissä ei käytetä tällä hetkellä uusjakojen tukemislain mukaisia varoja. Metsätilusjärjestelyjen osalta rahoitus on kanavoitunut kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisista valtion varoista (KEMERA). Edellisessä luvussa esitetyssä kaaviossa 22 on tie- ja kuivatushankkeiden kokonaiskustannuksen kehitys vuodesta 2005 alkaen. On oleellista tarkastella kustannusten kehitystä koko pinta-alan ja vaihtuneen pinta-alan osalta, koska tämä suhde osoittaa toteutettavien toimenpiteiden kohdistumista järjesteltävien tilusten kannalta. Muutoksessa on ollut merkittävässä roolissa ns. tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristö (liite 4), jolla on saavutettu eri tilusjärjestelyjen yhdenvertaisuus ja toisaalta toimenpiteiden välttämättömyyden harkinnan läpinäkyvyys.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 58 (119) Rahoituksen kokonaiskäyttöä tarkasteltaessa on huomioitava erityisesti salaojitusmäärien kehitys. Salaojituksen kokonaismäärä on merkittävällä tavalla vähentynyt. Mukauttamissalaojitukset ovat viime vuosina kohdistuneet alle puoleen vaihtuvista alueista (kaavio 23). 250% 200% 150% 100% 50% 0% Salaojitusmäärän kehitys Salaojitusta ha/vaihtuva peltopinta-ala Salaojitusta ha/peltopinta-ala Kaavio 23: Salaojitusmäärän kehitys peltotilusjärjestelyissä 6 Sen sijaan samanaikaisesti salaojituksen kustannusten osuus kaikkien tie- ja kuivatushankkeiden kustannuksista on noussut. 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Kustannusten suhde Valaojitusten osuus Teiden osuus Salaojitusten osuus Kaavio 24: Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten keskinäinen suhde peltotilusjärjestelyissä Salaojitusten kustannusosuuden kasvua selittää kolme asiaa: Muutamana viime vuotena on työn alla ollut tilusjärjestelyjä, joissa on ollut jäljellä enää salaojituksiin liittyviä töitä. 6 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015), päivämäärät ovat tilusten haltuunottopäiviä

1.12.1995 1.9.1998 1.4.1999 1.10.2001 1.10.2004 15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 15.10.2008 1.2.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.1.2010 15.10.2010 1.10.2011 1.1.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2014 Selvitysraportti 59 (119) Salaojituskustannukset ovat nousseet yleistä maarakennusindeksiä nopeammin. Tilusjärjestelyissä ojitettavat ojastot ovat joillakin alueilla olleet vaikeasti ojitettavissa. Salaojat /ha 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Kaavio 25: Salaojituskustannusten hintakehitys 7 Kaavio 25 esittää salaojituskustannusten nousua. Kustannukset on korjattu maarakennusindeksillä nykyhetkeen, joten kustannukset ovat kasvaneet maanrakennusindeksiä nopeammin. Valtaojitusten kustannuksien nousu on vastannut viimeisen 20 vuoden aika maanrakennusindeksin kehitystä. Käytännössä valtaojitustyöt maksavat 21 /metri. Kustannustasoa nostivat eräät 2010-luvun hankkeet, joissa toteutettiin putkituksia. Nyt putkitusten kustannuksia on rajattu kriteeristön avulla niin, että kalliita putkituksia ei enää toteudu. Tiehankkeiden kustannukset ovat kasvaneet selkeästi maanrakennusindeksiä nopeammin. 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 - Tiet /km Kaavio 26: Teiden rakentamisen hintakehitys 7 7 Kustannukset on indeksikorjattu nykyhetkeen (12/2015)

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 60 (119) Kustannukset ovat vuodesta 2010 olleet selvässä nousussa. Keskiarvo on 23 metriä kohden sisältäen arvonlisäveron. Hintojen kasvu johtuu pääosin siitä, että viime vuosina rakennettavat tiet on valikoitu tarkemmin. Rakennettavien teiden vanha runko on huono tai tiet rakennetaan uuden linjauksen mukaisesti. Perusparannustyyppiset tiehankkeet tai sorastukset ovat kiellettyjä. Tilusjärjestelytuotannon tehokkuus on lähes kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Samanaikaisesti tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten kehitys on ollut järjesteltyä hehtaaria kohden aleneva. Tie- ja kuivatushankkeiden osuus tilusjärjestelyn kokonaiskustannuksista on vaihdellut viimeisen 10 vuoden aikana 60-70 % tasolla. Vaihteluväli on kokonaisuutena arvioituna varsin pieni. 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Tie- ja kuivatushankkeiden osuus kokokonaiskustannuksista Kaavio 27: Tie- ja kuivatushankkeiden osuus kokonaiskustannuksista

Selvitysraportti 61 (119) 12. EUn valtiotukisääntöjen vaikutukset tilusjärjestelyjen tukemiseen 12.1. Valtiontuen käsite Euroopan unionin mukaan valtiontuet yritystoiminnalle ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Yritykselle myönnettävä julkinen tuki voi antaa sille kilpaileviin yrityksiin verrattuna etua, ja tämä vääristää tai uhkaa vääristää EU:n sisämarkkinoiden toimintaa ja kilpailua. (SEUT 107 artikla 1). (TEM 2015 s. 3). Tuen muodolla ei ole merkitystä. Yleensä kyseessä on suora avustus tuen saajalle, mutta esimerkiksi myös markkinahintaa alhaisempi lainan korko lasketaan tueksi. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 107 kohdissa 2 ja 3 määritellään kuitenkin poikkeukset, joiden nojalla tukitoimenpiteet voidaan hyväksyä. Jäsenvaltiot eivät itse voi tehdä arvioita tukien hyväksyttävyydestä, vaan asiassa sovelletaan ennakkoilmoitusmenettelyä. Pääsääntöisesti kaikki artiklan 107 mukaiset tuet tulee hyväksyttää ennen täytäntöönpanoa Euroopan komissiossa (artikla 108, kohta 3). Poikkeukset ennakkoilmoitusmenettelystä koskevat vähämerkityksellistä ns. de minimis -tukea ja ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin kuuluvaa tukea. Ilman ennakkoilmoitusta myönnetty tuki on laiton. Tällöin voidaan määrätä, että tuki peritään takaisin yritykseltä. (TEM 2016) Valtiontukisääntöjen soveltaminen edellyttää, että kaikki artiklan 107 kohdan 1 mukaiset tukitoimenpiteen tunnusmerkit täyttyvät (TEM 2014 s.4): Julkisia varoja kanavoidaan julkisiin tai yksityisiin yrityksiin. Etu on valikoiva, eli se kohdistuu vain tiettyihin yrityksiin. Toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tuensaajaa. Toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Yrityksen määritelmä on Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan laaja. Yrityksiksi katsotaan niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Esimerkiksi yksityishenkilöt ammatinharjoittajina täyttävät tämän kriteerin. (TEM 2016). Jos tukea myöntävä viranomainen arvioi, että suunniteltu tukitoimenpide täyttää kaikki edellä luetellut valtiontuen kriteerit, on ennen tuen täytäntöönpanoa noudatettava aina yhtä seuraavista menettelyistä: Ennakkoilmoitus komissiolle de minimis-tuki tai ryhmäpoikkeusasetusmenettely (jälkikäteen ilmoitus komissiolle) Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu tukea myöntävän viranomaisen näkökulmasta EU:n valtiontukisääntöjen edellyttämää selvitysprosessia.

Selvitysraportti 62 (119) Kuva 15: Onko tukitoimenpide tarpeen ilmoittaa komissiolle? (TEM 2015 s. 14) 12.2. Suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta Komissio esittää vuosien 2014-2020 suuntaviivoissa (EU 2014/C 204/01 s.4) edellytykset ja perusteet, joiden täyttyessä maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille. Suuntaviivojen kohdassa 1.3.4. komissio katsoo maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset. Tukikelpoiset kustannukset rajoittuvat tilusjärjestelyihin liittyviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin ja maanmittauskustannuksiin. Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

Selvitysraportti 63 (119) Suuntaviivojen kohdassa 2.1.6. komissio katsoo metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset. Tukikelpoiset kustannukset: Tukea voi saada aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin, jotka koskevat metsien kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvää infrastruktuuria, mukaan lukien metsämaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus, energia- ja vesihuolto sekä energian ja veden säästö. Kun kyseessä ovat ei-tuotannolliset investoinnit, investoinnit, joiden yksinomaisena tarkoituksena on metsien ympäristöarvon parantaminen, tai investoinnit, jotka tehdään metsäteihin, joilla liikkuminen on ilmaista ja jotka palvelevat metsien monitoiminnallisuuteen liittyviä näkökohtia, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. 12.3. Ryhmäpoikkeusasetus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kriteerit täyttävä julkinen rahoitus on valtiontukea, ja siitä on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Perussopimuksen 109 artiklan mukaisesti neuvosto voi kuitenkin määrittää tukimuodot, jotka vapautetaan tästä ilmoitusvaatimuksesta. Perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdan mukaan komissio voi antaa kyseisiä valtiontukimuotoja koskevia asetuksia. (EU N:o 651/2014 s. 1) Valtiontukien uusi yleinen ryhmäpoikkeusasetus (EU) N:o 651/2014 tuli voimaan 1.7.2014. Ryhmäpoikkeusasetus mahdollistaa tukien myöntämisen ilman komissiolle tehtävää ennakkoilmoitusta ja komission hyväksyntää. Komissio on antanut asetuksen (EU) N:o 702/2014 kesäkuussa 2014 tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti. Asetusta sovelletaan tilusjärjestelyjen osalta tukeen, joka myönnetään maatalouden alkutuotannossa mikroyrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille ja metsätalousalalle. (1 artikla). Asetusta ei sovelleta 1 artiklan mukaan vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen. Asetuksen artiklat 15 ja 43 koskevat erityisesti tilusjärjestelyjä. 15 artikla Maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki Maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää I luvussa vahvistetut edellytykset ja sen kohteena on enintään 100 prosenttia tosiasiallisesti aiheutuvista oikeudellisista ja hallinnollisista kustannuksista, maanmittauskustannukset mukaan luettuina.

Selvitysraportti 64 (119) 43 artikla Metsätalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki Metsätalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää I luvussa vahvistetut edellytykset ja jos se myönnetään a) yksityisille metsän haltijoille, jotka ovat pk-yrityksiä; ja b) ainoastaan oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin, maanmittauskustannukset mukaan lukien; ja c) on enintään 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista. 12.4. Vähämerkityksellinen tuki eli de minimis-tuki De minimis -tuella tarkoitetaan vähämerkityksistä julkista tukea, jonka määrä on maksimissaan 200 000 euroa yritystä kohden nykyisen ja kahden edellisen verovuoden ajanjaksolla (TEM 2015 s. 8). Maataloustuotteiden alkutuotannon alalla minimis -tukiraja on 15 000 euroa kolmen verovuoden aikana (TEM 2015 s.13). Maatalouden alan oma de minimis -sääntö ja 15 000 euron tukikatto koskevat vain maataloustuotteiden valmistamista (esim. viljankorjuu, munien pakkaaminen jne). Yleisen 200 000 euron de minimis - rajan piiriin kuuluu sitä vastoin metsätalous. Suoria avustuksia voidaan myöntää de minimiksenä myös vaikeuksissa olevalle yritykselle.(tem 2015 s. 14). Kaikista muista tukimuodoista poiketen de minimis -tuesta ei tarvitse tehdä ilmoituksia tai raportointia komissiolle. Tuen myöntämistä koskevat tiedot on kuitenkin säilytettävä 10 vuoden ajan, jotta tarvittaessa voidaan todentaa, että de minimis -asetuksen määräyksiä on noudatettu. 12.5. Uusjakojen tukemislain mukainen rahoitus ja hallinnollinen tuki Pohdittaessa uusjakojen tukemislain (1423/2014) ja EU-lainsäädännön soveltamista on erityisesti huomioitava uusjakojen tukemislain 4. Sen mukaan hallinnollisten kustannusten tukea myönnettäessä sovelletaan komission asetusta (EU) N:o 702/2014. Tukea ei saa myöntää sellaiselle uusjaon osakkaalle, joka on mainitun asetuksen 1 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tai 2 artiklan 14 kohdassa tarkoitettu yritys. Investointitukea ei voida myöntää toimenpiteeseen, jos tuki muodostuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtion tueksi. Tukemislain 6 mukaan investointituen edellytyksenä on, että 1. toimenpide on alueellinen, 2. toimenpide on tarkoituksenmukaisen kiinteistörakenteen vaatima ja välttämätön sekä 3. toimenpide on esitetty suoritettavaksi uusjakotoimituksessa.

Selvitysraportti 65 (119) Säädösten soveltaminen nykyisessä muodossa on vaikeaa tilusjärjestelytoiminnassa varsinkin hallinnollisen tuen (kiinteistötoimitusmaksun tuki) osalta. Syynä ovat etenkin seuraavat seikat: Tuki on mahdollista myöntää vain maatalouden alkutuotannossa toimivalle pkyrityksiin ja yksityisille metsän haltijoille, jotka ovat pk-yrityksiä. Tukea ei voi myöntää esimerkiksi maansa vuokranneille maanomistajille. Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille. De minimis-tuen myöntäminen ei ole mahdollista ilman lain muuttamista. Lisäksi investointituen osalta on ratkaisevaa toimenpiteen alueellisuuden tulkinta. Kiinteistötoimitusmaksuja ositellaan tilusjärjestelyssä pääsääntöisesti asianosaisen saaman hyödyn mukaan (Kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) 209 ). Osa maksuista on varsin pieniä, koska maksu voi syntyä tilusten järjestelemisen lisäksi myös järjestelyn yhteydessä tehtävistä muista toimenpiteistä, kuten esimerkiksi rajankäynneistä tai yksityisteiden kunnossapitokustannusten uudelleen osittelemisesta. Esimerkkinä on kuuden noin 1000 hehtaarin tilusjärjestelyn asianosaisille maksettavaksi tulevat kiinteistötoimitusmaksut. Maksua on määräytynyt näissä tilusjärjestelyissä keskimäärin 76 maanomistajalle. Maanomistajien maksuosuus on laskettu esimerkissä 75 % avustuksen mukaan, koska se vastaa nykyisin voimassa olevan uusjakojen tukemislain (1423/2014) 8 :n mukaista tasoa. 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 Kiinteistötoimitusmaksu ( ) 0 1 51 101 151 201 251 301 351 401 451 Avustus ( ) Maksettava ( ) Kaavio 27: Maksettavien kiinteistötoimitusmaksujen suuruus kuudessa tilusjärjestelyssä. 8 Maksut painottuvat lukumäärällisesti pieniin maksuihin. Näissä tilusjärjestelyissä 50 % maksuista on ollut alle 500. 8 Kaavion vaaka-akselilla on maksun järjestysnumero maksun suuruuden mukaan.

Selvitysraportti 66 (119) Avustuksen jakautuminen kokoluokkiin (%) 18 % Maksujen jakautuminen kokoluokkiin (%) 31 % 65 % 17 % 19 % 50 % Alle 500 500-1000 yli 1000 Alle 500 500-1000 yli 1000 Kaavio 28: Maksujen jakautuminen kokoluokkiin kuudessa tilusjärjestelyssä. Sekä myönnettävissä avustuksissa että asianosaisille tulevissa maksuissa on ensisijaisesti huomioitava maksujen lukumäärä ja toisaalta maksujen painottuminen lukumäärällisesti pieniin maksuihin. 12.6. Tilusjärjestelyjen rahoittaminen eräissä EU-maissa Uusjakotyyppinen maaseutualueiden tilusjärjestelymenettely on käytössä lähes kaikissa Manner-Euroopan valtioissa (Vitikainen 2003 s. 100). Suomen erona esimerkiksi Alankomaihin ja Saksaan nähden on se, ettei uusjakoja ole Suomessa tähän mennessä yhdistetty osaksi maaseudun kehittämisohjelmia. Keski-Euroopassa uusjaoissa ensisijainen päämäärä on kohdealueen pirstoutuneen kiinteistörakenteen parantaminen ja kiinteistöjen käytön edistäminen, joskin päätavoitteen ohella myös näissä uusjaoissa voi olla mukana pyrkimyksiä edistää erilaisten aluekehityshankkeiden toteuttamista. (Vitikainen 2003 s. 130). Vaikka uusjaon päätarkoitus olisi maaseutualueiden kiinteistörakenteen parantaminen, järjestelyalueeseen voidaan yleensä ottaa mukaan myös maaseutukylän kyläkeskusalue. Valtiot maksavat uusjaon toimituskustannukset yleensä joko kokonaan tai osittain (50 100 %) valtion varoista (Vitikainen 2015 s. 31). Kuva 16: Uusjaon esittelyä Baijerissa. (kuva Kalle Konttinen)

Selvitysraportti 67 (119) Uusjakoalueen maaomistajat muodostavat yleensä oikeustoimikelpoisen yhteisön (jakokunnan), jolla on maakohtaisesti vahvempi tai heikompi rooli hankkeiden toteuttamisessa (Vitikainen 2003 s.104). Esimerkiksi Alankomaissa, Ranskassa ja Saksassa on jakokunnalla vahva lakisääteinen asema. Tilusjärjestelyjen tukemista muualla Euroopassa selvitettiin tämän selvitystyön yhteydessä. Keski-Euroopasta saatujen sähköpostivastausten perusteella vaikuttaakin siltä, että jakokunta on yleisesti hyväksytty pääasialliseksi tuensaajaksi. Siksi maanomistajat ovat hallinnollisen tuen ja infrastruktuuriin liittyvien hankkeiden tuen kannalta tasavertaisessa asemassa. Rahoitus uusjaon toteuttamiseen liittyviin infrastruktuurihankkeisiin kytkeytyy maasta riippuen maaseudun kehittämisohjelmaan perustuen joko EU-varoihin tai kansalliseen rahoitukseen. (Gollwitzer, T. 2015/2016, Rheenen, J. 2015, Vromans, C. 2016, Verboven, J. 2015).

Selvitysraportti 68 (119) 13. Tilusjärjestelyihin liittyvien tie- ja kuivatushankkeiden rahoittamismahdollisuudet 13.1. Tie- ja kuivatushankkeiden rahoitus uusjakojen tukemislain perusteella Tie- ja kuivatushankkeiden rahoittaminen uusjakojen tukemislain mukaisella määrärahalla on riippuvainen kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta, jonka taso on vaihdellut viime vuosina 3-7,5 milj. euron välillä. Kiinteistötoimitusten tukemisen määrärahan käyttö perustuu uusjakojen tukemislakiin. Ennen vuotta 2015 vireille tulleisiin tilusjärjestelyihin (uusjakoihin) sovelletaan uusjakojen tukemislakia 211/1981 ja tätä uudempiin tilusjärjestelyihin uusjakojen tukemislakia 1423/2014. Tässä analyysissä keskitytään ensisijaisesti uuteen uusjakojen tukemislakiin. Uusjakojen tukemislain (1423/2014) 6 mukaan investointituen edellytyksenä on, että 1. toimenpide on alueellinen, 2. toimenpide on tarkoituksenmukaisen kiinteistörakenteen vaatima ja välttämätön sekä 3. toimenpide on esitetty suoritettavaksi uusjakotoimituksessa. Päätöksen rahoituksen myöntämisestä tekee Maanmittauslaitos tilusjärjestelyn toimitusmiesten esityksestä (1423/2014 9 ). Kustannukset maksetaan tilusjärjestelyn toteuttamisen aikana valtion varoista. Kustannukset ositellaan tilusjärjestelyn loppuvaiheissa osakkaiden avustus- ja lainaosuuksiin. Lainsäädännön muutoksen myötä kustannukset siirtyvät maksettavaksi valtion kirjanpitojärjestelmän kautta suoraan urakoitsijalle (1423/2014 11 ). Tällä hetkellä käynnissä olevissa tilusjärjestelyissä valtio maksaa toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittavat varat tilusjärjestelyn tilille, jolta kustannukset maksetaan urakoitsijoille. Menettely olisi jatkumassa näiden aikaisemmin käynnistyneiden tilusjärjestelyjen osalta tilusjärjestelyjen päättymiseen saakka. Tukemisen taso tie- ja kuivatushankkeissa on vaihdellut viime vuosina 30-75 % välillä riippuen tilusjärjestelyn muutospainotteisuudesta. Uudessa uusjakojen tukemislaissa (1423/2014) kustannuksista jätetään 50 % valtion lopulliseksi menoksi. Maanmittauslaitos on rakentanut vuodesta 2010 lähtien valtakunnallista hankesalkkua, joka toimisi rahoituksen ohjauksessa keskeisenä instrumenttina. Hankesalkun tavoitteeksi asetettiin vuonna 2013 ns. elinkaarimalliin, jossa kunkin tilusjärjestelyn henkilö- ja rahoitusresurssit olisivat varmistettuna koko tilusjärjestelyn kestoajan. Nykyisessä tilanteessa mallin toteutuminen on jäänyt vaillinaiseksi, koska tilusjärjestelyissä olevat sitoumukset ovat ylittäneet rahoitusmahdollisuuden. Pohdittaessa uusjakojen tukemislain mukaisen rahoituksen toimivuutta on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: Edut Rahoitustason ohjaus on osa ministeriön ja Maanmittauslaitoksen tulosohjausta. Rahoituksen hallinta on Maanmittauslaitoksen hoidettavissa. Investointituen käytön ohjaamista ja seurantaa pystytään tekemään Maanmittauslaitoksen toimesta. Investointituen maksatusjärjestelmä on yksinkertainen. Maanomistajat ovat tasavertaisessa asemassa investointituen osalta.

Selvitysraportti 69 (119) Maanomistajien tasavertainen asema tukee yhtenäisten tilusjärjestelyalueiden muodostumista, jolloin tilusrakenteen kehitys on tehokasta. Investointitukea on saatavissa välttämättömiin alueellisiin tiehankkeisiin. Investointien rahoitus on hyvin synkronoitavissa tilusjärjestelyn etenemisen kanssa (hankesalkun hallinta). Välttämättömät alueelliset toimenpiteet tulevat toteutetuiksi. Maanomistajat eivät joudu rahoittamaan toteuttamista tilusjärjestelyn aikana. Haitat Määrärahojen riittävyys. Tilusjärjestelyn eteneminen ja päättymismahdollisuus ovat sidoksissa rahoitukseen. Toteutettavat hankkeet nähdään tilusjärjestelyyn liittyvinä, jolloin omatoimisuus on vähäisempää verrattuna omarahoitteisiin hankkeisiin. Toteutettava hanke toteutetaan vain siltä osin kuin se on tilusjärjestelyn kannalta välttämätöntä. Osa tie- ja kuivatushankkeista olisi kuitenkin tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta toteuttaa tiekunnan tai ojitusyhteisön hankkeena. 13.2. Peruskuivatusten rahoitus (Peruskuivatustuki) Peruskuivatusten tukemisesta on säädetty laissa peruskuivatustoiminnan tukemisesta 24.10.1997/947 ja asetuksessa peruskuivatustoiminnan tukemisesta 10.7.1998/530. On arvioitu, että peruskuivatuksen tukeminen olisi näiden säädösten kautta 2,5 milj. vuositasolla 9. Peruskuivatustuki on hyväksytetty Euroopan unionin komissiolla. Uusjakojen tukemisrahaa vastaavalla tavalla tämäkään tukiohjelma ei ole osa Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. Rahoitus perustuu kokonaisuudessaan kansallisiin varoihin (MAKERA). Ojitusyhteisön on haettava peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain (947/1997), jäljempänä peruskuivatuslaki, mukaista rahoitustukea kirjallisella hakemuksella asianomaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Jos ojitusyhteisöä ei ole perustettu, peruskuivatushankkeen hyödynsaajien tulee tehdä hakemus yhteisesti. Tuki myönnetään avustuksena. Tuen saajana voivat olla maatalousalalla toimivat pienet ja keskisuuret yritykset sekä pienet ja keskisuuret metsänomistajat. EU-lainsäädännön periaatteiden mukaan myöskään peruskuivatustukea ei saa myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle. Ojitusyhteisön hakema tuki maksetaan ojitusyhteisölle, joka osittelee tuen edelleen tukikelpoisille osakkaille. Tukea voidaan myöntää isolle yritykselle de minimis-säännöksen nojalla. Tuen yleinen taso on 40 % (asetus 530/1998 7 ). Avustuksen määrää voidaan korottaa enintään 20 %, mikäli hankkeessa tarvittavat vesiensuojelutoimenpiteet tai rakenneratkaisut ovat erityisen kalliita tavanomaiseen kaivuuseen verrattuna (Järvenpää & Savolainen 2015 s.118). Harkinnanvaraisiin ympäristönsuojelu- ja hoitotoimenpiteisiin voidaan myöntää täysimääräisesti tukea (100 %). Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa laskeutusaltaan, välittömästi kuivatusuoman yhteyteen toteutetun kosteikon tai pohjapadon rakentaminen, eroosiosuojaukset, kiveykset, kutusoraikko, happamilla sulfaattimailla kaivuumaiden kalkitus ja salaojituksen säätökaivon rakentaminen, nurmetus sekä kasvillisuuden siirto laikuttamalla. 9 Notifiointi, Bryssel 24.7.2015 C2015 5035 final, s.2

Selvitysraportti 70 (119) Tukea voidaan myöntää myös valtaojien putkituksiin. Ojitusyhteisölle maksettava tuki määräytyy arvonlisäverollisten kustannusten mukaan ja maanomistajien yhteiseen hakemukseen perustuvassa hankkeessa arvonlisäverottomien kustannusten mukaan, jos tuen saajat ovat arvolisäverovelvollisia. Peruskuivatushankkeen toimeenpanoon voidaan ryhtyä, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut rahoitus- tai avustuspäätöksen ja kun ojitusyhteisö on antanut asetuksen 530/1998 10 :ssä tarkoitetun sitoumuksen ja päättänyt hankkeen toimeenpanosta. Säädöksissä on huomioitu myös kiinteistönmuodostuslain 9 luvun mukaiset uusjaot. Jos kysymyksessä on kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 73 :ssä tarkoitetun työn rahoittaminen, rahoitushakemuksen voi tehdä myös jakotoimituksen toimitusinsinööri. Lisäksi on säädetty, että hankkeiden välistä etusijaa harkittaessa on erityisesti otettava huomioon ne hankkeet, joiden toteuttaminen liittyy uusjakotoimitukseen. Peruskuivatukseen liittyvää lainsäädäntöä on suunniteltu uudistettavaksi lähivuosina (Keskisarja 2016). Harkittaessa peruskuivatusten rahoittamista on otettava huomioon ainakin seuraavat edut ja haitat: Edut Perukuivatushanke (koko valtaoja) voidaan toteuttaa kokonaisuutena. Vesistönsuojelullisille toimenpiteille on saatavissa korkea tuki. Toimenpiteen toteuttaminen ei ole riippuvainen tilusjärjestelyn aikataulusta. Tuen hallinnointiin liittyvä työ ei kuormita tilusjärjestelyä. Haitat Tilusjärjestelyyn liittyvän toimenpiteen rahoittaminen on riippuvainen vuosittaisesta määrärahasta ja muiden rahoitushakemusten lukumäärästä. Tilusjärjestelyn etenemisen ja toimenpiteen toteuttamisen kanssa voi tulla synkronointiongelmia (uusien rajojen maastoon merkintä vs. valtaojan kaivuu). Maanomistajat joutuvat rahoittamaan toteuttamisen peruskuivatushankkeen aikana. 13.3. Salaojitusten rahoitus (Investointituki) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014 2020 myönnetään nuoren viljelijöiden aloitustukia ja maatilan investointitukia 407 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 tuki oli 108 miljoonaa euroa. (MAVI 2015) Tuen saajina ovat luonnolliset henkilöt ja yksityisoikeudelliset yhteisöt (Oy, Ky, Ay, osuuskunnat), jotka elinkeinonaan harjoittavat maataloutta tai ryhtyvät harjoittamaan maataloutta. Hakija tulee olla täyttänyt 18 vuotta hakemuksen vireille tullessa. Yläikäraja on poistunut. Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle. Tuen hakijan viljelytoiminnan tulee olla jatkuvasti kannattavaa. Jos tulos on koko ajan pieni tai negatiivinen, niin silloin tuelle ei ole edellytyksiä. Jos salaojitus on hakijalle merkittävä, niin se lisää pisteytystä. (EPO-ELY 2016)

Selvitysraportti 71 (119) Jos vuokramies hakee tukea vuokraamalleen lohkolle, tulee vuokrasopimuksesta olla jäljellä viisi vuotta viimeisen tukierän maksamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hakemusvaiheessa sopimuksesta tulee olla jäljellä 6-7 vuotta. Salaojitukseen myönnettävä avustuksen taso on nousemassa. Uusi taso on 35 %. Avustusta voidaan korottaa 5 %, jos salaojitus toteutetaan säätösalaojituksena. Tukea ei myönnetä valtaojien putkituksiin eikä pienpumppaamoinvestointeihin. Maatalouden rakennetukilain (1476/2007) 14 :n mukaan pienin myönnettävä tuki on 3000 arvolisäverottomista kustannuksista (muutos 1187/2014). Salaojituksen hyväksyttävät yksikkökustannukset Salaoja ja putkitus, ympärysaineena salaojasora, kivimurske tai esipäällyste Ojametrin maksimikustannus on 3,60 euroa Hinta sisältää suunnittelun, putken, ympärysaineen, kaivuu- ja täyttötyöt. Salaoja ja putkitus, muu ympärysaine. Ojametrin maksimikustannus on 1,90 euroa Hinta sisältää suunnittelun, putken, ympärysaineen, kaivuu- ja täyttötyöt. Säätökaivo Tuettava kustannus on 800 euroa/ha Hinta sisältää säätökaivon ja asennustyöt Salaojitukseen voi sisältyä myös salaojitettujen lohkojen välisen rajaojan putkitus, jos työ toteutetaan muun salaojituksen yhteydessä ja kyseessä ei ole valtaoja. (EPO-ELY 2016) Salaojitustyöt voidaan aloittaa vasta tukipäätöksen jälkeen. Harkittaessa salaojitusten rahoittamista on otettava huomioon ainakin seuraavat edut ja haitat: Edut Salaojitukset voidaan rahoittaa yhden luukun periaatteella eli vaihtuvien alueiden ja vaihtumattomien alueiden ojastoihin tulee rahoitus samasta lähteestä. Rahoitusmenettely lisää maanomistajien kustannustietoisuutta, koska toteutus joudutaan rahoittamaan osittain omalla pääomalla tilusjärjestelyn aikana. Toimenpiteen toteuttaminen ei ole riippuvainen tilusjärjestelyn aikataulusta. Tuen hallinnointiin liittyvä työ ei kuormita tilusjärjestelyä. Haitat Toimenpiteen rahoittaminen on riippuvainen vuosittaisesta määrärahasta ja muiden investointihakemusten määrästä. Maanomistajien maksuosuuden kasvu tilusjärjestelyn aikana voi kasvattaa tilusjärjestelyjen vastustusta tilojen maksuvalmiuden tai -kyvyn takia. Tukea ei voida myöntää kaikille maanomistajille. Erot maanomistajien tukikelpoisuudessa kasvattavat tilusjärjestelyjen vastustusta. Maanomistajien erilainen asema vaikeuttaa yhtenäisten tilusjärjestelyalueiden muodostumista, jolloin rakennemuutos jää osittain vajaaksi. Monimutkaistaa tilusjärjestelyn yhteydessä tehtävää tilikorvauskäsittelyä, koska vaihdettavien alueiden arvoerojen merkitys kasvaa.

Selvitysraportti 72 (119) Rahoitusmuodon käytön kannalta olisi tärkeää, että tilusjärjestelyn osakkaat voisivat muodostaa rakennetukilain 5 :n mukaisen yhteenliittymän, joka hyväksytään tuen saajaksi. Sen mukaan tukea voidaan myöntää yksityisoikeudelliselle yhteisölle, jonka osakkaista tai jäsenistä enemmän kuin puolet on luonnollisia henkilöitä ja jonka tarkoituksena on edistää yhteistoimintaa osakkaiden tai jäsenten harjoittamassa maatalouden tuotantotoiminnassa. 13.4. Metsäteiden rahoitus (KEMERA) Metsätalouden rahoitusta säätelee Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki 23.1.2015/34 ( Uusi Kemera-laki, 34/2015) ja Valtioneuvoston asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta 13.5.2015/594 (594/2015). Laki on voimassa 31.12.2020 saakka. Vuoden 2015 talousarvio mukaan lukien toteutus- ja suunnittelutuki on ollut teiden perusparannuksen osalta 9,2 M ja teiden rakentamisen (uudet) osalta. 0,9 M. Tuen saajajana voi olla yksityinen metsänomistaja: luonnollinen henkilö, maanvuokraoikeuden, testamenttiin perustuvan käyttöoikeuden, lesken hallintaoikeuden, eläkeoikeuden tai muun vastaavan oikeuden haltija, jos haltija on luonnollinen henkilö yhteisö, yhteenliittymä ja kuolinpesä, jonka yhtiömiehenä, jäsenenä tai osakkaana on vain luonnollisia henkilöitä ja jossa yhteisön ja yhteenliittymän pääasiallisena (yli puolet liikevaihdosta ja tasearvosta) tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. säätiö, jonka toiminnasta pääosan (yli puolet liikevaihdosta ja tasearvosta) muodostaa maatila- tai metsätalouden harjoittaminen yhteismetsän osakaskunta ja yhteisaluelaissa (758/1989) tarkoitetun yhteisen alueen osakaskunta, jonka osuuksista vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden omistuksessa. Tuen myöntää Suomen metsäkeskus. Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa olevalle yritykselle (EU:n suuntaviivat 2014/C 204/01). Toteuttamissuunnitelman on oltava hyväksytty ennen toteutustöiden aloitusta. Tukea voi hakea myös erikseen toteuttamissuunnitelman tekemiseen ja suunnitelman toteuttamiseen. Tuen kohteena olevan tien on sovelluttava ympärivuotiseen käyttöön. Tukitaso on tien perusparannuksen osalta 40-60 % hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista. Tien rakentamisen tukitaso on 30-50 % hyväksyttävistä, kohtuullisista kokonaiskustannuksista. Sillan rakentamisen tai kunnostamisen osalta tukitasoa voidaan korottaa 10 %. Tuki maksetaan arvonlisäverottomista toteutuneista kustannuksista. Tien perusparannukseen tarvitaan tiekunnan päätös tien perusparannuksesta. Metsäkuljetusten osuus yksiköistä tulee olla vähintään 30 %. Tien rakentamisen osalta tuetaan vain yhteishankkeita (vähintään kahden sellaisen eri kiinteistön alueella, jotka eivät kuulu samoille maanomistajille, jos kummankin kiinteistön omistajalla on oikeus Kemera-tukeen). Metsäkuljetusten osuus yksiköistä tulee olla vähintään 50 % Kemera-tukeen liittyvää soveltuvuusanalyysiä ei ole tehty tässä selvitystyössä, koska nykyisen kysynnän ja rahoitustilanteen vallitessa Kemera-tuki on ainoa realistinen rahoitusmuoto metsätilusjärjestelyihin.

Selvitysraportti 73 (119) 13.5. Yksityisteiden rahoitus Yksityisteiden valtionavustukset perustuvat erityisesti lakiin yksityisistä teistä 358/1962, ja asetukseen yksityisistä teistä 1267/2000. Valtionavustuskelpoisille yksityisteille voidaan myöntää harkinnanvaraisesti valtionavustusta. Avustusta voi hakea tien tiekunta. Yksityistie on yksityistielain 93 :n perusteella valtionavustuskelpoinen, jos se on autolla ajokelpoinen ja sen asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta ja sillä on paikkakunnalla huomattava liikenteellinen merkitys tai se on tarpeellinen pysyvän asutuksen pääsytienä vähintään yhden kilometrin matkalla ja sen vaikutuspiirissä on vähintään kolme pysyvästi asuttua taloutta. Avustus on yleensä 50 % hankkeen hyväksytyistä ja tukikelpoisista arvonlisäverollisista kustannuksista. Joissakin hankkeissa avustus voi olla suurempi eli 75 %. Tällaisia ovat muun muassa siltojen ja isojen rumpujen uusimiset ja peruskorjaukset sekä poikkeuksellisten olosuhteiden, kuten tulvien, tielle aiheuttamien vaurioiden korjaaminen. (ELY-keskus 2016) Käytännössä tilusjärjestelyjen yhteydessä tarvittava rahoitus liittyy lähes poikkeuksetta maa- ja metsätalouskäytössä (viljelystie, metsätie) oleviin teihin. Toimenpiteitä kohdennetaan nykyisin harvoin sellaisiin teihin, jotka täyttäisivät edellä olevan listan ehdot. Siksi tämän rahoitusmuodon käyttö voisi tulla vain harvoin kysymykseen pelto- ja metsäalueiden kiinteistörakenteen kehittämisen yhteydessä ja siksi rahoituksen tarkempaa soveltuvuusanalyysiä ei ole tehty tässä selvitystyössä 13.6. Käynnissä olevien tilusjärjestelyjen rahoitustarve Keskeneräisenä on tällä hetkellä 37 tilusjärjestelyä. Niistä 28 on sellaista järjestelyä, jonka osalta on olemassa uusjakojen tukemislain (24/1981) 6 :n mukainen maa- ja metsätalousministeriön rahoituspäätös mm. tie- ja kuivatushankkeiden rahoittamiseksi. Yksi työn alla olevista järjestelyistä on metsätilusjärjestely, jossa tie- ja kuivatushankkeisiin ei käytetä tukemislain mukaisia varoja. Loput tilusjärjestelyt ovat sellaisia, joihin on tullut maanomistajien hakemus ja ne on kirjattu vireille tulleeksi. Niitä ei ole kuitenkaan viety eteenpäin rahoitusmahdollisuuksien ollessa auki. 28 tilusjärjestelyä tarvitsee määrärahoja kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta olemassa olevien päätösten nojalla. 1 metsätilusjärjestely etenee ilman näitä määrärahoja. 8 vireille tullutta on ilman päätöstä jatkotoimista. Tällä hetkellä merkittävin suurin huoli kohdistuu 28 pisimmälle edenneeseen tilusjärjestelyyn. 18 järjestelyssä on vahvistettu uusjakosuunnitelma ja lopuissa 10 uusjakosuunnitelma voidaan vahvistaa tämän vuoden aikana. Tilusjärjestelyjen loppuunsaattamiseen tarvitaan määrärahoja 17,6 miljoonaa euroa. Alla olevassa taulukossa (taulukko 3) on laskelma näiden tilusjärjestelyjen rahoitustarpeesta.

Selvitysraportti 74 (119) Tnro Alue 2016 2017 2018 2019 2020 2005-158607 Luopajärvi 2007-228953 Luohua 2007-258762 Vesiluoma-Koukkuluoma 2008-281544 Jokikylä 2009-319335 Pernoo 2010-341114 Stubb-Snårbacka 2010-360879 Kalax-Tjärlax 2011-372413 Haukilampi 2014-474533 Haikara 2007-228927 Kangas-Ikola-Hellanmaa 2007-232279 Honkajoen pohjoisosa 2007-246892 Pattijoki-Jokelanperä 2007-260122 Särkikylä 2008-300750 Välikannus-Koutonen 2009-313649 Bertby 2012-415499 Akaa-Urjala 2012-420533 Värtsilä 1999-664189 Järvikylä 2008-300638 Österby 2008-300747 Alaviirre-Väliviirre 2010-352173 Lillby 2011-381085 Komsi-Teerenpaikka 1999-647555 Kiiskilä 2009-307379 Leskelä 2009-311358 Isoniitty 2009-316664 Lappi 2011-404746 Ilmajoen Alajoki (Munakka) 2013-446201 Pylväs-Jylhä 4,5 milj. 4,5 milj. 4,0 milj. 3,0 milj. 1,6 milj. Taulukko 3: Rahoitustarve niissä tilusjärjestelyissä, joissa uusjakosuunnitelma on vahvistettu tai vahvistetaan lähiaikoina. Näiden määrärahojen lisäksi varoja tarvittaisiin jo haettujen tilusjärjestelyjen eteenpäin vientiin. Tilusjärjestelyjen kokonaisrahoitustarve on tällä hetkellä 4,5 milj. /vuosi.

Selvitysraportti 75 (119) 14. Johtopäätökset Tässä selvitystyössä on lähestytty tilausjärjestelytoimintaa monelta suunnalta, jotta kokonaiskuva toiminnasta olisi riittävän kattava johtopäätöksille ja kehittämisehdotuksille. Kuten aikaisemmin on todettu, on tilusjärjestelytoiminta varsin tutkittu ja kehittämismyönteinen toimintasektori. Myös tässäkin selvitystyössä on haluttu löytää toimintaan konkreettisia rakennemuutoksia. Muutoksilla halutaan saavuttaa laadun ja asiakastyytyväisyyden paranemista sekä kustannussäästöjä yhteiskunnan ja asiakkaiden kannalta. Tilusjärjestelyjen tunnettavuutta voi mitata mm. tilusjärjestelytoimintaan liittyvien artikkelien ja maaseudun kehittämisohjelmien kautta. Väinö Ylikangas totesi tilusjärjestelytoimintaan liittyvässä esiselvityksessään Tilusjärjestelyt maanhallinnan ja -käytön toteuttamisessa (Ylikangas 2007), ettei maaseudun maankäytön rakenteita ole kehittämiskohteina huomioitu lainkaan maaseudun kehittämisohjelmissa. Tämän selvitystyön perusteella tilusjärjestelytarve todetaan hyvin laajalti maankäytön ja kiinteistörakenteen kehittämisen parissa työskentelevien henkilöiden taholta. Samoin yrittäjänäkökulmasta katsottuna tarve on nostettu esiin kiistattomasti, jopa kyseenalaistaen elinkeinon harjoittamismahdollisuudet ilman tilusjärjestelytyyppisiä toimenpiteitä. Tilusjärjestelyihin liittyvät artikkelit on kirjoitettu lähes poikkeuksetta tilusjärjestelyä lähellä olevien maanmittarien toimesta. Miten tilusjärjestelyt voitaisiin nähdä osana alueellista kehittämistoimintaa, ellei kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuutta ja tilusjärjestelykeinoa tunnisteta? Tilusjärjestelytoiminnan alueellinen hyväksyttävyys muuttui 2000-luvun alussa etenkin niillä alueilla, joissa tilusjärjestelytoiminta oli tunnettua. Tämä on kuitenkin edellyttänyt yhteistyötä aluekehityksestä vastaavien organisaatioiden ja Maanmittauslaitoksen välillä. Hyväksyttävyyden rinnalle nostetaan usein termi vapaaehtoisuus, joka on välillä johtanut hyvinkin ristiriitaisiin tilanteisiin. Maanmittauslaitoksessa on painotettu toiminnan asiakaslähtöisyyden merkitystä. Tilusjärjestelyjen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Hyväksyttävyyden saavuttaminen edellyttää asiakaslähtöisyyden lisäksi merkittävää työtä kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksien ja tilusjärjestelyvälineen tunnetuksi tekemisen osalta. Tilusjärjestelytuotanto on tehostunut. Tehostuminen ei koske pelkästään maanmittarien työaikakustannuksia vaan myös toteutettavat tie- ja kuivatushankkeet on pystytty kohdistamaan entistä tarkemmin niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiä. Samalla, kun tilusjärjesteltävä pinta-ala on kasvanut, ovat kokonaiskustannukset alentuneet. Kustannuskehityksessä on huolestuttavinta mukauttamissalaojitusten kustannusosuuden kasvu verrattuna kiinteistörakenteen kehittämisen perustarkoitukseen. Tilusjärjestelyprosessissa on kehittämiskohteita samalla tavalla kuin kaikessa muussa tekemisessä nykyisen digitaalisen maailman tuomien mahdollisuuksien myötä. Tilusjärjestelytoiminnassa on viety läpi useita kehittämishankkeita, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet prosessin nopeuttamismahdollisuuksiin, kustannuksiin, laatuun ja asiakastyytyväisyyteen. Tilusjärjestelyprosessista on löydettävissä vielä kohtia, joissa muuttamalla toimintatapaa nykyistä dynaamisemmaksi saavutetaan parempi lopputulos kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuuksien ja kokonaiskustannuksien osalta. Teknisessä kehityksessä panostetaan sähköiseen asiointiin ja se luo uuden mahdollisuuden asiakaslähtöisen toimintatavan kehittämiseen edelleen. Selvitysraportissa on teknologiset kehittämismahdollisuudet jätetty arvioimatta niiden edetessä Maanmittauslaitoksen kiinteistötehtävien kehittämisen kautta. Tilusjärjestelyissä käytettävät perustietojärjestelmät ovat kunnossa. Tässä selvityksessä tutkittiin ensimmäistä kertaa, mitä kiinteistörakenteelle tapahtuu peltoalueilla tehdyn tilusjärjestelyn jälkeen. On esitetty epäilyjä siitä, että tilusjärjestelyssä

Selvitysraportti 76 (119) syntynyt kiinteistörakenne pirstoutuisi ja saavutettu muutos ei olisi pysyvää. Selvitetyt alueet osoittavat yksiselitteisesti, että saavutettu muutos säilyy ja järjestellyt alueet jatkavat kehitystään positiiviseen suuntaan. Ainoastaan talouskeskusetäisyys on kasvanut epäedullisesti, mutta senkin osalta varsin malitillisesti. Lohkokoon kasvuun tehty panostus on pääomitettavissa hyvin pitkälle ajalle. Tilusjärjestelyllä on toteutettavissa kehitys, jonka saavuttamiseen voi muilla keinoin kulua 6-8 sukupolvea. Vuokrasopimukset, urakointi ja sopimusviljely ovat muuttaneet 1990-luvulta lähtien maatalousyrittäjyyttä. Tilanne ei ole yllätys käytännön tilusjärjestelytoiminnassa, koska esimerkiksi vuokranantajan ja vuokralaisen etuja sovitetaan yhteen uusjakosuunnitelmien laadinnassa. Vuokrasopimuksista johtuvat korvaukset ovat tilusjärjestelyjen yhteydessä harvinaisia. Merkittävintä on se, että tutkimusten ja asiakashaastattelujen perusteella voi todeta isojen peltolohkojen olevan kiinnostavimpia niin urakoinnin kuin vuokrauksenkin kannalta. Tilussijoitusta pystytään kuitenkin vain harvoin parantamaan pelkän vuokrauksen avulla. Joidenkin tutkimusten yhteydessä on esitetty ajatuksia lainsäädännön kehittämiseksi kohti käyttöyksikköpohjaista tilusjärjestelyä, jossa hallinnassa olevat alueet voitaisiin järjestellä lainsäädännön antamilla, nykyistä vahvemmilla työvälineillä. Tässä selvityksessä ei ole kuitenkaan noussut esiin vahvoja perusteita nykyisen lainsäädännön muuttamiselle. Sen sijaan lyhyet vuokrasopimukset ovat ongelma peltojen viljelykuntoon tehtävien investointien ja kustannusten jakamisen kannalta. Metsätilusjärjestelyt ovat jääneet pilotoinnin asteelle vaikka metsien kiinteistörakenne on erityisesti Länsi-Suomessa erityisen pirstoutunut. Metsätilusjärjestely on investointi tulevaisuuteen ja tarvitsisi konkreettisia kannustimia. Sellaiseksi on osoittautunut yhteismetsän perustaminen metsätilusjärjestelyn yhteydessä. Tarvittaisiin kuitenkin lisää keinoja ei pelkästään kiinteistörakenteen vaan myös omistusrakenteen parantamiseksi. Selvitystyössä on esitetty varsin vähän lainsäädäntöön liittyviä välittömiä kehittämisehdotuksia. Se osoittaa nykyisen lainsäädännön toimivuutta ja sitä, että ratkaistavat asiat ovat lähiajalla enemmänkin lainsäädännön soveltamisessa. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi ovat toteutettavissa jopa ilman nopeita lainsäädännön muutoksia. Rahoitukseen liittyvän lainsäädännön osalta on ratkaisevaa, miten eri tukimuotoja halutaan tulevaisuudessa kehittää. Tilusjärjestelyjen nykyinen tilauskanta on haaste rahoituksen ja toimintatapojen kehittämisessä. Keskeneräisten tilusjärjestelyjen tie- ja kuivatushankkeisiin tarvittaisiin 17,6 miljoonaa euroa. Ilman panostusta näihin tilusjärjestelyihin kestoaika on vaarassa venyä yli kymmenen vuoden. Nykyinen toimintatapa mahdollistaisi tilusjärjestelyn läpiviennin selkeästi alle viiden vuoden. Vuoden 2015 alussa voimaan astuneen uusjakojen tukemislain (1423/2014) 4 :n soveltaminen sen nykyisessä muodossa tulee tämän selvitystyön perusteella vaarantamaan alueellisen tilusjärjestelytoiminnan. Tilusjärjestelyt muotoutuisivat nykyistä huomattavasti pienemmiksi ja vain muutamia tiloja koskeviksi hankkeiksi. Ongelmana on ensisijaisesti mahdollisuus myöntää kiinteistötoimitusmaksuun tukea (hallinnollinen tuki) vain maatilatalouden alkutuotannossa toimiville yritykselle tai yksityisille metsänomistajille. Kiinteistötoimitusmaksun tukemisen osalta ajaudutaan ongelmaan, jossa tilusjärjestelyn osakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan ja eriarvoisuus johtaa negatiiviseen suhtautumiseen. Tämä korostuu etenkin maansa vuokranneiden maanomistajien osalta. He usein kyseenalaistavat tilusjärjestelyjen hyödyt kustannuksien pelossa. Ongelman ratkaisua harkittaessa on huomattava, että monen osakkaan kiinteistötoimitusmaksut ovat isojen hyödynsaajien maksuihin verrattuna pieniä ja tukien hallinnoinnista aiheutuvien kustannusten osuus kasvaa näiden pienten maksujen osalta kohtuuttomaksi.

Selvitysraportti 77 (119) Tilusjärjestelyihin liittyvien tie- ja kuivatustoimenpiteiden toteuttaminen on tärkeä osa tilusjärjestelyä etenkin kiinteistörakenteeseen kuuluvan tie- ja kuivatusverkon osalta. Asiakkaiden haastatteluissa (liite 2) nousi esiin näkemys tilusjärjestelytoiminnan loppumisesta, jos tilusjärjestelyissä ei huolehdita tie- ja kuivatusverkosta sekä niiden korjaamiseen liittyvästä rahoituksesta. Tieverkkoon liittyviin hankkeisiin ei ole tänä päivänä olemassa muuta rahoitusta. Nämä johtopäätökset eivät kuitenkaan rajaa pois sitä mahdollisuutta, että maaseudun kehittämiseen liittyviä rahoituslakeja sovitettaisiin yhteen. Nykyinen, etenkin maankuivatukseen liittyvien rahoitusmuotojen päällekkäisyys, ei ole tarkoituksenmukaista yhteiskunnan eikä maanomistajienkaan kannalta ja tukimuotoja tulee sovittaa yhteen. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta luopuminen on lopullisesti ratkaistavissa lainsäädännöllisen valmistelutyön yhteydessä. Hankeuusjakojen käyttömahdollisuuksien tunnetuksi tekeminen vaati vielä huomattavasti työtä ja Maanmittauslaitoksen tulee olla tässä aktiivinen erityisesti Liikenneviraston, ELYkeskusten ja ympäristöministeriön suuntaan. Kiinteistövaikutusten arviointiosaamista ja hankeuusjako-osaamista tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin maankäyttöön liittyvien kehittämistarpeiden havaitsemisessa ja ratkaisemisessa sekä myös toiminnan kehittämisessä. Tilusjärjestelytoiminnassa työskentelevän henkilöstön määrä on pudonnut 2000-luvun aikana toiminnan tehostuessa ja kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan muodostaessa katon toiminnan volyymille. Toiminta vaatii osaamista. Henkilöstön määrä on tällä hetkellä minimirajalla toiminnan haavoittuvuuden takia. Henkilöstövaihdokset aiheuttavat ison riskin kunkin tilusjärjestelyn etenemiselle. Toiminnan ylläpitäminen pienimuotoisena toimintana sisältää henkilöriippuvuuksien takia riskejä ja johtaa toiminnan tunnettavuuden ja hyväksyttävyyden heikkenemiseen.

Selvitysraportti 78 (119) 15. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan kehittämiseksi 15.1. Tilusjärjestelytoiminnan tunnettavuutta parannetaan Tavoite Kiinteistörakenteen kehittämismahdollisuudet ja tilusjärjestelytyöväline ovat tunnettuja nykyistä laajemmin maaseudun kehittämisestä huolehtivissa organisaatioissa ja maaseudun kehittämisohjelmissa. Väylähankkeiden yhteydessä laadittavat kiinteistövaikutusten arvioinnit palvelevat työvälineenä niin rakennettavan väylän toteuttamisentarpeita kuin kiinteistön maankäyttömahdollisuuksien parantamista. Kiinteistövaikutusten arvioinnit laaditaan kustannustehokkaasti sovittaen sisältö kohteeseen liittyviin erityistarpeisiin. Hankeuusjako ja alueellinen tietoimitus tunnetaan suunnittelijoiden taholla. Toimenpide Tilusjärjestelytoiminnan tunnettavuutta parannetaan yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä Maanmittauslaitoksen kanssa. Tilusjärjestelytutkimuksia tehdään ja tilusjärjestelykoulutusta annetaan maanmittausalan koulutuksen lisäksi myös maa- ja metsätalouskoulutuksessa sekä maaseudun kehittäjäkoulutuksessa. Hankeuusjakotoiminnan ja kiinteistövaikutusten arviointien tunnettavuutta parannetaan yhteistyössä Maanmittauslaitoksen ja Liikenneviraston kanssa. 15.2. Tilusjärjestelytoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus huomioidaan Tavoite Tilusjärjestelyjen yhteiskunnalliset vaikutukset arvioidaan niin koko tilusjärjestelytoiminnan kuin yksittäisen tilusjärjestelyn osalta. Toimenpide Peltotilustilusjärjestelyn vaikuttavuus ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaiset edellytykset käynnistämiselle lasketaan ja esitetään nykyisin pääosiltaan maatilataloudellisten vaikutusten osalta. Kiinteistörakenteen kehittämisen ja hyvän kiinteistörakenteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden analysointitapa selvitetään ja vaikuttavuus otetaan osaksi tilusjärjestelyn rahoituslaskelmia (mm. vaikutus aluetalouteen) ja tilusjärjestelyjen yleisiä tehtäviä. 15.3. Tilusjärjestelytoiminta integroidaan osaksi maaseudun kehittämisohjelmia Tavoite Tilusjärjestelyt huomioidaan seuraavalla EU-ohjelmakaudella Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa ja nykyistä laajemmin maakunnallisissa maaseudun kehittämissuunnitelmissa.

Selvitysraportti 79 (119) Toimenpide Tilusjärjestelytoiminnan rooli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja siinä esitettyjen tavoitteiden suhteen selvitetään seuraavalle EU-ohjelmakaudelle yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä Maanmittauslaitoksen kanssa. Maanmittauslaitos toimii aktiivisesti yhteistyökumppanien kanssa alueellisia maaseudun kehittämissuunnitelmia ja muita aluekehityssuunnitelmia valmisteltaessa. Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistus tulee vaikuttamaan alueelliseen yhteistoimintaan. Yhteistyörakenteet selvitetään ja yhteistyön toimivuus varmistetaan uudistuksen toteutuessa. Uudistuksella ei ole välitöntä vaikutusta tilusjärjestelytehtävien alueellisen organisointiin Maanmittauslaitoksessa. 15.4. Tilusjärjestelyjen seuranta otetaan käyttöön ja tulokset raportoidaan Tavoite Tilusjärjestelyjen seuranta on jatkuvaa ja seurannan tulokset on raportoitu. Seurannan tuloksia käytetään tilusjärjestelyjen yleisissä tehtävissä, kuten toiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa ja tiedottamisessa. Toimenpide Maanmittauslaitos suunnittelee jatkuvan seurannan sisällön ja varmistaa tilusjärjestelytoiminnan seurantaan kehitetyn hankesalkun sekä tilusjärjestelyjen rahoitusesitysten ja loppuraporttien hyödynnettävyyden jatkuvan seurannan kannalta. 15.5. Tilusjärjestelyjen jatkuvuutta ja mukautumista parannetaan Tavoite Tilusjärjestelyprosessi on aikataulullisesti yhtenäinen tarveselvityshakemuksesta tilusjärjestelyn loppuunsaattamiseen. Tarvittava työaika tarveselvityshakemuksesta uusjakosuunnitelmaan on nykyistä pienempi ja konkreettiseen tulokseen päästään nykyistä varmemmin ja nopeammin. Toimenpide Tarveselvitystoimintaa kehitetään nykyistä nopeammaksi sekä asiakastarpeisiin ja alueen kiinteistörakenteen kehittämistarpeisiin paremmin mukautuvammaksi työvälineeksi. Epäjatkuvuus tuotantoon siirtymisessä poistetaan. Tarveselvitystä ei tehdä, ellei tilusjärjestelyn toteuttamiselle ole edellytyksiä rahoituksen ja henkilöresurssien osalta. Tarveselvityksen laatimisesta vastaavat ne henkilöt, jotka tulisivat laatimaan uusjakosuunnitelman.

15.6. Peltotilusjärjestelyjä monipuolistetaan Tavoite Selvitysraportti 80 (119) Peltotilusjärjestely on monipuolinen kiinteistörakenteen kehittämisen väline, joka mukautuu asiakastarpeisiin. Yhteiskunnan tuella saavutetaan huomattava kiinteistörakenteen tasonparannus. Toimenpide Tilusjärjestelytuotantoon kehitetään nykyistä nopeampi toimintamuoto (Maatilalähtöinen tilusjärjestely), jonka avulla ratkaistaan maatilojen keskeiset tilusrakenneongelmat ilman tie- ja kuivatusverkon mukauttamista. Toimintamuodolla vaikutetaan ensisijaisesti peltolohkokokoon, mutta samanaikaisesti myös talouskeskusetäisyydet lyhenevät. Alueellinen tilusjärjestely on keskeinen työväline tilusjärjestelytoiminnassa ja sitä sovelletaan asiakaskysyntään perustuen silloin, kun tilusjärjestelyn kannatus ja kannattavuus on vahvaa ja tilusjärjestelyllä saadaan merkittävä parannus alueen kiinteistörakenteeseen. Tilusjärjestelyn tarveselvitys voi johtaa joko alueelliseen tilusjärjestelyyn tai maatilalähtöiseen tilusjärjestelyyn riippuen asiakastarpeista ja kysynnästä. 15.7. Maksuliikennettä yksinkertaistetaan Tavoite Tilusjärjestelyjen maksuliikenne on yhdenmukainen, tehokas ja noudattaa valtion maksuliikenteen periaatteita. Toimenpide Keskeneräisten ja uusien tilusjärjestelyjen maksuliikenteen osalta on syntymässä erilainen tilanne. Siksi selvitetään mahdollisuudet siirtyä valtion maksuliikenteeseen keskeneräisten tilusjärjestelyjen osalta eli tilusjärjestelykohtaisista hanketileistä luovuttaisiin. Selvityksen yhteydessä on huomioitava uusjakojen tukemislain (24/1981) 7 :n ehdot kustannuksen maksamiselle, valtiohallinnon kirjanpitojärjestelmän raportointimahdollisuudet toimenpidekohtaisen kirjanpidon järjestämiseksi sekä tie- ja kuivatushankkeiden laskutusliikenteeseen liittyvät volyymierot etenkin kalenterivuoden lopun aikana.

15.8. Lainsäädäntöä muutetaan Tavoite Selvitysraportti 81 (119) Tilusjärjestelytoimintaan liittyvä ristiriitaisuus tilusjärjestely- ja uusjakotermien osalta on poistettu. (Tie- ja kuivatushankkeiden rahoituksen lainsäädäntöön liittyvät tarpeet on esitetty luvussa 16.1.) Toimenpide Seuraavan kiinteistönmuodostamislain kokonaisuudistuksen yhteydessä termi uusjako korvataan lainsäädännössä uudella toimintaa paremmin kuvaavalla ja vähemmän ristiriitoja herättävällä tilusjärjestely-termillä.

15.9. Rakennemuutosta tuetaan Tavoite Selvitysraportti 82 (119) Tilusjärjestelyissä voidaan hyödyntää valtiolle hankittuja olevia vaihtomaita. Tilusjärjestelyn yhteydessä pystytään toteuttamaan alueen omistuksen ja maankäytön tehokkuuden kannalta optimaalinen rakennemuutos. Kannustetaan kiinteistöjen siirtymistä niiden omistukseen, jotka ovat alueen tulevaisuuden maankäyttäjiä. Vuokrasopimuksia pidentämällä varmistetaan investoinnit peltojen viljelykunnon säilyttämiseen ja parantamiseen. Toimenpide Varmistetaan maatilatalouden kehittämisrahaston (MAKERA) varoin tapahtuvan maanostotoiminnan jatkuvuus. Pilotoidaan Liikenneviraston ja ELY-keskusten kanssa maanostotoimintaa tavoitteena perustaa maapankki ja hyödyntää sitä hanketilusjärjestelyn toteuttamisessa. Tilusjärjestelyalueella tapahtuvaa omistuksellista rakennemuutosta tukisi yksityisten välisten maakauppojen pääomatulon verotuksen nykyistä suurempi hankintaolettama. Hankintaolettaman korotus koskisi tilusjärjestelyaluetta. Samoin kannustaminen 10 vuoden tai jopa sitä pidempiin vuokrasopimuksiin helpottaisi kustannusten osittelua ja tukisi peltolohkojen viljelykuntoon tehtäviä investointeja. Selvitetään mahdollisuudet näihin kannustimiin, niiden sisältö, mahdollisuudet käyttöönottoon ja kannustimien taloudellinen vaikutus.

Selvitysraportti 83 (119) 16. Ehdotukset tilusjärjestelytoiminnan rahoittamiseksi 16.1. Toiminnan jatkuvuus turvataan ja rahoitus uudistetaan Tavoite Tilusjärjestelytoiminnan jatkuvuus on turvattu ja nyt keskeneräiset tilusjärjestelyt loppuunsaatetaan viimeistään vuonna 2020. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahaa (30.70.40) käytetään niissä uusissa tilusjärjestelyissä, joissa saadaan aikaiseksi merkittävä parannus kiinteistörakenteeseen. Tilusjärjestelyjen rahoituksen suhde Manner-Suomen maaseutuohjelmaan on selvä. Tieja kuivatushankkeiden rahoitusmuotojen mahdollinen päällekkäisyys ja kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan (30.70.40) tarve on ratkaistu. Toimenpide Iältään vanhimmat tilusjärjestelyt on priorisoitu tilusjärjestelytoiminnassa etusijalle. Uusissa tilusjärjestelyissä rahoitetaan niihin liittyvät välttämättömät alueelliset tie- ja kuivatusverkkoa koskevat toimenpiteet noudattaen luvun 16.2. linjausta. Nykyinen, etenkin maankuivatukseen liittyvien rahoitusmuotojen päällekkäisyys, ei ole tarkoituksenmukaista yhteiskunnan eikä maanomistajienkaan kannalta ja tukimuotoja tulee sovittaa yhteen. Tilusjärjestelyihin liittyvien rahoitusmuotojen yhdistämismahdollisuudet selvitetään peruskuivatuksia koskevan lainsäädännön uudistamisvaiheessa. Selvityksessä huomioidaan viljelystieverkon kehittämisen rahoitusmahdollisuudet. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahasta (30.70.40) luopuminen on lopullisesti ratkaistavissa tämän valmistelutyön yhteydessä. 16.2. Rahoituksessa siirrytään salaojituksen investointituen ja peruskuivatustuen piiriin Tavoite Tilusjärjestelyjen riippuvuus salaojitusten ja valtaojitusten rahoittamisesta ja toteuttamisesta pienenee. Kiinteistötoimitusten tukemismäärärahan käyttö kohdennetaan tilusjärjestelyn kannalta välttämättömiin tie- ja kuivatusverkkoa koskeviin alueellisiin toimenpiteisiin. Toimenpide Tilusjärjestelyihin liittyvät salaojitukset rahoitetaan jatkossa salaojituksen investointituella maaomistajien omana hankkeena. Rahoitusmuodon käytön kannalta on tärkeää, että tilusjärjestelyn osakkaat muodostaisivat rakennetukilain 5 :n mukaisen yhteenliittymän, joka hyväksytään tuen saajaksi. Vain sellainen salaojitustyyppinen kuivatustyö (korjaus/täydennys), joka ei ole rahoituskelpoinen investointituella ja on välttämätön alueellisen tilusjärjestelyn kannalta, voidaan toistaiseksi rahoittaa kiinteistötoimitusten tukemismäärärahalla. Valtaojituksia kanavoidaan jatkossa rahoitettavaksi peruskuivatusrahoituksella etenkin silloin, kun kuivatustarve koskee valtaosaa ojitusyhteisöstä. Metsätilusjärjestelyihin liittyvät toimenpiteet rahoitetaan KEMERA-varoin

Selvitysraportti 84 (119) 16.3. Kiinteistötoimitusmaksun käsittelyä yksinkertaistetaan Tavoite Kiinteistötoimitusmaksun rakenne on selkeä, kannustava ja sen käsittelystä ei aiheudu ylimääräisiä hallinnollisia kustannuksia. Myös pienet maksut voidaan hoitaa kohtuullisella työpanoksella. Kiinteistötoimitusmaksu muodostuu oikeudenmukaisesti tilusjärjestelyn osakkaiden kannalta. Toimenpide Selvitetään kiinteistötoimitusmaksun käsittelyyn liittyvät vaihtoehtoiset toteuttamismahdollisuudet ja toteutetaan muutos yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön ja Maanmittauslaitoksen kanssa. Vaihtoehto 1: Uusjakojen tukemislakia (1423/2014) 4 muutetaan hallinnollisen tuen osalta. Tuki tulee olla myönnettävissä peltotilusjärjestelyssä myös muille jako-osakkaille kuin maatilatalouden alkutuotannossa toimiville sekä metsätilusjärjestelyissä muille kuin yksityisille pk-yrityksille. Muutettu lainsäädäntö ja tukimuoto hyväksytetään EU-komissiolla. Vaihtoehto 2: Uusjakosuunnitelma laaditaan valtion varoin. Uusjaon työaika ja menot velotaan täysimääräisesti ilman tukea uusjakosuunnitelman vahvistamisesta tilusjärjestelyn loppuunsaattamiseen (eli uusjakosuunnitelman toteuttaminen on maksullista) Hankeuusjaon kustannuksista vastaa hakija kokonaisuudessaan. Vaihtoehdon 2 mukainen ratkaisu on tämän selvityksen näkökulmasta katsottuna suositeltavin. Ratkaisu vähentää tukiin liittyvää hallinnointia, lisää kannustavuutta maksun selkeyden takia, mahdollistaa etenemisen kohti kiinteähintaisuutta ja tehostaa tarveselvitysvaihetta sen integroituessa paremmin uusjakosuunnitelmaan. 16.4. Kustannusvaikutukset Nyt esitettyjen muutosten kustannusvaikutus olisi selkeämmin laskettavissa ilman keskeneräisten tilusjärjestelyjen tilauskantaa. Aikaisemmin tehdyt päätökset sitovat määrärahatarvetta tämän selvityksen perusteella ainakin vuoteen 2020 saakka. Sen sijaan uusissa tilusjärjestelyissä voidaan siirtyä luvun 16.2. mukaiseen menettelyyn, jossa salaojitukset ja osa valtaojituksista voitaisiin rahoittaa muulla kuin kiinteistötoimitusten tukemismäärärahalla. Selvityksessä esitetyt toimenpiteet tuovat toteutuessaan asteittain vuoteen 2021 mennessä 20 % tuottavuuslisän tilusjärjestelytoimintaan. Tehostuminen tarkoittaa vuositasolla noin 0,4 milj. (hallinnolliset kustannukset). Laskelma perustuu tarveselvitystoiminnan tehostumiseen, hallinnollisen tuen käsittelyn keveyteen, valtionkirjanpitojärjestelmään ja kiinteistötoimitusmaksun selkeään rakenteeseen. Tie- ja kuivatushankkeisiin tarvittavan määrärahan tarve on aleneva esitettyjen toimenpiteiden tuloksena. Kustannussäästö olisi vuoteen 2021 mennessä noin 1,1 milj. /vuosi (investoinnit), jos tilusjärjestelytoiminta jatkuisi 9000 hehtaarin volyymillä. Esitetyillä toimenpiteillä on kuitenkin mahdollista nostaa tilusjärjestelytoiminnan vaikuttavuutta niin yhteiskunnan kuin maankäyttäjienkin näkökulmasta katsottuna. Vuoden 2015 määrärahatasolla tilusjärjestelytoiminnan volyymi on nostettavissa 14.000 hehtaariin vuoteen 2025 mennessä.

Selvitysraportti 85 (119) Lähteet: Airaksinen, M., Lääti, M., Mikkola, A. (2006) Airaksinen, M., Honkanen, M., Lääti, M., Mikkola, A. (2007) Heinonen, S (2001). Hiironen, J., Mattila, P., Lääti, M., Oja, H,. Katajamäki, M., Tanskanen, H., Konttinen, K., Penttilä, L. (2009) Hiironen, J. (2012) Hiironen, J. ja Ettanen, S. (2013) Hyvönen, V. O. (2001) Hänninen, H., Karppinen, H.,Leppänen, J. (2011) Immonen A. (2009) Järvenpää, L., Savolainen, M. (2015) Kesälä, J. (2008) Kotilainen, S., Karhu, R., Laitinen, M., Tiensuu, T., Kasteenpohja, E. (2009a) Kotilainen, S., Kiviniemi, R., Konttinen, K., Laitinen M., Tiensuu, T., Törmi, P. (2009b) Kotilainen, S., Mustonen, O., Mäki-Valkama, I., Oja, H., Rissanen, J., Slotte, H. (2013) Kämäräinen, S.,Rinta-Kiikka, S., Yrjölä, T. (2014) Leppänen, J., Torvelainen J. (2015) Esiselvitys metsien kiinteistörakenteen pirstoutuneisuudestaprojekti (MEKIRA), Maanmittauslaitos, Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 104. Metsien kiinteistörakenteen pirstoutuneisuus- projekti (ME- KIRA 2), Maanmittauslaitos, Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 107. Uudet suunnat maaseudun tulevaisuudelle, Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Tulevaisuussarja 7. Uusjaon hyötylaskelmien uudistaminen, UJHYÖTY-projektin loppuraportti, Maanmittauslaitos. Peltotilusjärjestelyn vaikutuksista ja kannattavuudesta, Alltoyliopisto, Väitöskirja. Peltoalueiden tilusrakenne ja sen parantamismahdollisuudet, Maanmittauslaitos, Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 113. Kiinteistönmuodostamisoikeus II, Kiinteistötoimitukset, Veikko O. Hyvönen & Co. Suomalainen metsäomistaja 2010, Metsäntutkimuslaitos, Metlan työraportteja 208. Sosiaalinen pääoma peltotilusjärjestelyissä, Pro Gradu-työ, Vaasan yliopisto. Maankuivatuksen ja kastelun suunnittelu, Suomen ympäristökeskus, Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2015. Uusjaon seuranta- ja loppuraportti, Teknillinen korkeakoulu, Diplomityö. Asiakaslähtöinen tilusjärjestely (TJ -Asiakas)-projektin loppuraportti, Maanmittauslaitos. Viestintä tilusjärjestelyissä-projektin loppuraportti, Maanmittauslaitos. Jakosuunnittelun kehittäminen(jasu)-projektin loppuraportti, Maanmittauslaitos. Maatilojen välinen yhteistyö Suomessa, Pellervon taloustutkimus, PTT työpapereita 162. Metsämaan omistus 2013, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 5/2015, Luonnonvarakeskus.

Selvitysraportti 86 (119) MML (2002) Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 2002-2006. MML (2007) Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia 2007-2013. MML (2009,2015) MML (2010,2015) Tilusjärjestelyjen tie- ja kuivatushankkeiden kriteerit ja rahoitus, Maanmittauslaitos, Prosessiohje. Tie- ja kuivatushankkeiden kilpailuttaminen tilusjärjestelyissä, Maanmittauslaitos, Prosessiohje. MMM (2007) Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2008 2013. MMM (2008) MMM (2012) MMM (2013) Kansallinen metsäohjelma 2015, Valtioneuvoston periaatepäätös, Maa- ja metsätalousministeriön 3/2008. Metsätilakoon ja rakenteen kehittäminen - Työryhmän loppuraportti, Maa- ja metsätalousministeriö. Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja luomualan kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020. Valtioneuvoston periaatepäätös 16.5.2013. MMM (2014) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020. MMM (2015a) Kansallinen metsästrategia 2025, Valtioneuvoston periaatepäätös 12.2.2015, Maa- ja metsätalousministeriö 6/2015. MMM (2015b) Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia 2015-2020. Myyrä, S., Pouta, E., Hänninen, H. (2008) Suomalainen pellonomistaja, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Maa- ja elintarviketalous 115. Myyrä, S. (2008) Maanviljelijän ja maanomistajan kuivatusjärjestelmän valinta - voiton maksimointi ja ympäristö, Salaojituksen tutkimusyhdistys ry:n tiedote 28. Niskanen O., Lehtonen E. (2014) Pyykkönen, P., Tiilikainen, S. (2009) Rönkkö, E., Hentilä, H., Illikainen, H. (2012) Sulonen, K. (2014) Maatilojen tilusrakenne ja pellonraivaus Suomessa 2000, MTT, Raportti 150. Töiden organisointi Suomen maataloudessa, Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, Raportti N:o 217. Maaseutunäkökulma maaseudun suunnittelussa. Suunnittelumenetelmien arviointi ja kehittäminen (MASUKE) hankkeen loppuraportti, Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston julkaisuja C139. Vuokranantajan asema tilusjärjestelyssä, Aalto-yliopisto. Diplomityö. TEM (2014) EU:n valtiontukisäännöt, Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM (2015) Opas de minimis-tuista, Työ- ja elinkeinoministeriö, 9/2015.

Selvitysraportti 87 (119) Valtioneuvoston kanslia (2015) Vitikainen, A. (2003) Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi, Hallituksen julkaisusarja 13/2015. Uusjakojen toimitusmenettelyn uudistamisesta, Teknillinen korkeakoulu. Väitöskirja. Vitikainen, A. (2015) Uusjako Euroopassa, Muistio 26.11.2015. Wallius, K. (2007) Ylikangas, V. (2004) Ylikangas, V. (2007) Tilusjärjestelyjen asiakaslähtöisyys, Pro Gradu-työ, Vaasan yliopisto. Peltotilusjärjestelyjen tarve ja mahdollisuudet Suomessa, Maanmittauslaitos, Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 95. Tilusjärjestelyt maanhallinnan ja käytön toteuttamisessa, Kiinteistö-opin ja talousoikeuden julkaisuja B122, Teknillinen korkeakoulu. Verkkojulkaisut ja -sivut ELY-keskus (2016) Ely-keksusten verkkosivut, Yksityistien parantamisen avustaminen https://www.ely-keskus.fi/web/ely/yksityisteiden-parantamisenavustaminen#.vu7qw8tf3mg Luke http://www.maataloustilastot.fi/ Luke (2015) www.luke.fi, Tiedote 27.02.2015, https://www.luke.fi/tiedote/jo-kolmannes-peltoalasta-vuokrattua/ Myyrä, S. ja Peltola, R. (2006) Ollila, K. (2014) TEM (2016) Peltolohkojen tavoitteellinen koko on harmaa-alue. Maankäyttö 2/2006. www.maankaytto.fi/arkisto/mk206/mk206_930_myyra.pdf Toimivat peltomarkkinat, Käytännön maamies http://kaytannonmaamies.fi/#/issue/2/671 Mitä on valtiontuki ja miten sitä sovelletaan?, Työ- ja elinkeinomisteriö, 10.2.2016 https://www.tem.fi/kuluttajat_ja_markkinat/eu_n_valtiontukisaantely/mita_on_valtiontuki_ja_miten_sita_sovelletaan Lait, asetukset ja muut säädökset EU-komissio (2014/C 204/01) Komission suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014 2020 (2014/C 204/01)

Selvitysraportti 88 (119) EU-komissio (EU) N:o 651/2014 EU-komissio (EU) N:o 702/2014 HE 193/2014 vp Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti Komission asetus (EU) N:o 702/2014, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi uusjakojen tukemisesta ja kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta. Kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (34/2015/34) Asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta (594/2015). Laki maanmittauslaitoksesta (505/1991) Laki maatalouden rakennetuista (1476/2007) Laki peruskuivatustoiminnan tukemisesta (947/1997) Asetus peruskuivatustoiminnan tukemisesta (530/1998) Laki uusjakojen tukemisesta (24/1981) Laki uusjakojen tukemisesta (1423/2014) Laki yksityisistä teistä (1962/358) Asetus yksityisistä teistä (1267/2000) Maantielaki (503/2005) Ratalaki (110/2007) Maanvuokralaki (258/1966)

Selvitysraportti 89 (119) Asiantuntijahaastattelut, yhteistyökokoukset ja sähköpostit: Aalto-yliopisto Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus Etelä-Pohjanmaan ELY Keski-Suomen ELY Kaakkois-Suomen ELY Liikennevirasto Vitikainen Arvo Hiironen Juhana Kolis Karin Luoma Laila Mäntykoski Heikki Niemelä Veikko Rinta-Pukka Ritva Yli-Mannila Sari Seres Don Seres Don Karvonen Markku Laamanen Juha Castren Antti Korhonen Pekka 26.11.2015 Yhteistyökokous 16.12.2015 ja 8.2.2016 18.1.2016 Sähköpostivastaus 13.3.2016 Sähköpostivastaus 13.3.2016 Sähköpostivastaus 9.3.2016 29.2.2016 Liikennevirasto Sanasvuori Elisa Sähköposti 13.3.2016 Luonnonvarakeskus Myyrä Sami 28.1.2016 MMM MML MMM Artjoki Risto Kokkonen Arvo Juvonen Esko Koivumäki Sanna Saari Mika 25.1.2016 16.3.2016 MMM Keskisarja Ville 11.2.2016 MMM Rajalin Jere Vajavaara Raimo 27.11.2015 ja 1.3.2016 MML Kokkonen Arvo 30.12.2015 MML Hokkanen Jani 19.1.2016 MML Hyytinen Matti 30.12.2015 MML Kotilainen Seija 13.11.2015 MML Lähetkangas Irma 12.1.2016 MML MML Niskala Maija-Liisa Ungern Henrik Hyytinen Matti Kokkonen Arvo Lähetkangas Irma Markkula Markku 13.11.2015 11.3.2016 MTK Hakkarainen Juha 14.3.2016

Selvitysraportti 90 (119) Malila Vesa Takalammi Simo MTK-Etelä-Pohjanmaa Ojaniemi Yrjö 8.2.2016 MTK-Keski-Pohjanmaa Ex-tilusjärjestelijät Toimitusinsinöörit, tukitiimi ja tilusjärjestelypäälliköt Suomen metsäkeskus Maaseutupäälliköt Asiakkaat / Toimitsijat Ingalsuo Jouni Jyrinki Jouni Grannabba Guy Virnes Martti Ylikangas Väinö Seppänen Heikki Uimonen Mikko Ahlnäs Ossian, Cajanus Juhana, Katajamäki Marjo, Kesälä Jussi, Laitinen Tero Mustonen Olli, Oja Hannu Patana Juha, Salo Joona- Mikko, Saukko Tanja, Savela Pauli, Summala Mika, Toivonen Jarmo, Törmi Pekka Kotilainen Seija, Lukkarila Paula, Väisänen Merja Konttinen Kalle, Mäki-Valkama Ismo, Korhonen Visa Matilainen Jukka Pajula Antti Penttilä Ilmari, Puustinen Petri, Tuominen Pasi, Lahnalampi Janne, Hämäläinen Reijo, Punkari Matti, Vähäsöyrinki Mervi, Korhonen Mauno, Nikula Pekka, Liikanen Pasi, Rahja Timo, Tölli Hannu Suomala Esko, Pukara Kalevi, Paassilta Kari, Alikoski Pasi, Rekikoski Raine, Mekkonen Saku, Virtanen Vesa, Sillanpää Seppo, Peurakoski Timo, Lammi Jorma, Ojanperä Janne, Luhtala Reijo, Pajula Timo, Raittila Erkki, Kattilakoski Kari, Korkeakangas Juha, Koskimäki Janne, Rauma Kari, Tuomela Heikki, Halonen Jyrki, Hietaharju Heikki, Jokela 9.2.2016 19.11.2015 26.11.2015 Toimitusinsinöörien seminaari 3.2.2016 Sähköposti 26.2.2016 Tammi-helmikuu 2016 Tammi-helmikuu 2016

Selvitysraportti 91 (119) Raimo, Kivioja Jukka, Linna Martti, Lähdemäki Mika, Saartoala Marko, Aho Harri, Pietikäinen Jussi, Poikkimäki Vesa, Vähäsöyrinki Asko, Pitkäranta Juhani, Puroaho Alpo, Tuhkasaari Timo, Hannula Ahti, Koivuoja Jukka, Kukkola Jukka Saksa Alankomaat Alankomaat Belgia Gollwitzer Thomas Van Rheenen, Jan Vromans, Carlo Verboven, Jan Sähköpostit 2015/2016 Sähköpostit 2015 Sähköposti 3.2.2016 Sähköposti 10.12.2015

Selvitysraportti 92 (119) Työn aikana tehtyihin kuulemisiin ja taustaselvityksiin osallistuneet: Lukkarila Paula Väisänen Merja Oja Hannu Korhonen Visa Mäki-Valkama Ismo Konttinen Kalle Patana Juha Mäki-Valkama Ismo Oja Hannu Korhonen Visa Mäki-Valkama Ismo Konttinen Kalle Patana Juha Kiinteistörakenteen kehittyminen tilusjärjestelyn jälkeen Tilusjärjestelyjen kustannusrakenteet Sopimusten vaikutus tilusjärjestelymahdollisuuksiin Tilusjärjestelyjen tukeminen Euroopassa Tilusjärjestelyn yhteiskunnallinen vaikuttavuus Asiakkaiden ja maaseutupäälliköiden haastattelut

15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 1.3.2008 1.1.2009 1.2.2009 1.4.2009 21.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 15.9.2010 15.10.2010 1.2.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.1.2012 20.9.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2015 Selvitysraportti 93 (119) Liite 1: Tilusjärjestelyjen kustannustietoja Kiinteistötoimituskustannukset on korjattu kaikissa kaavioissa elinkustannusindeksillä ja tie- ja kuivatushankkeiden kustannukset maanrakennuskustannusindeksillä nykyhetkeen (12/2015). Tie- ja kuivatushankkeiden kustannukset sisältävät arvonlisäveron. Päivämäärät kaavioissa ovat uusien tilusten haltuunottopäivämääriä. 800 700 600 500 400 300 200 100 - Kiinteistötoimitusmaksun suhde kokonaispinta-alaan Kaavio L1: Kiinteistötoimitusmaksun suhde tilusjärjestelyn pinta-alaan Kaaviossa on kuvattu kiinteistötoimitusmaksun suhdetta tilusjärjestelyn pinta-alaan. Toiminta on selvästi tehostunut. Kiinteistötoimitusmaksu suhteessa alueen kokonaisalaan on laskenut huomattavasti. Nykyisin kiinteistötoimitusmaksu on noin 300 /ha. 1 000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 - Kiinteistötoimitusmaksun suhde peltopinta-alaan Kaavio L2: Kiinteistötoimitusmaksun suhde peltotilusjärjestelyn peltopinta-alaan Kaaviossa on kuvattu kiinteistötoimitusmaksun suhdetta peltotilusjärjestelyn peltoalaan. Toiminta on selvästi tehostunut. Kiinteistötoimitusmaksu on suhteessa alueen peltoalaan laskenut huomattavasti. Nykyisin kiinteistötoimitusmaksu on noin 400 /peltohehtaari.

15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 1.3.2008 1.1.2009 1.2.2009 1.4.2009 21.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 15.9.2010 15.10.2010 1.2.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.1.2012 20.9.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2015 Selvitysraportti 94 (119) Kiinteistötoimitusmaksun suhde vaihtuvaan peltopinta-alaan 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Kaavio L3: Kiinteistötoimitusmaksun suhde vaihtuvaan peltoalaan Kaaviossa on kuvattu kiinteistötoimitusmaksun suhdetta peltotilusjärjestelyissä vaihtuvaan peltopinta-alaan. Kiinteistötoimitusmaksu vaihtuvaa peltohehtaaria kohden vaihtelee paljon toimituksittain. Keskiarvojen mukaan toiminta on kuitenkin selvästi tehostunut ja kiinteistötoimitusmaksu on alentunut suhteessa vaihtuvan peltopinta-alan määrään. Kiinteistötoimitusmaksu on vaihtuvaa peltohehtaaria kohden noin 1500 /ha. 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Kokonaiskustannukset suhde kokonaispinta-alaan Kaavio L4: Kokonaiskustannusten suhde tilusjärjestelyn pinta-alaan Kaaviossa on kuvattu tilusjärjestelyjen kokonaiskustannusten (kiinteistötoimitusmaksu ja tie- ja kuivatushankkeet) muutosta suhteessa tilusjärjestelyn pinta-alaan. Kokonaiskustannuksissa suunta on ollut selvästi aleneva. Kustannustaso on nykyisin noin 900 /hehtaari (kustannukset sisältävät arvonlisäveron).

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 95 (119) Kokonaiskustannusten suhde peltoalaan Kokonaiskustannus /peltopinta-ala Kokonaiskustannust /vaihtuva peltopelto-pinta-ala 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 - Kaavio L5: Kokonaiskustannusten suhde peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan Kaaviossa on kuvattu peltotilusjärjestelyjen kokonaiskustannusten (kiinteistötoimitusmaksu ja tie- ja kuivatushankkeet) muutosta suhteessa peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Kustannustaso on nykyisin noin 1150 /peltohehtaari (kustannukset sisältävät arvonlisäveron). Kehitys osoittaa toimenpiteiden entistä tarkemman kohdentamisen tilusjärjestelyn kannalta tarkoituksenmukaisiin ja välttämättömiin toimenpiteisiin. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten kehitys Toimenpiteet /vaihtuva peltopinta-ala Toimenpiteet /peltopinta-ala 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 - Kaavio L6: Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten suhde peltotilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan Kaaviossa on kuvattu tie- ja kuivatushankkeiden kokonaiskustannuksia suhteessa tilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Tie- ja kuivatushankkeiden kustannus on suhteessa toimitusalueen peltoalaan laskenut huomattavasti. Nykyisin tieja kuivatushankkeiden kustannus on noin 750 /peltohehtaari (kustannukset sisältävät arvonlisäveron). Kehitys osoittaa toimenpiteiden entistä tarkemman kohdentamisen tilusjärjestelyn kannalta tarkoituksenmukaisiin ja välttämättömiin toimenpiteisiin.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 96 (119) Kustannusten suhde 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Valaojitusten osuus Teiden osuus Salaojitusten osuus Kaavio L7: Tie- ja kuivatushankkeiden kustannusten keskinäinen suhde peltotilusjärjestelyissä Kaaviossa on kuvattu peltotilusjärjestelyissä toteutettujen toimenpiteiden (tiet, valtaojat ja salaojat) kustannusten suhde. Salaojitus on koko tarkasteluajanjakson ollut selvästi suurin yksittäinen kustannuserä. Salaojitusten osuus eri tie- ja kuivatushankkeiden kustannuksista on eri ajanjaksoina vaihdellut 40-80 %. Viimeaikoina salaojitusten suhteellinen osuus on kasvanut. 300% 250% 200% 150% 100% 50% 0% Salaojitusmäärän kehitys Salaojitusta ha/vaihtuva peltoala Salaojitusta ha/peltoala Kaavio L8: Salaojitusmäärän kehitys Kaaviossa on kuvattu salaojitusmäärän kehitystä suhteessa tilusjärjestelyjen peltopintaalaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Salaojitusten määrässä näkyy selkeästi 2009 voimaan tulleen tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristön alentava vaikutus. Lisäksi näkyy se, että uusissa peltotilusjärjestelyissä salaojitusta on tehty aikaisempaa tarkemmin tilusjärjestelyn kannalta tärkeille alueille.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 97 (119) Salaojitusmäärän kehitys 250% 200% 150% 100% 50% 0% Salaojitusta ha/vaihtuva peltopinta-ala Salaojitusta ha/peltopinta-ala Kaavio L9: Salaojitusmäärän kehitys peltotilusjärjestelyissä Kaaviossa on kuvattu salaojitusmäärän kehitystä suhteessa peltotilusjärjestelyjen peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. 0,12 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 Valtaojitus Valtaojitusta/vaihtuva peltoala Valtaojitusta/peltopinta-ala Kaavio L10: Valtaojitusmäärien kehitys Kaaviossa on kuvattu valtaojitusmäärän (km/ha) kehitystä suhteessa tilusjärjestelyn peltopinta-alaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Valtaojitusmäärät (km/ha) ovat tarkastelujakson aikana vähentyneet.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 98 (119) Tiet 0,14 0,12 0,1 0,08 0,06 0,04 0,02 0 Teitä/vaihtuva peltopinta-ala Teitä/peltopinta-ala Kaavio L11: Tierakentamisen kehitys Kaaviossa on kuvattu rakennettujen teiden määrän (km/ha) kehitystä suhteessa tilusjärjestelyjen peltoalaan ja vaihtuvaan peltopinta-alaan. Rakennettujen teiden määrä (km/ha) on tarkastelujakson aikana vähentynyt. Tie- ja kuivatushankkeiden kriteeristön käyttöönotto näkyy hankkeiden määrissä. Toimituksissa rakennetaan jakosuunnitelman toteuttamisen kannalta välttämättömät tiehankkeet. 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 - Salaojat /ha Kaavio L12: Salaojituksen hintakehitys Kaaviossa on kuvattu salaojituksen hehtaarikustannuksen kehitys (hinnat korjattu maanrakennuskustannusindeksillä 12/2015 tasoon). Salaojituksen arvonlisäverollinen kustannus on noussut ja lähenee 4.000 :n rajaa.

1.12.1995 1.12.1997 1.10.1998 1.4.1999 31.10.2000 1.10.2001 1.10.2004 1.10.2004 15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 1.3.2008 1.1.2009 1.2.2009 1.4.2009 21.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 15.9.2010 15.10.2010 1.10.2011 1.10.2011 1.1.2012 20.9.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 1.12.1995 1.12.1997 1.10.1998 1.10.2000 1.10.2001 15.9.2002 1.10.2004 15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 20.9.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2015 Selvitysraportti 99 (119) Valtaojat /km 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 - Kaavio L13: Valtaojituksen hintakehitys Kaaviossa on kuvattu valtaojitusten kilometrikustannuksen kehitys (hinnat korjattu maanrakennuskustannusindeksillä 12/2015 tasoon). Kustannuskehitys on noudattanut maanrakennusindeksiä. Keskiarvo on 21 /m (kustannukset sisältää arvonlisäveron). 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 - Tiet /km Kaavio L14: Teiden rakentamisen hintakehitys Kaaviossa on kuvattu teiden rakentamisen kilometrikustannuksen kehitys (hinnat korjattu maanrakennuskustannusindeksillä 12/2015 tasoon). Kustannukset ovat vuodesta 2010 olleet selvässä nousussa. Keskiarvo on 23 /m (kustannukset sisältää arvonlisäveron). Hintojen kasvu johtuu pääosin siitä, että viime vuosina rakennettavat tiet on valikoitu tarkemmin. Parannettavat tiet ovat huonokuntoisia tai tiet rakennetaan uuden linjauksen mukaisesti. Tyydyttävässä kunnossa olevia viljelysteitä ei viime vuosina ole enää parannettu, jonka vuoksi teiden rakentamisen suhteellinen kilometrikustannus on noussut.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.1.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 1.12.1995 1.12.1997 1.10.1998 1.4.1999 31.10.2000 1.10.2001 1.10.2004 1.10.2004 15.9.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 1.3.2008 1.1.2009 1.2.2009 1.4.2009 21.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 15.9.2010 15.10.2010 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.1.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 100 (119) Lohkokoon muutos 300% 250% 200% 150% 100% 50% 0% Kaavio L15: Lohkokoon muutos Kaaviossa on kuvattu tilusjärjestelyiden peltolohkokoon muutosprosentti. 350% Lohkokoon muutos 300% 250% 200% 150% 100% 50% 0% Kaavio L16: Lohkokoon muutos peltotilusjärjestelyissä Kaaviossa on kuvattu peltotilusjärjestelyjen peltolohkokoon muutosprosentti. Lohkokoko on keskimäärin kaksinkertaistunut. Lohkokoon muutoksessa on lievästi havaittavissa asiakaslähtöisyyden vaikutus, jossa täysin optimaalinen lopputulos ei ole keskeinen tavoite.

15.9.2005 17.10.2005 1.11.2005 1.3.2007 1.2.2008 1.2.2008 28.2.2008 15.10.2008 1.1.2009 1.3.2009 15.9.2009 1.10.2009 1.10.2009 1.1.2010 30.9.2010 1.2.2011 30.9.2011 1.10.2011 1.1.2012 1.2.2012 1.10.2012 1.10.2012 1.10.2013 1.10.2013 1.10.2014 1.10.2014 1.11.2015 Selvitysraportti 101 (119) Uusjakojen tukemisrahan osuus kokokonaiskustannuksista 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Kaavio L17: Tukemisvarojen suhde kokonaiskustannuksiin Kaaviossa on kuvattu tukemisrahan osuutta toimituksen kokonaiskustannuksista. Peltotilusjärjestelyissä tukemisrahan osuus on vaihdellut 60 % - 70 % välillä. Tukemisvarojen osuus kokonaiskustannuksista ei ole muuttunut merkittävästi. Osuus on ollut keskimäärin 2/3. 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Kokonaispinta-ala Kaavio L18: Tilusjärjestelyjen kokonaispinta-alan kehitys Kaaviossa on kuvattu tilusjärjestelyjen kokonaispinta-alan kehitys. Kokonaispinta-alan muutoksessa näkyy pääosin 90-luvulla toteutettujen koko kyliä koskeneiden toimitusten vaikutus.

Selvitysraportti 102 (119) Peltopinta-ala 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kaavio L19: Toteutettujen tilusjärjestelyjen peltopinta-alan kehitys Kaaviossa on kuvattu toteutettujen tilusjärjestelyjen peltopinta-alan kehitys. Tilusjärjestelyjen keskimääräinen peltopinta-ala on 2000-luvun aikana kasvanut. 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Vaihtuva peltopinta-ala Kaavio L20: Tilusjärjestelyissä vaihtuneen peltopinta-alan kehitys Kaaviossa on kuvattu tilusjärjestelyissä vaihtuneen peltopinta-alan kehitystä. Tilusjärjestelyn peltopinta-alan kasvaessa myös vaihtunut peltopinta-ala on hieman kasvanut.

Selvitysraportti 103 (119) Vaihtuva peltopinta-ala 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Kaavio L21: Tilusjärjestelyissä vaihtuneen peltopinta-alan kehitys vuosittain Kaaviossa on kuvattu tilusjärjestelyissä vaihtuneen peltopinta-alan kehitys tilusten vaihtumisvuoden mukaan. Tilusjärjestelyjen peltopinta-alan kasvaessa myös vaihtunut peltoala on kasvanut. Tilusjärjestelyjen vaikuttavuus on lievästi kasvanut.

Selvitysraportti 104 (119) Liite 2: Peltotilusjärjestelyjen asiakkaiden ja maaseutupäälliköiden haastattelujen analyysi Tilusjärjestelystä tiedottaminen ja aktivointi Onko tilusjärjestelytoiminnalle ylipäätään tarvetta Suomessa? Haastatteluun osallistuneet totesivat yksimielisesti, että tilusjärjestely tarvetta on. Heidän näkemyksiensä mukaan Suomalaiset viljelijät kilpailevat Baltian ja Tanskan viljelijöiden kanssa. Kompensoidaanko tilannetta tilatuella vai tila- ja tilusrakenteen parantamisella? Tilan toimintaa on vaikea tehostaa, jos lohkot ovat pieniä. Tilakoon kasvaessa tilusrakenteen merkitys korostuu. Uudet koneet ja hevosajan lohkot eivät ole kestävä yhdistelmä. Teknologinen kehitys johtaa siihen, että viljelyä pitää pystyä tekemään suoraviivaisemmin. Konemarkkinat ovat muuttuneet siten, että alle 100 ha tiloille ei myydä sopivia koneita. Haastattelujen mukaan paine isompiin lohkokoihin kasvaa, kun olemassa oleva konekanta ajetaan loppuun. Miten maanomistajien kiinnostus tilusjärjestelyihin pitäisi herättää? Tilusjärjestelyn vaikutukset Vastaajien mukaan hyvät esimerkit työajan/kustannusten säästöistä herättävät aktiivitilojen kiinnostusta. Lehdissä pitäisi olla enemmän juttuja onnistuneista toimituksista. Juttuihin tulisi saada mukaan asiakkaiden ja maaseutuasiamiehen haastattelut. Voisi pitää lehdistötilaisuuden toimituksen valmistuttua. Etukäteen tiedossa olevat kustannukset saattaisivat auttaa asiaa. Esittelytilaisuus viljelijöille, kuten täällä tehtiin. Esimerkiksi ELY-keskuksen järjestämä tukikoulutus tai muu rajatumpi tiedottaminen toimivat. Paikalliset tahot on oltava mukana ja viestien on tultava viljelijältä viljelijälle. Myös tuottajayhdistykset ja urakoitsijat tulisi saada mukaan. Vuokranantajia kiinnostaa ehkä enemmän pellon arvonnousu, heillä on myös aktiivitiloja enemmän tunnepohjaista suhtautumista peltomaahan, tilaisuuksien asenneilmapiiri pitäisi saada myönteiseksi ja välttää vastakkainasettelua aktiivi- ja passiivitilojen välillä. Sukupolvenvaihdos ja tilusjärjestelyn yhdistäminen/ yhteisiä etuja? Maasta luopuminen (valtion maanhankinta) pitäisi tehdä helpommaksi. Minkälaisia vaikutuksia tilusjärjestelyllä on ollut esimerkiksi tilusjärjestelyalueen tai laajemman alueen elinvoimaisuudelle? Vastaajat totesivat kiinteistörakenteen paranemisen hyötyjen tulevan pitkällä aikavälillä. Siitä hyötyvät nykyviljelijöiden lisäksi myös tulevat sukupolvet ja yrittäjät. Tilusjärjestelyllä todettiin olevan ratkaiseva merkitys menestymiseen yrittäjänä. Urakointipalveluiden käyttö lisääntyy ja tuo lisäansaintamahdollisuuksia joillekin tiloille sekä lisää yhteistyötä tilojen välillä. Kiinteistörakenteen kehittämisen kautta tulee kehittyviä tiloja, joilla on kasvupotentiaalia, mikä vaikuttaa myös tilojen investointeihin. Pyöriminen pikkulohkoilla aiheuttaa turhia kustannuksia, jotka ovat pois muista investoinneista. Vaarana on, että ilman järjestelyjä maita jää pois viljelystä ja maataloustoiminta lähtee supistumaan.

Selvitysraportti 105 (119) Kiinnostus peltojen kuntoon, satomääriin ja tuotosmääriin ovat kasvaneet. Tulotaso tilusjärjestelyn alueella kasvaa ja sillä on kerrannaisvaikutuksia alueelle. Maataloustulon kasvun todettiin virkistävän alueen elinkeinoelämää, isot tilat työllistävät paljon muita sektoreita. Kauppa vilkastuu ja työllistetään teollisuutta. Tiloilla investoidaan koneisiin ja maatalouden kehittämiseen yleensä ja rahat tulevat alueelle ja maakuntaan. Valtio saa sijoituksestaan suuren osan takaisin verojen muodossa tulevina vuosina. Elinvoiman lisääntyminen on etu, joka säteilee ympäristöönsä. Asian voi ajatella myös niin, että jos ei tehdä mitään niin elinvoima loppuu jossain vaiheessa. Yksittäisten tilojen toimintaedellytysten parantumisen myötä kylän ja alueen elinvoima kasvaa. Henkinen vaikutus näkyy siinä, että edelleenkin tekemällä ja yrittämällä voi pärjätä. Tiestöä pystytään hyödyntämään peltoviljelyn lisäksi metsätöissä ja myös virkistyskäytössä. Alueen kokonaisvaltainen suunnittelu luo uusia mahdollisuuksia alueen maiden hyödyntämiselle. Tilusjärjestely vaikuttaa alueen vetovoimaan viljelyssä ja nostaa alueen peltojen markkina-arvoa. Tilusjärjestelyssä yhdessä toimiminen on lisännyt viljelijöiden yhteistyötä. Toiminnan tehostuminen tilusjärjestelyn ansioista alentaa yhteiskunnan kuluja. Minkälaisia muita kuin maatilataloudellisia vaikutuksia peltotilusjärjestelyllä on? Vastaajat nostivat esille tilusjärjestelyn positiiviset vaikutukset ympäristöön, maisemaan, alueen sosiaaliseen elämään ja liikenneturvallisuuteen. Todettiin, että tilusjärjestely on alkujaankin ympäristöteko. Tilusjärjestelyn ansiosta käytetään vähemmän fossiilisia polttoaineita ja hiilijalanjälki pienenee. Kun alueen vesitalous laitetaan kuntoon, maan rakenne paranee ja avo-ojien vähenemisen kautta valumat vähenevät. Maaseutumaisema näyttää hoidetummalta ja viihtyisämmältä ja voi houkutella uusia rakentajia alueelle, myös kaikkia hyödyttävien tiestöjen kunto paranee. Uuden tiestön vuoksi alueelle järjestyy lisää asuinpaikkoja. Tilusjärjestely aktivoi omistusrakenteen muutokseen. Maataloustuotannon lopettaneiden peltoa siirtyy kaupoilla aktiiviviljelijöiden omistukseen ja kehitystä jarruttavat perikunnat purkautuvat. Maiden vaihtuminen passiivilta aktiiville parantaa maiden tuottavuutta ja vähentää mm. ravinnepäästöjä.

Selvitysraportti 106 (119) Liikenneturvallisuus paranee ajomatkojen lyhentymisen ja liikennemäärien vähentymisen johdosta. Tieriidat vähenevät, kun alueen tieoikeudet ja teiden kunnossapitoyksiköt laitetaan ajan tasalle. Sosiaalinen pääoma tilusjärjestelyalueella kasvaa, kun asioita hoidetaan yhdessä tilusjärjestelyhankkeen ansiosta. Tilusjärjestely on aktivoinut muihinkin yhteishankkeisiin. Eräs viljelijä totesi, että tilusjärjestelyn jälkeen lähti liikkeelle muitakin tiehankkeita, kyläkuva koheni ja yhteishankkeet mahdollistuivat. Paikallisten urakoitsijoiden kilpailukyky säilyy ja heidän on ollut mahdollista kehittää toimintaansa. Vaikutus leviää urakoitsijoiden kautta alueen talouteen. Tilusjärjestelyn avulla saatavat kustannussäästöt ja tehokkuuden lisäys vaikuttavat positiivisesti koko elintarvikeketjuun. Metsäautoteiden ansiosta luontomatkailua tuli alueelle ja taukotupa/kämpät saatiin käyttöön. Alueelle valmistui hyvät kartat ja virkistyskäyttö lisääntyi. Tilusjärjestelyn ansiosta rakennetun penkereen vuoksi järven virkistyskäyttö parantui huomattavasti. Mitä tilakohtaisia hyötyjä viljelijät tilusjärjestelyllä hakevat? Vastaajien mukaan, tilusjärjestelyllä saadaan aikaan positiivinen vire maatalouden kehittämiseen ja elinvoimaisuuteen. Ajan ja kustannusten säästöt ovat viljelijöiden mukaan tärkeimmät tilojen tilusjärjestelystä tavoittelemat hyödyt. Lohkokoon suurentuminen ja muotojen paraneminen nähtiin tärkeimpinä tavoitteina. Etäisyyden merkitys ei viljelijöiden mielestä ollut niin tärkeä, jos peltolohko oli iso ja sijainti hyvän tien varressa. Viljatiloille etäisyydellä todettiin olevan vähemmän vaikutusta kuin karjatiloille. Satotaso kasvaa, kun lohko on iso ja sen vesitalous on kunnossa. Iso peltolohko mahdollistaa tehokkaampien ja suurempien koneiden käytön mikä tuo viljelyyn tehokkuutta. Kun viljely pitää hoitaa pienemmällä työvoimalla, tarvitaan ajan ja kustannusten säästöä. Pienten lohkojen viljelystä tulee piilokustannuksia. Kulkemisen vähentymisen ja lohkojen parantumisen myötä viljelytyöt helpottuvat ja ne voi tehdä oikea-aikaisesti. Viljelyn tehostuminen antaa mahdollisuuden laajentaa tilaa ja investoida maatalouteen. Myös urakoitsijoiden osalta isommat lohkot ovat parempia. Tilusjärjestelyn ansioista polttoainekustannukset ovat vähentyneet kulkumatkojen vähentyessä ja peltolohkokoon kasvamisen vuoksi tehostuneen viljelyn myötä. Pitkät kulkumatkat vilkasliikenteisillä teillä halutaan välttää. Logistiikkahyötyä tiloille saadaan kun tilukset saadaan järjesteltyä samalle suunnalle, jolloin useamman lohkon viljelytoimenpiteet voidaan hoitaa järkevämmin. Tilusjärjestelyyn oleellisesti liittyvällä valtion maanvälityksellä voi helpottaa tilusjärjestelyalueen kiinteistö- ja tilusrakenteen suunnittelua ja kasvattaa peltolohkojen ja aktiivitilojen pinta-alaa. Tilusjärjestely kannustaa sukupolven vaihdoksissa molempia osapuolia.

Selvitysraportti 107 (119) Ojitusten kuntoon saattaminen, vesitalous, on tiloille tärkeä. Erityisesti erikoiskasveille parempi lohkon muoto ja koko on tärkeä. Riviviljelyssä päisteet ovat ajan hukkaa. Yhden viljelijän mukaan 10 ha ja 200 metriä sivu ovat minimejä. Investointi maahan on tuottavampi investointi kuin esimerkiksi koneeseen sijoittaminen. Vaikutus investoinnilla on paljon monipuolisempi. Myös hallinnollinen byrokratia pienenee, kun lohkojen määrä on pienempi. Miten pitkäaikaisia tilakohtaiset tai alueelliset hyödyt ovat? Onko hyvä kiinteistörakenne pysyvää tai kehittyykö se myönteiseen suuntaan tilusjärjestelyn jälkeen? Kiinteistörakenteen osalta vastaajat totesivat tilakohtaisten ja alueellisten vaikutusten olevan pysyviä tai hyvin pitkäaikaisia, takarajaa vaikutusten loppumiselle ei ole. Järjestely aiheuttaa positiivisen hypyn tilusrakenteen kehittymisessä. Aktivoitu kehitys jatkuu parempaan suuntaan tilusjärjestelyn jälkeenkin. Maatalouden rakennemuutoksen johdosta tilusten järjestelyn pitäisi muutaman vastaajan mielestä olla jatkuvaa toimintaa, joka toistuisi 15-20 vuoden välein. Järjestely olisi kuitenkin tällöin kevyempi, koska tie- ja valtaojaverkko ovat jo parhaalla kohdalla. Teiden ja ojien kunnostustarve vaihteli vastauksissa 10 vuodesta 50 vuoteen. Tilusjärjestelyn todettiin tukevan alueen rakennekehitystä, koska lohkokoon kasvamisen myötä, harrastelijoiden ei ole mahdollista enää ostaa pikkulohkoja. Kiinteistörakenteen parantamiseksi ei ole muuta keinoa kuin tilusjärjestely. Tavanomaisella kehityksellä ei saavuteta tilusjärjestelyalueen kaltaista toimivaa kiinteistörakennetta. Ne järjestelytarpeessa olevat alueet, joilla järjestelyä ei tehdä, taantuvat, usko maatalouden kehittämiseen hiipuu eikä investoida maatalouteen. Sukupolven vaihdokset tehdään yhdelle perillisistä tai sitten jatketaan yhtymänä jolloin tilakokonaisuutta ei pirstota. Kaikki vastaajat totesivat, että väittämä kiinteistörakenteen heikkenemisestä tilusjärjestelyn jälkeen ei pidä paikkaansa. Järjestelyssä mukana ololla on henkinen vaikutus, ajatusmaailma muuttuu järjestelyn kokeneilla. Tilusjärjestelyssä saatuja isoja lohkoja ei enää pirstota pienemmiksi. Lohkoja voidaan myydä tai vuokrata, mutta ne siirtyvät kokonaisena eteenpäin kun omistus tai hallinta vaihtuu. Keskinäinen sosiaalinen verkosto parantuu tilusjärjestelyssä ja maita ostetaan järkevämmin ottaen myös soveltuvuus toiselle huomioon. Toteutuneiden tilakauppojen jälkeen tiloista on tullut vielä isompia ja yhtenäisempiä. Kaavoitus ja rakentaminen taaja-alueiden liepeillä voivat yksittäisissä kohteissa hieman pienentää lohkokokoa. Eräs viljelijä esitti, että pellon myyjän tulisi saada hyötyä lohkokoon kasvattamisesta myydessään peltonsa naapurilohkon omistavalle aktiiviviljelevälle.

Selvitysraportti 108 (119) Tilusjärjestely on edistänyt isäntien välistä neuvottelua sellaisilla alueille, joissa hanketta ei ole ollut. Tilusjärjestelytyökalu on jäänyt käyttöön ja toiminta muillakin alueilla on ollut kehittämisluonteista, koska maakauppoja on tehty jatkuvasti tilusjärjestelyn jälkeen. Hyvästä kiinteistörakenteesta halutaan huolehtia. Toiminnan kehittäminen Miten tilusjärjestely toimintaa voisi tehostaa (mm. nopeuttaa)? Tehdäänkö esimerkiksi jotain turhia töitä? Vastaajien mukaan varsinaisen tilusjärjestelyn kestoa 3-5 vuotta pidetään hyvänä. Toisaalta hankkeen käynnistämistä haluttaisiin nopeuttaa. Yleishyödyllisten juttujen liittäminen hankkeeseen tuo hankkeelle yleistä hyväksyntää, joka nähdään hyvänä asiana. Toisaalta myös erittäin pelkistetyn hankkeen nopeutta ja kustannussäästöjä pidettiin hyvinä. Samalla kylläkin todettiin, etteivät kaikki asianosaiset tällöin pysyneet kärryillä toimituksen etenemisestä. Valituksia pidettiin aikaa vievinä ja prosessia vaikeuttavina. Asiakkaiden kuulemisten tärkeyttä sekä toimitusinsinöörin ja toimitsijoiden yhteistyön merkitystä korostettiin myös valituksia vähentävänä tekijänä. Toisaalta todettiin, että liika neuvottelu aiheuttaa kustannuksia ja asianosaiset vain yrittävät vedättää toimitusinsinööriä. Toimitusinsinöörin pitää olla jämäkkä. Jakosuunnitelman sekä tie- ja kuivatushankkeiden toteuttamisen keskinäisen aikataulutuksen merkitystä korostettiin. Aikataulujen yhteensovittamisella säästetään ylimääräisiä töitä. Tie- ja kuivatushankkeiden toteuttamisen aikataulujen ei pitäisi riippua rahoitusaikatauluista. Tie- ja kuivatushankkeiden toteuttamisen aikataulut pitäisi pystyä optimoimaan toimituksen etenemisen ja luonnonolosuhteiden mukaisesti. Hankkeiden toteuttamisenaikainen, tilapäinen, isäntien oma rahoitus tulisi olla uusjakolainojen kautta mahdollista. Tie- ja kuivatushankkeissa viljelijät voisivat hoitaa maanajot. Pelloille rakennettavia rajamerkkejä osa piti turhina ja osa tarpeellisina. Miten viljelijöiden omatoimisuutta ja sitoutumista voidaan kehittää? Onko toimitsijoiden roolissa jotain muutettavaa? Maanomistajien omatoimisuutta jakosuunnittelussa voisi yrittää lisätä. Jakosuunnitelman tekeminen yhdessä esimerkiksi pienryhmissä voisi sitouttaa maanomistajia paremmin. MML:n rooli voisi olla enemmän toteutuksessa ja ristiriitojen ratkaisemisessa. Toimitsijoiden roolin tärkeyttä korostettiin. Toimitsijat eivät voi ryhtyä jakoinsinööreiksi, mutta ovat maanomistajien valitsemia tehtäväänsä ja tekevät yhteisesti parhaan päätöksen. Toimitsijoille kaivattiin lisää vastuuta ja jopa vastuuta rahoituksen käsittelyyn. Yleensäkin toimitsijoiden roolituksen merkitystä korostettiin. Toimitsijoiden tulee valvoa, ettei hanketta käytetä hyväksi. Maanomistajien suurempi omatoimisuus nähtiin helpommaksi toteuttaa pienissä toimituksissa. Isoissa toimituksissa toimitusinsinöörin rooli korostuu.

Selvitysraportti 109 (119) Vanhojen toimitusten toimitsijoita voisi käyttää tukihenkilöinä uusissa järjestelyissä. Markkinoinnissa ei saa korostaa avaimet käteen periaatetta vaan hanketta pitää nimenomaan markkinoida isäntien omana hankkeena. Isäntien oman valvonnan merkitystä omilla mailla tulee korostaa. Vähentävätkö vai poistavatko jopa kokonaan erilaiset sopimukset (vuokraus, lannanlevitys) ja urakointi tilusjärjestelytarpeen? Vastausten perusteella voi todeta, että erilaisten sopimusten avulla on todella vaikea koota lohkoja siten yhteen että lohkokoko kasvaisi. Sopimusviljelyä on tehty pitkään, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta lohkokokoon. Sen sijaan talouskeskusetäisyys on kasvanut. Yleisesti ottaen voi sanoa, että vuokraus ja sopimusviljely sekä urakointi ovat lisääntyneet. Haastattelujen perusteella voi kuitenkin todeta, että kysymyksen väite ei pidä paikkaansa. Matkoja arvioitiin joissain vastauksissa voitavan jonkin verran lyhentää jos esim. urakoitsija saa kohteita työn alle samanaikaisesti samalta alueelta. Vastaajien mukaan sopimuksista ja urakoinnista riippumatta isompi lohko on aina edullisempi työstää ja siinä on parempi satotaso. Tilanne jossa lohkoja yhdistettäisiin sopimusten tai urakoinnin johdosta ei ole vielä näköpiirissä. Urakoinnin todettiin olevan kasvussa, tällöin töitä tehdään yhä isommilla koneilla ja urakointihinnassa näkyy ero pienten ja suurten peltolohkojen välillä. Urakoitsijat eivät välttämättä edes ota töitä vastaan pieniltä lohkoilta. Muutoinkin todettiin erilaisten sopimusten teon olevan isoista lohkoista järkevämpää. Näyttää siltä, että peltojen käyttö alkaa jakaantua tukijärjestelmien kautta sellaiseksi, että aktiiviseen viljelykäyttöön suunnataan hyväkuntoisimmat, suurimmat, läheisimmät ja parhaiden yhteyksien varrella olevat lohkot. Huonommille lohkoille haetaan vaihtoehtoisia käyttömuotoja suojavyöhykkeistä, monimuotoisuuspelloista ja saneerauskasveista. Miten usein (n. %) vuokraamasi tai sopimuskäytössäsi oleva pelto rajoittuu toiseen hallinnassasi olevan peltolohkoon ja miten usein (n. %) olet yhdistänyt nämä peltolohkot yhdeksi viljeltäväksi kokonaisuudeksi. Haastattelujen perusteella voi todeta, että vuokrauskulttuuri ja tukikausien pituus suosivat lyhyttä vuokra-aikaa. Peltoja on vaikea saada vuokrattua oman maan vierestä. Varsinkin pellon käyttösopimukset ovat lyhytaikaisia jolloin lohkoja ei ole mahdollista yhdistää. Pitkillä vuokrasopimuksilla lohkojen yhdistäminen on onnistunut hieman paremmin. Pääsääntöisesti on kuitenkin harvinaista ja osin sattumanvaraista, että vuokrattu lohko saataisiin yhdistettyä. Kysymys on yksittäisitä lohkoista. Lisäksi vuokramaat ovat monesti avo-ojissa tai yhdistäminen vaatii kalliin putken sekä myös vuokranantajan luvan, ja nämä yhdessä rajoittavat lohkojen yhdistämismahdollisuuksia. Miten vuokratiluksia pystyttäisiin entistä tehokkaammin järjestelemään tilusjärjestelyn yhteydessä? Miten vuokranantajat saataisiin mukaan tilusrakenteen kehittämiseen?

Selvitysraportti 110 (119) Koettiin tärkeäksi, että passiivisille maaomistajille pitäisi saada perusteltua, että heidän pientenkin lohkojensa mukana olo jaossa mahdollistaa järkevien ja taloudellisten kokonaisuuksien luonnin ja myös he hyötyvät tästä (mahdollisesti saisivat parempaa vuokraa ja pellon arvo kasvaa). Asiassa auttaisi myös tiedottaminen maatalouden teknologisesta kehityksestä, eli mikä tulee olemaan pienten lohkojen arvo jatkossa. Kustannusten pelko on suurin este saada vuokranantajia mukaan hankkeisiin. Kustannusten pelkoa lieventää, jos vuokraaja ottaa osaa kustannuksiin. Vuokrasopimusten pidentäminen puolestaan edesauttaisi kustannusten jakoa vuokraajalle. Aktiiviviljelijän rooli on tärkeä otettaessa vuokranantajia mukaan hankkeisiin. Olisi hyvä, jos kannustettaisiin jo käyntiin lähtö vaiheessa pelisääntöihin, joissa vuokraajat ovat valmiita ottamaan vastaan kustannuksia pitkillä vuokrasopimuksilla (esim. 10 vuotta). Valtion aktiviinen maanostotoiminta on tässäkin tärkeässä roolissa. Voisiko tilusrakennetta kehittää kokonaan toisenlaisella toimintatavalla? Haastatteluissa mainittiin maatilalähtöinen malli useita kertoja. Pieni tilalähtöinen kävisi hyvin. Siinä olisi mahdollisuuksia. Isännät olisivat itse aktiivisia, mutta saataisiinko sillä vastaavia parannuksia. Tuleeko riittävästi hyötyä? Rahoitus Vastaajien mukaan valtion maanhankinta tulisi olla nykyistä aktiivisempaa. Voisiko esim. ProAgria hoitaa jotain osuutta (ojitus, tiet jne.)? Joissakin vastauksissa todettiin, ettei pienimuotoinen toiminta riitä. Miten kustannukset tulisi jakaa esimerkiksi vuokranantajan ja vuokralaisen välillä? Vastauksissa todettiin yleisesti, että kustannusten jakamisesta tulee sopia tapauskohtaisesti. Ongelmaksi koettiin vuokranantajan osalta halukkuus laskujen maksuun, kustannusten ALV:n hyödyntäminen ja se seikka, ettei vuokranantaja sinänsä hyödy viljelyolosuhteiden parantumisesta. Vuokralaisen osalta suurimmaksi ongelmaksi todettiin vuokrasopimusten lyhyydet ja sitä kautta vuokraajan halukkuus panostaan maan kunnostamiseen. Vastausten perusteella nousi esille kolme eri vaihtoehtoa (alla olevat eivät ole tärkeysjärjestyksessä): 1. Vuokranantaja huolehtii pellon peruskunnostuksesta ja siihen liittyvistä kustannuksista. Kustannukset peritään takaisin vuokralaiselta vuokrankorotuksilla. 2. Vuokrasopimusten pituinen rahoitusjärjestely, jossa vuokralainen maksaa kustannuksia vuokrakautensa pituuden suhteessa. 3. Vuokralainen voi maksaa kaikki kustannukset, mikäli vuokrasopimus on vähintään 10 vuotta pitkä. Sopimuksen pituus 10 vuotta näyttäisi vastausten perusteella olevan kipurajalla.

Selvitysraportti 111 (119) Mitä olet valmis maksamaan kiinteistötoimitusmaksuna lohkokoon kaksinkertaistumisesta? Osa viljelijöistä ei pystynyt sanomaan konkreettista hintaa. Kiinteistötoimitusmaksun irrottaminen kokonaisuudesta nähtiin vaikeana. Tilusjärjestely halutaan nähdä kokonaisuutena, johon kuuluu tilusten järjestely ja tarvittavat toimenpiteet viljelykunnon saavuttamiseksi. Hyvin monessa vastauksessa maksu rinnastettiin saavutettavaan hyötyyn, johon maksun tulisi perustua. Pienimmät esitetyt maksut olivat 50 /ha ja suurimmat jopa 1000 /ha. Käytännössä hyväksyttävän laskun haitari lienee vastausten perusteella 100-500 /ha luokkaa. Analyysissä on kuitenkin huomioitava vastausten suuret erot. Mitkä ovat tilusjärjestelyrahoituksen ja MAKERA-rahoituksen +/- seikat? Mitä kautta rahoitus tulisi kanavoida? Rahoituksen osalta pidettiin tärkeinä maanomistajien tasapuolista kohtelua ja yhteishankkeen mahdollisuutta niin suunnittelun, rahoituksen hakemisen kuin toteuttamisen osalta. Tämä korostui etenkin salaojituksen MAKERArahoituksen osalta. Salaojituksen rahoitus tulisi saada yhdeltä luukulta. Salaojituksen rahoittamista MAKERAn kautta ei kuitenkaan pidetty mahdottomana ajatuksena, kunhan rahoitusehdot toimisivat tilusjärjestelyssä. Ehdoista nostetiin esiin minimiavustus ja maataloustuloraja. Eduksi oli eräässä vastauksessa nostettu maanomistajan vastuu omia lohkojaan koskevista päätöksistä, koska tällöin salaojituksen tarpeellisuus tulisi tarkemmin mietittyä. Vastauksissa pelättiin MAKERAn pisteytysjärjestelmää ja rahoituksen riittävyyttä. Vastauksissa pidettiin uusjakorahoituksen etuna maanomistajien tasapuolista kohtelua ja hallinnollisen byrokratian vähäisyyttä. MAKERAn investointitukiin liittyvien päätösten aikataulua pelättiin ja epäiltiin, että rahoitusta ei saada synkronoitua tilusjärjestelyn toteuttamisen aikatauluihin. Eräs henkilö sanoi, että MAKERAn kautta isäntä toimii pankkina, uusjakorahoituksessa asia on päinvastoin. Syynä tähän on uusjakorahoituksen lainaosuudet. Nyt joutuisi rahoittamaan itse ensin kokonaan ja sitten vasta saa rahat kuittia vastaan. Hyvin yleisesti todettiin, että asiaa olisi tarkasteltava kokonaisuuden kannalta. Tällöin tärkeimpänä ovat alueelliset tiet ja valtaojat. Ne pitäisivät olla hankkeessa. Tiehankkeiden rahoittaminen ei ole edes mahdollista MAKE- RAn kautta. Valtaojitukset tulisi rahoittaa ja toteuttaa tilusjärjestelyn kautta, koska ne oleellisesti kuuluvat siihen. Eräs viljelijä totesi, ettei ole väliä mistä rahoitus tulee ja kuka sitä hakee. Pääasia, että rahoitusta on saatavilla, koska sitä tarvitaan. Ilman ei onnistu. Viljelijät mieltävät toimenpiteiden kustannukset omiksi kustannuksiksi, jos rahoitusta pitää itse hakea. Vuokranantaja voi sopia tie- ja kuivatushankkeita vuokralaisen kanssa. Tämä olisi porkkana pitempiaikaiselle vuokrasopimukselle. Mikä on salaojituksen rooli tilusjärjestelyssä? Entäpä, jos maanmittarit keskittyvät tilusrakenteeseen (lohkot, tie- ja valtaojaverkko tilusjärjestelyn kautta, salaojitus hoidetaan maanomistajan omana hankkeena)?

Selvitysraportti 112 (119) Salaojitusten siirtämisessä maanomistajien itsensä hoidettavaksi nähtiin hyvä puolia. Yhteishankkeen mahdollisuutta pidettiin tärkeänä mm. kilpailutuksen ja kokonaiskustannustason takia. Monet pitivät tilusjärjestelyä yhteishankkeena, jossa kaikilla tulisi olla mahdollisuus saada salaojitukseen rahoitusta. Jos vuokrasopimuksia pystyttäisiin pidentämään tilusjärjestelyn yhteydessä esimerkiksi 10 vuoteen, olisi vuokralainen valmis ottamaan kustannuksia maksettavakseen. Näin on monen peltoinvestoinnin osalta tapahtunutkin. Salaojitusten rahoitusmenettelyn mahdollisen muutoksen todettiin lisäävän vaihtuvien alueiden tilikorvausten merkitystä. Eräässä vastauksessa arvioitiin, että salaojitusten rahoittamisen pois jättämisen olevan huono asia. Henkinen kynnys tilusjärjestelyyn kasvaa huomattavasti. Toisen salaojitukset voivat olla huonommassa kunnossa kuin toisen ja niistä voi tulla kiistaa. Vastauksissa korostettiin, että tiet ja valtaojat ovat osa infrastruktuuria. Siksi valtaojaverkosto ja tiestö kannattaa kuitenkin suunnitella ja toteuttaa yhtenä alueellisena kokonaisuutena. Valtaojien siirrot/putkitukset ovat tärkeitä tilusrakenteen kehittämisessä ja ne pitäisi saada varmasti tehtyä tilusjärjestelyn aikana. Samoin tiet. Muutamissa vastauksissa myös salaojituksen suunnitteluun kaivattiin rahoitusta ja suunnittelun kytkemistä valtaojitukseen. Muuta Kysymyksessä esitetty ajatus synnytti myös vahvaa vastustusta. Pelättiin viljelijöiden joutumista HYRRÄ-järjestelmän armoille ja ratkaisulla ei ole käytännössä toimintamahdollisuuksia, koska rahat tulisi käytännössä olla tiedossa ennen tilusjärjestelyn aloittamista. Tilusjärjestelytoiminnan jatkuvuudesta kannetaan vahvaa huolta. Valtion tuki ei saisi heiketä niin, että tilusjärjestelyjä on vaikea käynnistää. Tilusrakenne ei tule parantumaan ilman tilusjärjestelyn tyyppistä välinettä. Järjestelyjen toteuttamiseen tarvitaan ulkopuolinen asiantuntija. Tilusjärjestelyjen tarve säilyy ja kasvaa entisestään mm. teknologisen kehityksen, tuotannon tehostamistarpeiden ja urakoinnin takia. Vain kilpailukykyisillä lohkoilla voi maataloudesta saada kannattavan. Tilusjärjestelyjen tulee olla jatkuva prosessi, koska tilakoko tulee kasvamaan. Järjestellyt alueet tulevat säilymään viljelytuotannossa. Järjestelyt tuovat alueelle elinvoimaa ja uskoa tulevaisuuteen. Tilusjärjestely on työkalu, josta ei pitäisi luopua.

Selvitysraportti 113 (119) Liite 3: Toimitusinsinöörien seminaarin analyysi Tilusjärjestelytoiminnan SWOT-analyysi Vahvuudet Tilusjärjestelytoiminnan tarve Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa Tilusjärjestelyosaaminen Toiminnan jatkuva kehittäminen Toiminnan yhdenmukaisuus ja tehokkuus Organisaation joustavuus ja kyky tehdä ratkaisuja Mahdollisuudet Tilusjärjestelytarve on iso rakennekehityksen takia Asiakkaat tunnistavat tarpeen (mahdollisuus vaikuttaa kustannuksiin) Yhteiskunnalliset hyödyt Tilusjärjestelyvälineen soveltuvuus erilaisiin tilanteisiin Laajempi yhteistyö eri tahojen kanssa Heikkoudet Toiminnan alueellisuus (länsirannikko) Tilusjärjestelyosaajien pieni lukumäärä Tilusjärjestelyn pitkä kokonaiskestoaika (tarveselvitys+toteutus) Rahoituksen epävarmuus Tie- ja kuivatushankkeiden läpivienti (hinta, kestoaika) Uhat Maatalouden yleinen tilanne heikkenee Suomessa Rahoitus hupenee ja loppuu kokonaan Toiminnan hyväksyttävyys heikkenee Toiminta näivettyy, jos sillä ei ole kehittämisedellytyksiä Tilusjärjestelyosaajien määrä vähenee entisestään Vuokrasopimukset ja sopimusviljely Millä keinoilla maansa vuokranneiden asemaa ja suhtautumista voitaisiin tilusjärjestelyissä kehittää/parantaa? Tilusjärjestelyn yhteydessä on huolehdittava siitä, että vuokranantajat saavat mahdollisimman paljon informaatiota. Vuokranantajien kanssa on huolella läpikäytävä, mitä tilusjärjestelyssä tapahtuu ja mitä mahdollisuuksia siinä on. Tilusjärjestely nostaa alueen maanarvoa lohkokoon kasvaessa ja tämä kannattaa huomioida tiedottamisessa. Tilusjärjestelyihin liittyvät kuulemiset tulee tehdä tasapuolisesti. Kuulemisten perusteella pyritään pitämään tilanne ennallaan niillä, jotka sitä haluavat. Jakosuunnittelun yhteydessä voisi tarvittaessa pitää yhteisen tilaisuuden maanomistajan ja vuokralaisen kanssa. Vuokranantajien yksilölliset tavoitteet ja heidän pitkänajan suunnitelmansa on syytä huomioida. Valtion maaosto on avainasemassa omistusrakenteen muutoksessa. Vuokranantajissa osa on sellaisia, jotka ei vielä tiedä mitä maalle tekisivät. Voisiko osittelusta poikkeamisesta tulevat korvaukset olla verottomia tai huomioituna alemmalla veroasteella maan myyntiä valtiolle vastaavalla tavalla. Samoin luopumistuella olevien peltopinta-alan pienentäminen tulisi saada helpoksi tilusjärjestelyssä. Kiinteistötoimitusmaksun takuuhinta vähentäisi kustannusten pelkoa.

Selvitysraportti 114 (119) Haasteena ovat vuokrasopimusten lyhyet kestoajat. Pidemmät vuokrasopimukset selkiyttäisivät tilannetta. Tämä lisäisi joustoa myös kustannusten ositteluun. Vähentävätkö vai poistavatko jopa kokonaan erilaiset sopimukset (vuokraus, lannanlevitys) ja urakointi tilusjärjestelytarpeen tai estävätkö ne hyvän tilusjärjestelyn toteuttamisen? Vuokraus-, sopimusviljely tai urakointi eivät poista tilusjärjestelytarvetta, koska hajallaan olevat pienet vuokralohkot ovat usein juuri niitä lohkoja, joissa tilusjärjestelytarve on kaikkein suurin. Lohkokoon kasvattaminen sopimusten avulla on vaikeaa. Ongelmana ovat myös lyhyet vuokrasopimukset, joiden takia vuokralaisen kiinnostus pellon kuntoon liittyviin investointeihin on alhainen. Vuokraukset voivat rajoittaa ja jäykistää tilusjärjestelytoimintaa, mikäli vuokranantaja ei ole halukas kehittämään kiinteistörakennetta. Lisääntyvä urakointi lisää tilusjärjestelytarvetta, koska urakoitsijat eivät välttämättä edes tule pienille lohkoille. Keskustelussa heräsi myös ajatus ns. yhteispellosta. Onko korvauksia jouduttu maksamaan vuokrasopimusten takia? Korvaukset ovat olleet äärimmäisen harvinaisia, koska yleensä korvauskäsittelyyn mahdollisesti johtavat tilanteet on pystytty hoitamaan tilusjärjestelyn yhteydessä. Pääsyynä tähän ovat olleet lyhyet vuokrasopimukset ja mahdollisuus järjestellä myös vuokratiluksia järkevällä tavalla. Onko korvauksia tai kustannuksia ositeltu vuokramiehelle? Kuinka pitkä vuokrasopimuksen tulisi olla, jotta kustannukset voisi kohdistaa vuokramiehelle (osittain/kokonaan)? Kustannuksia on ositeltu vuokramiehelle varsin harvoin ja silloinkin vain, kun vuokranantaja ja vuokramies ovat siitä sopineet. Joidenkin tapausten osalta tiedetään, että maanomistaja on maksuvelvollinen, mutta vuokralainen maksaa käytännössä laskut. Ongelmana on mahdollisuus irtisanoa vuokrasopimus kesken vuokrakauden. Vuokrasopimusten tulisi olla pituudeltaan vähintään 10 vuotta, mielellään 15 vuotta. Lisäksi ongelmana on toimituksen pitkä kesto, jolloin pitkätkin sopimukset kääntyvät tilusjärjestelyn aikana ehtoo puolelle. Asia on myös tilikorvausten osalta mielenkiintoinen. Vastaan voi tulla tilanne, jossa vuokranantaja luovuttaa salaojitettua ja saa avo-ojitettua (= tilikorvaus vuokran antajalle) ja salaojituskustannukset maksaisi kuitenkin vuokralainen. Tilusjärjestelytoiminnan rahoittaminen ja yleinen kehittäminen Voisiko tilusrakennetta kehittää kokonaan toisenlaisella toimintatavalla? Olisiko keinoja mm. omatoimisuuden kasvattamiselle maanvaihtojen osalta?

Selvitysraportti 115 (119) Yleinen käsitys omatoimisuuden kasvattamiseen liittyi lähinnä pieniin tilusvaihtotyyppisiin hankkeisiin, joista osa voitaisiin toteuttaa vapaaehtoisina tilusvaihtoina. Ylipäätään kokonaan uuden toimintamallin rakentaminen tuntui vaikealta. Omatoimisuudesta aina puhutaan, mutta toimiiko se käytännössä? Omatoimisuus ei onnistu isolla kohteilla, mutta muutamien maanomistajien hankkeissa voisi esimerkiksi vaihtoja tukeva nettipalvelu toimia. Sähköiset välineet tuovat uuden mahdollisuuden. Pystyisikö tarjoamaan jonkun foorumin, missä viljelijät voisivat itse miettiä/suunnitella vaihtoja? Netti, työryhmät, tuetaan omaa suunnittelua. Puolueetonta osapuolta tarvitaan joka tapauksessa. Mistä luopumalla tilusjärjestelyprosessia saataisiin tehostettua/halvennettua/nopeutettua? 1. Tie- ja kuivatushankkeiden toteuttamistavan ja rahoituksen uudistaminen (mm. osa tilusjärjestelyn ulkopuolelle) 2. Edellytys- ja laajuuspäätöksen sekä jakosuunnitelmapäätöksen lähentäminen ajallisesti toisiaan 3. Tarveselvitysprosessin nopeuttaminen ja keventäminen 4. Tilusjärjestelyalueiden pienentäminen entisestään 5. Ei tehdä pieniä kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä rajanoikaisuja tai muita toimenpiteitä 6. Ei rakenneta enää rajamerkkejä peltoalueille 7. Mahdollisuus tehdä kansliapäätöksiä Mitä maanomistajat ovat valmiita maksamaan kiinteistötoimitusmaksuna lohkokoon kaksinkertaistamisesta? ( /ha) Toimitusinsinöörien näkemykset poikkesivat varsin paljon toisistaan. Lähes kaikissa vastauksissa korostui hyödyn ja kustannusten välinen suhde. Maksut tulee olla hyödyllä perusteltavissa. Toisaalta myös alueen pellon hinta nähtiin tekijänä, joka vaikuttaa kustannusten hyväksyttävyyteen. Vastausten vaihteluväli oli 200-1000 /vaihtuva hehtaari. Jos tilusjärjestelyissä on pakko luopua jonkun toimenpidetyypin rahoittamisesta, niin minkä valitsisit? Tiet, valtaojat, salaojat??. Ja miksi? 1. Salaojitus (toteutus), On siirrettävissä MAKERAaan (jos ehtoihin saa lievennystä). Merkittävin yksittäinen tekijä, joka helpottaisi toimituksen toteuttamista ja lisää maanomistajien omatoimisuutta ja säästäisi runsaasti tukemisrahoja. Ongelmana on maanomistajien tasapuoleinen kohtelu ja sitä myöten jakosuunnitelman tekeminen, vuokranantajien kohtelu ja tilikorvauskäsittely. 2. Salaojitus (suunnittelu) Voisi pitää, koska aktivoisi salaojituksen liikkeelle ja kannustaisi yhteishankintoihin ja olisi huomioitu TJ:n vaatimukset.

Selvitysraportti 116 (119) 3. Valtaojat (toteutus ja suunnittelu), Rahoitusta muualta saatavissa 4. Viljelystiet, ovat joissakin paikoissa pakollisia tilusjärjestelyn toteuttamiseksi ja ei ole muita rahoituskanavia. Miten hoidetaan salaojitussuunnitelmien yhteensovittaminen valtaojitusten kanssa? Nykyinen toimintamenettely ei ole kovinkaan huono menettely. Jatkuvuuden turvaaminen, ei yhtäkkisiä muutoksia esim. rahoitukseen. Toiminnan pitkäjänteisyyden ymmärtäminen, ei päivän politiikkaa. Rahoituksen vaarantuessa ja vaarana menettää tilusjärjestelyn alueellisuus. Kun ajattelet koko tilusjärjestelytoimintaa yleiset tehtävät, tarveselvitys, tuotanto ja seuranta. Niin missä viidessä asiassa meidän tulisi olla tulevina vuosina parempia? Mitä kehittäisit? 1. Toiminnan suuntaaminen alueille, joissa saavutetaan isoimmat hyödyt 2. Tilusjärjestelytoiminnan seurannan tulee olla jatkuvaa 3. Toimintaa on laajennettava peltotilusjärjestelyjen ulkopuolelle ja toimintaa on monipuolistettava, oikean tyyppinen hanke kullekin alueelle. 4. Resurssien ja hankesalkun tulee olla hallinnassa, jotta toiminta olisi sujuvaa (pitkäjänteisyys) 5. Alkuvaiheen keventäminen - Tilusjärjestelyn kestoaika tarveselvityksen aloittamisesta tilusten haltuunottoon tulee olla nykyistä lyhempi. 6. Sähköinen asiointi 7. Maanostotoiminta

Selvitysraportti 117 (119) Liite 4: Tie- ja kuivatushankkeiden (mukauttamistoimenpiteiden) toteuttamisen kriteeristö Prosessiohje - Tie- ja kuivatushankkeiden (mukauttamistoimenpiteiden) kriteerit ja rahoitus Jakosuunnittelussa huomioitavat mukauttamistoimenpiteisiin liittyvät seikat Hyvällä jakosuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla tilusjärjestelyn toteuttamisen kokonaiskustannuksiin. Vaikutuksia tulee tarkastella koko laatimisprosessin ajan. Jako-osakkaiden tulee olla jo jakosuunnitelmavaiheessa tietoisia vaihdettavien alueiden tie- ja kuivatusolosuhteista sekä toteutettavista mukauttamistoimenpiteistä. Jakosuunnitteluvaiheessa tulee kustannusvaikutusten arvioinnissa hyödyntää maastokäyntejä, ortokuvia sekä maanomistajien ja suunnittelijoiden asiantuntemusta. Jakosuunnitelman loppuvaiheessa on suositeltavaa tilata suunnittelijalta alustava kustannusarvio tie- ja kuivatushankkeiden kustannuksista. Tilusjärjestelykustannuksia tulee verrata aikaisemmin toteutettujen tilusjärjestelyjen yksikkökustannuksiin. Euromääräinen kustannus vaihtuvaa hehtaaria kohden tulee olla tilusjärjestelytoiminnassa laskeva. Lohkojen vaihto ei saa johtaa merkittäviin kuivatus- tai tiekustannuksiin vaihdettavaa hehtaaria kohden. Siksi jako-osakkaiden kanssa kannattaa läpikäydä riittävällä tarkkuudella erillisille vaihtuville lohkoille toteutettavat toimenpiteet. Jakosuunnitelmassa tulee välttää toimivan salaojituksen rikkomista. Uudet ojastot suunnitellaan niin, että vanha toimiva salaojitus hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Vanhoihin ojituksiin voi tehdä muutoksia vain ojastojen toimimattomuuden takia (ei uusien rajojen takia). Tie- ja kuivatushankkeet ennen jakosuunnitelman vahvistamista Kuivatukset Valtaojitukset Tie- ja kuivatushankkeiden suunnittelu ja toteuttaminen aloitetaan vasta sen jälkeen, kun jakosuunnitelma on vahvistettu. Ennen jakosuunnitelman vahvistamista voi tehdä ainoastaan esiselvityksiä jakosuunnitelman toteuttamiseen tarvittavista mukauttamistoimenpiteistä. Tilusjärjestelyssä rahoitetaan ne kuivatukseen liittyvät välttämättömät alueelliset toimenpiteet, joilla turvataan vaihtuvien alueiden viljeltävyys. Tarkoituksenmukaisen kiinteistörakenteen vaatimat alueelliset valtaojitukset ovat tietyn toimituksen osa-alueen peruskuivatuksen runkoa. Toteuttaminen on tilusten järjestelyn kannalta välttämätöntä. Valtaojituksen tulee palvella vaihtuvien lohkojen kuivatusta. Valtaojitusta ei rahoiteta sellaisella alueella, jossa ei ole tehty tilusjärjestelyjä tai vaihdot ovat tapahtuneet vain hyötyalueen sisällä siten, että kuivatusolosuhteissa ei ole olennaista eroa vaihtuneiden lohkojen välillä. Valtaojien kunnostamisessa käytetään aina esisijaisesti vanhaa suunnitelmaa ja vanhaa kuivatussyvyyttä. Kuivatussyvyyden muuttaminen on mahdollista vain silloin, kun se on koko tilusjärjestelyn toteuttamisen kannalta välttämätöntä.

Selvitysraportti 118 (119) Valtaojitussuunnitelmaan voi sisällyttää vain sellaisia rumpujen uusimisia, jotka ovat kuivatuksen kannalta välttämättömiä. Tilusten kuivatus hoidetaan pääsääntöisesti avouomilla. Tilusjärjestelyssä ei saa kasvattaa lohkokokoa pelkästään putkituksen avulla. Putkitettavan ojan tulee aina rajoittua vaihtuvaan lohkoon. Putkitus voidaan rahoittaa kokonaisuudessaan 250 mm putkikokoon saakka. Jos tilusjärjestelyn yhteydessä putkitus tehdään tätä isommalla putkikoolla, on maanomistajien rahoitettava putkikoon ylityksestä johtuvat kustannukset ja täyttötyöt kokonaisuudessaan. Mukauttamissalaojitukset Tarkoituksenmukaisen kiinteistörakenteen vaatimat alueelliset mukauttamissalaojitukset ovat tiettyyn toimituksen osa-alueeseen kohdistuvia toimituksesta johtuvia salaojaverkon muutostöitä, joiden tekeminen on toimituksen yhteydessä välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista. Edellisen lisäksi lohkon kuivatus ja viljeltävyys vaativat ojitusta ja ojitus on kannattava. Siksi kaikkia vaihtuvien alueiden ojituksia ei siis välttämättä rahoiteta, vaikka maanomistaja sitä pyytäisi. Salaojitus suunnittelu-, paalutus- ja valvontatöineen rahoitetaan vain vaihtuvan alueen osalta. Salaojituksen tulee olla tilusjärjestelyn tavoitteiden toteutumisen kannalta välttämätöntä. Rahoituksen ulkopuolelle jää esimerkiksi avo-ojitetun pellon salaojittaminen, jos luovutetut pellot ovat olleet avo-ojissa. Jako-osakkaan salaojituspinta-alan kasvattaminen on tässä tapauksessa sallittua vain silloin, kun uusi lohko ei ole viljeltävissä ilman salaojitusta. Täydennys- tai uudelleenojituksia rahoitetaan vain silloin, kun ojitustarve on selkeästi todennettavissa (valokuvin, maastokatselmuksin tms. selvityksen perusteella). Pelkkä epäilys ojaston toimimattomuudesta ei riitä. Selvitys ojituksen tarpeesta tulee olla liitettynä salaojasuunnitelmaan. Rahoitettavan salaojituksen kustannukset eivät saa ylittää maaseudun kehittämisrahaston kautta rahoitettavan salaojituksen kustannusrajoja. Lisäksi salaojasuunnittelussa on noudatettava seuraavia enimmäismetrimääriä maalajeittain jokaisen ojaston osalta: Maalaji Tuettava enimmäismetrimäärä Turvemaat 1000 Savi-, hiesu- ja hiuemaat 830 Hietamaat 720 Urpaantuneet maat 500 Täydennysojitukset 550 Säätösalaojitus rahoitetaan vain silloin, kun ELY-keskus on kannanotossaan sitä edellyttänyt. Säätösalaojituksen tarve pitää varmistaa ELY-keskuksesta jo suunnittelutyön alkuvaiheessa. Salaojissa olevien vaihtuvien lohkojen yhdistämiseen liittyvät työt rahoitetaan siltä osin, kun työ voidaan tehdä salaojakoneella.

Selvitysraportti 119 (119) Tiet Tilusjärjestelyssä rahoitetaan vain ne välttämättömät alueelliset tiehankkeet, joilla turvataan pääsy vaihtuville alueille. Tiehankkeita ei rahoiteta sellaisella alueella, jossa ei ole tehty tilusjärjestelyjä tai vaihdot ovat tapahtuneet vain hyötyalueen sisällä siten, että tieolosuhteissa ei ole olennaista eroa vaihtuneiden lohkojen välillä ja tiejärjestelyt eivät ole välttämättömiä lohkolle pääsyn tai kulkumatkojen lyhentämisen kannalta. Rahoitettaviin hankkeisiin ei saa sisällyttää kunnossapitoa. Siltojen osalta tulee ensisijaisesti selvittää muiden rahoituslähteiden käyttömahdollisuudet.