Santahaminan ampumaradan ympäristölupahakemus ja hakemus toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta, Helsinki

Etelä-Suomi Päätös Nro 57/2016/1 Dnro ESAVI/92/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 16.3.2016 ASIA Santahaminan ampumaradan ympäristölupahakemus ja hakemus toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta, Helsinki LUVAN HAKIJA Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta (aiemmin Puolustusvoimat, Kaartin Jääkärirykmentti) PL 69 33541 TAMPERE TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Ympäristölupaa haetaan ampumaratojen toimintaan. Santahaminan ampumaradat (9 olemassa olevaa ja 2 perustettavaa rataa) sijaitsevat Helsingin kaupungin Itä-Helsingin saaristossa Santahaminan saarella kiinteistöllä 91-425-4-1. Toiminta ei koske pienikaliiperisten aseiden taisteluharjoitusammuntoja ja lähiharjoitusalueen paukkupatruuna-ammuntoja, joita suoritetaan Santahaminassa ampumaratojen ulkopuolisilla alueilla. Kiinteistön maa-alueen ja rakennukset omistaa Senaatti-kiinteistöt. Puolustusvoimilla ei ole omistuksessaan valtion rakennuksia, rakenteita tai maaalueita. Santahaminan rakennusten, rakenteiden ja maa-alueiden käyttöoikeus on Kaartin Jääkärirykmentillä erillisten vuokrasopimusten ehtojen mukaisesti. Ampumaratojen taululaitteet omistaa Kaartin Jääkärirykmentti, joka vastaa niiden kunnossapidosta. Kaartin Jääkärirykmentillä on oikeus luovuttaa käyttöoikeuksia edelleen ulkopuolisille, mm. ampuma- ja metsästysseuroille. Puolustusvoimien ja Senaatti-kiinteistöjen luvalla ampumaradan käyttäjä voi rakentaa ampumaradalle laitteen tai muun rakenteen, josta käyttäjä itse vastaa. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 0295 016 000 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 HAKEMUKSEN VIREILLETULO Ympäristölupahakemus on tullut vireille Etelä-Suomen aluehallintovirastossa 27.4.2012. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetus 1 :n 1 momentin kohta 14 a) Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 28 :n 1 momentti ja 2 momentin kohta 3) Uudenmaan ELY-keskuksen päätös UUDELY/736/07.00/2010 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Etelä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristönsuojeluasetus 5 :n 2 momentti TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA PÄÄTÖKSET Santahaminan ampumaradalla ei ole ympäristönsuojelulain eikä ympäristölupamenettelylain (735/1991) mukaista ympäristölupaa. Kaartin Jääkärirykmentti on jättänyt Uudenmaan ympäristökeskukselle Santahaminan ampumaratoja koskevan ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 :ssä tarkoitetun, 11.2.2002 päivätyn ilmoituksen. Ympäristöluvan hakemista koskevat päätökset Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ympäristönsuojelulain 84 :n mukaisella päätöksellä UUDELY/736/07.00/2010, 20.12.2010 määrännyt, että: 1) Kaartin Jääkärirykmentin on haettava Santahaminan ampumaradoille ja alueella suoritettaville raskasaseammunnoille (kuten singot, kranaatinheittimet ja räjäytykset) ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa Etelä- Suomen aluehallintovirastolta viimeistään 31.12.2011. 2) Kaartin Jääkärirykmentin on huolehdittava siitä, että reserviläis- ja vapaaehtoistoimijoiden (Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, Helsingin varuskunnan ampujat HVA, Helsingin maanpuolustuspiiri, Helsingin reserviupseeripiiri, Suomen metsästysyhdistys, Helsingin Sotilaspoliisikilta, Kaartin Jääkärirykmentin Kilta, Santahaminan erämiehet ry, Helsingin rauhanturvaajat ry, Suomenlinnan eränkävijät ry ja Suomenlinnan rannikkorykmentin erämiehet ry) harjoittama ampumatoiminta Santahaminassa Puolustusvoimien ampumaradoilla päättyy arkisin maanantaista perjantaihin viimeistään klo 19.00.

Lisäksi Kaartin Jääkärirykmentin on huolehdittava siitä, että reserviläis- ja vapaaehtoistoimijat eivät lukuun ottamatta Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:ta harjoita ampumatoimintaa ampumaradoilla lauantaisin, sunnuntaisin tai arkipyhinä. 3) Kaartin Jääkärirykmentin on huolehdittava siitä, että lukuun ottamatta joukkotuotantosuunnitelman mukaista puolustusvoimien omaa toimintaa sinkoja, kranaatinheittimiä tai muita raskaita aseita ei saa käyttää Santahaminassa - sunnuntaisin ja arkipyhinä - lauantaisin ennen klo 8 ja klo 16 jälkeen. 4) Kaartin Jääkärirykmentin on pidettävä kirjaa Santahaminassa kuukausittain ammutuista laukausmääristä. Kirjanpidosta on lisäksi käytävä ilmi toimija ja ampuma-alue/ampumarata. Kirjanpito on pyydettäessä annettava valvontaviranomaiselle. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään nro 11/0227/1, 6.9.2011 kumonnut määräykset 2 ja 3 ja muuttanut määräyksen 1 kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla): 1. Kaartin Jääkärirykmentin on haettava Santahaminan ampumaradoille (poistettu tekstiä) ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa Etelä- Suomen aluehallintovirastolta viimeistään 30.4.2012. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään taltionumero 3259, 16.10.2013 kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin, kuin sillä on muutettu Uudenmaan ELY-keskuksen päätökseen sisältynyttä määräystä 1. ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan määräyksen 1 osalta seuraavasti muutettuna: 1. Kaartin jääkärirykmentin on haettava Santahaminan ampumaradoille ja alueella suoritettaville raskasaseammunnoille (kuten singot, kranaatinheittimet ja räjäytykset) ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa Etelä- Suomen aluehallintovirastolta viimeistään 30.4.2014. Maaperän kunnostamista koskeva päätös Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen päätös (Diaarinumero HEL 2014-002032, 27.3.2014) ympäristönsuojelulain 78 :n mukaisesta maaperän puhdistamisesta ja kunnostamisesta asekäsittelyradalle 1 sekä kivääriradoille 150 m ja 300 m. Päätöksessä on määrätty poistamaan taustavallien alueelta maa-aines, jossa alueella todettujen haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksen (VNA 214/2007) mukaiset ylemmät ohjearvot. 3

4 TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖOLOSUHTEET Ympäristön tila ja laatu Santahaminan varuskunta sijaitsee Itä-Helsingin saaristossa Santahaminan alueella Laajasalon eteläpuolella. Santahaminan varuskuntasaaren kokonaispinta-ala on noin 400 hehtaaria ja se sijaitsee meriteitse 5 km ja maateitse 12 km päässä Helsingin keskustasta. Santahaminan maaalueita ja rakennuksia hallinnoi Senaatti-kiinteistöt ja saarta ympäröivää merialuetta Metsähallitus. Santahaminassa toimivat puolustusvoimien joukoista muun muassa Kaartin Jääkärirykmentti, Maanpuolustuskorkeakoulu, Etelä-Suomen Huoltorykmentti, Suomenlinnan Rannikkorykmentti ja Merisotakoulu. Etelä- ja Itä- Suomen joukko-osastot sekä Rajavartiolaitoksen ja Poliisin yksiköt käyttävät saaren harjoitusalueita ja harjoitustoimintaan rakennettuja koulutustiloja. Lisäksi Santahaminassa toimivat Sotilaslääketieteen Keskuksen alainen Santahaminan Terveysasema ja ruokahuollosta vastaava Leijona Catering Oy. Santahaminassa toimii myös Puolustushallinnon rakennuslaitoksen Uudenmaan yksikkö. Santahaminassa on Helsingin kaupungin ylläpitämä koulu ja päiväkoti. Kruunuasunnot Oy hallinnoi saaren asuinrakennuksia. Santahamina sijaitsee maisemallisessa rajakohdassa: saaren eteläitäranta rajautuu avoimeen ulkosaaristo avomerivyöhykkeeseen, kun taas länsipohjoisranta on osa suojaisampaa sisälahtien vyöhykettä. Rakennetut alueet painottuvat saaren länsi- ja pohjoisosiin. Muut osat saaresta ovat satoja vuosia jatkuneen käytön enemmän tai vähemmän muokkaamia luonnonalueita. Santahamina on Helsingin edustan suurimpia saaria. Saari koostuu laajoista hietikkoalueista, niitä ympäröivistä kalliometsistä sekä lammista ja luonnontilaisista korpi- ja lehtoalueista. Saari on valtaosaltaan kuivaa hiekka- tai kalliopohjaista kangasmaastoa. Santahaminan metsät ovat vanhoja, yli puolet saaren maapinta-alasta on keski-iältään yli satavuotista männikköä ja kuusikkoa. Saaren kasvillisuus pitää sisällään runsaasti Helsingissä ja sen saaristossa harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Santahamina on osana Suomenlahden rannikkoa useiden lepakkolajien tärkeä elinympäristö. Lisäksi saarella on havaittu yli 1 100 perhoslajia, joista uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja on yli 70. Santahaminan saaren merkittävimmät luontoarvot on esitetty kuvassa 1, ja ne on järjestelty kaksitasoisesti siten, että arvokkaina aluekokonaisuuksina rajatut alueet (A-G) pitävät useimmissa tapauksissa sisällään useita erityisen arvokkaita luontokohteita (1-16). Erityisen arvokkaat luontokohteet ovat sellaisia, joissa esiintyy uhanalaista, harvinaista tai erityisen monipuolista lajistoa tai ne edustavat poikkeuksellisen luonnontilaisia, edustavia tai harvinaisia luontotyyppejä - monissa niistä on metsälain erityisen arvokkaita elinympäristöjä tai joissakin vesilailla suojeltuja kohteita ja osa täyttää luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppien kriteerit. Myös aluekokonai-

suuksina rajatuilla alueilla on huomioon otettavia luontoarvoja sekä merkitystä luontokohteita yhdistävinä viherkäytävinä. Ampumaradat eivät kuulu edellä mainittuihin aluekokonaisuuksiin. Niitä lähimpänä sijaitsevat aluekokonaisuus C (saaren itäosa) ja sillä sijaitsevat erityisen arvokkaat luontokohteet 11 (Suurlahden ja Rivieran merkittävä kosteikkoalue), 12 (Kissalampi ja Kissalammen luhta) ja 14 (Itäniemen runsaslahopuustoinen ja osin lehtoa sisältävä metsäalue). 5 Kuva 1. Santahaminan luonnon arvokkaat aluekokonaisuudet (A-G) ja erityisen arvokkaat luontokohteet (1-16). Ampumaradat sijaitsevat ympyröidyillä alueilla. Santahaminan topografia on hyvin vaihtelevaa. Alavimmat, hiljattain maankohoamisen myötä merestä paljastuneet alueet ovat vain hiukan merenpinnan tason yläpuolella, kun taas kallioselänteiden korkeimmat lakialueet nousevat yli 20 metrin korkeudelle merenpinnasta. Maakerros kallion päällä on yleensä ohut, ja lakialueet ovat avokalliota. Santahaminan kallioperän pääkivilajit ovat gneissi, amfiboliitti sekä graniitti. Kallioiden pääkivilaji on kiillegneissi. Likolammen ja Kissalammen alueilla on laaja emäksisten kivilajien vyöhyke ja saaren pohjoisosasta löytyy hiukan kalkkikiviä sisältävä, Hevosalmen kautta Laajasaloon kulkeva vyöhyke. Maaperä on suurelta osin hiekkaa. Moreenia esiintyy paikoin ohuena kerroksena kallioiden ympärille muodostuneina kapeina kehinä sekä niiden välisissä notkelmissa. Itärannan alavassa pohjukassa on jonkin verran savea. Saaren keskiosan hiekka- ja hietatasanne on jääkauden sulamisvaiheessa jäätikön reunan eteen syntynyt reunamuodostuma. Santahamina on luokiteltu Valtioneuvoston päätöksellä valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Päätöksellä ohjataan maan ja kiinteistöjen omistajia sekä käyttäjiä saaren kulttuuriarvojen säilyttämiseksi. Maaperä Santahaminan saarella on sen käyttöhistoriasta ja toiminnan luonteesta johtuen esiintynyt yksittäisiä ja hyvin paikallisia pilaantuneen maaperän

alueita. Pilaantuneet maa-alueet on kunnostettu/puhdistettu niitä havaittaessa. Maaperän pilaantumisen riskikohteet, kuten vanhat kaatopaikat ja läjitysalueet on kartoitettu. Santahaminan ampumaratojen maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu ottamalla näytteet loka-marraskuussa 2011 ja pintaja pohjaveden laatua on selvitetty. Vesistöt ja pohjavesialue Santahaminan ampumaradat sijaitsevat Santahaminan saaressa, joka on meren ympäröimä. Saari on yhteydessä mantereeseen Hevossalmen sillan kautta. Alueella on alun perin biologiseksi jätevedenpuhdistamoksi rakennettu Likolampi, joka sijaitsee 250 metrin päässä lähimmästä ampumaradasta. Lisäksi Santahaminan saarella on Kissalampi, joka sijaitsee noin 350 metrin päässä lähimmästä ampumaradasta. Pintavesiuomia on alueella vähän, sillä imeytyminen on hiekkapitoisen maaperän takia voimakasta. Santahaminan saarella sijaitsee I-luokan pohjavesialue (nro: 0109103, veden hankinnan kannalta tärkeä alue), joka kattaa saaren keski- ja luoteisosat. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,13 km 2 ja varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 0,85 km 2. Alueen kokonaisantoisuudeksi on arvioitu 400 m 3 /d. Pohjavesialueen keskiosassa sijaitsee Santahaminan pohjavedenottamo, joka on otettu käyttöön vuonna 1959. Vedenottamolta on pumpattu osa saaren käyttövedestä vuoteen 2007 asti. Santahaminan pohjavesialue on pääosin kallioharjanteiden rajaamaa, topografialtaan tasaista aluetta, joka nousee 5 10 metriä merenpinnan yläpuolelle. Maa-aines on pääosin hiekkaa ja hienoa hiekkaa sekä pintaosista usein myös silttistä hiekkaa. Syvemmällä tavataan karkeampaa hiekkavaltaista ainesta. Kerrospaksuudet ovat yli 15 metriä kahdeksassa kairauspisteessä (max 22 m, Hertta-palvelu, hydrogeologinen kuvaus). Alueella esiintyy kallioperän heikkousvyöhykkeitä. Pohjavesialue on suhteellisen pienialainen ja hyvin vettä johtavia maakerroksia käsittävä muodostuma, mistä johtuen pumpattaessa pohjavesi virtaa vedenottamon suuntaan alueen joka suunnasta ja mahdollisesti hyvin kaukaakin. Pohjaveden virtausta ohjaavat kalliokynnykset ja osa alueella muodostuvasta pohjavedestä purkautuu mereen vedenottamon ohi. Santahaminan pohjavesi on laadultaan hapanta ja sisältää runsaasti vapaata hiilihappoa. Alkaliteetti on korkeahko, 1,67 mval/l ja kovuus hieman suurempi kuin pohjavesillä yleensä. Vesi on väriltään kellertävää johtuen korkeasta rautapitoisuudesta (21 mg/l). Ammoniumpitoisuus on ollut sosiaali- ja terveysministeriön asettaman tavoitearvon, 0,2 mg/l, tasolla. Humusta on selvästi enemmän kuin pohjavesissä yleensä KMnO 4- arvon ollessa 26 mg/l. Huolimatta meren läheisyydestä ei kloridipitoisuuksissa ole havaittu meriveden suotautumista indikoivia muutoksia, vaan kloridipitoisuus on ollut tasolla noin 10 mg/l. Myrkyllisten aineiden pitoisuudet ovat olleet alle toteamisrajan arseenia lukuun ottamatta. Arseenin pitoisuudeksi on mitattu 0,002 mg/l, joka on viidesosa suositusarvosta. Yleisesti ottaen vesi on talousvedeksi kelpaavaa, kun syövyttävät ominaisuudet poistetaan ilmastuksen ja alkaloinnin avulla ja rauta ja mangaani saostamalla (pohja- 6

Alueen kaavoitustilanne veden laatua koskevat tiedot ovat peräisin Santahaminan pohjaveden suojelusuunnitelmasta, Vesihydro 1999). Ampumaradoista pienoiskiväärirata sijaitsee pohjavesialueella. Kyseinen rata sijaitsee kokonaisuudessaan pohjaveden muodostumisalueen eteläreunassa (alueen sisäpuolella). Etäisyys pienoiskivääriradan taustavallista vedenottamoon on 350 m. Kaikki muut ampumaradat sijaitsevat pohjavesialueen (muodostumisalueen ja suoja-alueen) ulkopuolella. Etäisyydet radoista (taustavallit) pohjavesialueeseen vaihtelevat välillä 100 500 metriä. Ratojen etäisyydet (taustavallit) vedenottamoon vaihtelevat välillä 350 1 200 metriä. Asutus ja häiriintyvät kohteet Lähimmät ampumaratojen läheisyydessä sijaitsevat asuintalot ovat Santahaminan saarella sijaitsevat Kruunuasuntojen asunnot. Nämä asunnot ovat lähimmillään 350 metrin päässä ampumaradoista (pistoolirata). Saaren asukasmäärä on n. 350 400 asukasta, ja se koostuu Puolustushallinnon ja Rajavartiolaitoksen henkilökunnasta. Santahaminan pohjoispuolella sijaitsee Laajasalon saari, jonka eteläosassa sijaitsevat Jollaksen ja Hevossalmen alueet on lähimmät saaren ulkopuoliset asutusalueet. Hevossalmen lähimmät asuintalot ovat ampumaradoilta noin 900 metrin etäisyydellä (MPKK 150 metrin kiväärirata ja pistoolirata). Laajasalon asukasmäärä on noin 16 500 ja sen on ennustettu nousevan vuoteen 2015 mennessä noin 18 700 asukkaaseen. Santahaminan ampumaratojen melulle altistuvien asukkaiden ja lomaasukkaiden määriä on selvitetty vuonna 2011 (Puolustusvoimien ampumaradat, Melulle altistuvien analyysi, Ramboll Finland Oy, raportti 12.12.2011). Sen mukaan yli 65 db:n L AImax melualueella asuu 258 asukasta ja yli 60 db:n L AImax melualueelle sijoittuu 46 loma-asuntoa. Santahaminan alueella on voimassa Uudenmaan maakuntakaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 2006. Alue on Uudenmaan maakuntakaavassa osoitettu puolustusvoimien alueeksi (EP). Keskusampumaradan alue on kaavassa merkitty ampumaradaksi (am). Maakuntakaavassa Santahaminan pohjavesialue on osoitettu pv-merkinnällä, jota koskee seuraava suunnittelumääräys: Aluetta koskevat toimenpiteet on suunniteltava siten, etteivät ne vähennä pysyvästi pohjaveden määrää tai heikennä sen laatua. Osa Santahaminasta on maakuntakaavassa osoitettu arvokkaaksi harjualueeksi tai muuksi geologiseksi muodostumaksi, jota koskevat seuraavat suunnittelumääräykset: Alueiden käyttö on suunniteltava niin, ettei aiheuteta maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista tai laajalle ulottuvia vahingollisia ominaisuuksia luontosuhteissa. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on arvioitava ja sovitettava yhteen maakuntakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen mukainen maankäyttö ja geologiset arvot. 7

8 Vireillä olevat kaavat Santahamina on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi, jota koskevat seuraavat suunnittelumääräykset: Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen ja turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on arvioitava ja sovitettava yhteen maakuntakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen mukainen maankäyttö sekä maisema- ja kulttuuriarvot. Santahaminan alueella on voimassa Helsingin yleiskaava 2002, joka on tullut voimaan 19.1.2007. Helsingin yleiskaavassa Santahamina on osoitettu sotilasalueeksi. Santahaminan rakennettu alue on kaavassa osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi, jota kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Santahaminan Suurlahden saaret ja luodot (Haapasaaret, Jänissaari, Pitkäsaari ja Punaluoto) on osoitettu luonnonsuojelualueeksi. Santahamina on osoitettu alueeksi, joka muutetaan asunto- ja virkistysalueeksi, jos yleiskaavakartalla osoitettu muu toiminta siirtyy alueelta pois (A). Santahaminassa ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Lähimmät asemakaavoitetut alueet sijaitsevat Santahaminan pohjoispuolella Laajasalon Jollaksessa. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaan on merkitty Santahaminan ampumatoiminnoista johtuvat melualueet, joilla melutaso (LAeq, 7 22) on yli 55 db. Melualue ulottuu osittain Laajasalon eteläosiin. Ympäristöministeriö vahvisti 2. vaihemaakuntakaavan 30.10.2014. Kaavasta on valitettu. Helsingin uuden yleiskaavan kaavaehdotuksessa 6.10.2015 Santahaminan saari on merkitty puolustusvoimien käytössä olevaksi alueeksi, joka osoitetaan asumisen, kaupan, julkisten palvelujen, toimitilojen, puistojen, virkistys- ja liikuntapalvelujen käyttöön, jos alueella oleva toiminta siirtyy alueelta pois. Santahaminan Suurlahden saaret ja luodot (Haapasaaret, Jänissaari, Pitkäsaari ja Punaluoto) on kaavaehdotuksessa osoitettu virkistys- ja viheralueeksi, joita kehitetään merkittävänä virkistys-, ulkoilu-, liikunta-, luonto-, ja kulttuurialueena, joka kytkeytyy seudulliseen viherverkostoon ja merelliseen virkistysvyöhykkeeseen. Yleiskaavaehdotus on ollut nähtävillä 27.11.2015 29.1.2016. Ampuma-alue rajautuu Helsingin Itäisen saariston alueeseen, jossa on vireillä asemakaava. Asemakaavaehdotus on ollut nähtävillä 5.12.2014 12.1.2015. Luonnoksen mukaan alueen saarille mm Villingin saarelle lisättäisiin vapaa ajan asumista. Suunnittelualueeseen kuuluu 30 Helsingin itäisen saariston saarta ja saman verran asumattomia luotoja sekä näitä ympäröivät vesialueet. Alueelle suunnitellaan virkistystä, lomailua, veneilyä ja matkailua palvelevia alueita, loma- ja muuta pienimuotoista asumista ja

työntekoa, luonnonsuojelualueita ym. pääasiassa Helsingin yleiskaava 2002:n ja Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavan pohjalta. Luonnoksen mukaan alueen saarille mm. Villingin saarelle lisättäisiin vapaa-ajan asumista. 9 SELVITYKSET JA SUUNNITELMAT Hakemukseen on liitetty seuraavat toimintaa, ympäristöntilaa ja toiminnan ympäristövaikutusten vähentämistä ja tarkkailua koskevat selvitykset ja suunnitelmat: Melua koskevat Santahaminan ampumatoiminta, Ympäristömeluselvitys (Ins. tsto Akukon Oy, 3/2010, 93002-1) Puolustusvoimien ampumaradat, Melulle altistuvien analyysi (Ramboll Finland Oy, raportti 12.12.2011 Santahaminan ampumatoiminta, Meluntorjuntasuunnitelma (Ins. tsto Akukon Oy, 8/2011, 103078-1) Maaperää, pinta- ja pohjavettä koskevat Ympäristötekninen tutkimusraportti, Puolustusvoimat, Santahaminan ampumaradat (Golder Associates Oy, 25.4.2012) Puolustushallinnon rakennuslaitos, Raskasmetallien ympäristövaikutukset puolustusvoimien pistooli-, ja kivääriampumaradoilla -yhteenvetoraportti (Ramboll Finland Oy, 10.2.2005) Santahaminan pohjavesialueen suojelusuunnitelma (Vesihydro Oy, 6.5.1999) Ympäristövaikutusten vähentämistä koskevat Santahaminan yleissuunnitelma (Ramboll Finland Oy, 25.6.2013) AMPUMARADAN TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Santahaminan ampumaradat (9 olemassa olevaa, 2 suunnitteilla olevaa) sijaitsevat Santahaminan ampuma- ja harjoitusalueella, joka on Santahaminan maisema- ja maankäyttösuunnitelmassa erotettu saaren rakennetusta alueesta omaksi toiminnalliseksi kokonaisuudekseen. Ampuma- ja harjoitusalueen pohjoisosassa sijaitsevat Maanpuolustuskorkeakoulun 150 m kiväärirata (MPKK 150m), pistoolirata sekä asekäsittelyrata 1. Ampuma- ja harjoitusalueen eteläosassa sijaitsee keskusampumaradan alue. Keskusampumaradan ratoja ovat 150 m:n ja 300 m:n kivääriradat, asekäsittelyrata 2 sekä hirvirata. Keskusampumaradan pohjoispuolella sijaitsee haulikkorata. Pienoiskiväärirata sijaitsee saaren rakennetun alueen kaakkoiskulmassa. Suunnitteilla olevat radat (150 m kiväärirata ja

pistoolirata) tulevat sijaitsemaan keskusampumaradan alueella, nykyisen 300 m:n kivääriradan eteläpuolella. 10 Ratojen käyttö Kuva 2. Ampumaratojen sijainti Santahaminan saarella Santahaminan ampumaradat on tarkoitettu pistooli- ja kiväärikaliiperisten aseiden kouluammunnoille. Puolustusvoimien kouluammunnoilla tarkoitetaan ammuntoja, joilla koulutetaan puolustusvoimien joukoille ase- ja ampumakoulutukseen sisältyviä aseenkäsittelytaitoja ja ammunnan perustaitoja. Kouluammuntoja ammutaan määrällisesti eniten peruskoulutuskausilla, joita on kaksi kertaa vuodessa, tammikuun ja heinäkuun puolivälistä 8 viikkoa eteenpäin. Erikois- ja joukkokoulutuskausilla kouluammuntoja on vähemmän. Kouluammuntoja ammutaan pääsääntöisesti rynnäkkökiväärillä (7,62 mm) ja pistoolilla (9 mm). Myös konekivääreillä (7,62 mm) ammutaan erikois- ja joukkokoulutuskausilla jonkin verran kouluammuntoja. Asekäsittelyratoja puolustusvoimat käyttää kouluammuntoihin, joissa koulutetaan monipuolisesti aseen käsittelyä ja ampumista vaihtelevista asennoista ja liikkeestä etäisyyksien vaihdellessa 1 ja 60 metrin välillä. Asekäsittelyradoilla ammutaan pääsääntöisesti rynnäkkökiväärillä (7,62 mm) ja pistoolilla tai konepistoolilla (9 mm). Myös haulikolla (12 mm) ammutaan jonkin verran asekäsittelyradoilla. Asekäsittelyradoilla ammutaan yksittäistai tuplalaukauksia koko ajan tai vain rajoitetun ajan näkyvissä olevaan tauluun. Myös sarjatulta ammutaan rajoitetusti. Hirviradalla, pienoiskivääriradalla ja haulikkoradalla ei suoriteta puolustusvoimien virallisia ammuntoja. Nämä radat ovat siviiliseurojen käytössä.

11 Laukausmäärät Santahaminan ampumaratojen ensisijaisia käyttäjiä ovat Kaartin Jääkärirykmentin varusmiehet (kaksi saapumiserää vuosittain, noin 1000 varusmiestä/saapumiserä) sekä rykmentin henkilökunta. Lisäksi ratoja käyttävät myös muut Puolustusvoimien joukko-osastot ja hallintoyksiköt, kuten Panssariprikaati, Uudenmaan Prikaati, Utin Jääkärirykmentti, Etelä- Suomen Huoltorykmentti, Etelä-Suomen Sotilasläänin esikunta ja sen alaiset aluetoimistot, Pääesikunta, Maanpuolustuskorkeakoulu, Suomenlahden Meripuolustusalue ja Merisotakoulu. Vuosittaisesta laukausmäärästä Santahaminan radoilla Puolustusvoimat ampuu lähes 90 %. Puolustusvoimien lisäksi ratoja käyttävät muut viranomaiset (Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos), jotka käyttävät ratoja mm. pysyväismääräysten edellyttämiin virkamiesten tasokokeisiin ja kenttäkelpoisuussuorituksiin liittyviin ammuntoihin. Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten lisäksi ratoja käyttävät reserviläis- ja vapaaehtoistoimijat (Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja sen jäsenjärjestöt, mm. Etelä-Suomen maanpuolustuspiiri, Helsingin reserviupseeripiiri, Helsingin Sotilaspoliisikilta, Kaartin Jääkärirykmentin kilta) sekä metsästäjät ja ammunnan harrastajat (Helsingin Varuskunnan Ampujat ry, Suomen Metsästysyhdistys ja Santahaminan Erämiehet ry). Puolustusvoimien käytössä ovat kaikki Santahaminan kivääriradat, asekäsittelyradat sekä pistoolirata. Näiden ratojen käytöstä ja kehittämisestä vastaa Kaartin Jääkärirykmentti, joka myös valvoo ratojen käyttöä ja jakaa ampumaratavuorot. Kolmella kivääriradalla (150 m, 300 m, MPKK 150 m) vuosittaisesta laukausmäärästä Puolustusvoimat ampuu yli 95 %. Asekäsittelyradoilla vastaava luku on 82 % ja pistooliradalla 77 %. Haulikkoradan ja hirviradan käytöstä ja ylläpidosta vastaa Santahaminan Erämiehet ry ja pienoiskivääriradan käytöstä ja ylläpidosta vastaa Helsingin Varuskunnan Ampujat ry. Santahaminan ampumaradoilla ammutaan vuosittain n. 1 130 000 laukausta (2011). Laukausmäärä sisältää ammunnat erilaisilla kivääreillä (pienois-, rynnäkkö-, tarkkuus-, kone- ja metsästyskiväärit), pistooleilla ja konepistooleilla sekä haulikolla. Ammutut laukaukset jakautuvat eri radoille alla olevan taulukon mukaisesti.

Taulukko 1. Santahaminan ampumaradoilla ammutut laukaukset vuonna 2011, 2014 ja 2015. 12 Rata Kiväärirata 150 m (25 paikkaa) Kiväärirata 300 m (40 paikkaa) MPKK:n kiväärirata 150 m (30 paikkaa) Pistoolirata (yht. 75 paikkaa) Asekäsittelyrata 1 (1 15 paikkaa) Asekäsittelyrata 2 (1 30 paikkaa) Pienoiskiväärirata (30 paikkaa) Haulikkorata (3 lajirataa, skeet, trap, sporting) Laukausmäärä vuodessa 2011 2014* 1 2015** 164 000 122 446 117 501 146 000 95 676 87 573 163 000 101 511 37 015 209 000 341 544 88 544 140 000 102 156 72 510 189 000 236 087 97 977 23 000 23 673 13 311 70 000 24 935 10 160 Hirvirata 5 800 776 2 266 Yhteensä 1 109 800 1 048 804 526 857 *Vuonna 2014 laukausmäärän vähäisyys johtui ampumaradoilla suoritetuista kunnostustöistä, jolloin kivääriratojen ja AK1:n käyttö oli keskeytetty osan vuodesta.** tiedot ajalta 1-8/2015. 1 Ampumaratojen ulkopuolella ammuttiin kiväärikaliiperisilla käsiaseilla yhteensä 203 072 laukausta vuonna 2014. Ammuttuja laukausmääriä seurataan ratakohtaisesti. Ammuntojen yhteydessä ammunnasta vastaava merkitsee radalla olevaan seurantavihkoon ammuntaan liittyvät tiedot (pvm, ammunnan alkamis- ja päättymisaika, yksikkö/ampuja, patruunatyyppi, laukausten lukumäärä). Kuukausittain tiedot kerätään radoilta ja syötetään sähköiseen laukausmäärien seurantatilastoon. Tilastossa laukaukset eritellään Puolustusvoimien omiin laukauksiin ja muiden toimijoiden ampumiin laukauksiin. Nykymuotoisena seuranta on kivääriratojen (3 kpl), pistooliradan ja asekäsittelyratojen osalta aloitettu heinäkuussa 2010. Haulikkoradan, hirviradan ja pienoiskivääriradan osalta vastaavaa seurantaa on toteutettu marraskuusta 2011 alkaen.

13 Nykyiset ja uudet radat Keskusampumaradan alueelle on suunnitteilla uudet 150 metrin kiväärirata ja pistoolirata. Näillä radoilla tulevaisuudessa ammuttuja laukausmääriä voidaan arvioida nykyisten vastaavien ratojen laukausmäärien perusteella. Uudella 150 metrin kivääriradalla tullaan arvion mukaan ampumaan noin 250 000 laukausta ja pistooliradalla 115 000 laukausta. Nämä laukausmäärät eivät lisää Santahaminan kokonaislaukausmäärää merkittävästi, vaan siirtävät ammuntoja muilta radoilta (lähinnä MPKK 150 m ja nykyinen pistoolirata) keskusampumaradan alueelle, mistä ammuntojen meluvaikutus on huomattavasti saaren pohjoisosaa pienempi. Taulukko 2. Santahaminan ampumaradan olemassa olevat (9 kpl) ja suunnitellut (2 kpl) radat: Rata Ampumapaikat Arvio lau- Ampumasuunta Etäisyys Muuta (ampumatapa, (lkm) kausmää- ristä (m) aselajit, radan käyttöön- ottoajankohta) Kiväärirata 150 m 25 164 000 itä-kaakkoon 50 150 kiinteät maalit, kiväärikaliiperiset aseet (alle 12,7 mm), käyttöönotto v. 1957 Kiväärirata 300 m 40 146 000 kaakkoon 50 300 kiinteät maalit, kiväärikaliiperiset aseet (alle 12,7 mm), käyttöönotto v. 1957 MPKK:n kiväärirata 30 163 000 kaakkoon 50 150 Rata otettu käyttöön 150 m vuonna 1956 Pistoolirata (osaratoja 3 kpl) 25 jokaisella osaradalla 209 000 itään 3 25 kiinteät maalilaitteet, kaliiperit.22,.32-,.38-,.45, 9, käyttöönotto v. 1963 Asekäsittelyrata 1 1 15 140 000 kaakkoon 1 50 maalilaitteet paikalla olevia, luodit ja haulit pysähtyvät taustavalliin, radan pohja hiekkaa, otettu käyttöön v.1995. Asekäsittelyrata 2 1-30 60 000 180º länsisuunnasta 3 25 käyttöönotto v. 2007 Radan pohja hiekkaa/sepeliä, pohjassa sadevesikaivo Pienoiskiväärirata 30 23 000 etelään 5 50.22 kaliiperiset pienoiskiväärit ja pistoolit, käyttöönotto v.1968 1972 Hirvirata 2 5 800 kaakkoon 75/100 metsästyskiväärit, käyttöönotto v.1971 Haulikkorata (3 lajirataa 2 paikassa) Perustettava kiväärirata 150 m Perustettava pistoolirata skeet 8 70 000 itä (skeet) vain haulikkoammuntoja, trap 5 pohjoiskoillinen (trap 2.5 mm. käyttöönotto suurin sallittu haulikoko on sporting skeet v.1972, trap ja sporting v.1998. Skeet radalla 5 ja sporting) ammutaan kaislikon yli saareen 40 250 000 kaakkoon 50 150 käyttöönotto v. 2014 2015 40 115 000 kaakkoon pistoolit ja konepistoolit, käyttöönotto v. 2014 2015

14 Toiminta-ajat Hakija on rajannut ratojen toiminta-aikoja seuraavasti: MPKK:n 150 m:n kivääriradalla ei saa ampua lauantaista klo 16.00 sunnuntaihin klo 12.00 välisenä aikana ilman Kaartin Jääkärirykmentin komentajan lupaa. Pistooliradalla ei saa ampua lauantaista klo 16.00 sunnuntaihin klo 12.00 ilman Kaartin Jääkärirykmentin komentajan lupaa. Haulikkoradoilla saavat ampua vain Santahaminan Erämiehet ry:n jäsenet ja heidän vieraansa. Santahaminan Erämiehet ry:llä on vakiovuoro radoille torstaisin 01.04. 30.09. välisenä aikana klo 17.00 19.00. Perjantaisin ammunta radalla päättyy klo 18. Radalla ei ammuta lauantaista klo 16.00 sunnuntaihin klo 12.00 välisenä aikana. Syyskuun ja maaliskuun välisenä aikana radalla ei ole ammuntoja. Hirviradalla ammunta päättyy perjantaisin klo 18. Radalla ei ammuta lauantaista klo 16.00 sunnuntaihin klo 12.00 välisenä aikana. Muiden ratojen käyttöä ei ole rajoitettu ajallisesti. Liikenne ja liikennejärjestelyt Liikenne Santahaminassa koostuu valtaosin Puolustusvoimien henkilökunnan työmatkaliikenteestä, varusmiesten saapumisesta ja poistumisesta saarelta sekä sotilaskoulutukseen liittyvistä siirtymistä saaren sisällä. Ampumaratatoiminnot eivät lisää liikennettä lähialueilla merkittävästi, vain ulkopuoliset ratojen käyttäjät (mm. muut viranomaiset) aiheuttavat vähäisen määrän liikennettä saapuessaan ja poistuessaan saarelta. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Melu ja sen vähentäminen Santahaminan ampumaratojen melun leviäminen on kuvattu ampumaratojen melualueina hakemuksen liitteessä 13A1. Melualue on laadittu vuonna 2010 tehdyn ympäristömeluselvityksen perusteella (Santahaminan ampumatoiminta, Ympäristömeluselvitys, Ins. tsto Akukon Oy, 3/2010, 93002-1). Meluselvityksen mukaan melun leviämisen kannalta merkittävimmät ampumaradat Santahaminassa ovat MPKK:n 150 m kiväärirata ja pistoolirata. Melualue 2 eli yli 65 db AI-enimmäismelutason sisään jää nykytilanteessa noin 250 asukasta Jollaksessa ja Santahaminan saarella. Melualueelle 3 eli yli 60 db AI-enimmäismelualueelle jää alle 50 vapaa-ajan asuntoa. Ampumaratojen melua tullaan vähentämään vuonna 2011 laaditussa meluntorjuntasuunnitelmassa (Santahaminan ampumatoiminta, Meluntorjun-

tasuunnitelma, Ins. tsto Akukon Oy, 8/2011, 103078-1) esitetyillä toimenpiteillä. Meluntorjunnan tavoitteena on, että ohjearvon ylittävä 65 db AIenimmäismelutaso ei ulotu läheisille asuinalueille. Ensisijaisena melukuormitusta vähentävänä toimenpiteenä tullaan ammuntojen painopistettä siirtämään saaren eteläosissa sijaitseville vanhoille ja uusille rakennettaville ampumaradoille. Uusien ratojen rakentaminen on aloitettu keväällä 2014. Lopullisesti niiden rakentaminen ja valmistuminen riippuu valtion eri toimijoiden rahoituksen varmistumisesta. Tavoitteena on, että uudetkin radat ovat valmiita viimeistään vuoden 2017 lopussa. Ampumaratojen osalta tullaan toteuttamaan meluntorjuntasuunnitelmassa esitetyt seuraavat toimenpiteet: Keskusampumaradan 150 m kivääriradalle tehdään sivuvallin korotus tai ampumakatoksen parantaminen. Asekäsittelyradalla 1 rakennetaan este tai valli, jonka harjakorkeus on yhtä suuri kuin pohjoisen sivuvallin. Muiden ratojen osalta ei esitetä tehtäväksi meluntorjuntatoimenpiteitä. MPKK:n kivääriradalle ja pistooliradalla ei tulla tekemään suunniteltuja toimenpiteitä, jos uudet ampumaradat saadaan rakennettua keskusampumaradan alueelle. Meluntorjuntatoimenpiteiden rakentamisen osalta tullaan noudattamaan Puolustusvoimien Esikunnan laatimaa puolustusvoimien ampumaratoja koskevaa kokonaiskehittämissuunnitelman aikataulua, jossa Santahaminan ampumaratojen toimenpiteet toteutetaan vuosien 2014 2017 aikana. Tarkemmin suunnitellut meluntorjuntatoimenpiteet on esitetty ampumaratojen yleissuunnitelmassa 25.6.2013 ja sen liitekuvissa. Santahaminan ampumatoiminnan ympäristömeluselvitysraportissa (Ins. tsto Akukon Oy, 3/2010, 93002-1) selvitettiin raskaiden aseiden ja ampumaratojen melua. Ampumaratojen melua mitattiin sekä lähi- että kaukopisteissä ja melua mallinnettiin yhteispohjoismaisella ampumaratamelun laskentamallilla. Mallitarkastelussa ei otettu huomioon kasvillisuusvaimennusta, luotiääntä eikä ryhmäammuntoja. Selvityksen tuloksena oli, että ampumaratojen laskennallinen Alenimmäisäänitaso L AImax on lähimpien asuintalojen luona Jollaksessa ja Hevossalmessa enimmillään noin 72 db, mikä ylittää ohjearvon 65 db. Myös mittauksissa pienikaliiperisten aseiden melun enimmäistason keskiarvotetut mittaustulokset ylittivät ajoittain ohjearvon Laajasalon mittauspisteissä K1 K3, suurimpien tulosten ollessa 73 83 db. Selvityksen johtopäätöksenä oli, että raskaiden aseiden ammunnoissa syntyvän melun sekä lasketut äänitasot että mittaustulokset ylittävät paikoin suositusarvot Jollaksen ja Hevossalmen lähimmillä asuinalueilla. Myös pienikaliiperisten aseiden melun osalta sekä lasketut että mitatut äänitasot ylittävät ohjearvon, mutta ampumaratojen mitatun enimmäisäänita- 15

son tapauksessa tämä koskee varmuudella vain ryhmälaukausten melua. Ampumaradoilta kuuluvien yksittäislaukausten melun mittaustulokset ovat suunnilleen ohjearvon kohdalla. Ampumaratojen laskennallisen melun ohjearvoa vastaava meluvyöhyke on melko yhteneväinen raskaiden aseiden lasketun keskimääräisen melun suositusarvoa vastaavan vyöhykkeen kanssa. Ampumaratojen enimmäismelu lasketaan perustuen yksittäislaukaukseen. Laskennan on kuitenkin havaittu yliennustavan yksittäislaukauksen Alenimmäisäänitasoa L AImax verrattuna mittaustuloksiin. Systemaattinen ero on ollut noin 5 db:n luokkaa. Tässäkin työssä tehtiin samansuuntainen havainto. Toisaalta ryhmälaukausten enimmäistason on aiemmin havaittu olevan keskimäärin n. 5 8 db suurempi kuin yksittäislaukausten enimmäistason. 16 Ampumaradoilla yleistä 55 db ohjearvoa edustavan A-keskiäänitason L Aeq meluvyöhykkeen laskentatulos oletetuilla laukausmäärillä on erilainen kuin Al-enimmäisäänitason vastaava, ohjearvoon suhteutettu vyöhyke. Keskiäänitason suhteutetut meluvyöhykkeet ovat yli 5 db pienempiä kuin enimmäistason. Ratkaiseva tekijä tämän tuloksen taustalla on arvio siitä, miten kokonaislaukausmäärät jakautuvat eri päiville. Taistelurata-alueen pienikaliiperisten aseiden taisteluharjoitusammuntojen ja lähiharjoitusalueen paukkupatruuna-ammuntojen aiheuttama keskimääräinen melu Jollaksessa on suunnilleen samansuuruista kuin ampumaratojen aiheuttama. Näiden molempien ammuntojen aiheuttaman melun laskennassa oleellinen tekijä laukausmäärien lisäksi on se, mihin ampumatoiminta on sijoitettu. Santahaminassa erityisesti paukkupatruunaammuntoja voidaan suorittaa laajalla alueella, taisteluampuma- ja lähiharjoitusalueilla. Ampumaratamelun osalta enimmäistason L AImax tulos pätee melko hyvin ryhmälaukauksille, mutta yksittäislaukausten kohdalla laskentatulos on noin 5 db mittauksia suurempi laskentamallin yliennustamisesta johtuen. Keskiäänitason L Aeq laskennassa vastaavaa ongelmaa ei ole. Sitä käytettäessä ei tarvitse myöskään tehdä valintaa ryhmä- ja yksittäislaukausten välillä. Pääasiallinen selitys yleisesti tavallista parempaan laskennan ja mittausten vastaavuuteen on, että Santahaminassa merkitsevät etäisyydet ammuntapaikoilta lähimpiin altistuviin kohteisiin ovat tuntuvasti pienempiä kuin useissa aikaisemmissa ampuma- ja harjoitusalueiden selvityksissä. Lisäksi maasto on meriosuuden takia akustisesti yksinkertainen ja vallitsevat tuuliolot vastaavat hyvin laskennan oletuksia. Mallilaskennan tulokset ovat näistä syistä vastaavasti luotettavampia. Ampumaratojen meluntorjuntavaihtoehtoja tarkasteltiin meluntorjuntasuunnitelmassa (Ins. tsto Akukon Oy, 8/2011, 103078-1). Suunnitelmassa vaihtoehtoina tarkasteltiin vallien sijoittamista ja korotusta, rakenteellisia me-

luntorjuntakeinoja (mm. katokset) ja ratojen sijainnin vaikutusta melutasoon häiriintyvissä kohteissa. Kaikkien ampumaratojen aiheuttamat melutasot torjuntasuosituksilla on esitetty alla olevassa taulukossa 3. Valinta eri torjuntavaihtoehtojen välillä on tehty arvioimalla mikä toimista voisi olla yksinkertaisin toteuttaa ko. radalla. Tämän perusteella esim. pistooli- ja MPKK:n kivääriradan siirrot jätettiin koontitaulukon ulkopuolelle, vaikka näiden toimien melua vähentävä vaikutus Jollaksen kannalta on kaikkein suurin ja varmin. Taulukon mukaisilla torjuntatoimilla laskettu melukartta ratojen yhteismelusta on esitetty selvityksen liitteessä Al. Taulukko 3. Ampumaratojen melun AI-enimmäisäänitasot L AImax (db) torjuntasuosituksilla (hakemuksen liite 13A5 taulukko 9) 17 Rata/meluntorjunta K1 Keulakuva K2 Kuunarinpuisto K3 Matosaari K4 Santahaminan asuinalue Pistoolirata: väliesteet 58 62 62 65 MPKK 150 m:n kiväärirata: vallin korotus 55 63 65 57 Asekäsittely rata 1: takaeste 54 57 62 54 Kiväärirata 150 m: sivuvalli 53 55 61 51 Kiväärirata 300 m: ei muutoksia 57 58 59 48 Kiväärirata 150 m, uusi 49 52 62 39 Haulikkorata: ei muutoksia 58 60 62 54 Hirvirata: ei muutoksia 56 57 59 49 Asekäsittelyrata 2: ei muutoksia 43 46 51 45 Johtopäätöksenä oli, että Santahaminan ampumaratojen ja raskaiden aseiden melu aiheuttaa ohje- ja suositusarvojen ylityksiä Jollaksessa. Koska melulähteitä on useita ja eri paikoissa, vaaditaan mittavia torjuntatoimenpiteitä, jotta sekä ampumaratojen että raskaiden aseiden melu saataisiin vähennetyksi ohje- ja suositusarvojen tasolle. Ampumaradoista ensisijaisesti torjuttavia ovat pistoolirata ja MPKK:n kiväärirata. Pistooliradan melua voidaan vähentää esim. välimeluesteiden avulla ja kivääriradan melua korottamalla sivuvallia tai rakentamalla sen päälle meluaita. Varmin ja tehokkain tapa olisi kuitenkaan siirtää ratojen ammunnat, etenkin niiden ryhmäammunnat, Santahaminan eteläosaan. Ampumaradoista lisäksi asekäsittelyradan 1 (AK 1) melu aiheuttaa laskennan mukaan ohjearvon ylityksen Hevossalmessa ja keskusampumaradan 150 m kivääriradan melu Jollaksen itäreunassa. AK 1:n melua takasuuntaan voidaan torjua jatkamalla nykyistä melko korkeaa sivuvallia myös takasuuntaan tai rakentamalla takasuuntaan este. Keskusampumaradan

melua voidaan vähentää rakentamalla pohjoisen puoleinen sivuvalli tai parantamalla katosta väliseinäkkeillä. Ampumaratojen ulkopuolella käytettävien pienikaliiperisten aseiden melun keskiäänitaso L Aeq,r ei ylitä tavoitearvoa 55 db. Melun enimmäisäänitason rajoittamiseksi suositellaan, että paukkupatruuna-ammunnoissa käytettävää aluetta rajoitettaisiin. Päästöt maaperään sekä pinta- ja pohjaveteen Santahaminassa vuonna 2011 ammuttuun laukausmäärään perustuvan arvion mukaan taustavalleihin ja maastoon (haulikkorata) päätyy eri metalleja vuodessa seuraavasti: - Kivääriradat, asekäsittelyradat, hirvirata (yhteensä): lyijy 5 700 kg, kupari 600 kg, antimoni 65 kg, sinkki 65 kg - Pistoolirata: lyijy 950 kg, kupari 100 kg, antimoni 10 kg, sinkki 10 kg - Pienoiskiväärirata: lyijy 67 kg, antimoni 1 2 kg - Haulikkorata: lyijy 1 600 kg, antimonia 30 kg, arseenia 4 kg - Suunnitteilla oleva kiväärirata 150m: lyijy 1 700 kg, kupari 180 kg, antimoni 20 kg, sinkki 20 kg - Suunnitteilla oleva pistoolirata: lyijy 500 kg, kupari 50 kg, antimoni 6 kg, sinkki 6 kg. Ampumaratojen alueen maaperän pilaantuneisuuden arviointi Ampumaratojen alueen maaperän pilaantuneisuuden arviointi - selvityksessä (Ympäristötekninen tutkimusraportti, Puolustusvoimat, Santahaminan ampumaradat Golder Associates Oy, 25.4.2012) tutkittiin maaperän ja rakenteiden haitta-ainepitoisuuksia kaikilta Santahaminan ampumaradoilta sekä kenttämittauksin että laboratorioanalyysein. Maaperän haitta-ainepitoisuuksia verrattiin valtioneuvoston asetukseen maaperän pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeen arvioinnista (VNA 214/2007). Pohjaveden laatua tutkittiin kertaalleen pienoiskivääriradalle asennetusta pohjavesiputkesta (GA1). Ampumarata-alueelta lähtevistä ojista otettiin pintavesinäytteet 10.4.2012. Näytepisteet valittiin niin, että edustavat mahdollisimman hyvin eri ampumaradoilta ympäristöön kulkeutuvia pintavesiä. Pintavesinäytteitä otettiin 5 kpl. Tehtyjen määritysten tulosten perusteella tehtiin kohteen pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi, joka sisälsi riskitarkastelun. Tulokset Maaperästä tehtyjen kenttä- ja laboratoriohavaintojen perusteella alueen maaperässä arvioidaan kaikilla tutkituilla ampumaradoilla olevan alemman ja ylemmän ohjearvon ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia. Tutkimuksissa 18

todetut haitta-aineet ovat lyijy, kupari, sinkki ja antimoni. Lisäksi arseenin ja nikkelin kynnysarvo ylittyi joissakin näytteissä. Korkeimmat haittaainepitoisuudet todettiin kivääri- ja pistooliratojen taustavalleissa, joissa laboratorioanalyyseissä todettiin vaarallisen jätteen raja-arvon ylittävä lyijytai kuparipitoisuus 13:sta näytteessä. Korkeimmat raskasmetallipitoisuudet todettiin yleisesti taustavallin pintakerroksissa, mutta mm. taustavallin muokkaus-/korjaustoimenpiteiden seurauksena arvellaan joillakin radoilla suuria pitoisuuksia joutuneen myös syvemmälle taustavalliin. Syvimmillään pilaantuneisuuden arvioidaan ulottuvan keskusampumaratojen (150 m ja 300 m kivääriradat) taustavalleissa paikoin yli 4 m syvyyteen. Alemman ohjearvon ylittäviä lyijypitoisuuksia todettiin taustavallien lisäksi monilla radoilla myös maalitaulujen etuvallilta otetuissa näytteissä. Erityisesti pistooliradoilla sekä asekäsittelyradoilla kohonneita pitoisuuksia todettiin myös kentältä ja ampumapaikan edustalta otetuissa näytteissä. PAH-yhdisteiden esiintymistä tutkittiin haulikkoradoilla, joilla käytetään PAH-yhdisteitä sisältäviä savikiekkoja. Sporting-radalla todettiin pintamaassa paikoin alemman ohjearvon ylittäviä PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Trap-radalla todettiin paikoin kynnysarvon ylittäviä PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Skeet-radalla ei todettu kynnysarvon ylittäviä PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Tulosten perusteella voidaan arvioida kohonneet PAH - yhdisteiden pitoisuuksien esiintyvän pääasiassa ampumasektorin keskilinjalla, lähellä ampumapaikkaa. Tällä alueella todettiin myös silmämääräisesti eniten savikiekkoja. Savikiekoista peräisin olevien PAH-yhdisteiden arvioidaan sitoutuvan maaperän pintakerrokseen, eivätkä ne tulosten perusteella näyttäisi juurikaan kulkeutuvan syvemmälle maaperään. Pohjavesinäytteessä GA1 ei todettu pohjavesille asetetun ympäristön laatunormin (VNA 341/2009) eikä sosiaali- ja terveysministeriön talousvedelle asettamat laatuvaatimukset (STMa 461/2000) ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia. Vesinäytteen ph oli 6,6, mikä täyttää talousvedelle asetetun laatusuosituksen. Sähkönjohtavuus 152 ps/cm alittaa selvästi talousveden laatusuosituksen. Vesinäytteen sameus 111 NTU ylittää talousveden laatusuosituksen. Kohonnut sameus saattaa olla seurausta pumppauksen nostattamasta hienoaineksesta, vaikka vesi silmämääräisesti pumppauksen aikana kirkastuikin. Pohjaveden happipitoisuus (7,5 mg/l) on hyvä. Pintaveden pilaantuneisuuden arviointiin ei ole asetettu ohje- tai rajaarvoja. Kadmiumin, nikkelin ja lyijyn osalta todettuja pitoisuuksia on verrattu pintavesille asetettuun ympäristölaatunormiin (VNA 868/2010). Pintavesinäytteissä todettiin kohonneita raskasmetallien pitoisuuksia. Korkein lyijypitoisuus (liukoinen) todettiin haulikkoradan vesinäytteessä L1, jossa todettu pitoisuus 0,157 mg/l ylittää reilusti lyijyn ympäristölaatunormin. Laatunormin ylittäviä lyijypitoisuuksia todettiin myös näytepisteissä L3, L4 ja L5 (pitoisuudet 0,012-0,068 mg/l). Lisäksi näytepisteessä L4 todettiin ympäristölaatunormin ylittävä nikkelipitoisuus (0,065 mg/l). Kohonneita sinkkipitoisuuksia todettiin näytepisteissä L2, L4 ja L5, ja lievästi kohonneita kuparipitoisuuksia näytepisteissä L2, L3, L4 ja L5. Metallien liukoisten pitoisuuksien ja kokonaispitoisuuksien välillä analyysituloksissa ei ollut merkit- 19

tävää eroa, kokonaispitoisuudet olivat pääsääntöisesti hieman suurempia. Haulikkoradalta otetussa vesinäytteessä L1 ei todettu laboratorioanalyysin määritysrajat ylittäviä PAH -yhdisteiden pitoisuuksia. Maaperän pilaantuneisuus Tutkimuksen yhteydessä otetuissa maanäytteissä todettiin paikoin lyijyn, kuparin, sinkin, antimonin, arseenin ja nikkelin sekä PAH-yhdisteiden osalta Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 määritetyt kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia, joten tutkimusalueiden maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava. Koska alueen maankäyttö ei ole muuttumassa ja ampumaratatoiminta alueella jatkuu, ei pilaantuneisuuden arvioinnin tavoitteena tässä yhteydessä ole arvioida puhdistustarvetta, vaan toiminnan aiheuttamia pitkän aikavälin ympäristöriskejä ja niiden hallintamahdollisuuksia. Mikäli arvio kuitenkin osoittaa merkkejä akuutista ympäristö- tai terveysriskistä, arvioidaan myös kunnostustarve. Ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä lyijypitoisuuksia todettiin sporting-radalla sekä seuraavien kivääri- ja pistooliratojen taustavalleissa: 300 m:n keskusampumarata, 150 m:n keskusampumarata, MPKK:n rata, asekäsittelyrata 1, asekäsittelyrata 2, pienoiskiväärirata, pistoolirata 2 ja hirvirata. Kenttätestien perusteella vastaavia pitoisuuksia todettiin myös pistooliradoilla 1 ja 3. Korkein laboratorioanalyysissä todettu lyijypitoisuus 63 800 mg/kg havaittiin pistoolirata 2:n taustavallin iskemäkohdassa. Kuparin vaarallisen jätteen raja-arvo ylittyi 150 m:n ja 300 m:n keskusampumaradoilla sekä MPKK:n radalla. Korkein laboratorioanalyysissä todettu kuparipitoisuus oli 6 260 mg/kg, ja se todettiin 300 m:n keskusampumaradan taustavallissa syvyydellä 0,9 1,2 m. Kivääriratojen taustavalleissa todettiin yleisesti ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia lyijyä ja kuparia. Taustavallien lisäksi kuparipitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon pistoolirata 2:n ampumapaikan edustalla. Sinkin ylempi ohjearvopitoisuus ylittyi 150 m keskusampumaradalla, MPKK:n radalla ja pistoolirata 2:lIa. Korkein sinkkipitoisuus, 540 mg/kg, todettiin MPKK:n radan taustavallissa syvyydellä 1,2 1,5 m. Antimonipitoisuus ylitti ylemmän ohjearvon MPKK:n radalla, asekäsittelyrata 1:lla, pienoiskivääriradalla, pistoolirata 2:lla ja hirviradalla. Antimonin pitoisuus oli korkeimmillaan 353 mg/kg pistoolirata 2:n taustavallin iskemäkohdassa. Kohteen maaperän pilaantuneisuuden arviointi tehdään perusarviointina (viitearvovertailu). Kohteen nykyisen käyttötarkoituksen, alueen maaperäolosuhteiden ja todettujen haitta-aineiden ominaisuuksien perusteella maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa pohjavesialueen ulkopuolisilla radoilla voidaan käyttää viitearvoina valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 esitettyjä ylempiä ohjearvoja. Ohjearvotarkastelun perusteella kohteen maaperä on pilaantunut lyijyllä, kuparilla, sinkillä ja antimonilla. Pohjavesialueella sijaitsevalla pienoiskivääriradalla voidaan pilaantuneisuuden arvioinnissa käyttää VNA 214/2007 esitettyjä kynnysarvoja. Ohjearvotarkastelun perusteella kohteen maaperä on pilaantunut lyijyllä, kuparilla, sinkillä ja antimonilla. 20

21 Riskitarkastelu Kohteesta otetuissa maanäytteissä todettiin lyijyn, kuparin, sinkin, antimonin, arseenin ja nikkelin sekä PAH-yhdisteiden osalta kynnysarvojen ylityksiä. Lyijyn ja kuparin pitoisuudet ylittivät korkeimmillaan ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon. Sinkin ja antimonin pitoisuudet ylittivät korkeimmillaan ylemmän ohjearvon. PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus, fenantreenin, fluoranteenin ja bentso(a)pyreenin pitoisuudet ylittivät korkeimmillaan alemman ohjearvon. Muita analysoituja yhdisteitä ei todettu alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia. Kriittisiksi haitta-aineiksi valitaan lyijy, kupari, sinkki ja antimoni, eli haitta-aineet, joiden pitoisuudet tutkimusalueen maaperässä ylittivät ylemmän ohjearvon. Kohteen maaperässä todetut raskasmetallit ovat heikosti veteen liukenevia ja siksi heikosti maaperässä kulkeutuvia. Erityisesti suurimpina pitoisuuksina todettu lyijy on niukkaliukoinen ja saostuu helposti. Kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat mm. metallien olomuoto ja maaperän kemialliset olot, erityisesti ph, sekä maaperän vedenläpäisevyys, kerrosrakenne ja orgaanisen aineksen määrä. Karkeassa ja hyvin vettä läpäisevässä maaperässä haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen on todennäköisempää kuin tiiviissä, hienorakeisessa maassa. Orgaaninen aines pidättää ja sitoo hyvin lyijyä ja kuparia. Happamat ja hapettavat olosuhteet lisäävät lyijyn liukoisuutta. Useimmat raskasmetallit, kuten myös lyijy, antimoni, sinkki ja kupari ovat hyvin niukkaliukoisia neutraaleissa ja emäksisissä olosuhteissa. Happamassa ympäristössä liukoisuus kasvaa. Kupari sitoutuu melko tiukasti maaperään, mikäli maaperän ph on yli 6. Antimoni on puolimetalli, joka happamassa (ph <4) maaperässä on suhteellisen hyvin kulkeutuvaa. Sinkki voi maaperässä muodostaa erilaisia kompleksiyhdisteitä, joista monet ovat liukoisia ja helposti liikkuvia. Kulkeutuminen maaperässä Kriittisten raskasmetallien leviämistä voi kohteen alueella tapahtua lähinnä maaperään imeytyvän veden välityksellä syvempiin maakerroksiin. Todetut haitta-aineet ovat heikosti veteen liukenevia, ja siksi heikosti maaperässä kulkeutuvia. Maaperässä todettujen pitoisuuksien ollessa hyvin suuria, voivat metallit, etenkin lyijy ja antimoni, pitkän ajan kuluessa kulkeutua maaperään imeytyvän veden mukana laajemmalle alueelle tai pohjaveteen. Haitta-aineiden kulkeutumiseen vaikuttavat sekä maaperän että haittaaineiden ominaisuudet. Ampumarata-alueet ovat päällystämättömiä, joten sadevesi suotautuu maaperään, mikä voi edistää kulkeutumista. Myös alueen pääasiassa hiekasta koostuva ja hyvin vettä läpäisevä maaperä edistää kulkeutumista syvempiin maakerroksiin ja pohjaveteen. Kaikki vesi ei kuitenkaan imeydy maaperään, vaan osa kulkeutuu pintavaluntana ja ampumaratojen salaojituksia pitkin ojiin. Veteen liuenneet raskasmetallit voivat kulkeutua ojavesien mukana mereen. Osa raskasmetalleista saattaa kertyä sedimenttiin.