Tornionjoen lohikuolemat 2014-15: kuinka selvittää ja torjua samankaltaista tulevina vuosina? Perttu Koski, Tornio 4.11.2015
Vuosina 2014-2015 on Tornionjoella kuollut epänormaalin paljon merilohiemoja 2014: Lapin ELY-keskukseen ilmoituksia sadoista kuolleista merilohiemoista koko Tornionjokivarren alueelta. Ensimmäiset kuolleet lohet oli havaittu jo kesäkuun lopulla, mutta ensimmäinen ilmoitus ELYkeskukseen 15.7. Arvio kokonaiskuolleisuudesta joitain tuhansia, ainakin 1000-2000 kalaa (Kare Koivisto) 2015: Kesällä ainakin yhtä paljon kuolleita kuin 2014, ihomuutoksia todettu myös Perämeren lohenkalastuksen saaliissa (Pekka Pyykönen). Lokakuussa vesihome-epidemia kutuaikaan, havaintoja Könkämäenolta asti. Vesihomeongelmia tiedossa tavallista suuremmassa määrin Perämeren kaloissa jo edellisenä syksynä (2013) Luulajajoelta Oulujoelle
Tiedotusvälineissä tietoja tavallista suuremmasta kuolleisuudesta myös muissa Ruotsin puolen Perämeren joissa (Kalixälv, Byskeälv), mutta vastaavia havaintoja ei Suomen puolella (Simojoki, Kemi-Oulujoki) Suomessa kuitenkin todettu ylisiirron yhteydessä syntyneitä vaurioita Vuonna 2014 Tornionjoessa ennätyksellinen lohen nousu (Luken Muonion Kattilakosken mittauspisteen ohitti yli 100 000 lohta; v. 2015 noin 60 000 lohta) (http://www.rktl.fi/kala/kalavarat/tornionjoen_lohi_meritaimen/tornionjoen_nousulohien_kaikuluotaus/nousulohien_seur anta_tornion.html)
Ulcerative dermal necrosis (UDN) todettiin kahdessa Tornionjoen lohessa kesällä 2015 Ruotsissa (Statens Veterinärmedicinska Anstallt) http://www.sva.se/om-sva/pressrum/nyheter-fransva/hudsjukdom-kan-ligga-bakom-laxdoden-i-tornealven
Suomessa havaittu UDN-muutoksia yksittäisissä Kemijokisuun nousulohissa
Mikroskooppisia kudosmuutoksia edellisen kuvan ihovauriossa
UDN-taudiksi sopivia muutoksia osassa Eviraan toimitettuja valokuvia Rengasmaisia sienikasvustoja erityisesti suomuttomilla ihoalueilla (pää, evät)
UDN Brittein saarilla 1960-luvulla Munro A L S (1970): Ulcerative Dermal Necrosis, a Disease of Migratory Salmonid Fishes in the Rivers of the British Isles. Biological Conservation 2 129-132.
UDN Brittein saarilla 1960-luvulla Esiintyi villissä nousulohessa ja meritaimenessa. Ei jokipoikasissa/smolteissa. Yhden merivuoden kalojen osuus nousevista kasvoi epidemian aikana. Ei havaittu kalankasvattamoissa 2-3 vuotta UDN:n havaitsemisen jälkeen suurin esiintyvyys, sen jälkeen alkaa vähentyä. Jos UDN:ää sairastavat emot pystyivät kutemaan, saivat terveitä poikasia
UDN Brittein saarilla 1960-luvulla UDN:n vaivaamista lohijoista poistettiin emoja n. 6% jokikalastuksen saaliista (1968, Skotlanti) Irlanti: Twomey (1971) arvioi: Paljon alle puolet sairaista kaloista on onnistuttu poistamaan Noin ¼ nousulohista sairaita UDN:n pahoin vaivaamassa joessa Murphy T (1973): Ulcerative dermal necrosis (UDN) of salmonids - a review. Irish Veterinary Journal 27 85-90.
Kuvia kalastajilta Torniojoelta Tornionjokea alas tullut kuollut lohi Syviä viiltohaavoja Kalastajat raportoivat useasti pienistä vertymistä iholla
Jokisuulta alkukesästä Kutupaikoilta syksyllä
Nousukaloja Tornionjoen alaosista
Evirassa tutkittu 9 oireellista nousulohta Tornionjoesta 2014-2015 (lokakuussa 2015 12 kalaa lisää) Ihovauriot ja tulehdusmuutokset yhteinen nimittäjä sairaille lohille Ihomuutosten muoto ja sijainti sopii osassa kaloja havaspyydyksessä olon aiheuttamiksi Kuolevat kalat yleensä vesihomeen tartuttamia Tunnettuja tarttuvia virusten aiheuttamia kalojen kulkutauteja ei löydetty Nousuaikaan pyydystetyissä näytteissä bakteeritartuntoja: Flavobacterium columnare (1 kala) Lactococcus piscium, Yersinia ruckeri, biotyyppi 1 (1 kala) UDN-muutoksia ei havaittu tutkituissa Tornionjoen kaloissa ennen lokakuuta 2015, vm. tutkimukset kesken
Talven 2014-15 laskulohissa ympäri kalaa suuria vesihomelaikkuja, ei UDN:lle tyypillistä suomuttomille alueille painottumista. Tilanteen selvitys lokakuun 2015 näytteiden osalta kesken.
Yhteenveto ruumiinavauksista, laboratoriotutkimuksista ja valokuvista Ihovauriot ja tulehdusmuutokset yhteinen nimittäjä sairaille lohille Kuolevat kalat usein vesihomeen tartuttamia UDN yksi syy kuolleisuuteen Ihomuutosten muoto ja sijainti sopii suuressa osassa kaloja havaspyydyksessä olon aiheuttamiksi Tunnettuja tarttuvia virusten tai bakteerien aiheuttamia kalojen kulkutauteja ei löydetty (UDN saattaa kuitenkin olla tarttuva tauti)
Selvitykset vuonna 2016 Kuinka suurta kuolleisuus on, miten se ajoittuu ja missä oireellisia kaloja havaitaan? Kalastajahavainnointi merialueella (2-3 paikkaa) ja jokivarressa (2-3 paikkaa) Oireellisten kalojen muutosten Näytekalojen tutkimukset: kalastaja-, ELY-keskuksen kalastusvalvojan ja suuren yleisön tietojen perusteella kenttäkäynnit Evirasta Vertailuna kalatie- ja ylisiirtoprojektien näytemateriaali Koulutus kevättalvella 2016, varsinainen työ (touko)kesälokakuussa, loppuraportti helmikuussa 2017
Tavoitteita: Parempi käsitys: Sairaiden lohien esiintymisestä, oireista ja sairauden sekä kuolleisuuden syistä Parempi yhteistyö: Kalastajat SVA/Havs- och vattenmyndighet Arvio mahdollisuuksista vaikuttaa kuolleisuuteen tulevina vuosina Pitkäaikaismahdollisuus: UDN:n syiden parempi tuntemus (kansainvälinen yhteistyö Suomi-Ruotsi-Venäjä-Norja- Skotlanti)
KIITOS! Eviran näkökulmasta yhteistyö viranomaisiin ja yleisöön päin ollut hyvää Lapin ELY-keskus: Pentti Pasanen, Kare Koivisto, Jari Leskinen, Pekka Pyykönen Kalastajat Ylisiirtoprojektit Kemi-, Oulu- ja Iijoella (Lohijokitiimi: Jukka Viitala, paikalliset ELY-keskukset) Statens Veterinärmedicinska Anstallt (SVA), Uppsala: Eva Jansson Luke, Oulun ja Perämeren toimipisteet (Atso Romakkaniemi, Ville Vähä, Juha Iivari)