Herjaus, virka-aseman väärinkäyttö

KORKEIMMALLE OIKEUDELLE Lupahakemuksen ja valituksen kohde Turun hovioikeuden päätös Nro 588 Dnro R 04/152/26.2.2004 Anna- Liisa Yli-Kovero Asia Hakija ja valittaja Herjaus, virka-aseman väärinkäyttö Tapio Yli-Kovero Asiamies ja prosessiosoite Pentti Lääveri Asianajaja, Helsinki Vastapuoli Vastaaja(t) HAAKANA SEPPO HARJULA LEENA LAULAJAINEN ANNE LEINIKKA ANJA LEINIKKA ANTTI MÄKELÄ JUHA MIKKOLA AUVO MUSTALAMMI MAIJA ORKOLA ANJA POHJALAINEN VEIKKO RENGON KUNTA SAUKKOLA SIRKKA STENHOLM KALEVI

2 A MUUTOKSENHAKULUPA 1 VALITUSLUPAHAKEMUS JA SEN PERUSTE Pyydetään kunnioittavasti, että Korkein oikeus myöntää valitusluvan kysymyksessä olevaan Turun hovioikeuden päätökseen. Valitusluvan myöntäminen on perusteltua oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi jäljempänä olevin perusteluin. 2 ONGELMAN JA OIKEUSKYSYMYSTEN KITEYTYS Jutussa ovat oikeuskysymyksinä ratkaistavina seuraavat seikat: - Voiko käräjäoikeus tulkita hallintomenettelylain esteellisyyttä koskevia säädöksiä eri tavalla kuin mikä on Korkeimman hallinto-oikeuden vakiintunut tulkinta. - Voiko perättömän lausuman rangaistavuus riippua asiayhteydestä eli onko olemassa asiayhteyttä, joka sallisi perättömän lausuman antamisen. 2.1 Jutun faktat ja prosessitilanne Jutussa kantaja Anna-Liisa Yli-Kovero oli purkanut Rengon kunnan vahainkodissa olevan vastaavan sairaanhoitajan virkansa sillä perusteella, että kunta oli päättänyt siirtää hänet pääosin avopalveluun eli kodinhoitajaksi ilman esimiestehtäviä. Kantajaa ei kuultu ennen päätöstä ja päätökselle ei esitetty perusteluja. Päätös tehtiin rankaisuksi kantelusta, johon kantaja oli osallistunut ja päätöksen tekoon osallistui henkilöitä, jotka olivat kyseisen kantelun kohteina. Yksityisoikeudellisen vaatimuksensa lisäksi kantaja vaati ym. Rengon kunnan luottamus- ja virkamiehille rangaistusta herjauksesta ja virkaaseman väärinkäytöstä sillä perusteella että vastaajat olivat hallintomenettelylain vastaisesti osallistuneet esteellisinä päätöksentekoon kantajaan kohdistuvassa vahingoittamistarkoituksessa. Käräjäoikeus hylkäsi päätöksessään 20.11.2000 alkuperäisen kanteen kokonaisuudessaan selvästi perusteettomana. Tuomiossaan 5.7.2001 Turun hovioikeus palautti herjaukseen ja virkaaseman väärinkäyttöön perustuvat rikosperusteiset vaatimukset ja yksityisoikeudellisen vahingonkorvausvaatimuksen Hämeenlinnan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Käräjäoikeuden uudessa tuomiossa 13.11.2003 hylättiin rikossyytteet ja yksityisoikeudellinen vaatimus. 2

3 Turun hovioikeus päätti päätöksessään 26.2.2004 ettei se jatka jutun käsittelyä. Anna-Liisa Yli-Kovero on tehnyt hovioikeuden tuomiosta kantelun oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 :än vedoten sillä perusteella, että Turun hovioikeus oli esteellisen toimimaan muutoksenhakutuomioistuimena, koska puheenjohtajana Hämeeninnan käräjäoikeudessa toimi Turun hovioikeuden viskaali. (Tämä siksi, että syytettyjen joukossa oli Rengon kunnan luottamusmies, joka oli myös Hämeenlinnan käräjäoikeuden lautamies.) Tapio Yli-Kovero on tehnyt kantelun Turun hovioikeuden tuomiosta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 :än vedoten sillä perusteella, että hovioikeuden tuoiota ei ole mitenkään perusteltu ja että asiassa on tapahtunut oikedenkäyntivirhe, koska kantajalta on evätty perusteettomasti muutoksenhakumahdollisuus. Kantajalla on lisäksi mahdollisuus vaatia tuomion purkua oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 :n 2 kohdan perusteella. Tuomio ja vastaajien puolustus perustui pelkästää kantajan esimiehenä toimineen vanhustyön johtajan sijaisen todistukseen. Suullisessa todistuksessaan tämä todistaja ratkaisevissa kohdissa kertoi asiat toisin, kuin mitä oli aiemmin kirjallisesti, omalla allekirjoituksellaan vahvistettuna kertonut. Nämä ristiriitaisuudet on selostettu Anna-Liisa yli-koveron valituksessa Turun hovioikeuteen. Tosiseikkoina asiasta on todettu Anna-Liisa Yli-Koveron esittämät syytteet perustuvat pelkästään kunnan ja vanhustyön virallisiin tai allekirjoitettuihin dokumentteihin. Tärkeimmät dokumentit ovat kunnanhallituksen kokouksen pöytäkirja ja perusturvalautakunnan kokouksen pöytäkirja. Anna-Liisa Yli-Koveroa on pidetty hyvänä työntekijänä eikä häntä kohtaan ole esitetty kirjallista tai suullista arvostelua lukuun ottamatta ym. vanhustyönjohtajan sijaisen suullista todistusta. Tosiseikkoina asiasta on todettu Kantajan vaatimukset perustuvat pelkästään kunnan ja vanhustyön virallisiin tai allekirjoitettuihin dokumentteihin. Tärkeimmät dokumentit ovat kunnanhallituksen kokouksen pöytäkirja ja perusturvalautakunnan kokouksen pöytäkirja. Kantajaa on pidetty hyvänä työntekijänä eikä häntä kohtaan ole esitetty kirjallista tai suullista arvostelua lukuun ottamatta ym. vanhustyönjohtajan sijaisen suullista todistusta. 3

2.2 Oikeuskysymykset / päätöksen perustelu 4 Ongelmana on ollut se, että toisena osapuolena jutussa on kunta ja suuri joukko luottamusmiehiä, mistä johtuen tuomioistuimet näyttävät olleen haluttomia tutkimaan asiaa ja ottamaan siihen kantaa. Käräjäoikeus ja hovioikeus päättäessään lopettaa asian käsittelyn toteavat, että - herjausta ei ole tapahtunut, koska lausumat eivät asiayhteys huomioon ottaen ole loukkaavia eivätkä sellaisiksi tarkoitettuja eivätkä siten täytä herjauksen tunnusmerkistöä. Käräjäoikeus ei ole tutkinut lausumien perättömyyttä. Käräjäoikeuden perustelu ei perustu lakiin. Laissa ei ole mitään mainintaa eikä edes vihjausta sellaisesta asiayhteydestä, joka sallisi perättömien lausuntojen esittämisen. -kantelujen kohteet eivät olleet esteellisiä käsittelemään kantelun tekijöiden rankaisemista, koska kunnanhallitus oli hylännyt kantelut. Käräjäoikeuden perustelu ei perustu lakiin eikä oikeuskäytäntöön. Laissa tai oikeuskäytännössä ei ole mitään mainintaa siitä, että kantelujen hylkääminen tai mikään mukaan viranomaispäätös lakkauttaisi hallintomenettelylaissa tarkoitetun esteellisyysperusteen muodostavan kiistasuhteen, joka vaarantaa henkilön puolueettomuuden. -kantelujen kohteet eivät olleet esteellisiä asian käsittelyssä, koska he eivät olleet paikalla jäseninä vaan läsnäolo-oikeutensa perusteella. Käräjäoikeuden perustelu ei perustu lakiin eikä oikeuskäytäntöön. Laissa tai oikeuskäytännössä ei esteellisyyteen vaikuta se, millä perusteella henkilö on läsnä asian käsittelyssä. Laissa ja oikeuskäytännössä todetaan yksikäsitteisesti ettei esteellinen henkilö saa olla läsnä asiaa käsitelteässä. Näillä perusteilla ja perusteluilla valituslupa tulisi myöntää. 4

B VALITUS Uudistaen kaiken asiassa esitetyn Tapio Yli-Kovero esittää kunnioittavasti seuraavaa: 5 1 VAATIMUKSET Hovioikeuden tuomio on kokonaan kumottava ja asia palautettava lainvoimaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. 2 KANNANOTTO PÄÄKÄSITTELYN JÄRJESTÄMISESTÄ Koska kysymys on jutun oikeuskysymysten ratkaisemisesta, suullisen pääkäsittelyn järjestäminen ei ole tarpeellista. 3 MUUTOSVAATIMUSTEN PERUSTEET 3.1 HERJAUS Käräjäoikeus katsoo, että herjausta ei ole tapahtunut, koska Kuntaliiton lausunto tai kokouspöytäkirjasta ilmenevät muut lausumat eivät asiayhteys huomioon ottaen ole loukkaavia eivätkä sellaisiksi tarkoitettuja eivätkä siten täytä herjauksen tunnusmerkistöä. Käräjäoikeus jättää tutkimatta ja analysoimatta olivatko lausumat loukkaavia, kohdistuivatko ne kantajaan ja erityisesti sen, että olivatko perättömiä kuten kantaja oli väittänyt. Käräjäoikeus perustaa tuomionsa sille, että lausumat eivät asiayhteys huomioon ottaen olleet loukkaavia. Käräjäoikeuden tuomion logiikan mukaan jossain asiayhteydessä saa esittää perättömiä lausumia. Tämä tulkinta ei perustuu lakiin. Laissa ei ole mitään mainitaa siitä, että jokin asiayhteys oikeuttaisi perättömän lausuman antamisen. Käräjäoikeus vetoaa ilmeisesti siihen, että on tilanteita, joissa henkilöä loukkaavat tiedot voivat tulla julkisiksi asiayhteyden takia tai esimerkiski yleisen edun sitä vaatiessa. Näissäkään tapauksissa asiayhteys ei oikeuta perättömän lausuman antamiseen. Herjaussyytteen ydinkysymys on aina lausuman perättömyyden selvittäminen, minkä käräjäoikeus on laiminlyönyt. Loukkaavan, arvostelevan tai huonon valoon saattavan lausuman antaja on aina vastuussa siitä, että lausuma perustuu tosiasioihin.. KKO-1971-8-77: "Erään yhdistyksen puheenjohtaja ja asiamies olivat lähettäneet yhdistyksen jäsenille heiltä kokoamiinsa tietoihin perustuvan luettelon henkilöistä, jotka rikollisella menettelyllä olivat aiheuttaneet jäsenten omistamille liikkeille tappiota. Luetteloon oli erään jäsenen perusteluja vailla 5

6 olevan ilmoituksen nojalla merkitty myös henkilöitä, jotka eivät olleet menetelleet kerrotuin tavoin. Kun puheenjohtaja ja asiamies eivät olleet ennen kiertokirjeen lähettämistä varmistautuneet tietojen todenperäisyydestä, heidät tuomittiin rangaistukseen herjauksesta." Tämän oikeustapauksen analogian perusteella lausuman esittäjällä on aina velvollisuus varmistaa lausuman todenperäisyys. Ym. oikeustapauksessa totuudenmukaisuuden varmistamatta jättämisen voi olettaa tapahtuneen hyvässä uskossa, kun taas tässä jutussa asianomaisen kuulemisen järjestelmällisen laiminlyönnin takia on syytä epäillä totuudenmukaisuuden varmistamatta jättämisen olleen tahallista. Käräjäoikeuden perustelu ei perustu vastaajien argumentointiin. 3.1 ESTEELLISYYS 3.1.1 ESTEELLISYYS / LÄSNÄOLOIKEUS Käräjäoikeuden perusteluiden mukaan rikoslain 40 luvun 7 :n 1 momentin kohdassa tarkoitettu esteellisyys ei koske henkilöitä, jotka ovat läsnäolooikeutensa nojalla läsnä kunnan toimielimen kokouksessa. Tämä käräjäoikeuden keksimä esteellisyyden rajoitus ei perustu lakiin ja on ristiriidassa vallitsevan oikeuskäytännön kanssa. Arno Hannuksen ja Pekka Hallbergin teoksen Kuntalaki, Porvoo 2000, sivulla 342-344 käsitellään muiden kuin jäsenten asemaa kokouksissa, josta todetaan että heillä on puhevalta, oikeus osallistua keskusteluun, mutta ei päätöksentekoon. Rengon kunnalla on Kuntalain 50 tarkoitettu hallintosääntö, jossa säädetään, että läsnäolo-oikeuden omaavilla henkilöillä on puheoikeus. Kun heillä on puheoikeus, osallistuvat he tosiasiallisesti valmisteluun eikä heitä mitenkään voida pitää passiivisina henkilöinä, jotka yleisön lailla seuraisivat kokouksen kulkua. Teoksen Kuntalaki sivulla 378 todetaan esteellisyyden vaikutuksesta: "Esteellinen luottamushenkilö ei saa käsitellä asiaa tai olla läsnä sitä käsiteltäessä, vaan hänen on poistuttava kokoushuoneesta." Läsnäolo-oikeuden perusteella kokoukseen osallistuvia koskevat samat esteellisyyssäännöt kuin jäseninä kokouksiin osallistuvia henkilöitä, minkä todentaa teoksen sivulla 344 referoitu oikeustapaus Oka 16.10.1980, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtajalla ei ollut läsnäolo-oikeutta rakennuslautakunnan kokouksessa asiassa, jossa rakennuslautakunta neuvotteli ja päätti rakennusluvan myöntämisestä kaupungille. Läsnäolo-oikeus lautakunnan kokouksissa on kunnanjohtajalla, kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajilla, jotka yleensä muodostavat kuntaa tosiasiallisesti johtavan ydinryhmän. Kunnanhallituksen puheenjohtajalla on oikeus siirtää mikä tahansa asia kunnanhallituksen käsiteltäväksi, jos sen käsittely lautakunnassa tai 6

7 muussa alemmassa viranomaisessa ei miellytä. Tämän otto-oikeuden muodostavan painostusmahdollisuuden takia läsnäolo-oikeuden omaavilla henkilöillä on tosiasiallisesti suurempi vaikutusmahdollisuus päätöksiin ja valmisteluun kuin yhdelläkään lautakunnan äänivaltaisella jäsenellä. Käräjäoikeuden perustelu ei perustu vastaajien argumentointiin. 3.1.2 ESTEELLISYYS / KANTELUN HYLKÄÄMISEN VAIKUTUS PUOLUEETTOMUUTEEN Hallintomenettelylain 10 :n 2 mom:n 6 kohdan mukaan virkamies on esteellinen jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Oikeuskirjallisuudessa todetaan yleisesti, että tällainen muu erityinen syy voi olla esimerkiksi kiinteä ystävyys- tai kiistasuhde asianomaiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden kanta virkamiehen esteellisyyteen on hyvin tiukka, mikä käy ilmi KHO:n päätöksestä 6.3.1996, taltio 651, jossa viran lakkauttamispäätös kumottiin, kun ei hallintomenettelylain 11 :n mukaisesti voitu katsoa, ettei jäsenten esteellisyys ollut voinut vaikuttaa irtisanomispäätöksen syntymiseen. Korkein hallinto-oikeus tulkitsee esteellisyyttä niin, että virkamies on esteellinen, jos esteellisyys on voinut vaikuttaa puolueettomuuteen eikä niin, että henkilö on esteellinen vasta kun on perusteltua aihetta epäillä puolueettomuutta, kuten käräjäoikeus asian määrittelee. Käräjäoikeuden määrittely on räikeässä ristiriidassa Korkeimman hallinto-oikeuden kannan kanssa. Ei ole mitenkään perusteltua tai hyväksyttyä, että käräjäoikeus soveltaa hallintomenettelylakia eri tavalla kuin Korkein hallinto-oikeus. Kun kyse on virkamiehistä, joiden on perustuslain mukaan lakia tarkasti noudatettava, on esteellisyyttä tutkittava hallinto-oikeudelliselta näkökannalta. Käräjäoikeus perustelee päätöstään sillä, että kunnanhallitus oli tutkinut kantelut ja koska kantelu ei johtanut tuloksiin, ei ole aihetta epäillä kantajien puolueettomatta käsiteltäessä kanteluihin tai vanhustyöhön liittyviä asioita kunnanhallituksessa ja perusturvalautakunnassa ja että näin ollen ei olisi esteellisyyttä, jonka perusteella vastaajien voitaisiin katsoa syyllistyneen syytteissä mainittuihin rikoksiin. Käräjäoikeuden perustelut olisivat vielä ymmärrettäviä, jos ne koskisivat vanhustyöhön liittyvien kysymysten käsittelyä yleisesti ja vaikka ne tällöin koskisivat kanteluitten tekijöitä muiden mukana. Tällöin voidaan kantelun käsittelyjen katkaisseen jääviyden ja palaamisen päiväjärjestykseen olevan perusteltua. Sen sijaan kanteluitten tekijöiden rankaiseminen tai kantelujen muunlainen käsittely on asiallisesti jatkoa kanteluille ja niitä koskevat samat esteellisyydet kuin kantelujen käsittelyjä. 7

8 Kantelun käsittely ei lopeta kiistasuhdetta ja tee osapuolia sillä tavoin neutraaleiksi toisiaan kohtaan, ettei kantelun kohteiden puolueettomuutta voida epäillä. Yleisen oikeuskäsityksen mukaan pelkkä ajatuskin siitä, että kantelun kohde voi osallistua itseään koskevan kantelun tekijöiden rankaisemiseen, edustaa sellaista mielivaltaa ja sellaista oikeuskäytäntöä, johon ei ole Suomessa totuttu. Jääviydessä kiistasuhde ei edellytä sitä, että kiistasuhde koskee käsiteltävää asiaa. Kiistasuhde voi koskea mitä asiaa tahansa. esimerkiksi tunnetut vihamiehet ovat jäävejä käsittelemään kaikkia toisiaan koskevia asioita. Tähän jääviyteen ei vaikuta minkäänlainen kunnanhallituksen tai oikeudenkaan päätös. 4 TODISTEET JA TODISTUSTEEMAT Kirjallinen ja henkilötodistelu ovat samat teemoineen kuin käräjäoikeudessa ja sittemmin hovioikeudessa. Helsingissä 26.4.2004 Tapio Yli-Kovero LAATI Pentti Lääveri Asianajaja, Helsinki 8