Uusi Invalidi 3/2013 1 T a p a t u r m a - j a s a i r a u s i n v a l i d i e n l i i t t o r y : n s o s i a a l i n e n u u d i s t u s l e h t i 3/ 2 0 1 3 Kulttuuripäivät 2013 oiva näyte liiton väen taidoista ja yhteishengestä! Tässä numerossa: Teemana yhteisöllisyys Pääkirjoitus: Yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden haasteellinen vuorovaikutus Sivu 2 Kulttuuripäivillä viihdettä, asiaa ja mukava tunnelma Sivu 6 Yhdistykset toimivat Sivut 8 11 liitto ry:n liittohallitus 18.8.2013 valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2014: Valtio vastuussa perusoikeuksien toteutumisesta kunnissa Valtiovarainministeriön esityksessä valtion budjetiksi vuodelle 2014 esitetään kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia leikattavaksi peräti 362 miljoonalla eurolla. Esitykseen tosin sisältyy joitakin erillismäärärahoja, mm. vanhuspalvelulain toteutukseen, mutta niiden kokonaismäärä on häviävän pieni suhteessa valtionosuuksien suunniteltuun leikkaukseen, ja erillismäärärahojen vaikutukset palveluihin riippuvat viime kädessä siitä, miten ne kunnissa kohdennetaan. Peruspalvelujen valtionosuuksien vähentäminen merkitsisi, että kunnilla tulisi olemaan entistäkin heikommat mahdollisuudet vastata edes lakisääteisistä velvoitteistaan, etenkin, kun ylei- nen taloudellinen tilanne samanaikaisesti heikentää kuntien verotulopohjaa. Käytännössä se aiheuttaisi kunnissa edelleen peruspalvelujen supistamista, painetta palvelumaksujen korotuksiin ja palvelujen saatavuuden kohtuutonta, jopa lainvastaista kiristämistä. Esimerkiksi terveyserojen jatkuva kasvu ja terveyspalvelujen eriarvoistumiskehitys edellyttäisivät panostusta nimenomaan palvelujen kohentamiseen ja niiden saatavuuden parantamiseen, yhtenä askeleena terveyskeskusmaksujen poistaminen. Valtion aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa, että kansalaisten oikeusturva toteutuu mm. vammaisten ja ikäihmisten palveluissa. Valvonnan ja ohjauksen tarve ja merkitys ovat huomattavasti korostuneet, kun palveluntuottajien kirjo on laajentunut ja hajautunut kuntien ostaessa palveluja yksityisiltä yrityksiltä. Budjettiesitys ei kuitenkaan tältä osin ole vahvistamassa aluehallintovirastojen resursseja; ainoat määrärahalisäykset kohdistettaisiin rahanpesun ja terrorismin valvontaan. Suunnitellun kaltaisten säästöjen uhreiksi joutuvat ennen muuta pienituloiset pitkäaikais sairaat ja vammaiset, jotka ovat riippuvaisia julkisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen saatavuudesta ja toimivuudesta. Jo nykyisellään ovat mm. meidän vammaisjärjestömme jäsenet kokeneet kohtuuttomasti vaikeuksia ja viivettä kunnallisten vammais- ja muiden sosiaalipalvelujen saamisessa sekä pääsyssä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle ja sen myötä ajoissa tarpeelliseen hoitoon. Tällainen kehitys johtaa perustuslainvastaiseen syrjintään. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava yhdenvertaisesti jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ( 19) sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen ( 22). Vaikka peruspalvelujen järjestäminen on pääosin kuntien tehtävä, on valtiolla viime kädessä vastuu kansalaisten yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien toteuttamisesta lainsäädännön, riittävien resurssien varmistamisen ja valvonnan keinoin. liitto vaatii, että maan hallitus ja eduskunta turvaavat kunnille ja kansalaisten yhdenvertaista kohtelua valvoville aluehallintoviranomaisille valtion talousarviossa riittävät edellytykset pienituloisten pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lakisääteisten palvelujen järjestämiseksi ja yhdenvertaisen oikeusturvan toteuttamiseksi. Kannanotto toimitettiin Valtioneuvoston jäsenille ja eduskuntaryhmille elokuussa ennen hallituksen budjettiriihtä.
2 Uusi Invalidi 3/2013 Pääkirjoitus 3/2013 Yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden haasteellinen vuorovaikutus Pääministeri Jyrki Katainen puhui yksilöllisyydestä nykytrendinä ja kehityksen voimavarana aatetovereilleen puolueensa ministeriryhmän kokouksessa elokuussa. Siinä Katainen oli Helsingin Sanomissa siteeratussa puheessaan oikeassa, että muutoksen tekijöitä ovat ihmiset itse. Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä pääministerin kanssa siitä, että yksilöllisyys (individualismi) olisi varsinainen muutosvoima. Muutosten tekemiseen tarvitaan aina yhteisöllistä voimaa. Yhteisöllisyys on ollut se voima, jolla ihmislaji on selvinnyt ennen ja tulee voittamaan tulevaisuudenkin haasteet. Jokainen meistä kuuluu johonkin yhteisöön. Kuulumme perheeseen, sukuun, työyhteisöön, puolueeseen, eläkeläisjärjestöön, kerhoon ja yhdistykseen. Samalla olemme toki yksilöitä ja tuomme yhteisöön oman persoonallisen panoksemme yhteiseksi hyväksi. Lääkärinä olen joutunut kohtamaan yksin jäämistä ja siihen liittyvää kärsimystä. Ihminen ei yleensä sitä kestä, vaan sairastuu. Siksi yksilöllisyyden ylikorostaminen on vahingollista. Yksin jääminen on kuitenkin usean ihmisen elämässä tahtomattamme eteen tuleva tilanne, kun läheisemme, meille tärkein ihminen kuolee, tulee avioero tai jäämme olosuhteiden pakosta jostain syystä yksin. Kun ihminen ei kestä yksinäisyyttä, hän kehittää korviketoimintoja korvaamaan läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden puutetta. Alkoholista voi tulla läheinen mutta petollinen ystävä. Nykyään netin virtuaaliverkostot saattavat luoda tunteen siitä, että kuulumme johonkin, kun liitymme Facebook-ryhmään. Sosiaalinen media voi toimia hyvänä renkinä, mutta huono isäntä se on viimeistään silloin, kun siitä tulee ihmissuhteiden korvike. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on jo alkanut ilmetä taudin kuvauksia siitä, miten netti koukuttaa. Se saattaa johtaa pahimmillaan sairastumiseen, jossa ihminen yhä enemmän eristäytyy ulkomaailmasta ja todellisista ihmissuhteista. kerhot, retket, kulttuuripäivät, edunvalvontakamppailut yksissä tuumin porukan voimalla auttavat traumoja kokeneita ihmisiä vahvistumaan. Sairastuminen tai vammautuminen ja sen seurauksena kehittynyt toimintakyvyn rajoittuminen lisäävät tarvetta etsiä elämään uutta sisältöä. Siinä vaiheessa hyväksytyksi tuleminen ja oman äänen kuuluville saaminen on voimavara, joka syntyy yhdessä olemisen ja yhteisten kokemusten yhteisöllisyyden kautta. On selvää, että yhteisessä toiminnassakin on tärkeää kunnioittaa toisiamme eli yksilöllisyyttä. Yksilön merkitys yhteisön jäsenenä on voimavara, johon nojaten kasvamme ja kehitymme saaden samalla mielihyvää ja elämän iloa. Terve yhteisö toimii niin, että kaikkien yhteisön jäsenten ääni kuuluu tasavertaisena. Yhdessä arvioimme sitä politiikkaa, mitä valtiovalta ja kunnat harjoittavat luoden reunaehtoja elämällemme. Kesällä astui voimaan vanhuspalvelulaki, jonka suhteen asetamme odotuksia ja samalla toivomme, että ikäihmiset voivat yhteisöinä vaikuttaa lain käytännön toteutumiseen ja heitä kuunnellaan. Valmisteilla on myös esitys laiksi asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeudesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tähän saakka on kehitysvammaisten hoitolaitoksissa, muistisairautta sairastavien hoitopaikoissa ja useissa muissakin hoitotilanteissa, mm. päihde- ja mielenterveyspalveluissa, vallinnut kirjavia laitoskohtaisia käytäntöjä itsemääräämisoikeuden rajoittamistilanteissa. Suomi ei voi ratifioida YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta, ennen kuin lainsäädännön puutteet on korjattu. Vielä suurempi haaste on se, että myös hoitokäytännöt muuttuvat inhimillisemmiksi ja ihmisoikeuksia kunnioittaviksi tilanteissa, joissa ihmisoikeuksien loukkaamisen takana on henkilöstöpula tai muut resurssivajaukset. Toivon mukaan syksyn aikana käydään näistäkin asioista laajaa julkista keskustelua, jotta hoitoyhteisöistä tulee entistä turvallisempia ja yhteisöllisiä niin, että vajaakuntoistenkin ihmisyksilöiden oikeuksia kunnioitetaan. Antti Holopainen liiton puheenjohtaja Näkökulma: Pirkko Laaksonen Kuntaliitoksista ja vanhuspalveluista Kesä on politiikassa yleensä hiljaiseloa. Nyt on ollut toisin. Kesäkuussa eduskunta hyväksyi uuden kuntarakennelain, joka tuli voimaan heinäkuun alussa ja velvoittaa kuntia selvittämään alueellaan kuntaliitoksia. Päätökset liitoksista voidaan tehdä puolen vuoden kuluttua siitä, kun myös sosiaali- ja terveyspalvelulaki on valmis. Se laki on tulossa eduskuntaan kai vasta ensi keväänä. Tärkeä vanhuspalvelulaki on tullut voimaan. Kuntien on laadittava vähintään kerran val- tuustokaudessa suunnitelma siitä, miten se huolehtii ikääntyneestä väestöstään ja järjestää tälle tarvittavat palvelut. Palvelusuunnitelma tarkoittaa arviota siitä, kuka voi jäädä asumaan kotiinsa, kuka tarvitsee palveluasumista tai laitoshoitoa. Kotiin jäävälle on tarpeen vaatiessa järjestettävä tukipalveluja. Keravalla aloitettiin vuoden alusta kattavat kartoitukset kaikille 80 vuotta täyttäville jokaisen kotona, jos otti tutkijat vastaan, sekä 70-vuotiaille kutsuttuina samaan haastatteluun terveyskeskukseen. Yli 80-vuotiaille on kartoituksia Keravalla tehty jo aikaisemmin. Pirkko Laaksonen Näillä tiedoilla on helppo täydentää kunnan vanhuspalvelusuunnitelmaa. Suunnitelma on kotihoitopainotteinen. Meillähän noin 10 % kaikista 75 vuotta täyttäneistä tarvitsee laitoshoitoa. Vanhuspalvelulaissa on paljon määräyksiä hoidon tasosta, kuten että hoidon on oltava riittävää ja laadukasta. Nyt on tehty huomattava määrä kanteluita laitoshoidon tasosta ja henkilökunnasta. Keravalla valitukset ovat koskeneet yksityistä vanhusten hoitolaitos Esperia. Kuntaliitoksista puheen ollen, meillä Keravalla kaupunginjohtaja on esittänyt kahdeksan kunnan liitosta. En tiedä, oliko hän ihan tosissaan, mutta kai sen päättää valtuusto eikä virkamiehet? Tässähän on myös kyse kunnallisesta itsehallinnosta, liekö ihan perustuslakikysymys. Liitosten tuomista säästöistä ei ole mitään todisteita, vaan on tiedossa parikin kuntayhtymää, jotka lehtitietojen mukaan ovat taloudellisessa suoritustilassa. Pirkko Laaksonen Keravan sairaus- ja tapaturmainvalidit ry:n puheenjohtaja
Lakiesitys itsemääräämisoikeudesta valmistumassa Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti 16.8.2013 kauan kaivatun lakiesityksen luonnoksen asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeudesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tähän saakka joissain erityislaeissa, kuten mielenterveys- ja päihdehuoltolaeissa on ollut säännöksiä niitä tilanteita varten, kun itsemääräämisoikeuteen joudutaan puuttumaan sairauden oireiden vaikeutumisen vuoksi. Suurelta osin mm. kehitysvammaisiin, muihin vammaisryhmiin, somaattisista sairauksista ja muistisairauksista johtuvien toimintakykyvajavuustilanteiden suhteen lain tasoisten säännösten puuttuminen on johtanut vaihtelevien sisäisten ohjeiden ja käytäntöjen muodostumiseen. Nykyiseen verrattuna esitys täsmentää perusoikeusnäkökulmasta erityisesti kehitysvammaisiin, muistisairaisiin ja aivoverenvuodon saaneisiin henkilöihin sekä akuutti- ja päivystystilanteissa rauhattomasti, sekavasti tai väkivaltaisesti käyttäytyviin henkilöihin kohdistettaviin rajoitustoimenpiteisiin liittyviä menettelyjä ja oikeusturvaa. Ehdotus täsmentäisi sitä, keneen rajoitustoimenpiteitä voidaan kohdentaa, minkälaisissa tilanteissa ja millä edellytyksin. Siten rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksiä ja menettelyä koskeva sääntely selkeyttäisi monissa toimintayksiköissä nykyisin omaksuttuja käytäntöjä. Lakiehdotukseen sisältyy pääasiassa johtamisen, työnjaon, työmenetelmien ja toimintatapojen kehittämistä edellyttäviä säännöksiä, joilla ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, todetaan lakiesityksen perusteluissa. Itsemääräämisoikeuslainsäädännön aikaansaaminen on edellytys sille, että Suomi voi ratifioida YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen. Uuden lain on tarkoitus astua voimaan 1.11.2014. Uusi Invalidi 3/2013 3 liiton hallitus totesi kokouksessaan, että nykykäytännön vallitessa puutteita on useiden pitkäaikaissairaiden ja mm. kehitysvammaisten kohtelussa. Riittämättömät henkilöstöresurssit yhdessä monenkirjavien pelisääntöjen kanssa tilanteessa, jossa julkisten palvelujen voimavaroja leikataan, lisäävät ongelmia myös ihmisoikeusnäkökulmasta. Siksi on tärkeää, että lakiuudistukseen perehdytään huolella eri vammais- ja pitkäaikaissairaiden ryhmiä edustavissa järjestöissä ja otetaan kantaa lakiesityksen puutteisiin. liitto pitää tärkeänä, että laki saadaan aikaan suunnitellussa määräajassa, että YK:n Vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifiointi tulee mahdolliseksi. Antti Holopainen KHO: Vammaiskuljetuspalvelusta ei saa periä tilausmaksuja Vammaispalvelulain mukaisista kuljetuspalveluista voidaan vammaiselta periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Kunta päättää, miten vammaiskuljetuspalvelut käytännössä järjestetään, mutta järjestämistapa ei saa vaikuttaa kuljetuspalvelun käyttämisestä perittävän maksun suuruuteen. Palvelun järjestämistavassa ja kustannusten korvaamisessa on myös huolehdittava, että vaikeavammaisen henkilön subjektiivinen oikeus kuljetuspalveluun toteutuu. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi viime huhtikuussa ratkaisunsa tapauksessa, jossa Raision kaupunki oli päättänyt järjestää vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut niin, että kuljetuspalvelu tilataan taksipalvelun välitysnumerosta, johon soittaminen maksaa paikallisverkkomaksun lisäksi 99 senttiä/puhelu. Tilausmaksu perittiin kuljetuspalvelun vammaisilta käyttäjiltä puhelinlaskun yhteydessä. Välitysnumeroon soittamisesta aiheutui siis vaikeavammaiselle tilausmaksun suuruinen ylimääräinen kustannus. KHO:n mukaan subjektiivinen oikeus kuljetuspalveluihin ei toteudu vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla, jos kuljetuksen tilausmaksu jää vammaisen kustannettavaksi ja hänelle aiheutuvat kustannukset ylittävät kohtuullisena pidettävän enimmäismäärän. Näillä perusteilla KHO määräsi, että Raision sosiaalija terveyspalvelujen lautakunnan päätökset on kumottava ja asia on palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi (KHO:2013:62). Marja-Leena Kalkkinen Yhteistoimintaa Lahden malliin Lahdessa on jo yli 20 vuotta toiminut vammais- ja potilasjärjestöjen yhteenliittymä, Lahden Invakeskus ry, jonka nykyiset tilat ovat kaupungin ydinkeskustassa osoitteessa Hämeenkatu 26. Invakeskuksessa on tällä hetkellä jäsenenä noin 25 järjestöä, ja määrä on ollut taas jonkin aikaa kasvamaan päin. Parhaimmillaan yhdistyksiä on ollut yli 30, mutta toiset ovat löytäneet omat tilat, jotkut ovat kokonaan lopettaneet toimintansa. Tällaisia keskuksia on myös ainakin Kouvolassa, Espoossa tai Vantaalla, mutta Lahti on ollut tässä edelläkävijä. Lahden Seudun Sairaus- ja Tapaturmainvalidit ovat olleet alusta asti aktiivisesti mukana toiminnassa. Tällä hetkellä meillä on jäsen ja varajäsen Invakeskuksen hallituksessa ja jäsen Invakeskuksen edustajana vammaisneuvostossa. Invakeskus vuokraa kohtuulliseen hintaan kokous-, toimisto- ja tapahtumatiloja yhdistyksille, ulkopuolista käyttöä tiloilla on myös jonkin verran. Käyttöaste on hyvä. Tarjolla on neuvontapalveluja Invakeskuksen pitkäaikaisen puheenjohtajan Raija Hauhian toimesta. Yhdistyksen käytössä on myös tietokone ja kopiointikone. Invakeskuksessa on yksi palkattu työntekijä, toiminnanjohtaja. Rahoitus koostuu kaupungin tuesta, kaupungin kanssa tehdystä ostosopimuksesta, yhdistysten maksamista jäsenmaksuista, vuokrista ja keskuksen järjestämistä tilaisuuksista, mm. konserteista. Tiloissa toimii myös Ray:n tuella Neuvokas-palvelu, joka ylläpitää Etelä-Suomen alueen yhdistysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen nettisivuja. Meidänkin yhdistyksellämme on siellä omat kotisivut: www.neuvokas.org./yhdistys/ stinva2. Neuvokkaassa on yksi työntekijä, joka osallistuu myös Invakeskuksen tiedotukseen. Yhteistoimintaa yhdistysten kesken on jonkin verran. Invakeskus järjestää yleis- ja hallitusten kokousten lisäksi myös puheenjohtaja- ja yhdistystapaamisia, vertaistukiryhmien kokoontumisia yms. Vuosittain järjestetään erittäin suositut Kattokekkerit, mihin osallistuu ihmisiä lähes kaikista yhdistyksistä. Joulumyyjäiset ovat myös jokavuotinen tapahtuma. Invakeskus on osallistunut keväisin vammaisneuvoston kanssa erittäin suosittuun KesäMäSä-tapahtumaan Lahden satamassa, jossa myös yhdistyksellämme on ollut pöytä jo useana vuotena. MäSä:ssä on vammais- ja potilasjärjestöjä ja kaupunginosien järjestöjä esittelemässä toimintaansa sekä palveluntuottajien esittelyjä ja erilaisia ohjelmanumeroita. Yhteistyössä meillä on voimaa, ja yhteisöllisyys tuo hyvää mieltä ja turvallisuuden tunnetta. Ritva Korhonen Ritva A Korhonen Lahti Suomen ensimmäinen vammaistutkimuksen professori nimitetty Vammaisfoorumi ry:n aloitteesta ja vammaisjärjestöjen tuella on perustettu maamme ensimmäinen vammaistutkimuksen professuuri Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vastaavia professuureja on jo aiemmin ollut mm. Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Professorin tehtävään vuosiksi 2013 17 valittiin kasvatustieteen tohtori Simo Vehmas, joka on toiminut Jyväskylän yliopistossa erityispedagogiikan professorina. Hän on erikoistunut vammaisuuden teoreettisiin ja filosofisiin kysymyksiin ja kirjoittanut mm. teoksen Vammaisuus: johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan (3. painos, Gaudeamus 2013). Vehmas toimii myös Pohjoismaisen vammaistutkimusverkoston NNDR:n puheenjohtajana. Vammaisprofessuurin tarve oli kirjattu mm. Suomen vammaispoliittiseen ohjelmaan (VAMPO) 2010 15, jossa todettiin suomalaista vammaistutkimusta leimaavan hajanaisuus ja pirstaleisuus. Helsingin yliopiston rehtorina toimineen Thomas Wilhelmssonin mukaan Suomessa ei ole kokonaiskuvaa esimerkiksi vammaisten henkilöiden työllistymistä, koulutusta, sosiaaliturvaa ja itsenäistä elämää koskevista järjestelyistä. Professori Vehmas on todennut uuden professuurin perustamisesta, että tavoitteena on parempien ammattilaisten kouluttaminen. Laajempi ymmärrys vammaisuudesta hyödyttää ainakin juristeja, opettajia, lääkäreitä ja terveydenhuollon ammattilaisia vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä lisäksi. Marja-Leena Kalkkinen
4 Yhteisöllisyyden tuhoko? Kuunnellessani hallituksen suunnitelmia tulevaisuudesta huomaan sen halun tuhota yhteisöllisyys ja kasvattaa eriarvoisuutta entisestään. Ennen tiukkoina aikoina - joita on taas tulossa - suomalaiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen ja nostaneet Suomen ylös. Nyt näyttää siltä, ettei näillä hallituksen toimilla ainakaan innoiteta köyhää kansaa tähän. Rikkaathan eivät, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, mielellään osallistu mihinkään hyvinvointitalkoisiin, vaan yrittävät hyötyä siitä kun köyhät joutuvat tiukoille. Kreikkalaiset laivanvarustajat ja suuret maailman pankit ovat tärkeämpiä kuin suomalaiset telakat ja kansalaiset jotka syrjäytetään jo lapsesta lähtien. Kunnilta vähennettävät rahat ja velvoitteiden karsiminen koskee pahiten lapsia, eläkeläisiä ja köyhempiä kansalaisia. Vanhuspalvelulaki taidetaan romuttaa jo ennen kuin se kunnolla on astunut voimaan. Vai miten olisi käsitettävä ikääntymisen aiheuttamien menojen kasvun hillitseminen? Myös lasten päivähoidon karsiminen koskee niin lapsia kuin vanhempiakin. Työtön vanhempi ei voi ottaa työtä vastaan, ellei ole päivähoitopaikkaa. Se siitä työuran jatkamisesta. Kotihoidon tuen karsiminen samaan aikaan syrjäyttää monet lopullisesti. Ei päivähoitokontakteja, ei rahaa harrastuksiin eikä kunnon vaatteisiin mene siinä sitten muiden pariin. Työtön saa ansaita 300 euroa kuukaudessa työttömyyskorvauksen pienenemättä ja asumistuen määrässä jätetään 400 euron kuukausitulot huomiotta puoli vuotta työnsaannin jälkeen. Nämä ovat tietysti hyviä asioita, jos ne menevät lopullisessa budjetissa läpi. Nekään eivät kuitenkaan auta huonoimmassa asemassa olevia työttömiä, koska toimeentulotukea pienetkin tulot vähentävät. Työllisyyden tukemiseen rakennusalalla on määrärahoja homekoulujen korjaamiseen, tiestöön, lähiöiden korjaamiseen yms. Mutta pystytäänkö tässä sitten karsimaan pimeät urakat, mikä tällä alalla tuntuu olevan yleistä, vai valuuko hyöty johonkin ulkomaalaisten jobbareiden taskuun? Opintuki vasta sidottiin indeksiin, mutta onko tuki sittenkään turvassa? Suunnitelmissahan oli tuen pienentäminen ja muuttaminen lainapainotteiseksi; se näyttäisi jäävän tällä kertaa toteutumatta muutoin kuin tuen keston osalta. Tässäkin kärsivät köyhemmät opiskelijat, jotka joutuvat rahoittamaan opintojaan tekemällä välillä töitä, jolloin opintoaika pitenee. Eläkeläisten asemasta on tullut erittäin vähän tietoa julkisuuteen. Kela kuitenkin muuttaa eläkkeiden ja tukiensa maksatusta jo tänä syksynä. Tämä vaikeuttaa niiden pieneläkeläisten vuokranmaksua, jotka joutuvat elämään kädestä suuhun. Vuokra ja vastikkeet on yleensä maksettava kuun alussa, viimeistään 5. päivään mennessä. Jos eläke tulee vasta kuukauden 7. päivänä ja hoitotuki ja asumistuki 14. tai 24. päivänä, periikö vuokranantaja korkoa tuolta ajalta? Nykyisinkin tiedän ihmisiä, joilla on vaikeuksia vuokran suhteen kun maksupäivä on ollut kuun lopussa. Yritetään pärjätä, tuntuu kyllä vanhan laulun sanat taas ajankohtaisilta: Työn orjat sorron yöstä nouskaa. Ritva A Korhonen Uusi Invalidi 3/2013 Miten yhteisöllisyyttä kerrostaloihin? Tämän päivän ihmiset eivät ole kovin yhteisöllisiä. Mistä johtunee? Tein vähän salapoliisityötä, harrastin urkintaa ja sain selville, että moni kokee kyttäämiseksi kun pyydetään yhteisiin rientoihin, vaikkapa mölkyn heittoon. Pelätään juoruilua ja yksityisyyden menettämistä. Karsastetaanko toisia? Ihmiset erakoituvat ja haluavat pitää oman reviirinsä. Valitettavasti tämä on useinkin totta ainakin lähiökerrostaloissa, kaupungissa vielä varmemmin. Miten sitten saisi yhteisöllisyyttä oman talon asukkaisiin? Yhdeksi ongelmaksi ovat muodostuneet maahan muualta tulleet ja paluumuuttajat. Enkä tarkoita, että he olisivat ongelma vaan sitä, että he vetäytyvät liiaksi omiin oloihinsa. Omassa pihapiirissäni on neljä yksirappuista taloa, joissa kaikissa asuu venäläisiä, virolaisia ja inkeriläisiä. Olen pyytänyt heitä peleihin, grilli-iltoihin ja myös pikkujouluihin, mutta huonolla menestyksellä. Yksi syy, sen tiedän, on kielimuuri, mutta on meissä suomalaisissakin aika paljon vikaa kyllä selvää karsastusta on huomattavissa. Heidän lapsensa tulevat hyvin mukaan ja heillä on hyvä kielitaitokin. Yhteistä tekemistä voi olla monenlaista Ostin virkistäytymismäärärahoilla kivimaaleja, ja yksi asukas toi ämpärillisen kiviä. Ulkopöydällä sitten maalattiin kiviä. Taiteilijat maalasivat leppäkerttuja, kukkia, mansikoita jne. Kauniita, tosi kauniita. Kymmenkunta lasta innostui, Vaikeavammaisten virkistyslomaa vietettiin 15. 20. heinäkuuta Vähäjärven lomakodissa. Lomakotiin oli tällä vuoden toisella sosiaalilomajaksolla kokoontunut 35 lomalaista eri puolilta Suomea. Kaunis kesäinen sää helli lomalaisia koko viikon, ja muutoinkin tunnelma oli varsin lämmin. Loman aikana ratkottiin boccie-, mölkky- ja lätkäpelin mestaruudet. Jokainen lomalainen askarteli itselleen kassin ja ruusun Riitta Halosen opastuksella. Riitta veti aamupäivällä myös jumppaa opettaen tasa- mukana myös venäläisiä lapsia. Varovasti, kuin hiipien tuli yhden lapsen äiti ja hetken päästä isäkin ihastelemaan lastensa tekemisiä. Ilo läikähti sisälläni. Seuraavana sunnuntaina ei kuitenkaan tullut ketään! Tosin kyseessä oli juhannuksen jälkeinen sunnuntai, jolloin pihoilla ei näkynyt lapsia eikä aikuisia. Kaikki olivat varmaan vielä juhannusreissuissa. Kuitenkin tuli tunne: tässäkö tämä taas oli? Mölkkyä pelaamme joka keskiviikko, ja asukastoimikunta tarjoaa grilli-illan kerran kuukaudessa. Peliin osallistuu 5 8 aikuista ja pari lasta. Kerran viikossa pidän «mummokerhoa», jossa keskustellaan ja kahvit kirvoittavat kielenkantoja. Välillä kerhossa meinaa juoruja lähteä liikkeelle, mutta sitä en salli. Sunnuntaisin on bingokerho. Kerhoissa käyvät samat ihmiset. Olen tosissani yrittänyt houkutella mukaan yksin asuvia, iäkkäitä ihmisiä. Eivät he vain halua. Hommasin kerholle television, dvd-soittimen, läppärin, pelejä lapsille jne. Toiveena oli saada lapset vanhempineen luomaan yhteisöllisyyttä. Pihatalkoot keräävät ihmisiä ja silloin keskenään juttelevat sellaisetkin, jotka eivät muutoin edes tervehdi. Joka päivä ei kuitenkaan haravointitalkoita viitsi järjestää. Talkoiden vetonaula on itse keittämäni, yli kuusi tuntia hauduttamani hernekeitto. Meidän taloissa on yli sata asuntoa, mutta yhteisiin juttuihin ottaa osaa vain noin 20 henkilöä, mikä on vähän. Minäkään en tunne edes oman ta- Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Miten kerrostaloihin saisi yhteisöllisyyttä niin, ettei osallistumista koeta pakoksi vaan että se olisi kivaa, pohtii Pirkko Vaittinen. lon asukkaita, enkä tiedä missä kerroksessa kukin asuu. Tämä kertonee paljon meidän yhteisöllisyydestämme. Kesäkukkien istutustalkoissa on kyllä muutama asukas mutta ei sitten enää syksyllä siivoamassa pois. Suoraan sanottuna: kun pääsee valmiille, sekö on se mikä houkuttaa? Yhteisöllisyydestä kaikille hyvää Olen miettinyt tosi paljon, mikä olisi se juju, joka houkuttelisi ja olisi nimenomaan sellainen, ettei kukaan tuntisi osallistumista pakoksi vaan että se olisi kivaa. Yhteisöllisyys olisi kaikille hyvä asia. Vähän oppisi tietämään, kuka on kovin yksinäinen ja kuka sairasteleva, jota olisi hyvä vähän seurailla, ei tunkeillen vaan hyvässä hengessä ja lupa kysyen. Toivotaan yhteisöllisyyden löytyvän kerrostaloissa, kerhoissa, yhdistyksissä ja yhdistysten johtokunnissa! Pirkko Vaittinen Lahti paino-, venytys- ja lihaskuntoharjoituksia, joita voi jatkaa kotioloissa ilman ihmeempiä välineitä. Lomapäiviin kuuluivat myös ajankohtaiset sosiaali- ja vammaisasiat. Perjantai-ilta vietettiin Arajärven Matin haitarin säestyksellä ja Valtasen Kaarinan lauluilla ja yhteislaululla. Illan lopuksi laulettiin yhdessä onnittelulaulu viikon syntymäpäivä- ja nimipäiväsankareille. Tarja Västilä
Uusi Invalidi 3/2013 5 Vammaispalvelulakien uudistaminen vireillä Sosiaali- ja terveysministeriö asetti toukokuussa työryhmän valmistelemaan uutta lakia, jossa sovitettaisiin yhteen nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Työryhmän tehtävänä on myös selkiyttää yleisen sosiaalihuoltolainsäädännön ja vammaisia henkilöjä koskevan erityislainsäädännön suhdetta sekä selvittää vammaisia henkilöitä koskevan lainsäädännön muita uudistamistarpeita. Vammaislainsäädännön kehittäminen kytkeytyy muihin vireillä oleviin hankkeisiin, kuten palvelurakenneuudistukseen ja sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistukseen, sekä YK:n vammaissopimuksen kansalliselle lainsäädännölle asettamiin velvoitteisiin. Työryhmässä on mm. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM), kuntien, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Valviran, Valtakunnallisen vammaisneuvoston, Vammaisfoorumin ja kehitysvammajärjestöjen edustajia. Puheenjohtajana toimii osastopäällikkö Kirsi Paasikoski STM:stä. Työryhmä tekee ehdotuksen uudeksi laiksi vuoden 2014 loppuun mennessä. Laki saattaa näin ollen jäädä vasta seuraavan hallituksen ja eduskunnan ratkaistavaksi. Tavoitteena vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen Vammaispalvelulain uudistamista valmistelevan työryhmän toimeksiannossa todetaan, että uuden lain tulee edistää vammaisten henkilöiden edel- lytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä, ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä sekä turvata eri tavoin vammaisten henkilöiden yhdenvertaista palvelujen saatavuutta. Tavoite on siis pääosin sama kuin nykyisen vammaispalvelulain tarkoituspykälässä ( 1). Uutta on vain viimeinen kohta, vammaisten yhdenvertaisuus palvelujen saannissa, vammaisuuden laadusta tai diagnoosista riippumatta. Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistäminen on ollut keskusteluissa vireillä jo vuosia. Lakien yhdistämistarvetta perustellaan kahden rinnakkaisen lain soveltamisen vaikeuksilla, epäyhtenäisellä ja osin vanhentuneella säädöspohjalla, väliinputoajaryhmien ongelmilla sekä palvelujärjestelmien erillisyydellä. Eroja lakien kesken on samantyyppistenkin palvelujen asiakasryhmien rajauksissa tai maksuperusteissa. Vammaispalvelulakiin vuonna 2009 lisätty säännös vammaispalvelulain ensisijaisuudesta suhteessa kehitysvammalakiin ei myöskään ole aina toteutunut, vaan kehitysvammaisia henkilöitä on usein rajattu vammaispalvelujen ulkopuolelle. Lainvalmistelutyöhön vaikuttaa myös kehitysvammaisten asumista ja palveluja koskeva valtioneuvoston periaatepäätös marraskuulta 2012. Sen mukaan jokaisella kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut, ja päämääränä on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa. STM:n asettama työryhmä seuraa ja koordinoi kehitysvammaisten asumisen ohjelman valtakunnallista toimeenpanoa tehtävänään myös mm. edistää asiakaslähtöisiä toimintamalleja palvelujen järjestämisessä ja ennakoida henkilöstön osaamistarpeita. Vammaisten yhdenvertaisuus on moniulotteinen kysymys Nyt vireillä olevan hankkeen tavoitteena on vammaisten yhdenvertainen oikeus palveluihin. Sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä oikeuksia palveluihin ja tukiin lähinnä vammaisuuden laadusta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Yhdenvertaisuus tulee taata myös vammaisen iästä riippumatta: Nykyisen vammaispalvelulain mukaan vaikeavammaisella ei ole oikeutta henkilökohtaiseen apuun, jos avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista ( 8c). Tämä ikäsyrjinnän mahdollistava ja siihen jopa kannustava rajaus on poistettava, eikä sen laatuista määritystä saa missään nimessä liittää muihinkaan vammaispalveluihin ja -tukiin. Vammainenkin ikääntyy, ja ikääntynytkin voi vammautua! Yhdenvertaisuutta heikentää nykyisellään myös vammaisen asuinpaikka: Kaikki kunnat on saatava riittävän selkeillä ja velvoittavilla säädöksillä, valvonnalla ja sanktioilla noudattamaan vammaispalvelulakia ja lain henkeä. Monilla vaikeavammaisilla kun ei ole voimia, osaamista, rohkeutta eikä tukihenkilöitä hakea itselleen oikeutta valitusprosessien kautta. On syytä seurata ja vaikuttaa liitto seuraa vammaispalvelulakien uudistamishanketta ja pyrkii vaikuttamaan sen aikaansaannoksiin. Vammaispalvelulakeja uudistettaessa ei vaikeavammaisten oikeuksia palveluihin saa nykyisestään ainakaan heikentää. Subjektiiviset oikeudet on säilytettävä, ja järjestämisvelvoitetta on pikemminkin laajennettava vammaispalvelulain tarkoituksen mukaisesti. Kaikille vaikeavammaisille, vammaisuuden laadusta ja vammaisen iästä ja asuinkunnasta riippumatta on laissa taattava oikeudet riittäviin, yksilöllisiä tarpeita ja tilanteita vastaaviin laadukkaisiin ja turvallisiin palveluihin, tukiin ja neuvontaan. Lain valmisteluun vaikuttavat toivottavasti myös muut vammaisten ja pitkäaikaissairaiden etuja ja oikeuksia puolustavat järjestöt ja yksittäiset henkilöt esim. kannanotoin ja yhteydenotoin. Lakiuudistusta valmisteleva työryhmä järjestää myös kuulemistilaisuuksia. Ensimmäinen tällainen tilaisuus oli Helsingissä elokuussa, jolloin keskustelun pohjana ei ollut vielä mitään työryhmän esityksiä, vaan kyseessä oli eräänlainen evästystilaisuus. Keskustelussa tuli esille lukuisia vammaispalvelujen ongelmakohtia ja kehittämistarpeita, edellä mainittujen lisäksi mm. tarpeita vammaisten lasten ja heidän perheidensä tukipalveluihin, henkilöstön osaamisen ja mitoituksen lisäämiseen, kuntoutusmahdollisuuksiin, itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen, palvelujen maksuttomuuteen sekä vammaisten ihmisten neuvontaan. Seuraava kuulemistilaisuus luvattiin järjestää, kunhan joitakin lakipykäliä on luonnosteltu. Kuulemistilaisuuden aikoihin oli kenellä tahansa netinkäyttäjällä mahdollisuus kommentoida uuden vammaispalvelulainsäädännön valmistelua ja tavoitteita netissä Ota kantaa-sivustolla. Toivottavasti tällaisia avoimia kannanottomahdollisuuksia tulee myös jatkossa. Kannattaa seurata netissä Vammaispalvelujen käsikirjaa. Lisätietoa vammaispalvelulakien uudistuksesta löytyy myös mm. STM:n ja THL:n nettisivuilta ja tietysti Uusi Invalidi -lehdestä ja liitosta. Marja-Leena Kalkkinen Lisätietoja netissä mm: www.sosiaaliportti.fi/vammaispalvelujen-kasikirja www.stm.fi www.thl.fi Järjestöbarometri 2012: Yhdistystoiminnalla on edelleen merkitystä ihmisille Kansalaisaktiivisuus muuttaa muotoaan, mutta järjestötoiminta ja vapaaehtoistoiminta kiinnostavat epäilyistä huolimatta ihmisiä edelleen, todetaan Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöjärjestön SOS- TEn julkaisemassa Järjestöbarometrissa. Yhdistystoiminta ei sen mukaan ole väitteistä huolimatta hiipumassa ja korvautumassa muilla osallistumisen muodoilla. Järjestöbarometrin tulokset kertovat sosiaali- ja terveysjärjestöjen tärkeästä merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa ja niissä olevasta potentiaa- lista. Suomessa on kaikkiaan lähes 136 000 eri alojen rekisteröityä yhdistystä. Valtakunnallisia sosiaali- ja Yleisöä liiton kulttuuripäivillä 2013. terveysjärjestöjä on noin 200 ja niillä noin 300 piiriyhdistystä ja yli 8 000 paikallisyhdistystä. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä on mukana 29 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Ainakin muutaman kerran vuodessa järjestön toimintaan osallistuu viidesosa täysi-ikäisistä eli noin 900 000 suomalaista. Tarjoamalla lähes miljoonalle suomalaiselle osallistumisen ja yhteisöön liittymisen mahdollisuuden sosiaalija terveysjärjestöt vähentävät merkittävällä tavalla yksinäisyyttä ja parantavat sitä kautta ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Kunnissa tätä järjestöjen potentiaalia ja ammatillista ja kokemusasiantuntijuutta ei kuitenkaan käytetä riittävästi hyväksi. Järjestöihin tosin suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta lähinnä silloin, kun ne toimivat vapaaehtoistoiminnassa eivätkä pyri vaikuttamaan kunnallisiin ratkaisuihin ja palvelujen kehittämiseen. Lyhytnäköisillä talouspäätöksillään kunnat myös vaarantavat paikallisen yhdistystoiminnan toimintaedellytyksiä ja voivat hävittää järjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa. Lähde: Järjestöbarometri 2012. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Helsinki 2012. (myös netissä osoitteessa www. soste.fi/julkaisut)
6 Uusi Invalidi 3/2013 Liiton kulttuuripäivillä lämmin ja vireä tunnelma Puheensorinaa, tuttujen tapaamisia, kuulumisien vaihtoa, tutustumista uusiin ihmisiin, arpojen ostoa, paljon naurua ja iloisia huudahduksia, ja kova touhu päällä lomakodin täydeltä Tosi lämmin, välitön ja vauhdikas oli tunnelma Vähäjärven lomakodissa 8. 9. kesäkuuta, kun toista sataa Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton yhdistysten jäsentä ja ystävää oli kokoontunut viettämään liiton perinteisiä Vammaiskulttuuripäiviä. Monet olivat tulleet paikalle jo perjantaina. Silloin oli aikaa oman yhdistyksen näyttelypöydän virittelyyn kuin myös leppoisaan oleskeluun, rupatteluun, makkaranpaistoon ja lauleluun rantagrillillä ja vaikka käen kukunnan kuunteluun kesäisen luonnon keskellä. Perjantaina oli myös tilaisuus tutustua maalämmön mahdollisuuksiin uuden lämpöjärjestelmän lomakotiin toteuttaneen Hämeen Maalämmön esittelyssä. Lomakotiin ja maalämpöön kävi tutustumassa jonkin verran myös lähiseudun asukkaita ja mökkiläisiä. Yhdistykset apuna yksinäisyyteen Lauantaina käynnistyi varsinainen kulttuuripäivien ohjelma, kun Hesan friidut ja kundi laulullaan kutsuivat väen koolle juhlasaliin ja laulettiin yhdessä Arvon mekin ansaitsemme. Kulttuuripäivät avasi tuttuun tapaan liiton varapuheenjohtaja Timo Piippo. Puheessaan Timo pohdiskeli yksinäisyyttä, joka pahimmillaan voi johtaa erakoitumiseen. Nykypäivänä ei edes naapureita juuri tunneta, ja monet vanhukset asuvat vanhoissa hissittömissä kerrostaloissa, joista on vaikea päästä itse liikkeelle eikä vieraitakaan Heimo Laine Porista esitti vaikuttavasti mm. harvoin kuullun Miinanraivaajan laulun. juuri käy. Yhteiskunnalta voisi saada apua moniin ongelmiin, jos vain on tietoa ja osaa apua hakea. Tässä Timo korosti yhdistysten merkitystä tukena, opastajina ja vertaistuen ja kokemusten vaihdon mahdollistajina. Lopuksi hän toivotti kaikki sydämellisesti tervetulleiksi kulttuuripäiville todeten: Toivottavasti viihdytte ja varmaan viihdyttekin! Monipuolista ja tasokasta ohjelmaa Tästä lähti liikkeelle kulttuuripäivien runsas ja monipuolinen ohjelmisto: oli runoja, lauluryhmiä, sketsejä, soololauluja, tarinoita, musisointia, anekdootteja. Tämän aukeaman kuvat pystyvät kertomaan vain pienen osan ohjelmaesitysten kirjosta. Käsittämättömän paljon eri taiteenalojen taitajia meidän liiton väestä löytyy! Monet mukanaolleet totesivat, että tällä kertaa kulttuuripäivien ohjelmisto oli jos mahdollista aikaisempaakin monipuolisempaa, kautta linjan hyvin tasokasta ja huolella valmisteltua. Ohjelmiston hallinta ja juoksutus sujui mallikkaasti tutuin ja kokenein voimin: ohjelmiston koordinoinnista huolehti Ritva Korhonen Lahdesta ja juontajina toimivat Senja Räsänen Helsingistä ja Paavo Antikainen Kuopiosta. Lauantai-iltana nautittiin ulkogrillillä kesäillan tunnelmasta järven rannassa, laulettiin, paistettiin makkaraa ja rupateltiin. Ja saatiinpa sielläkin nauttia spontaaneista ohjelmaesityksistä. Kädentaitoja ja liikuntaa Linnea-salissa kädentaitojen näyttelyssä olivat pöydät tulvillaan yhdistysten askarteluja käsityökerhojen ja jäsenten mitä taidokkaimpia ja kekseliäimpiä käsitöitä, koruja, neuleita, laukkuja, arjenapuvälineitä, maalauksia, leluja, koriste-esineitä. Mistä ihmeestä oikein kumpuavat nuo kaikki ideat, mielikuvitus, luovuus ja vielä se taito, jolla ideat osataan toteuttaa muiden ihailtaviksi ja käyttöön! Uuden ulottuvuuden kulttuuripäivien näyttelyyn toi upeilla luontokuvillaan Reetta Nisula, josta kerrotaan lisää seuraavalla sivulla. Ohjelmaesitysten lomassa käytiin auringonpaisteisella pihamaalla yhdistysten välinen boccie-kisa, johon osallistui kymmenen joukkuetta. Tiukan kisan päätteeksi kiertopalkinto siirtyi Vilppulasta Lappeenrantaan, jonka joukkueen muodostivat Elma Mikkonen, Armi Kohonen sekä kisasääntöjen edellyttämänä mieskiintiönä Ville Jokinen lainassa Tampereelta. 65 vuotta edunvalvontatyötä ja taistelu jatkuu! toonpääsyn määräajat, vanhuspalvelulaki Saavutuksia on kuitenkin viime vuosina yritetty nakertaa. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään, ja kunta- ja muiden yhteiskunnan järjestelmien tehtävänä on huolehtia, että kukaan ei jää heitteille, totesi Olli Salin. Kuitenkin mm. lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt, kunnalliset palvelumaksut ovat edelleen monelle liian korkeita ja palvelujen saamisessa on kohtuuttomasti viivettä ja vaikeuksia. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen on sotkettu monia asioita, mutta tavallinen ihminen on jätetty syrjään: Rakenneuudistuksen tavoitteena onkin luoda tilaa markkinoiden toiminnalle meidän rahoilla! Taistelu jatkuu periksi ei anneta! muistutti Olli puheensa lopuksi. Tilaisuuden päätteeksi jaettiin kunniakirjat kulttuuripäi- Olli Salin palautti juhlapuheessa mieliin liiton 65-vuotisen toimintataipaleen vaiheita, kamppailuja ja saavutuksia. vien esiintyjille, näyttelytöiden tekijöille ja muille, joiden vapaaehtoistyöllä koko yhteinen tapahtuma oli saatu aikaan, ja laulettiin yhdessä Taistojen tiellä : Eespäin, eespäin Tapaamisiin näissä merkeissä taas ensi kesänä! Tekstit: Marja-Leena Kalkkinen Kuvat: Pauli Västilä Oululaisilta Melukylän lapsilta (Maija Miettinen, Eeva Koski, Liisa Mäkelä ja Heikki Kangas) sujui mm. Piippolan vaari, kunhan vain Kalle saatiin pidetyksi kurissa. Soile Thun, monitaituri Keravalta tempaisi yleisön mukaansa eloisilla esityksillään sekä juhlasalissa että illanvietossa rantagrillillä. Sunnuntai-iltapäivän päätöstilaisuudessa juhlapuheen piti liiton entinen pitkäaikainen puheenjohtaja, Helsingin kaupungin sosiaalipäivystyksen päällikkö Olli Salin. Liiton 65-vuotisjuhlavuoden hengessä Olli kuvaili liiton historiaa, ennen muuta vammaisten edunvalvontatoimintaa ja saavutuksia kautta vuosikymmenten. Paljon on tänä aikana saavutettu, mm. vammaispalvelulaki, terveydenhoitolaki ja hoi- Suomi-neidon paikkakuntia opiskeltiin havainnollisesti Keravan yhdistyksen sketsissä alhaalta ylös, Varpaisjärveltä Kaunispäähän. Kuvassa Maikki Partanen ja Pirkko Ahonen.
Reetta Nisula luontoihminen Tampereelta Reetta Nisula oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa vammaiskulttuuripäivillä, ja tuomisinaan hänellä oli valokuvia oravista, linnuista, puista siis luontokuvia parhaasta päästä. Valokuvat ovat kiinnostaneet häntä koko elämän ajan, oli sitten kysymys perhepotreteista tai luontokuvista. Mutta videokuvaus se vasta jotakin on. Reetta kertoo ihastuneensa liikkuvaan kuvaan, jota voi ihan oikeasti ottaa itse. Niinpä tädin syntymäpäiville hankittu videokamera oli hänen oman kuvauksensa alku. Kannattaa olla siellä missä on muitakin Uusi Invalidi 3/2013 7 Haaste yhdistyksille Yli 50 vuoden takainen unelma kesäkodin rakentamiseksi on toteutunut ja laajennusten myötä meillä on upea, viihtyisä ja hyvin toimiva lomakoti käytettävissämme. Uusia unelmia syntyy ja niistä yksi on juuri toteutunut maalämpöön siirtymisen myötä. Edellytykset jäsenistön monipuolisen koulutus-, edunvalvontaja virkistystoiminnan toteuttamiseen ovat mitä parhaimmat. Liiton ja lomakodin juhlavuoden merkeissä Valkeakosken Ammattitauti- ja Sairausinvalidit ry esitti viime Kult- tuuripäivillä liiton muille yhdistyksille haasteen tukea taloudellisesti Vähäjärven lomakodin toimintaa uusien unelmien toteuttamiseksi, talon ylläpidossa ja muussa toiminnassa tarvittavien välineiden hankkimiseksi. Yhdistys on myös tehnyt päätöksen liittomme muistamiseksi tulevan juhlatapahtuman yhteydessä. Toivomme muiden yhdistysten vastaavan haasteeseemme, kukin voimavarojensa mukaan. Mutta miten kuvaus onnistuu kahden kainalosauvan kanssa? No hyvin, kun ei ole kiirettä ja kuvaa aiheita jotka eivät heti karkaa, Reetta toteaa. Reetta sairastui kaksikymppisenä diabetekseen, ja sen ohessa on tullut vuosien myötä jalkapöydän luiden romahtaminen ja moninainen ruoka-allergia. Onko hänen tapauksessaan kysymys diabeteksen liitännäissairauksista vai mistä, siitä ovat lääkäritkin olleet eri mieltä. Kokeilemalla, onnistumisen ja erehdyksen kautta olen oppinut mitä ruokaa voi syödä ja mitä pitää välttää. Ortopediset jalkineet ovat olleet pelastus liikkumisen kannalta. Kun on sopivat ja riittävästi tukevat kengät, niin liikkuminen onnistuu, tosin hitaasti, toteaa Reetta. Reetta kertoo, että sairauksien vuoksi rinkan kanssa ramppaaminen on jäänyt, mutta tilalle ovat tulleet hyvin järjes- Viime kesänä Reetta Nisula kuvasi ahkerasti Vähäjärven lomakodin ympäristöä, kasveja ja eläimiä. Kuva: Tarja Västilä Luonnon taideteoksista pääsee nauttimaan, kun vain malttaa pysähtyä katselemaan. Kuvat: Reetta Nisula tetyt matkat Lappiin. Tänä päivänä on ikäihmisille räätälöityjä lähes vaellusmatkoja, ja niille osallistumalla pääsee nuorempikin vammainen lapinhullu toivelomalle. Syyskuussa sellainen on jälleen tiedossa. Sairaudet ovat myös opettaneet, että aina kannattaa olla siellä missä on muitakin ihmisiä: jos tarvitsee apua, niin sitä on saatavilla. Luonto on voimanlähde Nokian yhdistykseen Reetta liittyi ystävänsä houkuttelemana ja sitä kautta hän löysi myös Vähäjärven lomakodin, jossa nyt vietti koko kesän. Vähäjärven kasveja ja eläimiä onkin tänä kesänä kuvattu ahkerasti, ja Reetta lupaa, että lehden lukijat pääsevät nauttimaan hänen kuvistaan tulevaisuudessakin. Luonto on Reetan voimanlähde luonto näyttää voimansa, mutta antaa myös paljon. Vuodenaikojen vaihtelut, eläimet, kasvit ovat nautittavanamme, kun vain maltamme pysähtyä katselemaan luonnon taideteoksia. Tarja Västilä Valkeakoskella Mediverkon ja kaupungin toiminta ihmetyttää edelleen Aiemmin lehdessämme on kerrottu Valkeakosken tehostettuun palveluasumiseen siirtymisen räikeistä epäkohdista. Vanhusten hoitoon liittyneet epäkohdat ovat sittemmin korjaantuneet, mutta ihmettelyn aihetta riittää edelleen niin Mediverkko Hoivapalvelut Oy:n kuin kaupungin edustajienkin toimissa. Koko kevätkauden ajan on hoitajamitoitus Mediverkon hoitovastuulla olevissa tiloissa hiertänyt kaupungin ja yksityisen palveluntarjoajan suhteita. Lupa- ja valvontavirasto Valvira edellytti Mediverkon hoitajamitoituksen nostamista 0,65:stä 0,7:ään. Huhtikuussa uutisoitiin, ettei kaupunki ole maksanut Mediverkon 0,7:n hoitajamitoitukseen perustuvaa laskua. Laskennallisesti mitoituksen todettiin täyttyvän, mutta työvuorolistojen mukaan tehdyt työtunnit eivät sitä osoita. Mediverkon käsitys mitoituksen laskemisesta on täysin erilainen. Kaupunki konsultoi asiasta myös Valviraa, koska näytti, ettei asiaan saada muuten ratkaisua. Valkeakosken Ammattitauti- ja sairausinvalidit teki lahjoituksen lomakodille. Puheenjohtaja Reino Rantala ja sihteeri Vesa Ruskeeniemi. Mediverkko on tiettävästi käynyt neuvotteluja Valviran kanssa hoitajamitoituksen laskemisesta 0,65:een. Kaupungin kokoomuslainen sosiaalija terveysjohtaja on tässäkin asiassa jo samoilla linjoilla. Hämmästyttävät perustelut hinnan nousulle Mediverkko nosti kaupungilta perimäänsä palvelumaksua kesäkuussa noin kymmenellä prosentilla. 200 000 euron sijasta lasku on nyt noin 220 000 euroa kuukaudessa. Mediverkon johtajan Marko Rothin mukaan (VS 6.6.13) aikaisempi taksa perustui vuoden 2009 hintoihin. Hän totesi nyt tehdyn neljän vuoden (?) korotuksen kerralla, jotta hinta saatiin vuoden 2013 tasolle. Kysymys kuuluu, onko 3.10.2012 alkaen ostettu tehostettu hoivapalvelu tosiaan myyty kaupungille vanhoilla, muutaman vuoden takaisilla hinnoilla, jotta kauppa on saatu näyttämään edulliselta? Yhtä hämmästyttävää oli lukea sosiaali- ja terveysjohtajan kanta, jonka mukaan korotus oli kohtuullinen. Hänen mukaansa hintojen nousu ei näy asukkaiden maksuissa. Johtaja unohti mainita, että koskilaiset veronmaksajat tuonkin korotuksen maksavat. Salailulle ei perusteita Mediverkon ja kaupungin välillä tehty sopimus on salainen. Salaiseksi on julistettu myös selvitys, jonka Pirkanmaan sairaanhoitopiirin edustajat tekivät Valkeakosken kaupunginhallituksen pyynnöstä koskien alkuaikojen surullisenkuuluisia epäkohtia. Sopimusten ja siihen liittyvien asioiden salailusta on päästävä eroon. Päätöstenteon julkisuutta ja avoimuutta korostetaan, mutta käytäntö osoittaa muuta. Hiljaisuudessa valmistellaan toisen tehostetun palveluasumisyksikön rakentamista Valkeakoskella. Toivottavasti jotakin on opittu ja se toteutetaan kaupungin omana hankkeena ilman ylikansallisia hoivabisnesyrittäjiä. Vesa Ruskeeniemi
8 Uusi Invalidi 3/2013 50-vuotinen taival on osoitus yhdistyksen tarpeellisuudesta Turkulaiset oululaisten vieraina Lammelassa. Turkulaiset kesäretkellä Kesäkuisena perjantaiaamuna starttasi parikymmentä turkulaista odotetulle kesämatkalleen kotimaahan. Matkan kohde oli Oulun yhdistyksen Lomakoti Lammela Haukiputaalla. Sää oli ikävän harmaa, onneksi ei vettä tullut vielä. Luovuimme sään vuoksi retkikahvien keitosta, ja poikkesimme katon alle kahville. Matka jatkui maisemia seuraten aina Lapualle asti. Siellä ruokailu oli tilattu Ravintola Marian Tallista. Paikan historia kertoi, että vanhassa tallissa todella syötiin. Tutustuttiin Lammelaan ja Ouluun Matka jatkui ja illansuussa saavuimme Lammelaan. Siellä olivat vastaanottamassa ystävät Tauno-isännän johdolla. Tervetulokahvittelun jälkeen majoituimme ja sitten olikin saunomisen vuoro. Aivan putipuhtaina ja löylynlyöminä nautimme iltapalan hanurimusiikin tahdittamana. Rauhaisan yön jälkeen olimme virkeitä uuteen päivään. Aamupuuron ym. jälkeen lähdimme tutustumiskierrokselle Ouluun. Oppaina olivat Anneli ja Tauno. Huono ilma oli vähäinen harmi, mutta siitä viis, tunnelma oli hyvä. Saimme todeta Oulun kaupungin kauneuden ja kuulimme sen historiasta. Annelille erikoiskiitos oivallisesta opastuksesta. Hän oli nähnyt vaivaa valmistautuessaan siihen. Muisti se sataa kiertoajelunkin aikana. Takaisin Lammelaan. Siellä odotti makoisa ruokapöytä. Saunomisten jälkeen oli yhteinen illanvietto sisätiloissa, varmuuden vuoksi. Ohjelmassa oli laulua, lausuntaa, musiikkia, huumoria ja yhteislaulua. Kaikkea mitä kunnon iltamiin kuuluukin. Ilta oli kaunis ja siirryimme ulos. Arpajaisten lomassa kävi makkaran grillaus ja yhteislaulut. Ilta jatkui iloisesti rupatellen ja asioita pohdiskellen. Uinahtelun jälkeen oli herätys uuteen aamuun. Runsaan aamiaisen jälkeen oli sanottava lämpimät kiitokset Lammelan väelle hyvästä huolenpidosta ja sitten oli jatkettava matkaa Matka jatkui Kolille ja Valamoon Suunta kohti Kajaania. Siellä pysähdys ruokailun ajaksi Ravintola Siriukseen. Sitten Kolille. Muiden ihastellessa komeita maisemia saimme tilaisuuden retkikahvien keittoon, ainoat muuten tällä matkalla sateista johtuen. Alkuillasta majoituimme Valamon luostarin hotelliin. Myöhemmin ryhmä nautti valamolaisesta teeillasta ravintolassa. Rauhallisen yön jälkeen, jo klo 6, virkeimmät osallistuivat ortodoksiseen jumalanpalvelukseen luostarin kirkossa. Aamiaisen jälkeen oli hetkiset aikaa myymälöissä käynteihin. Tutustumiskierros luostariin tehtiin veli Timoteuksen opastaessa. Erittäin mielenkiintoinen ja vaiherikas historia onkin Valamon luostarilla ja asukkailla. Aikaa oli aivan liian niukasti, mikä on huomioitava seuraavalla kerralla. Sadesää ei matkaa pilannut Kotimatkalla poikkesimme vielä ruokailemassa ja kahvilla Vähäjärven Lomakodissa. Joka ainoa päivä saimme sadetta, ihan joka päivä. Se ei matkaa pilannut, mutta olisi se saanut vähän paistaakin. Matka oli onnistunut, vähän turhan lyhyt vain. Kiitokset koko porukalta kaikille Teille siellä kauniissa Lammelassa. Olisittepa lähempänä, tulisimme takuulla useammin. Kiitos, kiitos, kiitos! Monin lämpimin ajatuksin ja terveisin Ritva Normasto Turun Tapaturma- ja Sairausinvalidit Aivan kuin tilauksesta väistyivät pilvet taivaalta, kun Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidien yhdistys juhli 50-vuotistaivaltaan kesäpaikassaan Kuntoharjulla. Puheenjohtaja Anna-Liisa Pahkuri saikin toivottaa juhlaväen tervetulleeksi auringon paistaessa. Oman väen lisäksi paikalle oli saapunut myös ystävyysyhdistysten edustajia. Porin yhdistyksen perustamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta jo 10. huhtikuuta, mutta oli päätetty järjestää kesäjuhlat. Perinteistä tiistaikerhoa vietettiinkin nyt tavallista juhlavammin. Historiaa, musiikkia, lohikeittoa Juhlapuheessaan liiton puheenjohtaja Antti Holopainen korosti talkootyön merkitystä. levä nuori mies. Vasta 14-vuotias Antti Lehtolan ja Ruosniemen Hanureiden kasvatti Andre van Balen osasi soiton. Nuoresta iästään huolimatta hän on saavuttanut jo monia mestaruuksia, mitä lie vielä Yhdistyksen historiikin luki varapuheenjohtaja Pentti Ruohoniemi. 50 vuoteen on mahtunut monenlaista toimintaa niin kerhoissa kuin kesäpaikassakin. Eri puheenjohtajien johdolla sekä ilman talkoita ja vapaaehtoistyötä ei nykyistä tilannetta olisi saavutettu. Yhdistyksen tarpeellisuudesta ei ole ollut epäilystäkään. Kesä ja haitarimusiikki kuuluvat luontevasti yhteen, ja paikalle olikin saatu todella taiturimaisesti haitaria käsittetulossa. Lehtola ei tällä kertaa haitariin tarttunut, vaan antoi nuoremmalle tilaa. Emäntien tarjoamien maittavan lohikeiton ja kakkukahvien lomassa kuultiin useaan otteeseen Andren taiturimaista musisointia. Myös Heimo Laineen laulut kuuluivat tilaisuuteen. Perusjärjestöjen aktiivisuus on liiton perusta Juhlapuheen pitäjäksi oli saapunut liiton puheenjohtaja, lääkäri Antti Holopainen. Heti aluksi hän painotti, miten liiton toiminnassa tärkein asia on perusjärjestöjen aktiivisuus. Porissa näitä uskollisia jäseniä ja talkoolaisia näyttää olevan, sillä muuten ei olisi voitu ylläpitää tällaista kesäpaikkaa eikä talvisia kerhoja, hän totesi. Yhteisöllisyys on se voima, johon liiton toiminta pohjautuu. Siihen pohjautuu myös liiton pitämän Vähäjärven lomakodin toiminta. Holopainen muistutti järjestön perustehtävästä, vammaisten edunvalvonnasta. Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto on vammaisten etujärjestö, jonka tavoitteena on vammais- Juhlaväkeä porilaisten Kuntoharjulla riitti niin sisätiloihin kuin ulos aurinkoonkin. Liiton hopeisen ansiomerkin saaneet porilaiset ryhmäkuvassa. Sirkka Suonsivu ei ollut paikalla. Takana vasemmalla merkit jakanut liiton puheenjohtaja Antti Holopainen. ten täysi osallistuminen ja tasa-arvo muiden kansalaisten kanssa. Tässä työssä tarvitaan jäsenistöä ja siksi liitto järjestääkin kursseja aktiivijäsenten tietoisuuden ylläpitämiseksi. Nyt kun heinäkuun alusta astui voimaan vanhuspalvelulaki, on jäsenistöllä yhä suurempi vastuu seurata, miten kunnat ryhtyvät lakia soveltamaan, miten yhdenvertaisuus eri kuntien välillä toteutuu. Todennäköisesti ei toteudu. Sote-uudistus on vellovaa ja seisovaa vettä, josta ei tolkkua saa, sanoi Holopainen, päättäjätkään eivät tiedä missä mennään. Sosiaali- ja terveysasioissa he eivät pysty edes kantaansa sanomaan, mutta rahavallan asiat kyllä tiedetään. Tässä tämän päivän tärkeysjärjestys. Liittona meidän tulee edelleen nostaa profiiliamme, jotta monet edunvalvontaan liittyvät kannanottomme tulisivat laajemmin kuuluviin. Ansiomerkkejä ja muistamisia liiton myöntämä hopeinen ansiomerkki annettiin seuraaville jäsenille heidän ansiokkaasta luottamustehtävätoiminnastaan niin yhdistyksen riveissä kuin liittotasollakin: Anja Mäkelä, Tuija Siltanen, Sirkka Suonsivu, Aili Pärnä, Anna-Liisa Pahkuri, Pentti Ruohoniemi, Eila Martti ja Rauno Huhmarniemi. Lisäksi liiton merkin saivat kaikki paikalla olleet yhdistyksen jäsenet. Merkit jakoi Antti Holopainen. Teksti ja kuvat: Terttu Elomaa
Uusi Invalidi 3/2013 9 Minna sai mieluisan työpaikan Sirpa Martti toi upeita käsintehtyjä nukkeja Porin yhdistyksen juhlaväen ihailtavaksi. Intohimona Martta-nuket Sirpa Martti oli pystyttänyt oman Martta-nukkenäyttelynsä Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidien 50-vuotisjuhlijoiden silmäniloksi. Ilo olikin katsella huolella ja rakkaudella tehtyjä nukkeja ja niiden vaatetusta. Sirpa Martti kertoi mielellään kuulijoilleen ja kyselijöille harrastuksestaan. Martta-nukkeihin hurahtaneeksi itseään kuvannut Sirpa on tehnyt kaiken itse nukkeaihioista lähtien. Työtunnit ovat olleet suunnattomat. Ja nukkejen vaatetus, se oli Iloista yhdessäoloa Elokuun lopulla hyvin tuntemamme lääkäri Raivo Allev lähetti suruviestin Tallinnasta: Mihkel Aitsam oli nukkunut pois 27.8.2013 lähes 84-vuotiaana. Mihkel Aitsam oli koulutukseltaan insinööri ja työskenteli pitkään pääinsinöörinä ETKVLi:n laskentakeskuksessa. Mihkel oli Eestin ensimmäinen käsihallintalaitteita autossa käyttänyt vammainen. Hän oli saanut lapsena poliovamman. Mihkel ryhtyi jo 1988 perustamaan Eestin invalidiyhdistystä, jonka puheenjohtajana hän kävi 1990-luvun alussa liittomme kutsumana varasosiaaliministeri Endel Saian kanssa tutustumassa Tapaturma- ja sairausinvalidien lii- taidokasta käsityötä kaikkine pienine yksityiskohtineen ja eri aikakausia kunnioittaen. Materiaalit ovat mahdollisimman aitoja: aitoja hiuksia, kankaat osittain vanhoista vaatteista, remmit naapurinpojan vyöstä. Jos vanhoja koruja ei löytynyt, oli ne teetetty. Ja olipa aito kauhavalainenkin puukko tupessaan. Hinnoittelu lienee lähes mahdotonta kyseisten nukkejen kohdalla. Teksti ja kuva: Terttu Elomaa Porin torikahvilaan on saapunut kesän ajan iloinen seurue viettämään toriparlamenttia. Porin sairaus- ja tapaturmainvalidien ryhmä on päättänyt kokoontua aina tiistaikerhojen välillä, koska on ikävä ystäviä. Kaksi viikkoa on liian pitkä aika nähdä. Samalla pohditaan olleita ja tulevia menoja. Tässäkin valmistaudutaan tulevaan Kokemäenjoki-risteilyyn Kyläsaaren yhdistyksen kanssa. Myös teatterissa ja yhteislaulutilaisuuksissa on jo oltu. Kävipä eräs ryhmäläinen entisten nuorten ränni ajelullakin pörräämässä mukaan pääsemättömien mummujen puolesta, kuten hän asian ilmaisi. Pöytäseurue vaihtelee, ja tällä kertaa mukana parantamassa maailmaa olivat Aili Pärnä, Anna-Liisa Pahkuri, Raili Saunaluoma, Mirja Koskela, Anja Mäkelä, Eila Martti, Elise Seittonen ja Lahja Nieminen. Kuva ja teksti: Terttu Elomaa Mihkel Aitsam in memoriam liiton osa-aikaisena toimistotyöntekijänä aloitti keväällä Minna Nieminen. Hän hakeutui avoinna olleeseen tehtävään, koska kertoo olleensa kiinnostunut nimenomaan sosiaali- ja terveysalan työstä, ja on tuntenut alan omakseen jo aiemman työkokemuksensa perusteella. Mutta itse liitto ei ollut hänelle juurikaan tuttu. Vammaisten edunvalvonnan lisäksi en tiennyt liitosta mitään sen tarkempaa, kuin että liitolla on etujärjestönä jo pitkä taival takana. Nieminen tekee töitä liiton toimistossa 50 prosentin työajalla kuukaudessa, työt ajoitetaan toimiston tarpeitten ja kiireitten mukaan. Esimerkiksi juuri nyt (30.8.), kun tätä Uusi Invalidilehden numeroa valmistellaan, oikoluen lehteen tulevia artikkeleita ja kirjoitan yhdistysten jäsenten lähettämiä juttuja puhtaaksi. Ylläpidän lehden osoiterekisteriä, valmistelen tilastoja ja sen sellaista. Tehtäviin kuuluvat kaikenlaiset tavalliset toimistotyöt; tärkeintä on olla toiminnanjohtajan apuna. Yritän myös haukkana seurata, mitä päättävät tahot julkisesti lausuvat milloin mistäkin sosiaali- ja terveyspoliittisesta tai muusta asiasta. Samaa kieltä ja ihania ihmisiä Nyt kun muutama kuukausi työtä on jo takana, voinet sanoa millainen työkokemus tämä on sinulle ollut? Tämä on ollut työhaastattelusta alkaen hyvin positiivi- ton toimintaan ja suomalaiseen sosiaaliturvaan. Hän vieraili myös silloisen sosiaaliministerin Tarja Halosen luona STM:ssä. Eestin invalidiyhdistysten liiton puheenjohtajana Mihkel oli rakentamassa yhteistyötä meidän liittomme ja monien muiden suomalaisten vammaisjärjestöjen kanssa. 1990-luvulla järjestimme Mihkelin kanssa useita vammaisten yhteistyöseminaareja Helsingissä, Tallinnassa, Lohusalossa, Vähäjärvellä ja Laulasmaan sanatoriossa. Viimeksi Mihkel vieraili liittomme 60-vuotisjuhlissa viisi vuotta sitten tuomassa Eestin liikuntavammaisten liiton tervehdyksen. Eläkepäivillään Mihkel opiskeli Tallinnan kasvatustieteiden korkeakoulussa vammaispsykologian tutkinnon. Eestiläisen vammaisliikkeen suurmies on poissa, kesken jäi häneltä eestiläis-suomalaisen vammaisyhteistyön kirjan julkaiseminen. Me monet suomalaiset vammaistoverit kunnioitamme Mihkelin valoisaa muistoa toimimalla sinnikkäästi vammaisten oikeuksien puolesta, ottaen samalla osaa läheisten suruun. Olli Salin perheineen nen kokemus. Minulle on ollut suuri helpotus päästä takaisin näiden sosiaali- ja terveysalan asioiden ääreen ja työskentelemään sellaisten ihmisten parissa, joiden kanssa saa puhua samaa kieltä. Työstä tekee kuulemma erityisen mielekästä liiton toiminnan tarkoitus ja päämäärät. Toisekseen, heti työpestini alkajaisiksi sain minut täysin yllättäneen, riemastuttavan kokemuksen, kun pääsin osallistumaan liiton IKMO-kurssille Kuopion yhdistyksen ihanien ihmisten kanssa. En ollut lainkaan osannut varautua tällaiseen työn alkaessa! Lukion jälkeen Minna opiskeli muutaman vuoden venäjän ja englannin kieltä yliopistossa. Opintojen keskeyttämisen jälkeen lama-aikaan 90-luvulla hän oli työttömänä. Sittemmin minulle on kertynyt monipuolinen ja -vuotinen työkokemus hyvin erilaisista toimistotöistä: esimerkiksi Kansallisarkistosta käännöstehtävistä ja asiakirjojen seulomisesta, Helsingin yliopiston Rauha Järvinen, Tampereen tapaturma- ja sairausinvalidien yhdistyksen pitkäaikainen jäsen, täyttää sata vuotta 26.10.2013. Rauha liittyi yhdistyksen jäseneksi vuonna 1979. Ahkeraliisat-kerho oli Rauhalle mieluista toimintaa; siellä tehtiin monenlaista myytävää, saatiin yhdistykselle rahaa toiminnan pyörittämiseen. Kerhotoiminta toi mielenvirkeyttä ja tapasi ystäviä. Rauha syntyi Imatralla ja asui myös siellä 25 vuotta. Viipurissa käytiin ostoksilla, junalla kuljettiin. Päällysvaatteet ostettiin aina Viipurista, siellä oli hyvät valikoimat. Ensimmäinen työpaikka oli Enson Kaukopään paperitehtaalla. Vuonna 1936 Rauha tapasi tulevan miehensä Matin. Tampereen Lokomon miehiä tuli komennustöihin Ensoon, siinä alkoi viritä lähempää keskustelua. Alkoi Matin ja Rauhan seurustelu: Kihloihin menimme 1937. Seuraavana vuonna meidät vihittiin. Muutto Tampereelle Pispalaan Mäkikarulle, siellä se yhteiselo alkoi. Tampereella pääsin töihin Takon paperitehtaalle. Myöhemmin pääsin vähän helpompaan työhön Hyppölään, siellä tehtiin kirjekuoria ja vihkoja. Hankittiin kesämökki, siellä oltiin aina kun aikaa oli. Työ on ollut mukavaa ja ihmiset ihania, Minna Nieminen sanoo. puhelinvaihteesta, ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutussihteerin tehtävistä ja viimeisimpänä logistiikka-alalta. Että tällainen uusi ja innokas työntekijä liitollamme on. Mitä terveisiä haluat sanoa lukijoille lehden välityksellä? Lämpimät terveiset kaikille yhdistysten jäsenille ympäri Suomen! Haastattelu: Hannu Oittinen Kuva: Marja-Leena Kalkkinen Rauha Järvinen 100 vuotta Rauha Järvinen Mökki sijaitsi Näsijärven Koljonselän rannalla. Kalasteltiin verkoilla. Minä sousin venettä, en kuulemma osannut soutaa, kuulin siitä monet kerrat Matin kommentin. Rauha on vieläkin pilke silmäkulmassa, kertoo juttuja ja huumoria riittää. Naimisissa Matti ja Rauha ehtivät olla 69 vuotta. Matti kuoli 95-vuotiaana vuonna 2007. Rauha jäi yksin asumaan kotiinsa Tampereen keskustassa. Rauha laittaa ruokansa itse, siivooja käy tekemässä siivoukset. Pirteä olemus, mitä vähän selkä vaivaa, näkö ja kuulo ovat melko hyvät. Lämpimät onnittelut Rauhalle! Eino Saarijärvi Tampere
10 Uusi Invalidi 3/2013 Lehti oikeaan osoitteeseen Liiton paikallisyhdistysten jäsenten osoitteenmuutokset kulkevat Uusi Invalidi-lehden postitusrekisteriin yhdistysten kautta. Muistakaa siis ilmoittaa osoitteenne muuttumisesta ajoissa oman yhdistyksenne jäsenasioidenhoitajalle! Muita lehden tilaajia pyydetään ilmoittamaan osoitetietojensa muutokset liiton toimistoon sähköpostilla (tsil@tsil. Loppuvuoden juhlapyhät lomakodissa Vähäjärvi kutsuu Joulunviettoon Kolmen vuorokauden täysihoitopaketti jäseniltä 190 euroa ja lisävuorokaudet á 50 euroa, eijäseniltä 220 euroa ja lisävuorokaudet á 57 euroa. Paketti sisältää täysihoidon jouluruokineen ja pukinpaketteineen. Uudenvuoden vastaanottajaisiin Kahden vuorokauden täysihoitopaketti jäseniltä 105 euroa ja lisävuorokaudet á 50 euroa, ei-jäseniltä 120 euroa ja lisävuorokaudet á 57 euroa. Lisätiedot ja varaukset Vähäjärven lomakoti p. (03) 6543 124. Tervetuloa! fi) tai postitse osoitteella Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto, Kulmavuorenkatu 5, 00500 Helsinki, tai faksilla numeroon (09) 713 787. Tampereen Tapaturmaja Muistio Porin Sairaus- ja. Toimintakalenteri syksylle 2013 Keravan Sairaus- ja Tapaturmainvalidit onnittelee 60 vuotta täyttänyttä Tapio Tenhusta! Toimisto on avoinna keskiviikkoisin klo 12.00 15.00, Näsilinnankatu 22 A 37, 6. kerros. Puh. (03) 2142 678. Kerhot torstaisin klo 11.00 Domuksella, Pellervonkatu 9. Kerhoissa keskustelua alustajien tai kerhonvetäjien ehdottamista aiheista. Yhteislaulua hanurin ja solistin johdolla. Tuolijumppa ja painonvartijat joka kolmas viikkoa alkaen 12.9. Soppapäivät ovat torstaisin 17.10. ja 21.11. Soppa ja kahvi yht. 5. Syyskauden kerhot päättyvät Puurojuhlaan torstaina 28.11. Muita tapahtumia: Kaamoksen kaatajaiset 3.11. klo 13.00 alkaen Tapiolassa, Karhunkatu 71. Tarjolla keittolounas ja kakkukahvit yht. 8 euroa. Ohjelmaa, arpajaiset ym. hauskanpitoa. Pikkujoulu Vähäjärvellä 23.-24.11. Soita matkoista ja retkistä Irmeli Saarijärvelle p. (03) 3180 649 tai 050 5894 644. Tervetuloa mukaan toimintaan! Käsityökerhot: Nuorisotalo, huone 4 klo 11.00 14.00 Maanantaisin 7.10., 14.10., 21.10., 28.10., 4.11., 11.11., 18.11., 25.11. ja 2.12. Joulumyyjäiset 9.12. klo 10.00 14.00. Tiistaikerhot: Nuorisotalo, huone 3 klo 10.30 13.30 15.10., 29.10., 12.11. ja 26.11. Joulujuhla 11.12. klo 10.30 14.00. Hallituksen kokoukset: Nuorisotalo, huone 3 klo 14.00 15.30 Maanantaisin 30.9., 28.10. ja 25.11. Mahdollisista muutoksista ilmoitamme kerhoissa ja Satakunnan Työ-lehden järjestöpalstalla. LIITON TAPAHTUMIA SYYSSEMINAARI la su 5. 6.10. liiton 65-vuotisjuhlavuoden merkeissä Teemoina hyvinvointivaltion rapauttaminen sekä sosiaalistaloudellisten kriisien vaikutus terveyteen. Alustajina Helsingin kaupungin sosiaali päivystyksen päällikkö, liiton entinen puheenjohtaja Olli Salin sekä lääketieteen historian dosentti, LKT Heikki S. Vuorinen. Seminaari alkaa lauantaina lounaan (klo 12) jälkeen klo 13 ja päättyy sunnuntain iltapäiväkahviin noin klo 14. Lauantai-iltana iltajuhla juhlavuoden merkeissä: kakkukahvit, onnittelujen vastaanotto, ohjelmaesityksiä. Osallistumismaksu jäseniltä 40 euroa, muilta 70 euroa (sis. täysihoidon seminaarin ajalta). Lisäyöpymiset á 20 euroa (yöpyminen ja aamupala). Ilmoittautumiset pikaisesti oman yhdistyksen kautta tai suoraan liiton toimistoon. SOSIAALINEUVONTATYÖN KERTAUS-, TÄYDENNYS- JA KOKEMUSTEN- VAIHTOKURSSI ti pe 26. 29.11 Kurssi on tarkoitettu paikallisen sosiaalineuvontatyön tueksi sekä neuvontatyötä aloitteleville että jo kokeneemmillekin neuvojille. Ohjelmassa neuvontatyössä tarpeellisten tietojen ja taitojen kertausta, päivitystä ja täydennystä mm. vammaispalveluista, Kelan tuista, työttömyysturvasta ja muutoksenhausta, vinkkejä neuvontatilanteisiin, harjoittelua, kokemustenvaihtoa ja keskustelua. Kurssi alkaa tiistaina lounaan (klo 12) jälkeen klo 13 ja päättyy perjantaina iltapäiväkahviin. Osallistumismaksu 40 euroa (sis. kurssimateriaalit ja täysihoidon kurssin ajalta). Ilmoittautumiset viimeistään 18.11. mennessä. Tilaisuudet järjestetään Vähäjärven lomakodissa Hämeenlinnan Hauholla, Muntsilantie 19, yhteistyössä DSL:n opintokeskuksen kanssa. Ilmoittautumiset oman yhdistyksen kautta tai liiton toimistoon sähköpostilla (tsil@tsil.fi) tai p. (09) 713 990. Muistattehan samalla kertoa mahdollisista ruokavalioista tai -allergioista ja muista majoitukseen liittyvistä erityistarpeista. Tervetuloa opiskelemaan, keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia! VÄHÄJÄRVEN LOMAKOTI Syksyä ilmassa on aika varata kurssit, lomat, pikkujoulut hinnat : A-osa 57euroa/vrk/hlö, B-osa 55 euroa/vrk/hlö Tarjoamme majoitusta, maukasta kotiruokaa, viihtyisiä tiloja, saunan löylyjäja mukavaa yhdessäoloa Kysy edullisia hintojamme, pyydä tarjous, poikkea tutustumaan paikan päälle tai vieraile kotisivuillamme. Vähäjärven lomakoti Muntsilantie 19 14680 Hauho (Hämeenlinna) p. (03) 6543 124 www.tsil.fi/lomakoti Jyväskylän Seudun Sairaus- ja Tapaturmainvalidien syksy 2013 Opintotilaisuudet keskiviikkoisin klo 13: 9.10., 13.11. ja 11.12. Käsityökerho keskiviikkoisin klo 10: 2.10., 16.10., 16.11., 20.11. ja 4.12 Muut kerhot päättävät alkamisestaan ensimmäisessä kerhossa. Vähäjärven lomakoti: Syysseminaari ja ruskaretki 4. 6.10. Hinta jäseniltä 50, muut 90 Pikkujoulu: Aika ja paikka ilmoitetaan myöhemmin. Jalkahoidot: ottakaa yhteys Ekiin, as. 61, puh. 040 583 7991. Kaikki kerhotoiminta on Saihokeskuksessa, Saihokatu 4. Kerhot ja opintopiirit järjestetään yhteistyössä DSL:n opintokeskuksen kanssa. TERVETULOA!
Helsingin Seudun Sairausja :n tapahtumia: Uusi Invalidi 3/2013 11 liitto ry:n jäsenyhdistyksiä Kerhojen syyskausi on alkanut. Torstaikerho kokoontuu torstaisin klo 13.00 14.45 Kinaporin Palvelukeskuksessa: Kinaporinkatu 9 A, Helsinki (sisäänkäynti myös Hämeentie 58 60), kerhohuone Kertsi 1, 1. krs. Askartelukerhon toiminnasta saa tietoja myöhemmin Torstaikerhosta ja toimistolta. Toimisto on suljettu pakkolomien vuoksi viikot 38 39 (16. 29.9.) ja 42 43 (14. 27.10.). Toimiston aukioloajoissa on poikkeuksia jatkossakin. Jotta ei tulisi hukkareissua, kannattaa soittaa ensin ja varmistaa, että toimisto on auki; puhelin 09 713 991. Toimiston ollessa suljettuna puhelut ohjautuvat puheenjohtaja Timo Piipolle. Nokian Tapaturma- ja Sairaus invalidit ry. Toimintakalenteri syyskaudelle 2013 Osuuspankin kokoustiloissa, Kauppakatu 8, 4.kerros, tiistaisin klo 13.00: 24.9. kokous 8.10. kerho 22.10. kokous 5.11. kerho 19.11. kokous 3.12. kerho 10.12. puurojuhla Kaikki jäsenet tervetuloa! Mahdollisista muutoksista ilmoitetaan kokouksissa, kerhoissa ja Nokian Uutisissa Turun Tapaturma- ja Sairausinvalidit ry:n tapahtumia: SYYSKUU: 26.9. Askartelukerho toimistolla alkaa torstaisin klo 10.00. Käsityökerho toimistolla tiistaisin alkaen klo 10.00. LOKAKUU: 19.10. Teatterimatka Raumalle. Esityksenä Tuomas Kyrön kirjoittama Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. Lähtö klo 11.00. Hinnat 55 /60 (sis. ruokailun esityksen jälkeen). JOULUKUU: 7.12. Iloinen Joulujuhla Kemiön Putkinotkossa. Oskari soittaa, laulaa ja laulattaa. Hyvää jouluruokaa ym. Lähtö klo 10.00. Hinta vain 40. Pikkupaketti ja arpajaiset! 9.12. Iltaristeily m/s GRACE-laivalla. Varaa hyttisi ajoissa! Lisätietoja: Toimisto p. (02) 232 8526, Ritva p. 040 519 8434 tai Helli p. 0400 636 046. Helsingin Seudun Sairausja Toimisto: Kulmavuorenkatu 5 00500 Helsinki ark. klo 12 15 hssti@kolumbus.fi Sos.sihteeri Päivi Koivunen (09)713991, fax.(09)713787 Hämeenlinnan Tapaturmaja siht. Pasi Ranki Rinkelinmäenkuja 4 C 27 13130 Hämeenlinna 050 5722627 pasiranki@jippii.fi Jyväskylän Seudun Sairausja Tsto: Saihokatu 4 40630 Jyväskylä Pj. Erkki Matikainen 040 5837991 erkki.matikainen@kotiportti.fi Keravan Sairaus- ja Pj. Pirkko Laaksonen Seunalantie 15 E 63 04200 Kerava (09) 2944770, 040 7571604 Kuopion Seudun Sairausja Pj. Paavo Antikainen Luolatie 21 70780 Kuopio 040 7537505 paavo.antikainen@dnainternet.net liitto ry Kulmavuorenkatu 5, 00500 Helsinki Puh. (09) 713 990 Faksi (09) 713 787 Sähköposti: tsil@tsil.fi Kotisivut:www.tsil.fi Pankkiyhteys: Valkeakosken Op IBAN-tilinumero: FI90 5494 0920 1019 48 BIC-koodi: OKOYFIHH Lahden Seudun Sairausja Pj. Ritva Korhonen Loviisankatu 14 B 20 15100 Lahti 044 2610028 ritva.a.korhonen@phnet.fi Lappeenrannan Tapaturmaja Pj. Elma Mikkonen Savonkatu 34 as.24 53100 Lappeenranta 050 542 5145 Nokian Tapaturma- ja Pj. Eero Salonen Souranderintie 20 A 10 37100 Nokia 050 5851735 Oulun Sairaus- ja Pj. Tauno Paakkonen. Kuivastie 12 B 28 90500 Oulu 044 913 6002 Porin Sairaus- ja Pj. Anna-Liisa Pahkuri Toejoenpuistikko 30 D 14 28200 Pori 050 9180111 Rauman Seudun Tapaturma- ja Pj. Reino Leino Kuusistonk. 6 as. 12 26100 Rauma 050 3369124 Tampereen Tapaturmaja Tsto: Näsilinnankatu 22 A 37 33210 Tampere (03) 2142678 av. ke klo 12 15 Pj. Anja Kivipensas Ojavainionkatu 4 B 12 33710 Tampere 045 8059 778 Turun Tapaturmaja Tsto: Yliopistonkatu 11 a E 79 20100 Turku avoinna ma ja ke klo 10 14 (02) 232 8526, fax (02) 232 8525 tur.tsi@pp.inet.fi Pj. Kurt Laine 050 3074203 kurt.laine@luukku.com Valkeakosken Ammattitautija Pj. Reino Rantala Apiankatu 9 A 14 37600 Valkeakoski 0400 620 725 reino.p.rantala@gmail.com Varkauden Vammaiset ry Pj. Saara Tuovinen Luttilantie 5 as. 2 78400 Varkaus saaratuovinen@hotmail.com Vilppulan Sairausja Pj. Anja Ylä-Ajos Kitusuontie 15 35700 Vilppula (03) 4716997 050 3138422 Uusi Invalidi-lehden aikataulu vuonna 2013 Lehden numero Ilmestyy viikolla Aineisto liiton toimistoon viim. 4/13 vko 50 (joulukuussa) 18.11.2013 Aineistot liiton toimistoon sähköpostilla tsil@tsil.fi, faksilla p. 09 713 787 tai postitse osoitteella liitto, Kulmavuorenk. 5, 00500 Helsinki. Lehtemme rajallisen palstatilan vuoksi julkaistaan muissa lehdissä olleita juttuja vain, mikäli siihen on aiheen kannalta erityinen syy ja mikäli lehdessä on tilaa. Julkaisija liitto ry Kulmavuorenkatu 5, 00500 Helsinki toimisto avoinna ark. 8.30 16.00 Puh. ja faksi puh. (09) 713 990, faksi (09) 713 787 Sähköposti ja kotisivut tsil@tsil.fi, www.tsil.fi/uusi-invalidi Pankkiyhteys Valkeakosken Op IBAN-tilinumero: FI90 5494 0920 1019 48 BIC-koodi: OKOYFIHH Päätoimittaja Antti Holopainen, Puistokatu 11 B 40, 15100 Lahti puh. 0400 417 390, sp. antti.holopainen@a-klinikka.fi Toimituskunta Ritva Korhonen, Hannu Oittinen, Timo Piippo, Vesa Ruskeeniemi, Pauli Toikka Toimitussihteeri Marja-Leena Kalkkinen Taitto Asmo Koste Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki ISSN-numero 0787-7021
12 Uusi Invalidi 3/2013 Liitto ja lehti auttavat vammaisen arjessa Lietolainen Koivun pariskunta Helli ja Matti ovat Vähäjärven lomakodin uskollisia vierailijoita. Aiheita matkoihin Hauholle on useita, kuten kokoukset, kulttuuripäivät, ikmo-kurssit, sosiaalilomat ja muut lomamatkat. Elokuun puolivälin jälkeen Koivut olivat Vähäjärvellä Turun Sairaus- ja Tapaturmainvalidien ja Turun Veikkojen veteraanien yhteisellä lomamatkalla, jolla osanottajia oli noin kaksikymmentä. Neljän päivän reissuun mahtuu monenlaista, vallankin kun säät suosivat matkalaisia. Ollaan lomalla, tavataan tuttuja, nautitaan kesäpäivistä ja harrastetaan liikuntaa, mutta on meillä asiaohjelmaakin. Västilän Tarja on pitänyt luennot muistista ja vanhuspalveluista, Helli kertoo. Minulla on asbestitöiden aiheuttamia keuhkovaivoja. Täällä on erilainen ilmasto kuin kotipuolessa, se tekee hyvää hengitykselle, kehuu Matti Vähäjärven oloja. Matti ehti olla työelämässä liki 50 vuotta, pääasiassa eristyspeltiseppänä. Asbestiperäisiä vaivoja hänellä on, vaikka vakuutusyhtiö kiistää työn ja sairauden yhteyden. Helli työskenteli monella alalla, valtaosin vaatetusteollisuudessa, mutta myös kotiäitinä, siivoo- jana ja lehdenjakajana. Sosiaalineuvonta on tuonut tuloksia Mutta entä se elämä ja toiminta siellä kotipuolessa Turun kupeessa? Mitä siellä yhdistyksessä tehdään ja millaisella porukalla? Olemme molemmat yhdistyksen hallituksessa ja Helli vetää askartelukerhoa. Matkat ja retket ovat tärkeitä, vaikka jäsenistön ikääntyminen on supistanut toimintaa. Merelläkin liikuttiin ennen enemmän, mutta nykyisin se toiminta jää pariin laivaristeilyyn vuodessa, Matti sanoo. Matkailuun kuuluu risteilyjen ja Vähäjärven reissujen lisäksi teatterimatkat, sokkotreffit ja tutustuminen maakunnan kohteisiin ja muihin yhdistyksiin. Toukokuussa yhdistyksen väki tutustui Uudenkaupungin nähtävyyksiin ja kesäkuussa oltiin Oulun yhdistyksen vieraana. Yksi tärkeä osa yhdistyksen vapaa-ajan viettoa on hiipumassa Kemiön Putkinotkon lomapaikan myötä. Tänä vuonna Putkinotkossa käytiin vain elokuussa. Paikka alkaa olla ikääntyneelle jäsenistölle liian vaikeakulkuinen ja raskas ylläpitää. Menoja on paljon, mutta tuottoja Oma liitto ja oma lehti ovat vammaisjärjestöille suuri tuki ja turva. Vaikka päättäjät ovat kovakorvaisia, tulevat näkemyksemme kuitenkin julkisuuteen. Sitä kautta jokin asia voi kuitenkin edetä myönteiseen suuntaan, sanovat Helli ja Matti Koivu kesäreissullaan liiton lomakodissa Vähäjärvellä. vähän. Paikka onkin jo pitempään ollut myynnissä, Koivut kertovat yksissä tuumin. Päivystys Turun keskustassa olevassa toimistossa on kaksi kertaa viikossa, nykyisin se tapahtuu kolmen jäsenen voimin. Siellä hoidetaan maksut ja muut jäsenasiat, mutta myös matkoihin liittyvät järjestelyt. Olemme saaneet aikaan Turun yhdistyksessä on aloitettu pienimuotoinen sosiaalineuvonta. Apua ja neuvoa on annettu, ja tuloksiakin on tullut, kertoo Koivun pariskunta Turun puolen kuulumisia. pienimuotoista ja epäsäännöllistä sosiaalineuvontaa, mutta alulla kuitenkin ollaan. Ikmokursseista on ollut paljon apua neuvonnassa esiin tulleiden asioiden hoitamisessa, Helli kertoo. Hoidettavien asioiden listalla ovat olleet muiden muassa eläkeläisen hoitotuki, taksikyytien järjestelyt ja vanhuspalvelut. Hellin mukaan tuloksiakin on tullut eli aina on jotain apua ja neuvoa pystytty tarjoamaan, kielteisiä päätöksiä ei ole tullut yhtään. Uudistukset tyssäävät päättäjien asenteisiin Vanhusten asuminen onkin yksi yleisesti huolestuttava asia, sillä suunta niin Turun puolessa kuin muuallakin on pois kunnallisista palveluista kohti isolla rahalla ostettavia yksityisiä palveluja. Vanhuspalvelujen tila aiheuttaa päänvaivaa laajemminkin. Pitkän väännön jälkeen voimaan tullut vanhuspalvelulaki on vaikeaselkoinen ja tulkinnoiltaan ristiriitainen, Matti toteaa. Julkinen terveydenhuolto on huonossa jamassa jatkuvien säästöjen ja leikkausten vuoksi. Mihin tässä joudutaan, kun kaikkea vaan heikennetään, Helli huokaa. Pientä helpotusta vammaisten liikkumiseen on tullut Turussa, kun ensimmäiset matalalattiabussit ovat tulleet liikenteeseen. Monien muiden liiton yhdistysten tavoin Turun yhdistys jonka piiriin kuuluvat monet lähikunnatkin on ollut mukana liiton järjestämissä mielenosoituksissa eduskuntatalolla. Asiat vain eivät etene, kun päättäjät ovat niin kovakorvaisia kansalaisten vaatimuksille, sanoo Matti ja miettii millä muulla keinoin voisi viedä asioita eteenpäin. Oma liitto ja oma lehti ovat Koivun pariskunnan mielestä korvaamattoman tärkeitä asioita. Matti on ollut Tsil ry:n liittohallituksen jäsen ja Helli on tätä nykyä liittovaltuuston varajäsen. Ilman liittoa monet asiat olisivat huonommin. Meillä on kuitenkin oma julkisuus, joka näkyy ja tuntuu liiton sisällä ja ulkopuolella. Ja Uusi Invalidi on mielestämme hyvä lehti, se jakaa tietoa ja tuo esiin epäkohtia. Niukka sivumäärä on käytetty hyvin ja kirjoituksia tulee eri puolilta maata, Helli ja Matti Koivu sanovat arvioinaan. Teksti ja kuvat: Hannu Oittinen