Loppuraportti. Kasvikuitupohjaisen turvevapaan kasvualustan testaaminen, tuotannon käyntiin saattaminen ja tuotteistaminen 9.12.

Loppuraportti Kasvikuitupohjaisen turvevapaan kasvualustan testaaminen, tuotannon käyntiin saattaminen ja tuotteistaminen 9.12.2014 Kiteen Mato ja Multa Oy

Sisällys 1. Tiivistelmä... 3 2. Hankkeen tausta ja tavoitteet... 4 2.1 Tausta... 4 2.2 Tavoitteet... 5 2.2.1 Alkuperäiset tavoitteet... 5 2.2.2 Honkajoki Oy... 6 3. Hankkeen osapuolet ja menetelmät... 6 3.1 Osapuolet... 6 3.2 Menetelmät... 7 3.2.1 Kasvualustat (tavoitteet 1-3)... 7 3.2.2 Puutarhajätteet (tavoite 4)... 9 3.2.3 Honkajoki Oy:n sivuvirtojen ravinteet...11 3.2.3.1 Rejektivedet...11 3.2.3.2 Ravinnekaasut...11 4 Hankkeen tulokset...13 4.1 Tuotantotavoite (tavoite 1)...13 4.2 Kasvualustatavoitteet (tavoitteet 2 ja 3)...14 4.2.1 Ruukkukasvatus (salaatti)...15 4.2.2 Marjan kasvatus...15 4.2.3 Kurkku...16 4.2.4 Puuntaimet...16 4.3 Kauppapuutarhojen jätteen kierrätys tavoite (4) ja matomultatuotanto...16 4.4. Honkajoki Oy:n sivuvirtojen hyödyntäminen...19 4.4.1 Rejektivedet...19 4.4.2 Ravinnekaasut...20 5. Hankkeen vaikuttavuus/vaikutukset...20 6. Tulosten kestävyys ja hyödyntäminen...21 7. Talousraportti...22 8. Suositukset tulevia hankkeita ja ohjelmia varten...23 Viitattu kirjallisuus...25 Liite 1. Vadelman ja mansikan kasvualustakokeilut ruokohelvellä kesällä 2014...26 Liite 2. Viherkasteen puutarhalla tehdyt kasvatuskokeet v. 2013-14...31 Liite 3. Ammoniumtyppeä sisältävien rejektinesteiden käsittely...35 Liite 4. Hankkeen aikaiset viestintäaktiviteetit...37 Liite 5. Hankkeen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi....38 2

1. Tiivistelmä Ympäristö- ja ilmastonmuutoskeskustelussa on haettu korvaavia vaihtoehtoja turvepohjaisille kasvualustatuotteille soiden talouskäytön vähentämiseksi. Käytännön esimerkki tästä on EU:n ekomerkki kasvualustalle, joka vaatii alustoilta turvevapautta. Kasvikuitupohjaiset kasvualustat (esim. ruokohelpi ja järviruoko) muodostavat aiempien selvitysten perusteella käyttökelpoisen vaihtoehdon turpeelle ja turvetta nykyään korvaaville (esim. kookoskuitu ja kivivilla) kasvualustoille. Meri- ja järviruo oille on haettu viime vuosien aikana uusia käyttökohteita. Näiden kasvien systemaattisella korjuulla on samalla mahdollista kerätä talteen huomattavia määriä ravinteita rantavesistä ja kosteikoilta (kesäkorjuussa esim. typpeä 80 ja fosforia 7 kg/ha). Tätä toimintaa on edistetty mm. JÄREÄ- ja VELHOhankkeiden avulla (2010-2014), joissa on kehitetty uusia korjuu ja käsittelymenetelmiä ruokokasveille. Kiteen Mato ja Multa Oy (KMM) on hankkeessaan keskittynyt jatkojalostamaan ruokohelvestä ja järviruo osta kaupallisia tuotteita (puutarhojen kasvualustat, kuivikkeet, ravinnekaasu- ja rejektivesisuodattimet, matomullan tuotanto). Sitä on tehty yhteistyössä useiden tahojen kanssa (hankkeet, erityisesti järviruo on korjuu- ja käsittelymenetelmät; yritykset, erityisesti kasvualusta- ja suodatintestaukset; tutkimuslaitokset, yhteistutkimukset). Kesällä 2013 ruokopohjaiset kasvualustat saivat myyntiluvan sekä kasvualustojen tyyppinimen kasvikuitupohjaiset kasvualustat Eviralta. Kasvikuitupohjainen kasvualusta on ensimmäinen ruokopohjainen myyntiluvan saanut kasvualusta Euroopassa. Hankkeen tuloksena puutarhojen kasvikuitupohjaiset kasvualustat on saatu kehitettyä koemarkkinointi-vaiheeseen (hyvät terassiviljelytulokset kesältä 2014) ja ravinnekaasusuodattimissa on päästy tehdaspilotointivaiheeseen (500 m 3 koesuodatin Honkajoki Oy:llä; tulokset keväällä 2015). KMM:n tavoitteena on jatkaa yhteistyötä hankkeen sidosryhmien kanssa myös tämän hankkeen jälkeen. Tavoitteena on kehittää ravinteiden talteenotto- ja kierrätysmalli, jota voidaan hyödyntää koko Itämeren alueella. 3

2. Hankkeen tausta ja tavoitteet 2.1 Tausta Euroopan Unionin alueella tuotetaan kasvualustaa ammatti- ja harrastepuutarhaviljelijöille noin 40 milj. m 3 vuodessa. Ko. määrän tuottamiseen käytetään turvetta lähes 30 milj. m 3 (Suomessa n. 1 milj. m 3 ) eli merkittävä osuus (42 %) nostetusta turpeesta käytetään kasvualustoihin (Schmilewski 2009). Turpeen ohella kasvualustoihin käytetään pienemmässä määrin erilaisia orgaanisia (esim. kookoskuitu ja puunkuori) ja mineraalimateriaaleja (esim. kivivilla) sekä kompostoitunutta biomassaa. Vaikka turpeella on hyvät fysikaaliset, kemialliset ja biologiset kasvatusominaisuudet, niin maailmalla sen käyttö kasvualustana on vähenemässä. Turvetta on pidetty kalliina kasvualustana varsinkin niissä maissa, joissa ei ole merkittävässä määrin omaa turvetuotantoa. Turpeennostolla katsotaan myös olevan negatiivisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Lisäksi turpeenkäytölle asettaa oman haasteensa eurooppalainen ympäristömerkki: Kasvualustoja koskevan virallisen EU-ekomerkin yksi pääkriteereistä nimittäin on, että kasvualusta on turvevapaa ( A product shall only be considered for the award of the European Eco-label if it does not contain peat, European Eco-label 2006, s. 13). Myös yleinen ympäristötietoisuuden ja kaupunkiviljelyn suosion kasvu ovat kyseenalaistaneet turpeen (ja muiden uusiutumattomista luonnonvaroista tehtyjen ainesten) kasvualustakäyttöä. Edellä mainitut seikat ovat edesauttaneet tutkimus- ja selvitystyön laajenemista turpeelle vaihtoehtoisiin orgaanisiin kasvualustoihin. Suomessa energiakasvina viljellyn ruokohelven (Phalaris arundinacea) käyttö polttolaitoksissa on vähentynyt viime vuosina. Samalla sen viljelyala on selvästi pienentynyt huippuvuosista 2007 2008, mutta edelleen sitä viljellään lähes 6000 ha:lla (Tike 2014). Ruokohelpeä käytettiin aiemmin pääasiassa lämmönlähteenä, mutta se soveltuu myös eläinten kuivikkeeksi sellaisenaan tai pelletöitynä: Tällä hetkellä ruokohelpimarkkinoiden suurin toimija Vapo Oy myy sitä jo enemmän eläinten kuivikkeeksi ja rehuksi kuin käyttää sitä polttolaitoksissaan (Paajanen 2012). Vaikka kuivikekäyttö lienee yksi keskeisimmistä ruokohelven tulevaisuudenkin hyödyntämistavoista, niin sen ominaisuudet sopivat myös muihin käyttötarkoituksiin. Merenlahdet ja järvien rannat vallannut, runsastuottoinen järviruoko (Phragmites australis) muodostaa paikallisen ja vielä pitkälti hyödyntämättömän biomassapotentiaalin Suomessa. Pelkästään Etelä-Suomen rannikkoalueilla (mereen rajoittuvilla alueilla) arvioidaan kasvavan lähes 30 000 hehtaaria ruokoa (Komulainen ym.) 2008). Keskimääräisen satotason ollessa n. 5 tonnia kuivamassaa / hehtaari, ko. alueiden ruokovarat ovat 150 000 tonnia vuodessa. Järviruo on korjuusta hyötyvät luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö samanaikaisesti. Järviruokoa voidaan hyödyntää mm. rakentamisessa, bioenergiana ja käsityötuotannossa ja esim. Virossa ja muualla Euroopassa kasvia hyödynnetäänkin tehokkaasti. Vaikka sadonkorjuu on edel- 4

leen yksi iso haaste järviruo on hyödyntämisessä, niin järviruokovaramme mahdollistavat myös uusien ja innovatiivisten käyttömuotojen kehittämisen ko. biomassalle. Teollisuuslaitosten päästönormit koskien esim. hajuhaittoja aiheuttavia ammoniakki- ja rikkikaasuja ovat kiristymässä uusien ympäristölupasäännösten myötä. Esimerkiksi Honkajoki Oy:n teurasjätteitä käsittelevän laitoksen uusi ympäristölupa velvoittaa yrityksen leikkaamaan hajuhaittoja 90 prosentilla nykytasosta. Hankkeen aikana on selvitetty ruokohelven hajunsitomiskykyä ja samanaikaisesti talteen saatavia haihtuvia ravinnekaasuja (eri typenyhdisteet mm. ammoniumtyppi - ammoniakki ja rikkivedyt). Käytetyt ruokohelpisuodattimet voidaan edelleen hyödyntää kasvualustojen raaka-aineena. Teollisuuslaitosten rejektivesissä on runsaasti ravinteita, jotka pitää saada talteen ennen uusiokäyttöä tai vesistöihin laskemista. Esim. Honkajoki Oy:n laitoksessa vuotuinen ammoniakkitypen määrä on n. 80 000 kg. Näin suuren määrän erottaminen rejektivedestä kuormittaa nykyisellään suuresti vedenpuhdistamoa ja aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Lisäksi biologiset jätevedenpuhdistamot poistavat vain osan typestä. Honkajoki Oy onkin asettanut tavoitteeksi pienentää kokonaisravinteiden määrää rejektivedessä 2000 mg/l:sta aina 200-300 mg/l:ssa eli kymmenesosaan. Kiteen Mato ja Multa Oy tutkii ruokohelpisuodattimen toimivuutta myös tähän tarkoitukseen. 2.2 Tavoitteet Hankkeen yleisenä tavoitteena oli kehittää ja tuotteistaa täysin uusiutuva, turvevapaa, kotimainen ja kierrätettävä kasvualusta ammatti- ja harrasteviljelijöille. Kasvualustan raaka-aineena käytettiin vesistöjen puhdistuksesta saatavaa järviruokoa ja polttoon kelpaamatonta ruokohelpeä ja peruslannoitus tehtiin esim. biokaasulaitoksen mädätysjäännöksellä. 2.2.1 Alkuperäiset tavoitteet Alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoitteet ja niiden seuranta on kirjattu seuraavasti: (1) Kilpailukykyinen kasvualustan valmistusprosessi turpeen tilalle; Seuranta: kasvualustan tuotantotavoitteiden saavuttaminen vuosina 2013 ja 2014 (1000-3000 m 3 ja 5000 10000 m 3 ), (2) Järvien puhdistusmateriaali kasvualustan raaka-aineena; Seuranta: järviruo osta tehdyn kasvualustan koeviljelyn tulokset puutarhoilla, (3) Kasvualustan soveltuvuusselvitykset marjatilojen sekä taimitarhojen käyttöön; Seuranta: koeviljelyt puutarhoilla ja vertailu turvepohjaisiin kasvualustoihin ja (4) Kauppapuutarhojen jätevuorien uudelleen käsittely; Seuranta: saadaanko kierrätys kannattavaksi. 5

2.2.2 Honkajoki Oy Hankesuunnitelman lisäyksellä (Ympäristöministeriön myönteinen päätös 8.4.2014, Dnro 274/481/2012) hankkeeseen tuli isona kokonaisuutena selvittää Honkajoki Oy:n sivuvirtojen (ravinnekaasut/ruokohelpisuodatin ja rejektiveden ravinteet) hyödyntämistä kasvualustojen tuotannossa ja niiden lannoituksessa. Pontimena muutoshakemukseen olivat hyvin lupaavat tulokset ravinnekaasusuodattimen kyvystä sitoa itseensä rejektivesien hajuja pilottikokeissa talvella 2013 14. 3. Hankkeen osapuolet ja menetelmät 3.1 Osapuolet Kiteen Mato ja Multa Oy:n (KMM) rooli hankkeessa on painottunut tuotekehitykseen ja soveltavaan tutkimukseen. Tämän lisäksi KMM on aloittanut tuotteiden markkinoinnin ruokohelpikuivikkeen ja - kasvualustojen (parvekekasvatus ravintola Savoy ja Katajanokan Kasino) sekä matojen osalta. Ruutiaisen puutarhalla (Kitee) tehtiin kasvatusalustan testausta marjakasveilla (vadelma ja mansikka v. 2013 14) sekä tutkittiin eri lannoitusvaihtoehtojen toimivuutta (liite 1). Luukkaisen puutarhalla (Kitee) testattiin ruokohelpikasvualustan soveltuvuutta kurkun kasvatukseen (v. 2013 14). Viherkasteen puutarhalla Liperissä aloitettiin jääsalaatin kasvatuskokeet vuoden 2013 loppupuolella ja niitä jatkettiin enenevässä määrin vuonna 2014 (liite 2). Metsäpuutaimien kasvatusta ruokohelpikasvualustalla testattiin FinForelia Oy:n Tohmajärven taimitarhalla vuonna 2013. Samaan aiheeseen liittyi myös Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Suonenjoen toimipaikassa tehty yhteisrahoitteinen tutkimus vuonna 2014. Hankkeen vetäjänä Metlassa toimii vanhempi tutkija, MMT Juha Heiskanen. Helsingin yliopiston kanssa tehtiin yhteistyötä opinnäytetyön suunnittelussa ja kasvualustamateriaalin toimittamisessa. Ko. opinnäytetyössä (Kuisma 2013) tutkittiin ruokohelven soveltumista mansikan kasvualustaksi. Karelia ammattikorkeakoulun opiskelija Janne Airaksinen (2013) teki lopputyön Ruokohelpihakkeen, matomullan ja kompostoidun kananlannan kasvualustakäyttö jääsalaatin kasvi-huoneviljelyssä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) testasi KMM:n ruokohelpikasvualustoja kurkun kasvatuksessa. Vastaavana tutkijana MTT:ssä toimi erikoistutkija, MMT Kari Jokinen. 6

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Joensuun toimipaikan JÄREÄ ( Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa )-hankkeen (yhteyshenkilönä, Ilona Joensuu) kanssa tehtiin yhteistyötä järviruokojen korjuun suunnittelussa ja toteutuksessa vuoden 2013 aikana. Heiltä saatiin myös järviruokoa kasvualustojen testikäyttöön. Lounais-Suomen ELY-keskuksen VELHO ( Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomessa )-hanke oli myös mukana järviruo on korjuun ja säilönnän suunnittelussa. Honkajoki Oy tuli mukaan hankkeeseen vuoden 2014 huhtikuussa. Heidän kanssaan kehitettiin ravinnekaasujen ja rejektivesien ravinteiden talteenottoteknologiaa. Tutkimuksen keskiössä olivat ruokohelpisuodattimet (Liite 3). Yhteistyö jatkuu myös hankkeen jälkeen. Lisäksi Bio10 Oy toimi rejektinesteen toimittajana rejektinestetutkimuksessa. 3.2 Menetelmät 3.2.1 Kasvualustat (tavoitteet 1-3) Hankesuunnitelmassa mainittujen kasvualustan oikean karkeusasteen ja peruslannoitustason määrittämiseksi tehtiin v. 2013 ja 2014 aikana suuri määrä kokeellista selvitystyötä. Se sisälsi sekä varsinaisia kasvatuskokeita valituilla kasvilajeilla kasvualusta- ja kasvinkehitysmittauksineen että pelkkään kasvualustaan kohdistuneita seurantoja mittauksineen. Ensiksi mainittuja tehtiin sekä omissa tuotekehitystiloissa että kauppapuutarhoilla, jälkimmäisiä pelkästään omissa tuotekehitystiloissa. Lisäksi ko. palveluja hankittiin yhteistyökumppaneilta: Helsingin yliopisto (mansikka, ks. Kuisma 2013, Kuisma ym. 2013, 2014), Metsäntutkimuslaitos (metsäkuusi, ks. Heiskanen 2014), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (kurkku) ja Luukkaisen puutarha (kurkku). Kasvualustoissa käytettiin pääsääntöisesti kevätkorjattua ruokohelpeä, joka murskattiin koneellisesti. Kasvualustaseoksiin se lisättiin joko kuivana maatumattomana tai vähintään vuoden maatuneena aineksena. Järviruokoa testattiin sekä kesäkorjatusta ja hapotetusta että talvikorjatusta aineksesta tehtynä murskeena. Ruokohelpipohjaisilla kasvualustoilla testattiin mm. seuraavia asioita, jotka vaikuttavat siementen itämiseen, taimien kasvuun ja sadonmuodostukseen: (1) lannoitus (eri lannoitevaihtoehdot ja lannoitustasot), (2) kalkitus (ph:n säätö), (3) siltti (ravinteidensidonta), (4) Mycostop (haitallisten sienirihmastojen torjunta), (5) Humistar (humushappovalmiste hiusjuurikasvun lisäämiseen), (6) puukuidun lisäys (veden- ja ravinteidensidontakyvyn parantaminen), (7) tuhka (lannoitus- ja kalkitusvaikutus) ja (8) puuhiili (veden- ja ravinteidensidontakyvyn parantaminen). Kasvatuskokeissa testattiin myös kasvualustan kosteuden ja karkeusasteen ja erillisen itämiskerroksen vaikutus taimien itämiseen ja alkukehitykseen. Lisäksi määritettiin taimista mm. seuraavat tunnukset: 1) itä- 7

vyysprosentti, 2) maanpäällisen osan koko (pituus) ja 3) juuriston kehitys (ajan suhteen). Verrokkina käytettiin turvekasvualustaa ja sillä saatuja aiempia tuloksia sekä puutarhurien kokemuksia. Kasvualustojen ominaisuuksien määrittämiseen käytimme kannettavaa ph- ja johtokykymittaria sekä ammonium- ja nitraattityppimäärityksiin ns. pikatestiliuskoja. Lisäksi käytössämme oli mm. kuivausuuni ja materiaalien murskaukseen ja hienontamiseen tarvittava laitteisto. Tarvitsemamme yksityiskohtaisemmat laboratorioanalyysit (esim. ravinneanalyysit) hankimme ostopalveluina kaupallisilta laboratorioilta (Oy Hortilab Ab ja Eurofins Viljavuuspalvelu Oy). Ruokohelven ja järviruo on murskaukseen ja hienontamiseen testasimme kahta (eri kokoluokan) vaihtoehtoa eli järeällä vasaramyllyllä varustettua jauhinmurskainta (Haybuster H-1100; kuva 1) ja traktorikäyttöistä, aiemmin viljan jyvien jauhamiseen käytettyä vasaramyllyä (kuva 2). Sekoittamiseen käytimme apevaunua (sekoitusvaunu) ja sekoitusruuvia sekä betonimyllyä. Tavoitteena oli löytää kustannustehokas menetelmä perusmurskaukseen ja edelleen raaka-aineen jatkojalostukseen eri lopputuotteita varten. Testauksissa kiinnitettiinkin huomiota esim. koneiden tuotokseen ja saadun tuotteen (murske/seos) soveltuvuuteen lopputuotekäytössä. Kuva 1. Ruokohelpipaalien murskausta järeällä Haybuster-murskaimella. 8

Kuva 2. Traktorikäyttöinen, pienen kokoluokan vasaramylly. 3.2.2 Puutarhajätteet (tavoite 4) Puutarhojen jätteiden kierrätystä on testattu hankkeen aikana useissa matomultakokeissa. Puutarhajätteen lisäksi matomullan tuotannossa on testattu talli- ja navettajätettä. Testausta on suunniteltu ja tehty perustuen kansainväliseen tutkimukseen ja olemassa olevaan teknologiaan. Tutkimuksessa käytettiin (1) auma- ja laatikkokompostointia, jossa aumassa/laatikossa olevat madot ja niiden kasvualusta/ravinto on peitetty muovilla (kosteuden säilyttämiseksi) sekä (2) kaupallista pienen mittakaavan Nature s Wormery TM 360 matokompostoria, jossa kompostoitumisprosessin edetessä lisätään alla olevan valmiimpaa matokompostia sisältävän reikäpohjaisen laatikon päälle uusi, matojen ravintoa sisältävä reikäpohjainen laatikko (kuva 3). Matokompostointikokeissa käytettiin kotimaisia Eisenia Fetida lieroja (kompostiliero; kuva 4), jolloin matokompostista kasvinviljelyyn siirrettävä ravinteikas matokomposti ja sen sisältämät madot eivät ole vieraslaji suomalaisessa luonnossa. 9

Kuva 3. Selvityksissä käytetty matokompostori (kuvan lähde: http://naturesfootprintinc.co.uk/natureswormery-360-info, ks. myös http://kiteenma.mycashflow.fi/product/4/matokompostori-4-kerrosta-- natures-wormery-360). Kuva 4. Kotimaisia Eisenia Fetida-lieroja Kiteen Mato ja Multa Oy:n matokompostikokeessa. 10

3.2.3 Honkajoki Oy:n sivuvirtojen ravinteet 3.2.3.1 Rejektivedet Honkajoki Oy:n tiloissa tehdyssä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä edettiin rejektiveden osalta seuraavasti: 1. Laboratoriomittakaavan kokeet tehtiin Kiteen T/K-yksikössä keväästä 2014 lähtien (1 litrasta aina 200 litraan, kuva 5). Koesuodattimeen rakennettiin ruokohelpifiltteri, jonka läpi Honkajoki Oy:n rejektivettä kierrätettiin 10 päivän ajan. Suodinvedelle tehtiin ravinnepitoisuuden ja happamuuden määritykset päivittäin sekä tarkempi laboratorioanalyysi kokeen päätyttyä myös filtteriainekselle tehtiin laboratorioanalyysit kokeen päätyttyä. Lisäksi suodinvedelle tehtiin sakkaustestejä eri menetelmillä loppujen ravinteiden erottamiseksi nesteestä. 2. Tehdaspilotit tehdään Honkajoki Oy:n tiloissa ensin kahdessa yhden kuution koesuodattimessa, jonka jälkeen on tavoitteena jatkaa testaamista suuremmassa koesuodattimessa. Nämä kokeet tullaan aloittamaan tammikuussa 2015. 3.2.3.2 Ravinnekaasut Ravinnekaasusuodattimen koejärjestely: 1. Kiteen T/K-yksikössä testattiin 2-20 litran koesuodattimilla ruokohelven toimivuutta hajujen sitomisessa Honkajoki Oy:n rejektivesistä. Suodattimen toimintaa seurattiin aistinvaraisesti kaksi viikkoa, jonka jälkeen mitattiin suodattimen ravinnepitoisuudet ja ph. 2. Pilottivaiheessa Honkajoella tehtiin kaksi eri koesuodatusta 200 litran suodattimilla, joissa testattiin erityisesti suodatinmateriaalin esikäsittelyä ja sen painumista pitempiaikaisessa suodatuksessa (4 kk). 3. Tehdaspilotti Honkajoelle rakennettiin syksyllä 2014 entiseen haihtuvien kaasujen suodattimeen (500m 2 ; kuva 6). 4. Suodattimen toimivuuden varmistamiseksi rakennettiin suodattimeen välipohja kaasujen tasaisen leviämisen varmistamiseksi ja suodatin katettiin kosteuden säätelyn helpottamiseksi (kuva 7). 11

Kuva 5. Rejektiveden suodattamisessa käytetyt kaksi koefiltteriä. Akkuun yhdistettyjen pilssipumppujen avulla rejektivesi siirretään mustista paljuista 200 l:n sinisiin säiliöihin, jotka on täytetty ruokohelpimurskeesta tehdyillä filttereillä. Ko. filtterin läpi valunut rejektivesi valuu takaisin paljuun säiliön alaosassa olevan putken kautta. Kuva 6. Honkajoki Oy:n ravinnekaasusuodatin lokakuussa 2014 ruokohelpimurskeen asentamisen jälkeen. 12

Kuva 7. Ravinnekaasusuodattimen katoksen asennus marraskuussa 2014. 4 Hankkeen tulokset Hankkeella on ollut kotisivu osoitteessa http://www.kiteenmatojamulta.fi/raki.html. Siellä on mm. kerrottu lyhyesti hankkeesta ja listattu hankkeen aktiviteetteja ja kirjallisia tuotoksia. Hankkeeseen liittyneet julkaisut, seminaariesitykset yms. on koottu liitteeseen 4. 4.1 Tuotantotavoite (tavoite 1) Alkuperäisenä tavoitteena oli saavuttaa 10 000 m 3 myynti kasvualustoille vuoteen 2015 mennessä. Tavoite osoittautui kuitenkin yli optimistiseksi erityisesti kehitystyössä ilmenneiden ongelmien vuoksi. Suurimmat ongelmat liittyivät taimien hitaaseen alkukehitykseen kasvualustalla, joita ei ole pystytty täysin ratkaisemaan. Tämän vuoksi markkinointia ammattikasvattajille ei pystytty aloittamaan ollenkaan hankkeen aikana, koska jokainen lisäpäivä kasvatuksessa tuo lisäkustannuksia. Lisäksi myyntiluvan saaminen Eviralta kesti arvioitua pidempään, joka myöhästytti koetestauksen aloittamista yhteistyökumppaneiden (puutarhojen) kanssa. Kaupunkikasvatuksessa ravintoloiden terasseilla (Savoy ja Katajanokan Kasino) päästiin kuitenkin hyvään alkuun. Kesällä 2014 molempien ravintoloiden keittiöt 13

ja salihenkilökunta hyödynsivät puutarhaa omassa työssään ja olivat erittäin tyytyväisiä kasvulaatikoiden toimimiseen (kuva 8). Kuva 8. Viljelylaatikoita Savoyssa (vas.) ja Katajanokan Kasinolla (oik.) heinäkuussa 2014. Kuutiomääräisesti suurin kauppa tehtiin Honkajoki Oy:n kanssa, jolle myytiin 700 m 3 ruokohelpimateriaalia ravinnekaasujen koesuodatinta varten. Lisäksi KMM:lla on optio toimittaa 1000 m 3 lisää toiseen suodattimeen, mikäli ensimmäinen koesuodatin toimii hyvin. Ruokohelpeä käytettiin hankkeen aikana erilaisiin koeviljelyihin noin 500 m 3. Komposti-, huussi- ja tallikuiviketta valmistettiin noin 40 m 3. Kuivikkeena ruokohelpi sitoo tehokkaasti (ravinteiden ohella) myös hajuja ja käytetyt kuivikkeet voidaan hyödyntää matomullan tuotannossa ja sitä kautta kasvualustojen valmistuksessa. Asiakaspalaute ruokohelpikuivikkeen toiminnasta käymälä- ja tallikäytössä on ollut positiivista erityisesti hajujen sitomisen suhteen. Alalla on kuitenkin kova kilpailu (esim. olkipelletit Baltiasta!). Lopputulemana tuotantotavoitteesta kuutiomääräisesti jäätiin paljon eli päästiin vain reiluun 1200 kuutiometriin huomioiden kaikki käyttömuodot. Alkuperäiset tavoitteet on kuitenkin realistista saavuttaa ensimmäisen täyden myyntivuoden aikana, kun kasvualustan alkukasvatus ongelmista on päästy eroon ja ravinnesuodattimien toiminta on saatu todennettua. 4.2 Kasvualustatavoitteet (tavoitteet 2 ja 3) Saadut tulokset ruokohelven ja järviruo on kasvualustakäytöstä ovat olleet kokonaisuutena lupaavia. Eniten koekasvatuksissa testattiin jääsalaattia, mansikan, vadelman, kurkun ja metsäpuiden kasvatusta (ks. alla) niillä kaikilla on saavutettu hankkeen aikana käyttökelpoinen resepti ruokohelpipohjaiselle kasvualustalle. 14

Koeviljelyissä ilmenneiden ongelmien aiheuttajat on paikallistettu ja ratkaisut niihin on tiedossa. Osa ko. ratkaisuehdotuksista on testattu ja pystytty saatujen tulosten perusteella edelleen kehittämään kasvualustatuotetta, osa ratkaisuehdotuksista on parhaillaan testattavana tai odottaa suunnitelmallista testausta. 4.2.1 Ruukkukasvatus (salaatti) Hankkeen aikana saatiin selvitettyä ruokohelven osalta sen kasvualustakäyttöä haitanneet tekijät. Maatumattomassa ruokohelpimurskeessa nämä ongelmat keskittyivät ennen muuta alkukasvatukseen. Erityisesti salaatilla ja muilla siemenestä asti ko. kasvualustalla kasvatettavilla kasveilla se ilmeni itämisen ongelmina (alhainen itämisprosentti ja itämisen ajoittuminen pitkälle aikavälille) ja alkuvaiheen kasvun hitautena. Itämisen ongelmat saatiin poistettua kylvöteknisillä ratkaisuilla ja/tai idätyskerroksella ruukun pinnalla. Toisen alkukasvatuksen ongelman (eli kasvun hitauden) syyksi on osoittautunut kasvualustan ravinnetilan heikkeneminen kasvatuksen alkuvaiheessa (ravinteet sitoutuvat kasvatuskosteudessa olevaan ruokohelpikuituun ja eivät ole kasvien siten käytössä kuin vasta myöhemmin). Kasvuongelmat ilmenevät sekä maanpäällisten osien että juurten kasvussa. Ongelman ratkaisua on haettu itse ruokohelpikuidun käsittelyllä ja seosaineiden (esim. puuhiili) lisäämisellä kasvualustaan ratkaisuvaihtoehtoja on testattu ja testataan edelleen. Myöhemmässä kasvatusvaiheessa (eli kun kasvatus on siirtynyt ravinneliuoskouruihin kahden kolmen viikon kuluttua kylvöstä) kasvien kasvussa ei näillä kasvualustoilla ilmennyt ongelmia. Maatuneen ruokohelpimurskeen käyttö kasvualustoissa osoittautui helpommaksi toteuttaa kuin maatumattoman murskeen. Sille löydettiin peruslannoituksen ja muiden kasvualustan tekovaiheessa lisättävien ainesosien osalta reseptit, joilla kasvualusta saadaan hyvään kasvukuntoon. Järviruo osta tehtyjä kasvualustoja testattiin jääsalaatin kasvatuksessa. Erityisesti kesäkorjatusta ja samalla hapotetusta järviruo osta tehty murske osoittautui hyvin toimivaksi kasvualustapohjaksi. Talvikorjatulla järviruo olla kohdattiin sen sijaan samankaltaisia ongelmia kuin maatumattomalla ruokohelvellä eli alkuvaiheen kasvu oli hidasta (itämisessä ei ongelmia). Alkukasvun ongelmiin haetaan ratkaisuja yhdessä ruokohelven kanssa toteutettavissa jatkotesteissä. 4.2.2 Marjan kasvatus Kahdella eri puutarhamarjalla eli mansikalla ja vadelmalla käyttämämme ruokohelpikasvualusta toimi hyvin. Varsinkin vadelmalla ko. kasvualusta osoittautui jopa erittäin hyväksi: perinteiseen turvekasvualustaan 15

verrattuna kasvu oli nopeampaa ja satokausi alkoi aiemmin satotasossa, marjojen koossa ja maussa ei ollut eroa turvekasvualustaan verrattuna. Mansikallakin ruokohelpi on osoittautunut lähes turpeenveroiseksi kasvualustavaihtoehdoksi, mutta se vaatii esim. toisenlaisen kastelu- ja lannoitusrytmityksen kuin mitä turpeella on käytetty (Kuisma 2013, Kuisma ym. 2013, 2014) ja kehitystyötä erityisesti vedensidontaominaisuuksien parantamiseksi. Ratkaisut ongelmiin löytynevät esim. kasvualustoihin lisättävistä vedenpidätysmateriaaleista, kasvatuslaatikoiden uudelleenmuotoilusta ja kastelukäytäntöjä muuttamalla (ks. liite 1) näitä testauksia tehdään tulevana kasvatuskautena. Ennen laajempimittaista ko. kasvualustan markkinointia mansikanviljelijöille tarvitaankin siis vielä kehitystyötä. 4.2.3 Kurkku Kasvihuonekurkun kasvu ja satotaso on ollut ruokohelpialustalla samankaltaista kuin sammal- ja turve- /kivivilla-alustoilla (MTT:n selvitys ja kokemukset Luukkaisen puutarhalla). Vaikka ongelmakohtiakin on edelleen ratkaistavana (esim. kasvualustan painuminen pitempiaikaisessa kasvatuksessa), niin ruokohelvestä tehtävä kasvualusta alkaa olla perusteltu vaihtoehto perinteisille kurkun kasvualustoille. 4.2.4 Puuntaimet Metsäpuutaimien (mänty ja kuusi) kasvatuskokeista saadut tulokset ruokohelpikasvualustoista olivat rohkaisevia (jatkokehittämistä ajatellen), mutta selviä ongelmiakin löytyi, erityisesti maatumatonta ruokohelpimursketta käytettäessä. Ongelmana on ennen kaikkea taimien kasvu ja myös taimipolte, itämisessä sen sijaan ei ole suuria ongelmia. Ongelmakohtiin on myös ratkaisuja tiedossa, esim. taimipoltteen vähentäminen lisäämällä kasvualustaan Mycostop-ainetta (Heiskanen 2014) niiden testaaminen on kuitenkin suurelta osin vielä tekemättä metsäpuutaimikasvatuksessa. 4.3 Kauppapuutarhojen jätteen kierrätys tavoite (4) ja matomultatuotanto Matomullan tuotannon kannattavuuteen vaikuttavat raaka-aineiden (puutarha-, navetta- ja tallijätteiden; kuva 9) kuljetusmatkat, tarvittava esikäsittely ja lopputuotteiden hinta. KMM on selvittänyt matomullan tuotannon kannattavuutta Honkajoki Oy:n kanssa perustuen teurastamojen navettajätteeseen sekä puutarhoilta tuleviin sivuvirtoihin (epäkurantit tuotteet ja käytetyt kasvualustat). KMM:n omien testausten ja kansainvälisen kokemuksen perusteella em. raaka-aineet soveltuvat hyvin matomullan tuotantoon. 16

Kuva 9. Ruukkusalaatin kasvatuksessa syntyvää kasvusto- ja kasvualustajätettä (sekä muoviruukkuja) kauppapuutarhan pihalla. Matomullan tuotannossa (200 m 2 :n pohjapinta-alalla) syntyy matomullan (500 m 3 ) lisäksi matoja (noin 5 000 kg) käytettäväksi esim. kalansyötteinä tai -rehuna. Matomultaa pystytään hyödyntämään kasvualustojen lannoituksessa ja näin tehty kasvualusta täyttää myös EU:n laajuiset luomukriteerit (sertifioinnin jälkeen). Kokonaishyödyt yhteen laskien voidaan matomullan tuotannosta saada taloudellisesti kannattavaa toimintaa. KMM:n tavoitteena on rakentaa ruokokasvien korjuuseen ja jätevirtojen hyödyntämiseen perustuva tuotantomalli puutarhojen kasvualustoille ja matomullalle (kuva 10). 17

Kuva 10. KMM:n malli ravinteiden kierrätyksestä kasvualusta- ja matomultatuotannossa (piirros: Aimo Turunen) Ravinnekaasusuodattimien kierrätys, matomultatuotanto ja kasvualustojen valmistus yhdistämällä saadaan aikaan kustannustehokas tapa yhdistää ravinteiden kierrätys ja kaupallinen toiminta. Tämän kokonaisuuden käytännön toteutukseen ja skaalaamiseen Kirkkokallion teollisuusalue tarjoaa optimaalisen mahdollisuuden yhteistyöverkostonsa ja laajennusmahdollisuuksiensa ansiosta (kuva 11). 18

Kuva 11. Honkajoki Oy ja sen ympäristössä tällä hetkellä olevat muut toimijat sekä niiden väliset materiaalija energiavirrat (copyright Honkajoki Oy). 4.4. Honkajoki Oy:n sivuvirtojen hyödyntäminen 4.4.1 Rejektivedet Honkajoki Oy:n rejektivesien suodatuksen osalta testeissä on päästy noin 85-95 % alenemaan kokonaisravinnemäärästä. Pääosa ravinteiden sitoutumisesta tapahtuu yhden-kahden päivän aikana. Noin 30-40 % ravinteista (pääosin ammoniumtyppeä) saadaan sitoutettua ruokohelpisuodattimeen ja loput suodinveden ravinteista on pystytty sakkaamaan (saostamaan) suodattimen pohjalle (kuva 12). Parhaillaan etsitään kustannustehokasta sakkausmenetelmää suodinvedelle. Tarkempi kuvaus testeistä ja tuloksista löytyy liitteestä 3. Honkajoki Oy:n tavoitteena on esisuodattaa rejektivedestään 85 90 % ravinteista ennen sen siirtämistä veden puhdistamoon. Kyseisen tasoisella esisuodatuksella saataisiin huomattavia säästöjä vedenpuhdistamolla ja kyseiset ravinteet olisivat edelleen hyödynnettävissä lannoitteista ja kasvualustoissa. Mikäli tämä suodatinteknologia saadaan toimimaan kustannustehokkaasti, on sillä globaalit markkinat vedenpuhdistamoilla ja lannoiteteollisuudessa. 19

Kuva 12. Pinnalla oleva kirkkaan rejektinesteen ammoniumtyppipitoisuus laskee arvosta 1000 mg/l arvoon 50-100 mg/l vuorokaudessa. Typpipitoinen sakka laskeutuu pohjalle. 4.4.2 Ravinnekaasut Honkajoki Oy:n kanssa tuotekehitysyhteistyö ravinnekaasusuodattimien osalta saatiin hankkeen aikana tehdasmittakaavan koesuodatinvaiheeseen (500m 2 ). Suodattimen toimivuutta seurataan systemaattisesti kuukausittain tehtävillä mittauksilla, joista vastaavat Honkajoki Oy ja Jyväskylän yliopisto (ympäristölupamittaukset). Mittauksissa tutkitaan sekä hajujen haittojen kehitystä (ml hajuraati ) että ravinteiden sitoutumista ruokohelpisuodattimeen. Ensimmäiset mittaukset tehdään joulukuussa ja kokonaistulokset mittauksista saadaan kesällä 2015. Mikäli koesuodatin toimii pilottisuodattimien tavoin (80-90% alenema hajuissa), pyritään testaustoimintaa laajentamaan mm. metsäteollisuuteen seuraavan vuoden aikana. 5. Hankkeen vaikuttavuus/vaikutukset Hankkeen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi on tehty yksityiskohtaisesti liitteenä 5 olevassa asiakirjassa ko. asiakirjan pohjana on Ympäristöministeriöltä hankeohjeistuksen mukana saatu asiakirja. Alla on esitetty tiivistetysti pääkohdat ko. arvioinnista. KMM:n tuotteiden raaka-aineena käytettävät järvi- ja meriruoko keräävät kosteikoilta ja rantavesistä runsaasti ravinteita: Ajosenpään (2014) mukaan yhden hehtaarin ruokomassaan (5 t kuiva-ainetta) on sitoutunut n. 80 kg typpeä ja 7 kg fosforia. Merkille pantavaa tässä toiminnassa on, että tällöin saadaan talteen jo 20

vesistössä olevia ravinteita, kun monet muut ravinteiden kierrätystä edistävät toimenpiteet keskittyvät lähinnä valumien ennaltaehkäisyyn. Ruokojen korjuun myötä rantamaisemat avautuvat uudelleen kaikkien iloksi. Näitä raaka-aineita edelleen jalostamalla (kasvualustat, kuivikkeet, ravinnekaasu- ja rejektivesisuodattimet, matomulta), saadaan aikaan tehokas raaka-aineiden kierrätyssysteemi, jossa ravinnehävikit ovat hyvin pieniä. Kokonaisuus yhdistämällä on mahdollista luoda vesistöjen tilaa parantava ja ravinnekierrätystä edistävä kaupallisesti kannattava malli koko Itämeren alueelle. Samalla näistä raaka-aineista tuotetut kasvualustat tarjoavat ekologisen, kotimaisen ja turve- /kivivillavapaan kasvualustan esim. luomutuotantoon. Näille tuotteille on mahdollista saada koko EU:n laajuinen ympäristömerkki turvealustoista poiketen. Kaikista em. tuotteista on mahdollista tehdä vientituotteita, joille markkinat ovat jo olemassa. 6. Tulosten kestävyys ja hyödyntäminen Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää kaupallisia tuotteita ruokohelvestä ja järviruo osta. Kasvualustojen osalta emme päässeet hankkeen aikana vielä ammattiviljelijätasolle, mutta esim. harrasteviljelyssä (ravintoloiden terassit yms.) tuote toimii. Ammattiviljelyyn (ja erityisesti luomuviljelyyn) tarvitaan löytää vielä ratkaisut alkukasvatuksessa ilmenneisiin ongelmiin. Näiden toimenpiteiden jälkeen kasvualustat ovat valmiita markkinoitavaksi myös ammattiviljelyyn (kesällä 2015). Muihin turvevapaisiin tuotteisiin verrattuna KMM:n tuotteilla on selkeitä kilpailuetuja, joiden avulla uskomme 10 % markkinaosuuden olevan realistista saavuttaa. Kun ruokojen korjuuseen pystytään luomaan tehokas korjuuteknologia ja KMM saa kasvualustat toimimaan ammattikäytössä, on mahdollista luoda ravinteiden talteenottoon ja kierrätykseen taloudellisesti kannattava malli koko Itämeren alueelle. Tämän mallin avulla on yhtä aikaa mahdollisuus edistää vesiympäristön tilaa ja luoda merkittävä määrä taloudellista toimintaa ja työpaikkoja. Kokonaisuus olisi green- ja cleantechiä parhaimmillaan, jolle on olemassa vahva lainsäädännön ja sidosryhmien tuki. Toiminnan voi myös katsoa täyttävän kestävän kehityksen kriteerit kaikilla sen ulottuvuuksilla (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen). Honkajoki Oy:n kanssa tehty yhteistyö ravinnekaasujen talteenottoteknologian kehittämisessä eteni hankkeen aikana nopeasti. Mikäli tehdasmittakaavan pilottisuodatin toimii odotetusti (yhden vuoden), voidaan teknologian hyödyntämistä laajentaa nopeasti ensin yhtiön sisällä ja sen jälkeen siirtyä testaamaan sen toimintaa esim. teurastamoille ja metsäteollisuuteen. Tämän ketjun päässä on globaali vientituote. 21

Suomessa teollisuuslaitosten ympäristölupaehdot hajupäästöjen suhteen ovat kiristyneet huomattavasti (esim. Honkajoki Oy:n 90 % hajuista saatava talteen). Sama kehitys on menossa kaikkialla, kun kaupunkien ilman laatua halutaan parantaa ja asutus laajenee myös teollisuuden läheisyyteen. Tällöin niin lainsäädäntö kuin yhteisöjen paine pakottaa teollisuuden omaksumaan parhaan mahdollisen teknologian (BAT-periaate) hajupäästöjen vähentämiseksi. Hankkeen aikana päästiin hyviin tuloksiin ravinteiden erottamisessa Honkajoki Oy:n rejektivedestä (laboratoriokokeissa 80-95%). Mikäli Pilot-kokeissa Honkajoella pystytään tulokset skaalaamaan teolliseen mittakaavaan, on teknologia hyödynnettävissä globaalisti vedenpuhdistamoilla. Honkajoki Oy:n toiminta teurastamojen jätevirtojen käsittelijänä (ravinteet) ja puutarhan naapurina (jätemateriaali), yhdistettynä ravinnekaasusuodattimien ruokohelpipatjan (1500 m 3 /vuosi) jatkokäyttöön, mahdollistaa kannattavan liiketoiminnan ja ravinteiden kierrätyksen yhdistämisen kasvualusta ja matomulta tuotannossa. Edellä mainitut toimenpiteet yhdistämällä on mahdollista luoda tehokas ravinteiden kierrätysmalli, jossa hyödynsaajina ovat kaikki mukana olevat tahot - erityisesti rantaluonto ja siellä liikkuvat tai rannoilla asuvat ihmiset hyötyvät toimenpiteistä. Koska hyötyjiä on paljon, niin asian edistäminen sekä poliittisesti että juridisesti pitäisi olla mahdollista ilman suurta vastustusta. Taloudellisen toiminnan näkökulmasta on mahdollista luoda toimintakokonaisuuksia, jotka varmistavat kannattavan taloudellisen toiminnan. Näistä kokonaisuuksista on myös mahdollista luoda malleja (Franchising- tyyppisesti), joita voidaan hyödyntää esim. vientitoiminnassa. 7. Talousraportti Budjetin laatiminen kahdelle vuodelle oli vaativaa, kun hankkeen tavoitteena oli saada aikaan aivan uusia tuotteita. Olemassa oli taustatietoja ja hypoteeseja, mutta ei valmiita referenssejä tai laitteita ko. tuotteiden tekemiseen. Monet asiat (esim. lupaprosessi/ Evira ja tuotekehitys) veivät paljon enemmän aikaa kuin alun perin ajateltiin. Tuotekehitys ja uudet asiakassuhteet (Honkajoki Oy) toivat myös mukaan aivan uusia mahdollisuuksia, joista ei alkuperäistä hankesuunnitelmaa ja budjettia laadittaessa ollut mitään tietoa. Uusien asioiden budjetointi muutoksenhakuvaiheessa oli myös hankalaa, koska moni asia muuttui esimerkiksi koesuodattimen toteutuksessa suunniteltuun verrattuna. 22

Kireä aikataulu ja myös kesälomakausi aiheutti ongelmia suurempien hankintojen (koesuodattimeen liittyvät) kilpailuttamiseen. Lopulliset rakenneratkaisut olivat kuitenkin huomattavasti alustavia kustannusarvioita pienemmät. Esimerkiksi koesuodattimen välipohjan kustannuksiksi insinööritoimisto oli arvioinut 200-250 000 euroa (alv 0 %), mutta toteutuneet kustannukset olivat vain noin 38 500 euroa (alv 0 %). Hankkeen kokonaisbudjetti oli 223 860 euroa, josta Ympäristöministeriön osuus oli 179 088 euroa (80 %) ja omarahoituksen osuus 44 772 euroa (20 %). Hankkeen toteutuneet kokonaiskustannukset olivat 251 201 euroa, eli budjetti ylittyi noin 27 000 eurolla (n. 12 %). Kyseinen ylitys katettiin kokonaisuudessaan KMM:n toimesta (toteutunut omarahoitus 72 351 euroa). Ylitys johtui kokonaan ravinnekaasusuodattimeen (500 m 3 ) kohdistuneista kuluista, jotka eivät olleet tiedossa alkuperäistä budjettia laadittaessa 2013. Ongelmia aiheutti lähinnä kustannusten kohdistuminen eri menokohtiin kuin alun perin oli suunniteltu. Samoin muutamista hankinnoista (ravinnekaasusuodattimen välipohja ja katos) olisi pitänyt pyytää ennakkopäätös rahoittajalta etukäteen, mikä olisi helpottanut viimeisten maksatuspäätösten valmistumista. Virhe tehtiin KMM:n päässä ja johtui lähinnä aikatauluista ja henkilöstömuutoksista. Kiitämme sekä hankkeen valvojaa että rahoittajaa ohjauksesta ja pitkämielisyydestä tässä kohtaa. Mielestämme, edellä mainitut seikat huomioiden, rahojen käyttö on hyvin linjassa tehtyjen töiden ja saavutettujen tulosten kanssa. Eräissä kohdin jäimme jälkeen alkuperäisistä tavoitteista (kasvualustat), toisissa taas pääsimme paljon alkuperäisiä tavoitteita pidemmälle (ravinnekaasusuodatin). Yksityiskohtainen kustannuserittelytaulukko (Excel-taulukko) on toimitettu hankkeen valvojalle 5.12.2014. 8. Suositukset tulevia hankkeita ja ohjelmia varten Pienen mikroyrityksen näkökulmasta Ympäristöministeriön RAKI-ohjelmasta saatu rahoitus hankkeelle on ollut monella tapaa hyvä väline tuotekehitykseen ja yhteistoimintaan sidosryhmien kanssa. Seuraavia käytännön huomioita tulevia hankkeita ajatellen: 1) Hanke on ollut joustava mikroyritykselle rahoituksen (muutoshakemuksen jälkeen 3 kk:n maksatusväli) ja muutostarpeiden suhteen. Pienelle toimijalle on ensiarvoisen tärkeää, että hankkeesta aiheutuneita kustannuksia voidaan laskuttaa useammin kuin kerran vuodessa. 2) Edellisessä kohdassa mainittu laskutuskertojen lisääntyminen aiheutti samalla väliraportoinnin tiivistymistä. Väliraportointikausien lyhenemisellä voi nähdä hanketoteuttajan kannalta sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Positiivisia ovat mm. budjetti- ja tavoiteseurannan tiivistyminen sekä laskutuksen nopeutuminen, negatiivisia esim. väliraportointiin kuluva aika (voi tosin korvautua 23

loppuraportointiin kuluvan ajan vähenemisellä). Vaadittavan (kirjallisen) väliraportoinnin muotovaatimuksia voisi tarkastella uudelleen näissä tiheästi tapahtuvissa raportoinneissa. 3) Ainakin hankkeemme kaltaisessa tuotekehityshankkeessa olisi hyvä tehdä noin puolivälissä tarkastelu budjetin ja tavoitteiden toteutumisen osalta. Tässä tarkastelussa katsottaisiin, onko alkuperäisissä suunnitelmissa osattu rahoitustarpeet kohdentaa oikein. Kyseisen tarkastelun tarpeen ja laajuuden määrittelyssä hanketoteuttaja on avainasemassa. 4) Parempi koordinaatio rinnakkaishankkeiden kanssa olisi hyväksi jo aloitusvaiheessa. Esimerkiksi yhteisen aloituspalaverin avulla voitaisiin aikataulut ja muut yhteistoiminnasta hyötyvät osa-alueet saada toimimaan yhteen hankkeiden aikana. 5) Yleisesti tarkastellen on tärkeää saada koko tuotanto- ja tutkimusketju toimimaan yhtenäisesti. Tällöin säästytään päällekkäisyyksiltä ja turhilta viivästyksiltä. Erityisesti tämä koskee pieniä yrityksiä, joilla ei ole kokemusta hanketoiminnasta. Tutkimus tuotteistamisen ja markkinoinnin tukena on tärkeää tulevissa RAKI-hankkeissa, koska ilman kaupallista läpimurtoa koko muu työ jää pitkälti hyödyntämättä hankkeiden jälkeen. KMM:n hanketta ajatellen erityisesti raaka-aineen (järviruoko) korjuuseen liittyvät hankkeet ovat tulevaisuudessa tärkeitä raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi. Korjuuseen, varastointiin ja esikäsittelyyn kasvualustatuotantoa varten täytyy tulevissa hankkeissa varata oma kehittämislinja. Ruokojen korjuun osalta pitää keskittyä helposti korjattaviin alueisiin, joissa hehtaarisadot ovat korkeita ja korjuukustannukset matalia. Tällöin sekä korjuuseen että jatkojalostukseen on mahdollista löytää yrittäjiä riittävän suurien raakaainemäärien kautta. Logistiikkaketjun osalta täytyy ruokojen varastointi ja esikäsittely suunnitella hyvien kulkuyhteyksien päähän ja riittävän suuriin yksiköihin, jolloin kuljetuskustannukset pysyvät kohtuullisina. 24

Viitattu kirjallisuus Ajosenpää, T. 2014. Suunnittelulla ja ruo on hyötykäytöllä tehokkuutta rantojen hoitoon: Tuloksia ja kokemuksia VELHO-hankkeesta. Raportteja 55/2014. Varsinais-Suomen ELY-keskus, Turku. 112 s. European Eco-label user manual for growing media. 2006. Saatavissa: http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/documents/gm_criteria2.pdf. Komulainen, M., Simi, P., Hagelberg, E., Ikonen, I. & Lyytinen, S. 2008. Ruokoenergiaa järviruo on energiakäyttömahdollisuudet Etelä-Suomessa. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 66. Turun ammattikorkeakoulu, Turku. 77 s. Paajanen, O.-P. 2012. Ruokohelpeä lehmille. Sanomalehti Karjalainen, 13.7.2012. Schmilewski, G. 2009. Growing medium constituents used in the EU. Acta Hort. (ISHS) 819: 33-46. Saatavissa: http://www.actahort.org/books/819/819_3.htm Tike (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus). 2014. Käytössä oleva maatalousmaa. Saatavissa: http://www.maataloustilastot.fi/kaytossa-oleva-maatalousmaa. 25

Liite 1. Vadelman ja mansikan kasvualustakokeilut ruokohelvellä kesällä 2014 Ruutiaisen Puutarha/Ismo Ruutiainen Niinikummuntie 11 B 82500 Kitee Vadelman kasvualustakokeilu kasvikuidulla (ruokohelpi) Ruutiaisen Puutarhalla järjestettiin vadelman kasvualustakokeilu kesällä 2014 jatkokokeiluna vuoden 2013 kokeiluille. Koejärjestelyt Vadelman taimet istutettiin 10 litran taimistoruukkuihin 16-18.4.2014. Kasvualustana käytettiin hapotettua, peruslannoitettua (Kekkilän PL1 1 kg/m 3 ) ja peruskalkittua, murskattua ruokohelpeä. Helpi oli muhitettu koko talven 0-5 C:een lämpötilassa muovilla peitettynä. Taimia oli yhteensä 276 kpl. Muutamiin ruukkuihin (10 + 10 kpl) sekoitettiin tasaisesti puukuitua (20/40 %). Taimet laitettiin kahteen vierekkäiseen riviin tunneliin 2 m etäisyydelle toisistaan, taimiväli 33 cm. Verranteena käytettiin puhtaaseen, karkeaan, peruslannoitettuun turpeeseen (Kekkilä White 640 W) istutettuja taimia (138 kpl) sekä uusiokäyttöiseen turpeeseen istutettuja taimia. Kasvualusta tehtiin murskaamalla edellisenä vuonna kasvaneet vadelman ruukkutaimet kasvualustoineen kompostoitumaan yhdeksi talveksi pressulla katettuun kasaan. Uusioturpeen kalkitukselle, eikä lannoitukselle ollut tarvetta. Verrannetaimista Kekkilän turpeessa kasvaneet olivat koetaimien viereisessä rivissä, uusioturpeessa kasvaneet tunnelialueen muissa huoneissa. Taulukko 1. Vadelman kasvualustakokeiluun liittyneiden töiden ajoittuminen v. 2014. taimien istutus 16-18.4. letkukastelu, kasvihuone 18.4. - 17.5. siirto tunneleihin, kastelutippujen asennus 17.5. kasvualustan päältäkastelu 18.5. tuenta, versojen sitominen 17.5. vegetatiiversojen poisto 2.6. kasvualustamittaukset: EC, ph 23.4; 2.5.; 28.5; 13.6; 25.6; 10.7 kastelu ja lannoitus 17.5. - 2.9. sadonkorjuu 19.7-30.8. kasvuston raivaus 5.9. ruukkujen desinfiointi 1.10. Vadelmalajikkeena käytettiin skotlantilaista Glen Ample lajiketta. Taimet olivat tyypiltään ns. long cane taimia, joissa kussakin taimessa oli kaksi sadontuotantoon viritettyä versoa. Taimia istutettiin yksi/ruukku. Taimet olivat avomaalla Englannissa kasvatettuja astiataimia. Taimet istutettiin lämmitettävässä kasvihuoneessa, josta ne siirrettiin 17.5. muovitunneleihin. Taimet kasteltiin heti siirron jälkeen huolellisesti letkulla ruukun päältä. 26

Kesäkuun alussa taimista poistettiin ylimääräiset vegetatiiviversot, vain kaksi veroa/taimi jätettiin. Taimia hoitolannoitettiin koko kesä kastelun yhteydessä laimeilla lannoiteliuoksilla, samalla tavalla kuin turvealustallakin olleita taimia. Ruokohelpialustaa kasteltiin sen lisäksi muutama kerta puhtaalla vedellä kuumimpaan aikaan riittävän nestejännityksen turvaamiseksi. Tulokset Sadon määrää ei punnittu, joten eroa turvealustoilla kasvaneisiin taimiin ei voi tarkasti arvioida. Silmämääräisesti marjoja oli sekä ruokohelvessä, että uudessa turpeessa kasvaneissa taimissa yhtä paljon. Marjakoossa, maussa tai värissä ei myöskään ollut havaittavia eroa. Sen sijaan uusioturpeeseen verrattuna ruokohelpialustoilla taimet olivat selvästi parempikuntoisia, rehevämpiä, marjat laadullisesti parempia ja sato runsaampi. Edellisvuoteen verrattuna myös uusia, ns. vegetatiiviversoja kasvoi tällä kertaa normaalisti. Ruokohelvessä kuten uudessa turpeessa kasvaneet taimet olivat yleisilmeeltään sopivan vihreitä ja elinvoimaisia, kasvu oli tasapainoista. Kasvualustoista seurattiin ph:ta, johtokykyä ja nitraattitypen määrää (taulukko 2). Typen määrää olisi ilmeisesti pitänyt vähentää kun oli havaittavissa uusien versojen puuttuminen ja siitä johtuva ravinteiden, varinkin typen tarpeen väheneminen. Taulukko 2. Puristenesteestä tehtyjen johtokyky-, ph- ja nitraattityppimittausten tulokset. johtokyky, ms/cm kasvualusta 23.4.-14 2.5.-14 28.5.-14 13.6.-14 25.6.-14 10.7.-14 turve- ja vadelmamurske 0,9 0,8 0,6 0,6 1,1 0,9 turve 1 0,8 0,7 0,7 0,8 1,1 ruokohelpi 1,3 1,2 1,4 0,6 0,6 0,8 ruokohelpi + puukuitu 0,8 1,1 0,7 1 0,6 1,3 ph kasvualusta 23.4.-14 2.5.-14 28.5.-14 13.6.-14 25.6.-14 10.7.-14 turve- ja vadelmamurske 6,2 6,2 6,1 5,9 5,9 6,4 turve 6,2 5,9 6,1 5,9 6 6,7 ruokohelpi 6,4 6,8 6,4 6,9 7 7 ruokohelpi + puukuitu 6,8 6,9 6,7 6,7 7,1 6,7 Nitraattityppi, mg/l kasvualusta 2.5.-14 10.7.-14 turve- ja vadelmamurske 50 100-250 turve 100-250 100-250 ruokohelpi 10-25 10-25 ruokohelpi + puukuitu 0-10 25 Ruokohelvessä kasvu oli ripeätä ja sato alkoi turvealustaan verrattuna pari päivää aikaisemmin. Myös juurien kasvu oli normaalia ja juuria muodostui runsaasti. Jonkin verran ongelmia aiheutti ruokohelpimurskeen seassa olleet rikkakasvien siemenet, jotka itivät kesän aikana. Joukossa oli mm itävää ruokohelven siementä. Kesän aikana ruokohelpi kasvoikin lähes 2- metriseksi. 27

Mansikan kasvualustakoe kasvikuidulla (ruokohelpi) Ruutiaisen Puutarhalla järjestettiin mansikan kasvualustakokeilu kesällä 2014. Koejärjestelyt Mansikan taimet istutettiin 10 litran Bato -laatikoihin 29.3.2014. Kasvualustana käytettiin hapotettua, peruslannoitettua (Kekkilän PL1 1 kg/m 3 ) ja peruskalkittua, murskattua ruokohelpeä. Helpi oli muhitettu koko talven 0-5 C:een lämpötilassa muovilla peitettynä. Taimia oli yhteensä 540 kpl. Toisin kuin edellisen vuonna laatikon pohjalle ei laitettu muovisuikaletta hidastamaan veden poistumista laatikoiden pohjarei istä koska oletettiin, että hienojakoisempi ja maatuneempi ruokohelpialusta pidättäisi vettä muutenkin riittävästi. Osaan ruokohelpialustoja sekoitettiin myös puukuitua 10 % ja 20 % tarkoituksena lisätä vedenpidätyskykyä. Ennen istutusta laatikoissa ollutta kuivaa kasvualustaa kasteltiin runsaasti. Kastelua jatkettiin turvealustaa selvästi runsaampana koko esikasvatusajan. Istutetut taimet esikasvatettiin lämmitettävässä kasvihuoneessa kukinnan alkuun asti. Päivisin lämpötila oli säätilasta riippuen 15 20 C, yölämpötilana pidettiin +5 C:tta. Tuuletusraja oli 20 C. Esikavastusaikana taimet lannoitettiin kaksi kertaa vesiliukoisella laimealla lannoiteliuoksella ( Ferticare mansikka ). Kukintavaiheessa 16.5. taimet siirrettiin lämmittämättömiin kausikasvihuoneisiin ns. tunneleihin. Taimien siirtoa viivytettiin n. viikon verran hallanvaaran takia. Taimia kasteltiin päivittäin yleensä kaksi kertaa ja lannoitettiin kerran ( Ferticare mansikka tunneleihin siirrosta alkaen ja jatkuen 1 vk poiminnan alusta, Ferticare hydro sadonkorjuun loppuun). Ruokohelpilaatikoita kasteltiin ja lannoitettiin useammin koska niiden vedenpidätyskyky ei ollut turvealustan luokkaa. Tulokset Mansikan satoa ei punnittu, joten eroa turvealustoilla kasvaneisiin taimiin ei voi tarkasti arvioida. Silmämääräisesti marjoja oli kasvualustasta riippumatta suurin piirtein yhtä paljon. Ruokohelpialustalla marjakoko jäi selvästi turvealustoja pienemmäksi. Marjan maussa tai värissä ei ollut havaittavia eroa. Mansikan kasvu oli ruokohelpialustalla turpeeseen verrattuna heikompaa, lehdet olivat pienempiä ja kasvuston yleisilme vaaleampi. Juuristo kasvoi normaalisti. Ruokohelpialustalla kukinta alkoi 3-4 päivää ennen turvealustoja. Sama ero jatkui sadonkorjuuseen asti. Ilmeisesti kasvualustan ilmavuus pitää ruokohelpialustan turvetta lämpimämpänä, jolloin myös kasvu on nopeampaa. Jonkin verran ongelmia aiheutti ruokohelpimurskeen seassa olleet rikkakasvien siemenet, jotka itivät kesän aikana. Joukossa oli mm itävää ruokohelven siementä. Johtokykymittaukset Mansikan johtokyky pyritään pitämään kasvuvaiheesta riippuen n. 1-5 2,0:ssa. Yleisesti voidaan todeta, että johtoluvussa oli molemmilla kasvualustoilla varsin suuria vaihteluita (taulukko 3). Turpeella vaihteluita oli kuitenkin vähemmän (0,7 2,1) kuin ruokohelvellä (0,8 2,9). 28

Taulukko 3. Puristenesteestä tehtyjen johtokykymittausten tulokset (ms/cm). 2.5.-14 28.5.-14 13.6.-14 25.6.-14 10.7.-14 kasvualusta johtokyky johtokyky johtokyky johtokyky johtokyky turve 1,6 0,7 1,2 2,1 1,5 ruokohelpi 1,3 1 2,9 1,9 0,8 ph mittaukset Molemmilla kasvualustoilla ph pysyi tyydyttävän tasaisena koko mittausjakson ajan (taulukko 4). Vaihteluita oli, mutta mittausarvot olivat kuitenkin koko ajan mansikan kannalta sopivalla tasolla. Taulukko 4. Puristenesteestä tehtyjen ph-mittausten tulokset. 2.5.-14 28.5.-14 13.6.-14 25.6.-14 10.7.-14 kasvualusta ph ph ph ph ph turve 6,1 6,7 6,4 6,5 6,4 ruokohelpi 6,7 6,7 6,5 7 6,7 Nitraattitypen mittaukset Ruokohelpialustalla nitraattitaso oli kuten vadelmallakin varsin alhainen (taulukko 5). Sadonkorjuun loppuvaiheessa otettu jälkimmäinen korkea mitta-arvo johtunee lisälannoituksesta, jota pyrittiin tekemään, jotta mansikan typen saanti olisi pysynyt riittävänä. Turvealustalla sadonkorjuun loppuvaiheen alhainen arvo johtuu typpilannoituksen vähentämisestä sadonkorjuun lopussa. Taulukko 5. Puristenesteestä tehtyjen nitraattityppimittausten tulokset (mg/l). 2.5.-14 10.7.-14 kasvualusta nitraatti- N nitraatti- N turve 100-250 10-25 ruokohelpi 10-25 100 Johtopäätökset Vaikka ruokohelpi oli aiempiin kokeiluihin verrattuna hienojakoisempaa ja pidemmälle maatunutta ei vedenpidätyskyky ollut ainakaan käytettävissä ollutta tekniikkaa käytettäessä riittävä. Edes vettä hyvin sitovan puukuidun (10/20 %) lisääminen ei riittänyt pidättämään vettä riittävästi. Koska vesi ei sitoutunut riittävästi kasvualustaan, eivät ilmeisesti myöskään ravinteet sitoutuneet riittävästi koska kasvu oli heikohkoa, lehdistö vaaleata ja marjat pienehköjä. Verranteena käytetyssä uudessa turvealustassa sen sijaan kasvu ja sadontuotto olivat normaaleja. 29