Sisällys Alkusanat... 3 1. Sipoon kunnan hyvinvointipolitiikka, strategiat, ohjelmat ja tavoitteet... 4 1.1 Sipoon kunnan hyvinvointipolitiikan

Sisällys Alkusanat... 3 1. Sipoon kunnan hyvinvointipolitiikka, strategiat, ohjelmat ja tavoitteet... 4 1.1 Sipoon kunnan hyvinvointipolitiikan tavoitteet... 4 1.2 Sipoo 225 -strategian keskeiset linjaukset... 4 1.3 Hyvinvoinnin edistämistä tukevat muut strategiat, ohjelmat ja suunnitelmat... 4 1.4 Sähköinen hyvinvointikertomus... 5 1.5 Raportin hyvinvointitarkastelun teema-alueet:... 6 1.6 Hyvinvointiteemat, indikaattorit ja vertailualueet... 6 2. Kunnan rakenteet, talous ja elinvoima...1 2.1. Sipoon väestörakenne 29 213...1 2.2 Sipoon sosioekonominen rakenne 29 213...19 2.3 Sipoon talous ja elinkeinopalvelut...22 2.3.1 Talous...22 2.3.2 Elinkeinopalvelut...24 2.4 Luonto ja arjen elinympäristö hyvinvoinnin edistäjinä...26 2.5 Yhteenveto Sipoon väestöstä, kunnan rakenteista, taloudesta ja elinvoimasta...26 3 Hyvinvointitiedon tarkastelua indikaattoreiden ja kunnan omien toimintatietojen perusteella...28 3.1 Kaikki ikäryhmät...28 3.1.1 Osallisuus ja elämänlaatu...28 3.1.2 Terveys ja toimintakyky...3 3.1.3 Toimeentulo, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus...32 3.1.4 Yhteenveto kaikkia ikäryhmiä koskevasta hyvinvointitiedosta...33 3.2. Lapset, varhaisnuoret ja lapsiperheet...34 3.2.1 Osallisuus ja vaikuttaminen...34 3.2.2 Elämänlaatu, turvallisuus sekä terveys ja toimintakyky...35 3.2.3 Toimeentulo, asuminen ja ympäristö...39 3.2.4 Kuntalaisten palvelut...41 3.2.5 Yhteenveto lasten, varhaisnuorten ja lapsiperheiden hyvinvointitiedoista...42 3.3 Nuoret ja nuoret aikuiset...43 3.3.1 Terveys ja toimintakyky...44 3.3.2 Turvallisuus, asuminen ja ympäristö...48 3.3.3 Opiskelu sekä toimeentulo ja työ...5 3.3.4 Yhteenveto nuorten ja nuorten aikuisten hyvinvointitiedoista...52 3.4. Työikäiset...52 3.4.1 Henkinen hyvinvointi sekä terveys ja toimintakyky...52 1

3.4.2 Turvallisuus...56 3.4.3 Työ ja toimeentulo...56 3.4.4 Yhteenveto työikäisten hyvinvointitiedoista...58 3.5. Ikäihmiset...58 3.5.1 Henkinen hyvinvointi sekä terveys ja toimintakyky...58 3.5.2 Asuminen ja ympäristö sekä kuntalaisten palvelut...6 3.5.3 Toimeentulo...61 3.5.4 Yhteenveto ikäihmisten hyvinvointitiedoista...62 4. Yhteenveto sipoolaisten hyvinvoinnista ja palvelujärjestelmästä...63 4.1 Rakenteet ja tavoitteet...63 4.2 Hyvinvoinnin nykytila...64 4.3 Sipoolaisen hyvinvointitulevaisuuden vahvuuksia, haasteita ja mahdollisuuksia...65 5. Suunnitelma hyvinvoinnin edistämisestä...66 6. Pohdinta...71 Liitteet...72 2

Alkusanat Väestön hyvinvointi on kehittynyt myönteisesti useilla eri osa-alueilla, mutta toisaalta hyvinvointi jakautuu epätasaisesti väestöryhmittäin. Kuntalain 41/215 mukaan kunta ylläpitää ja edistää asukkaidensa hyvinvointia kehittämällä kunnan elinvoimaa ja toimintakykyä pitkäjännitteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Hyvinvointipolitiikka sisältää kaiken toiminnan, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja sen kokemiseen. Hyvinvointityö koskee kaikkia kunnan toimijoita viranhaltijajohdosta ja poliittisista päätöksentekijöistä työntekijöihin, kuntalaisiin ja alueellisiin ja paikallisiin yhteistyökumppaneihin. Kuntien hyvinvointityön vaikutuksia dokumentoidaan, seurataan ja arvioidaan hyvinvointikertomuksissa. Hyvinvointikertomus on hyvinvointijohtamista ja poliittista päätöksentekoa tukeva asiakirja, jota on työmenetelmänä kehitetty 2-luvun alusta alkaen. Nykyisin käytössä on Kuntaliiton ylläpitämä, kunnittaisia hyvinvoinnin seurantatietoja sisältävä sähköinen kertomusalusta (www.hyvinvointikertomus.fi). Rekistereihin ja tiedonkeruisiin perustuvia valtakunnallisia ja kunnittaisia hyvinvointiraportoinnin seurantatietoja täydennetään kuntien omilla strategioihin ja toimenpideohjelmiin liittyvillä tiedoilla. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on terveydenhuoltolain 1326/21 ja sosiaalihuoltolain 131/214 mukaan raportoitava valtuustolle vuosittain. Lisäksi valtuustolle on valmisteltava kerran valtuustokaudessa laaja hyvinvointikertomus. Kertomus sisältää katsauksen kuntalaisten hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä ja suunnitelman kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä arvioinnin toteutetusta hyvinvoinnin edistämistoiminnasta ja toteutuneesta hyvinvointipolitiikasta. Hyvinvoinnin osatekijöinä tarkastellaan terveyden ja toimintakyvyn lisäksi elinolosuhteita, ympäristöä, asumisoloja, toimeentuloa, harrastuksia, ihmissuhteita, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja turvallisuutta. Hyvinvoinnin ja terveyden suora mittaaminen on monimutkaista, ja hyvinvointi merkitsee ihmisille erilaisia asioita elämänkaaren eri vaiheissa. Sipoon hyvinvointikertomuksessa 213 216 kuvataan asukkaiden hyvinvointitilannetta elämänkaarimallin mukaisissa ryhmissä. Sipoon kunnan hyvinvointikertomuksen valtuustokauden 213 216 laatimisesta on vastannut kunnan johtoryhmä ja sen nimeämä poikkihallinnollinen hyvinvointityöryhmä. Kunnan johtoryhmä Kunnanjohtaja Mikael Grannas, talous- ja hallintojohtaja Pekka Laitasalo, vt. kehitysjohtaja Pekka Söyrilä, sivistysjohtaja Kurt Torsell, sosiaali- ja terveysjohtaja Leena Kokko, tekninen johtaja Ilari Myllyvirta, henkilöstöpäällikkö Anne Iijalainen 2.8.215 saakka, henkilöstöpäällikkö Merja Soosalu 3.8.215 alkaen, henkilöstön edustaja Juha Huotari. Hyvinvointityöryhmä Palvelupäällikkö-hyvinvointikoordinaattori Leena Pääkkönen-Tarvainen (varaedustaja palvelujohtaja Bodil Grön), erikoissuunnittelija Rita Lönnroth (varaedustaja hallintosihteeri Nina Grandell), ruotsinkielinen opetuspäällikkö Hannu Ollikainen (varaedustajat liikuntapalvelupäällikkö Piritta Forsell, kansalaisopiston rehtori Annelie Åkerman-Anttila), tilakoordinaattori Juha Huotari lokakuuhun 215 asti, hallintosihteeri Lari Siren, suunnittelija Suvi Tuiskunen lokakuusta 215 alkaen (varaedustaja lupasihteeri Paula Kling), johtoryhmän sihteerinä toimiva suunnittelija Heidi Träskelin, laskentapäällikkö Johan Mattsson lokakuusta 215 alkaen (varaedustaja tiedottaja Stella Lausamo 18.6.215 saakka). Filosofian tohtori Mari-Anna Berg valmisteli käsillä olevaa raporttia kuuden kuukauden ajan kesäkuun 215 loppuun saakka. 3

1. Sipoon kunnan hyvinvointipolitiikka, strategiat, ohjelmat ja tavoitteet 1.1 Sipoon kunnan hyvinvointipolitiikan tavoitteet Kunnan toiminnan tavoitteena ovat hyvinvoivat asukkaat, jotka ottavat vastuuta omasta terveydestään ja tuntevat olonsa turvalliseksi ja kokevat saavansa laadukasta palvelua. Tehokkaasti tuotetut hyvinvointia tukevat palvelut ovat yhdenvertaisesti ja helposti kaikkien asukkaiden ulottuvilla. 1.2 Sipoo 225 -strategian keskeiset linjaukset Sipoon lähtökohtana on vetovoimainen, kaksikielinen saaristokunta, jossa korostuvat aito yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen huomioiden samalla metropolialueen kasvuhaasteet. Sipoossa hyödynnetään luonto- ja maisema-arvoja kuntalaisten hyvinvoinnin lähteenä. Asuminen lähellä luontoa ja työtä on mutkatonta ja turvallista. Kehityksen perustana ovat kunnan laadukkaat palvelut ja edelläkävijäasenne. Sipoossa halutaan tarjota aktiivisille ja oma-aloitteisille ihmisille mahdollisuuksia yhteisölliseen asumiseen ja vapaa-aikaan sekä menestykselliseen yrittämiseen. Tavoitteena on noin 3 asukkaan kunta vuonna 225. Palvelutuotanto on osallistavaa, yhteistyöhön perustuvaa ja sosiaalista eheyttä tavoittelevaa. Toimintatapoja kehitetään aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti. Palveluissa kehitetään ajasta, paikasta ja välineestä riippumatonta 24/7 palvelua hyödyntäen nykyaikaisia digitaalisia mahdollisuuksia. Maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa tavoitteena ovat tiiviit taajamakeskukset palveluineen, virkistysmahdollisuuksineen ja hyvine joukkoliikenneyhteyksineen. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on taajamien tukeutuminen raideliikenteeseen. Kunnan taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehittäminen edellyttää riittävää kaavavarantoa asumiselle, työpaikoille ja palveluille. Pyrkimyksenä on tarjota monipuolisia asumisvaihtoehtoja ja sosiaalisesti tasapainoisia asuinalueita. Kunnassa kehitetään vuokraasuntotuotantoa. Kyliä kehitetään yhdessä kyläläisten kanssa. Työpaikkaomavaraisuuden lisääminen kunnassa on tärkeä tavoite. Maankäytön suunnittelussa lähtökohtana ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Suunnitelmien on perustuttava riittäviin selvityksiin sekä vaikutusten arviointeihin. Näin luodaan edellytykset terveelliselle ja turvalliselle elinympäristölle. Sipoon kunnan yritysohjelma ohjaa elinkeinoelämän kehitystä ja vastaa kunnan kasvutavoitteisiin. Päämääränä on kaksinkertaistaa (5 -> 11 ) Sipoon työpaikat vuoteen 225 mennessä. 1.3 Hyvinvoinnin edistämistä tukevat muut strategiat, ohjelmat ja suunnitelmat Seuraavassa on esitelty kuntastrategian ohella muita keskeisimpiä kunnan toimintaa ohjaavia strategioita, ohjelmia ja suunnitelmia: Talousarvio 215 Tilinpäätös 214 4

Sipoon yleiskaava 225 Kaavoituskatsaus 215 Helsingin seudun asuntostrategia 225 Helsingin seudun maankäyttösuunnitelma 25 Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma 215 Sipoon kunnan ympäristöohjelma Viher- ja virkistysaluestrategia Maapoliittinen ohjelma 25 (tarkistettu 28) Asuntopoliittinen ohjelma 212 215 Kaavoitusohjelma 215 218 Vesihuollon kehittämissuunnitelma 214 223 Sipoon joukkoliikenteen järjestämistapaselvitys, palvelutason määrittäminen ja linjastosuunnitelma Sipoon kunnan yritysohjelma 214 215 Itäisen Uudenmaan Turvallisuusohjelma 212 Sipoon liikenneturvallisuussuunnitelma 215 217 Sivistysosaston palveluverkkosuunnitelma Sipoon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma Sipoon lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosiksi 214 216 Sipoon vanhuspoliittinen ohjelma 213 216 Sipoon päihde- ja mielenterveystyön toimenpideohjelma Sipoon vammaispoliittinen ohjelma Sipoon kunnan kotouttamisohjelma 214 217 Nikkilän taideohjelma 215 1.4 Sähköinen hyvinvointikertomus Sähköinen hyvinvointikertomus on internetissä toimiva työväline (www.hyvinvointikertomus.fi), jolla kunnat voivat valmistella kerran valtuustokaudessa valtuustolle laadittavan laajan hyvinvointikertomuksen ja vuosittaisen raportin. Sähköiseen hyvinvointikertomusalustaan päivittyy valmiiksi hyvinvoinnin eri teemaalueilta kunnittaisia indikaattoriaikasarjoja taulukoina ja kuvioina. Kunnat voivat valita omalta kannaltaan keskeisimmät indikaattorit ja täydentää niitä kunnan omilla toimintatiedoilla. Lisäksi kunnat voivat vertailla oman kunnan hyvinvointitilannetta toisiin kuntiin valitsemalla haluamansa kunnat järjestelmästä vertailukunniksi. 5

1.5 Raportin hyvinvointitarkastelun teema-alueet: Kunnan rakenteet, talous ja elinvoima Kunnan rakenteita, taloutta ja elinvoimaa kuvaavina tietoina tarkastellaan: Väestörakenne Väestömäärä Väestönmuutoksen osatekijät (luonnollinen väestönkasvu, muuttoliike) Ruotsinkielisten osuus Vieraskielisten osuus Ikäryhmittäiset väestömäärät: 24-vuotiaat, 25 64-vuotiaat, 65 74-vuotiaat, 75 84-vuotiaat ja 85 vuotta täyttäneet Sosioekonominen rakenne Elatussuhde Työllisten osuus Lapsiperheiden osuus Yksinhuoltajaperheiden osuus Yhden hengen asuntokuntien osuus Koulutustasomittain Kunnan talous ja elinkeinopalvelut Kunnan toimintakulut Toimintamenojen ja verotulojen kasvu Sipoon ja Uudenmaan asukaskohtaiset toimintakulut Verotulojen, toimintatuottojen ja valtionosuuksien suhde toimintakuluihin Työpaikkaomavaraisuusaste Uusien yritysten määrä 1.6 Hyvinvointiteemat, indikaattorit ja vertailualueet Hyvinvointikertomuksessa hyvinvointi-indikaattoreita käsitellään kymmenestä eri teemasta. Niitä tarkastellaan ensin koko väestön osalta ja toiseksi elämänkaariajattelun mukaisissa ryhmissä: lapset, varhaisnuoret ja lapsiperheet, nuoret ja nuoret aikuiset, työikäiset ja ikäihmiset. Tarkastellut indikaattorit on koottu teemoittain ja ikäryhmittäin Taulukkoon 1. 6

Hyvinvointikertomusalustan perusindikaattoreiden toimivuus on kansallisen indikaattoriryhmän arvioima. Sähköisen hyvinvointikertomuksen perusindikaattoreiden lisäksi käsitellään Sipoon kunnan omia toimintatietoja (kuvauksia ja tilastoja) sekä THL:n (Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen), Kelan ja Tilastokeskuksen tilastotietokannoista (kursiivilla lisätyt indikaattorit Taulukossa 1) kerättyä aineistoa. 7

Taulukko 1. Raportissa tarkastellut indikaattorit teemoittain elämänkaarimallin mukaisissa ryhmissä. Teema Kaikki ikäryhmät Lapset, varhaisnuoret ja lapsiperheet Nuoret ja nuoret aikuiset Työikäiset Ikäihmiset Osallisuus ja vaikuttaminen Elämänlaatu Henkinen hyvinvointi Terveys ja toimintakyky Turvallisuus Opiskelu ja työ Äänestysaktiivisuus - Ruokaraadit (16 18- vuotiaat) - Päiväkoti- ja kouluruokakyselyt Ei yhtään ystävää, 8. ja 9. luokkalaiset Kelan sairastavuusindeksi - Poliisin tietoon tulleet, henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset / 1 asukasta - Liikenteen toteutuneet investointi ja kunnossapitotoimet - Kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, 8. ja 9.luokan oppilaat - Tupakointi, alkoholin käyttö, ylipaino, 8. ja 9. luokan oppilaat - Sukupuoliyhdynnässä olleet - Vanhemmuuden puutetta kokevien osuus, 8. ja 9. luokan oppilaat - Kokenut seksuaalista väkivaltaa - Koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa tulleet, % 8. ja 9. luokan oppilaista Ei yhtään ystävää, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16 24-vuotiaat, osuus ikäluokasta - Kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat - Tupakointi, alkoholin käyttö, ylipaino, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat - Sukupuoliyhdynnässä olleet - 15 24-vuotiaiden raskaudenkeskeytykset - Vanhemmuuden puutetta kokevien osuus, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat - Kokenut seksuaalista väkivaltaa - Koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa tulleet, % lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17 24-vuotiaat, osuus vastaavan ikäisistä Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneet 25 64-vuotiaat, lkm/1 vastaavan ikäisistä Kelan terveyspuntarin kansantautien yleisyys (sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, diabetes) Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25 64-vuotiaat, osuus vastaavan ikäisistä Vaikeasti työllistyvät (rakennetyöttömyys), % 15 64-vuotiaista Dementiaindeksi Erikoiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetut 65 vuotta täyttäneet, osuus vastaavan ikäisistä Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus Gini-kerroin Asuminen ja ympäristö Toimeentulo Kuntalaisten palvelut Yleinen pienituloisuusaste Terveyden edistämisaktiivisuus (TEA) kunnan toiminnassa Ahtaasti asuvat lapsiperheet Lasten pienituloisuusaste - Kasvatus- ja perheneuvolan asiakkaita vuoden aikana, lkm /1 alle 18-vuotiasta - Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä vuoden aikana olleiden 17- vuotiaiden osuus vastaavan ikäisistä Koulun fyysisissä työoloissa puutteita kokevien osuus, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelija Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18 24- vuotiaiden osuus vastaavan ikäisistä Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 25 64- vuotiaiden osuus vastaavan ikäisistä Kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavan ikäisistä Täyttä kansan eläkettä saavat 65 vuotta täyttäneet % vastaavan ikäisistä Säännöllisen kotihoidon piirissä 3.11.215 olleet 75 vuotta täyttäneiden osuus vastaavan ikäisistä 8

Hyvinvointi-indikaattoreiden päälinjaukset käsiteltiin Sipoon kunnan johtoryhmässä keväällä 213. Vertailukuntina käytetään neljää kuntaa: Kirkkonummi, Loviisa (sis. Liljendalin, Pernajan, Ruotsinpyhtään 1.1.21 alkaen), Porvoo ja Tuusula. Lisäksi esitetään vertailulukuina koko maan keskiarvotietoja. Verrokkikuntien valinnassa painotettiin samankaltaisuutta toimintaympäristön, rakenteen, toiminnan ja kielen suhteen. Hyvinvointi-indikaattoreita tarkastellaan pääosin ajanjaksolla 29 213. 9

Asukasta 2. Kunnan rakenteet, talous ja elinvoima 2.1. Sipoon väestörakenne 29 213 Väestönkasvu Sipoon väestömäärä oli vuoden 213 lopussa 18 914, josta miehiä oli 9 445 ja naisia 9 469. Suomenkielisiä oli 61 %, ruotsinkielisiä 36 % ja muun kielisiä 3 %. Sipoon väestönkasvu on ollut hyvin maltillista, mutta suhteellisesti hiukan vertailukuntia suurempaa. Sipoon väestö lisääntyi tarkastelujaksolla (1.1.29 31.12.213) 6, %: lla, yhteensä 1 74 hengellä, vertailukunnissa kasvu vaihteli Loviisan -1,3 %: n ja Kirkkonummen 5,3 %: n välillä. Koko maassa väestö kasvoi tarkastelujaksolla 2,3 %: lla. (Kuvio 1, Liitetaulukko 1). Kuvio 1. Väestömäärä alueittain 31.12.29 31.12.213. Väestömäärä alueittain 29-213 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 29 21 211 212 213 Sipoo Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan Sipoon väestömäärän ennustetaan kasvavan vuoteen 23 mennessä noin 24 :een. Kunnan oman kasvustrategian tavoite on tätä kasvua huomattavasti suurempi. Vuonna 217 tavoitteena on noin 21 asukasta, vuonna 22 noin 25 asukasta ja vuonna 225 noin 3 asukasta. Tämä merkitsee suuria ponnistuksia asumisen, palveluiden ja sujuvan joukkoliikenteen kehittämisessä, koska väestö ja palvelut keskittyvät suurempiin, joukkoliikenteeseen tukeutuviin keskuksiin. Kehittämisohjelmien (mm. maapoliittinen ohjelma ja asuntopoliittinen ohjelma, kaavoitusohjelma) lähtökohtana on kuitenkin säilyttää Sipoo ympäristöystävällisenä ja yhdyskuntarakenteeltaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti tasapainoisena kuntana. Väestönkasvun osatekijöitä ovat syntyvyys, kuolleisuus ja nettomuutto. Sipoossa syntyvyyden ja kuolleisuuden taso on pysynyt jokseenkin samana viime vuodet. Vuosittain syntyy noin 2 lasta ja kuolee alle 15 henkilöä. Vertailukunnista Kirkkonummella, Porvoossa ja Tuusulassa syntyvyys on laskenut hieman viime vuosina, kun kuolleisuus on pysynyt suunnilleen muuttumattomana (Kuviot 2 ja 3, Taulukko 2). 1

lkm lkm Kuvio 2. Syntyneiden määrä alueittain 29 213. 6 Syntyneiden määrä alueittain 29-213 5 4 3 2 1 29 21 211 212 213 Kuvio 3. Kuolleiden määrä alueittain 29 213. 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kuolleiden määrä alueittain 29-213 29 21 211 212 213 Kokonaisnettomuuton suuri vaihtelu vaikeuttaa väestönkehityksen ennakointia. Esimerkiksi vuonna 213 Sipoon väestö kasvoi 175 henkilöllä. Syntyneiden enemmyys oli 9 henkilöä ja kokonaisnettomuutto oli 94 henkilöä, josta kuntien välinen nettomuutto oli vain 49 sen oltua kahtena aiempana vuotena noin 2 henkilöä. Vuonna 213 noin puolet, 94 henkilöä kunnan saamasta kokonaisnettomuutosta oli nettosiirtolaisuutta (Taulukko 2, Kuvio 4.). Myös nettosiirtolaisuudessa on ollut suurta vuosittaista vaihtelua. Aiempiin vuosiin nähden määrä oli vuonna 213 poikkeuksellisen suuri. 11

lkm Taulukko 2. Sipoon väestönmuutos 29 213. Syntyneet Kuolleet Syntyneiden enemmyys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kokonaisnettomuutto Väkiluvun korjaus Väestönmuutos *) Väkiluku 29 21 211 212 213 197 25 24 169 222 123 11 148 146 132 74 95 56 23 9 96 111 21 195 49 31 5 9-1 45 127 116 21 185 94-5 6 7 5-9 196 217 273 213 175 18 36 18 253 18 526 18 739 18 914 *) Lounais-Sipoon alue siirtyi Helsinkiin 1.1.29, joten vuoden 29 todellinen väestömuutos oli -1 85 henkilöä Tilastokeskuksen julkaisemista tilastotiedoista poiketen. Kuvio 4. Sipoon väestönmuutos 29 213. 3 Sipoon väestönlisäys ja sen osatekijät 29-213 25 2 15 1 Nettosiirtolaisuus Kuntien välinen nettomuutto Syntyneiden enemmyys 5 29 21 211 212 213 Vieraskielisten määrä on lähes puolitoistakertaistunut kaikilla alueilla tarkastelujaksolla. Vuonna 213 koko maassa oli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia 1 asukasta kohden 53. Sipoossa ja Tuusulassa vieraskielisten osuus oli 1 asukasta kohden noin 3. Määrä on kasvanut nopeimmin Kirkkonummella, jossa vieraskielisten määrä oli Sipooseen verraten lähes kaksinkertainen, 58 / 1 asukasta, ja suurempi kuin maassa keskimäärin (Kuvio 5, Liitetaulukko 2). Vaikka vieraskielisten määrä on Sipoossa vielä varsin vähäinen, metropolialueen kuntana myös Sipoon maahanmuuttajaväestön määrä lisääntynee tulevina vuosina, mikä lisää kotouttamispalvelujen tarvetta ja edellyttää uutta osaamista monikulttuurisuuden kohtaamisessa. 12

lkm Vuonna 214 Sipooseen tuli pitkästä aikaa ensimmäinen erä kiintiöpakolaisia, 23 iranilaista. Jatkossa kunta vastaanottanee kiintiöpakolaisia vuosittain 1 15. Nopeasti muuttunut turvapaikanhakijatilanne näkyy myös Sipoossa, erityisesti alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhakijoiden määrässä. Sipoo on tilanteessa uudenlaisten haasteiden edessä. Tilanteen hoitaminen tulee vaatimaan tiivistä poikkihallinnollista yhteistyötä sekä uusien toimintamallien kehittämistä kunnan ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Kansalaisjärjestöt ja kuntalaiset ovat olleet aktiivisia kumppaneita maahanmuuttajien kotouttamisessa. Kunnassa toimii esimerkiksi avoin kielikahvila, maahanmuuttajaäitien ystävätoiminta ja vapaaehtoisten organisoima ja pyörittämä suomen kielen opetusryhmä. Kuvio 5. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvat alueittain 29 213 / 1 asukasta. 6 Vieraskielisten määrä alueittain 29-213 / 1 asukasta 5 4 3 Sipoo Koko maa Kirkkonummi 2 1 Loviisa Porvoo Tuusula 29 21 211 212 213 Ikärakenne Vuonna 213 Sipoon väestöstä oli lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia 31,5 %, työikäisiä 52,7 % ja ikäihmisiä 15,8 %. Vaikka myös 24-vuotiaiden ja 25 64-vuotiaiden lukumäärät ovat kasvaneet hieman, väestön ikärakenteessa hallitsevin muutos on 65 vuotta täyttäneiden määrän ja osuuden kasvu (Taulukko 3, Kuviot 6 ja 7). 13

lkm Taulukko 3. Sipoon väestömäärä ikäryhmittäin 29 213. 29 (%) 21 (%) 211 (%) 212 (%) 213 (%) Muutos lkm 24 5748 (31,9) 5779 (31,7) 5897 (31,8) 5936 (31,7) 5961 (31,5) 213 3,7 25 64 977 (54,2) 9832 (53,9) 9858 (53,2) 9927 (53,) 9961 (52,7) 191 2, 65-2518 (14,) 2642 (14,5) 2771 (15,) 2876 (15,3) 2992 (15,8) 474 18,8 Yhteensä 1836 (1) 18253 (1) 18526 (1) 18739 (1) 18914 (1) 878 4,9 Muutos % Kuvio 6. Sipoon väestö ikäryhmittäin 29 213. 2 Sipoon väestömäärä ikäryhmittäin 29-213 16 12 29 21 211 8 212 213 4-24 25-64 65- Yhteensä 14

% Kuvio 7. Sipoon väestön ikäryhmittäiset osuudet 29 213. 6, Sipoon väestön ikäryhmittäiset osuudet 29-213 % 5, 4, 3, 2, 29 21 211 212 213 1,, -24 v 25-64 v 65-15

% % Väestön ikärakenteiden alue-erot ovat pieniä. Ikärakenteissa näkyy selvimmin 25 64-vuotiaiden osuuden pieneneminen ja 65 vuotta täyttäneiden osuuden kasvaminen (Kuviot 8 ja 9). Kuvio 8. 25 64-vuotiaiden osuus alueittain 29 213. 6, 25-64-vuotiaiden osuudet väestöstä alueittain 29-213 5, 4, 3, 29 21 211 212 213 2, 1, Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula Kuvio 9. 65 vuotta täyttäneiden osuus alueittain 29 213. 6 65 vuotta täyttäneiden osuudet väestöstä alueittain 29-213 5 4 3 2 29 21 211 212 213 1 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 16

% lkm Sipoon 65 vuotta täyttäneen väestön määrä on kasvanut 31.12.29 31.12.213 välisenä aikana 18,8 %, yhteensä 474 henkilöllä. Kahden vanhimman ikäryhmän lukumäärät ovat vielä suhteellisen pieniä, mutta voidaan arvioida että 1 vuoden kuluessa 75-84-vuotiaiden lukumäärä lähes kaksinkertaistuu ja 85 vuotta täyttäneiden määrä yli kaksinkertaistuu kun nykyiset 65 vuotta täyttäneet siirtyvät seuraaviin kymmenvuotisikäryhmiin (Taulukko 4, Kuviot 1 ja 11). Taulukko 4. 65 vuotta täyttäneiden määrä Sipoossa 29 213. 29 21 211 212 213 Muutos lkm Muutos % 65-74 1 44 1 56 1 613 1 77 1 777 337 23,4 75-84 826 851 879 872 896 7 8,5 85-252 285 279 297 319 67 26,6 Yhteensä 2 518 2 642 2 771 2 876 2 992 474 18,8 Kuvio 1. Sipoon 65 vuotta täyttänyt väestö 29 213. 35 Sipoon 65 vuotta täyttänyt väestö yhteensä sekä ikäryhmittäin 29-213 3 25 2 29 21 15 1 5 211 212 213 Yhteensä 65-74 75-84 85- Kuvio 11. 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä Sipoossa 29 213. 2, 18, 16, 65 vuotta täyttäneiden osuus Sipoon väestöstä yhteensä sekä ikäryhmittäin 29-213 % 14, 12, 1, 8, 6, 4, 2,, Yhteensä 65-74 75-84 85-29 21 211 212 213 17

lkm Demografinen (tai väestöllinen) huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä on sataa 15 64-vuotiasta (työikäistä) kohti. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuhteen arvo on. Nykyään koko maan huoltosuhde on 55,7, eli sataa työikäistä kohden on 56 huollettavaa. Väestöennusteiden mukaan vuonna 23 suhde on jo yli 7 sataa työikäistä kohden. Kuten vertailualueilla, myös Sipoossa väestön vanheneminen näkyy demografisen huoltosuhteen heikkenemisenä. Vuonna 213 Sipoon huoltosuhde oli 57,4 oltuaan vuonna 29 54,4. Loviisaa lukuun ottamatta vertailukuntien huoltosuhteet olivat vuonna 213 hyvin lähellä maan keskiarvoa (55,7). Vuonna 213 Loviisan demografinen huoltosuhde oli 65,5 (Kuvio 12, Liitetaulukko 3). Kuvio 12. Demografinen huoltosuhde alueittain 29 213. Demografinen huoltosuhde alueittain 29-213 (Alle 15-vuotiaiden ja 65-vuotta täyttäneiden määrä/1 15-64vuotiasta) 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 29 21 211 212 213 Sipoolaisten vammaisten henkilöiden lukumääristä ei ole täsmällisiä tietoja, mutta yleisenä arviona on esitetty, että väestöstä 5 1 % on vammaisia ja heistä noin 2 % vaikeavammaisia. Vuoden 213 väestötietojen perusteella arvioituna tämä tarkoittaa, että Sipoossa olisi 945 1 89 vammaista, heistä 38vaikeavammaista henkilöä. 18

lkm 2.2 Sipoon sosioekonominen rakenne 29 213 Taloudellinen huoltosuhde ja työllisyys ovat heikentyneet koko maassa, erityisesti viimeisimpien vuosien aikana (Kuviot 13 ja 14, Liitetaulukot 4 ja 5). Taloudellinen huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta ei-työllistä on sataa työllistä kohti. Ei-työllinen väestö muodostuu työttömistä, eläkeläisistä, lapsista ja omaa kotitaloutta hoitavista. Taloudellinen huoltosuhde kuvaa hyvin talouden kantokykyä ja reagoi väestörakenteen hitaiden vaikutusten lisäksi nopeasti suhdanteisiin ja työllisyysteen. Vastaavasti suhdanteiden ja työllisyyden parantuessa taloudellinen huoltosuhde voi kääntyä nopeasti myös positiiviseen suuntaan. Hyvä työllisyyskehitys on avainasemassa kunnan talouden ja yksilöiden hyvinvoinnin kannalta. Epäedullisesta työllisyyskehityksestä huolimatta (Kuvio 14, Liitetaulukko 5) Sipoon taloudellinen huoltosuhde, 11,6 oli edelleen selvästi maan keskiarvoa parempi vuonna 213. Se oli samalla tasolla Tuusulan ja Kirkkonummen kanssa. Koko maan elatussuhde oli tuolloin 136,9. Vertailukunnista ainoastaan Loviisan taloudellinen huoltosuhde, 14,7, oli koko maan keskiarvoa heikompi. Kuvio 13. Taloudellinen huoltosuhde alueittain 29 213 (ei-työllinen väestö / 1 työllistä). 16 Taloudellinen huoltosuhde alueittain 29-213 (ei työllinen väestö / 1 työllistä) 14 12 1 8 6 4 2 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 29 21 211 212 213 19

% % Kuvio 14. Työllisten osuus väestöstä alueittain 29 213. 5 48 Työllisten osuus alueittain 29-213, % väestöstä 46 44 42 4 38 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 36 29 21 211 212 213 Perheiden määrä lisääntyy, mutta lapsiperheiden määrä vähenee ja perhekoko pienenee. Nykyisin Suomessa keskimäärin 88 prosenttia perheistä on avioparien ja avoparien perheitä ja 12 prosenttia on yhden vanhemman perheitä (Tilastokeskus 214). Lapsiperheiden osuus on Sipoossa selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin ja samalla tasolla Tuusulan kanssa. Vuonna 213 Sipoon 5 392 perheestä oli lapsiperheitä 46,7 %. Osuus vaihteli vertailualueilla Loviisan 35,7 %:n ja Kirkkonummen 49,7 %:n välillä. Sipoossa, kuten vertailualueillakin, lapsiperheiden osuus perheistä vähenee. Koko maassa lapsiperheiden osuus oli vuonna 213 39,1 %. (Kuvio 15, Liitetaulukko 6). Kuvio 15. Lapsiperheiden osuus alueittain 29 213, % perheistä. 6 Lapsiperheiden osuus alueittain 29-213, % perheistä 5 4 3 2 1 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 29 21 211 212 213 2

% % Yksinhuoltajaperheiden osuus vaihtelee alueittain melko vähän. Vuonna 213 Sipoon yksinhuoltajaperheiden osuus, 15,4 %, oli alueittain pienin. Yksinhuoltajaperheitä oli tuolloin yhteensä 389, joista äiti ja lapsia -perheitä oli 324 ja isä ja lapsia -perheitä oli 65. Yksinhuoltajaperheiden osuus on hiukan kasvanut vuodesta 29 (Kuvio 16, Liitetaulukko 7). Kuvio 16. Yksinhuoltajaperheiden osuus alueittain 29 213. 6 Yksinhuoltajaperheiden osuus alueittan 29-213, % lapsiperheistä 5 4 3 2 1 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 29 21 211 212 213 Yhden hengen asuntokuntien osuudet vaihtelevat alueittain selvästi, mutta taso on pysynyt tarkastelujaksolla kaikilla alueilla lähes samana. Vuonna 213 yksinasuvien osuus oli pienin Sipoossa, 28 %. Vuonna 213 Sipoossa oli asuntokuntia yhteensä 7 59, joista yhden hengen asuntokuntia oli 2 18. Koko maassa yhden hengen asuntokuntia oli 42 %. Vertailukunnista Loviisassa yksinasuminen oli yhtä yleistä kuin maassa keskimäärin (Kuvio 17, Liitetaulukko 8). Kuvio 17. Yhden hengen asuntokuntien osuus asuntokunnista alueittain 29 213. 6 Yhden hengen asuntokuntien osuus alueittain 29-213, % asuntokunnista 5 4 3 2 1 29 21 211 212 213 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 21

Vuosia Koulutustasomittain kuvaa suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräistä pituutta henkeä kohti. Väestön koulutustasoa mitattaessa perusjoukkona käytetään tavallisesti 2 vuotta täyttänyttä väestöä, koska alle 2-vuotiaat ovat pääsääntöisesti vielä koulussa eivätkä ole ehtineet suorittaa tutkintoa. Pelkästään peruskoulun, keskikoulun ja kansakoulun käyneet eivät kuulu tutkinnon suorittaneeseen väestöön. Sipoossa oli alueittain toiseksi korkein koulutustaso, 3,8 vuotta (Kuvio 18, Liitetaulukko 9). Keksimääräinen koulutustaso on noussut vuodesta 29 kaikilla tarkastelualueilla. Perusasteen jälkeisen koulutuksen keskimääräinen pituus vaihteli vuonna 213 2,8 vuodesta (Loviisa) 4,14 vuoteen (Kirkkonummi). Kuvio 18. Koulutustasomittain alueittain 29 213. Koulutustasomittain alueittain 29-213 (Perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskim. pituus) 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1,5 29 21 211 212 213 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 2.3 Sipoon talous ja elinkeinopalvelut 2.3.1 Talous Sipoon kunta hakee tasapainoa talouteensa erilaisten tehostamistoimien kautta vuoteen 22 mennessä. Keskeisiä tässä ovat tehostamisohjelma Operaatio Kattilankansi, kasvustrategian toteuttamien sekä palvelu-uudistus Operaatio Induktioliesi. Tarkoituksena on saada tasapaino kasvavan kunnan tulojen ja menojen välille. Tasapainon saavuttamiseksi on asetettu kuusi tavoitetta liittyen kustannuskehitykseen, verotulojen kasvuun, käyttötalouden asukaskohtaisiin kustannuksiin, toimintamenojen kattamiseen, investointien tulorahoitukseen, vuosikatteen ja poistojen suhteeseen. Talouden kattilankansiperiaatteella ja siihen kytketyllä Operaatio Kattilankannella on keskeinen merkitys kunnan tulevaisuuden kannalta. Kunnanvaltuusto on syksyllä 214 linjannut yli viiden miljoonan euron edestä tehostamistoimenpiteitä, joista suurin osa toteutuisi valtuustokauden 214 216 aikana. Tämän kustannuskurin kautta luodaan riittävästi taloudellista liikkumatilaa vastaamaan palvelu-uudistuksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Vuonna 214 toimintakulut kasvoivat ainoastaan,3 %, mikä oli,1 % alle tiukaksi budjetoidun kustannuskehityksen sekä alle inflaatiotason, joka oli 1, %. Verotulojen kasvu oli 1,7 %, mikä oli,8 % koko maan keskiarvoa heikompi, mutta vastasi verotulojen kehitystä Uudellamaalla ja oli suurempi kuin 22

% Euroa toimintakulujen kasvuprosentti (Kuviot 19 ja 2, Liitetaulukot 1 ja 11). Kunnan lainamäärä vuoden lopussa oli 2 285 euroa/asukas, mikä oli 57 euroa/asukas pienempi kuin vuonna 213. Sipoon palvelu-uudistus, kulkee kunnan sisällä työnimellä Operaatio Induktioliesi. Induktiolieden päätavoite on toiminnan tehostaminen ja kehittäminen siten, että kunnan kustannusrakenne paranee 1 milj. vuoteen 22 mennessä. Kustannusrakennetta parannetaan muuttamalla organisaatio- ja johtamiskulttuuria sekä kehittämällä toimintaa ja palveluita mm. digitalisoinnin avulla. Tämä tapahtuu esimerkiksi vapauttamalla enemmän työaikaa asiakastyöhön, yksinkertaistamalla nykyisiä työtapoja, poistamalla turhia työvaiheita, vähentämällä ostoista aiheutuvia kustannuksia ja lisäämällä tuloja. Uudistus toteutetaan yhteistyössä koko henkilöstön ja kuntalaisten kanssa. Tätä asiakaslähtöistä kehittämistyötä on käynnistetty Forum Sibben muodossa syksyllä 215. Kuvio 19. Sipoon kunnan toteutuneet toimintakulut ja nollakasvun mukaiset toimintakulut ( ) 29 214. Sipoon toimintakulut ja "nollakasvun" mukaiset toimintakulut ( ) 29-214 "Enintään inflaatiokorjattu nollakasvu kustannuksissa" 14 12 1 8 6 Toimintakulut, toteutunut Toimintakulut, "nollakasvu" 4 2 29 21 211 212 213 214 Kuvio 2. Sipoon toimintamenojen ja verotulojen kasvu (%) 29 214. 1 8 6 4 Sipoon toimintamenojen ja verotulojen kasvu (%) 29-214 "Käyttötalouden kustannuskehityksen nousu ei ylitä verotulojen kasvuprosenttia" 2-2 -4 29 21 211 212 213 214 Toimintamenojen kasvu % Verotulojen kasvu % 23

1 euroa Euroa/asukas Vuosina 29 214 käyttötalouden asukaskohtaiset kustannukset ovat pysyneet selvästi alle Uudenmaan keskiarvon (Kuvio 21, Liitetaulukko 12) ja toimintamenot on katettu toiminnan tuloilla, verotuloilla ja valtionosuuksilla (Kuvio 22, Liitetaulukko 13). Kuvio 21. Sipoon ja Uudenmaan toimintakulut 29 214 valtionosuudet. 8 6 Sipoon ja Uudenmaan toimintakulut 29-214 /asukas "Käyttötalouden asukaskohtaiset kustannukset eivät ylitä Uudenmaan keskiarvoa" 4 2 Sipoo Uusimaa 29 21 211 212 213 214 Kuvio 22. Sipoon verotulot, toimintatuotot ja valtionosuudet sekä toimintakulut 29 214. Sipoon verotulot, toimintatuotot ja valtionosuudet sekä toimintakulut "Toimintamenot katetaan toiminnan tuloilla, veroilla ja valtionosuuksilla" 14 12 1 8 6 4 2 29 21 211 212 213 214 Verotulot Toimintatuotot Valtionosuudet Tulot yht. Toimintakulut 2.3.2 Elinkeinopalvelut Sipoon kunnassa on noin 1 3 yritystä (Kuvio 23, Liitetaulukko 14). Niistä yli 9 % on pieniä, joissa työntekijämäärä on alle 1. Suurimmat toimialat ovat yhteiskunnalliset palvelut, kauppa ja rakentaminen. Sipoon kunnan elinkeinorakenne vastaa suomalaista yritysrakennetta, jossa mikroyrityksiä on yli 94 %. Sipoossa on noin 5 2 työpaikkaa ja työllistä työvoimaa on noin 9 henkilöä (Tilastokeskus 212). Suurimpina työllistäjinä ovat palvelut, tukku- ja vähittäiskauppa sekä rakennustoiminta. Teollisuuden työpaikkojen osuus on alle 14 %. Sipoon työpaikkaomavaraisuus on 58 % (Kuvio 24, Liitetaulukko 15). Kunnan elinkeinopolitiikan tavoitteena on nostaa omavaraisuusastetta merkittävästi. Sipoo on pendelöintikunta. Sipoo kytkeytyy selkeästi pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteeseen. Asukkaiden työssäkäynnistä 32 % suuntautuu Sipoon kunnan alueelle, 34 % Helsinkiin, 14 % Vantaalle sekä 24

% lkm 4 % Espooseen ja Kauniaisiin. Muissa KUUMA-kunnissa työskentelee 9 % sipoolaisista työssäkävijöistä. Suunnilleen 5 % liikenteestä suuntautuu Itä-Uudellemaalle ja 2 % muualle Suomeen (Tilastokeskus 212). Sipoon yritystoiminnan vision tavoitteena on tehdä yrittäminen Sipoossa helpoksi joustavalla ja ratkaisuhakuisella palvelulla. Tämä edellyttää yrittämislähtöistä toimintatapaa neuvonta-, kaavoitus-, maankäyttö- ja lupapalveluissa. Yritysten tarpeiden ennakointi on tärkeää ja välttämätöntä ja nopea reagointi niihin ehdoton edellytys. Yrittäjyyttä edistämällä parannetaan kunnan houkuttelevuutta ja hyvää mainetta. Kuvio 23. Sipoon yrityskanta 21 213. Sipoon kunnan yrityskanta 21-213 16 155 15 145 14 135 13 21 211 212 213 Kuvio 24. Sipoon työpaikkaomavaraisuusaste 21 212. Sipoon kunnan työpaikkaomavaraisuusaste 21-212 1 8 6 4 2 21 211 212 25

2.4 Luonto ja arjen elinympäristö hyvinvoinnin edistäjinä Luonnonympäristö tuottaa ihmisille tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia, joten virkistysalueiden määrä on hyvän elinympäristön tärkeä osatekijä. Sipoon monipuolinen luonto tarjoaa asukkaalle ja matkailijalle runsaasti nähtävää ja koettavaa. Yli 5 m² laajuinen Sipoon, Vantaan ja Helsingin alueille levittäytyvä, luonnon monimuotoisuutta turvaava Sipoonkorven kansallispuisto, muut metsäalueet, Sipoon laaja saaristo, Etelä-Sipoon huvivenesatama ja saaristoliikennereitistö sekä ulkoilureittien verkosto varmistavat hyvät virkistysmahdollisuudet Sipoon alueella. Talman hiihtokeskus Talma Ski ja Golf Talma vetävät liikkujia pohjoisempaan Sipooseen. Sipoon tunnetuimmat nähtävyydet ovat: vuonna 1454 valmistunut keskiaikainen vanha kirkko, uusi kirkko vuodelta 1885 Nikkilässä ja Sibbesborgin keskiaikaisen linnoituksen muinaisjäännökset lähellä Söderkullan keskustaa Etelä-Sipoossa. Sipoo on tunnettu vireiden kyliensä verkostosta ja myös matkailupalveluiden tuottamisessa monet pienemmissä kylissä toimivat yrittäjät ovat avainasemassa. Konsertit ja näyttelyt keskittyvät pääosin kuntakeskus Nikkilään, jossa tapahtumia tuottavat niin Sipoon kunta kuin useat yhdistykset ja yksityishenkilötkin. Arjen elinympäristö on eräs keskeisimmistä hyvinvoinnin osatekijöistä. Katujen, puistojen ja kunnan kiinteistöjen suunnittelu ja rakentaminen tähtäävät terveelliseen, turvalliseen ja esteettömään elinympäristöön. Suunnitelmallinen ja energiatehokas rakentaminen on palvelutuotannon keskiössä. Omalta osaltaan tehtävää toteuttavat myös viranomaiset, kuten kunnan rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu sekä Uudenmaan ELY-keskus, jotka ovat mukana ohjaamassa niin rakennetun ympäristön kuin luonnonympäristönkin tilaa. Viranomaistoiminta, kaavoitus ja rakentaminen tähtäävät kokonaisvaltaiseen ja johdonmukaiseen toimintaan, jonka lopputuloksena on laadukas asuin- ja elinympäristö. Rakennetun ympäristön ohella oleellista on luonnonympäristöstä huolehtiminen. Pelastustoimesta Sipoon alueella vastaa Itä-Uudenmaan pelastuslaitos, jota Sipoon kunta on mukana rahoittamassa. Pelastuslaitoksen isäntäkuntana ja järjestäjänä toimii Porvoon kaupunki. Sipoon pelastusasema sijaitsee Nikkilässä ja ambulanssein varustettu sivupiste Söderkullassa. Uuden pelastusaseman rakentamiseen on varauduttu kunnan investointisuunnitelmassa. Asema sijoittuisi hieman Nikkilän eteläpuolelle. Pelastustoimen kannalta keskeinen asiakirja on Itäisen Uudenmaan turvallisuusohjelma, jonka valmistelua Itä-Uudenmaan pelastuslaitos koordinoi. 2.5 Yhteenveto Sipoon väestöstä, kunnan rakenteista, taloudesta ja elinvoimasta Väestön ikääntymisen ohessa Sipoon väestörakennetta muuttaa todennäköisimmin vieraskielisten ja eri kulttuuritaustaisten henkilöiden osuuden kasvu. Maahanmuuttajaväestö keskittyy voimakkaasti pääkaupunkiseudulle, jossa lähes kymmenesosa asukkaista on maahanmuuttajia. Sipooseen muualta muuttavien, myös kantasuomalaisten, kohdalla voi uutena hyvinvointihaasteena olla juurettomuuden mukanaan tuoma yksinäisyys. 26

Mikäli väestönkasvu voimistuu selvästi tulevina vuosina, se merkitsee myös työikäisen väestön ja lapsiperheiden osuuden lisääntymistä, ja erityisesti lapsiperheiden palvelujen tarve lisääntyy. Vammaisten kuntalaisten yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja itsenäisyyden toteutumiseksi arjen ympäristöjä muokataan mahdollisimman esteettömäksi. Vammaisten henkilöiden kohtaamat esteet voivat olla fyysisiä, sosiaalisia, asenteellisia tai kommunikaatioon liittyviä. Kaikin puolin esteetön ympäristö on hyvä ympäristö myös vanhuksille, lapsiperheille tai tilapäisesti vammautuneille kaikille ihmisille. Sipoon sosioekonomisessa rakenteessa on useimmilla mittareilla arvioituna vähemmän taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin riskitekijöitä kuin maassa keskimäärin, eikä selvästi huolestuttavia kehityssuuntia ole nähtävissä. Väestö on keskimääräistä paremmin koulutettua, pienituloisuutta on vähemmän kuin maassa keskimäärin, asumisolot ovat keskimääräistä paremmat ja yksinhuoltajaperheitä ja yksin asuvien asuntokuntia on keskimääräistä vähemmän. Tulevien vuosikymmenten kannalta ehkä merkittävin sosioekonominen haaste liittyy kunnan kasvupolitiikan toteutumiseen, sillä nähtävissä olevat kehitystrendit heijastavat siirtymistä tiiviimmäksi osaksi metropolialuetta, sekä väestön ja palveluiden keskittymistä suurempiin keskuksiin. Tähän haasteeseen voidaan vastata huolellisella yhdyskuntasuunnittelulla, jossa huomiota kiinnitetään eri tahojen väliseen yhteistyöhön ja asukkaiden osallistumiseen. Tavoitteena on kehittää ehyt ja tiivis yhdyskuntarakenne sekä ylläpitää sosiaalista koheesiota ja korkeatasoista elinympäristöä. Samanaikaisesti kuntien välinen yhteistyö nousee merkittävämpään rooliin niin strategian kuin palveluntuotannon osalta. Tiivis yhdyskuntarakenne mahdollistaa edellytykset toimivalle julkiselle liikenteelle ja vähentää oman auton käyttötarvetta sekä edistää arkiliikuntaa. Toisaalta, vaikka Sipoon sosioekonominen rakenne on keskimäärin tasapainoinen, väestöryhmittäiset erot hyvinvoinnin osatekijöissä voivat olla kuitenkin jopa suurempia keskimääräisesti hyvän sosioekonomisen rakenteen kunnissa kuin heikommilta näyttävissä kunnissa. Yksin asuminen ei sinänsä ole ongelma yksilön hyvinvoinnin kannalta. Yksin asuvat, niin nuoret, keski-ikäiset kuin vanhatkin, kokevat kuitenkin monia hyvinvoinnin puutteita keskimäärin enemmän kuin muissa kotitaloustyypeissä elävät. Hyvinvoinnin osalta on havaittu esimerkiksi, että: pienituloisia on väestöstä keskimäärin noin 12 %, yksinasuvista lähes kolmannes (31,3 %); kaikista kotitalouksista toimeentulotukea saa noin 8 %, yksin asuvista miehistä noin 14 %; yhden hengen taloudet asuvat koko väestöä yleisemmin vuokra-asunnossa; yksin asuvien 3 64- vuotiaiden kuolleisuus oli vuosina 1996 2 miehillä yli kolminkertainen ja naisilla kaksinkertainen naimisissa oleviin verrattuna. Yksin asuvien on todettu olevan myös haavoittuvampia erilaisille sosiaalisille riskeille, kuten sairastumiselle tai työttömäksi joutumiselle. Positiivisesti muuhun väestöön verrattuna yksin asuvat erottuvat lähinnä asumisväljyydessä ja vapaa-ajan määrässä. Toimintoja tehostamalla Sipoon kunta tavoittelee vähintään 1 miljoonan euron pysyvää toimintatuottojen ja -menojen välisen erotuksen parantamista niin, että suurin osa näistä tavoitteista saavutetaan vuoteen 217 mennessä ja loput, rakenteellisesti haasteellisemmat, vuoteen 22 mennessä. Kaikki kunnan toiminnat ja prosessit on tarkoitus käydä läpi ja näin kartoittaa vaihtoehtoja, joista tehokkuutta ja säästöjä voidaan hakea. Esimerkiksi teknologian parempi hyödyntäminen, kunnan omaisuuden myynti ja tilojen tehokkaampi käyttö voivat tulla kyseeseen. Valtuusto linjasi syyskuussa 214 tasapainottamistoimenpiteitä yli 5 miljoonan euron edestä. Sipoon kunnan yritystoiminnan tehtävänä on kehittää Sipoota osaavana ja innovatiivisena yritysympäristönä, joka hyödyntää pääkaupunkiseudun läheisyyttä. Sipoon vahvuusalueena ovat sijainti, vientisataman ja lentokentän läheisyys ja osaava työvoima. Yritystoiminnan edistäminen on osa kunnan strategiaa. Hyvin toimivaa yritystoimintaa tukee kunnan aktiivinen ja avoin aloitteellisuus sekä avoin ja 27

% luottamuksellinen yrittäjyysilmapiiri. Yrittäjyyttä edistämällä parannetaan kunnan houkuttelevuutta ja hyvää mainetta. Tavoitteisiin päästään suunnitelmallisella ja johdonmukaisella maapolitiikalla ja joustavalla kaavoituksella sekä yrittäjyyttä tukevilla toimilla. Uusien yritysten saaminen lisää työpaikkaomavaraisuutta, luo lisää uusia työpaikkoja ja tuo uutta osaamista kuntaan. 3 Hyvinvointitiedon tarkastelua indikaattoreiden ja kunnan omien toimintatietojen perusteella 3.1 Kaikki ikäryhmät 3.1.1 Osallisuus ja elämänlaatu Osallisuus liittyy yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteeseen ja merkitsee omakohtaista sitoutumisesta nousevaa vaikuttamishalua ja vastuunottamista. Osallisuutta syntyy esimerkiksi työn, harrastusten, kansalaisjärjestötoiminnan tai muun vaikuttamisen kautta. Kääntöpuolena osallisuudelle on sosiaalinen syrjäytyminen, johon liittyy usein myös sosiaalista, taloudellista ja terveydellistä eriarvoisuutta. Esimerkiksi äänestysaktiivisuutta vaaleissa on käytetty yleisenä yhteisöön sitoutumisen ja osallisuuden mittarina. Vuonna 212 koko maassa kuntavaaleissa äänesti 58,2 % äänioikeutetuista. Äänestysaktiivisuus on laskenut kaikilla alueilla vuoden 28 vaaleista, mutta on edelleen vertailukunnissa koko maata korkeampi. Vuoden 212 kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus oli suurin, 65,2 %, Sipoossa ja pienin 59,3 %, Porvoossa (Kuvio 25, Liitetaulukko 16). Kuvio 25. Äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa alueittain 28 ja 212. Äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa alueittain 28 ja 212, % 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Sipoo Koko maa Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 28 212 Sipoossa edistetään osallisuutta kehittämällä uusia asukkaiden ja päättäjien vuorovaikutuskanavia ja lisäämällä asukkaiden osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun 28

(esimerkiksi kansalaisraadit, asukaskyselyt). Vammaisneuvosto, vanhusneuvosto sekä nuorisovaltuusto lisäävät kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia. Lähtökohdan kaikenikäisten kuntalaisten elämänlaadulle luo viihtyisä, turvallinen ja terveellinen elinympäristö. Lisäksi se voi edistää eri ryhmien toimintamahdollisuuksia, ylläpitää toimintakykyä sekä tuottaa eheyttäviä kokemuksia. Hyvä elinympäristö muodostuu mm. tilojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta, hoidetuista kaduista, toimivista ja esteettömistä kevyenliikenteen väylistä, ulkoilu- ja virkistysreiteistä sekä muista luontopalveluista mutta myös esimerkiksi palvelujen saavutettavuudesta. Tätä tukee mm. kattavien joukkoliikennepalvelujen ylläpitäminen ja kehittäminen. Lisäksi Itä-Uudenmaan turvallisuusohjelma tullaan huomioimaan lähivuosina hyvinvointityössä. Sipoon kaavoitus- ja asuntorakentamistavoitteita ohjaavat osaltaan kunnan sitoumukset valtion ja Helsingin seudun kuntien väliseen aiesopimukseen asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi. Aiesopimuksen mukaisesti Sipoon tavoitteena on luoda edellytykset noin 38 asunnon vuosituotannolle, josta 2 % on valtion tukemaa asuntotuotantoa. Kaavoitusohjelmassa 215 218 on priorisoitu ensisijaiseksi asemakaavatyöt, jotka edistävät kunnan strategian toteutumista ja kaavavarannon kasvattamista. Sipoon kunta pyrkii aktiivisella maapolitiikalla hankkimaan omistukseensa maa-alueita niin elinkeinoelämän kuin asumisen tarpeisiin. Maapolitiikan ja kaavoituksen tavoitteina ovat monipuolinen asuntotuotanto, tasapainoinen väestönkasvu ja monipuoliset yritysmahdollisuudet. Tavoitteiden savuttaminen edellyttää strategisten alueiden tehokasta kaavoittamista ja sujuvaa kaavoitusprosessia. Asuntorakentamisen osalta kunnan tavoitteena on, ettei kunta omalla hinnoittelullaan olisi nostamassa tonttimaan yleistä hintatasoa, vaan että kunnan luovuttamien omakotitonttien hinnat olisivat jonkin verran yleistä, alueellista hintatasoa alemmat. Liikennejärjestelyt kehittyvät kasvun myötä joukkoliikennepainotteisemmiksi ja tavoitteena on joukkoliikenteen käyttöasteen lisääminen kehittämällä paikallisliikenteen aikatauluja ja reittejä. HSL:n järjestämä linja-autoliikenne alkoi elokuussa 214. Kunnan väkiluvun kasvaessa palvelutarpeen ennakointi, suunnittelu ja toteutuksen oikea-aikaistaminen tulevat yhä tärkeämmiksi. Tätä varten on kunnassa kehitetty investointien hallinnan työkalu, INTO, jolla investointien suunnittelu saadaan toimimaan kasvua tukevalla tavalla. Elämänlaatuun vaikuttavat myös mahdollisuudet mielekkääseen vapaa-ajan viettoon ja itsensä kehittämiseen. Sipoon kunta tukee avustuspolitiikallaan paikallisia kulttuuri- liikunta-, ja nuorisoseuroja, jotta nämä voivat jatkossakin tarjota monipuolisia harrastusmahdollisuuksia ja tilaisuuksia asukkaiden tavata toisiaan. Avustuksilla on saatu uusia liikuntapaikkoja kuntaan ja kylissä on voitu ylläpitää lähiliikuntapaikkoja. Sipoon kunnalla on laaja ulkoilureittiverkosto jota tulee ylläpitää ja näin lisätä kuntalaisten mahdollisuuksia sekä arkiliikuntaan että liikuntaharrastuksiin. Kirjastoilla ja kansalaisopistoilla on yhteiskunnassamme tärkeä ja monipuolinen sivistystehtävä. Nykyisin kirjasto tukee myös tietoyhteiskuntataitojen kehittymistä tarjoamalla verkkoyhteyksiä ja opastusta tietoverkkojen käytössä. Kirjaston kävijämäärät ovat jatkuvassa nousussa. Sipoossa on avattu Söderkullan kauppakeskuksessa omatoimikirjasto, jolla parannetaan kirjastopalvelujen saavutettavuutta asiakkaille paremmin soveltuvilla aukioloajoilla muun arkipäivän asioinnin yhteydessä. 29

Pisteluku Paikalliset yleisötapahtumat edistävät yhteisöllisyyttä. Tapahtumien, juhlien ja kokousten järjestämistä varten Sipooseen luodaan parhaillaan virtuaalista Sipoo-talo -toimintamallia. Sipoo-talon sähköisen portaalin kautta kuka tahansa voi varata käyttöönsä niin kunnan kuin muidenkin omistamia tiloja. Mukana on sipoolaisia yhdistyksiä, järjestöjä ja seuroja sekä tulevaisuudessa myös yksityisiä yrityksiä. Sipoolaiset yhdistykset ja paikalliset yritykset saavat foorumin tilojensa vuokraamiselle. Näin Sipoo-talo mahdollistaa paremman palvelun tila-asioissa sekä tukee osallisuuden kehittymistä uudenlaisen alustan kautta Kulttuurikäytävä on kunnan Kulttuuripalveluiden sekä Kehitys- ja kaavoituskeskuksen yhteistyöprojekti Nikkilän keskustan ja sen lähialueiden kehittämiseksi. Projektin toimintatapa perustuu cultural planning -menetelmään, joka on poikkihallinnollista, kulttuurilähtöistä ja osallistavaa suunnittelua. Hankkeella pyritään luomaan Nikkilästä elinvoimainen kulttuuritaajama alueen elinvoimaisuuden ja asukkaiden hyvinvointia edistämiseksi. Tavoitteena on luoda Nikkilään yhtenäinen kokonaisuus taiteesta, viheralueista ja eri aikakauden rakennuksista ja tuoda esiin alueen historiaa, esteettisiä arvoja ja niihin liittyviä kokemuksia. Kulttuurikäytävälle on laadittu omaa taideohjelma kunnan eri yksiköiden ja kunnan asukkaiden välisenä yhteistyönä. Taideohjelmalla halutaan löytää uusia tapoja tuoda taidetta, kulttuuria ja yhteisöllisyyttä osaksi Nikkilän arkea. 3.1.2 Terveys ja toimintakyky Kelan sairastavuusindeksi ilmaisee miten tervettä tai sairasta väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (= 1). Luku on laskettu ikävakioituna. Kelan sairastavuusindeksi perustuu kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä (16 64-vuotiaat) sekä lääkkeiden ja ravintovalmisteiden korvausoikeuksiin. Indeksin mukaan Sipoolaiset sairastavat vähemmän kuin maassa keskimäärin, pisteluku vuonna 213 oli 85,5. Sairastavuus oli Sipoota vähäisempää ainoastaan Kirkkonummella, jossa sairastavuusindeksi oli 81,3. Loviisassa sairastavuus oli lähes samalla tasolla kuin maassa keskimäärin ja indeksin arvo oli 97,1 (Kuvio 26, Liitetaulukko 17). Kuvio 26. Kelan sairastavuusindeksi alueittain 29 213 (koko maa =1) 12 Kelan sairastavuusindeksi alueittain 29-213 (Koko maa=1) 1 8 6 4 2 Sipoo Kirkkonummi Loviisa Porvoo Tuusula 29 21 211 212 213 3

Pistemäärä Terveydenedistämisen aktiivisuutta kuvaavilla indikaattoreilla selvitetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kunnan toiminnassa. Terveydenedistämisaktiivisuuden englanninkielinen alkuperäistermi on 'health promotion capacity building' Terveydenedistämisaktiivisuutta mitattaessa keskitytään organisaatioiden kykyyn soveltaa ja integroida interventioita ja terveyden edistämisen ohjelmia perustoimintoihinsa niin, että saavutetaan pysyviä vaikutuksia. Terveyden edistämisaktiivisuutta mitataan TEAviisari -mittarilla. Mittavia osa-alueita on neljä: perusterveydenhuolto, oppimisyhteisöt, liikunta ja kuntajohto. Kullakin osa-alueella arvioidaan kunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyön eri ulottuvuudet: sitoutuminen, johtaminen, seuranta ja tarveanalyysi, voimavarat, yhteiset käytännöt, osallisuus sekä muut ydintoiminnot. Terveydenedistämisaktiivisuutta kuvaavan indikaattorin (TEA) pistemäärä ilmaisee, miten hyvin terveydenedistämisaktiivisuus toteutuu kunnassa. Indikaattori saa arvoja asteikolla -1 (hyvä tulos 75 1, parannettavaa 25 74, huono 24). Pistemäärä on terveydenedistämisaktiivisuuden ulottuvuuksia kuvaavien pistemäärien keskiarvo. Pistemäärä 1 tarkoittaa, että toiminta on kaikilta osin oletetun hyvän käytännön ja hyvän laadun mukaista. Sipoossa esimerkiksi kuntajohdon TEA indikaattorin pisteluku oli 47 vuonna 213 ja arvo oli tätä matalampi vain Loviisassa, jossa se oli 38. Vuonna 213 TEA pisteluku oli koko maassa 72 ja lähes yhtä korkea Porvoossa (7), jossa aktiivisuus oli lisääntynyt tarkastelujaksolla harppauksen omaisesti. Myös muilla alueilla terveydenedistämisaktiivisuus lisääntyi jaksolla, mutta oleellisesti vähemmän kuin Porvoossa (Kuvio 27, Liitetaulukko 18). Kuvio 27. Terveydenedistämisaktiivisuus (TEA) kunnan strategisessa johtamisessa 211 ja 213. 8 7 6 5 4 3 2 1 Terveudenesitämisaktiivisuus (TEA) kunnan strategisessa johtamisessa 211 ja 213 (Toimintatiedot pisteytetty suhteessa hyvään käytäntöön, vaihtelu -1) Sipoo Koko maa Loviisa Porvoo Tuusula 211 213 Turvallisuusohjelmassa on eritelty kohderyhmittäiset turvallisuusriskit. Lapset ja nuoret: vanhemmuuden puute, päihteet, nuorten syrjäytyminen. Työikäiset: liikenneturvallisuus, työttömyys, väkivaltarikokset ja päihteiden käyttö. Ikääntyneet: lähiympäristön turvallisuus, yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden lisääminen. 31