Kansainvälinen harjoittelu korkeakouluissa

JAANA MUTANEN Kansainvälinen harjoittelu korkeakouluissa Selvitys

Kansainvälinen harjoittelu korkeakouluissa JAANA MUTANEN 2009 1

Kannen graafinen suunnittelu Satu Salmivalli ISBN 987-951-805-309-8 (pdf) 2

Sisällysluettelo 1 Johdanto: Kansainvälinen harjoittelu Suomessa 4 1.1 Kansainvälisen harjoittelun monimuotoinen kenttä 5 1.2 CIMOn hallinnoimat harjoitteluohjelmat 6 1.3 Miten kysely toteutettiin? 7 2 Kansainvälisen harjoittelun hallinnointi korkeakouluissa 8 2.1 Kansainvälisen harjoittelun hallinnointi yliopistoissa 8 2.1.1 Harjoittelun laajuus ja pakollisuus 9 2.1.2 Harjoittelupaikkojen hankkiminen 10 2.2 Kansainvälisen harjoittelun hallinnointi ammattikorkeakouluissa 11 2.2.1 Harjoittelun laajuus ja pakollisuus 11 2.2.2 Harjoittelupaikkojen hankkiminen 12 2.3 Korkeakoulujen verkostoyhteistyö 13 2.4 Harjoittelujaksojen rahoitus 13 2.5 Suomalaisten korkeakouluharjoittelijoiden suosituimmat harjoittelun kohdemaat 14 2.6 Alojen vaikutus harjoitteluun 17 3 Kansainvälisen harjottelun tukipalvelut 19 3.1 Kansainvälisen harjoittelun tukipavelut korkeakouluissa 19 3.1.1 Kansainväliseen harjoitteluun valmentaminen ja harjoittelun ohjaus 19 3.1.2 Valmennuksessa käytetty materiaali 21 3.1.3 Valmennukseen toivottu materiaali 21 3.1.4 Infotilaisuudet ja harjoitteluohjelmista tiedottaminen 22 3.2 Harjoittelun haasteet 23 3.2.1 Harjoittelun käytäntöjen moninaisuus 23 3.2.2 Harjoitteluun motivointi ja suhteet yhteistyökumppaneihin 23 4 Kansainvälisen harjoittelun haasteet ja mahdollisuudet 24 4.1 Työelämän odotukset ja kansainvälisen osaamisen tarve 25 4.2 CIMOn ja korkeakoulujen yhteistyö 25 4.3 Kansainvälinen harjoittelu haastavaa ja mielenkiintoista 26 Liite: Kysymyksiä kansainvälisestä harjoittelusta korkeakouluille 27 3

1. Johdanto: kansainvälinen harjoittelu Suomessa Suomi on yksi kansainvälisen harjoittelun edelläkävijöistä maailmassa, ja kansainvälinen harjoittelu on vanhimpia vaihtojärjestelmiä Suomessa. Kansainvälisessä harjoittelussa yhdistyvät kaksi tärkeää tavoitetta: työelämän ja koulutuksen kohtaaminen ja kansainvälisen kokemuksen hankkiminen jo opiskeluaikana. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn johtaja Ulla Ekberg toteaa vuonna 2002 julkaistussa kansainvälisen harjoittelun historiikin alkusanoissa: Kansainvälinen harjoittelu on oiva käyntikortti. Ulla Ekberg ja silloinen CIMOn kansainvälisen harjoitteluryhmän vetäjä Samu Seitsalo kirjoittivat kansainvälisen harjoittelun historiikissa Tietoa ja työkokemusta maailmalta. Harjoittelijavaihto Suomessa 1952 2000 seuraavasti: Kansainvälisen harjoittelun muutoksia voi osuvasti kuvata suomalaisen yhteiskunnan yleisen kehityksen mukaisesti. Suomi oli 1950-luvun alussa hyvin maatalousvaltainen maa. Sotien jälkeen Suomi pyrki normalisoimaan suhteitaan ulkovaltoihin ja samalla maamme etsi paikkaa uudessa maailmassa. Kansainvälinen työjärjestö ILO oli yksi ensimmäisistä kansainvälisistä järjestöistä, joihin Suomi liittyi. Ei siis ihme, että Suomessa haluttiin tukea myös työharjoittelua ulkomailla. Kansainvälistä harjoittelua hallinnoitiin aluksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä ja sittemmin työministeriössä. Aluksi harjoittelu miellettiin määräaikaiseksi työskentelyksi, jonka avulla voitiin parantaa kielitaitoa ja ammatillista osaamista. Suomen solmimissa sopimuksissa ei tuolloin mainittu, että harjoittelu liittyisi opintoihin. Ulkomailla oleskelua korostettiin sinänsä. Vuonna 1991 harjoittelu siirrettiin rahoineen ja henkilökuntineen opetusministeriön alaisuuteen perustettuun Kansainvälisen henkilövaihdon keskukseen CIMOon. 1990-luvulla sekä Euroopan kartta että koulutuksen kenttä kokivat merkittäviä muutoksia. Rautaesiripun kaatuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen avasivat mutta myös asettivat aivan uusia vaatimuksia kansainvälisen yhteistyön hoitamiseen uusiin ja uusiutuneisiin maihin. Euroopan unioni laajeni ja alkoi pian suunnitella seuraavaa laajentumisaskelta. Sittemmin opintoihin liittyvän harjoittelun merkitys on korostunut. Nykyään yhä useammin harjoittelu sisällytetään osaksi tutkintoa. Koulutuksessa on erityisesti alettu korostaa työelämärelevanssia ja harjoittelusta on tullut pakollinen tai ainakin hyvin suositeltu osa eri koulutusasteille. 4 Suomalaisten harjoittelumahdollisuudet ulkomailla ovat lisääntyneet huimasti kentän eri toimijoiden ansiosta viimeisten kymmenen vuoden aikana. CIMOn tarjoamat, kiinteästi opintoihin liittyvät harjoitteluohjelmat ovat osaltaan tarjonneet mahdollisuuden lähteä ulkomaille oman alan harjoitteluun. Myös oppilaitokset rahoittavat ja tarjoavat opiskelijoilleen harjoittelujaksoja ulkomailla. Erasmus-harjoittelun tulo mukaan markkinoille on lisännyt entisestään harjoittelumahdollisuuksia EU-maissa. Myös EU:n ulkopuolisiin maihin suunnataan entistä useammin. Tehtävänantona tässä kansainvälisen harjoittelun selvityksessä oli CIMOn ja korkeakoulujen kansainvälisen harjoittelun tilanteen kartoittaminen. Päämääränä on tietenkin se, että Suomessa

tarjolla olevista harjoitteluohjelmista ja harjoittelupaikkatarjonnasta saataisiin mahdollisimman suuri laadullinen ja määrällinen hyöty. Asian selvittämiseksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskushallintoon lähetettiin kysely joulukuun 2007 ja tammikuun 2008 aikana. Kyselyn avulla saatiin hyödyllistä ja ajankohtaista tietoa kansainvälisen harjoittelun tilasta Suomessa. Lisäksi kysely ja niistä saadut vastaukset toivat työkaluja ja edelleen työstettävää aineistoa toukokuussa 2008 perustetun kansallisen kansainvälisen harjoitteluverkoston TraiNetin toimintaan. TraiNet-verkosto mahdollistaa kansainvälisen harjoittelun kehittämisen edelleen korkeakoulujen ja CIMOn yhteistyönä. 1.1 Kansainvälisen harjoittelun monimuotoinen kenttä Harjoittelun hallinnoimisen tekee haastavaksi se, että harjoittelun tunnettuus eri maissa vaihtelee. Joissakin maissa koko harjoittelun käsite on lähes tuntematon, toisaalla taas harjoittelu on hyvinkin laaja-alaista ja järjestelmällistä. Myös harjoittelun käytännöt eri maissa vaihtelevat. Harjoittelu saatetaan monessa paikassa liittää vain niin sanottuihin perinteisiin harjoittelualoihin (esimerkiksi teknillinen ja kaupallinen ala). Harjoittelu voi eri maissa olla vapaaehtoista tai se voi liittyä opintoihin ja olla pakollista. Se voi myös olla joko palkatonta tai palkallista. Suomalaisten toiveena on usein palkallinen harjoittelu, mutta aina toive ei toteudu. Asia riippuu vastaanottavan maan harjoittelukulttuurista sekä joskus myös yhteistyön tiiviydestä ja yhteistyösuhteiden pitkäaikaisuudesta. Joissakin maissa harjoittelu on lähtökohtaisesti palkatonta. Muualla taas harjoittelun osarahoitus on mahdollista joskin näin on lähinnä suurissa yrityksissä, yksityisellä sektorilla tai korkeakoulujen kansainvälisten asioiden toimistoissa jne. Joissakin maissa yritykset saattavat maksaa harjoittelua järjestävälle yksityiselle taholle saadakseen laadukkaita ulkomaisia harjoittelijoita. Myös oppilaitokset voivat maksaa työnantajalle saadakseen opiskelijoita harjoittelijoiksi kyseiselle alalle. Harjoittelun kenttä on myös hallinnollisesti pirstaleinen ja harjoittelua hoitavat tahot ja yksiköt eri maissa ovat moninaisia. Harjoittelua saattavat hoitaa ministeriöt, työhallinnot, oppilaitosverkostot, oppilaitokset ja niiden eri yksiköt sekä julkiset tai yksityiset monenlaiset liikkuvuuden kanssa tekemisissä olevat järjestöt. Haasteelliseksi harjoittelun hallinnoimisen tekee luonnollisesti myös se, että työelämän tavat, tottumukset ja säännökset vaihtelevat maasta toiseen. Kanssakäyminen työnantajan ja joskus vastaanottavan maan yhteistyökumppanin kanssa vaatii tietoa, taitoa ja vastaanottajamaan kulttuurin tuntemusta. Haasteista huolimatta kansainvälinen harjoittelu tarjoaa monia mahdollisuuksia sekä harjoittelijalle että harjoittelua hallinnoivalle. Parhaimmillaan harjoittelu tukee kunkin harjoittelijan opintoja ja ammatillisia päämääriä. Se perehdyttää erilaiseen työkulttuuriin ja opettaa toimimaan siinä. Harjoittelu myös parantaa ja täydentää harjoittelijan ammatillista kielitaitoa ja vieraan kielen käytön sujuvuutta. Harjoitteluohjelmilla on parhaimmillaan myös kansallista ja alueellista vaikuttavuutta. Opintoihin liittyvä harjoittelu jalostaa kansallista ja alueellista kilpailukykyä: työelämään hakeutuvien ja hakeutuneiden, kansainvälisiin harjoitteluohjelmiin osallistuneiden taidot 5

kasvavat harjoittelun myötä (ammatillinen ja työkulttuurinen osaaminen, ammatillinen vieraan kielen taito ja vieraan kielen käytön sujuvuus, sosiaaliset taidot kansainvälisessä ympäristössä). 1.2 CIMOn hallinnoimat harjoitteluohjelmat Suomessa kansainvälistä harjoittelua ovat hallinnoineet CIMO, korkeakoulut ja erilaiset järjestöt. CIMOn hallinnoimat harjoitteluohjelmat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: niin sanottuihin maaohjelmiin, joissa oli vuonna 2008 haettavana eri alojen harjoittelupaikkoja noin 20 maassa, sekä harjoitteluun suomalaisorganisaatioissa ulkomailla. Maaohjelmaharjoittelussa harjoittelija työskentelee julkisella tai yksityisellä sektorilla paikallisessa tai monikulttuurisessa yhteisössä, jossa pätevät vastaanottajamaan työkulttuuriset säännöt. Työssä käytetty kieli on vastaanottajamaan kieli ja/tai jokin muu vieras kieli. Suomalaisorganisaatioissa puolestaan harjoittelija työskentelee etupäässä suomalaisten kollegojen kanssa ja suomalaisen työkulttuurin saarekkeessa, mutta toki ulkomailla. Työssä käytetty kieli on suomi ja vastaanottajamaan kieli ja/tai muu vieras kieli. Kynnys lähteä harjoittelemaan suomalaisorganisaatioihin saattaa joillekin olla hiukan alhaisempi. Maaohjelmien ja suomalaisorganisaatioiden harjoittelupaikkojen lisäksi CIMO hoitaa 87 maan muodostaman IAESTE-verkoston teknisen alan harjoitteluohjelmaa ja hallinnoi asiantuntijaohjelmia (EU:n nuoret asiantuntijat, YK:n apulaisasiantuntijat ja virkamiesvaihto). CIMO rahoittaa myös itse hankittuja harjoittelujaksoja kansainvälisissä organisaatiossa ja avustaa lupamuodollisuuksissa. Uutena ohjelmana on mukaan tullut Erasmus-harjoittelijavaihto, jota CIMO hallinnoi Suomessa. Erasmus-harjoittelu käynnistyi oppilaitoksissa lukuvuoden 2007 2008 aikana. Paitsi Erasmusapurahalla oppilaitosten opiskelijat voivat joissakin tapauksissa harjoitella myös oppilaitosten omilla harjoitteluapurahoilla. CIMO seuraa tulevina vuosina Erasmus-harjoitteluvaihdon tilastoja ja pyrkii reagoimaan Erasmus-harjoitteluvaihto-ohjelmissa tapahtuviin muutoksiin, oli kyse sitten lukumääristä, maakohtaisista painopisteistä tai muista Erasmus-harjoittelussa ilmenneistä asioista. Erasmus-harjoittelun ensimmäisen vuoden aikana vaihtoja on toteutunut selvästi haettua vähemmän, mutta määrä on silti lupaava (yhteensä 687), koska kyseessä on ensimmäinen toimintavuosi. Määrä on moninkertainen Leonardon kautta vuosittain liikkuneiden korkeakouluopiskelijoiden määrään verrattuna. Jotkut opiskelijat ovat olleet saman lukuvuoden aikana samassa maassa sekä opiskelija- että harjoittelijavaihdossa. Erasmus-harjoittelu mahdollistaa CIMOn kansainvälisissä harjoitteluohjelmissa olevien harjoittelupaikkojen painopisteen siirtämisen EU:n ulkopuolelle. Esimerkiksi maaohjelmissa CIMO on luopunut välittämästä harjoittelupaikkoja EU-maissa. Tarjontaa on sen sijaan lisätty ja pyritään edelleen lisäämään muun muassa Kiinassa, Venäjällä, Argentiinassa, Chilessä ja Meksikossa. CIMO avustaa myös lupamuodollisuuksissa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan lähteviä harjoittelijoita. Lisäksi CIMO tukee opiskelijoiden itsenäistä harjoittelupaikkahankintaa välittämällä EU-maista tulevia harjoittelu-paikkatarjouksia sähköisen HarNet-harjoittelupaikkatarjouslistan kautta. 6

1.3 Miten kysely toteutettiin? Kansainvälisen harjoittelun kenttä on viime vuosina muuttunut muun muassa Erasmus-harjoittelun myötä. Korkeakoulut ovat saaneet uusia mahdollisuuksia, mutta myös aiempaa suuremman roolin kansainvälisen harjoittelun järjestämisessä ja hallinnoinnissa. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, kuinka korkeakouluissa on järjestetty kansainvälisen harjoittelun hallinnointi uudessa tilanteessa, millaisia toiveita ja haasteita on kohdattu, millaisena nähdään CIMOn rooli ja tehtävä, ja kuinka CIMO voisi parhaiten tukea korkeakouluja kansainvälisen harjoittelun asioissa. Kysely korkeakouluille toteutettiin joulukuun 2007 ja tammikuun 2008 aikana Word-kyselynä. Avovastausten myötä saatiin paljon hyödyllistä tietoa CIMOn ja oppilaitosten kansainvälisen harjoittelun välisen yhteistyön kehittämistä varten. Kysely lähetettiin Suomen kaikkiin yliopistoihin ura- ja rekrytointipalveluiden Aarresaari-verkoston listan kautta ja ammatti-korkeakouluihin Pinnetin, ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toiminnan kehittämisverkoston, kautta. Kyselyn saajia pyydettiin lähettämään CIMOlle yksi vastaus/oppilaitos. Vastausprosentti nousi käytännössä sataan. Tähän selvitykseen on kerätty ajatuksia erilaisiin harjoitteluun ja harjoitteluprosessiin liittyvistä asioista, jotka nousivat kyselyssä esille. Kyselyyn sisältyi niin korkeakoulujen kansainvälisen harjoittelun hallinnointiin liittyviä kysymyksiä kuin harjoittelun sisältöön liittyviä kysymyksiä. Suurin osa harjoittelun sisällöllisistä kysymyksistä liittyi Suomesta ulkomaille lähteviin harjoittelijoihin. Joukossa oli myös muutama kysymys mm. viestinnällisestä yhteistyöstä kansainvälisen harjoittelun alalla sekä kansainvälisen harjoittelun lähitulevaisuuden haasteista. Kyselyn lisäksi CIMO haastatteli yhteensä seitsemää eri oppilaitoksen edustajaa kansainväliseen harjoitteluun liittyvistä asioista. Haastatteluihin osallistuivat Turun yliopisto ja AMK, Oulun yliopisto ja AMK, Jyväskylän yliopisto ja AMK sekä Helsingin yliopisto. Kyselyn vastaukset on osittain jaoteltu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vastauksiin. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on erilaiset taustat harjoittelun suhteen: ammattikorkeakouluissa harjoittelulla on pitkät perinteet se kuuluu pakollisena osana opintoihin kun taas yliopistoissa harjoittelu on ollut usein vapaaehtoista. Luvuissa 2 3 käsitellään korkeakoulujen vastauksia, luvussa neljä kootaan yhteen kyselyn tuloksia, pohditaan CIMOn ja korkeakoulujen yhteistyötä harjoittelukysymyksissä ja luodataan kansainvälisen harjoittelun tulevaisuutta. 7

2 Kansainvälisen harjoittelun hallinnointi korkeakouluissa 2.1Kansainvälisen harjoittelun hallinnointi yliopistoissa Yliopistoilla on opintojen luonteesta johtuen ammattikorkeakouluihin verrattuna luonnollisesti erilaiset lähtökohdat harjoitteluun ja harjoittelun liittämiseen opintoihin. Harjoittelu yliopistoissa ei kaikilla aloilla ole pakollista, siitä ei saa automaattisesti tai välttämättä edes neuvottelemalla opintopisteitä. Osassa yliopistoja keskustellaan jo ns. pakollisista työhönorientoitumisopinnoista. Näihin opintoihin kuuluu luonnollisesti myös harjoittelujakso, josta saa opintopisteitä tai se liitetään vähintään diploma supplementtiin. Seuraavat yksiköt yliopistojen keskushallinnoissa hoitavat kansainvälistä harjoittelua: kansainvälisten asioiden toimisto sekä ura- ja rekrytointipalvelut (7 yliopistoa) ura- ja rekrytointipalvelut (6 yliopistoa) ainoastaan tai pääsääntöisesti kansainvälisten asioiden yksikkö (7 yliopistoa) Harjoittelun koordinointi vaihtelee hyvin paljon yliopistosta ja yliopistopaikkakunnasta riippuen. Joillakin paikkakunnilla yliopisto ja ammattikorkeakoulu toimivat kiinteässä yhteistyössä harjoitteluasioissa (esimerkiksi Oulun kansainvälinen harjoittelu -konsortio) kun taas toisen paikkakunnan eri yliopistoilla voi olla kiinteää keskinäistä yhteistyötä (mm. turkulaisten yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluilla on yhteinen harjoitteluvastaava). Yleisin malli vielä toistaiseksi näyttäisi kuitenkin olevan se, että harjoitteluasiat yliopistoissa hoidetaan joko yliopiston omassa ura- ja rekrytointipalveluissa tai kansainvälisten asioiden toimistoissa. Joissakin yliopistoissa harjoitteluasiat on jaettu ura- ja rekrytointipalveluiden ja kansainvälisten asioiden toimistojen kesken. Tämän lisäksi yliopistoissa on ns. kansainvälisyysvastaavat eri tiedekunnissa ja laitoksilla. Kansainvälisten asioiden toimistojen yhteys laitosten kansainvälisyysvastaaviin on tiiviimpi tai väljempi riippuen laitoksesta ja vastuuhenkilöstä. Yliopistosta riippuen vuosittaiset harjoittelijamäärät vaihtelevat muutamasta opiskelijasta 90 opiskelijaan. Uusi Erasmus-harjoittelu on lisännyt harjoittelijoiden määrää jonkin verran. Joissain yliopistoissa työharjoittelu kaukomailla Euroopan sijaan on kasvattamassa suosiotaan, toisaalla taas Euroopan harjoittelupaikat ovat edelleen suosituimpia ja esimerkiksi Aasian ja Etelä-Amerikan paikkoja jää täyttämättä. Harjoittelija ei välttämättä saa Aasian ja Etelä-Amerikan paikoista niin paljon palkkaa, että se kattaisi edes puolia matkakuluista. Joidenkin yliopistojen vastauksista käy ilmi, että Erasmus-harjoittelu ei merkittävästi lisää lähtijöiden määrää, koska pieni apuraha ei houkuttele lähtemään. Ongelmana voi myös olla se, että osa vaihdoista on vain kahden kuukauden pituisia, ja erityisesti tietyillä aloilla voi olla vaikeaa saada pidempiä harjoittelujaksoja. 8

2.1.1 Harjoittelun laajuus ja pakollisuus Harjoittelun pituus yliopistoissa on yleensä 3 6 kuukautta. Joissakin tapauksissa harjoittelujaksot voivat olla alasta riippuen lyhyempiäkin, esimerkiksi luokanopettajilla. Harjoittelusta saa keskimäärin viisi opintopistettä. Joissakin yliopistoissa mietitään parhaillaan ns. valtionhallinnon harjoittelutuen (opetusministeriön tuki) myöntämistä jatkossa vain Euroopan ulkopuolisiin maihin. Joissakin yliopistoissa näin jo käytännössä toimitaankin. Muualla ko. tukea myönnetään kuitenkin vielä toistaiseksi myös harjoitteluun Euroopassa, mutta harjoittelukohteena tulee tällöin olla joko suomalaisorganisaatio tai jokin julkinen taho. Erasmus-harjoittelun alkaessa valtionhallinnon harjoittelutuen ensimmäisenä toimintakautena (2007 2008) toivottiin, että CIMO tarjoaisi edelleenkin runsaasti harjoittelupaikkoja myös Euroopassa. Joissakin oppilaitoksissa todettiin kuitenkin, että opiskelijat näyttivät jo heränneen Erasmus-apurahan mukanaan tuomiin lisääntyneisiin harjoittelumahdollisuuksiin Euroopassa. Lähivuosina nähtäneen paremmin, mihin suuntaan Erasmus-harjoittelussa kuljetaan niin harjoittelupaikkojen sisällön ja laadun kuin harjoittelijalukujenkin suhteen. Harjoittelun pakollisuus vaihtelee yliopistoiden välillä ja jo yhden tiedekunnankin sisällä. Alla on eri yliopistojen edustajien kommentteja heidän suhtautumisestaan harjoittelun laajuuteen ja pakollisuuteen. Useissa oppiaineissa on pakollisena jonkinlainen harjoittelujakso, muttei likimainkaan kaikissa. Kv-harjoittelulla voi korvata pakollisen harjoittelun täysimääräisenä. Toisinaan kv-harjoittelujaksolla voi korvata myös jonkin muun opintojakson. Mikäli kv-harjoittelujaksolla ei voi korvata mitään pakollista opintojaksoa, se hyväksiluetaan vapaisiin opintoihin. Harjoittelu ei ole pakollista missään aineessa. Opiskelijat voivat hakea aineensa professorilta oikeutta saada opintoviikkoja/-pisteitä harjoittelusta. Kaikkiin tutkintoihin, sekä kandidaatti- että maisteritutkintoihin, kuuluu pakollista tai vapaaehtoista harjoittelua enimmillään 10 opintopisteen verran. Harjoittelun voi suorittaa joko kotimaassa tai ulkomailla. Harjoittelu anotaan hyväksiluettavaksi harjoittelun koulutusohjelmakohtaisen hyväksyjän kautta. Monessa alemmassa tutkinnossa harjoittelu on pakollinen osa opintoja, mutta ylemmässä tutkinnossa yleensä vapaaehtoista. Joihinkin koulutusohjelmiin ei voi sisällyttää harjoittelua ollenkaan. Ulkomailla suoritetusta harjoittelusta myönnetään enemmän opintopisteitä kuin kotimaan harjoittelusta. Opintopisteitä ei kuitenkaan voida myöntää niin paljon kuin kolmen kuukauden harjoittelusta periaatteessa pitäisi ansaita. 9

Harjoittelu on pakollinen, mutta sen ei tarvitse tapahtua ulkomailla. Eri koulutusohjelmien välillä on eroja lähinnä siinä, miten ne hyväksiluetaan tutkintoon. Käytännössä melkein kaikki ulkomailla suoritettu harjoittelu saadaan sisällytettyä tutkintoon. Lopullisen päätöksen tekevät laitoksen vastuuhenkilöt. Koulutusohjelmasta riippuen harjoittelu on joko pakollinen tai vapaavalintainen tai sitä ei ole ollenkaan osana tutkintoa. Suuressa osassa koulutusohjelmia harjoittelu poistui opinnoista Bologna-prosessin seurauksena. Harjoittelu hyväksiluetaan yleensä niissä koulutusohjelmissa, joissa se on osa opintosuunnitelmaa. Muissa koulutusohjelmissa on ehkä mahdollista korvata joku vapaavalintainen kurssi harjoittelulla. Päätökset tehdään oppiaineittain. 2.1.2 Harjoittelupaikkojen hankkiminen Harjoittelupaikkojen hankkimistavat vaihtelevat suuresti yliopistojen välillä. Joissain yliopistoissa kaikki harjoittelupaikat ovat opiskelijoiden itsensä hankkimia, joissain taas vain muutama paikka vuosittain on itse hankittu. Yliopistosektorilla opiskelija hankkii harjoittelupaikkansa kuitenkin useimmiten itse. Harjoittelupaikkoja tarjotaan yliopistolle jonkin verran myös erilaisten verkostojen ja yhteistyökumppaneiden kautta. Myös HarNet-sähköpostilistan kautta välitettävät CIMOn harjoitteluohjelmien ulkopuoliset paikat, lähinnä kahdenvälisten harjoitteluohjelmien yhteistyökumppaneilta, ovat saaneet positiivisen vastaanoton. Joissakin yliopistoissa on harjoittelupaikkojen hankkimista varten hyödynnetty suhteita vanhojen, hyväksi todettujen ulkomaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Toisaalla mietitään, olisiko mahdollista saada ulkomailta Suomeen tulleet opiskelijat ja opettajat mukaan suomalaisopiskelijoiden harjoittelupaikkojen hankintaprosessiin tai voitaisiinko suomalaisia jatko-opiskelijoita hyödyntää lähettämällä heidän mukanaan ulkomaille myös harjoittelija. Useassa yliopistossa harjoitteluun lähdetään eri harjoitteluohjelmien kautta, mutta ura- ja rekrytointipalveluille ei välttämättä raportoida niistä. Paikkojen hankkimistapojen tarkka arviointi on vaikeaa, sillä joissain yliopistoissa opiskelijalle on täysin mahdollista lähteä kv-harjoitteluun kokonaan omin neuvoin, käymättä lainkaan kv-yksikössä. Se, miten paljon oppilaitokset voivat panostaa harjoittelun hallinnointiin, vaihtelee suuresti. Hallinnoinnin mukaan määräytyy myös se, missä määrin opiskelijat joutuvat hankkimaan itse harjoittelupaikkansa tai miten paljon opiskelijoille on tarjolla ns. valmiita harjoittelupaikkoja. Yksi hyvä tapa panostaa harjoitteluun voisi olla oppilaitoksen kansainvälisten asioiden toimiston tiiviimpi yhteistyö ura- ja rekrytointipalveluiden kanssa. Määräaikaisella projektiyhteistyöllä voisi luoda tukijärjestelmän, jonka avulla opiskelijoiden olisi helpompi etsiä itse harjoittelupaikkoja ja huolehtia niihin liittyvistä muista prosesseista. Tähän työhön voisi ehkä myös sitouttaa opiskelijoita palkitsemalla heitä tehdystä työstä esimerkiksi opintopisteillä ja/tai rahalla. 10

2.2 Kansainvälisen harjoittelun hallinnointi ammattikorkeakouluissa Seuraavat yksiköt ammattikorkeakoulujen keskushallinnoissa hoitavat kansainvälistä harjoittelua: kansainvälisten asioiden toimisto (15 ammattikorkeakoulua) kv-koordinaattori (2 ammattikorkeakoulua) kansainvälisten asioiden toimisto ja kv-asioiden päällikkö kehittämis- ja palveluyksikön kansainvälinen toimisto rehtorin toimisto/kansainvälisen harjoittelun koordinaattori keskushallinnossa kv-johtaja ja kv-assistentti rehtorin toimisto kansainväliset palvelut sekä ura- ja rekrytointipalvelut ura- ja rekrytointipalvelut Eri koulutusaloilla voi myös olla omat kv-vastaavansa. Tällöin harjoittelusta vastaavat koulutusosastojen harjoittelukoordinaattorit, ja jossain määrin myös kv-toimisto. Eri laitokset voivat myös vastata harjoittelusta, jolloin kv-koordinaattorit saattavat auttaa käytännön asioissa. Ammattikorkeakouluissa harjoittelun hallinnointi on yleensä järjestetty siten, että ura- ja rekrytointiasioista oppilaitoksessa vastaavan henkilön tehtävänä on erityisesti suomalaisten ja ulkomaalaisten perustutkinto-opiskelijoiden työllistäminen (tutkintoon kuuluva harjoittelu ja valmistumisen jälkeinen työllistyminen). He saattavat myös hoitaa lähtevien harjoittelijoiden perusinfon sekä vastata ulkomaisten perustutkinto-opiskelijoiden ja suomalaisopiskelijoiden harjoittelusta Suomessa. Kansainvälisten asioiden toimisto hallinnoi, kehittää ja ohjaa Erasmus-harjoittelua sekä muita harjoitteluohjelmia yhdessä koulutusohjelmien ja oppilaitoksen kansainvälisyystiimin kanssa. Koulutusohjelmien harjoitteluasioissa toimijoina ovat kansainvälisyyskoordinaattorit ja harjoitteluvastaavat (harjoitteluinsinöörit, lehtorit jne.). Heidän tehtävänään on huolehtia siitä, että harjoittelujakso liittyy opintoihin. Uraohjaus tapahtuu yksiköissä. Tästä mallista poikkeavan harjoittelun hallinnoinnin koordinoinnin muodostaa Oulun harjoittelukonsortio. Vuosittaiset harjoittelijamäärät vaihtelevat oppilaitoksesta riippuen 30 ja 145 harjoittelijan välillä. Erasmus-harjoittelu on tuonut uusia mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen harjoitteluun ja sen uskotaan kasvattavan harjoittelijalukumääriä. Jotkut ammattikorkeakoulut markkinoivat sitä ensisijaisena rahoitusmahdollisuutena Euroopan kohteisiin lähteville harjoittelijoille. Joidenkin ammattikorkeakoulujen edustajien mielestä Erasmus-harjoittelu voi osaltaan jopa vähentää Erasmus-vaihto-opskelun kiinnostavuutta, jos opiskelijat hakeutuvat vaihto-opiskelun sijasta ulkomaille harjoitteluun 2.2.1 Harjoittelun laajuus ja pakollisuus Ammattikorkeakouluissa harjoittelujaksot sisältyvät pakollisena osana tutkintoon. 5( 6) kuukauden harjoittelu on pakollista kaikilla aloilla ja siitä saa 30 opintopistettä. Erasmus-harjoittelun 11

pituus on yleensä 3 5 kuukautta. Alla on eri ammattikorkeakoulujen edustajien kommentteja heidän suhtautumisestaan harjoittelun laajuuteen ja pakollisuuteen. Harjoittelu on pakollinen osa tutkintoa, sen voi suorittaa Suomessa ja/ tai ulkomailla. Kansainvälisiin kaksoistutkinto-ohjelmiin (liiketalouden koulutusala) harjoittelua sisältyy 60 opintopisteen verran. Tietyillä aloilla, esim. liiketaloudessa ja englanninkielisissä koulutusohjelmissa, ulkomainen harjoittelu on pakollista. Harjoittelu luetaan koulutuspäällikön tai harjoittelunohjaajan/-vastaavan kanssa etukäteen tehdyn suunnitelman perusteella osaksi tutkintoa. 2.2.2 Harjoittelupaikkojen hankkiminen 12 Päävastuu harjoittelupaikan hankkimisesta on yleensä opiskelijalla itsellään. Kansainvälisten asioiden yksikköön saapuu joskus paikkatarjouksia ulkomailta ja harjoittelupaikoista ilmoitetaan ammattikorkeakoulujen yhteisen tietokannan, Jobstepin, kautta. Alasta riippuen koulutusalan opettaja saattaa myös avustaa harjoittelupaikkojen hankkimisessa. Joillakin koulutusaloilla voi myös olla omia harjoittelupaikkoja partnerikorkeakoulujen kautta. Yritykset saattavat tämän lisäksi lähettää omilla palkkalistoillaan olevia opiskelijoita ulkomaisiin projekteihin tämä ei ole kuitenkaan kovin yleistä. Yritysten omiin harjoitteluohjelmiin on saatujen tietojen mukaan erittäin paljon hakijoita. Yleisesti ottaen opiskelijat saattaisivat tarvita suoraa henkistä tukea harjoittelupaikan etsintään liittyen. Verrattuna yliopisto-opiskelijoihin ammattikorkeakouluopiskelijat odottavat enemmän ohjausta liittyen kansainväliseen harjoitteluun, ja pakollisella harjoittelulla on oltava tarkat kriteerit. Joillakin aloilla harjoittelupaikkoja on hankala hankkia itse. Joissain ammattikorkeakouluissa opiskelijoita ei kannustetakaan etsimään itse harjoittelupaikkoja, jos harjoittelun laatua ei voida taata. Laatua on pyritty kehittämään tiivistämällä yhteydenpitoa harjoittelupaikkoihin, monitoroimalla sekä kouluttamalla harjoittelupaikkoja. Tämä on edellyttänyt paikkojen määrän rajaamista, eikä harjoitteluun korkeakoulun strategian ulkopuolelle jäävissä maissa ole aktiivisesti kannustettu. Oppilaitokset panostavat harjoitteluun eri tavoilla. Oppilaitoksen päätös, jossa kannustetaan hankkimaan itsenäisesti harjoittelupaikkoja, saattaa osoittautua ongelmalliseksi: harjoittelun ohjaus ja harjoittelun laadun takaaminen jäävät usein vaillinaisiksi. Harjoitteluun lähtevällä ei ole vastaanottavassa maassa paikallista, vastaanottavan maan työkulttuurin tuntevaa tukihenkilöä harjoittelupaikan ulkopuolella. Jotkut ammattikorkeakoulut tekevät kaikkien harjoittelupaikkojen kanssa sopimuksen harjoittelupaikkana toimimisesta, joten opiskelijoiden itsenäisestikin löytämät paikat aiheuttavat melko paljon hallintotyötä. Joistakin opiskelijoiden löytämistä paikoista on kuitenkin tullut pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita.

Harjoittelupaikan hankkiminen riippuu osittain myös opiskeltavasta aineesta. Tietyillä aloilla harjoittelupaikan hankkiminen täysin itsenäisesti on lähes mahdotonta esim. ohjaus- ja vastaavuuskysymysten vuoksi. Toisilla aloilla on vakituisia työnantajakontakteja, jotka auttavat harjoittelupaikan etsimisessä. 2.3 Korkeakoulujen verkostoyhteistyö Harjoittelupaikkojen hankkimisessa käytetään hyväksi verkostoja. Verkostojen ylläpitäminen ja hyödyntäminen on ensisijaisen tärkeää nyt ja lähitulevaisuudessa. Keskeinen kysymys kuuluukin: minkälaisia uudentyyppisiä verkostoja olisi mahdollista luoda ja millä kaikilla tavoin verkostoja voisi hyödyntää? Verkostojen hyvä hoivaaminen vaatii aikaa, ja vain siihen panostamalla verkostosta hyötyvät sen kaikki osapuolet. Alla on lista eri verkostoista, joita yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat kyselyn mukaan käyttäneet harjoittelupaikkojen hankkimisessa: Erasmus, Leo-Net/vanhat kontaktit Leonardo-harjoitteluhankkeiden verkostoihin, Nordplus, bilateraalisopimukset Pitkäaikaiset harjoittelukontaktit, koulutusohjelmien opettajilla on omat kontaktit ja verkostot IAESTE ja opiskelijajärjestöt, kuten AIESEC ja ELSA FIRST, HarNet COIMBRA tutkimuslaitos-/yritys-, korkeakoulu- ja kv-hankkeisiin liittyviä ja oppilaitoksemme toimialan yhteistyöverkostoja Alumni-verkosto ulkomailla Brysselissä sijaitseva maakuntiemme edunvalvontatoimisto Konsortio Alakohtaisia verkostoja: Terve Afrikka, Cumulus, Norteas, Carolus Magnus, ENCATC, NICE, Kansainvälinen jääkiekkoliitto, Leading Hotel Schools of the World 2.4 Harjoittelujaksojen rahoitus Rahoituslähteet ja tuen määrät vaihtelevat oppilaitoksien vaihto-ohjelman sisällöstä ja harjoittelukohteesta riippuen. Osalla korkeakouluista on kuitenkin yhtenäiset tuet harjoittelukohteesta riippumatta. Yliopistoharjoittelu rahoitetaan nykyisin joko entisellä valtionhallinnon harjoittelutuella (opetusministeriön tuki), opiskelija-apurahalla tai Erasmus-apurahalla. Joissakin yliopistoissa on käy- 13

tössä myös ns. rehtorin kansainvälisyysrahaa, joka on tarkoitettu joko kaikkialle maailmaan tai EU/ETA-alueen ulkopuolelle suuntautuvaan harjoitteluun. Harjoittelujakson mahdollistamiseksi joissain yliopistoissa myönnetään myös matka-apurahaa. Yliopiston oman tuen saamiseen edellytyksenä on osassa tapauksista se, että harjoittelusta saa opintopisteitä. Ammattikorkeakoulujen harjoittelu rahoitetaan opetusministeriöstä tulevalla harjoittelutuella tai Erasmus-tuella sekä joissakin ammattikorkeakouluissa vielä jonkin aikaa Leonardo-tuella. Harjoittelujaksosta saattaa myös toisinaan saada palkkaa, mutta tämä ei ole kovin yleistä. 2.5 Suomalaisten korkeakouluharjoittelijoiden suosituimmat harjoittelun kohdemaat Suosituimmat kansainvälisen harjoittelun kohdemaat korkeakouluissa: Iso-Britannia Espanja Saksa Ruotsi USA Alla on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajien mielipiteitä kohdemaista: Harjoittelijoiden lukumäärien pienuuden takia suosituimpia maita on vaikeaa nimetä. Suosikkimaat vaihtelevat vuosittain. Jatkossa suosituimpia kohdemaita on mielekkäämpää seurata, kun määrät nousevat. (yliopisto) Eurooppa on suosituin alue edullisten matkakulujen vuoksi, ja suuret paikat houkuttelevat enemmän kuin pienet paikat. (yliopisto) Lukumääräisesti eniten harjoitteluun lähdetään Eurooppaan, Saksa yksittäisenä maana on selvästi suosituin kohde. Myös Aasiaan ja Amerikkoihin lähtee opiskelijoita. (yliopisto) Opiskelijat toivovat paikkoja englanninkielisiin kaukomaihin sekä Englantiin ja Saksaan. He haluavat vahvistaa näitä kielitaitojaan alkuperäisympäristössä. (yliopisto) Kolme suosituinta kohdetta ovat Kenia, Kiina ja Venäjä, mikä kuvastaa opiskelijoiden kansallisuutta. (ammattikorkeakoulu) 14 Suosituimpia kohteita ovat Kiina, Thaimaa (koulutusohjelman projekti), Saksa, Espanja, Britannia, Alankomaat. EU-maista edellä mainitut ovat olleet suosituimpia jo vuosien ajan. (ammattikorkeakoulu)

Suosituimmat kohteet vaihtelevat vuosittain riippuen opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden kielitaidosta, ammatillisen kehittymisen tavoitteista sekä tarjolla olevista mahdollisuuksista. Yleisesti ottaen suosituimpia kohteita ovat englanninkieliset kohdemaat. (ammattikorkeakoulu) Opiskelijat ovat kiinnostuneita lähtemään myös Euroopan ulkopuolisiin maihin harjoittelemaan. Yliopistoissa suosituimpien harjoittelumaiden listassa ovat lukumäärän mukaan USA, Latinalainen Amerikka (mainittiin vain manner, ei maata), Kanada, Kiina, Japani, Australia. Ammattikorkeakouluissa suosituimpien harjoittelumaiden listassa ovat lukumäärän mukaan USA, Australia, Kiina, Kanada, Thaimaa, Venäjä. Mihin EU:n ulkopuolisiin maanosiin opiskelijat ovat kiinnostuneita lähtemään harjoittelemaan? (1/3) 9 % 8 % 6 % 32 % 17 % 28 % Pohjois-Amerikka Aasia Australia ja Oseania Afrikka Etelä-Amerikka Venäjä ja Ukraina 5/2008 Alla on korkeakoulujen edustajien näkemyksiä suosituimmista maista. Asiasta ei ole tehty selvityksiä. Opiskelijan päätöksentekoon vaikuttavia seikkoja ovat esim. opiskelijan kielitaito, suunniteltu tutkinto sivuaineineen, harjoittelusta mahdollisesti maksettu palkka, opiskelijan omat käsitykset esim. valmistumisen jälkeisestä työskentelystä ulkomailla tai globaalin talouden ja työnjaon avaamista työnäkymistä. (yliopisto) Jos opiskelija ei etukäteen ole miettinyt mihin hakisi, hän todennäköisesti vastaa, että haluaisi englanninkielisiin kaukomaihin (USA, Kanada, Australia, Uusi Seelanti). Kyselyitä on paljon suhteessa paikkoihin. (yliopisto) 15

Aasia: Erityisesti Japani kiinnostaa, mutta paikkoja on todella vähän (Vulcanuksen kautta erittäin vaikea päästä). Kehittyneisiin kaupunkikohteisiin (Singapore, Hong Kong) on kiinnostusta, ja jonkun verran on lähtijöitä Kiinaan ja muihin Aasian alueen maihin. (yliopisto) Latinalainen Amerikka: sekä Brasilia että espanjankieliset maat. (yliopisto) Afrikka: Paikkoja on tarjolla todella marginaalisesti, kyselyitä Afrikan-paikoista kuitenkin tulee toisinaan. (yliopisto) Ammattikorkeakoulussa vaikuttaa paljolti se, mihin maihin on jo valmiita sopimuksia ja kontakteja. Pakollisten harjoittelujaksojen oppimisvaatimukset ovat velvoittavia ja siksi on tärkeää, että harjoittelupaikka on tuttu. (ammattikorkeakoulu) Yliopisto-opiskelijat ovat itsenäisempiä harjoittelupaikan ja maan valinnan suhteen. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat odottavat enemmän valmista, olosuhteista eli korkeakoulujen koulutusohjelmien eroista johtuen. Lähtemisen helppous ja selkeys vaikuttaa harjoittelupaikan valintaan. (ammattikorkeakoulu) Aloilla voi olla erilaisia painopistealueita. (ammattikorkeakoulu) Katsomme asiaa enemmän osaamisen näkökulmasta kuin maantieteellisesti. (ammattikorkeakoulu) Myös oppilaitoksilla olisi kiinnostusta lähettää harjoittelijoita EU:n ulkopuolisiin maihin. Korkeakoulujen seitsemän suosituinta maata ovat USA, Kiina, Kanada, Venäjä, Australia, Japani, Latinalainen Amerikka. Paikkoja olisi EU:n ulkopuolella tarjolla enemmän kuin on halukkaita lähtijöitä. Ongelmana on harjoittelun kannattamattomuus pienen palkan vuoksi. Korkeakouluissa toivottiinkin neuvottelujen aloittamista harjoittelupaikoista Aasiassa sijaitsevien suomalaisyritysten kanssa. OPM:n ja CIMOn vuonna 2009 Kiinaan lähettämä asiamies pystynee tarvittaessa yhdessä CIMO-harjoittelijoiden kanssa tekemään joitakin keskustelunavauksia liittyen harjoittelupaikkoihin Kiinassa sijaitsevissa suomalaisyrityksissä. 16

Mihin EU:n ulkopuolisiin maanosiin oppilaitoksella olisi kiinnostusta lähettää harjoittelijoita? (1/2) 12 % 9 % 6 % 33 % 13 % 27 % Aasia Pohjois-Amerikka Australia ja Oseania Venäjä ja Ukraina Afrikka Etelä-Amerikka 5/2008 Alla on korkeakoulujen edustajien mielipiteitä kohdemaista. Haluaisimme enemmän harjoittelijoita ainakin Kiinaan, Venäjälle ja Intiaan. Nämä ovat tärkeitä ja kasvavia alueita, joihin opiskelijat eivät kuitenkaan näytä olevan kovin kiinnostuneita lähtemään. (ammattikorkeakoulu?) Haluaisimme lähettää harjoittelijoita sellaisiin tehtäviin, joista on hyötyä opintojen kannalta. Maalla ei ole niin väliä. (ammattikorkeakoulu) Yliopistollamme ei ole määriteltyä politiikkaa kysymyksen suhteen. (mikä oppilaitos?) Kiinnostuksenkohteet vaihtelevat koulutusaloittain. (yliopisto) 2.6 Alojen vaikutus harjoitteluun Yliopistoissa harjoitteluun lähtee eniten opiskelijoita kauppatieteiden, yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden aloilta. Myös humanistit ovat kunnostautuneet harjoittelussa. Ammattikorkeakoulujen puolelta eniten opiskelijoita lähtee matkailun, tekniikan, sosiaali- ja terveys- ja liiketalouden aloilta. Harjoittelijoita lähtee myös paljon englanninkielisistä koulutusohjelmista. 17

CIMOn harjoitteluohjelmia on kehitetty viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ottamalla suosituimmat alat huomioon. Aiemminhan esimerkiksi humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille valmiita harjoittelupaikkoja oli tarjolla huomattavasti vähemmän. On myös monia aloja, joille harjoittelupaikkoja tarvittaisiin lisää. Yliopistosektorilla eniten mainintoja saivat kauppatieteellinen ala, ja tämän lisäksi humanistiset, yhteiskuntatieteelliset ja tekniikan alat. Lisäksi mainittiin kasvatustiede, teatteri, tekstiili- ja vaatetus, teollinen muotoilu, elokuva ja uusi media, farmasia, lääketiede, biotiede, ympäristötiede, ravitsemustiede ja kansanterveystiede. Ammattikorkeakoulusektorilla eniten harjoittelijoita liikkuu liiketalouden ja tekniikan aloilla, ja tämän lisäksi matkailu- sekä sosiaali- ja terveysaloilla. Lisäksi ammattikorkeakoulujen edustajat toivat esiin seuraavia aloja, joille tarvittaisiin enemmän harjoittelupaikkoja: Liiketalouden alalle sekä tekniikan ja matkailun alaloille Aasiassa sekä konservointialalle Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.. Mm. IT-, elektroniikka- ja media-alalla Aasian suunnalta löytyy teollisuutta, joka on keskittynyt osaamisalueille, joita Suomesta ei juurikaan löydy. Environmental Engineering -alalle, jotta tietoa ympäristönhoidosta ja suojelusta saataisiin lisättyä. SOTE-alalla tarvitaan paikkoja englanninkielisiin maihin, koska työturvallisuuden vuoksi kieli on alalla keskeinen. Venäjä-yhteistyöhön tarvittaisiin lisää resursseja, koska Venäjä on Suomelle tärkeä yhteistyökumppani, mutta opiskelijoiden motivaatio lähteä Venäjälle on huono, ja kustannukset Pietarissa ja Moskovassa ovat korkeat. Kiina kiinnostaa opiskelijoita, ja siellä on paljon harjoittelumahdollisuuksia mm. suomalaisissa yrityksissä, etenkin jos esim. OPM:n TASO-raha kv-harjoitteluun jatkuu pitkällä tähtäimellä. Tämä on todella tärkeä asia. Myös USA:ssa tämä resurssi avaa paljon mahdollisuuksia, mutta mielenkiinto USA:ta kohtaan ei ole niin suurta kuin Kiinaa tai Thaimata kohtaan. Suomen tulisi kantaa myös vastuuta yhteistyöstä kehitysmaiden suuntaan kv-harjoittelun kehittämisen muodossa! Haluamme lähettää kaikkien koulutusalojemme opiskelijoita tekemään kv-jaksonsa ulkomaisissa kohteissa joko EU:n sisämarkkinoilla tai EU:n ulkopuolella, jotta opiskelijat oppisivat toimimaan kansainvälisissä yhteisöissä, globaaleilla työmarkkinoilla. Toivoisimme enemmän harjoittelupaikkoja myös asiantuntijoille. 18

3. Kansainvälisen harjoittelun tukipalvelut 3.1 Kansainvälisen harjoittelun tukipalvelut korkeakouluissa Korkeakoulut tukevat ja motivoivat opiskelijoita kansainväliseen harjoitteluun monin tavoin. Opiskelijoille järjestetään erilaisia infoja, joiden avulla välitetään tietoa harjoittelumahdollisuuksista sekä pyritään innostamaan ja kannustamaan kansainväliseen harjoitteluun. Harjoitteluun lähteville järjestetään lähtövalmennuksia tai orientaatiojaksoja. Opiskelijoita pyritään tukemaan myös harjoittelun aikana muun muassa tutor-opettajien avulla. Monissa korkeakouluissa myös harjoittelusta palaaville on järjestetty mahdollisuus purkaa kokemuksiaan. Joissakin korkeakouluissa harjoittelusta palaaville on oma paluuorientaationsa, joissa opiskelijat pitävät esimerkiksi esityksiä harjoittelujaksonsa annista. Toisinaan opiskelijat käyvät kertomassa kokemuksistaan kansainvälisten asioiden toimistossa. 3.1.1 Kansainväliseen harjoitteluun valmentaminen ja harjoittelun ohjaus Osa korkeakouluista tarjoaa kansainväliseen harjoitteluun lähteville ohjausta ennen harjoittelujaksoa ja sen aikana. Tyypillisimmin ohjauksessa on kyse lähtövalmennuksesta. Lähtövalmennusta annetaan korkeakouluissa paitsi sisäisesti, myös yhteistyössä alueen muiden korkeakoulujen kanssa, esimerkiksi järjestämällä vuosittain yhteinen lähtö-orientaatio. Alla on eri korkeakoulujen edustajien kommentteja koskien lähtö- ja tulovalmennusta sekä ohjausta harjoittelun aikana: Paikkakunnan korkeakoulut järjestävät vuosittain yhteiset lähtöorientaatiot, lisäksi järjestetään korkeakoulukohtaisia vaihto-orientatioita. Lisäksi ura-ja rekrytointipalvelut järjestävät yhteistyössä opinto- ja kansainvälisten asioiden toimiston kanssa erilaisia infotilaisuuuksia (mm. CIMO-infot, kansainvälisen työnhaun infot tms.). Opiskelijan on myös mahdollista käydä keskustelemassa omasta hakutilanteestaan ura- ja rekrytointipalvelussa. Keskustelut perustuvat omaan aktiivisuuteen, niitä ei tarjota systemaattisesti. Harjoittelusta laaditaan raportteja, joita hyödynnetään harjoitteluun lähtevien neuvonnassa. Tuki ennen Matkaa: Harjoitteluohjelmien markkinointi Infotilaisuuksia Kulttuurikurssi Opastus apurahoihin liittyen harjoitteluun liittyvän tukimateriaalinen jakaminen Tuki matkan jälkeen: käytännön kysymyksissä avustaminen Opiskelijoiden ohjaaminen vertaisryhmiin heidän aloitteestaan. 19