1/6 Toimintasuunnitelma 2009 Hallitus 20.3.2009 Yleistä Sääntöjensä mukaisesti Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry Edistää ry:n jäsenten välistä yhteistoimintaa ja parantaa alan yleisiä toimintaedellytyksiä. Edistää oppisopimusopiskelijoiden, työnantajien/yrittäjien ja koulutusorganisaatioiden yleisiä ja yhteisiä oppisopimustoimintaan liittyviä etuja. Yhdistys seuraa oppisopimuskoulutuksen ja sitä tukevaa kehitystä Seuraa lainsäädäntöä ja tekee näihin liittyviä aloitteita, esityksiä ja antaa lausuntoja, kannanottaja Yhdistys järjestää kokouksia, koulutusta, neuvottelupäiviä yhdessä tai erikseen opm:n ja OPH:n asiantuntijoiden kanssa nimeää oppisopimuskentän edustajia työryhmiin ja erilaisiin toimikuntiin OPM:, OPH tai muiden työryhmien pyynnöstä Yhdistys julkaisee Osaaja-lehteä Yhdistys voi ottaa vastaan lahjoituksia, testamentteja toimintansa tukemiseksi yhdistys voi omistaa toimintaansa varten kiinteää ja irtainta omaisuutta Yhdistys voi järjestää arpajaisia ja rahankeräyksiä (lupa) Taustaa toimintasuunnitelmalle Viime toimintavuoden aikana oppisopimustoiminnan toimintaedellytykset muuttuivat ennen näkemättömällä tavalla. Vuoden 2009 valtion talousarviossa peruskoulutuksen yksikköhintaa alennettiin 18% ja vastaavasti lisäkoulutuksen hinnoittelua nostettiin 7%. Keskimääräisen nettovaikutuksen arvioidaan alentavan oppisopimuksen toimintaedellytyksiä kuudella % yksiköllä. Lisäkoulutuspaikkojen määrä säilyi n. 27 000:n tasossa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman tavoite käynnistää korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisten koulutusten kokeilusta syksyn v. 2009 aikana ns. elvytyspaketti yhden ansiosta. Perustutkintojen määrän lisääntyminen 15.000:sta lähes 22 000:een käynnisti opetushallituksen tarkastukset. Niiden mukaan määrän kohoaminen ainakin
joiltain osin perustuu tarkoitukselliseen säädösten rikkomiseen. Kehitys on aiheuttanut valtion tulo- ja menoarvion arviomäärärahaan 21,5M :n ylityksen, jota pyrittäneen kattamaan osittain perustutkintojen hinnan alennuksella. Ratkaisu merkitsee käytännössä kaikkien toimijoiden kollektiivista rankaisua, jonka vaikutukset kohdistuvat ankarimmin niihin, joiden toiminta on säädösten mukaista. Koulutuksen järjestäjien tasavertaisuuden kannalta on tärkeää, että viranomaiset tulkitsevat säädöksiä kaikkien kohdalla samalla tavoin ja että käynnistyneet takaisinperintä- ja rangaistusprosessit viedään loppuun asti. Tulee valvoa, että oppisopimusrahoitusta käytetään ainoastaan oppisopimustunnusmerkistön täyttävään koulutukseen eikä perustutkintoihin varattua rahoitusta käytetä lisäkoulutukseen. Oppisopimuksen tunnusmerkit kirkastettava Tarkastukset osoittavat, että oppisopimusta on yritetty puoliväkisin syöttää ratkaisuksi ongelmiin, mihin se ei sovellu. Oppisopimus ei ole muun ammatillisen koulutuksen rahoitusmuoto. Se on muista poikkeava opiskelumuoto, jonka erityinen tunnusmerkki on työnantajan valvonnassa tapahtuva opiskelu työpaikalla työtehtäviä tehden. Lain mukaan tämän osuuden tulee olla selvästi yli puolet tutkinnon sisällöstä. Jos ehto ei täyty, ei kyse ole oppisopimuskoulutuksesta eikä oppisopimusrahoitusta saa käyttää. Valitettavan monet ovat tulkinneet lain säädöstä väljästi. Luodaan mielikuvaa oppisopimuksesta pelkkänä rahoitusmuotona, jolloin opiskeluna pidetään yksinomaan oppilaitoksen osuutta opinnoista. Tämä johtaa työnantajalle kuuluvan koulutuskorvauksen vähättelyyn, murentaa työnantajan vastuuta opintojen ohjaamisesta ja mikä pahinta, antaa näennäisen oikeutuksen siirtää työnantajan osuus rahoituksesta oman yksikön tuloksi. Työnantajalla on oikeus koulutuskorvaukseen ja on lain vastasta riistää se koulutuksen järjestäjän päätöksellä itselle. Oppisopimuksen poliittisen hyväksynnän kannalta on välttämätöntä kristallisoida sen tunnusmerkistö järjestäjän toiminta- ja viranomaisten valvontaohjeeksi. Peruskoulutuksen ja lisäkoulutuksen rajaa ei saa hämärtää Valtion tulo- ja menoarvion perusteluissa esitetty väite peruskoulutuksen kohtuuttomista katteista on ainakin osittain harhaa. Oppisopimuksen laskentapohjasta puuttuvat esimerkiksi investointi- ja kiinteistökustannukset. Koulutuksen järjestäjät vyöryttävät kuitenkin ne kaikille yksiköilleen, myös oppisopimukselle. Kaiken kaikkiaan oppilaitosten kustannuksia ei pidä rahoittaa oppisopimusrahoituksella. Näiltä osin laskenta- ja tiliöintiohjeita tulee täsmentää siten, että kustannusosuudet vastaavat todellisuutta. Jos ylläpitäjän osuus edelleen kasvaa eivätkä ns. vyörytyserät vastaa toteutunutta, voidaan taas parin vuoden kuluttua odottaa ehdotuksia yksikköhinnan alentamisesta. Oppisopimuksen kustannusseuranta ei kuitenkaan saa johtaa luopumiseen laskennallisesta valtionosuusjärjestelmästä. Sen idea on, että koulutuksen järjestäjä paikallisviranomaisena tasaa eri alojen ja koulutusten hintasuhteet paikallisten tarpeiden mukaan. Kun lisäkoulutuksen rahoitus on ollut riittämä- 2/6
tön, on puuttuva osuus otettu lain idean mukaan peruskoulutuksesta. Tämä on yksi tilastoharhan selittäjä! 3/6 AKKU työryhmän ehdotukset Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n mielestä oppisopimus, oppisopimustyyppinen ja Toppis on yksi ja sama tuote, jota nyt hallinnoitaisiin kahden ministeriön ja usean muun organisaation toimesta: OPM:n / oppisopimustoimistojen/ oppilaitosten/korkeakoulujen ja TEM:n / työvoimaviranomaisten toimesta. Asiakkaan näkökulmasta pitäisi pyrkiä yhden luukun periaatteeseen. Oppisopimusmuoto on oma koulutuksen järjestämismuotonsa siis sama tuote, joka voi eriytyä täsmälleen samalla tavalla tasojenkuin alojenkin suhteen. Erityinen ongelma syntyy, kun oppisopimustoimiston/keskuksen asiakasyritys haluaa korkeakoulutetulle henkilöstölleen jatko- tai täydennyskoulutusta. Yritys on kouluttanut muuta henkilöstöään vuosikymmeniä. Jos lisäkoulutuspaikat varataan yksinomaan korkeakouluille, ei oppisopimustoimisto saa hankkia haluttua koulutusta. Yritys joutuu siis asioimaan usean viranomaisen kanssa sen sijaan, että se saisi haluamansa hallintopalvelut yhdeltä luukulta. Suomen opso pitää tätä epätarkoituksenmukaisena. Sen mielestä yritykselle pidä varata mahdollisuus autonomiseen ostotoimintaan? Asiakaslähtöisyyttä olisi palvella yritysmaailmaa sellaisin tuottein tai tuoteyhdistelmin, joita se itse haluaa? Oppisopimustyyppisiä lisäkoulutuspaikkoja tulee ehdottomasti varata myös oppisopimustoimistoille. On vakavasti kysyttävä, onko primaari tavoitteena luoda uusi tuote vai vahvistaa korkeakoulujen rahoituspohjaa. Korkeakoulujen kohdalla ollaan tekemäsää vakavaa hallinollista virhettä: asettamassa pukkia kaalimaan vartijaksi. Korkeakouluilta puuttuu kaikki kokemus oppisopimustoiminnasta. Miten voidaan kuvitella, että työssä oppimisen prosessit avautuisivat lain tarkoittamassa muodossa täysin asiaa tuntemattomissa korkeakouluissa? Tämä ei saa olla sivutoimista puuhastelua. Toppis on niin ikään oppisopimuksen kanssa täysin päällekkäinen tuote. Oppisopimuksella voidaan tähdätä paitsi tutkintoon myös osatutkintoon. Sillä voidaan antaa myös tutkintotavoitteetonta koulutusta. Juuri kaikkea sitä, mitä sanotaan toppiksella tavoiteltaman. Vähimmäisvaatimuksena on, että pidetään huoli siitä, että osa- tai ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen hinnoittelu määrätään sille tasolle, että oppisopimuksen kilpailukyky säilyy. Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ihmettelee, miksi aina kun Suomessa keksitään jokin uusi tuote, sitä varten on luotava uusi hallintojärjestelmä? Seuraavassa vaiheessa puhutaan hallinnon tehostamisesta, päällekkäisyyksien poistamisesta ja vaikkapa valtion tuottavuusohjelmasta. Olisiko mitenkään mahdollista jättää päällekkäisyydet synnyttämättä ja oikaista pari tarpeetonta mutkaa?
4/6 ELY/aluevalvonta Oppisopimus on puhtaasti kysyntälähtöinen koulutusmuoto, joka Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry:n mielestä tarvitsee laillisuusvalvontaa, mutta ei missään tapauksessa samanlaista aluevalvontaviranomaisen ohjausta, ennakointia tai koordinointia kuin tarjontalähtöiset opiskelumuodot. Jokainen sopimus edellyttää työpaikkaa ja näistä syntyvä kysyntä määrittää resurssien kohdentamisen aina kulloiseenkin (työvoima)kapeikkoon. Suomen opson mielestä ei tarvita lisää viranomaisia. Parasta olisi suunnata resurssit koulutukseen, ei uusiin valvontaportaisiin. Opson oma kustannuspohja? Suomen oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ry ei ole lainkaan vakuuttunut ehdotuksen tarkoituksenmukaisuudesta. Se, että opson yksikköhinta on sidottu eri alojen yksikköhintaan (yksikköhintojen keskiarvoon) on perusteiltaan oikea ratkaisu. Sidos osoittaa suoraan opson kustannustehokkuuden muuhun ammatilliseen koulutukseen nähden ja se on arvo sinänsä. On tärkeää säilyttää ne rakenteelliset tekijät näkyvillä, jotka itsessään puoltavat opson olemassaoloa. Jos oppisopimuksen peruskoulutuksenyksikköhinta irrotetaan muun ammatillisen koulutuksen yksikköhinnoista, siitä tulee helposti poliittinen pelinappula samaan tapaan kuin oli lisäkoulutuksen hinta ja sen pitäminen samana koko vuosikymmenen ajan. Kokonaan toinen asia on väärinkäytösten yhteydessä esiin noussut kiinnostus selvittää yksikköhinnan jakautuminen eri menoluokkiin. Tämä on perusteltua ja voidaan selvittää kunhan pidetään huoli siitä, että koottava tieto on järkevässä suhteessa sen keräämisen vaivaan ja kustannuksiin nähden. Sitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa yksikköhinnan määräytymisperusteisiin. Peruskoulutuksen kiintiöt? AKKU työryhmässä on niin ikään keskusteltu perustutkintojen kiintiöinnistä. Ajatus on hallitusohjelman ja kesun vastainen! Ymmärrettävästi väärinkäytökset ovat herättänet kysymyksen peruskoulutuksen määrien hallittavuudesta. Toisaalta tiedetään, että perustutkintojen määrät pysyivät vakaina vuosikausia aina v. 04-05 asti (taso 11 000-13 000). Vasta väärinkäytökset räjäyttivät hallitsemattoman kasvun liikkeelle. Nyt budjetissa oleva varautuminen runsaaseen 15 000 opson perustutkintoon riittää hyvin. Ehtona on tietenkin, että valvonta hoidetaan asianmukaisesti. Jo päätetyt ja edessä olevat takaisinperinnät, todennäköiset järjestämisoikeuksien perumiset ja rikosoikeudelliset rangaistukset pitävät varmasti huolen, ettei kasvu riistäydy uudelleen käsistä. Perustutkintojen kiintiöiden toimeenpano olisi sitä paitsi käytännössä erittäin vaikeasti toteutettavissa. Miten turvattaisiin opsolle välttämätön kysyntälähtöisyys?
5/6 Toimintasuunnitelma toimenpiteet 2009 V. 2006 sääntömuutos yhteisöjäsenten aseman vahvistamiseksi oli onnistunut toimenpide. Yhdistyksen edustavuus on vahvistunut merkittävästi. Sillä on ollut edunvalvonnan kannalta suuri merkitys. Niinpä jäsenpohjan laajentamiseen kiinnitetään edelleen huomiota. Jäsenmäärän kehityksen myötä paineet operatiivisen toiminnan näyttävyyden ja määrän suhteen on ymmärrettävästi lisääntynyt. Hallitus pitää toisaalta välttämättömänä kiinteiden kulujen pitämistä edelleen alhaisina ja siten myös operatiivisen toiminnan säilyttämisen vapaaehtois- ja oto-lähtöisenä. Tämä kuitenkin edellyttää hallituksen jäsenten tehtävien entistä selkeämpää vastuuttamista ja eriyttämistä. Tapahtumat Yhdistys osallistuu edelleen Oppisopimuksen tietotorin ja Takomon suunnitteluun ja järjestelyihin yhdessä opetushallituksen kanssa. Oppisopimus pyritään pitämään edelleen Suomen ammatillisen koulutuksen järjestäjät ry:n ja Efekon koulutustilaisuuksien kestoaiheena. Yhteistyötapahtumien lisäksi yhdistys järjestää vakiintuneen vuosirytmin mukaisesti erityisesti jäsenkunnalle tarkoitetut 2 seminaaria. Markkinointi Kotisivut ovat olleet toimivat yhteydenpitovälinen. Niitä kehitetään edelleen. Markkinointikampanja: Ylijäämää on kerätty tarkoituksella, jotta riittävän näkyvä oppisopimuksen markkinointikampanja pystyttäisiin järjestämään. Markkinointitoimet koordinoidaan opetushallituksen vastaavien suunnitelmien kanssa. Osaaja lehden julkaisemista jatketaan. Oppisopimuskoulutuksen arvo on noussut julkisessa poliittisessa keskustelussa poikkeuksellisen korkealle. Sitä tarjotaan juuri tällä hetkellä ratkaisuksi lähes kaikkiin yhteiskunnassa ratkaisemattomiin ongelmiin. On tärkeää, että haaste otetaan vastaan. On myös tärkeää, että koulutuksen järjestäjät resursoivat oppisopimustoiminnan siten, että sekä määrällisiin että laadullisiin vaateisiin pystytään vastaamaan. Toiminnan markkinointia varten kootaan merkittävien yhteistoimintatahojen suositukset ja niitä toistetaan esitteissä ja alan julkaisuissa. Talous Yhdistyksen talous on vakaalla pohjalla ja sen turvin koko toimialan merkittävät kehittämishankkeen voidaan toteuttaa kaikkia hyödyttävällä tavalla koko valtakunnan alueella aiheuttamatta lisärasitusta kenellekään. Jäsenmaksu pidetään ennallaan.
6/6 Kansainvälinen toiminta Päättyneen toimintakauden aikana kansainvälisen ryhmän toiminta on käynnistynyt hyvin. Se on kartoittanut oppisopimustoiminnan kansainvälistymistä vaikeuttavat tekijät. Sen pohjalta selvitellään mahdollisuuksia hakea rahoitusta erilliseen oppisopimushenkilöstön kv-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kartoittaa koko toimialan kansainvälistymismahdollisuudet ja yhteistoiminnasta kiinnostuneet maat. Bench Marking Oppisopimustoiminnan kehittämistyötä tehdään maan eri osissa kaiken aikaa. Parhaiden toimintakäytänteiden levittämiseksi kehitettyjä malleja esitellään eri tilaisuuksissa, jolloin niiden leviäminen kaikkien ulottuville tehdään mahdolliseksi. Toimihenkilöiden koulutus Oppisopimuskoulutuksen järjestäjien henkilökunnan koulutustarpeista ja toimintakäytäntöjen yhtenäistämisestä esiteltiin vuosi sitten selvitys. Sen pohjalta käynnistyi Oph;n kanssa koulutusprojekti, jota jatketaan. Edunvalvonta. Seuraamme AKKU-työryhmän työn etenemistä ja annamme asiasta lausuntoja. Seuraamme perustutkintojen uudistamista ja otamme kantaa tarvittaessa tutkinnon perusteisiin. Seuraamme korkeakoulujen oppisopimustyyppisen koulutuksen kokeiluja ja annamme asiasta lausuntoja.