Muistio 17.2.2010 Valtioneuvoston kanslia: Talouskasvun edellytysten vahvistamista koskeva hanke Muistio on laadittu McKinseyn & Companyn organisoiman työpajan pohjalta Yksityisen sektorin tuottavuuden kasvun edistäminen Suomen talouden kehitys Suomen talous on pärjännyt erittäin hyvin 1990-luvun alun laman jälkeen. Bruttokansantuote (bkt) on kasvanut nopeasti suhteessa muihin kehittyneisiin maihin. Tämä on ollut tuottavuuden keskimääräistä nopeamman kasvun sekä laman pohjalta nousseen työllisyyden kasvun ansiota. Olemme kuitenkin nyt merkittävien haasteiden edessä väestön ikääntyessä. Suomen työikäisen väestön määrä alkaa laskea. Tätä kautta myös työssäkäyvien määrä tulee laskemaan, ellei poistuma korvaudu korkeammalla työllisyysasteella, työttömien työllistymisellä tai maahanmuuttajilla. Jos työllisyysaste pysyy vakiona, tuottavuuskasvun tulisi olla vuositasolla yhden prosenttiyksikön verran nopeampaa verrattuna 1998 2008 trendiin, jotta bkt:n kasvu säilyisi 1998 2008 välisellä tasolla tämän taantuman jälkeen. Näin nopeaa tuottavuuden kasvuvauhtia on erittäin vaikea saavuttaa. Tämä tarkoittanee, että talouden kasvun pitkän aikavälin trendi tulee hidastumaan. Kokonaiskasvun kannalta sektoritason kilpailukyky on tärkeää koko kansantaloudessa, ei pelkästään vahvoilla vientisektoreilla. Vuosina 1995-2005 saavutetun Suomen keskimääräistä nopeamman kasvun selittää yksittäisten sektorien kasvu ko. sektorin kansainvälistä keskiarvoa nopeammin (ks. kuviot 1 3). 1 Myös Suomen vahvat sektorit, kuten telekommunikaatio, ovat kasvaneet nopeammin kuin kyseiset sektorin kehittyneissä maissa keskimäärin. 1 Vertailtaessa kehittyneitä teollisuusmaita keskenään, voidaan havaita, etteivät maakohtaiset erot toimialarakenteessa juurikaan selitä koko talouden kasvuvauhtien välisiä eroja vuosina 1995 2005.
KUVA 1 Sektorijakauman ja sektorien performanssin vaikutus kokonaiskasvuun Bruttokansantuote, 1995 2005 Vuosikasvu prosenttia Sektorijakauma maassa vuonna 1995 Yksittäisten sektorien kasvunopeus kehittyvissä maissa keskimäärin vuosina 1995 2005 Kokonaiskasvu Kasvu Kokonaiskasvu Sektorijakauman vaikutus kasvuun 1 Erot sektorien kasvussa 2 Nopea Yhdysvallat 3.0 2.1 0.9 Suomi 2.6 2.0 0.6 Etelä-Korea 2.6 1.8 0.8 Iso-Britannia 2.4 2.2 0.2 Ranska 1.9 2.1-0.2 Saksa 0.9 2.3-1.4 Hidas Japani 0.6 2.2-1.6 Maakohtaiset erot sektorijakaumassa eivät selitä eroja maakohtaisessa kokonaiskasvussa Erot yksittäisen maan sektorien suorituskyvyissä ovat pääasiallinen selittävä tekijä maiden kokonaiskasvujen eroissa 1 Maan talouden arvonlisäyksen kokonaiskasvunopeus, mikäli yksittäiset sektorit olisivat kasvaneet kehittyneiden maiden kyseisen sektorin keskiarvo kasvunopeuden mukaisesti 2 Toteutunut kokonaiskasvu kyseisessä maassa vähennettynä maan alkuperäisen sektorijakauman kasvunopeudella LÄHDE: Global Insight; McKinsey Global Institute -analyysi KUVA 2 Talouden sektorien osuus kokonaiskasvusta Sektorien vaikutus arvonlisäyksen kasvuun, 1980 2005 Prosenttia kokonaiskasvusta, miljardia USD Tuotteet Palvelut 100% = Tutkimusintensiivinen tuotanto Teollinen tuotanto Sektorijakauman vaikutus kokonaiskasvuun Pääomaintensiivinen tuotanto Palvelut yrityksille Paikalliset palvelut 57 16 2 14 15 36 12,500 5 3 6 17 57 Ennuste: Sektorien vaikutus 2005 2028 Prosenttia kokonaiskasvusta 12,900 9 3 9 20 46 Infrastruktuuri 18 12 13 Suomi Korkean tulotason maat 1 Korkean tulotason maat 1 1 Maailmanpankin määritelmä vuonna 2008: maat joiden bruttokansantulo (BKT) henkeä kohden oli vähintään $11,906 (EU-15, Australia, Unkari, Japani, Korea, Norja, Slovakia, Sveitsi, USA Israel, Kanada, Saudi-Arabia, Kuwait, Tŝekin Tasavalta, Uusi-Seelanti, Singapore, Hong Kong, Taiwan) LÄHDE: Global Insight; McKinsey Global Institute -analyysi 2
KUVA 3 Sektorien performanssin vaikutus kokonaiskasvuun Suomessa Vaikutus arvonlisäyksen kokonaiskasvuun, 1995 2005 Vuotuinen kasvuvauhti (CAGR) Erot sektorien kasvussa suhteessa keskiarvoon 1 Suomen talouden sektorien performanssin vaikutus kokonaiskasvuun suhteessa kehittyneisiin maihin USA 0.9 Suomi 0.6 Etelä- Korea Iso-Britannia 0.2 Ranska -0.2 Saksa -1.4 0.8 Infrastruktuuri Tutkimusintensiivinen tuotanto Pääomaintensiivinen tuotanto Palvelut yrityksille Teollinen tuotanto Paikalliset palvelut Julkinen sektori 0.35 0.30 0.17 0.11 0.05 0.14 0.18 Japani -1.6 Yhteensä 0.65 1 Sektorin arvonlisän kasvu vähennettynä kasvuennusteella (ennuste perustuu sektorin keskimääräiseen kasvunopeuteen kehittyvissä maissa) LÄHDE: Global Insight; MGI -analyysi Kun mietitään sektoritason kilpailukykyä, on sekä tärkeä ymmärtää, mitkä tekijät yleensä vaikuttavat eri sektorien kilpailukykyyn että mitä valtioiden on mahdollista tehdä sektorien kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseksi. Vastaukset näihin kysymyksiin vaihtelevat merkittävästi sen mukaan, missä määrin kunkin sektorin hyödykkeillä käydään kauppaa yli rajojen sekä kuinka erikoistunutta kyseisen sektorin tuotanto on. Näiden kahden tekijän perusteella on mahdollista jakaa talous kahteen kolmen sektorin ryhmään (julkinen sektori on jätetty tässä sivuun): Palvelutuotanto: Infrastruktuuri, paikalliset palvelut yksityisille kuluttajille sekä palvelut yrityksille 2 Tavaratuotanto: Pääomaintensiivinen tuotanto, tutkimusintensiivinen tuotanto sekä muu teollinen tuotanto 3 2 Palvelut. Infrastruktuuri: sähköntuotanto, posti, telekommunikaatiopalvelut ja maaliikenne yms.; Paikalliset palvelut yksityisille kuluttajille: tukku- ja vähittäiskauppa, pankki ja vakuutuspalvelut, muut henkilökohtaiset palvelut ja kiinteistöpalvelut yms.; Palvelut yrityksille: mainonta ja markkinointi, konsultointi ja tutkimus- ja kehityspalvelut yms. 3 Tavaratuotanto. Pääomaintensiivinen tuotanto: paperiteollisuus, puuteollisuus, metalliteollisuus, kaivostoiminta, maatalous, laivanrakennus ja muut paljon pääomainvestointeja vaativat alat; Tutkimusintensiivinen tuotanto: telekommunikaatiolaitteet, lääketeollisuus, kemianteollisuus sekä muut paljon tutkimusinvestointeja vaativat alat, joissa innovaatiot ovat tärkein kilpailutekijä; Muu teollinen tuotanto: autoteollisuus, ruokateollisuus, laitteiden ja koneiden tuotanto ja muut tuotannon alat, joilla tuotantoprosessien kustannustehokkuus on tärkeä kilpailutekijä. 3
Näistä kahdesta ryhmästä palvelut ovat olleet merkittävämmässä roolissa kasvun kannalta. Vuodesta 1980 vuoteen 2005 palvelut ovat tuoneet 68 prosenttia kasvusta yksityisellä sektorilla Suomessa. Vastaavasti tavaratuotanto on tuonut 32 prosenttia yksityisen sektorin kasvusta. Suomessa palveluiden kontribuutio on kuitenkin ollut poikkeuksellisen matala verrattuna muihin kehittyneisiin maihin, joissa samalla ajanjaksolla palveluiden osuus on ollut 86 prosenttia yksityisen sektorin kasvusta. Suurin ero on ollut paikallisissa palveluissa, jotka ovat Suomessa tuoneet vain 36 prosenttia kokonaiskasvusta verrattuna kehittyneiden maiden keskiarvoon 57 prosenttia. Tavaratuotannon osalta arvonlisäystä on Suomessa nostanut etenkin pääomaintensiivinen tuotanto (14 prosenttia kokonaiskasvusta) sekä tutkimusintensiivinen tuotanto (16 prosenttia). Samalla muun teollisen tuotannon arvonlisäyksen kasvu on tuonut vain 2 prosenttia kokonaiskasvusta. Suomen muista kehittyneistä maista poikkeava sektorien vaikutus kokonaiskasvuun ei selity pelkästään muista maista poikkeavalla sektorien koolla, vaan sektoritasolla kasvu on ollut hitaampaa nimenomaan paikallisissa palveluissa. Paikallisten palveluiden keskimääräistä hitaampaa kasvua on puolestaan ajanut kyseisten palveluiden hitaampi tuottavuuden kasvu. Yllä kuvattu kehitys on pitänyt Suomen suhteellisen riippuvaisena tavaratuotannosta verrattuna muihin kehittyneisiin maihin. Suomen paikalliset palvelut olivat vuonna 2005 noin 36 prosenttia yksityisen sektorin arvon lisäyksestä, kun vastaava luku kehittyneissä maissa oli tyypillisesti 42 48 prosenttia. Myös yrityspalveluiden osuus taloudesta on verrattain pieni (9 prosenttia) suhteessa muihin kehittyneisiin maihin (14 17 prosenttia). Tärkeimmät kysymykset Suomen talouden tulevaisuudesta Suomen talouden rakenne ja kehitys nostavat esille kolme kriittistä kysymystä tulevaisuuden talouskasvun kannalta: Kysymys 1: Miten edistää paikallisten palveluiden tuottavuuden kasvua? Kysymys 2: Miten ylläpitää pääomavaltaisten tuotannon alojen pitkän aikavälin kilpailukykyä? Kysymys 3: Miten edistää tutkimusintensiivisten sektorien kasvua myös tulevaisuudessa? Sekä paikallisten että yrityspalveluiden merkitys korostuu talouden kasvun kannalta tulevaisuudessa. Kehittyneissä maissa 80 prosenttia pitkän aikavälin kasvusta ennustetaan tulevan palvelusektoreista. Lisäksi on vaikea nähdä, että Suomen talous voisi pysyä pitkällä aikavälillä yhtä riippuvaisena tavaratuotannosta. Tämän takia palvelusektoreiden tuottavuuskasvun edistäminen tulee olemaan kriittistä Suomen talouden tulevaisuuden kannalta. Nopealla tuottavuuden kasvulla matalan tuottavuuden aloilla, kuten paikalliset palvelut, on merkittävä vaikutus myös kokonaistuottavuuden kasvuun jo sektorien painoarvon vuoksi. 4
Palveluiden kasvun edistämisen ei tule kuitenkaan tarkoittaa sitä, että pääomaintensiivisten alojen kilpailukyvyn edistäminen unohdetaan. Jotta talouskasvu voisi olla vakaalla pohjalla, kaikkien talouden sektorien tulisi pärjätä ainakin kohtuullisesti. Tutkimusintensiiviset sektorit ovat olleet merkittävä osa Suomen kasvua viime vuosina ja ne tulevat olemaan tärkeitä myös tulevan hyvinvoinnin kannalta. Nykyisiltä tutkimusintensiivisiltä toimialoilta on kuitenkin vaikea löytää lisäkasvua tulevaisuudessa. Näin ollen uusien tutkimusosaamiseen perustuvien toimialojen synnyn edistäminen tulee jatkossa olemaan tärkeää. Vastaukset kysymyksiin Kysymys 1: Kilpailun lisäämiseen pyrkivät toimenpiteet lisäävät parhaiten paikallisten palveluiden tuottavuuden kasvua Paikallisten palveluiden merkitys kokonaiskasvun kannalta kasvaa tulevaisuudessa. Tämän takia Suomen tulisi toimenpiteissään panostaa kotimaisten palveluiden tuottavuuden edistämiseen. Sekä paikallisten palveluiden että yrityspalveluiden kannalta tärkein tekijä tuottavuuden edistämisessä on kilpailun intensiivisyys. Kilpailu pakottaa toimijat miettimään tehokkaampia toimintamalleja, jotka vastaavat kuluttajien tarpeisiin. Paikallisissa palveluissa kaavoitus- ja kilpailulainsäädännöllä sekä niiden tulkinnalla on merkittävin vaikutus toimialan kehitykseen. Esimerkki: Ruotsi Ruotsin toimenpiteet kaupanalan tuottavuuden parantamiseksi tarjoavat hyvän esimerkin myös Suomelle. Vuosina 1990 2003 Ruotsin kaupanalan tuottavuus kasvoi 4,6 prosenttia vuodessa, kun vastaava luku oli edellisenä vuosikymmenenä 2,7 prosenttia. Nopeaa kasvua selittää moni tekijä, joista osa liittyy muutoksiin kaupan toimialan sääntelyssä Ruotsissa. Muutoksilla pyrittiin lisäämään kilpailua kaupanalalla, jotta alan toimijoilla olisi paineita oman tuottavuutensa parantamiseen ja uusien toimintamallien kehittämiseen. Merkittävimmät muutokset sääntelyssä olivat: Lakimuutokset: Vuonna 1992 kuntien vaikutusta kaupan kaavoitukseen sekä mahdollisuutta suosia tietyntyyppisiä kaupanaloja vähennettiin. Muutoksilla pyrittiin vaikuttamaan etenkin kaavoituskäytäntöihin kuntatasolla. Ruotsissa paikallisten kauppojen omistajien ja kuntien siteet olivat usein läheiset, millä oli vaikutusta kaupan toimijoiden kohteluun paikallistasolla. Tosin vuonna 1997 kuntien kaavoitusvaltaa jälleen lisättiin. Kuntien kaavoitustapojen muutos: Vuoden 1997 kuntien kaavoitusvallan lisäämisellä ei ollut negatiivisia vaikutuksia kilpailun intensiteettiin paikallisesti, koska kuntien toimintamalleissa oli jo tapahtunut muutos. Ne olivat ymmärtäneet kaavoituksen vapauttamisen positiiviset vaikutukset palvelui- 5
den tarjontaan ja näkivät tämän kehityksen hyödyt kuluttajien kannalta. Kunnat myös huomasivat, että uusien kauppaformaattien tulo markkinoille oli vaikuttanut ruoan hintoja alentavasti. Kilpailuviranomaisen toiminta: Kilpailuviranomaiset keskittyivät kilpailun edistämiseen ja kilpailun esteiden poistamiseen lakien tulkinnassa. Nopeaa tuottavuuden kasvua tuki samaan aikaan tapahtunut tietotekniikan käytön kasvu kaupanalalla, joka mahdollisti logistiikkaketjujen tehostamisen. Samaan aikaan kilpailun lisääntyessä alan toimijat joutuivat kehittämään uusia, tuottavampia formaatteja, joiden kehitystä uudet kaavoituskäytännöt tukivat. Ruotsissa on kuitenkin edelleen kilpailun esteitä, joihin puuttumalla voidaan edistää kaupanalan kehitystä. Kaavoituksessa päätösprosessit ovat pitkiä varsinkin, kun haetaan muutoksia nykyiseen kaavoitukseen uusia kauppoja perustettaessa tai rakennuksen käyttötarkoitusta muutetaan. Tämä rajoittaa etenkin uusien toimijoiden kauppojen perustamista, jos heillä ei ole varaa investoida täysin uusiin rakennuksiin. Lisäksi kaavoituskäytännöissä on edelleen suuria vaihteluita eri alueiden välillä. Suomessa on tehty vastaavia muutoksia liittyen kaavoitukseen ja kilpailun lisäämiseen. Toimenpiteet eivät ole kuitenkaan johtaneet vastaavaan tuottavuuden kasvuun kuin Ruotsissa. Suomi voikin ottaa oppia Ruotsista keskittymällä edistämään kaupan toimijoiden tasavertaista kohtelua paikallishallinnon tasolla. Kaupanalan tuottavuuden kehityksen kannalta tärkeintä olisi sääntelyn vähentäminen. Sääntely voi rajoittaa toimijoiden mahdollisuuksia optimoida toimintaansa vastaamaan parhaiten kuluttajien tarpeita. Kilpailun intensiivisyys on kuitenkin lopulta se tekijä, joka kannustaa yrityksiä toimintansa parantamiseen. Suomessa kaupanalan kokoa rajoittaa yksityisen kysynnän alhainen taso suhteessa bkt:hen verrattuna muihin kehittyneisiin maihin. Vuonna 2005 yksityinen kulutus oli Suomessa vain 43 prosenttia bkt:stä, kun vastaava luku Ruotsissa oli 49 prosenttia, Yhdysvalloissa 70 prosenttia ja Saksassa 56 prosenttia. Yksityisen kysynnän suuruudella ja kasvulla on merkittävästi vaikutusta kaupanalan kehitykseen ja siksi kotimaisella kysynnällä tulee olemaan Suomessa suuri merkitys palvelusektoreiden kehitykseen pitkällä aikavälillä. Kysymys 2: Pääomaintensiivisillä tuotannonaloilla ei ole helppoa tietä kilpailukyvyn tukemiseen Pääomaintensiiviset tuotannon alat, kuten paperi- ja terästeollisuus, ovat rakenteellisen muutoksen edessä. Kysynnän kasvu kehittyneissä talouksissa on joko pysähtynyt tai kääntynyt laskuun. Lisäksi monet aloista kärsivät tuotannon ylikapasiteetista sekä lisääntyneestä kilpailusta kehittyviltä markkinoilta. Tuotannon tehokkuudessa monet näiden alojen suomalaisista yrityksistä ovat jo johtavia yrityksiä maailmassa. 6
Toimialan edistämiseen liittyvät toimet, kuten ylikapasiteetin vähentäminen, ovat Euroopan laajuisia ongelmia, joten Suomen on vaikea vaikuttaa näihin yksipuolisesti. Kysymys 3: Tutkimusintensiivisillä tuotannonaloilla Suomen tulisi keskittyä toimenpiteiden vaikuttavuuteen Suomen tutkimusintensiiviset sektorit ovat kasvaneet erittäin hyvin viimevuosina ja muodostavat suhteellisesti suuremman osan kansantaloudesta kuin muissa kehittyneissä maissa. Sektorien kehityksen tukemiseksi on tehty laajoja toimenpiteitä ja Suomella on monia tapoja tukea kyseisen sektorin yritysten kehitystä. Siksi tulevaisuudessa pitäisi keskittyä varmistamaan, että Suomen innovaatiopolitiikka on tehokasta ja tuottaa toivottuja vaikutuksia. Sekä arvonlisäyksen että patenttien määrän kasvulla mitattuna Suomen tutkimusintensiiviset sektorit ovat pärjänneet erittäin hyvin verrattuna verrokkimaihin. Lisäksi patentit ovat Suomessa keskittyneet nopeasti kasvaville aloille. Kun katsotaan muita kaupallisia mittareita, Suomi on jäljessä johtavia innovaatioalueita. Uusien yritysten kasvu isoiksi merkittäviksi kansainvälisiksi yrityksiksi on vähäistä. Lisäksi sektori on Nokian dominoima. Nokia tuottaa yli 50 prosenttia uusista Suomessa rekisteröidyistä patenteista. Tutkimusintensiivisten sektorien kohdalla on kaksi tärkeää kysymystä: Miten taataan nykyisten isojen sektorien kilpailukyky? Miten edistetään uusien sektorien syntymistä? Nykyiset sektorit. Tutkimusintensiivisillä sektoreilla yritystason kilpailukyky on jälleen kaikki kaikessa. Jo olemalla olevilla sektoreilla kilpailukyvyn tukeminen valtion toimilla on käytännössä hyvin tehotonta. Valtio voi kuitenkin varmistaa, että kilpailukyvyn perusedellytykset, kuten osaavan työvoiman saatavuus, ovat paikallaan. Uudet sektorit. Edistettäessä uusien sektorin syntymistä on hyvä pitää mielessä muutama asia, jotka voidaan oppia muiden maiden esimerkeistä: Valtion on hyvin vaikea identifioida uusia kasvusektoreita. Valtio on kauempana sekä teknisestä kehityksestä että asiakkaiden tarpeista kuin yritykset. Tämän takia valtio on aina yrityksiä huonommassa asemassa arvioimaan jonkun tietyn alan kasvupotentiaalia. Valtio voi kuitenkin tukea jo syntymässä olevan toimialan kehitystä reaktiivisesti luomalla kyseiselle sektorille sopivan kehittymisympäristön. Tällöin on erittäin tärkeä ymmärtää kyseisen toimialan kilpailun dynamiikka. Julkinen sektori on monesti merkittävä ostaja uuden teknologian tuotteille ja palveluille, kuten IT-järjestelmille. Tällöin julkisia hankintoja voidaan käyt- 7
tää kyseisen sektorin kehityksen tukemiseen pitämällä huolta siitä, että ostot kilpailutetaan ja toimittajille luodaan paineita parantaa toimintaansa. Julkinen sektori voi myös tukea yhteistyömuotojen kehittämistä yritysten sekä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten välille. Tämän on todettu olevan erittäin tärkeä osa uusien innovaatioiden syntymisessä. Kotimarkkinoiden kilpailun intensiteetillä on suuri merkitys yritysten kilpailukyvyn kehitykselle. Yksi sektori, joka on aiheuttanut kiinnostusta sekä yritysten että valtioiden suunnalta mahdollisen uutena kasvusektorina, on uusiutuvat energialähteet. Toimenpiteitä, joita valtio voisi harkita sektorin kehityksen edistämiseksi, ovat muun muassa: Määrittää alan toimintaa ohjaavat pelisäännöt: Auttaa muodostamaan alalle perusstandardit sekä osoittaa sitoutumista alan kehittämiseen. Rakentaa perusedellytykset alan kasvulle: Varmistaa osaavan työvoiman saatavuus ja edistää alan tutkimusta sekä tukea paikallista kysyntää esimerkiksi verokannustimien kautta. Valtion toimenpiteitä mietittäessä on hyvä muistaa, että uuden klusterin synnyttäminen valtiojohtoisesti on melkein mahdotonta ja nielee suuria summia rahaa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii puolijohdeteollisuus, jossa monet valtiot ovat käyttäneet miljardeja euroja sektorin syntymisen tukemiseksi. Taiwan voi ainoana maana sanoa onnistuneensa toimenpiteissään. Nykyisten toimenpiteiden vaikuttavuus on kuitenkin tärkeintä. Ennen kuin aletaan miettiä mahdollisia uusia toimenpiteitä, olisi tärkeintä varmistaa, että nykyiset toimenpiteet saavat aikaan haluttuja vaikutuksia ja ettei tekohengitetä jo taantumassa olevia aloja tai yrityksiä tai tueta epäreilua kilpailua. Tutkimus- ja kehitystuet voivat toimia myös alan sisäistä kilpailua vääristävästi ja tukea tehottomia yrityksiä. Edistettäessä innovaatioiden ja uusien yritysten syntymistä tutkimusintensiivisillä aloilla, tärkeintä ovat yksilö ja yritystason muutokset. Näihin on järjestelmän tasolta hyvin vaikea vaikuttaa. Siksi pitää aina varmistaa, että toimenpiteet saavat aikaan konkreettisia muutoksia yritysten ja niiden henkilökunnan tasolla. Tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä, että yritysten kilpailukyky on se, joka lopulta merkitsee talouden kasvun kannalta. Kilpailukyky ei kuitenkaan kehity, jos yritykset voivat kasvaa ilman menestys- tai tuloksentekopaineita. Tästä syystä väärin kohdistetut tuet voivat vaikuttaa negatiivisesti pitkän aikavälin kehitykseen. 8