IF I CAN FIND A GOOD JOB AFTER GRADUATION, I MAY STAY

IF I CAN FIND A GOOD JOB AFTER GRADUATION, I MAY STAY Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen OCCASIONAL PAPER 2B 2003

If I can find a good job after graduation, I may stay Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen Taina Kinnunen OCCASIONAL PAPER 2b/2003 Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs

Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO Julkaisusarjan ulkoasun suunnittelu M-L Muukka ISBN 952-5252-96-5 ISSN 1238-7061

Sisältö Esipuhe 7 1. Johdanto 1.1. Tutkimuksen tausta ja päämäärät 9 1.2. Tutkimusaineisto ja -menetelmät 1.2.1. Kysely 10 1.2.2. Haastattelut 13 1.3. Käsitteelliset ja teoreettiset lähtökohdat 1.3.1. Integraatio 14 1.3.2. Yksilön akkulturaatio ja etninen identiteetti 16 1.3.3. Globalisaatio ja kolmannet kulttuurit 17 2. Taustatietoja ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista 2.1. Sukupuoli ja ikä 20 2.2. Kansalaisuus ja äidinkieli 20 2.3. Suomessa oleskeltu ja opiskeltu aika 21 2.4. Perhesuhteet ja koulutustausta 24 2.5. Opiskeluala, suoritettava tutkinto ja opiskelukieli 2.5.1. Suomessa ulkomaalaiset suosivat tekniikkaa, luonnontieteitä sekä hallinnon ja kaupan alaa 25 2.5.2. Enemmistö opiskeli englanniksi 26 3. Suomeen muuttaminen 3.1. Suomeen muuttamisen syyt 27 3.1.1. Suomessa opiskelun uskottiin vauhdittavan urakehitystä 27

3.1.2. Läheiset ihmissuhteet ja halu tutustua vieraaseen kulttuuriin olivat olleet joillekin tärkeitä Suomeen tulon syitä 28 3.1.3. Lähes puolet oli tutustunut Suomeen aiemmin 29 3.2. Suomeen asettuminen: asiointi viranomaisten ja opiskelijajärjestöjen kanssa 30 4. Opiskeleminen Suomessa 4.1. Mitkä asiat olivat vaikuttaneet opiskelupaikan valintaan? 33 4.2. Tyytyväisyys opiskeluympäristöön 34 4.2.1. Kirjasto- ja tietokonepalveluita kiiteltiin eniten 35 4.2.2. Opetukseen oltiin melko tyytyväisiä, mutta sen laadussa havaittiin myös puutteita 38 4.2.3. Opinnot etenivät korkeakouluhenkilökunnan tyydyttävällä opastuksella 40 4.2.4. Suomen ja ruotsin kielen opetus oli riittämätöntä 42 4.2.5. Opintojen joustavuus, sosiaalinen ilmapiiri ja muut olosuhteet miellyttivät monia 43 4.2.6. Sekava järjestelmä ja huono tiedonkulku harmittivat 45 4.2.7. Vuorovaikutusongelmia suomalaisten opiskelijoiden kanssa 46 4.3. Tyytyväisyys opiskelumaan valintaan ja opiskelua koskevat tulevaisuudensuunnitelmat 4.3.1. Joka kolmas olisi opiskellut mieluummin muualla kuin Suomessa 47 4.3.2. Opiskelun suunnitelmat ja motivaatio olivat muuttuneet kolmasosalla 50 4.3.3. Valmius lukukausimaksuihin epäilytti 52 4.3.4. Monet maisteriopiskelijat ja ammattikorkeakouluopiskelijat suunnittelivat jatko-opiskeluja 53 5. Toimeentulo, asuminen ja työssäkäynti 5.1. Toimeentulon lähteet 56 5.1.1. Valtaosa eli työansioillaan tai perheen tuella 57 5.1.2. Arki oli usein selviytymiskamppailua 57 5.2. Tyytyväisyys asumisolosuhteisiin 58

5.3. Työssäkäynti 59 5.3.1. Kahdella kolmesta oli työkokemusta Suomesta 60 5.3.2. Työpaikkavihjeitä oli saatu erityisesti tuttavilta 61 5.3.3. Taitojen, persoonallisuuden ja koulutuksen uskottiin edistäneen työllistymistä 62 5.3.4. Lähes puolet työssäkäyvistä oli saanut pätevyyttään vastaavaa työtä 64 5.3.5. Suomen kielen taito ei taannut työpaikkaa tai työttömyyttä 67 5.3.6. Ilmapiiri ja työn sisältö miellyttivät, palkka ei 71 6. Arjen kanssakäyminen ja identiteettityö suomalaisessa kulttuuriympäristössä 6.1. Sosiaalisen vuorovaikutuksen tavat 73 6.1.1. Perhe kotimaassa ja ulkomaalaiset opiskelijat olivat tärkeimmät yhteisöt 73 6.1.2. Kanssakäyminen keskittyi kotiin, korkeakoululle ja ulkona käymiseen 75 6.1.3. Useimmat kaipasivat enemmän ystäviä 76 6.2. Ulkomaalaisena Suomessa 78 6.2.1. Uusi kulttuuriympäristö koettiin opettavaksi kokemukseksi 79 6.2.2. Puolet koki tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti 81 6.2.3. Kohtelu ulkopuolisena ja kieliero muistuttivat useimmiten ulkomaalaisuudesta 85 6.3. Suomen myönteiset ja kielteiset puolet 86 6.3.1. Toimiva yhteiskuntajärjestelmä ja suomalaisten rehellisyys viehättivät 87 6.3.2. Suomalaisten sulkeutuneisuus ja juomakulttuuri eivät miellyttäneet 91 6.3.3. Kotimaasta kaivattiin erityisesti sosiaalista läheisyyttä ja välittömyyttä 94 7. Tulevaisuudensuunnitelmat 97 7.1. Mitä vastaajat pitivät tärkeinä asioina elämässään? 97

7.2. Suomeen jäämisen ja maasta poislähtemisen ehdot 101 7.2.1. Valtaosa jäisi Suomeen jos työllistyisi 101 7.2.2. Joka viidennelle tulevaisuus oli täysin avoin 103 7.2.3. Suomeen oltiin valmiita jäämään etenkin perhesyistä 105 7.2.4. Suomesta haluttiin pois koti-ikävän tai ulkomaakokemuksen kartuttamisen takia 105 8. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan 8.1. Tutkimuksen tavoitteet 107 8.2. Opiskelupaikka tai puoliso olivat houkutelleet maahan, jäämisen ratkaisi työ 107 8.3. Opiskelut sujuivat pääsääntöisesti hyvin 108 8.4. Suomalaiseen työelämään tutustuttiin opiskeluaikana, mutta tulevaisuuden mahdollisuudet epäilyttivät 109 8.5. Suomalaiseen kulttuuriin sopeutuminen 110 8.6. Kotona kolmannessa kulttuurissa? 111 Kirjallisuus 113 Liitteet 117 Loppuviitteet 130 6

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen Esipuhe Korkeakoulutuksen kansainvälistymisen keskeisimpiä elementtejä on opiskelijoiden liikkuvuus. Yleensä liikkuvat opiskelijat mielletään vaihto-opiskelijoiksi, jotka suorittavat tiettyyn vaihto-ohjelmaan perustuen osan tutkinnostaan ulkomaisessa korkeakoulussa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kokonaista korkeakoulututkintoa ulkomailla suorittavat ovat määrällisesti merkittävä osa kansainvälistä opiskelijaliikkuvuutta ja vähintään yhtä tärkeässä asemassa korkeakoulutuksen kansainvälistymisessä kuin vaihto-opiskelijatkin. Kansainvälistyminen opiskelijaliikkuvuuden muodossa integroitiin suomalaiseen korkeakoulupolitiikkaan 1980-luvun lopulla, joten 1990-lukua voisi kutsua kansainvälistymisen ensimmäiseksi vuosikymmeneksi. Koska painopiste oli vastavuoroisessa organisoidussa liikkuvuudessa, vuosikymmentä voi luonnehtia myös vaihto-opiskelun vuosikymmeneksi. Euroopan unionin vaihto-ohjelmat lippulaivana Sokrates/Erasmus, englanninkielinen koulutustarjonta ja kansainväliset opiskelijapalvelut loivat perustan opiskelijaliikkuvuuden nopealle kasvulle. Suomeen tulevien vaihto-opiskelijoiden määrä nousi kymmenessä vuodessa muutamasta sadasta 6000:een ja Suomesta ulkomaille lähteneiden määrä lähes nollapisteestä 7000 opiskelijaan. Korkeakoulutuksen kansainvälistymisen tutkimus on ollut toistaiseksi vähäistä ja keskittynyt lähinnä vaihto-opiskeluun. CIMOn toimesta on tutkittu ulkomaisten opiskelijoiden ja harjoittelijoiden Suomeen tulon motiiveja ja kokemuksia Suomessa olon ajalta. (Hietaluoma 2001, Garam 2001, Aalto et.al. 2002). Korkeakouluissa tehdyissä opinnäytetöissä on selvitetty muun muassa vaihtoon lähdön syitä, ulkomaanjakson antia henkilökohtaisena ja opiskelukokemuksena sekä vaihtoon osallistumisen esteitä. Tilastollisia tunnuslukuja lukuunottamatta tutkinto-opiskelusta ulkomailla tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia kiinnitti huomion kansainvälistymiskeskustelun valtavirrasta sivussa olleisiin kokonaista korkeakoulututkintoa suorittaviin ulkomaisiin opiskelijoihin. (Opetusministeriö 2001). Heitä on Suomessa hieman enemmän kuin vaihto-opiskelijoita, noin 7000, ja valtaosa on kotoisin Suomen naapurimaista Venäjältä, Ruotsista ja Virosta sekä Aasiasta Kiinasta. Mikä motivoi ulkomaisia opiskelijoita hakemaan korkeakoulututkintoa Suomesta, mikä painaa oman korkeakoulun valinnassa, miten ulkomaalaiset integroituvat suomalaiseen opiskeluympäristöön ja yhteiskuntaan? Ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita opiskelumaassaan ovat myös ne 5000 suomalaista, jotka suorittavat tutkintoa ulkomaisessa korkeakoulussa, pääosin Britanniassa, Ruotsissa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Virossa. Mikä saa suomalaiset valisemaan opiskelua kotimaassa kalliimman vaihtoehdon, onko ulko- 7

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen mailla opiskelevilla valmiuksia palata tutkinnon suorittamisen jälkeen Suomeen, mitkä ovat heidän käsityksensä ulkomailla opiskelun työmarkkina-arvosta? Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiassa ulkomaiset tutkinto-opiskelijat nähdään yhtenä potentiaalisena tulevaisuuden työmarkkinavarantona. Toteutuessaan tämä edellyttäisi, että suomalaiset korkeakoulut ja yhteiskunta koetaan tarpeeksi vetovoimaisiksi ulkomaisten opiskelijoiden keskuudessa. Mitkä ovat korkeakoulujen valmiudet ja mahdollisuudet vastaanottaa enenevissä määrin ulkomaisia tutkinto-opiskelijota, miten korkeakoulujen käsitykset vahvuuksistaan ja kehittämisen alueista suhteutuvat opiskelijoiden näkemyksiin ja kokemuksiin? Vastauksia näihin kysymyksiin etsitään CIMOn ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön (OTUS) yhteistyönä valmistuneissa kolmessa tutkimuksessa, joissa yhteisenä nimittäjänä on tutkintoon johtava opiskelu ulkomailla. Erikoissuunnittelija Pirjo Aalto tarkastelee selvityksessään korkeakoulujen ulkomaista tutkinto-opiskelua koskevia politiikkoja ja käytäntöjä. FT Taina Kinnusen tutkimuksen aiheena on ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen ja suomalaiseen korkeakouluyhteisöön. Tutkija Irma Garam tarkastelee suomalaisten tutkinto-opiskelua ulkomaisissa korkeakouluissa koulutusuran valinnan sekä koulutuksen työmarkkinarelevanssin näkökulmasta. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa opetusministeriölle ja Kansaneläkelaitoksen opintotutkikeskukselle hankkeelle osoitetusta tuesta. Kiitämme tutkimushankkeiden tukiryhmiin kuuluneita opetushallinnon, työhallinnon, korkeakoulujen ja opiskelijajärjestöjen edustajia kiinnostuksesta ja kannustavasta palautteesta projektin edetessä. Kyselyihin vastanneille korkeakoulujen edustajille sekä suomalaisille ja ulkomaisille opiskelijoille esitämme lämpimät kiitokset aktiivisesta osallistumisesta. Osoitamme parhaat kiitoksemme Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle, joka antoi Otuksen tutkimuksen käyttöön oman vastaavan tutkimuksensa aineiston (Kulsoom, Ally 2002: Making a New Life. A Study of Foreign Degree Students in the University of Helsinki). Tekijät toivovat, että ulkomaista tutkinto-opiskelua kohtaan herännyt kiinnostus säilyy ja keskustelu aiheesta jatkuu edelleen. 8

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen 1. Johdanto 1.1. Tutkimuksen tausta ja päämäärät Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroitumista maahan. Mielenkiinnon kohteena on, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on opiskelusta ja elämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Kokemuksia selviteltiin kyselyllä, joka lähetettiin eri puolilla maata ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskeleville ulkomaalaisille, ja joitakin henkilöitä myös haastateltiin. Tavoitteena oli saada tietoa erityisesti opetuksen laadusta, opiskelijoiden toimeentulosta, sosiaalisesta elämästä uudessa kulttuuriympäristössä sekä Suomea koskevista tulevaisuudensuunnitelmista. Toistaiseksi ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista tiedetään melko vähän, vaikka heitä käsitteleviä, lähinnä opinnäytteiden muodossa ilmestyneitä tutkimuksia on ilmestynyt jonkin verran. Vaihto-opiskelijoiden ja työharjoittelijoiden tutkimus on niin ikään ollut melko vähäistä. 1 Korkeakoulutetut maahanmuuttajat nousevat kuitenkin julkisessa keskustelussa esiin erityisesti pohdittaessa toimenpiteitä Suomea uhkaavan työvoimapulan varalta. Tämä tutkimus osallistuu keskusteluun tuomalla esiin, millaisiin ongelmiin ulkomaalaiset korkeakouluopiskelijat tyypillisesti törmäävät maahan tullessaan ja maassa asuessaan. Samalla tutkimus valottaa, millaisia vahvuuksia ulkomaalaiset löytävät suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä ja yhteiskunnasta. Käsillä oleva tutkimus nivoutuu yhteen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) toimesta vuonna 2002 tehdyn laajamittaisen kyselyn (Ally 2002) kanssa. HYY:n tutkimus kohdentui Helsingin yliopistossa opiskeleviin ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin, joten kyseinen yliopisto on rajattu tämän tutkimuksen kyselyaineiston ulkopuolelle. Tuloksia kuitenkin verrataan kautta koko tutkimuksen. Sen sijaan lähes kaikki muut (yhteensä 40) Suomen yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat aineistossa mukana. Kyselyyn vastanneita on kaikkiaan 873, jotka edustavat 95 eri kansalaisuutta. Joukkoon kuuluvat niin peruskuin jatkotutkinto-opiskelijat. Yliopistojen osalta mukana ovat siis kandidaatin-, maisterin-, lisensiaatin- ja tohtorintutkintoon tähtäävät opiskelijat. Tutkimuksen tavoitteena on ensiksikin tuoda esiin ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita koskevia oleellisia taustatietoja, kuten mistä opiskelijat ovat lähtöisin, millaisia opintoja heillä on takanaan, mitä he opiskelevat Suomessa ja kuinka kauan he ovat maassa asuneet. Näitä asioita käsitellään luvussa 2. Seuraavassa luvussa (3) selvitellään opiskelijoiden aiempia kokemuksia Suomesta, Suomeen muuttamisen syitä sekä kokemuksia suomalaisista viranomaisista maahan asetuttaessa. Luvussa 4 keskitytään tutkittavien opiskeluun. Siinä käydään läpi opiskelupaikan valintaan johtaneet syyt, tyytyväisyys opiskeluympäristöön sekä opiskelua koskevat tulevaisuudensuunnitelmat. Luku 5 käsittelee opiskelijoiden toimeentuloa ja asumista. Keskeisen huomion kohteena ovat 9

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen opiskelijoiden kokemukset työelämästä: miten he olivat hakeneet töitä, mistä he olivat kuulleet työpaikoista ja millaisiin paikkoihin he olivat työllistyneet. Luvussa 6 edetään tarkastelemaan tutkittavien sosiaalista elämää ja kulttuurista identiteettiä. Tässä yhteydessä tuodaan esiin, millaista ulkomaalaisten arkielämä on myös korkeakoulun ulkopuolella ja miten heidän kulttuurinen taustansa kohtaa suomalaisen ympäristön. Luvussa 7 luodaan katsaus opiskelijoiden tulevaisuudensuunnitelmiin Suomeen jäämisen ja maasta pois muuttamisen näkökulmista. Lopuksi luvussa 8 tarkastellaan yhteenvetona ulkomaalaisten opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Aivan aluksi esitellään tutkimusaineisto ja selvennetään tutkimuksessa käytettyjä keskeisiä teoreettisia käsitteitä. 1.2. Tutkimusaineisto ja -menetelmät 1.2.1. Kysely Syksyllä 2002 lähetettiin kyselykaavake (liite 1) noin puolelle suomalaisissa korkeakouluissa opis- kelevista ulkomaalaisista, joihin kuuluivat sekä ammattikorkeakouluopiskelijat että yliopistoissa joko perus- tai jatkotutkintoa suorittavat opiskelijat. Tätä varten korkeakouluilta pyydettiin aakkosjärjestyksessä joka toisen ulkomaalaisen opiskelijan posti- ja sähköpostiyhteystiedot, jotta mahdollisimman moni innostuisi vastaamaan kyselyyn jommassakummassa muodossa. Valtaosa korkeakouluista toimi näin, mutta osa korkeakouluista välitti vain sellaisten opiskelijoiden tiedot, jotka eivät erikseen olleet kieltäneet yhteistietojensa luovuttamista. Jotkut korkeakoulut puolestaan luovuttivat pelkästään postiosoitetiedot. Näin syntynyttä vajetta täydennettiin suuremmilla otoksilla muutamista muista korkeakouluista pyrkien 50 %:n kattavuuteen koko maan ulkomaalaisista tutkinto-opiskelijoista. Ulkomaalaisuuden kriteerinä pidettiin virallista kansalaisuutta. Otoksesta karsiutui kuitenkin pois joukko opiskelijoita, joilla oli jonkin toisen valtion kansalaisuus, mutta jotka kokivat olevansa suomalaisia. Osa tällaisista henkilöistä ilmoitti itse jättäytyvänsä tutkimuksen ulkopuolelle ja osa todennäköisesti vain jätti vastaamatta kyselyyn. Suurimmalle osalle tutkimusjoukosta lähetettiin kyselykaavake sekä postitse että sähköisessä Taulukko 1: Kyselyn otos Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden kokonaismäärä Yliopistot Ammattikorkeakoulut Tuntematon Yhteensä Lähetetty yhteensä 1490 1276 2766 Otos (kyselykaavake postitse) 1490 1243 2733 Otos (kyselykaavake sähköpostitse) 978 1001 1979 Palautuneet: postiosoite tuntematon 81 114 195 Palautuneet: s-postiosoite virheellinen N. 50 Palautuneet: eivät kuulu tutkimusjoukkoon 10 Lopullinen otos N. 2511 Vastanneet postitse 383 316 2 701 Vastanneet sähköpostitse 82 87 3 172 Vastanneet yhteensä 465 403 5 873 Vastausprosentti N. 35% 10

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen muodossa. Lopulliseksi otokseksi tuli tuntemattoman osoitteen vuoksi palautuneiden ja epäkelpojen tapausten karsimisen jälkeen 2511 henkilöä, joista 873 vastasi. Vastanneiden osuus oli täten 35 %. Tarkempi erittely otoksesta näkyy taulukosta 1. Sähköinen kyselykaavake laadittiin pelkästään englanninkieliseksi, mutta paperiversiossa vastaaja saattoi valita englannin- ja suomenkielisen kaavakkeen välillä. Vastauskielenä suosittiin englantia, sillä neljä viidestä vastauksesta oli englanninkielisiä. Vastaajista reilut puolet (53,4 %) mainitsi opiskelevansa yliopistossa ja loput (46 %) ammattikorkeakouluissa. Vastaamisaktiivisuudessa ei ollut eroa korkeakoulutyypeittäin. Kyselykaavakkeessa käytettiin sekä jäsenneltyjä kysymyksiä että avokysymyksiä, joita oli yhteen- Taulukko 2: Kyselyyn vastanneiden lukumäärä yliopistoittain Yliopisto Kyselyyn vastanneita % yliopistoissa opiskelevista vastaajista Ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita v. 2001 Korkeakoulun ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus kaikista ulkomaalaisista yo-opiskelijoista v. 2001 Turun yo 33 7,1 231 5,6 Åbo Akademi 69 14,8 316 7,7 Tampereen yo 23 4,9 309 7,6 Jyväskylän yo 37 8,0 260 6,4 Oulun yo 48 10,3 226 5,6 Vaasan yo 7 1,5 64 1,6 Kuopion yo 10 2,2 86 2,1 Joensuun yo 44 9,5 145 3,6 Lapin yo 5 1,1 27 0,7 Lappeenrannan TKK 27 5,8 48 1,2 TampereenTKK 30 6,5 168 4,1 Teknillinen korkeakoulu (Otaniemi) 85 18,3 534 13,1 Helsingin kauppakorkeakoulu 6 1,3 71 1,7 Svenska handelshögskolan 3,6 106 2,6 Turun kauppakorkeakoulu 6 1,3 16 0,4 Kuvataideakatemia 1,2 30 0,7 Sibelius-akatemia 10 2,2 133 3,3 Taideteollinen korkeakoulu 20 4,3 79 1,9 Teatterikorkeakoulu 1,2 6 0,1 Helsingin yo - - 1208 29,7 Yhteensä 465 100 4063 100 11

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen sä 57 ja ne jakautuivat seuraavien pääaiheiden mukaan a) vastaajan taustatiedot, b) kielitaidot, c) Suomeen muuttaminen, d) opiskeleminen, toimeentulo ja työskenteleminen, e) sosiaalinen ja kulttuurinen integraatio sekä f) tulevaisuudensuunnitelmat (ks. liite 1). Saadut vastaukset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Tutkimuksessa käytetään suoria lainauksia kyselyaineistosta sellaisinaan, joten mahdollisia kielioppivirheitä ei ole millään tavalla korjattu. Englanninkielisten vastausten suomennoksissa on luonnollisesti pyritty kääntämään lausuntojen keskeinen sisältö. Englanninkieliset vastaukset löytyvät alkuperäisessä muodossaan teoksen lop- Taulukko 3: Kyselyyn vastanneiden lukumäärä ammattikorkeakouluittain Ammattikorkeakoulu Kyselyyn vastanneita % AMK:ssa opiskelevista vastaajista Ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita v. 2001 Korkeakoulun ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus kaikista ulkomaalaisista amk-opiskelijoista v. 2001 Arcada 46 11,4 171 6,1 Evtek 24 6,0 214 7,6 Laurea 54 13,4 170 6,0 Haaga instituutin amk 12 3,0 104 3,7 Helia 32 7,9 184 6,5 Stadia 12 3,0 140 5,0 Hämeen amk 16 4,0 70 2,5 Jyväskylän amk 11 2,7 140 5,0 Kajaanin amk 5 1,2 17 0,6 Lahden amk 10 2,5 66 2,3 Mikkelin amk 6 1,5 169 6,0 Oulun amk 29 7,2 70 2,5 Pirkanmaan amk 6 1,5 51 1,8 Pohjois-Karjalan amk 5 1,2 41 1,5 Pohjois-Savon amk 41 10,2 137 4,9 Rovaniemen amk 3,7 13 0,5 Satakunnan amk 13 3,2 108 3,8 Seinäjoen amk 3,7 31 1,1 Tampereen amk 8 2,0 90 3,2 Turun amk 38 9,4 178 6,3 Vaasan amk 29 7,2 181 6,4 Muut - - 469 16,7 Yhteensä 403 100 2814 100 12

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen puviitteistä. Lainausten lähdetiedoissa mainitaan yleensä vastaajan ikä, koulutusala ja kansalaisuus. Paikoin ilmoitetaan muita tietoja käsiteltävän asiayhteyden mukaan. Joissain tapauksissa jokin tiedoista on jätetty pois vastaajan anonymiteetin varmistamiseksi ja joissain tapauksissa vastaajan antamat tiedot ovat olleet puutteelliset. Vastausten jakautuminen korkeakouluittain sekä osuus kaikista vastauksista näkyy taulukoista 2 ja 3. Kyseisistä taulukoista ilmenee myös, paljonko kussakin korkeakoulussa oli kaikkiaan ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita vuoden 2001 tilastotietojen mukaan. Yliopistoista vastausprosentit olivat erityisen korkeita Åbo Akademissa, Teknillisessä korkeakoulussa (Otaniemi), Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa sekä Oulun ja Joensuun yliopistoissa. Ammattikorkeakouluista kyselyyn osallistuminen oli keskimääräistä aktiivisempaa Arcadassa, Laureassa sekä Oulun, Turun ja Pohjois-Savon ammattikorkeakouluissa. 1.2.2. Haastattelut Kyselyn lisäksi tutkimusaineistoon sisältyy kuudentoista henkilön haastattelut, jotka tehtiin vuoden 2002 kesällä ja syksyllä. Haastateltavat pyrittiin valitsemaan siten, että heissä olisi edustettuina erilaisia koulutusaloja, kansalaisuuksia, perus- ja jatko-tutkinto-opiskelijoita sekä eri puolilla maata sijaitsevia korkeakouluja. Tässä onnistuttiin kohtalaisesti. Haastateltavien määrä oli kuitenkin melko pieni ja haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joten aineiston analyysilla ei luonnollisesti ylletä, eikä edes pyritä samantyyppisiin empiirisiin yleistyksiin kuin kyselyaineistolla. Kvalitatiivisen aineiston kohdalla yleistäminen on pikemminkin tutkittavan ilmiön tekemistä ymmärrettäväksi, jolloin yksittäistapaukset kertovat aina myös aineistoa laajemmista ilmiöistä. Parhaimmillaan kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineisto täydentävät toisiaan valottaen tutkittavaa ilmiötä eri puolilta. (esim. Alasuutari 1994.) Osa haastateltavista saatiin tutkimukseen mukaan tutkijan henkilökohtaisten yliopistosuhteiden kautta. Suurimpaan osaan yhteys saatiin kuitenkin kyselyn osoitetietojen tiedustelemisen yhteydessä, jolloin esimerkiksi opiskelijarekisterien ylläpitäjät tai ulkomaalaisten opiskelijoiden yhteyshenkilöt välittivät vapaaehtoisten haastateltavien yhteystiedot. Kyselyvastausten mukana useat opiskelijat myös välittivät yhteystietonsa ja ilmoittivat halukkuutensa mahdolliseen haastatteluun, mitä ei tutkimuksen resurssien vuoksi valitettavasti voitu hyödyntää. Haastattelut tehtiin yleensä julkisissa tiloissa, kuten yliopistolla tai kahvilassa, mutta muutama haastattelu tehtiin myös haastateltavien kotona. Kolme haastatteluista tehtiin ryhmähaastatteluina, joissa oli yhtä aikaa mukana kaksi haastateltavaa. Haastattelut kestivät keskimäärin puolitoista tuntia ja ne nauhoitettiin. Osa haastatteluista pyrittiin purkamaan sanasta sanaan, mutta osa purettiin aihekohtaisesti. Kysely- ja haastatteluaineisto luovutettiin Tampereen yliopiston hallinnoimaan yhteiskuntatieteelliseen arkistoon (FSD). Seuraavassa esittelen haastateltavat siten, että heidän varsinainen opiskelupaikkansa eli tietty korkeakoulu ei tule esiin henkilöllisyyden suojaamisen varmistamiseksi. Haastateltaviin viitataan jatkossa luetteloissa käytetyillä koodeilla. H1: 31-vuotias venäläinen mies, joka opiskeli tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa. Oli opiskellut Venäjällä yliopistossa insinööriksi. Aikoi valmistumisen jälkeen jäädä perheineen Suomeen ja oli haastattelun aikoihin työllistynyt suomalaiseen yritykseen. H2: Venäläinen nainen, joka opiskeli liiketaloutta ammattikorkeakoulussa. Työskenteli ennen Suomeen tuloa ammattitaiteilijana Venäjällä. Aikoi valmistumisen jälkeen jäädä perheineen Suomeen. H3: 25-vuotias saksalainen mies, joka opiskeli tietotekniikkaa maisterin tutkintoa varten. Oli tullut Suomeen alun perin vaihtoon ja jäänyt sen jälkeen tutkinto-opiskelijaksi. Haluaisi valmistumisen jälkeen työskennellä Suomen ja Saksan väliseen kauppaan erikoistuneessa suuryrityksessä ja asuisi mielellään molemmissa maissa. 13

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen H4: 25-vuotias ranskalainen mies, joka teki teknillisen alan väitöskirjaa. Oli opiskellut alaa Ranskassa ja tuli Suomeen ensin vaihto-opiskelijaksi. Suoritti kuitenkin maisterintutkinnon maassa ja jäi tekemään myös väitöskirjaa professorin tarjottua jatko-opiskelupaikkaa. Oli valmistumisensa jälkeen valmis lähtemään kiinnostavien työtarjousten perässä pois Suomesta. H5: 26-vuotias kiinalainen nainen, joka opiskeli tietotekniikkaa yliopistossa maisterin tutkintoa varten. Oli ennen Suomeen tuloa opiskellut Pekingissä neljä vuotta yliopistossa ja saapui Suomeen aluksi vaihto-opiskelijaksi, minkä jälkeen jäi tutkinto-opiskelijaksi. Jäisi valmistumisensa jälkeen mielellään Suomeen tai johonkin englanninkieliseen maahan hankkiakseen työkokemusta ennen paluuta Kiinaan. H6: 32-vuotias kiinalainen mies, joka opiskeli teknillisiä aineita yliopistossa maisterin tutkintoa varten. Oli opiskellut luonnontieteitä kiinalaisessa yliopistossa neljä vuotta ennen Suomeen tuloa. Halusi palata Kiinaan heti valmistumisen jälkeen. H7: 27-vuotias iranilainen mies, joka teki väitöskirjaa tietotekniikan alalta. Oli opiskellut aiemmin Iranissa ja Puolassa, minkä jälkeen saapui Suomeen. Voisi jäädä opiskelun jälkeen Suomeen jos sopiva työpaikka avautuisi. H8: 28-vuotias kiinalainen nainen, joka teki tietotekniikan alaan kuuluvaa väitöskirjaa. Oli opiskellut Kiinassa ja Englannissa ennen Suomeen tuloa. Ei tiennyt, mihin aikoi asettua valmistumisensa jälkeen. H9: 30-vuotias yhdysvaltalainen mies, joka opiskeli tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa. Oli perheineen toistaiseksi jäämässä Suomeen valmistumisensa jälkeen. H10: 30-vuotias hongkongilainen mies, joka opiskeli sosiaalipsykologiaa maisterin tutkintoa varten. Oli suorittanut kotimaassaan tutkinnon luonnontieteissä ja aikoi valmistumisensa jälkeen muuttaa suomalaisen puolisonsa kanssa pois Suomesta. H11: 25-vuotias kenialainen nainen, joka opiskeli englantilaista filologiaa. Ei ollut varma, mitä tekee valmistumisensa jälkeen. H12: 28-vuotias kenialainen nainen, joka opiskeli kaupan ja hallinnon alaa ammattikorkeakoulussa. Oli suorittanut hotellijohdon tutkinnon kotimaassaan. Oli muuttamassa valmistumisensa jälkeen Britanniaan suorittamaan maisterin- ja mahdollisesti myös tohtorintutkinnon. H13: 32-vuotias venäläinen nainen, joka opiskeli humanistisia tieteitä maisterin tutkintoa varten. Oli opiskellut kotimaassaan humanistisia tieteitä. Oli muuttanut Suomeen inkeriläisen paluumuuttajamiehensä kanssa ja aikoi jäädä Suomeen. H14: 29-vuotias venäläinen mies, joka opiskeli humanistisia tieteitä aloitellen jatkotutkintoa. Inkeriläinen paluumuuttaja, joka aikoi jäädä puolisonsa kanssa Suomeen. H15: 27-vuotias espanjalainen mies, joka teki luonnontieteiden alaan kuuluvaa väitöskirjaa. Suhtautui tulevaisuuteensa avoimesti, mikä tarkoitti, että hän oli valmis lähtemään virolaisen vaimonsa kanssa periaatteessa minne tahansa Eurooppaan valmistumisensa jälkeen. H16: 31-vuotias tansanialainen mies, joka opiskeli tietotekniikkaa yliopistossa. Oli suorittanut aiemmin kaupan ja hallinnon alan tutkinnon kotimaassaan. Valmistui tutkimuksen aikana ja muutti takaisin kotimaahansa. 1.3. Käsitteelliset ja teoreettiset lähtökohdat 1.3.1. Integraatio Latinasta peräisin oleva sana integraatio tarkoittaa eheyttämistä ja integroituminen eheytymistä, 14

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen erilaisten ainesten sulautumista tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Erityisesti perinteisessä maahanmuuttotutkimuksessa integraatiota on yleensä tarkasteltu arvioimalla, miten maahan muuttava yksilö tai etninen ryhmä vähemmistökulttuurina on integroitunut eli sopeutunut vastaanottavaan kulttuuriin tai valtakulttuuriin. Huomio on kohdistunut myös siihen, millaisia muutoksia vastaanottavassa kulttuurissa tapahtuu muuttoliikkeen seurauksena. Arvolataukseltaan integraatio on myönteinen käsite: integraatiota pidetään toivottuna ilmiönä toisin kuin esimerkiksi tilannetta, jossa maahanmuuttaja syrjäytyy, sulautuu täydellisesti valtakulttuuriin tai eristäytyy. Integroituminen viittaa keskellä olemiseen, yhteiskunnan oleellisiin toimintoihin osallistumiseen. Integroitunut yksilö kokee samalla jatkuvuuden ja eheyden tunnetta suhteessa aiempiin elämänkokemuksiinsa ja etniseen/kulttuuriseen identiteettiin, vaikka omaksuu uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja uudessa kulttuuriympäristössä. (Vrt. Forsander 2001.) Tässä tutkimuksessa tutkimusongelmana on, miten ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat ovat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja integraatiota pidetään toivottuna tilana. Korkeakouluinstituution osalta tutkimuksen vastaanottava kulttuuri rajautuu melko selkeästi: korkeakoulujärjestelmä on valtiollinen instituutio, joka noudattaa tiettyjä virallistettuja käytäntöjä kaikissa yksiköissään siitäkin huolimatta, että yksittäiset korkeakoulut toki muodostavat omat mikrokulttuurinsa (ks. Hannerz 1992, 77). Käsitteen kulttuuri määrittelen lyhyesti yhteisöllisesti jaettujen tapojen, uskomusten ja merkitysten kokonaisuudeksi, jonka ihmiset ovat toisaalta oppineet ja jota he toisaalta luovat uudelleen koko ajan (vrt. Fay 1996, 55; Hannerz 1992, 3-4; Sarmela 1984, 12-13). Korkeakoulujen käytäntöjä kehystää tietty valtiollisen tason lainsäädäntö ja sen tehtävänä on hoitaa yhteiskunnassa määrättyä funktiota: koulutus- ja tutkimustoimintaa. CIMOn tekemässä tutkimuksessa (Aalto 2003) tuodaan esiin, millainen tämä yleinen käytäntö on kansainvälistymisen osalta ja millaisia mikrokulttuurisia kansainvälistymisstrategioita korkeakouluissa mahdollisesti esiintyy. Tutkimus valottaa sitä, millainen muutos vastaanottavassa kulttuurissa on tapahtunut, ja tapahtuu parhaillaan, laajemman kulttuurimuutoksen eli globalisaation ja siihen sisältyvän Suomen kansainvälistymisen myötä. Yksi tärkeä osa tätä kulttuurimuutosta on ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän voimakas kasvu viime vuosina suomalaisissa korkeakouluissa. Integroituva kulttuuri eli ulkomaalaiset opiskelijat sen sijaan ovat heterogeenisempi ryhmä. Kaikkien heidän opiskeluaan toki säätelevät monet kansainväliset, kansalliset ja korkeakoulukohtaiset lait ja politiikat, mutta itse opiskelijoiden heterogeenista joukkoa ei voi perinteiseen tapaan ymmärtää tutkimuksen valmiiksi annettuna vähemmistökulttuurina. Pikemminkin tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset uskomukset, asenteet, normit ja arvot ovat yleisiä ulkomaalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Empiirinen yleistäminen sisältää samalla kiinnostuksen eroihin, jotka ovat sidoksissa esimerkiksi etniseen alkuperään, sukupuoleen ja koulutusalaan. Jonkin kansalaisuusryhmän edustajat voivat esimerkiksi kokea tyypillisesti tietynlaisia vaikeuksia maahan asettuessaan tai jonkun koulutusalan opiskelijat arvostavat tyypillisesti tiettyä työhön liittyvää asiaa. Osittain vastaajien tyypittäminen tapahtuu kyselykaavakkeen strukturoitujen kysymysten mukaan: annettuihin vaihtoehtoihin kertyneet vastaukset erottelevat vastaajien perustyypit. Tämän lisäksi osaa tutkimustuloksista voi nimittää hyvin aineistolähtöisiksi, sillä tyypittely tapahtuu kyselyn avovastausten ja haastatteluaineiston pohjalta. Ulkomaalaisten opiskelijoiden ajatukset ja kokemukset kertovat yhtä paljon suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista kuin itse ulkomaalaisista opiskelijoista, mikä on tietysti myös toivottavaa. Onhan tutkimuksen tavoitteena kartoittaa niitä etuja ja ongelmia, joita korkeakoulujärjestelmän kansainvälistymiseen sisältyy. Näiden kysymysten selvittämiseksi on välttämätöntä pohtia yksilö- ja ryhmäidentiteetin muotoutumista yhtäältä 15

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen etnisen alkuperän ja akkulturaation, toisaalta kulttuurin globaalistumisen pohjalta, joita käsitellään seuraavaksi. 1.3.2. Yksilön akkulturaatio ja etninen identiteetti Integraatio on oikeastaan vain yksi mahdollinen seuraus akkulturaatiosta eli kulttuurien kohtaamisesta johtuvista muutoksista kohtaamisen eri osapuolissa. Akkulturaatiotutkimuksessa kiinnitetään huomio akkulturaatioon prosessina, jossa ihmisen tai yhteisön uskomuksissa, tunteissa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä ja samastumisessa tapahtuu muutoksia uudessa elinympäristössä (Forsander 2001, 37; Liebkind 2000, 21). Sanatarkasti ottaen tämän tutkimuksen tutkimusongelmaan sisältyy jo tietty oletus tutkimuksen lopputuloksesta: ulkomaalaiset opiskelijat ovat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan sen sijaan että he olisivat vaikkapa syrjäytyneet, eristäytyneet tai marginalisoituneet. Integraation oletus on perusteltu sen vuoksi, että kyseessä on suomalaisessa yhteiskunnassa aktiivisesti toimiva ryhmä. Korkeakoulussa opiskelevasta yksilöstä tuskin voi puhua eristäytyneenä tai marginalisoituneena yksilönä. Sen sijaan sulautuminen (assimiloituminen) kuvasi jo aineiston keruuvaiheessa joidenkin yksilöiden akkulturaation tulosta. Kyselyn postitusvaiheessa sain monia kiukkuisia yhteydenottoja henkilöiltä, jotka olivat asuneet Suomessa vuosia ja kokivat omien sanojensa mukaan itsensä täysin suomalaisiksi ei-suomalaisesta etnisestä taustasta ja ulkomaan kansalaisuudesta huolimatta. Jotkut heistä ilmaisivat loukkaantuvansa tultuaan luokitelluiksi ulkopuolisiksi. Vastaajissa oli myös niitä, jotka ilmoittivat neutraaliin sävyyn olevansa etniseltä taustaltaan suomalaisia, mutta asuneensa pitkään ulkomailla ja saaneensa sen takia ulkomaan kansalaisuuden. He eivät kokeneet olevansa tarpeeksi ulkomaalaisia osallistuakseen tutkimukseen. Heidän kohdallaan tuskin on kyse syrjäytymisestä, vaan monietnisestä identiteetistä tai kiinnittymisestä kolmanteen kulttuuriin, mitä käsitellään tuonnempana. Yksilöiden akkulturaation tutkimuksessa puhutaan yleensä psykologisen akkulturaation (Berry 1990) tutkimisesta ja subjektiivisesta etnisestä identiteetistä. Lähtökohtana on, että uuteen maahan asettuminen merkitsee yksilölle etnisen identiteetin aktiivista ja tietoista työstämistä, tietynlaista kulttuurisokkia etnisessä identiteetissä. Tutkijan tehtävänä on tällöin selvittää, miten tutkittavat itse määrittelevät etnisyytensä ja sen muutokset uudessa kulttuuriympäristössä. (Hautaniemi 2001, 16-20.) Tässä tutkimuksessa huomio kohdentuu ensisijaisesti yksilötason akkulturaatioon ja subjektiiviseen etniseen identiteettiin. Tutkin, millaisen kulttuurimuutoksen ulkomaalainen opiskelija kokee asettuessaan Suomeen opiskelemaan. Psykologisen akkulturaation sijaan puhun kuitenkin yksinkertaisesti opiskelijoiden identiteettikokemuksista arjessa, millä viittaan jokapäiväiseen elämismaailmaan. Elämismaailma on käsitteenä peräisin fenomenologisesta filosofiasta (mm. Maurice Merleau-Ponty 1962). Kulttuurintutkimuksen kielenkäytössä elämismaailmasta puhutaan korostettaessa kulttuurin realisoitumista viime kädessä ruumiillisessa olemisessa ja käytännöissä. Kulttuuri ja identiteetti eivät ole abstraktioita, vaan konkretisoituvat yksilöiden kokemuksissa, eleissä ja teoissa jokapäiväisessä elämässä. (Esim. Csordas 1994; Hastrup 1995, 79-85.) Ulkomaalaisten opiskelijoiden kokemuksia jäsentää tunne johonkin etniseen tai kulttuuriseen yhteisöön kiinnittymisestä, ja tuo identiteettiaines joutuu Suomeen asetuttaessa aktiivisen työstämisen kohteeksi. Etnisestä identiteetistä tulee korostetusti koettu ja tiedostettu identiteetin osa. Kyselykaavakkeessa sekä haastatteluissa selvitän etnisyyden kokemuksia esimerkiksi kysymällä, millaisissa arjen tilanteissa tutkittava tulee tietoiseksi omasta kulttuurisesta taustastaan, millaiset piirteet suomalaisessa korkeakoulussa ja muussa sosiokulttuurisessa ympäristössä ovat yllättäneet ja mitkä asiat ovat helpottaneet tai vaikeuttaneet Suomeen sopeutumista. Etninen identiteetti aktualisoituu juuri kulttuurisokin yhteydessä, olipa tuo sokki sitten myönteinen, kielteinen tai neutraali. Kulttuurisokkia seuraa jonkin astei- 16

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen nen akkulturaatio eli muutos yksilön arvoissa, uskomuksissa, asenteissa, käyttäytymistavoissa ja tunteissa. Integraatio- ja akkulturaatiotutkimuksen sisäänrakennettua asennetta voisi kuvata akkulturaation hallitsemiseen pyrkiväksi sopeuttamisasenteeksi, mikä vastaa monissa länsivaltioissa ainakin virallisesti omaksuttua vähemmistöpolitiikkaa. Yhtäältä maahanmuuttajilta edellytetään valtakulttuurin omaksumista, kuten kielen ja tapojen tuntemista, toisaalta heidän omaa kulttuuriperinnettään pyritään kunnioittamaan. Useat tutkimukset tukevat oletusta, jonka mukaan myönteisen akkulturaation ja sen myötä monikulttuurisen 2 yhteiskunnan toimivuuden kannalta juuri integraatio on suotuisin akkulturaatioasenteiden vaihtoehto. Missä määrin ja miltä osin vähemmistökulttuurin edustajan tulisi omaksua valtakulttuurisia käytäntöjä, ei kuitenkaan ole helppo kysymys sen enempää vähemmistön kuin valtaväestön edustajalle. Miten suomalainen ja maahanmuuttaja määritellään, mitä kulttuurisen eron korostamisesta tai häivyttämisestä julkisessa puheessa seuraa? Akkulturaatio ei koskaan ole yksisuuntainen prosessi, vaan akkulturaatio tapahtuu sekä vastaanottavassa että maahan muuttavassa kulttuurissa, ja molemmilla puolilla omaksutut akkulturaatioasenteet väistämättä vaikuttavat toisiinsa. Suomessa näiden kysymysten pohtiminen ja ratkaisumallien kehittäminen ovat vasta alkutekijöissään viime vuosiin asti pysyneen alhaisen maahanmuuton, niukan tutkimustiedon sekä julkisen keskustelun vähyyden takia. (Vrt. Jasinskaja-Lahti & kumpp. 2002; Liebkind 2000; Suurpää 2002.) 1.3.3. Globalisaatio ja kolmannet kulttuurit Nykykeskustelussa puhutaan runsaasti monikulttuurisuudesta ja monietnisestä identiteetistä. Globalisaation myötä käsitteiden etnisyys ja identiteetti merkityssisältöä on alettu pohtia kriittisesti. Globalisaatio on prosessi, jossa taloudelliset, sosiaaliset, poliittiset, teknologiset ja kulttuuriset järjestelmät muotoutuvat yhä enemmän ylikansallisella tasolla ja välittömästä vuorovaikutuksesta riippumatta (Spybey 1996, 1-9). Globalisaatiolla viitataan toisinaan yhdentyneeseen maailmaan tai maailman systeemiin painottaen kommunikaatiovälineiden räjähdysmäisen kehityksen tuomaa muutosta vuorovaikutuksessa. Massakommunikaatiovälineet ovat muuttaneet ajan ja paikan merkityksen, puristaneet etäisyydet sekunneiksi, jotka tietokoneen, puhelimen ja muiden elektronisten näppäinten painelu vaatii. (Kahn 1995; Hall 1991.) Globalisaatiolla on ollut syvällinen vaikutus kansallisen ja etnisen identiteetin muotoutumiseen sekä niiden tutkimiseen. Jälkimodernia identiteettiä on kuvattu esimerkiksi määreillä post-nationalistinen kansalaisuus (Tambini 2001), kreolisaatio eli omien ja vieraiden kulttuuripiirteiden sekoittaminen (Hannerz 1992), monikulttuurisuus, diasporinen etnisyys, hybridisyys, translokaalisuus ja transnationaalisuus (Anthias 2001; Featherstone 1995; Kivisto 2001). Nykyään Suomessakin vireillä oleva kaksoiskansalaisuuden täytäntöönpano on eräs yhteiskuntapoliittinen reaktio globalisaatioon. Yhä useammat ihmiset elävät kulttuurien välissä tai reunoilla ja elämme myös yhä selkeämmin paikattoman yhteisöllisyyden aikakautta (Featherstone 1995). Ihmisen identiteetin kulmakiveksi voi muotoutua elämäntapa, jonka kuvaamiseksi etnisyyden käsite on riittämätön. Postmoderni heimolaisuus ei muotoudu kansallisten tai etnisten rajojen, vaan pikemminkin globaalin talousjärjestelmän, kulutusteollisuuden sekä erilaisten arvo- ja elämäntapaorientaatioiden pohjalta. Martin Bulmer ja John Solomos (1998) esittävät, että ylikansalliset taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset suhteet ovat luoneet moninaisen globaalin yhteisömosaiikin, jonka kuvaamiseksi maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja assimilaatioon ankkuroitunut käsitteistö on auttamattoman vanhentunut. Kulttuurista todellisuutta kuvaa pikemminkin ajatus diasporasta loppumattomana oleskeluna maasta toiseen, mihin kuuluu lukuisia pois- ja takaisinmuuttoja. Featherstone puhuu trans- tai postnationalistisesta yhteisöllisyydestä kolmannen kulttuurin 17

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen käsitteellä, minkä koen mielenkiintoiseksi tämän tutkimuksen kannalta. Featherstonen (1995, 90-91, 98-99) mukaan kolmannet kulttuurit voivat syntyä esimerkiksi ammatti- tai intressiryhmien ympärille, joille on tyypillistä kyky kohdata erilaisia kansallisia kulttuureja. Featherstone puhuu ylikansallisten kosmopoliittien intellektuellien merkityksestä kolmansien kulttuurien toimijoina. Myös Ulf Hannerzin (1991) kuvaus kosmopoliiteista ihmisistä vastakohtana paikallisille ihmisille sopii hyvin kolmannen kulttuurin ajatukseen. Hannerzin mukaan kosmopoliittisuus on ennen kaikkea tapa orientoitua maailmaan, ja tuo tapa on halua kohdata kulttuurinen erilaisuus. Kosmopoliittisuutta leimaa tietty narsistinen itseprojekti: vieraista kulttuureista ollaan valmiita omaksumaan vain omaan persoonallisuuteen sointuvat piirteet ja niiden kokoelmaa vaihdellaan tilanteittain. Hannerz (1991, 240) kirjoittaa: Kosmopoliitti voi syleillä vierasta kulttuuria, mutta hän ei sitoudu siihen. Hän tietää koko ajan, missä uloskäynti on. Esimerkiksi kansainvälisissä informaatioteknologiayrityksissä työskentelevien ihmisten joukkoa voidaan mielestäni oivallisesti kuvata kolmannen kulttuurin käsitteellä. Kansalaisuudella ei ole väliä Nokia People heimon edustajalle, vaan hänen ammattitaidollaan ja asenteellaan, johon sisältyy oleellisesti kyky uida kuin kala vedessä minkä tahansa valtion vaikutusalueella. Oleellisinta on itse alaan sisältyvän kulttuurin sisäistäminen, joka alkaa jo opiskeluaikana. Edelleen on huomattava, että kansainvälisyyteen identifioituminen ei välttämättä tarkoita kansallisen identiteetin kategorista kieltämistä tai menettämistä. Postmodernia identiteettiä kuvaa pikemminkin moniaineksisuus, mikä kosmopoliitin kohdalla tarkoittaa erilaisten etnisten ja elämäntyylillisten ainesten vapaata yhdistelyä. Suomalaisten intellektuellien identifioitumista suomalaisuuteen tutkinut Pasi Saukkonen (1993) toteaa, että erityisesti nuoret intellektuellit samastuvat yhä voimakkaammin suurkaupunkien ylikansalliseen elämäntyyliin. Vuonna 1990 tehdyssä kyselyssä ilmeni, että kansainvälistyminen oli kuitenkin vain osittaista kohdistuen vielä tuolloin lähinnä ruoka- ja juomakulttuuriin. Sen sijaan työ-, ihmissuhde- sekä ajattelu- ja toimintatapakulttuurien osalta poikkeama suomalais-pohjoismais-protestanttisesta kulttuurista oli huomattavasti vähäisempi (emt, 8). Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaistenkin intellektuellien kansainvälistyminen on kuitenkin epäilemättä syventynyt koulutus- ja työmarkkinoilla kiihtyneen globaalistumisen myötä. Länsimaista koulutusjärjestelmää ja siihen yhä selkeämmin sisältyvää kansainvälisen kokemuksen ihannetta ja käytäntöä on mielekästä tarkastella kolmannen kulttuurin idean pohjalta. Valtiolliset koulutusjärjestelmät pyrkivät edelleen palvelemaan kansallisia talous- ja työllisyyspoliittisia päämääriä, mutta käytännössä koulutusjärjestelmät toimivat ylikansallisesti. Niin Suomessa kuin muissa länsimaisen koulutusjärjestelmän omaksuneissa maissa opiskelijat ovat yhä vapaampia liikkumaan opiskelumaista toisiin ja tätä pyritään myös tietoisesti edistämään tukemalla kansainvälistä vaihtoa ja ulkomaalaisten tutkintoopiskelua (Lasonen 2002). Nykyisessä koulutus- ja tutkimusjärjestelmässä kansainvälinen liikkuvuus on oleellinen kilpailutekijä. Kansainvälistyminen ymmärretään sekä suomalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutena että ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden integroitumisena suomalaisiin korkeakouluihin. (Sallinen 2003.) Korkeakouluopiskelussa on ilmeisesti kehittymässä, tai jo kehittynyt, kaksi toisistaan erottuvaa sosio kulttuurista ympäristöä (ja hierarkiaa): paikallinen ja kansainvälinen opiskelu- ja tutkimuskulttuuri (lokaali ja globaali opiskelu- ja tutkimuskult tuuri), joihin samastuminen jakaa opiskelijat, opettajat ja tutkijat. Osa näistä toimijoista on edelleen paikallisia (kansallisia), kun taas yhä suurempi joukko pyrkii hankkimaan työmarkkinoilla oletetusti yhä enemmän arvostettua kansainvälistä kokemusta (esim. Niemi-Aro 2000). Tässä tutkimuksessa globalisaatiota ja kolmansien kulttuurien kehittymistä tarkastellaan ensiksikin yksilön identiteetin kannalta; miten etnisen identiteetin ja kulttuurien välissä elämisen kokemukset järjestyvät tutkittavien koke- 18

OCCASIONAL PAPER Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen muksissa ja tulevaisuudensuunnitelmissa. Lisäksi globalisaatio ja kolmannen kulttuurin idea tulevat monin paikoin esiin keskustelussa, jossa tarkastellaan ulkomaalaisten opiskelijoiden käsityksiä suomalaisesta yhteiskunnasta kansainvälistymisen ja monikulttuuristumisen haasteiden edessä. Tällöin tutkimusasetelma kääntyy alkuperäisestä päälaelleen: tutkittavat arvioivat, miten Suomi on yhteiskuntana integroitunut globaalistuneeseen maailmaan. 19