TASA-ARVO KÄYTÄNNÖKSI. Työkaluja projektityöhön. Toimitus Marja-Leena Haataja Johanna Matinmikko. Kielentarkistus Osuma Consult Oy

TASA-ARVO KÄYTÄNNÖKSI Työkaluja projektityöhön Toimitus Marja-Leena Haataja Johanna Matinmikko Kielentarkistus Osuma Consult Oy Taitto ja layout Mainonnan Suunnittelut Immonen Ky Ritva Immonen Johanna Sumala Kuvitus Jii Roikonen Kustantaja Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus Painopaikka Painotalo Seiska, Iisalmi 2007 ISBN 978-951-42-8533-2

4

Sisällysluettelo ESIPUHE 7 Riitta Kangasharju ESR:n uusi ohjelmakausi ja sen haasteet sukupuolten tasa-arvon kannalta 8 Marja-Leena Haataja Valtavirtaistamisen arkea 11 Leena Teräs Onko sukupuolella väliä Pohjois-Pohjanmaalla? 16 Sinikka Mustakallio Tasa-arvosuunnitelma on väline kehittää työpaikkoja 22 Margita Lukkarinen Aluekehitys tasa-arvon näkökulmasta 26 Jussi Aaltonen Tasa-arvo on myös miesten asia 30 Marja-Leena Haataja ja Johanna Matinmikko Tasa-arvon työkalupakki 33 1. Hankkeen suunnittelu ja hyväksymisprosessi 36 2. Haku- ja hyväksymisprosessi 42 3. Toteutus 43 4. Valtavirtaistaminen ja projektin tulokset 46 5. Arviointi 47 6. Jatkokehittäminen 47 7. Seuranta 49 8. Tsemppiä! 49 5

6

ESIPUHE Useiden vuosien kokemus tasa-arvotyöstä on osoittanut, että projektitoimijat ja viranomaiset tarvitsevat käytännönläheisen työvälineen sukupuolten tasa-arvon konkretisointiin. Idea kirjan kirjoittamiseksi syntyi WomenIT (2001-2006) Equal -projektin aikana. Kirjan toteutuksen mahdollisti Kajaanin yliopistokeskuksen Aikuiskoulutuksen ja työministeriön toteuttama koulutushanke Sukupuolten tasa-arvon edistäminen tavoite 3 -ohjelmassa ja EQUAL-ohjelmissa 2006 2007. Kirjassa olevat teemat ja esimerkit ovat koulutuskokonaisuuden aikana esillä olleita ja sukupuolten tasa-arvon kannalta keskeisiä asioita. Kirjoittajat ovat tasa-arvotyötä tekeviä asiantuntijoita. Riitta Kangasharju kirjoittaa tasa-arvosta nykyisen ohjelmakauden ja ESR-hankkeiden näkökulmasta. Toisessa luvussa Marja-Leena Haataja selvittää valtavirtaistamisen käsitettä ja käytäntöä. Perustietoa sukupuolivaikutusten arvioinnista ja esimerkin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman sukupuolivaikutusten arvioinnista antaa Leena Teräs. Työpaikkojen tasa-arvosuunnittelua kehittämisen välineenä esittelee Sinikka Mustakallio. Margita Lukkarisen artikkelissa puolestaan tuodaan näkökulmia tasa-arvon huomioimiseen aluekehittämisessä. Myös miehiä tarvitaan tasa-arvotyöhön, kuten Jussi Aaltonen kirjoittaa, sillä tasa-arvo ei etene, jos se jää vain naisten asiaksi. Kirjan lopussa on kattava työkalupakki, jonka avulla tasa-arvoa voidaan tarkastella hankkeen eri vaiheissa. Sen on toimittanut Johanna Matinmikko. Toivomme, että opas antaa käyttäjilleen oivalluksia tasa-arvosta ja tasaarvon konkretisoinnista. Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia. Haluamme kiittää kaikkia eri tilaisuuksiin osallistuneita, artikkeleiden kirjoittajia sekä Eija Leinosta, Ritvaleena Leinosta, Sanna Kallioista, Marjo Riitta Tervosta ja Leena Terästä ideoista, keskusteluista, kommenteista ja parannusehdotuksista, joita saimme erityisesti työkalupakkia kootessamme. Kajaanissa 20.6.2007 Oulussa 20.6.2007 Marja-Leena Haataja Johanna Matinmikko 7

Riitta Kangasharju on filosofian kandidaatti, joka on perehtynyt tasa-arvoasioihin pitkän työuransa aikana työministeriössä sekä kansallisena asiantuntijana Euroopan komissiossa. Hän on osallistunut ESR:n ohjelmakauden 2007 2013 valmisteluun vastuualueinaan sukupuolten tasa-arvo ja jäsenvaltioiden ja alueiden välinen yhteistyö. Tällä hetkellä hän toimii neuvottelevana virkamiehenä työministeriön politiikkaosaston kansainvälisten asioiden tehtävätiimissä. ESR:n uusi ohjelmakausi ja sen haasteet sukupuolten tasa-arvon kannalta Suomi pitää helposti itseään tasa-arvon mallimaana, ja varsin monet EUmaatkin ajattelevat Suomesta samoin. Onko asia kuitenkaan näin? Eikö palkkaeroissa vielä ole paljonkin korjattavaa? Eivätkö naiset ole edelleen aliedustettuina johtopaikoilla ja yrittäjinä? Eikö vastuu kodista ja lapsista vieläkin lankea pääasiassa naisten kontolle? Eivätkö nuoret, koulutetut naiset ole miehiä useammin pätkätöissä? Eikö siis Suomessakin ole edelleen syytä tehdä työtä tasa-arvon eteen? Pekingin konferenssissa 1995 todettiin, että sama kohtelu sekä naisille että miehille tai erillistoimet, jotka useimmiten kohdistuivat naisiin, eivät olleet riittäviä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi. EU:kin on Pekingin konferenssin jälkeen omaksunut ns. kaksoisstrategian. Tasa-arvon edistäminen tulee ensinnäkin integroida osaksi kaikkea toimintaa kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa ottamalla huomioon sukupuolinäkökulma eli toiminnan vaikutukset naisiin ja miehiin. Tätä kutsutaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi. Tämän lisäksi tarvitaan edelleen erillisiä tasa-arvoa edistäviä toimia, jotka voivat kohdistua joko naisiin tai miehiin, riippuen siitä, kumpi sukupuoli on heikommassa asemassa. Edellisellä ohjelmakaudella tämä kaksoisstrategia oli kirjattu kaikkiin Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ohjelma-asiakirjoihin, mitä sinänsä voidaan pitää positiivisena. Toteutus ei kuitenkaan onnistunut yhtä hyvin. Jopa erillisten tasa-arvohankkeiden löytäminen oli aika ajoin vaikeaa. Kyllin hyviä hakemuksia ei saatu, tai niitä ei saatu riittävästi. Puhumattakaan sitten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta. Sukupuolinäkökulma muissa kuin tasa-arvohankkeissa oli kutakuinkin näkymättömissä. Voi kysyä, eikö sukupuolten tasa-arvoa pidetä kiinnostavana tai tärkeänä asiana. Usein muistutetaan, että tasa-arvo pitäisi nähdä laajemmin. Niin toki pitäisikin, mutta on syytä muistaa, että vajaakuntoiset, pitkäaikais- 8

työttömät, maahanmuuttajat ja syrjäytymisuhan alaiset ovat samanaikaisesti joko naisia tai miehiä ja että sukupuolten tasa-arvokysymys on läsnä myös tässä laajemmassa tasa-arvossa. Asiat eivät siis ole toisiaan pois sulkevia. Uutta ohjelmakautta varten tehdyssä Suomen toimintaympäristöanalyysissa todettiin sukupuolten tasa-arvon osalta keskeisiksi haasteiksi sukupuolten välisten palkkaerojen pienentäminen, työelämän niin vertikaalisen kuin horisontaalisenkin segregaation lieventäminen, perhevastuiden entistä tasaisempi jako vanhempien välillä sekä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen lainsäädännön keinoin ja työpaikkatason käytännöin. Uudessa ohjelma-asiakirjassa ei ole erillistä sukupuolten tasa-arvoa koskevaa toimenpidekokonaisuutta, mutta kaikissa toimintalinjoissa on mahdollista toteuttaa erillistoimia, jotka voivat kohdistua sekä naisiin että miehiin. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi segregaation purku, naisyrittäjyyden edistäminen, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja samapalkkaisuuden edistäminen. Tämän lisäksi sukupuolten tasa-arvon edistäminen tulee integroida osaksi kaikkea toimintaa kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa (valtavirtaistaminen). Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tulee varmasti myös tulevalla ohjelmakaudella olemaan suuri haaste. Suomessa on totuttu ns. sukupuolineutraaliin lähestymistapaan, jota voidaan kutsua myös sukupuolisokeaksi. Tämä lähestymistapa pystyy korkeintaan säilyttämään tilanteen ennallaan, ellei se sitten jopa lisää eriarvoisuutta, jos lähtökohdat ovat erilaiset. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista on myös pidetty erittäin vaikeasti ymmärrettävänä käsitteenä, mutta onko se lopultakaan sitä? Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että jos ohjelma tai hanke kohdistuu ihmisiin kuten ESR:ssä kai aina viime kädessä on asian laita pitäisi tilanne aina arvioida myös sukupuolinäkökulmasta: onko naisten ja miesten välillä tässä suhteessa eroja ja mitä pitäisi tehdä eriarvoisuuden poistamiseksi? Valtakunnallinen toimintaympäristöanalyysi on tehty myös sukupuolinäkökulmasta, ja haasteita on edellä jo lueteltukin. Samaan on pyritty myös suuraluetasolla. Ohjelmaa toimeenpantaessa sukupuolten tasa-arvo tulisi ottaa yhdeksi valintakriteeriksi, ja valintaprosessissa olisi hyvä käyttää ulkopuolista asiantuntemusta, jollei sitä ole omasta takaa. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen edellyttää selvästikin myös, että projekteille on tarjolla tukea ja koulutusta koko projektin elinkaaren ajan. Niin ikään indikaattorit ovat tärkeitä. Käytännössähän on usein niin, että sitä tehdään, mitä mitataan. Olennaista on, että kaikki tieto kerätään sukupuolen mukaan eriteltynä ja että tasa-arvon edistymistä mitataan. 9

Projektitasollakin tilanne tai ongelma tulisi analysoida myös sukupuolinäkökulmasta. Jos näin tehdään, toimenpiteet osataan kohdistaa paremmin ja projektilla saadaan aikaan parempia tuloksia. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen tulisi ottaa projektin yhdeksi tavoitteeksi ja ottaa sukupuolinäkökulma huomioon projektin koko elinkaaren ajan. Kun toimenpiteitä suunnitellaan ja kohderyhmän edustajia kuullaan, olisi hyvä kuulla sekä naisia että miehiä. Näin voidaan varmistaa, että projektilla on todellista kysyntää ja että se vastaa todellisiin tarpeisiin. Tasa-arvoasiantuntemusta on hyvä hankkia projektin käyttöön, mikäli sitä ei omasta takaa ole. Kun tasa-arvon edistäminen on otettu yhdeksi projektin tavoitteeksi, tämän tavoitteen saavuttamista pitää tietysti seurata ja arvioida. Ja mikäli sukupuolten tasa-arvon edistämisessä onnistutaan, näitä hyviä käytäntöjä pitäisi levittää ja siirtää osaksi normaalia toimintaa. Siltaa projektien ja valtavirtapolitiikan välillä tulee yleensäkin ehdottomasti vahvistaa. Tämä sillan rakentaminen on myös rahoittajien vastuulla. ESR-ohjelmaa tulisi oppia käyttämään selkeästi tuotekehitysinstrumenttina. Tämä on entistä tärkeämpää nyt, kun määrärahat ovat vähentyneet ja vähenevät vielä tulevaisuudessa. Jokainen tietää varmasti myös omasta kokemuksestaan, että sukupuolinäkökulma kovin helposti unohtuu arkipäivän työssä, jollei siihen tietoisesti koko ajan kiinnitä huomiota. Sen mielessä pitäminen saattaisi kuitenkin tehdä käsiteltävistä asioista monivivahteisempia ja kiinnostavampia ja parantaa työn tuloksia. Varsin myönteisiä kokemuksiahan on saatu esimerkiksi sukupuolivaikutusten arvioinnista lainsäädäntöhankkeissa. Ja vaikka edellisen ohjelmakauden aikana ei sukupuolten tasa-arvon suhteen välttämättä aina niin hyvin onnistuttukaan, uudella ohjelmakaudella asia voidaan korjata ja onnistua nyt paremmin. 10

Koulutuspäällikkö, KM Marja-Leena Haataja on työskennellyt Oulun yliopistossa vuodesta 1986 lähtien osaamisalueinaan erityisesti koulutuksen ja työelämän tasa-arvoasiat kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Hän on perehtynyt aluekehittämiseen tasa-arvon näkökulmasta ja toimii aktiivisesti naisten resurssikeskusten toimintojen juurruttamiseksi. Hän on projektityön ja projektien johtamisen ja arvioinnin asiantuntija ja on viime aikoina perehtynyt erityisesti valtavirtaistamiseen ja sukupuolivaikutusten arviointiin. Tällä hetkellä hän johtaa työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tilaamia tasa-arvokoulutuskokonaisuuksia sekä toimii osa-aikaisena projektipäällikkönä Moninainen Woima -hankkeessa 2006-2007. Vuonna 2006 hän sai STTK:n myöntämän Tasa-arvopalkinnon tekemästään tasa-arvotyöstä. Valtavirtaistamisen arkea Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen oli kantava teema Kajaanin yliopistokeskuksen ja työministeriön toteuttamassa koulutushankkeessa Sukupuolten tasa-arvon edistäminen tavoite 3 ohjelmassa ja EQUALohjelmissa 2006 2007. Tässä artikkelissa kuvataan valtavirtaistamisen keskeisiä käsitteitä ja käytännön toteutusta WomenIT 1 -projektiesimerkin kautta. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen tarkoittaa toiminnan tulosten ja hyvien käytäntöjen siirtämistä projektitoimintaa laajemmiksi ja yleisemmiksi toimintatavoiksi paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Toimenpiteillä edesautetaan sukupuolten tasa-arvon saavuttamista, kuten tasa-arvoa yrityksissä ja oppilaitoksissa sekä yhteiskunnallisen politiikan ja päätöksenteon tasoilla. Sen tulee näkyä sekä viranhaltijoiden että toimijoiden piirissä. Euroopan unioni toteuttaa kaksoisstrategiaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvon edistäminen integroidaan osaksi kaikkea toimintaa kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa ottamalla huomioon toiminnan vaikutukset naisiin ja miehiin. Lisäksi toteutetaan erillistoimia, kuten erillishankkeita, jotka voivat kohdistua joko naisiin tai miehiin. Suomi on sitoutunut sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen allekirjoitettuaan YK:n Pekingin toimintaohjelman vuonna 1995 ja liityttyään Euroopan unioniin, jonka perustamissopimus edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista 2. Suomen tasa-arvolaki edellyttää viranomaisilta sukupuolten tasa-arvon 11

valtavirtaistamista osana viranomaisten omaa toimintaa. Valtavirtaistamisen soveltamisalueita ovat mm. ministeriöiden toimintojen, kuten ohjelmien ja hankkeiden, valmistelu sekä toteuttaminen. Suomen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että tasa-arvon edistäminen kuuluu koko hallitukselle ja että hallitus toimeenpanee sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisen koko valtionhallinnossa. Tasa-arvon edistäminen ei tapahdu erillisenä sivuvirtana, erillisinä toimintoina, vaan sen tulee olla osa valtavirtaa (mainstream), eli tasa-arvon edistäminen tulee sisällyttää kaikkeen toimintaan. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen lisäksi valtavirtaistaminen-sanaa käytetään yläkäsitteenä hyvien käytäntöjen ja tulosten levittämisstrategialle. Siihen liittyviä ja sitä tukevia käsitteitä ovat disseminaatio ja juurruttaminen: Tulosten ja hyvien käytäntöjen aktiivista levittämistä kutsutaan disseminaatioksi. Se on vuorovaikutusprosessi, jossa tulosten ja hyvien käytäntöjen levittämisen yhteydessä pyritään saamaan vastaanottava taho ymmärtämään viestin ydin. Juurruttamiseksi kutsutaan tulosten ja parhaiden käytäntöjen juurruttamista ensisijaisesti toimijaorganisaatioihin yhdessä toimi joiden kanssa. Juurruttamisvaiheen voidaan katsoa alkavan hanketoiminnan alussa ja päättyvän siihen, kun syntynyt käytäntö tai toiminta on osa arkipäivän toimintaa. Hyvän valtavirtaistamisprosessin perusta on hyvä suunnittelu, joka alkaa jo hankeidean syntyessä. Hyvin tehty suunnitelma ja sen jatkuva arviointi edesauttavat prosessin onnistumista 3. Olennaista valtavirtaistamistyön onnistumisessa ei ole oikeiden käsitteiden käyttäminen vaan se, että ymmärtää, mistä valtavirtaistamisessa on kyse, ja ymmärtää sen kytkeytymisen yhteiskunnalliseen toimintaan. 12

Valtavirtaistamisesimerkki WomenIT-projektista WomenIT-projektin (2001 2006) tavoitteena oli purkaa työelämän jakoa sukupuolen mukaisiin naisten ja miesten ammatteihin ja työtehtäviin. Tavoitteena oli vaikuttaa niihin rakenteisiin ja toimintamalleihin, jotka ylläpitävät tätä jakoa ja samalla aiheuttavat muillakin yhteiskunnan alueilla epätasa-arvoa. WomenIT-projektin toiminnan painopiste oli myös tyttöjen ja naisten tukemisessa teknologian pariin ja teknologia-alalle, jolla he ovat aliedustettuina. WomenIT-projektissa sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen nähtiin muutosstrategiana. Valtavirtaistaminen on arjen rutiineja kyseenalaistava ja niitä muuttava strategia, joka koostuu hyvistä menetelmistä ja materiaaleista. WomenIT:ssä voi nähdä valtavirtaistamisen kolmivaiheisuuden: 1. WomenIT oli valtavirtaistamisprojekti. 2. Hankkeen aikainen valtavirtaistamistyö oli kaksiosainen: a. koko hankkeen aikainen b. erikseen resurssoitu vaihe EQUAL-ohjelman mukaisesti 3. Post-mainstreaming eli meneillään oleva vaihe. WomenIT:llä oli selkeä strategia ja tavoitetila (tasa-arvo). Kohteena oli naisten ja miesten aseman parantaminen ja sukupuolisokean kulttuurin muuttaminen. Valtavirtaistaminen nähtiin yhteiskunnallisena toimintana. Projektissa hyödynnettiin myös aikaisempien projektien tuloksia, tietoa ja kokemuksia päämäärän saavuttamiseksi. Olennaista oli myös se, että projektitoiminnan funktio oli selkeä: toimia innovaatioympäristönä ja kehittäjänä. Projektityö on tavoitteellista toimintaa, ja se luo myös resurssit ja tietotaidon valtavirtaistamistyölle. WomenIT-projektin voi sanoa ainakin jossain määrin päässeen tavoitteeseen, kun tarkoitetaan vaikuttamista rakenteisiin ja toimintamalleihin. Projektin aikana vahvistui käsitys siitä, että muutosta päätöksenteossa ja asioiden valmistelutyössä ei tapahdu, jos virkamiehet ja poliitikot eivät ole tietoisia tasa-arvosta ja sukupuolen merkityksestä. Jatkuvan korjaavan toiminnan rinnalla on tehtävä ennakoivaa työtä. Koulutus on hyvä työkalu sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen. 13

Valtavirtaistamistyössä voidaan käyttää erilaisia menetelmiä ja työkaluja Tilastot Sukupuoli esiin tilastoissa ja hallinnon asiakirjoissa; tilastojen ja numeroiden takana ovat naiset ja miehet. Tasa-arvolaki ja tasa-arvosuunnitelma Seuranta, arviointi Sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus Koulutus Materiaalit Toimenpide-ehdotukset syntyneiden käytäntöjen pohjalta viranomaisille ja poliitikoille Tuotteistaminen Tiedottaminen; puheet, kirjoitukset, artikkelit WomenIT-projektissa valtavirtaistamisen menetelmiä oli monia. Tärkeimpiä näistä olivat eri tahoille, kuten poliitikoille ja virkamiehille, suunnatut toimenpide-ehdotusasiakirjat, joissa kuvattiin hankkeessa esille nousseita ilmiöitä ja toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Tulosten esittelykiertueita toteutettiin yhdessä toimijoiden kanssa. WomenIT-projektissa järjestettiin myös paljon tasa-arvoon liittyviä koulutuksia. WomenIT-projektissa todettiin, että toimijoiden vahva osallistuminen ja osallistaminen (empowerment) on tärkeää valtavirtaistamistyössä. Projektin toimijat (eivät vain vetäjät) olivat mukana yhteisissä delegaatioissa esittelemässä WomenIT:ssä kehitettyjä menetelmiä ja tuloksia. Se edesauttaa myös toimintojen juurtumista. WomenIT:n kolmannen vaiheen valtavirtaistamistyön ja tuotteistamisen näkyvänä tuloksena on Moninainen Woima -projektin (2006-2007/ESR) Kainuun alueella toteuttamat Kainuun maakuntahallinnon virkamiesten ja luottamushenkilöiden tasa-arvokoulutukset ja kuntien ja yritysten tasa-arvosuunnittelukonsultoinnit. Lisäksi järjestettiin tyttöjen yrittäjyyskasvatus- ja teknologiakurssit lukioissa ja yrittäjänaisten teknologiakurssit. Tavoitteellista vaikuttamista Valtavirtaistamistyössä on oltava rohkea ja pyrittävä vaikuttamaan erityisesti rakenteissa oleviin ongelmiin. Se vaatii vaikuttamista yhteiskunnallisella tasolla, ja se voi olla parhaimmassa tapauksessa myös ennakoivaa työtä. Valtavirtaistamistyötä helpottaa tulosten konkretisointi ja viestien kohdentaminen saajatahon mukaisesti. Jos esittelee esimerkiksi projektia, pitäisi keskittyä konkreettisiin tuloksiin eikä esitellä projektin yleistavoitteita. 14

Valtavirtaistamistyö on yhteiskunnallista toimintaa ja vaikuttamista. Se on myös poliittista vaikuttamista. Valtavirtaistamista tehdään horisontaalisella tasolla, jolloin hyviä malleja ja käytäntöjä siirretään muiden toimijoiden käytettäviksi. Vertikaalisen tason toiminnassa pyritään vaikuttamaan segregaatiota tuottaviin rakenteisiin, kuten politiikkaan ja päätöksentekoon. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta esimerkkinä on työministeriön kanssa toteutetun hankkeen aikana tuotteistettu Tasa-arvoklinikka hanketyöhön -malli, joka on hanketoimijoille ja viranomaisille suunnattu neuvontapalvelu. Sen avulla tarjotaan neuvontaa ja opastusta siitä, miten sukupuoli ja tasa-arvo otetaan huomioon hankkeessa. Palvelua voit tilata kirjan toimittajilta Marja-Leena Haatajalta ja Johanna Matinmikolta. Viitteet: 1) WomenIT-projekti oli Kajaanin yliopistokeskuksen hallinnoima tasa-arvoprojekti, joka toteutettiin vuosina 2001-2006. Lisätietoja http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/proj/womenit/index.php. 2) Hanna Onwen-Huma, Minnaportaali, 2004. 3) Sukupuolinäkökulman sisällyttämisestä projektiin tarkemmin tämän kirjan työkalupakissa: Tasa-arvo käytännöksi -työkalupakki. 15

Leena Teräs johtaa SINNI voimavarakeskus - naisten resurssikeskus Oy:n toimintaa sekä työskentelee projektipäällikkönä SINNI mover -hankkeessa (www.sinni.fi). Hän toimii aktiivisesti sukupuolitietoisen aluekehittämisen esiin tuojana ja kehittäjänä Pohjois-Pohjanmaalla, vastaten mm. maakuntaohjelman sukupuoli- ja tasa-arvovaikutusten arvioinnista. Hän on suunnitellut ja toteuttanut useita kehittämis- ja tutkimusprojekteja, jotka ovat liittyneet tasa-arvoon, aluekehittämiseen, naisyrittäjyyteen ja työelämän segregaation purkamiseen. Onko sukupuolella väliä Pohjois-Pohjanmaalla? Maakuntaohjelman sukupuolivaikutusten arviointi kuvaus Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman 2007-2010 suvauksesta Taustaa Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelman sukupuolivaikutusten arviointi (suvaus) 4 toteutettiin osana SOVA-prosessia, joka perustuu lakiin viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arvioinnista 5. Suvaus oli osa kestävän kehityksen tarkemmin sosiaalisen kestävyyden arviointia. Pohjois-Pohjanmaan liiton viranomaiset olivat suvaus-prosessin aloitteentekijöitä. SINNI voimavarakeskusta 6 pyydettiin mukaan ympäristövaikutusten arviointiryhmän (YVA) toimintaan. Ryhmän muodostivat rahoittaja- ja ympäristöviranomaisten edustajat. Kevään 2006 aikana ryhmässä käytiin läpi maakuntaohjelmaa toimenpidekohtaisesti. SINNI voimavarakeskuksella oli vastuualueenaan sukupuolivaikutusten arviointi. Näkökulmaa laajennettiin prosessin aikana kattamaan myös eri ihmisryhmien 7 välisen sekä alueellisen tasa-arvon tarkastelun. Sukupuolivaikutusten arviointi mitä se on? Sukupuolivaikutusten arviointi on tasa-arvon valtavirtaistamisen menetelmä, jonka avulla suunniteltua toimenpidettä arvioidaan naisten ja miesten kannalta. Kyseessä on väline, jolla voidaan tehokkaammin ja läpinäkyvämmin seurata resurssien kohdentumista. Suvaus on siis eräänlaista kustannustehokkuutta. 16

Suvauksen avulla voidaan tarkastella monipuolisemmin ongelmaa, johon haetaan ratkaisua selkeyttää ja konkretisoida tavoitteita täsmentää toimenpiteitä ja siten tehostaa niiden vaikutuksia ja tarkentaa tuloksia. Sukupuolivaikutusten arviointi on nimenomaan päätöksenteon väline. Vasta kun suunnitellun toimenpiteen vaikutukset on arvioitu, on päätöksentekoon riittävät perusteet. Ilman arviointia päätöksenteko tapahtuu sokkona, jolloin vain oletetaan, että toimenpiteellä on suotuisat vaikutukset. Sukupuolivaikutusten arviointi liittyy keskeisesti myös tasa-arvolakiin 8, joka velvoittaa erityisesti viranhaltijoita mutta myös työnantajia edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Suvauksen avulla voidaan estää tiedostamaton epätasa-arvoisen tilanteen uusintaminen ja nostaa esiin muutosta kaipaavat toimintatavat. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun on kyseessä verovarojen käyttö. Suomessa molemmat sukupuolet osallistuvat samassa suhteessa työelämään ja siten keräävät verotuloja valtiolle. Tulisi pitää huolta, että verovaroin kustannetut palvelut ja tukitoimet hyödyttävät molempia sukupuolia tasapuolisesti. Suvauksen tavoitteet: 9 yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen välillisen syrjinnän estäminen toiminnan laadun parantaminen hallinnon läpinäkyvyyden lisääminen toiminnan vaikutusten läpinäkyvyys taloudellisten yms. resurssien kohdentaminen tehokkaasti ja tasa-arvolain toteuttaminen. Sukupuolivaikutusten arvioinnissa on kysymys nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvosta (equal opportunities). Yhteiskunnan tehtävä on luoda yhtäläiset mahdollisuudet yksilölle toteuttaa omaa inhimillistä potentiaaliaan 10. Ihmisestä itsestään tulee riippua, käyttääkö hän mahdollisuuksiaan hyväkseen ja millä tavoin. Suvauksen avulla voidaan nostaa esiin myös välillinen syrjintä, joka on vaikeasti havaittavissa ilman erityistä tarkastelua. Syrjivät käytännöt ovat usein hienovaraisia tai totuttuja toimintatapoja, joita vain ei ole tarkasteltu moninaisesta näkökulmasta. Välillisenä syrjintänä pidetään sitä, että näennäisesti puolueeton sääntö, peruste tai käytäntö saattaa 17

henkilöt näiden rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden, paitsi jos käytännöllä on puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite 11. Suvauksen avulla voidaan niin poliittisia kuin hallintoprosessejakin arvioida, kehittää ja uudelleen organisoida siten, että sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon läpäisyperiaatteena. Ihannetilassa tämä tapahtuu kaikissa toimissa, kaikilla tasoilla ja kaikissa tilanteissa. Toiminnallisena tavoitteena on, että arvioinnin suorittavat ne toimijat, jotka kyseisiä toimintoja muutoinkin harjoittavat. Kyseessä on siis eräänlainen jatkuva oman toiminnan arviointi. Milloin suvata? Sukupuolivaikutusten arviointia voidaan käyttää kaiken päätöksenteon välineenä, kun halutaan tarkentaa ja tehostaa resurssien kohdentumista ja vaikutuksia. Suvaus tulisi ehdottomasti tehdä aina kun toimenpide kohdistuu ihmisryhmiin. Myös silloin on suvattava, kun toimenpide kohdentuu sellaisille alueille, joilla naisten ja miesten välillä on merkittäviä eroja, kuten taloudellinen asema vanhemmuus, työn ja perheen yhteensovittaminen koulutus työllistyminen ammatillinen ja urakehitys yhteiskunnalliset vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet terveys ja sairastavuus sekä niihin liittyvien palveluiden tarve turvallisuus ja väkivallan uhka ajankäyttö, harrastukset ja virkistystarve. 12 Välilliset vaikutukset voivat olla resurssien jakautumisen näkökulmasta aivan vastaavaa merkitysluokkaa kuin suorat vaikutukset. Näennäisesti sukupuolineutraali resurssointi tieverkon parantamiseen paljastaa tarkemmassa arvioinnissa suuria hyötyeroja työllistymisen ja elinkeinojen kannattavuuden suhteen. Kun työelämä on voimakkaasti segregoitunut perinteisiin naisten ja miesten ammatteihin ja aloihin, niin tiestön rakentaminen kuin sen ammattikäyttö tukee nimenomaan miesvaltaisten alojen työllistymistä ja liikevaihtoa. Kokemuksia maakuntaohjelman suvaus-prosessista Pohjois-Pohjanmaalla sukupuolivaikutusten arviointia käytettiin nyt en- 18

simmäisen kerran maakuntaohjelman valmistelussa. Varsinainen arviointi tehtiin huhtikuussa käytössä olleelle ohjelmaversiolle. Tämän jälkeen maakuntaohjelmaa vielä muokattiin, ja lopulliseen versioon ovat selkeästi vaikuttaneet YVA-ryhmän arvioinnit. Kevään aikana myös koottiin poikkisektoraalisia foorumeita keskustelemaan ohjelman tasa-arvo- ja kansainvälisyyssisällöistä maakuntaohjelman kirjoittajien kanssa. Foorumien työskentelyyn osallistui muutaman kuukauden aikana useita tasa-arvotoimijoita sekä järjestökentän edustajia 13. Syksyllä järjestettiin avoin keskustelutilaisuus niin rahoittajaviranomaisille kuin asiasta kiinnostuneelle yleisölle artikkelin otsikon teemalla Onko sukupuolella väliä Pohjois-Pohjanmaalla. Tilaisuuden keskustelua pohjustettiin sillä, mitä valmisteilla olevan maakuntaohjelman suvaus-arviointi on nostanut esiin. Suvaus-prosessin suurimmat käytännön haasteet olivat käytettävissä oleva tilastomateriaali sekä ohjelmatekstin kirjoitustyyli. Suomalaisena perinteenä näyttää olevan se, että ohjelma- ja strategiatekstit kirjoitetaan yleisellä tasolla. Tällöin myös teksti on sukupuolineutraalia. Tämä pohjautunee sellaiseen käsitykseen, että kun sukupuolta ei mainita, sillä ei ole merkitystä, ja täten saavutetaan tasa-arvo. Kuitenkaan samaa käytäntöä ei harjoiteta muulla tavoin jaoteltujen ihmisryhmien kanssa. Etnisyys, ikä ja vammaisuus 14 ovat jaotteluja, jotka esiintyvät myös ohjelma- ja strategiateksteissä. Vain sukupuolten välisen tasa-arvon osalta oletetaan, että sukupuolen häivyttäminen tuottaa tasa-arvon. Vaikka ohjelmatekstiä kirjoitetaan neutraalisti, voidaan havaita, että ohjelmatekstien kirjoittajilla on ollut jokin ihmisen prototyyppi mielessään toimenpiteitä kirjoitettaessa. Yleensä prototyypille on määriteltävissä myös sukupuoli. Toinen haaste suvauksen toteutuksessa oli relevantin tilastotiedon vähäinen määrä. Sukupuolierityistä tilastointia ei maakuntatasolla ole riittävästi, jotta tarkkaa ja tieteellisesti rakennettua analyysia voitaisiin toteuttaa. Suvaus-prosessi olisi siis vaatinut enemmän resursseja, jotta tarvittava tilastotieto olisi voitu samalla kerätä. Tästäkin syystä tämänkertainen suvaus toteutettiin kevyellä otteella, hyödyntäen olemassa olevia materiaaleja. Sukupuoli- ja tasa-arvovaikutukset kuvattiin taulukkomuotoisena, ja siinä eriteltiin toimenpidekohtaisesti sukupuolirelevanssin niin suorat kuin välilliset vaikutukset sekä omana sarakkeenaan muut tasa-arvovaikutukset. Perusteita kuvattiin lyhyin esimerkein, ja kirjallisessa versiossa tehtiin toimenpidekohtaisesti yhteenveto. Taulukon etuna voidaan katsoa olevan sen havainnollisuus, ja sen avulla voidaan nopeasti tarkastella toimenpiteen arviointiperusteet. Tämä kuitenkin edellyttää vuorolukua varsinaisen maakuntaohjelman tekstin kanssa, jotta otsikkotasoisesti esitetty ohjelman sisältö konkretisoituu. 19

Mitä opimme tavoitteet ja tarpeet Jotta suvaus-työkalua voidaan täysimääräisesti hyödyntää, olisi toimenpiteiden seurantaan panostettava. Tämä tuottaisi myös niin päätöksentekoon kuin arviointiin tarvittavaa tilastotietoa. Tilastointiin tulisi kehittää sukupuolierityistä näkökulmaa, johon voi käyttää pohjana eri tieteenaloilla ja organisaatioissa tuotettua sukupuolitietoista tutkimustietoa. Sukupuolivaikutusten arviointi vaatii myös resursseja. Mitä vähäisempää on saatavilla olevan käyttökelpoisen tilastotiedon määrä, sitä suuremmat resurssit tulisi suvaukseen suunnata. Suvaus-prosessiin voi liittää myös tilastotietojen keräämisen, jolloin tilastointikäytäntöjä saadaan kehitettyä. Sukupuolivaikutusten arviointi on tehokkaimmillaan ja aidoimmillaan silloin, kun päätöksentekijä tai ohjelman kirjoittaja suvaa omaa tuotostaan, oman toiminnan arvioinnin tapaan. Tosin vuorovaikutteinen arviointiprosessi muiden toimijoiden kanssa on omiaan avaamaan näkökulmien moninaisuuden ja siten vaikuttamaan myönteisesti toiminnan läpinäkyvyyteen. Suvaus-työkalu on sovellettavissa viranomaispäätöksistä kaikkeen päätöksentekoa vaativiin toimiin. Se olisi hyödyllinen työkalu myös muilla sektoreilla kuin viranomaistyössä. Hanketyön tasa-arvohaasteet Alkaneella EU -rahastokaudella on uusi vaatimus, jonka mukaan tasaarvo tulee ottaa hanketyössä huomioon läpäisyperiaatteena. Aikaisemman kauden ohjelma-arvioissa on arvioitu mm. ohjelmien tasa-arvonäkökulmien toteutumista, resurssien jakautumista sukupuolten välillä 15 ja hanketoiminnan suunnitelmallisuutta sekä toimenpiteiden tehokkuutta 16. Näissä kaikissa on havaittu selkeitä epäkohtia. Nyt uutena haasteena on tasa-arvon huomioon ottaminen hankesuunnittelun alkumetreiltä saakka. Hanketyössä suvaus olisi tehokas työkalu, jonka avulla voidaan tarkentaa hankkeitten suunnitelmallisuutta ja tehostaa sekä oikeudenmukaistaa resurssien käyttöä. Se on myös ainoa keino, jolla voidaan toteuttaa hanketyön tasa-arvon läpäisyperiaate. Työkalun käyttöönotto vaatii tietoaineksen haltuunottoa ja resursseja mutta ennen kaikkea tahtoa edistää tasa-arvoa suunnitelmallisesti. 20

Mitä suvaus vaatii? asiantuntemusta, joka tarkoittaa esim. tutkimuspohjaista tietoa sukupuolesta, sukupuolijärjestelmästä, sukupuolten välisistä suhteista sukupuolierityistä tilastointia ja seurantaa arviointiprosessien hallintaa resursseja arvioinnin tekemiseksi ja päätöksen ja halun toteuttaa tasa-arvolain velvoitetta. Viitteet: 4) Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2007-2010 arviointeineen on luettavissa osoitteesta http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/index.php?220. 5) SOVA-laki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050200. 6) SINNI voimavarakeskus naisten resurssikeskus Pohjois-Pohjanmaalla on profiloitunut sukupuolitietoiseen aluekehittämiseen, työelämän kehittämiseen, naisyrittäjyyden parantamiseen, monikulttuurisuuteen, tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja verkostoitumiseen. Tehtäviään SINNI toteuttaa kehittämishankkeilla sekä neuvonta- ja konsultaatiopalveluilla. Lisätietoja: www.sinni.fi. 7) Yhdenvertaisuuslaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021. 8) Tasa-arvolaki: http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2006/01/ aa1138614495018/passthru.pdf. 9) Onwen-Hume, Hanna 2006 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sukupuolivaiku tusten arviointi. Julkaisematon luonnos. 10) Holli, Anne-Maria, Saarikoski, Terhi ja Sana, Elina (toim.) 2002 Tasa-arvopolitiikan haasteet. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, STM. WSOY. Nousiainen, Kevät 2004 Against Discrimination or For Equality. Teoksessa New Challenges for the Welfare Society, (toim.) Puuronen, Vesa et al. 11) http://www.stop-discrimination.info/2032.0.html. 12) Onwen-Hume, Hanna 2006 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sukupuolivaiku tusten arviointi. Julkaisematon luonnos. 13) http://www.sinni.fi/palvelut/naisfoorumi.htm. 14) Vrt. yhdenvertaisuuslaki. 15) Ks. Länsi-Suomen Tavoite 2 -ohjelman 2000-2006 väliarviointi 2003, s.171:http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/ 358BCBF263C25CC3C2256E860037AC18/$file/lansisuomi_valiarviointi.pdf 16) Ks. Suomen Leader n + ohjelman väliarviointi 2003, s. 144 http://wwwb.mmm. fi/julkaisut/julkaisusarja/mmmjulkaisu2004_2.pdf. 21

Sinikka Mustakallio on tasa-arvokonsultti ja toimitusjohtaja Wom Oy:ssä. Hän on kouluttanut ja konsultoinut työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmien laatimista julkisella ja yksityisellä sektorilla vuodesta 2000. Tasa-arvosuunnitelma on väline kehittää työpaikkoja Tasa-arvosuunnitelmalla voidaan viedä sukupuolten tasa-arvo työpaikkojen arkeen. Tasa-arvosuunnitelma on väline, jolla voidaan kehittää työpaikan jokapäiväisiä toimintatapoja ja työkulttuuria tasa-arvoisemmaksi pitkäjänteisesti, tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tasa-arvosuunnittelu on työnantajan ja henkilöstön yhteistä kehittämistyötä, joka yleensä parantaa työpaikan yhteistyösuhteita ja toimivuutta muutenkin kuin tasaarvon näkökulmasta. Tasa-arvosta on hyötyä Tasa-arvo tuo työpaikalle monenlaista hyötyä. Tasa-arvosuunnitelmalla voidaan - parantaa työilmapiiriä ja työviihtyvyyttä - lisätä työmotivaatiota - varmistaa kaikkien osaamisen hyödyntämistä - parantaa innovatiivisuutta - vahvistaa työnantajakuvaa - monipuolistaa henkilöstöä - houkutella ammattitaitoista työvoimaa ja - toteuttaa yhteiskuntavastuuta. Tasa-arvolain mukaan tasa-arvosuunnitelma on tehtävä kaikilla työpaikoilla, joilla työskentelee säännöllisesti vähintään 30 henkilöä. Työnantajan ja henkilöstön edustajien tulee tehdä suunnitelma yhteistyössä. Mutta eihän meillä ole mitään tasa-arvo-ongelmia on usein ensimmäinen ajatus työpaikoilla. Tasa-arvosuunnittelu on myös oman työpaikan tasa-arvokysymysten selvittämisen ja oppimisen prosessi. Yhteisessä suunnittelun prosessissa voidaan oivaltaa, että jokaisella työpaikalla löytyy tasa-arvon kannalta kehitettävää. Tasa-arvosuunnitelman tekeminen toi uusia näkökulmia ja asioita keskusteluun, totesivat esimerkiksi Halton Oy:n ja Planar Systems Oy:n henkilöstöjohto ja tasa-arvotyöryhmät hankkeessa Tasa-arvon kehittäminen teknologiateollisuudessa. 22

Hyvä suunnitelma on työpaikan näköinen Tasa-arvosuunnitelma on vuosittainen konkreettinen toimenpidesuunnitelma. Se ei voi olla julkilausuma tai yleisluontoinen periaateasiakirja. Siinä on oltava konkreettiset toimenpiteet tasa-arvon toteuttamiseksi ja edistämiseksi työpaikalla. Aikaisempien tasa-arvosuunnitelmien puutteena on usein ollut se, että ne ovat jääneet liian yleiselle tasolle. Hyvä tasaarvosuunnitelma on konkreettinen ja oman työpaikan näköinen. Tasa-arvosuunnitelman toteutumista on arvioitava ja suunnitelma päivitettävä vuosittain. Jokaiselle toimenpiteelle kannattaa osoittaa vastuuhenkilö/henkilöt ja aikataulu sekä määritellä seurannan toteuttaminen. Nämä varmistavat suunnitelman toteuttamista. Tasa-arvolaissa on määritelty tasa-arvosuunnitelmalle vähimmäissisältö. Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää - selvityksen työpaikan tasa-arvotilanteesta - toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi ja palkkauksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi ja - arvion tasa-arvosuunnitelmaan aikaisemmin sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja tuloksista. Tasa-arvosuunnitelma kannattaa valmistella tasa-arvotyöryhmässä, jonka työtä vetää henkilöstöjohtaja/päällikkö ja jossa on mukana tarkoituksenmukaisella tavalla muita työantajan edustajia, esimerkiksi työsuojelupäällikkö ja/tai laatupäällikkö/tuotantopäällikkö sekä eri henkilöstöryhmien luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut ja työpaikan tilanteen mukaan muita henkilöstön edustajia. Tasa-arvotyöryhmänä voi toimia myös työsuojelutoimikunta tai yt-toimikunta. Kaikissa tapauksissa tulee varmistaa, että työryhmä on riittävän monipuolinen ja erilaiset näkemykset ja kokemukset työpaikalta tulevat huomioon otetuiksi sen työssä. Työryhmässä tulee olla sekä miehiä että naisia, eri-ikäisiä, eri osastoilla työskenteleviä jne. Kokemusten mukaan hyvä työryhmän koko on yleensä 5 8 henkilöä. Pääasia on, että työryhmä on oman työpaikan tilanteeseen sopiva ja toimiva. Selvitys antaa pohjan suunnitelmalle Tasa-arvosuunnitelman tekeminen alkaa työpaikan tasa-arvotilanteen selvittämisellä. Selvityksen tarkoituksena on antaa pohjatietoa siitä, missä tärkeimmät tasa-arvon kehittämisen kohteet työpaikalla ovat. Tätä varten kannattaa koota sekä sukupuolittain eriteltyä tilastotietoa että tietoa siitä, miten henkilöstö kokee tasa-arvon toteutumisen. 23

Tasa-arvolain mukaan on selvitettävä vähintään naisten ja miesten sijoittuminen eri työtehtäviin sekä laadittava kartoitus naisten ja miesten palkoista. Tasa-arvolain tavoitteena on, että naiset ja miehet sijoittuisivat mahdollisimman tasapuolisesti erilaisiin tehtäviin. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan tietoa nykyisestä työnjaosta sukupuolten kesken. Tilastotietoja kannattaa lisäksi koota esimerkiksi rekrytoinneista, koulutukseen osallistumisesta, urakehityksestä ja perhevapaiden käytöstä. Tasa-arvolain samapalkkaisuusperiaate tarkoittaa, että samasta tai vaativuudeltaan samanarvoisesta työstä samalla suoritustasolla tulee maksaa samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvosuunnitelmaan sisältyvän palkkakartoituksen tarkoituksena on varmistaa, että työpaikalla ei ole tasa-arvolain mukaan ei-hyväksyttäviä eli sukupuoleen perustuvia palkkaeroja naisten ja miesten välillä samoissa tai samanarvoisissa töissä. Kartoituksessa tulisi varmistaa kaikkien palkanosien syrjimättömyys. Palkan perusosan tulee määräytyä työn vaativuuden mukaan sukupuolesta riippumatta. Mahdollisten henkilökohtaisten palkanosien perusteiden on oltava sukupuolisyrjimättömiä ja suorituksen arvioinnin käytännössä sukupuolesta riippumatonta. Jos palkkakartoitus tuo esiin ei-hyväksyttäviä palkkaeroja naisten ja miesten välillä, tulee suunnitelmassa osoittaa toimenpiteet tai aikataulutettu suunnitelma erojen korjaamiseksi. Henkilöstölle suunnattu tasa-arvokysely on koettu hyväksi välineeksi useilla työpaikoilla. Tasa-arvokysely avasi silmämme, on usein todettu jälkeenpäin. Kysely on tuonut esiin eroja naisten ja miesten kokemuksissa sekä osoittanut, minkälaisia asioita tasa-arvosuunnitelmaan on tarpeellista ottaa juuri omalla työpaikalla. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla Tasa-arvosuunnitelmaan ei tarvitse ottaa yhdellä kertaa kaikkea mahdollista. Kannattaa arvioida asioiden tärkeysjärjestystä ja ottaa suunnitelmaan kerrallaan 4 6 kehittämisen kohdetta. Näin saadaan varmemmin konkreettisia tuloksia. Tasa-arvolain 6 kertoo siitä, miten työnantajan tulee edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämän ohjeen pohjalta tasaarvosuunnitelmassa voidaan käsitellä seuraavia alueita: 24 - rekrytointi - työtehtävien jakautuminen tasapuolisesti naisten ja mies ten kesken - tasapuolinen pääsy koulutukseen - uralla eteneminen ja työtehtävien monipuolistaminen - samapalkkaisuus sukupuolesta riippumatta - tasa-arvoiset työsuhteen ehdot (esimerkiksi määräaikaiset

työsuhteet naisilla ja miehillä) - johtaminen ja työtehtävien jakaminen - työolojen kehittäminen sopiviksi naisille ja miehille - seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän poistaminen ja ehkäisy - työelämän ja perhe-elämän/yksityiselämän yhteensovitta minen - sukupuolisyrjinnän estäminen ennakolta Tätä listausta voi käyttää pohjana, kun valitaan omaan suunnitelmaan otettavia alueita, mutta muitakin asioita voidaan työpaikan tilanteen ja selvityksen pohjalta suunnitelmaan ottaa. Valittaville alueille tulee asettaa selkeät tavoitteet ja suunnitella konkreettiset toimenpiteet. Tasa-arvosuunnitelman tekeminen on prosessi, jossa kannattaa edetä vaihe vaiheelta. Alussa kaikilla on yleensä hämmentynyt olo ja edessä oleva tehtävä tuntuu epämääräiseltä ja suurelta, mutta selvityksen myötä ja vaihe vaiheelta edettäessä asia vähitellen jäsentyy ja keskusteluissa saadaan ote omalla työpaikalla tarpeellisiin asioihin. Tasa-arvosuunnittelussa ovat tärkeitä sekä yhteinen prosessi että valmis suunnitelma. Tasaarvosuunnitelma on väline, jonka tulokset nähdään ajan mittaan suunnitelmaa toteutettaessa. Kun tasa-arvosuunnitteluun panostetaan, se voi auttaa kehittämään parempaa työpaikkaa kaikille. 25

Margita Lukkarinen on koulutukseltaan sosionomi. Hän toimii ohjelmapäällikkönä Pietarsaarenseudun elinkeinokeskuksessa. Toimiessaan aikaisemmin konsulttina ja yrittäjänä hän on tehnyt ohjelmien ja projektien arviointeja mm. Euroopan unionin komissiolle. Hän on myös perustanut Osuuskunta Naisten Talo Kokkolan resurssikeskuksen ja toimii edelleen aktiivisesti resurssikeskuksen toiminnassa naisten aseman parantamiseksi. Aluekehitys tasa-arvon näkökulmasta Tasa-arvo on problemaattinen käsite aluekehityskuvioissa. Sukupuolinäkökulman sisällyttäminen aluekehitystä ohjaaviin ohjelmiin on kangerrellut aina. Aluksi koettiin ongelmalliseksi sen määrittelemättömyys, mikä osaltaan vaikeutti seurantaa. Viime aikoina alueiden välinen tasa-arvo on noussut keskeiseen asemaan, minkä vuoksi sukupuolinäkökulma on kaventunut entisestään. Silti sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole merkityksetön tai edes vähäpätöinen asia alueita kehitettäessä. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on huomioitu niin kansallisessa kuin eurooppalaisessa aluepolitiikassa. Tasa-arvon valtavirtaistamisella on haluttu varmistaa, että rakennepolitiikan kaikilla tasoilla niin suunnittelussa, toteutuksessa kuin arvioinnissa huomioidaan toimien vaikutukset miehiin ja naisiin, heidän olosuhteisiinsa ja mahdollisuuksiinsa. Valtavirtaistamista täydentävät erilliset toimet, joiden avulla tuetaan heikoimmassa asemassa tai syrjinnän kohteina olevia naisia tai miehiä. Tällaisen kaksoisstrategian avulla luulisi tasa-arvon toteutuvan ainakin kohtalaisesti alueita kehitettäessä. Edellisen ohjelmakauden tavoite 1 ja 2 -ohjelmien väliarvioinnit paljastavat kuitenkin karun todellisuuden. Vaikka joillakin ohjelma-alueilla on kehitetty varsin hyvät ja monipuoliset seuranta- ja arviointi-indikaattorit, joiden avulla tasa-arvon ulottuvuutta on voitu seurata, on todettu, että tasa-arvo välittyy odotettua huonommin toimenpiteisiin. Tämä johtunee paljolti siitä, että hankkeiden tuottamat tasa-arvotulokset ovat vaikeasti konkretisoitavissa. Lisäksi toimijoilla on varsin erilaiset käsitykset tasaarvon sisällöstä ja sen toteutumisesta. Vuorovaikutusta ja verkostoja Pohjois- ja Itä-Suomen alueet Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelman puitteessa edellisellä ohjelmakau- 26

della syntyneistä hankkeista 12.3 % on tasa-arvohankkeita (väliarviointi), ja ne ovat kohdistuneet voimakkaasti työmarkkinoihin mutta myös yrittäjyyteen ja taloudelliseen kasvuun. Arvioitsijat toteavat, että tasa-arvohankkeilla on ollut merkitystä lähinnä yksittäisten naisryhmien toiminnan edistämisessä. Verkostoituminen ja vuorovaikutteisuuden lisääminen nousevatkin tärkeimmiksi tuloksiksi. Itä-Suomessa tasa-arvohankkeita oli väliarvioinnin mukaan 28 prosenttia. Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman väliarvioinnissa on kiinnitetty poikkeuksellisen paljon huomiota tasa-arvon toteutumiseen. Maakuntien toimijoiden mielestä tasa-arvo on otettu huomioon hankkeiden valmistelussa, toteutuksessa, tavoitteissa ja vaikuttavuudessa kohtalaisen hyvin. Mutta arvioitsijoiden mukaan näyttää siltä, että vaikka tasa-arvo kuuluukin toimijoiden arvomaailmaan, tulkinta tapahtuu tilanteen mukaan. Toteutuuko tasa-arvo? Etelä- ja Länsi-Suomen alueet Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman väliarvioinnissa todetaan, että tasaarvo on valtavirtaistettu kohtalaisesti ja että ohjelman vahvuutena on tasa-arvotavoitteiden ja -strategian asettaminen. Tämä näkyy ohjelman merkittävimmän toimintalinjan (yrittäjyys, taloudellinen kasvu, työmarkkinat) toteutuksessa, sillä lähes 90 % ohjelman tasa-arvotoimien rahoituksesta kohdistuu yrittäjyyteen ja taloudelliseen kasvuun. Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman tuottamista hankkeista 15 % on papereiden mukaan tasa-arvohankkeita ( rasti ruutuun -periaatteella ilmoitettuna). Hankkeen vetäjien mielestä tasa-arvo on kuitenkin vain näennäistä ja tasa-arvon huomioon ottaminen hankkeiden tavoitteissa ja toiminnassa on todellisuudessa harvinaista. Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelmassa tasa-arvon tulokset ovat osoittautuneet lähinnä laadullisiksi ja kohdentuvat pääosin osaamiseen ja yrittäjyyteen. Etelä-Suomessa on siis samansuuntaisia laadullisia tuloksia kuin muillakin alueilla. Mielenkiintoista ja poikkeuksellista on se, että Etelä-Suomen tavoite 2 -ohjelman EAKR 17 -rahoitteiset toimenpidekokonaisuudet ovat tuottaneet lukumääräisesti selvästi enemmän tasa-arvohankkeita kuin ESR-rahoitteiset, vaikka ESR-ohjelman ajatellaan olevan tasa-arvoprojektien koti. Länsi-Suomen tavoite 2 -ohjelman strategian yhtenä painopisteenä on tasa-arvon edistäminen. Väliarvioinnin mukaan sukupuolten tasa-arvo ei ole edistynyt alueen työmarkkinoilla, sillä naistyöpaikkojen ja naisyritysten osuudet ovat jääneet kauas tavoitteista. Tilanne on kuitenkin nyt parantunut jossain määrin, sillä asiaan on kiinnitetty erityistä huomiota arvioinnin 27

jälkeen. Tasa-arvoteema ja naisten asema olisi arvioitsijoiden mukaan kaivannut vahvempaa asemaa strategisten painotusten joukossa. Seurantajärjestelmän mukaan tasa-arvotavoite toteutui tavoite 2 -ohjelmassa hyvin, sillä 12,5 % EU-rahoituksesta oli myönnetty tasa-arvosuuntautuneille hankkeille, tavoitteen ollessa 6 %. Tulokseen liittyy kuitenkin selvä paradoksi: seurantaindikaattorin mukaan tavoite on toteutunut hyvin, mutta uusien ja säilytettyjen työpaikkojen sukupuolijakauman sekä uusien naisyrittäjien määrän suhteen ohjelman tasa-arvotavoitteet ovat toteutuneet heikosti. Arviointiraportin mukaan myös ohjelman toteutuksesta maakunnissa vastaavien yhteistyöryhmien edustajat olivat sitä mieltä, että ohjelma on onnistunut heikosti tasa-arvotavoitteiden toteuttamisessa. Toisaalta sukupuolten välinen tasa-arvo on saattanut toteutua osoitettua paremmin, sillä useissa maakunnissa on sovittu työnjaosta niin, että tasa-arvohankkeet on keskitetty tavoite 3 -ohjelman puolelle. Retoriikasta rakenteisiin Naisten läsnäolo ja osallistuminen on edelleen vähäistä alueiden kehittämisessä. Osasyy siihen on rakenne, jonka puitteessa alueita kehitetään. Ohjelmatyössä korostuva hierarkkisuus ja ylhäältäpäin lähtevä ohjattu suunnitteluprosessi ei sovi naisten toimintatavoille. Naisten ääni ei edelleenkään kuulu tavoitteiden asettelussa, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tilanne ei ole muuttunut kovinkaan paljon edellisen ohjelmakauden tarkastelun jälkeen. Osoituksena siitä on edellä mainittu paradoksi, joka ei välttämättä ole pelkästään Länsi-Suomen ohjelmaan toteutukseen liittyvä ilmiö. Hankevetäjien haastattelut paljastavat todellisen tilanteen: retoriikasta on vielä pitkä matka todelliseen tasa-arvoon. Sukupuolella on merkitys alueiden kehittämisessä. Toimintaympäristö on luotu ja menetelmät valittu vallitsevien normien mukaisesti. Tässä maailmassa sukupuoliherkkä, tasa-arvoa edistävä tai yhtäläiset mahdollisuudet eivät tarkoita samaa naisille ja miehille. Naisten kokemukset ovat välittyneet tietoisuuteen projektien ja verkostojen sekä naisten resurssikeskusten kautta. Ne kertovat vaikeuksista saada naisten ääni kuuluviin, puuttuvista foorumeista naisten innovaatioille sekä luukuttamisesta rahoituksia haettaessa. Naisverkostot ja -projektit sekä naisten resurssikeskukset välittävät tietoa myös siitä, että naisten erilaiset tiedot ja kokemukset ovat relevantteja uuden tiedon tuottamisessa, uusien innovaatioiden synnyttämisessä ja uusien toimintamallien kehittämisessä. Sukupuolinäkökulman huomioiminen kaikilla tasoilla edellyttäisi naisten ja miesten eri roolien, käytettävissä olevien voimavarojen sekä naisten 28

ja miesten intressien huomioon ottamista niin käytännössä kuin strategioissakin. Ja se edellyttää ennen kaikkea naisten toiminnan ja projektien arvostamista, nimenomaan niiden erilaisten tavoitteiden ja toimintatavan vuoksi. Naiset suhtautuvat eri lailla kehittämistyöhön. Employment Now -yhteisöaloitteen puitteissa toteutetussa toimintatutkimuksessa Kehitystä naisten ehdoin 18 todettiin, että naisille prosessi on tärkeämpi kuin tulos. Naislähtöiset projektit ovat usein mittasuhteiltaan pieniä, perustuvat arkeen ja keskittyvät käden taitoihin. Rakenteiden on kunnioitettava perinteitä ja ympäristöä. Naiset toivovat joustavuutta ja herkkyyttä toimintaan sekä edellyttävät avoimuutta ja läpinäkyvyyttä toiminnassa. Lisäksi toiminnassa pitäisi voida keskittyä spontaanisuuteen muodollisuuden sijasta. Naisten osallisuutta voi edistää luomalla foorumeita, jotka huomioivat naisten arjen ja todellisuuden sekä toimivat naisten ehdoilla. Tietoa voi jakaa kutsumalla toimijat mukaan strategiaprosesseihin, naisten verkostoilta ja organisaatioilta voi pyytää lausuntoja, ja epävirallisia kuulemistilaisuuksiakin voi järjestää. Paikallisesti tärkeiksi aluekehittämisen välineiksi nousevat naisten resurssikeskukset. Parhaimmillaan ne voivat edistää naisten yrittäjyyttä, työllisyyttä ja tasa-arvoa. Niin ikään ne voisivat muodostaa kanavan naisten äänelle, tuottaen uutta tietoa sekä välittäen uusia innovaatioita ja näkökulmia alueiden kehittämiseen. Viitteet: 17) EAKR Euroopan aluekehitysrahasto 18) Jyväskylän yliopisto, Chydenius-Instituutti 29

Jussi Aaltonen on toiminut tasa-arvoasiain neuvottelukunnan mies- ja mediajaoston sihteerinä vuodesta 2004. Aiemmin hän on työskennellyt mm. Stakesin naisiin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisyhankkeessa. Tasa-arvo on myös miesten asia Sukupuolten tasa-arvoa ajatellaan usein kilpajuoksuna tai nollasummapelinä, jossa toisen saama hyöty tai tasoitus olisi toisen häviö. Asia ei onneksi ole näin mustavalkoinen. Naisten aseman parantamiseen tähtäävät toimenpiteet eivät ole miehiltä pois, sillä naisten ja miesten edut eivät ole vastakkaisia. Monet niin sanotut tasa-arvon naiskysymykset koskevat myös miehiä. Esimerkiksi perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden vakinaistaminen hyödyttää myös määräaikaisissa työsuhteissa olevia miehiä. Yksinhuoltajaisällä tai naisvaltaisella alalla työskentelevällä miehellä saattaa elämäntilanteen vuoksi olla jopa erityistä hyötyä naisten yhteiskunnallisen aseman parantamisesta. Tasa-arvolaki antaa suojaa myös miehille, ja lakia valvovalle tasa-arvovaltuutetulle tulevista yhteydenotoista merkittävä ja kasvava vähemmistö on miehiltä. Mies on edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa neutraalin kansalaisen normi, johon naisia verrataan. Havainnollisen esimerkin tarjoaa kielenkäyttö: virkamies voi olla myös nainen, mutta mies ei voi olla virkanainen. Toisaalta sellaisesta näennäisen neutraalista nimikkeestä kuin kansanedustajasta on yleiseen kielenkäyttöön vakiintunut käsite naiskansanedustaja. Suomalaisessa yhteiskunnassa miehen ja ihmisen normina on ollut valkoihoinen, heteroseksuaalinen, keskiluokkainen, vammaton, työssäkäyvä ja perheellinen mies. Miehet eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ryhmä, ja edellä mainittu määritelmä jättää ulkopuolelleen suuren osan miehistä. Pelkästään normista poikkeava etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikkapa vammaisuus saattaa käytännössä asettaa tähän ryhmään kuuluvat miehet hyvinkin erilaiseen asemaan verrattuna normin täyttäviin miehiin. Kuinka mieheksi opitaan? Myös mies on sukupuoli. Tarkastelussa on olennaista erottaa biologinen ja sosiaalinen sukupuoli toisistaan. Biologinen sukupuoli on monimuotoinen ja pitää sisällään myös muita vaihtoehtoja kuin mies- ja naissukupuolen, esimerkiksi intersukupuolisuuden 19. Sosiaalinen sukupuoli taas on yhteiskunnassa sovittu esitys kahdesta virallisesta suku- 30