Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet Liite 13 MMM:n asetukseen tuettavaa rakentamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista (100/01) MMM-RMO Maatalousrakennusten paloturvallisuus C 5 1 YLEISTÄ MMM:n rakentamismääräys- ja ohjekokoelman osa C5 sisältää maatilojen tuotantorakennuksiin sovellettavia rakennusteknistä paloturvallisuutta koskevia määräyksiä ja ohjeita. Nämä määräykset ja ohjeet perustuvat yleiseen palo- ja eläinsuojelulainsäädäntöön ja Suomen rakentamismääräyskokoelman (RakMK) E-osaan, rakennusten paloturvallisuusasiat, täydentäen niitä. Kuntien palo- ja rakennusvalvontaviranomaisten tehtävänä on yksittäisten rakennuskohteitten toteuttamisen valvonta paloturvallisuuden kannalta. Määräykset on annettu lihavoituna, samoin viittaukset muista säädöksistä tuleviin mitoitus- tai muihin vaatimuksiin. 2 PALOTEKNISIÄ VAATIMUKSIA 2.1 Yleistä Maataloudessa tapahtuvat tulipalot saavat yleensä alkunsa eläinhallin ulkopuolelta, esim. varasto- ja rehunkäsittelytiloista, heinäparvilta, -ladoista ja myllyhuoneista. Useimmiten palon aiheuttajana on viallinen sähköasennus tai ukkonen. Maatalousrakennuksiin sovelletaan RakMK:n E- osan mukaisia paloteknisiä määräyksiä ja paloluokituksia. Määräysten mukaan kotieläinrakennukset ja rehuvarastot yksikerroksina kuuluvat paloluokkaan P3 (RakMK E2 kohta 4.4) ja kaksikerroksisina paloluokkaan P2 sekä kummassakin tapauksessa palovaarallisuusluokkaan 1. Kotieläinrakennusten ja muiden maatalouden tuotantorakennusten kerrosalalle ei ole asetettu rajoituksia. Osastokoon enimmäispinta-ala on 2000 m². Yksikerroksinen rakennus jaetaan palo-osastoihin, joiden enimmäisala on 2000 m² suojaustasossa 1. Kaksikerroksisen rakennuksen palo-osaston pinta-ala on myös enintään 2000 m² suojaustasossa 1. Suojaustasoa lisäämällä voidaan kasvattaa osaston pinta-alaa huomattavasti (taulukko 1). Yksikerroksinen P3- luokan rakennus saa olla enintään 14 m korkea. P2 luokassa yksikerroksiselle rakennukselle ei ole korkeusrajoitusta. Rakennus voidaan tehdä myös luokkaan P3 ja varustaa korkeammillakin suojaustasoilla, jolloin saadaan helpotusta osastokokoon taulukon 1 mukaan, ote RakMK:n E2:n taul.1. Taulukko 1. Osastojen suurin sallittu koko pintaalaosastoinnissa, ote RakMK:n E2:sta, taul.1. Palovaarallisuus- P2 P3 Luokka 1 1 kerros 2 kerrosta 1 kerros -suojaustaso 1 4000 2000 2000 -suojaustaso 2 6000 4000 4000 -suojaustaso 3 Harkinnan mukaan 12000 12000 2.2 Palo-osastointi, palonkestovaatimuksia 2.2.1 Eläintila Paloturvallisuuden kannalta ensisijainen tehtävä on eläinhallin suojaaminen tulelta ja savulta. Lämmöneristetty eläinhalli tulee tehdä omaksi paloosastoksi. Tähän palo-osastoon voi kuulua maitohuone, wc, pesutiloja ja muita aputiloja. Tällaisissa kotieläinrakennuksissa tulisi palo-osaston koko olla enint. 800 m² yksikerroksisissa rakennuksissa ja 600 m² kaksikerroksisissa rakennuksissa. Lattiakasvatukseen perustuvissa siipikarjarakennuksissa voidaan toiminnallisista syistä sallia suurempia osastokokoja. Näiden rakennusten sosiaali- ja huoltotilat tulee kuitenkin osastoida eläintilasta EI 60- luokan rakentein. Eläintilat joilla on omat erilliset ilmanvaihto- ja lannanpoistojärjestelmät, tulee osastoida toisistaan väh. 60 minuutin osastoivilla rakenteilla. Eläinhallin ja rehuvarastotilan välisen seinän tulisi olla osastoiva, kuitenkin aina jos tilojen yhteenlaskettu kerrosala ylittää 400 m². Rehutilat erotetaan väh. EI 30- luokan rakentein muista tiloista ja rakennuksista lukuun ottamatta eläintiloja, joista ne on erotettava EI 60-luokan rakentein. Käyttämätön ullakkotila voidaan sisällyttää samaan palo-osastoon kuin eläintila, ks. kuva 1. Eläintilan korvausilma voidaan tällöin ottaa ullakkotilasta eikä yläpohjalle aseteta palonsuojavaatimuksia. Suuret käyttö- ja käyttämättömät ullakkotilat tulee palo-osastoinnin lisäksi jakaa pienempiin, enint. 400 m², osiin mahdollisen ullakko- tai ontelotilassa olevan palon tai savun leviämisen estämiseksi. Tämä jako osiin, joka ei ole sama kuin varsinainen paloosastointi, tehdään EI 15 luokan rakentein, esim. kiinnittämällä verhoilulevy kattoristikon toiseen puoleen. Jaon tehtävänä on ontelo- tai ullakkotilan hormivaikutuksen katkaiseminen.
Ullakon jokaiseen osastoon tulee olla sammutusta varten kulkutie joko ulkoa vesikatolta tai rakennuksen päädystä tai sisäpuolelta. Palavien aineiden putoaminen korkeammalta katolta matalammalle on palon leviämisriski, jota voidaan rajoittaa suojaamalla matalamman osan katto vähintään 4 m:n etäisyydelle K1-luokan vesikattorakentein. Kuva 1. Osastoiva seinä eläintilan ja varastotilan välillä Osastoivien seinien tulee olla vähintään EI 60- luokkaa. Henkilökuntatilat voidaan kuitenkin erottaa vähintään EI 30-luokan seinin. Osastoivassa seinässä olevan oven palonkestoaika on vähintään puolet osastoivan seinän palonkestoajasta, kuitenkin vähintään luokaa EI 30. EI 30-luokan ovea ei suositella ellei oven kummallakin puolella ole varattu suojaetäisyyttä palava-aineiseen tavaraan. Ovet on varustettava suljinlaitteella, joka on vain työkaluilla säädettävissä ja irrotettavissa. Suljinlaitteiden on suljettava vähänkin avattu ovi. Paloovien on sulkeutuessaan myös salpauduttava siten, etteivät ne avaudu palon sattuessa. Mikäli tilan käyttö vaatii oven pitämistä auki, niin ovi varustetaan sulkijalaitteella, joka sulkee oven palon sattuessa. Välipohjan, jonka yläpuolella säilytetään palavia tarvikkeita tai harjoitetaan palovaarallista toimintaa, on oltava osastoiva vähintään EI 60-luokan rakentein (RakMK E1: mukainen kerrososastointi). Rehunpudotus- tai muu käyttöaukko osastoivassa eläinhallin yläpohjassa on varustettava luukulla, joka kestää paloa ylhäältä vähintään 60 minuuttia. Luukun on sulkeuduttava tiiviisti ja palon sattuessa estettävä savun leviäminen. 2.2.2 Kevytrakenteiset eläinsuojat Eristämättömiä ja osittain avonaisia eläinsuojia, kuten nautakarjan kylmäpihattoja, ruokintakatoksia tai turkiseläinten varjotaloja, ei tarvitse osastoida. Muissa kevytrakenteisissa pihattotyyppisissä kuivikepohjahalleissa palo-osastojen suurin sallittu kerrosala on 2000 m². Ratsastushalleissa tai - maneeseissa palo-osaston maksimikoko on 3000 m² edellyttäen, että on olemassa tehokas alkusammutuskalusto. 2.2.3 Muut maatalouteen liittyvät tuotanto-, varasto- ja huoltotilat ja -rakennukset Palon leviämisriskin pienentämiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi sekä sammuttamisen helpottamiseksi on suotavaa erottaa eri tilat ja rakennukset toisistaan erillisiksi palo-osastoiksi. Henkilöstötilat Henkilöstötiloihin lasketaan puku-, tauko-, valvontahuoneet ja muut vastaavat tilat. Henkilöstötilat osastoidaan EI 30-seinin muista tiloista ja rakennuksista. Henkilöstötilat jossa on ainoastaan hygieniatilat, kuten wc, suihku yms., voivat sisältyä eläintilan paloosastoon. Osastoivan seinän ikkuna, esim. valvontahuoneen ja eläintilan välinen ikkuna, ei saa olla avattava ja sen tulee kestää paloa 30 minuuttia. Kattilahuone Kattilahuone erotetaan muista tiloista ja rakennuksista taulukon 2 mukaan. Jos kattilan huipputeho ylittää 25 kw vaaditaan palamaton EI 60-luokan rakenne ja jos kattilan teho on enintään 25 kw vaaditaan EI 30-luokan rakenne (kellarissa palamattomana rakenteena). Kattilahuoneesta ei saa olla suoraa oviyhteyttä eläinhalliin eikä rehutilaan. Seinät ja yläpohjat varustetaan syttymistä vastaan 1/Iluokkaisella suojaavalla verhouksella. Lattia tulee tehdä palamattomasta aineesta. Taulukko 2. (RakMK E9, taul.2): Kattilahuoneen rakennusosien paloluokat 1) Palamattomat rakennusosat P1 P2 P3 Kattila yli 25 kw EI 60 1) EI 60 1) EI 60 1) Kattila enintään 25 kw Kattilahuone kellarissa Kattilahuone kerroksessa Polttoainevarasto EI 60 1) EI 60 EI 30 1) EI 30 EI 30 1) EI 30 Polttoainevaraston osastoivuusvaatimus on P2- ja P3-luokan rakennuksissa EI 30 ja pääasiallisesti maapinnan alapuolella olevissa varastoissa P2-2(11)
luokassa palamaton EI 60 ja P3-luokan rakennuksissa palamaton EI 30 (ks. RakMK-E9, taul. 3). Kiinteän polttoaineen varaston sisäpuoliset seinä- ja kattopinnat ovat P3-luokan varastossa vähintään 2/- ja P2-luokan varastossa 1/I. Lattia on P2-luokan varastossa oltava palamaton, P3-luokan varastossa sillä ei ole vaatimusta. Polttoainevaraston sisäpuoliset seinät ja kattopinnat ovat öljyä käytettäessä 1/I ja lattia palamaton ja tiivis. Lämpökeskus Jos lämpökeskus rakennetaan erillisenä yli 8 m päähän muusta rakennuksesta, niin P2-luokan rakennuksessa polttoainevarasto ja kattilahuone erotetaan EI 30 luokan osastoivalla seinällä, jolle asetetaan vielä palamattomuusvaatimus, jos se sijaitsee pääasiallisesti maanpinnan alapuolella. P3-luokan rakennuksessa riittää kattilahuoneen ja polttoainevaraston väliin pölyn leviämistä estävä rakenne. Jos lämpökeskus sijoitetaan alle 8 m lähimmästä rakennuksesta, ovat lämpökeskuksen tilat osastoitava vastaavalla tavalla kuin ne olisivat osa toisesta rakennuksesta. Koska maatilojen uusiutuvia energialähteitä käyttävien lämpökeskusten toiminta perustuu suurelta osalta käsityöhön, ei teknisillä ratkaisuilla koskaan pystytä täysin poistamaan inhimillisen tekijän osuutta. Tällöin onkin voimakkaasti painotettava, että laitoksen paloturvallisuus riippuu ratkaisevasti, paitsi laitteiston sammutustekniikasta ja tilojen osastoinnista, laitoksen huolellisesta hoidosta ja siisteydestä. Tarkempia ohjeita tästä on annettu RakMK:n osassa E9, kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen paloturvallisuus. Maatilakorjaamo, konesuoja ja tila polttomoottorille Maatilakorjaamo, konesuoja tai vastaava tila erotetaan vähintään EI 30-luokan rakentein muista tiloista ja rakennuksista, eläintiloista kuitenkin EI 60-luokan rakentein. Maatilakorjaamon ja eläinhallin, heinävaraston tai palavien tavaroiden varastotilan välillä saa olla oviyhteys edellyttäen, että palavien kaasujen leviäminen korjaamosta voidaan estää. Korjaamon seinät ja yläpohjat on verhottava sisäpuolelta syttymistä hidastavalla materiaalilla, jonka pintakerros kuuluu 1/I-luokkaan. Lattianpäällyste tehdään väh. L-luokkaisesta rakennustarvikkeesta. 2.3 Mineraali- ja selluvillalla eristetyt rakenteet Käytettäessä mineraalivillaa eristeenä osastoivissa rakenteissa on huomioitava eristeen palonkestävyys, joka on riippuvainen villassa käytetyistä mineraaleista. Kun seinissä käytetään eristyksenä mineraalivillalevyjä, levyjen pituuden ja leveyden on ennen asennusta ylitettävä soirojen välillä olevaa vapaa tila niin paljon, että levyt pysyvät paikallaan eivätkä putoa alas, kun verhouslevyt ovat palaneet, sopiva ylimitta on 5...10 mm. Kun yläpohjassa käytetään mineraalivillalevyeristystä, levyjen leveyden tulisi vastaavalla tavalla olla 5.. 10 mm palkkiväliä suurempi. Puhallettavan selluvillan eristyspaksuuden tulisi olla n. 20% suurempi kuin suunniteltu eristyspaksuus aineen painumisominaisuuden takia. Puhallusmineraali- ja selluvilla tulee asentaa riittävän tiiviiksi, niin ettei villan painumisen vuoksi synny ilmareikiä. 2.4 Verhoilulevyjen palotekniset vaatimukset Levyjen palotekniset vähimmäispaksuudet maatalousrakennusten seinä- ja sisäkattopinnoissa saadaan taulukosta 3. Levyjen saumaraot saavat olla enintään 2 mm. Pontattu puupaneeli, jonka paksuus on 19 mm, vastaa 12 mm:n verhoilulevyä. Verhoilulevyjä käytettäessä on noudatettava niiden voimassa olevia asennusohjeita (esim. RYL-90 kohdat 31-34). Levyjen saumat tulee sijoittaa soiron kohdalle. Kun käytetään useita levykerroksia, saumat tulee limittää. Jos kipsilevyä käytetään tilassa, jossa on korkeampi kuin +45 C:n lämpötila, sen kestävyys ja palotekniset ominaisuudet heikkenevät. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kattilahuoneessa. Taulukko 3. Verhoilulevyjen minimipaksuudet Verhoilulevyesimerkkejä Minimipaksuus [mm], seinä- ja välipohjarakenteissa PALAMATON/VAIKEASTI SYTTYVÄ: ³ 600kg/m 3 Kuitusementtilevy 8 Kipsilevy 9 Puukipsilevy 9 PALAVA: ³ 450kg/m 3 ilmivaneri 9 Lastulevy, V313 9 Puukuitulevy 9 Pontattu puupaneeli 15 3(11)
3 OSASTOIVAT SEINÄT JA VÄLIPOHJAT 3.1 Yleistä Tulen ja savun leviämisen estämiseksi osastointi on järjestettävä osastoivilla seinillä ja välipohjarakenteilla tai rakennusten välisillä etäisyyksillä. 3.2 Osastoivat seinät 3.2.1 Yleistä Lämmöneristetyissä ulkoseinissä on minimieristyspaksuus 95..120 mm mineraalivillaa, riippuen mineraalivillalaadusta. Osastoivassa seinässä tulisi yleensä käyttää palamatonta mineraalivillaa, kuva 2. 3.2.2 Seinärakenne palavasta aineesta Kotieläinrakennusten kantavissa ja kevyissä puurankoseinissä suositellaan yleensä käytettäviksi taulukossa 4 mainittuja vähimmäislevypaksuuksia. Kuva 2. Kotieläinrakennuksen seinän periaatekuva. Kantava seinärakenne palavaa ainetta. Taulukko 4. Levypaksuussuositukset Kotieläinrakennus Nautakarja -parsinavetta -pihatto -nuorkarja 150 kg Kipsilevy 1) EK13+TS9 EK13+TS9 EK13+TS9 Kosteudenkestävä lastulevy V 313 12 16 12 Suositeltu levyn minimipaksuus, [mm] Kosteudenkestävsementtilevy Kuitu- Puukipsi- vaneri levy 9.5 12.5 9.5 8 10 8 12 16 12 Kova puukuitulevy 2) Ö8 Ö8 Ö8/R9 Sikala EK13+TS9 12 9.5 8 12 Ö8/R9 19 Siipikarjarakennukset + suojatut seinät EK13 12 9.5 8 8 Ö8/R9 19 muissa rakennuksissa 1.5 m yli lattiatasolta 1) EK13 = 12.5...13 mm kipsilevy. Kova seinälevy 2) Ö8 = öljykarkaistu kovalevy; TS9 = 9.0...9.5 mm kipsilevy. Ulkopuolinen (tuulensuojalevy) R9 = rakennuslevy. Puupaneeli, pontattu (tai limittäin jos tuplaus) 19 19 19 3.2.3 Seinärakenteita, palamattomasta aineesta Osastoivat seinät, jotka on tehty palamattomasta aineesta vastustavat paloa ja estävät palon leviämistä tehokkaammin kuin palava-aineiset seinät. Savukaasujen leviämisen estäminen eläintilaan on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä kuin palon estäminen. Tästä syystä on tärkeä muistaa ettei osastoivassa palamattomassa seinärakenteessakaan saa olla esim. tiivistämättömiä ilmanvaihtoaukkoja tai epätiiviitä putkiläpivientejä, joiden lävitse savukaasut pääsevät leviämään toiseen palo-osastoon. Osastoivien seinien vähimmäispaksuudet ovat ohjearvoina annettu taulukossa 5 ja kuvassa 3. Rappaamattoman muuratun seinän saumojen on oltava tiiviit. Savutiivis muurausrakenne vaatii vähintään toisen sivun rappaamisen. Tarpeellinen lämpöeristäminen tehdään mieluummin seinän kylmälle sivulle (ulkosivulle). Taulukko 5. Osastoivien seinien vähimmäispaksuuksien ohjearvot. Palonkesto väh. 60 min. Seinämateriaali Minimiseinänpaksuus, [mm] ei kantava rakenne Ilman rappausta Betoni 80 Tiili 80 Kevytsorabetoni 70 Kevytbetoni 70 Betonireikäharkko 125 Kuva 3. Esimerkkejä palamattomista seinärakenteista. 4(11)
3.3 Osastoivat välipohjat Osastoiva välipohja voidaan tehdä seuraavasti (kaksi vaihtoehtoa, kuva 4): Välipohja, joka rakennusaineineen ja eristeineen muodostaa tarpeellisen palonkestävän rakenteen. Välipohja, joka täyttää vaaditun palonkestoajan ylhäältä suuntautuvaa paloa vastaan. suoria tuloilmareikiä tai venttiilejä, tulisi aina välttää osastoivassa seinässä tai välipohjassa. Rehukuljettimien tai -vaunujen kuljetuskiskojen läpiviennit tehdään mahdollisimman savutiiviiksi, tai kuljetus tulee hoitaa muulla järjestelyllä (kuva 6). Kuva 6. Esimerkki siitä, kuinka rehuvaunun kisko voidaan kääntää sivulle, kun ovi suljetaan. 3.4.3 Rehun pudotusaukko Rehun pudotusluukun tai vastaavan on sulkeuduttava tiivisti ja palon sattuessa estettävä savun leviäminen, kuva 7 Kuva 4. Kotieläinrakennusten välipohjarakenne, pääasiassa palavasta aineesta 3.4 Aukot seinissä ja välipohjissa 3.4.1 Ovet EI 60-luokan osastoivassa seinässä oleva ovi on oltava vähintään EI 30 luokkainen. Eläintilaan johtavien ovien on sulkeuduttava tiivisti ja palon sattuessa estettävä savun leviäminen sinne (kuva 5). Kuva 7. Esimerkki rehunpudotusaukon läpi ullakolle johtavista tikkaista, jotka toimivat sulkemislaitteena osastoivalle luukulle. 3.5 Osastoivan seinän liitokset kattoihin, seiniin ja lattioihin Eläintilaosastot, jossa on erilliset ilmanvaihto- ja lannanpoistolaitteet, tulee erottaa toisistaan palolta ja savulta vähintään EI 60-luokan rakentein (kuva 8). Kuva 5. Palo-oven tiivistäminen huoltokäytävällä 3.4.2 Läpiviennit Osastoivan rakennusosan läpiviennit, kuten ilmanvaihtokanavat, kuljetuslaitteet, putkijohdot yms., tulee tehdä tiiviiksi siten, että ne estävät palon etenemisen ja savukaasujen leviämisen vastaavalla tavalla kuin osastoiva rakennusosa. Aukkoja, kuten Kuva 8. Osastoiva seinä, 60 minuuttia 5(11)
3.5.1 Liitos vesikattoon Osastoivan seinän liitos vesikattoon tehdään esim. kuvien 9 ja 10 mukaisesti. Seinä palavasta aineesta, kuva 9. Lämmöneristyksen on pysyttävä kiinni orsien sivuissa, niin ettei se putoa levyverhouksen mahdollisesti vaurioiduttua. Tämä voidaan saada aikaan teräslankaverkolla tai harvalaudoituksella (19 mm lauta korkeintaan 250 mm:n välein). Eristyksen tulee olla tiiviisti kiinnitetty kattoon savunleviämisen estämiseksi. Seinä palamattomasta aineesta, kuva 10. Savutiivis muurausrakenne vaatii vähintään toisen sivun rappaamisen. Lämmöneristyksen on pysyttävä kiinni orsien ja soirojen alasivuissa, ettei se putoa levyverhouksen vaurioiduttua. Tämä saadaan aikaan vastaavalla tavalla kuin kuvassa 9, palavan seinän osalta on esitetty. MMM - RMO C 5 Kuva 11. Osastoivan seinän liitos ulkoseinään. 3.5.3 Liitos lattiaan Osastoivan seinän liitos lattiaan tulee tehdä huolellisesti, esim. alla olevan kuvan 12 mukaisesti. Ratkaisu on myös kosteusteknisesti hyvä. Kuva 9. Leikkaus palavasta aineesta tehdyn seinän ja vesikaton liitoksesta Kuva 12. Osastoivan seinän liitos lattiaan. Kuva 10. Leikkaus palamattomasta aineesta tehdyn seinän ja vesikaton liitoksesta 3.5.2 Liitos seinään Osastoivan seinän liitos ulkoseinään tulee tehdä huolellisesti, esim. kuvan 11 mukaisesti. 3.6 Sivusuuntainen palon leviäminen Yhteen rakennettujen palo-osastojen palonleviämisriskit osastosta toiseen on otettava huomioon, koska palo voi levitä esim. sisänurkan kautta osastosta toiseen. Tällaisessa tilanteessa sivusuuntaisen palon leviäminen on pyrittävä estämään käyttäen kuvassa 13 esitettyjä suojaetäisyyksiä. Näiden suojaetäisyyksien alueella seinä tehdään EI 30-luokan rakentein. Porttioven, joka sijaitsee rehuladon seinäosassa suoja-alueen sisäpuolella (kuva 13), tulee olla E 30- luokkaa eli ovi voidaan esim. vahvistaa sisäsivulla kaksinkertaisella 12 mm palonsuojaverhoilulevyllä. 6(11)
Kuva 13. Sivusuuntaisen palon estäminen Kuitusementti- ja alumiinilevykatot avautuvat nopeasti tulipalossa. Savu tuulettuu pois ja savun leviämisriski eläintilaan vähenee samalla kun lämpötila alenee. Teräspeltikatot tai tiiviit lauta-aluskatot ja muut vastaavat eivät avaudu tulipalossa nopeasti. Sen vuoksi ne tulisi varustaa savunpoistoaukoilla. Savunpoistoaukkojen/ -luukkujen materiaalien tulee olla palossa nopeasti rikkoutuvia. Savunpoistoaukot voidaan tehdä yksinkertaisesti myös avoimena katonharjana, joko katettuna tai ilman kattoa, kuva 15. 4 VESIKATTORAKENTEET 4.1 Yleistä Eri korkuisten yhteen rakennettujen tai toisiaan lähellä olevien rakennusten ( 4 m) palonleviämisriskit rakennuksesta tai osastosta toiseen on otettava huomioon, koska tulipalotilanteessa palavia aineita voi pudota matalamman rakennuksen tai rakennusosan katolle. Tällaisissa tapauksissa tulee matalamman rakennuksen tai rakennusosan kattorakenne olla vähintään K1-luokkaa, eli kate joka ei syty ja suojaa alustansa syttymiseltä. 4.2 Savunpoistoaukkojen järjestämisestä Heinäladoissa sekä heinä- ja muissa käyttöullakoissa tulee olla palontuuletus-/ savunpoistojärjestelmä, koska palokaasut aiheuttavat ylipainetta. Tällainen ylipaine voi johtaa siihen että palokaasut tunkeutuvat tiloihin, jossa on matalampi ilmanpaine (eläinhalleissa on useimmiten alipainetilanne), jollei palokaasut pääse ulos esim. katon kautta. Eristämättömät katot, jotka on tehty sulavista tai halkeilevista materiaaleista, mahdollistavat hyvän savunpoiston. Katot, jotka eivät ole tehty tällaisista materiaaleista, tulisi varustaa erillisillä savunpoistoaukoilla. Ne sijoitetaan katonharjalle tai sen läheisyyteen. Savunpoistoaukot tulee jakaa tasaisesti kattopinnalle ja niiden yhteenlasketun pinta-alan tulee olla vähintään 2.. 5 % kattopintaalasta, kuva 14. Kuva 14. Savunpoistoaukkoja, a)jatkuvat levyt ja b) yksilölliset levyt Kuva 15. Avoin harja, katettu ja kattamaton 5. SÄHKÖASENNUKSET PALOTEKNISELTÄ KANNALTA Sähköasennuksissa on noudatettava Sähkötarkastuskeskuksen julkaisua A2-94 'Rakennusten sähköasennukset', jossa on myös erityisvaatimuksia maatalouden sähköasennuksille. Sähkökeskus tulee sijoittaa kuivaan tilaan esim. erilliseen sähkökomeroon, huoltotiloihin tai rakennuksen ulkopuolelle seinään tai tolppaan. Hehkulamppujen tulee eläintiloissa, heinä- ja rehuvarastoissa sekä vastaavissa tiloissa olla suojalaseilla varustettuja pölyn syttymisen estämiseksi, sekä olla suojattuja kosteutta ja vettä vastaan. Minimivaatimuksena kotieläinrakennuksissa ja märissä ulkotiloissa on käytettävä kotelointiluokan IP 34 täyttäviä sähkölaitteita. Kosteissa ja pölyisissä tiloissa, kuten heinävarastoissa, rehuviljan käsittelytiloissa, kuivaamoissa ja katoksellisissa ulkotiloissa on minimivaatimuksena kotelointiluokan IP 21 täyttävät sähkölaitteet. Halogeenivalaisimen kiinnittämisessä ja suojaamisessa on noudatettava valaisimen valmistajan ohjeita vapaasta ilmatilasta valaisimen edessä ja ympärillä. Tilaa on yleensä oltava vähintään 1.0 m. Palovaarallisiin pölyisiin tiloihin, kuten viljankuivaamoihin ja rehunkäsittelytiloihin, halogeenivalaisimet eivät sovellu ollenkaan suuren pintalämpönsä takia. Vastaava huomiota tulisi kiinnittää myös säteilylämmittimiin ja lämminilmapuhaltimiin liittyviin vaaroihin. Sähköasennukset on varustettava enintään 500 ma:n vikavirtasuojakytkimellä, joka reagoi paloriskin 7(11)
aiheuttaviin vikoihin sähköasennuksissa herkemmin kuin sulake. Ukkosta vastaan on sähköverkon venttiilikytkinsuojauksen ja televerkon ylijännitesuojauksen asentaminen ensisijainen suojaustoimenpide. Tämän lisäksi on asennettava ukkossuoja suoraiskuja vastaan. Pikkuporsaille, kananpojille ym. tarkoitettuja sähkölämpölamppuja saa käyttää vain sitä varten suunnitellussa valaisinkalusteessa, jossa on lampun ritiläsuojaus ja ripustusvaijeri. Kalusteiden tulee olla käyttötarkoitukseen hyväksyttyjä. Lampun sähköjohtimen tulee olla pistokytkimellä varustettu ja niin lyhyt ja siten asennettu, että pistokytkin irtoaa, jos lamppu jostain syistä putoaa lattialle. Paloriskin vähentämiseksi sähköinen (matala pintalämpötila) lämpösija tai lämpökatos on suositeltava. Lämpösija kytketään hyväksyttyyn, kiinteästi asennettuun 24 V:n suojamuuntimen matalajännitteeseen. 6 ILMANVAIHDON PALOTURVALLISUUS- NÄKÖKOHDAT 6.1 Yleistä Osastoivan rakennusosan aukotus ilmanvaihtokanavia yms. varten tulisi tehdä niin, ettei palo ja savu leviä toiseen palo-osastoon lyhyemmässä ajassa kuin ko. rakennusosan suojausaika on. Tuloilman sisäänottoaukot tulee sijoittaa niin, ettei palo ja savu imeydy sisään eläintilaan rajoittuvista tiloista. Korvausilma-aukot on sijoitettava mahdollisimman etäälle ajateltavissa olevasta palon lähteestä. Kuva 16. Tuloilma ullakkotilan kautta. Kuva 17. Tuloilma kanavien kautta. Esimerkki esittää mahdollisuuden kasvattaa tuloilma-aukon ja lähellä olevan rakennuksen tai mahdollisen palopesäkkeen välistä etäisyyttä. 6.2 Ilmanvaihto matalissa eläinhalleissa Matalaksi kotieläinrakennukseksi kutsutaan rakennuksia, jossa kotieläintilan yläpuolella olevaa tilaa ei hyödynnetä. Eläintilan tuloilman sisäänotto voidaan järjestää käyttämättömän ullakkotilan kautta, joko räystäsaukkojen tai erillisten kanavien lävitse, ks. kuvat 16 ja 17. Poistoilmajärjestelmä voidaan yleensä matalissa eläinhalleissa valita huomioimatta paloteknisiä näkökohtia. 6.3 Ilmanvaihto 2-kerroksisissa kotieläinrakennuksissa Eläintila ja ullakkotila, jossa on heinä- tai muuta rehuvarastointia tai -valmistusta ja -kuljetusta, tulee tehdä kumpikin omaksi palotekniseksi osastoksi. Eläintilan yläpohja ja ullakolla sijaitsevat tulo- ja poistoilmakanavat on tehtävä vähintään REI 60- luokan rakentein. Tuloilma voidaan myös johtaa osastoivan ullakkolattian ja sisäkaton ilmavälin ja ns. ilmastointikaton lävitse (kuva 18). Kuva 18. Yläpohjassa olevien kanavien päällä olevan lattian tulee kestää paloa 60 minuuttia. Sisäkatto on tehty ilmaa läpäisevästä tuloilmalevyrakenteesta. (Ilmastointikatto). Katon sortuma ullakolla tapahtuvan palon yhteydessä ei saa aiheuttaa poistokanavan murtumista ja muodostaa suoraa yhteyttä eläinhallista ullakkoon vaadittuna palonkestoaikana. Korkeiden poistohormien on siis oltava rakenteellisesti kestäviä. Ilmanpoisto voidaan myös järjestää ulkoseinän läpi joko suoraan tai lantakourujen vieressä, ns. alaimupoistona, jolloin ullakkotilassa ei tarvita palonkestäviä poistohormia. 7 POISTUMISMAHDOLLISUUDET 7.1 Yleistä Käytävät, ovet, portit ja sisustukset on tehtävä niin, että eläinten poistaminen tulipalosta voidaan suorittaa nopeasti eli enintään n. 15 minuutissa. Kytkettyjen eläinten paloturvallisuuden kannalta on käytettävä kytkinlaitteita, joista eläimet voidaan vapauttaa sarjana. 8(11)
7.2 Poistumistiet Sisäinen kulkureitti lähimpiin uloskäynteihin, kuten ovelle, portille tai vastaavalle aukolle ulos ei saa olla pitempi kuin 30 m. (kuva 19). Eläintilasta tulee olla vähintään kaksi toisistaan riippumatonta poistumistietä. Poistumistiet johdetaan ulos vähintään kahteen eri suuntaan - mieluummin vastakkaisiin suuntiin, kuvat 20.. 23. Poistumistiet suunnitellaan mahdollisimman suoriksi ja on käytettävä väyliä, jotka ovat muutoinkin tuttuja eläimille. Kuva 20. Parsipihatto, suorat poistumistiet. Kuva 19. Poistumisetäisyys kotieläinrakennuksessa Täysritiläpohjasikalassa, jossa ei ole varsinaista lantakäytävää, on järjestettävä poistumiskäytäviä tai helposti veräjillä järjestettäviä poistumisväyliä. Karsinoiden veräjät eivät saa avautua pääpoistumisreitin tai ulko-oven eteen estämään eläinten pelastumista. Poistuminen välivaraston tai muun vastaavan tilan kautta voidaan hyväksyä, jos eläintilasta on toinen uloskäynti suoraan ulos. Etäisyyden tästä aukosta toisiin rakennuksiin, palaviin varastoihin yms. tulisi olla vähintään 15 m (kuva 20). Tilasta, joka on tarkoitettu korsirehuvarastoksi tai muuhun vastaavaan toimintaan ja on sijoitettu eläintilan päälle, on oltava henkilöturvallisuussyistä kaksi toisistaan riippumatonta poistumistietä ihmisille. Jos eläimet on sijoitettu kahteen kerrokseen on ulos johtavat poistumisaukot järjestettävä myös yläkerrasta. Eläinten turvallinen poistuminen yläkerrasta maanpintaan vaatii korkeuseron takia poistumisparvekkeet josta eläimet voidaan kantaa, nostaa tai johtaa liukuradalla alas (kuva 23). Rinneratkaisuissa maaston tasoeroja voidaan hyödyntää poistumisteiden järjestämisessä eri kerroksista. Lantalaa, säiliötä, laakasiiloa tms. ei saa sijoittaa 3 m lähemmäksi eläinhallia, jos välillä oleva tila on tarkoitettu poistumiseen (kuva 24). Kuva 21. Parsinavetan poistumistiet Kuva 22. Sikalan poistumistiet Kuva 23. Poistumistiet 2-kerroksisen eläintilan 2-kerroksesta. 9(11)
Kuva 24. Lantalan etäisyys navetasta. Poistumistiessä sijaitsevan oven tai portin on oltava helposti ulospäin avattava ja sen on mahdollistettava vähintään kahden eläimen poistuminen samanaikaisesti. Tämä merkitsee vähintään 1.5 m vapaata aukkoa lehmille ja hevosille sekä 1.0 m sioille ja lampaille (kuva 25). Nämä minimimitat koskevat myös poistumiseen tarkoitettua poikkikäytävää. Oven tulee avautua niin paljon, että avatun oven paksuus ei vähennä aukon leveyttä. Kaksinkertaiset ovet ovat paloturvallisuuden kannalta hankalat, joten ovet on pyrittävä tekemään 1-kertaisiksi. Poistumisoven on oltava ulkopuolelta helposti palomiesten avattavissa. Kotieläinrakennuksen läheisyyteen on suotavaa järjestää aitaus, jota tulipalon sattuessa voidaan käyttää eläinten kokoamiseen (kuva 26). Köysiaitauksella voidaan nopeasti järjestää poistumisväylä oven ja aitauksen välille. Eläinhallien sisustukset tulisi muotoilla niin, että poistuminen voidaan tehdä molempiin suuntiin. Erityisesti sikaloissa karsinat ja veräjät on muotoiltava niin, että poistumisovien suuntaan saadaan vapaat poistumistiet. Sikaloissa käytävien risteyksissä ja ulko-ovien vieressä tulee käyttää kiinteästi asennettuja, tiiviitä veräjiä. Avaamiskelpoinen etuveräjä joutilas- ja porsituskarsinoille helpottaa poistumista. Veräjät on voitava avata helposti. Tietyissä tapauksissa voi olla hyvä käyttää veräjiä, jotka voidaan nostaa helposti pois eli on käytettävä pikasokkaa tai vastaavaa. Portaita tulisi välttää. Luiskien kaltevuudet eivät saa ylittää 1:8 (n.7 ). Poikkeustapauksissa voidaan käyttää suurempaa kaltevuutta, kuitenkin korkeintaan 1:4 (n.14 ). 8. PALON SAMMUTTAMISVÄLINEITÄ Kunnan pelastuspalveluksesta saatavien ohjeiden mukaan järjestetään sisäpaloposteja ja hankitaan palosammuttimia ja varusteita eläinten irti päästämistä varten. Palokunnan pääsy eläinhallin luo on järjestettävä ja sammutusveden hankintapaikka sekä käsisammuttimen sijainti on merkittävä asianmukaisilla merkinnöillä, kuva 27. Kuva 25. Lehmille ja hevosille väh.1.5 m:n aukko, sioille ja lampaille väh. 1.0 m:n aukko. Kuva 27. Sammutuslaitteen sijaintimerkintä Kuva 26. Keräilypiha, valaistus erillisellä varokkeella Jokaista tuotantorakennusta kohti tulee olla vähintään yksi käsisammutin, suositeltavaa kuitenkin on yksi sammutin jokaista palo-osastoa kohti. 10(11)
Käsisammutin tulee aina sijoittaa tuotantorakennuksen huoltotilaan tai lähelle ulko-ovea. Savunilmaisin tulee sijoittaa eläintilaan ja jokaiseen muuhun paloosastoon, joista hälytys johdetaan maatilan päärakennukseen tai paikkaan, josta hälytys voidaan todennäköisimmin kuulla. Savuilmaisimien paikat ja lukumäärä arvioidaan tapauskohtaisesti. Eläinhalliin tulee järjestää sopiviin paikkoihin hanoja vesiletkuineen. Letkujen tulee olla niin pitkiä, että ne ulottuvat jokaiseen ajateltavissa olevaan tulipesäkkeeseen, kuva 28. MMM - RMO C 5 Kuva 28. Eläinhallin vesiletkut 11(11)