SIILINJÄRVEN YMPÄRISTÖOHJELMA

SIILINJÄRVEN YMPÄRISTÖOHJELMA

ESIPUHE Ympäristölautakunta käynnisti Siilinjärvelle ympäristöohjelman laadinnan joulukuussa 2003. Ohjelmatyön lähtökohtana oli 1) kestävän kehityksen ajatusten esilläolon lisääminen Siilinjärvellä. 2) kuntalaisten, yritysten, yhteisöjen ja kunnan eri hallintokuntien ympäristötietoisuuden lisääminen. 3) keskeisten paikallisten terveyteen vaikuttavien ympäristötekijöiden kartoittaminen kansalliseen ympäristöterveysohjelmaan perustuen. 4) kuntalaisten saaminen mukaan ympäristönsuojeluun ja oman elinympäristönsä laadun parantamiseen. 5) käytännönläheisen ja mahdollisimman realistisen ympäristöohjelman tuottaminen. Tavoitteena oli, että ympäristöohjelman perusteella kunnan yhä niukkenevia voimavaroja kohdennetaan keskeisten ympäristö- ja terveysriskien vähentämiseen. Lisäksi tavoitteena oli, että ohjelma-asiakirja ja sen valmistelu vaikuttavat läpäisyperiaatteella kunnan toimintojen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Ympäristöohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden toteuttamisen edellyttämät resurssit varataan talousarvion ja - suunnitelman kautta. Ohjelmatyötä tehtiin yhteistyössä kuntalaisten, yrittäjien, teollisuuden sekä kunnan yhteistyökumppanien ja kunnan eri hallintokuntien kanssa. Ohjelmaa valmisteltiin viidessä yleisötilaisuudessa, viidessä työryhmässä sekä eri toimijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Ohjelman valmistelutyön aikana erilaisiin tilaisuuksiin osallistui yhteensä noin 200 henkilöä. Tehty työ koottiin 3.11.2004 päivättyyn luonnokseen. Ohjelmaluonnoksen viimeistely jäi virkakiireiltä. Ohjelmatyöhön palattiin syksyllä 2006. Toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset sekä tulevaisuuden uudet haasteet edellyttivät ohjelmaluonnoksen laajaa uudelleen tarkastelua. Näitä muutoksia ja haasteita ovat muun muassa kuntatalouden edelleen kiristyminen, kasvupaineet terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa ja lähivuosina myös lapsiperhepalveluissa, influenssapandemiariskin kasvaminen sekä kasvihuoneilmiön voimistuminen. Ohjelman valmistelun aikana valtuustokausi on vaihtunut. Ohjelmatyön saattoivat loppuun nykyinen ympäristölautakunta yhdessä työn aloittaneen ympäristölautakunnan kanssa. Huomattavaa on, että ohjelman valmistelussa esille tulleista tarvittavista toimenpiteistä osa on jo toteutettu. Muun muassa jätevesihuollon yleissuunnitelma on laadittu ja osuuskunnat ovat rakentaneet jätevesiverkostoja. Tämä osoittaa ohjelmatyön keskeisen tekijän eli itse prosessin tärkeyden. Esimerkki osoittaa myös, että kaikki prosessissa esille tulleet toimenpiteet eivät ole enää ajankohtaisia, joskin ohjelma-asiakirjan tavoitteet eivät olennaisesti muutu. Toimintaympäristössä tapahtuneisiin ja vielä tunnistamattomiinkin muutoksiin perustuen lautakunnat esittävät, että ohjelma otetaan huomioon eri hallintokuntien talousarvioesitysten laadintaprosesseissa. Lisäksi lautakunta esittää, että ohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden toteutuminen tarkastellaan osana kuntastrategiatyötä. Ympäristölautakunnat kiittävät kaikkia ohjelmatyöhön osallistuneita ja saattavat ohjelman kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston käsittelyyn.

Siilinjärvellä Valtuustokauden 2001-2004 Valtuustokauden 2005-2008 ympäristölautakunta ympäristölautakunta Pekka Joutsenoja puheenjohtaja Mirja Leussu varapuheenjohtaja Matti Hartikainen Susanna Raatikainen Osmo Tissari Anja Vartiainen Matti Nousiainen ympäristötarkastaja Arja Saarelainen ympäristöpäällikkö Pekka Joutsenoja puheenjohtaja Petri Rojo varapuheenjohtaja Iiro-Pekka Airola Heli Korhonen Mirja Leussu Marjatta Väisänen Matti Nousiainen ympäristötarkastaja Arja Saarelainen ympäristöpäällikkö

SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE SISÄLLYSLUETTELO 1 MITÄ OHJELMA ON, MITÄ SE EI OLE 1.1 Kestävä kehitys 1.2 Ympäristöterveys ja ympäristönsuojelu 1.3 Kuntastrategia ja ympäristöohjelma 1.4 Viranomaistoiminta ja ympäristöohjelma 2 LÄHTÖKOHDAT 2.1 Inhimillinen pääoma 2.2 Vaakunan sanoma ja kestävä kehitys 2.3 Luontopääoma 2.3.1 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesialueet ja vedenottamot 2.3.2 Metsät 2.3.3 Järvet ja suoalueet 2.4 Kulttuuriympäristöstä 2.5 Elinkeinotoiminta 2.5.1 Maa- ja metsätalous 2.5.2 Teollisuus ja yritystoiminta 3 YMPÄRISTÖN TILA 3.1 Ilmapäästölähteet ja ulkoilman laatu 3.2 Sisäilman laatu 3.3 Pohjavesiriskit - pohjaveden ja talousveden laatu 3.4 Järvien kuormittajat ja järvien vedenlaatu 3.5 Melulähteet ja meluolosuhteet 3.6 Pilaantuneet maa-alueet 4 VAIKUTTAMISMAHDOLLISUUKSISTA 4.1 Kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista 4.2 Kunnan ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävistä 4.3 Kuntasuunnittelu 4.4 Maankäytön suunnittelu 4.4.1 Maankäytön suunnittelun haasteista 4.4.2 Kaavoitus 4.4.3 Liikenteen suunnittelu 4.5 Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) 4.6 Lupa- ja ilmoitusmenettelyistä 4.7 Terveysvaaraa ja ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen valvonta 4.8 Asunnon ja oleskelutilojen valvonta 4.9 Elintarvikevalvonta 4.10 Pohjaveden, talousveden ja uimaveden laadun valvonta 4.11 Eläinlääkintähuolto ja eläinsuojelu 4.12 Vesistöjen kunnostus ja hoito 4.12.1 Yleinen viitekehys 4.12.2 Siilinjärven hankkeista 4.13 Jätehuoltojärjestelyt

4.14 Ympäristökasvatus ja kulutustapojen muutos 4.14.1 Ympäristötietoisuus 4.14.2 Kulutustavat 4.14.3 Kunnan hankinnat 4.15 Erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin varautuminen 5 PÄÄMÄÄRÄ, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET 5.1 Perusedellytykset 5.2 Läpäisyperiaatteella toteutettavat toimet 5.3 Paikalliset ja globaalit kriittiset tavoitteet ja toimenpiteet 5.4 Erillishankkeet 6 YMPÄRISTÖOHJELMAN TOIMEENPANO JA TOTEUTUMISEN SEURANTA

1 MITÄ OHJELMA ON, MITÄ SE EI OLE 1.1 Kestävä kehitys Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Kestävään kehitykseen sisältyy - ekologinen kestävyys, missä lähtökohtana on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn. - taloudellinen kestävyys, mikä on tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. - sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys, mikä takaa hyvinvoinnin edellytysten siirtymisen sukupolvelta toiselle. (Valtion ympäristöhallinnon Kestävä kehitys nettisivut) Kestävää kehitystä käsiteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa vuonna 1987. Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa sovittiin kestävän kehityksen periaatteista ja hyväksyttiin laaja 21. vuosisadan toimintaohjelma Agenda 21. Toimintaohjelman yhdeksi tavoitteeksi asetettiin se, että kaikki kunnat laativat oman paikallisen Agenda 21-ohjelmansa (Local Agenda 21) yhdessä kuntalaisten ja paikallisten yhteisöjen sekä yritysten kanssa. Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa 2002 kunnat esittelivät käsitteen paikallistoiminta 21 (Local Action 21) seuraavana askeleena paikallisagenda 21:lle. Vuonna 1998 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen kestävän kehityksen edistämisestä. Periaatepäätöksen toimeenpano ulottui Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokoukseen 2002 asti. YK:n kestävän kehityksen toimikunta seuraa Johannesburgin toimintasuunnitelman sitoumusten toimeenpanoa. Seuraava kestävän kehityksen kokonaisvaltainen arvio suoritetaan vuosien 2016 ja 2017 aikana. Kansallisella tasolla seurannasta vastaa kansallinen kestävän kehityksen toimikunta, joka laati keväällä 2005 tilannekatsauksen toimeenpanosta Suomessa. Toimikunta hyväksyi 15.3.2006 kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille 2006-2014. Sen kohderyhmänä ovat kasvatukseen ja koulutukseen vaikuttavat päätöksentekijät kaikilla päätöksenteon tasoilla ja hallinnonaloilla. Uusi kansallinen kestävän kehityksen strategia, Kohti kestäviä valintoja - kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi valmistui kesällä 2006. Strategian visiona on hyvinvoinnin turvaaminen luonnon kantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti. Haasteet liittyvät muun muassa ilmaston muutokseen.

Suomen Kuntaliitto on määritellyt paikallisagendan kriteerit seuraavasti: - Kestävän kehityksen käsitteen sisältö ymmärretään suunnilleen samalla tavalla. - Kunnan sidosryhmät ja asukkaat voivat osallistua paikallisagendan tekemiseen. - Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti ongelmia käsitellään taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ekologisten kysymysten kokonaisuuksina. - Paikallisagendassa syntyy toimintaohjelma, joka sisältää aikataulun, vastuutahot ja resurssit. - Ohjelman toteutumista ja vaikutuksia arvioidaan ja seurataan systemaattisesti. Kunnat laativat omat ohjelmansa omista lähtökohdistaan. Paikallisagendan tulisi olla luonteeltaan jatkuva prosessi, jossa ekologisia, taloudellisia, terveydellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia näkökulmia sovitetaan yhteen paikallisella tasolla. Tärkeää on kuntalaisten mahdollisuudet osallistua avoimeen prosessiin ja ohjelman laatimiseen. Osallistuminen luo asukkaille mahdollisuuksia vaikuttaa elinympäristönsä viihtyvyyteen ja elämänlaadun parantamiseen. 1.2 Ympäristöterveys ja ympäristönsuojelu Euroopan ympäristöterveyskonferenssissa vuonna 1989 ympäristöterveyteen määriteltiin sisältyvän ne ihmisen terveyden ja sairauden näkökulmat, joihin ympäristötekijät vaikuttavat. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan terveyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat fysikaalisten, biologisten ja kemiallisten tekijöiden lisäksi myös fyysinen ympäristö sekä ympäristön psykologiset, sosiaaliset ja esteettiset tekijät. Terveellisen ympäristön edellytyksiä ovat riittävä ja turvallinen ruoka ja juoma, turvallinen ja viihtyisä asuminen, puhdas ilma, hyvät liikennepalvelut sekä mahdollisuus turvalliseen työhön sekä henkiseen ja fyysiseen virkistäytymiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö julkaisivat vuonna 1997 Suomen kansallisen ympäristöterveysohjelman. Työ pohjautuu WHO:n ympäristö- ja terveyskokouksessa 1994 hyväksyttyihin päätöksiin sekä Suomen ympäristön tilaan ja väestön terveydentilaan. Ohjelmassa on kiinnitetty huomiota tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyteen ja hyvään ympäristöön. Ihmisen toiminnasta johtuva merkittävä ympäristöhaitta merkitsee usein haittaa myös ihmisen terveydelle. Tämän vuoksi ympäristöterveysohjelmassa korostetaan ympäristöperäisten terveyshaittojen ennalta ehkäisemisestä huolehtimalla tehokkaista ympäristönsuojelutoimista ja yhdyskuntasuunnittelusta, jossa ympäristöterveysvaikutukset on otettu huomioon. Tästä syystä ympäristöterveyden ja ympäristönsuojelun edistämiseksi tarvittavat toimet ovat usein yhteneväiset. Ympäristöterveyden ja ympäristönsuojelun edistäminen vaativat laajaa ja tiivistä eri tahojen välistä yhteistyötä. 1.3 Kuntastrategia ja ympäristöohjelma Vuoden 2003 talousarvion yhteydessä julkistetun kuntastrategia 2010 visiona on, että Siilinjärvi on menestyvä ja yhteistyökykyinen kunta, joka osallistuu Kuopion seudun rakentamiseen kansainvälisesti kilpailukykyiseksi kasvukeskukseksi. Siilinjärveä kehitetään sekä vetovoimaisena asuinkuntana että vahvistuvan yritystoiminnan kuntana. Strategia 2015 -ehdotuksen, joka käsiteltiin yhdessä vuoden 2007 talousarvion ja vuosien 2007-2009 taloussuunnitelman kanssa, visiona on, että Siilinjärvi on

kehittyvä kunta menestyvällä Kuopion seudulla. Vision saavuttaminen edellyttää toimintaa seuraavilla strategisilla suunnilla: - Aktiivinen seutu- ja kuntayhteistyö - Yritystoiminnan kehittäminen - Palveluprosessien ja palveluiden uudistaminen - Rohkea kasvupolitiikka Kuntastrategioiden visiot ja strategiset toimintasuunnat rakentuvat kestävälle kehitykselle, missä myös ympäristöterveysnäkökulma otetaan huomioon. 1.4 Viranomaistoiminta ja ympäristöohjelma Ympäristöohjelma on asiakirja ja ohjelman laadinta on prosessi, joiden odotetaan vaikuttavan kunnan vapaaseen harkintaan perustuvia toimintoja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tällaisia, vapaaseen harkintaan perustuvia toimintoja ovat muun muassa erilaisten vapaa-ajan palveluiden järjestäminen. Ympäristöohjelma ei vaikuta laillisuusharkintaan perustuvaan kunnan viranomaisten toimintaan, esimerkiksi ympäristölupamenettelyyn (katso myöhemmin kohta 4.6). Sen sijaan ympäristöohjelman perustana olevat päätökset ja sitoumukset sisältyvät useisiin lakeihin. Muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) tavoitteena on kestävän kehityksen edistäminen. 2 LÄHTÖKOHDAT 2.1 Inhimillinen pääoma Siilinjärven Pöljältä on löydetty merkkejä asutuksesta lähes 7 000 vuoden takaa. Muinaiset esi-isämme löysivät tiensä näille seuduille hyvien kulkuyhteyksien eli vesireittien ja harjujen ansiosta. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan voidaan olettaa, että kerran Pöljälle saapunut asutus on jatkunut pysyvästi näihin päiviin saakka. Siilinjärven kunta perustettiin vuonna 1925 Kuopion maalaiskunnan, Nilsiän ja Maaningan osista. Kunnassa oli tuolloin 4 814 asukasta. Ensimmäinen voimakas väestön lisäys koettiin sotavuosien jälkeen pääosin Salmista tulleen siirtoväestön asettuessa kuntaan uuden elämän alkuun. Vuoden 1949 alussa Siilinjärvellä asui 7 066 henkeä. Lujabetoni Oy:n toiminta alkoi vuonna 1953.1950-luvulla ja 1960-luvun alussa asukasmäärä kasvoi tasaisesti, kun Juankosken rautatien rakentaminen sekä Harjamäen sairaalan ja lentokentän laajeneminen toivat uusia työpaikkoja. Savon rata, valtatie 5 ja lentokenttä vaikuttivat muun muassa sairaaloiden ja teollisuuden sijoittumiseen Siilinjärvelle. Liikenneyhteydet ovat auttaneet uusien työpaikkojen syntymisessä ja tätä kautta väestömäärän kasvamisessa. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa oli voimakas teollistumiskausi. Kemira, silloinen Rikkihappo Oy aloitti toimintansa. Kun Kevo ja Väänälänranta liitettiin kuntaan vuonna 1969, nousi väkiluku ensimmäisen kerran yli 10 000 asukkaan. Väestömäärän kehitys on jatkunut tasaisesti ja asukkaita oli ensimmäisen kerran yli 20 000 vuonna 2003.

Siilinjärven väestöä leimaa voimakas muuttoliike ja syntyvyys. Vuosittain kuntaan muuttaa 1 200 1 300 uutta asukasta. Nykyisin siilinjärveläisiä on lähes 20 300. Kunnan väestö on poikkeuksellisen nuorta, lähes joka neljäs siilinjärveläinen on alle 15-vuotias. Väestöennusteet osoittavat, että yli 74-vuotiaiden henkilöiden lukumäärä lisääntyy Siilinjärvellä merkittävästi. Kun yli 74-vuotiaita on Siilinjärvellä vuonna 2005 851, niin vuonna 2010 heitä on jo 1 103 ja vuonna 2015 1 369. Väestö on myös keskimääräistä paremmin koulutettua. Asukkaista noin 78 % asuu taajamissa eli kirkonkylässä ja Toivala-Vuorela alueella. 2.2 Vaakunan sanoma ja kestävä kehitys Olof Eriksonin vuonna 1956 suunnittelemassa kunnan vaakunassa on mustassa kentässä vinoristikkäin kaksi kultaista kassaraa sekä niiden alla kultainen vesilehvä, jonka keskelle muodostuu apilakuvio. Vaakunan elementit voidaan liittää Siilinjärven menneisyyteen ja siihen prosessiin, miten pienestä maalaiskunnasta on kasvanut tämän päivän urbaaneja piirteitä omaava kunta. Vaakunan musta pohjaväri symbolisoi Siilinjärven maa- ja kallioperän luonnonvaroja eli apatiittimalmia ja soravaroja, joilla on ollut ja on edelleen tärkeä merkitys teollisuuden sijoittumisessa kuntaan sekä kunnan ja myös Kuopion rakentamisessa. Maa- ja kallioperän laaja hyväksikäyttö on muokannut voimakkaasti ympäristöä. Näitä uusiutumattomia luonnonvaroja käytettäessä on otettava huomioon luonnon- ja asuinympäristö sekä kestävän käytön periaate. Vaakunan kassarat ovat työn vertauskuva. Ne kuvaavat muun muassa kunnan alueella tapahtunutta voimakasta rakentamista. Kasvavassa kunnassa maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ovat hyvin merkittävää myös ympäristön kannalta. Kassarat symbolisoivat myös kunnan syntyä: kolmen kunnan liepeistä kassaroitiin kasaan itsenäinen Siilinjärvi. Kassarat kertovat myös metsien tärkeydestä hyvinvoinnin lähteenä. Pohjois-Savon alueella merkittävää oli kaskiviljely, joka osaltaan mahdollisti nopeaa ja laajaa savolaisekspansiota 1500- ja 1600-luvuilla sekä takasi tämän jälkeenkin leivän savolaisviljelijöiden pöytään jopa 1800 1900 -lukujen vaihteeseen saakka. Nyt ja myös tulevaisuudessa metsät tarjoavat uusiutuvana luonnonvarana paitsi työtä ja toimeentuloa myös merkittäviä luontoarvoja ja tärkeän virkistäytymisen lähteen kuntalaisille. Vesilehvä symbolisoi vesistöjen runsautta. Vesistöt ovat olleet tärkeitä ruoan lähteitä. Kalastus oli esi-isillemme välttämätöntä jokapäiväisen ruoanhankinnan kannalta. Tänä päivänä järvien virkistyskäyttö - kalastus mukaan lukien - on merkittävää kuntalaisten hyvinvoinnille. Vesistöissä on myös merkittäviä luontokohteita. Maatalouden tärkeää merkitystä Siilinjärven historiassa korostaa vaakunan vesilehvän sisälle muodostuva apilanlehti. Vaikka maataloudesta elantonsa saavien kuntalaisten määrä onkin vähentynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana miltei puolella, muodostaa maatalous yhä yhden kunnan peruselinkeinoista. Maatalouden rakennemuutos on Siilinjärvelläkin pienentänyt tilojen lukumäärää, mutta kasvattanut tilojen kokoa sekä tuonut mukanaan uusia tuotantolinjoja. Maatalous on merkittävä kulttuuriympäristön vaalija. Entä vaakunan kultainen väri? Toivottavasti se kertoo nykypäivän siilinjärveläisen arvostuksesta esi-isiä ja heidän työtään kohtaan. Toivottavasti se myös symbolisoi ympäristömme arvostamista ja kotiseudun elinympäristön vaalimista.

Vaakunan elementit ja värit ovat pysyviä symboleja. Tämän voimme nähdä vertauskuvana kestävän kehityksen ideasta: ympäristömme ja luonnonvarojemme kestävästä käytöstä ja elintason perustan rakentamisesta luonnon kestokyvylle. 2.3 Luontopääoma Siilinjärven pinta-ala on 506 km 2, josta maata on 403 km 2 ja vesialuetta 103 km 2. Maa-alasta metsämaata on noin 68 %, maatalousmaata noin 20 % ja rakennettua aluetta noin 12 %. Siilinjärvi kuuluu Pohjois-Savon järviseudun maisema-maakuntaan. Maisemaa leimaavat harjut ja mäet, metsät, monet järvet ja perinteisen maatalouden vaikutus. Kunta on topografialtaan vaihtelevaa mäkimaastoa. Maanpinta on enimmäkseen 80 130 metriä merenpinnasta, suhteelliset korkeuserot ovat yli 50 metriä. Korkein kohta on Toivalan Uuhimäki, joka kohoaa 210 metriä merenpinnasta ja 130 metriä Kallaveden pinnasta. Kasurilanmäellä oleva Kukkuri on Siilinjärven merkittävin näköalapaikka, josta avautuva maisema sisältää metsän, pellon ja järvimaiseman ohessa asutuksen ja teollisuuden elementtejä. Muita korkeita mäkiä ovat muun muassa Jälänmäki, Saarismäki ja Naarvanmäki. Kunnan etelä- ja keskiosissa on laajahkoja, kivettömiä ja verraten tasaisia peltoalueita. 2.3.1 Maa- ja kallioperä sekä pohjavesialueet ja vedenottamot Harjut ovat keskeinen osa Siilinjärven luontoa. Harjualueilla ovat kunnan tärkeimmät pohjavesivarat ja vedenottamot. Harjualueilla olevien pohjavesivarojen antoisuudeksi on arvioitu noin 10 300 m 3 /vrk. Pohjavettä otetaan noin 3 100 m 3 /vrk. Kunnan halki kulkee Suomen pisin yhtenäinen harjujakso. Harju alkaa idästä Joensuun Jaamankankaalta ja kulkee Tuusniemen, Riistaveden ja Jänneniemen kautta Siilinjärven kirkonkylään, missä on harjun solmukohta. Harjun solmukohdassa oleva Patakukkula-Tarinaharju kuuluu valtakunnalliseen harjujen suojeluohjelmaan. Patakukkulalla on yksi Suomen suurimmista harjukerrostumista; harju on noin 80 metriä ympäröivää maastoa korkeampi ja maakerrokset ovat noin 100 metriä paksuja. Harjunsolmukohdasta lyhyempi haara suuntaa kirkonkylästä länsiluoteeseen Maaningan kautta Haapajärvelle. Kirkonkylästä alkava Patakukkulan-Repomäen harjujakso on yksi Pohjois-Savon näyttävimmistä harjualueista. Koivusaarentien ja kunnanrajan välillä on yksi harjujakson komeimmista supista. Kasurilasta Käärmelahteen ulottuvalla harjujaksolla on Harjamäki-Kasurila pohjavesialue ja Harjamäki-Käärmelahti pohjavesialue. Pohjavesialueiden vedenjakaja on Harjamäessä. Harjamäki-Kasurila -pohjavesialueella harjumuodostuman ydinosat ovat vettä hyvin johtavaa hiekkaa ja soraa ja kerrosvahvuudet ovat suuret. Harjamäki-Kasurila -pohjavesialueella sijaitsevat Koivuniemen pohjavedenottamo Tarinaharjussa ja Hakkaralan pohjavedenottamo Ahmolla. Pohjavedenottamoista kunta toimittaa talousvettä kirkonkylän alueelle ja useille, haja-asutusalueella toimiville vesiosuuskunnille. Harjamäki-Käärmelahti pohjavesialueella maaperä on vettä hyvin johtavaa hiekkaa ja soraa. Kerrosvahvuudet ovat huomattavan suuria. Pohjavesialueella on Maaningan kunnan vedenottamo. Pohjavesialueelle on suunnitteilla uusi ottamo Siilinjärven kunnan vedenhankinnan turvaamiseksi.

Harjunsolmukohdasta pidempi haara jatkuu kirkonkylästä pohjoisluoteeseen Lapinlahdelle ja edelleen Raaheen saakka. Pöljällä on harjujaksoon kuuluva Kärängänmäki. Kärängänmäen pohjavesialueella kerrospaksuus on suurimmillaan noin 40 metriä. Materiaali on muodostuman keskeisissä osissa soraa ja kivistä soraa. Pohjavesiä purkautuu pohjoisosassa Mikkajärveen ja eteläosassa Kokkoseen. Pohjavesialueella on Pöljän vesiosuuskunnan vedenottamo. Jälänniemi on Iso-Jälän ja Juurusveden reunustama niemi. Alueen maaperä on hiekkavaltaista, syvemmissä osissa on lähinnä karkeaa hiekkaa. Alueella on maaainesten oton seurauksena pohjavesilammikoita ja pohjaveden pinta on muutoinkin lähellä maanpintaa. Jälänniemellä on kunnan ottamo, jonka antoisuus nykytietämyksen mukaan perustuu suurelta osin rantaimeytymiseen. Ottamo huolehtii kunnan eteläosien talousveden tarpeesta. Kunnan lounaisosassa katkonaisella harjujaksolla on kaksi Autiorannan pohjavesialuetta. Pohjavesialueet ovat kapeassa muodostumassa, joka rajoittuu suureksi osin tiiviisiin silttikerrostumiin ja kaakkoispäässä Kallaveteen. Materiaali harjussa on pintakerroksessa enimmäkseen hiekkaa ja syvemmällä paikoitellen erittäin kivistä. Kerrospaksuus on enimmillään 20 metriä. Pohjavesialueella on Autiorannan vesiosuuskunnan vedenottamo. Siilinjärven harjualueilla on Kuopion seudun mittavimmat soravarat. Harjuilla ovat myös laadukkaimmat sora-ainekset esimerkiksi betoniteollisuuden kannalta. Soraaineksia on otettu vuosikymmenien mittaan paljon ja niillä on rakennettu Kuopion seudun tiestöä ja rakennuksia. Vanhat sorakuopat erottuvat maisemassa, vaikka ovatkin jo hiljalleen luontaisesti maisemoitumassa. Osalle vanhoista soranottoalueista on löydetty hyötykäyttöä ja osaa on maisemoitu muun muassa tiestön rakentamisen yhteydessä. Vuodesta 1981, jolloin maa-aineslaki astui voimaa, maa-ainesten ottoalueilla on ollut jälkihoitovelvoite. Pohjois-Savon alueella toteutetun pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektin (POSKI) tavoitteena on ollut turvata hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vedenhankintaan sekä laadukkaan kiviaineksen saanti yhdyskuntarakentamiseen. Lisäksi on otettu huomioon luonnon ja maiseman kannalta arvokkaat alueet. Kuntakohtaisilla kartoilla ehdotetaan maa-ainesten ottoon soveltuvat alueet, maa-ainesten ottoon osittain soveltuvat sekä soveltumattomat alueet. Projektista saatavia tietoja käytetään alueiden käytön suunnittelussa, maa-aineslain mukaisessa lupakäsittelyssä sekä kiviaines- ja vesihuollossa. Siilinjärvellä sijaitseva Kemiran fosfaattimalmikaivos on Euroopan ainoa. Apatiittiesiintymä on noin 16 kilometriä pitkä, enimmillään 700 metriä leveä ja sen tunnettu syvyys on 800 metriä. Kaivokselta louhintaan kiveä vuosittain noin 12 miljoonaa tonnia, josta apatiittimalmia on noin 9 miljoonaa tonnia ja sivukiveä 3 miljoonaa tonnia. Malmista saadaan apatiittirikastetta noin 0,8 miljoonaa tonnia. Rikastuksen sivutuotteena syntyy vuosittain 8 9 miljoonaa tonnia rikastushiekkaa. Kaivos ja Kemiran muu toimipaikka ovat Kemiran omistuksessa olevalla noin 3 000 hehtaarin alueella. Maa-alueista suurimman osan vievät rikastushiekan ja sivukivien varastoalueet.

2.3.2 Metsät Siilinjärvellä on metsää kaikkiaan noin 25 500 ha. Siilinjärven kuuluminen Kuopion lehtokeskukseen näkyy kasvillisuuden rehevyytenä sekä alueen lehtojen ja lehtomaisten kankaiden runsautena. Kuivasteenmäen lehto sisältyy valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja osa siitä on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Lehdon puusto on vanhaa kuusikkoa ja vaateliaita kasveja ovat muun muassa myyränporras, soikkokaksikko, lehto-orvokki, mustakonnanmarja, lehtomatara, velholehti, lehtokuusama, koiranheisi ja metsävirna. Kunnan alueella on myös paikallisesti arvokkaita lehtoja. Lutinpuron varressa on komea saniaislehto. Kourulammen lehdossa on vaateliaita lehtokasveja. Pääosa metsistä on reheväkasvuisia, pienipiirteisesti vaihtelevia talousmetsiä. Mustikkatyyppiä ja sitä parempia kasvupaikkatyyppejä on yli 80 % pinta-alasta. Kuusi ja lehtipuut ovat vallitsevina puulajeina rehevillä kasvupaikkatyypeillä. Puustosta kuusta on 68 %, mäntyä 18 % ja lehtipuuta 14 %. Puustoa on noin 3,2 miljoonaa m 3 eli keskimäärin 125 m 3 /ha. Vuotuinen kasvu on noin 140 000 m³. Vuosittain hakataan noin 120 000 m 3. Uudistushakkuita tehdään vuosittain noin 300 ha ja harvennushakkuita noin 600 ha. Siilinjärvellä puuta käytetään kaukolämmöntuotantoon kirkonkylässä, Tiprusniemen lämpökeskuksella. Toivalan-Vuorelan alueelle on suunnitteilla toinen puuperäisellä polttoaineella toimiva kaukolämpökeskus. Pieniä puupellettejä käyttäviä lämpökeskuksia on käytössä muutamia. Puuta käytetään varsin paljon rakennusten lämmittämiseen. Kunnan alueelta puuttuvat lähes kokonaan luonnontilaisen kaltaiset, lahopuustoiset vanhat metsät. Vanhan metsän piirteitä on Räimänmäen metsässä ja pienialaisena Huosiaisen lampeen laskeutuvassa rinnekuusikossa. Karuja männiköitä esiintyy harjualueilla, mutta sielläkin on lähteisyyden tuomia reheviä kasvupaikkoja. Harvalainen- Outokki -alue on harjumaiseman, lehtokasvillisuuden ja puuston perusteella maakunnallisesti arvokas alue. Väänälänrannassa Alapihan maisemaa kaunistava mäntykangas Suuren Ruokoveden rannassa on rauhoitettu arvokkaan puustonsa vuoksi. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä ovat ns. Pulasteen koivu Pöljällä, Kasurilanmäellä sijaitseva kuusi, Vuorelan käärmekuusi, ns. Asikkalan mänty Kuuslahdessa sekä Rissalassa sijaitseva mänty. 2.3.3 Järvet ja suoalueet Siilinjärven kunnan pinta-alasta on vesialuetta 21,6 %, mikä on hieman enemmän kuin Pohjois-Savossa keskimäärin. Kuntaa reunustavat suuret selkävedet, idässä Juurusvesi, etelässä Pohjois-Kallavesi, etelässä ja lännessä Suuri Ruokovesi. Vesialueista suurin osa kuuluu Juurusveteen ja Pohjois-Kallaveteen. Siilinjoen reitti on Juurusveteen laskeva itsenäinen vesistökokonaisuus. Reitin latvajärviä ovat Kevätön ja Pöljänjärvi. Järvirekisterin mukaan Siilinjärvellä on yli yhden hehtaarin järviä 135. Noin 2/3 järvistä on alle 10 ha. Kunnan suurimmat järvet ovat Iso-Jälä, Kevätön, Pöljänjärvi, Siilinjärvi ja Sulkavanjärvi.

Monet peltoalan lisäämiseksi aikanaan lasketut järvet ovat nykyisin rehevöityneitä ja siten arvokkaita lintuvesiä. Kevätön-Pyylampi on valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman kohde. Apaja-Kumpunen on maakunnallisesti arvokas lintujärvi. Hökösenjärvi, Keskimmäinen ja Ylimmäinen ovat paikallisesti arvokkaita lintujärviä. Keskimmäinen ja Ylimmäinen kuuluvat Maaningan lintuvesiin, joka kuuluu kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA-alue). Monimuotoinen, rehevien lintuvesien, niittyjen, peltojen ja lehtimetsien muodostama Kasurila-Jälä-Jännevirta -alue kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA-alue). Huosiaisen lampi on arvokas pienvesi ja sitä ympäröi järeä vanha metsä. Tarinaharjun (Aumanalasen) kotkansiipivaltainen puronvarsilehto on maakunnallisesti arvokas. Harjualueella suppamuodostelmassa sijaitseva Jussilan lettosuo eli Suuren Ruokolammen suo on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi arvokkaan kasviston vuoksi. Karuhkolla nevalla kasvaa muun muassa punakämmekkä. Honka-Jälän suo on Siilinjärvellä harvinainen ruoho- ja heinäkorpivaltainen suoalue, joka on rauhoitettu. 2.4 Kulttuuriympäristöstä Suomen sodassa kesällä 1808 Sandels ja Savon Prikaatin 1 500 miestä pitivät lähes 40 kilometriä pitkän rintamalinjan yli kolme kuukautta yli kaksi kertaa suurempia venäläisjoukkoja vastaan muun muassa Jännevirralla ja Toivalassa. Toivalansalmen taistelupaikan länsipään kaivanto on tallella Itkolassa, itäpää Lappalassa. Toivalan taistelun muistomerkki, Kuopion Isänmaallisen seuran rakennuttama Sandelsin patsas oli alun perin Vuorelan liittymän länsipuolella. Muistomerkki siirrettiin 1960-luvun tienrakentamisen yhteydessä liittymän itäpuolelle. Kallan siltojen moottoritieksi rakentamisen yhteydessä muistomerkki jää rakentamisen alle ja sille joudutaan etsimään uusi sijaintipaikka. Räimä - Haapalahti - Väänälänranta kulttuurimaisema sisältyy Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luetteloon. Väänälänrannalla on useita merkittäviä vanhoja pihapiirejä. Vanhoja kantatiloja ovat Vinkkula, Eskeelä ja Savola. Vinkkulan asuinrakennuksen vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Haapalahden Vanhapaikka edustaa seudun vaurasta talonpoikaista rakentamistapaa. Osittain kaksikerroksinen, puinen päärakennus on vuodelta 1837, harvinaiseen tapaan kivestä muurattu pytinkirakennus vuodelta 1826 ja kivinavetta vuodelta 1808. Kokonaisuutta täydentävät lukuisat aitat, joista vanhin on vuodelta 1767. Vanhojen maatilojen lisäksi Räimän, Haapalahden ja Väänälänrannan alueella on myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta huvila-asutusta. Perinteinen maatalous on muovannut rikkaita ja monimuotoisia elinympäristöjä kuten niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Paikallisesti arvokkaita perinnemaisemia ovat Rahvon laidunsaari, Jysänkosken laitumet, Ruotsalansaari, Varisharjun metsälaidun ja Hirsiniemen haka. Karjatalouden muutosten ja loppumisen seurauksena nämä elinympäristöt ovat vaarassa hävitä. Rantaniittyjä, tienvarsia ja taajamametsiä uhkaa vesakoituminen ja metsittyminen. Maaseutualueen kyliä ovat Hamula, Heinämäki, Hökönen, Jälä, Jännevirta, Kehvo, Koivusaari, Kolmisoppi, Koivumäki, Kuuslahti, Pöljä, Räimä ja Väänälänranta. Viljeltyä peltoa kunnassa on noin 6 700 ha. Laajat peltoalueet muun muassa Kasurilassa ja Hamulassa kuuluvat Pohjois-Savon parhaimpiin peltoalueisiin. Tärkeimmät viljelykasvit ovat nurmi, ohra ja kaura, mutta myös erikois- ja puutarhakasvituotanto on

vireää. Pöljän kotiseutumuseolla on pohjois-savolainen pienviljelijän pihapiiri 1800- luvun lopusta. Siilinjärven kirkonkylä on kehittynyt vesiväylän, rautatien ja maanteiden solmupisteeseen. Harjuille on ollut edullista rakentaa teitä ja rakennuksia maaperän kantavuuden, maan routimattomuuden ja raaka-aineen helpon saatavuuden vuoksi. 1930- luvulla kylän pääakselina toimi laivarannasta kirkolle johtanut yhteys, sittemmin Asematie, jonka varteen myös juna-asema jäi. Kirkonkylän toiminnot keskittyivät harjulle, Asemantien varteen 1970-luvulle saakka. Uusi liikekeskusta rakennettiin kokonaan uuteen paikkaan uudestaan muokattuun entiseen harjumaastoon 1970-luvun lopulta alkaen. Kunnan toinen taajama, Vuorela alkoi syntyä 1960-luvun loppupuolella. Taajamassa on asumista, torin ympärillä on liikerakennuksia. Kirkonkylän vanhimmat rakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta. Rautatieasema rakennettiin vuosina 1900-1902 ja sitä laajennettiin vuonna 1908. Tarinan keuhkotautiparantolan rakennettiin kylästä hieman erilleen harjun lakialueelle. Parantolan vanhin osa on rakennettu vuonna 1911. Sairaalaa laajennettiin ns. Pikku Tarinalla vuonna 1913. Kivinen pääsairaala valmistui vuonna 1931. Rautatieasema ja Tarinaharjun parantola ovat Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 - luettelossa. Harjamäen piirimielisairaala-alue kasvoi Maaningantien varteen omana yksikkönä vuodesta 1925 lähtien. Siilinjärven päätiet seuraavat harjujaksoja. Liikenneväylistä merkittävin on valtatie 5, joka on osa valtakunnallisesti tärkeää valtatieverkkoa, osa yleiseurooppalaista TERN-tieverkkoa ja osa Eurooppatietä E63. Välillä Vuorela-Siilinjärvi tie on moottoritie. Rissalan lentokenttä on rakennettu harjutasanteelle. Harjut, erityisesti Patakukkula-Repomäki -harjujakso ovat myös merkittäviä virkistysalueita. Vanhoja vesirakenteita on kolmessa joessa; Kolmisopenjoen mylly ja pato on rakennettu 1906, Pöljänkosken mylly 1910-luvulla, Siilinkosken mylly ja pato on rakennettu 1935. Rakennusperinnön inventoinneissa on taajamissa tullut esille 50 kohdetta, haja-asutusalueella 652 kohdetta. Kirkonkylän koillispuolella, Nilsiäntien varressa maisemaa hallitsevat Kemiran tehdasalue sekä kipsin ja pasutteen läjitysalueet. Kemiran kaivosalueesta maisemassa näkyvät sivukiven läjitysalueet ja rikastushiekka-altaiden reunapadot. 2.5 Elinkeinotoiminta 2.5.1 Maa- ja metsätalous Maa- ja metsätalous ovat Siilinjärven peruselinkeinoja. Ne ovat merkittävä tulolähde ja työllistäjä. Siilinjärvellä on lähes 200 toimivaa maatilaa. Tilat ovat maakunnallisesti katsoen varsin suuria. Vuonna 2003 tilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli 33,4 ha. Ympäristötukisopimuksen ovat tehneet lähes kaikki maatilat. Yli puolet tiloista on kotieläintiloja, vajaa 30 % viljatiloja ja noin 14 % kasvintuotannon tiloja. Luonnonmukaisessa viljelyssä vuonna 2003 oli 17 tilaa. Yksityiset omistavat metsistä 83 % (21 000 ha), loppuosan omistavat yhteisöt ja yhtiöt. Metsäsuunnitelma on tehty yli 80 %:lle metsäpinta-alasta. Maa- ja metsätalouden piirissä olevat asukkaat muodostavat perustan taajamista kauempana olevien kylien asutukselle. Maatalous ja muu asutus ovat useilla kylillä

lähellä toisiaan. Kaupunkiseudun ja palvelujen läheisyydessä olevien maaseutualueiden vetovoima asuinpaikkana jatkuu todennäköisesti myös tulevaisuudessa esimerkiksi jätevesiverkostojen rakentamisen myötä. Maatalouden harjoittamiseen kuuluu vuodenkiertoon liittyviä töitä, joista aiheutuu tilapäisiä ympäristöhaittoja. Esimerkiksi keväisen lietteen levityksen aiheuttamia hajuhaittoja ei pystytä kokonaan välttämään. Kylvö- ja sadonkorjuuaikaan työkoneiden ääni voi kuulua lähes vuorokauden ympäri ja viikonloppuisin. 2.5.2 Teollisuus ja yritystoiminta Siilinjärven työpaikkaomavaraisuus on 73,0 %. Yrityksiä Siilinjärvellä on noin 750. Suurin osa siilinjärveläisistä saa toimeentulonsa palveluista ja teollisuudesta. Suurimmat työllistäjät Siilinjärvellä ovat kemianteollisuus, ilmailu ja maanpuolustus, terveydenhoitopalvelut, metalli- ja betoniteollisuus sekä palvelut ja matkailu. Kemiran tehtaat ja kaivos ovat kunnan suurin yritys. Tehtailla valmistetaan omasta apatiittimalmista fosforihappoa ja lannoitteita sekä fluoripiihappoa, kivi-, kiille- ja kipsituotteita ja teknistä typpiliuosta. Kemira on turvaamassa toimipaikan toiminnan jatkumisen vuoteen 2025 saakka. Suunnitteilla on nykyisen kaivoksen laajentaminen ja uuden kaivoksen avaaminen Saarisen alueelle sekä uusien sivukiven ja rikastushiekan varastointialueiden käyttöön ottaminen. Muita suuria työnantajia ovat muun muassa Lujabetoni, Kylpylähotelli Kunnonpaikka ja Hydroline Oy. Viime vuosina myös erikoistavarakauppa on kasvanut merkittävästi. Maantieteellisesti suurimmat yritystoiminnan keskittymät ovat Kemiran alue, Rissalan lentokenttäalue, Siilinjärven keskusta-alue sekä Toivala-Vuorelan teollisuusalueet. Suurimmissa yrityksissä on laadittu ympäristöjärjestelmät, jotka yleensä ovat ISO 14001 -standardin mukaisia, sertifioituja järjestelmiä. Myös pienemmät siilinjärveläiset yritykset ovat laatineet ympäristöjärjestelmän Kuopion yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen projekteissa. Projekteissa on tullut esille, että yrityksissä kaivataan neuvontaa muun muassa jätehuollosta, ympäristölupa-asioista ja ympäristönsuojelutoimista. Huomattava osa yrityksistä ja eläinsuojista on ympäristölupavelvollisia (katso myöhemmin kohta 4.6). 3 YMPÄRISTÖN TILA 3.1 Ilmapäästölähteet ja ulkoilman laatu Siilinjärven ilmanlaatuun vaikuttavat merkittävimmät päästölähteet ovat Kemira GrowHow / Kemphos Oy Siilinjärven tehtaat ja kaivos (Kemira) Siilinjärven keskustan koillispuolella sekä Powerflute Oy Savon Sellun tehdas Kuopion Sorsasalossa. Näiden lisäksi rikkidioksidia, typen oksideja ja hiukkasia pääsee ilmaan Savon Voima Lämpö Oy:n ja Fortum Lämpö Oy:n lämpökeskuksista sekä liikenteestä. Edellä mainittujen päästölähteiden ilmapäästöt vuonna 2004 on esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukossa esitetty ei sisällä Kemiran rikastushiekka-altaiden (erityisesti Mustin allas; katso jäljempänä), avolouhoksen louhintaräjäytysten eikä tiestön pölypäästöjä. Päästölähde Ilmapäästöt vuonna 2004 (tonnia) Rikkidioksidi Typen oksidit 1) Hiukkaset Kemira 1 368 174 33 Savon Voima Lämpö Oy:n lämpökeskukset 55 44 2 (Tiprusniemi, Sulka- vantie, Harjamäki, Risula, Simppa) Fortum Lämpö Oy:n lämpökeskus 12 5 2 Powerflute Oy Savon Sellu 417 487 390 Tieliikenne 1 326 17 Yhteensä 1 853 1 126 429 1) typpidioksidiksi laskettuna Kemira on kunnan ainoa fluoripäästöjen lähde. Fluorin päästölähteet ovat lannoitetehdas, fosforihappotehdas, kipsikasa ja kiertovesialtaat. Fluoripäästöt laskivat 1980- luvun puolivälissä ja edelleen 1990-luvulla. Vuonna 2004 fluoripäästö oli noin 3,3 tonnia. Siilinjärven ilmanlaatua seurataan kirkonkylässä, Sorakujalla sijaitsevalla mittausasemalla yhteistyössä Kuopion kaupungin ympäristökeskuksen kanssa. Seurannan rahoittavat kunnat ja alueen merkittävimmät ilmapäästöjä aiheuttavat toiminnanharjoittajat. Asemalla mitataan lähinnä tieliikenteen epäpuhtauksina typen oksideja ja pienhiukkasia. Mittausten mukaan Siilinjärven keskustan ilmanlaatu on pääosin hyvä. Talvella tuulettomina pakkaspäivinä liikenteestä ja kiinteistöjen lämmityksestä peräisin olevat typpidioksidipitoisuudet ovat korkeahkot. Keväällä katupölyn aiheuttamana hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuudet ovat aika ajoin korkeat. Muun muassa keväällä 2004 PM 10 pitoisuus ylitti useana päivänä 24 tunnin raja-arvon (50 µg/m 3 ). Kevätpöly syntyy hiekoitushiekan ja renkaiden kulumisen yhteisvaikutuksesta. Kevätpöly on pääosin karkeaa (yli 2,5 µm), maaperästä peräisin olevaa kiviainesta. Tutkimusten mukaan hiekkapöly ei terveysvaikutuksiltaan näyttäisi olevan niin haitallista kuin polttoperäiset pienhiukkaset. Kevätpöly aiheuttaa kuitenkin ärsytysoireilua erityisesti astmaatikoilla ja muuten herkillä yksilöillä. Suomen ympäristökeskuksen arvioiden mukaan 30 % Suomen pienhiukkaspäästöistä (PM 2,5 ) on peräisin hajautetusta lämmityksestä ja pienpoltosta. Näistä päästöistä puun poltto muodostaa valtaosan. Pienhiukkasaltistumisesta puunpoltto muodostaa kuitenkin pienemmän prosenttiosuuden, sillä tiheään asutuilla alueilla on toistaiseksi vähemmän puun pienpolttoa kuin haja-asutusalueilla. Puun pienpoltto on vaikeasti arvioitava ja hallittava pienhiukkaslähde. Pienhiukkaspäästöt riippuvat merkittävästi muun muassa uunin käyttötavasta. Puupoltosta syntyvä savu on yhdistetty moniin terveysvaikutuksiin erityisesti sisäilmassa, mutta myös ulkoilmassa. Pienpoltto voi olla myös merkittävä epäviihtyisyyttä ja valituksia aiheuttava tekijä taajamassa, jos uunilämmityksen tekniikkaa ei hallita. Kostean puun ja jätteen poltto aiheuttaa terveys- ja viihtyisyyshaittaa.

Kemiran Mustin rikastushiekka-altaalta leviää tuulisilla ja kuivilla ajanjaksoilla pölyä ympäristöön aiheuttaen haittaa lähialueiden asukkaille. Kemira käynnisti helmikuussa 2006 Heinämäen alueella ilman hiukkaspitoisuusmittaukset (hengitettävät hiukkaset PM 10 ). Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 6.10.2006 annetussa, vailla lainvoimaa olevassa ympäristöluvassa määrännyt Kemiran tehostamaan rikastushiekka-alueen pölyntorjuntatoimia niin, että rikastushiekan pölyn haitallinen leviäminen läjitysalueen ulkopuolelle estetään. Selvitys riittävistä pölyntorjuntatoimista kustannuksineen, aikatauluineen, tarkkailuineen ja vaikutusarviointeineen sekä suunnitelma välittömistä pölyntorjuntatoimenpiteistä on esitettävä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja tiedoksi Siilinjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toimenpiteiden tulee edistää alueen jälkihoitoa. 3.2 Sisäilman laatu Valtakunnallista tilannetta noudattaen Siilinjärvellä on 1990-luvulta alkaen tullut esille niin kunnan omistamissa kiinteistöissä kuin yksityistenkin omistamissa kiinteistöissä paljon sisäilmaongelmia, jotka ovat aiheuttaneet terveyshaittoja. Noin puolet sisäilman epäpuhtauksista on peräisin rakenteista haihtuvista kemiallisista aineista. Rakenteiden liiallisesta kosteudesta aiheutuvien kosteus- ja homevaurioiden syynä on muun muassa väärä rakennustapa, rakennusvirheet, rakennuksen huollon laiminlyönti tai rakennuksen vääränlainen käyttö. Vaurioita voivat pahentaa hitaat tai riittämättömät korjaustoimenpiteet. Siilinjärven kunta on käyttänyt ongelmien tutkimiseen ja korjaamiseen huomattavasti resursseja. Kunnan kiinteistöjen sisäilmahaittoja selvittää epävirallinen sisäilmatyöryhmä, jonka kokoonpano vaihtelee eri kohteissa ja eri ongelmatilanteissa. Tyypillisesti mukana ovat kohteen edustajan lisäksi rakennustoimiston, työsuojeluorganisaation, työterveyshuollon ja ympäristötoimiston edustajat. Tarvittaessa mukaan otetaan asiantuntijalaitos, esimerkiksi Työterveyslaitos tai Kansanterveyslaitos. Yksityisten omistuksessa olevien kiinteistöjen sisäilmaongelmatilanteita ovat hoitaneet ympäristötoimiston ja rakennusvalvontatoimiston tarkastajat. Kohteiden jälkivalvontaa ei juurikaan ole pystytty tekemään. Radon on maaperästä peräisin oleva hajuton, mauton ja väritön kaasu, joka voi joutua rakennuksen sisälle muun muassa alapohjan kautta. Suomessa radonkriittisiä alueita ovat yleensä hiekasta ja sorasta koostuvat harjualueet. Selvitysten mukaan Siilinjärvi ei ole korkean radontason aluetta. Harjualueilla mitatut asuntojen radonpitoisuudet ovat yhtä matalia kuin tiiviin maalajin alueilla. Siilinjärvellä tehdyissä mittauksissa on löytynyt joitakin asuntoja, joissa radonpitoisuus ylittää 200 Bq/m 3. Asuntojen radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 Bq/m 3. Uudet asunnot tulee rakentaa ja suunnitella siten, ettei radonpitoisuus ylitä arvoa 200 Bq/m 3. Siilinjärveläisten pääasiallinen säteilyaltistus tuleekin luonnosta peräisin olevasta taustasäteilystä. 3.3 Pohjavesiriskit - pohjaveden ja talousveden laatu Harjamäki-Kasurila -pohjavesialueella on laajoja maa-ainesten ottoalueita, joissa maa-ainesten otto on päättynyt. Pohjavesialueella kulkevat valtatie 5 sekä kantatiet 75 ja 77. Pääosa kirkonkylästä on Harjamäki-Kasurila -pohjavesialueella. Kirkonkylän alueen pohjavesialueella olevilla teillä on pohjavesisuojaus ja tiealueiden hulevedet johdetaan öljynerottimen kautta pohjavesialueen ulkopuolelle. Oikeakätinen-nimisen lammen pohjoispuolella, vanhan valtatien (nykyisin maantie 559) ja nykyisen

valtatien 5 välisellä alueella on pohjaveden havaintoputki. Kyseisellä kohdalla nykyisellä valtatiellä on ns. kevyt suojaus. Pohjaveden havintoputkesta otetuissa vesinäytteissä kloridipitoisuudet ovat kaksinkertaistuneet vuosituhannen alusta. Kloridipitoisuuden kasvu on havaittavissa myös Tarinaharjussa sijaitsevan Koivuniemen ottamon pohjavesiputkesta 3 otetuissa näytteissä. Pohjavesialueella on myös polttonesteiden jakeluasemia ja kunnostamattomia, vanhoja kaatopaikkoja. Jakeluasemilla on tehty maaperän ja pohjaveden suojaukset kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 415/1998 mukaisesti. Harjamäki- Käärmelahti pohjavesialueella on käytössä olevia maa-ainesten ottoalueita ja Koivusaaren vanha kaatopaikka. Kärängänmäessä on useita maa-ainesten ottoalueita. Myös Autiorannan pohjavesialueelta on otettu maa-aineksia. Siilinjärven pohjavesialueilla on myös peltoviljelyä. Pohjavesialueiden peltojen viljelystä on ympäristöluvissa annettu yksittäisiä lannankäyttörajoituksia. Autiorannan pohjavesialueella, jossa vedenottamo on peltoalueen keskellä olevassa metsäsaarekkeessa, on viljelijöiden kanssa yhteisesti sovittu lannankäyttörajoitukset pohjavesialueen pelloilla. Pohjavesiriskin aiheuttavat myös yleisen viemäriverkoston vuodot ja kiinteistökohtainen jätevesien käsittely. Siilinjärven kunnan vesilaitoksen sekä Pöljän ja Autiorannan vesiosuuskuntien raakaveden laatu on ollut pääosin hyvää. Leimaa antava Siilinjärven talousvedelle on veden kovuus, mikä johtuu pohjavesien muodostumisalueen kallioperän geologisista ominaisuuksista. Raakavesi (pohjavesi) on kovuusluokituksen mukaan keskikovaa, kun talousvesi on Suomessa yleisesti pehmeää. Veden kovuuden aiheuttavat maaperästä peräisin olevat kalsium- ja magnesiumsuolat, jotka eivät korkeissakaan pitoisuuksissa aiheuta terveydellisiä haittoja. Teknistä haittaa on aiheutunut kalsiumin saostumisesta muun muassa vesijohtoihin ja vesikalusteisiin. Lisäksi Koivuniemen vedenottamosta johdettavan veden rauta ja mangaani ovat saostuneet verkostoon ja aiheuttaneet ajoittain samentumisongelmia. Nykyisin raakaveden kovuutta sekä rauta- ja mangaanimäärää vähennetään Jälänniemen ja Koivumäen ottamoilla. Hakkaralan ottamolla nostetaan veden ph-arvoa. Hakkaralan pohjavedenottamon raakavedessä on ollut koliformisia bakteereita ja ottamon toiminta on jouduttu keskeyttämään ja verkostoa klooraamaan. Nykyisin kunnan vesilaitoksen kaikilla pohjavedenottamoilla on ultraviolettidesinfiointi. Talousveden laatu Siilinjärven kunnan sekä vesiosuuskuntien verkostoissa on ollut pääosin hyvä ja verkostovesi on täyttänyt talousvedelle asetetut laatuvaatimukset. 3.4 Järvien kuormittajat ja järvien vedenlaatu Suurimmat vesistöjen pistekuormittajat Siilinjärvellä ovat Kemiran tehtaat ja kaivos sekä kunnan Jynkänniemen jätevedenpuhdistamo, missä käsitellään myös Maaningan kirkonkylän jätevedet. Molempien kuormittajien vesistöpäästöt ovat määrätty Itä- Suomen ympäristölupaviraston luvissa seuraavasti:

TOIMIJA FOSFORI TYPPI MUUT Kemira (Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös 79/06/2) Kuuslahteen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön raja-arvo 3 kg/vrk Kuuslahteen johdettavan jäteveden ammoniumtypen tavoitearvo 30 kg/vrk Jynkänniemen jätevedenpuhdistamo (Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös 78/03/2) 1) kemiallinen hapenkulutus 2) biologinen hapenkulutus Sulkavanjärveen johdettavan jäteveden kokonaisfosforipäästön rajaarvo on 2 kg/vrk Juurusveteen johdettavan käsitellyn jäteveden fosforipitoisuus enintään 0,5 mg/l. Puhdistusteho vähintään 95 %. Juurusveteen johdettavan käsitellyn jäteveden ammoniumtyppipitoisuus enintään 4 mg/l. Puhdistusteho vähintään 90 %. Sikopuroon johdettavan jäteveden fosforipäästöraja-arvo 0,1 mg/l, kiintoainepäästöraja-arvo 15 mg/l ja COD 1) Mn -päästörajaarvo 15 mg/l. Sikopuroon johdettava jätevesi ei saa olla vesikirpuille myrkyllistä. Juurusveteen johdettavan käsitellyn jäteveden BHK 7ATU 2) -arvo enintään 10 mg/l ja puhdistusteho vähintään 92 %. Juurusveteen johdettavan jäteveden kiintoainepitoisuus enintään 35 mg/l tai sen poistoteho vähintään 90 %. Juurusveteen johdettavan jäteveden COD Mn -arvo enintään 125 mg/l ja sen poistoteho vähintään 75 %. Sekä Kemiran että kunnan jätevedenpuhdistamon vesistöpäästöt ovat pienempiä kuin luvissa määrätyt. Puhdistamolla ei viime vuosina ole ollut ohijuoksutuksia. Sen sijaan jätevesipumppaamoilta on ollut vuosittain jätevesipäästöjä suoraan vesistöön. Elokuussa 2001 laiterikon takia Santalannotkon pumppaamolta vuoti noin 300 m³ jätevettä Iso-Jälään. Lokakuussa 2002 saneerauksen yhteydessä Sammakkolahden pumppaamolta pääsi noin 100 m³ jätevettä Pohjois-Kallaveteen. Vuonna 2003 pitkän sähkökatkoksen seurauksena Pyöreälahden pumppaamolta vuoti 20 m³ jätevettä Iso- Jälään. Lokakuussa 2004 ohjausjärjestelmän vikatilanteen takia Maaningan kunnan omistamalta Harjamäen pumppaamolta vuoti noin 1 600 m³ jätevettä Kevättömän etelärannan entisiin jätevesilammikoihin ja edelleen vesistöön. Elokuussa 2005 Sammakkolahden jätevesipumppaamon vuoto Pohjois-Kallaveden Sammakkolahteen oli noin 400 m 3. Käsittelemätöntä jätevettä on päässyt vesistöön myös putkiston vaurioitumisen seurauksena. Lokakuussa 2004 Kanavantien pumppaamolta jätevedenpuhdistamolle menevä paineviemäri rikkoontui ja jätevettä pääsi Siilinjärveen. Siilinjärvellä yleisen viemäriverkostoon on liittynyt noin 3 000 kiinteistöä ja määrä kasvaa koko ajan. Asemakaava-alueiden lisäksi viemäriverkostoa on viime vuosina rakennettu Santalannotkoon, Hamulaan ja Koivusaareen, Tynnörisen ja Jynkänlahden alueelle sekä Kumpuselle. Viemäriverkostoa ollaan laajentamassa muun muassa Pöljälle.

Yleisen viemäriverkoston ulkopuolella olevia suurehkoja pistekuormittajia ovat muutamat koulut ja kokoontumishuoneistot. Niiden jätevesien käsittelyä on viime vuosina tehostettu ja niitä ollaan edelleen tehostamassa ns. hajajätevesiasetukseen (542/2003) perustuen. Asemakaava-alueilta vesistöön johdettavien hulevesien laatua ja merkitystä vesistöjen kuormittajana ei tunneta. Siilinjärvellä on kaksi vierasvenesatamaa. Satamissa eikä muillakaan palvelupaikoilla ole järjestetty veneiden jätevesien vastaanottoa. Järvien vedenlaatutietoa saadaan muun muassa velvoitetarkkailusta, johon toiminnanharjoittajat on luvissa velvoitettu. Juurusvesi kuuluu kunnan Jynkänniemen jätevedenpuhdistamon ja Kemiran velvoitetarkkailun piiriin. Juurusveden syvännepiste kuuluu myös Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toteuttamaan valtakunnalliseen järvisyvänneseurantaan. Kevätön on ympäristökeskuksen pienten järvien talviaikaisen happitilanteen seurannassa. Pohjois-Savon ympäristökeskus käynnisti vuonna 2002 velvoitetarkkailuun kuulumattomien lähes 200, yli 100 hehtaarin järven vedenlaadun seurannan. Vuosittain ympäristökeskus ottaa näytteet noin 35 järvestä. Ensimmäinen näytteenottokierros päättyy vuonna 2007. Jatkossa vedenlaatua pyritään seuraamaan kuuden vuoden välein. Seurantaan liittyen vuonna 2004 Siilinjärvellä tutkittiin Iso-Petäisen ja Räimäjärven vedenlaatu. Ympäristökeskus on asettanut järvet vuosien 2000-2003 vedenlaatutietojen perusteella käyttökelpoisuusluokkiin. Valtaosa Siilinjärven järvistä on luokassa hyvä tai tyydyttävä (Kuva 1). Siilinjärven järvet ovat melko kirkasvetisiä ja lievästi reheviä. Ruskeavetiset järvet ovat kirkasvetisiä rehevämpiä. Happamuudesta kärsiviä järviä ei ole. Lievästi rehevissä ja etenkin rehevissä järvissä on talviaikaista hapettomuutta. Leväkukintoja on todettu useilla järvillä. Laajoja sinileväesiintymiä oli muun muassa Ahmolla kesällä 2002 ja Kevättömällä kesällä 2006, jolloin uimarannoille viedyissä tiedotteissa kehotettiin välttämään uintia. Muilla uimarannoilla kuten Siilinlahden rantauimalassa, joka on ns. EU-ranta, ja Simpan uimarannassa havaitut sinileväesiintymät ovat olleet suhteellisen pieniä ja yksittäisiä. Uimaveden mikrobiologinen laatu on ollut hyvä. Asuntoalueilla ja kylillä on yli 20 kunnan pitämää uimarantaa. Lisäksi yrityksillä ja yhteisöillä on omia yleisiä uimarantoja.