KUIVAKÄYMÄLÄKOMPOSTIN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN LAATU JA KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET

KUIVAKÄYMÄLÄKOMPOSTIN FYSIKAALIS-KEMIALLINEN LAATU JA KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Alexander Chernyaev Irma Pylvänäinen Tarleena Taipale Raportti Toukokuu 2014 Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikka

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 4 2 PROJEKTIN TEORIA... 5 2.1. Pääravinteet... 6 2.1.1 Typpi... 7 2.1.2 Fosfori... 7 2.1.3 Kalium... 7 2.2 Sivuravinteet... 8 2.3 Hivenravinteet... 9 2.4. ph... 9 3 PROJEKTIN SUORITUS... 10 3.1 Kosteuspitoisuus... 10 3.2 ph-määritys... 11 3.3. Märkäpoltto... 11 3.4 Typen määritys... 12 3.5 Fosforin määritys... 12 3.6 AAS-määritykset (K, Ca, Mg, Mn ja Zn)... 12 4 TULOSTEN KÄSITTELY... 13 4.1 Typpipitoisuus... 13 4.2 Fosforipitoisuus... 14 4.3. Kaliumpitoisuus... 14 4.4. Muut ravinteet... 15 5 POHDINTA... 17 LÄHTEET... 19

3 LYHENTEET JA TERMIT AAS Kompleksi Maanparannusaine Orgaaninen lannoite pmy Titrantti Atomiabsorptiospektrometri Kompleksiyhdiste on molekyyli, joka on muodostunut keskusatomista tai -ionista ja sitä ympäröivistä atomeista, molekyyleistä tai ioneista Lannoitevalmiste, jonka edistävä vaikutus kasvien kasvuun perustuu sen kykyyn parantaa kasvien kasvuedellytyksiä vaikuttamalla maaperän kemiallisiin, fysikaalisiin ja/tai biologisiin ominaisuuksiin Eläin- ja/tai kasviperäinen ja/tai mikrobiperäinen orgaaninen aine tai valmiste Pesäkkeen muodostava yksikkö (mikrobipitoisuutta ilmaistaessa) Titrauksessa käytetty liuos, jonka pitoisuus tunnetaan tarkasti

4 1 JOHDANTO Dodo ry:n toimeksiantona saadun projektin tavoitteena on selvittää kuivakäymäläkompostin laatua ja turvallisuutta sekä mahdollisuutta käyttää sitä kaupallisena lannoitteena. Tutkimuksen kohteena on yhdistyksen kuivakäymälän komposti vuodelta 2012. Jotta kaupallinen käyttö olisi mahdollista, kompostin mikrobiologinen ja kemiallinen koostumus tulee tutkia. Projektissa keskitytään kemiallisiin analyyseihin eli selvitetään eri ravinteiden pitoisuuksia kompostissa ja mikrobiologiset määritykset teetetään kaupallisessa laboratoriossa.

5 2 PROJEKTIN TEORIA Lannoitevalmistelain (539/2006) mukaan lannoitevalmisteiden on oltava tasalaatuisia, turvallisia ja käyttötarkoitukseensa sopivia. Ne eivät saa sisältää sellaisia määriä haitallisia aineita, tuotteita tai eliöitä, että niiden käytöstä voi aiheutua vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle tai turvallisuudelle, kasvien terveydelle tai ympäristölle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa lannoitevalmisteista (24/11) on määritelty vaatimukset lannoitteiden laadulle esimerkiksi haitallisten metallien ja taudinaiheuttajien enimmäismäärän muodossa. Orgaanisille lannoitteille ei ole ilmoitettu haitallisten metallien enimmäispitoisuuksia, mutta Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (86/278/ETY) määrittelee raskasmetallipitoisuuksia koskevat rajaarvot maaperälle. Raja-arvot ovat taulukossa 1. Projektin kannalta oleellisten taudinaiheuttajien enimmäismäärät ovat taulukossa 2. Koska kuivakäymäläkomposti on orgaanista ainetta, siihen voidaan soveltaa orgaanisen lannoitteen raja-arvoja. TAULUKKO 1. Raskasmetallien sallitut enimmäispitoisuudet maassa (Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 86/278/ETY) Raja-arvo (mg/kg kuivaainetta) Kadmium 1-3 Kupari 50-140 Nikkeli 30-75 Lyijy 50-300 Sinkki 150-300 Elohopea 1-1,5 TAULUKKO 2. Taudinaiheuttajien enimmäismäärät lannoitevalmisteissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11) Enimmäismäärä Salmonella Ei todettavissa 25 g:ssa näytettä E. coli 1000 pmy/g (ja alle 100 pmy/g ammattimaiseen kasvihuoneviljelyyn tarkoitetuissa kasvualustoissa, joihin syötävät

6 kasvinosat ovat suoraan kosketuksissa) Kompostia käytetään usein maanparannusaineena. Lannoitevalmisteasetuksessa maanparannusaineille ei ole ilmoitettu vaatimuksia ravinteiden vähimmäispitoisuuksiksi. Asetuksen mukaan ne voivat kuitenkin sisältää merkittäviä määriä pää- ja sivuravinteita. Ihmisperäisessä jätteessä on paljon ravinteita, mutta etenkin ulosteessa voi olla myös taudinaiheuttajia. Kompostoinnilla nämä voidaan kuitenkin tuhota, minkä jälkeen lannoitekäyttöä voidaan ajatella. (Kiertokapula Oy 2011.) On tärkeää tietää lannoitteen ravinnesisältö, jotta lannoitusta voitaisiin suunnitella kasvin tarpeen mukaan. Ravinteiden merkitys kasvin kasvulle on suuri. Ne mahdollistavat yhteyttämisen. Oikeanlainen lannoitus auttaa kasvia saavuttamaan täysipainoisen fotosynteesin, joka puolestaan ilmenee suurempana satona ja parempana laatuna. (Farmit Website Oy 2014.) Lisäksi kasvi on kestävämpi tauteja ja tuholaisia vastaan (Kasvinsuojeluseura ry 2014). 2.1. Pääravinteet Typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K) ovat pääravinteita. Niiden määrällinen tarve on suurempi kuin esimerkiksi hivenravinteiden. Useimmat kasvit tarvitsevat typpeä enemmän kuin mitään muuta ravinnetta, mutta silti ravinteiden saannin tulisi olla tasapainossa, koska pelkkä typpi ei riitä hyvään satoon. (Farmit Website Oy 2014.) Lannoitevalmisteasetus määrittelee, että orgaanisessa lannoitteessa on pääravinteiden kokonaispitoisuuden oltava yhteen laskettuna vähintään 3,0 %. Pirkanmaan jätehuolto myy kompostoitua puhdistamolietettä ravinnekompostiksi. Kompostoitu puhdistamoliete sisältää typpeä 7400 mg/kg, fosforia 10800 mg/kg ja kaliumia 5400 mg/kg. (Pirkanmaan jätehuolto 2013.) Thaimaassa tehtiin tutkimus, jossa tutkittiin 395 henkilön ulosteita sisältävän tankin NPK-sisältö. Siinä selvisi ulosteen sisältävän typpeä 15,5 %, fosforia 3,5 %, ja kaliumia 3,7 %. (Piisilä 2007.) Tosin näihin arvoihin vaikuttaa se, mitä syödään. Mitä enemmän lihaa ruokavalioon sisältyy, sitä suurempi typen määrä.

7 2.1.1 Typpi Kokonaistypen määrityksessä käytetty Kjeldahl-menetelmä voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen: hajotus, tislaus ja titraus. Hajotuksessa näytettä keitetään konsentroidussa rikkihapossa, jolloin muodostuu ammoniumsulfaattiliuos. Ammoniumsuola muunnetaan ammoniakiksi lisäämällä hajotustuotteeseen ylimäärin emästä ja se tislataan. Ammoniakki kerätään boorihappoon ja määritetään titraamalla rikkihapolla, jonka jälkeen typen määrä voidaan laskea yhtälön 1 avulla. (Hoegger 1998; VWR 2014.) % N = V! V! c f M N 100, (1) m 1000 jossa V a on titrantin kuluma, V b titrantin kuluma nollanäytteen titrauksessa, c on titrantin konsentraatio, f on titrauksen reaktioyhtälöstä johdettu titrantin kerroin, M (N) on typen moolimassa ja m on näytteen massa. 2.1.2 Fosfori Kokonaisfosfori määritettiin fotometrisellä molybdeenisinimenetelmällä. Fosfaatti reagoi molybdeeni- ja antimoni-ionien kanssa happamassa liuoksessa muodostaen kompleksin, joka pelkistetään fosfomolybdeenisiniseksi. Tämän jälkeen fosforipitoisuus voidaan määrittää spektrofotometrillä. (Hach-Lange 2013.) 2.1.3 Kalium Kaliumin määrityksessä käytetyllä liekki-aas:lla näyte hajotetaan polttamalla liekissä, jolloin näytteen sisältämät metallit ovat näytehöyryssä atomeina. Näytehöyryyn suunnataan aallonpituudeltaan tutkittavalle alkuaineelle ominaista valoa, jota atomit absorboivat ja tämä absorbanssi mitataan. Mitä enemmän atomeja on valotiellä, sitä enemmän valoa absorboituu. Absorption määrä on siis suoraan verrannollinen näytteen

8 pitoisuuteen. (Vihanto 2007; Opetushallitus 2014.) Kaliumin ja muiden AAS:lla määritettävien ravinteiden määrä voidaan laskea standardissa CEN/TS 16188 annetulla yhtälöllä 2. Erona standardiin yhtälöstä jätettiin kerroin 100 pois, koska se ei ollut tarpeellinen. w! = c c! f V, (2) m jossa w 1 on tutkittavan alkuaineen massaosuus kiinteässä näytteessä (mg/kg), c on alkuaineen konsentraatio näyteliuoksessa (mg/l), c 0 on alkuaineen konsentraatio nollanäytteessä (mg/l), f on näyteliuoksen laimennuskerroin, V näyteliuoksen tilavuus litroina ja m märkäpolttoa varten punnitun näytteen massa (kg). 2.2 Sivuravinteet Sivuravinteista projektissa tutkimuksen kohteena olivat kalsium (Ca) ja magnesium (Mg). Myös sivuravinteiden määrityksessä käytettiin liekki-aas:ia. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista määrittelee sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka tulee ilmoittaa lannoitteissa. Pitoisuudet ovat taulukossa 3. Lisäksi asetus määrittelee sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa maanparannusaineissa. Pitoisuudet ovat taulukossa 4. TAULUKKO 3. Sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka tulee ilmoittaa lannoitteissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11) Pitoisuus (paino- %) Kalsium 1,4 Magnesium 0,5 TAULUKKO 4. Sivuravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa maanparannusaineissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11) Pitoisuus (mg/kg) Kalsium 500 Magnesium 20

9 2.3 Hivenravinteet Mangaani (Mn) ja sinkki (Zn) olivat projektissa tutkitut hivenravinteet. Hivenravinteet analysoitiin liekki-aas:lla. Lannoitevalmisteasetus määrittelee hivenravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa kasvualustaan levitettävissä lannoitevalmisteissa. Pitoisuudet ovat taulukossa 5. TAULUKKO 5. Hivenravinteiden vähimmäispitoisuudet, jotka voidaan ilmoittaa lannoitevalmisteissa (asetus lannoitevalmisteista 24/11) Pitoisuus mg/kg paino-% Mangaani 10 0,01 Sinkki 2 0,002 Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi (86/278/ETY) määrittelee maan sinkkipitoisuudelle enimmäispitoisuudeksi 150-300 mg/kg kuiva-ainetta silloin, kun maan ph on 6-7 (Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 1986). 2.4. ph ph on tärkeä kasvien ravinteiden hyväksikäytön kannalta. Jos maaperä on liian hapan, ravinteet sitoutuvat maahan kasveille käyttökelvottomassa muodossa. ph:n ollessa 6,5 ja 7 välillä suurin osa ravinteista on parhaiten saatavilla, mutta ihanteellinen ph riippuu maalajista ja viljeltävän kasvin happamuuden sietokyvystä. (Farmit Website Oy 2014.)

10 3 PROJEKTIN SUORITUS Haettiin kuusi mahdollisimman edustavaa kuivakäymäläkompostinäytettä Dodo ry:n kaupunkiviljelykeskuksesta. Kaikki näytteet otettiin samasta säiliöstä useasta kohtaa ja eri syvyyksiltä. Ne ovat siis keskenään rinnakkaisia. Näytteenotossa käytettiin muovisia välineitä, jotta näytteisiin ei päädy metalleja ulkopuolelta. Näytteet punnittiin ja niistä viisi siirrettiin laakeisiin muoviastioihin ja jätettiin kuivumaan huoneenlämpötilassa. Näyte 4 säilytettiin pussissaan jääkaapissa. Näytteet punnittiin myös kuivina. Niiden massat ovat taulukossa 6. TAULUKKO 6. Näytteiden massat Massa (g), tuore Massa (g), kuiva Näyte 1 527,8 133,4 Näyte 2 644,4 163,7 Näyte 3 555,0 126,4 Näyte 4 784,8 - Näyte 5 849,8 201,6 Näyte 6 803,8 200,4 3.1 Kosteuspitoisuus Kuivakäymäläkompostin kosteuspitoisuus määritettiin tuoreesta ja kuivatusta kompostista. Analyysin tulokset ovat taulukossa 7. TAULUKKO 7. Kuivakäymäläkompostin kosteuspitoisuus Kosteuspitoisuus (%), tuore Näyte 1 64,38 Näyte 1 80,39 Näyte 4 70,28

11 Keskiarvo 71,7 3.2 ph-määritys ph määritettiin standardin SFS EN 15933 mukaan tuoreesta näytteestä, josta otettiin kaksi rinnakkaisnäytettä. Tulos on taulukossa 8. TAULUKKO 8. Kuivakäymäläkompostin ph ph Näyte 4 4,72 Näyte 4 4,69 Keskiarvo 4,7 3.3. Märkäpoltto Fosfori- ja AAS-määrityksissä näytteiden tulee olla liukoisessa muodossa, minkä vuoksi kuivakäymäläkompostinäytteet esikäsiteltiin märkäpolttamalla. Sitä varten näytteet punnittiin, massat ovat taulukossa 9. TAULUKKO 9. Näytteiden massat Massa (g) Näyte 1 2,94 Näyte 2 2,84 Näyte 3 2,89 Näyte 5 2,85 Näyte 6 2,84 Näytteet märkäpoltettiin muuten standardin SFS-EN 16174 ohjeistuksen mukaan, mutta absorptioastiaa ei käytetty ja keittoaika oli kahden tunnin sijaan yksi tunti. Ennen keittämistä näytteitä seisotettiin yön yli. Näytteitä oli viisi ja lisäksi yksi nollanäyte. Muilla näytteillä oli erilainen kuumennin kuin nollalla, jonka kuumentimessa ei ollut säätömahdollisuutta. Siksi nollanäyte kiehui koko ajan kovempaa kuin muut. Näytteen 1

12 kohdalla käytettiin paluujäähdyttäjää, joka jäähdytti tehokkaammin kuin muilla näytteillä käytössä olleet normaalit jäähdyttäjät. 3.4 Typen määritys Kuivakäymäläkompostin sisältämä typpi määritettiin Kjeldahl-menetelmällä. Näytteitä oli viisi. Lisäksi analysoitiin kaksi nollanäytettä. 3.5 Fosforin määritys Fosfori määritettiin fotometrisesti märkäpoltetusta nollanäytteestä sekä näytteistä 3 ja 6, jotka laimennettiin 1:100. Molemmista näytteistä analysoitiin kolme rinnakkaista. 3.6 AAS-määritykset (K, Ca, Mg, Mn ja Zn) Kuivakäymäläkompostin sisältämien muiden ravinteiden pitoisuudet määritettiin liekki- AAS:lla soveltaen standardia CEN/TS 16188. AAS-analyyseissä tutkittiin märkäpoltettu nollanäyte ja näytteet 3 ja 6, jotka suodatettiin. Kaliumia varten näytteet laimennettiin 1:100 ja muita alkuaineita varten 1:150.

13 4 TULOSTEN KÄSITTELY 4.1 Typpipitoisuus Titrauksen tulokset ovat taulukossa 10. TAULUKKO 10. Titrantin kulumat ja näytteiden massat Titrantin (H 2 SO 4 ) kulutus Massa (g) (ml) Nollanäyte 0,092 Näyte 1 1,494 1,00 Näyte 2 2,598 1,03 Näyte 3 2,260 0,93 Näyte 5 1,990 0,91 Näyte 6 2,062 0,90 Näytteen 1 typpipitoisuus laskettiin yhtälön 1 avulla. % N =! 1,494 ml 0,092 ml 0,25!"# 2 14,01!!"# 100 0,98 % 1,00 g 1000 Muiden näytteiden typpipitoisuudet laskettiin vastaavasti ja tulokset ovat taulukossa 11. TAULUKKO 11. Kuivakäymäläkompostinäytteiden typpipitoisuudet Typpipitoisuus (%) Näyte 1 0,98 Näyte 2 1,70 Näyte 3 1,63 Näyte 5 1,46 Näyte 6 1,53 Keskiarvo 1,5

14 4.2 Fosforipitoisuus HACH-spektrofotometrillä mitattujen näyteliuosten fosforipitoisuudet ovat taulukossa 12. TAULUKKO 12. Fosforipitoisuudet näyteliuoksissa Pitoisuus (mg/l) Nollanäyte 0,00 Näyte 3 1,06 Näyte 3 1,07 Näyte 3 1,08 Näyte 6 0,973 Näyte 6 0,998 Näyte 6 0,992 Fosforin osuus näytteessä 3 laskettiin yhtälön 2 avulla. w! =!" 1,07 0,00!" 100 0,1 l!! 2,8887 10!! 3700 mg/kg kg Näytteen 6 tulos laskettiin samalla tavalla. Tulokset ovat taulukossa 13. TAULUKKO 13. Fosforin osuus kuivakäymäläkompostinäytteistä Massaosuus mg/kg % Näyte 3 3700 0,37 Näyte 6 3500 0,35 Keskiarvo 3600 0,4 4.3. Kaliumpitoisuus AAS:lla analysoitujen näyteliuosten kaliumpitoisuudet ovat taulukossa 14.

15 TAULUKKO 14. Kaliumpitoisuudet näyteliuoksissa Pitoisuus (mg/l) Nollanäyte 0,0980 Näyte 3 1,8887 Näyte 6 1,9609 Laskettiin yhtälön 2 avulla kaliumin osuus näytteessä 3. w! =!" 1,8887 0,0980!" 100 0,1 l!! 2,8887 10!! 6200 mg/kg kg Näytteen 6 tulos laskettiin samalla tavalla. Tulokset ovat taulukossa 15. TAULUKKO 15. Kaliumin osuus kuivakäymäläkompostinäytteistä Massaosuus mg/kg % Näyte 3 6200 0,62 Näyte 6 6600 0,66 Keskiarvo 6400 0,6 4.4. Muut ravinteet Kalsiumin, magnesiumin, mangaanin ja sinkin pitoisuudet näyteliuoksissa ovat taulukossa 16. TAULUKKO 16. Muiden ravinteiden pitoisuudet näyteliuoksissa Pitoisuus (mg/l) Ca Mg Mn Zn Nollanäyte 0,1822 0,0428 0,0000 0,0104 Näyte 3 1,3550 0,3389 0,0171 0,0266 Näyte 6 1,4038 0,3461 0,0146 0,0322 Muiden ravinteiden osuudet näytteissä laskettiin samalla tavalla kuin kaliumin osuus yhtälöllä 2. Tulokset ovat taulukossa 17.

16 TAULUKKO 17. Muiden ravinteiden osuudet kuivakäymäläkompostinäytteistä Massaosuus Ca Mg Mn Zn mg/kg % mg/kg % mg/kg % mg/kg % Näyte 3 6100 0,61 1500 0,15 90 0,009 80 0,008 Näyte 6 6500 0,65 1600 0,16 80 0,008 115 0,011 5 Keskiarvo 6300 0,6 1550 0,2 85 0,01 98 0,01

17 5 POHDINTA Hajonta näytteiden välillä kosteuspitoisuuden määrityksessä saattaa johtua siitä, että laite mittaa pitoisuuden pienestä määrästä näytettä ja jos siinä on ollut esimerkiksi kuiviketta mukana, se on voinut vaikuttaa tulokseen. Märkäpoltto on voinut vaikuttaa fosfori- ja AAS-määritysten tuloksiin, koska jäähdyttäjät eivät välttämättä ole olleet riittävän tehokkaita. Tällöin osa näytteiden sisältämistä aineista on saattanut vapautua kaasuna keiton aikana. Kaiken kaikkiaan tulokset ovat suuntaa-antavia, sillä laboratorio ja määrityksissä käytetyt menetelmät eivät ole akkreditoituja. Lannoitelaki vaatii, että lannoitevalmisteissa on pääravinteita oltava yhteensä vähintään 3,0 %. Dodo ry:n kuivakäymälän kompostissa typpeä, kaliumia ja fosforia on 2,5 % eli määrä ei täyty. Verrattaessa Dodo ry:n kompostia Pirkanmaan jätehuollon ravinnekompostiin huomataan, että typpeä ja kaliumia Dodo ry:n kompostissa on enemmän, fosforia taas vähemmän. Taulukossa 18 on Dodo ry:n ja Pirkanmaan jätehuollon kompostien pääravinnemäärät. TAULUKKO 18. Kompostien pääravinteiden määrä Dodo ry:n kuivakäymälän komposti (mg/kg) Pirkanmaan jätehuollon ravinnekomposti (mg/kg) Typpi 14 600 7 400 Fosfori 3 600 10 800 Kalium 6 400 5 400 Dodo ry:n kompostissa fosforin määrä on siis huomattavasti pienempi kuin Pirkanmaan jätehuollon ravinnekompostissa. Pirkanmaan jätehuollon ravinnekomposti on jätevedenpuhdistuksesta tulevaa jätettä. Ravinnekompostin fosfori tulee pääosin vedenpuhdistusprosessista. Tästä johtuen Dodo ry:n kuivakäymälän kompostin fosfori on luultavasti paremmin liukenevaa eli paremmin kasvien käytettävissä. Jotta Dodo ry:n komposti täyttäisi lannoitelaissa olevan kolmen prosentin rajan, täytyisi fosforin ja/tai muiden pääravinteiden määrää nostaa jollain tavalla. Yksi vaihtoehto voisi olla lisätä

erilleen kerättyä virtsaa kompostiin, mutta tällöin virtsan ravinnepitoisuudet tulisi ensin tutkia. 18 Lannoitelaissa on annettu alimmaismäärät hivenravinteille. Kun hivenravinteen määrä ylittää alimmaismäärän, voidaan se ilmoittaa ainesosaksi. Dodo ry:n kompostissa nämä alimmaismäärät täyttyvät tutkittujen aineiden osalta mangaanilla ja sinkillä. Sinkille on myös annettu maksimiarvo, joka ei ylity. Tutkitussa kompostissa ph oli alhainen. Tämä voi johtua muun muassa ulosteen sekaan laitetusta kuivikkeesta, joka sisältää paljon luonnostaan hapanta männyn kuorta. ph:ta voidaan kuitenkin nostaa kalkituksella. Aiemmin tehdyissä tutkimuksissa kompostin mikrobiologinen laatu on täyttänyt lannoitevalmisteasetuksen vaatimukset, mikäli sitä on säilytetty WHO:n ohjeiden mukaisesti. WHO on siis määritellyt, että ulostetta sisältävää lietettä ja kuonaeritteitä (virtsa, uloste) on ennen käyttöä säilöttävä puolestatoista kahteen vuotta, kun lämpötila on 2-20 C. Jos lämpötila on 20-35 C, vuosi riittää säilytysajaksi. Mitä korkeampi lämpötila, sitä nopeammin muun muassa bakteerit kuolevat. Kompostointi (lämpötila yli 50 C) lyhentää aikaa entisestään, mutta tällöin pitää varmistua siitä, että lämpötila pysyy vaaditulla tasolla koko ajan. (WHO 2006.) Dodo ry:n kuivakäymäläkomposti on WHO:n ohjeiden mukaan säilytettyä eli todennäköistä on, että sen mikrobiologinen laatu on vaatimusten mukaista. Mikäli asia on näin, se sopii lannoitevalmisteraaka-aineeksi. Siitä olisi myös maanparannusaineeksi. Maanparannusaineilla ei ole niin tiukkoja raja-arvoja ravinteiden määrän suhteen kuin orgaanisilla lannoitevalmisteilla, joten kompostia ei tarvitsisi parantaa, vaan sitä voitaisiin myydä sellaisenaan.

19 LÄHTEET Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 86/278/ETY. Farmit Website Oy 1999. Farmit. Luettu 9.4.2014. www.farmit.net Hach-Lange 2013. Working procedure: LCK349 Phosphorus total / Phosphate ortho. Hoegger R. 1998. Büchi Training papers. Nitrogen determination according to Kjeldahl. Büchi Labortechnik AG. Kasvinsuojeluseura ry 2014. Muiden kasvien tasapainoinen kasvinsuojelu: Ravinteet. Luettu 10.4.2014. www.kasvinsuojeluseura.fi Kiertokapula Oy 2011. Oppaat kotitalouksille: Kuivakäymälän hankinta ja käyttö. Luettu 10.4.2014. www.kiertokapula.fi Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 24/11. Lannoitevalmistelaki 29.6.2006/539. Opetushallitus 2014. Analyysimenetelmät: Atomiabsorptiospektrometria. Luettu 13.4.2014. http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/laboratorio/ Piisilä, S. 2007. Nutrient contents in growing medium of barley and carrot fertilised with septic tank sludge, urine and composted faeces. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Pirkanmaan jätehuolto 2013. Luettu 28.4.2014. http://www.pirkanmaanjatehuolto.fi/hinnat/multahinnat Standardi CEN/TS 16188. Sludge, treated biowaste and soil. Determination of elements in aqua regia nad nitric acid digests. Flame atomic absorption spectrometry method (FAAS). 2012. Standardi SFS-EN 15933. Sludge, treated biowaste and soil. Determination of ph. 2012. Standardi SFS-EN 16174. Sludge, treated biowaste and soil. Digestion of aqua regia soluble fractions of elements. 2012. Vihanto J. 2007. Ympäristökemia. Kurssimateriaali. Syyslukukausi 2008.Turun ammattikorkeakoulu. Turku. VWR 2014. Tuotteet. Ympäristö: Kjeldahl. Luettu 10.4.2014. https://fi.vwr.com WHO 2006. Guidelines for the safe use of wastewater, excreta and greywater. Volume 4: Excreta and greywater use in agriculture. Luettu: 9.5.2014. http://www.who.int/water_sanitation_health/wastewater/gsuweg4/en/