Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto
Työpaikkakohtainen strategia Yksilökohtainen työkyvyn hallinta ja ylläpito Työpaikan suunnitelma järjestelmästä, jolla työkykyasioita työpaikalla hoidetaan (mm. sairauslomalta palaamiseen liittyvät kysymykset) - ehkäisevät periaatteet - yhteiset selkeät tavoitteet - johdon, eri organisaatioiden ja vastuuhlöiden tehtävät Yksilölliset, kuhunkin tilanteeseen sovitetut toimet työntekijän työkyvyn tueksi: - henkilökohtainen ohjaus, tuki - ergonomiset kysymykset, työolosuhteet - työjärjestelyt - terveelliset elintavat - työkokeilut, tehtävien vaihto, työn vaihto - koordinointi jne. Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto 2014
joukko käytäntöjä, joiden avulla pyritään minimoimaan erilaisten työssä havaittavien vammojen ja terveysongelmien haittavaikutukset (hunt 2009) tarkoituksena on keskeyttää vamman tai sairauden ja sen haittojen eteneminen sillä pyritään varhaiseen väliintuloon mahdollisimman pian haittojen ilmenemisen jälkeen ja käyttäen monialaisia kuntoutuspalveluja ylläpitämään niiden työntekijöiden suhdetta työpaikkaan, jotka ovat vaarassa menettää työnsä (Hunt 2009; Akabas et al 1992) Tyky-toiminnan tasot 2 ja 3
Taso 1: kaikille suunnatut toimet Taso 2: oireileville yksilöille tai yhteisöille suunnatut toimet (uupumus; toistuvat sairauspoissaolot; ei vielä selvää työkyvyn alentumaa; varhaiskuntoutuksellinen toiminta) Taso 3: työntekijöille, joilla työkyvyttömyyden uhka tai selvästi alentunut työkyky (korjaava kuntoutus)
1) tarpeiden selvittäminen yhdessä työntekijän kanssa; uhkaa aiheuttavien tekijöiden tutkiminen (yksilö; työympäristö; työorganisaatio; ulkopuoliset tekijät) 2) yksilö- ja ryhmämuotoiset terapeuttiset toimenpiteet (lääkinnälliset, psykologiset) 3) ohjaus, neuvonta (oman työn ja ajankäytön hallinta, valmiudet; työkäyttäytyminen, omien toiminta- ja reaktiotapojen havaitseminen ja muuttaminen; elintavat ja terveyskäyttäytyminen) 4) esimiestoiminta (ikäjohtaminen, erilaisuuden johtaminen) 5) työkokeilu, työpaikkakokeilu, työhönvalmennus 6) täydentävä koulutus, suunnattu työpaikkakoulutus; ammatillinen uudelleenkoulutus 7) muutos omassa työssä (uusi työala tai tehtävä; työolojen muutos; työprosessin/ sisällön muutos; työtapojen muutos) 8) työrganisaation työn tai työhyvinvoinnin kehittäminen (muutos työssä ja työn toteuttamisen tavoissa, työyhteisössä) 9) sosiaalisten/taloudellisten/toimeentulokysymysten ratkominen
Työnantajan ja työntekijäpuolen yhteistyö Esimiesten tärkeä rooli (koulutustarpeita?) Varhainen ja säännöllinen kontakti sairauslomalla olevaan työntekijään Viralliset työhönpaluusuunnitelmat ja prosessit Terveyspalvelujen saatavilla olo (ohjaus niihin) Työjärjestelyjen mahdollisuus tarvittaessa (Waddell: tehokkaampia kuin toimintakykyinterventiot) Kuntoutusohjauksen mahdollisuus tarv. Ulkopuolisten järjestelmien (Kela, työeläkelaitokset) kustantamien kuntoutusohjelmien mahdollisuus tarvittaessa Vrt. Waddell et al. 2008
Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto 2014
Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Ammatillinen kuntoutus ja työhönpaluu on tehokkaampaa, jos toiminta tapahtuu läheisessä yhteistyössä työpaikkaan (***) Kuntoutus on integroitava yrityksen työhyvinvointi- ja työsuojelusuunnitelmiin (#) Erilaisten työjärjestelyjen käyttö vähentää sairauspäivien määrää ja lisää sairauslomalta työhön paluun todennäköisyyttä (***) Työkyvyn huolto (disability management) on kustannustehokasta ja voi vähentää sairauspäiviä 20 60 % (***) Waddell et al. 2008
Toimenpiteiden tarpeen varhainen havaitseminen ja reagointi ennen pitkiä sairauslomia Tilannearvion tekeminen työhön paluun mahdollisuuksista ja sen edellyttämistä toimenpiteistä mahdollisimman varhain sairauden tai vammautumisen jälkeen, ts. sairausloman aikana Lähtökohtana välttää sairaan roolin ja eläkeorientaation syntymistä Ikuisuuskysymys: kokeiluprojekteja suomalaisilla työpaikoilla v. 1978 2011 kuntoutustavoitteisen toiminnan varhaisesta käynnistämisestä
Medikalisaatio voi olla haitallista ja aiheuttaa ns. iatrogeenistä vajaakuntoisuutta (#) Mitä pidempään sairausloma kestää, sitä pienempi on työhönpaluun todennäköisyys ja sitä suuremmat esteet ammatilliselle kuntoutukselle (***) Varhainen interventio (yksinkertaiset ja edelliset terveys- ja työpaikkainterventiot) on tehokasta (***) Aikainen ja jatkuva kontakti työntekijän ja työpaikan välillä sekä kontakti työpaikan ja työterveyshuollon välillä vähentää sairauslomapäiviä (***) Waddell et al. 2008
voisi lääkärit tänä päivänä kuunnella enemmän potilasta, niin olisi voinut minunkin vaivani selvitä aiemmin, ja kuntoutus olisi voitu aloittaa vuosia sitten, enkä olisi välttämättä aloittanut sitä työtä missä selkä sitten lopullisesti hajosi. Eli lähinnä jos lääkärit buranan määräämisen sijasta tutkisivat kunnolla, ei niin monen tarvitsisi joutua kuntoutukseen. (Työeläkekuntoutuksen asiakas Työeläkekuntoutuksen toimivuus -tutkimuksessa, Härkäpää ym. 2011)
mitä pidempi aika odotellessa kuluu sitä enemmän eläkeajatukset alkavat vallata alaa sitä enemmän motivaatio työhön ja rohkeus osallistua erilaisiin toimiin alentuvat sitä enemmän nousee esiin itsetunnon ja itsearvostuksen ongelmia Sairausloma on yksi, mutta ei ainoa intervention tarpeellisuuden indikaattori
Huolimatta työpaikan työhyvinvointiohjelmista ja työterveyshuollosta osa työntekijöistä tarvitsee enemmän ammatillista tukea (ehkä 5 10 %). Ammatillisen kuntoutuksen asemesta ohjaudutaan usein erikoissairaanhoidon tutkimuksiin, mikä viivästyttää ammatillista interventiota Tarvitaan terveydenhuollon ja ammatillisen kuntoutuksen yhteistyötä Suunnitellut ammatillisen kuntoutuksen interventiot ovat tehokkaita erityisesti ennen pitkää sairauslomaa (yli 6 kk) (***)
prosessi, jonka avulla ihmiset, joiden työkyky on vamman tai sairauden kautta uhattuna, voidaan auttaa kykeneviksi saamaan työtä, säilyttämään työnsä tai palaamaan siihen kokonaisuus aktiivisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat ihmisiin joilla on terveyteen liittyviä suoriutumisesteitä ja jotka auttavat heitä käyttämään mahdollisuuksiaan hyväksi parempien työtulosten saavuttamiseksi Irving et al. 2004
Työterveyshuollossa? Työpaikalla? Ergonominen suunnittelu? Työtehtävien suunnittelu? Ulkopuolinen asiantuntija, joka hoitaa ohjaavia ja tukevia tehtäviä? Lääkärin ja työterveyshoitajan roolit ohjauksessa?
Kukaan ei ota vastuuta, vaan heitetään paikasta toiseen eikä mitään tapahdu. Täytyy itse olla hyvin aktiivinen että asiat etenee, tuntuu välillä että kukaan ei tiedä mitään. Soita sinne ja täytä tämä ja tuo. Asiat etenee tosi hitaasti välillä. Miksi asioiden käsittely on niin hidasta, paperit ns. seisovat lääkärin pöydällä useita kuukausia ( ). (Työeläkekuntoutuksen asiakas)
Työelämä erittäin tärkeä (69 %) tai tärkeä (20 %) tavoite Työkyvyttömyyden toteaminen tai eläke erittäin tärkeä (18 %) tai tärkeä (17 %) tavoite Paljon myös muita tavoitteita, mm. parempi fyysinen tai psyykkinen hyvinvointi ja työyhteisön ilmapiirin paraneminen Työelämämotivaatio (kontekstuaalinen): vahva, ongelmaton (61 %) ambivalentti, ongelmallinen (28 %) ei motivaatiota (11 %) Motivoitunut työeläkekuntoutukseen (situationaalinen): hyvin motivoitunut (56 %) melko motivoitunut (32 %) tuskin lainkaan motivoitunut (12 %) (Härkäpää ym., 2014) Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Ihminen rakentaa elämänkulkuaan ja tekee valintoja erilaisia mahdollisuuksia antavissa ja rajoja asettavissa olosuhteissa ja ympäristöissä. Haluaminen (motivaatio) on sidoksissa koettuun pystyvyyteen ja koettuihin mahdollisuuksiin. (Berglind & Gerner, 2002.) Kykenee, pystyy Haluaa Uskoo olevan mahdollista Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Mitä ihminen haluaa, ei ole erillinen mielipide, vaan yhteydessä koettuihin mahdollisuuksiin ja koettuun pystyvyyteen Hyvin harva sanoo EN HALUA ilman, että sen taustalla on koettuja esteitä Toisaalta monet ovat hyvin epävarmoja ja ambivalentteja tavoitteidensa suhteen. Koetut esteet eivät aina ole realistisia osalla asiakkaista voi olla epäonnistuneiden yritysten takia liian negatiivinen kuva kyvyistään ja mahdollisuuksistaan. Kuntoutustyön tehtävänä on yhdessä asiakkaan kanssa selvittää, mitkä ovat hänen preferenssinsä ja millaisin keinoin hän voisi päästä eteenpäin. Ammatillisessa kuntoutuksessa se ei voi tapahtua ilman kosketusta työelämään. Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Uskoo mahdollisuutensa saada sopivaa työtä huonoiksi (***) Koettu pystyvyys on heikko (***) Aikaisemmassa työssä paljon psykososiaalisia ongelmia (***) Aikaisemmassa työssä paljon erilaisia epävarmuustekijöitä (***) Ns. institutionaalinen luottamus (usko oikeudenmukaiseen kohteluun yhteiskunnassa) heikko (***) Oma/perheen talous heikohko, joutuu tinkimään kuluissa (***) Vanhemmat ikäryhmät; peruskoulutus alle 12 vuotta; fyysinen työ Alkanut orientoitua eläkkeelle, orientaatioiden ambivalenssi, kokee terveydentilansa huonoksi (Härkäpää ym., 2014) Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Edellyttää muun muassa, että tulevaisuuden perspektiivit voidaan kuntoutusprosessin yhteydessä hahmottaa uudella tavalla Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Kuntoutujan osallistuminen palvelutarpeiden määrittelyyn Vaihtoehtojen olemassaolo palveluja valittaessa (valinnan mahdollisuus) Riittävä tiedon ja tuen saaminen Kuntoutujan mahdollisuus osallistua kuntoutuspoliittiseen toimintaan (myös yksi valtaistumisen ilmenemismuoto) (Kosciulek 1999) Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
selvässä yhteydessä siihen: oliko asiakas osallistunut suunnitelman laatimiseen (80 % merkittävästi) vastasiko suunnitelma asiakkaan toiveita (hyvin 59 %, huonosti 18 %) kokiko asiakas, että hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa kuntoutusprosessiin (erittäin hyvin 22 %, huonosti 18 %) (Härkäpää ym., 2012) Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
asiakas oli motivoitunut osallistumaan kuntoutukseen kuntoutuksen koettiin käynnistyneen sopivaan aikaan, ei ainakaan liian aikaisin (useimmilla se käynnistyi liian myöhään, osalla liian aikaisin) suunnitelma vastasi hyvin toiveita asiakas osallistui itse merkittävästi suunnitteluun asiakkaalla oli mahdollisuus vaikuttaa kuntoutusprosessiin suunnitelma sisälsi ammatillista koulutusta, mutta ei kuntoutustutkimusta asiakas koki saaneensa prosessin aikana tukea esimieheltä ja työpaikan johdolta työterveyshuollolta eläkelaitoksen kuntoutusneuvojalta (Järvikoski ym., 2012) Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto, 2014
esimiehen rooli/sovitut käytännöt: yhteyden säilyttäminen sairausloman aikana, sovitulla tavalla sairausloman tarpeesta keskustelu, tarkka harkinta paluun tukemisen yksilölliset keinot kuntoutussuunnittelija tai työpaikkasuunnittelija tukena alkuvaiheen jatkuva tuki toimintamallien kehittelyä (esim. yhteydenotoista sopiminen sairausloman ajalle; työhönpaluun organisointi; Sirkku Kivistö/TTL; useat projektit/ Kuntoutussäätiö)
Kaisu on työskennellyt vanhusten kotipalvelussa, joutunut masennuksen ja uupumuksen vuoksi sairauslomalle ja kuntoutustuelle masennusjaksot toistuneet useamman kerran, viimeksi ollut poissa työstä pian vuoden, ja työhönpaluu tuntuu erittäin haasteelliselta työterveyshuollon yhteydenotto (ulkopuolisen organisaation) kuntoutusneuvojaan
nykyisen työn aiheuttama stressi masennuksen yhtenä syytekijänä (vanhusten ongelmat jatkuvasti mielessä) työhönpaluumahdollisuuksia etsittävä muualta konkreettisena ongelmana kotoa lähtemisen vaikeudet suunnitelmien tekemisen ja päätöksenteon ongelmat
ryhmään tulon vaikeudet; aluksi kotoa noutaminen (kuntoutusneuvojan toimintatapana ulos toimistosta yhteiskuntaan) neljän hengen ryhmä (10 kertaa 3 kk:n aikana) ryhmän antama keskustelutuki (kuntoutusneuvojan ohjauksella) osoittautui hyödylliseksi ryhmän aikana verkostotyötä työnantajan, työterveyshuollon, psykiatrian poliklinikan ja sosiaalitoimen kanssa: verkosto tukemaan kaisun työhön paluuta. työhönpaluun suunnitelma selkiytyi tänä aikana, ja työkokeilupaikka löydettiin hammashoidon ajanvarauksesta (työstä aikaisempaa kokemusta)