KIKA412 Terapeuttinen kirjoittaminen Karoliina Maanmieli Jyväskylän avoin yliopisto
Platon sanasta ja runoudesta Logos (puhuttu sana, järki, ajatus) saattaa keskenään sopusointuun (harmoniaan) tunteet, kuvitelmat, yllykkeet, ajatukset, tiedot ja arvostukset. Runous (poiesis) on irrationaalinen tie totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen, vaihtoehto rationaaliselle filosofialle, joskin huonompi. Totuuden, kauneuden ja hyvyyden rakkaus säestää viisauden etsintää, mutta emme koskaan tiedä varmasti, olemmeko saavuttaneet viisauden. Totuuden palvelu (therapeia) sanojen avulla jatkuu.
Antiikin sanaterapiasta (Ihanus) Aristoteles Sanojen terapeuttisessa käytössä oikea hetki (kairos) on olennaista. Oikeaan aikaan lausutuilla sanoilla on suuri merkitys, kunhan samalla otetaan huomioon kuulijan (potilaan) taipumus (diathesis) ja ethos (luonne). Klassisen retoriikan mukaan kuulijoita liikuttavat sekä ethos (puhuja havaitaan luotettavaksi) että pathos (kuulijoiden omat suopeat passiot). Topos on risteys, hakupaikka ( hakukone ), jossa mahdollinen idea tai perustelu tulee esiin. Topiikka tekee piilevän tiedon ilmeneväksi. Topiikka on myös menetelmä, jolla voidaan löytää sopiva perustelu mille tahansa aiheelle. Poetiikassa kauneudella on intiimi yhteys ihmetyksen kokemiseen ( ihmetys vireyttää aivoja). Itsen uudelleen jäsentäminen merkitsee katarssia (puhdistumista).
Kirjallisuusterapian historiaa ja kehitystä Termi bibliotherapy (Samuel Crothers, 1916). Poetry therapy tulee käyttöön laajemmalti 1960-luvulla. Ensimmäiset empiiriset tutkimukset kirjallisuusterapiasta hoitomuotona 1930-luvulla Yhdysvalloissa. Ensimmäinen väitöskirja alalta 1949 Yhdysvalloissa (Caroline Shrodes). Runoterapian (poetry therapy) pioneerit: farmaseutti asianajaja ja runoilija Eli Greifer (1902-1966) ja psykiatri Jack J. Leedy (1921-2004), jotka tekivät yhteistyötä 1950- luvun lopulta lähtien New Yorkissa. Greifer oli perustanut parantavan runon gallerian Greenwich Villageen jo 1920-luvun lopulla.
Kirjallisuusterapian historiaa ja kehitystä Leedy toimitti kaksi varhaista teosta Poetry therapy (1969) ja Poetry the healer (1973); yhdistetty teokseen Poetry as healer (1985). Leedy perusti 1969 yhdistyksen ( Association for Poetry Therapy ), vuodesta 1987 National Association for Poetry Therapy (NAPT). Muita pioneereja Yhdysvalloissa: Arleen McCarty Hynes, Arthur Lerner, Rhea Joyce Rubin, Morris Morrison, Molly Harrower, Gilbert Schloss ja Nicholas Mazza. NAPT on julkaissut vuodesta 1987 lehteä, (Journal of Poetry Therapy) päätoimittaja Nicholas Mazza.
NAPT (The National Association of Poetry Therapy): Poetry therapy = - runouden tai muun kirjallisuuden käyttämiseksi hoidollisessa tarkoituksessa tai henkilökohtaisen kasvun edistämisessä. - bibliotherapyn erityinen muoto, jolle on ominaista poeettisten keinojen, kuten metaforan käyttö. - sisältää käsitteet bibliotherapy (kirjallisuuden interaktiivinen käyttö) ja journal therapy (omaelämäkerrallinen reflektiivinen kirjoittaminen). - bibliotherapyn käsitteessä painotus enemmän lukemisella, poetry therapy keskittyy runouteen ja kielen poeettisuuteen. (NAPT website)
Kirjallisuusterapian historiaa ja kehitystä Nykyisiä vaikuttajia Isossa-Britanniassa: Gillie Bolton, Celia Hunt, Fiona Sampson. Lapidus Isossa-Britanniassa Japanissa perinteisiin runomuotoihin pohjautuvia terapioita Sairaalakirjastoissa lukupiirejä Suomessa 1950-luvulla, ensimmäiset runoterapiaryhmät 1978. Suomessa perustettiin alan ensimmäinen eurooppalainen yhdistys (Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys) 1981. Saksassa vastaava yhdistys vuodesta 1984. Itä-Euroopassa (Liettua, Unkari) alan tutkimustoimintaa ja kliinisiä sovelluksia. Ensimmäinen täydennyskoulutus alalta Suomessa 1989-1991. Sen jälkeen useita koulutuksia. Kirjallisuusterapia-lehti ilmestynyt vuodesta 1993.
Kirjallisuusterapian toteuttaminen Kirjallisuusterapiaksi tulisi nimittää vain vuorovaikutuksellista, ohjattua työskentelyä (McCarty Hynes ja Hynes-Berry 1994). Kirjallisuusterapia ei ole psykoterapian muoto, mutta sillä (kuten kirjoittamisella muutenkin) on samankaltaisia vaikutuksia kuin psykoterapialla. Kirjallisuusterapia voidaan hahmottaa itsenäisenä terapiana tai muita hoitomuotoja täydentävänä, integratiivisena terapiamuotona (Ihanus 2012, 305.) Käytetään yleisimmin ryhmämuotoisena terapiana, mutta soveltuu myös yksilöterapian välineeksi. Voidaan käyttää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä ja monella tasolla tai alueella. Esim. toiminnallinen/ tukea antava/ kehittävä työskentely (Härkönen 1984, 98 114) tai kliininen tai psykoterapeuttinen/ kehityksellinen/ pedagoginen alue (Ihanus 2009, 20)
Kirjoittaminen ja henkilökohtainen kehitys (Sampson & Hunt 1998, 201) Kirjallinen tai produktisuuntautunut työskentely itsetutkiskelu kirjallisen teoksen luomiseksi Kirjoittava tai prosessisuuntautunut työskentely itseapu-kirjoittaminen Terapeuttinen (vuorovaikutuksellinen) työskentely, johon sisältyy kirjoittaminen, itsen reflektointi, suhteuttaminen ja (kon)tekstualisointi ammatillinen reflektiivinen käytäntö hoito- ja hoivatyössä sekä ohjannassa ja neuvonnassa terapiamuodot, kuten kirjallisuus-/runoterapia ja narratiivinen terapia
Juhani Ihanus (toim.): Altaalla 2014 (juhlakirja); Vapauttava kieli 2010; Sanat että hoitaisimme 2009; Järjen äänestä minäkertomuksiin 2005; Koskettavat tarinat. Johdantoa kirjallisuusterapiaan 2002; Vaieta vai sanoa. Kirjallisuusterapia kasvutyössä 1995; Toinen. Kirjoituksia psyykestä, halusta ja taiteesta 1995; Päiväkirjasta hypermediaan 1991; Kantavat sanat 1989; Sanojen liikkeitä 1985. Silja Mäki & Pirkko Arvola (toim.) Satu kantaa lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 1. 2009, Tarina tukee lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2. 2009. Silja Mäki & Terhikki Linnainmaa: Hoitavat sanat 2005. Opas kirjallisuusterapiaan (myös pokkariversio Hoivasanat. Kirjallisuusterapiaopas 2008) Eeva Reinilä: Kirjoituksia itselle. Terapeuttinen päiväkirjaprosessi 2011. Heli Hulmi: Saattaen vaihdettava. Vapaudu kirjoittamalla 2010. Hanna-Maria Vahala: Elämän kevät. Luovuuden kautta kasvuun 2003. Cathy A. Machioldi (toim.): Ilmaisuterapiat 2011. Suomessa julkaistuja / suomeksi käännettyjä kirjallisuusterapiaa käsitteleviä teoksia Hulmi, H. 2010 Saattaen vaihdettava. Vapaudu kirjoittamalla, 2012 Kuoleman horisontti ja kirjoitus. Helsinki: KVS. Myös monissa luovan kirjoittamisen oppaissa (mm. Julia Cameron, Natalie Goldberg) on kirjallisuusterapiaan sopivia tehtäviä. Myös omaelämäkertakirjoittamista, tarinallisia/taidelähtöisiä menetelmiä sekä narratiivista terapiaa käsittelevät kirjat sivuavat samoja aiheita.
Juhani Ihanus:Kirjallisuuden kymmenen suurta I-funktiota elämäntaidon kehittämisessä Innoitus (inspiraatio) Imaginaatio (mielikuvitus) Intuitio (äkillinen oivallus) Ihmettely (kirjallisuuden kielellä ihminen tutkii omaa hämmästystään, mikä vireyttää aivoja) Identiteetti (kirjallisuuden avulla voi rakentaa itseä) Ideaali (ihanteiden ja mahdollisten maailmoiden näyttämö) Innovaatio (luova kekseliäisyys) Integraatio (eheyttäminen, yhdistäminen) Illuusio ( ikään kuin -tila) Ilahtuminen (positiiviset tunnetilat)
Tehtävä Kirjoita I-runo, jossa käytät ainoastaan i:llä alkavia sanoja Integroi mukaan Ihanuksen I-sanoja Keskustellaan tehtävän herättämistä tunteista ja ajatuksista Mitkä Ihanuksen luettelemista funktioista toteutuivat tehtävässä omalla kohdallasi? Entä jos kyseessä olisi ollut varsinainen terapiaryhmä?
Kirjallisuusterapeuttinen tila (Ihanus) (jossa diskurssi/keskustelu juoksee osallistujien välillä) Kirjoitettu sana, osallistujien reseptiivinen suhde kieleen ( lukemisterapia ) Puhuttu sana, osallistujien reseptiivinen suhde kieleen (suullinen traditio, puhekieli, murteet) Kirjoitettu sana, osallistujien ekspressiivinen suhde kieleen ( kirjoittamisterapia ) Puhuttu sana, osallistujien ekspressiivinen suhde kieleen (improvisaatio, seremonia, draama)
Muutosmalleja kirjallisuusterapiassa Olennaista kosketuksen saaminen tunteisiin,muistoihin, uniin, unelmiin, sanataiteen ja reflektiivisten käytäntöjen avulla Transformatiivinen kirjoittaminen (lukeminen, puhuminen) ja oppiminen yhdistettynä vastavuoroiseen merkitysten pohdintaan ryhmässä tai yksilöterapiassa Tiedostamattoman kerronnallistaminen merkitsee sen muuntamista
Muutosmalleja kirjallisuusterapiassa Tuntemalla tietäminen, tietämällä tunteminen Yhteisesti rakentuva ymmärrys Dialogisen ja moniäänisen tiedostamattoman mahdollisuus Toivon ja henkilökohtaisen merkityksellisyyden tunteen herääminen Uuden viestintäväylän ja näkökulmien avautuminen, mahdollisuus reflektiiviseen työskentelyyn, dialogiin ja moniääniseen todellisuuteen
Kirjallisuusterapiaan ovat vaikuttaneet lukuisat eri psykoterapian ja filosofian suuntaukset sekä kirjallisuudentutkimuksen teoria. Toisaalta myös monet muut terapiasuuntaukset ovat ammentaneet aineksia kirjallisuusterapiasta mmnarratiivinen terapia ja kognitiivinen tai kognitiivisanalyyttinen psykoterapia (esim. kognitiivis-analyyttisessa terapiassa käytettävät lähettämättömät kirjeet) (Ihanus 2012, 306).
Kirjallisuusterapian teoriataustasta Kirjallisuusterapeuttinen työskentely yhdistelee esimerkiksi psykoanalyyttisen terapian (freudilainen, jungilainen ja adlerilainen psykoanalyysi) sekä Gestalteli hahmoterapian työskentelytapoja. Psykoanalyysi perustuu henkilökohtaisiin assosiaatioihin, mieli- ja muistikuviin sekä niiden pohjalta rakentuviin tarinoihin (Ihanus 2009, 13-14). Mazzan (2003, 8-10) mukaan kirjallisuusterapian teoreettiset juuret ovat psykoanalyyttisessä perinteessä: Freud näki yhtäläisyyksiä runouden ja psykoanalyysin välillä ne molemmat pyrkivät sisäisen konfliktin ratkaisuun käyttäen esitietoista ja tiedostamatonta materiaalia tunteiden tunnistamisen ja sanallistamisen apuna. Freud ei pitänyt runoutta terapiana vaan uskoi taiteen kumpuavan neuroosista. Freudin artikkeli 1908/1959 The Relation of the Poet to Daydreaming on keskeinen kirjallisuusterapian teoriapohjan kannalta. Siinä missä Freud tarkasteli taidetta patologiselta kannalta, ajatteli Carl Jung taas taidetta enemmän kasvua tukevana elementtinä
Gestalt- eli hahmoterapia Menneisyys on olemassa lähinnä nykyhetkessä palautettujen muistumien ja tulkintojen kautta; tulevaisuus puolestaan ilmenee nykyhetkessä tehtävinä ennakointeina. Uskotaan ihmisen psyykkiseen kehitykseen koko elämänkaaren ajan. Psyykkinen häiriö keskeyttää kasvun ja monet keskeneräisiksi jääneet emotionaaliset tehtävät, kuten rakkauden tai vihan tunteiden puutteellinen käsittely, kaventavat tietoisuuden aluetta. Hahmoterapian käyttämät aktiiviset toiminnalliset työtavat saavat potilaan joutumaan vastakkain defenssimekanismien avulla eristettyjen tietoisuuden puoliensa kanssa. Terapiasuuntauksen luoja Fritz Perls uskoi, että myös runouden avulla voi ratkaista ongelmia. Perlsin oppilaan Joseph Zinkerin mukaan runous ja psykoterapia voivat molemmat aikaansaada muutoksen (Zinker 1978). Korostaa luovuuden ja metaforien merkitystä terapeuttisessa prosessissa
Psykodraama Metaforalla, rooleilla, tarinoilla ja symboleilla tärkeä rooli psykodraamassa. Psykodraaman kehittyminen on ollut merkittävää myös kirjallisuusterapian kannalta. Se oli ensimmäinen luovuusterapian suuntaus, jonka piirissä alettiin aktiivisesti yhdistää taiteellisia menetelmiä psykoterapiaan. Psykodraaman luoja Moreno käytti psykodraamamenetelmien tukena myös runojen lukemista ja kirjoittamista kirjallisuusterapian tapaan. Kirjallisuusterapia oli tällöin vielä tuntematon termi ja Moreno käytti omasta työskentelystään nimitystä psychopoetry. Draamaterapia on psykodraamaa monikäyttöisempi, käyttää enemmän fiktiivisiä tarinoita. Sovelluksia leikkiterapia ja hiekkalaatikkoterapia.
Muita taustateorioita Kirjallisuusterapia on yhdistetty myös humanistiseen, eksistentiaalis-fenomenologiseen sekä kognitiivis-behavioraaliseen suuntaukseen (Ihanus 2012, 305.). Kirjallisuusterapian teoreettisia lähtökohtia olisi tarpeen selkeyttää. Ihanus pitää lupaavina tarkastelutapoina esimerkiksi kirjallisuusterapian vuorovaikutuksellisen prosessin (Hynes & Hynes- Berry 1986) sekä integratiivisen terapian näkökulmia (Ihanus 1995, 168).
Kognitiiviset terapiat Kirjallisuusterapiaa on käytetty myös kognitiivisen terapian työkaluna (Collins 2006, Lindqvist 2009, Ryle, 2004. ) Tavoitteena on korjata vääristyneitä kognitioita. Kognitioita voi muokata paitsi vuorovaikutteisen keskustelun myös lukemisen ja kirjoittamisen avulla. Kirjoittamalla tiedostamattomia asioita voi tuoda tietoisuuden piiriin pikkuhiljaa. Omat ajatukset voi esimerkiksi turvallisesti kirjoittaa fiktiivisen kertomuksen henkilöhahmon repliikeiksi ja etäännyttää ne siten omasta itsestä. Kognitiivisissa terapioissa asiakasta tavataan 1-2 kertaa viikossa: tällöin kirjoittaminen toimii hyvänä välitehtävänä ja siltana terapiakertojen välillä. Kirjoittamalla asiakas tulee tietoisemmaksi ajatuksistaan, tunteistaan ja toimintatavoistaan. Näin kirjoittaminen voi kehittää myös yksilön metakognitiivisia tietoja ja taitoja. Nämä kyvyt säilyvät terapian loppumisen jälkeenkin. (Lindqvist, 2009, 90-91.)
Uusia tarkastelutapoja Teorioiden valikoiva sekoittaminen eli eklektismi on käytännössä useimmiten vaivattomin ratkaisu keskellä teorioiden moninaisuutta (Ihanus 2009, 20). Esim. hyväksymis- ja omistautumisterapia ja narrativiinen terapia ovat kirjallisuusterapiaa nuorempia metodeja, joissa on paljon samaa kuin kirjallisuusterapiassa Kirjallisuusterapia kuuluu luontevasti eri psykoterapiasuuntausten parhaita puolia yhdistelmään pyrkivän integratiivisen psykoterapian joukkoon. Integratiivisen terapian perusajatus on lähtenyt huomiosta, että terapian vaikuttavuuteen ei terapiassa sovellettavalla viitekehyksellä ja terapiatekniikalla lopulta ole merkitystä. Tärkeintä terapiassa on tutkimusten mukaan terapeutin empaattisuus ja myönteinen yhteistyösuhde. Terapeuttisen vuorovaikutuksen laatu on tekniikoita tärkeämpää. Terapeutin pitäytyminen tiettyyn hoitomanuaaliin voi vähentää terapian tuloksellisuutta (ei mahd. joustavuutta) (Leiman, 2012, 17-18.) Kirjallisuusterapiaa voidaan integratiivisessa terapiassa yhdistää luontevasti esimerkiksi kognitiiviseen terapiaan tai narratiiviseen terapiaan.