ENDOMINES OY:N RÄMEPURON KAIVOKSEN JA VAPO OY:N ILJANSUON KALATALOUDELLINEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY B 5234 ENDOMINES OY VAPO OY ENDOMINES OY:N RÄMEPURON KAIVOKSEN JA VAPO OY:N ILJANSUON KALATALOUDELLINEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 KUOPIO 22.11.2017 MIIKA SARPAKUNNAS

1. JOHDANTO 1.1 Yleistä Itä-Suomen aluehallintoviraston myönsi Endomines Oy:lle ympäristöluvan 9.5.2014 päätöksellään Nro 36/2014/1 Dnro ISAVI/63/04.08/2013. Vapo Oy:n Iljansuon turvetuotantoalue sai ympäristöluvan 6.2.2014 Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä Nro 7/2014/1 Dnro ISAVI/115/04.08/2011. Molemmista päätöksistä on sittemmin valitettu. Rämepuron valituksesta on Vaasan hallinto-oikeuden päätös Nro 15/0302/02 Dnro 01298/14/5399, 6.11.2015. 1.2 Endomines Oy Rämepuron kaivos Rämepuron kaivospiiri sijaitsee Hattuvaaran kylässä 35 kilometriä Ilomantsin keskustasta pohjoiseen ja noin kolme kilometriä Hattuvaaran kylän eteläpuolella Hatuntien itäpuolella. Lähin asuttu kiinteistö sijaitsee noin 900 metrin etäisyydellä louhoksesta. Luonnonolosuhteet Rämepuron malmio on orogeeninen kultaesiintymä arkeeisella Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeellä. Esiintymä on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja esiintymän arvioidut malmivarat ovat viimeisimmän arvion mukaan noin 216 000 tonnia. Malmi sisältää kultaa noin 2-3 grammaa tonnia kohden. Hankealueelta vedet johdetaan Rämepuron kautta Ilajanjokeen ja edelleen Ilajanjärveen. Virtausmatka kaivospiiriltä Ilajanjokeen on noin 850 metriä ja Ilajanjärveen lähes 17 kilometriä. Ilajanjärven alapuolinen Ruukinpohjanjoki laskee noin 1,5 kilometriä Ilajanjärven alapuolella Venäjän puolelle ja siellä edelleen Koitajokeen. Alue sijaitsee Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvan Koitajoen valuma-alueella ja tarkemmin Ilajanjärven alueella (4.933). Ilajanjoen valuma-alue on joen laskiessa Ilajanjärveen noin 90 km 2. Ilajanjoen lisäksi Ilajanjärveen laskee lounaasta Suojoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 63,2 km 2. Ilajanjärven luusuaan rajattuna järven valumaalue on noin 200 km 2. Rämepuron valuma-alueen pinta-ala on noin 17 km 2. Rämepuron uoma kulki Rämepuron kaivospiirin halki suunnitellun avolouhoksen kohdalta, minkä vuoksi uoma on siirretty vuonna 2013 kaivoksen pohjoispuolelle. Uuden uoman mitoitusvirtaamana on käytetty 220 l/s, mikä vastaa arvioitua Rämepuron kokonaisvirtaamaa. Ilajanjoki ja Ilajanjärvi luokitellaan ravinnepitoisuuksien perusteella reheviksi. Sekä Ilajanjoki että Ilajanjärvi ovat happamia, humuspitoisia vesistöjä, joiden rautapitoisuus on suuri. Ilajanjoen puskurointikyky happamoitumista vastaan on erinomainen, mutta Ilajanjärvessä lähinnä tyydyttävä ja ajoittain välttävä. Ilajanjoen sulfaattipitoisuudet ovat olleet luonnonvesien normaalia tasoa. 2

Rämepuron veden laatu on ollut varsin samankaltainen kuin Ilajanjoen veden laatu. Kokonaisravinteita Rämepurossa on kuitenkin ollut jonkin verran Ilajanjokea vähemmän. Rämepurosta on määritetty myös arseenin sekä muutamien raskasmetallien pitoisuuksia yhdestä kuuteen kertaan. Rämepuron arseenipitoisuus (keskimäärin 7 μg/l) on ollut selvästi koholla luonnonvesien yleiseen pitoisuustasoon verrattuna, mikä selittynee arseenikiisun esiintymisellä alueen kallioperässä. Sen sijaan kuparin, nikkelin, sinkin, lyijyn ja elohopean pitoisuudet ovat olleet pääsääntöisesti pieniä, nikkeli ja kadmium kuitenkin lievästi koholla talven aikana. Rämepuron metallipitoisuuksia on määritetty 3.6.2014 alkaen noin kerran kuukaudessa. Toiminnan yleiskuvaus Kaivosalueelle on rakennettu alueet sivukivien ja pintamaiden läjittämiseen sekä malmin välivarastointiin. Louhoksen yhteyteen on rakennettu vesien keräilyä ja käsittelyä varten tarvittavat rakenteet (ojitukset, selkeytysallas). Lisäksi alueelle on rakennettu työmaatiestö sekä varastoalueet. Kaivoksella louhitaan kultamalmia avolouhintana. Louhintamenetelmänä käytetään perinteistä pengerlouhintaa. Avolouhoksen lopullinen pinta-ala on noin 1,8 hehtaaria ja louhoksen syvyys maanpinnasta noin 55 metriä. Kaivoksen kuivanapitovedet sekä läjitysalueilta tulevat suoto- ja valumavedet johdetaan vesienkäsittelyaltaisiin, joissa kiintoaines laskeutetaan ja veteen liuenneet metallit tarvittaessa saostetaan ja laskeutetaan. Vesienkäsittelyaltaista vedet johdetaan avoojaa pitkin Rämepuroon, josta vedet virtaavat edelleen Ilajanjoen kautta Ilajanjärveen. Rämepuron kaivoksen tuotanto päättyi helmikuussa 2016. Toiminnan lopettamisen jälkeen alueella on tehty maisemointitöitä. Lupamääräykset Itä-Suomen aluehallintoviraston myöntämässä ympäristöluvassa oli seuraavia lupaehtoja: 30. Ahvenen elohopeapitoisuutta koskeva selvitys tehdään Ilajanjärvessä toiminnan lopettamista seuraavana vuonna. Jos toiminta jatkuu niin kauan, että joudutaan hakemaan lupamääräysten tarkistamista, selvityksen tulokset tulee olla hakemuksen liitteenä. 31. Luvan saajan on tarkkailtava kaivosvesien vaikutusta purkuvesistön kalastoon ja kalatalouteen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Kalataloudellisen tarkkailun tulokset tulee toimittaa kalatalousviranomaisen lisäksi Koitajoen kalastusalueen ja Ilajan osakaskunnan käyttöön. Esitys tarkkailusuunnitelmaksi tulee toimittaa kalatalousviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa siitä kun päätös on saanut lainvoiman. 35. Luvan saajan on maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä 500 euroa kalatalousmaksua Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueella Ilajanjoella ja Ilajanjärvellä kalastolle ja kalastukselle 3

1.3 Vapo Oy:n Iljansuo aiheutuvan haitan ehkäisemiseen. Maksun käytöstä päätettäessä on kuultava hankkeen vaikutusalueella toimivia osakaskuntia. Lupa on voimassa toistaiseksi. Jos toiminta jatkuu 31.12.2018 jälkeen, hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä viimeistään 30.6.2018. Tarkistamista koskevaan hakemuksessa on esitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8 12 :ssä säädettyjen tietojen lisäksi tässä päätöksessä tehtäviksi määrätyt selvitykset ja suunnitelmat sekä toiminnan lopettamista koskeva ajantasainen suunnitelma. Toiminnan yleiskuvaus Iljansuo sijaitsee Ilomantsin kunnassa noin 30 kilometriä kuntakeskuksesta koilliseen Hattuvaaran kylän kaakkoispuolella. Iljansuo on ollut turvetuotannossa vuosina 1980-1999. Turvetuotannolla ei ole ollut aiemmin ympäristölupaa. Tuotantoalue muodostuu 19 lohkosta, joiden tuotantoala on yhteensä 723,7 hehtaaria. Määrään sisältyy tuotettavia auma-alueita yhteensä 39,4 hehtaaria. Iljansuon jo tuotannossa olleella ja peruskuivatetulla alueella kuntoonpano on käytännössä pääosin suoritettu alueen aikaisempaa turvetuotantoa edeltäneenä toimintavaiheena. Iljansuo on pääosin (noin 660 ha) ollut viimeisen noin 10 vuoden ajan peltoviljelyssä (ruokohelpi). Noin 56 hehtaarin suuruinen ala ei ole ollut viljelyyn soveltuvaa kuivatusolosuhteista johtuen. Kuntoonpano alueella tarkoittaa kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa edellyttäviksi. Tuotantoalasta kokonaiskunnostuksen kohteeksi joutuvaa alaa on 7,4 hehtaaria, joka on metsäojituksella peruskuivatettua. Tuotantoalueen ympärille ulkopuolisten vesien alueelle pääsemisen estämiseksi kaivetaan eristysojat. Sarkaojat varustetaan lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä, ja tuotantolohkot laskeutusaltailla, joista vedet kootaan edelleen jatkokäsittelyyn. Kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti kuuden pintavalutuskentän ja laskuojien kautta alapuolisiin vesistöihin: pintavalutuskentiltä 1-2 vedet johdetaan reittiä Puohtiinoja-Ilajanjoki ja pintavalutuskentiltä 3-6 reittiä laskuoja-ilajanjoki. Luonnonolosuhteet Ilajanjoen valuma-alue Ilajanjärven laskukohdassa on noin 89,8 km 2. Ilajanjärveen laskee Suojoki, jonka valuma-alue on 61,91 km 2. Ilajanjärven luusuaan rajattuna järven valuma-alue on noin 200 km 2. Käyttämällä Syken vesistömallijärjestelmän vuosilta 1990-2008 saatuja valunta-arvoja arvioidaan Ilajanjoen keskivirtaaman olevan luokkaa 1,0 m 3 /s ja Ilajanjärven luusuassa noin 2,1 m 3 /s. Puohtiinojassa vesi on tummaa sekä ravinne- ja rautapitoista. Ilajanjoessa vesi on humuspitoista, tummaa, sameaa ja ravinteikasta. Keskimäärin veden ainepitoisuudet ovat olleet hieman korkeampia kuin Puohtiinojassa. Molemmat vesistöt voidaan luokitella reheviksi. Suojoessa vesi on ollut Ilajanjoen tavoin tummaa ja humuspitoista. 4

Veden laatu Suojoessa on mittausten mukaan parempilaatuista kuin Ilajanjoessa, muun muassa kesän keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat Suojoessa olleet selvästi pienempiä kuin Ilajanjoessa. Ilajanjärven päällysvedessä happitilanne on ollut pääosin hyvä, talvella Ilajanjärven syvänne on ollut kevättalvella usein vähähappinen tai lähes hapeton. Tällöin pohjasta on myös vapautunut ravinteita veteen. Myös kesäisin Ilajanjärven syvänne on ollut vähähappisessa tilassa. Ilajanjärven Särkilahdessa happea näyttäisi vedenlaatutulosten perusteella riittäneen myös talvella. Ilajanjärven vesi on ollut humuspitoista, tummaa ja ravinteikasta. Kesän keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Ilajanjärven vesi voidaan luokitella reheväksi. Heinäkuussa 2005 Ilajanjärvestä on mitattu poikkeuksellisen suuria a-klorofyllipitoisuuksia, mitkä kuvaavat voimakasta levätuotantoa. Koitajoen vesistöalue kuuluu hallinnollisesti Koitajoen kalastusalueeseen. Kalastusoikeuden haltija Ilajanjoella ja Ilajanjärvellä on Ilajan osakaskunta. Ilajanjärvellä harjoitetaan aktiivista kotitarvekalastusta. Järvellä kalastaa yksi verkkokalastaja osin ammattimaisesti. Kalastus on pääasiassa verkko-, katiska- ja vetouistelukalastusta. Järvellä kalasti vuonna 2009 verkoilla ja vavoilla noin 70 taloutta. Vuoden 2009 kokonaissaalis oli reilu kolme tonnia, josta kuhaa oli kolmannes, haukea reilu neljännes ja ahventa vajaa viidennes. Näiden lisäksi saatiin vähän siikaa, madetta, säynettä, muikkua ja särkeä. Yhden osin ammattimaisesti kalastaneen henkilön osuus kokonaissaaliista oli vajaa neljännes. Ilajanjoella harjoitti pienimuotoista vapakalastusta vuonna 2009 noin 10 taloutta. Ilajanjoelta saatu kokonaissaalis oli lähes täysin haukea ja ahventa. Sähkökoekalastusten mukaan Ilajanjoen koskikalasto koostui pääasiassa särjestä. Särjen ohella esiintyi pienin tiheyksin ahventa ja madetta sekä satunnaisesti haukea. Verkkokoekalastusten mukaan Ilajanjärven valtalajeja olivat ahven ja särki. Keskimääräinen verkkosaalis oli pieni, ja tulokset eivät viittaa runsaaseen tai särkikalavaltaiseen kalastoon. Lupamääräykset Aluehallintovirasto myönsi Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon tuotantolohkoilla 1-3 ja 9-14 sekä lohkoilla 4 ja 8 niiden läntisimpiä osia lukuun ottamatta yhteensä 399,5 hehtaarin alalla. Aluehallintovirasto hylkäsi hakemuksen Iljansuon pohjoisosan lohkoilla 15-22 yhteensä 323,5 hehtaarin alalta sekä noin 13 hehtaarin alalta lohkojen 4 ja 8 läntisimmillä osilla. Ympäristöluvassa oli mm. seuraavia lupaehtoja: 18. Iljansuon turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailussa (veden laatu, biologinen ja kalataloustarkkailu) on noudatettava 10.9.2012 laadittua tarkkailuohjelmaa, täydennettynä tämän määräyksen mukaisesti. Tarkkailuohjelmaa voidaan muuttaa ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla edellyttäen, että muutokset eivät heikennä tulosten luotettavuutta tai tarkkailun kattavuutta. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle, Ilomantsin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Koitajoen kalastusalueelle. 5

20. Luvan saajan on maksettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä 2 800 euroa kalatalousmaksua ELY-keskukselle käytettäväksi vesistöön johdettavien päästöjen vaikutusalueella Ilajanjoella ja Ilajanjärvellä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan haitan ehkäisemiseen. Lupa on voimassa toistaiseksi. Luvan saajan on viimeistään 31.5.2024 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. 2. KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2.1 Yleistä 2.2 Sähkökalastus Kalataloudellisen tarkkailun kustannuksista vastaavat molemmat toiminnanharjoittajat niin kauan kuin toiminnasta aiheutuu mahdollisesti vaikutuksia vesistöön tai kalastoon ja kalastukseen. Toiminnanharjoittajan vesistöön vaikuttavan toiminnan loputtua arvioidaan mahdollisen jälkitarkkailun tarve ja tehdään esitys Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle tarkkailun lopettamisesta ko. toiminnanharjoittajan osalta. Samassa yhteydessä voidaan tarkkailuohjelman sisältöä arvioida uudelleen. Sähkökoekalastukset tehdään Ilajanjoella kolmessa kohteessa, jotka ovat samat kuin vuonna 2010 Vapo Oy:n Iljansuon ympäristövaikutusten arviointia varten tehdyissä sähkökoekalastuksissa (taulukko 1, kartta 1). Koealat sijaitsevat Rämepuron kaivoksen ja Ilajansuon turvetuotantoalueen alapuolella. Kalastukset tehdään elo-syyskuussa alivirtaama-aikana. Taulukko 1. Ilajanjoen sähkökoekalastuskohteiden koordinaatit Paikka koordinaatit (KKJ) Ilajanjoki 1 6979882 3720867 Ilajanjoki 2 6978634 3720554 Ilajanjoki 3 6977509 3720855 Koekalastukset tehdään ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein toistaiseksi. Vertailuaineistona käytetään vuoden 2010 koekalastustuloksia. Koealat kalastetaan mahdollisuuksin mukaan koko uoman leveydeltä 150-200 m 2 :n alalta kertaalleen ja tuloksista lasketaan kalalajikohtainen tiheys ja biomassa pinta-alaa kohden. Mahdolliset lohikalat mitataan yksilökohtaisesti. Koekalastusten yhteydessä alalta tehdään myös kohdekuvaus eli määritetään alan mitat vesisyvyys, virtausolot, 6

pohjan laatu, kasvillisuus peittävyysarvoin sekä levä- ja lietekerrostumat. Lisäksi koealat valokuvataan. Koekalastustulokset tallennetaan LUKE:n ylläpitämään koekalastusrekisteriin. Kartta 1. Ilajanjoen sähkökoekalastuskohteet 2.3 Koeverkkokalastukset Verkkokoekalastukset Ilajanjärvellä standardia SFS-EN 14757 soveltaen. Koekalastukset tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein. Vertailuaineistona käytetään Ilajansuon ympäristövaikutusten arviointia varten kerättyä tietoa vuodelta 2010. Koekalastuksilla saadaan tietoa järven kalakannan rakenteesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta pitkällä aikavälillä. Pyydyksenä käytetään NORDIC-yleiskatsausverkkoa 1,5 x 30 m, joka koostuu 12 eri solmuvälistä (43, 19.5, 6.25, 10, 55, 8, 12.5, 24, 15.5, 5, 35 ja 29 mm) kunkin hapaan pituuden ollessa 2,5 m (kuva 1). Koekalastussaaliista lasketaan kokonaissaalis sekä yksikkösaalis lajeittain sekä lukumääränä että painona. Saaliista mitataan runsaimpien lajien pituusjakaumat, siten että mukana ovat aina myös saaliissa esiintyvät ahvenet ja kuhat. Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään muuttujina yksikkösaaliin painoa (g/verkko), kalojen lukumäärää (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen osuutta saaliin painosta ja rehevöitymisestä kärsivien indikaattorilajien esiintymistä (Tammi ym. 2006). Ekologinen laatusuhde (ELS) saadaan kunkin muuttujan havaitun arvon ja vertailuarvon suhteesta. Muuttujien ekologisen laatusuhteen arvoista lasketaan keskiarvo, joka kuvaa joka ku- 7

vaa kalaston perusteella arvioitua järven ekologista tilaa, mikä arvioidaan viisiportaisella asteikolla (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono). Vertailuarvot ja luokkarajat on päivitetty vuonna 2012 (Aroviita ym. 2012). Kuva 1. Nordic-yleiskatsausverkon rakenne ja solmuvälit Koekalastukset tehdään elo-syyskuussa eri syvyysvyöhykkeillä ja eri puolilla Ilajanjärveä Selkäsaaren pohjoispuolisella alueella (kartta 2). Verkkovuorokausia on yhteensä 19. Verkot lasketaan pyyntiin illalla ja nostetaan aamulla, jolloin pyyntiaikaa kertyi noin 14 tuntia. Verkot sijoitetaan satunnaistamalla pyyntiruutuihin eri puolelle aluetta. Koekalastustulokset tallennetaan LUKE:n ylläpitämään koekalastusrekisteriin. Kartta 2. Koekalastusalue Ilajanjärvessä 8

2.4 Kalastustiedustelu Kalastustiedustelu tehtiin vuoden 2016 alussa edellisen vuoden tiedoista. Vertailuaineistona käytetään Iljansuon ympäristövaikutusten arviointia varten kerättyä tietoa vuodelta 2009. Tiedustelu tehtiin postitiedusteluna Ilajan osakaskunnan lupamyyntitietojen pohjalta. Tiedustelu lähetettiin kaikille luvan lunastaneille, joille osoitetieto oli saatavissa. Lisäksi tiedustelulomaketta jaettiin Ilajanjärven sekä Ilajanjoen talouksiin. 2.5 Kalojen metallipitoisuus Ilajanjärven kalojen metallipitoisuuksia tutkitaan koekalastuksen yhteydessä joka kolmas vuosi alkaen vuonna 2016. Ilajanjärveltä pyydetään tutkimusta varten viisi 15 20 cm pitkää ahventa, joiden kylkilihaksesta määritetään elohopeapitoisuus Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n Kuopion laboratoriossa. Ilajanjoesta saatava isohko ahven on paljolti Ilajanjärvestä nousevaa kalaa, joten metallipitoisuusmääritysten tekeminen Ilajanjoen kaloista ei ole tarpeen. 3. KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN TU- LOKSET 3.1 Sähkökalastus Vuosi 2010 Iljansuon alapuolisella Ilajanjoella tehtiin Pöyry Oy:n toimesta sähkökoekalastuksia heinäkuussa 2010 kolmessa kohteessa: Kohteet olivat louhikko- ja kivikkopohjaisia koskia, joissa soraa ei juuri ollut. Vesikasvillisuus oli pääasiassa vesisammalta (Fontinalis dalecarlica), jonka peittävyys oli pieni eli 10-15 %. Kohteilla ei ollut rihmamaisia viherleviä eikä juuri pohjasakkaa. Sammal oli päältä lähes puhdasta, muta sammalen sisässä oli ruskeaa sakkaa vähän-selvästi. Vesi oli silmämääräisesti arvioiden ruskeaa. Ilajanjoen koskikalasto koostui pääasiassa särjestä, jonka yksilötiheys oli suuri eli keskimäärin 74 yks./aari (taulukko 2). Särki oli pienikokoista; pääosa niistä oli pituudeltaan 6-10 cm. Särjen ohella esiintyi pienin tiheyksin ahventa ja madetta sekä satunnaisesti haukea. Lohikaloja ei esiintynyt millään koealalla eikä myöskään pohjakaloja, kivennuoliaista ja kivisimppua. 9

Taulukko 2. Vuoden 2010 sähkökalastuksen tulokset Vuosi 2016 Ilajanjoen sähkökalastukset toteutettiin 8.8.2016. Ilajanjoen vedenkorkeus oli vuodenaikaan nähden keskimääräinen ja koealueiden kalastettavuus hyvä. Vedenlämpö vaihteli välillä 15,3 ja 15,6 C. Koealojen kalasto oli äärimmäisen niukka (taulukko 3). Ylimmältä koealalta ei saatu saaliiksi mitään. Keskimmäiseltä koealalta saatiin saaliiksi yksi särki ja alimmalta koealalta särki ja ahven. Etenkin koeala Ilajanjoki 2 oli suomalaisille virtavesikalalajeille tyypillistä, monimuotoista koskivettä. Taulukko 3. Ilajanjoen sähkökoekalastuksen tulokset Koealan pintaala Saalis/ Kokonaispaino biomassa Sähkökalastusala (m2) Laji Saalis 100m2 N/100m2 (g) /100m2 p Ilajanjoki 1 144 Ilajanjoki 2 180 Särki 1 0,56 0,93 5 2,78 0,6 Ilajanjoki 3 110 Ahven 1 0,91 1,82 41 37,27 0,5 Ilajanjoki 3 110 Särki 1 0,91 1,52 3 2,73 0,6 Kuva 2. Ilajanjoen sähkökoekalastusalueet. Vasemmalla ylhäällä Ilajanjoki 1, vasemmalla alhaalla Ilajanjoki 2 ja oikealla Ilajanjoki 3. 10

3.2 Koeverkkokalastus Vuosi 2010 Vuoden 2010 verkkokoekalastus toteutettiin vuonna 2010 Pöyry Oy:n toimesta. Alla Pöyryn koekalastusraportti: Ilajanjärvellä valtalajeja olivat ahven ja särki, joiden yhteisosuus yksilömäärästä oli 90 % ja kokonaismassasta 73 % (taulukko 4). Ahvenen osuus yksilömäärästä oli 50 % ja kokonaismassasta 49 % ja särjen osuus vastaavasti 40 % yksilömäärästä ja 24 % kokonaismassasta. Kuhan osuus kokonaismassasta oli 16 %. Näiden lisäksi saatiin vähän säynettä, siikaa, lahnaa, muikkua, salakkaa ja kiiskeä. Muikkuja saatiin vain 2 kpl ja siikoja yksi puolen kilon yksilö. Haukia saatiin vain kaksi. Petokalojen, hauen, ahvenen ja kuhan, yhteisosuus kokonaismassasta oli kaksi kolmannesta. Keskimääräinen verkkosaalis oli pieni eli 15,5 kalaa/verkko ja 1,1 kg/verkko (taulukko 2). Tulokset eivät viittaa runsaaseen tai särkikalavaltaiseen kalastoon. Taulukko 4. Ilajanjärven koeverkkokalastuksen tulokset vuonna 2010 Vuosi 2016 Ilajanjärven koeverkkokalastus toteutettiin 8.-10.8.2016. Järveltä saatiin saaliiksi kuusi eri kalalajia: ahvenia, kiiskiä, kuhia, lahnoja, muikkuja ja särkiä (taulukko 5). Ahven oli selkeästi merkittävin saalislaji; noin 71 % kappalemääräisestä saaliista ja noin 66 % koekalastussaaliin biomassasta oli ahventa. Ahvenen jälkeen runsaimmin saatiin särkeä niin kappalemäärien (22,4 %) kuin biomassankin (16,2 %) osalta. Lahnan kappalemääräinen saalis oli puolestaan vain 2,5 % mutta biomassaosuus oli yli 11 %. Lohikaloista saatiin ainoastaan muikkua, jonka saalis oli hyvin pieni, yhteensä vain kolme yksilöä. Rehevöitymistä ilmentävien särkikalojen osuus saaliista oli kappalemääräisesti noin 25 % ja biomassan osalta noin 28 % saaliista (taulukko 6, kuva 3). Petokaloista tavattiin Ilajanjärvellä ahvenen lisäksi vain kuhaa, jonka osuus saaliista jäi pieneksi: 6,3 % biomassasta (4 kpl). 11

Taulukko 5. Ilajanjärven koeverkkokalastuksen tulokset vuonna 2016 Havaintoalue Laji kpl/verkko g/verkko kpl % paino % kpl yht. Keskipaino (g) paino yht. (g) Ilajanjärvi pohjoisosa Ahven 8,9 439,2 71,3 65,6 169,0 49,4 8345,0 Kiiski 0,1 1,3 0,8 0,2 2,0 12,0 24,0 Kuha 0,2 42,4 1,7 6,3 4,0 201,3 805,0 Lahna 0,3 76,7 2,5 11,5 6,0 243,0 1458,0 Muikku 0,2 1,2 1,3 0,2 3,0 7,7 23,0 Särki 2,8 108,4 22,4 16,2 53,0 38,9 2060,0 Yhteensä 12,5 669,2 100 100 237,0 53,6 12715,0 Taulukko 6. Ilajanjärven koeverkotussaaliin osuudet lajiryhmittäin Havaintoalue Lajiryhmä kpl % paino % kpl paino, g Ilajanjärvi pohjoisosa Ahvenkalat 73,8 72,2 175 9174 Ilajanjärvi pohjoisosa Särkikalat 24,9 27,7 59 3518 Ilajanjärvi pohjoisosa Petokalat (muut) 1,7 6,3 4 805 6,33 27,67 72,15 Ahvenkalat Särkikalat Petokalat (muut) Kuva 3. Ilajanjärven koeverkotussaaliin jakautuminen lajiryhmittäin biomassan suhteen Taulukossa 7 on esitetty kalastomuuttujien vertailuarvot ja luokkarajat matalalle, runsashumuksiselle järvelle, mikä on Ilajanjärvelle määritetty vesimuodostumatyyppi. Ilajanjärven yksikkösaalis 12,5 kpl ja 669,2 g/verkko on kyseiselle vesimuodostumatyypille pieni. Yksikkösaalis onkin kappalemäärien ja biomassan suhteen erinomaisessa luokassa. Särkikalojen biomassaosuus Ilajanjärven koeverkkokalastussaaliissa oli vain 28 %, mikä on myös selkeästi erinomaisessa luokassa. Koeverkotussaaliissa oli lisäksi muutamia rehevöitymisestä kärsiväksi lajiksi luokiteltuja muikkuja. Ilajanjärven ekologinen laatuluokitusarvo ELS on 0,9, eli erinomaisessa luokassa. 12

Taulukko 7. Matalan, runsashumuksisen järven (MRh) kalastomuuttujien vertailuarvot ja luokkarajat (Aroviita 2012). Ilajanjärven tapauksessa on käytetty suurenevan biomassan ja yksilömäärän luokkarajoja. Luokkarajat Muuttujat Vertailuarvo E/Hy Hy/T T/V V/Hu HuAlar Biomassa, pienenevä (g/verkkoyö) 1155 699 524 349 175 0 Biomassa, suureneva (g/verkkoyö) 1155 1368 1579 1867 2284 2941 Yksilömäärä, pienenevä (kpl/verkkoyö) 40,3 13,4 10,0 6,7 3,3 0 Yksilömäärä, suureneva (kpl/verkkoyö) 40,3 50,2 61,3 78,6 109,4 180,0 Särkikalojen biomassaosuus (%) 37,1 57,5 61,9 67,0 73,0 80,2 Ilajanjärven koeverkotussaaliista mitattiin ahvenen ja särjen pituusjakaumat, jotka on esitetty kuvassa 4. Ahvenista noin 20 % oli hyvin todennäköisesti kesänvanhoja poikasia. Mikään pituusluokka ei ole erityisen runsaslukuinen vaan kalat jakautuvat tasaisesti useisiin eri pituusluokkiin, mistä kertoo myös petokoon ahventen (>15 cm) suuri osuus 56 %. Ahvenet mitä ilmeisemmin kasvavat Ilajanjärvessä poikasvaiheessa hyvin ja saavuttavat petokoon nopeasti. Ahvenkannan rakenne on pituusjakaumien perusteella tasapainoinen. Särjen pituusjakaumassa havaitaan muutama kesänvanha yksilö, suurilukuisimpien luokkien ollessa 10 cm ja 16 cm luokat. Valtaosan särjistä pituus asettuukin näiden kahden pituusluokan välille, eli särkikanta koostuu kohtalaisen pienikokoisista yksilöistä. Pituusjakaumassa havaitaan kuitenkin myös suurikokoisia, yli 20 cm särkiä, joten myöskään särkikalakanta ei ole erityisen hidaskasvuinen. Kuva 4. Ilajanjärven ahventen ja särkien jakautuminen eri pituusluokkiin 13

3.3 Kalastustiedustelu Vuosi 2009 Edellinen kalastustiedustelu vuonna 2009 tehtiin Pöyryn Oy:n toimesta otantana Ilajan osakaskunnan toimittaman kalastuslupamyyntilistan pohjalta. Listassa oli yhteensä 40 henkilöä, jotka olivat ostaneet kalastuslupia. Ilajan osakaskunnan esimiehen mukaan lista kattoi käytännössä kaikki verkkokalastajat. Ilajanjärvellä harjoitti pienimuotoista vapakalastusta lisäksi noin 30 henkilöä. Tiedustelun otantajoukosta kalasti Ilajanjärvellä 37 taloutta ja lisäksi 1 ammattikalastaja. Näistä 10 taloutta harjoitti pienimuotoista kalastusta myös Ilajanjoella. Kalastus keskittyi kesään touko-syyskuulle. Talviverkkokalastusta harjoitti 3 verkkokalastajaa. Talvella harjoitettiin lisäksi vähän koukku- ja pilkkikalastusta. Harvoilla verkoilla kalastettiin keskimäärin 5 viikkoa, muikkuverkoilla 4 päivää ja katiskoilla noin puolitoista kuukautta. Heittovapa- ja vetouistelukalastusta harjoitettiin keskimäärin 13 kertaa kesän aikana. Harvoja verkkoja, pääasiassa 50-70 mm, oli tiedustelun otantajoukolla käytössä Ilajanjärvellä 120 kpl ja muikkuverkkoja vajaa 10 kpl. Katiskoja oli käytössä 50 kpl sekä heitto- ja vetouisteluvapoja yhteensä 80 kpl. Harvoilla verkoilla kalasti 60 % kalastajista. Muikun pyyntiä vain kokeili 2 kalastajaa. Suosituin kalastusmuoto oli vetouistelu, jota harjoitti yli 70 % kalastajista. Vuosi 2015 Vuoden 2015 kalastusta koskeneen kalastustiedustelun lomakkeita lähetettiin Ilajanjärven alueen kalastuslupien lunastajille sekä lähialueen asukkaille seuraavasti: lähetettyjä lomakkeita palautuksia palautus % kalastaneita 180 kpl 68 kpl 38 46 kpl Ensimmäisen postituskierroksen jälkeen palauttamatta jättäneille kalastajille lähettiin uusintakysely. Tiedustelut toteutettiin vuoden 2016 alussa (tammikuussa) ja tiedustelun kohteena oli edellisvuoden kalastus. Kalastukseen käytetty aika vuonna 2015 Kalastustiedustelun perusteella kalastus Ilajanjärvellä keskittyy edelleen voimakkaasti kesäkuukausiin, välille touko-syyskuu. Lokakuussa kalastusta on vielä keskimäärin noin kaksi kalastuspäivää kalastajaa kohden. 14

Kuva 3. Kalastaneiden henkilöiden kalastuspäivien keskimääräinen lukumäärä (kpl/kuukausi) Ilajanjärvellä vuonna 2015. Käytössä olleet pyydykset Vuoden 2009 tapaan yleisimmät pyydykset Ilajanjärvellä vuonna 2015 olivat vetouistin, katiska ja kesäaikana käytetyt verkot (taulukko 8). Pilkintä ja heittouistinkalastus olivat myös kohtalaisen suosittuja pyyntimuotoja. Pyyntiponnistusta tarkasteltaessa kesäverkkojen osuus oli selkeästi suurin kaikista pyydyksistä. Seuraavaksi suurin pyyntiponnistus oli katiskoilla, mitä seurasi vetouistelu. Käytetyt pyydykset olivat kaiken kaikkiaan pysyneet varsin samoina kuin vuonna 2009. Käytössä olleiden pyydysten määrät vaikuttavat nousseen vuonna 2015, mutta kyseinen ero voi osaltaan selittyä eri tavoin toteutetuilla tiedusteluilla. Ilajanjärven laskennallinen pyyntipaine hehtaarille oli suurimmillaan verkoilla kesäaikaan; 3,8 kpl verkkoja/hehtaari. Taulukko 8. Pyydysten käyttö (pyydystä käyttäneiden ruokakuntien osuus %:na kaikista kalastaneista ruokakunnista), pyydysten lukumäärä, pyyntikertojen lukumäärä ja pyyntiponnistusten lukumäärä (pyydysten määrä x pyyntikertojen määrä) Ilajanjärvellä vuonna 2015. PYYDYS KÄYTTÖ PYYDYSTEN MÄÄRÄ PYYNTIKERRAT PYYNTIPONNISTUS % kpl kpl/ruokak kok. määrä kpl/rk kok. määrä kpl/rk kpl/ha verkot kesä 51,3 304 6,4 902 19,1 3139 66,5 3,8 verkot talvi 12,8 99 8,4 153 13 413 35 0,5 katiskat 48,7 92 2,1 902 20,1 2126 47,4 2,6 mato-onki 15,4 33 2,3 139 9,8 321 22,7 0,4 pilkkionki 23,1 33 1,6 99 4,7 136 6,4 0,2 heittouistin 25,6 67 2,8 158 6,7 132 5,6 0,2 vetouistin 56,4 152 2,9 425 8,2 1151 22,2 1,4 15

Saalis Ilajanjärven saalis oli vuosien 2009 ja 2015 kalastustiedusteluiden perusteella taulukon 9 mukainen. Merkittävimmät saaliskalat vuoden 2009 ja vuoden 2015 tiedusteluissa ovat olleet petokaloja: ahven, hauki ja kuha. Vuoden 2009 tiedustelun otanta ei kattanut kaikkia Ilajanjärven vapakalastajia. Tiedusteluun vastanneiden, vain vapakalastusta harjoittaneiden keskimääräinen saalis oli 14 kg, joka oli lähes täysin ahventa, haukea ja kuhaa. Tällä keskimääräisellä saalilla arvioiden tiedustelun otannasta puuttuvien arviolta 30 vapakalastajan saalis olisi ollut noin 420 kg. Siten Ilajanjärven kokonaisaaliiksi v. 2009 voidaan arvioida noin 3400 kg. Taulukko 9. Ilajanjärven ruokakuntakohtainen saalis (kg/rk), kokonaissaalis (kok. saalis kg) sekä hehtaarisaalis (kg/ha) vuosina 2009 ja 2015 ILAJANJÄRVI 2009 ILAJANJÄRVI 2015 kg/rk kg/ha kok. saalis kg kg/rk kg/ha kok. saalis kg ahven 12,3 0,7 606 7,1 0,8 653 hauki 19,9 1,2 979 10,7 1,2 982 kuha 26,7 1,6 1316 11,2 1,25 1026 särki 2,8 0,2 136 2,5 0,3 234 lahna 0,24 0 12 5,7 0,6 522 säyne 3,1 0,2 151 4 0,5 368 made 2,2 0,1 110 1,9 0,2 176 muikku 0,2 0 8 - - - siika 1,6 0,1 80-0 14 järvitaimen - - - - - - muut - - - - - - Yht. 69,0 4,1 3398 kg 43,2 4,9 3976 Kokonaissaalis on tiedustelun perusteella noussut vuodesta 2009 vuoteen 2015 noin 500 kg. Voimakkaimmin on noussut lahnasaalis, mikä on noussut 12 kilosta 522 kiloon (kuva 4). Seuraavaksi eniten on noussut säyneen saalis, joka on yli kaksinkertaistunut, 151 kilosta 368 kiloon. Särkisaalis on myös noussut selkeästi. Ahvenen ja hauen saaliit ovat pysytelleet miltei ennallaan. Kuhasaalis on puolestaan laskenut yli 20 %. Muikkua ei ilmoitettu saadun saaliiksi ollenkaan ja siikasaalis oli pudonnut 80 kilosta 14 kiloon. 16

Kuva 4. Kokonaissaaliit (kg) kalalajeittain Ilajanjärvellä vuosina 2009 ja 2015 Kalakantoihin ja kalastukseen liittyvät vastaukset Vastaajien arviot kalakannoissa tapahtuneista muutoksista painottuivat lohikalakantojen heikkenemisen sekä toisaalta lahna- ja kuhakantojen voimistumisen suuntaan (kuva 5). Siikakannan koki heikentyneeksi kaksi kolmasosaa kalastajista. Muikkukannan kohdalla heikentymistä oli havainnut yli puolet vastaajista. Taimenen kohdalla osuus oli noin kolmasosa, mutta yli puolet vastaajista ei osannut arvioida taimenkannassa tapahtunutta muutosta, kenties taimensaaliiden vähäisyyden vuoksi. Noin puolet vastaajista koki kuhan ja lahnan runsastuneen. Hauen, mateen, särjen ja ahvenen kohdalla enemmistö vastaajista ei ollut havainnut muutosta mihinkään suuntaan. Kalastusta haittaavista tekijöistä merkittävimmät molemmilla alueilla olivat pyydysten likaantuminen ja vedenlaadun heikentyminen (kuva 6). Vastaajista hieman yli 40 % koki nämä haitat suuriksi ja yli 80 % jonkinasteiseksi haitaksi. Kolmas esille nouseva haitta oli roskakalojen runsastuminen, minkä koki jonkinasteiseksi haitaksi yli 70 % vastaajista. Kalojen makuvirheitä oli lisäksi havainnut yli puolet vastaajista. Kalastajien runsautta, pyyntirajoituksia tai säännöstelyä ei koettu minkäänlaiseksi haitaksi Ilajanjärvellä. 17

Kuva 5. Muutokset eri lajien kannoissa viime vuosina Ilajanjärvessä Kuva 6. Kalastusta haittaavat tekijät Ilajanjärvessä 18

Muut huomiot Kalastustiedustelussa vastaajia pyydettiin kirjaamaan huomioita kalaston muutoksista, istutusten tuloksellisuudesta ym. alueen kalatalouteen vaikuttavista tekijöistä. Yhteenveto vuoden 2015 kyselystä saaduista vastauksista on koottu ohessa: Vedenlaatuun liittyvät vapaamuotoiset vastaukset: - turpeennoston aiheuttama veden pilaantuminen suurin ongelma x 4 kpl - vesi on ruskeata ja humuspitoista. Ei ole niin puhdasta kuin joskus ennen x 4 kpl - turve humusta koko järven alueella ja uimarannoilla 3 kpl - joka sateen jälkeen joesta tuleva vesi ruskeaa ja sameaa x 2 kpl - tutkijat puolueellisia x 2 kpl - vedenlaatu huono, pyydykset likaantuvat nopeasti x 2 kpl - turvesuon vanhat saostusaltaat pitäisi kunnostaa ja saada toimivaksi muuten turveongelmalle ei tule loppua x 2 kpl - 70 luku: järvi oli hieno puhtaine hiekkarantoineen Nyt järvi on lähinnä mutalampi eikä mahdollisuutta virkistyskäyttöön juuri ole. Syyllisen järven pilaantumiseen tietää jokainen - jos käy uimassa tarttuu turvetta ihoon, myös astiat joissa järvivettä säilyttää esim. sankot, korvot - kovemmilla tuulilla vesi värjäytyy ruskeaksi koko järvessä - veden laatu tosi huono, ruoppauksesta ei hyötyä - Ilajanjoki on pilaantunut, hidasvirtaiset paikat täynnä turvetta - vakava seikka on elohopea pitoisuuksien nousu nykyään vielä isompi vaikutus kuin ennen - ei ole viime vuosina huonontunut tilanne - turvetta kertynyt järven pohjaan erittäin paljon - veden pinta vaihtelee joskin ruukin pohjaan tehty kiveys (käsin) on parantanut tilannetta - veden laatu on mielestäni parantunut kun turvetta ei ole nostettu. Ruoppaus heikensi särkikantaa - aallot irrottavat nyt pohjan painaumista turvetta liikkeelle, kun sitä liikuteltiin ruoppauksella Kalastoon ja kalastukseen liittyvät vapaamuotoiset vastaukset: - muikku hävinnyt x 5 kpl - rapu vähentynyt x 4 kpl - siika vähentynyt x 4 kpl - lahnakanta runsastunut x 4 kpl - ammattikalastajalla liikaa verkkoja pyynnissä, tulisi rajoittaa verkkomääriä tai kieltää ammattikalastus kokonaan, järvi on liian pieni ammattikalastukseen x 3 kpl - mudan maku kaloissa x 2 kpl - kuhan istutukset tuottaneet tulosta x 2 kpl - siikaistutuksista ei hyötyä, kuhat syövät poikaset x 2 kpl - vedenlaadun heikkenemisestä suora vaikutus kalakantoihin - nuottauksesta ei ollut mitään hyötyä, tilanne sama kuin ennen nuottausta x 2 kpl 19

3.4 Kalojen elohopeamääritykset Kalojen sisältämän elohopean enimmäispitoisuuksista on annettu määräyksiä Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 ja sen muutoksessa (EY) N:o 629/2008. Asetuksen mukaan hauessa hyväksyttävä elohopean enimmäismäärä on 1,0 mg/kg ja muissa kalastustuotteissa sekä kalanlihassa 0,5 mg/kg tuorepainoa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1/EEO/2007) mukaan elintarvikkeena ei saa käyttää, eikä elintarvikkeena käytettäväksi luovuttaa sellaisia eläimistä saatavia elintarvikkeita, joissa on todettu olevan elohopeaa yli sallitun enimmäismäärän. Vuonna 2016 Ilajanjärven ahvenista yhden elohopeapitoisuus ylitti sallitun enimmäismäärän (taulukko 10). Kyseinen kala oli suurin näytekaloista (96 grammaa). Toiseksi suurimman kalan (84 g) elohopeapitoisuus oli 0,46 mg/kg tp. Muiden ahventen pitoisuudet olivat alle 0,3 mg/kg tp. Taulukko 10. Ilajanjärven ahventen elohopeapitoisuudet vuonna 2016 Pvm Kala nro Elohopea Kalan paino mg/kg tp g 15.9.2016 ahven 1 0,7 96 15.9.2016 ahven 2 0,26 41 15.9.2016 ahven 3 0,25 48 15.9.2016 ahven 4 0,28 64 15.9.2016 ahven 5 0,46 84 Ilajanjärven kaloista on määritetty elohopeapitoisuuksia 1980-luvulla (Turunen & Pippola 1988), v. 2000-2001 (Huuskonen 2001) vuonna 2007 (Ilomantsin kunta 2007) sekä vuonna 2010 Pöyryn toimesta. Hauen elohopeapitoisuudet ovat olleet jonkin verran koholla eli tasoa 0,6-0,7 mg/kg (taulukko 11). Pitoisuudet ovat kuitenkin hauen osalta olleet alle elintarvikkeeksi käytetyn kalan lihakselle sallitun enimmäispitoisuuden 1,0 mg/kg. Mateen ja ahvenen osalta mitatut pitoisuudet ovat ajoittain ylittäneet sallitun enimmäispitoisuusrajan. Kuhan elohopeapitoisuus v. 2007 oli 0,4 mg/kg eli alle sallitun enimmäispitoisuusrajan. Taulukossa 11 on esitetty aiempien elohopeamäärityksen tulokset. Taulukko 11. Ilajanjärven kalojen keskimääräinen elohopeapitoisuus (mg/kg) Ilajanjärvessä vuosina 1981-2010. Suluissa näytteiden määrä. 20

4. YHTEENVETO Ilajanjoen sähkökoekalastusten perusteella joen kalasto koostuu lähinnä kevätkutuisista kaloista, eli särjistä, ahvenista ja hauista. Näiden lajien runsaus koskialueilla riippuu vedenlaadullisten tekijöiden lisäksi vuodenajasta ja vedenlämmöistä, joten vuoden 2010 ja 2016 välisistä muutoksista on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Vedenlaadun muutokset eivät näihin lajeihin vaikuta samassa määrin kuin syyskutuisiin kalalajeihin varsinaisiin virtavesilajeihin. Vaateliaammat virtavesilajit, kuten kivisimppu ja kivennuoliainen sekä lohikalat kuten taimen ja harjus puuttuivat Ilajanjoen kalastosta vuosien 2010 ja 2016 sähkökoekalastusten perusteella kokonaan. Varsinaisten virtavesilajien puuttuminen liittyy todennäköisesti vedenlaadullisiin tekijöihin, elinympäristön muuttumiseen tai todennäköisimmin näiden yhteisvaikutukseen. Ilajanjoen koeala 2 on nykyisellään polveilevaa ja monimuotoista koskivettä, minkä ulkoisen tarkastelun perusteella tulisi täyttää myös lohikalojen elinympäristövaatimukset. Suomen Ympäristökeskuksen Hertta-tietokannan perusteella vesi Ilajanjoessa on hapanta, mutta ph ei ole näytä olevan niin alhainen, että se selittäisi kalaston yksipuolisuutta. Vesi on kuitenkin ollut pääsääntöisesti kiintoainepitoista, sameaa ja runsashumuksista. Rämepuron kaivosalueen purkuvesien metallipitoisuudet ovat vesistötarkkailun perusteella olleet Ilajanjoessa niin pieniä, että ne tuskin on vaikutusta sähkökoekalastusalueiden kalastoon. Ilajanjärven koeverkkokalastusten perusteella Ilajanjärven kalasto on pysytellyt kyseiselle vesimuodostumatyypille erinomaisessa tilassa vuosien 2010 ja 2016 koekalastusten välillä. Yksikkösaalis on pysytellyt pienenä ja särkikalasaaliin biomassaosuus matalana. Kalasto on pienelle järvelle kohtuullisen voimakkaasta, petokaloihin kohdistuvasta pyyntipaineesta huolimatta edelleen petokalavaltainen ja kohtuullisen niukka. Ahvenen pituusjakauman perusteella poikasvaiheen ravintokilpailu ei ole niin voimakasta että se hidastaisi petokalakokoon siirtymistä vaan kalat kasvavat hyvin ja kokojakauma on tasapainoinen. Muista petokaloista hauen ja kuhan osuus jäi vuoden 2016 koekalastuksessa vähäiseksi mutta etenkin hauen pyydystettävyys Nordic-koekalastusverkoilla on loppukesällä melko sattumanvaraista. Lohikaloista tavattiin muutama muikkuyksilö sekä vuoden 2010 että 2016 koekalastuksissa. Näin ollen muikkukanta tuskin on ainakaan oleellisesti runsastunut koekalastusten välillä. Istutuksin tuetun siikakannan yksilöitä ei vuoden 2016 koekalastuksessa tavattu ollenkaan, joten aiemmin runsaslukuisemmin esiintyneiden siikakalojen tilanne Ilajanjärvessä vaikuttaa heikolta. Vuosien 2009 ja 2015 kalastustiedusteluiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan, vaikka tutkimustahot ja menetelmät osin eroavatkin. Selkeästi merkittävimmät saalislajit ovat kuha, hauki ja ahven, joiden kokonaissaaliit ovat pysytelleet miltei samoina tiedusteluiden välillä. Merkittävin muutos on lahnakannan runsastuminen, mikä on tiedusteluiden perusteella ilmeisen selkeästi havaittu. Saalistaulukoiden lisäksi lahnakannan runsastuminen on mainittu useampaan kertaan myös vuoden 2016 tiedustelun vapaamuotoisissa kommenteissa. Lahnakannan runsastumista ei koeverkkokalastuksissa suoranaisesti havaittu, mutta se ei missään nimessä poissulje tiedustelussa esille tulleen lahnakannan runsastumisen mahdollisuutta. Lahnakannan runsastuminen voi viitata järven rehevöitymiseen. Petokalojen pyyntipaine tulisi järvessä pitää järkevällä tasolla, 21

jotta lahnanpoikasiin kohdistuva saalistus ei vähene liiaksi ja siten edesauta lahnakannan runsastumista. Tiedustelussa tuotiin myös selkeästi esille siikakalojen (siika, muikku) kantojen heikentyminen. Muikun ja siian saaliit ovatkin käyneet saalistietojen perusteella hyvin pieniksi. Koeverkkokalastuksen tulokset ovat osaltaan linjassa näiden havaintojen kanssa. Siikakanta on varmastikin istutuksin tuettu, mikäli alkuperäistä siikakantaa on edes jäljellä. Siikakanta on joka tapauksessa nykyisellään ilmeisen harvalukuinen. Muikku on syyskutuinen kala, jonka kutupaikat ovat karkeapohjaisia ja hapekkaita alueita. Vedenlaadun ja etenkin kiintoainepitoisuuden nousu voi heikentää muikun lisääntymismenestystä. Ilajanjärvessä on esiintynyt kerrostuneisuuskausien loppupuoliskoilla alusveden happivajetta, mikä voi teoriassa kaventaa harppauskerroksen alapuolisessa, viileässä vedessä elävän muikun elinolosuhteita. Kalastustiedustelussa valtaosa vastaajista koki vedenlaadun heikentymisen, pyydysten likaantumisen sekä roskakalojen runsastumisen ongelmiksi. Turvetuotantoa pidettiin osaltaan syyllisenä vedenlaadun heikentymiseen. Vedessä koettiin havaitun ajoittain runsaasti kiintoainesta ja veden värin kerrottiin tummuneen ja sameuden lisääntyneen. Etenkin sateiden aikaan vastaajat kokivat veden samentuvan ja tummuvan, mikä on jo järven voimakkaasti ojitettu valuma-alue huomioiden ymmärrettävää. Ilajanjärvessä esiintyviä vedenlaatuun ja veden käyttökelpoisuuteen liittyviä haittoja olisi todennäköisesti havaittavissa ilman Iljansuon turvetuotantoaluettakin, sillä järven ympäristö ja valuma-alue on voimakkaasti ojitettu ja alueen vedet ovat luonteeltaan runsashumuksisia. Iljansuon ravinne- ja kiintoainekuormituksen vaikutuksien erittely muusta valuma-alueen kuormituksesta kalastotutkimuksen perusteella onkin käytännössä mahdotonta mutta kaikki lisäkuormitus voi osaltaan voimistaa järven käyttökelpoisuuteen ja kalastoon liittyviä haittoja ja muutoksia joita järven käyttäjät ovat havainneet. Ilajanjärven kalojen elohopeapitoisuuksia on mitattu vuosien 1981 ja 2016 välillä ainakin seitsemänä eri vuotena. Joinain vuosina kalalajikohtainen, keskimääräinen pitoisuus on ylittänyt sallitun enimmäispitoisuusrajan (0,5 mg/kg) ahvenen ja mateen kohdalla. Vuoden 2016 tutkimuksessa viidestä analysoidusta ahvenesta yhden pitoisuus ylitti sallitun enimmäispitoisuusrajan. Aiempien vuosien tavoin kaikkien saman kalalajin keskimääräistä pitoisuutta tarkastelemalla vuoden 2016 kalat olisivat kuitenkin alittaneet asetetun enimmäispitoisuusrajan. Ilajanjärvestä pyydettyjen, suurikokoisten ahventen ja haukien pitoisuudet hyvin todennäköisesti ylittävät säädetyt enimmäispitoisuusrajat. SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Miika Sarpakunnas 22

Viitteet: Aroviita ym. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7, 2012. Sarvilinna A. & Sammalkorpi I. 2010. Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 2010. 51 s. Tammi, J., Rask, M. & Olin, M. 2006. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383. 51 s. 23