Kalasto ja kalastus Etelä - Saimaalla vuonna 2012

Transkriptio

1 Kalasto ja kalastus Etelä - Saimaalla vuonna 2012 Vesa Tiitinen ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Lappeenranta 2014

2

3 ETELÄ - SAIMAAN KALATALOUSTARKKAILU VUONNA 2012 Tarkkailun toimeksiantajat: UPM - Kymmene Oyj, Kaukas Oy Metsä - Board Oyj Joutsenon Pulp Stora - Enso Oyj, Imatran tehtaat Tarkkailu ohjelma: Kaakkois - Suomen ELY - keskuksen hyväksymä ohjelma Tarkkailu sisältö: Kalastustiedustelu Tutkimusalueella kalasti vuonna 2012 yhteensä ruokakuntaa. Virkistys- ja kotitarvekalastuksen kokonaissaalis oli vuonna 2012 yhteensä kiloa (40,3 kg/rkk, 9.1 kg/ha). Käytössä olevien verkkojen määrät ovat puolittuneet edelliseen tutkimukseen (2006) nähden. Myös käytössä olevien vapavälineiden määrät ovat laskeneet. Verkot olivat kuitenkin edelleen yleisin pyydys. Yleisimmät saaliskalalajit olivat ahven (37 %), hauki (19 %), muikku (13 %), kuha (9 %) ja särki (7 %). Edelliseen tutkimukseen (2006) verrattuna ahvenen, kuhan ja säyneen kilomääräiset kokonaissaaliit olivat kasvussa ja muikun, siian, isojen lohikalojen ja särjen saaliit laskussa. Pyydyskohtaiset saaliit ovat pysyneet tai jopa nousseet. Myös täplärapusaalis on laskenut. Syynä rapusaaliin melkein puolittumiseen on täplärapuun tullut tappava rapuruttotyyppi (Psl - genotyyppi) vuonna Lohikaloja saaliissa oli eniten vesipinta - alaa kohden (kg/ha) Etelä - Saimaan eteläosassa (alue 7) ja särki- ja ahvenkaloja Lappeenrannan lähivesillä (alue 1). Kalastusolot eivät ole tutkimusalueella viimeisten kuuden vuoden aikana merkittävästi muuttuneet. Ne olivat koko tutkimusalueella edelleen varsin hyvät. Koko alueella merkittävin yksittäinen kalastusta haittaava tekijä vuonna 2012 kuten myös vuonna 2006 oli tyytymättömyys saatuihin saaliisiin. Muita kalastusta haittaavia tekijöitä olivat kalakannan heikentyminen, pyydysten likaantuminen ja puutavaran uitto. Ahven oli vuonna 2012 tutkimusalueen selvä valtalaji. Ahvenkanta oli runsas alueella 6 ja muilla alueilla kohtalainen. Särkikanta oli runsas alueilla 1,2 ja 7 ja muilla alueilla kohtalainen. Haukikanta oli runsas alueella 2 ja muilla alueilla kohtalainen. Salakkaa ja lahnaa tavattiin kohtalaisesti kaikilla alueilla paitsi alueella 3 (heikko).kuhakanta oli kohtalainen alueilla 2 ja 6 ja muilla alueilla heikompi. Madekanta oli kohtalainen 3,5,6,8 ja 10 ja muilla alueilla heikompi. Muikkukanta oli kohtalainen alueilla 4-8 ja 10 ja muilla alueilla heikompi. Täplärapukanta oli kohtalainen alueilla 2,3,5,6,7ja 10 ja muilla alueilla heikompi Tiedusteluun vastanneiden mukaan vain haukikanta alueella 2 ja säynekanta alueella 9 ovat runsastuneet Etelä - Saimaalla. Ahvenkala- (ahven, kuha, kiiski) ja särkikalakannat (särki, lahna, säyne, salakka) ovat pysyneet ennallaan koko alueella. Samoin on tilanne hauki- ja madekantojen osalta. Suurten lohikalojen kannat (järvilohi, taimen, nieriä, harjus) ovat edelleen taantuneet keskeisillä esiintymisalueilla (alueet 4,6,7,8 ja 9) Etelä - Saimaalla etenkin nieriän ja harjuksen osalta. Muikkukanta on pysynyt samalla tasolla lukuun ottamatta alueita 1, 5 ja 9.

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSALUE 1 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 2 4. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Tutkimusalueella kalastavat ruokakunnat Kalastusalueella harjoittavien määrä Kalastajien ikäjakauma Kalastuksen luonne Kalastusoikeuden perusta Kalastuksessa käytetty kalusto Kalastuksen kustannukset Kalastusaktiivisuus ja sen ajoittuminen Käytössä olevat pyydykset Saalis Kokonaissaalis Yksikkösaalis Saaliin käyttö Kalastusta haittavat tekijät Kala- ja rapukannan tila alueen eri osissa Muutokset kala- ja rapukannoissa YHTEENVETO 36 LÄHTEET 37 LIITTEET 39

5 1 1. JOHDANTO Kalastustiedustelun tavoitteena on selvittää tutkimusalueen kalaston ja kalastuksen nykytilaa sekä siinä viime aikoina mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Etelä - Saimaan kalastoa ja kalastusta selvittäviä kalastustiedusteluja on tehty aiemmin vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1994), 1979 (Auvinen ym, 1983), 1986 (Huovinen & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998) ja 2001 (Sundell 2003) ja 2006 (Sundell 2008).Näiden tiedustelujen luotettavuutta vertailuaineistoina heikentää se, että vuosina 1986, 1996, 2001, 2006 tutkimusalue oli sama kuin tässä vuotta 2012 koskevassa tiedustelussa. Lisäksi vuonna 1996 muutettiin tiedustelun otantatapaa. Vuoden 2013 alussa tehty vuoden 2012 kalastoa ja kalastusta koskeva kalastustiedustelu kuuluu osana Etelä - Saimaata ja Vuoksea kuormittavan metsäteollisuuden kalataloudellisen velvoitetarkkailuun. Kalastuksen osalta tiedustelu koskee kotitarve- ja virkistyskalastusta. Tiedustelututkimuksen rahoitti alueen metsäteollisuus. 2. TUTKIMUSALUE Etelä - Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pinta- ala on 621 km², vesitilavuus 5,2 km³ ja keskisyvyys 8,4 metriä. Arvot ovat vedenpinnan korkeustason NN m mukaisia. Vuoksen valuma - alueen vedet virtaavat lähes kokonaan noin 2,5 km leveän Rastivirran kautta Suur - Saimaalle. Lisäksi vesistöalue saa pientä täydennystä lännessä Pien - Saimaan ja idästä Haapaveden vesialueilta. Etelä - Saimaan alueella veden pääsääntöinen virtaus kulkee Vuoksen aiheuttaman virtauksen johdosta länsi - itä - sekä luode - kaakko - suuntaisena kohti Vuoksea. Lännestä päin Kattelussaaren eteläpuolelta tuleva vesimassa sekoittuu Saimaan pohjoisemmista osista tulevaan veteen Joutsenon pohjoisen- ja koillisenpuoleisilla vesialueilla ja kulkeutuu edelleen Tiuruniemen ohi kohti Vuoksea. Vastaosa Tiuruniemen ohi kulkevasta vedestä tulee Saimaan pohjoisemmilta vesialueilta ja alle 10 prosenttia vesimäärästä selkävesialueiden lännen- ja eteläpuolelta Saimaalta (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2013). Etelä - Saimaa on yleispiirteiltään rikkonainen. Suurimmat selät ovat Suur - Saimaalla olevat Ilkon-, Kaidon- ja Mäntysaarten selät (kuva 1). Läntinen osa on saaristoinen ja näiden kaltaiset suuret selät puuttuvat. Myös Vuoksen niska - alue ja Ruokolahden alue ovat rikkonaisia eikä suuria selkiä ole. Alueen eteläiselle rannalle oman erityispiirteensä antavat suuret avoimet lahdet (Saimaan vesisuojeluyhdistys 1995). Etelä - Saimaan vesi on luontaisesti lievästi humusväritteisiä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Etelä - Saimaaseen kohdistuu paperiteollisuuden jätevesikuormitusta Lappeenrannan alueelta UPM - Kymmene Oyj Kaukaan tehtaalta, Joutsenon alueelta Oy Metsä - Board Oyj Joutsenon, Metsä Fibre Oy Joutsenon ja Kemira Chemicals tehtailta sekä Joutsenon Oravanharjun yhdyskuntajätevedenpuhdistamolta ja Stora Enso

6 2 Oyj Honkalahden sahalta. Imatran alueella kuormittajia ovat Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaat, Imatran kaupungin yhdyskuntajätevedenpuhdistamo ja Ovako Oy AB. (Saimaan vesija ympäristötutkimus Oy 2013). Suurimmat muutokset Etelä - Saimaan veden laadussa tapahtuivat luvan alkupuolella, jolloin sellutehtaiden biologiset puhdistamot otettiin käyttöön. Sen jälkeen muutokset ovat pienempiä. Karttaliitteessä on kuvattu vuoden 2012 veden laatua näytepisteittäin vedenlaatuindeksillä ilmaistuna (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2013). Vuoden 2012 kalastusoloja koskevassa tiedustelussa selvitysalue oli sama kuin vuoden 2006, 2001 ja 1996 kalastusoloja koskevassa selvityksessä (pinta - ala 468 km²). Tutkimusalueeseen kuului Pappilansalmen itäpuolinen osa Pien - Saimaata, Kyläniemen eteläpuolinen Suur - Saimaa sekä joitakin alueita myös Kyläniemen pohjoispuolelta (liite 1). Haapavesi ei kuulunut tutkimusalueeseen. Tutkimusalue jaettiin 10 eri osa - alueeseen, jotta voitaisiin selvittää kalastossa ja kalastuksessa mahdollisesti tapahtuneet muutokset alueittain. Aluejako noudatti aiemmin tiedusteluissa käytettyä aluejakoa. Alueet 1-9 olivat Etelä - Saimaalla. Vuoksi käsiteltiin omana alueena (alue 10). 3. AINEISTO JA MENETELMÄT Etelä - Saimaan kalastoa ja kalastusta sekä niissä mahdollisesti tapahtuneista muutoksia selvitettiin kalastustiedustelun avulla. Tiedustelu tehtiin vuoden 2013 alussa ja se koski vuoden 2012 tilannetta. Tiedusteluun osallistuneet kotitalouden valittiin vuoden 2006 tapaan väestörekisterinkeskuksen tekemän otannan avulla. Otannan perusjoukkona olivat Lappeenrannan, Joutsenon (vuodesta 2010 alkaen Lappeenrantaa), Imatran, Ruokolahden ja Taipalsaaren kunnissa asuvat kotitaloudet sekä näissä kunnissa vapaa - ajanasunnon omistavat ruokakunnat. Niille otannassa mukana olleille ruokakunnille, jotka eivät vastanneet tiedusteluun määräpäivään mennessä, lähetettiin uusintakysely. Otokseen poimittiin 8 % Lappeenrannassa ja Imatralla asuvista ja 10 % Joutsenossa, Ruokolahdella ja Taipalsaarella asuvista kotitalouksista. Lisäksi poimittiin 10 % sellaisista vapaa - asunnon omistavista ruokakunnista, jotka omistavat vapaa - ajan asunnon jonkun edellä mainitun kunnan alueella ja joiden kotipaikka on muu kuin joku edellä mainituista kunnista. Otoksen ulkopuolelle jätettiin sekä laitospaikoissa asuvat että sellaiset ruokakunnat, jotka eivät asu Suomessa. Taulukossa 1 on esitetty kunnittain tieto kotitalouksien määrästä ja vapaa - ajanasunnon omistajien lukumäärästä siinä perusjoukossa, josta otanta on tehty.

7 Taulukko 1. Kotitalouksien määrät (kpl) kunnittain ja mökinomistajien määrät (kpl) siinä perusjoukossa, josta otanta on tehty (väestörekisterikeskus). KUNTA KOTITALOUDET 3 (kpl) Imatra Joutseno 5099 Lappeenranta Ruokolahti 2656 Taipalsaari 2061 Mökinomistajat, kaikki 8325 Mökinomistaja, ulkopaikkakuntalaiset 2752 Tiedustelu lähetettiin kaikkiaan 4994 ruokakunnalle. Eri kuntien osuudet lähetyistä tiedusteluista on esitetty taulukossa 2. Taulukossa on esitetty on myös saatujen palautusten määrä ja kalastaneiden ruokakuntien osuus kunnittain. Palautusprosentti oli 40,6 %, mikä oli 1,1 % enemmän kuin vuonna 2006 (Sundell 2008). Palautusten mukaan 16,2 % tiedusteluun vastanneista ruokakunnista kalasti Etelä - Saimaalla vuonna Osuus oli 3,1 % pienempi kuin vuonna 2006 (Sundell 2008). Innokkaimpia kalastajia olivat Joutsenosta ja Taipalsaaren kotoisin olevat kalastajat (taulukko 2). Taulukko 2. Lähetettyjen tiedusteluiden ja saatujen palautusten määrä sekä tutkimusalueella harjoittaneiden ruokakuntien osuus tiedustelun palauttaneista kunnittain. KUNTA LÄHETETTY PALAUTUKSIA PALAUTTANEET Ei kalastaneita (rkk) (%) PALAUTTANEET Kalastavia (rkk) (%) (kpl) (%) Imatra , , ,8 Joutseno , , ,8 Lappeenranta , , ,8 Ruokolahti , , ,9 Taipalsaari , , ,3 Loma - asukkaat 275 *) *) *) *) *) *) ulkopaikkakunta YHTEENSÄ , ,2 *) Ei ole eroteltu. Tiedot sisältyvät yllä oleviin lukuihin.

8 4 4. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 4.1. Tutkimusalueella kalastavat ruokakunnat Kalastusta harjoittavien määrä Tutkimusalueella kalasti vastausten mukaan vuonna 2012 yhteensä ruokakuntaa. Näistä järvialueella kalasti 9723 ja Vuoksella 860 ruokakuntaa. Etelä - Saimaan kalastuksen kokonaismäärää arvioitaessa tulee muistaa, että tässä esitetyistä arvioista puuttuvat sellaiset rantakuntien ulkopuolelta kalastajat, jotka eivät omista alueella loma - asuntoa. Lisäksi arvioista puuttuva ne kotitaloudet, jotka otantaa suunniteltaessa on rajattu pois. Näiden ryhmien osuus tuskin on kokonaisuutta ajatellen kuitenkaan kovin merkittävä. 77 % tiedusteluun vastanneista ja tutkimusalueella kalastaneista oli kotoisin ns. vakituisia asukkaita ja loput 23 % loma - asukkaita. Tiedusteluun vastanneiden ruokakuntien keskikoko oli 2,58 henkilöä, joista kalastukseen osallistui keskimäärin 1,55 henkilöä. Tämä merkitsee, että vuonna 2012 kalastusta harjoitti tutkimusalueella kalastajaa (34,5 kalastajaa/km²), mikä on 12 % vähemmän kuin vuonna Osa - alueiden väliset erot kalastusta harjoittavien ruokakuntien koossa ja kalastavien määrässä on esitetty taulukossa 3. Kalastuspaine vaihtelee huomattavasti osa - alueittain. Kuvassa 2 on esitetty kalastusta harjoittaneiden ruokakuntien määrä Etelä - Saimaan eri osa - alueilla vuonna Kuvassa 3 on esitetty, miten paljon tietyllä osa - alueella kalastaa eri kunnista kotoisin olevia kalastajia KALASTAVAT RUOKAKUNNAT KPL/ ALUE OSA - ALUE Kuva 2. Etelä - Saimaan eri osa - alueilla kalastavien ruokakuntien määrä

9 KPL/ALUE) Ruokolahti Imatra Taipalsaari Joutseno Lappeenranta OSA - ALUE Kuva 3. Etelä - Saimaan eri osa - alueilla kalastavien ruokakuntien määrä kunnittain Kullakin osa - alueella kalastajien määrä ei suoraan kerro alueen todellista kalastuspainetta, koska alueiden pinta - alat vaihtelevat huomattavasti. Siksi kullekin osa - alueelle on arvioitu myös kalastavien ruokakuntien ja henkilöiden määrä pinta - ala yksikköä kohden (taulukko 3). Tutkimusalueen jako osa - alueisiin on esitetty liitteessä 1. Kalastajamääriä aiempiin tutkimusvuosiin verrattaessa tulee muistaa, että otanta tiedustelua varten on tehty väestörekisterikeskuksen kautta vuosina 1996, 2001, 2006 ja Kun aiemmat tiedustelut lähetettiin vain osalle kalastusta tutkimusalueella harjoittaneista ruokakunnista, otettiin edellä mainittuina vuosina satunnaisesti otos kaikkien Etelä - Saimaan rantakuntien väestöstä. Kuvissa 4 ja 5 on esitetty kalastajien ja ruokakuntien vaihtelut (kpl ja kpl/km²) eri tutkimusvuosina. Osa muutoksesta johtuu siis tiedustelun otantamenetelmän erilaisuudesta. Kalastajamäärien vertailua vaikeutta myös se, että tutkimusalueen pinta - ala ja jossakin määrin myös sijainti on vaihdellut vuosittain. Vuosina 1986, 1996, 2001, 2006 tutkimusalue on ollut sekä kooltaan että sijainniltaan sama kuin vuonna 2012.

10 6 Taulukko 3. Tutkimusalueella kalastaneiden ruokakuntien ja henkilöiden määrä osa - alueittain vuonna OSA - ALUE KALASTAVIA RUOKAKUNTIA (kpl/alue) (kpl/km²) KALASTAVIA HENKILÖITÄ (kpl/alue) (kpl/rkk) (kpl/km²) YHTEENSÄ

11 KPL Ruokakunnat Kalastajat Kuva 4. Etelä - Saimaalla kalastusta harjoittavien ruokakuntien/kalastajien kokonaismäärä KPL(KM² Ruokakunnat/km² Kalastajat/km² Kuva 5. Etelä - Saimaalla kalastusta harjoittavien ruokakuntien/kalastajien määrä per km².

12 Kalastajien ikäjakauma Tiedusteluun vastanneista ja kalastusta harjoittaneista henkilöistä 89,3 % oli 35 - vuotiaita tai vanhempia. Alle 35 - vuotiaiden osuus oli siis vain 10,7 %. Suurimman ikäryhmän muodostivat yli 54- vuotiaat kalastaja. Heidän osuutensa kalastajien kokonaismäärästä oli 56,6 % (kuva 6). Edellisen tutkimukseen vuodelta 2006 (Sundell 2008) verrattuna tapahtunut muutos on kalastajien siirtymä alle 25 - vuotiaista alle 35 - vuotiaisiin. Koska tiedustelu lähetettiin ruokakuntakohtaisesti ja osoitettiin perheen päämiehelle, on luonnollista, että nuorten ikäryhmien osuus jää varsin pieneksi. Todellisuudessa nuorten ikäryhmien osuus kalastajista on suurempi. Kalastajien ikäjakauma on siitä huolimatta kuitenkin painottunut selvästi vanhempiin ikäryhmiin. 60,0 50,0 OSUUS KALASTAJISTA (%) 40,0 30,0 20, ,0 0,0 Alle yli 54 IKÄRYHMÄ Kuva 6. Tiedusteluun vastanneiden ja kalastusta harjoittaneiden ikäjakauma Etelä - Saimaalla vuosina 1996 (Sundell 2008), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell) ja Kalastuksen luonne Kalastuksen mieltäminen joko virkistys- tai kotitarvekalastukseksi on usein vaikeaa. Kalastusasetuksen ( /1116) mukaan virkistyskalastuksen pidetään kalastusta, milloin saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä ei ole toimeentulon kannalta merkitystä. Kotitarvekalastuksena pidetään kalastusta, milloin saalis käytetään kalastajan taloudessa ja on toimeentulon kannalta merkitystä. Tiedusteluun vastanneista luokitteli itsensä virkistyskalastajaksi 83,8 % ja kotitarvekalastajaksi 16,2 %. Kukaan tiedusteluun vastanneista ei luokitellut itsensä ammattikalastajaksi. Edellisen tutkimukseen vuodelta 2006 (Sundell 2008) verrattuna ei ole tapahtumaa merkittävää muutosta.

13 Kalastusoikeuden perusta Tiedustelussa kysyttiin tutkimusalueella kalastaneilta, mihin heidän kalastusoikeutensa perustui (taulukko 4). 44 % vastanneista ilmoitti harjoittamansa kalastuksen perustuvan osakaskunnan tai kalaveden omistajan myymää lupaa. 32 %: lla kalastus perustui jokamiehen oikeuteen. 24 %: lla kalastus perustui vesialueen omistukseen tai osakaskunnan osakkuuteen. Taulukko 4. Etelä - Saimaalla kalastusta harjoittaneiden kalastusoikeuden perusta vuosina 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja KALASTUSOIKEUDEN PERUSTA 1986 (%) 1991 (%) 1996 (%) 2001 (%) 2006 (%) Vesialueen omistus tai osakkuus Osakaskunnan ym. myymä lupa Jokamiehen oikeus ym (%) Vesialueen omistukseen perustuvan kalastusoikeuden osuus on hieman vähentynyt vuoteen 2006 verrattuna. Ostettuun kalastuslupaan perustuva kalastukseen osuus on lisääntynyt koko luvun ja nousu on ollut kohtalainen vuoteen 2006 verrattuna. Toisaalta jokamiehen oikeuteen perustuva kalastusoikeus on vähentynyt koko luvun. Vuosien 1991 ja 1996 välillä muutos johtui suurelta osin tiedustelun otantatavan muutoksesta, jonka seurauksena otantaan tuli mukaan huomattavasti enemmän satunnaisesti tai muuten vain vähän kalastavia ruokakuntia Kalastuksessa käytetty kalusto Taulukoissa 5 ja 6 on esitetty tutkimusalueella eri tutkimusvuosina kalastajien käytössä ollut kalusto. Moottorikäyttöisten kulkuvälineiden käyttö kalastuksessa lisääntyi ja soutuveneiden vähentyi vuoteen 1991 saakka. Vuosien 1991 ja 1996 välisenä aikana tapahtui kuitenkin selvä muutos. Kalastukseen käytettyjen perämoottoriveneiden ja moottorikelkkojen määrä väheni selvästi. Soutuveneiden osuus puolestaan lisääntyi. Vuosien 1996 ja 2001 välillä ei ole mitään selviä muutoksia tapahtunut vaan tilanne pysyi vakaana. Vuonna 2012 ainoa selvä muutos aiempaan oli kalastuksessa käytettyjen keskimoottoriveneiden vähentyminen nollaan. Vuosien 1991 ja 1996 välillä tapahtunut voimakas kulkuvälinemäärien kasvu johtuu kalastustiedustelun otantatavan muutoksesta. Ennen tiedustelu lähetettiin vain kalastusta harjoittaneille ruokakunnille. Vuodesta 1996 lähtien on otettu satunnaisesti otos rantakuntien

14 10 koko väestöstä, jonka pohjalta tulokset voidaan laskea koko väestölle. Otantamenetelmä antaa aiempaa tarkemmin kokonaiskuvan ja arvion kalastavien ruokakuntien kokonaismäärästä, joka vaikuttaa suoraan myös arvioon käytössä olleen kaluston määrästä. Taulukko 5. Etelä - Saimaalla kalastuksessa käytetty kalusto kalastusta harjoittanutta ruokakuntaan kohden (kpl/rkk) vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja (kpl/rkk) 1979 (kpl/rkk) 1986 (kpl/rkk) 1991 (kpl/rkk) 1996 (kpl/rkk) 2001 (kpl/rkk) 2006 (kpl/rkk) 2012 (kpl/rkk) Perämoottorit 0,41 0,51 0,63 0,69 0,55 0,54 0,64 0,66 Keskimoottorit 0,04 0,06 0,05 0,05 0,06 0,05 0,03 0,00 Soutuveneet 0,53 0,58 0,64 0,53 0,58 0,59 0,65 0,57 Moottorikelkat 0,00 0,02 0,06 0,08 0,07 0,06 0,05 0,08 Muut 0,00 0,02 0,06 0,08 0,07 0,05 0,05 0,03 Taulukko 6. Etelä - Saimaalla kalastuksessa käytetyn kalaston kokonaismäärä (kpl) vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja (kpl) 1979 (kpl) 1986 (kpl) 1991 (kpl) 1996 (kpl) 2001 (kpl) 2006 (kpl) 2012 (kpl) Perämoottorit Keskimoottorit Soutuveneet Moottorikelkat Muut Kalastuksen kustannukset Kalastuskustannukset koostuvat kalusto- ja pyydyshankinnoista, matkakustannuksista, kaluston ja pyydysten huollosta, lupamaksuista sekä muista mahdollisista kustannuksista. Esitetyt luvut ovat kalastusta harjoittanutta ruokakuntaa kohden laskettuja keskiarvoja. Etenkin kalustohankintojen kohdalla vaihtelu ruokakuntien välillä on varsin suurta, koska vain osa on tehnyt tällaisia hankintoja. Taulukossa 7 on esitetty kalastuksen kustannukset vuosina 1986, 1991, 1996, ja Kohdassa "muut kustannukset" esitetyt kustannukset koostuvat suurelta osin lupamaksuista. Jotta kustannuksia voitaisiin verrata toisiinsa, on vuosien 1986, 1991, 1996, 2001 ja 2012 kustannukset muutettu vuoden 2006 rahan arvon mukaiseksi.

15 Taulukko 7. Kalastusta harjoittaneen ruokakunnan keskimääräiset kalastuskustannukset ( /rkk) Etelä - Saimaalla vuosina 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja Kaikkien vuosien kustannukset esitetty vuoden 2006 rahan arvon mukaisina ( /rkk) 1991 ( /rkk) 1996 ( /rkk) 2001 ( /rkk) 2006 ( /rkk) 2012 ( /rkk) Kalustohankinnat Pyydyshankinnat Matkakustannukset Huoltokustannukset Muut kulut (esim. luvat) YHTEENSÄ Vuosina 1986 ja 1991 kustannukset olivat samaa suuruusluokkaa. Myös kustannusten jakautuminen eri kustannustekijöihin oli hyvin saman kaltainen. Vuosien 1991 ja 1996 välillä tapahtui selvä muutos. Tämä muutos johtui vuonna 1996 tapahtuneesta tiedusteluaineiston otantatavan muutoksesta. Vanha otantatapa keräsi tiedustelun otokseksi keskimäärin aktiivisempia kalastajia kuin uusi otantatapa. Kalastusta harjoittavan ruokakunnan keskimääräiset kalastuskustannukset vähenivät noin 30 %. Vuosien 1996 ja 2001 välillä kalastuskustannukset vähenivät edelleen, mutta muutos oli melko pieni. Vuonna 2006 kalastuksen kustannukset nousivat selvästi aiempaan verrattuna. Kustannukset kohosivat yli kolmanneksella vuoteen 2001 verrattuna. Vuosina 2006 ja 2012 kalastuskustannukset yhteensä olivat samaa suuruusluokkaa. Eri kalastuskustannusten välillä oli kuitenkin vaihtelua Kalastusaktiivisuus ja sen ajoittuminen Etelä - Saimaalla ja Vuoksella harjoitettiin kalastusta ympäri vuoden. Selvästi aktiivisinta kalastus molemmissa kohteessa oli kesäkuukausina (kuva 7). Ko. kuukausina kyselyyn vastanneiden kalastuspäivät yhteensä olivat lähes 50 % kaikista kalastuspäivistä. Myös touko- ja syyskuu olivat melko aktiivista (20 %:n kahtapuolta) kalastusaikaan molemmissa kohteissa. Syyskuun jälkeen Etelä - Saimaalla kalastusaktiivisuus puoliutui kuukausittain ja oli pienimmillään joulukuussa. Vuoksella kalastusaktiivisuus noudatteli samanlaista suuntausta lokakuussa. Marras - ja joulukuussa Vuoksella kalastusaktiivisuus säilyi johtuen siitä, että kohde on ainoa maakuntamme virtakalastuspaikka. Jääolosuhteet vaikeuttivat kalastuksen harjoittamista tammi- ja huhtikuussa Etelä - Saimaalla. Jäät olivat kantavia vasta helmikuun alkupuolella Vapaaehtoisen kalastuksenrajoitukset kielsivät mm. verkkopyynnin kokonaan ajalla Kyläniemen kahta puolta Etelä - Saimaalla. 11

16 12 18,0 16,0 14,0 KALASTAJIEN PYYNTIPÄIVIEN OSUUDET (%) 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 E-Saimaa Vuoksi 0,0 Kuva 7. Kalastusaktiivisuus ja sen ajoittuminen vuoden kierrossa Etelä - Saimaalla ja Vuoksella Käytössä olleet pyydykset Tutkimusalueella vuonna 2012 käytössä olleiden pyydysten määrä arvioitiin tiedusteluun vastanneiden ja kalastusta harjoittaneiden määrän perusteella. Koska otos tiedustelua varten otettiin koko rantakuntien väestöstä, oli palautustietojen pohjalta mahdollista laskea tutkimusalueella kalastaneiden ruokakuntien kokonaismäärä. Vastausten pohjalta laskettiin kuinka monta ja mitä pyydyksiä kalastavilla ruokakunnilla oli keskimäärin käytössään vuonna Pyydysten kokonaismäärä saatiin, kun keskimääräinen pyydysmäärä kerrottiin kalastusta harjoittaneiden ruokakuntien määrällä. Osa - alueiden pyydysmäärät on laskettu samalla tavalla. Laskutapa pitää sisällään oletuksen, että vastaamatta jättäneissä ruokakunnissa on samassa suhteessa kalastusta harjoittaneita ja ei kalastaneita kuin vastanneissakin. Taulukossa 8 on esitetty pyydysten kokonaismäärä eri vuosina. Vuoden 2012 pyydysmäärät ovat verkkojen osalta puolittuneet verrattuna vuoteen Selvä vähenemä on tapahtunut myös vapavälineiden (uistin, pilkki, onki) osalta. Muiden pyydysten määrät (katiskat, rysät, siimat ja koukut) ovat pysyneet kutakuinkin samalla tasolla kuin vuonna Syy verkkojen ja vapavälineiden määrien laskuun on se, että ruokakuntien keskimääräiset pyydysmäärät ovat vähentyneet tuntuvasti etenkin muut verkot (taulukko 9).

17 13 Taulukko 8. Tutkimusalueella käytössä olleet pyydysmäärät (kpl) vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja PYYDYS 1972 (kpl) 1979 (kpl) 1986 (kpl) 1991 (kpl) 1996 (kpl) 2001 (kpl) 2006 (kpl) 2012 (kpl) Muikkuverkot Muut verkot Katiskat Rysät Pitkäsiimat Koukut Uistin/virveli Pilkit Onget Taulukko 9. Tutkimusalueella käytössä olleet pyydysmäärät kalastusta harjoittanutta ruokakuntaa kohden (kpl/rkk) vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja PYYDYS 1972 (kpl/rkk) 1979 (kpl/rkk) 1986 (kpl/rkk) 1991 (kpl/rkk) 1986 (kpl/rkk) 2001 (kpl/rkk) 2006 (kpl/rkk) 2012 (kpl/rkk) Muikkuverkot Muut verkot Katiskat Rysät Pitkäsiimat Koukut Uistin/virveli Pilkit Onget Taulukossa 10 on esitetty Etelä - Saimaan pyydysmäärä pinta - ala yksikköä kohden eri tutkimusvuosina. Taulukkojen 8 ja 9 tapaan esitetyt tulokset eivät ole tässäkään taulukossa täysin vertailukelpoisia. Eroja oli eri vuosien välillä tiedustelun otannassa, tutkimusalueen vesipinta - alassa ja sen sijainnissa. Tässä tutkimuksessa käytetty otantatapa ottaa vuosien 1996, 2001 ja 2006 tapaan huomattavasti aiempaa tarkemmin huomioon myös satunnaisesti kalastavat kalastajat, joiden osuus kalastajien kokonaismäärästä on varsin suuri. Vuosina 1986, 1996, 2001 ja 2006 tutkimusalue oli sama kuin vuonna 2012.

18 14 Taulukko 10. Tutkimusalueella käytössä olleet pyydysmäärät pinta - alayksikköä (kpl/km²) vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kan- sanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja PYYDYS 1972 (kpl/km²) 1979 (kpl/km²) 1986 (kpl/km²) 1991 (kpl/km²) 1996 (kpl/km²) 2001 (kpl/km²) 2006 (kpl/km²) 2012 (kpl/km²) Muikkuverkot Muut verkot ,6 Katiskat Rysät Pitkäsiimat Koukut Uistin/virveli Pilkit Onget Vuosien 2006 ja 2012 välisenä aikana verkkojen määrä pinta - alayksikköä kohden laski yli 50 %. Vapakalastusvälineiden (uistin, pilkit, onget) määrät laskivat myös edelleen. Eninten väheni uistinten määrä 38 %. Muiden pyyntimuotojen (rysät, siimat, koukut) osalta oli hienoista nousua. Kuvassa 8 on esitetty eri pyydysten keskimääräiset ruokakuntakohtaiset pyydysmäärät pinta - alayksikköä kohden (kpl/km²) tutkimusalueen eri osa - alueilla vuonna Muikkuverkkoja oli käytössä eninten alueilla 8 ja 9, verkkoja mm alueella 9, verkkoja mm alueilla 9 ja 1 ja verkkoja yli 40 mm alueilla 6 ja 1. Katiskoita oli eniten käytössä alueilla 9 ja 1. Syöttikoukuilla kalastaminen oli selvästi yleisintä alueella 1. Uistelu ja virvelöinti (kuva 8) oli yleisintä alueella 1, pilkkinen alueella 1 ja onkiminen alueilla 8 ja 1. Tarkemmat tiedot eri pyydysten esiintymisestä tutkimisalueen eri osa - alueilla on esitetty liitteessä 2.

19 15 35 Muikkuverkko 14 Verkot mm PYYDYKSIÅ (kpl/km2) PYYDYKSIÄ (kpl/km2) ALUE ALUE 14 Verkot mm 60 Verkot yli 40 mm PYYDYKSIÄ (kpl/km2) PYYDYKSIÅ (kpl/km2) ALUE ALUE 30 Katiska 100 Uistin PYYDYKSIÅ (kpl/km2) PYYDYKSIÅ (kpl/km2) ALUE ALUE 120 Pilkki 250 Onki PYYDYKSIÅ (kpl/km2) PYYDYKSIÅ (kpl/km2) ALUE ALUE Kuva 8. Pyydysten määrä pinta - alayksikköä kohden osa - alueittain vuonna 2012

20 Saalis Kokonaissaalis Tutkimusalueelta saatu kokonaissaalis oli tiedusteluvastausten pohjalta laskettuna yhteensä kiloa vuonna (Taulukko 11). Kalastusta harjoittanutta ruokakuntaa kohden tämä merkitsee keskimäärin 40.3 kilon saalista. Pinta - alayksikköä kohden saalismäärä oli 9,1 kiloa hehtaarilla. Vuosien 2006 ja 2012 välillä kokonaissaalis väheni neljänneksellä (24,3 %, kiloa). Kilomääräisesti eniten vähenivät muikku- (39404 kg, - 39,8 %), särki- (32303 kg, - 50,1 %) ja haukisaaliit (17715 kg, - 17,5 %) yhteensä kiloa. Prosentuaalisesti eniten laskivat kuitenkin harjus-, (- 90,6 %), nieriä-, (- 72,8 %), siika-, (- 64,5 %) ja kuoresaaliit (- 64,1 %). Kilomääräiset saaliit nousivat mateen (6663 kg, + 603,5 ), säyneen (2093 kg, + 45,1 %) ja kuhan (1815 kg, kg) osalta (taulukot 11 ja 12). Taulukko 11. Etelä - Saimaan kokonaissaalis (kg) kalalajeittain kalastustiedustelujen mukaan vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja (Tutkimusalue) (ha) KALALAJIT 1972 (64400) Kg 1979 (58400) Kg 1986 (46800) Kg 1991 (71300) Kg 1996 (46800) Kg 2001 (46800) Kg 2006 (46800) Kg 2012 (46800) Muikku Siika Taimen Järvilohi Nieriä Harjus Kuore Hauki Lahna Säyne Särki Made Ahven Kuha Muut kalat YHTEENSÄ Kg

21 17 Taulukko 12. Etelä - Saimaan kokonaissaalis (%) kalalajeittain kalastustiedustelujen mukaan vuosina 1972 (Oy Vesi - Hydro Ab 1974), 1979 (Auvinen ym. 1983), 1986 (Huovila & Kansanen 1987), 1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 1998), 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell 2008) ja (Tutkimusalue) (ha) KALALAJIT 1972 (64400) % 1979 (58400) % 1986 (46800) % 1991 (71300) % 1996 (46800) % 2001 (46800) % 2006 (46800) % 2012 (46800) Muikku Siika Taimen Järvilohi Nieriä 0.1 Alle 0.1 Alle 0.1 Alle Harjus Kuore Hauki Lahna Säyne Särki Made Ahven Kuha Muut kalat YHTEENSÄ % KOKNAISSAALIS (kg) Muut kalat Kuha Ahven Made Särki Säyne Lahna Hauki Kuore Harjus Nieriä Järvilohi Taimen Siika Muikku ALUE Kuva 9. Kokonaissaalis kalalajeittain Etelä - Saimaan eri osa - alueilla vuonna 2012.

22 18 40,00 SAALIS (kg/ha) 35,00 30,00 25,00 20,00 15,00 10,00 5,00 0, ALUE Muut kalat Kuha Ahven Made Särki Säyne Lahna Hauki Kuore Harjus Nieriä Järvilohi Taimen Siika Muikku Kuva 10. Kokonaissaalis pinta - alayksikköä kohden (kg/ha) Etelä - Saimaan eri osa - alueilla vuonna Kokonaissaaliin jakautuminen osa - alueittain ja kalalajeittain on esitetty kuvissa 9 ja 10. Osa - alueet olivat pinta - alaltaan varsin eri kokoisia, mikä näkyy myös niiden kokonaissaaliissa (kuva 9). Eniten saaliista kalastettiin alueelta 7. Parempi kuva alueittaisista saalismääristä saadaan suhteuttamalla sen vesialueen pinta - alaan. Selvästi suurin hehtaarisaalis, 34 kiloa hehtaarilta, saatiin alueelta 1 vuonna Tällä alueella saalis koostui ahvenesta (17,3 kg/ha), hauesta (8,1 kg/ha), särjestä (4,8 kg/ha) ja kuhasta (2,2 kg/ha). Pienimmillään hehtaarisaalis oli alueella 3 vain 2,6 kiloa hehtaarilta. Koko Etelä - Saimaan alueelta saadusta hehtaarisaalista ahven muodosti 43 %, hauki 22 %, särki 10 %, kuha 7 %, muikku 7 % ja lahna 4 %. Muiden kalalajien osuudeksi jäi 7 %. Lohikalojen hehtaarisaalis oli suurimmillaan alueilla 7 (2,5 kg/ha) ja 8 (2,4 kg/ha). Suurin osa saaliiksi saaduista lohikaloista oli molemmilla alueilla muikkua (kuva 11). Eri lohikaloja on saatu saaliiksi eri osa - alueilta (9) seuraavasti: muikku (7/9), siika (6/9), järvilohi (6/9), taimen (5/9), harjus (3/9), nieriä (2/9) ja kuore (2/9). Särkikalojen hehtaarisaalis oli suurin alueella 1 (6 kg/ha). Suurin osa saaliiksi saaduista särkikaloista oli särkeä (kuva 12). Eri särkikaloja on saatu saaliiksi eri osa - alueilta (9) seuraavasti: särki (9/9), lahna (8/9) ja säyne (6/9). Ahvenkalat mukaan lukien hauki ja made hehtaarisaalis oli suurin myös alueella 1 (28 kg/ha). Suurin osa saaliiksi saaduista kaloista oli ahventa. Eri ahvenkaloja, haukea ja madetta on saatu saaliiksi eri osa - alueilta (9) seuraavasti: ahven (9/9), kuha (8/9), hauki (9/9) ja made (7/9).Tarkemmat tiedot osa - alueitten saaliista on esitetty liitteessä 3.

23 19 3,00 2,50 SAALIS (kg/ha) 2,00 1,50 1,00 Kuore Harjus Nieriä Järvilohi Taimen Siika Muikku 0,50 0, ALUE Kuva 11. Lohikalojen hehtaarisaalis (kg/ha) Etelä - Saimaan eri osa - alueilla vuonna ,00 6,00 5,00 HEHTAARISAALIS (kg/ha) 4,00 3,00 Särki Säyne Lahna 2,00 1,00 0, OSA - ALUE Kuva 12. Särkikalojen hehtaarisaalis (kg/ha) Etelä - Saimaan eri osa - alueilla vuonna ,00 25,00 HEHTAARISAALIS (kg/ha) 20,00 15,00 10,00 Kuha Ahven Made Hauki 5,00 0, OSA - ALUE Kuva 13. Ahvenkalojen ym. hehtaarisaalis (kg/ha) Etelä - Saimaan eri osa - alueilla vuonna Vuokselta saatu kokonaissaalis oli tiedusteluvastausten pohjalta laskettuna yhteensä kiloa vuonna Kalastusta harjoittanutta ruokakuntaa kohden tämä merkitsee keskimäärin 23.4 kilon saalista.

24 20 Vuosien 2006 ja 2012 välillä kokonaissaalis lisääntyi 17.7 %: lla (3034 kiloa). Saalis koostui pääosin ahvenesta (34 %), taimenesta (24 %) ja hauesta (21 %). Lisäksi saaliissa oli muikkua (6 %), kirjolohta (6 %), särkeä (5 %), kuhaa (2 %), madetta (1 %), harjusta ( alle 1 %), siikaa (alle 1 %), järvilohta (alle 1 % ja lahnaa (alle 1 %). Kilomääräiset saaliit nousivat edelliseen tutkimukseen verrattuna muikun, kirjolohen, harjuksen, mateen, ahvenen ja kuhaan osalta. Puolestaan kilomääräiset saaliit laskivat siian, järvilohen, lahnan ja särjen osalta. Taimensaaliit laskivat vain vähän (kuva 14) VUOKSI -Saalis kalalajeittain KG Muikku Siika Taimen Järvilohi Kirjolohi Harjus Hauki Lahna Särki Made Ahven Kuha KALALAJI Kuva 14. Kokonaissaalis kalalajeittain Vuoksella vuosina 2006 ja Tiedusteluun vastanneista ja kalastaneista ruokakunnista ravusta harjoitti 13,2 % eli 1147 ruokakuntaa. Vuoden 2006 tiedusteluun verrattuna ravustavien ruokakuntien määrä on laskenut 22 %. Tutkimusalueen rapusaalis, täysin täplärapua, oli yhteensä kappaletta vuonna Ravustaneen ruokakunnan keskimääräinen rapusaalis oli 118 kappaletta. Edelliseen tiedusteluun verrattuna rapusaalis on tippunut 39 % ja ruokakuntakohtainen rapusaalis 46 %. Syy rapusaaliin melkein puolittumiseen on täplärapuun tullut tappava rapuruttotyyppi (Psl - genotyyppi) vuonna Tiedot eri osa - alueiden ravustajista, rapusaaliista ja arviosta rapukannan kehityssuunnasta on esitetty taulukossa 13.

25 21 Taulukko 13. Etelä - Saimaalla ja Vuoksella vuonna 2012 ravustaneiden määrä, alueelta saatu rapusaalis ja rapukannan kehityssuunnasta (1=puuttuu alueelta, 2= kanta heikko, 3= kanta kohtalainen ja 4= kanta runsas) tiedusteluun vastanneiden mukaan. ALUE RAVUSTAJIA (%) (rkk) RAPUSAALIS (kpl) (kpl/rkk) YHTEENSÄ Yksikkösaalis RAPUKANTA (kehitys 1-4) Yksikkösaalis on kalakannan koon suhteellinen indeksi. Yksikkösaaliin käyttö kannan koon mittana perustuu oletukseen, että saalis jaettuna pyyntiponnistuksella on verrannollinen kalakannan kokoon. Tällöin kalakannan koossa tapahtuva suhteellinen muutos aiheuttaa samansuuruisen muutoksen yksikkösaaliissa. Yksikkösaaliissa laskettaessa oletetaan, että kalojen pyydystettävyys on vakio. Yksikkösaaliit on laskettu 14 eri kalalajille pyydyskohtaisesti ja alueittain. Tulokset on esitetty liitteessä 3. Kuvissa on esitetty muikun, siian, särjen, lahnan, ahvenen, kuhan, taimenen ja järvilohen yksikkösaaliit osa - alueittain vuosina 2006 ja Eri kalalajien kuvissa ja tekstissä esitettyjä yksikkösaaliita laskettaessa verkot jaettiin ryhmiin taulukon 14 mukaisesti. Taulukko 14. Eri kalalajeille soveltuvat verkkotyypit VERKKOTYYPPI KALALAJI Muikkuverkot Muikku Verkot mm Siika Verkot mm Särki, ahven Verkot yli 40 mm Lahna Verkot yli 40 mm Hauki, kuha, taimen, järvilohi Vuonna 1996 käyttöön otettu otantamenetelmä ottaa huomattavasti aiempaa tarkemmin huomioon vähän ja satunnaisesti kalastavat kalastajat, joiden saaliit ovat usein varsin pieniä. Tämä pienentää aluekohtaisia yksikkösaaliita etenkin alueilla, missä tällaisen satunnaisen kalastuksen määrä on suuri. Tästä syystä ennen vuotta 1996 saatuja tuloksia ei

26 22 voida pitää yksikkösaaliiden osalta kovin hyvin vertailukelpoisena nyt saatujen tulosten kanssa. Vuosina 1996, 2001, 2006 ja 2012 tiedustelu toteutettiin samalla tavalla ja tulokset ovat täysin vertailukelpoisia. Muikun yksikkösaaliit muikkuverkoilla vaihtelivat alueilla 2 ja kiloon vuorokautta kohden (kuva 15). Näiltä löytyvät myös tutkimusalueen laajimmat ja syvimmät selkävedet. Suurimmillaan yksikkösaalis oli alueilla 2 ja 7. Siian yksikkösaaliit olivat selvästi pienempiä. Suurimmillaan keskimääräinen saalis oli alueella 9, kiloa verkkovuorokautta kohden. Parhaat saaliit saatiin mm verkoilla. Taimenen yksikkösaalis oli suurimmillaan alueella 8 (0.014 kg/vvrk), järvilohen myös alueella 0 (0.009 kg/vvrk), särjen alueella 9 (0.139 kg/vvrk), lahnan alueella 5 (0.197 kg/vvrk), hauen myös alueella 5 (0.205 kg/vvrk), ahvenen alueella 2 (0.393 kg/vvrk) ja kuhan alueella 6 (0.114 kg/vvrk). Koko verkkopyynnin (yli 40 mm) parhaat yksikkösaaliit saatiin vuonna 2012 alueilta 6 ja 8, kiloa saalista verkkovuorokautta kohden. Alueelta 3 ei saatu saalistietoja yhdeltäkään verkoilla kalastaneelta ruokakunnalta. Muilla alueilla verkkopyynnin keskimääräinen yksikkösaalis vaihteli 0.2: stä 0.6:een kiloon verkkovuorokautta kohden. Uistelun yksikkösaalis oli suurimmillaan alueella 6, 0.46 kiloa saalista pyyntivuorokautta kohden. Muilla alueilla uistelun yksikkösaalis vaihteli 0, kiloa pyyntivuorokautta kohden. Hauki oli kaikilla alueilla selvästi yleisin uistelun saalislaji. Yksikkösaalis vaihteli kiloa pyyntivuorokautta kohden. Vuoteen 2006 (Sundell 2008) verrattuna muikun yksikkösaaliit pienenivät alueilla 4 ja 6. Muilla alueilla yksikkösaaliit suurenivat. Siian yksikkösaaliissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia aiempaan verrattuna vaan paitsi alueella 7. Paras yksikkösaalis saatiin alueilta 4 ja 9. Särjen yksikkösaalis pieneni kaikilla alueilla. Lahnan yksikkösaalis parani selvästi alueilla 5 ja 5, mutta heikkeni muilla alueilla. Haukisaalis väheni selvästi alueilla 7 ja 9. Yksikkösaalis kasvoi alueella 6. Ahvenen yksikkösaalis kasvoi alueilla 2,6 ja 8. Muilla alueilla saalis pieneni, mutta muutokset yksikkösaaliissa olivat melko pieniä. Kuhan yksikkösaaliit kasvoivat alueilla 2, 5 ja 6. Muilla alueilla ne pysyivät entisellä tasolla tai laskivat. Uistelun yksikkösaaliissa kuha saaliit kasvoivat kaikilla alueella pois lukien alue 7. Taimenen yksikkösaalis verkoilla pieneni alueella 8 ja muilla alueilla (4, 7) pysynyt samalla tasolla. Uistelun osalta taimenen yksikkösaaliit joko pienenivät kaikilla alueilla (4,5,7 ja 8) tai pysyivät samalla tasolla (6). Järvilohen yksikkösaalis verkoilla pieneni alueella 8 ja pysyivät samalla muilla alueilla (4,7). Uistelun osalta yksikkösaaliit pieneni alueella 7 ja pysyivät muilla alueilla (4,6,8).

27 23 0,9 Muikku (muikkuverkot) 0,8 0,7 0,6 kg/verkkovuorokausi 0,5 0,4 0,3 0, , ,12 Siika (verkot mm) 0,1 kg/verkkovuorokausi 0,08 0,06 0, , ,8 Särki (verkot mm) 0,7 0,6 kg/verkkovuorokausi 0,5 0,4 0, ,2 0, Kuva 15. Yksikkösaaliit Etelä - Saimaalla eri osa - alueilla vuosina 2006 ja 2012.

28 24 0,800 Lahna (verkot yli 45 mm) 0,700 0,600 kg/verkkovuorokausi 0,500 0,400 0, ,200 0,100 0, ,35 Hauki (verkot yli 40 mm) 0,3 0,25 kg/verkkovuorokausi 0,2 0,15 0, , ,5 Ahven (27-40 mm) 0,45 0,4 kg/verkkovuorokausi 0,35 0,3 0,25 0,2 0, ,1 0, Kuva 16. Yksikkösaaliit Etelä - Saimaalla eri osa - alueilla vuosina 2006 ja 2012.

29 25 0,25 Kuha (verkot yli 40 mm) 0,2 kg/verkkovuorokausi 0,15 0, , ,18 Uistin 0,16 0,14 0,12 kg/vetopäivä 0,1 0,08 0, ,04 0, ,045 Järvilohi (uistin) 0,04 0,035 0,03 kg/vetopäivä 0,025 0,02 0, ,01 0, Kuva 17. Yksikkösaaliit Etelä - Saimaalla eri osa - alueilla vuosina 2006 ja 2012.

30 Saaliin käyttö Kalastustiedusteluun vastanneiden mukaan tutkimusalueen kokonaissaaliista ( kg) kalastajat käyttivät itse ravinnokseen 59,3 % eli keskimäärin 23,9 kiloa ruokakuntaa kohden, myytiin 11,2 % ja käytettiin muuten (annettu pois, heitetty pois) 29,5 %. Taulukossa 15 on esitetty saaliin käyttö Etelä - Saimaalla osa - alueittain vuonna Vuoteen 2006 verrattuna oman käytön osuus on lisääntynyt alueella 4-5 ja 7 (taulukko 16). Selvää vähenemistä tapahtui alueilla 1-3. Muillakin alueilla oman käytön osuus saaliiksi saaduista kaloista pysyi ennallaan tai muutos oli hyvin vähäinen. Taulukko 15. Saaliin käyttö osa - alueittain Etelä - Saimaalla vuonna 2012 tiedusteluun vastanneiden mukaan. ALUE OMA KÄYTTÖ MYYTY MUU KÄYTTÖ (kg) (%) (kg) (%) (kg) (%) YHTEENSÄ , , ,5 Taulukko 16. Saaliin käyttö (%) osa - alueittain vuosina 1986 (Huovila & Kansanen 1987),1991 (Tiitinen 1994), 1996 (Sundell 2008), Sundell 2001 (Sundell 2003), 2006 (Sundell) ja ALUE 1986 KÄYTTÖ (%) Oma Muu 1991 KÄYTTÖ (%) Oma Muu 1996 KÄYTTÖ (%) Oma Muu 2001 KÄYTTÖ (%) Oma Muu 2006 KÄYTTÖ Oma Muu 2012 KÄYTTÖ Oma Muu

31 Kalastusta haittaavat tekijät Kalastustiedustelussa selvitettiin myös kalastusta haittaavia tekijöitä ja haitan suuruutta tutkimusalueen eri osissa. Tulokset on esitetty kuvissa Kuvissa esitetyt pylväät ovat tiedusteluvastausten keskiarvoja. Tiedusteluun vastanneiden mukaan kalastusolot olivat tutkimusalueella varsin hyvät. Eri tekijöistä kalastukselle aiheutunut haitta koettiin yleensä vähäiseksi. Koko alueella merkittävin yksittäinen kalastusta haittaava tekijä vuonna 2012 kuten myös vuonna 2006 oli tyytymättömyys saatuihin saaliisiin. Huono saalisvarmuus, kalakannan heikentyminen, pyydysten likaantuminen ja puutavaran uitto koettiin haittaavan kalastusta vähän. Heikkoa saalisvarmuutta pidettiin merkittävä kalastusta haittaavana tekijänä alueilla 1,4,5 ja 7. Alueilla 4 ja 6 haittaa vähän koettiin kalakannan heikentymisestä. Alueella 2 haittaa vähän kalastukselle koettiin aiheutuvan puutavaran uitosta. Alueille 2,5 ja 9 merkittävänä haittatekijänä on pyydysten nopea likaantuminen. Kalastusta haittaavat tekijöissä vuosien 2006 ja 2012 välisenä aikana ei löytynyt suurta eroa. Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä ALUE 1 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 HAITAN MÄÄRÄ Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä ALUE 2 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 HAITAN MÄÄRÄ Kuva 18. Kalastusta haittaavat tekijät Etelä - Saimaan osa - alueilla 1 ja 2 tiedusteluun vastanneiden mukaan vuonna (1=ei haittaa, 2=haittaa vähän, 3=haittaa kohtalaisesti, 4= haitta paljon)

32 28 ALUE 3 ALUE 4 Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 HAITAN MÄÄRÄ 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 HAITAN MÄÄRÄ ALUE 5 ALUE 6 Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 HAITAN MÄÄRÄ 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 HAITAN MÄÄRÄ Kuva 19. Kalastusta haittaavat tekijät Etelä - Saimaan osa - alueilla 3-6 tiedusteluun vastanneiden mukaan vuonna (1=ei haittaa, 2=haittaa vähän, 3=haittaa kohtalaisesti, 4= haitta paljon)

33 29 ALUE 7 ALUE 8 Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 HAITAN MÄÄRÄ 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 HAITAN MÄÄRÄ ALUE 9 ALUE 10 Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä Kalakannan heikentyminen Veden laatu Kalastusrajoitukset Kalojen makuvirheet Ilkivalta Huono saalisvarmuus Ammattikalastus Puutavaran uitto Vesiliikenne Rantarakentaminen Kalastajien runsaus Pyydysten likaantuminen Vesikasvillisuus määrä Roskakalat määrä 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 HAITAN MÄÄRÄ 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 2,0 HAITAN MÄÄRÄ Kuva 20. Kalastusta haittaavat tekijät Etelä - Saimaan osa - alueilla 7-10 tiedusteluun vastanneiden mukaan vuonna (1=ei haittaa, 2=haittaa vähän, 3=haittaa kohtalaisesti, 4= haitta paljon)