BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot Keskosvanhempien yhdistys Kevyt MLL Meilahden yhdistys ry 2006-2007

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot Keskoslapsen vanhemmille, Kevyt-yhdistys on koonnut tietopaketin pienten keskosten vanhemmille. RS-virus (RSV) aiheuttaa lapsille ja aikuisille hengitystie-infektioita ja on viruksistamme tavallisimpia. Ensimmäinen RSV-infektio sairastetaan usein jo imeväisiässä, jolloin oireet voivat olla rajut. Sairastumisriski on suurempi, jos lapsi on sairastanut BPD:n tai lapsi on syntynyt pienenä keskosena. Taudin ennuste on hyvä, mutta sairaalahoitoa saatetaan tarvita jopa viikon. Astmaatikoilla RS-virus saattaa laukaista astmakohtauksen. Terveelle leikki-ikäiselle RS-virus aiheuttaa yleensä vain viattoman flunssan. Käsittelemme liitteessä lyhyesti mm. BPD:tä, infektioastmaa ja pikkukeskosten RS-infektiota sekä voidaanko tartuntaa yrittää ehkäistä. SISÄLLYSLUETTELO BPD KESKOSLAPSEN KEUHKOSAIRAUS 3 Teksti: Carita Päivänen, haastateltavana LT Arja Hakulinen BPD PERHESOPEUTUMIS- VALMENNUSKURSSIT 6 Teksti: Anttolanhovin kuntoutus- ja tutkimuskeskus, kuntoutuspäällikkö Terttu Rossi RSV INFEKTIO 7 Teksti: Lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Matti Korppi PIKKULASTEN INFEKTIOASTMA 11 Teksti: Lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Matti Korppi Lisätietoja voit etsiä esim. Hengitysliitto Heli ry:n nettisivuilta www.hengitysliitto.fi sekä paikallisyhdistyksistä. Yhteystiedot löytyvät Helin sivuilta KTL Kansanterveyslaitos www.ktl.fi -sivuilta voit lukea mm. rokotteista, tartuntatautien seurannasta ja infektioepidemioista sekä tutkimustietoa ja julkaisuja Tietolehtiset keskosvanhemmille -sarja, julkaistu jäsenlehden liite 3/2006 ja 11/2007 Julkaisija: Keskosvanhempien yhdistys Kevyt, MLL:n Meilahden yhdistys ry. Toimittajat: Carita Päivänen, Terttu Rossi, Matti Korppi, jk. Sari Vuoristo Taitto: Sari Vuoristo Kuvissa: Emmi ja Siru 2

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot BPD, keskoslapsen keuhkosairaus BPD on keskoslapsen krooninen keuhkosairaus, joka pohjautuu keuhkojen kypsymättömyyteen. Lyhenne BPD tulee sanoista bronkopulmonaalinen dysplasia, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa keuhkoputkiston ja keuhkokudoksen kasvun ja kehityksen häiriötä. Diagnoosin kriteerinä pidetään lisähapen tarvetta vielä viikolla 36. BPD voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Lievät ja keskivaikeat sairauden muodot helpottuvat usein ensimmäisen vuoden aikana. Sairauden ohella harmia saattavat aiheuttaa keskoslapsille tyypilliset syömisvaikeudet ja hidas kasvu. Siksi tulee huolehtia lapsen riittävästä energian saannista. Kasvun edistäminen onkin tärkeä osa hoitoa. Keskoslapsen vanhemmat kuulevat joskus puhuttavan myös RDS-taudista. RDS on aivan pikkukeskosen elämän alkuvaiheen sairaus, joka kehittyy jo ensimmäisenä elinvuorokautena ja johtuu surfaktantin puutteesta. Yleensä vauva toipuu siitä viikon ikään mennessä. Surfaktanttihoito nopeuttaa toipumista. Sitä annetaan nesteenä, joka leviää tehokkaasti keuhkoihin intubaatioputken kautta. BPD on tavallisin pienillä keskosilla, jotka ovat olleet happi- ja hengityskonehoidossa RDStaudin vuoksi. BPD voi kuitenkin kehittyä myös ilman RDS-tautia ja hengityskonehoitoa. Mistä sairaus johtuu? Lapsen syntyessä hyvin ennenaikaisesti keuhkojen kehitys on vielä kesken. - Keuhkorakkuloita ei vielä ole kunnolla muodostunut ja kaasujenvaihto on huonoa, koska keuhkojen hengityspinta-ala on pieni. Alkeelliset keuhkorakkulat (tai keuhkorakkuloiden esiasteet) eivät surfaktantin puutteen takia pysy auki, joten tarvitaan tehokasta hoitoa. Riittävä hapensaanti on elintärkeää kudoksille, mutta happi on myös toksista erityisesti hyvin ennenaikaisille vastasyntyneille, joiden puolustuskyky on alentunut. Myös hengityskonehoito rasittaa keuhkoja. Usein mukana on lisäksi infektio huonontamassa keuhkojen toimintaa. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena syntyy tulehdusreaktio, joka aiheuttaa lisävaurioita keuhkoihin, kertoo Kätilö- 3

opiston sairaalan vastasyntyneiden osaston osastonlääkäri, LT Arja Hakulinen. - Nykyään käytetään surfaktanttia konehoitoa keventämään, jotta hoito on ystävällisempää keuhkoille. Myös hengityskoneita on kehitetty hellävaraisemmiksi. Mahdollisimman pian pyritään siirtymään konehoidosta nasaaliylipainehoitoon, jolloin lapsi hengittää itse, mutta ylipainetta tuottava happiilmavirtaus auttaa keuhkoja pysymään auki. BPD on pikkukeskosilla yleinen. Lähes kaikki 24 25 -raskausviikoilla syntyneet vauvat saavat BPD-diagnoosin. Yli 30-viikkoisena syntyneillä sairaus on harvinainen. Miten sitä hoidetaan? Happihoito on tärkeää. Lisähappea antamalla pyritään turvaamaan riittävä hapetus. Happea annetaan hengityskonehoidon jälkeen nasaaliylipainelaitteella ja jatkossa happiviiksillä. Sairaudelle on tyypillistä, että keuhkoihin kertyy helposti liikaa nestettä, mikä pitää keuhkot kosteina ja huonontaa kaasujenvaihtoa. Nesterajoitus on osa hoitoa eli vauvalle annettavaa maitomäärää rajoitetaan. Myös nesteenpoistolääkkeeitä, diureetteja, käytetään hoidossa. BPD:ssä limaneritys on lisääntynyt ja limankuljetus keuhkoputkissa heikentynyt. - Jo alkuvaiheessa, sairaalahoidon aikana, keuhkojen tyhjennysjumpasta on apua pienille. Samoin päivittäin toistuvista limanimuista. Imuja vähennetään, kun lapsi kasvaa ja toipuu. On tärkeää, että lapsi saa fysioterapiaa, Arja Hakulinen sanoo. Paraneeko BPD? Sairaus lievittyy yleensä lapsen kasvun myötä. Keuhkoihin muodostuu uutta keuhkokudosta, uusia keuhkorakkuloita ja keuhkoputket laajenevat hengityspinta-ala kasvaa. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen useimmat lapset pärjäävät hyvin. Oireita ilmaantuu lähinnä hengitystieinfektioiden aikana tai kovassa fyysisessä rasituksessa. Oireisille lapsille BPD:n hoidossa käytetään samantyyppisiä lääkkeitä kuin astman hoidossa. Näitä ovat suihkeina annettavat kortisonilääkkeet ja ns. avaavat lääkkeet. Sairauksia voikin olla oireiden perusteella vaikea erottaa toisistaan. Astmassa tulehdusta on keuhkoputkien alueella, kun taas BPD:ssä vauriota on lisäksi myös keuhkokudoksessa. Suojaa lasta infektioilta Erilaiset infektiot, kuten esim. RSvirus, influenssat ja keuhkokuume voivat olla hyvin haitallisia BPD:tä sairastavalle lapselle. Infektio hengitysteiden alueella vaatii usein sairaalahoitoa. 4

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot Lasta kannattaa mahdollisuuksien mukaan suojata infektioilta. Vauvan kotiutumisvaiheessa vanhempia neuvotaankin välttämään tartuntoja. On myös selvää, että täysin eristyksissä kukaan ei voi elää neljän seinän sisällä. Maalaisjärki on siis tässäkin asiassa tarpeen. - Kerromme vanhemmille, että lapsen kanssa ei ainakaan alkuaikoina pitäisi lähteä liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla, ostoskeskuksissa ja ihmisjoukoissa. Lisäksi on syytä välttää flunssaisia vierailijoita ja pitää yllä tehokasta käsihygieniaa. Suosittelemme vanhemmille ja vauvan isommille sisaruksille influenssarokotuksen ottamista syksyisin. Vauvalle itselleen voi ottaa influenssarokotuksen yleensä puolen vuoden iässä, Hakulinen kertoo. Vaikeasta BPD:stä kärsiville vauvoille voidaan antaa myös RS-viruksen ennalta ehkäisyyn tarkoitettua vastaainetta pistoksena infektiokauden aikana. Päätöksen hoidosta tekee aina lääkäri lapsen terveydentilan perusteella. Teksti: Carita Päivänen Lisätietoja: www.hengitysliitto.fi 5

BPD-perhesopeutumisvalmennuskurssit Hengitysliiton Anttolanhovin kuntoutus-ja tutkimuskeskuksessa järjestetään BPD-lasten ja heidän perheidensä sopeutumisvalmennuskursseja. Kurssit on tarkoitettu koko perheelle ja kurssiohjelmassa on omaa ohjelmaa sekä aikuisille että lapsille (myös sisaruksille). Kurssi koostuu kahdesta jaksosta; aloitusjakso 6 vrk ja 3 vrk:n seurantajakso noin neljän kuukauden kuluttua. Yhdelle kurssille valitaan kuudesta kahdeksaan perhettä. BPD-perhekursseilla on mahdollisuus saada tietoa vauvan sairaudesta, sairauden ennusteesta ja jakaa kokemuksia kohtalotovereiden kanssa. Kurssilla on myös mahdollisuus irrottautua arjen rutiineista ja pysähtyä pohtimaan oman perheen voimavaroja ja jaksamista tukevia asioita. Kursseille hakeutuminen tapahtuu Kelan paikallistoimiston kautta. Kaksiosaisen hakemuksen liitteeksi tarvitaan hoitavan lääkärin B-lausunto tai kuntoutussuunnitelma. Kela maksaa vanhemmille kurssin ajalta kuntoutusrahaa ja matkakorvaukset kotipaikkakunnalta Anttolanhoviin ja takaisin. BPD-lasten perheiden viikonlopputapaamiset Hengitysliitto Heli ry järjestää BPDperheille viikonlopputapaamisia kaksi kertaa vuodessa eri puolilla Suomea. Perhetapaamisiin voivat osallistua kaikenikäiset BPD-lapset perheineen. Perhetapaamisten ohjelmassa on omia tuokioita lapsille ja aikuisille sekä vapaamuotoista yhdessäoloa ja kokemusten jakamista. Perheviikonlopun kuluista osa katetaan Raha-Automaattiyhdistyksen tuella ja osan perheet maksavat itse. Lisätietoja: Kuntoutuspäällikkö Terttu Rossi Anttolanhovin kuntoutus- ja tutkimuskeskus Hovintie 224 52100 Anttola Puh. 020 757 5224, 0400 442 553 sähköposti:terttu.rossi@anttolanhovi.fi www.anttolanhovi.fi Sopeutumisvalmennuskursseista löytyy tietoa myös Kelan kotisivuilta: www.kela.fi Teksti: Terttu Rossi 2006, muok. Sari Vuoristo 2007 6

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot Mikä on RSV-infektio? RSV on lyhenne englanninkielisestä nimestä respiratory syncytial virus. RSV on maailmanlaajuisesti tärkein pienten lasten hengitysteiden infektioita aiheuttava virus. Vasta-ainetutkimuksilla on voitu osoittaa, että lähes kaikki lapset sairastavat ainakin yhden RSV:n aiheuttaman infektion kahteen ikävuoteen mennessä. Huomattava osa näistä infektioista on oireettomia, tai oireet ovat niin lieviä, että mitään hoitoa ei tarvita. RSV voi aiheuttaa myös vakavan taudinkuvan, kuten keuhkokuumeen tai pienten ilmatiehyeiden tulehduksen eli bronkioliitin. Alle kolmen kuukauden iässä, etenkin entisillä keskosilla, RSV voi aiheuttaa hengityksen taukoilua. Alle vuoden iässä RSV-infektioon liittyy herkästi korvatulehdus. Yli kahden vuoden iässä RSV aiheuttaa flunssan kaltaisen infektion, ja jos lapsella on astma tai taipumus hengityksen vinkumiseen, RSV voi laukaista näitä oireita. RSV-infektion tyypillinen, alle vuoden iässä esiintyvä taudinkuva on bronkioliitti. Bronkioliitissa tulehdustila esiintyy pienten ilmateiden alueella ja keuhkorakkuloiden välisessä kudoksessa. Noin 20% imeväisikäisistä lapsista sairastaa lievän bronkioliitin ja noin 5% sairastuneista, siis 1% koko ikäluokasta, tarvitsee sairaalahoitoa. Tyypillisiä oireita ovat hengityksen rohina, vähitellen nopeutuva hengitys ja hengityksen muuttuminen työlääksi. Lääkärin tutkimuksessa voidaan todeta uloshengityksen vinkuna ja sisäänhengityksen rahinat. Osa lapsista tarvitsee lisähappea. Kaikki alle vuoden ikäiset lapset, joiden hengitys on vaikeutunut, tulee hoitaa sairaalassa. RSV:n aiheuttaman bronkioliitin taudinkuva muistuttaa isompien lasten astmaa, mutta astmalääkkeet auttavat huonosti bronkioliitissa. Hengitysvaikeus johtuu hengitysteiden limakalvojen turvotuksesta ja lisääntyneestä limanerityksestä, ei niinkään keuhkoputkien ympärillä olevan sileän lihaksen supistumisesta, mikä on astmalle tyypillistä. Nykyisen käsityksen mukaan astmaan käytettävät keuhkoputkia avaavat lääkkeet tai tulehdusta rauhoittava kortisoni eivät auta bronkioliitissa. 7

RS-virukseen tehoavaa lääkettä ei ole onnistuttu kehittämään. Bakteereihin käytettävät antibiootit eivät tehoa viruksiin kuten RSV-infektioon. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää inhalaatiomuotoista adrenaliinia ensiapulääkkeenä. Adrenaliini laajentaa keuhkoputkia, vähentää limakalvojen turvotusta ja liman eritystä. Jos käytetään muita keuhkoputkia laajentavia lääkkeitä, niiden hyöty on varmistettava potilaskohtaisesti. Hoidon perusta on huolellinen valvonta, hapetuksen seuraaminen pulssioksimetrillä ja lisähapen anto tarvittaessa, sekä riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen. Jos lapsi ei jaksa imeä, annetaan nesteytys suoneen. RSV:n aiheuttamat oireet riippuvat lapsen iästä. Vaikeita oireita esiintyy alle kolmen kuukauden ikäisillä lapsilla, etenkin entisillä keskosilla, sekä lapsilla joilla on jokin perussairaus. Esimerkiksi keskosen krooninen keuhkosairaus tai synnynnäinen sydänvika altistavat hankalalle RSV-infektiolle. Suomen oloissa RSV-infektioiden hoito onnistuu hyvin, ja esimerkiksi hengityskonehoitoa tarvitaan hyvin harvoin. Kuolleisuutta ei käytännössä esiinny. Lastenosastot toimivat maassamme hyvin, niissä on osaava henkilökunta, ja vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon ajoissa. Milloin RSV-infektioita esiintyy? RSV-infektiot esiintyvät laajoina epidemioina. Suurimmassa osassa Euroopan maista RSV aiheuttaa muutaman kuukauden kestävän epidemian lähes joka talvi. Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, RSV-infektioiden esiintyvyys poikkeaa tästä mallista. Suomessa RSV-epidemia esintyy joka toinen syksy, ja epidemia on suhteellisen lyhytaikainen, yleensä lokakuun lopusta tammikuun alkuun. Joka toinen epidemia, siis joka neljäs vuosi, on vaikea. Viimeksi tällainen vaikea epidemia oli marras-joulukuussa 2005, joten syksynä 2006 on todennäköisesti vähän RSV-infektioita. Joka toinen kevät, yleensä toukokuussa, on lievä epidemia, jonka laajuus riippuu edellisen syksyn tilanteesta. Jos loppuvuodesta on paljon tapauksia, niitä on vähän seuraavana keväänä, ja vastaavasti, helppoa syksyä seuraa keskimääräistä vaikeampi kevät. RSV-epidemian aikana virusta esiintyy niin paljon, että tartunnalta on vaikea välttyä. RSV-infektio ei aiheuta pysyvää immuniteettia, vaan toistuvat infektiot ovat tavallisia läpi elämän. Imeväisiän jälkeen RSV aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita. Tästä syystä päiväkotien lapset, koululaiset ja työssä käyvät aikuiset toimivat viruksen levittäjinä. Heillä itsellään oireet ovat niin lieviä, että hoitoa tai sairaslomaa ei tar- 8

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot vita. Lisäksi tartuttaminen alkaa pari päivää ennen omien oireiden puhkeamista. Tästä syystä varsinkin lapsiperheissä on vaikeaa välttyä tartunnoilta. Kuitenkin epidemiat ovat lyhyitä, ja yleensä hyvin tiedossa, ja nykyisin hyvin mediassa tiedotettuja, jolloin riskilapsien osalta kannattaa yrittää estää tartunnan saamista. Vaikealle infektiolle alttiita riskilapsia ovat alle kolmen kuukauden ikäiset lapset, entiset keskoset 6-12 kk:n ikään asti, varsinkin jos heillä on keskosen keuhkosairaus, sekä lapset joilla on synnynnäinen sydänvika tai muu pitkäaikainen perussairaus. Tartunnan välttäminen tarkoittaa käytännössä kahta asiaa, ahkeraa käsien pesua ja perheen ulkopuolisten ihmisten tapaamisten vähentämistä. Tartunta tapahtuu joko pisaratartuntana, siis yskiessä ja aivastellessa, tai käsien välityksellä. Lasten olisi oltava kotona, vältettävä kaupassa tai yleisötilaisuuksissa käyntiä sekä vierailuja, erityisesti perheisiin joissa lapsilla tai aikuisilla esiintyy flunssaa. Vanhoina hyvinä aikoina neuvottiin, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vauvat pidettiin kotona, ulkopuolisia vieraita ei sallittu eikä vauvan kanssa käyty kylässä. Sen jälkeen vierailut käynnistettiin vähitellen. Alkaako nykyisenä hektisenä aikanamme aktiivinen seura- ja harrastuselämä turhan nuorena, ensimmäisten kuukausien aikana? Tästä äidit ja isät voisivat jatkaa keskustelua vaikkapa keskustelun palstoilla. Vaikka tulevana syksynä RSV-epidemia ei ole uhkaamassa, on loppuvuoden aikana muita viruksia runsaasti tarjolla. Voidaanko RSV-infektioita ehkäistä RSV-infektiot esiintyvät selvinä epidemioina, jolloin virusta on niin paljon liikkeellä, että tartunnalta on vaikea välttyä. Tässä mielessä RSV-infektio muistuttaa entisaikojen kulkutauteja, jotka nykyisin pystytään ehkäisemään rokotusten avulla. Tällaisia viruksen aiheuttamia, rokotuksilla ehkäistäviä kulkutauteja ovat polio eli lapsihalvaus, joka hävisi maastamme jo 1950-luvulla, sekä tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti, joita vastaan on rokotettu 1980- luvun alusta alkaen. Vesirokkorokote on olemassa, mutta sitä ei ole vielä liitetty viralliseen rokotusohjelmaan. Influenssarokote pitää ottaa joka syksy. Siitä on kehitteillä spray-muotoinen rokote, jolloin jokavuotinen rokottaminen olisi käytännössä helpompaa. Uusin tulokas on rotavirusrokote imeväisten ripuli-oksentelu-tautia vastaan, ja se on ollut saatavissa vuoden 2006 alusta alkaen. Rokote on lapsiystävällinen; se otetaan suun kautta eikä aiheuta käytännössä sivuvaikutuksia. 9

RSV-rokotetta on yritetty kehittää siitä alkaen, kun virus löydettiin 1960-luvulla, mutta kehitystyössä ei ole onnistuttu. Koska RSV-infektio on ongelmallinen nimenomaan ensimmäisten elinkuukausien aikana, olisi odottavien äitien rokottaminen houkutteleva vaihtoehto. Silloin lapsella olisi syntyessään suoja virusta. Myöskään tällaista rokotetta ei ole onnistuttu kehittämään. Koska rokotetta RSV-infektion ehkäisyyn tai lääkettä RSV-infektion hoitoon ei ole onnistuttu kehittämään, on tutkimusta suunnattu vasta-aineita sisältävien valmisteiden kehittämiseen. Tällä hetkellä on käytettävissä valmiste, nimeltään palivizumab, joka sisältää vasta-aineita RSV-virukselle. Kyseessä ei siis ole rokote eikä lääke, vaan valmiste joka sisältää geeniteknologian avulla tuotettua, ihmisen vasta-ainetta RSV-virusta vastaan. Tämä valmiste ei estä RSV-tartuntaa mutta se estää vaikean RSV-infektion. Valmiste annetaan pistoksena lihakseen kerran kuukaudessa RSV-epidemian ajan, siis yleensä tarvitaan neljä pistosta. synnynnäinen sydänvika. Ehkäisyä on annettu tilanteesta riippuen 6-12 kuukauden ikään saakka. Palivizumabin käyttö on varsin laajaa Yhdysvalloissa ja joissakin Etelä-Euroopan maissa, mutta Pohjois-Euroopassa ja etenkin pohjoismaissa käyttöön on suhtauduttu kriittisemmin. Syynä ovat erot RSV-infektioiden esiintymisessä, vaikeudessa sekä lapsiperheiden sosiaalisissa oloissa. Esimerkiksi Suomessa, kuten muissakin pohjoismaissa, RSVinfektio harvoin johtaa tehohoitoon, mikä on yleisempää maissa, joissa on matalampi elintaso tai joissa osa lapsiperheistä elää suorastaan köyhyydessä. Pohjoismaiden muita vahvuuksia ovat hyvin toimivat tavallisiin sairauksiin keskittyvät lastensairaalat ja vanhempien valveutuneisuus, hyvä kotihoito ja oikea-aikainen sairaalahoitoon hakeutuminen. Teksti: Lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Matti Korppi muok. Sari Vuoristo 2007 Suomessa palivizumabin käyttö on erilaista eri yliopistojen alueella. Periaatteena on ollut suojata kaikkein suurimmassa riskissä olevat potilaat, kuten alle 28 viikolla syntyneet keskoset ja lapset, joilla on hoitoa vaativa keskosen keuhkosairaus tai merkittävä 10

BPD, infektioastma ja keskoslasten infektiot Pikkulasten infektioastma Hengityksen vinkuna virusinfektion yhteydessä on tavallinen ongelma pienillä lapsilla. Väestöpohjaiset seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että hengityksen vinkunaa esiintyy noin 20%:lla kehittyneiden maiden lapsista 2-3 vuoden ikään mennessä. Lisäksi noin 10%:lla esiintyy vanhempien havaitsemaa vinkunaa, joka ei ole johtanut hoitoon hakeutumiseen. Noin 5% oireisista lapsista tarvitsee sairaalahoitoa, jolloin keskimäärin 1% jokaisesta ikäluokasta hoidetaan ennen 3 vuoden ikää sairaalassa vaikeutuneen hengityksen vuoksi. Nämä luvut osoittavat, kuinka yleisestä ongelmasta on kysymys. Taipumus hengityksen vinkunaan paranee 3-6 vuoden ikään mennessä noin 60%:ssa tapauksista. Lopuista 40%:sta puolet ovat allergisia, ja heille kehittyy helposti kouluikään jatkuva astma, ja puolet eivät ole allergisia, ja heillä oireet loppuvat kouluiässä. Näistä luvuista voidaan arvioida, että astmaa esiintyy noin 4-5%:lla koululaisista, ja lisäksi esiintyy astman kaltaisia oireita suunnilleen yhtä monella lapsella. Laskelma sopii varsin hyvin myös maassamme todettuihin esiintymislukuihin. Kun hengitysvaikeuksia esiintyy toistuvasti, puhutaan pikkulasten astmasta tai infektioastmasta, koska laukaiseva tekijä tässä ikäluokassa on lähes aina hengitysteiden infektio. Koska alle kouluikäisille lapsille ei ole käytettävissä luotettavia ja helposti tehtäviä hengitysfunktiotutkimuksia, varsinaista tutkimuksellista varmistusta astmalle ei saada. Diagnoosi tehdään käytännössä oireiden perusteella, ja diagnoosi varmistuu sillä, että hoito auttaa oireisiin. Akuutissa vaiheessa hengitysvaikeus vaatii aina keuhkoputkia avaavaa lääkehoitoa. Valmisteena käytetään ns. sympatomimeettejä (eniten salbutamolia), jotka laukaisevat keuhkoputkien ympärillä olevan sileän lihaksen supistumista. Inhalaationa annettu lääke on tehokkaampi kuin suun kautta annettu lääke. Poliklinikalla tai sairaalassa on käytetty Spira-laitetta, ja kotona inhalaatiosuihkeita ja joko nebunette- tai babyhaler-tilajatketta. Uusien tutkimusten mukaan jälkimmäinen annostelumuoto on tehokkaampi, ja Spiralaitteista ollaan vähitellen luopumassa. Jos hengitysvaikeus korjaantuu terveyskeskuksessa tai poliklinikalla 1-2 salbutamoli-inhalaatiolla, lapsi voidaan 11

BPD, infektioastma ja keskoslasten ifektiot lähettää kotiin. Jos hengitysvaikeus ei korjaannu, jos oireet ovat vaikeita, jos tarvitaan lisähappea, tai jos kotona on annettu runsaasti lääkkeitä, on lapsi syytä ottaa sairaalaan. Käytännössä sairaalahoidot ovat lyhyitä, yhdestä muutamaan päivään. Milloin on syytä asettaa astmadiagnoosi ja aloittaa pitkäaikainen hoitava lääkitys? Pitkäaikaisena tulehdusta hoitavana lääkkeenä käytetään joko inhaloitavaa steroidia tai suun kautta otettavaa tulehduksen välittäjäaineisiin vaikuttavaa lääkettä, montelukastia. Inhaloitavan steroidin, budesonidin tai flutikasonin, käyttö on vakiintunut, mutta montelukastista tarvitaan vielä lisää tutkimustietoa. Käytännön työssä voidaan pitkäaikaisen hoidon rajana pitää kolmea poliklinikka- tai sairaalahoitoa vaatinutta hengitysvaikeutta vuoden aikana. Mikäli lapsella on astmalle altistavia tekijöitä, riittää kaksi kohtausta. Tällaisia altistavia tekijöitä ovat vanhempien astma ja lapsen oma atooppinen sairaus, siis hoitoa vaativa atooppinen ihottuma tai dieettiä vaativa ruoka-allergia. Keskosen hengitysongelmat, mikäli ne ovat johtaneet hengityskonehoitoon, katsotaan myös riskitekijöiksi. Sen sijaan keskosuus sinänsä ei ole hoitoon vaikuttava riskitekijä. Hoito on joko jatkuvaa tai toteutetaan kausina, jolloin hengitysoireita on odotettavissa. Hoidon rajaaminen ainoastaan infektion aikaiseksi on mahdollista, mutta silloin lääkitys on aloitettava infektion alkaessa ennen astmaan viittaavia oireita. Jos lapsella on pysyvä hoitava lääkitys astmaan, muutetaan annos kaksinkertaiseksi infektioiden ajaksi. Keskosen krooninen keuhkosairaus, BPD, aiheuttaa astmaa muistuttavia oireita, mutta astmalääkkeet tehoavat siihen huonosti. Aikaisemmin BPDlapsille annettiin sekä sympatomimeettejä että steroidi-inhalaatioita, mutta nyt näiden lääkkeiden käytöstä ollaan luopumassa. Toisaalta myös BPD-ongelma on vähenemässä parantuneen tehohoidon ansiosta. Joskus rajankäynti BPD:n ja astman välillä on ongelmallista, koska BPD on yksi astman riskitekijöistä. Nämä ongelmat selviävät hoitokokeiluilla ja lasten huolellisella seurannalla. Teksti: Lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Matti Korppi 12