Metsitettyjen peltojen hiilivarasto ja sen muutos metsän kehityksen myötä Jyrki Hytönen, Antti Wall, Carl Johan Westman



Samankaltaiset tiedostot
Ektomykorritsalliset lyhytjuuret ja kasvupaikan sekä puuston ominaisuudet kuusikoissa ja männiköissä

Metsien hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä

Metsä ekosysteemipalvelujen tuo3ajana case ilmastonmuutoksen torjunta

Lahopuu ja tekopökkelöt: vaikutukset lahopuukovakuoriaislajistoon. Juha Siitonen, Harri Lappalainen. Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö

Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta

Maaperähiilen raportointi Suomen khk-inventaariossa

ERI METSÄNKÄSITTELY- MENETELMIEN HIILITASE. Timo Pukkala

Metsäsuunnitelman sisältämät tilat kartalla

Peltobiomassojen viljelyn vaikutus ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöihin

Ilkka-hanke: Eri maankäyttömuotojen vaikutus kaupunkien hiilitaseeseen

Eri metsänhoitomenetelmien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä

Suomen metsien kasvihuonekaasuinventaario

Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset kangasmetsäekosysteemin ravinnemääriin ja -virtoihin. Pekka Tamminen Metsäntutkimuslaitos, Vantaa 26.3.


Metsäbioenergian kestävyyden rajat

Kierrätämme hiiltä tuottamalla puuta

Kantobiomassan määrän mallintaminen leimikoissa hakkuukonemittausten avulla

KAUPUNKISUUNNITTELIJAN TARKISTUSLISTA MAANKÄYTÖN HIILINIELUJEN LISÄÄMISEEN

Energiapuun korjuun ravinnekysymykset

Suorakylvön hyödyt kymmenen keskeisintä syytä suorakylvöön

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU. Tauno Tares

Miten metsittäisin turvepellon koivulle?

BIOHIILI; Biohiilen vaikutus metsämaan hiilen ja typen virtoihin

METSÄMAAN HIILEN VIRRAT VEDEN MUKANA

KUITUPUUN KESKUSKIINTOMITTAUKSEN FUNKTIOINTI

Kangasmaiden lannoitus

Uusiutuvan energian velvoite Suomessa (RES direktiivi)

Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT. Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén

Laatua kuvaavien kasvumallien kehittäminen. Annikki Mäkelä, Anu Kantola, Harri Mäkinen HY Metsäekologian laitos, Metla

Kuusen kasvun ja puutavaran laadun ennustaminen

Koivun laatukasvatusketjut. Pentti Niemistö

Maa- ja metsätalouden sekä muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöskenaariot

Harvennus- ja päätehakkuut. Matti Äijö

Jakaumamallit MELA2009:ssä. MELA käyttäjäpäivä Kari Härkönen

Liito-oravan elinympäristöjen mallittaminen Tampereen seudulla

Turvemaan ravinnevarat ja niiden riittävyys metsäojitusalueilla

Taimikonhoidon ajoitus ja sen merkitys kuusen uudistamisketjussa. Karri Uotila Kustannustehokas metsänhoito seminaarisarja

Kasvatettavan puuston määritys koneellisessa harvennuksessa

Ilmasto, energia, metsät win-win-win?

Metsän kasvu eri hoitovaihtoehdoissa Annikki Mäkelä Ympäristötiedon foorum

Ihmiskunta, energian käyttö ja ilmaston muutos

Energiapuukorjuukohteiden tarkastustulokset ja Hyvän metsänhoidon suositusten näkökulma. Mikko Korhonen Pohjois-Karjalan metsäkeskus

Männyn laatukasvatus Jari Hynynen. Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute

Kunnostusojituksen aiheuttama humuskuormitus Marjo Palviainen

Metsänuudistaminen. Suolahti Metsäneuvoja Tarja Salonen

Puukarttajärjestelmä hakkuun tehostamisessa. Timo Melkas Mikko Miettinen Jarmo Hämäläinen Kalle Einola

1. Maalajin määritys maastossa

Viljelytaimikoiden kehitys VMI:n mukaan

Taimikonhoidon omavalvontaohje

Lannoituksen pitkäaikaisvaikutukset

Metsätalouden hiilitase metsänomistajan ja korjuuyrittäjän näkökulmasta

Ilmastoon reagoivat metsän kasvun mallit: Esimerkkejä Suomesta ja Euroopasta

Vesiensuojelu metsänuudistamisessa kivennäismailla

Ajankohtaista ja näkymiä energiapuun mittauksessa

TUTKIMUSTULOKSIA JA MIELIPITEITÄ METSÄNHOIDON VAIHTOEHDOISTA. Timo Pukkala

Kehittyvä puun mallinnus ja laskenta

TAIMIKON KÄSITTELYN AJOITUKSEN VAIKUTUS TYÖN AJANMENEKKIIN

Metsäojitettu suo: KHK-lähde vai -nielu?

Paikkatietoa metsäbiomassan määrästä tarvitaan

Humusvedet. Tummien vesien ekologiaa. Lauri Arvola. Helsingin yliopisto Lammin biologinen asema

ENERGIASEMINAARI Metsänhoitoyhdistys Päijät-Häme Elias Laitinen Energiapuuneuvoja

Pohjoisten metsien merkitys ilmastonmuutokselle - biogeokemialliset ja biofysikaaliset palautemekanismit

EU:n ilmastotavoitteet metsille ja kuinka Suomi niistä selviää

Pienaukkojen uudistuminen

Ihmiskunta, energian käyttö ja ilmaston muutos

LATVUSMASSAN KOSTEUDEN MÄÄRITYS METSÄKULJETUKSEN YHTEYDESSÄ

Energiapuun korjuun vaikutus metsiin

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus

Biomassatulkinta LiDARilta

Satelliittipaikannuksen tarkkuus hakkuukoneessa. Timo Melkas Mika Salmi Jarmo Hämäläinen

Muutokset suometsien ravinnetilaan ja kasvuun kokopuukorjuun jälkeen - ensitulokset ja kenttäkokeiden esittely Jyrki Hytönen

Tehometsänhoito ilmastonmuutoksen hillinnän keinona? Henvi Science Day Lauri Valsta

Alueelliset hiilitasetiedot Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueelta

Energiapuun puristuskuivaus

Orgaaninen aines maaperän tuottokyvyn kulmakivenä (ORANKI)

Vaihtoehtoisia malleja puuston kokojakauman muodostamiseen

Uudet teknologiat alemman tieverkon rakentamisen ja ylläpidon apuna

HIILINIELUT JA MAANKÄYTTÖMUUTOSTEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSSA RIINA KÄNKÄNEN, RAMBOLL FINLAND OY

Kuinka ilmasto vaikuttaa metsien hiilinieluihin ja metsätuhoihin? Climforisk

Kuusakoski Oy:n rengasrouheen kaatopaikkakelpoisuus.

KUNTIEN HIILITASEKARTOITUS OSA 1:


Puun termiset aineominaisuudet pyrolyysissa

ARVOMETSÄ METSÄN ARVO

- METSÄNHOIDON JA HAKKUIDEN KÄSITTELY-YKSIKKÖ. - PUUSTOLTAAN JA MAAPOHJALTAAN YHTENÄINEN ALUE - JAKOPERUSTEENA MYÖS KEHITYSLUOKKA

Puusto poiminta- ja pienaukkohakkuun jälkeen

Maatalousmaasta huuhtoutuva liukoinen orgaaninen hiili

Porolaidunten mallittaminen metsikkötunnusten avulla

Muuttuko metsänhoito luonnonmukaisemmaksi metsälakimuutoksilla?

Kaukokartoitustiedon käyttö LUKE:ssa

Yhdistelmäkoneen ja yksioteharvesteriketjun. ensiharvennuksilla

Toimitus nro (7) Dnro MMLm/16387/33/2012

Kantakaupungin yleiskaava. Asutuksen laajenemisalueiden luontoselvitys Kokkolassa. Tammikuu 2010 Mattias Kanckos

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Varhaisperkauksen merkitys kuusen uudistamisketjussa. MMT Timo Saksa

Taimikonhoitoon vaikuttavat biologiset tekijät

Tuhkalannoituksen vaikutukset puuston kasvuun sekä hiilivarastoon turve- ja kivennäismailla

MITSATIHD. KOEALOJEN KOOSTA JA MÄÄRÄSTÄ TAi lvl iston K Ä S I T T E L Y N T Y ö V A 1 K E U D E N lvl Ä Ä R I T Y K S E S S Ä

Oranki-hanke: Koeasetelma ja Maan orgaanisen aineksen vaikutus sadontuottoon

40VUOTISJUHLARETKEILY

Transkriptio:

Metsitettyjen peltojen hiilivarasto ja sen muutos metsän kehityksen myötä Jyrki Hytönen, Antti Wall, Carl Johan Westman HMS-seminaari 2.9.2004 1

Pellonmetsitysala Suomessa, ha/vuosi 18,000 16,000 14,000 Yhteensä 1969-2003 242 494 ha 12,000 10,000 8,000 6,000 4,000 2,000 0 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1999 2

1. Orgaanisen hiilen määritysmenetelmät Tavoitteet 1) voidaanko maan orgaanisen hiilen määrä arvioida maan orgaanisen aineksen määrän perusteella käyttämällä vakiomuuntokerrointa. 2) onko peltomaiden kalkitus lisännyt maan epäorgaanisen hiilen määrää niin paljon, että se on otettava huomioon virhelähteenä maan orgaanisen hiilen varastojen määrityksessä. Aineisto ja menetelmät Maanäytteet: 12 metsitetyltä pellolta ja niiden reunametsistä (kerroksittain) 30 CT-OMT mänty- ja kuusimetsästä (horisonteittain) Hehkutushäviö (550 o C vakiopainoon) C-LECO C-LECO/LOI- suhde, lisäksi muuntokerroin 58 % (van Bemmelen). Peltomaista kerätyt maanäytteet jaettiin kahtia ja toisesta näyte-erästä poistettiin epäorgaaninen hiili suolahapon avulla. 3

Tulokset Orgaanisessa kerroksessa pelto- ja metsämailla C LECO /LOI-suhde 56-59 % (lähes van Bemmelenin kertoimen mukainen) Kivennäismaassa syvyyden lisääntyessä orgaanisen hiilen osuus orgaanisesta aineesta (C LECO /LOI-suhde) pienenee ja 30-40 cm syvyydellä sen osuus on enää runsaat 30 %. Kivennäismaassa C LECO /LOI-suhde erilainen metsitetyssä peltomaassa kuin metsämaassa Keskimääräiset C LECO /LOI suhteet laskettuna horisonteittain metsämaille ja kerroksittain metsitetyille peltomaille. Keskiarvon keskivirhe suluissa. Horisontti/kerros O Metsämaa 0.561 (0.005) Metsitetty peltomaa 0.590 (0.038) E / 0-10 cm 0.428 (0.011) 0.477 (0.019) B1 /10-20 cm 0.337 (0.011) 0.439 (0.018) B2 /20-30 cm 0.265 (0.014) 0.389 (0.027) C /30-40 cm 0.221 (0.013) 0.327 (0.029) 4

Maan hiilimäärien vertailu orgaanisessa kerroksessa ja kivennäismaassa (0-40 cm) käyttäen C LECO tuloksia ja laskemaalla hiilimäärä LOI:sta muuntokertoimella 0,58 tai kerroskohtaisella muuntokertoimilla Kerros C-LECO, kg/m 2 C-LOI 0,58 van Bemmelen, kg/m2 C-LOI kerroskohtainen muuntokerroin, kg/m2 Metsämaat O 2.17±0.20 2,25 ** 2.17 Kiv. maa (0-40) 4.42±0.26 8.36*** 4.63 Metsitetyt peltomaat O 1.08±0.21 1.08 1.09 Kiv. maa (0-40) 10.82±0.82 14.72*** 10.71 Kun kerroskohtaisia muuntokertoimia käytettiin toiseen riippumattomaan aineistoon saatiin suuria eroja > muuntokertoimet eivät toimiva ratkaisu kivennäismaan osalta Humuskerroksen osalta kuitenkin päästäisiin luotettavaan arvioon käyttämällä muuntokerrointa. 5

Karbonaattihiilen vaikutus Metsitettyjen peltomaiden hiilipitoisuus (mg/g) ennen ja jälkeen karbonaattihiilen poiston: C LECO 26.7±2.98 C LECO-HCl 22.5±2.70 Mittausten välinen lineaarinen regressio: Vakio 2.34 P-arvo 0,081 Kerroin 1.083 keskivirhe 0.049 P-arvo 0.000, Selitysaste R 2 0,956 Tutkimuksen mukaan kalkittujen peltomaiden karbonaattihiilen poisto on tehtävä ennen hiilimääritystä. Tämä on erityisen tärkeä metsitettyjen peltojen pintakerroksesta otetuissa näytteissä. Julkaisu: Westman, C.J., Hytönen, J. & Wall, A. 2004. Loss-on-ignition in the determination of pools of organic carbon in soils of forests and afforested arable fields. In review. 6

2. Hiilen spatiaalinen vaihtelu metsitetyssä peltomaassa Tavoite: määrittää luotettavaan näytteiden ottoon tarvittava näytemäärä. Otanta: Orivedellä sijaitsevalta 30 vuotta sitten männyllä metsitetyltä peltomaalta otettiin n. 50:stä systemaattisesti sijoitetusta näytteenottopisteestä tilavuustarkat näytteet kangashumuskerroksesta, entisestä muokkauskerroksesta ja alla olevista maannoshorisonteista aina 50 cm syvyyteen ja määritettiin hiilipitoisuus. cm 600 0.0659 500 400 300 200 100 Maanäyte Puu 1 Puu 2 Puu 3 Puu 4 Puu 5 Karike A Karike B Karike C Karike D Karike E Karike F Semivariance 0.0494 0.0329 0.0165-650 -550-450 -350-250 -150-50 50 cm Koealojen sijoittelu, vihreät läiskät mäntyjen latvuksia 0-100 0.0000 0.00 75.00 150.00 225.00 300.00 Separation Distance, cm Spherical model (Co = 0.0159; Co + C = 0.0592; Ao = 205.20; r2 = 0.849; RSS = 3.749E-04) Hiilipitoisuuden spatiaalinen vaihtelu suhteessa näytteenottopisteiden väliseen 7 etäisyyteen

Päätulos: Osanäytteitä oltava noin 10 kpl ja niiden olisi oltava vähintään 2,5 m etäisyydellä toisistaan, jotta otantavirhe olisi alle 10-% 5.64 5.56 5.49 5.41 5.34 5.26 5.19 5.11 5.04 4.96 4.89 4.81 4.74 4.66 4.59 2.76 2.69 2.63 2.56 2.49 2.42 2.35 2.28 2.21 2.15 2.08 2.01 1.94 1.87 1.80 0.831 0.792 0.752 0.713 0.673 0.634 0.594 0.555 0.515 0.476 0.436 0.397 0.357 0.318 0.278 Interpoloitu kartta maan hiilitiheydestä (kg/m 2 ) 0-50 cm maakerroksessa (ylhäällä vasemmalla), muokkauskerroksessa ( 0-20 cm, %) ja pohjamaassa (20-40 cm, %). 8

3. Orgaanisen hiilen määrä metsitetyssä peltomaassa ja metsämaassa Verrattiin 10 vuotta ja 70 vuotta sitten kuuselle metsitettyjen peltojen ja viereisten kuusta kasvavien metsämaiden maaperän ravinne- ja hiilimääriä. Määritettiin orgaanisen kerroksen, 0-10, 10-20, 20-30 ja 30-40 cm kerrosten orgaanisen hiilen määrä. Karbonaattihiili poistettiin ennen analyysiä. Kummassakin ikäryhmässä oli 6 vertailuparia eli kaikkiaan tutkittiin 12 metsikköparia. KÄLVIÄ TOHOLAMPI KINNULA PETÄJÄVESI VILPPULA LUOPIOINEN PADASJOKI URJALA HEINOLA TAMMELA TAMMISAARI 9

Tulokset *Erot metsämaiden ja 10-vuotta sitten metsitettyjen peltojen välillä suurimmat orgaanisen kerroksen hiilimäärissä. *Metsitetyssä peltomaassa on tämän aineiston perusteella huomattavasti enemmän hiiltä kuin metsämaassa. *Orgaanisen kerroksen muodostuminen metsitetylle peltomaalle on hidas prosessi Laskettu orgaanisen hiilen kertymänopeus metsityksen jälkeen 247 kg/ha/a. 50 40 C, t/ha Metsä Metsitetty pelto 30 20 10 0 Humus 10-20 30-40 Humus 10-20 30-40 0-10 20-30 0-10 20-30 A B Hiilen määrä metsitettyjen peltojen (A= metsitys 10 vuotta sitten, B = metsitys noin 70-vuotta sitten) ja niiden reunametsien maassa ja humuksessa 10

4. Maan hiilivarasto ja sen muutos metsän kehityksen myötä Tavoite Maastoaineistoon perustuen selvittää metsitettyjen peltojen maan hiilen varastot, sekä puulajin ja metsän sukkession vaikutuksia hiilivaraston dynamiikkaan, sekä metsiköiden sitoman hiilen määrä. Aineisto Eri ikäisiä männylle, kuuselle ja koivulle metsitettyjä peltoja Etelä-Suomesta ja Keski-Suomesta Maastoaineiston (88 metsikköä) jakauma puulajeittain, alueittain ja metsiköiden ikäluokittain. Tunnus Puulaji, kpl metsiköistä Mänty Kuusi Koivu Yht. Maalajijakauma Hienojakoinen Karkeajakoinen 8 19 14 21 16 10 38 50 Aluejakauma Etelä-Suomi Keski-Suomi 15 12 19 16 11 15 45 43 Ikä 10-25 v. Ikä 25-40 v. Ikä >40 v. 8 16 3 9 14 12 15 8 3 32 38 18 11

Näytteenotto *Maanäytteet näytteenottoputkilla 50 cm:n syvyyteen asti (10 kpl/koeala) (jaettiin kerroksiin laboratoriossa). *Näytteet pintakasvillisuudesta, karikkeesta ja humuksesta biomassan ja hiilen määritystä varten. *Mitattiin puuston tilavuus ja kannot (koealan säde 6,25 m) puuston biomassan määritystä varten. Kasvillisuuden lajisto kuvattiin ja kerättiin perustietoja metsityksestä. *Humusnäytteet, jotka sisälsivät myös neulaset otettiin veitsen ja saksien avulla (10 kpl 0,02 m 2 koealoja). *Kasvillisuuden ja karkean karikkeen biomassa määritettiin kuvassa näkyvältä neliöltä (0,25 m 2 ) leikkaamalla saksilla kasvillisuus ja ottamalla karkea karike (oksat, kävyt) pusseihin (10 kpl/koeala). 12

Analyysit *Karike-, humus- ja kasvinäytteet esikäsiteltiin kuivaamalla (60 ºC) ja jauhamalla *Maanäytteistä maannoshorisonttien paksuudet tiheys jaettiin seulomalla kolmeen fraktioon: >2mm, 0,6-2 mm, <0,6 mm hehkutushäviö (550 ºC) poistettiin epäorgaaninen karbonaatteihin sitoutunut hiili HCl-uutolla. hiilipitoisuus kuivapolttomenetelmällä (LECO CHN 600). raekokojakauma laserfraktioinnilla. Koealojen hiilen määrän laskenta Puuston maanpäällinen (runko, elävät oksat, kuolleet oksat, kanto) ja maanalainen (juuret <5 cm, juuret >5 cm) biomassa laskettiin allometrisillä funktioilla (Marklund 1987, 1988). Harvennuksissa poistuneen puuston massa laskettiin kantojen läpimittojen perusteella käyttäen allometrisiä funktioita. Puuston sisältämä hiilen määrä laskettiin biomassojen perustella käyttäen hiilen pitoisuutena 50 % massasta. Hienojuuret > 0,6 mm, hehkutushäviö, C-pitoisuus 50 %. *Pintakasvillisuuden ja karikekerroksen hiilen määrät laskettiin koealoilta mitatuista kuivamassoista, C-pitoisuus 50 %. Orgaanisessa kerroksessa C-pitoisuus 58 %. * Maanäytteet LECO C, muut ositteet tehtäneen myös 13

Biomassaan sitoutuneen hiilen määrä, kg/m 2 puulajeittain ja ikäluokittain. Ikäluokka 9-25 v. 26-40 v. >40 v. Kuusi Kasvillisuus 0.026 0.001 0.009 Latvus+runkopu 2.111 7.795 12.100 Kanto 0.148 0.398 0.951 Hienojuuret 2.185 2.598 3.699 Karkeajuuret 0.428 1.643 2.443 yhteensä 4.900 12.614 19.208 Mänty Kasvillisuus 0.021 0.028 0.040 Latvus+runkopu 3.790 5.501 6.655 ukanto 0.322 0.473 0.595 Hienojuuret 3.605 1.682 2.682 Karkeajuuret 0.7726 1.1199 1.3620 yhteensä 8.513 8.806 11.300 Koivu Kasvillisuus 0.077 0.028 0.050 Latvus+runkopu 1.317 4.44 4.810 ukanto 0.080 0.292 0.331 Hienojuuret 2.229 2.082 2.304 Karkeajuuret 0.189 0.691 0.776 yhteensä 3.880 7.538 8.300 Biomassaan sitoutuneesta hiilestä suurin osa oli puustossa jo nuorissakin kasvatusmetsissä. Puuston merkitys hiilen varastona kasvaa sen kehityksen myötä. Metsitysikä selitti varsin hyvin, vaikka osalla kohteista oli tehty harvennuksia, puustoon sitoutunutta hiilivarastoa (mallin selitysaste kuuselle 70 %, koivulle 73 % ja männylle 43 %). Pintakasvillisuuteen sitoutuneen hiilen määrä alenee puuston kehityksen myötä kuusikoissa ja koivikoissa. Pintakasvillisuuden merkitys hiilen varastona oli suurin koivikoissa, joissa nuorissa kasvatusmetsissä pintakasvillisuuden osuus oli noin 2 % biomassaan sitoutuneen hiilen määrästä. 14

Karikkeeseen (karkea karike, kuollut puusto ja harvennetun puuston kanto ja juuristo) sitoutuneen hiilen määrä, kg/m 2 puulajeittain ja ikäluokittain. Ikäluokka 9-25 vuotiaat 26-40 vuotiaat >40 vuotiaat Kuusi Karkea karike 0.052 0.176 0.219 Latvus+runkopuu 0.103 0.174 0.121 Kanto 0.009 0.012 0.009 Juuret 0.021 0.034 0.025 Kanto, harv. 0.027 0.068 0.172 Juuret, harv. 0.081 0.197 0.485 yhteensä 0.289 0.657 1.050 Mänty Karkea karike 0.160 0.210 0.173 Latvus+runkopuu, 0.104 0.082 0.000 Kanto 0.009 0.007 0.000 Juuret 0.021 0.016 0.000 Kanto, harv. 0.049 0.056 0.185 Juuret, harv. 0.118 0.135 0.435 yhteensä 0.462 0.500 0.800 Koivu Karkea karike 0.034 0.078 0.105 Latvus+runkopuu, 0.004 0.062 0.000 Kanto 0.000 0.004 0.000 Juuret 0.001 0.009 0.000 Kanto, harv. 0.008 0.191 0.095 Juuret, harv. 0.020 0.066 0.225 yhteensä 0.067 0.263 0.433 Karikkeen hiilivarasto kasvaa puuston iän myötä kaikilla puulajeilla Karikkeen määrän kasvuun vaikuttavat voimakkaasti puuston harvennukset, joissa syntyy erityisesti juurikariketta ja hakkuutähdettä. Kuolleen puuston tuottama karikkeen määrä oli pieni alhaisesta puuston kuolleisuudesta johtuen. 15

Maan eri kerroksiin sitoutuneen hiilen määrä, kg/m 2 puulajeittain ja ikäluokittain. Ikäluokka 9-25 v 26-40 v >40 v Kuusi Org. kerros 0.353 0.795 0.988 0-20 cm 6.256 4.921 3.743 20-50 cm 1.492 2.115 1.916 yhteensä 7.244 7.464 6.658 Mänty Org. kerros 0.717 0.739 1.243 0-20 cm 8.190 5.040 2.738 20-50 cm 2.055 1.930 2.177 yhteensä 10.950 7.706 6.167 Koivu Org. kerros 0.237 0.214 1.036 0-20 cm 5.693 4.907 4.269 20-50 cm 1.730 1.472 2.106 Yhteensä 7.427 5.988 6.000 Maan hiilivarasto oli suurin entisen peltomaan muokkauskerroksessa (0-20 cm). Tämän pintakerroksen hiilivarasto aleni metsikön iän kasvaessa. Kokonaishiilimäärä aleni kuitenkin puuston iän kasvaessa vain hieman, sillä orgaanisen kerroksen hiilivarastot kasvoivat ja 20-50 cm:n maakerroksen hiilivarastot muuttuivat vain vähän iän myötä. C, kg/m 2 C, kg/m 2 20.000 18.000 16.000 14.000 12.000 10.000 8.000 6.000 4.000 2.000 0.000 10.000 9.000 8.000 7.000 6.000 5.000 4.000 3.000 2.000 1.000 0.000 0-20 cm:n kerroksessa mänty Kuusi koivu 0 50 100 Ikä, V 20-50 cm:n kerroksessa mänty Kuusi koivu 0 50 100 Ikä, V Maan hiilivaraston muutos puuston iän myötä syvyydellä 0-20 cm ja 20-50 cm. 16

Biomassaan, karikkeeseen ja maaperään sitoutuneen hiilen määrä, kg/m 2 puulajeittain ja ikäluokittain. Ikäluokka 9-25 v 26-40 v >40 v Kuusi Biomassa 4.900 12.614 19.208 Karike 0.289 0.657 1.050 Maa 7.244 7.464 6.658 yhteensä 12.433 20.736 26.917 Mänty Biomassa 8.513 8.806 11.30 Karike 0.463 0.500 0.800 Maa 10.950 7.706 6.167 30 25 20 15 10 C, kg/m 2 Biomassa Karike Maa yhteensä 19.925 17.013 18.267 Koivu Biomassa 3.880 7.538 8.300 Karike 0.067 0.263 0.433 Maa 7.427 5.988 6.000 Yhteensä 11.373 13.788 14.733 5 0 1 2 3 1 2 3 1 2 3 Mänty Kuusi Koivu Kasvupaikan kokonaishiilivarasto (biomassa, karike ja maaperä) eri ikäisissä (1=9-25 v, 2= 26-40 v, 3= yli 40 v) kivennäismaiden pelloille viljellyissä mänty-, kuusija koivumetsiköissä. 17

Tarkastelua *Metsitettyjen entisten peltomaiden hiilivarasto on varsin suuri verrattuna metsämaihin. Tämä tutkimus 8.5 kg/m (0-50 cm) Metsämaat (Liski & Westman 1995) 3.7 5.3 kg/m 2. *Metsitettyjen peltomaiden orgaaninen kerros kehittyminen hidasta, kehittyminen tulee metsän kehityksen myötä lisäämään huomattavasti sitoutuneita hiilimääriä. *Maan muokkauskerroksen (0-20 cm) hiilimäärä väheni puuston ikääntyessä vahvistaen mallilaskelmien tuloksia. *Muokkauskerroksen alapuolisessa maassa muutokset hiilivarastoissa olivat pieniä. *Kun huomioidaan maan hiilivarastojen lisäksi puustoon sitoutunut hiilivarasto, metsitys on selkeä hiilinielu, jonka suuruus kasvaa metsityksestä kuluneen ajan kasvaessa. *Puulajin merkitys kasvupaikan hiilivaraston kertymiseen merkittävä. Kuusi. *Hiilivarastojen peltokohtainen vaihtelu oli varsin suuri, mikä näkyy keskiarvojen suurina keskihajontoina. * Ajan korvaamisessa paikalla: esim. lähtötilanteet eivät tiedossa 18

19

15 4-2 m g M,k O S o lin po C 10 5-2 m g k r, lite n o li po C 3 2 1 0 0 50 100 150 Stand age, years 0 0 50 100 150 Stand age, years Kuva 6 Hiilivarastot maan eri kerroksissa (vasemmanpuoleinen kuva) ja maan karikkeessa (oikeanpuoleinen kuva). Vaalea varjostus kuvaa O kerroksen varastoja, tumma varjostus varastoja kivennäismaan ylimmässä kerroksessa (0-20 cm) ja musta osa varastoja maan syvemmissä kerroksissa (20 40 cm). Avoimet symbolit kuvaavat empiirisen aineiston (3.1) 10 ja 70 vuotiaat metsitykset. Mustat neliö kuvaavat 20, 40 ja 55 vuoden ikäisiä kuusikoita Alriksson & Olsson (1995) mukaisesti. 20