Huuhanmäeltä 1913. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, kuvaaja Victor Barsokevitch LÄÄNINSAIRAALASTA SAVONIAAN SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN SAIRAALAKADUN KAMPUKSEN RAKENNUSHISTORIASELVITYS KIINTEISTÖNRO 006-0005-0006 4.12.2012 1
sisällys 1 Esipuhe 5 2 Rakennushistoria 7 2.1 Lääninsairaalan alueen asemakaavan taustat 7 2.2 Lääninsairaalatoiminnan alkuvaiheita Kuopiossa 8 2.3 Lääninsairaalan uudisrakennusvaihe 1877 8 Uuden lääninsairaalan rakennushanke 8 Uusi lääninsairaalan päärakennus 10 Uuden lääninsairaalan muut rakennukset 12 Muutoksia ja korjauksia ensimmäisinä vuosikymmeninä 12 2.4 Laajennusvaihe 1910 14 Lääninsairaalan laajennushanke 14 Uusi talousrakennus 14 Asuinrakennuksen muutostyöt 15 Uusi kirurginen osasto 16 Vanhan sairaalan muutokset 1910 laajennusvaiheen yhteydessä 19 Muut rakennustyöt 1910 laajennusvaiheen yhteydessä 19 2.5 Muutokset sairaalakäytön aikana 1920-1950-luvuilla 20 Talousrakennuksen muutos ja laajennus 1935 20 Sotasairaalavaihe ja vanhan päärakennuksen peruskorjaus 1940 20 Lääninsairaalan loppuvuodet 24 Kädenvääntö lääninsairaalan tilojen uuskäytöstä 24 2.6 Sairaanhoito-opiston peruskorjaukset 1970- ja 1980-luvuilla 26 Asuinrakennuksen peruskorjaus 1973 26 Vanhan päärakennuksen peruskorjaukset 1973-1977 27 Kirurgisen osaston peruskorjaus 1979 28 Talousrakennuksen peruskorjaus 1980 29 2.7 Uusi koulurakennus 30 2.8 1990- ja 2000-luvun korjauksia oppilaitoskäytössä 33 Talousrakennuksesta kirjasto ja kahvila 33 Sisä- ja talotekniikkaremontit 2000-luvulla 33 2.9 Tilanne 2012 35 2.10 Korjaus- ja muutoshistoria rakennuksittain 36 RAK 1, kirurginen osasto 36 RAK 2, vanha lääninsairaala 36 RAK 3, talousrakennus 37 RAK 4, asuinrakennus 38 2
RAK 5, uusi koulurakennus 39 2.11 Uudisrakennusten suunnittelijat 39 Lohrmann, Ernst Bernhard (1803-1870) 39 Granholm, Gustaf Florentin (1836 1922) 39 Schjerfbeck, Svante Magnus (1860 1933) 40 Holm, Otto Ferdinand (1867-1927) 40 Pitkänen, Pekka (1927-40 3 Nykytilanneinventointi 41 3.1 Kirurginen osasto, rakennus 1 41 3.2 Vanha lääninsairaala, rakennus 2 47 3.3 Talousrakennus, rakennus 3 53 3.4 Asuinrakennus, rakennus 4 59 3.5 Rakennus 5 65 4 Säilyneisyys ja johtopäätökset 71 4.1 Alueen rooli kaupunkirakenteessa 71 4.2 Rakennukset 73 Vanha päärakennus, rakennus 1 74 Asuinrakennus, rakennus 4 74 Kirurginen osasto 76 Talousrakennus 77 Uusi koulurakennus, rakennus 5 79 4.3 Yhteenveto 79 5 Lähteet 81 5.1 Arkistolähteet 81 5.2 Kirjalliset lähteet 81 5.3 Suulliset lähteet 81 5.4 Sähköiset lähteet 82 6 Liitteet 83 6.1 piirustusliitteet 83 3
4
1 Esipuhe Rakennushistoriallisen selvityksen tavoitteena on esittää Savonia-ammattikorkeakoulun Sairaalakadun kampuksen kiinteistöjen eli Kuopion entisen lääninsairaalan tontin ja sen rakennusten rakennushistoria, inventoida nykyinen rakennuskanta ja arvioida alueen ja rakennusten rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja ajankohtaisen suunnittelun ja kaavoituksen tarpeisiin. Selvityksen ensimmäisessä osassa esitetään alueen rakentumisen vaiheet. Toisessa osassa inventoidaan nykytilanne. Rakennukset esitellään sisä- ja ulkopuolelta osakokonaisuuksittain. Huonekohtaista inventointia ei ole tehty. Viimeisessä kappaleessa arvioidaan rakennusten historiallista, rakennushistoriallista ja rakennustaiteellista merkitystä sekä luonnehditaan tontin tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa huomioitavia rakennuskannan olennaisia ominaispiirteitä. Selvitys perustuu lähdeluettelon kirjallisuuden ohella Kuopion kaupungin rakennusvalvonnan piirustusarkistoon, Rakennushallituksen piirustusarkistoon Kansallisarkistossa ja Kuopion kulttuurihistoriallisen museon valokuva-arkistoon. Kuvien lähteet esitetään kuvatekstien yhteydessä. Mikäli lähdetieto puuttuu, kuva on tekijän. Selvityksen on tilannut Savonia-ammattikorkeakoulun kuntayhtymä (sopimus pvm 22.5.2012). Tilaajaa edustaa kiinteistöpäällikkö Matti Jalkanen. Selvitys on toteutettu Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy:ssä touko-syyskuussa 2012. Työhön ovat osallistuneet arkkitehti Terhi Lehtimäki ja arkkitehtiylioppilas Kaisu Fränti. Rakennus 5 osalta rakennushistorian ja inventoinnin on laatinut Sillman Arkkitehtitoimisto Oy (osiot 2.7, 2.10: Rak5, 3.5, ja 4.2: Uusi koulurakennus). Tampereella 4.12.2012 Hanna Lyytinen 5
Uno Gyllingin laatima asemakartta vuodelta 1881. Lääninsairaalan ensimmäisen rakennusvaiheen rakennukset näkyvät ruutukaavaalueen länsipuolella. 6
2 Rakennushistoria 2.1 Lääninsairaalan alueen asemakaavan taustat Kustaa III:n määrättyä Kuopion Savo-Karjalan hallinto- ja kauppakaupungiksi maanmittari Per Kjellman laati vuonna 1776 Kuopiolle klassista kaupunki-ihannetta noudattaneen ruutukaavan. Kjellmanin asemakaava toteutui miltei kokonaisuudessaan ja se muodosti perustan myöhemmille asemakaavoille. Regulariteetin ruutukaavasta huolimatta kadut eivät olleet suoria eivätkä tasaleveitä. Vuonna 1860 vahvistettiin uusi asemakaava pohjautuen C. A. Edelfeltin vuonna 1858 laatimiin kaavaluonnoksiin puistokatuineen ja kortteleita halkovine puukujanteineen. Kaavan jäljet ovat nykyisessä kaupungissa hyvin vähäisiä, sillä rakentamista jatkettiin kuitenkin suurimmalta osin 1700-luvun kaavan mukaisesti. (Räsänen 2007, s. 161). Vuonna 1880 vahvistettiin käytäntö 1700-luvun kaavan mukaisesti rakennetun kaupunkialueen säilyttämisestä ennallaan sillä tarkennuksella että uudet rakennukset tuli sijoittaa yleiseen katulinjaan 1860-kaavan mukaan. (Räsänen 2007, s. 161). Kuopiolla oli tärkeä asema Savo-Karjalan pääkaupunkina ja lääninhallinnon keskuksena. Tuntuva osa valtion rakennustoiminnasta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa liittyi läänien pääkaupunkeihin sijoitettuihin valtion toimitiloihin ja laitoksiin. Näitä olivat Kuopiossa mm. maaherran residenssi, lääninvankila, asevelvollisen sotaväen kasarmialue ja lääninsairaala. (RKY 2009). Lääninsairaalan ensimmäiset rakennukset rakennettiin 1870-luvulla silloisen ruutukaupunkialueen ulkopuolelle kuitenkin ruutuasemakaava huomioiden (Asemapiirustus 1876, Uno Gyllingin Kuopion asemakartta 1881). Kuten Kuopion useimmat muutkin sairaalat lääninsairaala sijoitettiin näkyvälle paikalle veden äärellä. Ennen vesijohtoverkostoa tähän sisältyi sairaalan vesihuoltoon ja hygieniaan liittyvä käytännöllinen näkökohta (Riekki 2005 s. 235). 7
Myös Kuopion kaupunki rakensi oman kaupunginsairaalansa Valkeisen rannalle aivan lääninsairaalan naapuruuteen. Se aloitti toimintansa vuonna 1885. (Riekki 2005, s. 224). 2.2 Lääninsairaalatoiminnan alkuvaiheita Kuopiossa Vuotta 1794 voidaan pitää Kuopion lääninsairaalan perustamisvuotena (Hällström 1912, s. 140). Alkuaikoina sairaala toimi nykyisen Maljalahden koulun kohdalla. Lääninsairaaloiden (aik. lääninlasarettien) perustaminen oli yksi niistä toimenpiteistä, joiden avulla Suomessa pyrittiin ratkaisemaan kuppataudin yhteiskunnalle ja terveydenhuollolle aiheuttamia ongelmia. Vuonna 1810 määrättiin, että lääninlasaretit on varustettava kuppatautipotilaiden hoitoon ottamista varten, ja että jokaisen lääninlasaretin yhteyteen on perustettava tilapäinen parantola yksinomaan kuppatautipotilaita varten (Forsius 1999). Kuopion lääninsairaala päätettiin siirtää 1810-luvulla kaupungin palaneen postikonttorin paikalle Lahdentaan alueelle Kallaveden rannalle (RKY 2009). Vuonna 1822 C. Bassi suunnitteli lääninsairaalalle uuden puurakennuksen, joka tunnettiin Lahdentaan sairaalan nimellä (Riekki 2005, s. 220). Lahdentaassa kärsittiin koko toiminnan ajan tilanahtaudesta, ja sairaalan potilaiden ylimääräisille hoitoloille oli vuokrattu huoneita myös muualta. (Hällström 1913, s. 487-488). 2.3 Lääninsairaalan uudisrakennusvaihe 1877 Uuden lääninsairaalan rakennushanke Uuden lääninsairaalan rakennushanke virisi 1860-luvulla. Valtion rakennushankkeiden suunnittelusta vastasi Yleisten rakennusten ylihallitus. Ilmeisesti uutta lääninsairaalarakennusta suunniteltiin ensimmäisessä vaiheessa Lahdentaan sairaalan tontille, sillä kansallisarkistossa on tammikuussa 1865 päivättyjä E. Lohrmannin ja Ferdinand Öhmanin allekirjoittamia suunnitelmia, joissa esitetään uusi kolmikerroksinen kivirakenteinen sairaala Lahdentaan sairaalan tontille. Suunnitellun sairaalan pohjakaava oli symmetrinen pitkänomainen sivukäytävällinen rakennus. (RakH 56M 6/10). Jostain syystä tämä rakennushanke kuitenkin raukesi. Vuonna 1867 Kuopion kaupungin vanhimmat päättivät kokouksessaan luovuttaa valtiolle maksutta alueen Valkeisenlammen rannalta lääninsairaalan rakentamista varten (Riekki 2005, s. 220). Tontti sijaitsi silloisen keskusta-alueen ulkopuolella, ruutukaavaalueen ja lammen välissä. Yleisten rakennusten ylihallituksessa, touudet rakennukset A lääninsairaalan päärakennus B asuinrakennus 1 ulkorakennus 2 ruokavarasto ja liiteri 3 jääkellari 4 juurikaskellari 5 jääkellari 6 ruumishuone 7 sikolätti 8 pesulaituri Säilyneet rakennukset merkitty kirjaimilla, myöhemmin puretut numeroilla. 8
dennäköisesti arkkitehti Ernst Lohrmannin johdolla, laadittiin suunnitelmat tälle tontille uutta sairaalaa varten samana vuonna. (RakH Iea 180:7). Yleisten rakennusten ylihallituksessa laadittu allekirjoittamaton asemapiirustus ensimmäisestä rakennusvaiheesta. Vaikka sairaalan tontti sijaitsi ruutukaava-alueen ulkopuolella, rakennusten sijoittelu ja pihajärjestelyt tukeutuvat ruutukaavakaupungin koordinaatistoon. Rakennukset ja istutukset rajasivat suljetun pihan ja puukujanne jatkoi Torikadun linjaa. Vaikka sairaalan tontti sijaitsi ruutukaava alueen ulkopuolella, asemapiirustus osoittaa, että rakennusten sijoittelu ja tontin käyttö kytkeytyi elimellisesti ruutukaavan koordinaatistoon ja linjoihin. Sairaalan päärakennus sijoittui silloisen tontin eteläreunalle, taloudenhoitajan asunto itäreunalle ja ulkohuone- ja varastorakennusten rivi pohjoisreunalle. Rakennukset rajasivat sairaalalle oman suljetun pihapiirin. Vain ruumishuone oli sijoitettu paviljonkimaisesti puistoalueelle. Sairaalan piha-alueen portti oli suunniteltu Klockaregatanin (nyk. Torikatu) päätteeksi, ja kadun linjaus jatkui sairaalan pihan läpi puurivillä reunustettuna pihatienä. Tontin eteläreunan oli ilmeisesti ajateltu ruutukaava-alueen laajentuessa myös rajautuvan katuun, sillä sairaalan pääsisäänkäynti oli sijoitettu päärakennuksen eteläjulkisivuun tontin rajalle. Uutta rakennusta alettiin rakentaa vuonna 1874 Kuopion lääninarkkitehti Ferdinand Öhmanin johdolla, ja rakennustöihin osallistui mm. lääninvankilan vankeja (Riekki 2005, s. 220). 9
Päiväämätön ja allekirjoittamaton laveerattu suunnitelmapiirustus lääninsairaalan päärakennuksen pääjulkisivusta etelään todennäköisesti vuodelta 1867.Tiukan symmetriseen julkisivuun tuo rytmiä ikkunoiden ryhmittelytapa. (Rakennushallituksen piirustusarkisto). Uusi lääninsairaalan päärakennus Kaksikerroksinen sairaalarakennus valmistui vuonna 1877, ja se otettiin käyttöön 1.9.1877 (Hällström 1914, s. 546). Sairaalan päärakennus oli tiilirakenteinen, pohjamuodoltaan U-muotoinen rakennus. Pitkänomaiseen, itä-länsisuuntaiseen päämassaan liittyi kummassakin päädyssä pohjoiseen suuntaavat pihasiivet. Päämassassa oli kummankin pitkän julkisivun keskellä kolmiopäätyiset risaliitit. Rakennuksessa oli osittain maanalaisen kivijalkakerroksen päällä kaksi sairaalakerrosta ja kylmä ullakko. Julkisivut olivat symmetriset ja materiaaliltaan puhtaaksi muurattua ristilimitettyä tiiltä. Päämassan katto oli aumattu, pihasiivissä oli harjakatot. Ikkunat olivat pystysuuntaisia, yläreunastaan loivasti kaaren muotoisia, ja pitkillä pääjulkisivuilla ne oli sijoiteltu kahden ikkunan ryhmiin. Katolla oli lunetti-ikkunat. Pääsisäänkäynnin tiiliportaali sijaitsi eteläjulkisivun risaliitin keskellä, ja sille johti graniittiportaat. Kivijalka oli pääasiassa piikattupintaista, tummaa diabaasikiveä. Paikkakunnan sanomalehdessä (Tapio Sanomia Savosta ja Karjalasta 3.10.1874) oli kaksi arkkitehti Öhmanin ilmoitusta, joista toisessa ilmoitettiin vuoren särkemisestä Valkeisen rannalla uuden lasaretin rakennuksen tarpeeksi. Kivijalan diabaasikivi lienee louhittu läheisistä kallioista. Toisessa ilmoituksessaan Öhman pyytää toimittamistarjousta miljoonasta säännöllisestä, helakanpunaiseksi 10
poltetusta tiilestä, jotka ovat runsas 11 tuumaa pitkiä, 5 tuumaa leveitä ja 3 tuumaa paksuja. (Lukkarinen 2009, s. 3). Uudessa sairaalassa oli 88 sairaspaikkaa. Suunnitelmassa ensimmäisen kerroksen huoneet oli esitetty naisia ja toisen kerroksen huoneet miehiä varten, itäinen puolisko lasarettisairaita, läntinen iho- ja kuppasairaita varten. Tosin vuoteen 1911 asti uudessa sairaalassa hoidettiin vain miespuolisia kuppapotilaita naispuolisten jäädessä käytännöllisistä syistä edelleen vanhaan Lahdentaan sairaalaan. Potilashuoneet olivat eteläseinustalla, ja yhdyskäytävä pihan puolella pohjoisseinustalla. Ensimmäisen kerroksen keskellä oli kanslia, leikkaushuone ja yksityishuone. Rakennuksen keskiosassa oli symmetrisesti kaksi porrashuonetta, naisten ja miesten osastoille kummallekin omansa. Pihasiivissä oli hoitajattarien asuinhuoneita, osastokeittiöt, sivuporrashuoneet, kylpyhuoneet ja klosetti. Kivijalkakerroksessa alun perin itäpäässä oli yleinen keittiö, ruokasali ja keittiöhenkilökunnan asuinhuoneita. Länsipäässä oli huoneita muulle palvelusväelle, pesutupa ja leivintupa. (Hällström 1914, s. 459 461). Lääninsairaalan päärakennuksen ensimmäisen kerroksen pohjapiirustus. Päivätty Yleisten rakennusten ylihallituksessa helmikuussa 1867. Ei mittakaavassa. 11
Uuden lääninsairaalan muut rakennukset Taloudenhoitajan asuinrakennus valmistui jo vuotta sairaalaa aiemmin. Asuinrakennus oli alun perin yksikerroksinen ja pohjaltaan suorakaiteenmuotoinen. Julkisivut olivat todennäköisesti punatiiltä sairaalan päärakennuksen rakennuksen tapaan. Julkisivusommittelu oli symmetristä. Pääsisäänkäynti oli länsijulkisivun keskellä, ikkunat kuusiruutuiset, yläreunastaan loivasti kaareutuvat. Rakennuksessa oli viisi huonetta, keittiö ja portaikko. Ulkohuonerakennus ja punatiilinen ruumishuone valmistuivat sairaalan päärakennuksen kanssa samana vuonna 1877. Taloudenhoitajan asunto, suunnitelmat päivätty Yleisten rakennusten ylihallituksessa helmikuussa 1867. Muutoksia ja korjauksia ensimmäisinä vuosikymmeninä Uudessa lääninsairaalassa todettiin toiminnallisia muutostarpeita heti käyttöönoton jälkeen, ja vuoden käytön jälkeen ilmeni myös teknisiä korjaustarpeita. Katossa oli vaikeasti korjattavia vuotoja, ja myös valurautaisten kamiinoiden savupiipuissa oli halkeamia. Päärakennuksen alle oli rakennettu kaivo perustusten rakentamisen yhteydessä. Kaivosta vesi nostettiin käsipumpulla sairaalan ullakolla olevaan säiliöön, josta se sitten johdettiin eri osastojen kylpyhuonei- 12
siin. Säiliö oli tehty puusta. Talvisaikana kaivovettä ei riittänyt säiliön täytenä pitämiseen, mistä oli seurauksena puusäiliön ravistuminen ja vesivuodot yläpohjaan. Vettä jouduttiinkin tuomaan Valkeisesta hevosilla vetämällä, kunnes 1890-luvulla hankittiin sairaalaan vesijohto pihalla olevasta kaivosta. 1902 saatiin lupa hankkia lämmitetyllä ilmalla käytettävä vesipumppu, joka sijoitettiin renkituvan viereiseen huoneeseen. (Hällström 1914, s. 458 459). Vuonna 1897 uusia kirurgisia toimenpiteitä kannattanut ylilääkäri Gygnaeus sisustutti lääkärin huoneen silloisen käsityksen mukaiseksi nykyaikaiseksi leikkaushuoneeksi. Myös sairashuoneiden tulisijat vaihdettiin lattialla vapaasti seisoviksi pyöreiksi. 1908 senaatti antoi varat sähkövalon hankkimiseksi silloisen sairaalan kaikkiin huoneisiin asuinhuoneita lukuun ottamatta. Valkeisen rannalla oli vuodesta 1880 pesulaituri, joka varustettiin kamiinalla lämmitetyllä kojulla. Siinä pestiin vaatteiden lisäksi miespuoliset kuppapotilaat. Pesulaituri hävitettiin vuonna 1911. (Hällström 1914, s. 458). Lääninsairaalan päärakennuksen pihajulkisivu vuonna 1895. Myös pihan puolen pitkän julkisivun keskellä oli päätykolmiollinen risaliitti. Kuva Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, kuvaaja Viktor Barsokevitsch 13
2.4 Laajennusvaihe 1910 Lääninsairaalan laajennushanke Lääninsairaalan alkuvuosien jälkeen Kuopion kaupungin ja lähiympäristön väestö oli kasvanut nopeasti. Lääninsairaalassa tohtori Gygnaeuksen tultua ylilääkäriksi uudet hoitomuodot kirurgian alalla alkoivat saada jalansijaa. Näistä syistä sairaalaan pyrki jatkuvasti enemmän potilaita kuin pystyttiin hoitamaan, ja ajatus uuden sairaalapaviljongin rakentamisesta virisi. Lääkintöhallitus esitti pientä laajennusta ja muutoksia nykyiseen sairaalarakennukseen, ja senaatin määräyksestä 1902 lohkaistiin sairaalatontin eteläpuolelta 0,67 ha maa-alue näitä laajennuksia varten. Lääkintöhallituksen esitys todettiin kuitenkin täysin riittämättömäksi ja hanke raukesi sillä erää. (Hällströn 1914, s. 462). Vuonna 1905 senaatti määräsi Rakennusylihallituksen laatimaan uudet suunnitelmat uutta sairaalarakennusta, uutta talousrakennusta ja vanhan sairaalarakennuksen muutostöitä varten. Arkkitehtien Florentin Granholm ja Magnus Schjerfbeck allekirjoittamat suunnitelmat lähetettiin 27.7.1906 senaatille, joka hyväksyi ne sillä lisäyksellä, että myös alilääkärille rakennettaisiin asunto. (Hällström 1914, s. 463). Uuden sairaalarakennuksen suunnitelmissa sairaspaikkoja oli 50, ja lisäksi modernit kirurgian tilat. Uusi talousrakennus käsitti pesutuvan, leivintuvan ja ruokala-keittiön. Rakennustyöt aloitettiin arkkitehti Otto F. Holmin johdolla 1908 (Riekki 2005, s 222). Uusi talousrakennus Ensimmäisenä valmistui uusi talousrakennus 15.3.1910. Talousrakennuksen pohjakerroksessa oli suuri kellariosasto ruokien säilytystä varten, maitohuone, kaljan valmistushuone sekä kaksi leiposäilyneet rakennukset A ent. lääninsairaalan päärakennus, muutos sisätautiosastoksi B asuinrakennus 1 ulkorakennus 6 ruumishuone uudet rakennukset C talousrakennus D kirurginen osasto 9 ulkorakennus 10 sikala puretut rakennukset 2 ruokavarasto ja liiteri 3 jääkellari 4 juurikaskellari 5 jääkellari 7 sikolätti 8 pesulaituri Laveeratut suunnitelmapiirustukset talousrakennuksesta. Granholmin ja Schjerfbeckin 1906 allekirjoittama länsijulkisivu ja Holmin 1910 allekirjoittama kellarin ja 1. kerroksen pohjapiirustus. Pohjapiirustuksessa betonirakenteet on esitetty harmaalla ja tiilirakenteet punaisella. 14
mohuonetta. Pohjakerroksen eteläpäässä oli myös koneenhoitajan asunto. Ensimmäinen kerros oli varattu kokonaan keittiölle ja ruokasaleille. Keittiöhuoneessa oli tilava Högforsin rautahella ja höyrykattilat. Keittiöön kuului lisäksi ruoka-aineiden valmistushuone, astiainpesuhuone ja tarjoiluhuone ja kaksi ruokasalia, joista toinen oli tarkoitettu hoitajattarille ja toinen muuta palvelusväkeä varten. Toisessa kerroksessa sijaitsi pesulaitos. Varsinaiseen pesusaliin likapyykki nostettiin sähköhissillä. Pesusalin lisäksi kerroksessa oli mankelointihuone, silityshuone ja pesunjohtajattaren asuinhuone. Ullakkokerroksessa oli palvelusväen asuinhuoneita, kuivatushuone ja kylmää ullakkoa. Talousrakennuksen eteläpäässä pohjakerroksessa oli vielä pannuhuone, halkosäiliöt ja sähkökeskushuone ja desinfektiouuneja varten kaksi huonetta. Asuinrakennuksen muutostyöt Asuinrakennuksen korotus ja laajennus valmistui 21.5.1910. Rakennukseen tehtiin toinen kerros, johon tuli alilääkärin asunto. Asuinrakennusta laajennettiin pohjoispäädystä yhdellä huoneella ja uudella, massasta puolipyöreänä ulostyöntyvällä tornimaisella porrashuoneella. Myös alakerran asuntoon lisättiin uusi suora käyntiovi ulkoa pihapuolen pääsisäänkäynnin oikealle puolelle. Todennäköisesti rakennuksen aiemmin punatiiliset julkisivut rapattiin tässä vaiheessa. Rakennus varustettiin vesijohdolla ja viemärillä. Yleisten rakennusten ylihallituksessa laadittu allekirjoittamaton asuinrakennuksen muutospiirustus 1910. Ei mittakaavassa. 15
Uusi kirurginen osasto Ulkoarkkitehtuuri Uusi kirurginen osasto otettiin käyttöön 1.12.1910. Rakennus koostui Sairaalakadun varrella olevasta päämassasta, sen takana olevasta matalammasta leikkaussaliosasta ja näitä yhdistävästä nivelosasta. Sairaalakadun suuntainen pääjulkisivu muodosti näyttävän päätteen Kauppakadulle. Pääjulkisivu oli lähes symmetrinen, ja sitä oli porrastettu sekä syvyys- että korkeussuunnassa keskellä olevaa graniittista pääsisäänkäyntiportaalia korostaen. Päämassassa oli harjakatto, jonka korotettu keskiosa ja pohjoispääty olivat aumatut. Pääsisäänkäynnin edessä oli kahta puolta nousevat hieman barokkivaikutteiset ajorampit keskelle ladottuine porrasaskelmineen. Uuden sairaalan julkisivut olivat rapatut, kivijalkakerros vaaleaa granodioriittia. Sisäpihan puolella kivet olivat lohkopintaisia, Sairaalakadun puolella tasoitetut. Rakennuksen pohjoisen puoleisen osan kivijalkakerroksen seinät olivat makkarasaumattua square rubble muurattua graniittia. Otto F. Holmin vuonna 1910 allekirjoittama laveeraus uuden kirurgisen osaston itäjulkisivusta Rakennuksen pohjoispäädyssä, kuten myös nivelosan pohjoisjulkisivussa, oli ulkonevat jugendtyyliset sivusisäänkäyntiporttaalit. Päämassan pihajulkisivun molemmissa reunoissa oli ulkonevat umpikaiteiset parvekkeet kahdessa kerroksessa. Ylempi parveke oli kattamaton. Päämassassa nivelosan pohjoispuolella oli kahdenkerroksen korkuinen, länteen avautuva sisäänvedetty parveke. Julkisivussa parvekkeiden välissä oli ulkoneva puolipyöreä porrashuone. 16
Pihaan työntyvän noppamaisen leikkaussaliosan muodonantoa määritteli luonnonvalon tarve. Leikkaussalimassan länsipäätyä hallitsivat suuret ikkunat. Alemmat ikkunat valaisivat suoraan leikkaussaleja, ylemmät ikkunat olivat ullakolla jyrkän pulpettikaton alla ja antoivat lisävaloa leikkaussalien sisäkattojen ikkunoiden kautta. Pulpettikattoinen, ylä- ja sivuräystäiden puolelta räystäätön ja pelkistetty rakennusmassa toteutettiin siten varsin funktionaalisena. Päämassan puoleiset ulkokulmat olivat pyöristetyt. Päämassan ja nivelosan kainalossa pihasiiven eteläpuolella näkyi pääporrashuoneen ja päivähuoneiden kaarevat seinät. Uuden kirurgisen osaston ulkoarkkitehtuuria voidaan kutsua sekatyyliseksi. Rakennuksen ulkoarkkitehtuurissa käytettiin myöhäiskansallisromanttisia jugendvaikutteisia aiheita esimerkkeinä Ylemmässä kuvassa lääninsairaalan uudet rakennukset lännestä vuonna 1923. Leikkaussalien suuret ikkunat näkyvät pihasiiven päädyssä symmetrisinä. Vasemmassa reunassa näkyy talousrakennuksen eteläosa ja pannuhuoneen piippu. Alempi kuva on otettu pian kirurgisen osaston valmistumisen jälkeen vuosien 1911 ja 1917 välillä. Sairaalakadun suuntaisen rakennusmassan pihajulkisivussa näkyvät ulkonevat parvekkeet rakennuksen vasemmassa reunassa, sisäänvedetyt parvekkeet kaarevan porrashuoneen oikealla puolella ja jugendtyyliset ulkonevat sivusisäänkäynnit päädyssä ja nivelosassa. Kuvat Kuopion kulttuurihistoriallinen museo 17
luonnonkiven käyttötavat, kasviornamentit päätykolmiossa ja pihapuolen parvekkeiden muotoilu. Toisaalta pääjulkisivun jäykkä symmetria, pääosin T-karmilliset ikkunat ja ornamentiikan käsittelytapa olivat jo etääntyneet jugendin vapaammasta muotokielestä. Pihasiiven länsipäädyn vaikuttavan funktionaalinen ilme ja kubistinen massa pyöristettyine kulmineen tuntuivat enteilevän jo 1920-luvun modernismia. Sisätilat Uuden kirurgisen sairaalarakennuksen kellarikerroksen pohjoispäässä oli poliklinikkahuoneisto ja vahtimestarin asunto. Muu osa kellarista oli keskuslämmityksen ja ilmanvaihdon tiloja. Ensimmäinen ja toinen kerros oli varattu sairaille. Pienemmät potilashuoneet sekä hoitajien huoneet ja keittiöt olivat kadun puolella. Portaikot ja päivähuoneet olivat pihasivulla. Läpitalon ulottuvat kymmenen hengen potilashuoneet suurine parvekkeineen sijaitsivat symmetrisesti talon päädyissä. Päämassan korkeammassa keskiosassa oli kolmas kerros, jossa kadunpuolella oli rivi hoitajattarien huoneita. Muutoin kerros oli kylmää ullakkoa. Pääportaan keskikuiluun tuli hissi. Pihasiiven ensimmäisessä kerroksessa olivat laboratorio ja röntgen. Kirurgisen osaston ensimmäisen kerroksen pohjapiirustus ja leikkaus vuodelta 1906. Allekirjoittajina Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdit Florentin Granholm ja Magnus Schjerfbeck. Ei mittakaavassa. 18
Kaksi samanlaista leikkaussalia oli sijoitettu toiseen kerrokseen. Toinen sali oli tarkoitettu puhteiden, toinen likaisten tapausten varalle (Hällström 1914, s. 468). Salit saivat mahdollisimman paljon päivänvaloa suurista ikkunoista suoraan ja epäsuorasti ullakon kautta. Rakenteet ja talotekniikka Kirurgisen osaston seinät olivat tiilirakenteiset ja välipohjat ja porrashuoneet betonia. Potilashuoneiden ja käytävien lattiat oli päällystetty linoleumilla, leikkaussalien lattiat Metlacher-levyillä ja leikkausosaston valmistushuoneessa ja keittiössä asfaltilla. Pesuhuoneissa oli sementtilattia, mankelihuoneessa pyroliittilattia. (Hällström 1914, s. 469-470). Sekä uusi kirurginen osasto että uusi talousrakennus varustettiin keskuslämmityksellä ja sairaalarakennus myös keinotekoisella ilmanvaihdolla. Talousrakennuksen konehuoneesta johti maanalainen käytävä kumpaankin rakennukseen. Rakennuksia lämmitettiin alipainoiseksi vaihdetun höyryn avulla siten, että talousrakennus ja sairaalan pohjakerros lämpenivät höyryllä, muut sairaalarakennuksen kerrokset höyryn lämmittämällä vedellä. Sairaalan ilmanvaihtoa varten ulkoa tullut puhdas ilma lämmitettiin kellarikammiossa lämpöpattereilla ja puserrettiin sähkölektin avulla kuhunkin huoneeseen seinäventtiilien kautta. (Hällström 1914, s.466). Vanhan sairaalan muutokset 1910 laajennusvaiheen yhteydessä Tilojen käyttötarkoitusta muutettiin uuden kirurgisen osaston käyttöönoton jälkeen. Vanhasta päärakennuksesta tuli kuppa- ja eristysosasto kirurgisen potilaiden siirryttyä uuteen rakennukseen. Alkuperäinen, ulkoseinän kautta kulkeva ilmavaihto oli havaittu jo heti valmistumisen jälkeen riittämättömäksi, mistä syystä kuhunkin huoneeseen asennettiin yksi terveysikkuna. Tästä vaiheesta on allekirjoittamattomia suunnitelmia vanhan osaston muutostöistä: uusi porraslaajennus risaliitin itäreunaan pohjakerroksesta ensimmäiseen kerrokseen ja toinen uusi porraslaajennus itäpihasiiven pohjoispäähän ensimmäisestä kerroksesta toisen kerroksen. Lisäksi suunnitelmissa esitetään joitain vähäisiä lisäväliseinä- ja väliovimuutoksia. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan ole toteutuneet Muut rakennustyöt 1910 laajennusvaiheen yhteydessä Uusi ulkohuone, kellari ja sikolätti valmistuivat 1911. Pihan istutus ja tasoitustyöt valmistuivat 1912. (Hällström). Rakennuskantaa täydennettiin vielä arkkitehti E. A. Kranckin suunnittelemalla saunaja pesutuparakennuksella, joka valmistui Valkeisenkadun varrelle 1915 (Riekki 2005, s. 222). 19
2.5 Muutokset sairaalakäytön aikana 1920-1950-luvuilla Talvi- ja jatkosotien ajaksi perustettiin sotasairaalaverkosto sotaolosuhteissa vammautuneita ja sairastuneita varten. Sotasairaalat huolehtivat myös siviilipotilaiden tavanomaisten tautien hoidosta. Sotasairaaloiden keskeisinä yksikköinä olivat valtion omistamat lääninsairaalat. Kuopion lääninsairaala oli Kuopiossa sijainneen 20. Sotasairaalan keskeisin yksikkö, ja sen molemmat sairaalarakennukset olivat puolustusvoimien käytössä. Talvisodan aikana kirurgisia sairaansijoja oli 192 ja siviilipotilaille oli varattu 100 sairaansijaa. Sotasairaalaosaston rinnalla toimi sotasairaalan poliklinikka lääninsairaalan vanhassa päärakennuksessa. (Kärjä 2010). Vanha sairaalarakennus peruskorjattiin välirauhan aikana. Talvisodan aikana siinä oli ollut vielä uunilämmitys ja lämminvesiversäilyneet rakennukset A ent. lääninsairaalan päärakennus, laajennus ja muutos B asuinrakennus C talousrakennus, laajennus ja muutos D kirurginen osasto 1 varastorakennus 6 ruumishuone, muutos kellariksi 9 varastorakennus 10 sikala, muutos sauna- ja asuinrakennukseksi 11 muuntajarakennus Itsenäisyyden ajan alussa Kuopion lääninsairaala oli taloudellisissa vaikeuksissa. Varoja vanhan puolen peruskorjaukseen anottiin 1920-luvulta lähtien joka vuosi. 1920-luvun lopulla sairaala sai uuden leikkauspöydän, autoklaavin ja leikkaussalin valaistus korjattiin (Hannula 1994, s. 34). Ilmeisesti samaan aikaan rakennettiin vanhan päärakennuksen länsipäätyyn suuri avoparveke, joka mahdollisti lastenosaston potilaiden ulkoiluttamisen (Vuorio 1996, s. 36). 1930-luvun alussa röntgenkone uusittiin, ja sairaala sai uuden laboratorion sekä viemäriverkoston. Ongelmana oli edelleen liian pieni poliklinikka, jossa ei ollut leikkaussalia. 1931 poliklinikka sai vahtimestarin asunnosta rakennetun leikkaussalin. Sairaalan entiseen sikalarakennukseen sijoitettiin vahtimestarin ja kylvettäjän asunnot, puusepän työhuone, henkilökunnan saunat ja pesulat. (Hannula 1994, s. 34). Talousrakennuksen muutos ja laajennus 1935 Vuonna 1935 talousrakennusta laajennettiin ja toiminnot järjestettiin uudelleen. Pesulatilat siirrettiin kellariin. Ensimmäiseen kerrokseen päämassan ja pannuhuonemassan väliin rakennettiin uusi leipomo, ja koko ensimmäinen kerros järjestettiin keittiötiloiksi. Toiseen kerrokseen sijoitettiin ruokasalit, konemestarin asunto ja lämmittäjien huone. Kolmannen kerroksen kuivausullakolle rakennettiin lisää asuinhuoneita. Rakennukseen lisättiin uusi tavarahissi ensimmäisen kerroksen keittiötilojen ja toisen kerroksen ruokasalien välille. Lisäksi suunnitelmissa esitettiin maanalainen kellarilaajennus, jota ei kuitenkaan toteutettu. Muutokset suunniteltiin Lääkintöhallituksen rakennuskonttorissa. Sotasairaalavaihe ja vanhan päärakennuksen peruskorjaus 1940 Viereinen sivu: talousrakennuksen kellarikerroksen ja ensimmäisen kerroksen muutospiirustus vuodelta 1935. Uusi leipomolaajennus näkyy vasemmassa reunassa. Ei mittakaavassa. 20
21
kosto puuttuivat. Peruskorjaussuunnitelmat on allekirjoittanut Rakennushallituksessa Martti Välikangas. Korjauksessa vanha osasto remontoitiin sairaalan sisätautiosastoksi. Rakennusta laajennettiin pohjoispuolella täyttämällä keskirisaliitin ja siipiosien väliin jäävät syvennykset. Laajennusosiin sijoitettiin pohjakerroksessa keittiö- ja pesutiloja, 1. ja 2. kerroksessa pesutiloja sekä käytävään avautuvat päivähuoneet. Muutoksessa pohjoislapetta korotettiin ja ullakolle lappeen alle rakennettiin asuntolahuoneita hoitajattarille. Pohjoisjulkisivun risaliitin päätykolmio purettiin ja uusien tilojen ulkoseinä ikkunoineen nousi entisen räystäslinjan yläpuolelle. Entiset pääporrashuoneet purettiin, ja niiden tilalle rakennettiin keittiöt. Uusi suurempi hissillinen pääporras rakennettiin keskelle rakennusta. Sisätilat nykyaikaistettiin purkamalla kaikki uunit ja leventämällä lähes kaikkia potilashuoneiden väliovia. Sisävessoja lisättiin. Päämassan ja pihasiipien kainaloon rakennettiin kumpaakin osastokerrokseen uudet betoniparvekkeet. Pihasiipien päädyissä olleet ikkunat muurattiin umpeen. Jatkosodan aikana lääninsairaala toimi jälleen sotasairaalana, tällä kertaa akuuttikirurgian sairaalana ja KNK-tautien ja silmätautipotilaiden hoitopaikkana. Sotasairaalan potilaspaikkoja oli 150 200. Siviilipotilaille oli varattu enää 10 kirurgista paikkaa. Sotasairaalan poliklinikka toimi lääninsairaalan vanhalla puolella kuten talvisodankin aikana. (Kärjä 2010). Sotasairaalat siirrettiin 1.12.1944 alkaen puolustusvoimilta lääkintöhallituksen alaisuuteen ja nimettiin sotavammasairaaloiksi. Niinpä 20. Sotavammasairaala Kuopiossa jatkoi paikallisen sotasairaalan toimintaa tauotta sen tiloissa ja samalla henkilökunnalla. Sen toiminta päättyi 30.9. 1945. (Kärjä 2010). Puolustusvoimien toimesta sairaalalle oli hankittu uusi röntgenkuvauskone. Vuodelta 1945 arkistossa on Erkki Huttusen allekirjoittamat suunnitelmat röntgenosaston rakentamisesta vanhan päärakennuksen itäpäädyn pohjakerrokseen. 22