Yhdessä enemmän käytäntöjä ja kokemuksia kumppanuuden rakentamisesta kuntien ja järjestöjen välillä Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt Järjestöjen ja kuntien yhteistyö rahoittajan näkökulmasta Elina Varjonen, kehittämispäällikkö, RAY 1
Hyvä yhteistyö hyödyttää kaikkia Periaatteellisella tasolla yhteistyö on kannatettavaa Yhteistyöhakuisuus kirjattu mm. RAY:n avustusstrategiaan 2012-15 ja Kasteohjelmaan järjestöjen keskinäinen yhteistyö ja järjestö kunta/ muu taho Win win: molempien tahojen on aidosti hyödyttävä yhteistyöstä Yhteistyö ei ole itsetarkoitus, mutta monet asiat ovat liian isoja vietäväksi yksin eteenpäin (esim. vaikuttamistoiminnassa tai kuntoutuspolun varrella) Tunnettuus, molemminpuolinen tiedon puute, epäluuloiset asenteet, toimintakulttuurien erilaisuus, tehtävä- ja työnjakojen epäselvyys, kohtaamisen mahdollistavien rakenteiden puuttuminen Toimivassa yhteistyössä keskinäinen luottamus vahvistuu ja yhteisten strategisten haasteiden edessä se parhaassa tapauksessa jalostuu aidoksi kumppanuudeksi. Kaikki vaikuttaa lupaavalta, mutta miten hyrrä saadaan liikkeelle? 2
Ostopalveluita vai järjestöavustuksia? Ostopalvelukäytäntö on palvelujärjestelmän rahoituksellinen rakenne, joka on samalla myös vedenjakaja kahden erityyppisen järjestötoiminnan välillä järjestöt voivat olla sekä palvelutuottajaroolissa että yleishyödyllisen kansalaistoiminnan toteuttajia RAY voi rahoittaa vain yleishyödyllistä järjestötyötä Kunnat ovat 1990-luvulta lähtien kiristäneet järjestöavustustensa vastikkeellisuutta tai korvanneet niitä ostopalvelurahoituksella Kunnat avustavat paikallisyhdistyksiä aiempaa vähemmän, ja myös yhdistysten käytössä olevat kuntien tilat ovat kallistuneet tai niitä ei saada lainkaan käyttöön (Järjestöbarometri 2012) Vastikkeellisuus tuotteistaminen Kansalaisjärjestötoiminnan peruselementtejä (kansalaisten osallistumista, yhteisöllisyyttä, lähimmäisistä välittämistä jne.) ei voida paketoida myytäviksi tuotteiksi Kolmannen sektorin asema suomalaisessa hyvinvointipolitiikassa ratkaistaan paikallistasolla (Möttönen 2009) hyvinvointivaikutuksia / palvelujärjestelmän suoritteita? Ostopalvelukäytännön kautta kunnat oppivat tuntemaan herkemmin palveluita tuottavia järjestöjä kuin sellaisia, joilla ostopalvelutuotantoa ei ole. 3
Onnistuneen yhteistyön edellytyksiä: rakenteet ja sopimukset Miten järjestötyö nivoutuu kunnan hallinto- ja palvelurakenteisiin? Miten yhteistyö nivoutuu järjestön organisaatiorakenteeseen? Yhteistyölle pitää olla sovittu rakenne Yhteistyön pitää olla juurrutettu organisaatioiden toimintatapoihin Jatkuvuuden kannalta yhteistyön perustana eivät voi olla vain ihmisten henkilökohtaiset suhteet Yhteistyöstä pitää sopia Yhteistyön pitää hyödyttää molempia /kaikkia osapuolia Ei ole patenttiratkaisuja, miten yhteistyö tehdään Mahdollisimman konkreettisia tavoitteita, ja analyysi toimintaympäristöstä, jossa asetetut tavoitteet olisi saavutettava 4
Järjestöjen ja kuntien yhteistyön mahdollisuudet Kunnilla ja järjestöillä on lukuisia yhteisiä tavoitteita, vaikka keinot ovat erilaiset kunnilla palveluiden näkökulmasta yleishyödyllisellä järjestötoiminnalla kansalaisten osallisuuden, toimintakyvyn edistämisen ja toimijuuden vahvistamisen näkökulmasta. Järjestöt väylinä tuomassa esille kansalaisten ääntä esim. kuntapäättäjien suuntaan Kuulemisen väylät riippuvat mm. kunnan toimintakulttuurista Järjestöillä roolia esim. hoito- ja palveluketjua valmisteltaessa tai kuntoutumisvaiheessa: potilaan tukena, tiedon jakajana, kouluttajana, vertaistukihenkilönä Järjestöt mukaan kunnan työryhmiin, kokemusasiantuntijat mukaan palveluiden kehittämiseen Oletettavaa on, että tarve järjestöjen äänitorviroolille vahvistuu kuntakentän keskittyessä 5
Ajankohtaisia haasteita kuntien ja järjestöjen yhteistyössä Kuntatoimijat mieltävät järjestöt usein palveluntuottajina eivätkä yleishyödyllisinä järjestötoimijoina, jotka tuovat lisäarvoa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen (kts. Mm. Pihjala: Kolmas sektori ja julkinen valta 2010) Järjestöjen mukaan kunnat eivät osaa hyödyntää tarpeeksi hyvin järjestöjen asiantuntemusta palveluiden kehittämisessä. Järjestöihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta ennen kaikkea silloin, kun ne toimivat vapaaehtoistoiminnassa eivätkä pyri vaikuttamaan kunnallisiin ratkaisuihin (Järjestöbarometri 2012) Lainsäädännön uudistukset aiheuttavat ristiriitaa silloin, kun kunnat eivät ole kyenneet varautumaan riittävästi uusien lakien tuomiin menoihin, mutta samanaikaisesti järjestökenttä on hyvin tietoinen lakimuutoksista tiedottaen näistä tehokkaasti jäsenistölleen (OYS-erva aluekokeiluhankkeen loppuraportti 2012) Järjestöjen ja muiden toimijoiden keskinäisen yhteistyön luominen edelleen haasteellista. Järjestöt monesti kädet savessa ja niiden kokonaiskuva esim. kunnan sote-kentästä on puutteellinen 6