Suomi ennen demokratiaa minkälaiseen yhteiskuntaan eduskuntauudistus tuli? 18.1.2016, dos., FT Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta/ Poliittinen historia / 18.1.2016 1
Mitä demokratialla tarkoitetaan? Kansansuvereniteettiperiaate = Suomen perustuslaissa (2.1 ) valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta Demokratian peruspiirre: tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää kansalaisten yleisillä, vapailla vaaleilla kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsema edustuksellinen toimielin (kansanedustuslaitos) Aidot vapaat vaalit Puolueiden toimintavapaus, ilmaisun- ja mediavapaus (kansalaisyhteiskunta) sekä yleinen oikeusturva Oikeusvaltioperiaate = Julkisen vallan käyttö perustuu eduskunnan säätämään lakiin; yksilön perusoikeudet on säädetty perustuslaissa Enemmistösääntö = Eduskunta tekee päätökset enemmistöllä täysistuntoäänestyksessä annetuista kansanedustajien äänistä (toisaalta vähemmistösuoja) Parlamentarismin periaate = Toimeenpanovaltaa käyttävän hallituksen nautittava eduskunnan luottamusta (luottamusäänestys) 18.1.2016 2
Yksinvalta Venäjän keisarikunnan valtiomuoto: itse- eli yksinvaltius, jossa keisariksi tai tsaariksi kutsutun monarkin valtaa ei rajoitettu lailla Yksinvallan perustana jumalallinen oikeus: valta ei tullut kansalta vaan Jumalalta Keisarin lisäksi oli erilaisia neuvoa-antavia laitoksia, kuten maapäiviä (esim. Suomessa 1860-luvulta alkaen valtiopäivät) Vaikka keisari huomioi näiden laitosten mielipiteen, hän ei jakanut valtaansa niiden kanssa Venäjä ei 1800-luvulla ollut moderni valtio (~ sekä hallitsijasta että kansalaisista erillinen julkinen instituutio), vaan suvereniteettimalliin perustuva valtakunta, jossa valta henkilöityi suvereeniin eli keisariin Keskeinen kiistakysymys 1860-luvulta alkaen: oliko Suomen suhde Venäjään valtioliitto vai alamaissuhde? 18.1.2016 3
Aatelisvalta Aatelilla eli juridisesti perinnöllisellä eliitillä käytännössä yksinoikeus korkeisiin virkoihin (osuus Suomessa koko väestöstä 1800-luvulla n. 0.1 0.2 %) Aatelisvallan perustana Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjästä erillinen keskushallinto (ns. autonomia) fi Aateliston virkavallan kulta-aika erit. 1820 1850-l. Senaatti oli keisarin määräajaksi nimittämä elin, ja hän hallitsi suuriruhtinaskuntaansa pitkälti senaatin esittelijävallan ohjaamana sekä sen muodostaman toimeenpanokoneiston kautta fi Tärkein poliittisen vallan keskittymä koko autonomian ajan (mm. eduskunnasta riippumaton) Aatelisvalta suosikkijärjestelmänä: Keisari on aurinko, ministerit ja käskynhaltijat planeettoja, ja heidän alaisensa [mm. Suomen senaattorit ja kuvernöörit] kuita fi Suosion ja vallan muutokset toisinaan nopeita ja jyrkkiä 18.1.2016 4
Säätyvalta 1800-luvun puolivälistä alkaen aateliston ja muun säätyläistön sulautuminen (mm. kapitalistinen murros, maailmantalouden 1. globalisaatiovaihe, säätyvaltiopäivien toiminta vuodesta 1863 alkaen) Suomen väestön jakautuminen säätyihin v. 1890: Aatelissääty 0.1 % Pappissääty (sis. myös yliopiston ja oppikoulujen opettajat) 0.3 % Porvarissääty 3.1 % Talonpoikaissääty 26.2 % Säätyedustuksen käsite: koko maan ja koko kansan intressit edustettuina kansalaisten parhaimmiston eli säätyläistön kautta Arkielämässä suuri merkitys paikallishallinnon (epä)demokraattisuudella: Maaseudulla varakkaimpien maanomistajien patriarkaalinen äijävalta Kaupungeissa asteittainen demokratisoituminen, sillä äänioikeuden ja luottamustehtävien perustaksi erioikeuksien sijasta 1800-luvun kuluessa verotuksen määrä Perusjako 1800 1900-lukujen vaihteessa: herrasväki ja rahvas fi Kiistakysymys: luonnollinen erilaisuus vai yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus? 18.1.2016 5
Vallaton rahvas Vuonna 1890 säätyjen ulkopuolella 70.4 % Suomen väestöstä; suurimmat ryhmät (osuudet suunnilleen): Torpparit, mäkitupalaiset, muut maatalouden työläiset 40 % Teollisuuden työntekijät 10 % Muut työläiset 6 % Palvelijat ja muu palvelusväki 6 % Rahvaan suuri enemmistö ilman valtiollisia ja kunnallisia poliittisia oikeuksia Alamaisuus vs. itsenäinen kansalaisuus Rahvaan yhteiskunnallisiksi vaikutuskanaviksi 1800-luvun lopulla kansanliikkeet; erityisesti raittiusliike, juomalakkoliike ja työväenliike, jotka politisoituivat 1890-luvulla Alistumisen perinne, jossa säätyjärjestelmä osa Jumalan asettamaa kristillissävytteistä maailmanjärjestystä fi Muutosten pelko, oman identiteetin ja perinteisen elämäntavan puolustaminen (mm. kansakoulun laajamittainen vastustus) 18.1.2016 6
KIITOS!! Jos aihepiiri kiinnostaa, tässä muutamia teoksia, joiden avulla luennon teemoja voi syventää: Risto Alapuro et al., Kansa liikkeessä. Kirjayhtymä: Helsinki, 1987. Pertti Haapala, Kun yhteiskunta hajosi. Suomi 1914 1920. Painatuskeskus: Helsinki, 1995. Pertti Haapala (toim.), Talous, valta ja valtio. Tutkimuksia 1800-luvun Suomesta. 3. painos. Vastapaino: Tampere, 1995. Matti Hyvärinen et al. (toim.), Käsitteet liikkeessä. Suomen poliittisen kulttuurin käsitehistoria. Vastapaino: Tampere, 2003., J. V. Snellman. Mies ja suurmies. Tammi: Helsinki, 2006. Osmo Jussila et al., Suomen poliittinen historia 1809 2009. 6., uudistettu painos. WSOY: Helsinki, 2009. Kyösti Pekonen, Suomalaisen hallitsemiskäsitteistön historiaa. Yliopistopaino: Helsinki, 2005. Tapani Valkonen et al., Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. WSOY: Porvoo, 1985. 18.1.2016 7