Hämeenlinnan vesistöjen tila, seuranta ja kunnostussuunnitelmat

Hämeenlinnan vesistöjen tila, seuranta ja kunnostussuunnitelmat Heli Jutila Uuden strategiansa mukaan Hämeenlinna profiloituu ranta- ja vesistökaupunkina. Puhdas ja terveellinen elinympäristö sekä monimuotoinen luonto ovat Hämeenlinnan seudun vetovoimatekijöitä. Vesistöjen tilan säilyminen hyvänä tai palauttaminen hyväksi kunnostustoimin lisää vesistöjen virkistyskäyttöä ja siten asukkaiden hyvinvointia. Ympäristö- ja rakennuslautakunnan valvonta- ja päätäntätehtävät edellyttävät niin kuntien ympäristöhallintolain kuin ympäristönsuojelun erityislakien mukaan ympäristön tilan seurantaa. Lautakunnan tulee olla selvillä esimerkiksi kaupungin ilman laadusta, vesien tilasta, meluntorjuntatilanteesta sekä arvokkaista luontokohteista ja luonnon monimuotoisuudesta. Nämä velvoitteet vaativat perusselvityksiä ja seurannan luonteista tutkimus- ja selvitystoimintaa vuosittain. Joulukuussa 2004 vahvistettiin laki vesienhoidon järjestämisestä sekä kolme muuta lakimuutosta, jotka toteuttavat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviä Suomessa. Vesipuitedirektiivi koskee sekä pohjavesiä että pintavesiä. Sen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei niiden tila heikkene ja että vesistöjen tila on vähintään hyvä koko EU:n alueella vuonna 2015. Uuden lainsäädännön myötä jokien, järvien ja rannikkovesien tilaa arvioidaan entistä monipuolisemmin. Vesien tilan luokittelussa otetaan huomioon koko vesiekosysteemin tila eikä ainoastaan veden käyttökelpoisuus ihmisen kannalta, kuten nykyään. Erinomaisiksi tai hyviksi luokiteltujen vesien tila ei saa heiketä eikä niiden luokka aleta. Hyvää alempaan luokkaan kuuluvien vesien tilaa on parannettava. Manner-Suomen viidelle vesienhoitoalueelle on asetuksen mukaan laadittu vesienhoitosuunnitelmat osallistuvan suunnitteluprosessin kautta. Kunnista todetaan laissa mm., että ne osallistuvat vesienhoidon järjestämiseen. Hämeenlinnan ympäristöasiantuntija antoi viranhaltijalausunnon Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta ja Hämeen ympäristökeskuksen vesienhoidon toimenpideohjelmasta 20.2.2009. Valtioneuvosto vahvisti vesienhoitosuunnitelmat joulukuussa 2009. Hämeen ympäristökeskuksen vesistöjen kunnostusryhmä kiersi kuntia läpi kartoittaen vesistökunnostustarpeita. Hämeenlinnan kokous pidettiin torstaina 30.10.2009 (edelliset vst. kokoukset: Hml 15.12.2005, Hauho 20.1.2006, Kalvola 20.12.2005) ympäristötoimen tiloissa. Paikalla oli ympäristökeskuksen ja Hämeenlinnan kaupungin tuottajan edustajia. Tilaisuudessa käytiin läpi kunnostuskohteita ja rahoitusta sekä myös vesistöjen tilaa ja seurantoja. Hämeenlinnan vesistöt ja niiden tila Yhteenveto Hämeenlinnassa on suuri määrä vesistöjä. Hertta-tietopalvelussa Hämeenlinnasta löytyy 772 pintavesien tutkimuspistettä. Järviä ja yli kahden hehtaarin lampia Hämeenlinnassa on noin 350 kpl. Kaikki Hämeenlinnan vedet kuuluvat Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueeseen (VHA3) eli vedet päätyvät lopulta Kokemäenjokea myöten Selkämereen. Luonnontilaisia, arvokkaita pienvesiä, lampia, lähteikköjä ja puroja, ei ole selvitetty riittävästi, joten tiedot niiden tilasta ja luonnonarvoista ovat vähäisiä. 1

Kanta-Hämeenlinna Kanta-Hämeenlinnassa on 22 järveä ja lampea. Lasku-uomallisten altaiden vedet päätyvät Vanajaveden reittiin. Veden laatu on erinomainen Kankaistenjärvessä, hyvä Alajärvessä ja Ahvenistojärvessä ja tyydyttävä Katumajärvessä sekä useissa muissa järvissä. Vanajaveden Miemalanselkä Lepaanvirta osuus on luokiteltu välttäväksi ja Hiidenjoen osuus tyydyttäväksi. Myös Alajoki Jokilanjoki on tyydyttävä vesienhoidon luokituksen mukaan. Veden laatua heikentää monien altaiden mataluus ja pienuus sekä soilta ja viljelyksiltä tuleva ravinnekuormitus. Parhaat lintuvedet ovat Hattelmalanjärvi ja Vanajaveden muutamat suojaisat lahdelmat (Jutila 2005). Kanta-Hämeenlinnan arvokkaisiin pienvesiin voidaan lukea Aulangonjärven itäpuolella olevat kaksi pientä luonnonsuojelullisesti arvokasta puroa, Miemalanharjun luonnonsuojelualueeseen sisältyvä pieni pätkä kausikuivan puron vartta ja Kappolanvuoren eteläpuolinen puro varsilehtoineen. Lammista arvokkaita ovat Ahveniston harjualueella sijaitseva Kahtoilammi ja Katumajärven itäpuolinen Nautalammi, josta lähtevän Kidun jokivarsikin on paikoin arvokas (Jutila 2005). Hämeenlinnan luonto-oppaassa (Jutila 2005) on tietoa Kanta-Hämeenlinnan vesistöjen tilasta tiivistettynä. Ympäristötoimen (ja erityisesti edeltäjän ympäristöosaston) julkaisu- ja monistesarjoissa on julkaistu tietoa Katumajärven (Jutila ym. 2003), Aulangonjärven (Jutila & Rivas Sánches 2001) ja Ruununmyllyojan (Jutila & Peltonen 2001) tilasta. Viime vuosina (v. 2007-2009) ympäristötoimen seurantatutkimuksien kohteena ovat olleet Ahvenistonjärvi, Hirvilampi, Iso- Munakas, Kahtoilampi, Katumajärvi, Painokankaan lampi ja Vaholammi (Jutila 2008a, b). Hauhon kaupunginosa Pääosa Hauhon kaupunginosan 74 järven pinta-alasta on selkävesiä, jotka ovat vedenlaadultaan hyviä. Lintuvesikohteita ovat mm. Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva Jokijärvi, neljä rehevää pienehköä järveä, muutama kaakkurilampi sekä tietyt selkävedet saarineen. Pienvesiin kuuluvat lampi, lähde ja puronvarsikokonaisuus. Hyvälaatuisen Kukkian Natura- ja rantojensuojeluohjelmaalueitakin ulottuu Hauhon puolelle (Jutila 2004). Veden laatu on luokiteltu yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan Iso-Roineella ja Vähä-Roineella erinomaiseksi, joskin Iso-Roineen ekologinen tila on hyvä. Myös Hauhon ja Tuuloksen Pyhäjärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä. Rehevä ja etelän suunnalta tyydyttävästä Vuolujoesta vesiä saava Hauhonselkä on laadultaan tyydyttävä kuten myös Ilmoilanselkä, johon toki tulee Hauhonselän lisäksi Roineiden puhtaampaa vettä. Toisaalta Hauholla on myös pienempiä järviä, joista osa on laadultaan hyviä ja osa heikompia. Esimerkiksi Kenkijärvi, joka on paikallinen lintuvesi, on laadultaan välttävä. Joista Alvettulanjoki on luokitettu hyväksi. Luonnoltaan arvokkaita vesistöjä ovat myös Kirrinen, jonka rannassa on suuria lähteitä ja samaan pohjavesimuodostumaan kuuluvat Särkemä ja Luijanen, joilla on tavattu turvelauttoja ja kelluvia saaria. Haukilammi, Jylhäjärvi, Akkijärvi ja Luijanen laskevat Särkemään, jolla ei ole laskuojaa, ja sen veden suotautunevatkin harjuun, josta ne purkautuvat Kirriseen. Iso-Roineella on Lehdesmäen tuntumassa luonnonsuojelullisestikin arvokkaita hiekkarantoja, joista osa on aktiivisessa virkistyskäytössä. Myös Konaanjärven rannalla on luonnontilainen hiekkaranta. Hauhon luonto-oppaassa (Jutila 2004) on tietoa Hauhon kaupunginosan vesistöjen tilasta tiivistettynä. Ympäristötoimen (ja erityisesti edeltäjän ympäristöosaston) julkaisu- ja monistesarjoissa on julkaistu tietoa Pyhäjärven ja Vuorenselän tilasta. Viime vuosina ympäristötoimen seurantatutkimuskohteita ovat Akkijärvi, Eteläistenjärvi, Kalijärvi, Särkijärvi, Uppolammi, Urasjärvi, Vuolijärvi ja Vähäjärvi (Jutila 2008a,b). 2

Kalvolan kaupunginosa Kalvolan kaupunginosassa on 65 järveä ja lampea, useimmat niistä matalia ja ruskeavetisiä. Pääosa vesistä kulkee Oikolanjoen, Tarpianjoen tai Renkajoen reittiä. Vesistösysteemiä verkottaa viisi pienehköä jokea. Kalvolan eteläosassa sijaitsevat kirkasvetiset järvet. Länsiosassa on reheviä ja sameita järviä. Pohjoisessa ja savialueilla sijaitsevat rehevimmät järvet. Luonnontilaisen kasvillisuuden ja maiseman puolesta arvokkaita lintu- ja pienvesikohteita on kymmenkunta. Kalvolan kaupunginosan tunnetuin järvi lienee välttävässä kunnossa oleva Äimäjärvi, joka on viime vuosina kärsinyt vesikasvillisuuden runsaudesta. Vanajanselän tila on niin ikään tyydyttävä ja tällä selkävedellä kärsitään vuosittain sinileväkukinnoista. Kalvolan puhtaiden järvien joukkoon kuuluvat Kotkajärvi ja Renkajärvi, josta pääosa sijoittuu Hattulan puolelle. Oikolanjoen tila on välttävä osin sinne johdettavien jätevesienkin takia. Kalvolan luonto-oppaassa (Jutila & Harju 2004) on tietoa Kalvolan kaupunginosan vesistöjen tilasta tiivistettynä. Vielä laajemmin järviä on tarkasteltu Kalvolan ympäristön tila monisteessa, jota ei ole julkaistu. Ympäristötoimen toimesta Kotkajärvestä laadittiin julkaisu vuonna 2006 (Jutila ym.). Viime vuosina ympäristötoimen seurantatutkimuskohteena ovat olleet Ahvenuslammi, Keihäsjärvi, Kotkajärvi ja Rimminlammi (Jutila 2008a, b). Lammin kaupunginosa Lammin kaupunginosassa on noin 60 järveä, joista osa on varsin suuria, kuten Kuohi- ja Nerosjärvi sekä Pääjärvi. Vesien tila on ollut erinomainen Kuohijärvessä, hyvä Neros- ja Pääjärvessä sekä Tevännissä ja tyydyttävä Kataloisten- ja Mommilanjärvessä. Ormajärvi on myös kasvistollisesti ja linnustollisesti arvokas. Lammin järvirekisteriin on koottu tietoa vesistöjen tilasta. Hämeenkosken puolelle ulottuva Pääjärvi on vähähumuksinen ja ajan mittaan hieman nuhraantunut järvi, joka edelleen luokitellaan hyväksi. Pääjärven erikoisuutena on typpitalous sekä tietysti rannalla sijaitsevan Lammin biologisen aseman ansiosta järvelle runsaana suuntautunut tutkimus. Koko valuma-alueelle on tehty jätevesikartoitusselvitys jo ennen talousjätevesiasetusta. Suomenjoki, Ormijoki, Evojoki ja Mommilanjärveen laskeva Luhdanjoki (siirtymässä Hausjärven puolelle) ovat Lammin merkittävimpiä jokia. Lammin luoteisosassa sijaitseva Avusjärvi on jonkin verran rehevöitynyt ja sieltä on tavattu joskus sinilevien massaesiintymiä. Rapujärvenä tunnettu Tevänti on melko hyvässä kunnossa. Evon alueella on suuri joukko järviä ja lampia, pääosin Natura-alueella. Osa näistä on tutkimusjärviä ja osalla on kalastusrajoituksia. Rengon kaupunginosa Rengossa on noin 80 järveä ja lampea, joiden vedet laskevat neljää jokireittiä. Pitkäjärvi - Rietajärvi -linjan länsipuolelta vedet purkautuvat Loimijoen suuntaan. Rengon kaakkois- ja eteläosien vedet kerää Kaartjoen reitti, joka purkaa vetensä Haapajärveen. Osin harjujaksojen välissä virtaava ja kunnan keskiosien vesiä johtava Renkajoen reittikin laskee Haapajärveen ja sieltä edelleen Vanajaveteen. Koilliskulman Alajärvi lähijärvineen purkaa vetensä Vanajaveteen vähän pohjoisempana (Jutila & Harju 2004). Järvivesien laatu on hyvä Alajärvessä, Valajärvessä, Vaimaroisessa ja Pursunjärvessä. Muiden järvien tila on enintään tyydyttävä. Tämä johtuu järvialtaiden mataluudesta ja pienuudesta sekä soilta ja viljelyksiltä tulevasta ravinnekuormituksesta. Parhaat lintuvedet ovat Haapajärven 3

Sakalahti kaakossa ja Naturaankin kuuluvat Kyynäröinen sekä Korvenalustan- ja Paloniitunjärvet etelässä. Lisäksi linnustollista arvoa on myös muutamalla pienellä lammella ja Pitkäjärvellä (Jutila & Harju 2004). Rengon luonto-oppaassa (Jutila & Harju 2004) on jonkin verran tietoa Rengon vesistöjen tilasta tiivistettynä. Paremmin tietoa olisi Rengon ympäristön tila -raportissa (Jutila 1998), mutta sitä ei julkaistu. Ympäristötoimen (ja erityisesti edeltäjän ympäristöosaston) julkaisu- ja monistesarjoissa on julkaistu tietoa Mustalammin tilasta (Tastula ym. 1998). Lisäksi Renkajokea on tutkittu useampana vuonna, mutta siitä ei ole tehty julkaisua. Viime vuosina ympäristötoimen seurantatutkimus on kohdistunut Kyynäröiselle, Leski-, Musta-, Rieta-, Raidon- ja Ruokojärvelle sekä Rapalammille (Jutila 2008 a, b). Tuuloksen kaupunginosa Tuuloksessa on 40 yli kahden hehtaarin järveä tai lampea ja rantaviivaa noin 140 km. Tuuloksen pohjoisosan järvet laskevat pääosin Oksjärven kautta Kuohijärveen ja edelleen Kukkiaan ja sieltä Hauhon reitille. Kunnan keskiosan järvet laskevat Pyhäjärven kautta Hauhon reittiin. Jänis- ja Jylisjärvi kuuluvat Eteläistenjoen kautta Hauhonselkään laskevaan Hauhon reitin osaan. Tuuloksen luonto-opas julkaisuun (Jutila 2009) on koottu tietoja tärkeimpien järvien tilasta ja eliöstöstä. Tuuloksessa tavataan Mariston (1941) botaanisen järviluokittelun karuja ja keskiravinteisia tyyppejä. Kulttuuriympäristöjen vesistöt ovat rehevöityneet maatalouden ja asutuksen jätevesien vaikutuksesta. Suolijärven alapuoliset vesistöt Leheelle asti ovat rehevöitymisestä johtuen korkeintaan tyydyttäviä laadultaan. Suolijärvi ja Hauhon Pyhäjärvi ovat laadultaan hyviä vesien ekologisen luokittelun mukaan. Tila on hyvä myös Oksjärvessä sekä Iso- ja Vähä-Humalajärvessä. Järvien laskut ovat olleet seudulla yleisiä ja monen järven luonnontila on kärsinyt. Luontaisesti eutrofisia järviä lienevät Teuronjärvi ja Oksjärvi, jotka edustavat osmankäämi-ratamosarpiotyypin ja vitatyypin välimuotoa. Vähä-Humalajärvi on kokonaan rakentamiselta säästynyt, karu ja maisemallisesti arvokas latvajärvi. Kasvillisuutensa puolesta Suolijärvi kuuluu kaislajärvityyppiin. Laajat korteikot, kaislikot ja ruovikot luonnehtivat rehevää, osmankäämi sarpiotyypin järviin kuuluvaa Leheetä, joka on luokitettu laadultaan tyydyttäväksi. Vähäravinteisuutta indikoivia lajeja järvestä ei tavata lainkaan. Pannujärvi on harjumaastossa ja pohjavesialueella sijaitseva karu pikkujärvi, jonka vesi on alkujaan ollut kirkasta, mutta saanut selvän humusleiman valuma-alueen soiden ojituksen myötä. Järven tila onkin nykyisin luokitettu tyydyttäväksi. Pannujärven rannat ovat suurimmaksi osaksi hiekkapohjaisia. Eteläosan luontaista hiekkarantaa käytetään yleisenä uimarantana. Vesikasvillisuuden pohjalta Pannujärvi voidaan luokitella nuottaruohojärveksi. Pannujärven eteläpuolinen Tervalammi on pienvesi, jota reunustaa lyhytkorsineva ja räme. Teuronjärven laajojen ilmaversoiskasvustojen rehevyys ja irtokellujien kuten kilpukan, pikkulimaskan ja sorsansammalen esiintyminen saa tasapainoa Maatianlahden hiekkapohjalta vielä tavattavasta vaalealahnaruohosta (I. echinospora). Pääosin Hauhon puolelle kuuluva hyvälaatuinen Pyhäjärvi luokitellaan kasvillisuuden perusteella selkävesien ruokojärvityyppiin. 4

Hämeenlinnan vesistöjen seuranta Ympäristöosasto osallistui vuosina 2001 2003 Kanta-Hämeen kuntien ympäristön tilan seurantaprojektiin, jossa valmistui seurantaohjelma pintavesille. Laadittu seurantaohjelma oli varsin yleisluonteinen ja aikajänne ulottui vain viisi vuotta eteenpäin, mistä johtuen sitä oli tarpeen tarkentaa ja päivittää. Ympäristöasiantuntija on ylläpitänyt seurantaohjelmaa ja vesistötutkimuksia on toteutettu pääosin sen mukaisesti. Seurantaohjelman toteuttamiseen tulee varata vuosittain rahaa. Vuosittain tulisi tutkia 2-5 järveä kaupunginosaa kohden. Eikä tämäkään tutkimustiheys ole alkuperäisen seurantaohjelman tavoitteiden mukainen. Analyysivalikoimaa on vähitellen pyritty laajentamaan pelkästä fysikaalis-kemiallisten suureiden tutkimisesta vesipuitedirektiivin edellyttämin biologisten suureiden tarkasteluun. Seurantatutkimuksissa tavoitteena on ottaa vesinäytteitä vesistön syvännepisteellä eri vesikerroksista kaksi kertaa vuodessa eli järvien kohdalla talvi- ja kesäkerrosteisuusjakson lopulla. Aikaisemmin ympäristöosastolla tehtiin kevennettyä rantaseurantaa, jonka yhteydessä tutkittiin varsikin nk. uimapaikkoja. Kanta-Hämeenlinna Hämeenlinnan ympäristöpalvelut tutki kesällä 2009 Kanta-Hämeenlinnassa Katumajärven, Iso- Munakkaan ja Hirvilammen. Katumajärvellä toteutettiin myös talvinäytteenotto. Ympäristöterveydenhuollon seurantakohteita olivat Ahveniston, Tervaniemen, Kihtersuon ja uimahallin ranta EU-rantana (vähintään neljä kertaa kesässä näytteenotto) sekä Aulangonjärven ulkoilumajan, Kahtoilammen, Kankaistenjärven, Katumajärven Idänpään, OTK:n ja Matkolammen uimarannat yleisinä uimarantoina (kerran kuussa kesäaikaan näytteenotto). Ympäristötoimi on tarkastanut kesäaikaan viikoittain levät Katumajärven Idänpään uimarannalla ja Alajärven Tervaniemessä eli nämä kohteet ovat olleet mukana valtakunnallisessa leväseurannassa 12 vuotta. Katumajärven suojeluyhdistys on osallistunut useina vuosina järven ja siihen laskevien ojien tilan seurantanäytteenottoon, rahoittanut tutkimuksia ja esimerkiksi kesällä 2009 sen tilaamana tehtiin Katumajärven kasviplanktonselvitys. Hämeenlinnan vesistöjä tarkkaillaan muutamassa velvoitetarkkailussa: Vanajaveden yhteistarkkailu sekä Alajärven vedenottoon liittyvä tarkkailu. Alajärven tarkkailu pohjautuu Hämeenlinnan kaupungin vedenottolupaan ja siihen sisältyy veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailu neljä kertaa vuodessa sekä lisäksi muita selvityksiä. Vanajaveden yhteistarkkailussa tarkkaillaan yhteisin näytteenotoin useamman päästäjän päästöjen vaikutuksia. Hämeenlinnan kaupungin jäteveden puhdistamo on yksi merkittävimmistä. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys raportoi neljännesvuosittain veden fysikaalis-kemiallisesta laadusta Vanajaveden yhteistarkkailussa ja lisäksi kalastosta, pohjaeläimistä, vesikasvillisuudesta jne. laaditaan selvityksiä tutkimusohjelman mukaisesti noin 3-5 vuoden välein. Tutkimuspisteitä on Hiidenjoella, Miemalanselällä, keskusten kapeikossa ja Hattulanselällä. Helsingin yliopiston vetämä tutkimushanke on meneillään Vanajavedellä. Hämeen ympäristökeskuksen laatiman seurantaohjelman (2009) mukaan Katumajärvi on kolmen vuoden välein tapahtuvassa seurannassa (= kolmen vuoden rotaatio), jossa vedenlaatunäytteenottoa tapahtuu tutkimusvuonna neljä kertaa vuodessa. Lisäksi tutkitaan kasviplanktonlajistoa, α- klorofylliä ja biomassaa. Pohjaeläintutkimus on suunniteltu Katumajärvelle vuonna 2012. Katumajärven kalastoa ja ravustoa on seurattu RKTL:n ja Helsingin yliopiston tutkimuksissa. Katumajärvellä on toteutettu verkkokoekalastus ainakin vuosina 2001 ja 2009. 5

Hauhon kaupunginosa Hämeenlinnan ympäristöpalvelut tutki kesällä 2009 Hauholla Uras-, Kenki-, Kali- ja Särkijärven veden laadun. Talvella tutkittiin Uras- ja Kenkijärveä. Ympäristöterveydenhuollon seurantaohjelmaan kuului Pappilanarvo EU-rantana, jossa tarkkailu on ollut noin kerran kuukaudessa kesäaikaan. Ympäristötoimi on tarkastanut kesäaikaan viikoittain levät Pappilanaron uimarannalla eli kohde on ollut mukana valtakunnallisessa leväseurannassa yhdeksän vuotta. Hauhon vesistöjä tarkkaillaan muutamassa velvoitetarkkailussa: Kirkonkylän jätevedenpuhdistamon Hauhonselän Vitsiälänlahdelle kohdistuneiden päästöjen vaikutusten tarkkailu jatkuu harvennettuna, sillä päästöt ovat loppuneet vuonna 2005. Velvoitetarkkailuna on tutkittu myös Kirrisen ja Vuorenselän veden laatua liittyen Viittakiven opiston jätevesipäästöihin. Hämeen ympäristökeskuksen laatiman seurantaohjelman 2009 mukaan tarkkailukohteita ovat Iso- Roine, Ilmoilanselkä, Hauhonselkä ja Pyhäjärvi sekä joista Alvettulanjoki, Vuolujoki ja Kyllönjoki. Iso-Roine (neljä kertaa/v) ja Hauhonselkä (viisi kertaa/v) tutkitaan joka vuosi sisältäen fysikaaliskemiallisten tutkimusten lisäksi kasviplanktonin. Lisäksi harvemmin säännöllisesti tehdään pohjaeläintutkimuksia. Ilmoilanselkä (ensimmäinen tutkimusvuosi 2009 sisältäen kasviplankton, pohjaeläimet), Alvettulanjoki (ensimmäinen tutkimusvuosi 2012, v. 2011 tutkitaan pohjaeläimet, piilevät ja kalasto) ja Vuolujoki (ensimmäinen tutkimusvuosi 2010, jolloin tutkitaan fysikaaliskemiallisten suureiden lisäksi pohjaeläimet, piilevät ja kalasto) ovat kolmen vuoden rotaatiossa. Konaanjärvi (ensimmäinen tutkimusvuosi 2011 sisältäen kasviplanktonin), Pyhäjärvi (ensimmäinen tutkimusvuosi 2009, jolloin tutkitaan myös kasviplankton ja pohjaeläimet) ja Kyllönjoki (ensimmäinen tutkimusvuosi 2009, jolloin tutkitaan fysikaalis-kemiallaisten suureiden lisäksi pohjaeläimet ja piilevät) ovat kuuden vuoden rotaatiossa. Kukkian luusuassa on valtakunnallinen, reaaliaikainen virtaaman seurantapiste. Alueellinen, reaaliaikaisen vedenkorkeuden seurantapiste on Vitsiälän Vuolteessa. Hämeen ympäristökeskuksella on lumilinja Hauhon Länsi-Hahkialassa. Lammin Biologisen aseman henkilöstö on ottanut näytteitä mm. Pyhäjärvestä ja Iso-Roineesta sekä tutkineen myös biologisia muuttujia kuten kasvillisuutta ja pohjaeläimistöä (Huitu & Mäkelä 1999). Lammin biologisen aseman tiedot eivät siirry nykyisellään Herttaan, joten niitä on kyseltävä asemalta erikseen. Luode Consulting lienee vieraillut ainakin Pyhäjärvellä tekemässä jatkuvatoimista veden laadun mittausta hyödyntäen uutta teknologiaa. Kalvolan kaupunginosa Hämeenlinnan ympäristöpalvelut tutki kesällä 2009 Kalvolassa Kotkajärven. Hattulasta Kalvolaan ulottuvan Renkajärven osalta tutkittiin myös Kynnösjärven alue, joka sijaitsee järven eteläpäässä. Ympäristöterveydenhuollon uimavesiseurantaan kuului yleisenä uimarantana Kalvolassa Äimäjärven Kutilan urheilukentän ranta. Ympäristötoimi on tarkastanut kesäaikaan viikoittain levät Kutilan urheilukentän rannalla eli kohde on ollut mukana valtakunnallisessa leväseurannassa 12 vuotta. Äimäjärvi on selkeästi Kalvolan tutkituin järvi. Äimäjärvellä on tehty vedenlaatu-, kalasto-, plankton-, pohjaeläin- ja vesikasvillisuustutkimuksia (Häyhä & Jutila 2006). Äimäjärveen kohdistuvia tutkimushankkeita ovat olleet mm. NUTRIBA ja RKTL:n kalakuolemajärvien tutkimus. Uposvesikasvillisuuden merkitys järven ekologialle ja ravinteiden kierrolle olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe. 6

Kotkajärven suojelu- ja kehittämisyhdistys on osallistunut järven ja siihen laskevien jokien seurantanäytteenottoon ja rahoitukseen. Renkajärven suojeluyhdistys on ottanut ojavesinäytteitä ja maksanut tutkimuskulut. Äimäjärven suojeluyhdistys on osallistunut järven veden korkeuden seurantaan. Kalvolan vesistöjä ei tarkkailla velvoitetarkkailuissa. Hämeen ympäristökeskuksen seurantaohjelmassa Äimäjärvi on vuosittain viidesti tutkittavana kohteena, jonka analyysivalikoimaan kuuluvat fysikaalis-kemiallisten suureiden lisäksi kasviplankton vuosittain ja kalasto kuuden vuoden välein. Lintumaanjärvi Kallijärvi on ympäristökeskuksen kolmen vuoden rotaatiossa alkaen 2010, jolloin tutkitaan myös kasviplankton. Muulinjärvellä on vedenkorkeuden reaaliaikainen seuranta. Lammin kaupunginosa Hämeenlinnan ympäristöpalvelut tutki kesällä 2009 Lammilla Ekojärven, Hervonjärven ja Nerosjärven. Ekojärvellä näytteitä otettiin myös talvella. Ympäristöterveydenhuollon uimavesiseurantaa toteutettiin 3-4 kertaa vuodessa Ormajärven Sankolan ja Untulan rannalla ja Pääjärven Juottimen uimarannalla. Kuohi- ja Nerosjärven suojeluyhdistys on tehnyt omalla rahoituksellaan näihin järviin ja Ekojärveen laskevien vesien seurantatutkimuksia. Ormajärveä ja Ormijokea seurataan velvoitetarkkailuna Hämeenlinnan seudun Veden jäteveden puhdistamon ympäristöluvan takia ja Alista Rautjärveä sekä Evojokea Hämeen ammattikorkeakoulun Evon metsäoppilaitoksen jätevedenpuhdistamon päästöjen vuoksi. Myös Mommilanjärveä ja Padasjokea on seurattu velvoitetarkkailuna. Hämeen ympäristökeskuksen seurantaohjelmassa on Lammin osalta useita järviä ja jokia. Hämeenkosken ja Lammin Pääjärveä seurataan vuosittain neljästi tapahtuvalla näytteenotolla, joka sisältää kasviplanktontutkimukset. Pohjaeläimiä Pääjärvellä seurataan kolmen vuoden ja kalastoa kuuden vuoden välein. Kataloistenjärvi on kolmen vuoden rotaatiossa, joka alkaa vuonna 2011 ja sisältää kasviplanktonin tavanomaisten suureiden ohella. Kuohi- (alkaa 2009), Neros- (alkaa 2010) ja Avusjärvi (alkaa 2011) ovat kuuden vuoden rotaatiossa, jossa tutkitaan myös kasviplanktonia, pohjaeläimiä ja kalastoa. Suomenjoki Porraskoski kuuluu vuonna 2009 alkavaan kuuden vuoden rotaatioon, jossa tarkkaillaan myös pohjaeläimiä ja piileviä. Rengon kaupunginosa Hämeenlinnan ympäristöpalvelut tutki vuonna 2009 Rengossa Leskijärven, Raidonjärven ja Ruokojärven. Leskijärvellä näytteet otettiin vain kesällä ja muilla kohteilla käytiin myös talvella. Ympäristöterveydenhuollolla ei ole lainkaan uimarantaseurantaa Rengossa. Raidonjärven suojeluyhdistys on teettänyt muutamia ojavesiseurantoja järven valuma-alueella. Mustalammin suojeluyhdistys on tutkinut järven ja ojien tilaa. Valajärven ja Pääjärven suojeluyhdistykset ovat jo pitkään teettäneet seurantatutkimuksia järviensä tilasta. Finnforest Oyj:n Rengon sahalla ja Vapo Oyj:n Väärälammensuolla on vesistön tarkkailuvelvoite. Molempien päästöt kohdistuvat Renkajoen reitille. 7

Hämeen ympäristökeskuksen seurantaohjelmassa Rengosta on mukana vain Kaartjoki, jossa tarkkailu tapahtuu kolmen vuoden rotaationa vuodesta 2012 alkaen pohjaeläimet sekä piilevät sisältäen. Tuuloksen kaupunginosa Hämeenlinnan ympäristöpalvelut tutki kesällä 2009 Tuuloksessa Kastanajärven, Leheen ja Takasen. Lisäksi Pannujärven kasviplanktontutkimus tilattiin Lammin biologiselta asemalta. Ympäristöterveydenhuollon uimarantaseurantaa kohdistuu Tuuloksessa Pannujärven ja Suolijärven Kirkkorannan EU-rannoille sekä Leheejärven ja Teuronjärven yleisille uimarannoille. Ormijoki kuuluu Lammin jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailuun. Suolijärveä velvoitetarkkaillaan viiden vuoden välein vanhan jäteveden puhdistamon takia. Hämeen ympäristökeskuksen seurantaohjelmassa Tuuloksesta ovat mukana Teuronjärvi (v. 2010 alkaen) sekä Lehee, Oks- ja Suolijärvi (v. 2011 alkaen), joissa tarkkailu tapahtuu kolmen vuoden rotaationa kasviplankton sisältäen. Leheen osalta tutkimusohjelmaan kuuluvat pohjaeläimet sekä kalasto 12 vuoden välein. Jänisjärvi on kuuden vuoden rotaatiossa, joka alkaa 2011. Hämeenlinnan vesistöjen hoito ja kunnostus Kunnostusten ja hoidon lähtökohtana on paikallinen aktiivisuus. Hämeenlinnan kaupunki, ympäristötoimi ja Lammi Tuuloksen kansanterveystyön kuntayhtymä ovat osallistuneet joihinkin kunnostuksiin antamalla suunnitteluapua ja joskus myös rahallista tukea. Hämeen ympäristökeskuksen resursseissa on noin yksi kunnostuskohde kuntaa kohden noin 10 vuoden ajanjaksolla. Ympäristökeskuksen rahoituksen edellytyksenä on, että paikallista rahaa on 50 % (kunta, osakaskunta, suojeluyhdistys). Valittuihin kohteisiin loppurahoitus tulee ympäristökeskuksen kautta. Natura-kohteilla tuki voi olla suurempi kuin 50 %. Ympäristökeskuksen rahoitusta ohjaa se, että ympäristöministeriön varat osoitetaan veden laadun parantamiseen tähtäävään kunnostukseen ja maa- ja metsätalousministeriön rahat lähinnä vanhojen järjestelyjen korjaamiseen. Kunnostettavalla järvellä tulee olla yleistä merkitystä. Sen tulee myös täyttää valtion asettamat ehdot. Päätökset Hämeen ympäristökeskuksen rahoittamista kohteista tehdään sen kunnostusryhmässä. Talkootyötäkin voidaan hyväksyä rahoitukseen. Natura-kunnostusten osalta Hämeen ympäristökeskuksen luonnonsuojelupuolen järjestys on Muulinjärvi, Talpianjärvi ja Hattelmalanjärvi, joka tarkoittaa Hattelmalanjärven kunnostuksen aktualisoituvan vasta joskus 5-10 vuoden päästä. Toivottavasti Muulinjärven kunnostus alkaa lähivuosina. Kanta-Hämeenlinna Katumajärvi Hämeenlinnan kaupunki pitää Katumajärveä yhtenä keskeisistä järvistä. Kanta-Hämeenlinnan rakentuessa itään viemäriverkostojen laajentaminen ja valuma-alueella toteutettujen kunnostustoimenpiteiden jatkaminen on edellytys sille, ettei Katumajärven kunto taas käänny heikompaan suuntaan. Katumajärven suojeluyhdistys on jo pitkään ottanut myös rahallista vastuuta järven seuranta- ja kunnostustoimista. JÄRKI-hankeessa Katumajärvellä on tehty selvityksiä ja kunnostettu järveä 8

niittämällä, hoitokalastamalla ja toteuttamalla kunnostustoimia valuma-alueella. Katumajärven valuma-alueelle on rakennettu neljä laskeutusallasta. On tärkeää ja järkevää jatkaa näiden altaiden seurantaa ja hoitoa. Luontopalvelujen suunnitelmassa vuodelle 2010 on Kihtersuonojan altaan puhdistus. Katumajärven kalastusyhdistys on toteuttanut hoitokalastusta useampana vuotena mm. jaksolla 2007 2009. Katumajärven kunnostuksen pääsuuntaviivat ilmenevät JÄRKI-hankkeessa laaditusta hoito- ja käyttösuunnitelmasta (Jutila 2006). Valuma-alueella tulee selvitellä mahdollisuuksia Myllyjoen kuormituksen vähentämiseen ja altaan rakentamiseen Velssiin. Hulevesikuormituksen ja Katumajärven läpi kulkevan jätevesiviemärin aiheuttaman riski vähentäminen ovat niin ikään tulevia tavoitteita. Katumajärven ranta-alueiden niitot ovat jatkossakin tarpeellisia aina ajoittain, sillä järvi on voimakkaan virkistyskäytön kohteena. Ahvenistonjärvi Ahvenistonjärvi on toistaiseksi hyvälaatuinen, syvä, meromiktinen järvi, jonka vesifaasissa on paljon liuennutta fosforia. Järven tilaa tulee seurata kiinteästi jo sen suuren virkistyskäyttömerkityksen vuoksi, ja koska järven tasapaino lienee labiili. Tarvittaessa tulisi käynnistää laaja tutkimusohjelma, jonka osana tehtäisiin myös kalastoselvitys. Vasta näiden pohjalta voidaan harkita mahdollisesti tarvittavia kunnostustoimia. Hattelmalanjärvi Hattelmalanjärvellä tulisi toteuttaa lintuvesikunnostus laaditun kunnostussuunnitelman mukaan kansallista tai Natura-rahoitusta käyttäen. Hämeen ympäristökeskuksen mukaan lintuvesikunnostukset on jäädytetty, sillä rahoitusta hankkeisiin ei ole saatu. Hirvilampi Pienistä järvistä Velkoja ja Hirvilampi ovat reheviä, mutta ne ovat kohteina liian pieniä omatakseen yleisempää merkitystä, jota Hämeen ympäristökeskuksen kunnostusavustusten saaminen edellyttää. Hirvilammella on saostettu fosforia kemiallisesti joskus 1980-luvulla. Hirvilampi oli mukana ympäristöpalvelujen tutkimusohjelmassa kesällä 2009, sillä järven ranta-asukkailta on tullut kunnostustoiveita. Hirvilampi voisi ehkä hyötyä vesikasvillisuuden poistosta, mutta muutoin tila on kohtuullinen. Vanajavesi (Kanta-Hämeenlinna ja Kalvola) Vanajaveden tilan kannalta keskeistä on saada hajakuormitus kuriin laajalla valuma-alueella. Vanajaveden rantoja on niitetty Hämeenlinnan kaupungin ja rannanomistajien toimesta sekä erilaisissa hankkeissa (mm. VAREKE). Hoitokalastus Vanajanselällä olisi järkevä tuleva toimi. Ravinteiden sitomista nykyaikaisin menetelmin voisi toteuttaa vesifaasissa. Paikallisia toimia vesien tilan parantamiseksi ovat myös viemäriverkostojen saneeraus ja ylivuotojen esto sekä vesiensuojelun huomioiminen viemärien rakentamisessa. Hämeenlinnan kaupungin hulevesistrategiassa on laskettu Vanajaveteen tulevaa hulevesikuormitusta ja pohdittu näitäkin toimia. Hämeen ympäristökeskuksessa ja Hämeen liitossa on käynnistelty Vanajaveden kunnostus- ja elinkeinohanketta. 1.10.2009 järjestettiin Vanajavesi kuntoon starttitilaisuus johtajatasolla. Kuntia ja yrityksiä on lähdössä mukaan hankkeeseen, jota Hämeen liitto vetää. Vanajaveden hyvän tilan saavuttaminen edellyttää mahdollisimman pian aloitettavia, määrätietoisia ja pitkäaikaisia toimia. Vanajavesikeskus-hankkeen tavoitteita ovatkin 1. Vanajavesi on hyvässä tilassa 10 vuoden kuluttua ja myös muiden Vanajaveden reitin vesien tila on parantunut, 2. Muut ympäristö- ja kulttuuriarvot vahvistuneet, 3. Vesiin liittyvä virkistyskäyttö ja matkailu on voimistunut, 9

4. Tieto ja osaaminen lisääntynyt, 5. Yhteistyö eri toimijoiden kesken ja yli hallinnollisten rajojen on lisääntynyt, 6. Hämeen hienoista vesistä on tullut alueen asujille ja yrittäjille myönteistä imagoa. Kaikkiaan alueen vetovoimaisuus on kasvanut. Visio on, että Vanajavesi on tunnettu kauniina ja houkuttelevana kansallisaarteena koko Suomessa. Vanajavesikeskuksen perustaminen käynnistetään Maakunnan kehittämisrahalla. Aiheesta on valmisteltu ympäristöministeriölle hakemus. Maakunnan kehittämisrahahakemusta käsiteltiin 9.11.2009 (tot. 94 150 ; maakunnan kehittämisraha 65 900 ; Hämeen liitto 11 250, muu kunnat 15 000 ). Hanke käynnistyisi vuoden 2009 lopulla. Vuoden 2011 alusta lähtien pyritään saamaan EU-rahoitusta, ja kansainvälisiä kumppaneita on jo etsitty. Vanajavesikeskuksen perusrahoitus tarkoittaisi noin 1 /as/v kuntien osalta. YMRALA on ottanut kantaa Vanajavesiasiaan Kokoomuksen valtuustoaloitteen käsittelyyn liittyen. Vanajaveden vedenkorkeudet ovat puhuttaneet ihmisiä vuosien aikana. Hämeenlinnan ja Janakkalan alueille on laadittu Hämeen ympäristökeskuksen toimesta tulvavaarakartta vuonna 2006. Kuntien rakennusvalvontoihin on toimitettu suositeltavat alimmat vedenkorkeudet suurempien järvien rannoilla, ja ne löytyvät myös netistä. Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyhankkeessa selvitettiin myös Vanajaveden säännöstelyn ympäristövaikutuksia. Hankkeen tulos oli, että Pirkanmaan ympäristökeskus ei lähtenyt hakemaan muutoksia säännöstelyyn, mutta toimenpidesuosituksia esitettiin ja käynnistettiin kokeiluhanke, jossa toivottuja muutoksia toteutetaan luparajojen puitteissa. Hämeenlinnan satamassa on yksi automaattinen vedenkorkeuden seurantapiste. Vanajaveden yläosaa on syvyyskartoitettu kesällä 2005. Linnustollisesti arvokkaan Vanajaveden Metsänkylänlahden rantaan kannattaisi rakentaa lintutorni. Muut Kanta-Hämeenlinnan kohteet Kutalanojan kalastuspuistohanke ja Luukkaanlahden kunnostaminen ovat esille nousseita kohteita. Aiheesta laadittiin opinnäytetyö, joka osoitti, että kunnostuksessa tulee huomioida Luukkaanlahden alueella mahdollisesti olevat pilaantuneet maa-ainekset. Toisaalta on huomioitava Kutalanjoen varren luonto-arvot. Kahtoilammen uimaranta on kunnostettu kaupungin toimesta eikä muita akuutteja tarpeita toistaiseksi ole. Tärkeitä järviä ovat tietysti myös Alajärvi, Aulangonjärvi ja Kankaistenjärvi, mutta ne ovat toistaiseksi varsin hyvässä kunnossa. Hauhon kaupunginosa Euttu- ja Hakalammi sekä Rampsinoja Jäteveden puhdistamon likaamien Euttulammen ja Ramsinojan kunnostus tapahtui osin v. 2008. Ympäristölupaviraston velvoittamasta kunnostuksesta hoidettiin kemiallinen kunnostus Hakalammilla. Kunnostuksen jatkotoimet (altaan rakentaminen) tulisi suunnitella ja pohtia yhdessä Hämeen ympäristökeskuksen kanssa. Eteläistenjärvi Kylätoimikunta on ollut aktiivinen Eteläistenjärven ja sen rannan kunnostuksessa. Niitot ja ruoppaukset ovat jatkuneet kohteella vuosien ajan. Kunnostajat ovat toivoneet veden korkeuden nostoa, mutta tähän ei ympäristökeskuksen edustajien mukaan liene realistisia mahdollisuuksia. Kunnostusta ovat rahoittaneet Hämeen ympäristökeskus, Hauhon kunta ja Hämeenlinnan kaupunki. 10

Eteläistenjärvi on maakunnallisesti merkittävä lintuvesi, jonka rannalle kannattaisi rakentaa lintutorni. Eteläisten osayleiskaavaluonnoksessa järven rantaa kiertää ulkoilureitti. Eteläistenjärven keskeisen merkityksen vuoksi kunnostuksen jatkaminen on perusteltua, mutta Hämeen ympäristökeskus ei katso voivansa satsata siihen enempää. Hauhonselkä ja Alvettulanjoki Hämeen ympäristökeskus on osallistunut myös Hauhonselän kirkon rannan kunnostukseen. Huomisen Hauhon reitti hankkeessa niitettiin kirkon rantaa ja Vanha Raitin toimikunta on ollut aktiivinen niitoissa viimeksi kesinä 2008 ja 2009. Hauhon reitin varrelta on tullut seudulliseen ympäristötoimeen, kuntaan ja ympäristökeskukseen valituksia siitä, että vedet ovat olleet viime vuosina poikkeuksellisen alhaalla riippumatta sateisista kesistä. Valkeakoskella juoksutetaan nk. luonnollisen virtaaman mukaan. Kuntien ja Pirkanmaan sekä Hämeen ympäristökeskuksen yhteistyönä käynnistettiin selvitys säännöstelyjen muuttamismahdollisuuksista. Selvityksen tuloksena hakemusta säännöstelyn muuttamiseksi ei kuitenkaan tehty, sillä laajan Längelmäveden ja Hauhon reitin alueen vesienkäyttäjillä oli erilaisia toiveita ja kokemuksia. Alvettulanjokea on kunnostettu niittämällä vuosina 2008 2009. Hämeen ympäristökeskus on rahoittanut hanketta. Hauhon kunta avusti aikanaan Alvettulanjoen Rikalanrannan kunnostuksessa. Muita Hauhon kohteita Kukkialle laadittu selvitys kalataloudellisen kunnostuksen parantamiseksi päätyi siihen, että Kukkianvirrassa ei kannata tehdä mitään, sillä toimilla ei ole riittävää kalataloudellista merkitystä. Hauhon Pyhäjärvellä tavataan lähes vuosittain sinilevää ja järveltä tulee säännöllisesti soittoja. Vielä pahemmin sinilevistä kärsii Pyhälammi. Pyhälammin ja Pyhäjärven välisen salmen ruoppaus on toteutettu onnistuneesti talvella 2008 Hämeen ympäristökeskuksen rahoituksen avustamana. Hauholla on toiminut Kotkijärven suojeluyhdistys, jonka aloitteesta järven tilaa ympäristötoimen edeltäjä tutki 2000-luvun alussa. Särkemällä ja Luijasella kyläyhdistys on tehnyt kunnostustöitä. Kirrisen tila parantunee, sillä entisen Viittakiven opiston aiheuttama kuormitus on loppunut. Alue liitetään jätevesiverkostoon viimeistään asemakaavaa toteutettaessa. Paikallinen vesihuoltoosuuskunta on rakentanut jätevesiverkoston Akkijärven suojelemiseksi. Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva Jokijärvi tulisi saada Hämeen ympäristökeskuksen luonnonsuojelupuolen kunnostussuunnitelmiin lähitulevaisuudessa. Hauhon alueen lukuisat uimarannat ovat arvokkaita paitsi kuntalaisille myös matkailijoille. Niiden kunnossapito on jatkossakin toivottavaa. Torvoilassa, Sappeessa ja Hauhonselän etelärannalla kylätoimikunnat ovat saaneet kunnan rahaa rantojen kunnostukseen. Akkijärven uimaranta vaatisi niittoa parin vuoden välein. Hauhon tunnetuin ja käytetyin uimaranta on Lehdesmäen ranta, joka ei ole kaupungin maata. Kohde ei sinällään tarvitse vesistökunnostusta, mutta WC:iden ja roskaastioiden sijoittaminen alueelle olisi tarpeen. Nykyisellään paikalla on pukukoppi. Luotian luonnontilainen hiekkaranta on upea paikka, jonka säästäminen on tärkeää riippumatta lähistön mahdollisista matkailurakentamissuunnitelmista. 11

Kalvolan kaupunginosa Äimäjärvi JÄRKI-hankkeessa painotuttiin valuma-aluekunnostukseen ja rakennettiin neljä laskeutusallaskosteikkoa (Kutilaan kolme ja Kankaisiin yksi) sekä tehtiin selvitys järveen laskevien ojien ravinneja kiintoainepitoisuuden vähentämiseksi (opinnäyte). JÄRKI-hankkeessa myös niitettiin vesikasvillisuutta, hoitokalastettiin, laadittiin hoito- ja käyttösuunnitelma sekä tehtiin kaksi tiedotetaulua järven rannalle sijoitettavaksi. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan Äimäjärven tärkeä kunnostuskeino on jatkossakin hoitokalastus. Myös niittoja tulisi jatkaa vuosittain. Ruoppausta on suunniteltu siltojen väliselle alueelle, missä mataloitumista on tapahtunut varsinkin länsipuolen rannoilla. Kesällä 2009 karvalehti aiheutti merkittävää kiusaa varsinkin kapeikon alueella. Aktivoitunut suojeluyhdistys haluaisikin panostaa vesikasvien poistoon (esim. nuottaamalla tai geotuubimenetelmää hyödyntäen). Biolan valmistaa suotimia, joissa tarvitaan ärviää. Eräs niittourakoitsija on kerännyt näitä. Ehkä Äimäjärven karvalehti sopisi myös em. suotimeksi. Äimäjärvellä on ollut myös veden korkeuteen liittyviä kiistoja, joihin liittyen järvelle on asennettu veden korkeuden seuranta-asteikkoja ainakin Kalliomaahan ja Unosten sillalle, missä seurataan veden korkeuden vaihteluja. Kutilan silta patoaa Rastinselkää, ja Tielaitos aikookin uusiessaan sillan lähimmän viiden vuoden kuluessa huomioida virtausolot aikaisempaa paremmin. Melko kaukana Äimäjärvestä oleva Oikolanjoen pato alkaa olla vanha. Padon siirtäminen lähemmäs järveä on ensisijaisesti järjestely-yhtiön ja maanomistajien käsissä. Äimäjärvi on kehittynyt yhdeksi Kanta-Hämeen merkittävistä muutonaikaisista lintujen pysähdyspaikoista, joten lintutornin rakentaminen järvelle olisi hyvin paikallaan. Sähköjohtoihin toivottavasti saadaan varoituspallot sähköyhtiön toimesta. Kotkajärvi Kirkasvetisen Kotkajärven tila on arvioitu aiemmin aina erinomaiseksi. Järvellä on kuitenkin ollut jonkin verran sinilevää ja vesikasvillisuutta on paikoin koettu olevan liikaa ja veden korkeuteenkaan ei ole oltu täysin tyytyväisiä. Kotkajärven kehittämis- ja suojeluyhdistys on yhdessä ympäristötoimen kanssa selvittänyt järven tilaa (Jutila ym. 2006) ja miettinyt toimia. Järvellä on toiminut mm. järvikoulu. Kotkajärven osalta keskeisimpiä lienevät toimet valuma-alueella. Muulinjärvi Hämeen ympäristökeskuksen luonnonsuojelupuolen Natura-kunnostus ei ole vielä käynnistynyt Muulinjärvellä johtuen valtakunnallisen rahoituksen ohjautumisesta muualle. Järven hoito- ja käyttösuunnitelma sekä kunnostussuunnitelma ovat valmiit. Jatkossa hanke etenee ympäristölupavirastoon. Etu-Muulille on suunniteltu ruoppauksia (n. 3 ha) ja niittoja. Vedenpinnannostosta on luovuttu. Luonnonsuojelualueita on perustettu vuosien saatossa Muulinjärvelle. Muut Lintumaanjärvellä on niitetty. Siellä on suojelutoimikunta. Vanajavesi on käsitelty Kanta- Hämeenlinnan kohdalla. Kanajärvellekin lienee perustettu suojeluyhdistys. 12

Lammin kaupunginosa Ormajärvi Pääosin hajakuormituksen, mutta myös jätevesipuhdistamon kuormittama Ormajärvi on Lammin kaupunginosassa tärkeä virkistyskohde, jolle sijoittuu kaksi uimarantaa. Tämän Natura kohteenakin arvokkaan järven tila on yleensä arvioitu hyväksi tai tyydyttäväksi. Perunantutkimuslaitokselta tuleville valumavesille on aikanaan tehty lasketusallas. Vesikasvillisuutta on niitetty uimarannan ja jätevedenpuhdistamon luota noin joka toinen vuosi. Myös lähtevän Ormajoen luusuaa on aikanaan niitetty ja ruopattu. Ormajoen pato on kunnostettu. Jatkossakin Ormajärvellä lienee tarve jatkaa niittoja jonkinlaisen tauon jälkeen. Ekojärvi Evojoen Kuohijärveen tuovien vesien luontaisena lasketusaltaana toimivalla Ekojärvellä on niitetty kolmena peräkkäisenä vuonna Lammi-Tuuloksen kansanterveystyön kuntayhtymän toimesta. Kuohi- ja Nerosjärven kunnostussuunnitelmissa on ollut myös Ekojärvestä kaivetun ojan patoaminen ja vesien ohjaaminen takaisin luonnonuomaan. Harasjärvi Harasjärven kunnostukseen ovat osallistuneet aktiivisesti toimivat osakaskunnat, jotka järjestävät kesäjuhlia ja ovat huolehtineet vesikasvillisuuden niitoista yhdessä Lammi-Tuuloksen kansanterveystyön kuntayhtymän kanssa. Matalaan Harasjärven pohjoispäähän tulee kuormitusta peltoalueilta. Tänne kannattaisi rakentaa laskeutusallas-kosteikko kiintoaine- ja ravinnekuorman pysäyttämiseksi. Kataloistenjärvi Kataloistenjärvellä on aiemmin ollut kunnostusaktiivisuutta. Järvellä on niitetty useita kertoja, viimeksi vuonna 2008. Matalan Kataloistenjärven laskupurossa on pato, josta joskus on tullut valituksia alhaisen veden korkeuden vuoksi. Kataloistenjärven valuma-alueelle on suunniteltu laskeutusaltaita, mutta niitä ei ole toteutettu. Muut kohteet Hausjärvelle vuoden 2010 alusta siirtyvällä Mommilanjärvellä on toteutettu kunnostustoimia kuten niittoa. Evon alueen järvet Natura-järvillä on Metsähallituksen toimesta tehty saukko- ja majavakunnostuksia. Porraskosken padon kunnostus on kesken. Lammin kunnan sähkölaitoksen myytyä padon WaterPumps Pirttikoskelle tämä on hakenut vesilain mukaista lupaa ja mutta vetänyt hakemuksen pois. Kaupungilla on vastuu vesilain mukaisesta luvasta, jossa vain veden korkeuden yläraja on määritelty eikä alarajaa lainkaan. Pääjärvelle on aikanaan suunniteltu kunnostustoimia. Rengon kaupunginosa Kyynäröinen Natura 2000-ohjelmaan kuuluvalle Kyynäröiselle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma Hämeen ympäristökeskuksen toimesta ja sen kunnostusta on selvitelty ja käynnistetty lupaprosessi. Ympäristötoimi on ollut mukana hankkeen seurantaryhmässä. Mustalammi Pienehköllä Mustalammilla on jo pidempään toiminut aktiivinen suojeluyhdistys, joka on paitsi tutkinut ja suojellut järveä, rakennuttanut pari lietetaskua järveen laskeviin ojiin. Mustalammi kärsii alusveden korkeista fosforipitoisuuksista, jotka pintaan päästessään käynnistävät sinileväkukintoja lähes vuosittain. Mustalammilla on toteutettu vesikasvien niittoja, joita Hämeen ympäristökeskus ja kunta ovat avustaneet mm. vuosina 2007 ja 2009. Lietetasku laskeutusaltaita on myös hoidettu. 13

Pääjärvi Rengon, Lopen ja Tammelan rajalla sijaitsevalla Pääjärvellä on suojeluyhdistys, jonka on edistänyt kyseisen järven tutkimus- ja kunnostustoimintaa. Pääjärvelläkin metsätalouden vesiensuojelulla on keskeinen rooli. Raidonjärvi Raidonjärven suojeluyhdistyksen toiminta-alueeseen kuuluu Raidonjärven lisäksi Leskijärvi. Yhdistys on pyrkinyt vaikuttamaan valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentymiseen. Valajärvi Janakkalan rajalla sijaitsevalla Valajärvellä on aikanaan hoitokalastettu. Siellä samoin kuin Janakkalan rajalla olevalla Haapajärvelläkin on suojeluyhdistys. Valajärven eteläpäässä toteutettiin laajoja hakkuita ja maanmuokkausta vuonna 2008. Rakennetut lasketusaltaat eivät olleet riittävän kokoisia. Valajärven suojelun kannalta metsätalouden vesiensuojelu on erittäin tärkeää. Valajärvellä kesällä 2008 toteutettu iso imuruoppaus aiheutti myös haittoja. Muita Rengon kohteita Haapajärven suojeluyhdistys on hoitokalastanut järvellä. Renkajoella käynnistettiin vuonna 2001 kunnostushanke, joka on vieläkin osin kesken. Tähän mennessä on kunnostettu mm. Rengon keskustaajamassa sijaitsevaa Muurilan patoa. Renkajoen koskien kunnostuksia tulisi jatkaa. Aikanaan Rengossa nousi esille Kirkkojärven ja Raitalammen kunnostus. Näiden järvien tilaa oli tutkittu aktiivisesti 1970-luvun lopulla ja samalla oli tehty eräitä kunnostustoimenpiteitä. Kirkkojärveen asennettiin lappo Renkajoesta, jolla lisättiin veden kierrätystä ja parannettiin alusveden happitilannetta. Raitalammissa fosforia saostettiin alumiinisulfaatilla. 1990-luvun lopulla nousi esille kunnostuksien jatkotoimien tekeminen, mutta suunnitelma kuitenkin kariintui. Tuuloksen kaupunginosa Tuuloksen kunta on panostanut vesistöjen kunnostuksiin, jotka olivat osa liittymissopimuspakettiakin. Jostain syystä rahat tähän tarkoitukseen ovat hävinneet. Tuuloksen kunta on pitänyt uimarantoja hyvässä kunnossa. Pannujärvi Tyydyttäväksi luokitellulle, alun perin kirkasvetiselle Pannujärvelle suunniteltiin jo Tuuloksen kunnan aikana tutkimuksia ja toimia valuma-alueella. Kesällä 2009 Hämeenlinnan kaupunki tilasi Lammin biologiselta asemalta kasviplanktontutkimuksen ja käynnisti neuvottelut UPM:n kanssa yhteistyössä Pannujärven suojeluyhdistyksen kanssa valuma-alueen kunnostustoimin suunnittelemiseksi. Tällä hetkellä näyttää, että Veitsijärven ojan varren pintavalutuskenttä tai tukkiminen olisi toteutumassa keväällä 2010 UPM:n toimesta. Pannujärven suojeluyhdistys tilasi Hannu Majurin laatiman suunnitelman Tyrisemänojan padon kunnostamiseksi. Hämeen ympäristökeskus antoi luvan padon kunnostamiseksi, muttei rahoittanut hanketta. Asiassa on jätetty anomus myös Hämeenlinnan kaupungille. Australialainen yritys käytti tutkimuskohteenaan Pannujärveä kesällä 2009 selvittäessään Phoslock ravinteensidontamenetelmää, jonka pitäisi toimia myös vähähappisissa oloissa. Tuloksia hankkeesta ei ole vielä saatu. Suomen ympäristökeskuksessa asiaa organisoi Ari Mäkelä. 14

Teuronjärvi Teuronjärvellä on niitetty kunnan rahoittama muutaman vuoden ja kesällä 2009 Hämeenlinnan kaupungin kustannuksella. Niittoja tulisi jatkaa tulevaisuudessakin. Suolijärvi Suolijärveä niitetty kolmena vuonna (2007-2009). Niittoja olisi hyvä jatkaa, vaikkapa vuoden tauon jälkeen. Pääosa Suolijärveen tulevasta kuormituksesta tulee Teuronjoelta hajakuormana. Suolijärven eteläpäähän laskee myös Ormajoki, jota kautta tulee Lammin jäteveden puhdistamon kuormitusvaikutusta. Teuronjoen alajuoksulle olisi mahdollista rakentaa vesiensuojelukosteikkoja ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Lehee Myös Leheellä on niitetty jo parin vuoden ajan ja niittoja tulisi jatkaa. Leheellä toimiva aktiivinen kyläyhdistys on kunnostanut venerantoja, huolehtinut uimarannan siisteydestä ja tiedottanut. Reitin vesienhoitoon saatiin aikanaan mm. POMO-rahoitusta. Lähteet Hertta-tietokanta. JUTILA HELI 2009: Hämeenlinnan kaupungin hulevesistrategia. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 1. 45 s. + 9 liitettä. JUTILA HELI 2009: Tuuloksen luonto-opas. Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 4. Kustantaja Tuulos-Seura ry. 26 s. JUTILA HELI 2008a: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2007. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 18. 22 sivua ja 1 liite (34 s.). JUTILA HELI 2008: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2008. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 19. 28 sivua ja 3 liitettä (53 s.). JUTILA HELI. 2007: Hämeenlinnan luonto-opas. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 15. 72 s. 2. korjattu painos, Hämeenlinna. JUTILA HELI, JÄRVINEN AKI, JUTILA KARRI & HUTTUNEN MATTI 2006: Kalvolan Kotkajärvi. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 13. 44 s. + 7 liitettä. JUTILA HELI 2006: Kanta-Hämeen järvet kestävään kehitykseen eli JÄRKI-hankkeen loppuraportti 1.5.2002 30.4.2006. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 11. TehoPrint Oy, Hämeenlinna. 31 s. JUTILA HELI 2006: JÄRKI-hankkeen järvien hoito- ja käyttösuunnitelmat. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 10. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 50 s. + 16 liitettä SIMOLA, ANNIINA & JUTILA HELI 2006: Valumavesien käsittelymenetelmät Kanta-Hämeen järvet kestävän kehitykseen hankkeessa. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 9. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 254 s. + 8 liitettä JUTILA HELI & KOUVO MATTI 2006: Katumajärven vesi- ja rantakasvillisuuskartoitus - Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 8. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 28 s. + 17 liitettä HÄYHÄ TEPPO & JUTILA HELI 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus - Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 6. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 77 s. + 8 liitettä JUTILA HELI & SALMINEN PIA 2006: Hämeenlinnan Katumajärven tila ja kuormitus - Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 2. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 85 s. ja 16 liitettä. 15

KESÄNIEMI OUTI & JUTILA HELI 2006: Katumajärven hulevesikuormitus ja sen vähentäminen - Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen julkaisuja 4. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, JÄRKI-hanke. 66s. ja 2 liitettä. JUTILA HELI 2005: Hämeenlinnan luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 36. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 72 s. JUTILA HELI 2004: Hauhon luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 32. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 61 s. JUTILA HELI & HARJU HANNU 2004: Kalvolan luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 52 s. JUTILA HELI & HARJU HANNU 2004: Rengon luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 26. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 44 s. JUTILA HELI & PELTONEN ANNIINA. 2001: Ruununmyllyojan valuma-alueen veden laatu ja kuormitus. Ympäristöosaston julkaisuja 16. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 29 s. ja 6 liitettä. 16