ITÄMEREN ALUEEN YHTEISTYÖ JA VIRTU-HANKE Heidi Tuominen TIIVISTELMÄ Itämeren alueella, kuten muuallakin Euroopassa, demografiset muutokset sekä palveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen luovat haasteita sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla. Erityisesti syrjäseuduilla, kuten saaristoalueilla, pitkät välimatkat ja koulutetun henkilökunnan saatavuus synnyttävät paineita palveluiden uudistamiselle. Resurssien lisäämisen sijaan uusien sosiaali- ja terveydenhuollon työmenetelmien ja palveluiden kehittäminen on välttämätöntä. Kotiin vietävät palvelut ja kotona asumisen tukeminen mahdollisimman pitkään, ovat olennainen osa sekä kansallisia linjauksia että Eurooppa 2020 strategiaa. VIRTU Virtual Elderly Care Services on Baltic Islands hanketta toteutettiin vuosina 2010 2013 Suomessa, Ahvenanmaalla ja Virossa. Hankkeen tavoitteena oli kehittää hyvinvointiteknologiaa hyödyntävä palvelumalli, mikä tukee saaristossa asuvien ikäihmisten kotona asumista ja sosiaalista vuorovaikutusta sekä parantaa elämänlaatua ja lisää heidän turvallisuuden tunnetta. Hankkeessa ikäihmisillä oli mahdollisuus osallistua kotoa käsin VIRTU kanavan vuorovaikutteisiin ohjelmalähetyksiin, joita tuotettiin pääosin kuntien ja ammattikorkeakoulujen ryhmälähetyksinä tai henkilökohtaisena palveluna. Helppokäyttöinen, kosketusnäytöllinen tietokone tarjosi ikäihmisille mahdollisuuden pitää kotoa käsin yhteyttä muihin palvelun käyttäjiin sekä hoitohenkilökuntaan myös varsinaisten ohjelmalähetysten ulkopuolella..
HANKKEEN LÄHTÖKOHDAT Ikääntymiseen liittyy toimintakyvyn heikkeneminen, jonka seurauksena elinympäristön merkitys ihmisen elämässä kasvaa. Syrjäseuduilla asuvien ikääntyneiden arjessa selviytymiseen ongelmia saattaa tuottaa sekä huonot kulkuyhteydet että pitkät välimatkat palveluiden pariin. Kehittämällä ikäihmisten elinympäristöä terveyttä ja hyvinvointi tukevaksi sekä lisäämällä heidän mahdollisuuksia sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen voidaan edesauttaa ikäihmisten itsenäistä suoriutumista ja tukea toimintakyvyn ylläpitoa. (Ikonen & Julkunen 2007.) Suomi on asukasluvultaan (5,3 m.) huomattavasti Viroa (1,3 milj.) suurempi. Siitä huolimatta molemmissa maissa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on Euroopan korkeimpia: Suomessa 17,5 % ja Virossa 17 % (Eurostat 2011.) Demografiset muutokset sekä palveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen luovat suuria haasteita kummankin maan vanhustenhuoltoon. Uudenlaisten sosiaali- ja terveydenhuollon työmenetelmien ja palveluiden kehittäminen on resurssien lisäämisen sijaan välttämätöntä. Aktiivinen ikääntyminen, ikäihmisten osallisuuden turvaaminen sekä kotona asumisen tukeminen mahdollisimman pitkään, ovat olennainen osa Eurooppa 2020 strategiaa. (KOM 2012.) Suomessa myös kansalliset linjaukset painottavat kotiin tuotujen palveluiden tärkeyttä (STM 2008:3). TAVOITTEET VIRTU Virtual Elderly Care Services on Baltic Islands - hankkeessa saaristokunnat, ammattikorkeakoulut, kehittämiskeskukset sekä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat yhdessä ikäihmisten kanssa kehittivät vuorovaikutteista VIRTU-kanavaa. Central Baltic Interreg IV A ohjelman rahoittamaa hanketta toteutettiin Manner-Suomessa, Ahvenanmaalla ja Virossa vuosina 2010 2013. Hankkeen tavoitteena oli tukea saaristossa asuvien ikäihmisten kotona asumista ja sosiaalista vuorovaikutusta, parantaa elämänlaatua ja lisätä heidän turvallisuuden tunnettaan. Yksinäisyys ja turvattomuuden tunne voidaan nähdä riskitekijöinä, mitkä saattavat heikentää ikäihmisen itsenäistä suoriutumista kotona sekä toimintakykyä (Savikko ym. 2006.) Hankkeen aikana tuotettujen ennaltaehkäisevien ja terveyttä edistävien ohjelmasisältöjen avulla pyrittiinkin ylläpitämään ikäihmisten sosiaalista, fyysistä, kognitiivista ja psyykkistä toimintakykyä, mikä tulee itsenäistä suoriutumista kotona. VIRTU-hankkeessa mukana olevien ikäihmisten oli mahdollisuus useita kertoja viikossa osallistua kotoa käsin erilaisia palveluita tarjoaviin vuorovaikutteisiin ohjelmalähetyksiin. Ohjelmalähetykset
oli jaettu viiteen eri teemaan: terveys, muistinvirkistys ja visailu, kulttuuri, ajankohtaiset asiat sekä fyysinen aktiivisuus. VIRTU-kanava lisäsi ikäihmisten mahdollisuutta sosiaalisen kanssakäymiseen ja kasvatti kotiin tuotujen ennaltaehkäisevien palveluiden määrää. Hankkeen aikana tuotettiin yhteensä 1790 vuorovaikutteista lähetystä. Ikäihmisten lisäksi VIRTU-kanava hyödytti kuntien sosiaali- ja terveyshuollon ammattilaisia. Kanavan avulla mm. hoidettiin osa henkilöstön kokouksista, mikä säästi työaikaa ja vähensi matkakustannuksia. Eurooppa 2020 strategiassa yhteiseksi eurooppalaisiksi haasteiksi määritetään mm. terveys ja väestönmuutos. Näihin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan tekniikan kehittämistä ja hyödyntämistä, mm. teknologia, jonka avulla vanhukset voivat asua yksin ja olla aktiivisia (KOM 2012). VIRTUhankkeen teknologisena ratkaisuna sovellettiin Videra Oy:n vuorovaikutteista Hyvinvointi-TV:tä. Sen ohjelmisto toimii samalla periaatteella kuin yritysmaailmassa käytettävä videoneuvotteluohjelmisto, jossa käyttäjä voi samanaikaisesti olla näkö- ja kuuloyhteydessä useampaan eri käyttäjään. Ikäihmisellä oli kotona käytössään helppokäyttöinen kosketusnäytöllinen tietokone. Jokaiseen ammattikorkeakouluun sekä Kuressaaren päiväkeskukseen Virossa perustettiin oma VIRTU-studio, jossa käytössä oli suurempi ns. lähetyspiste. Lähetyspisteen kamera ja näyttöruutu on kotinäyttöä suurempi ja sen kuvauslaajuus on laajempi. Lähetyspisteessä voi näin olla mukana suurempi joukko lähettäjiä. VIRTU-HANKKEEN TOIMIJAT Suomen ammattikorkeakoulujen yhtenä lakisääteisenä tehtävänä on harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystyötä tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä (Ammattikorkeakoululaki 4 / 2009.) Turun ammattikorkeakoululla, Laurea-ammattikorkeakoululla ja Ammattikorkeakoulu Novialla oli aikaisempaa kokemusta vuorovaikutteisten etäpalveluiden kehittämisestä ja testaamisessa Turvallinen koti, SenioriTV ja Må bra tv -hankkeista. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulussa oli aikaisemmin kartoitettu ikäihmisten valmiuksia käyttää internetpohjaisia sovelluksia, mutta vuorovaikutteisia etäpalveluja ei ennen ollut testattu. Hankkeessa oli mukana yhteensä 16 kuntaa, joiden asukasluku vaihteli Eckerön 926 asukkaan kunnasta Naantalin 18 544 asukkaan kuntaan. Sekä Ahvenanmaalta että Virosta mukana olevat kunnat olivat asukasluviltaan pieniä verrattuna Manner-Suomesta mukana oleviin Paraisten, Kemiönsaaren, Naantalin ja Sipoon kuntiin. Ahvenanmaalta hankkeessa oli Eckerön lisäksi mukana Brändö ja myöhemmin mukaan tulivat myös Jomalan ja Hammarlandin kunnat.
Virosta suurin hankkeessa mukana oleva kunta oli Saarenmaalla sijaitseva n. 14 000 asukkaan Kuressaaren kaupunki. Siellä hanketta toteutti Kuressaaren päiväkeskus, Kuressaare Hoolekanne. Muita hankkeessa mukana olevia kuntia olivat niin ikään Saarenmaan maakunnassa sijaitsevat Kaarma, Karla, Leisi, Lymanda, Orissaare ja Ruhnu, joita hankkeessa edusti Saarenmaan kehittämiskeskus. Hiidenmaalta hankkeessa oli mukana Kärdlän kaupunki, jota taas edusti Hiidenmaan kehittämiskeskus Tuuru. Saarenmaan ja Tuurun kehittämiskeskusten tehtävänä on tukea aluekehitystä ja parantaa alueen kilpailukykyä. HANKKEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on kuntien tehtävä. Vaikka lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen, se ei määrittele yksityiskohtaisesti toiminnan laajuutta, sisältöä eikä järjestämistapaa. Tällä hetkellä erillisiä vanhustenhuoltoa koskevia säännöksiä ei ole, vaan ikäihmisten palvelut järjestetään osana yleisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Lähtökohtana on, että kaikki maassa asuvat saisivat yhtäläisesti tarpeittensa edellyttämät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntien vanhuksille tuotettujen palveluiden laadunhallinnan tueksi on laadittu kansallinen ikäihmisten palveluiden laatusuositus. (STM 2001.) Myös Virossa kuntien tehtävänä on järjestää sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen. Kunnat määrittelevät itse palvelujen sisällön paikallisten olosuhteiden ja asukkaiden tarpeiden mukaan. Virossa kuitenkin Perekonnaseadus, ns. perhelaki, määrää täysi-ikäiset lapset huolehtimaan apua tarvitsevistaan vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Kunnan tarjoamiin palveluihin ovat ensisijaisesti oikeutettuja vain ne vanhukset, joiden täysi-ikäiset lapset tai lapsenlapset eivät osoitettavasti kykene maksamaan tai huolehtimaan vanhempiensa tai isovanhempiensa hoidosta. (Saks ym. 2003, 15.) Palveluiden laatu ja saatavuus vaihtelee Virossa kuntakohtaisesti merkittävästi, eikä kansallisia suosituksia ikäihmisten palveluiden laadusta tällä hetkellä ole. Kotihoidon työntekijöiden määräksi Suomessa on arvioitu 20 000-25 000, kun taas Virossa vastaava määrä on 700 (Salonen 2009, 17). Erityisesti Virossa vaihtoehtoisten palveluiden kehittäminen on tärkeää, koska henkilöstöresurssit kotihoidossa ovat niukat. Suomessa kotipalvelu ja kotisairaanhoito on useimmissa kunnissa yhdistetty kotihoidoksi, mikä keskittyy lähinnä ydinpalveluihin, kuten asiakkaiden lääkityksestä, terveyden tilasta ja ravitsemuksesta huolehtimiseen. Virossa kotihoitoa toteutetaan eri tavalla. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat vielä voimakkaasti toisistaan erillään, vaikka tavoitteena on yhdistää ne (esim. Habicht 2008, 171 172.)
Virossa kotipalveluista huolehtivan sosiaalityöntekijän tehtävät liittyvät lähinnä kotona asumisen tukemiseen. Keskeisiä tehtäviä ovat ruoanlaitto ja siivous, jotka suomalaisessa kotihoidossa määritellään nykyään kotihoidon tukipalveluiksi. VIRTU-KANAVAN KÄYTTÄJÄT Alun perin VIRTU-kanavan asiakasvallinnan yhteisiksi kriteereiksi määriteltiin, että käyttäjän tulee olla yli 65-vuotias, syrjäseudulla asuva, joko omaishoitaja, yksinasuva tai iäkäs pariskunta. Pois ei haluttu sulkea myöskään palvelukodeissa asuvia ikäihmisiä. Lopulta asiakasvalintoihin vaikutti kuntien omat lähtökohdat, näkökulmat, tarpeet ja käytännön sanelemat ehdot. Paraisilla ja Kemiönsaarella VIRTU-kanavan asiakkaat olivat pääosin kotihoidon asiakkaita. Naantalissa muodostettiin kotihoidon asiakkaiden lisäksi oma ryhmä omaishoitajille, joiden kotoa liikkumista voi rajoittaa puolison heikentynyt terveys tms. Tärkeimpänä asiakasvalinnan kriteerinä oli henkilön oma halukkuus olla mukana testaamassa palvelua. Sipoossa VIRTU-kanavaa lähdettiin testaamaan ennaltaehkäisevänä palveluna, jota tarjottiin jokaiselle yli 65-vuotiaalle kuntalaiselle kirjeitse. Ahvenanmaalla Brändön ja Eckerön pienissä kunnissa hoitohenkilöstö tunsi ennakkoon sekä palveluiden piirissä että niiden ulkopuolella olevat ikäihmiset. Näin ollen vielä palveluiden ulkopuolella olevien käyttäjien rekrytointi oli mahdollista. Myöhemmin hankkeeseen mukaan tulleiden Hammarlandin ja Jomalan kuntien käyttäjät sen sijaan olivat yksinomaan kotihoidon asiakkaita. Vuorovaikutteisen etäpalvelun testaus aloitettiin 3 G internetyhteyksillä. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että langattomat yhteydet eivät ole riittäviä siirtämään samanaikaisesti ääntä sekä kuvaa. Useimman asiakkaan langattomat yhteydet jouduttiin vaihtamaan kiinteisiin yhteyksien, mikä vei aikaa etäpalvelun testaamiselta ja aiheutti tyytymättömyyttä ja kärsimättömyyttä sekä loppukäyttäjille että hankkeen työntekijöille. Osa asiakkaista jopa luopui etäpalvelun testaamisesta toimimattomien yhteyksien vuoksi, ja osissa kunnissa uusien käyttäjien rekrytointi oli vaikeaa alkuhankaluuksien vuoksi. Kun yhteydet saatiin toimimaan, oli uusien käyttäjien rekrytointi helpompaa. Siitä huolimatta sopivien käyttäjien löytäminen saattoi olla joissain kunnissa haastavaa. (ks. lisää Heikkinen tässä julkaisussa.) Laitteiden asennus Virossa oli erityisen ongelmallista. Oman haasteensa asennusprosessiin toi teleoperaattoreiden rajat ylittävän yhteydenpidon kankeus, minkä vuoksi asiakkaat saivat odotella toimivia internetyhteyksiä useita kuukausia. (ks. lisää Rasu tässä artikkelikokoelmassa.) Hankkeen aikana VIRTU-laitteita oli Suomen, Ahvenanmaan ja Viron
saaristokunnista yhteensä 90 yksityiskäyttäjälle. Lisäksi kuntien työntekijöillä oli käytössä 36 laitetta. VUOROVAIKUTTEISEN ETÄPALVELUMALLIN KUVAUS Hankkeen tavoitteena oli kehittää sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelumalli, mikä tukee erityisesti syrjäseuduilla asuvia ikäihmisiä. Vuorovaikutteista etäpalvelumallia kehitettiin ja testattiin VIRTUhankkeen yhteisten tavoitteiden mukaisesti, vaikkakin alueellisesti hieman toisistaan poiketen. Kuvassa 1 kuvattu vuorovaikutteinen etäpalvelumalli on yksinkertaistettu mallinnus, jossa ei ole otettu huomioon alueellisia variaatioita. (Etäpalvelumallin alueellisiin sovelluksiin voi tutustua lukemalla artikkelit Lind, Husell, Saarinen, Lunkova & Roosimaa, Julin & Sjöstrand.) Kuva 1. Hankkeessa mukana olevilla ikäihmisillä oli mahdollisuus osallistua kotoa käsin VIRTU kanavan vuorovaikutteisiin ohjelmalähetyksiin, jotka tuotettiin joko ammattikorkeakoulujen, kolmannen tai
yksityisen sektorin ryhmälähetyksinä, kuntien omina asiantuntijavetoisina ryhmälähetyksinä tai ns. kahdenvälisinä henkilökohtaisina palveluina. Ikäihmisistä muodostettiin noin 10 henkilön ryhmiä, joita Itämeren alueella oli hankkeen aikana yhteensä kahdeksan. Ryhmälähetykset olivat ns. suljettuja lähetyksiä, eli niihin oli mahdollista osallistua vain ennalta määrättyjen käyttäjien. Ryhmäkoko haluttiin pitää mahdollisimman pienenä, jotta vuorovaikutteisuus ryhmän sisällä säilyisi. Käyttäjillä oli mahdollisuus olla yhteydessä toisiinsa myös varsinaisten ohjelmalähetysten ulkopuolella kahdenkeskisten tai monenvälisten kuvapuheluiden kautta. Osa käyttäjien omaisista otti käyttöönsä PC-yhteyden, jonka avulla omaisella oli mahdollisuus olla yhteydessä VIRTUkanavan käyttäjän laitteeseen omalta tietokoneeltaan Lisäksi jokaiselle käyttäjällä oli mahdollista osallistua viikoittain ns. yhteisellä VIRTU-kanavalla pidettäviin kuntarajat ylittäviin ryhmälähetyksiin, joita tuotettiin sekä suomen- että ruotsinkielellä. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu ja ammattikorkeakoulu Novia tuottivat yhteisellä VIRTU-kanavalla ruotsinkielisten kuntien henkilöstölle täydennyskoulutusta. Ammattikorkeakoulujen tuottamien vuorovaikutteisten ryhmälähetysten sisältö vaihteli fyysistä toimintakykyä ylläpitävästä ohjauksesta mielen virkistykseen sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävään tietoon ja neuvontaan. Opiskelijavetoiset ohjelmalähetykset suunniteltiin tarkasti etukäteen opettajan ohjauksessa. Hankkeen aikana eri ammattikorkeakouluista tuotettiin yhteensä 1790 vuorovaikutteista ohjelmalähetystä. Suurin osa opiskelijoista oli sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita, mutta mukana oli myös muun muassa restonomi- ja tradenomiopiskelijoita. (Ks. lisää Eskelinen; Gruner, Julin & Johansson; Häggblom; Suvivuo, Kinos, Kuikkaniemi & Asteljoki tässä artikkelikokoelmassa.) Kunnat määrittelivät itse ne palvelut, joita VIRTU-kanavalla tuotettiin. Esimerkiksi Naantalin palvelukeskus Kummelissa järjestettiin kanavan välityksellä viikoittain tuolijumppaa sekä kotona että palvelutaloissa asuville ikäihmisille. Sipoossa ohjelmalähetysten toteutukseen osallistuivat mm. pitkäaikaistyöttömien kuntouttavaa työtoimintaa tai työelämän valmennusta tarjoavan Toimintakeskus Risteyksen asiakkaat. Paraisten kaupunkiin kuuluvalla Iniön saarella lääkärikäyntejä järjestetään normaalisti kahdesti kuukaudessa, mutta hankkeen aikana lääkärillä oli mahdollisuus konsultoida asiakaskäynnillä olevaa terveydenhoitajaa aina tarvittaessa VIRTUkanavan avulla. Kotihoidon etäkotikäyntejä testattiin sekä Paraisilla, Naantalissa ja Virossa. Virossa käyttäjillä oli mahdollisuus osallistua myös ulkopuolisten asiantuntijoiden, kuten Kuressaaren sairaalan erikoislääkäreiden, pitämiin vuorovaikutteisiin ohjelmalähetyksiin. Kolmannen sektorin toimijoista ohjelmalähetyksiä pitivät mm. Punaisen Ristin työntekijät sekä seurakunnat. Ahvenanmaalla Nya Apotek apteekissa oli oma VIRTU-laite, jota kautta sekä kanavan käyttäjillä
että hoitohenkilökunnalla oli mahdollisuus ottaa kahdenvälinen yhteys kerran viikossa sovittuna aikana apteekin henkilökuntaan. Uuden työmenetelmän käyttöönotto vaatii organisaatioilta resursseja käytön opetteluun ja toiminnan juurruttamiseen. Hankkeen aikana kuntiin nimitettiin koordinaattori, jonka tavoitteena oli tukea ja sitouttaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö uuden työtavan omaksumisessa. Koordinaattorin nimeäminen oli hankkeessa syntynyt hyvä käytäntö, minkä merkitys korostui käytännön työssä. Toiminnan suunnittelu, käytön edelleen ideoiminen sekä hyvien ja huonojen puolien avoin pohdinta yhdessä työntekijöiden kanssa edisti teknologian omaksumista yhdeksi arjen työvälineeksi. (Ks. lisää Jokela; Husell; Lind; Heikkinen; Jalonen; Pekkonen & Saarikivi tässä julkaisussa. LOPUKSI Hankkeen aikana VIRTU osoittautui potentiaaliseksi kanavaksi tuottaa ennaltaehkäiseviä sekä terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluita kotona asuvien iäkkäiden tueksi. Sen avulla voidaan tukea ikäihmisen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista toimintakykyä yhteistyössä ammattikorkeakoulun ja kunnan omien vuorovaikutteisten etäpalvelujen muodossa. Tässä artikkelikokoelmassa tarkastellaan eri näkökulmista etäpalveluiden käyttöönottoon liittyviä oppimisprosesseja ja käytännön kokemuksia. Lisäksi kokoelmassa tarkastellaan tieteellisestä näkökulmasta muutosprosessin haasteellisuutta ja palveluiden vaikutusta ikääntyneiden elämänlaatuun. Artikkelikokoelma on jaettu neljään eri osaan hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Artikkelit on kirjoitettu englanninkielellä, mutta jokaisen artikkelin lopusta löytyy artikkeleista yhteenvedot sekä suomeksi, ruotsiksi että viroksi. Hankkeen internetsivuille www.virtuproject.fi on koottu kansallisissa kielillä toimitetut artikkelit sähköisessä muodossa.
LÄHTEET: Ammattikorkeakoululaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351 Otettu 15.10.2012 Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia (2010). Komission tiedonanto. Euroopan komissio. KOM (2010) 2020 lopullinen. Bryssel 3.3.2010. http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:52010dc2020:fi:notviitattu 10.10.2012. Eurostat 2011. People by age group. Viitattu 10.10.2012. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/search_database -> Table by themes -> Population and social conditions -> Population -> Demography -> Demography national data -> Population -> People by age group /2011. Habicht, J., Habicht, T., Kahur, K., Koppel, A., Saar, P., van Ginneken, E. Estonia: Health System Review. Health Systems on Transition. Vol. 10 No. 1, 2008. Ikonen, E-R., Julkunen, S.2007. Kehittyvä kotihoito. Helsinki: Edita. Reubsaet, H., Salonen, K., Wamsley, B., Cervera, B., Sirotkina, R., Moller Jensen, A., Aron, A. 2009. Explorations on good practices in home care in six European countries. Teoksessa Salonen, K. (toim.) Home care for older people. Good practices and education in six European countries. Turku University of Applied Sciences, 7-26. Saks, K., Oja K. & Soots S. 2003. CARMA - Services for the aged at risk of marginalization in Estonia. State of Art 2003. EGGA Eesti Gerontoloogia ja Geriaatria Assotsiatsioon. www.egga.ee. Viitattu 17.9.2012. Savikko, N., Routasalo, P., Tilvis, R. & Pitkälä, K. 2006. Ikääntyneiden turvattomuus ja sen yhteys yksinäisyyden kokemukseen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. Vol. 43. 198 206. STM 2008. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. STM 2001. Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2001:7. http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/lspesite.htm. Viitattu 17.10.2012.